SYYTTÄJÄ JA POLIISI VAIHTOIVAT ROOLEJA, S. 4 OIKEUDENHOIDON UUDISTAMISOHJELMA, S. 6 PONNISTUS-HANKE HYVÄSSÄ VAUHDISSA, S. 12

Transkriptio

1 SYYTTÄJÄ JA POLIISI VAIHTOIVAT ROOLEJA, S. 4 OIKEUDENHOIDON UUDISTAMISOHJELMA, S. 6 PONNISTUS-HANKE HYVÄSSÄ VAUHDISSA, S. 12

2 SISÄLTÖ TÄSSÄ NUMEROSSA Kehityskeskustelu pakkopullaa vai aito mahdollisuus? 3 Syyttäjä ja poliisi vaihtoivat rooleja: "Olisin katunut, jos en olisi lähtenyt mukaan" 4 Oikeudenhoidon uudistamisohjelma Oikeuslaitospäivä Ponnistus hanke hyvässä vauhdissa 12 Kirjaesittely 14 Syyttäjä ja itänaapuri pikahaasteita rajan tuntumassa 15 Vastine Akkusastoorin 1/2013 kirjoitukseen Kanavia ja oikeusapukanavia 18 2/ Valtakunnansyyttäjänviraston julkaisema tiedotuslehti syyttäjälaitokselle. Säätöä, soutua ja Spotifyn sabotointia 21 Ajankohtaista 23 Henkilöstö 26 Tiedotus tiedotus.vksv@oikeus.fi Päätoimittaja Virve Streng virve.streng@oikeus.fi Toimitussihteerit Maria Turkia Marjo Ullakonoja Puhelin Faksi PL 333, HELSINKI (Albertinkatu 25 A, 4. kerros)

3 PÄÄTOIMITTAJALTA KEHITYSKESKUSTELU PAKKOPULLAA VAI AITO MAHDOLLISUUS? "Päällikön yksinpuhelua, "sisällötöntä juttelua, joka on kiusallista molemmille osapuolille, "jokavuotinen muodollisuus, joka ei johda mihinkään", "tekisin senkin ajan mieluummin töitä". Muun muassa tällä tavalla syyttäjälaitoksessa on arvioitu kehityskeskustelujen hyödyllisyyttä. Kommentit eivät varmasti maalaa koko kuvaa keskustelujen tilasta, mutta antavat ajattelemisen aihetta. Miksi kehityskeskustelut epäonnistuvat? Ketä tästä voi syyttää? Millä keinoilla keskustelut voisi nostaa niiden ansaitsemaan arvoon: aidoksi vuorovaikutustilanteeksi, jonka tavoitteena on molemminpuolinen palautteen antaminen ja sitä kautta sekä alaisen että esimiehen kehittyminen? Jotta kehityskeskustelu ei jäisi päällikön monologiksi tai sisällöttömäksi hymistelyksi, tarvitaan luottamuksellista ilmapiiriä. Sellainen syntyy vain kanssakäymisessä, jossa tutustutaan toinen toiseen ihan henkilökohtaisella tasolla. Kun syyttäjälaitoksen virastot ovat kuitenkin enimmäkseen suuria ja toimipisteet hajallaan, vuorovaikutteisen ilmapiirin luominen on erityisen suuri haaste. Alaisia ei voi menestyksekkäästi johtaa vain sähköpostin tai videoneuvottelujen välityksellä, vaan johdolta vaaditaan myös fyysistä jalkautumista. Sähköinen viestintä rajautuu yleensä hyvin asiapitoiseksi, mutta käytävällä huikattu mitä kuuluu? luo yhteisöllisyyden tunnetta ihan toisella tavalla. Esimiehen aito kiinnostus alaista kohtaan on osoitus siitä, ettei häntä kohdella vain tuloksentekorobottina. Usein kehityskeskustelun epäonnistuminen johtuu myös siihen liittyvistä ylimitoitetuista odotuksista. Tämän voi ymmärtää, jos kehityskeskustelu kerran vuodessa on suurin piirtein ainoa tilaisuus käydä omaa tilannetta läpi esimiehen kanssa. Kun samassa hötäkässä selvitetään työtilanne, tulostavoitteet, tyhy-asiat ja vielä palkkauskin, ei ole ihme, ettei maailmaa saatu keskustelutuokion päätteeksi valmiiksi. Keskeistä olisi esimiehen ja alaisen jatkuva vuorovaikutus, jolloin itse kehityskeskustelu rajattaisiin vain tiettyjen, ennalta määriteltyjen asioiden läpikäymiseen. Kun keskustelun tavoite on selvillä, se helpottaa puolin ja toisin entistä huolellisempaa valmistautumista, joka taas on kehityskeskustelun onnistumisen A ja O. Kehityskeskustelut ovat saaneet kritiikkiä myös siitä, että ne junnaavat samaa rataa vuodesta toiseen. Lomaketta täytetään orjallisesti, eikä sen ulkopuolisia asioita oteta puheeksi. On hyvä, että keskustelun sisältö kirjataan ylös, jotta sovittujen asioiden etenemistä voidaan seurata, mutta muoto ei saisi mennä sisällön edelle. Esimiehellä olisi hyvä olla myös tilannetajua sen suhteen, että saman kaavan mukaan keskusteleminen ei sovi kaikille. Kehityskeskustelun onnistuminen on monen tekijän summa. VKSV:ssa pohditaan parhaillaan, miten kehityskeskusteluja voitaisiin kehittää entistä hedelmällisempään suuntaan. Ennen kuin pohdinnan tulokset valmistuvat, jokaiselle meistä niin alaiselle kuin esimiehelle voisi tehdä hyvää katsoa peiliin ja kysyä, mikä on oma asenne kehityskeskusteluun. Jokainen meistä haluaa olla arvostettu omassa työyhteisössään. Kehityskeskustelu on yksi paikka, jossa arvostuksen voi paitsi näyttää myös ansaita. 3

4 Oulussa syyttäjä ja tutkinnanjohtaja vaihtoivat rooleja puoleksi vuodeksi "Olisin katunut, jos en olisi lähtenyt mukaan" VIESTINTÄPÄÄLLIKKÖ VIRVE STRENG Oulun syyttäjänvirasto ja Oulun poliisilaitos toteuttivat hiljattain kokeilun, jossa kihlakunnansyyttäjä Sari Kemppainen siirtyi puoleksi vuodeksi tutkinnanjohtajan tehtäviin ja rikoskomisario Antti Räsänen vastaavaksi ajaksi kihlakunnansyyttäjäksi. 4 Kihlakunnansyyttäjä Sari Kemppainen on aiemmalta koulutukseltaan poliisi, mutta tutkinnanjohtajan tehtävät olivat hänelle uusia. "Kun minulle ehdotettiin vaihtoon lähtemistä, en ollut aluksi kiinnostunut, vaan halusin pysytellä tutussa ja turvallisessa. Kun minut sitten kuitenkin saatiin houkuteltua tutkinnanjohtajaksi, en katunut hetkeäkään", Sari toteaa. Sari johti Oulun poliisilaitoksella ns. pikatutkintaryhmää, joka keskittyy massarikoksiin. Ryhmän tavoitteena on siirtää tutkittava juttu syyttäjälle 16 työtunnin sisällä. Viime vuonna tällaisia asioita oli lähes "Työpaine oli melkoinen suuren juttumäärän ja aikarajojen takia", Sari kertoo. Työhön perehtymistä nopeutti se, että poliisin Patja-järjestelmä oli hänelle ennestään tuttu. Sarin toimenkuvaan kuului tutkintaryhmän tutkijoiden neuvomista, esitutkintapöytäkirjojen tarkastamista ja esimiestehtäviä. "Uutena asiana törmäsin muun muassa pakkokeinoasioihin. Päätin viikoittain kotietsinnöistä ja takavarikoista. Puolen vuoden aikana tein myös pari vangitsemisvaatimusta ja määräsin muutaman lähestymiskiellon", Sari kertaa. HYPPÄSIN LIIKKUVAAN JUNAAN Rikoskomisario Antti Räsänen puolestaan on toiminut poliisina 13 vuotta, joista kolme vuotta tutkinnanjohtajana. Muutama vuosi sitten hän suoritti työn ohessa oikeustieteen maisterin tutkinnon. Antti otti innolla vastaan mahdollisuuden päästä kokeilemaan syyttäjän työtä. Hän saikin saman tien tarttua tositoimiin: "Hyppäsin liikkuvaan junaan, sillä Sarilla vireillä olleet jutut siirrettiin minulle. Puolen vuoden aikana hoidin ne kaikki yhtä lukuun ottamatta". Antti ehti tehdä vaihtonsa aikana noin 120 syyteharkintaratkaisua ja istua 30 käräjäpäivää. Hovioikeuden pääkäsittelyjä oli kaksi. Antti kiittelee hyvää perehdyttämistään, jonka hoitivat Juha Karikoski substanssiasioiden ja Vuokko Hautala tietojärjestelmien osalta. "Minut otettiin syyttäjänvirastossa todella hyvin vastaan. Vaikka työ oli hyvin itsenäistä, sain apua aina sitä pyytäessäni. Vaihto oli kaikin puolin erittäin hyvä kokemus", Antti toteaa. OPIN KESKITTYMÄÄN OLEELLISEEN Sari ja Antti sanovat, että vaihdon suurin hyöty liittyy esitutkinnan laatuun. Tutkinnanjohtajana Sari luki esitutkintapöytäkirjoja syyttäjän silmin ja palautti niitä tutkijoille, jos huomasi, ettei-

5 vät ne sisältäneet riittävästi tietoa syyteharkintaa varten. "Toisaalta opin myös keskittymään oleelliseen ja karsimaan rönsyjä", Sari kertoo. Myös Antin mielestä kokemus syyttäjän työstä auttaa ohjaamaan tutkintaa oikeaan suuntaan. "Etenkin massarikosten tutkinnassa pienilläkin muutoksilla voi saada paljon aikaan." Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee konkurrenssiperusteisen esitutkinnan rajoittamisen, jota Oulussa on nyt vaihdon seurauksena tehostettu. Myös henkilökohtainen tutustuminen puolin ja toisin oli vaihdon keskeistä antia. Oulussa yhteydenottokynnys poliisin ja syyttäjän välillä on jatkossa matalampi. "Oli tärkeää antaa syyttäjälle kasvot ja tehdä syyttäjän näkökulmaa tunnetuksi poliisin keskuudessa. Myös minä hyödyn siitä, että tunnen juttujen tutkijat", Sari toteaa. "Yhteistyötä parantaa varmasti myös se, että me levitämme hyvää mainetta toinen toisistamme", Antti pohtii. STRESSINSIETOKYKY KASVOI Kihlakunnansyyttäjä Sari Kemppainen ja rikoskomisario Antti Räsänen palasivat takaisin vanhoihin työrooleihinsa alkuvuodesta. Vaihto naapuriorganisaatiossa oli silmiä avartava kokemus. Tutkinnanjohtajan työn luonne osoittautui hyvin erilaiseksi syyttäjän työhön verrattuna. Kun syyttäjä voi yleensä keskittyä yhteen juttuun kerrallaan, tutkinnanjohtaja elää hetkessä, ja hänellä on yhtä aikaa monta rautaa tulessa. "Kun asiat tulevat syliin joka puolelta, stressinsietokyky kasvaa", Sari naurahtaa. Syyttäjän työhön verrattuna uutta olivat myös henkilöstöhallinnon tehtävät: "Esimiehenä minulla oli tärkeä rooli alaisteni jaksamisen tukemisessa. Työ pikatutkintatiimissä on kiireistä, ja juttuja on paljon", Sari kertoo. Myös tiimin vaihtuvuus on suuri, sillä se on tavallisesti sisääntuloväylä tutkijan tehtäviin. Sekä Sarin että Antin mielestä vaihto voisi kestää pitempään kuin puoli vuotta. Juuri kun asioihin oli päässyt sisälle ja tutustunut ihmisiin, olikin jo aika lähteä. "Vuosikaan ei olisi liian pitkä aika", Antti tuumii. Sarin mielestä yksi kehittämiskohde voisi olla myös perehdyttämisen entistä huolellisempi suunnittelu. Hänet koulutti tutkinnanjohtajan työhön toisen pikatutkintaryhmän vetäjä muiden töidensä ohella. "Toivon ettei perehdyttämisellä rasitettaisi liikaa muita tutkinnanjohtajia". Sari ja Antti toivovat, että vaihto poliisin ja syyttäjän välillä jatkuu ja muutkin paikkakunnat innostuvat lähtemään mukaan. "Vaihto lisäsi keskinäistä ymmärrystä ja antoi perspektiiviä omaan työhön", Antti summaa. "En keksi yhtään syytä, miksen suosittelisi tätä muille", Sari toteaa. Myös Valtakunnansyyttäjänvirasto suhtautuu kannustavasti paikallisten virastojen vaihto-ohjelmiin. 5

6 Oikeudenhoidon uudistamisohjelma vuosiksi Kullekin asialle sopiva käsittelyketju VIESTINTÄPÄÄLLIKKÖ VIRVE STRENG Oikeusministeriön asettama neuvottelukunta esitti maaliskuussa ehdotuksen oikeudenhoidon uudistamisohjelmaksi vuosiksi Ohjelma sisältää sekä lyhyen että pitkän aikavälin toimia, joilla tehostetaan oikeudenhoitoa. Osa toimenpide-ehdotuksista on jo valmisteluvaiheessa. Matti Nissisen mukaan uudistusohjelma on syyttäjille tervetullut. 6 Neuvottelukunnan puheenjohtajan, kansliapäällikkö Tiina Astolan mukaan oikeudenhoidon uudistamisohjelma vuosiksi on kokonaisuus, jossa lähtökohtana on työn vähentäminen tuomioistuimissa ja muissa oikeuslaitoksen yksiköissä oikeusturvaa kuitenkaan vaarantamatta. Koska perus- ja ihmisoikeuksien edellyttämä oikeusturva on jatkossa tuotettava nykyistä vähemmillä kokonaiskustannuksilla, oikeudenhoidon tehokkuutta on parannettava. Neuvottelukunnan tavoitteena on ollut löytää kullekin asialle sopiva käsittelyketju. Asiat tulee ratkaista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Liian mutkikkaat menettelyt tekevät oikeusturvan saamisesta asiakkaalle hidasta ja yhteiskunnalle kallista. Neuvottelukunnan valmistelemaan ohjelmaan sisältyvät ehdotukset toimista, joilla voidaan saavuttaa vuoden 2012 kehyspäätöksen edellyttämät kuuden miljoonan euron säästöt vuodesta 2015 alkaen. ASIOIDEN KÄSITTELYKETJUA ARVIOITAVA KRIITTISESTI Syyttäjälaitosta neuvottelukunnassa edusti valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen. Hänen mukaansa ohjelma sisältää syyttäjälaitoksen näkökulmasta monia tervetulleita uudistuksia. Syyttäjien kannalta tärkeää on ensinnäkin sen uudelleenarviointi, mitä asioita käsitellään rikosasioina (ks. oikeudenhoidon uudistamisohjelman kohta 25). Suomessa käsitellään vuosittain rikosasioina esimerkiksi yli liikenteeseen liittyvää rikkomusta, joista huomattava osa voitaisiin siirtää hallinnollisen sanktioinnin piiriin. Tällöin liikennevirhemaksun määräisi poliisi, ja maksun saanut voisi tarvittaessa saattaa asian hallintotuomioistuimen tutkittavaksi. Hallinnollisten sanktioiden käyttöalan laajentaminen vähentäisi erityisesti syyttäjien mutta myös tuomioistuinten työmäärää. Syyttäjälaitos pyrkii rikosasioiden tehokkaaseen käsittelyyn muun muassa tarkoituksenmukaisella työnjaolla, erikoistumisjärjestelyillä ja parhaiden työmenetelmien käytön edistämisellä (kohta 43). Nissisen mukaan koko rikosasioiden käsittelyketjua tulee arvioida kriittisesti ja kysyä, voidaanko sitä joidenkin asioiden osalta lyhentää alusta, keskeltä tai lopusta. RIKOSPROSESSI KAIPAA SELKEYTTÄ Neuvottelukunta ehdottaa raportissaan selvitettäväksi, miten kirjallista rikosprosessia olisi mahdollista kehittää ja rikosprosessia muutoin tiivistää näytöllisesti selvissä rikosasioissa. Tällaisia ovat esi-

7 merkiksi myönnetyt rattijuopumustapaukset, jolloin rangaistusta voisi vaatia syyttäjän sijasta poliisi (kohta 26). Neuvottelukunta esittää nykyistä useammin käytettäväksi nopeutettua käsittelyä, syyttäjähaastetta ja ns. yhden kosketuksen toimintamallia rikosasioissa. Nämä vähentäisivät erityisesti haastamiseen liittyvää etsintää ja muuta työtä sekä peruuntuvista pääkäsittelyistä johtuvaa työtä, mikä helpottaisi myös syyttäjien työtaakkaa (kohta 29). Tähän tapaan toimitaan jo eräissä asioissa Helsingissä. Rikosasioiden käsittelyä nopeuttaisi myös syyteneuvottelumenettelyn käyttöönotto. Käytännössä syyteneuvottelu toimisi siten, että esitutkinnan ulkopuolelle rajataan tunnustuksen perusteella tiettyjä epäiltyjä rikoksia, tai että rikosasia käsitellään tuomioistuimessa tavanomaista oikeudenkäyntiä keveämmässä menettelyssä ja tuomitaan lievempi rangaistus. Syyteneuvottelu voisi koskea rikoksia, joista säädetty ankarin rangaistus on enintään kuusi vuotta vankeutta. Se ei kuitenkaan koskisi rikoslain 20 luvussa rangaistavaksi säädettyjä seksuaalirikoksia, jotka loukkaavat seksuaalista itsemääräämisoikeutta tai kohdistuvat lapsiin, eikä henkeen tai terveyteen kohdistuvia rikoksia, joista on säädetty rikoslain 21 luvussa. Hallituksen esitys pyritään antamaan eduskunnalle vielä kevätistuntokauden aikana, ja lait voisivat tulla voimaan ensi vuonna (kohta 42). SYYTTÄJÄLAITOKSEN ORGANISAATIO MUUTTUU Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson ja kansliapäällikkö Tiina Astola oikeudenhoidon uudistamisohjelman julkistamistilaisuudessa Astola oli toimikunnan puheenjohtaja. Syyttäjälaitoksen kannalta myönteinen uudistus olisi myös videotallenteiden käyttö hovioikeuksissa. Tällöin käräjäoikeudessa esitetty suullinen näyttö otettaisiin hovioikeudessa vastaan katsomalla käräjäoikeudessa tehtyä videotallennetta. Näin moninkertaisesta asianomistajien ja todistajien henkilökohtaisesta kuulemisesta voitaisiin luopua. Vastaava uudistus on toteutettu Ruotsissa, ja tulokset ovat olleet hyviä (kohta 33). Tehokkuutta toisi myös jatkokäsittelylupajärjestelmän laajentaminen rikosasioissa. Sen myötä pääkäsittelyn toimittaminen hovioikeudessa yksin näytön arvioinnin riitauttamisen perusteella tulisi kyseeseen nykyistä harvemmin (kohta 15). Neuvottelukunta ehdottaa erilaisten maksujen käyttöalan laajentamista. Syyttäjälaitoksessa tämä tarkoittaisi sen selvittämistä, onko syyttäjän toimiminen asianomistajan edustajana tarkoituksenmukaista saattaa maksulliseksi (kohta 44). Uudistamisohjelmassa käsitellään myös syyttäjälaitoksen organisaatiomuutoksia. Syyttäjänvirastojen toimialueet on tarkoitus saattaa vastaamaan poliisilaitosten toimialueita niin, että syyttäjänvirasto olisi samanrajainen yhden tai useamman poliisilaitoksen alueen kanssa. Syyttäjiä on tarkoituksenmukaista sijoittaa niille paikkakunnille, joilla 7

8 8 tehdään vaativaa esitutkintaa. Tällä hetkellä syyttäjänvirastoja on 13, mutta lähivuosina määrä supistuu 2-3:lla (kohta 40). UUSI VIRASTO KEHITTÄMÄÄN TUOMIOISTUIMIA? Neuvottelukunta haluaisi vähentää käräjäoikeuksien ratkaisukokoonpanoihin osallistuvien lautamiesten määrää ja pitemmällä aikavälillä luopua koko lautamiesjärjestelmästä (kohta 24). Neuvottelukunta myös katsoo, että työmäärän vähentyessä tuomioistuimia voidaan kaikilla tasoilla edelleen vähentää. Neuvottelukunta ehdottaa, että tulevaisuudessa käräjäoikeuksia olisi nykyisestä 27:stä jäljellä noin puolet, ja niiden tuomiopiirit vastaisivat mahdollisuuksien mukaan poliisin ja syyttäjän toimialueita. Tässä yhteydessä tarkasteltaisiin myös, missä on tarvetta säilyttää sivukanslioita (kohta 11). Jo käynnissä olevaa hovi- ja hallinto-oikeuksien rakenneuudistusta jatkettaisiin niin, että tulevaisuudessa koko maassa olisi neljä hovioikeutta. Hovioikeuksia on nykyisin kuusi, ja eduskunnassa jo olevan hallituksen esityksen mukaan määrä putoaisi viiteen (kohta 12). Neuvottelukunta ehdottaa selvitettäväksi, onko jatkossa tarvetta säilyttää kahta erillistä tuomioistuinlinjaa: yleisiä tuomioistuimia ja hallintotuomioistuimia. Myös korkeimpien oikeuksien yhdistämisen hyödyt ja haitat selvitettäisiin (kohdat 7 ja 8). Neuvottelukunta ehdottaa myös tuomioistuinviraston perustamista. Virasto pystyisi keskittymään tuomioistuinlaitoksen toiminnan kehittämiseen ja operatiiviseen hallintoon. Hallinnon järjestäminen erilleen oikeusministeriöstä vahvistaisi tuomioistuinten riippumattomuutta. (kohta 6) Oikeudenhoidon uudistamisohjelman toimenpide-ehdotukset eivät ole kaikilta osin yksimielisiä. Eriävät näkemykset liittyvät tuomioistuinten rakennetta ja lautamiesjärjestelmää koskeviin ehdotuksiin. Lisäksi mietintöön sisältyy korkeimman oikeuden presidentin Pauliine Koskelon erillinen lausuma. Oikeudenhoidon uudistamisohjelma löytyy OM:n kotisivuilta osoitteesta Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen käsittelee uudistamisohjelmaa blogikirjoituksessaan Oikeudenhoidon uudistamisen ABC, joka on julkaistu VKSV:n kotisivuilla osoitteessa Neuvottelukunnan jäseninä toimivat KKO:n presidentti Pauliine Koskelo, KHO:n presidentti Pekka Vihervuori, Helsingin HO:n presidentti Mikko Könkkölä, Keski-Suomen KO:n laamanni Tapani Koppinen, Länsi-Uudenmaan KO:n laamanni Kenneth Nygård (nyk. Varsinais-Suomen KO:ssa), Helsingin HAO.n ylituomari Marjatta Mäenpää, MAO:n ylituomari Kimmo Mikkola, valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen, valtakunnanvouti Juhani Toukola, asianajaja Mika Ilveskero, VTV:n pääjohtaja Tuomas Pöysti sekä OM:stä ylijohtajat Jarmo Littunen ja Kari Kiesiläinen (nyk. KKO:ssa) sekä lainsäädäntöjohtaja Asko Välimaa.

9 Oikeuslaitospäivä Oikeudenhoidon uudistamisohjelma puhutti VIESTINTÄPÄÄLLIKKÖ VIRVE STRENG Kolmannen kerran järjestetty Oikeuslaitospäivä keräsi maaliskuussa Helsingin messukeskukseen lähes tuhat tuomaria, syyttäjää, asianajajaa, julkista oikeusavustajaa ja oikeushallinnon virkamiestä. Päivän teemana oli, miten oikeuslaitos voi vastata monimutkaistuvan ja kansainvälistyvän yhteiskunnan vaatimuksiin. Tilaisuus ajoittui sopivasti lähelle oikeudenhoidon uudistamisohjelman julkistamista, ja sitä sivuttiinkin monessa puheenvuorossa. Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja Mika Ilveskero vaati avauspuheenvuorossaan pikaisia ratkaisuja oikeuslaitoksen uudistamiseksi tai nykyisen järjestelmän rahoituksen turvaamista. Hänen mukaansa julkistettu ohjelma ei edusta neuvottelukunnan näkemystä ihanteellisesta oikeudenhoidosta, vaan se on tehty kohdentamaan jo päätetyt oikeushallinnon säästöt siten, että niiden vaikutus kansalaisten oikeusturvaan olisi mahdollisimman vähäinen. Ratkaisuja uudistamisen suunnasta on saatava nopeasti. Jos ratkaisuja ei tehdä, kansalaisten oikeusturva häviää asioiden ruuhkautumiseen ja viipymiseen, Ilveskero painotti. EMME VOI SULKEUTUA KUPLAAN Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin mukaan neuvottelukunnan työ luo pohjaa oikeuslaitosta ja sen tulevaisuutta koskevaan keskusteluun. Keskeinen kysymys on, miten oikeusturvan toteutuminen voidaan taata pitkällä aikavälillä yhteiskunnassa, jossa resurssit niukkenevat. Emme voi sulkeutua kuplaan ja kieltäytyä näkemästä sitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Emme myöskään voi ajatella, että tähänastiset toimintatapamme ovat ainoita oikeita. Oikeudenhoidon uudistamisohjelma on askel oikeaan suuntaan. Oikeusjärjestelmää on uskallettava kehittää niin, että se vastaa ajan Osastosihteeri Merja Terävä ja harjoittelija Jenna Kiiskinen VKSV:sta ottivat Oikeuslaitospäivän ilmoittautumistiskillä vastaan yli 150 syyttäjää. haasteisiin, Henriksson painotti puheenvuorossaan. Oikeusministeri korosti erityisesti tietotekniikan kehittämisen tarvetta. Syyttäjillä ja tuomareilla on oltava käytössään ajanmukaiset työvälineet, jotta työt voidaan hoitaa sujuvasti ja ajatustyö keskittää oikeudellisiin kysymyksiin. Oikeuslaitos ei voi olla viimeinen saareke, jossa asioita hoidetaan edelleen kynällä ja paperilla, Henriksson painotti. TEHOKKUUS JA OIKEUSTUR- VA EIVÄT OLE VASTAKOHTIA Myös kansliapäällikkö Tiina Astola käsitteli puheenvuorossaan oikeudenhoidon uudistamisohjelmaa. Vaikka julkisuus on tarttunut kysymyksiin, jotka liittyvät tuomioistuinten määriin, sijaintiin ja oikeuslaitoksen muuhun rakenteeseen, Astola toivoi, että mietintöön tutustuttaisiin avoimin mielin ja kokonaisuutena. Tärkeintä olisi tunnistaa tarve ajatella uusiksi oikeusturvan sisältöä. Hän painotti, etteivät tehokkuus ja oikeusturva ole vastakohtia. 9

10 10 Oleellista on kuitenkin vastata siihen vaikeaan kysymykseen, mitä on oikea oikeusturva: Oikeusturvaa ei välttämättä ole se, että asia käsitellään kaikissa kolmessa asteessa ja käsittelyyn kuluu vuosikausia. Kun rahaa ei ole rajattomasti, on tarkasti mietittävä, mihin se on oikeusturvan näkökulmasta sijoitettava, Astola totesi. MEIDÄN PITÄÄ ITSE PYRKIÄ UUDISTUMAAN Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen havainnollisti puheenvuorossaan raikkaalla tavalla sitä, mitä "uuden sukupolven oikeuslaitos" voisi tarkoittaa. Nissinen korosti laitoksen omaa halua ja kykyä uudistua sekä tahtoa parantaa oikeudenhoidon tehokkuutta. Me emme voi jäädä toimettomina vain odottamaan, että lainsäätäjä tai joku muu ratkaisisi ongelmamme, Nissinen totesi. Syyttäjälaitoksen osalta vierastan kaikkia sellaisia ulkopuolisia viestintuojia, jotka haluavat kertoa, mikä olisi meille parasta. Kyllä meidän pitää ensin yrittää itse nähdä mahdollisuudet oman toimintamme ja toimintaympäristömme kehittämiseen ja pyrkiä sitten kaikin käytettävissämme olevin keinoin uudistumaan. Päivän aikana kuultiin puheenvuorot myös muun muassa tuomioistuimen johtamisesta, lainkäytön onnistumisen keskeisistä edellytyksistä, oikeuslaitoksen läpinäkyvyydestä ja aivotutkimuksen uusista tuulista. Puheita osoitteessa www. asianajajaliitto.fi/viestinta/ oikeuslaitospaiva_ Ote Matti Nissisen puheesta Oikeuslaitospäivässä Unlucky loser -päivä Rakas päiväkirja, nukuin pommiin ja myöhästyin aamun ensimmäisestä palaverista. Millään ei enää jaksaisi näin pitkiä päiviä. Aamut ovat erityisen vaikeita. Eläkkeelle tästä joutaisi, mutta eihän se vielä 66 -vuotiaana käy päinsä, kun onnistuivat lamavuonna 2017 nostamaan eläkeiän jo 70:een. Onneksi bussiliput sentään sai jo seniorihinnalla. Työmatkakin kestää jo toista tuntia sivu. Viraston viimeisin muutto Konalaan ei ainakaan parantanut kulkuyhteyksiä. Mutta ei tämä ollut ensimmäinen teollisuushalli, joka oli virastoksi saneerattu. Todellista monitoimitilaa, kun hallin koko elinkaari otetaan huomioon: ikkunoiden kokoonpanohallista kuntosalin kautta toimistotiloiksi. VKSV:lle oli hallis- ta sentään onnistuttu lohkaisemaan koko siipiosa, vaikka siitä tulikin peräti 18 neliömetriä työntekijää kohti. Uusimpien toimitilamitoitusten mukaan siinä on siis kolme liikaneliötä per nuppi ja sen mukainen vähennys on automaattisesti tulossa ensi vuoden budjettiin. Kukahan neropatti senkin leikkurin hienon virallisen nimen on keksinyt: kehysvaikutteinen toimitilakannustin. Se vähän lohdutti, että poliisihallituksen tilat ovat vieläkin ahtaammat ja sijainti oli hankalampi: matka Tattarisuolle ja sieltä pois oli aina pieni seikkailu. Kalenterikaan ei paljon loppuviikolle luvannut. Huomenna olisi nimitysasioita - sikäli mikäli Helsingin viraston hakukuulutus on tällä kertaa houkutellut yhtään kelvollista hakijaa. Jälkeen jäänyt palkkaus ja hallinnasta karannut työkuorma ei todellakaan Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen sai paljon kehuja puheellaan, jossa hän maalaili hauskalla tavalla neljä erilaista tulevaisuudennäkymää syyttäjälaitoksesta. Oikeuslaitospäivän puheenjohtajina toimivat asianajaja Mika Ilveskero ja kihlakunnansyyttäjä Sari Aho.

11 ollut kovin houkutteleva yhdistelmä. Suomen koko oikeuslaitoksen imago oli surkea, niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Rikosjutuissa tuli nykyisin pyyhkeitä EIT:stä lähes joka viikko. Se hyvä puoli siinä oli, etteivät ne enää juuri median uutiskynnystä ylittäneet. Oikeusministerit vaihtuivat tiuhaan, mutta jokaisen ministerin erityisavustajat kyllä valitettavasti jaksoivat kaikista EIT:n moitteista kysellä ja muistuttaa. Kerran olen jo hermostunut ja laittanut sähköpostia laittaneelle nykyiselle erityisavustajalle oikein kirjepostissa Astolan neuvottelukunnan mietinnön kymmenen vuoden takaa kitkerällä saatteella: Ohessa ystävällisesti käyttöönne mietintö vuodelta 2013, mikäli sitä ei sattuisi enää ministeriön käsiarkistosta löytymään. Jos mietinnössä yksilöityjen ehdotusten 15, 25, 26, 34 ja 42 taakse vihdoin löytyisi riittävästi poliittista tahtoa rikosjutuissa, voisimme lopettaa kirjeenvaihtomme tähän." Tuli ehkä kirjoitettua turhankin pisteliäästi, mutta kun väkeä on kerta kaikkiaan liian vähän ja ICT-puolen lisärahoitustarpeet tuntuvat ihan pohjattomilta. AIPA:a rakennetaan vieläkin kuin Iisakin kirkkoa, pieni pala kerrallaan. Oikeudenkäyntimenettely nukkavieruissa käräjäsaleissa on oikeasti kuin viime vuosituhannen muuten nostalgisista kotimaisista elokuvista. Käräjäsalithan ovat jo Museoviraston suojeluksessa, kohta varmaan prosessikin. Silti 4x4-päivä Rakas päiväkirja, päivä kului nopeasti erilaisissa videoneuvotteluissa. Iltapäivällä katselin talousrikosjuttujen läpäisyaikatilastoja edelliseltä vuodelta ja hetken mielijohteesta hain rinnakkaisnäytölle arkistotiedoista vastaavia tietoja kaukaa 10 vuoden takaa, vuodelta Ero oli huikea: aika rikosilmoituksesta käräjäoikeuden tuomioon oli lyhentynyt yhteen neljäsosaan, kahdesta vuodesta kuuteen kuukauteen. Myös syyt siihen olivat hyvin tiedossa. Ensimmäinen iso tekijä oli syyteneuvottelumenettely, joka oli pienen opetteluvaiheen jälkeen sujunut mukavasti. Viime vuonna päästiin näköjään jo yli 2000 tuomioesitykseen. Varsinkin talousrikoksissa oli alkanut tulla ihan aitoja tunnustuksia. Samalla fundamentalistiset pelot oikeusturvaloukkauksista olivat osoittautuneet aiheettomiksi. Ei ihme, että menettelyä ollaan jo laajentamassa. Toinen iso selittävä tekijä oli erinomaisesti sujunut esitutkintayhteistyö. Vuosien koulutus ja alueelliset virkamiesvaihdot kantoivat vihdoin hedelmää. Syyttäjien ajasta jo yli puolet meni tutkintaan. Nyt siihen oli varaa, kun hovioikeusprosessi oli virtaviivaistettu jo kolme vuotta sitten. Jatkokäsittelylupa irtosi entistä harvemmin, ja hartaasti toivottu ja lopulta rahoitettu ja rakennettu tallennustekniikka käräjäoikeuksiin oli vapauttanut syyttäjiltä yli 60 henkilötyövuotta hovioikeuksien uuvuttavista uusintakäsittelyistä kohdennettavaksi pääosin uusien vaativien juttujen esitutkintavaiheeseen. Edes muutoin niin valpas ja ärhäkkä Syyttäjäyhdistys ei ollut enää muutamaan vuoteen puhunut eikä kirjoittanut syyttäjän tutkinnanjohtajuudesta mitään. Jyrki Virolainenkin vaati sitä enää vain kerran kuukaudessa. Olihan syyttäjillä ihan riittävästi vastuuta esitutkinnasta jo nyt, ja syyttäjä-ves:kin oli saatu siltä osin ajan tasalle. Toki kolme henkilötyövuotta säästyneestä hovioikeuksien pääkäsittelyresurssista oli ollut pakko kohdentaa Euroopan syyttäjänviraston hommiin, mutta ehkäpä sieltäkin jo ensi vuonna saadaan nettohyötyä. Yritys ainakin on kova. Ensi viikolla asiasta taas väännetään Brysselissä. Onneksi Pohjoismailla on yhteinen näkemys ja neuvottelutaktiikka. Iso merkitys on myös viime vuosikymmenen lopun kahdella muulla suurella uudistuksella: ensinnäkin virhemaksusääntely oli imaissut liikennejutut, verovilpit ja näpistelijät lähes kokonaan, yhteensä yli asiaa. Rikoksia ne eivät enää ole, vaikka kansan suussa erilaiset virhemaksut sakkoina pysyivätkin. Ehkä se on yleisestävyyden kannalta ihan hyvä juttu. Poliisi, verottaja ja hallintooikeudet olivat selvinneet virhemaksuistaan ilman erityisiä ongelmia, vaikka työtähän se siellä tietysti lisäsi. Toiseksi rattijuopotkin alkoivat olla jo muisto vain niin oivallisesti sujui poliisin, tullin ja rajan syytevaatimusmenettely suoraan käräjäoikeuksien kanssa. Samassa muistin eilisen keskustelun viraston nuorimman opiskelijaharjoittelijan kanssa. Hän oli tullut kahvitauolla kysymään, pitääkö paikkansa, että ajosta tavattuja ja puhallutettuja rattijuoppoja olisi Suomessa joskus käsitelty pääkäsittelyissä syyttäjänkin läsnä ollen. Myönsin niin olleen. Kysyi sitten perään: "Miksi ihmeessä?" En osannut sanoa muuta kuin jotain ympäripyöreätä siitä, että sellainen systeemi meillä vaan silloin oli, sellainen Wanhan Wiipurin malli. Eikä sitä kukaan kummastellut ei ennen kuin kymmenen vuotta sitten, kun rahat alkoivat loppua. Vilkaisin kalenteria. Oli tulossa mielenkiintoinen loppuviikko, viikonlopusta puhumattakaan. Ylihuomenna perjantaina olisi taas perinteinen Oikeuslaitospäivä ja sen teemana tällä kertaa "Oikeuslaitos tänään kuilun partaalta tasapainoon". Viiden vuoden takainen pohjakosketus oli enää pelottava muisto. Sunnuntaina olisikin sitten koko kevään kohokohta: suuren suosion saaneet syyttäjälaitoksen pilkkikisat. Täytyykin valmistautua puolustamaan veteraanisarjan voittoa. Puhe on kokonaisuudessaan luettavissa syyttäjien Ilonassa kohdassa Viestintä ja tietopalvelu > Puheet. 11

12 Ponnistus hanke hyvässä vauhdissa VALTIONSYYTTÄJÄ MIKA ILLMAN Valtakunnansyyttäjänviraston ja Poliisihallituksen perustama yhteinen hanke, Ponnistus 2014, saavutti tärkeän merkkipaalun Silloin sen tähänastisia tuloksia arvioitiin keskustelutilaisuudessa Valtakunnansyyttäjänvirastossa. 12 Ponnistus-hankkeen tarkoituksena on varmistaa mahdollisimman hyvä ja perusteellinen poliisin, muiden esitutkintaviranomaisten ja syyttäjälaitoksen yhteinen valmistautuminen uuden esitutkintalain (805/2011), pakkokeinolain (806/2011) ja poliisilain (872/2011) voimaantuloon Hanke sisältää kolme keskeistä painopistealuetta: 1) esitutkintayhteistyö, 2) salaisten pakkokeinojen käyttö ja siihen liittyvä tiedonhankinta sekä 3) molempien viranomaisten henkilökunnan koulutus. Painopistealueisiin liittyviä kysymyksiä pohtimaan asetettiin kolme työryhmää, jotka toimivat ohjausryhmän alaisuudessa. Työryhmätyöskentelyyn osallistui paitsi syyttäjälaitoksen ja poliisin edustajia myös edustajia Rajavartiolaitoksesta ja Tullista, jotka liittyivät hankkeeseen heti sen alkuvaiheessa. Työryhmien tehtävänä oli valmistella ehdotuksia siitä, miten uuden sääntelyn voimaantuloon on valmistauduttava edellä mainittujen painopistealueiden kannalta ja erityisesti yhteistoiminnan näkökulmasta. Uusi lainsäädäntö esimerkiksi korostaa syyttäjän ja tutkinnanjohtajan yhteistyötä esitutkinnan aikana, mutta samalla se jättää monelta osin viranomaisten sovittavaksi, miten yksityiskohdissa toimitaan. Tämän vuoksi esitutkintayhteistyötä pohtinut työryhmä laati ehdotuksen esitutkintayhteistyötä koskevaksi ohjeeksi. Työryhmän raportti julkaistaan kevään 2013 aikana Valtakunnansyyttäjänviraston julkaisusarjassa. Kyseessä on eräänlainen esitutkintayhteistyön käsikirja, joka voi esimerkiksi an- Ponnistus-hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana toimii valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen ja varapuheenjohtajana poliisijohtaja Robin Lardot.

13 taa tulkinta-apua käytännön esitutkintayhteistyötilanteissa. Kirja tulee myös hyödynnettäväksi aihetta koskevassa koulutuksessa. Salaisten pakkokeinojen käyttöä ja siihen liittyvää tiedonhankintaa pohtineen työryhmän raportin ajatellaan palvelevan vastaavia tarpeita. Raportti tulee hyödynnettäväksi esimerkiksi eräiden erityisryhmien koulutuksessa. Koulutusta koskevan työryhmän tehtävänä oli suunnitella yhteistä, valtakunnallisesti toteutettavaa koulutusta. Ajatuksena on, että uusi, yhteinen lainsäädäntö edellyttää yhteistä koulutusta, jotta myös lain soveltaminen ja tulkinta on mahdollisimman yhtenäistä. Tältä osin urakka on kesken, mutta hyvällä mallilla. Koulutus ajoittuu syksyyn Ponnistus-koulutukset syksyllä 2013 Uuteen esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilakiin valmistautuminen toteutetaan yhteistyössä syyttäjien ja esitutkintaviranomaisten kanssa. Hankkeeseen liittyy yhteinen, kaksipäiväinen koulutus syksyllä Koulutukseen osallistuvat kaikki syyttäjät sekä poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen tutkinnanjohtajat. Koulutustilaisuuksissa on paikkoja myös pakkokeinoasioita käsitteleville tuomareille. Koulutukseen hakeudutaan HRM-järjestelmän kautta viimeistään Sen jälkeen Valtakunnansyyttäjänvirasto lähettää vahvistuksen osallistujille. Jos koulutustilaisuuden osallistujakiintiö on täynnä, hakijan on ilmoittauduttava johonkin toiseen tilaisuuteen. Koulutusmateriaali lähetetään sähköisesti osallistujille ennen koulutusta. Kevään aikana jokainen syyttäjä saa käyttöönsä Talentumin Esitutkinta ja pakkokeinot -kommentaarikirjan (2012) verkkoversion. Lisätietoja koulutuksesta antaa koulutuspäällikkö Pia Meri, puh , sähköposti HELSINKI (ruotsinkielinen) SEINÄJOKI JYVÄSKYLÄ MERKITTÄVÄ LAKIUUDISTUS Vuoden 2014 alussa uudistuu esitutkintaa säätelevät peruslainsäädäntö: poliisilaki, esitutkintalaki ja pakkokeinolaki. Aikaisemmat esitutkintalaki ja pakkokeinolaki ovat vuodelta 1987 ja poliisilaki vuodelta Kokonaisuudistuksessa viranomaisten toimivaltuudet on säännelty aikaisempaa kattavammin ja täsmällisemmin. Lisäksi perus- ja ihmisoikeusnäkökulma sekä toisaalta rikostorjunnan tarpeet on otettu huomioon säännöksissä aikaisempaa paremmin. Edelleen salaisia pakkokeinoja ja salaista tiedonhankintaa koskevat säännökset on nykyaikaistettu ja yhdenmukaistettu ja keinovalikoimaa täsmennetty. ESPOO KOUVOLA VANTAA HÄMEENLINNA TAMPERE TURKU KUOPIO OULU ROVANIEMI

14 Kirjaesittely E-kirja ja online-verkkokirja 14 TIETOPALVELUPÄÄLLIKKÖ KIRSTI JAKOBSSON POLIISILAKI Helminen, Klaus Kuusimäki, Matti Rantaeskola, Satu Teoksen taustana on Klaus Helmisen, Matti Kuusimäen ja Markku Salmisen kirjoittama Poliisioikeus-kirja, joka on julkaistu Kyseisen teoksen julkaisemisen jälkeen oikeudellinen kehitys on ollut sangen nopeaa myös poliisioikeuden alalla. Perus- ja ihmisoikeusnäkökohdat ovat korostuneet entisestään ja lyöneet leimansa myös kansalliseen oikeusajatteluun. Tästä on syntynyt tarve laatia keskeinen poliisilaki kokonaan uudelleen. Uusi poliisilaki tulee voimaan samaan aikaan uusittujen esitutkinta- ja pakkokeinolakien kanssa Poliisilaki-teoksen tarkoituksena on tarkastella poliisitoimintaa kokonaisuudessaan oikeudellisista lähtökohdista. Teos ei ole pykäläkohtainen selitysteos, vaan pyrkimyksenä on ollut käsikirjamainen jäsentely, jolloin on voitu poliisilain säännösten lisäksi käsitellä lukuisia muitakin poliisitoimintaan liittyviä säädöskokonaisuuksia. Teoksessa tarkastellaan esimerkiksi poliisin johtamisjärjestelyjä, rikostorjuntaa, tiedonhankintaa, julkisuusnäkökohtia, virka-apua ja kansainvälisiä kysymyksiä koskevia sääntelyjä. Kirjassa on myös runsaasti selostuksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen, ylempien kansallisten tuomioistuinten ja ylempien laillisuusvalvojien ratkaisuista. Teoksen painopistealueena on poliisin toimivaltajärjestelmä. Lähtökohta tarkastelulle on poliisin toiminta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäjänä. Teoksessa on myös, mahdollisuuksien mukaan, otettu huomioon rajavartio-, sotilas- ja tulliviranomaiset. Teos on jaettu kuuteen osaalueeseen. Ensimmäisenä tarkastelussa ovat poliisin tehtävät, organisaatio ja yhteistyötahot. Toiseksi käsitellään poliisin toimivaltaa. Kolmannessa osiossa tarkastellaan poliisitoiminnan lajeja. Neljäs osa-alue käsittelee poliisin toimivaltuuksia, viides voimakeinoja ja kuudes oikeusturvaa poliisin toiminnassa. Poliisilaki-teos on tarkoitettu työkaluksi ja tietolähteeksi myös syyttäjille. Kirjaa kirjoitettaessa on pidetty silmällä myös koulutustarpeita oikeudellisessa opetuksessa, kursseilla ja työyhteisökoulutuksissa. Talentum, Helsinki 2012 (s. 937) ISBN ISBN (e-kirja) E-kirjalla (sähkökirjalla) eli kirjan sähköisellä versiolla tarkoitetaan painetun kirjan digitaalista versiota. Sähköinen kirja ei olennaisesti eroa painetusta kirjasta. E-kirja on suunniteltu luettavaksi tietokoneelta tai e-kirjan lukulaitteen avulla. Online-verkkokirjalla tarkoitetaan verkossa käytettävää sisältökokonaisuutta, jolla on ISBN-tunnus kuten painetulla kirjalla. Verkkokirja on hypertekstipohjainen eli se poikkeaa merkittävästi painetun kirjan rakenteesta. Online-verkkokirjassa sisällysluettelo on linkitetty, jolloin linkin kautta pääsee suoraan haluamaansa kohtaan kirjan tekstissä. Lisäksi verkkokirjassa on, toimittajasta riippuen, erilaisia toimintoja, jotka helpottavat kirjan käyttämistä. Esimerkiksi haku voidaan kohdistaa avoinna olevan kirjan sisältöön, jolloin hakusana korostuu kirjan tekstissä ja nuolinäppäimet helpottavat selaamista hakuosumien välillä. Tulostaminenkin on helpompaa, kun kirjan sivut on numeroitu. Osa tekstistä voidaan tulostaa maalaamalla ja valitsemalla tulostustoiminnosta "Tulosta valinta". Syyttäjät pääsevät tutustumaan verkkokirjaan viimeistään Ponnistus-koulutuksen yhteydessä, kun he saavat käyttöönsä Talentumin Esitutkinta ja pakkokeinot -kirjan verkkoversion.

15 Syyttäjä ja itänaapuri pikahaasteita rajan tuntumassa KIHLAKUNNANSYYTTÄJÄ HELI LEINONEN, SALPAUSSELÄN SYYTTÄJÄNVIRASTO Perusarkiaamu itärajan tuntumassa työskentelevän syyttäjän elämässä helmikuun 19. päivänä. Aamukahvia si lessani luen Helsingin Sanomista työskentelypaikkakuntaani koskevan uutisen: "Lappeenrantalaiset päihittivät Jumbon." Uutinen ei yllätä, eikä sumppi sujahda väärään kurkkuun, kun tajuan jutun käsittelevän suomalaisten ostoskeskusten tax free -myyntiä. Venäläisten suosimat lappeenrantalaiset ostoskeskukset ovat ohittaneet tax free -myynnissä muun muassa Jumbon ja Itäkeskuksen. Salpausselän syyttäjänvirastossa ja erityisesti Lappeenrannan palvelutoimistossa työskennellessäni tai ostoksilla piipahtaessani en voi hetkeksikään unohtaa, kuinka lähellä Venäjää maantieteellisesti sijaitsemme. Ajelen töihin Venäjän kilvillä varustettujen maastoajoneuvojen seassa ja pohdin, onko suomalaisessa ja venäläisessä tieliikennelaissa tosiaan niin iso ero kuin liikennekäyttäytymisestä voisi päätellä. Työpäiväänikin mahtuu kaikenlaista turismiin liittyvää. Ihmettelen, mitä tehdä rangaistusvaatimuksen vastustamisasialle, kun vastustaja on venäläinen eikä vastustamisperuste ilmene hänen kirjel- Kuva: Seppo Väisänen mästään edes veronmaksajien rahalla käännätettynä. Pohdin tutkinnanjohtajan yhteydenoton perusteella, onko rikoksesta epäilty syytä vangita vai voiko asian hoitaa syyttäjän haasteella. LAMAUTIN JÄI RAJAVIRANOMAISILLE Näitä pikahaasteita naputellaan lukuisia vuoden aikana, jotta esimerkiksi teleskooppipatukan tai pis- Vahdinvaihto tuntemattoman sotilaan haudalla Moskovassa. 15

16 16 Salkussa oli hammasharja, vaihtokalsarit ja runsaasti afrikkalaista alkuperää olevia jalokiviä. toolin auton hansikaslokeroon unohtanut turisti voisi jatkaa lomanviettoaan. Eräskin mies, joka oli matkalla pohjoiseen kalastamaan, oli aikonut lopettaa lohet sähkölamauttimella. Toivottavasti kalaonni suosi ja kalat kuolivat ennen pataan joutumistaan, vaikka lamautin jäikin rajavalvontaviranomaisten haltuun. Joskus vangitseminenkin on tarpeen, kuten silloin, kun Allegro toi Vainikkalan rajanylityspaikan kautta Suomeen miehen, jonka salkussa oli hammasharja, vaihtokalsarit ja runsaasti afrikkalaista alkuperää olevia jalokiviä. Vaimo oli kuulemma miestä matkaan lähettäessään unohtanut tarkistaa, ettei salkussa ole mitään tullissa ilmoitettavaa. Itselläni tyhjentämättömän laukun sivutaskussa voisivat olla edelliseltä reissulta unohtuneet hikiset sukat ja hiuspinni mutta nämähän ovat vain näitä pieniä kulttuuri- ja elintasoeroja. Ruokatunnilla käyn ison ketjun tavaratalossa sovittamassa uusia istuntovaatteita, kun edelliset ovat ilmeisesti kutistuneet pesussa, ja huomaan taustalla soivan venäläisen iskelmän. Hyvää palvelua turistille. Sitä kyllä vapun aikaan ihmettelin, kun samaisen tavaratalon kassatätiä harmitti erään tuotteen hyvä menekki. Ylioppilaslakit kun olivat venäläisten purjehtijoiden ja veneilijöiden mieleen. Jos nyt unohdetaan valkolakkien oikeasta käyttötarkoituksesta venäläisiä opastamaan innostuneet myyjät, turistit saavat erinomaista palvelua, useimmissa paikallisissa liikkeissä jopa omalla äidinkielellään. Joskus lappeenrantalaisessa kaupassa asioidessani joudun oikein selittelemään, etten valitettavasti osaa tehdä sitä venäjäksi myyjä kun ei välttämättä ole alkuunkaan suomen kielen taitoinen. Joudun siis kärsimään huonosta kielipäästäni. Väärässä oli sekin professori, joka muinoin väitti yliopiston tervetuliaissanoissaan, että tulevaisuuden suomalaisjuristi pärjää ranskan kielen taidolla. Työpäivän jonka aikana olen toki törmännyt myös omien kansalaisten tekemiin rikoksiin jälkeen on tietysti käytävä vielä ruokakaupassa. Kassajonossa huokailen turvoksissa olevien ostoskärryjen takana vain huomatakseni, että seison tax free -kassalla. Se tarkoittaa sitä, että broilerinfileeni alkaa kypsyä, ennen kuin ehdin kotiin paistinpannun ääreen. EI MITÄÄN VENÄLÄISTURISMIA VASTAAN Ja siis ei, ei minulla mitään ole venäläisturismia vastaan. Pikkuruisen Lappeenrannan keskustasta löytyy matkailun ansiosta liikkeitä, joita vastaavankokoisissa muissa suomalaiskaupungeissa ei ole. Lisäksi näen jo itseni hamuamassa ruotsalaistyylisiä joulukoristeita vatsa täynnä edullisia lihapullia erään huonekalujätin rakennuttamassa valtavassa tavaratalossa, joka nousee VT6:n varteen vuoden 2015 lopussa. Tavallisen työpäivän perusteella on selvää, että suomalaisten ja venäläisten oikeusviranomaisten on syytä tehdä yhteistyötä. Rajan tuntumassa sijaitsevan käräjäoikeuden istuntopäivien asialistoilla ei venäläinen sukunimi vaikuta nykyään olevan sen harvinaisempi kuin suomalainen. Ennen kuin venäläisliityntäinen juttu on juttuluettelossa, moni viranomainen on joutunut kohtaamaan haasteita. Myös tulkki- ja käännöspalveluita käytetään ahkerasti. Venäjällä oleskelevien henkilöiden kuuleminen esitutkinnassa eri rooleissa ei ole itsestään selvää. Heidän haastamisessaankin on haastetta kaikissa oikeusasteissa. Hovioikeusvaiheessa voidaan tarvittaessa turvautua käräjäoikeudessa talletettuihin lausumiin, mutta tämäkään keino ei ole käytettävissä, kun käsiteltävässä asiassa on nimetty uudeksi todistajaksi Venäjällä oleskeleva henkilö. Entäpä, jos menetettäväksi vaadittavaa omaisuutta sijaitsee Venäjällä? Miten siihen päästään käsiksi? SUHDETOIMINTAA UUTTA OPPIA SEMINAAREISSA Näihin asioihin törmätessäni palaan ajatuksissani kahteen seminaariin, joihin sain osallistua viime vuoden loppupuolella. Niistä ensimmäinen pidettiin syyskuussa Moskovassa pääsyyttäjänviraston isännöimänä. Oikeusministeriön edustajat ottivat

17 Suomesta mukaansa paitsi Tuuli Eerolaisen Valtakunnansyyttäjänvirastosta myös meitä paikallissyyttäjiä. Matkaan lähtivät virastomme apulaispäällikkö Tiina Pirinen sekä syyttäjät Tea Talvela, Mika Lopmeri, Seppo Väisänen ja minä. Kävi ilmi, että oikeusministeriössä on jo pitkään tehty arvokasta työtä, jotta venäläisille ja suomalaisille saadaan luotua yhteiset pelisäännöt avuksi ongelmatilanteisiin. Seminaareja on pidetty vuoroin Suomessa ja Venäjällä. Viranomaisten välillä halutaan pitää hyvä keskusteluyhteys ja saada sovituksi käytännön toimintatavoista. Seminaaripäivistä ensimmäinen oli varattu pääasiassa luovutusasioille ja toinen muille oikeusapuasioille. Ohjelmaan sisältyi pääsyyttäjänviraston edustajien ja venäläisten paikallisviranomaisten edustajien alustuksia ja kommentteja laajoine, säädösperustaan liittyvine esittelyineen. Oikeusministeriön edustajat, Eerolainen ja virastomme syyttäjät puolestaan toivat omissa alustuksissaan ja kommenttipuheenvuoroissaan esille luovutusten ja muiden oikeusapuasioiden soveltamiskäytäntöjä, esimerkkitapauksia ja kehitystoiveita. Seminaarissa opin, että Venäjä ei luovuta kansalaistaan toiselle valtiolle. Toisaalta syytesiirtojen mahdollisuutta ei saa unohtaa vaihtoehtona raskaalle luovutusmenettelylle. Seminaarissa keskusteltiin edellä mainittujen asioiden lisäksi muista oikeusapupyynnöistä, kuten tiedoksiantopyynnöistä, ja menettämisseuraamuksista. Joulukuussa venäläinen delegaatio tuli vastavierailulle. Oikeusministeriön edustajat järjestivät seminaarin Lappeenrannassa aiheena konfiskaatiota ja varojen palauttamista koskevat oikeusapupyynnöt. Minulla oli kunnia päästä osallistumaan myös tähän tilaisuuteen yhdessä virastomme päällikön Jarmo Toivolan ja apulaispäällikkö Tiina Pirisen kanssa. Oikeustapausharjoitusten lomassa kävimme tutustumassa suomalaisten rajaviranomaisten toimintaan Nuijamaan raja-asemalla. Kaikkineen seminaareihin osallistuminen oli minulle opettavainen kokemus. On tärkeää ymmärtää, millaisia eroavuuksia maidemme välillä on lainsäädännössä ja käytänteissä, eikä yhtään vähäisimpänä seikkana toimintakulttuurissa ja -tavoissa. Kaikki tämä vaikuttaa siihen, miten rajan yli tulevat matkailijat maassamme toimivat ja toisaalta siihen, kuinka saamme venäläisliityntäiset jutut omassa järjestelmässämme soljumaan lainvoimaisiin ratkaisuihin saakka. Mainitunlaiset jutut tuskin ovat vähenemään päin, kun viisumivapauttakin kaavaillaan. Ehkä muihinkin suomalaisiin pikkukaupunkeihin saadaan sen myötä ainakin edullisia lihapullia ja vanerihuonekaluja. Moskovan-seminaarin osallistujat. Kuva: Seppo Väisänen 17

18 KUULUMISIA EUROJUSTISTA Vastine Akkusastoorin 1/2013 kirjoitukseen Kanavia ja oikeusapukanavia 18 Akkusastoorin numerossa 1/2013 oli Eurojustin Suomen kansallisen jäsenen Harri Tiesmaan kirjoitus Kanavia ja oikeusapukanavia. Kirjoituksessa tuotiin esille asioita niin puutteellisesti ja jopa harhaanjohtavasti, että on syytä antaa siihen vastine. Kirjoituksessa moitittiin, että eräässä viimeaikaisessa oikeusapupyynnössä ei mainittu osoitetta asunnolle, joka oli kotietsinnän kohteena, vaikka henkilö oli vangittu Suomessa ja se oli häneltä kuulusteluissa kysytty. Lisäksi moitittiin sitä, että oikeusapupyyntö oli lähetetty EAW:n kanssa SIRE- NE-toimiston kautta ja että oikeusapuasioissa tulee käyttää MLA-sopimuksen mukaisia suoria kanavia. Tiesmaa myös väitti, etteivät SIRENE- ja Interpol-kanavat ole muiden jäsenvaltioiden tuntemia oikeusapukanavia ja että niiden käyttöä poliisi on perustellut monilla käytännön syillä, mutta kaikki esitetyt perusteet olisi voitu korvata yhteydenotolla EJN:ään tai Eurojustiin. Esittämänsä esimerkin valossa Tiesmaa myös peräänkuulutti syvennettyä esitutkintayhteistyötä. Oikeusapupyyntö lähetetään vieraalle valtiolle noudattaen vieraan valtion edellyttämää järjestystä sekä ottaen huomioon, mitä Suomen ja vieraan valtion välillä mahdollisesti voimassa olevissa sopimuksissa on määrätty (KvRoaL 5 ). EU:n MLAsopimusta sovellettaessa käytetään ns. suoria yhteyksiä, ja nämä ilmenevät EJN:n Atlaksesta. Keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 15 artiklan 5 kohdan perusteella oikeusapupyynnön esittäminen voi tapahtua Kansainvälisen rikospoliisijärjestön (Interpol) välityksellä. Vastaava säännös löytyy myös keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdystä yleissopimuksesta (6 artikla, kohta 4). Nämä koskevat kiireellisiä tilanteita. Lisäksi voimme käyttää Interpolkanavaa, kun kyse on valvottuja läpilaskuja, yhteisiä tutkintaryhmiä ja peitetutkintaa koskevista oikeusapupyynnöistä (6 artikla, kohta 5). Eurooppalaiset ja pohjoismaiset pidätysmääräykset (EAW ja NAW) välitetään kansallisten SI- RENE-toimistojen kautta. Pidätysmääräyksiin voi liittää myös oikeusapupyynnön (EU-luovuttamislaki 66 ja pohjoismainen luovuttamislaki 63 ). Asianomaisissa lomakkeissa tälle on oma kohtansa. Tämä koskee niitä tilanteita, joissa kiinnioton yhteydessä halutaan tehdä etsintä ja takavarikko sekä omaisuuden siirtäminen. Näin oli tilanne myös siinä viimeaikaisessa oikeusapupyynnössä, josta Harri Tiesmaa moittivasti kirjoitti. Tutkinnassa oli lähes alusta lähtien mukana kihlakunnansyyttäjä Laura Sairanen. Hänen kanssaan tutkinnanjohtaja rikoskomisario Jukka Larkio oli sopinut tutkintalinjat ja tutkinnan määräajat. Tähän sisältyivät myös oikeusapupyynnöt, niiden sisällöt ja luonnollisesti syyttäjän toimivaltaan kuuluva EAW. Jos EAW ja siihen liittyvä oikeusapupyyntö olisi lähetetty eri kanavia, olisi ollut suuri riski, että ne eivät olisi ehtineet ajallisesti tai muutoinkaan kohdata pyynnön vastaanottavassa maassa. EAW:n ja oikeusapupyynnön kiirehtimiseksi tutkinnanjohtaja päätti yhdessä syyttäjän kanssa kokeilla Eurojustia. Eurojust ei kuitenkaan tuonut tässä tapauksessa toivottua lisäarvoa. Mitä tulee Harri Tiesmaan viittaaman osoitteeseen, etsintää pyydettiin kummankin epäillyn asuntoihin. Toinen epäillyistä oli vangittuna Suomessa. Oikeusapupyynnössä pyydettiinkin vastaanottavan maan viranomaisia selvittämään osallisten oikeat osoitteet. Eri maista saatujen palautteiden perusteella tämä menettely on muodostumassa käytännöksi, sillä osoitetieto sitoo pyynnön täytäntöönpanijaa. Jos poliisi paikan päällä havaitsee, että oikea osoite on asunto A4, mutta kotietsintämääräyksessä lukee A5, on haettava uusi määräys. Eli osallisen kertomaan ei ole luottaminen. Oikeusapupyyntöä ja sen täytäntöönpanoa edelsi runsas viestinvaihto kyseisen maan viranomaisten kanssa. Näissä sovittiin käytännön asioista, kuten kiinniottoa edeltävistä toimista sen varmistamiseksi, että toimenpiteet kohdistuvat oikeisiin osoitteisiin ja henkilöihin sekä oikea-aikaisesti. Täytäntöönpanossa olivat paikalla jutun Suomen tutkinnanjohtaja

19 KUULUMISIA EUROJUSTISTA ja yksi jutun tutkijoista, jotka tapasivat sekä sikäläisen syyttäjän että täytäntöön panevat viranomaiset. Heidän kanssaan käydyissä keskusteluissa ei ilmennyt mitään moitittavaa Suomen EAW:n, oikeusapupyynnön ja niiden kanavoinnin suhteen. Suomalaista syyttäjää pidettiin ajan tasalla toimenpiteiden etenemisestä ja niiden tuloksista. Poliisin ja syyttäjän välinen yhteistyö oli hedelmällistä koko esitutkinnan ajan. Toisin kun Harri Tiesmaa antaa kirjoituksessaan ymmärtää, tunnemme kanavavalintaan vaikuttavat seikat erinomaisen hyvin. Noudatamme niitä edellä mainittujen säännösten ja sovellettavien sopimusten mukaisesti. Todettakoon myös, että jos vastaanotamme ulkomailta väärää kanavaa saapuneen oikeusapupyynnön, tämä ei ole meille kynnyskysymys. Tällaisissa tilanteissa sovellamme hyvää hallintotapaa ja välitämme pyynnön toimivaltaiselle viranomaiselle keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 18 artiklan mukaisesti. Pitkän työkokemukseni perusteella uskallan väittää, että Suomen oikeusapupyynnöt kestävät laatunsa ja oikean kanavavalinnan puolesta kovimmassakin kansainvälisessä vertailussa. Pyynnöissämme on erittäin harvoin mitään meistä johtuvaa todellista moitteen ansaitsevaa sijaa ja johon täkäläinen syyttäjä olisi nykyisen syyttäjäyhteistyön lisäksi voinut vielä vaikuttaa. KRP:n kansainvälinen osasto on erinomainen näköalapaikka havaita esitutkintaan liittyvän kansainvälisen yhteistyön todellisia kipupisteitä. Suurin näistä on oikeusapupyyntöjen pitkät vasteajat. Ongelma ei kuitenkaan kumpua käytetyistä kanavista vaan kunkin maan kansallisista ongelmista, kuten aikansa eläneistä lainsäädännöistä, vanhakantaisista työmenetelmistä ja työtekniikoista, käsittelyn monivaiheisuudesta, organisatorisista heikkouksista ja huonosta vuorovaikutuksesta eri toimijoiden välillä, resurssien puutteesta sekä näistä johtuvista hitaista prosesseista ja päätöksenteosta. Lars Henriksson rikosylikomisario keskusrikospoliisi kansainvälinen osasto Lopuksi Rikoksentekijän luovuttamisessa ja rikosoikeusapuprosessissa mukana olevien viranomaisten yhteisenä tavoitteena tulee olla rajat ylittävien toimenpiteiden tehokas hoitaminen. Vuosi vuodelta viranomaisten käyttöön on tullut lisää työkaluja kansainvälisliityntäisten asioiden hoitamiseen. On hyvä, että menettelyistä käydään keskustelua, tuodaan esille käytännössä havaittuja epäkohtia ja pyritään hyvällä viranomaisyhteistyöllä löytämään parhaat toimintatavat. Niin Eurojust kuin keskusrikospoliisin kansainvälinen osasto ovat paikkoja, joissa nähdään päivittäin, miten suuri merkitys asian tehokkaan hoitamisen kannalta on sillä, että toiselle valtiolle osoitettu oikeusapupyyntö tavoittaa pyynnön täytäntöönpanosta vastaavan viranomaisen ripeästi. Suomen oikeus saada oikeusapua toisilta valtioilta perustuu kansainvälisiin sopimuksiin ja toisen valtion edellyttämään järjestykseen. Aina vuoteen 2005 asti on sopimuksista tärkein ollut Euroopan unionin alueella (Pohjoismaita lukuun ottamatta) Euroopan neuvoston oikeusapusopimus (SopS 30/1981). Valtioiden kokemukset oikeusapuyhteistyöstä mm. ongelmaksi koettu toiminnan hitaus ajoivat kuitenkin siihen, että EU-jäsenvaltiot neuvottelivat uuden oikeusapusopimuksen, ns. MLA oikeusapusopimuksen (SopS 88/2005), joka tuli Suomessa voimaan vuonna Tämä EU:n oikeusapusopimus on tarkoitettu täydentämään edellä mainittua Euroopan neuvoston oikeusapusopimusta ja ennen kaikkea helpottamaan EU-valtioiden välistä yhteistyötä. Oikeusapupyyntöjen toimittamisen osalta tämä tarkoitti, että pääperiaatteeksi määrättiin suorat yhteydet: pyynnöt toimitetaan ja niihin vastataan suoraan toimivaltaisten viranomaisten välillä. Molempien sopimusten mukaan Interpolia (kansainvälistä rikospoliisijärjestöä) tai Eurojustia voidaan käyttää oikeusapupyyntöjen toimittamiseen. Euroopan unionin alueella Interpol-kanava ei ole tarkoituksenmukainen oikeusapukanava edes kiiretilanteessa. Asian tehokkaan hoitamisen kannalta pyyntö tulisi toimittaa suoraan toisen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle. Toimivaltainen viranomainen voidaan selvittää nopeasti Euroopan 19

20 oikeudellisen verkoston yhteysvirkamiesten tai Eurojustin välityksellä. Eurojust on käytettävissä 24/7. Interpol-kanava johtaa toisen valtion poliisiviranomaiselle, ja pyyntö voi helposti jäädä pitkäksi aikaa väärän viranomaisen pöydälle. Harri Tiesmaan ja Lars Henrikssonin kirjoituksissa mainittu oikeusapupyyntö oli lähtenyt poliisikanavaa (SIRENE) pitkin eikä ollut tavoittanut toimivaltaista viranomaista toivotussa ajassa. Toimeenpaneva valtio moitti Suomea siitä, että se oli käyttänyt poliisikanavaa (tätä koskeva sähköpostikirjeenvaihto on toimitettu keskusrikospoliisin kansainväliselle osastolle tiedoksi). Vastaavanlaista palautetta on kuulunut muistakin valtioista. Huolimatta siitä, että pyynnön toimittaminen poliisikanavaa pitkin on mahdollista, se ei ole järkevää, jos vastaanottava valtio ei sitä hyväksy tai pidä sitä suotavana tai kun pyyntö ei tavoita ajoissa tai ollenkaan oikeaa viranomaista. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen (EAW) yhteydessä syyttäjä voi vaatia, että henkilön luovuttamisen yhteydessä suoritetaan häneen kohdistunut etsintä ja takavarikko. Tästä tulee tehdä merkintä EAW-lomakkeen g-kohtaan siinäkin tapauksessa, että asiasta on tehty erillinen oikeusapupyyntö. G-kohtaan on merkittävä erillisen oikeusapupyynnön tiedot. Tiesmaan ja Henrikssonin mainitsemassa EAW-asiassa ei lomakkeen g-kohtaan ollut kirjoitettu mitään tietoja. Erillisessä oikeusapupyynnössä on puolestaan hyvä mainita siitä, että oikeusapupyynnön kohteena oleva henkilö on myös EAW-menettelyn kohteena. Jos luovutettavaksi pyydetyn olinpaikka tunnetaan, EAW voidaan toimittaa suoraan toimivaltaiselle viranomaiselle. Pääsääntöisesti EAW kuitenkin toimitetaan SIRENE-kanavaa pitkin. Sen sijaan erillinen oikeusapupyyntö on toimitettava suoraan toimivaltaiselle viranomaiselle. Tämä tapahtuu siksi, että luovuttamisasiasta päättää useimmiten muu viranomainen kuin se, joka on toimivaltainen täytäntöönpanemaan oikeusapupyynnön. Näin on myös valtiossa, johon Tiesmaan ja Henrikssonin kuvaama oikeusapupyyntö ja EAW toimitettiin. Siihen, saadaanko oikeusapupyyntöön vastaus ja kuinka pian, riippuu ennen kaikkea pyynnön vastaanottaneen valtion toimenpiteistä. Siksi on pyrittävä noudattamaan menettelyä, joka mahdollisimman suurella varmuudella tuottaa toivotun vastauksen. Me syyttäjät ja esitutkintaviranomaiset voimme hyvällä yhteistyöllä sekä oikealla ja tarkoituksenmukaisella tavalla toimittaa pyynnön rivakasti oikeaan osoitteeseen. Syyttäjälaitos pitää tärkeänä sitä, että niiden valtioiden välillä, jotka hyväksyvät suorat yhteydet, pyyntö lähetetään heti oikeaan paikkaan. Oikean viranomaisen tietää parhaiten valtio, jonne pyyntö halutaan toimittaa. Euroopan oikeudellinen verkosto ja Eurojust auttavat niin syyttäjiä kuin esitutkintaviranomaisia toimivaltaisen viranomaisen löytämisessä. Raija Toiviainen valtionsyyttäjä, kansainvälisen yksikön päällikkö Valtakunnansyyttäjänvirasto 20