VÄLIAIKAINEN MIETINTÖ

Transkriptio

1 Euroopan parlamentti Istuntoasiakirja A8-0191/ VÄLIAIKAINEN MIETINTÖ ehdotuksesta neuvoston päätökseksi vastuusta ja vahingonkorvauksesta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä tehdyn kansainvälisen sopimuksen vuoden 2010 pöytäkirjan ratifioinnista jäsenvaltioiden toimesta ja siihen liittymisestä unionin puolesta, lukuun ottamatta oikeudelliseen yhteistyöhön siviilioikeudellisissa asioissa liittyviä seikkoja (13806/2015 C8-0410/ /0135(NLE)) Oikeudellisten asioiden valiokunta Esittelijä: Pavel Svoboda RR\ doc PE v02-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen

2 PR_Consent_Interim SISÄLTÖ Sivu EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS... 3 PERUSTELUT... 8 OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO OIKEUSPERUSTASTA LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA PE v /18 RR\ doc

3 EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS ehdotuksesta neuvoston päätökseksi vastuusta ja vahingonkorvauksesta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä tehdyn kansainvälisen sopimuksen vuoden 2010 pöytäkirjan ratifioinnista jäsenvaltioiden toimesta ja siihen liittymisestä unionin puolesta, lukuun ottamatta oikeudelliseen yhteistyöhön siviilioikeudellisissa asioissa liittyviä seikkoja (13806/2015 C8-0410/ /0135(NLE)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (13806/2015), ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0410/2015), ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2 kohdan, ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 14. lokakuuta 2014 antaman lausunnon 1, ottaa huomioon vuoden 1996 kansainvälisen yleissopimuksen vastuusta ja vahingonkorvauksesta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä ( vuoden 1996 HNS-yleissopimus ), ottaa huomioon vuoden 1996 HNS-yleissopimukseen vuonna 2010 tehdyn pöytäkirjan ( vuoden 2010 HNS-yleissopimus ), ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (COM(2015)0304), ottaa huomioon jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan yhteisön puolesta vuoden 1996 HNS-yleissopimus tai liittymään siihen yhteisön puolesta 18. marraskuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/971/EY 2, ottaa huomioon ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY (ympäristövastuudirektiivi) 3, ottaa huomioon komission lausuman 20. marraskuuta 2015 kokoontuneen pysyvien edustajien komitean pöytäkirjaan ja 8. joulukuuta 2015 kokoontuneen neuvoston pöytäkirjaan 4, ottaa huomioon merenkulkualan laatiman 18. syyskuuta 2015 päivätyn asiakirjan, jossa jäsenvaltioita kehotetaan ratifioimaan HNS-yleissopimuksen vuonna 2010 laadittu 1 Unionin tuomioistuimen lausunto, 14. lokakuuta 2014, 1/13, ECLI:EU:C:2014: EYVL L 337, , s EUVL L 143, , s Viite 13142/15. RR\ doc 3/18 PE v02-00

4 pöytäkirja tai liittymään siihen mahdollisimman pikaisesti komission ehdottaman lähestymistavan mukaisesti 1, ottaa huomioon BIO Intelligence Servicen 19. helmikuuta 2014 komissiolle laatiman loppuraportin Study on ELD Effectiveness: scope and exceptions 2, ottaa huomioon parlamentin oikeudellisen yksikön 11. helmikuuta 2016 laatiman muistion (SJ-0066/16) edellä mainitun neuvoston päätösehdotuksen oikeusperustasta sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan kirjeen muodossa 19. helmikuuta 2016 antaman lausunnon kyseisen ehdotetun päätöksen asianmukaisesta oikeusperustasta 3, ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 3 kohdan, ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0191/2016), A. ottaa huomioon, että vuoden 2010 HNS-yleissopimuksella pyritään varmistamaan vastuuvelvollisuus ja riittävien korvausten maksaminen nopeasti ja tehokkaasti erityisestä kansainvälisestä HNS-korvausrahastosta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetuksista henkilöille, omaisuudelle tai ympäristölle aiheutuvien vahinkojen tai menetysten johdosta; B. toteaa, että siinä määrätään saastuttaja maksaa -periaatteesta sekä ennaltaehkäisyn ja ennalta varautumisen periaatteista, joiden mukaan mahdollisten ympäristövahinkojen varalta on ryhdyttävä ennalta ehkäiseviin toimiin, joten se kuuluu unionin ympäristöpolitiikan ja ympäristöä koskevien yleisten periaatteiden piiriin, ja että siinä myös pyritään sääntelemään merikuljetusten yhteydessä aiheutuneista vahingoista johtuvia ongelmia sekä estämään ja minimoimaan ne, joten se kuuluu unionin liikennepolitiikan piiriin; C. toteaa, että komission ehdotuksen (COM(2015)0304) mukaan vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen tekeminen johtaisi päällekkäisyyteen ympäristövastuudirektiivin sääntöjen soveltamisalan kanssa; D. katsoo, että vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen soveltamisala on päällekkäinen ympäristövastuudirektiivin kanssa, mitä tulee sopimusvaltion lainkäyttövaltaan kuuluville alueille ja aluemerille aiheutuneisiin ympäristövahinkoihin, sopimusvaltion talousvyöhykkeellä tai vastaavalla alueella (enintään 200 meripeninkulman sisällä niiden perusviivoista lukien) aiheutuneisiin ympäristön pilaantumisesta johtuviin vahinkoihin sekä torjuntatoimiin, joilla ehkäistään tai minimoidaan tällaista vahinkoa; E. toteaa, että vuoden 2010 HNS-yleissopimuksessa vahvistetaan aluksen omistajan ankara vastuu yleissopimuksen kattamista vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten 1 Saatavilla osoitteessa HYPERLINK " 2 Saatavilla osoitteessa HYPERLINK " 3 PE PE v /18 RR\ doc

5 yhteydessä tapahtuneista vahinkotapahtumista sekä velvollisuus ottaa vakuutus tai muu rahavakuus, joka kattaa omistajalle yleissopimuksen mukaan kuuluvan korvausvastuun, mikä siis estää muut vahingonkorvausvaatimukset aluksen omistajalle kuin yleissopimuksessa määrätyt (7 artiklan 4 kohdan 5 alakohta); F. toteaa, että ympäristövastuudirektiivin ja vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen välillä on siis potentiaalinen konflikti, mutta sen mahdollisuus voidaan välttää kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdan nojalla, jossa todetaan, että direktiiviä ei sovelleta ympäristövahinkoon tai sen välittömään uhkaan, jos syynä on tapaus, jota koskeva vahinkovastuu tai korvaus kuuluu jonkin sellaisen liitteessä IV luetellun kansainvälisen yleissopimuksen soveltamisalaan, joka on voimassa asianomaisessa jäsenvaltiossa, tällaisten yleissopimusten mahdolliset myöhemmät muutokset mukaan lukien ; G. toteaa, että näin ollen ympäristövastuudirektiivin soveltamisalaan eivät kuulu ympäristövahingot tai niiden välitön uhka, jotka kuuluvat vuoden 2010 HNS-yleissopimukseen, kun se tulee voimaan, ja että jolleivät kaikki jäsenvaltiot ratifioi vuoden 2010 HNS-yleissopimusta tai liity siihen saman aikataulun mukaisesti, seurauksena voi olla pirstoutunut oikeudellinen ympäristö, jossa eräitä jäsenvaltioita sitoo vuoden 2010 HNS-yleissopimus ja toisia ympäristövastuudirektiivi; toteaa, että tämä aiheuttaisi saastumisen uhrien, kuten rannikkoyhteisöjen ja kalastajien, kohtelun eroja ja olisi myös vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen hengen vastaista; H. toteaa, että Kansainvälisen merenkulkujärjestön yleissopimusten perusperiaatteet ovat myös vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen pohjalla ja että näitä periaatteita ovat aluksen omistajan ankara vastuu, kolmansille osapuolille aiheutuneet vahingot kattava pakollinen vakuutus, vahinkoa kärsineiden henkilöiden oikeus vedota suoraan vakuutuksenantajaan, vastuun rajoittaminen ja öljyn sekä vaarallisten ja haitallisten aineiden osalta erityinen korvausrahasto, josta aluksen omistajan vastuun yli menevät vahingot maksetaan; I. pitää koko unionin edun mukaisena, että vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetuksista johtuviin vahinkoihin sovelletaan yhtenäistä vastuujärjestelmää; J. toteaa, että ei ole täysin selvää, estääkö ympäristövastuudirektiivin 4 artiklan 2 kohta kyseisen direktiivin soveltamisen jäsenvaltiossa, joka on ratifioinut vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen, vai rajoittuuko estäminen siihen, missä määrin vastuu ja korvaus kuuluu yleissopimuksen soveltamisalan piiriin; K. toteaa, että vuoden 2010 HNS-yleissopimus on korvausjärjestelmä, joten se on vähemmän kauaskantoinen kuin ympäristövastuudirektiivi sellaisen järjestelmän luomisessa, jossa toimijoita edellytetään estämään tai korjaamaan ympäristövahinko tai sen välitön uhka; L. toteaa, että ympäristövastuudirektiivistä poiketen vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen nojalla ei voida myöntää korvausta vahingosta, joka ei ole luonteeltaan taloudellinen; M. toteaa, että ympäristövastuudirektiivissä ei säädetä toimijoiden pakollisesta rahavakuudesta, jolla turvattaisiin se, että niillä on varoja ympäristövahingon estämiseen tai korjaamiseen, ellei jäsenvaltio ole hyväksynyt kyseistä direktiiviä tiukempia säännöksiä; RR\ doc 5/18 PE v02-00

6 N. toteaa, että vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen mukaan omistaja on selvästi velvollinen ottamaan vakuutuksen tai muun rahavakuuden, joka kattaa omistajalle yleissopimuksen mukaan kuuluvan korvausvastuun; O. toteaa, että ympäristövastuudirektiivin liitteessä IV olevat Kansainvälisen merenkulkujärjestön yleissopimukset ovat osoittautuneet tehokkaiksi, koska niissä on onnistuttu löytämään kompromissi ympäristöintressien ja kaupallisten intressien välillä kanavoimalla vastuu selkeästi siten, ettei vastuullisesta osapuolesta ole normaalissa tapauksessa epäselvyyttä, sekä vahvistamalla pakollinen vakuutus ja nopeat korvausmekanismit, jotka eivät rajoitu yksinomaan ympäristövahinkoihin; 1. pyytää neuvostoa ja komissiota ottamaan huomioon seuraavat suositukset: i) varmistetaan, että kunnioitetaan SEU-sopimuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaista unionin toimivallan jakoa koskevaa perusperiaatetta ja unionin tuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jonka mukaan yhteisön toimen oikeudellisen perustan valinnan on perustuttava objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuimen suorittaman valvonnan kohteena ja joihin kuuluvat erityisesti toimen tarkoitus ja sisältö 1 ; ii) hyväksytään näin ollen oikeudellisten asioiden valiokunnan 19. helmikuuta 2016 kirjeen muodossa ilmaisema kanta, jossa todetaan, että koska ehdotetun neuvoston päätöksen tarkoitus on valtuuttaa jäsenvaltiot ratifioimaan vuoden 2010 HNS-pöytäkirja tai liittymään siihen unionin puolesta ja näin ollen sitoutumaan vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen sääntöihin ja koska kyseinen yleissopimus kattaa paitsi ympäristön pilaantumisesta johtuvat vahingot (pannen täytäntöön periaatteet, joiden mukaan ennalta ehkäiseviin toimiin olisi ryhdyttävä ja saastuttajan olisi maksettava), myös muut kuin ympäristön pilaantumisesta johtuvat vahingot, jotka molemmat johtuvat tiettyjen aineiden merikuljetuksista, SEUT-sopimuksen 100 artiklan 2 kohta, 192 artiklan 1 kohta ja 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan v alakohta ovat asianmukainen oikeusperusta ehdotukselle; iii) varmistetaan, että yhteisten unionin sääntöjen yhtenäisyys, loukkaamattomuus ja vaikuttavuus eivät vaikuta kielteisesti kansainvälisiin sitoumuksiin, joita tehtiin vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen ratifioinnin tai siihen liittymisen osalta unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti 2 ; 1 Unionin tuomioistuimen asiassa parlamentti v. neuvosto 19. heinäkuuta 2012 antama tuomio, C-130/10, ECLI:EU:C:2012:472, kohta Yhteisöjen tuomioistuimen lausunto, 19. maaliskuuta 1993, 2/91, ECLI:EU:C:1993:106, kohta 25; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 5. marraskuuta 2002, Euroopan yhteisöjen komissio v. Tanskan kuningaskunta, C-467/98, ECLI:EU:C:2002:625, kohta 82; yhteisöjen tuomioistuimen lausunto, 7. helmikuuta 2006, 1/03, ECLI:EU:C:2006:81, kohdat 120 ja 126; unionin tuomioistuimen lausunto, 14. lokakuuta 2014, 1/13, ECLI:EU:C:2014:2303. PE v /18 RR\ doc

7 iv) kiinnitetään tässä yhteydessä enemmän huomiota ympäristövastuudirektiivin ja vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen päällekkäisyyteen, mitä tulee sopimusvaltion lainkäyttövaltaan kuuluville alueille ja aluemerille aiheutuneisiin ympäristövahinkoihin, sopimusvaltion talousvyöhykkeellä tai vastaavalla alueella (enintään 200 meripeninkulman sisällä niiden perusviivoista lukien) aiheutuneisiin ympäristön pilaantumisesta johtuviin vahinkoihin sekä torjuntatoimiin, joilla ehkäistään tai minimoidaan tällaista vahinkoa (torjuntatoimet, ensisijainen korjaaminen, täydentävä korjaaminen); v) varmistetaan, että ympäristövastuudirektiivin ja vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen välisen konfliktin mahdollisuus minimoidaan toteuttamalla kaikki asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen 7 artiklan 4 ja 5 kohdassa olevaa yksinoikeuslauseketta, jonka mukaan aluksen omistajalle ei voi esittää muita kuin yleissopimuksen mukaisia vaatimuksia, noudatetaan täysimääräisesti sen ratifioineissa tai siihen liittyneissä jäsenvaltioissa ympäristövastuudirektiivin 4 artiklan 2 kohdan ja liitteen V mukaisesti; vi) varmistetaan, että vähennetään riskiä, että syntyy tai vahvistuu epäedullinen kilpailuasema niille valtioille, jotka ovat valmiita liittymään vuoden 2010 HNS-yleissopimukseen, verrattuna niihin, jotka saattaisivat haluta lykätä tätä prosessia ja sitoutua edelleen ainoastaan ympäristövastuudirektiiviin; vii) varmistetaan, että tehdään loppu kahden merenkulkualan vastuuta koskevan eli unionin ja kansainvälisen järjestelmän pysyvästä rinnakkaisuudesta, mikä johtaisi unionin lainsäädännön pirstoutumiseen ja lisäksi haittaisi vastuun selkeää kanavointia ja saattaisi johtaa pitkiin ja kalliisiin oikeuskäsittelyihin uhrien ja merenkulkualan vahingoksi; viii) varmistetaan tältä osin, että jäsenvaltioille asetetaan selkeä velvollisuus toteuttaa kaikki tarvittavat toimet konkreettisen tuloksen saavuttamiseksi, eli ratifioida vuoden 2010 HNS-yleissopimus tai liittyä siihen kohtuullisen ajan eli enintään kahden vuoden kuluessa neuvoston päätöksen voimaantulosta; 2. toteaa, että tämä väliaikainen mietintö on neuvostolle ja komissiolle uusi mahdollisuus tarkastella 1 kohdassa esitettyjä suosituksia; 3. kehottaa puhemiestä pyytämään lisäneuvotteluja komission ja neuvoston kanssa; 4. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille. RR\ doc 7/18 PE v02-00

8 PERUSTELUT Parlamentti vastaanotti 17. joulukuuta 2015 kirjeen, jossa sitä pyydettiin hyväksymään ehdotus neuvoston päätökseksi vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen pöytäkirjan ratifioinnista jäsenvaltioiden toimesta ja siihen liittymisestä unionin puolesta. 1 Koska yleissopimuksessa tai pöytäkirjassa ei ole alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestöä (REIO) koskevaa lauseketta, jäsenvaltiot voivat tehdä tämän kansainvälisen sopimuksen unionin puolesta vasta sen jälkeen, kun neuvosto on antanut luvan ja Euroopan parlamentti hyväksynnän komission ehdotuksesta (SEUT-sopimuksen 218 artiklan 6 kohdan a alakohta). Esittelijä ehdottaa välikaista mietintöä, jotta neuvoston ja komission kanssa voidaan työskennellä myönteisen lopputuloksen aikaansaamiseksi. Esittelijän mukaan parlamentin ei ole asianmukaista antaa hyväksyntää ennen kuin on varmistettu unionin oikeuden yhtenäisyys, loukkaamattomuus ja vaikuttavuus sekä EU-toimivallan jakoa koskeva perusperiaate. Vuonna 1996 tehty kansainvälinen yleissopimus vastuusta ja vahingonkorvauksesta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä on viimeinen vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetuksia, nesteytetty maakaasu (LNG) ja nestekaasu (LPG) mukaan lukien, käsittelevää vahingonkorvausvastuuta koskeva Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) yleissopimus, jota ei ole vielä ratifioitu. IMO:lle on kertynyt kokemusta muusta merenkulkutoiminnasta aiheutuvien vahinkojen vastuuta koskevista samanlaisista kansainvälisistä järjestelyistä esimerkiksi tankkerilla kuljetettavan öljyn osalta, joten se hyväksyi tämän kansainvälisen sopimuksen, sellaisena kuin se on vuoden 2010 HNS-pöytäkirjalla muutettuna, täydentääkseen merenkulkualan vastuita koskevien yleissopimusten järjestelmää erityisellä välineellä. Vuoden 1996 HNS-yleissopimus ja HNS-yleissopimuksen vuoden 2010 pöytäkirja eivät kumpikaan ole vielä tulleet voimaan. Vuoden 2010 yleissopimuksessa HNS-lastia kuljettavan aluksen omistajalle määrätään ankara vastuu kaikista kyseisellä aluksella HNS-lastin merikuljetusten yhteydessä tapahtuneista vahinkotapahtumista. Omistajan ankaraan vastuuseen on olemassa rajallisia poikkeuksia. Tämä on yhdistetty omistajan velvollisuuteen ottaa vakuutus tai muu rahavakuus, joka kattaa omistajalle yleissopimuksen mukaan kuuluvan korvausvastuun. Vieläkin tärkeämpää on, että perustetaan erityinen korvausrahasto, jonka tarkoituksena on maksaa korvauksia henkilöille, jotka ovat kärsineet vahinkoa HNS-lastin merikuljetusten yhteydessä, kun he ole voineet saada aluksen omistajalta ja aluksen vakuutusyhtiöltä täyttä ja riittävää korvausta vahingosta. Käytettävissä oleva korvausmäärä on yhteensä 250 miljoonaa laskentayksikköä (nykyisen vaihtokurssin mukaan noin 310 miljoonaa euroa). Määrä perustuu monimutkaiseen järjestelmään, jossa kussakin sopimusvaltiossa HNS-lastia vastaanottavat henkilöt maksavat osuuden HNS-rahastoon. Sekä vuoden 1996 että vuoden 2010 HNS-yleissopimukset ovat direktiivin 2004/35/EY soveltamisalan kanssa päällekkäisiä ammattitoimintaa 2 (merenkulku mukaan lukien) harjoittavien vastuun osalta siltä osin kuin on kyse seuraavista: i) sopimusvaltion alueeseen, aluemeri mukaan luettuna, kohdistunut ympäristövahinko, ii) sopimusvaltion talousvyöhykkeellä tai vastaavalla alueella aiheutunut ympäristön pilaantumisesta johtuva vahinko (enintään 200 meripeninkulman sisällä niiden perusviivoista lukien) ja iii) vahingon 1 SGS15/14574, joka koskee päätöstä 13806/15. 2 EUVL L 143, , s. 56. PE v /18 RR\ doc

9 estämiseen ja minimoimiseen tarkoitetut torjuntatoimet riippumatta siitä, missä toimiin ryhdytään. Ympäristövastuudirektiivissä ei tätä nykyä ole mitään säännöstä aluksen omistajan vastuun rajoja suurempien korvausten maksamiseksi. EU:n nykyisessä oikeuskehyksessä ei myöskään ole pakollista vakuutusta koskevaa vaatimusta, mutta yleissopimuksessa aluksen omistajalle säädetään tämä velvoite, minkä lisäksi kantajat voivat esittää vahingonkorvausvaatimuksen suoraan vakuutuksenantajalle. Esittelijä ymmärtää tätä taustaa vasten sen, että vuoden 2010 pöytäkirjan tekeminen HNS-yleissopimukseen varmistaisi vastuuta ja vahingonkorvausta koskevien sääntöjen yhdenmukaisen noudattamisen meritse HNS-lastia EU:n alueella kuljettavien alusten aiheuttamien onnettomuuksien yhteydessä. Lisäksi sillä varmistettaisiin riittävät varat tällaisten onnettomuuksien uhreille maksettavia korvauksia varten. Vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen termi pilaantumisesta aiheutuva vahinko on suppeampi, kun ympäristövastuudirektiivin termi ympäristövahinko. Näin ollen vaarallisten ja haitallisten aineiden aiheuttamissa vahinkotapauksissa avautuisi ympäristövastuudirektiivin mukaan mahdollisuus pelkästään ympäristövahingon korvaamiseen. Esittelijä katsoo, että kyseisen direktiivin soveltaminen vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen kattamiin vahinkotapauksiin tarkoittaisi, että EU käytännössä hylkää IMO-lähestymistavan, millä voisi olla huomattavia kielteisiä seurauksia. Tarkemmin ottaen EU:n lainsäädäntö ei siis olisi sitova EU:n ulkopuolisille valtioille, joiden joukossa on merkittäviä lippuvaltioita, mikä olisi ongelmallista, kun on tarpeen käsitellä kanteita, jotka aiheutuvat vaarallisten ja haitallisten aineiden päästöistä, joilla on kansainvälisiä ulottuvuuksia. Skenaariossa, jossa EU:n jäsenvaltioiden naapurivaltio on vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen sopimuspuolena (Norja ja Turkki ovat jo allekirjoittaneet sen) ja sattuisi vahinkotapaus, joka vaikuttaisi sekä EU:n jäsenvaltioon että naapurivaltioon, kantajat ja aluksen omistajat joutuisivat silloin hoitamaan asian eri järjestelmissä (jotka ovat keskenään ristiriitaisia). Esittelijä katsookin, että kansainvälinen järjestelmä on alueellisia ratkaisuja parempi vaihtoehto, kun otetaan huomioon merenkulun luonne maailmanlaajuisena liiketoimintana, jolla on rajat ylittäviä vaikutuksia, ja kun pyritään varmistamaan vastuuta ja vahingonkorvausta koskevien sääntöjen yhdenmukainen noudattaminen meritse HNS-lastia EU:n alueella kuljettavien alusten aiheuttamien onnettomuuksien yhteydessä. Kun otetaan huomioon HNS-lastin suuri osuus meriliikenteen tavarakuljetuksissa maailmanlaajuisesti, merenkulun luonne maailmanlaajuisena liiketoimintana sekä HNS-lastiin liittyvien onnettomuuksien todennäköisesti rajat ylittävät vaikutukset, esittelijä katsoo, että on koko unionin edun mukaista, että meritse kuljetettavasta HNS-lastista johtuviin ympäristövahinkoihin sovelletaan yhtenäistä vastuujärjestelmää. Tämä voidaan saavuttaa ainoastaan, jos neuvosto ja komissio ottavat parlamentin suositukset asianmukaisesti huomioon. Esittelijä korostaa, että tätä väliaikaista mietintöä ei pitäisi nähdä esteenä yhtenäisen vastuujärjestelmän luomiselle vaan pyrkimyksenä varmistaa, että tämä tehdään kaikkein tehokkaimmalla ja oikeudenmukaisella tavalla ja ilman, että vahingoitetaan EU:n oikeuden yhteisten sääntöjen yhtenäisyyttä, loukkaamattomuutta ja tehokkuutta tai luodaan saastumisen RR\ doc 9/18 PE v02-00

10 uhrien (esim. rannikkoyhteisöt ja kalastajat) ja merenkulkualan kohtelun välille kohtuutonta eroa. Esittelijä haluaakin aloittaa keskustelut neuvoston ja komission kanssa, jotta voidaan muotoilla johdonmukainen EU-politiikka meritse kuljetettavasta HNS-lastista johtuvien ympäristövahinkojen vastuun ja vahingonkorvausten alalla. PE v /18 RR\ doc

11 OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO OIKEUSPERUSTASTA Pavel Svoboda Puheenjohtaja Oikeudellisten asioiden valiokunta Bryssel Asia: Lausunto seuraavan lainsäädäntöehdotuksen oikeusperustasta: ehdotus neuvoston päätökseksi vastuusta ja vahingonkorvauksesta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä tehdyn kansainvälisen sopimuksen vuoden 2010 pöytäkirjan ratifioinnista ja siihen liittymisestä jäsenvaltioiden toimesta Euroopan unionin edun mukaisesti, lukuun ottamatta oikeudelliseen yhteistyöhön siviilioikeudellisissa asioissa liittyviä seikkoja [2015/0135(NLE) 13806/2015 C8-0410/2015] Arvoisa puheenjohtaja Neuvosto pyysi 17. joulukuuta 2015 päivätyllä kirjeellään parlamenttia antamaan hyväksyntänsä edellä mainitulle ehdotukselle neuvoston päätökseksi. 1 Koska neuvoston ehdotuksen oikeusperustaa on muutettu, oikeudellisten asioiden valiokunta, joka vastaa myös ehdotetun päätöksen kohteena olevasta asiasta, päätti kokouksessaan 28. tammikuuta 2016 työjärjestyksen 39 artiklan 2 kohdan mukaisesti ottaa oma-aloitteisesti tarkasteltavaksi kysymyksen ehdotetun neuvoston päätöksen oikeusperustasta. Komissio antoi 22. kesäkuuta 2015 ehdotuksen neuvoston päätökseksi vastuusta ja vahingonkorvauksesta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä tehdyn kansainvälisen sopimuksen vuoden 2010 pöytäkirjan ratifioinnista jäsenvaltioiden toimesta ja siihen liittymisestä unionin puolesta, lukuun ottamatta oikeudelliseen yhteistyöhön siviilioikeudellisissa asioissa liittyviä seikkoja (jäljempänä neuvoston päätös vuoden 2010 pöytäkirjan ratifioinnista ja siihen liittymisestä tai neuvoston päätös ). 2 Ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (jäljempänä SEUT ) 192 artiklaan ja 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan v alakohtaan. SEUT:n ja 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti neuvosto tekee Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan sopimukset aloilla, joilla sovelletaan joko tavallista lainsäätämisjärjestystä tai erityistä lainsäätämisjärjestystä, kun edellytetään Euroopan parlamentin hyväksyntää. SEUT:n 192 artiklan 1 kohta on osa ympäristöä koskevaa XX osastoa, ja sen mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen hyväksyä toimia SEUT:n 191 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden toteuttamiseksi. 1 Ks. asiakirja 13806/15. 2 COM(2015)0304. RR\ doc 11/18 PE v02-00

12 Neuvosto julkaisi 1. joulukuuta 2015 ehdotuksensa neuvoston päätökseksi vuoden 2010 pöytäkirjan ratifioinnista ja siihen liittymisestä, joka kuitenkin perustuu SEUT:n 100 artiklan 2 kohtaan ja 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan v alakohtaan. SEUT:n 100 artiklan 2 kohta on osa liikennettä koskevaa VI osastoa, ja sen mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen antaa meri- ja lentoliikennettä koskevat aiheelliset säännökset. I. - Tausta Erityyppisestä merenkulkutoiminnasta johtuvasta vahingonkorvausvastuusta säännellään kansainvälisellä tasolla useissa Kansainvälisen merenkulkujärjestön yleissopimuksissa. Nämä yleissopimukset perustuvat samoihin keskeisiin periaatteisiin, joita ovat: aluksen omistajan ankara vastuu, kolmansille osapuolille aiheutuneet vahingot kattava pakollinen vakuutus, vahinkoa kärsineiden henkilöiden oikeus vedota suoraan vakuutuksenantajaan, vastuun rajoittaminen ja öljyn sekä vaarallisten ja haitallisten aineiden (jäljempänä HNS ) osalta erityinen korvausrahasto, josta aluksen omistajan vastuun yli menevät vahingot maksetaan. Vuonna 1996 tehty kansainvälinen yleissopimus vahingonkorvausvastuusta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä (jäljempänä vuoden 1996 HNSyleissopimus ) on viimeinen vastuuta koskeva Kansainvälisen merenkulkujärjestön yleissopimus, joka voi tulla voimaan vasta kun valtiot ovat ratifioineet sen. Vuoden 1996 HNS-yleissopimukseen vuonna 2010 tehty pöytäkirja (jäljempänä vuoden 2010 pöytäkirja ) sisältää muutokset, jotka ovat tarpeen vuoden 1996 HNS-yleissopimuksessa todettujen ongelmien ratkaisemiseksi. Vuoden 2010 pöytäkirjaa ja yleissopimuksen määräyksiä, sellaisina kuin ne ovat pöytäkirjalla muutettuina, on luettava, tulkittava ja sovellettava yhtenä ainoana välineenä pöytäkirjan 2 ja 18 artiklan mukaisesti. Kun valtio allekirjoittaa, ratifioi tai hyväksyy vuoden 2010 pöytäkirjan, kaikki kyseisen valtion aikaisemmat allekirjoitukset tai ratifioinnit vuoden 1996 HNS-yleissopimuksen osalta mitätöityvät pöytäkirjan 20 artiklan 8 kohdan mukaisesti. Pöytäkirjan ratifioivat valtiot ilmaisevat suostumuksensa sitoutua vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen konsolidoituun tekstiin yhtenä välineenä, joka tulee voimaan heti kun vuoden 2010 pöytäkirja tulee voimaan. Koska yleissopimuksen tai pöytäkirjan tekstistä puuttuu niin sanottu REIO-lauseke (alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön lauseke), jäsenvaltioiden on tehtävä kyseinen kansainvälinen sopimus unionin puolesta. Ehdotetulla neuvoston päätöksellä valtuutetaan sen vuoksi jäsenvaltiot unionin puolesta ratifioimaan vuoden 2010 HNS-pöytäkirja tai liittymään siihen ja näin ollen sitoutumaan vuoden 2010 HNSyleissopimuksen sääntöihin. II. - Asiaa koskevat perussopimuksen artiklat Komission ehdotuksessa oikeusperustaksi esitetään SEUT:n viidenteen osaan Unionin ulkoinen toiminta kuuluvaa 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan v alakohtaa yhdessä SEUT:n kolmanteen osaan Unionin sisäiset politiikat ja toimet kuuluvan 192 artiklan kanssa. Niiden sanamuoto on seuraava (alleviivaus lisätty): PE v /18 RR\ doc

13 218 artikla (aiempi EY-sopimuksen 300 artikla) [...] 6. Neuvosto tekee neuvottelijan ehdotuksesta päätöksen sopimuksen tekemisestä. Lukuun ottamatta tapauksia, joissa sopimus koskee yksinomaan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, neuvosto tekee päätöksen sopimuksen tekemisestä: [...] a) seuraavissa tapauksissa Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan: v) sopimukset aloilla, joilla sovelletaan joko tavallista lainsäätämisjärjestystä tai erityistä lainsäätämisjärjestystä, kun edellytetään Euroopan parlamentin hyväksyntää. 192 artikla (aiempi EY-sopimuksen 175 artikla) 1. Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen sekä talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa kuultuaan unionin toimista 191 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden toteuttamiseksi. [...] SEUT:n 191 artiklan sanamuoto on seuraava (alleviivaus lisätty): 191 artikla (aiempi EY-sopimuksen 174 artikla) 1. Unionin ympäristöpolitiikalla myötävaikutetaan seuraavien tavoitteiden saavuttamiseen: ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen, ihmisten terveyden suojelu, luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö, sellaisten toimenpiteiden edistäminen kansainvälisellä tasolla, joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin, ja erityisesti ilmastonmuutoksen torjuminen. 2. Unionin ympäristöpolitiikalla pyritään suojelun korkeaan tasoon unionin eri alueiden tilanteiden erilaisuus huomioon ottaen. Unionin ympäristöpolitiikka perustuu ennalta varautumisen periaatteelle sekä periaatteille, joiden mukaan ennalta ehkäiseviin toimiin olisi ryhdyttävä, ympäristövahingot olisi torjuttava ensisijaisesti niiden lähteellä ja saastuttajan olisi maksettava. [...] RR\ doc 13/18 PE v02-00

14 Ehdotettu neuvoston päätös perustuu SEUT:n 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan v alakohtaan yhdessä SEUT:n 100 artiklan 2 kohdan kanssa. Niiden sanamuoto on seuraava (alleviivaus lisätty): [...] 100 artikla (aiempi EY-sopimuksen 80 artikla) 2. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen antaa meri- ja lentoliikennettä koskevat aiheelliset säännökset. Ne tekevät ratkaisunsa talousja sosiaalikomiteaa sekä alueiden komiteaa kuultuaan. III. Oikeusperustaa koskeva oikeuskäytäntö Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön (nykyään unionin) toimen oikeudellisen perustan valinnan on perustuttava sellaisiin objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuinvalvonnan kohteena ja joihin kuuluvat erityisesti toimen tarkoitus ja sisältö. 1 Virheellisen oikeusperustan valinta voi näin ollen olla peruste kyseisen toimen kumoamiselle. 2 Kun toimelle on ehdotettu useampaa oikeusperustaa ja sen tarkastelusta ilmenee, että sillä on kaksi tarkoitusta tai että siinä on kahdenlaisia tekijöitä, joista toinen on yksilöitävissä pääasialliseksi tai määrääväksi tarkoitukseksi tai tekijäksi, kun taas toinen on ainoastaan liitännäinen, on käytettävä yhtä oikeudellista perustaa, toisin sanoen sitä, jota toimen pääasiallinen tai määräävä tarkoitus tai tekijä edellyttää. 3 Jos toimella kuitenkin on useampi samanaikainen tarkoitus tai useita tekijöitä, joita ei voida erottaa toisistaan ja joista mikään ei ole toiseen nähden toisarvoinen ja välillinen, toimea annettaessa on käytettävä useaa eri oikeudellista perustaa. 4 IV. - Ehdotetun neuvoston päätöksen ja vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen tarkoitus ja sisältö Kuten edellä todetaan, ehdotetulla neuvoston päätöksellä valtuutetaan jäsenvaltiot ratifioimaan vuoden 2010 HNS-pöytäkirja tai liittymään siihen unionin puolesta ja näin ollen sitoutumaan vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen sääntöihin. 1 Asia C-411/05, komissio v. parlamentti ja neuvosto, (Kok. 2009, s. I-7585, 45 kohta) ja asia C-130/10, parlamentti v. neuvosto (Kok. 2012, 42 kohta) sekä niissä mainittu oikeuskäytäntö. 2 Lausunto 2/00, Cartagenan pöytäkirja (Kok. 2001, s. I-9713, 5 kohta). 3 Asia C-137/12, komissio v. neuvosto, EU:C:2013:675, 53 kohta; asia C-411/06, komissio v. parlamentti ja neuvosto (Kok. 2009, s. I-7585, 46 kohta) ja siinä mainittu oikeuskäytäntö; asia C-490/10, parlamentti v. neuvosto, EU:C:2012:525, 45 kohta; asia C-155/07, parlamentti v. neuvosto (Kok. 2008, s. I-08103, 34 kohta). 4 Asia C-211/01, komissio v. neuvosto (Kok. 2003, s. I-08913, 40 kohta); asia C-411/06, komissio v. parlamentti ja neuvosto (Kok. 2009, s. I-7585, 47 kohta); asia C-178/03, komissio v. parlamentti ja neuvosto (Kok. 2006, s. I-107, kohta). PE v /18 RR\ doc

15 Tarkemmin sanoen ehdotetun neuvoston päätöksen 1 artiklassa jäsenvaltiot valtuutetaan ratifioimaan HNS-yleissopimuksen vuoden 2010 pöytäkirja tai liittymään siihen unionin puolesta. Päätöksen 2 ja 3 artiklassa määritellään toimenpiteet, jotka jäsenvaltioiden on toteutettava vuoden 2010 pöytäkirjan ratifioimiseksi ja maksuvelvollisen HNS-lastin raportointijärjestelmän käyttöönottamiseksi. Päätöksen 4 ja 5 artiklassa on loppusäännökset päätöksen voimaantulopäivästä ja tahoista, joille se on osoitettu (jäsenvaltiot). Vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen tarkoituksesta ja sisällöstä Euroopan parlamentin oikeudellisen yksikön muistiossa todetaan seuraavaa: 1 Vuoden 2010 HNS-yleissopimuksella pyritään varmistamaan vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten johdosta henkilöille, omaisuudelle tai ympäristölle aiheutuvien vahinkojen tai menetysten riittävä, nopea ja tehokas korvaaminen. Yleissopimus kattaa sekä pilaantumisvahingot että muiden riskien, kuten tulipalojen ja räjähdysten, aiheuttamat vahingot. Siihen sisältyvät määräykset vastuusta henkilöille, omaisuudelle tai ympäristölle aiheutuvien vahinkojen tapauksessa, tällaisten vahinkojen korvaamisesta kansainvälisestä vaarallisten ja haitallisten aineiden rahastosta sekä säännöt vaatimuksista ja kanteista [...]. Yleissopimuksen 3 artiklan a alakohta kattaa vahingot, jotka voivat johtua ympäristön pilaantumisesta tai muusta kuin ympäristön pilaantumisesta, 3 artiklan b alakohta kattaa ympäristövahingot, 3 artiklan c alakohta kattaa muut kuin ympäristövahingot ja 3 artiklan d alakohta kattaa ympäristövahinkojen ja muiden kuin ympäristövahinkojen estämiseen ja minimoimiseen tarkoitetut toimet. Yleissopimuksen 1 6 artiklan yleisten määräysten jälkeen annetaan säännöt vastuusta, kun vahinko kuuluu yleissopimuksen soveltamisalaan (II luku, 7 12 artikla), säännöt kansainvälisen vaarallisia ja haitallisia aineita koskevan rahaston (HNSrahasto) maksamista vahingonkorvauksista (III luku, artikla) sekä säännöt tällaisiin vahinkoihin liittyvistä vaatimuksista ja kanteista (IV luku, artikla). 2 Yleissopimuksen V ja VI luvussa on siirtymä- ja loppumääräykset. V. - Asianmukaisen oikeusperustan määrittäminen Kuten edellä todetaan, EU:n toimen oikeusperustan valinnan on perustuttava objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuinvalvonnan kohteena. Näihin seikkoihin kuuluvat muun muassa toimen tarkoitus ja sisältö. Kahden oikeusperustan käyttäminen ei ole mahdollista, jos näiden oikeudellisten perustojen osalta määrätyt menettelyt ovat keskenään yhteensopimattomia tai jos oikeusperustojen kumuloituminen voi loukata parlamentin oikeuksia. Sekä neuvoston ehdottamassa SEUT:n 100 artiklan 2 kohdassa että komission ehdottamassa SEUT:n 192 artiklan 1 kohdassa edellytetään tavallista lainsäätämisjärjestystä, jotta Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat toteuttaa toimia ja antaa aiheellisia säännöksiä liikenteen ja ympäristön alalla. Koska ehdotetun neuvoston päätöksen tarkoitus on valtuuttaa jäsenvaltiot ratifioimaan vuoden 2010 HNS-pöytäkirja tai liittymään siihen ja näin ollen sitoutumaan vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen sääntöihin ja koska kyseisellä yleissopimuksella pyritään varmistamaan vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten johdosta henkilöille, omaisuudelle tai ympäristölle aiheutuvien vahinkojen tai menetysten 1 SJ-0066/16, s. 3 2 IV luvusta annetaan erillinen ehdotus neuvoston päätökseksi. RR\ doc 15/18 PE v02-00

16 riittävä, nopea ja tehokas korvaaminen, on selvää, ettei ympäristönäkökantaa mitenkään voida pitää ainoastaan liitännäisenä. Vaikuttaa siis siltä, että vuoden 2010 yleissopimuksella on useita tavoitteita ja useita tekijöitä, joita ei voida erottaa toisistaan. Yhtäältä siinä määrätään saastuttaja maksaa -periaatteesta ja periaatteesta, jonka mukaan ympäristövahinkojen varalta on ryhdyttävä ennalta ehkäiseviin toimiin, ja annetaan säännöt vastuusta ja vahingonkorvauksesta ympäristövahinkojen tapauksessa. Toisaalta sillä pyritään panemaan täytäntöön Kansainvälisen merenkulkujärjestön yleissopimus, jonka tarkoituksena on säännellä merikuljetusten yhteydessä aiheutuneita vahinkoja, muusta kuin ympäristön pilaantumisesta johtuvat vahingot mukaan lukien, sekä estää ja minimoida tällaiset vahingot. Niinpä siinä annetaan säännöt muihin kuin ympäristövahinkoihin liittyvästä vastuusta ja korvauksista. Tämän johdosta ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti voidaan päätellä, että ehdotetun neuvoston päätöksen oikeusperustan olisi oltava SEUT:n 100 artiklan 2 kohta ja SEUT:n 192 artiklan 1 kohta yhdessä SEUT:n 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan v alakohdan kanssa. VI. - Päätelmä ja suositukset Edellä mainitun perusteella sekä koska ehdotetun neuvoston päätöksen tarkoitus on valtuuttaa jäsenvaltiot ratifioimaan vuoden 2010 HNS-pöytäkirja tai liittymään siihen unionin puolesta ja näin ollen sitoutumaan vuoden 2010 HNS-yleissopimuksen sääntöihin ja koska kyseinen yleissopimus kattaa paitsi ympäristön pilaantumisesta johtuvat vahingot (pannen täytäntöön periaatteet, joiden mukaan ennalta ehkäiseviin toimiin olisi ryhdyttävä ja saastuttajan olisi maksettava), myös muut kuin ympäristön pilaantumisesta johtuvat vahingot, jotka molemmat johtuvat tiettyjen aineiden merikuljetuksista, SEUT:n 100 artiklan 2 kohta, 192 artiklan 1 kohta ja 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan v alakohta ovat asianmukainen oikeusperusta ehdotukselle. Oikeudellisten asioiden valiokunta päätti kokouksessaan 17. helmikuuta 2016 yksimielisesti 1, että ehdotetun neuvoston päätöksen asianmukainen oikeusperusta on SEUT:n 100 artiklan 2 kohta, SEUT:n 192 artiklan 1 kohta ja SEUT:n 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan v alakohta. Kunnioittavasti 1 Lopullisessa äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Max Andersson, Marie-Christine Boutonnet, Therese Comodini Cachia, Kostas Chrysogonos, Mady Delvaux, Angel Dzhambazki, Jytte Guteland, Dietmar Köster, Gilles Lebreton, Jiří Maštálka, António Marinho e Pinto, Julia Reda, Evelyn Regner, Virginie Rozière, Pavel Svoboda, Axel Voss, Tadeusz Zwiefka. PE v /18 RR\ doc

17 Pavel Svoboda RR\ doc 17/18 PE v02-00

18 LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA Hyväksytty (pvä) Lopullisen äänestyksen tulos +: : 0: Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta) Max Andersson, Marie-Christine Boutonnet, Jean-Marie Cavada, Kostas Chrysogonos, Therese Comodini Cachia, Mady Delvaux, Rosa Estaràs Ferragut, Laura Ferrara, Enrico Gasbarra, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Sajjad Karim, Dietmar Köster, Gilles Lebreton, Jiří Maštálka, Emil Radev, Julia Reda, Evelyn Regner, József Szájer, Axel Voss, Tadeusz Zwiefka Daniel Buda, Angel Dzhambazki, Stefano Maullu Jens Nilsson PE v /18 RR\ doc