Oulangan kansallispuiston. rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat

Transkriptio

1 Oulangan kansallispuiston rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat

2 Oulangan kansallispuiston rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Tämä teos on tuotettu osana EAKR-hanketta Kulttuuriperintö matkailun voimavaraksi. Tämä selvitys käsittelee Oulangan kansallispuistossa sijaitsevia rakennuksia ympäristöineen. Rakennuksia on yhteensä kuusitoista: kolme autiotupaa, yksi kämppä ja kaksitoista latoa. Selvitys on tuotettu osana EAKR -hanketta Kulttuuriperintö matkailun voimavaraksi (Kulma). Hankkeen EU-rahoitusosuus tulee Euroopan aluekehitysrahastolta ja sitä hallinnoi Oulun lääninhallituksen sivistysosasto. Kotimaisesta rahoitusosuudesta vastaavat hankkeen toteuttaja Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalvelut sekä yhteistyötahot, jotka ovat Ruka-Kuusamon matkailuyhdistys, Sallan Poropuisto, Rokuan kuntokeskus, Rokuanhovi, Kylpylähotelli Sani, Kalajoen Hiekkasärkät Oy, Hiekkasärkkien Ohjelmapalvelut Oy, fememare, Tapion tupa, Maatilamajoitus Juusolanmäki, Hotelli Rantakalla, Ravintola Dyyni, Pihvitupa, Teatteri Willi Lakeus, PAN Parks -säätiö sekä Muhoksen, Utajärven, Vaalan, Kalajoen, Kuusamon, Posion ja Taivalkosken kunnat. Kirjoittaja: Saila Palviainen, SIPARK Oy Julkaisija: Metsähallitus, Pohjanmaan luontopalvelut Kannen kuva: Heikki Ketola konserni

3 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy 2008

4 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy 2008

5 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy 2008 i Johdanto 1 Selvityksen menetelmä ja aineisto 1.1 Historiaselvitys ja maastoinventoinnit 1.2 Selvityskirjallisuus 1.3 Arvottamisen ja korjaamisen perusteet 2 Historiatiedot ja inventoinnit 2.1 Alue 2.2 Autiotuvat ja kämppä Puikkokämppä autiotupa Ristikallion autiotupa Rytikämppä Siilastupa autiotupa 2.3 Ladot Haaralammen niittylato Kiutavaaran niittylato Patonivan niittylato Mettopuronsuun niittylato Runsuniityn lato Runsuojan niittylato Aventolammen eteläpuoleinen lato Aventolammen alapään lato Kiekeröjoensuun niittylato Kiekerönivan niittylato Kiekeröniemen niittylato Nauvannivan yläpuolinen niittylato 3 Taustahistoria 3.1 Maanomistusolot Kuusamossa 3.2 Suomalaisen maanviljelyn elin-kaari 3.3 Elinkaari näkyy ladoissa 3.4 Elinkeinojen järjestelmä Kuusamossa 3.5 Hidas muutos säilytti rakennuskulttuuria 3.6 Oulangan rantaniittyjen kämpät ja ladot 4 Arvottaminen 4.1 Pisteytysmenettely 4.2 Autiotuvat ja kämppä Puikkokämppä autiotupa Ristikallion autiotupa Rytikämppä Siilastupa autiotupa 4.3 Ladot ja latoryhmät Haaralammen niittylato Kiutavaaran niittylato Patonivan niittylato Mettopuronsuun niittylato Runsuniityn lato Runsuojan niittylato Aventolammen eteläpuoleinen lato Aventolammen alapään lato Kiekeröjoensuun niittylato Kiekerönivan niittylato Kiekeröniemen niittylato Nauvannivan yläpuolinen niittylato Latoryhmä A Latoryhmä B Latoryhmä C Latoryhmä D Latoryhmä E Korjaussuunnitelmat Korjaussuunnitelmat, yleistä Siilastupa, ohjeita ja perusteita Ladot, ohjeita ja perusteita Siilastupa autiotupa Haaralammen niittylato Kiutavaaran niittylato Patonivan niittylato Mettopuronsuun niittylato Runsuniityn lato Runsuojan niittylato Aventolammen eteläpuoleinen lato Aventolammen alapään lato Kiekeröjoensuun niittylato Kiekerönivan niittylato Kiekeröniemen niittylato Nauvannivan yläpuolinen niittylato Kuvaluettelo Kirjallisuusluettelo Museo- ja arkistolähteet Keskustelut ja sähköpostiyhteydet LIITE Arkistomuistiinpanot

6 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy 2008 ii

7 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy Johdanto Tässä selvityksessä esitetyt rakennusten inventoinnit ja korjaussuunnitelmat on tehty vuonna 2008 Metsähallituksen toimeksiannosta osana Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalvelujen tuottamaa Pohjois- Pohjanmaalla toteutettavaa Kulttuuriperintö matkailun voimavaraksi (KULMA) hanketta. KULMA hankkeen päämääränä on kulttuuriperinnön tuotteistaminen Oulangan, Rokuan ja Kalajoen matkailualueilla. Autiotuvista kaksi on Oulankajoen länsipuolella, selvitysalueen pohjoisosassa. Yksi autiotupa on kansallispuiston etelärajalla. Kämppä sijoittuu kansallispuiston eteläisen lohkon pohjoisrajalle. Kaikki selvitetyt ladot ovat Oulankajoen ympärillä Taivalkönkään ja Oulangan leirintäalueen välillä. Ladoista kahdeksan sijoittuu Oulankajoen itäpuolelle, rannan tuntumaan tai Suuren Karhunkierroksen varrelle ja neljä Oulankajoen länsipuolelle, jossa ei ole yhtenäistä, helppokulkuista reittiä. Tämä selvitys käsittelee Oulangan Natura 2000 alueella, kansallispuistossa; olevia 16 rakennusta ympäristöineen. Rakennukset sijaitsevat Oulangan kansallispuiston eteläisessä lohkossa. Alue on Kuusamossa ja sijaitsee kilometriä Kuusamon keskustasta pohjoiseen.. Pohjoisimman ja eteläisimmän rakennuksen välillä on linnuntietä mitattuna noin 22 kilometrin matka. Alueen halki luoteesta kaakkoon virtaa Oulankajoki, jonka länsipuolella kulkee Suuren Karhunkierroksen merkitty reitti. Rakennuksista kolme on autiotupia ja yksi on käyttämättömänä oleva kämppä. Loput 12 rakennusta ovat käyttämättöminä olevia latoja. Kuva2. ladot sijoittuvat Oulangan leirintäalueen ja Taivalkönkään välille Taivalköngäs on kartan luoteisosassa ja leirintäalue on kaakkoisosassa Kuva1. autiotuvat ja kämpät on kuvassa esitetty tummanvihreällä merkinnällä ladot näkyvät punaisina pisteinä Oulankajoen ja Suuren Karhunkierroksen tuntumassa Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalveluissa selvitys- ja korjaussuunnittelutyön ohjaamiseen ovat osallistuneet rakennustutkija Päivi Tervonen ja KULMA hankkeen projektipäällikkö Leena Lehtinen. Selvitys on tehty SIPARK Oy arkkitehtitoimistossa. Selvityksen vastuullinen laatija on arkkitehti, TkL Saila Palviainen ja toimistosta työhön on osallistunut arkkitehtiylioppilas Anne Jaakola.

8 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy

9 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy Selvityksen menetelmä ja aineisto 1.1 Historiaselvitys ja maastoinventoinnit Rakennusten historia selvitettiin syksyn 2008 aikana. Historiatiedot on hankittu arkistoista ja suurelta osin henkilöhaastattelujen avulla. Historiaselvitykset ja maastoinventoinnit esitetään selvityksen toisessa luvussa. KULMA - hankkeen tiedotus edisti henkilöhaastattelujen toteutumista. Kuusamossa ilmestyvissä lehdissä käsiteltiin selvitystyötä hankkeen osana ja tarjottiin kuusamolaisille mahdollisuutta kertoa tietojaan. Tietoja historiasta ja kertomuksia rakennusten käytöstä saatiin monien yhteydenottojen ja vihjeiden perusteella. Täsmällisen tiedon saaminen rakennusten toteuttajista tai toteutusten ajankohdista ei kuitenkaan useimmiten ollut mahdollista. Arkistoaineistoa, rakennuslupapiirustuksia tai muita dokumentteja, ei tämän tyyppisistä rakennuksista juurikaan ole saatavilla, ja henkilöt, joilla on muistinvaraista tietoa, ovat harvoin ensikäden lähteitä. Maastoinventoinnit tehtiin loppukesällä Rakennukset ympäristöineen kuvattiin valokuvaamalla ja kirjaamalla ylös niiden keskeiset piirteet, rakenteet, materiaalit, tilat ja yksityiskohdat sekä erilaisten korjausten ja ajankulun jättämät jäljet. 1.2 Selvityskirjallisuus Selvitykseen sisältyy kirjallisuustutkimukseen perustuvaa taustahistoriaa siinä laajuudessa kuin rakennusten arvottamisen kannalta on tarpeellista. Taustahistoria on esitetty selvityksen kolmantena lukuna. Selvityskirjallisuuden avulla on hankittu tietoa Kuusamosta, sen paikallishistoriasta ja maanomistuksen historiasta, Oulangan kansallispuistosta, sen vaiheista ja alueista, joilla rakennukset sijaitsevat, erityisesti niityistä. Tässä suhteessa tärkeintä on ollut niittyjen perinnemaisema-arvoon, omistukseen ja käyttöön liittyvä historiatieto. Tietoja kuusamolaisten perinteisestä elämäntavasta ja elinkeinojen historiasta on tarvittu elinkeinoihin kytkeytyvien latojen ja porokämppien historian ymmärtämiseen. Maanviljelyksen ja maanviljelyksen tarvitsemien rakennusten historiaa on selvitetty sen verran kuin tarvitaan kuusamolaisen erityislaadun ja näiden nimenomaisten rakennusten suhteuttamiseksi yleiseen historiaan. korjausohje on Kainuussa Tiaisen torpan rakennuksia korjattaessa koeteltu. Torpan korjaussuunnitelmat on esitetty Antti Pihkalan kokoamassa julkaisussa. Hirsien korjaaminen tukeutuu samoin Kainuussa, eri rakennuksissa, koeteltuihin Kari Tervon ohjeisiin. Lisäksi korjaussuunnitelmissa on satunnaisesti viitattu Rakennustietosäätiön ohjeisiin. 1.3 Arvottamisen ja korjaamisen perusteet Arvottaminen on esitetty selvityksen neljännessä ja korjaussuunnitelmat viidennessä luvussa. Arvottaminen perustuu käsitykseen, jonka mukaan arvokkaimpia ovat ympäristön tai rakennusten säilyneet, alkuperäiset tai muutoin iäkkäät rakennetut kerrostumat (säilyneisyys, S) ja keskeiset tyyli- tai tyyppiominaisuudet (tyyli, tyyppi, T) sekä kulttuurihistoriaan ja käyttöön liittyvät erityiset näkökohdat (merkittävyys, M). Rakennukset on arvotettu kukin erikseen. Latojen osalta arvottamista on laajennettu yksittäisestä rakennuksesta pieniin, yhdestä neljään latoa käsittäviin, ryhmiin, jotka on määritelty inventointivaiheessa rakennusten sijainnin, keskinäisen etäisyyden ja ryhmien yhteisen saavutettavuuden perusteella. Lähtökohtainen oletus latoja arvotettaessa on siten, että yksittäisen ladon arvoon vaikuttaa sen välittömän ympäristön ja omien ominaisuuksien lisäksi mahdollisten, muiden latojen sijainti läheisyydessä tai helpon yhteyden päässä. Tässä oletetaan, että ladot voivat muodostaa maisemallisia kokonaisuuksia, joko visuaalisesti tai saavutettavuutensa perusteella. Latoryhmien osalta on arvotettu niiden vaikuttavuutta (vaikuttavuus, V), jonka tekijöitä ovat maisemakokonaisuuden monipuolisuus ja kerroksellisuus. Korjaussuunnitelmat on tehty siten, että ne voi nähdä arvottamiseen perustuvina toimenpidesuosituksina. Korjausten tulee edistää rakennusten merkittävyyttä ja vaikuttavuutta (M+V) eli huolehtia siitä, että rakennukset ympäristöineen kertovat mahdollisimman monipuolisesti ja kerroksellisesti kulttuurin historiallisista vaiheista ja ajan kulusta. Parhaiten tätä tavoitetta palvelee rakennusten säilyminen mahdollisimman suuressa määrin alkuperäisen tai olevan kaltaisina (S) siten, että annetaan ympäristön ja rakennusten tyyli- tai tyyppipuhtaiden (T) piirteiden sekä korjaushetkellä havaittavissa olevien, rakennusten historiasta ja käytöstä kertovien, jälkien näkyä ja vahvistua. Selvitystyössä käytetyt Kuusamon paikallishistoriasta kertovat J. Juhani Kortesalmen ja Elias Savolan kirjat ovat tarjonneet hyvää perustietoa, jota on täydennetty kuusamolaisen Tyyne Vanhasen paikalliskuvauksilla. Selvitystyössä tarvittavilta osin käytetyn Oulangan kansallispuiston historian on koonnut Anne Ruuttula-Vasari. Niittyjä perinnemaisemina arvioivat selvitykset ovat Pentti Hanhelan ja Marika Niemelän tekemiä ja ne kattavat alueen, jolle ladot sijoittuvat. Maanviljelyrakennusten historiakuvaus, erityisesti latojen kuvaus, perustuu Sirkka-Liisa Rannan kirjaan heinänteon historiasta. Korjaussuunnitelmien tekemisessä on tukeuduttu muutamaan kirjalliseen lähteeseen. Museoviraston julkaisemat korjausohjeet muodostavat korjaussuunnitelmien keskeisen perusteen. Latojen kattojen

10 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy

11 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy Historiatiedot ja inventoinnit 2.1 Alue Kaksi selvityksen kohteena olevista rakennuksista, Ristikallion autiotupa ja Puikkokämppä autiotupa, sijoittuvat Suuren Karhunkierroksen varrelle, alueen pohjoisosaan. Kolmas autiotuvista, Siilastupa, on Pienen Karhunkierroksen varrella, kansallispuiston eteläreunassa, vastapäätä Jyrävän koskea. Rakennuksista neljäs, eteläisen lohkon pohjoisosassa sijaitseva, Rytikämppä, ei ole merkityn reitin varrella. Sen sijoitus on metsäinen. Rytikämpälle pääsee helposti metsäautotietä. Oulankajoen länsipuolelle, vastapäätä Oulangan leirintäaluetta, sijoittuva Haaralammen niittylato, joen länsipuolella, saarella, oleva Kiutavaaran niittylato ja joen itäpuolella olevat Patonivan niittylato sekä Mettopuronsuun niittylato ovat luontevasti saavutettavissa yhden reitin varrelta. Matkan voi aloittaa leirintäalueelta veneellä tai kanootilla ensin Haaralammen niittyladolle, sitten Kiutavaaran niittyladolle ja niiden jälkeen Patonivan niittyladolle ja Mettopuronsuun niittyladolle. Kuva2. Haaralammen niittylato, Kiutavaaran niittylato, Patonivan niittylato ja Mettopuronsuun niittylato sijoittuvat Hepokosken alapuolelle ja niiden väli on helppo soutaa tai meloa Kuva 1. autiotuvat ja kämppä

12 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy Lähellä leirintäaluetta, joen itäpuolella, on kaksi nimeltään Runsualkuista latoa, Runsuniityn lato ja Runsuojan niittylato. Ne eivät ole rantaniityillä, mutta ne ovat Karhunkierrokselta helposti saavutettavissa. Pohjoisempana, Aventolammen äärellä on kaksi keskenään näköyhteydessä olevaa latoa, Aventolammen alapään lato ja Aventolammen eteläpuoleinen lato. Nämä ladot voi nähdä parhaiten poikkeamalla Karhunkierroksen reitiltä joen itäpuolella olevalle Aventolammen alapään ladolle ja sitten soutamalla tai melomalla ladon kohdalla olevan kapean joenuoman yli Aventolammen eteläpuoleiselle ladolle. Leirintäalueelta lähtevä jokimatka näille ladoille on vaikea toteuttaa, koska Aventolammen eteläpuolella on voimakasvirtainen Hepokoski. Aventolammen eteläpuoleista latoa on vaikea saavuttaa myös joen länsipuolelta, koska maasto siellä on korkeusvaihteluiden ja joenuomien vuoksi vaikeakulkuinen Kuva3. Runsuniityn lato ja Runsuojan niittylato ovat Karhunkierroksen varrella, mutta eivät rantaniityillä Kuva4. Aventolammen ladot ovat toisiaan vastapäätä Hepokosken yläpuolella

13 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy Selvitysaineiston pohjoisimmat, lähellä toisiaan olevat ladot eli kolme Kiekerö-alkuista latoa, Kiekeröniemen niittylato, Kiekerönivan niittylato ja Kiekeröjoensuun niittylato, saavuttaa hyvin Karhunkierroksen reitiltä rantaan poikkeamalla ja sitten soutamalla tai melomalla kapean joenuoman yli. Ladot ovat lähekkäin. Viimeinen käsiteltävistä ladoista, Nauvannivan yläpuolinen niittylato, sijoittuu joen itärannalle Aventolammen alapään ladon ja Kiekeröjoensuun niittyladon välille. Ladolle pääsee poikkeamalla Karhunkierroksen reitiltä rantaan päin tai jokea pitkin soutaen tai meloen. Lato ei sijoitu välittömästi muiden latojen yhteyteen. Kuva6. Kiekerö-alkuiset ladot ovat lähellä toisiaan helposti Karhunkierroksen reitiltä saavutettavissa Kuva7. Nauvannivan yläpuolinen niittylato

14 PUIKKOKÄMPPÄ AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1024 inventointi laatija: Saila Palviainen Autiotuvat ja kämppä Puikkokämppä autiotupa Poromiesten Aatu Kilpivaaran ja Kauko Säkkinen mukaan, Puikkokämppä on poromiesten ehkä vuoden 1890 tienoilla rakentama. Alun perin kämppä oli savupirtti. Ikkuna ja kamiinalämmitys piippuineen tehtiin ennen sotia, 1930-luvulla. Puikkokämppä oli aikanaan ahkerassa käytössä Rytikämpän ohella. Talvella kämpässä oleiltiin viikko ja kaksikin pitempiaikaisissa porotöissä, kuten erotuksissa. Lumipeitteen aikana liikkuminen oli hidasta ilman nykyajan koneita, autoja ja moottorikelkkoja, joten alueen porotyöt oli tehtävä yhteen syssyyn ja yövyttävä kämpässä sen ajan. Joskus harvemmin kämpällä oleiltiin myös kesällä ja saattoihan joku Oulankajoen varrelta palaileva niittymieskin levähdellä kämpällä.1 Puikkokämppä siirtyi poromiesten käytöstä autiotuvaksi vuonna luvulla tehdyn kansallispuiston hoitosuunnitelman mukaan, se kunnostettiin silloin kohtalaisen hyvin vanhan tyylin mukaiseksi. Saman hoitosuunnitelman mukaan läheinen poroaita, jonka jäännökset ovat vielä nähtävissä, on nauloitta hirrestä tehty ja edustaa siten vanhaa poroaitatyyppiä.2 Viimeksi Puikkokämpää on korjattu vuonna 1989 tehtyjen suunnitelmien mukaan. Silloin kunnostettiin pihalla olevia keittopaikkaa ja pöytäryhmiä, ulkoporrasta, ikkunoita, ulko-ovea, yläpohjaa, lattiaa, hirsikehikkoa ja vesikattoa sekä tehtiin piippuun palosuojauksia. Tuolloisesta korjauksesta näkyvimmät ovat kattopinnaksi asennettu huopa ja uusittu ulkoporras. Lämmöneristeitä lisättiin. Korjaussuunnitelmaan sisältyi malkakaton tyyppinen vesikatto, jota ei toteutettu. 1 Aatu Kilpivaaraa haastateltiin tätä selvitystä varten lokakuussa Oulangan opastuskeskuksessa suunnittelijana toimiva Minna Koramo on haastatellut Aatu Kilpivaaraa ja Kauko Säkkistä jo vuonna Rakennuksen iästä ei ole täsmällistä muistikuvaa, se perustuu arvioon. 2 Tieto perustuu Oulangan kansallispuiston arkistoaineistoon, aikanaan Kuusamossa säilytettyyn alkuperäisaineistoon, siellä säilytettävään hoito- ja käyttösuunnitelmaan 1970-luvulta, s

15 PUIKKOKÄMPPÄ AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1024 inventointi laatija: Saila Palviainen 9 Rakennuksen sijainti: Kuva2. ranta on tuvan ja telttapaikan eteläpuolella Kuva1. tupa sijaitsee Karhunkierroksen varrella Vaululammen pohjoispuolella kolmisensataa metriä poroaidasta etelään

16 PUIKKOKÄMPPÄ AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1024 inventointi laatija: Saila Palviainen 10 Ympäristö: Ympäristö, pihapiiri: Kuva3. maasto tuvan ympärillä on avoin Kuva5. tuvan koillispuolella on puuvaja Kuva4. kasvillisuus ei haittaa rakennusta Kuva6. ja käymälä on pohjoispuolella

17 PUIKKOKÄMPPÄ AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1024 inventointi laatija: Saila Palviainen 11 Ympäristö, pihapiiri: Ympäristö, häiriöt: Kuva7. tuvan ja rannan välillä on kaksi pöytäryhmää ja tulipaikka Kuva9. opasteet ovat keskentekoiset Kuva8. ja Vaululammen rannassa on laituri Kuva10. tuvan lähellä on useita kasoja rakennusjätettä

18 PUIKKOKÄMPPÄ AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1024 inventointi laatija: Saila Palviainen 12 Julkisivut, päädyt: Julkisivut: Kuva11. sisäänkäyntipääty antaa itään katto on loivasti kalteva Kuva13. sivu pohjoiseen Kuva12. ikkuna on keskellä länsipäätyä Kuva14. sivu etelään, räppänä on eteläsivulla

19 PUIKKOKÄMPPÄ AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1024 inventointi laatija: Saila Palviainen 13 Katto, rakenne ja materiaali: Katto, rakenne ja materiaali: Kuva15. laipio on suora, hirsirakenteinen kantavat hirret ovat pyöreät ja kuorimattomat Kuva17. noin 50cm mittaista räystästä kannattelevat pyöröpuut, osin sahatavarasta tehdyt rimat yläpohjaa on korotettu lisärakenteella Kuva16. kurkihirsi ja kaksi vuoliaista kannattelevat vesikattoa Kuva18. vesikaton pintana on vaakasuuntainen huopa huopa on yleensä hyväkuntoinen

20 PUIKKOKÄMPPÄ AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1024 inventointi laatija: Saila Palviainen 14 Seinät: Kuva19. seinät on tehty tukevasta pelkkahirrestä Kuva20. salvos on lyhytnurkkainen

21 PUIKKOKÄMPPÄ AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1024 inventointi laatija: Saila Palviainen 15 Perustukset: Ikkunat: Kuva21. hirsikehikko on perustettu kivien ja maan varaan perustus on kohtalaisen hyväkuntoinen Kuva23. länsipäädyssä oleva ikkuna on puurakenteinen ja kaksilasinen puitteet ja karmit on kuultokäsitelty vuorilaudat ovat leveätä lautaa Kuva22. lattialaudat on maalattu lattia on kulunut, mutta hyväkuntoinen Kuva24. sisäpuolen vuorilaudat ovat kuten ulkopuolen, niissä on paljon merkintöjä, ristikko on sisäpuolella

22 PUIKKOKÄMPPÄ AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1024 inventointi laatija: Saila Palviainen 16 Sisäänkäynti ja ovi: Kuva25. porras on puurakenteinen ja hyväkuntoinen Kuva26. ovi on molemmin puolin pystypaneelia, hyväkuntoinen, vuorilaudat ovat leveät kuten ikkunoissa

23 PUIKKOKÄMPPÄ AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1024 inventointi laatija: Saila Palviainen 17 Sisätilat: Kuva27. oven vasemmalla puolella on kamiina ja oikealla puolella on leveä laveri Kuva29. sivuseinällä on pitkä laveri Kuva28. pöytä ja penkit ovat ikkunan äärellä, peräseinällä

24 PUIKKOKÄMPPÄ AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1024 inventointi laatija: Saila Palviainen 18 Sisätilat: Lämmitystapa: Kuva31. tuvassa on kamiinalämmitys, seinä on kivirakenteinen, katossa on levysuojaus Kuva30. käymälä on hyväkuntoinen Kuva32. piippu on kunnossa

25 PUIKKOKÄMPPÄ AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1024 inventointi laatija: Saila Palviainen 19 Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva34. ylimmät hirret on vaihdettu tai lisätty, kattokannattajat ovat osin sahatavaraa, vesikattoa on korotettu Kuva33. yläpohjaa ja seiniä on lisäeristetty lasivillalla Kuva35. alin hirsi on koko rakennuksesta vaihdettu

26 PUIKKOKÄMPPÄ AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1024 inventointi laatija: Saila Palviainen 20 Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva36. perustuksiin on lisätty eristettä tai perustuksessa oleva aukko on tukittu (solumuovia) Kuva37. ikkunoiden rimat ovat vain sisäpuolella, ikkunat ovat rakennusta nuoremmat

27 PUIKKOKÄMPPÄ AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1024 inventointi laatija: Saila Palviainen 21 Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva38. yläpohjaa ja osin seinätkin ovat mustuneet, tupa on entinen savutupa Kuva39. räppänä on eteläsivulla

28 RISTIKALLIO AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1025 inventointi laatija Saila Palviainen 22 Ristikallion autiotupa Ristikallion autiotupa on rakennettu nykyiseen käyttöönsä autiotuvaksi Karhunkierroksen varrelle. Kuusamolaiset Niilo Määttä ja Väinö Mustonen rakensivat sen 1960-luvun alussa.3 Kuva uudesta tuvasta on julkaistu Tyyne Vanhasen kirjassa Wanhoja Kuvia ja Tarinoita wanhasta Kuusamosta ja Sallasta. Ristikallion tupaa on korjattu viimeksi vuonna 1989 tehtyjen suunnitelmien perusteella. Tuolloin korjattiin tikkaita, sisällä olevia penkkejä ja pöytää, savupiippua, kamiinaa, hirsiseinää päätykolmion kohdalta ja vesikattoa. Vuosina 1961 ja 2008 otettuja valokuvia vertaamalla huomaa, että ikkunoissa oleva vaakarima ei ole alkuperäinen. 3 Kuva uudesta tuvasta on julkaistu Tyyne Vanhasen kirjassa Wanhoja Kuvia ja Tarinoita wanhasta Kuusamosta ja Sallasta, s. 15. Niilo Määtän poika Niilo Määttä ja Väinö Mustosen tytär Marjatta Jurmu ilmoittivat isänsä talon rakentajaksi. Marjatta Jurmu kertoi Tyyne Vanhasen kirjasta.

29 RISTIKALLIO AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1025 inventointi laatija Saila Palviainen 23 Rakennuksen sijainti: Kuva1. tupa sijaitsee Karhunkierroksen varrella, Ristikalliolta pohjoiseen Aventojoen rannalla Kuva2. ranta on tuvan itäpuolella

30 RISTIKALLIO AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1025 inventointi laatija Saila Palviainen 24 Ympäristö: Kuva4. eteläpuolelta alkaa metsä ja aluskasvillisuus Ympäristö, pihapiiri: Kuva3. maasto tuvan pohjoispuolella on kivikkoinen, kulunut ja aluskasveista vapaa, lähellä on joitakin puita Kuva5. tuvan länsipuolella on puuvaja

31 RISTIKALLIO AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1025 inventointi laatija Saila Palviainen 25 Ympäristö, pihapiiri Kuva7. tuvan itäpuolella ovat pöytäryhmät, tulipaikka Kuva6. ja käymälä

32 RISTIKALLIO AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1025 inventointi laatija Saila Palviainen 26 Ympäristö, pihapiiri: Ympäristö, häiriöt: Kuva9. opasteet ovat romahtaneet tai työ on keskeneräinen Kuva8. ja rantalaituri Kuva10. tuvan lähellä on useita kasoja rakennusjätettä

33 RISTIKALLIO AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1025 inventointi laatija Saila Palviainen 27 Julkisivut, päädyt: Julkisivut: Kuva13. sivu itään on ikkunasivu Kuva11. sisäänkäyntipääty antaa pohjoiseen, katto on loivasti kalteva Kuva14. sivu länteen on aukoton, tikkaat ovat hyväkuntoiset Kuva12. pääty etelään on aukoton

34 RISTIKALLIO AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1025 inventointi laatija Saila Palviainen 28 Katto, rakenne ja materiaali: Kuva15. laipio on tuettu neljän vuoliaisen varaan Kuva17. noin 50cm mittaista räystästä kannattelevat rimat on päästään suojattu räystäslaudalla Kuva16. kurkihirsi kannattelee vesikattoa

35 RISTIKALLIO AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1025 inventointi laatija Saila Palviainen 29 Katto, rakenne ja materiaali: Kuva18. vesikaton pintana on vaakasuuntainen huopa, huopa on vähän sammaloitunut, mutta hyväkuntoinen Seinät: Kuva20. salvoksen hirren mitta kasvaa ylöspäin Kuva19. seinät on tehty tukevasta pyöröhirrestä, hirttä on veistetty salvoksen kohdalta

36 RISTIKALLIO AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1025 inventointi laatija Saila Palviainen 30 Perustukset: Ikkunat: Kuva21. hirsikehikko on perustettu kivien varaan, perustus on kohtalaisen hyväkuntoinen Kuva23. itäsivulla oleva ikkuna on puurakenteinen ja kaksilasinen, puitteet ja karmit on kuultokäsitelty, vuorilaudat ovat leveätä lautaa Kuva22. lattialaudat on maalattu, lattia on kulunut, mutta hyväkuntoinen

37 RISTIKALLIO AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1025 inventointi laatija Saila Palviainen 31 Ikkunat: Sisäänkäynti ja ovi: Kuva25. porras on puurakenteinen ja kohtalaisen hyväkuntoinen Kuva24: sisäpuolen vuorilaudat ovat kuten ulkopuolen

38 RISTIKALLIO AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1025 inventointi laatija Saila Palviainen 32 Sisäänkäynti ja ovi: Sisätilat: Kuva27. oven vasemmalla puolella on kamiina ja oikealla puolella ovat pöytä ja penkit Kuva26. ovi on molemmin puolin pystypaneelia, hyväkuntoinen, vuorilaudat ovat leveät kuten ikkunoissa Kuva28. pöytä ja penkit ovat ikkunan äärellä

39 RISTIKALLIO AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1025 inventointi laatija Saila Palviainen 33 Sisätilat: Kuva29. peräseinällä on kaksikerroksinen laveri Kuva30. käymälä on hyväkuntoinen

40 RISTIKALLIO AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1025 inventointi laatija Saila Palviainen 34 Lämmitystapa: Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva31. tuvassa on kamiinalämmitys, seinien ja lattian suojaukset ovat risat ja huolimattoman näköiset Kuva33. ikkunoiden vaakarimat ovat päälle kiinnitetyt, ehkä lisätty myöhemmin Kuva32. piipunjuuri kaipaa siistimistä

41 RISTIKALLIO AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1025 inventointi laatija Saila Palviainen 35 Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva34. ikkunoita on korjattu Kuva36. eristeenä käytetty riive on orgaanista, oikeanlaista Kuva35. kamiina on uusittu 1988

42 RYTIKÄMPPÄ X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 36 Rytikämppä Poromies Aatu Kilpivaaraa kertoo, että Rytikämppä on poromiesten 1930-luvulla tekemä. Aatu Kilpivaara oli silloin nuori poikanen ja muistaa kuinka hänen veljensä oli salpomassa kämppää. Rytikämppään tehtiin ikkuna, koska ikkunoita oli silloin jo saatavissa. Alun perin kämppä oli savupirtti. Kamiinalämmitys ja piippu tehtiin heti sodan jälkeen, 1940-luvulla. Kilpivaara arvelee, että metsähallitus on teettänyt joitakin korjauksia kämppään jälkeenpäin, mutta seinähirsille ei ole tehty mitään. Ne ovat kestäneet, koska kämppä on tehty hyvistä hirsistä. Hyvää puutavaraa oli rakentamisen aikana paljon tarjolla. Pihalla oleva hirsikehikko kuuluu lihakämppään, joka tehtiin vähän Rytikämpän jälkeen. Pihalla oli aikoinaan muitakin poromiesten tarvitsemia rakennelmia, joista ei enää ole selviä jäänteitä. Aatu Kilpivaaran kertoman mukaan kämpän lähellä on uudehkoa poroaitaa, joka on yhä käytössä. Poromiesten ei kuitenkaan autojen ja muiden kulkuneuvojen ansiosta enää tarvitse yöpyä kämpässä.4 Metsähallituksessa 1970-luvulla tehdyn hoitosuunnitelman mukaan Rytikämppä on suurempi, isommista hirsistä tehty ja paremmin säilynyt kuin Puikkokämppä. Hoitosuunnitelmassa kerrotaan myös, että kämppään liittyy pieni varastorakennus (tarkoitettaneen lihakämppää), ja että lähellä oleva poroaita on uudempi kuin Puikkokämpän poroaita. Se on tehty nauloja käyttäen uudelle paikalle lähelle vanhaa aitaa. Hoitosuunnitelmassa kannetaan huolta kämpän kunnosta ja säilymisestä. Siinä ehdotetaan, että säilyminen varmistettaisiin paliskunnan kanssa tehtävällä sopimuksella ja että metsähallitus tarvittaessa osallistuisi kunnossapitoon.5 Ei ole täsmällistä tietoa, millaisia korjauksia kämpässä tehtiin: oven viereinen ikkuna on uudempi kuin päätyikkuna, eikä vesikattomateriaali ole alkuperäinen. 4 Aatu Kilpivaaraa haastateltiin tätä selvitystä varten lokakuussa Tieto perustuu Oulangan kansallispuiston arkistoaineistoon, aikanaan Kuusamossa säilytettyyn alkuperäisaineistoon, siellä säilytettävään hoito- ja käyttösuunnitelmaan 1970-luvulta, s

43 RYTIKÄMPPÄ X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 37 Rakennuksen sijainti: Kuva1. kämppä sijaitsee noin kolme kilometriä Oulangan leirintäalueesta pohjoiseen, Palokankaan ja Pirttikankaan välillä, erotusaidan eteläpuolella, kämpälle johtaa polku pohjoisen suunnasta Kuva2. kämpän pohjoispuolella oleva erotusaita

44 RYTIKÄMPPÄ X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 38 Ympäristö: Kuva4. pääosin kuitenkin seinustoilla on vain matalaa varvikkoa Kuva3. yksittäisiä puita on liian lähellä rakennusta

45 RYTIKÄMPPÄ X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 39 Ympäristö, pihapiiri: Kuva6. ja lahoamassa oleva hirsirakennus Kuva5. pihapiirissä on tulipaikka Kuva7. pihalla olevassa rakennuksessa on vielä kaikki rakennuksen piirteet näkyvissä

46 RYTIKÄMPPÄ X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 40 Ympäristö, pihapiiri: Kuva8. jopa rakennuksen sisätila on hahmotettavissa Kuva10. ikkuna on keskellä länsipäätyä Julkisivut, päädyt: Kuva9. sisäänkäyntipääty antaa itään, katto on loivasti kalteva, seinä on vesikatolle auki

47 RYTIKÄMPPÄ X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 41 Julkisivut: Katto, rakenne ja materiaali: Kuva13. laipio on kahden vuoliaisen varassa, kantavat hirret ovat pyöreät Kuva11. sivu pohjoiseen Kuva12. sivu etelään Kuva14. kaksi vuoliaista kannattelee vesikattoa

48 RYTIKÄMPPÄ X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 42 Katto, rakenne ja materiaali: Seinät: Kuva15. noin 40cm mittaista räystästä kannattelevat pyöröpuut Kuva17. seinät on tehty tukevasta pelkkahirrestä Kuva16. vesikaton pintana on vaakasuuntainen huopa, huopa on hyväkuntoinen Kuva18 rakennus on lyhytnurkkainen

49 RYTIKÄMPPÄ X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 43 Perustukset: Kuva19. hirsikehikko on perustettu kivien ja maan varaan, perustus on kohtalaisen hyväkuntoinen Kuva20. perustusta voi tarkastella laverien alta, se on näkyvissä

50 RYTIKÄMPPÄ X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 44 Ikkunat: Sisäänkäynti ja ovi: Kuva21. päädyssä oleva ikkuna on puurakenteinen ja kaksilasinen puitteet ja karmit ovat harmaantuneet vuorilautoja ei ole ulko- eikä sisäpuolella Kuva23. oven viereisen ikkunan vuorilaudat ovat ikkunasyvennyksessä ovi on porontaljalla eristetty Kuva22. toinen ikkuna on erilaista tyyppiä pokat ovat maalatut ja vuorilaudat ovat leveät, mahdollisesti oven vierellä oleva ikkuna on uudempi kuin päätyikkuna

51 RYTIKÄMPPÄ X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 45 Sisäänkäynti ja ovi: Sisätilat: Kuva25. oven oikealla puolella on kamiina ja seinällä on laveri Kuva24. ovi on leveätä lautaa säppi on puinen saranat ovat ruostuneet Kuva26. pöytä ja penkit ovat ikkunan äärellä, peräseinällä

52 RYTIKÄMPPÄ X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 46 Sisätilat: Kuva27. toisella sivuseinällä on pitkä laveri Kuva28. kalusteet ovat persoonallista käsityötä

53 RYTIKÄMPPÄ X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 47 Lämmitystapa: Kuva30 piippu on poissa käytöstä Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva29. tuvassa on kamiinalämmitys palosuojaukset ovat vähäiset kamiina ehkä on uunin paikalla Kuva31. yläpohjaan on lisätty eristettä

54 RYTIKÄMPPÄ X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 48 Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva32. kamiinan kohdalla seinää ja kattoa on korjattu (alkuperäinen uunin paikka) Kuva34. seinälle, oven yläpuolelle, on tallennettu korvamerkkejä Kuva33. alimpaan hirteen on kaiverrettu reikiä Kuva35. laverien alapuolet ovat eristämättömiä

55 RYTIKÄMPPÄ X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 49 Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva36. oven yläpuolelle on sahattu säleikkö Kuva38. räppänä on päätyseinällä Kuva37. yläpohjaa ja osin seinätkin ovat mustuneet, tupa on entinen savutupa Kuva39. seinissä ja kalusteissa on paljon merkintöjä

56 RYTIKÄMPPÄ X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 50 Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva40. pihalla olevassa rakennuksessa on merkintä 1900-luvun alusta

57 SIILASTUPA AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1026 inventointi laatija Saila Palviainen 51 Siilastupa autiotupa Toivo Juuma Juumasta muistaa, että Siilastuvan rakensivat sotilaat jatkosodan aikana Sotilaat eivät olleet mitenkään erityisesti Kuusamolaisia, vaan olivat kuka mistäkin päin kotoisin.6 Siilastupa on arvotettu Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten luettelossa. Esitys Siilastuvasta löytyy Juuman myllyn yhteydestä. Luettelossa todetaan, että lähistöllä on Siilastuvan, kenraali Siilasvuolle v rakennettu hirsimaja, joka myös on nykyisin autiotupana. Luettelossa Siilastupa on arvotettu luokkaa C eli rakennukselle on sallittua tehdä käytön tai säilymisen kannalta tarpeellisia muutoksia. 7 Viimeksi Siilastupaa on korjattu vuonna 1989 tehtyjen suunnitelmien mukaan. Silloin kunnostettiin hirsikehikkoa, nostamalla ja tukemalla sitä. Alimmat hirret, jotka olivat osittain lahonneet, uusittiin. Alapohjaa lisäeristettiin ja entiset lattialankut asennettiin takaisin. Ikkunat ja ulkoovi uusittiin. 6 Toivo Juumaa haastateltiin tätä selvitystä varten lokakuussa Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet, Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto 1993, s Siilastuvan luokitus on C eli kohteen käytön tai säilymisen kannalta tarpeelliset muutokset ovat mahdollisia. Aluekohteessa vanhan rakennuskannan ja kulttuurimaiseman säilymiseen kaavoituksessa ja täydennysrakentamisessa tulee kiinnittää erityistä huomiota.

58 SIILASTUPA AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1026 inventointi laatija Saila Palviainen 52 Rakennuksen sijainti: Kuva1. rakennus sijaitsee Pienen Karhunkierroksen varrella, rannalla, vastapäätä Jyrävän koskea Kuva2. Siilastuvalla oli elokuun lopussa vieraita ruuhkaksi asti

59 SIILASTUPA AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1026 inventointi laatija Saila Palviainen 53 Ympäristö: Ympäristö, pihapiiri: Kuva3. rakennuksen ympärillä kasvaa runsaasti pensaita Kuva5. Jyrävä hallitsee Siilastuvan pihanäkymää Kuva4. ja joitakin puita Kuva6. pihapiirissä on useita istuskeluryhmiä ja tulipaikkoja

60 SIILASTUPA AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1026 inventointi laatija Saila Palviainen 54 Ympäristö, pihapiiri: Julkisivut, päädyt: Kuva7. ylärinteessä on käymälä Kuva9. sisäänkäyntipääty antaa Jyrävälle ja luoteeseen, katto on kalteva, julkisivua hallitsee suuri veranta Kuva8. ja puuvaja Kuva10. pääty kaakkoon on umpinainen

61 SIILASTUPA AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1026 inventointi laatija Saila Palviainen 55 Julkisivut: Katto, rakenne ja materiaali: Kuva11. sivu koilliseen on ikkunasivu Kuva13. suoraa laipiota kannattelee kolme vuoliaista Kuva12. sivu lounaaseen

62 SIILASTUPA AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1026 inventointi laatija Saila Palviainen 56 Katto, rakenne ja materiaali: Kuva14. kolme vuoliaista kannattelee vesikattoa, ullakko on auki terassille päin Kuva15. noin 60cm mittaista räystästä kannattelevat pyöröpuut, jotka on suojattu päästa räystäslaudalla

63 SIILASTUPA AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1026 inventointi laatija Saila Palviainen 57 Katto, rakenne ja materiaali: Kuva16. vesikaton pintana on kolmiorimahuopa Seinät: Kuva18. rakennus on lyhytnurkkainen, molemmat hirret on lovettu ja hirsien päät on sahattu suoriksi Perustukset: Kuva17. seinät on tehty vaihtelevan kokoisesta pyöröhirrestä Kuva19. hirsikehikko on perustettu kivien ja maan varaan, kasvit peittävät osin perustuksen

64 SIILASTUPA AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1026 inventointi laatija Saila Palviainen 58 Perustukset: Ikkunat: Kuva20. silmämääräisesti arvioiden alimmat hirret ovat kohtuullisessa kunnossa Kuva21. sivuseinällä oleva ikkuna on puurakenteinen, kaksilasinen ja kuultokäsitelty vuorilauta on leveä ulkopuolella alalista on alumiinia

65 SIILASTUPA AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1026 inventointi laatija Saila Palviainen 59 Ikkunat: Sisäänkäynti ja ovi: Kuva22. toinen ikkuna on samaa tyyppiä, alalista siinäkin on alumiinia Kuva23. tikasportaat johtavat jyrkkää rinnettä sisälle ja alaspäin rantaan ovi on molemmin puolin paneloitu pystypaneelilla vuorilaudat ovat leveät

66 SIILASTUPA AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1026 inventointi laatija Saila Palviainen 60 Sisäänkäynti ja ovi: Kuva24. rakennuksen yhteys rantaan on välitön Sisätilat: Kuva26. peräseinällä on kaksikerroksinen laveri Kuva25. oven oikealla puolella on pöytäryhmä Kuva27. laverilla on tilaa noin kahdeksalle hengelle

67 SIILASTUPA AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1026 inventointi laatija Saila Palviainen 61 Sisätilat: Lämmitystapa: Kuva28. kalusteissa on jo patinaa Kuva29. tuvassa on kamiinalämmitys ja palosuojatut seinät

68 SIILASTUPA AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1026 inventointi laatija Saila Palviainen 62 Lämmitystapa: Kuva30. piippu on hyväkuntoinen Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva32. ikkunat oletettavasti on vaihdettu tai niitä on täydennetty, koska vaakajako on vain sisäpuolella ja alalista on alumiinia Kuva31. katto on kunnostettu (ei alkuperäinen), ulkoseinää on käytetty ilmoitustauluna, yksi hirsi on pullistunut

69 SIILASTUPA AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1026 inventointi laatija Saila Palviainen 63 Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva33. kuistilla on ruoan valmistuspaikka

70 HAARALAMMEN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen Ladot Haaralammen niittylato Antero Kallunki kertoo, että Haaralammen lato oli Kallungin perhekunnan lato ja, että se on alkuperäisellä paikallaan. Tiedot tekijästä ja rakentamisen ajankohdasta löytyvät, Kallungin mukaan, latoon tehtyjen merkintöjen joukosta. Ladon ovipuussa on merkintä Mikko Antti Kallunki 1955 (viimeinen numero on epäselvä). Tätä selvitystä tehtäessä ladon hirsistä ei ole löytynyt muuta merkintää.8 Leonard Kallungin mukaan Mikko Antti Kallunki oli vuonna 1955 vain kymmenen vuoden ikäinen, joten ilmeisesti kyse ei ole ladon tekijän merkinnästä, vaan ensimmäisellä latoreissulla olleen pojan tekemästä merkinnästä. Tapana oli, että itse kukin sai ensimmäisellä reissullaan laittaa puumerkin hirsiin. Oulangan tulvaniittyjä dokumentoivassa julkaisussa Kiutavaaran juurella olevaa Haaralammen niittyä kuvataan maisemallisesti erittäin arvokkaaksi avorantaiseksi niityksi, jonka takareunalla louhikon juuressa on ehyt lato. Niittyä kuvataan monipuoliseksi: Yläreuna on metsäkurjenpolviniittyä, sitten on kullero-ahomataraniittyä, nurmilauhaniittyä, mesiangervoniittyä ja vielä alhaalla korpikastikka-, viiltosara- ja laaja järvikorteniitty. Niityllä on harvinaisia lajeja, muun muassa tunturinurmikkaa. Niityn edustalla on mesiangervo-korpikastikkaviiltosarasaaria, joissa kasvaa kotkansiipeä.9 Vuonna 1999 julkaistussa perinnemaisemakohteiden hoitosuunnitelmassa laajennetaan niityn kasviston kuvausta: muun muassa itärannan niityllä on havaittu valtakunnallisesti uhanalaisen suikeanoidanlukon ainut esiintymä kansallispuistossa. Hoitosuunnitelmassa kerrotaan, että poromiehet ovat niittäneet Haaralammella 1960-luvulta lähtien ja että niittovälejä pyritään tihentämään. Niityllä laidunnetaan lampaita. Julkaisussa kerrotaan, että lato on kunnostettu Perinnemaisemakohteiden hoitosuunnitelmassa Haaralammen niittyalue on arvotettu valtakunnallisesti arvokkaaksi (V).10 8 Antero Kallunkia ja Leonard Kallunkia haastateltiin tätä selvitystä varten lokakuussa Pentti Hanhela, Oulangan kansallispuiston tulvaniityt, Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A, No 24, Metsähallituksen monistamo, Vantaa 1994, s Marika Niemelä, Oulangan kansallispuiston perinnemaisemakohteiden hoitosuunnitelma, Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B, No 52, Metsähallituksen monistamo, Vantaa 1999, s. 32.

71 HAARALAMMEN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 65 Rakennuksen sijainti: Kuva1. lato sijaitsee Haaralammen tulvaniityllä, Haaralammen eteläpuolella K.uva2. vastarannalla siintää Oulangan leirintäalue

72 HAARALAMMEN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 66 Ympäristö: Julkisivut, päädyt: Kuva3. Haaralammen niitty on laaja, eikä se ole metsittynyt Kuva5. pääty Haaralammen suuntaan, pohjoiseen, ovi on keskellä päätyä, katto on loivasti kalteva Kuva4. ladon takaa alkaa metsäinen rinne, etäisyyttä puihin on riittävästi, kasvillisuus ei haittaa rakennuksen säilymistä Kuva6. pääty metsän suuntaan, etelään, ladon muoto on ylöspäin levenevä

73 HAARALAMMEN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 67 Julkisivut: Katto, rakenne ja materiaali: Kuva7. sivu länteen, avoin suunta Kuva9. kattorakenteessa on viisi vuoliaista, niiden varaan tuettu vesikate on tuoretta puuta Kuva8. sivu itään, sivulla on vähäisessä määrin puita ja kasvillisuutta Kuva10. vesikatto on vuoliaisten varaan asetettua tuuman vahvuista hyväkuntoista lautaa räystästä on noin 30cm

74 HAARALAMMEN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 68 Seinät: Kuva11. seinät ovat mäntypuuta, osin kuorimatonta, raot erottuvat selvästi, osa orsista puuttuu Kuva12. koirankaulasalvokset, molemmat puut on lovettu, nurkissa on eripituisia hirsiä

75 HAARALAMMEN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 69 Seinät, vauriot: Kuva13. eteläpäädyssä on kostuneita hirsiä Kuva14. nurkkasalvoksessa vähäistä lahoa

76 HAARALAMMEN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 70 Perustukset: Ikkunat, ei ole, ovi: Kuva15. hirsikehikko on perustettu maan varaan, alimmat hirret ovat hyväkuntoisia Kuva16. permantopuut (aidakset) ovat sijoillaan, latoa käytetään varastona Kuva17. oviaukon ympärillä olevat hirret on palhottu ja kehikko on tuettu huolellisesti puunkappaleilla ja pystypuilla ovi on koottu kuudesta laudasta ja tuettu vinotuella, se on saranoitu puuriman varaan ja salpa on tehty puusta

77 HAARALAMMEN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 71 Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva18. puussa on merkintä, joka viittaa 1950-luvulle Kuva19. kattolaudoitukset, ovilaudoitus ja päätyjen ylimmät hirret ovat tuoreehkoja, latoa on ylläpidetty korjaamalla

78 KIUTAVAARAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 72 Kiutavaaran niittylato Sulo Kallunki Kallunkiniemestä kertoo, että Kiutavaaran niittylato kuului heidän perhekunnalleen vuoteen 1933 asti. Tuolloin hänen isänsä Kalle Kallunki myi tilansa veljelleen Juholle ja ladolle kulkeminen heidän perheessään päättyi. Sulo Kallunki ehti tehdä niitylle vain yhden reissun yhdeksänvuotiaana vuonna Latohirressä olevaa kirjoitusta, jonka mukaan ladon eli laun rakensivat Kalle ja Juho Kallunki vuonna 1904, hän pitää aitona. Ei ole tiedossa, että latoa olisi siirretty11. Hirsissä on kuitenkin ylimääräisiä lovia, ne viittaavat hirsien uudelleen käyttöön. Oulangan tulvaniittyjä dokumentoivassa julkaisussa vuodelta 1994, Kiutavaaran niittyä on kuvattu pitkäksi niittysaareksi, jonka kohdalla joen etelärannalla on tulvametsävyöhyke ja pohjoisrannalla on pitkästi kapeaa ahomatara-siniheinä-metsäkurjenpolviniittyrantaa. Todetaan, että Kiutavaaran niittysaari on melko avoin ja sillä esiintyvät kaikki keskeiset niittytyypit alkaen kuivista ahomataraharjanteista ja kulleronurmilauhatasanteista ja mesiangervokaistaleista aina märkiin korpikastikka-viiltosaravyöhykkeisiin asti. Kerrotaan myös, että saarella on kaksi latoa.12 Vuonna 1999 julkaistun perinnemaisemakohteiden hoitosuunnitelman mukaan eteläisempi Kiutavaaran saaren ladoista (oletettavasti tarkoitetaan juuri Kitavaaran niittylatoa) kunnostettiin Ladon ovessa olevan kirjoituksen mukaan MH korjasi ladon eli laun Oletettavasti MH tarkoittaa siten Metsähallitusta. Perinnemaisemakohteiden hoitosuunnitelmassa Kiutavaaran niittysaari on arvotettu luokkaan M eli sen perinnemaisema on arvioitu maakunnallisesti arvokkaaksi Sulo Kallunkia haastateltiin tätä selvitystä varten lokakuussa Pentti Hanhela, Oulangan kansallispuiston tulvaniityt, Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A, No 24, Metsähallituksen monistamo, Vantaa 1994, s Marika Niemelä, Oulangan kansallispuiston perinnemaisemakohteiden hoitosuunnitelma, Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B, No 52, Metsähallituksen monistamo, Vantaa 1999, s. 35.

79 KIUTAVAARAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 73 Rakennuksen sijainti: Kuva1. lato sijaitsee Kiutavaaran juurella olevalla pitkän mallisella niittysaarella Kuva2. joen eteläranta on lähes kasvanut saareen kiinni, pohjoisrantaan on vesimatkaa

80 KIUTAVAARAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 74 Ympäristö: Julkisivut, päädyt: Kuva3. niittyalue on laaja Kuva5. pääty etelään, ovi on keskellä päätyä, katto on loivasti kalteva Kuva4. ja toistaiseksi melko avoin Kuva6. pääty pohjoiseen, ladon muoto on vähän ylöspäin levenevä, sivuseinällä on 11 hirsikertaa

81 KIUTAVAARAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 75 Julkisivut: Katto, rakenne ja materiaali: Kuva7. sivu länteen Kuva9. vesikatto on tuettu viiden mäntypuisen vuoliaisen varaan Kuva8. sivu itään Kuva10. vesikatto on tuoreehkoa lautaa, räystästä on noin 30cm

82 KIUTAVAARAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 76 Seinät: Kuva11. seinät ovat mäntypuuta, osin kuorimatonta Kuva12. koirankaulasalvokset, molemmat puut on lovettu, tyvi- ja latvapuiden rytmiä on vaikea havainnoida, hirret ovat haurastuneita ja nurkissa on joitakin lahopaikkoja

83 KIUTAVAARAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 77 Perustukset: Ikkunat, ei ole, ovi: Kuva13. hirsikehikko on perustettu maan varaan, alin hirsikerta suhteellisen hyväkuntoinen Kuva15. oven ympärillä olevia sahattuja ja palhottuja hirsiä on tuettu huolellisesti molemmin puolin aukkoa Kuva14. permantopuut (aidakset) ovat hyvin sijoillaan

84 KIUTAVAARAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 78 Ikkunat, ei ole, ovi: Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva17. kattolaudoitus on uudehko Kuva16. ovi on lautaa Kuva18. ovi on uudehkoa lautaa: TÄMÄN LAUN KORJASI MH 1997

85 KIUTAVAARAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 79 Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva19. hirsissä on paljon merkintöjä, muun muassa mainita heinänteosta vuodelta 2004 Kuva21. ladon tekijöiksi mainitaan Kalle ja Johan Kallunki, vuonna 1904: TÄMÄN LAUN TEKIJÄT OVAT KALLE JA JOHAN KALLUNKI VUONNA 1904 Kuva20. merkinnöissä on esitetty vuosilukuja 1900-luvun alusta, esimerkiksi nimet Petter Käylä ja Petter Kallunki

86 KIUTAVAARAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 80 Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva22. seinähirsissä ja permantopuissa on ylimääräisiä lovia, latoa on korjattu vanhoilla hirsillä tai se on siirretty

87 PATONIVAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 81 Patonivan niittylato Antero Kallunki kertoo, että Patonivan niittylato oli Leinosen perheen lato, jonka Aatu ja Jalmari Leinonen rakensivat sotien jälkeen luvulla. Oulangan tulvaniittyjä dokumentoivassa julkaisussa luetaan Patonivan niitty Oulangan kauneimpiin ja monipuolisimpiin niittyihin. Niityllä kasvaa keväisin kulleroa, myöhemmin kesällä rantatädykettä, kultapiiskua ja pulskaneilikkaa. Nurmilauhaniittyalue on laaja. Niemen alakärjen mätässara-mesiangervo-korpikastikkaniittyvyöhyke on avoin, josta voi päätellä, että niittyä on niitetty. Tässä vuoden 1994 julkaisussa kerrotaan, että niityllä oleva lato on hyvässä kunnossa, joskin kattoa on korjattu muovipaloilla.14 Vuonna 1999 julkaistussa perinnemaisemakohteiden hoitosuunnitelmassa kerrotaan, että niityllä oleva kohtalaisen hyväkuntoinen lato kunnostetaan. Kunnostus on selvästi tehtykin. Hoitosuunnitelmassa Patonivan niittyalue on arvotettu luokkaan M eli sen perinnemaisema on arvioitu maakunnallisesti arvokkaaksi Pentti Hanhela, Oulangan kansallispuiston tulvaniityt, Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A, No 24, Metsähallituksen monistamo, Vantaa 1994, s Marika Niemelä, Oulangan kansallispuiston perinnemaisemakohteiden hoitosuunnitelma, Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B, No 52, Metsähallituksen monistamo, Vantaa 1999, s. 34.

88 PATONIVAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 82 Rakennuksen sijainti: Kuva1. lato sijaitsee Patonivan laajalla niittyalueella joen pohjoispuolella, vastarannalla siintää Kiutavaara Kuva2. niitty on avoin ja sitä on niitetty

89 PATONIVAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 83 Ympäristö: Julkisivut, päädyt: Kuva3. ladon ympäristö on avoinna Kuva5. pääty etelään ovi on keskellä päätyä katto on loivasti kalteva Kuva4. niitty avautuu ladon kaikilla puolilla vapaana Kuva6. pääty pohjoiseen ladon muoto on lähes suora sivuseinällä on 11 hirsikertaa

90 PATONIVAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 84 Julkisivut: Katto, rakenne ja materiaali: Kuva7. sivu länteen Kuva9. vesikatto on tuettu kolmen mäntypuisen vuoliaisen varaan rakenne on tuore ja ehyt Kuva8. sivu itään Kuva10. vesikatto on tuuman vahvuista lautaa räystäs on noin 40cm

91 PATONIVAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 85 Seinät: Kuva11. seinät ovat kuorimatonta mäntypuuta hirsikerrat ovat säännölliset ja raot hirsien välissä ovat pienet Kuva12. koirankaulasalvokset molemmat puut on lovettu hirret on päistä sahattu tai veistetty hyväkuntoiset hirret

92 PATONIVAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 86 Perustukset: Kuva14. sisätila on täytetty lattia ei ole näkyvissä Ikkunat, ei ole, ovi: Kuva13. hirsikehikko on perustettu maan varaan hirret ovat hyväkuntoisia Kuva15. oviaukko on molemmin puolin tuettu hirret aukon ympärillä ovat palhottuja ovi on lautaa puutavara ja työnjäljet ovat tuoreet

93 PATONIVAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 87 Ikkunat, ei ole, ovi Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva16. aukon tuenta ja saranarakenteet ovat tuoreet Kuva17. ovi ja liitosrakenteet on tehty vastikään

94 PATONIVAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 88 Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva18. katto ja seinähirret ovat uudehkot, lato saattaa olla uudehko tai suurelta osiin uusittu

95 METTOPURONSUUN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 89 Mettopuronsuun niittylato Mettopuron suulla olevan ladon rakentajat ja käyttäjät eivät ole tiedossa. Hirsissä on paljon merkintöjä. Osa merkinnöistä (nimikirjaimet AK) on samaa tyyppiä kuin tässä selvityksessä muista ladoista löytyneet vanhimmat merkinnät. Nimikirjaimet voisivat viitata Korhoseen (Aventolammen eteläpuolen lato ja Runsunniityn lato) tai Kallunkiin (Haaralammen lato ja Kiutavaaran niittylato) kumpikaan perheistä ei kuitenkaan varmuudella esitä Mettopuron suulla olevaa latoa käyttämäkseen. Elvi Rontti arvelee, että lato saattaisi olla myös Kurttien (kokkolaisia Kitkalta) käyttämä. Syksyllä 2008 Leonard Kallunki kertoi, 95-vuotissyntymäpäivänsä vaiheilla, häntä haastatelleelle Airi Kallungille latojen rakentamisesta. Leonard Kallungin mukaan latotarpeet kaadettiin niittyjen lähimetsistä. Koska rakennusmiehiä oli paljon, ei yhden niittyladon rakentamiseen kauan aikaan mennyt: lato tehtiin joukolla sateen aikana poutaa odotellessa!16 Tämä kuvaus kertoo hyvin sen, miten latojen rakentaminen, rakentamistapa ja yksityiskohdat olivat yhteisön tiedossa olevaa yhteistä käytäntöä. Mettopuronsuu sijoittuu Runsulamminkankaan tulvaniitylle. Runsulamminkankaan niittyalue on arvotettu luokkaan P+ eli sen perinnemaisema on arvioitu paikallisesti arvokkaaksi Leonard Kallugin miniä, Airi Kallunki, haastatteli Leonard Kallunkia tätä selvitystä varten lokakuussa Marika Niemelä, Oulangan kansallispuiston perinnemaisemakohteiden hoitosuunnitelma, Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B, No 52, Metsähallituksen monistamo, Vantaa 1999, s. 34.

96 METTOPURONSUUN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 90 Rakennuksen sijainti: Kuva1. lato sijaitsee joen pohjoispuolella, rinteen alapuolella, pienehköllä niityllä Kuva2. niitty metsittyy nopeasti, ladon päälle on kaatunut puu

97 METTOPURONSUUN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 91 Ympäristö: Julkisivut, päädyt: Kuva3. niitty jää vähäiseksi, ympäristö on metsäinen, ladon kyljessä kasvaa havupuita Kuva5. pääty etelään, oviaukko on keskellä päätyä, katto on loivasti kalteva Kuva4. ladon ympäristöön hajonnut, vielä osin maatumaton poron raato Kuva6. pääty pohjoiseen, ladon muoto on lähes suora, sivuseinällä on 14 hirsikertaa

98 METTOPURONSUUN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 92 Julkisivut: Katto, rakenne ja materiaali: Kuva7. sivu länteen, hirsinurkassa puiden mitat vaihtelevat Kuva9. vesikatto on tuettu neljän mäntypuisen vuoliaisen varaan, kaksi vuoliaista on harjalla Kuva8. sivu itään Kuva10. vesikatto on haljaspuuta ja revittyä lautaa (säröslautaa) räystästä on noin 30 cm

99 METTOPURONSUUN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 93 Katto, vauriot: Seinät: Kuva11. vesikatto vuotaa monin paikoin pahasti Kuva13. seinät ovat kuorimatonta mäntypuuta, pienehköt raot Kuva12. kaatunut puu on vaurioittanut vesikattoa

100 METTOPURONSUUN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 94 Seinät: Seinät, vauriot: Kuva15. itäsivu on notkahtanut, hirret lahoavat Kuva14. koirankaulasalvokset, molemmat puut on lovettu, osin tyvi- ja latvapuiden vaihtelua, sattumanvarainen Kuva16. vuotava katto lahottaa seiniä ja nurkkia

101 METTOPURONSUUN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 95 Perustukset: Kuva18. permantopuut (aidakset) ovat hyvin sijoillaan Ikkunat, ei ole, ovi, ei ole, aukko: Kuva17. hirsikehikko on perustettu maan varaan, alin hirsikerta on paikoin laho Kuva19. oviaukko on molemmin puolin tuettu

102 METTOPURONSUUN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 96 Ikkunat, ei ole, ovi, ei ole, aukko: Kuva20. hirret on sahattu ja palhottu, följäripuu on oksalla kiinnitetty Kuva22. vanhimmat merkinnät ovat 1940-luvulta Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva21. hirsissä on paljon merkintöjä

103 RUNSUNIITYN LATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 97 Runsuniityn lato Annikki Korhonen kertoo, että Runsuniityn lato oli heidän perhekuntansa käytössä ja että ladon on vuosiluvun ja nimikirjaimien perusteella arvioiden rakentanut hänen isoisänsä isä. Ladon ikä on siis kohtuullisen luotettavasti pääteltävissä sisäpuolelta löytyvästä kirjoituksesta, AK ja vuosiluku Annikki Korhosen täti Elvi Rontti on kertonut, miten perheen ladoille kuljettiin: Kotoa Korhoselta lähdettiin soutaen Kallunkijärveä Ivaniemeen (joskus joku kävi viemässä, matkahan ei ollut pitkä). Sieltä käveltiin taas Kallunkijärven rantaan, jossa oli oma vene, soudettiin selän yli Käveltiin sitten Hipajärven rantaan, jossa oli taas oma vene ja veneellä järven yli. Sieltä kävellen Aventolammelle (perheellä oli lato myös Aventolammen eteläpuolella). Aventolammella oli sitten taas oma vene, jolla päästiin niityille, joita oli kummallakin puolen Oulankajokea. Elvi Rontin kirjoitus ensimmäiseltä niittymatkalta, vuodelta 1944, löytyy ladon seinähirrestä.18 Runsuniitty ei sijoitu jokivarteen. Se sijaitsee Karhunkierroksen ja Rytisuon luontopolun risteyskohdassa. Kansallispuiston hoitosuunnitelmassa todetaan, että niityllä vallitsee tuore suurruohoniitty ja kostea suurruoho-heinäniitty. Niityn kasvillisuus kuvataan monipuoliseksi. Kuvauksessa todetaan, että niitty on, etenkin pohjoisosastaan metsittynyt ja pensoittunut. Niitty arvotettu luokkaan M+ eli sen perinnemaisema on arvioitu lisäpainotuksella maakunnallisesti arvokkaaksi Annikki Korhonen on kertonut ladoista tätä selvitystä varten lokakuussa 2008 omasta ja tätinsä Elvi Rontin puolesta, jota hän on haastatellut useampia kertoja. 19 Marika Niemelä, Oulangan kansallispuiston perinnemaisemakohteiden hoitosuunnitelma, Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B, No 52, Metsähallituksen monistamo, Vantaa 1999, s. 41.

104 RUNSUNIITYN LATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 98 Rakennuksen sijainti: Kuva1. lato sijaitsee Runsuniityllä, joka on joelta katsoen sisämaassa, Karhunkierroksen varrella Kuva2. niitty on pienehkö

105 RUNSUNIITYN LATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 99 Ympäristö: Julkisivut, päädyt: Kuva3. ladon vierellä oleva kuusi on kasvanut kiinni ladon kylkeen Kuva5. pääty etelään, ovi on keskellä päätyä, katto on loivasti kalteva Kuva4. ympärillä on muita kasveja ja tarpeettomia hirsiä Kuva6. pääty pohjoiseen, ladon muoto on lähes suora, sivuseinällä on 14 hirsikertaa

106 RUNSUNIITYN LATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 100 Julkisivut Katto, rakenne ja materiaali: Kuva7. sivu länteen jää suuren ja tiheän kuusen taakse Kuva9. vesikatto on tuettu kahdeksan mäntypuisen vuoliaisen varaan, rakenne on tuore ja ehyt Kuva8. sivu itään Kuva10. vesikatto on tuuman vahvuista lautaa räystäs on noin 30cm

107 RUNSUNIITYN LATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 101 Seinät: Kuva11. seinät ovat kuorimatonta mäntypuuta, säännölliset ja hyväkuntoiset, palojälkiä Kuva12. koirankaulasalvokset, molemmat puut on lovettu, ei säännöllistä latva- ja tyvipuun vaihtelua

108 RUNSUNIITYN LATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 102 Perustukset: Ikkunat, ei ole, ovi: Kuva13. hirsikehikko on perustettu maan varaan, vierellä lahoja hirsiä, alimmat hirret ovat suhteellisen hyväkuntoisia Kuva15. oviaukko on molemmin puolin tuettu, hirret aukon ympärillä palhottuja, ovi on lautaa, puutavara ja työnjäljet ovat tuoreet, följärit on naulattu, hirsirunko on kiertynyt Kuva14. permantopuut ovat sijoillaan, aidaksia on täydennetty laudoilla Kuva16. aukon tuenta ja saranarakenteet ovat tuoreet

109 RUNSUNIITYN LATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 103 Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva17. katto on uusittu ja ovi sekä liitosrakenteet on tehty vastikään Kuva19. ovessa on tuoreet nimikirjaimet ja päiväys Kuva18. itäsivun seinää ja kattoa on tuettu, rakenne on tuoretta puuta Kuva20. vanhimmat kirjoitukset ovat vuodelta 1902, myös Elvi Rontin os. Korhosen mukaan ladon tekijä oli Korhonen

110 RUNSUOJAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 104 Runsuojan niittylato Runsuojan niittyladon käyttäjäksi ei ole kukaan ilmoittautunut, eikä tekijöistä tai tarkasta rakentamisen ajankohdasta ole tietoja. Elvi Rontti kertoo, että vaikka lato on lähellä heidän latoaan, se ei ollut heidän käytössään. Hän arvelee, että lato saattoi olla, kuten ehkä Mettopuron suullakin oleva lato, Kurttien (kokkolaisia Kitkalta) tai Leskelän.20 Oviaukon viereltä löytyy nimikirjaimet ja vuosiluku (EK 44), aina tällainen merkintä ei kuitenkaan viittaa tekijään tai tekemisen ajankohtaan. Leonard Kallunki on kertonut, kuinka itse kukin sai kirjoittaa oman nimensä latoon käydessään siellä ensimmäisen kerran.21 Tässä ladossa on joitakin muista ladoista oleellisesti poikkeavia piirteitä: oviaukko on sijoitettu reunaan, lato on siten ainoa suupielilato tämän selvityksen aineistossa, permantopuut on asetettu seinän pitkän sivun suuntaan ja juuri nyt ladon kunto on selvästi huonompi kuin muiden aineiston latojen. 20 Annikki Korhonen haastatteli tätiään tätä selvitystä varten lokakuussa Esko Leskelä ei luetellut latoa heidän käyttämiensä joukkoon. 21 Leonard Kallugin miniä, Airi Kallunki, haastatteli Leonard Kallunkia tätä selvitystä varten lokakuussa 2008.

111 RUNSUOJAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 105 Rakennuksen sijainti: Kuva1. lato sijaitsee lähellä Runsuniityn latoa, pikemminkin metsässä kuin niityllä

112 RUNSUOJAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 106 Rakennuksen sijainti: Ympäristö: Kuva3. pieni niittyalue on ladon suuaukon edessä Kuva2. kuuloetäisyydellä on Runsuoja Kuva4. ladon vierellä on lahoava hirsikehikko

113 RUNSUOJAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 107 Julkisivut: Julkisivut, päädyt: Kuva5. pääty lounaaseen, ovi on sivussa, katto on loivasti kalteva Kuva7. sivu kaakkoon Kuva6. pääty koilliseen, ladon muoto on lähes suora, sivuseinällä on 9 hirsikertaa Kuva8. sivu luoteeseen

114 RUNSUOJAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 108 Katto, rakenne ja materiaali: Katto, vauriot: Kuva9. vesikatto on tuettu neljän mäntypuisen vuoliaisen varaan, rakenne on epäsymmetrinen Kuva11. vesikatto on harjalta auki ja se on lahonnut vuotavaksi Kuva10. vesikatto on haljaspuuta tai revittyä lautaa (säröslautaa), se on pahoin sammaloitunutta räystäsmitta vaihtelee, enimmillään se on noin 20cm Kuva12. käyntipuolelta räystäs on osin kulunut kokonaan pois

115 RUNSUOJAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 109 Seinät: Seinät, vauriot: Kuva13. seinät ovat osin kuorimatonta mäntypuuta, hirsi on tukevaa, yläreunassa lahopaikkoja Kuva15. oviaukon ympäriltä hirsikehikko on hajoamassa seinissä on paljon lahopaikkoja, erityisesti seinän yläosassa Kuva14. koirankaulasalvokset molemmat puut on lovettu useimmat hirret on päästään sahattu suoraksi seinän alaosassa hirret ovat pitempiä ja niissä on ylimääräisiä lovia Kuva16. aukon reunaan on lisätty tukipuita

116 RUNSUOJAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 110 Perustukset: Kuva18. permantopuut ovat sijoillaan lattianrajassa on kosteutta, mutta ei niinkään lahoa Ikkunat, ei ole, ovi, ei ole, aukko: Kuva17. hirsikehikko on perustettu maan varaan permantopuut (aidakset) ovat alimman hirsikerran päällä, pitkittäin Kuva19. oviaukko on toiselta puolelta tuettu oksaliitoksilla hirret aukon ympärillä ovat pyöreät ja hirsien päät on sahattu suoriksi

117 RUNSUOJAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 111 Ikkunat, ei ole, ovi, ei ole, aukko Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva20. nurkan puolelta rakenne on hajoamaa Kuva21. erimittaiset hirret ja ylimääräiset lovet viittaavat siihen, että lato on osin koottu muualla käytetystä hirrestä

118 RUNSUOJAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 112 Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva22. siihen ehkä on siirretty hirsiä viereisestä kehikosta Kuva24. polttopuut ja laite viittaavat siihen, että ladossa on oleskeltu Kuva23. oviaukon vieressä on nimikirjaimet ja vuosiluku

119 AVENTOLAMMEN ETELÄPUOLEINEN LATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 113 Aventolammen eteläpuoleinen lato Annikki Korhonen kertoo, että Aventolammen eteläpuolinen lato oli heidän perhekuntansa käytössä ja että ladon ovat rakentaneet hänen sukunsa miehet (Korhoset). Ladon tarkka ikä ei ole tiedossa, mutta se ajoittuu 1900-luvun alkupuolelle, koska perheen ladot ovat olleet sijoillaan Annikki Korhosen elossa olevan tädin, Elvi Rontin (s.1930), muistin ajan. Elvi Rontti on kertonut, että heiniä tehtiin Oulankajoen varressa, monen päivän jaksoissa, niin pitkälle syksyyn kuin mahdollista - aina joen jäätymiseen asti. Heinän teossa oltiin silloinkin, kun mummo tuli tuomaan sanaa, että evakkoon piti lähteä. Sota-aikanakin niityllä kuljettiin, vaikka desantteja oli syytä pelätä. Kerran heinäntekijät saivat heinämatkalleen turvaksi sotilaan. Sotilaasta ei kuulemma ollut kovin paljon turvaa, koska hän pelkäsi niin, että oli pitänyt saada nukkua keskessä!22 Aventolammen eteläpuoleinen lato on vastapäätä Aventolammen alapään latoa ja oletettavasti juuri tätä latoa kuvataan Oulangan tulvaniittyjä dokumentoivassa julkaisussa vuodelta Aventolammen ja Oulankajoen eteläpuolista yhtymäkohtaa ja sen niittyjä ei ole luokiteltu perinnemaisemana Annikki Korhonen on kertonut ladoista tätä selvitystä varten lokakuussa 2008 omasta ja tätinsä Elvi Rontin puolesta, jota hän on haastatellut useampia kertoja. 23 Pentti Hanhela, Oulangan kansallispuiston tulvaniityt, Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A, No 24, Metsähallituksen monistamo, Vantaa 1994, s. 22. Hoitosuunnitelmassa vuodelta 1999 ei ole esitetty Aventolammen eteläpuolista aluetta.

120 AVENTOLAMMEN ETELÄPUOLEINEN LATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 114 Rakennuksen sijainti: Kuva1. lato sijaitsee Runsunkankaalta länteen Aventolammen eteläreunalla, vastarannalla on Aventolammen alapään lato Kuva2. Aventolammen eteläpuoleinen lato Aventolammen alapään ladon suunnasta kuvattuna

121 AVENTOLAMMEN ETELÄPUOLEINEN LATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 115 Ympäristö: Kuva4. lähellä kasvavat havu- ja lehtipuut ovat lähes kiinni ladossa Julkisivut, päädyt: Kuva3. lato on metsän ja niityn rajalla Kuva5. pääty Aventolammen suuntaan, pohjoiseen, oviaukko on keskellä päätyä, katto on loivasti kalteva

122 AVENTOLAMMEN ETELÄPUOLEINEN LATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 116 Julkisivut, päädyt: Kuva6. pääty metsän suuntaan, etelään, ladon muoto on voimakkaasti ylöspäin levenevä Julkisivut: Kuva8. sivu itään, puiden puoleinen sivu Katto, rakenne ja materiaali: Kuva7. sivu länteen Kuva9. kattorakenteessa on viisi vuoliaista, joista kaksi on lähellä kurkihirttä

123 AVENTOLAMMEN ETELÄPUOLEINEN LATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 117 Katto, rakenne ja materiaali: Kuva10. vesikatto on vuoliaisten varaan asetettua haljaspuuta ja revittyä lautaa (säröslautaa) räystästä on noin 30cm Katto, vauriot: Kuva12. kattolaudoitus on jonkin verran lahonnut kaakkoisnurkasta harjalla puut eivät limity tarpeeksi, mutta katto pitää kohtuullisesti vettä Seinät: Kuva11. kattolaudoissa kasvaa sammalta ja jäkälää Kuva13. seinät ovat mäntypuuta, osin kuorimatonta, raot erottuvat selvästi, korkeahko: 14 hirsikertaa, orsia puuttuu

124 AVENTOLAMMEN ETELÄPUOLEINEN LATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 118 Seinät: Seinät, vauriot: Kuva15. kaakkoisnurkassa on alkavaa lahoa Kuva14. koirankaulasalvokset, molemmat puut on lovettu, nurkissa on eripituisia hirsiä

125 AVENTOLAMMEN ETELÄPUOLEINEN LATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 119 Seinät, vauriot: Perustukset: Kuva17. hirsikehikko on perustettu maan varaan, alimmat hirret ovat osin sammaloituneet Kuva16. sama nurkka ulkoapäin näyttää lahoamisen Kuva18. permantopuut (aidakset) puuttuvat lähes kokonaan

126 AVENTOLAMMEN ETELÄPUOLEINEN LATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 120 Ikkunat, ei ole, ovet, ei ole, aukko: Kuva20. oviaukkoa tukeva puurakenne, jatkuu vesikattoon pystypuun oksasidosta on paikoin korjattu rautalangalla Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva19. oviaukon hirsien päitä on veistetty eri tavoilla Kuva21. kattopuu on osin tuoreen näköistä, se on kiinnitetty vuolaisiin galvanoiduin nauloin, mahdollisesti katto on uusittu

127 AVENTOLAMMEN ETELÄPUOLEINEN LATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 121 Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva22. osa hirsistä on muita pidempiä, niissä on ylimääräisiä salvosaukkoja (ylhäällä vasemmalla), molempien päätyjen kolme ylintä hirsikertaa ovat muita hirsiä paksummasta puutavarasta tehtyjä, mahdollisesti seinien yläosaa on kunnostettu muualta puretuilla hirsillä

128 AVENTOLAMMEN ALAPÄÄN LATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 122 Aventolammen alapään lato Esko Leskelä kertoo tunnistavansa Aventolammen alapään ladon hirsissä olevista kirjoituksista. Lato ei ole alkuperäisellä paikallaan, vaan se on siirretty arviolta 1970-luvulla pohjoisesta, Kiekerönniemen suunnasta, alueilta, joita Leskelän perhekunta aikoinaan niitti. Siirron syyksi Leskelä olettaa, että maisemaa haluttiin tarkoituksella korostaa asettamalla lato sellaiseen paikkaan, johon se tuntuisi kuuluvan ja josta se näkyy. Ladon alkuperäinen paikka oli syrjäinen, eikä latoa monikaan päässyt näkemään. Nyt se muodostaa vastaparin joen toisella puolella olevalle ladolle. Siirtäjien nimiä ei keskustelussa tullut esille. Leskelän mukaan lato on vanha, 1900-luvun alkupuolelta, mutta tarkka rakentamisaika ei ole muistissa, eikä sitä voi merkinnöistä arvioida.24 Aventolammen ja Oulankajoen eteläpuolista yhtymiskohtaa ja sen niittyjä on kuvattu Oulangan tulvaniittyjä dokumentoivassa julkaisussa vuodelta 1994: paikassa oli tuolloin kolme kapeaa metsittyvää niittykaistaletta, joista itäisin oli vielä avoin. Niityt ovat kulleroahomataratasoa, joka vähitellen vaihtuu metsäkurjenpolvitulvametsäksi. Vuoden 1994 julkaisussa mukaan läntisimmässä kaistassa oli tuolloin kaksi ladonpohjaa ja keskimmäisessä kaistassa oli hyväkuntoinen lato (tarkoittanee Aventolammen eteläpuolen latoa). Näitä niittyalueita ei ole luokiteltu perinnemaisemina Esko Leskelää haastateltiin tätä selvitystä varten lokakuussa Pentti Hanhela, Oulangan kansallispuiston tulvaniityt, Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A, No 24, Metsähallituksen monistamo, Vantaa 1994, s. 22. Hoitosuunnitelmassa vuodelta 1999 ei ole esitetty Aventolammen eteläpuolista aluetta.

129 AVENTOLAMMEN ALAPÄÄN LATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 123 Rakennuksen sijainti: Kuva1. lato sijaitsee Runsunlamminkankaan eteläosassa Aventolammen pohjoisrannalla, vastapäätä Aventolammen eteläpuolen latoa Kuva2. Aventolammen alapään lato Aventolammen eteläpuolen ladon suunnasta

130 AVENTOLAMMEN ALAPÄÄN LATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 124 Ympäristö: Julkisivut, päädyt: Kuva3. pienehkö niittyalue on rakennusta haittaavasti metsittymässä, havu- ja lehtipuita, pihalla suuri karahka Kuva5. pääty Aventolammen suuntaan, lounaaseen, oviaukko on keskellä päätyä, katto on loivasti kalteva Kuva4. niityllä on perinteisiä niittykasveja ja metsämansikoita Kuva6. pääty metsän suuntaan, koilliseen, ladon muoto on ylöspäin levenevä

131 AVENTOLAMMEN ALAPÄÄN LATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 125 Julkisivut: Katto, rakenne ja materiaali: Kuva7. sivu luoteeseen, avoin sivu Kuva9. kattorakenteessa on neljä vuoliaista, joista kaksi on harjalla Kuva8. sivu kaakkoon, puiden puoleinen sivu Kuva10. vesikatto on vuoliaisten varaan asetettua revittyä lautaa (säröslautaa), räystästä on noin 30cm

132 AVENTOLAMMEN ALAPÄÄN LATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 126 Katto, vauriot: Seinät: Kuva11. kattolaudoissa kasvaa runsaasti sammalta ja jäkälää, laudoituksessa on aukkokohtia Kuva13. seinät ovat tukevahkoa, osin kuorimatonta mäntypuuta, raot ovat pienet, 11 hirsikertaa Kuva12. kattolaudoitus on lahonnut useista kohdista, katto ei pidä vettä

133 AVENTOLAMMEN ALAPÄÄN LATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 127 Seinät: Seinät, vauriot: Kuva15. ylimmissä hirsissä on vähäisiä lahovaurioita, orret ovat osin pudonneet Kuva14. koirankaulasalvokset, molemmat puut on lovettu, yleensä tyvi- ja latvapuu vaihtelevat Kuva16. erityisesti pohjoisnurkka on lahovaurioitunut

134 AVENTOLAMMEN ALAPÄÄN LATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 128 Perustukset: Ikkunat, ei ole, ovet, ei ole, aukko: Kuva17. hirsikehikko on perustettu maan varaan, alimmat hirret ovat suhteellisen hyväkuntoisia Kuva19. oviaukon hirsien päät on sahattu suoraan ja niitä tukee oven molemmin puolin pystysuuntainen följäripuu Kuva18. permantopuut (aidakset) puuttuvat lähes kokonaan, osa on maassa oviaukon ulkopuolella Kuva20. oviaukkoa tukeva puurakenne, aukon ympäriltä hirsiä on palhottu

135 AVENTOLAMMEN ALAPÄÄN LATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 129 Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva21. hirret on numeroitu, numerointi viittaa ladon siirtoon Kuva22. hirsissä olevat kirjoitukset ovat suurimmalta osalta nuoria

136 KIEKERÖJOENSUUN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 130 Kiekeröjoensuun niittylato Esko Leskelä kertoo ja Antero Kallunki varmistaa, että kaikki Kiekeröjoen, Kiekeröniemen ja Pitkäniemen ladot olivat Leskelän perhekunnan eli uudemman Leskelän (talon nimi mahdollisesti oli Uusitalo) latoja. Esko Leskelä arvioi, että perheen ladot olisivat 1900-luvun alun tienoilta ja perheen miesten tuolloin tekemiä. Ei kuitenkaan ole tarkasti tiedossa kuka ladon on rakentanut ja milloin. Ladon seinissä on jonkin verran merkintöjä, vanhin havaittu merkintä on vuodelta Oulangan tulvaniittyjä dokumentoivassa julkaisussa todetaan, että Kiekeröjoensuussa olevalla melko rehevällä niityllä on pienen ladon jäänteitä ja että vastarannalla on ehyt lato. Vastarannalla, Pitkäniemen rannalla, on Kiekerönivan niittylato, mutta myös Kiekeröjoensuussa on lato.. Tämä vuoden 1994 kirjaus on yllättävä, koska Kiekeröjoensuussa olevassa ladossa ei voi nähdä merkkejä siitä, että se olisi siirretty paikalleen vuoden 1994 jälkeen. Esimerkiksi ladon katto on voimakkaasti sammaloitunut ja näyttää siltä kuin olisi ollut pitkään koskemattomana. Tätä niittyaluetta ei ole luokiteltu perinnemaisemana Esko Leskelää ja Antero Kallunkia haastateltiin tätä selvitystä varten syksyllä Pentti Hanhela, Oulangan kansallispuiston tulvaniityt, Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A, No 24, Metsähallituksen monistamo, Vantaa 1994, s. 23. Hoitosuunnitelmassa vuodelta 1999 ei ole esitetty Kiekeröjoensuun aluetta.

137 KIEKERÖJOENSUUN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 131 Rakennuksen sijainti: Kuva1. lato sijaitsee Kiekeröjoen suussa, vastapäätä Kiekerönivan niittyjä Kuva2. rannalla ladolle jää vähäinen tila

138 KIEKERÖJOENSUUN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 132 Ympäristö: Julkisivut, päädyt: Kuva3. ranta on metsittynyt Kuva5. pääty pohjoiseen, ovi on keskellä päätyä, katto on loivasti kalteva Kuva4. kasvillisuus haittaa rakennuksen säilymistä Kuva6. pääty etelään, ladon muoto on lähes suora, lato on kookas: sivuseinällä on 14 hirsikertaa

139 KIEKERÖJOENSUUN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 133 Julkisivut: Katto, rakenne ja materiaali: Kuva7. sivu länteen Kuva9. vesikatto on tuettu neljän mäntypuisen vuoliaisen varaan Kuva8. sivu itään, avoimempi suunta Kuva10. vesikatto on todennäköisimmin haljaspuuta tai revittyä lautaa (säröslautaa), puu kasvaa niin runsaasti jäkälää, että käytetyn puutavaran arvioiminen on vaikeata, räystästä on noin 20cm

140 KIEKERÖJOENSUUN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 134 Katto, vauriot Seinät: Kuva11. vesikatto on lahoamistilassa Kuva13. seinät ovat mäntypuuta, osin kuorimatonta, raot erottuvat selvästi, seinissä on orsille vain yksi loveus Kuva12. ja katto vuotaa

141 KIEKERÖJOENSUUN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 135 Seinät: Seinät, vauriot: Kuva15. huono katto edistää lahoa muutoin hyväkuntoisissa seinähirsissä Kuva14. koirankaulasalvokset, molemmat puut on lovettu, osin tyvi- ja latvapuu vaihtelevat, osin rytmi rikkoutuu

142 KIEKERÖJOENSUUN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 136 Seinät, vauriot: Perustukset: Kuva17. hirsikehikko on perustettu maan varaan, alimmat hirret ovat kohtalaisen hyväkuntoisia Kuva16. seinän yläosassa alkavaa lahoa Kuva18. ladon alapuolella on runsaasti juurikasvustoa, permantopuita (aidaksia) ei ole

143 KIEKERÖJOENSUUN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 137 Ikkunat, ei ole, ovi, ei ole, aukko: Kuva19. oviaukon ympärillä olevat hirret on huolellisesti sahattu ja palhottu kehikko on tuettu pystysuuntaisella följärioksalla molemmin puolin kynnyspuu on ehyt Kuva20. följäri on tuoreehkoa puuta ja naulattu, tukea on korjattu

144 KIEKERÖJOENSUUN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 138 Erityistä, merkit ja jäljet, mahdolliset korjaukset: Kuva21. seinähirressä on merkintä, joka viittaa 1920-luvulle Kuva22. seinähirsissä on useita merkintöjä, muun muassa 1940-luvulta

145 KIEKERÖNIVAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 139 Kiekerönivan niittylato Esko Leskelä kertoo ja Antero Kallunki varmistaa, että kaikki Kiekeröjoen, Kiekeröniemen ja Pitkäniemen ladot olivat Leskelän perhekunnan eli uudemman Leskelän (talon nimi mahdollisesti oli Uusitalo) latoja. Esko Leskelä arvioi, että perheen ladot olisivat 1900-luvun alun tienoilta ja perheen miesten tuolloin tekemiä. Ei kuitenkaan ole tarkasti tiedossa kuka ladon on rakentanut ja milloin. Ladon seinissä on jonkin verran merkintöjä, vanhin tässä selvitystyössä havaittu merkintä on IL 1903, joka saattaa viitata myös tekijään.28 Hirsien perusteella päätellen, lato ei ehkä ole alkuperäisellä paikallaan. Vuonna 1999 julkaistun perinnemaisemakohteiden hoitosuunnitelman mukaan Pitkäniemen kapea ja pitkä niitty, joen länsirannalla, on viiltosaran, korpikastikan ja nurmilauhan vallitsemaa kosteahkoa tulvaniittyä. Niityn alareunassa on valtakunnallisesti uhanalaista sinikuusamaa. Todetaan, että poromiehet ovat niittäneet niittyä ja että niitoista tulisi tehdä säännöllisiä ja niittyä tulisi raivata sinikuusaman merkitsemisen jälkeen. Pitkäniemen niitty on arvotettu luokkaan P eli sen perinnemaisema on arvioitu paikallisesti arvokkaaksi Esko Leskelää ja Antero Kallunkia haastateltiin tätä selvitystä varten syksyllä Marika Niemelä, Oulangan kansallispuiston perinnemaisemakohteiden hoitosuunnitelma, Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B, No 52, Metsähallituksen monistamo, Vantaa 1999, s. 36.

146 KIEKERÖNIVAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 140 Rakennuksen sijainti: Kuva1. lato sijaitsee joen eteläpuolella Pitkäniemen itärannalla, vastarannalla ovat Kiekeröniemen niittylato ja Kiekeröjoensuun niittylato

147 KIEKERÖNIVAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 141 Rakennuksen sijainti: Kuva2. raja niityn ja metsän välillä on selvä Ympäristö: Kuva4. niityllä kasvaa runsaasti perinteisiä niittykasveja, muun muassa Pulskaneilikkaa Julkisivut, päädyt: Kuva3. niittyalue on selväpiirteinen Kuva5. pääty itään, oviaukko on keskellä päätyä, katto on loivasti kalteva

148 KIEKERÖNIVAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 142 Julkisivut, päädyt: Kuva6. pääty kaakkoon, ladon muoto on hienoisesti ylöspäin levenevä, sivuseinällä on 13 hirsikertaa Kuva8. sivu pohjoiseen, vain länsipääty on metsäinen Katto, rakenne ja materiaali: Julkisivut: Kuva7. sivu etelään Kuva9. vesikatto on tuettu neljän mäntypuisen vuoliaisen varaan

149 KIEKERÖNIVAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 143 Katto, rakenteet ja materiaali: Kuva10. vesikatto on haljaspuuta, joukossa on revittyä lautaa (säröslautaa) räystästä on noin 30cm Seinät: Kuva12. koirankaulasalvokset, molemmat puut on lovettu, tyvi- ja latvapuiden rytmi on sattumanvarainen, salvoksessa hirsien mitat vaihtelevat Kuva11. seinät ovat mäntypuuta, osin kuorimatonta

150 KIEKERÖNIVAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 144 Perustukset: Ikkunat, ei ole, ovi, ei ole, aukko: Kuva13. hirsikehikko on perustettu maan varaan, alimmissa hirsissä on satunnaisesti lahoa Kuva15. oviaukon ympärillä olevia hirsiä on tuettu sisäpuolelta följäripuilla, jotka on kiinnitetty nauloilla Kuva14. osa permantopuista ja orret (aidakset) ovat jäljellä, mutta ne eivät ole sijoillaan

151 KIEKERÖNIVAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 145 Ikkunat, ei ole, ovi, ei ole, aukko Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva17. kattoa on kunnostettu (galvanoidut naulat), mutta nyt se vuotaa Kuva16. ulkopuolelta toinen tuki puuttuu, hirret ovat päistä osin lovettuja, järjestys on sattumanvarainen

152 KIEKERÖNIVAN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 146 Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva19. hirsissä on paljon merkintöjä Kuva18. ylimääräinen salvoskolo on jälki hirren uudelleenkäytöstä, mahdollisesti latoa on siirretty Kuva20. merkinnöissä on esitetty nimikirjaimia ja vuosilukuja 1900-luvun alusta (1903 ja 1909)

153 KIEKERÖNIEMEN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 147 Kiekeröniemen niittylato Esko Leskelä kertoo ja Antero Kallunki varmistaa, että kaikki Kiekeröjoen, Kiekeröniemen ja Pitkäniemen ladot olivat Leskelän perhekunnan eli uudemman Leskelän (talon nimi mahdollisesti oli Uusitalo) latoja. Esko Leskelä arvioi, että perheen ladot olisivat 1900-luvun alun tienoilta ja perheen miesten tuolloin tekemiä. Ei kuitenkaan ole tarkasti tiedossa kuka ladon on rakentanut ja milloin. Ladossa ei ole juurikaan merkintöjä.30 Esko Leskelä kertoo, että niittyjen metsittymistä yritettiin kovasti vastustaa niittämällä tarkkaan metsän ja niityn raja. Leskelän isällä oli tapana niittää niin huolellisesti metsän reunat, että nuorta poikaa sellainen jopa vähän ärsytti! Oulangan tulvaniittyjä dokumentoivassa julkaisussa ei mainita Kiekeröjoensuun pohjoispuolisia alueita, eikä niittyaluetta ole luokiteltu perinnemaisemana. 30 Esko Leskelää ja Antero Kallunkia haastateltiin tätä selvitystä varten syksyllä 2008.

154 KIEKERÖNIEMEN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 148 Rakennuksen sijainti: Kuva1. lato sijaitsee joen pohjoispuolella, vastapäätä Pitkäniemeä, jyrkän rinteen alapuolella

155 KIEKERÖNIEMEN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 149 Rakennuksen sijainti: Kuva2. rinne on metsäinen Ympäristö: Kuva4. pienehkön rantaniityn reunaan Julkisivut, päädyt: Kuva3. ladolle jää ahdas sija Kuva5. pääty luoteeseen, ovi on keskellä päätyä, katto on loivasti kalteva

156 KIEKERÖNIEMEN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 150 Rakennuksen julkisivut, päädyt: Kuva6. pääty kaakkoon, ladon muoto on ylöspäin levenevä, lato on matala: sivuseinällä on 9 hirsikertaa Kuva8. rinteen vuoksi koillissivua on vaikeata valokuvata Julkisivut: Kuva7. sivu lounaaseen, rantaniitylle on avoin

157 KIEKERÖNIEMEN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 151 Katto, rakenne ja materiaali: Kuva10. vesikatto on revittyä lautaa ja osin haljaspuuta, pinnassa on sammalta ja lahoa räystästä on noin 30cm Seinät: Kuva9. vesikatto on tuettu neljän mäntypuisen vuoliaisen varaan, harjalla on rakoa Kuva11. seinät ovat mäntypuuta, osin kuorimatonta, raot erottuvat selvästi

158 KIEKERÖNIEMEN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 152 Seinät: Kuva12. koirankaulasalvokset, molemmat puut on lovettu, osin tyvi- ja latvapuu vaihtelevat, osin rytmi rikkoutuu, kookasta hirttä Kuva14. Perustukset: eniten on lahovaurioitunut itänurkka Seinät, vauriot: Kuva13. rinnettä vasten oleva koillispuolen seinä on lahoamassa Kuva15. hirsikehikko on perustettu maan varaan, alimmissa hirsissä on vähän lahoa

159 KIEKERÖNIEMEN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 153 Perustukset: Kuva16. osa permantopuista (aidaksista) on sijoillaan, osa on tuettu lounaissivun hirsiin Ikkunat, ei ole, ovi, ei ole, aukko: Kuva18. hirsiin naulattu följärioksa on kuorittua puuta Kuva17. oviaukon ympärillä olevat hirret on sahattu ja vain osin palhottu kehikko on tuettu pystysuuntaisella följärioksalla molemmin puolin

160 KIEKERÖNIEMEN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 154 Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva19. kattoa on kunnostettu, galvanoidut naulat erottuvat Kuva21. vuoliaisissa on ylimääräisiä lovia, viittaa hirsien uudelleenkäyttöön Kuva20. kunnostus ei ole tehnyt katosta riittävän pitävää Kuva22. jos latoa on siirretty, niin siirto ei katon perusteella arvioituna ole tuore

161 NAUVANNIVAN YLÄPUOINEN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 155 Nauvannivan yläpuolinen niittylato Antti Kallungin mukaan Nauvannivan yläpuolen lato kuului uudemmalle Leskelälle (talon nimi mahdollisesti oli Uusitalo). Esko Leskelä tietää ladon oman perhekuntansa käyttämäksi ja arvioi, että perheen ladot olisivat 1900-luvun alun tienoilta ja perheen miesten tuolloin tekemiä. Ei kuitenkaan ole tarkasti tiedossa kuka ladon on rakentanut ja milloin. Ladon seinissä on vain vähän merkintöjä.31 Vuoden 1994 Oulangan tulvaniittyjä dokumentoivassa julkaisussa todetaan, että lato niityllä on hyväkuntoinen. Nauvannivan niittyaluetta kuvataan sara-, korpikastikka, mesiangervo- ja kulleroniityksi, mutta ladosta ylävirtaan niitty kasvaa haapaa. Tätä niittyaluetta ei ole luokiteltu perinnemaisemana Esko Leskelää ja Antero Kallunkia haastateltiin tätä selvitystä varten syksyllä Pentti Hanhela, Oulangan kansallispuiston tulvaniityt, Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A, No 24, Metsähallituksen monistamo, Vantaa 1994, s. 23. Hoitosuunnitelmassa vuodelta 1999 ei ole esitetty Nauvannivan aluetta.

162 NAUVANNIVAN YLÄPUOINEN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 156 Rakennuksen sijainti: Kuva1. lato sijaitsee Runsulammin kankaasta länteen joen pohjoispuolella olevan niemen tyvessä Kuva2. niemi on jo osin metsittynyt

163 NAUVANNIVAN YLÄPUOINEN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 157 Ympäristö: Julkisivut, päädyt: Kuva3. ympäröivä metsä ja irtonainen puutavara häiritsevät latoa Kuva5. pääty etelään, oviaukko on keskellä päätyä, katto on loivasti kalteva Kuva4. latoa on häiritty ilkivallalla, katolla on risti ja seiniin on tehty merkintöjä Kuva6. pääty pohjoiseen, ladon muoto on lähes suora, sivuseinällä on 14 hirsikertaa

164 NAUVANNIVAN YLÄPUOINEN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 158 Julkisivut: Katto, rakenne ja materiaali: Kuva7. sivu länteen Kuva9. vesikatto on tuettu neljän mäntypuisen vuoliaisen varaan, harjalla ei ole tukea Kuva8. sivu itään Kuva10. vesikatto on haljaspuuta ja revittyä lautaa (särölautaa), räystäs on kulunut sattumanvaraiseksi

165 NAUVANNIVAN YLÄPUOINEN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 159 Katto, vauriot: Seinät: Kuva11. vesikatto on paikoitellen täysin aukkoinen Kuva13. seinät ovat kuorimatonta mäntypuuta, hirsikerrat ovat säännölliset, osa hirsistä on tuoreehkoja Kuva12. vettä pitäviä kohtia on vain satunnaisesti

166 NAUVANNIVAN YLÄPUOINEN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 160 Seinät: Perustukset: Kuva15. hirsikehikko on perustettu maan varaan, alin hirsikerta on paikoin laho Kuva14. koirankaulasalvokset, molemmat puut on lovettu, hirret osin sahattu päistä suoraan, säännöllinen Kuva16. permantopuut (aidakset) ovat osin sijoillaan

167 NAUVANNIVAN YLÄPUOINEN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 161 Ikkunat, ei ole, ovi, ei ole, aukko Kuva18. toisen puolen tuki on oksalla sidottu Kuva17. oviaukko on molemmin puolin tuettu, toisella puolella on hirsien loveen tehty tuoreehko rakenne, korjaus

168 NAUVANNIVAN YLÄPUOINEN NIITTYLATO X= , Y= kohde inventointi laatija Saila Palviainen 162 Erityistä, mahdolliset korjaukset, merkit ja jäljet: Kuva20. hirsiin kaiverrettu teksti on tuoreehko Kuva19 oviaukon epäsymmetrinen tuenta on uudehko ja poikkeuksellinen Oulankajoen niittyjen latojen joukossa

169 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy Taustahistoria 3.1 Maanomistusolot Kuusamossa Oulangan kansallispuisto perustettiin, useiden yritysten jälkeen vuonna Kansallispuiston perustamisen historia kytkeytyy Kuusamon isojaon poikkeuksellisen pitkään ja mutkikkaaseen historiaan. Maanomistusolot olivat pitkään selkiytymättömät. Se näkyy siinäkin, että vielä kansallispuiston perustamisen aikaan puiston sisäpuolelle jäi 196 hehtaaria yksityistä maata.33 Juuman alue, jossa Jyrävän koski sijaitsee, jäi vielä puiston perustamisvaiheessa yhteisöllisesti omistetun metsän, eli yhteismetsän alueeseen. Valtio sai maavaihtojen avulla Kitkanniemen ja Jyrävän alueet omistukseensa vasta 1980-luvulla, jolloin ne liitettiin kansallispuistoon.34 Erityisesti Jyrävän seutua uhkasi aikanaan voimalaitosrakentaminen, mutta koskiosuuksien myynnin ja oston, koskisodan, seurauksena syntynyt maa-alueiden omistuspohja esti rakennushankkeen käynnistymisen.35 omistus vahvistuu. Toisaalta isojakoa taas vastustettiin, koska koettiin, että kylille kuuluneita maita haluttiin valtiolle.36 Kuusamo oli Ruotsi-Suomen ja Venäjän välistä rajaseutua. Levottomuudet lisääntyivät raja-alueella 1780-luvulla. Vuonna 1788 venäläisten hyökkäys Lämsänkylään laukaisi paikallisen puolustustahdon ja sai kuusamolaiset vuonna 1789 suostumaan kruunun kanssa ruotusopimukseen eli kuusamolaiset sitoutuivat ylläpitämään 30 sotamiestä ja 30 jääkäriä sekä rummuttajat ja rakentamaan sotamiehille torpat. Tähän, kruunua hyödyttäneeseen rajanpitoon, ei kuitenkaan suostuttu vastikkeetta. Maaherra Johan Fredrik Carpelan oli ymmärtänyt, että isojakoa vastustettiin ja käytti sitä välineenä saada talonpojat, Kuusamossa ja muuallakin Pohjois-Suomessa, suostumaan ruotusopimuksiin. Kruunun osuus Kuusamon ruotusopimuksessa oli vapautuksen antaminen maiden mittauksesta, verollepanosta ja isojaosta. Sopimus vieläpä vapautti kuusamolaiset ikuisiksi ajoiksi veron korotuksista ja veron lisäyksistä sekä vakuutti, ettei uudistilojen perustamista enää sallita ilman pitäjän miesten suostumusta ja että pitäjänmiehet saivat hallita ja käyttää kaiken maan talojen laajentamiseksi ja osittamiseksi.37 Suomensodassa 1809 siirryttiin sitten osaksi Venäjää. Se merkitsi sitä, että ruotusopimuksia kumottiin ja isojaot etenivät. Kuusamossa vastustettiin ruotusopimusten kumoamista, niin pitkään kuin se suinkin onnistui. Sopimus kumottiin vasta 1879 keisarillisella asetuksella, jonka jälkeen isojako käynnistyi lopulta myös Kuusamossa.38 Isojaon alkaminen merkitsi myös verollepanoa, joka oli lakisääteinen isojakoa edeltävä toimenpide.39 Verollepano kaikkine vaiheineen oli pitkällinen. Se kesti aina vuoteen 1936, jolloin isojako saattoi taas käynnistyä, katketakseen sitten pian sota-ajan vuoksi.40 Sotien jälkeen isojaon jatkaminen edellytti siirtoväen asuttamista, joka puolestaan edellytti lainsäädäntötoimia.41 Isojako toteutettiin alueittain, pitäjä jaettiin osiin eli jakokuntaryhmiin. Työ saatiin jakokuntaryhmittäin päätökseen 1950-luvun lopun aikana. Tässä selvityksessä käsiteltävät Oulankajoen niittyalueet, nykyisen leirintäalueen ja Taivalkönkään välillä, kuuluivat Käylän jakokuntaryhmään, Kallungin ja Ollilan jakokuntaan, jossa jako saatiin päätökseen Kuva1. Jyrävän koski Siilastuvalta nähtynä Vaikuttaa siltä, että toisaalta kansallispuistohanke saattoi toteutua vasta kun isojako saatiin päätökseen eli maanomistusolot saatiin selkeiksi, mutta toisaalta taas maanomistusjärjestelyjen pitkään jatkunut keskeneräisyys säästi kansallispuiston aluetta muutoksilta, erityisesti voimalaitosrakentamiselta. Isojako eli Suomessa 1700-luvulta lähtien toteutettu maanjakojärjestely, oli aikanaan tarpeellinen, koska rajat kylien ja valtion, vuonna 1683 omikseen julistamien, maiden välillä tuli selvittää. Suhtautuminen isojakoon oli kuitenkin ristiriitainen: Isojakoa toisaalta haluttiin, koska sitä pidettiin parannuskeinona viljapulaan. Uskottiin, että maatalouden tuottavuus kasvaa, kun maan omistus selkiytyy ja yksityinen maan- 33 Elias Savola Kuusamon historia V, Kuusamon isojako, KUUSAMO 125 vuotta kunnallista itsehallintoa, OY LIITTO, Oulu 1993, s Elias Savola, s Elias Savola, s.369. Oululankajoen rantaniittyjen ja samalla niillä olleiden latojen kohtalo isojaossa oli erityinen. Ruotusopimusten purkamisen jälkeen ja isojaon käynnistyessä, 1800-luvun loppupuolella, niityt olivat olleet talojen elinehto. Niittyjen silloista arvoa kuvaa hyvin käytäntö, jonka mukaan niittyjen tuoton osuus manttaalista 43 oli 70 % kun peltojen osuus oli vain 25 %. Rantaniittyjen erityisarvo näkyi siinä, että niityistä ei haluttu luopua isojaon mittaan ja siksi valtion maille jääville niityille sovittiin isojaon alkaessa 50 vuotta kestävä nautintaoikeus. Isojaon päättyessä niityillä ei sitten enää ollut samanlaista merkitystä kuin vielä sitä 36 Elias Savola, s Elias Savola, s Elias Savola, s Elias Savola, s Elias Savola, s Elias Savola, s Elias Savola, s Manttaali on alun perin veronmaksukykyä kuvaava tilakohtainen luku (man tal =mies luku), josta myöhemmin muodostui tilatunnus ja jolla Kuusamossa on sikäli yhä merkitystä, että yhteismetsän tuotto jaetaan sen mukaan. Elias, Savola, s.26.

170 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy aloitettaessa.44 Niittyihin liittyvät vesialueet maajako-oikeus määräsi valtiolle vuonna Elinkaari näkyy ladoissa Jotta heinää voitiin käyttää karjan ravinnoksi, sitä tuli säilyttää kesästä lähtien talven yli. Perinteisen maatalouden aikana ladot eivät olleet tyypillisin tapa heinän säilömiseen, vaan yleensä heinä kerättiin suoviin eli aumoihin, jotka olivat pitkulaisia pieleksiä tai pyöreitä kekoja.47 Ensimmäinen tieto niittyladosta on piikkiöläisen aseseppä Buksin talosta vuodelta Yleisimmin latoja alettiin tehdä heinämaiden äärelle, niityille ja luhdille 1600-luvulla, alkuun vauraimmille tiloille Varsinaissuomessa, Etelä-Pohjanmaalla ja Hämeessä. Monilla syrjäisillä seuduilla niittyladoista ei tiedetty mitään 1800-luvulle tultaessakaan. Samuli Paulaharju kuvaa kuinka Lapin Luirolla asunut Korvasen ukko kopelsi ensimmäisen heinälatonsa 1900-luvun vaihteessa, kun oli Alaperällä käydessään sellaisen nähnyt. Vanhat äijät eivät siihen uskoneet, nauroivat vain ja sanoivat, että siinä heinät mätänevät. Kuva2. Oulankajoen rantaa niittyineen ja latoineen 3.2 Suomalaisen maanviljelyn elinkaari Kuusamossa maanomistusolojen järjestelyyn käytettyyn aikaan mahtuu koko suomalaisen, nykyaikaisen maanviljelyn elinkaari. Ruotusopimuksen solmimisen aikaan 1700-luvun lopussa elettiin maatalouden historian varhaisinta, 1870-luvulle jatkunutta, ajanjaksoa, jota nimitetään perinteisen eli vanhan maatalouden ajaksi. Viljelyn kannalta tärkeintä oli tuolloin pellon ja niityn suhde. Mitä enemmän tilalla oli niittyjä, sitä enemmän pystyttiin ruokkimaan karjaa, joka tuotti lantaa peltojen parannusaineeksi. Talous oli omavarastaloutta, rahatalouden merkitys oli vähäinen ja tärkeintä oli viljan tuotanto. Karjanpito oli vain viljan tuotannon edellytys. Pelloilla kasvatettiin vain viljaa, ei heinää. Heinä kerättiin luonnonniityiltä. Samoihin aikoihin Kuusamon ruotusopimuksen purkamisen kanssa eli 1800-luvun lopussa, alkoi maanviljelyksessä uusi ajanjakso, joka kesti 1880-luvulta ensimmäiseen maailmasotaan. Kadot ja mahdollisuus käyttää tuontiviljaa suuntasivat maanviljelyn viljan tuottamisesta lypsykarjan pitoon. Keksittiin teknisiä välineitä, jotka edistivät maanviljelyn muuttumista, muun muassa separaattori keksittiin. Uusi aika oli lypsykarjavaltaisen maatalouden aikaa, jonka kukoistus sattuu maailmansotien välille. Tuolloin, suomalaisen maatalouden kulta-aikana, tuotantomäärät kasvoivat. Kun aikaisempi viljatalous perustui niityiltä kerättyyn luonnonheinään, niin karjatalous perustui pelloilla viljeltyyn heinään.46 Suomessa latojen puolesta kampanjoitiin ja tehtiin valistustyötä. Esimerkiksi Savo-lehden artikkelissa latojen vähäisyyttä pidettiin varattomuuden merkkinä. Lehdessä vuonna 1879 julkaistun valistuskirjoituksen otsikkona oli Muudan sana rahvaalle. Kirjoituksessa kerrotaan, että kymmenestä (heinä)kuormasta tuskin tapaat yhden, joka ei ole enemmän tai vähemmän pilaantunut. Ja jatketaan, että jos vain tilanomistajat viitsisivät vetää niittynsä aidan takaa metsästä puita ja pystyttää niistä hyväkattoisia latoja, taloissa olisi käytössä eläimille useampia satoja puutia lisää hyvää ruokaa. Niille, jotka väittivät, että ladot tulevat maksamaan paljon kirjoittaja vastasi: Tämä on vanhaa typerää lorua, joka on esi-isiltä opittu. Latokampanjaa käytiin rinnan kylvöheinän yleistymisen kanssa. Latojen hyvänä puolena suoviin nähden esitettiin Maamiehen ystävä-lehdessä, muun muassa sitä, että latoihin heinä voitiin panna korjuuseen vähitellen, sitä mukaa, kun heinät kuivuivat. Sen sijaan suovat piti tehdä valmiiksi ja niiden tekoon tarvittiin työvoimaa: Kun heinä on saatu latoon, sille ei tarvitse sen koomin mitään tehdä, niin kuin muille heinäkasoille pitää kohta pantaman aita ympärille, jossa menee aikaa ja tuhlataan paljon nuorta metsää ja päälliseksi on taas jonkun ajan perästä käytävä katsomassa ja kohentelemassa, jos olisi kallistunut jne. 48. Velvoitteista, valistustyöstä ja esimerkeistä huolimatta vielä luvulla oli kyliä, joissa heinäladot olivat harvinaisia. Varsinkin Itä- Suomessa heinää säilytettiin pieleksissä 1940-luvulle saakka. Jos latoja olikin, niitä oli vähän, ja hyvinä satovuosina ainakin osa heinästä jouduttiin varastoimaan taivasalle. Usein uudisviljelijät turvautuivat suoviin ja mökkiläiset korjasivat lehmänrehunsa vuokra-alueilta ja jättömailta ja varastoivat heinän taivasalle.49 Viljan kasvatukseen perustuvan perinteisen maanviljelyn ja karjatalouden alkuaikana yleistynyttä latotyyppiä on kuvattu yksityiskohtaisesti heinänteon historiaa kuvaavassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisussa: Hellettä ja heinäpoutaa. Kirjan mukaan: Ensimmäisen sukupolven ladot olivat pieniä ja loivaharjaisia. Niissä oviaukot tehtiin päätyyn tai sivuseinälle, keskelle seinää tai toiseen laitaan. Esimerkkeinä tällaisista ladoista esitetään niittyladot Hauholta ja Ikaalisista. 44 Elias, Savola, s.60, Elias, Savola, s Sirkka-Liisa Ranta, Hellettä ja heinäpoutaa, heinänteon kulttuurihistoriaa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1049, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2006, s Sirkka-Liisa Ranta, s Sirkka-Liisa Ranta, s Sirkka-Liisa Ranta, s

171 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy Kuva3. pieni lato, joissa oviaukko on päädyssä, toisessa keskellä ja toisessa sivulla Ladot olivat yleensä pieniä, koska siten vältettiin pitkiä kuljetusmatkoja. Latohirret kuljetettiin niitylle jo talvikelillä. Lato saatettiin rakentaa valmiiksi asti talvella, jolloin se laskeutui paikoilleen jään sulaessa. Latopuuna käytettiin kuusta tai mäntyä, joskus haapaa tai koivua. Tavallista heikommat tai ohuemmat tarveaineet kelpasivat latoihin. Ladonhirren vahvuudeksi riitti 10 senttimetriä. Seinä saatiin tasakorkuiseksi kun tyvi- ja latvapuu vuorottelivat nurkassa. Heinäsuoja rakennettiin alahirsien päälle tai kovalla maalla nurkkakivien päälle. Lattia eli silta nostettiin maasta irti ja yleensä se tehtiin pyöreistä aidaksista. Seinät salvattiin nurkasta loveamalla molemmin puolin tai vain alapuolelta koirankaulalle eli ladonnurkalle. Perinteisessä länsisuomalaisessa ladossa, joko kaikki tai vain sivuseinät ovat olleet illoja, liuhoja eli liuhallaan eli kahauksessa, jolloin ne levenivät ylöspäin. Vinoseinäisyys ja ilmaraot edistivät kuivamista. Vinoseinäisiä latoja on kaikkialla Pohjois-Suomessa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Sen kanta-aluetta ovat Etelä- ja Keski-Pohjanmaa sekä Satakunta ja Etelä-Häme. Ladot ovat yleensä hyvin pieniä: Hämeessä viidestä seitsemään metriin, ja esimerkiksi Ilmajoella yleensä kuusi metriä. (Mitat ovat luonnollisia noin 10 senttimetrin vahvuiselle puulle.) Oviaukko tehtiin päätyyn tai sivuseinälle, Etelä- ja Itä-Suomessa yleensä päätyyn, Pohjois-Pohjanmaalla yleensä pitkälle sivulle. Jos oviaukko sijoittui toiseen reunaan, sanottiin latoa suupieli-, silmäpuolija kierosuuladoksi. Sellainen oli helpompi rakentaa, ehkä myös täyttää. Ovi tehtiin laudoista tai oviaukko suljettiin päistään lovetuilla irtopölkyillä, ovipuilla. Ne lyötiin paikoilleen sitä mukaan kun lato täyttyi. Ovipielihirteen tai kamanaan kaiverrettiin toisinaan ladon rakentamisvuosi. Ladon loivaa kattoa kannattelemaan nostettiin harjahirsi. Katto tehtiin laudoilla, oljilla tai tuohilla, joskus turpeella ja myöhemmin päreillä. Lauta eli kelleskatto tehtiin käsin sahatusta laudasta Sirkka-Liisa Ranta, s Kuva4. pieni lato, jossa oviaukko on sivussa Sahojen ja lautatavaran yleistyessä latoja alettiin tehdä laudoista. Siinä vaiheessa moni oli vasta oppinut tekemään hirsilatoja ja uudet opit saivat ymmälleen. Nimimerkki Neuvosta kiitollinen kysyi Pellervo-lehden lukijapalstalla vuonna 1928: Kumpikohan on tarkoituksenmukaisempaa: laittaa yksi iso heinävaja vaiko useampia pieniä? Lehdessä kysyjää kehotetaan rakentamaan yksi suuri lato sopivaan paikkaan tien varteen. Hirsiladot olivat kirjoittajan mukaan taloudellisesti kannattavia vain syrjäseutujen pientiloilla, jossa tarvitaan korkeintaan parilatoja, jossa tiet ovat huonot ja sahat kaukana.51 Kun heinälatojen puolesta käytiin valistustyötä 1800-luvun puolivälissä, vanhat niittyladot eivät kelvanneet sellaisenaan malleiksi. Ne olivat liian pieniä rehevälle (pellolla kasvatetulle) heinälle. Uudenlaisten latojen piti olla suuria, korkeita ja hyvin hataraseinäisiä. Ne tuli varustaa irrallisista orsista kootuilla, moneen kerrokseen nostetuilla harvoilla orsilavoilla alalattiasta ruveten kattoon asti. Latoja suurennettiin 1900-luvun vaihteesta lähtien yhdistämällä kaksi pientä latoa pariladoksi. Oviaukot tulivat niissä yleensä vastakkain. Latojen väliin jäi katettu kuja, jonka suojassa heinäkuorman pystyi purkamaan ja täyttämään. Kuja oli joko läpiajettava tai laudoitettu, jolloin pariladosta saatiin kolmoislato, kun keskiosakin täytettiin lopuksi heinillä. Etelä- Suomen suurtiloilla ja Pohjanmaalla tehtiin tilavia 6 ja 8 kulmaisia suurlatoja Sirkka-Liisa Ranta, s Sirkka-Liisa Ranta, s.97.

172 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy Kuva5. suuri lautalato Laudan yleistyminen mahdollisti latojen kasvattamisen, mutta heinän säilytyksen keskittämisen mahdollisti mitä ilmeisimmin myös heinän kuljetuksen koneellistuminen. Kumipyöräiset kärryt, joita vedettiin entistä parempia teitä pitkin, hevosella tai traktorilla, yleistyivät toisen maailmasodan jälkeen53. Kohti oma aikaamme tultaessa suuretkin ladot ovat jääneet alkuperäisen käytön kannalta tarpeettomiksi. Säilörehu on sivuuttanut kuivaheinän.54 Kuva6. esittää nykyistä rehun säilytystä 3.4 Elinkeinojen järjestelmä Kuusamossa Kuusamolaisten kanssa ruotusopimuksen solminut maaherra Carpelan suoritti Kuusamossa pitäjän olojen tarkastuksen muutamia vuosia ennen ruotusopimuksen solmimista, heinäkuussa Carpelan toteaa, että kuusamolaiset elinkeinot ovat maanviljelys, kalastus, karjanhoito ja otuksen pyynti. Carpelan ei pidä maanviljelyksen tuloksia kovinkaan hyvinä, vaan toteaa, että viljelyksiä tulee parantaa ja käskee kruununmiesten huolehtia, että niin tapahtuu. Kehottaapa hän ottamaan asukkailta omistusoikeuden poiskin, jos parannuksia ei tapahdu. Kalastus sen sijaan tuotti Carpelanin mielestä jopa yli oman tarpeen. Otuksen ja linnunpyynnin tuottoisuus taas oli alentunut kasken polton vuoksi. Karjasta huomattavin oli poro, josta oli Carpelaninkin silmissä monenlaista hyötyä. Lehmänpito tuotti sekin jotain: laadultaan huonoa voita jopa myytäväksi asti. Karjanhoidossa oli maaherran mukaan monenlaista kehitettävää. Viljelyssäkin oli ongelmia: humalaa ei viljelty laissa säädettyä määrää. Veromyllyjä ja sahoja ei ollut. Vain kaksi taloa oli ostettu perinnöksi (muut olivat vielä kruununluontoisia eli eivät olleet tilallisten omistuksessa). Ei ollut räätäliä ja 53 Sirkka-Liisa Ranta, s Sirkka-Liisa Ranta, s.161.

173 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy makasiini, sairaala sekä kirkko tuli rakentaa. Carpelan toteaa, että porot syövät heinän ja siksi tulee rakentaa latoja.55 Oloissa oli paljon korjattavaa, mutta toisaalta kuvauksesta saa sen käsityksen, että elinkeinot olivat luonnon ansiosta tai vuoksi monipuoliset, eikä maatalous ollut kovinkaan keskeinen elinkeino. jolle suurperheet muodostivat luonnollisella tavalla työvoiman. Suurperheet mahdollistivat myös monien elinkeinojen edellyttämän kehittyneen työnjaon.57 Kuusamolaisen historioitsijan J. Juhani Kortesalmen kirjoituksista löytyy tarkkoja kuvauksia kuusamolaisesta elämäntavasta ja ihmisten arjesta eri ajoilta. Kortesalmi on esittänyt Kuusamon historiaa kuvaavan kirjasarjan toisessa osassa katkelman pitäjän kertomuksesta vuodelta Kertomuksessa kuvataan elämänmenoa ja työvuotta 1830-luvulla. Kuvauksen mukaan puolet kuusamolaisista työikäisistä miehistä työllistyi talvisydämen aikana poronhoidolla. Muut miehet sitten työllistyivät polttopuiden ja heinien hakemisessa sekä kotitöissä, joita olivat kaupunkimatkat, nuotan kutominen, päreiden kiskominen ja halkojen hakkaaminen. Kevät puolella sitten ruvettiin huuhtatöihin, peltotöihin ja metsänkaatoon sekä jäiden lähdön aikaan kalastukseen. Heinäkuussa ryhdyttiin heinäntekoon ja elokuussa elonkorjuuseen. Heinänteko jatkui myöhäiseen syksyyn. Pitäjänkertomuksessa kuvataan, kuinka tarpeellinen heinä piti hankkia kokoon erämaasta, jossa ei ollut lainkaan teitä. Ilman poroja ei olisi tultu toimeen tiettömillä matkoilla. Niinpä aika kului kesällä heinän korjuuseen sieltä täältä ja talvi monessa tarpeellisessa toimessa, kuten porojen paimennuksessa ja heinän ajossa. Kertomuksessa mietitään sitä mahdollisuutta, että niityt olisivatkin talon lähellä ja talonpoika voisi käyttää enemmän aikaa muihin toimiin.56 Tästäkin kuvauksesta näkyy elinkeinojen moninaisuus, mutta myös niiden kytkeytyminen toisiinsa. Poronhoito oli paitsi karjataloutta myös eräänlaista, muun muassa luonnon niittyihin perustuvan niittytalouden edellyttämää, välttämätöntä kulkuneuvohuoltoa. Kuva8. kalastusta Kuva7. heinää kuljetetaan poroilla Kortesalmen mukaan vielä seuraavassa vuosituhannen vaihteessakin elinkeinojen tilanne Kuusamossa oli jokseenkin samankaltainen kuin 1830-luvulla (huuhtaviljelyä lukuun ottamatta, joka oli loppunut). Maailmansotiin tultaessakaan tilanne ei ollut oleellisesti muuttunut siinä mielessä, että elinkeinot olisivat vähentyneet. Kortesalmi kertoo, että noilla selkosilla tyydyttävä toimeentulo perustui vuodenaikojen ja luonnonantimien tehokkaaseen hyväksikäyttöön, joka johti monipuoliseen ja laajasäteiseen eri valtaelinkeinojen kokonaisjärjestelmään, 55 Elias Savola, s J. Juhani Kortesalmi, Kuusamon historia II, Kuusamon talonpoikaiselämä , Helsingin liikekirjapaino Oy, Helsinki 1973, s J. Juhani Kortesalmi, s.153 ja s.227.

174 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy kunnan talojen heinämaina.61 Esittääpä Kortesalmi asian jopa niin päin, että isojako olisi ollut yksi luonnonniittyjen käytön päättymisen syistä62. Varsin myöhäistä luonnonniittyjen käyttöä ilmentää sekin, että rantaniityille nähtävästi tehtiin vielä 1950-luvulla joitakin uusia latoja. Nämä ladot ovat jokseenkin samanlaisia kuin 1900-luvun alussa tehdyt ladot. Pienialaisilla, vaikean matkan takana olevilla, mutta silti tarpeellisilla, luonnonniityillä olevat ladot eivät käyneet rakennustyypiltään vanhanaikaisiksi, koska niiden käyttökin oli entisenlaista. Kuva9. ja metsästystä 3.5 Hidas muutos säilytti rakennuskulttuuria Maatalous oli siten vain yksi elinkeinoista toisiaan tukevien ja toisiaan tarvitsevien elinkeinojen joukossa. Kortesalmen mukaan Kuusamossa latoja alettiin tehdä 1820-luvulla58, mutta rinnan latojen kanssa käytettiin suovia, erityisesti kaukaisemmilla niityillä.59ja perinteisen maanviljelyn aika jatkui pitkään. Heinän peltoviljelyyn ryhdyttiin nimittäin tavallisissa taloissa aikaisintaan 1910-luvulla. Esimerkiksi Kortesalmen talossa kokeiltiin timotein viljelyä 1916, kun vanhin poika palasi maamieskoulusta. Heinän peltoviljely yleistyi 1930-luvulla, mutta ratkaisevan suunnanmuutoksen Kuusamon heinätalous koki vasta sodan jälkeen luvuilla.60 Elinkeinorakenteen monipuolisuus ja laajasäteisyys sekä siihen liittyvä kaikkien toimeentulon lähteiden hyödyntäminen rinnakkain, selittänevät maanviljelyn edistymisen hitautta. Tilanne Kuusamossa oli kokonaan toisenlainen kuin niillä alueilla Suomessa, joilla maanviljelys oli pääelinkeino. Muutoksen hitaus selittää sitäkin, että Oulankajoen pieniä rantaniittyjä niitettiin ja niiden latoja käytettiin aina 1950-luvulle asti ja vielä sen jälkeenkin, kun poromiehet ovat niittäneen rannoilla. Niittymaiden arvosta riittikin erimielisyyttä 1900-luvun mittaan monissa eri tilanteissa: sotien välisenä aikana maanomistajien ja Metsähallituksen välillä ja isojaon aikana 1950-luvulla, jolloin maanjako-oikeus vielä totesi Oulankajokivarren niityillä olevan huomattavaa merkitystä jako- 58 J. Juhani Kortesalmi, s J. Juhani Kortesalmi, s J. Juhani Kortesalmi, s Kuva10. sotavuosina Kuusamoon hankittiin vasta toinen traktori Erityisesti luonnonniittyjen ladoissa, mutta ehkä myös muissa perinteisiin elinkeinoihin liittyvissä rakennuksissa, muutoksen hitaus näkyy rakennusten ja rakennuskulttuurin säilymisenä. 3.6 Oulangan rantaniittyjen kämpät ja ladot Selvityksessä tutkituista tuvista tai kämpistä kolme toimii tällä hetkellä autiotupana, kaksi kämpistä on poromiesten tekemiä ja vain yksi on alun perin rakennettu autiotuvaksi. Yhden tuvista tausta on sotahistoriallinen. Porokämpistä vanhempi on arviolta 1800-luvun loppupuolella tehty. Uudempi on noin 40 vuotta nuorempi, mutta silti hyvin samantyyppinen kuin toinen. Porokämpät ovat alun perin savutupia ja niissä on samankaltaisuutta muiden kuusamolaisten savutupien kanssa. 61 Elias Savola toteaa Metsähallituksen ja maanomistajien kiistasta: Siinä, missä maanomistajien näkemyksissä saattoi nähdä niittyjen yliarvostuksen, esimerkiksi Oulu Oy:n edustaja metsänhoitaja G O Wallin totesi, että isojako tehdään tulevia oloja varten ja maatalouden edistyessä suuri osa tällaisia niittypalstoja tulee taloille tarpeettomiksi, vaikkakin ne vielä verollepanoa tehtäessä ovat olleet talojen nykyisen suuruuden määrittäjinä, Elias Savola, s ja s.253. Käsitys, jonka mukaan niittyjä yliarvostettiin, saattoi olla vääräkin tulkinta. Paikallisesta näkökulmasta saatettiin uskoa niittyjen tarpeellisuuteen enemmän kuin isojakoa toimittavan insinöörin tai metsänhoitajan näkökulmasta oli järkevää. 62 J. Juhani Kortesalmi, s

175 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy Kaikki kaksitoista latoa, jotka tässä selvityksessä on inventoitu, edustavat luonnonniittyihin perustuvaa, latojen ensimmäistä sukupolvea. Ne ovat pienehköistä tai keskikokoisista hirsistä koottuja. Niiden korkeus vaihtelee sivuseinällä yhdeksästä hirrestä neljääntoista hirteen. Katot ovat loivasti kaltevia harjakattoja. Niiden vesikate on, ilman erityisiä alusrakenteita, vuoliaisten varaan tuettua revittyä säröslautaa tai haljaspuuta tai joskus molempia ja myöhemmin korjatuissa ladoissa sahattua lautaa. Enin osa ladoista on vinoseinäisiä, joukossa on vain joitakin jokseenkin suoraseinäisiä latoja. Hirsisalvokset on tehty yksinkertaisesti, koirankaulasalvoksella ja loveamalla molemmat puut. Nurkan mitta vaihtelee, joissakin ladoissa on pitemmät nurkat ja joissakin suhteellisen lyhyet. Toisinaan tyvi- ja latvapuu vaihtelevat säännöllisesti, mutta osin hirsiä on käytetty sekoittaen tyvi- ja latvapuita. Latojen hirsiä on muokattu osin veistämällä ja osin sahaamalla. Kaikissa ladoissa oviaukko on toisessa päädyssä, yleensä keskellä päätyseinää, vain yhdessä ladossa oviaukko on sivussa. Kuva11. Armas Kilpivaaran talon vanha rekivaja oli vanha savupirtti ja se on hyvin samantapainen kuin tämän selvityksen porokämpät Molemmissa porokämpissä on loiva harjakatto. Ne on koottu tukevasta pelkkahirrestä lyhytnurkkaisiksi. Niissä on vähäiset ikkunat vaikka ne on alun perin rakennettu savutuvaksi, toiseen ikkunat on lisätty myöhemmin ja toiseen ikkuna on tehty jo rakentamisvaiheessa. Molempien porokämppien lähellä on poroaita. Uudemman kämpän pihapiirissä on pieni lahoava piharakennus. Tällä hetkellä molemmissa kämpissä on huopakate. Oletettavasti katteena on alun perin ollut jonkinlainen malkakatto, koska sen kaltaista on Metsähallituksessa tehdyissä korjaussuunnitelmissa kaavailtu tehtäväksi toisen kämpän korjaussuunnittelun yhteydessä. Suunnitelmaa ei kuitenkaan ole toteutettu. Jo korjatuissa ladoissa on ovia, jotka ovat kohtalaisen uusia. Niissä ladoissa, joissa ei ole ovia, ei voi havaita merkkejä tai jälkiä ovista. Ehkä ovia on ollut tai aukot on aikanaan suljettu aidaksilla tai ovipuilla tai sitten ladot on jätetty täyttämisen jälkeen avoimiksi. Kiistatonta kuitenkin on, että alkuperäisiä tai edes iäkkäitä ovia ei ole ladoissa enää jäljellä ja useimmat ladot ovat olleet pitkään ovettomina. Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden joukossa on yksi porokämppä, Kitkanhaaran porokämppä Kitkajoen etelärannalla Kuusamossa. Kitkanhaaran kämppä on kohteista tehdyn luettelon mukaan määritelty arvokkaaksi historiansa ja rakennushistoriansa perusteella. Sen luokitus on A, eli se on säilynyt hyvin alkuperäisessä asussa tai on harvinaisuutensa tai muun syyn vuoksi erityisen arvokas. Luokituksen mukaan on suositeltavaa, että rakennus säilytetään nykyisellään, eikä siihen tulisi tehdä kulttuurihistoriallista, rakennustaiteellista tai ympäristöllistä arvoa heikentäviä muutoksia. Kitkanhaaran kämppä on rakennettu 1950-luvun tietämillä. 63 Tutkituista rakennuksista ainoa, joka on alun alkaen rakennettu autiotuvaksi, on toteutettu tyyppipiirustusten pohjalta, pyöreistä hirsistä. Monet yksityiskohdat, kuten tapa, jolla salvokset on veistetty ja nurkan vinoaminen liittävät tuvan sodanaikaiseen ja sen jälkeiseen romantiikan aikaan, vaikka se on tehty vasta 1960-luvun alussa. Myös neljäs tähän selvitykseen sisältyvistä tuvista edustaa sota-ajan romantiikkaa rakennuksen ovat tehneet sotilaat puhdetyönä kenraali Hjalmar Siilasvuolle. Tässä tuvassa on erityistä, ja myös romantiikan tyylin kannalta sopivaa, sen sijoittuminen vastapäätä Kuusamon komeinta koskea, Jyrävää. Kuva 12. aidaksilla suljettu oviaukko Oijusluomalta 63 Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet, Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto 1993, s. 181.

176 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy Joissakin ladoissa näkyy merkkejä hirsien uudelleen käyttämisestä tai siirtämisestä ja latojen tekijöiden tai käyttäjien tekemiä merkintöjä. Ladoista vanhimmat ovat 1900-luvun alusta ja nuorin oletettavasti on 1950-luvulta. Osa ladoista sijoittuu valtakunnallisesti, osa maakunnallisesti, osa paikallisesti arvokkaiksi luokitelluille niityille. Osaa niityistä on viimevuosina hoidettu niittämällä. Osa ladoista sijoittuu pienille, osin jo metsittyneille niittyalueille, joita ei ole luokiteltu valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaiksi. Kuva13. heinät valuvat ovettomasta aukosta, kuva on Kuusamon Kortesalmen Lehmilahdesta Kuva14. tässä valokuvassa matkalaiset ovat Oulankajoen varren ladolla 1940-luvulla, ladossa ei silloin ollut ovea

177 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy Arvottaminen 4.1 Pisteytysmenettely Yksittäisten rakennusten arvotus on tehty pisteyttämällä rakennukset seuraavien periaatteiden mukaan: säilyneisyystekijöinä (S) on arvioitu rakennuksen ympäristön, rakennuksen, rakennusosien, rakenteiden ja materiaalien sekä yksityiskohtien ikää, säilyneisyyttä ja käyttötarkoituksen pysyvyyttä tyyli- tai tyyppitekijöinä (T) on arvioitu rakennuksen tyyli- tai tyyppipuhtautta tai vaihtoehtoisesti historiallista kerroksellisuutta merkittävyystekijöinä (M) on arvioitu rakennuksen ja sen ympäristön merkitystä historiaa ja erityisesti paikallishistoriaa kuvaavana ja osana omaa ympäristöään laajempaa perinnemaisemaa (niityn perinnemaisema-arvo) Säilyneisyys (S): Pisteytys perustuu seuraavaan asteikkoon: on erinomainen silloin kun ympäristö, rakenteet, rakennusosat ja pinnat ovat lähes alkuperäiset ja kun rakennuksella on ollut vai yksi käyttötarkoitus 64 tai rakennus on kohtuullisella varmuudella muuhun aineistoon suhteutettuna iäkäs 3-4 p on hyvä silloin kun ympäristö, rakenteet, rakennusosat ja pinnat ovat jokseenkin alkuperäiset ja rakennuksella on ollut vain yksi käyttötarkoitus 1-2p on huono silloin kun ympäristö, rakenteet, rakennusosat ja pinnat ovat kokonaan tai oleellisesti alkuperäisestä poikkeavia ja rakennuksella on ollut useampia kuin yksi käyttötarkoitus 0p Tyyli- tai tyyppiominaisuudet (T): ovat erinomaiset silloin kun rakennus on tyyli- tai tyyppipuhdas eli rakennukselle on esitettävissä selvä tyylillinen tai typologinen esikuva 65, tai korjaukset ja muutokset ovat selvärajaisia ja ajan kulua sekä kulttuurin historiallisia vaiheita havainnollistavia 3-4p ovat hyvät silloin kun rakennus on jossakin määrin rinnastettavissa tyyli- tai tyyppipuhtaaseen esikuvaan, eivätkä korjaukset tai muutokset ole täysin sattumanvaraisia tai ristiriitaisia 1-2p ovat huonot silloin kun rakennus ei ole millään tavoin tyylin tai tyypin perusteella arvioitavissa 0p Merkittävyys (M): on erinomainen silloin kun rakennus ympäristöineen kuvaa kulttuurin historiallista vaihetta, erityisesti paikallishistoriaa ja on osa arvokasta perinnemaisemaa tai useamman rakennuksen muodostamaa kokonaisuutta 3-4p on hyvä silloin kun rakennus ympäristöineen kuvaa kulttuurin historiallista vaihetta, erityisesti oman alueensa paikallishistoriaa, mutta ei ole osa arvokasta perinnemaisemaa tai useamman rakennuksen muodostamaa kokonaisuutta 1-2p on huono silloin kun rakennus ympäristöineen ei hahmotu historian vaiheen tai paikallishistorian osaksi ja jää ympäristöstään erilliseksi 0p Latojen ryhmäjako on inventoinnin perusteella seuraava: A ryhmään kuuluvat: Haaralammen niittylato, Kiutavaaran niittylato, Patonivan niittylato ja Mettopuronsuun niittylato B ryhmään kuuluvat: Runsuniityn lato ja Runsuojan niittylato C ryhmään kuuluvat: Aventolammen eteläpuoleinen lato ja Aventolammen alapään lato D ryhmään kuuluvat: Kiekeröjoensuun niittylato, Kiekerönivan niittylato ja Kiekeröniemen niittylato E ryhmään kuuluu: Nauvannivan yläpuolinen niittylato Latojen muodostamat ryhmät ympäristöineen on arvotettu kokonaisuuden vaikuttavuuden (V) kannalta, seuraavan periaatteen mukaan: Vaikuttavuus (V): on erinomainen silloin kun latoryhmä ympäristöineen muodostaa maisemallisen kokonaisuuden, joka kuvaa kulttuurin historiallista vaihetta ja erityisesti paikallishistoriaa mahdollisimman monipuolisesti ja kerroksellisesti 3-4p on hyvä silloin kun rakennus ympäristöineen muodostaa maisemallisen kokonaisuuden, joka kuvaa kulttuurin historiallista vaihetta ja erityisesti paikallishistoriaa 1-2p on huono silloin kun maisemallista kokonaisuutta ei ole 0p 64 Käyttämätöntä aikaa ei tässä tulkita käyttötarkoitukseksi. 65 Tyylin tai tyypin mukainen esikuva on esitetty selvityksen taustahistoriaosiossa.

178 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy Puikkokämppä autiotupa 4.2 Autiotuvat ja kämppä Säilyneisyys(S): 1p aineiston iäkkäin + säilynyt tunnistettavana + rakenteet ja hirret säilyneet + sisätila säilynyt + lämmitysmuoto muutettu - tehty korjauksia, joissa on uusittu pintoja, rakenteita ja rakennusosia (kattopinta, ikkunat, ovi eivät vastaa alkuperäisiä) - korjauksissa käytetty lasivillaa ja solumuovia - käyttötarkoitus muuttunut - Tyyli- tai tyyppiominaisuudet (T): 3p tunnistettavissa ja rinnastettavissa rakentamisajankohdalle tyypillisiin savupirtteihin, jotka olivat esikuvina porokämpille + tyylipiirteet selvät (kattomuoto, pelkka, salvokset, sisätila) + materiaalit eivät täysin vastaa tyyppiä (kate) - Merkittävyys (M): 4p rakennus liittyy porotalouteen, jolla on merkitystä paikallisessa elinkeinohistoriassa + poroaidan läheisyys + poroaita edustaa vanhaa, naulatonta tyyppiä + yhteensä 8p Ristikallion autiotupa S: 2p aineiston nuorin + - säilynyt tunnistettavana + rakenteet ja hirret säilyneet + sisätila säilynyt + tehty korjauksia, joissa on uusittu pintoja, rakenteita ja rakennusosia (kattopinta, ikkunat, ovi, eivät kaikilta osin vastaa alkuperäisiä) - käyttötarkoitus alkuperäinen + T: 3p tunnistettavissa ja rinnastettavissa sodan jälkeisen romantiikan ajan rakennuksiin + tyyliä selvästi nuorempi - tyylipiirteet ohuet (hirsi, vinot hirsinurkat ja salvosten veistäminen, vähän tyylille luonteenomaisia yksityiskohtia) - M: 3p rakennus liittyy matkailuun, jolla on merkitystä paikallisessa elinkeinohistoriassa + yhteensä 8p Rytikämppä S: 3p iäkäs + säilynyt tunnistettavana + rakenteet, hirret, ovi ja monet yksityiskohdat säilyneet + sisätila säilynyt + pihalla erillinen hirsirakennus (hirret mahdollisesti rakennusta iäkkäämpiä) + lämmitysmuoto on muutettu (muutos on iäkäs) - ikkuna lisätty (muutos on iäkäs) - kattopinta muutettu - käyttötarkoitusta ei ole muutettu (käyttämätön) + T: 3p tunnistettavissa ja rinnastettavissa rakentamisajankohdalle tyypillisiin savupirtteihin, jotka olivat esikuvina porokämpille + tyylipiirteet selvät (kattomuoto, pelkka, salvokset, sisätila) + suurikokoinen hirsi + materiaalit eivät täysin vastaa tyyppiä (kate) - M : 4p rakennus liittyy porotalouteen, jolla on merkitystä paikallisessa elinkeinohistoriassa + poroaidan läheisyys + liha-aitta + yhteensä 10p Siilastupa autiotupa S: 1p keski-ikäinen + säilynyt tunnistettavana + rakenteet ja hirret säilyneet + sisätila säilynyt + tehty korjauksia, joissa on uusittu pintoja, rakenteita ja rakennusosia (kattopinta, lattiat, ikkunat, ovi, eivät vastaa alkuperäisiä) - korjauksissa on käytetty lasivillaa ja solumuovia - käyttötarkoitus muuttunut - T: 4p tunnistettavissa ja rinnastettavissa sodan jälkeisen romantiikan ajan rakennuksiin + rakennuksen sijoitus vastaa tyylin ihanteita + tyyli rakentamisajan mukainen + tyylipiirteet ohuet (rakennushahmo, hirsi, salvokset, vähän tyylille luonteenomaisia yksityiskohtia) M: 4p rakennus liittyy sotahistoriaan ja matkailuun + puhdetyön näkökulma, liittyy historiaan + yhteensä 9p

179 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy Pisteytyksen perusteella arvokkain tupien ja kämppien joukossa on Rytikämppä, poroaitoineen ja piharakennuksineen. Porokämppiä kulttuuriympäristöineen on jonkin verran säilynyt ja suojeltu. Pohjoispohjalainen esimerkki on Kuusamossa oleva Kitkanhaaran porokämppä, joka on Rytikämppää nuorempi, mutta lähes alkuperäisellään säilynyt. Myös Rytikämppä on kohtuullisen hyvin säilynyt ja alun perin suurista hirsistä taitavasti tehty, edustava savupirtti. Lisäksi sillä on yhä pihapiirissään piharakennus, lihakämppä. Lähellä on myös poroaita. Kokonaisuus on arvioitavissa vähintäänkin maakunnallisesti merkittäväksi rakennusryhmäksi. Siilastupa on tässä pisteytyksessä arvioitu lähes samanarvoiseksi Rytikämpän kanssa. Sillastuvan tausta on sota-ajassa. Se tehtiin kunnianosoituksena kenraalille ja se liittyy niiden muutamien muiden, vastaavan taustan omaavien rakennusten joukkoon. Rakennuksen sijoittaminen Jyrävää vastapäätä oli aikanaan tyylinmukainen valinta, mutta rakennuksen luontosuhteeseen liittyvänä sijoitus on myös nykyisen käytön kanalta sopiva ja arvokas. Nykyisenkaltaisena Siilastuvan voi arvottaa maakunnallisesti merkittäväksi rakennukseksesi. Puikkokämpällä ja Ristikallion autiotuvalla on paikallista merkitystä, porotaloutta ja Oulangan kansallispuiston historiaa kuvaavina. Haaralammen niittylato 4.3 Ladot ja latoryhmät S: 3p iäkäs (ei varmuutta) + - säilynyt tunnistettavana + rakenteet, hirret, salvokset, sisätila ja yksityiskohdat säilyneet + ovi lisätty - kattopinta muutettu - käyttötarkoitusta ei muutettu (käyttämätön) + T: 2p tunnistettavissa ja rinnastettavissa vanhimpaan niittylatotyyppiin + tyylipiirteet selvät (kattomuoto, hirsi, salvokset, sisätila, oviaukon rakenteet) + katemateriaali ei ole vanhimman niittyladon tyypin mukainen - M: 4p rakennus liittyy niittytalouteen, jolla on merkitystä paikallisessa elinkeinohistoriassa + valtakunnallisesti arvokas perinnemaisema + yhteensä 9p Kiutavaaran niittylato S: 3p iäkäs (jokseenkin varmasti 1900-luvun alkupuolelta) + säilynyt tunnistettavana + rakenteet, hirret, salvokset, sisätila ja yksityiskohdat säilyneet + ovi lisätty + kattopinta muutettu + käyttötarkoitusta ei muutettu (käyttämätön) + T: 2p tunnistettavissa ja rinnastettavissa vanhimpaan niittylatotyyppiin + tyylipiirteet selvät (kattomuoto, hirsi, salvokset, sisätila, oviaukon rakenteet) + katemateriaali ei ole vanhimman niittyladon tyypin mukainen - M: 4p rakennus liittyy niittytalouteen, jolla on merkitystä paikallisessa elinkeinohistoriassa + maakunnallisesti arvokas perinnemaisema + yhteensä 9p Patonivan niittylato S: 2p saattaa olla aineiston nuorin lato 1950-luvulta (ei varmuutta) + - säilynyt tunnistettavana + rakenteet, hirret, salvokset ja sisätila säilyneet + ovi lisätty, yksityiskohdat tuoreita (ovihelat ja tuet) - kattopinta muutettu - käyttötarkoitusta ei muutettu (käyttämätön) + T: 2p tunnistettavissa ja rinnastettavissa vanhimpaan niittylatotyyppiin, mutta saattaa olla suhteellisen uusi tyylipiirteet selvät (kattomuoto, hirsi, salvokset, sisätila, oviaukon rakenteet) katemateriaali ei ole vanhimman niittyladon tyypin mukainen M: 4p rakennus liittyy niittytalouteen, jolla on merkitystä paikallisessa elinkeinohistoriassa maakunnallisesti arvokas perinnemaisema yhteensä 8p Mettopuronsuun niittylato S: 4p iäkäs (jokseenkin varmasti 1900-luvun alkupuolelta) + säilynyt tunnistettavana + rakenteet, hirret, salvokset, sisätila ja yksityiskohdat säilyneet + kattopinta alkuperäinen + käyttötarkoitusta ei muutettu (käyttämätön) + T: 4p tunnistettavissa ja rinnastettavissa vanhimpaan niittylatotyyppiin + tyylipiirteet selvät (kattomuoto, hirsi, salvokset, sisätila, oviaukon rakenteet) + materiaalit tyypin mukaiset +

180 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy M: 4p rakennus liittyy niittytalouteen, jolla on merkitystä paikallisessa elinkeinohistoriassa paikallisesti arvokas perinnemaisema + yhteensä 12p Runsuniityn lato S: 3p iäkäs (jokseenkin varmasti 1900-luvun alkupuolelta) + säilynyt tunnistettavana + rakenteet, hirret, salvokset, sisätila ja yksityiskohdat säilyneet+ kerroksellisuuden näkökulmasta erityisarvoa + kattopinta muutettu - ovi lisätty, yksityiskohdat tuoreita (ovihelat ja tuet) - käyttötarkoitusta ei muutettu (käyttämätön) + T: 4p tunnistettavissa ja rinnastettavissa vanhimpaan niittylatotyyppiin + tyylipiirteet selvät (kattomuoto, hirsi, salvokset, sisätila, oviaukon rakenteet) + materiaalit tyypin mukaiset + M: 4p rakennus liittyy niittytalouteen, jolla on merkitystä paikallisessa elinkeinohistoriassa + maakunnallisesti arvokas perinnemaisema + yhteensä 11p Runsuojan niittylato S: 4p iäkäs (jokseenkin varmasti 1900-luvun alkupuolelta) + säilynyt tunnistettavana + rakenteet, hirret, salvokset, sisätila ja yksityiskohdat säilyneet + kattopinta alkuperäinen + käyttötarkoitusta ei muutettu (käyttämätön) + T: 4p tunnistettavissa ja rinnastettavissa vanhimpaan niittylatotyyppiin + tyylipiirteet selvät (kattomuoto, hirsi, salvokset, sisätila, oviaukon rakenteet) + materiaalit tyypin mukaiset + M: 3p rakennus liittyy niittytalouteen, jolla on merkitystä paikallisessa elinkeinohistoriassa + lähiyhteydessä maakunnallisesti arvokkaaseen perinnemaisemaan + yhteensä 11p

181 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy Aventolammen eteläpuoleinen lato S: 4p iäkäs (jokseenkin varmasti 1900-luvun alkupuolelta) + säilynyt tunnistettavana + rakenteet, hirret, salvokset, sisätila ja yksityiskohdat säilyneet + kattopinta alkuperäinen + käyttötarkoitusta ei muutettu (käyttämätön) + T: 4p tunnistettavissa ja rinnastettavissa vanhimpaan niittylatotyyppiin + tyylipiirteet selvät (kattomuoto, hirsi, salvokset, sisätila, oviaukon rakenteet) + materiaalit tyypin mukaiset + M: 3p rakennus liittyy niittytalouteen, jolla on merkitystä paikallisessa elinkeinohistoriassa + ei perinnemaisema-arvoa, näköyhteys joen yli vastapäiseen latoon + yhteensä 11p Aventolammen alapään lato S: 2p oletettavasti ei ole alkuperäisellä paikallaan tai on uudehko - säilynyt tunnistettavana + rakenteet, hirret, salvokset, sisätila ja yksityiskohdat säilyneet + kattopinta alkuperäinen + käyttötarkoitusta ei muutettu (käyttämätön) + T: 4p tunnistettavissa ja rinnastettavissa vanhimpaan niittylatotyyppiin + tyylipiirteet selvät (kattomuoto, hirsi, salvokset, sisätila, oviaukon rakenteet) + materiaalit tyypin mukaiset + M: 3p rakennus liittyy niittytalouteen, jolla on merkitystä paikallisessa elinkeinohistoriassa + ei perinnemaisema-arvoa, näköyhteys joen yli vastapäiseen latoon + yhteensä 9p Kiekeröjoensuun niittylato S: 3p iäkäs (jokseenkin varmasti 1900-luvun alkupuolelta) + säilynyt tunnistettavana + rakenteet, hirret, salvokset, sisätila ja yksityiskohdat säilyneet, ovitukien kiinnitystapaa lukuun ottamatta + - kattopinta alkuperäinen+ käyttötarkoitusta ei muutettu (käyttämätön) + T: 4p tunnistettavissa ja rinnastettavissa vanhimpaan niittylatotyyppiin + tyylipiirteet selvät (kattomuoto, hirsi, salvokset, sisätila, oviaukon rakenteet) + materiaalit tyypin mukaiset + M: 3p rakennus liittyy niittytalouteen, jolla on merkitystä paikallisessa elinkeinohistoriassa + ei perinnemaisema-arvoa, näköyhteys joen yli vastapäiseen latoon + yhteensä 10p Kiekerönivan niittylato S: 3p iäkäs (jokseenkin varmasti 1900-luvun alkupuolelta) + säilynyt tunnistettavana + rakenteet, hirret, salvokset, sisätila ja yksityiskohdat säilyneet, ovitukien kiinnitystapaa lukuun ottamatta + - kattopinta alkuperäinen + käyttötarkoitusta ei muutettu (käyttämätön) + T: 4p tunnistettavissa ja rinnastettavissa vanhimpaan niittylatotyyppiin + tyylipiirteet selvät (kattomuoto, hirsi, salvokset, sisätila, oviaukon rakenteet) + materiaalit tyypin mukaiset + M: 4p rakennus liittyy niittytalouteen, jolla on merkitystä paikallisessa elinkeinohistoriassa + paikallisesti arvokas perinnemaisema, näköyhteys joen yli vastapäiseen latoon + yhteensä 11p Kiekeröniemen niittylato S: 3p iäkäs (ehkä 1900-luvun alkupuolelta, ei varmuutta) + säilynyt tunnistettavana + rakenteet, hirret, salvokset, sisätila ja yksityiskohdat säilyneet, ovitukien kiinnitystapaa ja katon naulauksia lukuun ottamatta + kattopinta alkuperäinen + käyttötarkoitusta ei muutettu (käyttämätön) + T: 4p tunnistettavissa ja rinnastettavissa vanhimpaan niittylatotyyppiin + tyylipiirteet selvät (kattomuoto, hirsi, salvokset, sisätila, oviaukon rakenteet) + materiaalit tyypin mukaiset +

182 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy M: 3p rakennus liittyy niittytalouteen, jolla on merkitystä paikallisessa elinkeinohistoriassa + ei perinnemaisema-arvoa, näköyhteys joen yli vastapäiseen latoon + kokonaisuuden vaikuttavuutta täydentää maakunnallisesti arvokas perinnemaisema, joka kertoo hyvin paikallisesta elämäntavasta, jossa tarvittiin pieniäkin niittyjä + luontoelementteinä Runsuoja + yhteensä 10p Latoryhmä C Nauvannivan yläpuolinen niittylato S: 3p iäkäs (ei kuitenkaan varmuutta rakentamisajankohdasta) + - säilynyt tunnistettavana + rakenteet, hirret, salvokset, sisätila ja yksityiskohdat ovat säilyneet, ovitukien kiinnitystapaa lukuun ottamatta + - kattopinta alkuperäinen tai sen tyyppinen + käyttötarkoitusta ei ole muutettu (käyttämätön) + T: 4p tunnistettavissa ja rinnastettavissa vanhimpaan niittylatotyyppiin + tyylipiirteet selvät (kattomuoto, hirsi, salvokset, sisätila, oviaukon rakenteet) + materiaalit tyypin mukaiset + M: 2p rakennus liittyy niittytalouteen, jolla on merkitystä paikallisessa elinkeinohistoriassa + ei perinnemaisema-arvoa, ei näköyhteyttä muihin latoihin - Vaikuttavuus (V): 3p kerroksellisuus on hyvä, ladoissa on samankaltaisuutta, mutta Aventolammen eteläpuoleinen lato on selvemmin tunnistettavissa iäkkääksi + perinnemaisema-arvoa ei ole, latojen vastapäisyys on leimaaantava ja koettavissa joelta sekä molemmilta rannoilta - + Latoryhmä D Vaikuttavuus (V): 4p kerroksellisuus on erinomainen, osa ladoista on jokseenkin varmasti iäkkäitä, ladot ovat vain vähän korjattuja + latojen erilaiset sijainnit vahvistavat kerroksellisuutta: paikalla on koettavissa rinnan paikallisesti arvokas perinnemaisema (niitty), Kiekeröjoki ja niemensuu + maisemakokonaisuus kertoo hyvin paikallisesta elämäntavasta, jossa tarvittiin pieniäkin niittyjä, Pitkäniitty on samalla esimerkki paikallisesti arvokkaasta niitystä + luontoelementtinä Oulankajoki ja Kiekeröjoki + yhteensä 9p Latoryhmä E Latoryhmä A Vaikuttavuus (V): 3p kerroksellisuus jokseenkin vähäinen, Mettopuronsuun latoa lukuun ottamatta kaikki ladot korjattu keskenään samanlaisiksi Mettopuronsuun ladolla suuri merkitys kokonaisuutta täydentävänä osana + kokonaisuuden vaikuttavuus perustuu ensisijassa jokiniittyjen perinnemaisema-arvoon, jota ladot maiseman osana täydentävät + - luontoelementtinä Oulankajoki + - Latoryhmä B Vaikuttavuus (V): 4p kerroksellisuus on erinomainen, Runsunniityn lato on jokseenkin varmasti iäkäs (1900-luvun alkupuolelta) ja Runsuojan niittylato on hirsien perusteella koottu osin vanhoista hirsistä ja lisäksi sen yksityiskohdat, kuten epäsymmetria, ovat muista ladoista poikkeavia + Vaikuttavuus (V): 2p Nauvannivan yläpuolinen lato jää jossakin määrin maisemakokonaisuuksista irralliseksi, mutta on saavutettavissa Karhunkierrokselta - + Oulankajoen yhteydessä olevat ladot edustavat vanhinta, hirren käsin työstöön perustuvaa, latotyyppiä eli ne ovat niin sanotusti ensimmäisen sukupolven latoja. Niiden säilyminen Oulangan alueella perustuu kiinnostavaan paikallishistoriaan. Kuusamolaisessa monipuolisessa elinkeinojärjestelmässä maanviljelys oli vain yksi, vuodenkiertoon ja luonnonolosuhteisiin perustuvista, monista toisiinsa limittyvistä elinkeinoista. Siksi maanviljelyn kehittyminen oli seudulla hitaampaa kuin niillä seuduilla, joilla viljelys oli valtaelinkeino. Muita elinkeinoja täydentämässä Kuusamossa tarvittiin ja siksi myös tehtiin pieniä hirsilatoja vielä aikana, jolloin muualla jo siirryttiin suuriin ja tehokkaisiin heinän säilytystapoihin.

183 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy Tällä hetkellä suuri osa suomalaisista ladoista on purettu tai lahonnut tai niiden ympäristö on kadottanut alkuperäisen luonteensa. Ladoille ei enää ole alkuperäistä käyttöä. Tämä koskenee jo kaikenikäisiä latoja. Oulankajoen ympäristössä olevat kaikkein vanhimman tyypin ladot ympäristöineen ovat säilyneet suhteellisen pitkään jatkuneen käytön ja kansallispuiston perustamisen vuoksi. On kiistatonta, että Oulankajoen yhteydessä olevilla ladoilla on valtakunnallinen suojeluarvo. Tämä arvo kytkeytyy latojen, niittymaisemien, Oulankajoen ja Karhunkierroksen muodostamaan kokonaisuuteen ja se on yksittäisen ladon tai muutaman ladon ryhmän arvoa merkittävämpi näkökulma. Edellä esitetty yksittäisten latojen ja latoryhmien arvottaminen pisteyttämällä tulisi ymmärtää matkailupalvelujen järjestämistä ja latojen korjauspäätöksiä tukevaksi. Missään tilanteessa vähäisinkään selvityksessä käsitelty lato ei ole tarpeeton osana Oulankajoen ympäristön latojen kokonaisuutta. Tämän selvityksen pisteytys perustuu rakennusten ja niiden ympäristön arvottamiseen, eikä siksi johda siihen, että arvokkaimmiksi koetuilla niittyalueilla olevat ladot olisivat arvokkaimpia. Pisteytyksen perusteella arvokkaimmat latojen ryhmät ovat Runsunniityn tietämillä oleva kahden ladon ryhmä ja Kiekerönniemen läheisyydessä oleva kolmen ladon ryhmä. Hyvin arvokkaita kokonaisuuksia ovat myös Oulangan leirintäalueelta vesitse saavutettavat suurten arvokkaiden niittyjen ladot sekä Aventolammen äärellä oleva kahden ladon pari. Nauvannivan yläpuolella oleva lato jää latoryhmien välille ja sitä tulisi tarkastella ensisijassa rakennuksena omassa ympäristössään.

184 Metsähallitus Pohjanmaan luontopalvelut rakennusperinnön inventointi ja korjaussuunnitelmat Oulangan kansallispuisto SIPARK Oy Korjaussuunnitelmat Tähän selvitykseen eivät sisälly Rytikämpän ja sen piharakennelmien korjaussuunnitelmat. Pihapiirin rakennus- ja kulttuurihistoriallisen arvon säilymisen kannalta olisi tärkeätä selvittää piharakennuksen hirsien tarkka ikä ja laatia korjaussuunnitelma kämpälle, piharakennukselle ja poroaidalle. Pihapiiri ei sijoitu nykyisten vaellusreittien varrelle, eikä Rytikämppää ole käytetty autiotupana. Ihanteellista olisi, että Rytikämppä pihapiireineen korjattaisiin muuhun kuin päivä- tai yötupa käyttöön. Kämpästä pihapiireineen voitaisiin esimerkiksi tehdä poronhoidon historiasta kertovan päiväretken kohde. Silloin voitaisiin harkita piharakennuksen eli liha-aitan rekonstruointia ja poroaidan sekä kämpän palauttavaa korjaamista. Kämpän osalta se tarkoittaisi rakennuksen palauttamista savutuvaksi, toisen ikkunan poistamista ja malkakaton palauttamista. Selvitykseen eivät myöskään sisälly Ristikallion autiotuvan ja Puikkokämpän korjaussuunnitelmat. Puikkokämpän säilymisen kannalta olisi hyvä vaihtaa puurakenteiden pilaantumista edistävät eristeet uusiin, pellavakangas- tai puupohjaisiin eristeisiin. Nyt tehtävien korjausten tulee edistää rakennusten merkittävyyttä ja vaikuttavuutta (M+V) eli huolehtia siitä, että rakennukset ympäristöineen kertovat mahdollisimman monipuolisesti ja kerroksellisesti kulttuurin historiallisista vaiheista ja ajan kulusta. Parhaiten tätä tavoitetta palvelee rakennusten säilyminen mahdollisimman pitkälle alkuperäisen tai olevan kaltaisina (S) siten, että annetaan ympäristön ja rakennusten tyyli- tai tyyppipuhtaiden (T) piirteiden sekä korjaushetkellä havaittavissa olevien, historiasta ja käytöstä kertovien, jälkien näkyä ja vahvistua. Korjaussuunnitelmat, yleistä66 korjaukset dokumentoidaan valokuvaamalla nyt tehtävät korjaukset eivät tähtää korjausvapauteen, vaan rakennuksen säilymiseen hyvin huollettuina seuraavien 15 vuoden ajan katto tulee lakaista (mieluiten maan pinnalta käsin tai tikkailta) ja kasvillisuutta rakennuksen välittömässä läheisyydessä tulee raivata vähintään vuosittain, katteen, perustuksen ja seinähirsien asemaa ja kuntoa tulee tarkkailla aina huoltotoimien yhteydessä rakennuksen korjauksen ei pidä johtaa siihen, että rakennus näyttää uudelta korjausten ja muutosten määrä on minimoitava aikaisemmin tehtyihin korjauksiin ja muutoksiin liittyviä palauttavia toimia tehdään vain erityisen perustelluista syistä, jollaisia voivat olla rakennuksen historiaan liittyvät perustellut näkökulmat tai teknisesti väärin tehtyjen korjausten poistaminen tai korvaaminen uudella korjauksella purkamista ja rakennusosan tai materiaalin vaihtamista tulee välttää, jos entinen on vielä käyttökelpoista tai korjattavissa rakennusosia korjattaessa käytetään samaa materiaalia ja työtapaa kuin mistä rakennusosa on tehty (hirsi korvataan hirrellä, sahattu sahatulla ja veistetty veistetyllä) luonnollinen vanheneminen ja paikkaukset kuuluvat historialliseen rakennukseen, se tulee hyväksyä mutta käytettäviä uusia materiaaleja ei silti tarvitse keinotekoisesti vanhentaa pintakäsittelyjen avulla 66 Ohjeet on sovellettu Museoviraston rakennushistorian osaston korjauskorteista, tässä on käytetty yleiskorttia ja hirsitalon rungon korjauskorttia. hirsien vaihtamista kokonaan tulee välttää mikäli vaihtamiseen joudutaan tai paikkauksia tehdään, käytetään jo edellisenä talvena kaadettua puuta tai kaikkein mieluiten itsestään katunutta ja metsästä kerättyä sopivan kokoista puutavaraa mikäli poistettavassa hirressä tai hirren osassa on merkintä (puumerkki tms.), arvioidaan poistaminen erikseen uudelleen, vähimmillään merkitty hirsi varastoidaan latoon puurakenteista ei tarvitse poistaa kaikkea lahoa, usein riittää, että varmistetaan puun kuivuminen, se pysäyttää lahon etenemisen korjaukset tulee tehdä siten, että jälkikäteen nekin ovat korjattavissa Siilastupa, ohjeita ja perusteita Siilastuvan edestä rantaan johtavat portaat purettiin syksyllä Keskeisesti suoraan rantaan, kohti Jyrävää, johtava porras on osa rakennuspaikan ja rakennuksen suhdetta eli rakennuksen oleellinen tyylipiirre. Vaikka olisikin erilaisia käytännöllisiä näkökulmia, jotka puoltavat portaan tekemistä eri tavoin kuin aikaisemmin, tulee ne jättää huomiotta ja palauttaa porras alkuperäisen kaltaiseksi (jollaisena se on palvellut käyttöä jo noin 65 vuotta). Lisäksi Siilastupaan liittyvät seuraavat ohjeet: seiniin ei lisätä eristettä, olevan riiveen tai eristeen ollessa lasi- tai vuorivillaa tai solumuovia se vaihdetaan (pellava)kangas- tai puupohjaiseen eristeeseen alapohjia ja yläpohjia voidaan lisäeristää puupohjaisilla eristeillä, rakenteen tulee kuitenkin aina tuulettua mikäli ala- tai yläpohjassa on käytetty solumuovia, lasi- tai vuorivillaa, se poistetaan ja korvataan puupohjaisella eristeellä ikkunoiden ja ovien uusimista vältetään, olevat ikkunat ja ovet ovat useimmiten korjattavissa, tämä koskee alkuperäisiä ja vaihdettuja materiaalien tai kalusteiden pintoja ei puhdisteta patinoitumisesta, eikä niihin tehtyjä merkintöjä poisteta Ladot, ohjeita ja perusteita Säröslaudasta tai säröslaudasta ja haljaspuusta tehdyt katot korjataan. Korjauksissa käytetään alkuperäisen kaltaista lautaa eli korjaukset tehdään säröslaudalla. Sahalaudasta tehdyt katot säilytetään. Samoin keston varmistamiseksi ladot nostetaan kiville, lukuun ottamatta paria aikaisemmin korjattua latoa, joiden osalta nostotarve arvioidaan erikseen. Latojen yksityiskohtien korjauksissa pyritään vahvistamaan latojen erilaisuutta (erilaisuudessa näkyy historiallinen kerrostuneisuus). Halutaan siis, että latojen joukossa on ovellisia ja ovettomia, erilaisilla tavoin veistettyjä, sahattuja ja tuettuja oviaukkoja ja nurkkasalvoksia, permantopuiltaan ja orsiltaan täydellisiä ja sellaisia, joista puuttuu aidaksia. Näitä eroja ei kuitenkaan pidä erikseen, tarkoituksella rakentaa, vaan seurataan käytön luonnollisia jälkiä. Eli: mikäli ladossa ei ole ovea, sitä ei lisätä, koska selvät merkit aikaisemmasta ovesta puuttuvat ja lato todennäköisesti on alun perin tehty ovettomaksi tai ainakin ollut oveton jo niin pitkään, että tilanne on vakiintunut mikäli ladossa on ovi, sitä ei poisteta, sen uusimista vältetään, ovea toiminnallisine osineen ylläpidetään mahdollisimman vähäisin muutoksin, vähäinen laho ei johda korjaustarpeeseen, ovi on hyväksyttävä merkki tehdystä korjauksesta hirsien paikkaukseen ja säröslautakaton tekoon on esitetty erillinen ohje (korjaussuunnitelmien jäljessä)

185 SIILASTUPA AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1026 korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 179 Siilastupa autiotupa Siilastuvan korjaussuunnitelma, rakennuksen ympäristö: Kuva1. Siilastuvan majoituskapasiteetti ei kaikkina vuodenaikoina riitä kattamaan tarvetta, paras ratkaisu majoitustilan puutteeseen on uuden yöpymiskelpoisen rakennelman tekeminen, rakennelma tulee kuitenkin tehdä riittävän etäälle Siilastuvasta, mahdollisesti sopivan matkan päähän Siilastuvan puuvajasta ja käymälästä Kuva 2. tärkeätä on, että Siilastupa säilyttää asemansa poluilta ja rannalta käsin näkyvimpänä rakennelmana ja osana Jyrävän maisemaa, eikä sille muodostu maisemaan kilpailijaa

186 SIILASTUPA AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1026 korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 180 Korjaussuunnitelma, rakennuksen ympäristö: portaat johtivat kuistille symmetrisesti rakennuksen molemmilta puolilta ja suoraan rantaan Jyrävää kohti, portaat tulee palauttaa entisen kaltaisiksi (Kuvat 23 ja 24), niiden sommitelma on oleellinen osa rakennuksen sijaintiin liittyvää arvoa Korjaussuunnitelma, katto, rakenteet ja vesikatto: Kuva3. kasvillisuus Siilastuvan ympäriltä raivattiin syksyllä 2008, nyt tavoitteeksi tulee asettaa luonnollisen ympäristön muotoutuminen eli rakennusta oleellisesti häiritsevät kasvit tulee jatkossakin raivata silti kohtuullinen maisemoituminen hyväksyen riittävää avoimuutta rakennuksen ympärillä voidaan tukea asentamalla mursketta rakennuksen välittömään läheisyyteen, jolloin murskealueelle muotoutuu kulkureitti, tavoitteeksi riittää puolitoista metriä syvä kasviton vyöhyke (ei leveämpi, leveämpi olisi huonoa maisemointia) Kuva5. vesikate uusitaan samanlaisena (vihertävän harmaa kolmiorimatekniikalla kiinnitetty sileä huopa, rimojen väli noin 50cm, esim. Katepal, RT ohje RT ) piipun juuri tarkistetaan pitäväksi, tarvittaessa lisätään pellitys talotikas ja kattotikas korjataan (olevan kokoinen puutavara) Kuva4. portaat tuvan ja rannan väliltä purettiin syksyllä 2008 (kuvan ottamisen jälkeen kokonaan)

187 SIILASTUPA AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1026 korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 181 Korjaussuunnitelma, katto, rakenteet ja vesikatto: Korjaussuunnitelma, seinät: Kuva6. ennen uuden huovan asentamista vesikaton lahovaurioituneet laudat vaihdetaan samankokoiseen lautaan (kaikkia lautoja ei tarvitse uusia, riittää, että vaurioituneet laudat uusitaan) yläpohjasta poistetaan siellä mahdollisesti oleva lasi- tai vuorivilla ja korvataan se puupohjaisella villalla (esim. Vital) huolehditaan, että jää riittävä tila yläpohjarakenteen tuulettumiseksi yläpohjan onkalossa olevia katon kantavia rakenteita voidaan tarvittaessa tukea puisilla lisärakenteilla (jos olevissa rakenteissa on lahoa) Kuva7. selvitetään, miksi päätykolmion alin hirsi pullistuu, jos pullistumisesta ei ole mitään haittaa turvallisuudelle, jätetään tilanne olevaksi Kuva8. hirsien välissä oleva riive on pääosin oikeanlaista pellavapohjaista riivettä, siihen ei ole tarpeen puuttua tarkistetaan, onko näkyvissä myöhemmin lisättynä lasi- tai vuorivillaa, mikäli sitä löytyy, se poistetaan mahdollisuuksien mukaan ja korvataan puupohjaisella villalla, (esim. Vital) päätyseinän hirrestä irrotetaan naulat ja niitit (ne edistävät lahoa)

188 SIILASTUPA AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1026 korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 182 Korjaussuunnitelma, perustukset ja alapohja: alimmista hirsistä vain yhdessä ikkunaseinän hirressä on jonkinasteista lahoa, se voidaan poistaa ja korvata uudella hirrellä (korjaus on tehty syksyllä 2008) Korjaussuunnitelma, perustukset ja alapohja: Kuva9. rakennus on siirtynyt rinteessä alaspäin, liikkuminen on siirtänyt perustuksen kiviä ja aiheuttanut rakenteiden rikkoutumista, alapohjan alapuoli on täytetty sisätilasta puretuilla tiiliskivillä maastokäynnin ( ) yhteydessä sovittiin, että perustusta nostetaan 20cm ja että sitä tuetaan paremmin kivillä sekä oikaistaan niin paljon kuin on tarpeen, tavoitteena ei ole täydellinen oikaiseminen, vaan että rakennus on sellaisessa asennossa, jossa se säilyy mahdollisimman liikkumattomana (perustuksen korjaus ja rakennuksen nosto on toteutettu syksyllä 2008) Kuva11. alapohjaa syksyllä 2008 aukaistaessa havaittiin, että eristeenä oli käytetty lasivillaa ja solumuovia, ja että osa niskapuista oli huonokuntoisia alapohja tulee puhdistaa, poistaa lasivilla ja solumuovi lahonneet niskat tulee uusia ja asentaa puupohjainen villa (esim. Vital) (korjaus tehty syksyllä 2008) (kuva Jorma Takalon) Kuva10. alimpien hirsien uusimiseen kauttaaltaan ei ole tarvetta

189 SIILASTUPA AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1026 korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 183 Korjaussuunnitelma, perustukset ja alapohja: Korjaussuunnitelma, ikkunat ja ovet: Kuva12. lattian aukaisuvaiheessa otetusta kuvasta saattaa nähdä, että lattiaa on osittain pinnoitettu päällekkäin asetetuilla, erisuuntaisilla laudoilla uusi laudoitus voidaan tehdä viimeisen laudoituksen suuntaan, valiten tarjolla olevista malleista levein laudan tyyppi laudat tulee kiinnittää ponteista, ei naulaamalla höylättyä lautaa ei käsitellä sisäänkäynnin terassin lattialauta uusitaan samoin kuin lattialauta (korjaus tehty syksyllä 2008) (kuva Jorma Takalon) Kuva13. ikkunat ovat hyväkuntoiset, niitä ei tarvitse uusia vuorilautoja ja sisäpuolen listoituksia ei tarvitse uusia Kuva14. ovi ei tarvitse korjausta

190 SIILASTUPA AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1026 korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 184 Korjaussuunnitelma, sisätilat: Korjaussuunnitelma, lämmitystapa: Kuva15. laverin (kiintokaluste) alapuoli kerää roskaa yhteys laverin alapuoliseen tilaan voidaan sulkea luukulla, joka saranoidaan yläreunasta ja salvataan alareunasta (tilan tulee olla avattavissa siivousta varten) kiintokalusteisiin ja sisäseiniin ei tehdä muutoksia, patinan annetaan säilyä Kuva17. kamiina vaihdetaan ehyeen, voidaan käyttää Metsähallituksessa retkeilykäytössä kestäväksi koettua mallia Kuva16. tilaa vievä pöytäryhmä siirretään terassille katoksen alle ja sijalle rakennetaan kevyempi pöytä (Metsähallituksen tyyppi)

191 SIILASTUPA AUTIOTUPA X= , Y= kohde 1026 korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 185 Korjaussuunnitelma, lämmitystapa: Kuva18 kamiinan takana olevat levyverhoukset puretaan ja sijalle rakennetaan suojaseinä lattiasta kattoon ylettyen seinään käytetään alkuperäisiä, perustusten täytteenä säilyneitä tiiliä tiili voidaan käyttää lappeellaan, mikäli voidaan toteuttaa muurauksen taakse ilmarako 30mm ja kamiinan ympärille suojaetäisyyttä 250mm jos esitettyä suojaetäisyyttä ei saavuteta, tehdään täyskiven muuraus ja sen taakse ilmarako 30mm ja kamiinalle suojaetäisyys 150mm muurauksessa ei tarvitse pyrkiä säännönmukaisuuteen suojalevy säilytetään yläpohjan alapinnassa kamiina voidaan sijoittaa suojapellillä verhotun puurakenteen päälle, on kuitenkin huolehdittava siitä, että suojaseinä saa riittävän tuen perustuksesta, tarvittaessa valetaan perustus betonista

192 HAARALAMMEN NIITTYLATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 186 Haaralammen niittylato Haaralammen niittyladon korjaussuunnitelma: rakennus ei tällä hetkellä tarvitse korjauksia, haluttaessa hirsikehikko voidaan nostaa kiville, tavoitteena noin 10 cm etäisyys maanpintaan

193 KIUTAVAARAN NIITTYLATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 187 Kiutavaaran niittylato Kiutavaaran niittyladon korjaussuunnitelma, rakennuksen ympäristö: Kuva1. niittyalue on vielä toistaiseksi jokseenkin avoin, mutta merkkejä metsittymisestä on jo näkyvissä sisäänkäynnin suuntaan sopivalla etäisyydellä kannattaa kuitenkin säilyttää yksittäinen puu tai ainakin pensaita, koska hirsien ravistumisen perusteella voi olettaa, että lato sijaitsee tuulisella paikalla hirret ovat pahimmin ravistuneet seinien keskivaiheilta Kuva2. ladon hirsien säilymisen kannalta parasta ympäristön hoitoa olisi niittäminen jatkossakin vähintään kerran kolmessa vuodessa

194 KIUTAVAARAN NIITTYLATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 188 Korjaussuunnitelma, katto, rakenteet ja vesikatto, seinät: Korjaussuunnitelma, nurkat: Kuvat3 ja 4 lato on kunnostettu noin 10 vuotta sitten, vesikatto pitää vettä, riittää, että se puhdistetaan tämän ladon kunnon suurin ongelma on nurkkien ravistuminen, erityisesti sisäänkäyntisivun puolella on ravistumista Kuva5. nurkka sisäänkäynnistä vasemmalle: ylin ja kahdeksas pitkän sivun hirsi korjataan paikkaamalla poistetaan ravistunut ja lahonnut hirren pää ja vaihdetaan sijalle ehyttä hirttä (ohje paikkauksen tekemistä on korjaussuunnitelmaosion lopussa)

195 KIUTAVAARAN NIITTYLATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 189 Korjaussuunnitelma, nurkat Korjaussuunnitelma, perustukset ja alapohja, ovi: Kuva7. hirsikehikko nostetaan kiville, tavoitteena noin 10cm etäisyys maanpintaan alimpia hirsiä ei tarvitse uusia tarkistetaan ladon alle jäävä maanpinta ja poistetaan siitä oksat ja mahdolliset juuret latoa ei siirretä aidakset, permantopuut ja orret asetetaan takaisin sijoilleen Kuva6. nurkka sisäänkäynnistä oikealle: ylhäältä lukien viides, kahdeksas ja kymmenes pitkän sivun hirsi ja nurkan puolen välin tienoilla oleva päätyseinän hirsi korjataan samoin paikkaamalla Kuva8. kehikon noston jälkeen tarkistetaan, että oviaukkoa tukevat rakenteet, oven helat ja ovi ovat sijoillaan tarvittaessa lisätään tukikalikoita hirsien väliin

196 PATONIVAN NIITTYLATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 190 Patonivan niittylato Patonivan niittyladon korjaussuunnitelma: rakennus ei tällä hetkellä tarvitse korjauksia, haluttaessa hirsikehikko voidaan nostaa kiville, tavoitteena noin 10 cm etäisyys maanpintaan

197 METTOPURONSUUN NIITTYLATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 191 Mettopuronsuun niittylato Mettopuronsuun niittyladon korjaussuunnitelma, rakennuksen ympäristö: Kuva1. ladon koillispuoleiselta rinteeltä tulee poistaa pensaat ja lähimmät puut niityn puolella kasvavat nuoret puut tulee poistaa ladon hirsien säilymisen kannalta parasta ympäristön hoitoa olisi niittäminen vähintään kerran kolmessa vuodessa Kuva2. ladon päälle kaatunut puu tulee korjata pois

198 METTOPURONSUUN NIITTYLATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 192 Korjaussuunnitelma, katto, rakenteet ja vesikatto: Korjaussuunnitelma, seinät: erityistä: tämän ladon hirsissä on paljon merkintöjä, jotka tulee huomioida hirsiä vaihdettaessa, merkityt hirret tulee säilyttää Kuva3. vesikattolaudat uusitaan, käytetään säröslautaa (ohje säröslaudan valmistuksesta ja katteen kiinnityksestä on korjaussuunnitelmaosion lopussa) Kuva5. itäsivulta vaihdetaan kolme ylintä hirttä ja länsisivulta ylin hirsi uusien hirsien päät muotoillaan (sahattu/veistetty/mitta) kuten poistetuissa hirsissä Kuva4. räystäät toteutetaan erityisen pitkien hirsinurkkien suojaamiseksi tässä 40cm mittaisena harja tehdään siten, että laudat limittyvät erityisesti huolehditaan, että limittyminen harjalla on riittävä Kuva6. poistetuista hirsistä otetaan talteen hyväkuntoiset osat (sikäli kuin on) ja niitä käytetään nurkan kunnostuspaikkaukseen paikkaus tehdään kuvassa näkyvistä hirren päistä ylhäältä lukien viidenteen päätyhirteen kolmeen seinän keskivaiheen pitkän sivun hirteen lahonnut hirrenpää vaihdetaan (ohje paikkauksen tekemistä on korjaussuunnitelmaosion lopussa)

199 METTOPURONSUUN NIITTYLATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 193 Korjaussuunnitelma, seinät, perustukset ja alapohja: Kuva7. paikkaus tehdään samoin toiseen päädyn nurkkaan, kuvassa näkyvistä hirren päistä alhaalta lukien toisen, neljännen ja kahdeksannen päätyhirren ja kolmannen sekä seitsemännen pitkän sivun hirteen lahonnut hirrenpää vaihdetaan (ohje paikkauksen tekemistä on korjaussuunnitelmaosion lopussa) Kuva8. hirsikehikko nostetaan kiville, tavoitteena noin 10cm etäisyys maanpintaan alimpia hirsiä ei tarvitse uusia tarkistetaan ladon alle jäävä maanpinta ja poistetaan siitä oksat ja mahdolliset juuret latoa siirretään merin verran niitylle päin aidakset asetetaan sijoilleen permantopuiksi ja orsiksi

200 METTOPURONSUUN NIITTYLATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 194 Korjaussuunnitelma, oviaukko: Kuvat9 ja 10. kehikon noston jälkeen tarkistetaan, että oviaukkoa tukevat följärit ovat sijoillaan ja ne on kiinnitetty hirsiin tarvittaessa kiinnikkeet uusitaan (kierretään oksasta, olevien mukaisesti) rautalangasta tehdyt kiinnikkeet uusitaan oksasta kierretyiksi tarvittaessa lisätään kalikoita tukemaan ja kuivattamaan hirsiä

201 RUNSUNIITYN LATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 195 Runsuniityn lato Runsuniityn ladon korjaussuunnitelma, rakennuksen ympäristö: Kuva1. pienehkö niittyalue on avoin ja sitä on niitetty kuusi ja lato ovat kasvaneet yhteen ja muodostavat mieleen jäävän parin, kuusta ei kaadeta vaan rakennusta hoidetaan siirtämällä sitä noin 2 metriä poispäin kuusesta Kuva2. siirto tehdään sellaiseen suuntaan, että juurien vääntävä vaikutus rakennukseen jää mahdollisimman vähäiseksi, paikka tarkennetaan maastossa

202 RUNSUNIITYN LATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 196 Korjaussuunnitelma, katto, rakenteet ja vesikatto: Korjaussuunnitelma, perustukset ja alapohja: Kuva3. vesikatto on uusittu, eikä tarvitse korjausta, vuoliaisia on tuettu molemmista päistä toiselta pitkältä seinältä, mikäli tuen tarve johtuu vuoliaisten lahoamisesta tai palamisesta, vuoliaiset vaihdetaan todennäköistä on kuitenkin, että lisärakenteella on korjattu juurien aiheuttaman ladon vääntymisen aikaansaamaa ongelmaa, joka nyt tehtävillä korjauksilla poistuu ja lisätuetkin silloin voidaan poistaa Kuva5. hirsikehikko nostetaan kiville, tavoitteena noin 10cm etäisyys maanpintaan alimpia hirsiä ei tarvitse uusia tarkistetaan vielä maanpinta paikassa, johon lato siirretään ja poistetaan siitä oksat ja mahdolliset juuret rakennuksen vierellä olevat rakennustarpeet siirretään, hyväkuntoiset hirret voidaan käyttää läheisen ladon korjaukseen Kuva4. seinähirsien joukossa on pinnalta palaneita hirsiä, niitä ei vaihdeta Kuva6. permantopuut ja orret asetetaan sijoilleen aidaksia on täydennetty laudoilla, laudat asetetaan aidasten joukkoon, niin kuin ne ovat olleet

203 RUNSUNIITYN LATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 197 Korjaussuunnitelma, oviaukko ja ovi: Kuva8. ovi kaikkine heloineen palautetaan sijoilleen Kuva7. följäripuut irrotetaan ja kiinnitetään uudelleen siirrettyyn ja varovasti oikaistuun latoon (ei tarvitse saada täysin suoraan, riittää, että vääntyminen pysähtyy) följärien kiinnityksessä käytetään tervakarkaistuja takorautanauloja

204 RUNSUOJAN NIITTYLATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 198 Runsuojan niittylato Runsuojan niittyladon korjaussuunnitelma, rakennuksen ympäristö: Kuva1. niitty on metsässä, niittyä tulee ylläpitää poistamalla puiden ja pensaiden taimia ja niittämällä Kuva2. rakennuksen takana olevat puut tulee kaataa noin kahden metrin alueelta

205 RUNSUOJAN NIITTYLATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 199 Korjaussuunnitelma, katto, rakenteet ja vesikatto: Korjaussuunnitelma, katto, rakenteet ja vesikatto, seinät: Kuva3. vesikattolaudat uusitaan, käytetään säröslautaa (ohje säröslaudan valmistuksesta ja katteen kiinnityksestä on korjaussuunnitelmaosion lopussa) Kuva5. räystäät toteutetaan noin 30cm mittaisena harja tehdään siten, että laudat limittyvät erityisesti huolehditaan, että limittyminen harjalla on riittävä Kuva4. keskimmäinen vuoliainen uusitaan muiden vuoliaisten lahoaste arvioidaan puukon terällä ja uusitaan, mikäli lahoa on oleellisessa määrin (kantava rakenne) Kuva6. päätyseinän keskivaiheilla olevat kaksi hirttä ja ylin hirsi, jotka ovat salvoksen kohdalta katkenneet, täydennetään paikkaamalla (ohje paikkauksen tekemistä on korjaussuunnitelmaosion lopussa) oviaukon oikealla puolella oleva ylin hirsi vaihdetaan pitempään hirteen, joka ylittää oviaukon (aukko madaltuu yhdellä hirrellä) aukon uutta hirttä palhotaan aukon vasemmalla puolella följäria varten aukon oikealla puolella tehdään hirsituenta, jossa uutta hirttä käytetään palkkina aukon ylityksessä (ks. oviaukon korjaus, mallikuva, Kuva12) Korjaussuunnitelma, seinät:

206 RUNSUOJAN NIITTYLATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 200 Korjaussuunnitelma, seinät, perustukset ja alapohja: Kuva7. alhaalta lukien kolmas ja viides hirsi täydennetään jatkoksella siten, että saadaan oven pieleen likimain samanmittaiset hirret jatkokset on pyrittävä tekemään siten, että ylimääräiset salvoslovet jäävät hirteen (lovet ovat aikaisemman käytön jälkiä ja ne kertovat siitä, että hirsi on vanha) ylimmän hirren lahon aste tutkitaan puukonkärjellä ja hirsi uusitaan tarvittaessa (vähäinen laho ei haittaa) Kuva9. hirsikehikko nostetaan kiville, tavoitteena noin 10cm etäisyys maanpintaan alimpien päätyhirsien lahon aste tarkistetaan puukon kärjellä ja hirret uusitaan tarvittaessa pitkien sivujen hirsiä ei tarvitse uusia, tarkistetaan ladon alle jäävä maanpinta ja poistetaan siitä oksat ja mahdolliset juuret, latoa ei siirretä Kuva8. kahden ylimmän hirren lahon aste tutkitaan puukon kärjellä ja hirret uusitaan tarvittaessa, uusien hirsien päät muotoillaan (sahattu/veistetty/mitta) kuten poistetuissa hirsissä Kuva10. aidakset asetetaan sijoilleen permantopuiksi ja orsiksi täysin lahonneet aidakset korvataan uusilla permantopuut asetetaan pitkien sivujen suuntaisesti (muista ladoista poiketen)

207 RUNSUOJAN NIITTYLATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 201 Korjaussuunnitelma, oviaukko: Kuvat11 ja 12 (Kuva 12 on malli oikealle sivulle). oviaukon vasemmalla puolella oleva följäripuu asennetaan sijoilleen, olevan kiinnityksen mukaisesti kierretyillä oksilla tarvittaessa lisätään kalikoita hirsien tukemiseksi oikea puoli tuetaan alla olevan kuvan mukaan molemmin puolin, tuenta tehdään kierretyillä oksilla kiinnitetyillä följärioksilla, oviaukon ylin (uusi hirsi) toimii palkkina aukon ylityksessä

208 AVENTOLAMMEN ETELÄPUOLEINEN LATO X= , Y= kohde 2258 korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 202 Aventolammen eteläpuoleinen lato Aventolammen eteläpuoleisen ladon korjaussuunnitelma, rakennuksen ympäristö: Kuva1. koska niittyalue on metsittymässä, ladon hirsien säilymisen kannalta parasta ympäristön hoitoa olisi niittäminen vähintään kerran kolmessa vuodessa niityn puolella kasvavat nuoret puut tulee poistaa Kuva2. latoa lähinnä oleva kuusi ja koivu tulee kaataa

209 AVENTOLAMMEN ETELÄPUOLEINEN LATO X= , Y= kohde 2258 korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 203 Korjaussuunnitelma, katto, rakenteet ja vesikatto: Korjaussuunnitelma, seinät: Kuva3. vesikattolaudat uusitaan, käytetään säröslautaa (ohje säröslaudan valmistuksesta ja katteen kiinnityksestä on korjaussuunnitelmaosion lopussa) Kuva4. räystäät toteutetaan noin 30cm mittaisena harja tehdään siten, että laudat limittyvät selvästi olevaa limitystä paremmin Kuva5. seinähirsiä korjataan pahimmin vaurioituneen nurkan osalta (kaakkoisnurkka) nurkan kohdalta seinän yläosasta kolme ylintä kertaa pitkältä sivulta vaihdetaan poistetuista hirsistä otetaan talteen hyväkuntoiset osat ja niitä käytetään nurkan kunnostuspaikkaukseen paikkaus tehdään kuvassa näkyvistä hirren päistä ylhäältä lukien kolmeen ensimmäiseen päätyseinän puoleiseen hirteen, lahonnut hirrenpää vaihdetaan (ohje paikkauksen tekemistä on korjaussuunnitelmaosion lopussa)

210 AVENTOLAMMEN ETELÄPUOLEINEN LATO X= , Y= kohde 2258 korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 204 Korjaussuunnitelma, perustukset ja alapohja, oviaukko: Kuva6. hirsikehikko nostetaan kiville tavoitteena noin 10cm etäisyys maanpintaan alimpia hirsiä ei tarvitse uusia tarkistetaan ladon alle jäävä maanpinta ja poistetaan siitä oksat ja mahdolliset juuret latoa ei siirretä olevat aidakset sijoitetaan takaisin permantopuiksi, kaikkia alkuperäisiä aidaksia ja orsia ei ole jäljellä, eikä puuttuvia aidaksia tarvitse korvata uusilla (lato ei enää ole alkuperäisessä käytössä ja merkit sekä alkuperäisestä käytöstä että pitkäaikaisesta käyttämättömästä ajasta saavat näkyä) Kuva7. kehikon noston jälkeen tarkistetaan, että oviaukkoa tukevat följärit ovat sijoillaan ja ne on kiinnitetty hirsiin tarvittaessa kiinnikkeet uusitaan (kierretään oksasta, olevien mukaisesti) rautalangasta tehdyt kiinnikkeet korvataan oksasta kierretyillä hirsien väliin lisätään tukikalikat, jotta toisissaan kiinni olevat hirret pääsevät kuivumaan

211 AVENTOLAMMEN ALAPÄÄN LATO X= , Y= kohde 2213 korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 205 Aventolammen alapään lato Aventolammen alapään ladon korjaussuunnitelma, rakennuksen ympäristö: Kuva1. koska niittyalue on metsittymässä, ladon hirsien säilymisen kannalta parasta ympäristön hoitoa olisi niittäminen vähintään kerran kolmessa vuodessa niityn puolella kasvavat nuoret puut tulee poistaa ladon edessä olevaa karahkaa ei tarvitse poistaa, se saa maatua sijoilleen, karahka tekee paikasta mieleenpainuvan Kuva2. kaksi lähinnä latoa olevaa kuusta tulee kaataa

212 AVENTOLAMMEN ALAPÄÄN LATO X= , Y= kohde 2213 korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 206 Korjaussuunnitelma, katto, rakenteet ja vesikatto: Korjaussuunnitelma, seinät: Kuva3. vesikattolaudat uusitaan, käytetään säröslautaa (ohje säröslaudan valmistuksesta ja katteen kiinnityksestä on korjaussuunnitelmaosion lopussa) Kuva4. räystäät toteutetaan noin 30cm mittaisena harja tehdään siten, että laudat limittyvät erityisesti huolehditaan, että limittyminen harjalla on riittävä Kuva5. seinähirsiä korjataan pahimmin vaurioituneen nurkan osalta (pohjoisnurkka) vaihdetaan hirsiä: seinän yläosasta kaksi ylintä kertaa molemmilta huonokuntoista nurkkaa muodostavilta sivuilta poistetuista hirsistä otetaan talteen hyväkuntoiset osat ja niitä käytetään nurkan kunnostuspaikkaukseen paikkaus tehdään kuvassa näkyvistä hirren päistä alhaalta lukien viidenteen lahonnut hirrenpää vaihdetaan (ohje paikkauksen tekemistä on korjaussuunnitelmaosion lopussa)

213 AVENTOLAMMEN ALAPÄÄN LATO X= , Y= kohde 2213 korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 207 Korjaussuunnitelma, perustukset ja alapohja: kit sekä alkuperäisestä käytöstä että pitkäaikaisesta käyttämättömästä ajasta saavat näkyä) Korjaussuunnitelma, oviaukko: Kuva6. hirsikehikko nostetaan kiville, tavoitteena noin 10cm etäisyys maanpintaan alimpia hirsiä ei tarvitse uusia tarkistetaan ladon alle jäävä maanpinta ja poistetaan siitä oksat ja mahdolliset juuret latoa ei siirretä Kuva8. kehikon noston jälkeen tarkistetaan, että oviaukkoa tukevat följärit ovat sijoillaan ja ne on kiinnitetty hirsiin tarvittaessa kiinnikkeet uusitaan (kierretään oksasta, olevien mukaisesti) Kuva7. pihalla olevat aidakset tuodaan sisälle ja asetetaan permantopuiksi pudonneet orret nostetaan sijoilleen jos aidaksia puuttuu, ei ole tarpeen tehdä täydennyksiä, permannon ei tarvitse olla täydellinen, eikä kaikkia orren reikiä tarvitse täydentää orsilla (lato ei enää ole alkuperäisessä käytössä ja mer- Kuva9. tarkistetaan, että hirsien välissä on tukikalikat tarvittaessa lisätään niitä, vältetään naulauksia jos naulataan, niin käytetään tervakarkaistuja takonauloja

214 KIEKERÖJOENSUUN NIITTYLATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 208 Kiekeröjoensuun niittylato Kiekeröjoensuun niittyladon korjaussuunnitelma, rakennuksen ympäristö: Kuva1. ladon ympäristö on niin metsäinen, että latoa on vaikea paikallistaa nuoret puut ja pensaat tulee poistaa metsittyneeltä niityltä ladon hirsien säilymisen kannalta parasta kunnostuta ja hoitoa olisi niittäminen vähintään kerran kolmessa vuodessa Kuva2. ladon välittömässä läheisyydessä olevat puut ja pensaat tulee poistaa

215 KIEKERÖJOENSUUN NIITTYLATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 209 Korjaussuunnitelma, katto, rakenteet ja vesikatto, seinät: Korjaussuunnitelma, perustus, alapohja, oviaukko: Kuva4. hirsikehikko nostetaan kiville, tavoitteena noin 10cm etäisyys maanpintaan alimpia hirsiä ei tarvitse uusia tarkistetaan ladon alle jäävä maanpinta ja poistetaan siitä oksat juuret latoa ei siirretä puuttuvia aidaksia ja orsia ei tarvitse lisätä (lato ei enää ole alkuperäisessä käytössä ja merkit sekä alkuperäisestä käytöstä että pitkäaikaisesta käyttämättömästä ajasta saavat näkyä) Kuva3. vesikattolaudat uusitaan, käytetään säröslautaa (ohje säröslaudan valmistuksesta ja katteen kiinnityksestä on korjaussuunnitelmaosion lopussa) samalla vaihdetaan ylin hirsikerta uuteen molemmilta pitkiltä sivuilta Kuva5. tarkistetaan, että oviaukon följärit ovat noston jälkeen sijoillaan följäripuissa olevat galvanoidut naulat korvataan tervakarkaistuilla takonauloilla

216 KIEKERÖNIVAN NIITTYLATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 210 Kiekerönivan niittylato Kiekerönivan niittyladon korjaussuunnitelma, rakennuksen ympäristö: Kuva1. niittyalue on avoin, ladon hirsien säilymisen kannalta parasta ympäristön hoitoa olisi niittäminen vähintään kerran kolmessa vuodessa Kuva2. kolme lähinnä latoa olevaa puuta tulee poistaa ja pensaat tulee raivata rinteestä ladon takaa

217 KIEKERÖNIVAN NIITTYLATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 211 Korjaussuunnitelma, katto, rakenteet ja vesikatto: Korjaussuunnitelma, perustukset ja alapohja: Kuva3. vesikattolaudat uusitaan, käytetään säröslautaa (ohje säröslaudan valmistuksesta ja katteen kiinnityksestä on korjaussuunnitelmaosion lopussa) Kuva5. hirsikehikko nostetaan kiville, tavoitteena noin 10cm etäisyys maanpintaan alimmista hirsistä kaksi pahimmin lahonnutta korjataan paikkauksella tarkistetaan ladon alle jäävä maanpinta ja poistetaan siitä oksat ja mahdolliset juuret, latoa ei siirretä Kuva4. räystäät toteutetaan noin 30cm mittaisena harja tehdään siten, että laudat limittyvät erityisesti huolehditaan, että limittyminen harjalla on riittävä Kuva6. aidakset, permantopuut ja orret, ovat lähes säilyneet, permantopuut ja pudonneet orret nostetaan sijoilleen jos aidaksia puuttuu, ne voidaan täydentää uusilla aidaksilla (hyvän säilyneisyyden ansiosta lato voi edustaa esimerkkiä alkuperäisestä orsien määrästä ja järjestyksestä)

218 KIEKERÖNIVAN NIITTYLATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 212 Korjaussuunnitelma, oviaukko: Kuvat7 ja 8. kehikon noston jälkeen tarkistetaan, että oviaukkoa tukevat följärit ovat sijoillaan galvanoiduilla nauloilla tehty kiinnitys puretaan ja tehdään uudelleen tervakarkaistuilla takonauloilla lisätään puuttuva följäripuu aukon oikeaan sivuun

219 KIEKERÖNIEMEN NIITTYLATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 213 Kiekeröniemen niittylato Kiekeröniemen niittyladon ladon korjaussuunnitelma, rakennuksen ympäristö: Kuva1. ladon koillispuoleiselta rinteeltä tulee poistaa pensaat ja lähimmät puut Kuva2. niityn puolella kasvavat nuoret puut tulee poistaa ladon hirsien säilymisen kannalta parasta ympäristön hoitoa olisi niittäminen vähintään kerran kolmessa vuodessa

220 KIEKERÖNIEMEN NIITTYLATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 214 Korjaussuunnitelma, katto, rakenteet ja vesikatto: Korjaussuunnitelma, seinät ja perustus: Kuva3. vesikattolaudat uusitaan, käytetään säröslautaa (ohje säröslaudan valmistuksesta ja katteen kiinnityksestä on korjaussuunnitelmaosion lopussa) Kuva5. rinteen puoleiselta sivulta vaihdetaan kaksi alinta ja kaksi ylintä hirttä uusien hirsien päät muotoillaan (sahattu/veistetty/mitta) kuten poistetuissa hirsissä Kuva4. räystäät toteutetaan noin 30cm mittaisena harja tehdään siten, että laudat limittyvät erityisesti huolehditaan, että limittyminen harjalla on riittävä

221 KIEKERÖNIEMEN NIITTYLATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 215 Korjaussuunnitelma, alapohja Korjaussuunnitelma, oviaukko: Kuva6. hirsikehikko nostetaan kiville, tavoitteena noin 10cm etäisyys maanpintaan alimpia hirsiä uusitaan koillissivun lisäksi niiltä osin kuin hirret ovat olleet painuneena maan sisään tarkistetaan ladon alle jäävä maanpinta ja poistetaan siitä oksat ja juuret latoa siirretään puoli metriä rantaan päin permantopuut ja pudonneet orret nostetaan sijoilleen, jos aidaksia puuttuu, ei ole tarpeen tehdä täydennyksiä, permannon ei tarvitse olla täydellinen, eikä kaikkia orren reikiä tarvitse täydentää orsilla (lato ei enää ole alkuperäisessä käytössä ja merkit sekä alkuperäisestä käytöstä että pitkäaikaisesta käyttämättömästä ajasta saavat näkyä) Kuva7. tarkistetaan lopuksi, että oviaukkoa tukevat rakenteet ja följärioksat ovat sijoillaan följäreissä olevat galvanoidut naulat korvataan tervakarkaistuilla takonauloilla hirsien väliin lisätään osin puuttuvat tukikalikat, jotta toisissaan kiinni olevat hirret pääsevät kuivumaan

222 NAUVANNIVAN YLÄPUOLINEN NIITTYLATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 216 Nauvannivan yläpuolinen niittylato Nauvannivan yläpuolen niittyladon korjaussuunnitelma, rakennuksen ympäristö: Kuva1. koska niittyalue on metsittymässä, ladon hirsien säilymisen kannalta parasta ympäristön hoitoa olisi niittäminen vähintään kerran kolmessa vuodessa niityn puolella kasvavat nuoret puut tulee poistaa Kuva2. ladon itäsivu on metsää vasten, itäsivun puolelta puut ja pensaat tulee raivata noin kahden metrin matkalta

223 NAUVANNIVAN YLÄPUOLINEN NIITTYLATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 217 Korjaussuunnitelma, katto, rakenteet ja vesikatto: Korjaussuunnitelma, perustukset ja alapohja: Kuva3. vesikattolaudat uusitaan, käytetään säröslautaa (ohje säröslaudan valmistuksesta ja katteen kiinnityksestä on korjaussuunnitelmaosion lopussa), ristiaihe katolta poistetaan, mutta hirsiin tehtyjä (häirintä)kirjoituksia ei kuitenkaan tarvitse poistaa Kuva5. hirsikehikko nostetaan kiville, tavoitteena noin 10cm etäisyys maanpintaan alimpia hirsiä ei tarvitse uusia tarkistetaan ladon alle jäävä maanpinta ja poistetaan siitä oksat ja mahdolliset juuret latoa ei siirretä Kuva4. räystäät toteutetaan noin 30cm mittaisena, harja tehdään siten, että laudat limittyvät, erityisesti huolehditaan, että limittyminen harjalla on riittävä Kuva6. aidakset, permantopuut ja orret, ovat lähes säilyneet, ne nostetaan sijoilleen, jos aidaksia puuttuu, ne voidaan täydentää uusilla aidaksilla (hyvän säilyneisyyden ansiosta lato voi edustaa esimerkkiä alkuperäisestä orsien määrästä ja järjestyksestä)

224 NAUVANNIVAN YLÄPUOLINEN NIITTYLATO X= , Y= kohde korjaussuunnitelma laatija Saila Palviainen 218 Korjaussuunnitelma, oviaukko: Kuva7. kehikon noston jälkeen tarkistetaan, että oviaukkoa tukevat följärit (oikealla sisäpuolelle päälle kiinnitetty ja vasemmalla hirsiuraan asetettu) ovat sijoillaan ja ne on kiinnitetty hirsiin lisätään uusi följäri oikealle puolelle ulos uritettujen hirsien puolelle ei lisätä följäreitä, mutta uraan laitetun tuen kiinnitys puretaan ja tehdään uusi kiinnitys tervakarkaistuin takonauloin följärien oksakiinnikkeet uusitaan ja tehdään tarvittavat uudet oksakiinnikkeet (kierretään oksasta, olevien mukaisesti) tarvittaessa lisätään tukikapuloita hirsien väliin, purettavan ristin kiinnikkeet ja tuet puretaan