40-vuotiaan Suiningin metsästysseuran historiikki

Transkriptio

1 vuotiaan Suiningin metsästysseuran historiikki Juhani Määttä ja Teemu Junttila

2 Suiningin metsästysseuran 40-vuotishistoriikki Suiningin alueella on toiminut metsästysseura 40-vuotta. Se on lyhyt aika verrattuna siihen tuhansien vuosien mittaiseen ajanjaksoon jolloin seuran alueella on metsästystä harjoitettu. Paikannimet kertovat meille menneistä metsästystavoista. Suiningin metsästysseuran alueelta löytyy esimerkiksi Ritakorpi, Ritalampi ja Ritalehto. Rita tarkoittaa loukkupyydystä. Seuran alueelta löytyvä Pyssysuo on todennäköisesti saanut nimensä paikalla toimineista asetusjousista ja asetuspyssyistä, jotka vireeseen pantuna pyysivät itsekseen suurriistaa, lähinnä karhuja ja peuroja. on selvää, että ihmisillekin vaarallisesta pyydyksestä haluttiin varoittaa myös paikannimen avulla Seuran rajalla olevan Liittolammen Liitto sana on mahdollisesti suomennos Inarin saamen sanasta littom. Lammelle on tehty liitto eli on sovittu kohtaamisesta siellä. Liittolampihan sijaitsee Kuntivaaran lähellä. Kunti sana sisältää peuraa merkitsevä saamen sanan goddi. Historian tutkijoiden mukaan, Lappalaisten kylässä oli asukkaita juuri niin paljon, että metsäpeuran ajometsästys oli mahdollista. Lappalaiskylä hajaantui kesäksi eri puolille laajaa aluetta. Syksyllä kokoonnuttiin yhteen harjoittamaan metsäpeuran ajometsästystä. Liittolammelle on aikanaan voitu hyvinkin tehdä liitto metsäpeuran ajometsästystä varten. Liittolampi paikannimenä on siten mahdollisesti muistona paljon vanhemmasta metsästysseurasta. Kuusamossa oli perinteisesti metsästetty vapaasti. Vuonna 1959 päättynyt isojako toi tullessaan tilat, palstat ja rajat. Suomalaisessa lainsäädännössä metsästysoikeus ja siitä päättäminen annettiin maanomistajalle vaikka myös sen jakamista tasan kaikelle kansalle on esitetty luvun alun kyläyhteisö oli paljon nykyistä enemmän tekemisessä keskenään. Kuljettiin samalla postiautolla, kortteenrattiin toisten pirteissä ja asuttiin samoilla kämpillä. Metsästysluvan pyytäminen ja saaminen oli helppoa luvun aikana tilat jakaantuivat, väki muutti Ruotsiin ja kaupunkeihin ja metsästyslupien saaminen ja pyytäminen vaikeutui. Myös metsästyksen valvonta koettiin tuolloin tarpeelliseksi. Kerrotaan tarinaa Kirkonkylän herraseurueesta, joka metsästi Suiningin alueella ja ryhtyi jämäkästi tivaamaan maanomistajan metsästyslupaa sitä heiltä tivanneelta maanomistajalta. Niinpä isännät antoivat Juhani Alatalolle tehtäväksi ilmoittaa Koillissanomissa Määttälän maamiesseuran talolla järjestettävästä kokouksesta. Ilmoitus sai liikkeelle viitisenkymmentä henkilöä eri kyliltä. Alussa oli ajatuksena, että seuran alue kattaisi myös Lehdon ja Kiviperän alueet. Siitä ajatuksesta kuitenkin luovuttiin ja sinne syntyi Suininki-Itäperän metsästysseura. 1

3 Suiningin metsästysseuran virallinen perustamispäivä on , jolloin kokous hyväksyi säännöt ja organisoi alun toiminnot. Perustamisasiakirjan allekirjoittivat maanviljelijä Esko Määttä, piirikassanhoitaja Veikko Alatalo ja opettaja Juhani Alatalo. Seuran rekisteröintipäivä on Suiningin metsästysseuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin maanviljelijä Esko Määttä. Johtokuntaan valittiin seuraavat henkilöt: Juhani Alatalo sihteeri/rahastonhoitaja, Veikko Alatalo, Mauno Kämäräinen, Lauri Leiden, Alpo Lämsä ja Paavo Ritola. Johtokuntaan valittiin edustajia eri puolelta seuran aluetta ja se sai tehtäväkseen asioiden viemisen eteenpäin reippaassa tahdissa. Alussa suuri urakka oli metsästysoikeuden vuokrauspapereiden saaminen kuntoon. Voidaan sanoa, että aika oli todella kypsä seuran luomiseksi. Maanomistajat luovuttivat maansa seuran käyttöön vaikka talossa ei metsästävää ihmistä sillä hetkellä ollutkaan. Yhteinen asia kuitenkin yhdisti kyläkunnittain ihmisiä. Alkuvuosina tehtiin todella kova työ, mutta se kantoi hyvän tuloksen. Seuran alue muotoutui nopeasti nykyisen kaltaiseksi, tosin hieman nykyistä suuremmaksi. Jo vuoden päästä seuraan kuului 72 maanomistajajäsentä sekä 9 ns. maksavaa jäsentä. Suiningin metsästysseuraan on alusta alkaen hyväksytty jäseniksi maanomistajia ja heidän perheenjäseniään, vävyjä ja miniöitä sekä kylällä asuvia. Pelkästään maanomistajalta vuokratulla metsästysoikeudella ei seuran jäseneksi ole ketään hyväksytty. Seuran ensimmäisinä toimintavuosina metsästyksen valvonta oli ajankohtaista luvulla seuran alueella toimi vuodesta 1973 alkaen nimettynä metsästyksen valvojana Pentti Alajuuma, joka liikkui alueella valtion autolla tai omalla autolla riistanhoitoyhdistyksen kustantamana. Nimetyllä metsästyksenvalvojalla oli metsästysoikeus seuran alueella ja hän vuosiraportin yhteydessä kertoo saaneensa yhden näädän, kaksi korppia ja viisi teertä. Vuonna 1974 perustettiin ammuntajaosto ja aloitettiin haulikkoammunta. Seura hankki savikiekonheittimen ja haulikon harjoittelua varten. Ensimmäinen harjoittelupaikka kunnostettiin Isolle suolle. Hirvenmetsästystä käsiteltiin Johtokunnan kokouksessa :sä, jossa keskusteltiin hirviluvan anomisesta ja päätettiin, ettei ensi syksynä vielä anota. 2

4 Vuonna 1975 seuran yleinen kokous päätti antaa luvan hakea hirvilupaa, sillä ehdolla, että yhteisiin peijaisiin löytyy lihat. Hirviporukka sai luvan ampua yhden hirven. Siinä onnistuttiin ja noin 10 miehen porukka oli alkuna Suiningin metsästysseuran hirvenpyynnille. Hirven harvinaisuudesta kertoo se, että jopa hirven jäljistä uutisoitiin Koillissanomissa ja Erivaarantien ylittäneitä hirven jälkiä tultiin katsomaan Liikasenvaarasta saakka. Suiningin metsästysseura on tarjonnut maanomistajille, kyläläisille ja jäsenille hirvipäivällisen vuosittain vuodesta 1975 lähtien. Riistalaskentaa tehtiin alkuvuosina niin sanottuna reittiarviointina. Ohjeen mukaan reitin olisi tullut olla vähintään 60 kilometrin pituinen, mutta Suiningin metsästysseuran suorittaman arviointireitin pituus vaihteli viidentoista ja neljänkymmenen kilometrin välillä Reitti käveltiin kolmeen mieheen rinnakkain, niin että kukin tarkkaili kahdenkymmenen metrin levyistä kaistaletta. Reitti käveltiin loppukesällä. Esimerkiksi vuonna 1983 Heikki Kämäräinen, Ossi Tyynelä, Vesa Karvonen, Ari Ilmola, Alpo Lämsä, Esa Hemming ja Esa Hemmilä arvioivat Matti Tyynelän johdolla elokuun neljäntenätoista päivänä yhteensä 40 kilometrin mittaisen reitin, jolta havaittiin kaksi teeri poikuetta joissa joissa toisessa oli neljä ja toisessa kahdeksan poikasta ja emot kummassakin. Vuonna 1977 solmittiin Suiningin kalastuskunnan kanssa vuokrasopimus vesilinnun metsästyksestä vesialueella ja ammutun hirven noutamisesta. Sopimuksessa sovittiin myös vesilinnun metsästyslupatuottojen jakamisesta ja se on voimassa nykyäänkin. Suiningin metsästysseuran logon on suunnitellut taiteilija/opettaja Rauno Salminen ja se valmistui vuonna Vuonna 1980 Suiningin metsästysseuran puheenjohtajuus siirtyi Juuso Riihiaholle Esko Määtän poismenon johdosta. Seuran toimintaa laajennettiin perustamalla uudet riista- ja hirvijaostot. Jäsenistölle hankittiin jäsen- ja sääntökirja. 3

5 1980-luvulla seuran omat kilpailut laajenivat haulikkoammunnasta hirviammuntaan, hirvenhiihtoon ja hirvenjuoksuun. Seuran jäsenet ovat menestyksekkäästi osallistuneet etenkin hirvenhiihtoon ja saavuttaneet niissä jopa SM-tason sijoituksia. Tuorein Suiningin metsästysseuran Suomenmestaruusmitalisti on Aleksi Palosaari, joka sai SM-pronssin hirvenhiihdossa vuosina 2010 ja Juha-Matti Määttä sai 1990-luvulla Hirvenhiihdon SM-kultaa kaksi hopeaa ja kaksi pronssia. Seuran jäsen Jukka Kurvinen sai Hirvenhiihdon Suomenmestaruus viestin pronssimitalin vuonna Suiningin metsästysseuran joukkue voitti Pohjois-Suomen mestaruuden hirvenhiihdon viestissä Joukkueessa hiihtivät Teppo Auvinen, Mauri Klemetti, Juhani Lämsä ja Kauko Palosaari. Juhani Lämsä voitti myös Hirvenhiihdon henkilökohtaisen Pohjois-Suomen mestaruuden 1980-luvulla. Oman metsästysmajan ja ampumaradan hankkiminen katsottiin tarpeelliseksi 1980-luvun alkupuolella. Tontin saamiseksi anottiin Kuusamon kunnalta vuokralle Kivi-Piskamon pohjoisrannalta 12,5 hehtaarin määräalaa johon kaavailtiin metsästysmajaa sekä haulikko ja kivääriratoja. Kunnanhallitus kuitenkin hylkäsi hakemuksen kaavoituslautakunnan esityksestä, koska lautakunnan mielestä kunnalla oli niin vähän rantaa eikä kivääriradan rakentaminen alueelle ei olisi helppoa ja kun seuralla jo oli haulikkorata. Metsästys seura luopui ajatuksesta rakentaa Kivi-Piskamon alueelle ja etsi uusia sijoituspaikkoja. Haulikko- ja hirvirata kunnostettiin Ritakorpeen, jossa se toimii harjoituspaikkana edelleenkin. Ritakorvella on kisattu monet kerrat haulikkoammunnassa. Yksi monet kerrat Koillissanomissa uutisoitu kisa oli Juhannustuoppi-kisa. Vuonna 1986 metsästysseuralle laadittiin uudet säännöt sääntötoimikunnan toimesta Kalevi Heikkilän johtaessa työtä. Merkittävin ero ensimmäisiin sääntöihin oli se, että nyt seura saattoi erottaa jäsenen, mikäli hän menetti jäsenyyden valintaperusteen. Muutos ei kuitenkaan koskenut ensimmäisten sääntöjen aikana valittuja jäseniä. Tällöin laaditut säännöt ovat voimassa nykyäänkin, eikä sääntöjen muuttamiseen ole nähtävissä tarvetta. Sääntömuutoksen yhteydessä laadittiin myös hirvisääntö, jota sitten muutkin seurat Kuusamossa lainasivat käyttöönsä. Vuonna 1983 seura sai sihteeri rahastonhoitajaksi Matti Tyynelän. 4

6 Seuran kaatamat hirvet oli nyljetty, riiputettu ja paloiteltu Tyynelän ladossa luvun alkupuolella hirvikanta kasvoi ja kaatomäärät sen mukana. Tämän johdosta katsottiin tarpeelliseksi aloittaa hirviliiterin teko. Paikka löytyi sopuisasti jakokunnan maalta Santakummusta. Hirviliiteri rakennettiin Santakumpuun pääasiassa hirviporukan talkoina ja sitä laajennettiin lämpöeristetyllä paloittelutilalla. Talkoiden vetäjänä ja liiterin suunnittelijana toimi Juhani Määttä. Hirviliiterin paloittelutilaan hankittiin työtä helpottamaan vannesaha ja lihamylly. Hirviluvat haettiin alkuvuosina metsästysseuroittain ja alueittain. Suiningin metsästysseuralla oli kaksi aluetta ns. iso alue ja Kuntivaaran-Särkivaaran alue. kummallekin alueelle haettiin ja myönnettiin omat hirvenkaatoluvat. Toisin sanoen Kuntivaaraan myönnetyllä luvalla ei saanut kaataa hirveä isolta alueelta. Hirviasiat herättivät kovaa keskustelua kiistelyä etenkin riistanhoitoyhdistyksen kokouksissa. Vuonna 1985 sovittiin Vuotungin metsästysseuran aloitteesta, että Kuusamo jaetaan hirvenkaatolupien hakemisessa lohkoihin, jotka sopisivat keskenään alueelle jätettävästä hirvikannasta. Suiningin metsästysseura, Mouruvaaran metsästysseura, Nissin seudun erä, Rukan metsästäjät, Suininki-Itäperän metsästysseura ja Vuotungin metsästysseura muodostivat yhdessä hehtaarin laajuisen Koillis-lohkon. Lohkojako on osoittautunut toimivaksi myös karhun metsästyksessä sen jälkeen kun karhun vapaa metsästysoikeus korvattiin muuhun metsästysoikeuteen sidotuksi. Juhani Määtän puheenjohtajakausi alkoi vuonna Hirviliiterin tultua ensimmäisen kerran valmiiksi heräsi ajatus rakentaa riistapolku Suiningin metsästysseuran alueelle. Paikaksi valittiin Vaimojärven tien, Syvä-Leppilammen, Leppivaaran, Ahvenjärven ja Vuotungintien rajaama alue. Riistapolun rakentaminen sujui hyvien yhteistyökumppaneiden kanssa jouhevasti. Riistapolku avattiin virallisesti ja sen jälkeen sitä on laajenettu kerran 1990-luvun lopussa ja korjattu useasti. Riistapolku on tunnettu vierailukohde Kuusamossa. Vuonna 1991 seuran vetäjäksi valittiin Alpo Lämsä. Samana vuonna, kesäkuussa, seuran jäsenet tekivät retken Riihimäen Erämessuille. Suiningin metsästysseuran 20- vuosijuhla pidettiin Määttälän koululla Vuonna 1993 hirviporukka rakensi ampumalavoja eri puolille seuran aluetta. Joitakin lavoja on sen jälkeen siirretty ja kaikkia on hieman korjattu. Lavat ovat edelleen käyttökelpoisia ja niitä on käytetty tänäkin vuonna. 5

7 Hirvikannan vaihtelusta kertoo se, että vuoden 1996 hirviporukan kokoamispalaverissa pohdittiin aluksi, että lähdetäänkö hirvijahtiin sinä vuonna lainkaan. Onneksi hirvikanta on siitä vuodesta kasvanut. Kuitenkin aina tulevan vuoden kaatomääristä päätettäessä on syytä muistaa, että sellainenkin vuosi on ollut. Hirviliiterin riiputustilan lattia pinnoitettiin 1990-luvun puolessa välissä. Hirviliiterillä kävi kutsumattomia vieraita murtovälineineen , mutta vakuutusyhtiö korvasi aiheutuneen vahingon. Suiningin metsästysseuran vuosikokouksissa keskusteltiin 1990-luvulla useasti vesilintuvesien kunnostamisesta Hannu Määtän aloitteesta. Aihe on edelleenkin ajankohtainen, koska kuluvana vuonna on valmistunut ensimmäinen rakennettu kosteikko Suiningin metsästysseuran alueelle. Esa Riihiaho valittiin Suiningin metsästysseuran puheenjohtajaksi vuonna Uudistettu Hirvisääntö hyväksyttiin kesäkokouksessa vuonna 2003 Hirviliiterin takana olleen nuotiopaikan päälle rakennettiin Pekka Weckmanin suunnittelema kota vuonna Samana vuonna seuralla oli kaksi sihteeriä/rahastonhoitajaa Tero Hietalan harjoitellessa ja Matti Tyynelän lopettaessa vuoden 2004 loppuun mennessä. Tero Hietala toimii Suiningin metsästysseuran sihteerinä ja rahastonhoitajana nykyisinkin. Seuran jäsenten kenneltoimintaa kehitettiin vuonna 2005 liittymällä Pohjois- Pohjanmaan kennelpiirin jäsenyhdistykseksi ja aloittamalla kanakoirien erikoiskokeet ja vesikokeet. Manne Liimatainen valittiin Suiningin metsästysseuran puheenjohtajaksi vuoden 2006 elokuussa. Samassa kokouksessa päätettiin keskustelun jälkeen hyväksyä ensimmäinen avopuoliso Suiningin metsästysseuran jäseneksi. Suomalaisten keskimääräisen eliniän piteneminen aiheutti sen, että vuoden 2007 syyskokouksessa päätettiin, että myös maanomistajasta seuraava ja sitä seuraava kolmas sukupolvi on oikeutettu seuran jäsenyyteen. Näitä kolmannen polven jäseniä on sen jälkeen hyväksytty muutamia. 6

8 Hirviliiterin paloittelutila saneerattiin helpommin puhtaana pidettäväksi vuonna Seinät ja katto pinnoitettiin maalatulla pellillä ja lattian laatoitus purettiin ja korvattiin pinnoitteella. Työ tehtiin hirviporukan talkoina. Rakentamiseen tarvittavat varat kerättiin hirviporukalta. Syksyjen muuttuessa yhä lämpimämmiksi tuli ajankohtaiseksi varustaa hirviliiteri jäähdytyslaitteistolla. Tämän vuoksi aiemmin eristämättömänä ollut riiputustila eristettiin ja jaettiin väliseinällä jäähdytettyyn riiputustilaan ja jäähdyttämättömään ruhon siistimistilaan. Kaikki sisäkatot ja seinät verhoiltiin maalatulla pellillä. Samassa yhteydessä parannettiin myös liiterillä syntyvien jätevesien käsittelyä. Nylkemistä helpotettiin asentamalla sähkövinssi ruhon nostamiseksi ja valmistamalla erityinen nahanrullauskone esikäsittelytilan eteen. Hirven nylkemisen hygieniaa parannettiin vuonna 2009 valalamalla erityinen pinnoitettu ja viemäröity laatta esikäsittelytilan eteen. Hirviliiterin kolmena vuotena toteutetun peruskorjauksen suunnitteli Tero Hietala. Työ tehtiin hirviporukan talkoina ja sitä johtivat Tero Hietala, Juhani Määttä ja Teppo Pesonen. Rakentamiseen tarvittavat varat kerättiin hirviporukalta ja lisäksi myytiin hirven ruhoja jalostajille. Heikki Kämäräinen valittiin Suiningin metsästysseuran puheenjohtajaksi vuonna Samana vuonna julkaistiin Suiningin metsästysseuran kotisivut ja niitä on ylläpidetty siitä lähtien sihteerin toimesta luvulla oli hirvennoudossa ongelmitta hyödynnetty seuran jäsenten omia mönkijöitä file-palkalla. Hirviporukka halusi kuitenkin fileet jakoon, joten vuonna 2011 hankittiin oma mönkijä. Mönkijää on sen jälkeen käytetty hirven noudon lisäksi riistanhoitotyössä ja riistapolun ylläpidossa. samana vuonna uusittiin lihamylly ja seuraavana vuonna hankittiin mönkijälle talli. Suiningin metsästysseuran alueen tilojen jakautuminen entistä pienempiin tiloihin johti 2010-luvulle siirryttäessä uuteen käytäntöön. Nykyisen käytännön mukaan seuralle vuokrattua aluetta tulee olla vähintään 10 hehtaaria jäsentä kohti. Poikkeuksena ovat seuran alueella vakituisesti asuvat henkilöt. Jäsenyyden perusteita ei tällöin muutettu, joten jäsenyyden tulee edelleen pääsääntöisesti perustua maanomistamiseen tai maanomistajan sukulaisuuteen. Anssi Lämsä valittiin Suiningin metsästysseuran kahdeksanneksi puheenjohtajaksi vuonna

9 Kuluneen neljänkymmenen vuoden aikana Suininingin metsästysseuran alueella on tavattu uusina riistaeläiminä metsäkauris, majava ja supikoira, joista metsäkauris on seuran päätöksellä rauhoitettu. Metsäkanalinnuista pyy on runsastunut ja riekko taantunut. Seuran vuosittain toistuvaksi toiminnaksi on vakiintunut tammikuun vuosikokous, pilkki/ulkoilupäivä, kesäkokous ja samassa yhteydessä pidetty hirviporukan järjestäytyminen sekä Kekrin tietämillä järjestetty hirvipäivällinen. Lopuksi haluan omasta ja johtokunnan puolesta kiittää kaikkia Suiningin metsästysseuralle maata vuokranneita, seuran toimintaan osallistuneita ja seuran toimintaa tukeneita. Toivotaan, että seuraavat neljäkymmentä vuotta ovat yhtä sopuisia ja toimeliaita kuin nämä ensimmäiset. Historiikin laativat Juhani Määttä ja Teemu Junttila. 8