EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO. Bryssel, 3. kesäkuuta 2010 (09.06) (OR. en) 9288/10 ADD 1. Toimielinten välinen asia: 2010/0817 (COD)

Transkriptio

1 EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO Bryssel, 3. kesäkuuta 2010 (09.06) (OR. en) Toimielinten välinen asia: 2010/0817 (COD) 9288/10 ADD 1 COPEN 117 EUROJUST 49 EJN 13 PARLNAT 13 CODEC 384 ILMOITUS Asia: Belgian kuningaskunnan, Bulgarian tasavallan, Viron tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan aloite Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rikosoikeuden alan eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä Perustelut Valtuuskunnille toimitetaan oheisena perustelut, jotka koskevat jäsenvaltioiden ryhmän esittämää aloitetta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rikosoikeuden alan eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä. 9288/10 ADD 1 1

2 Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi rikosoikeuden alan eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä PERUSTELUT Ehdotetun direktiivin tavoitteena on luoda yksi, tehokas ja joustava väline toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevien todisteiden hankkimiseksi rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä. Tämänhetkisessä tilanteessa oikeusviranomaisten on käytettävä kahta eri järjestelmää, keskinäistä oikeusapua ja vastavuoroista tunnustamista. Ensiksi mainittu järjestelmä on antanut aihetta monenlaisiin yleissopimuksiin ja pöytäkirjoihin 1. Sitä voidaan käyttää kaikissa tapauksissa asianomaisen tutkintatoimen tai todisteen tyypistä riippumatta. Vastavuoroista tunnustamista voidaan toisaalta käyttää ainoastaan tällä hetkellä hyväksyttyjen välineiden piiriin kuuluvilta osin. Tänä päivänä on olemassa kaksi todisteiden hankkimiseen sovellettavaa vastavuoroisen tunnustamisen välinettä: neuvoston puitepäätös 2003/577/YOS, tehty 22 päivänä heinäkuuta 2003, omaisuuden tai todistusaineiston jäädyttämistä koskevien päätösten täytäntöönpanosta Euroopan unionissa (jäljempänä 'jäädyttämispäätöksiä koskeva puitepäätös') 2 ja puitepäätös 2008/978/YOS, tehty 18 päivänä joulukuuta 2008, eurooppalaisesta todisteiden luovuttamismääräyksestä esineiden, asiakirjojen ja tietojen hankkimiseksi rikosasian käsittelyä varten (jäljempänä 'eurooppalaista todisteiden luovuttamismääräystä koskeva puitepäätös'), jota sovelletaan vain ennalta olemassa oleviin todisteisiin. Lukuisat välineet, joita voidaan soveltaa keskinäiseen oikeusapuun, ja keskinäisen oikeusavun ja vastavuoroisen tunnustamisen rinnakkainen olemassaolo luovat pirstaleisen lähestymistavan, joka vaikeuttaa oikeusviranomaisten tehtävää, mikä on päinvastaista sen kanssa, mitä vastavuoroisella tunnustamisella odotetaan saatavan aikaan. Eurooppa-neuvosto päätti 11 päivänä joulukuuta 2009 hyväksymässään Tukholman ohjelmassa, että olisi yhä jatkettava toimia, joilla pyritään luomaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen pohjautuva kattava järjestelmä todisteiden saamiseksi asioissa, joilla on rajatylittävä ulottuvuus. Eurooppa-neuvosto totesi, että alalla voimassa olevat 1 2 Lisätietoja, ks. tähän ehdotukseen liitetty yksityiskohtainen selvitys (9288/10 COPEN 117 EUROJUST 49 EJN 13 PARLNAT 13 CODEC 384 ADD 1). EUVL L 196, , s /10 ADD 1 2

3 välineet muodostavat hajanaisen järjestelmän ja että tarvitaan uusi lähestymistapa, joka perustuu vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen mutta jossa otetaan huomioon myös perinteisen keskinäistä oikeusapua koskevan järjestelmän joustavuus. Eurooppa-neuvosto vaati sen vuoksi kattavaa järjestelmää, jolla korvattaisiin kaikki alalla voimassa olevat välineet, eurooppalaisesta todisteiden luovuttamismääräyksestä tehty puitepäätös mukaan luettuna, ja joka kattaisi mahdollisimman pitkälle kaikenlaiset todisteet ja sisältäisi määräajat täytäntöönpanolle sekä rajoittaisi mahdollisimman paljon kieltäytymisperusteita. Tähän ehdotukseen liitetty yksityiskohtainen selvitys ( /10 COPEN ) sisältää seikkaperäisen kuvauksen nykytilanteesta aiheutuvista ongelmista. Siinä selostetaan myös tähän ehdotukseen johtaneet syyt. Uuden välineen mukanaan tuomat tärkeimmät muutokset ovat: menettelyn yksinkertaistaminen luomalla yksi ainoa väline (uusi direktiivi) ja siten kaikkien olemassa olevien välineiden korvaaminen siltä osin kuin on kyse todisteiden hankkimisesta, mukaan lukien keskinäistä oikeusapua koskevat yleissopimukset, jäädyttämispäätöksiä koskeva puitepäätös ja eurooppalaista todisteiden luovuttamismääräystä koskeva puitepäätös; keskeisenä on suoritettava tutkintatoimi (kuten keskinäisessä oikeusavussa) eikä hankittavien todisteiden tyyppi (kuten eurooppalaista todisteiden luovuttamismääräystä koskevassa puitepäätöksessä); eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta tai tunnustamisesta kieltäytymistä koskevien mahdollisuuksien rajoittaminen; menettelyn nopeuttaminen; käytännön parannukset, kuten määräyksen antaneen valtion edustajien mahdollisuus osallistua eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanoon täytäntöönpanovaltiossa. I LUKU: EUROOPPALAINEN TUTKINTAMÄÄRÄYS 1 artikla: Eurooppalaisen tutkintamääräyksen määritelmä ja velvollisuus panna se täytäntöön Tässä artiklassa esitetään eurooppalaisen tutkintamääräyksen määritelmä. Siinä selvennetään, että eurooppalaisen tutkintamääräyksen tavoitteena on ensi sijassa erityisen tutkintatoimen suorittaminen. 3 kohdassa todetaan perusoikeuksien ja keskeisten oikeusperiaatteiden tärkeys, kuten tehdään kaikissa välineissä, jotka koskevat vastavuoroista tunnustamista rikosoikeudellisten menettelyjen yhteydessä. 9288/10 ADD 1 3

4 2 artikla: Määritelmät 2 artiklassa esitetään useiden ehdotuksessa käytettyjen käsitteiden määritelmät. 2 artiklan a ja b kohdassa esitetään määräyksen antaneen viranomaisen ja täytäntöönpanoviranomaisen määritelmät. Tämä artikla tulee lukea yhdessä 28 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 6 artiklan 2 kohdan kanssa; edellisessä säädetään, että jäsenvaltioiden on ilmoitettava määräyksen antaneeksi viranomaiseksi ja täytäntöönpanoviranomaiseksi nimetyt viranomaiset, ja jälkimmäisessä säädetään mahdollisuudesta nimetä keskusviranomaiset. Keskusviranomaisilla voi kuitenkin olla vain hallinnollinen rooli eurooppalaisen tutkintamääräyksen toimittamisessa. a) määräyksen antanut viranomainen: useimmat jäsenvaltiot todennäköisesti käyttävät i alakohtaa, jossa säädetään tuomarin, tuomioistuimen, tutkintatuomarin tai syyttäjän nimeämisestä eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamiseen toimivaltaiseksi viranomaiseksi. Erilaisten kansallisten järjestelmien huomioon ottamiseksi ii alakohdan mukaan on kuitenkin mahdollista nimetä toisentyyppinen oikeusviranomainen, kunhan tämä toimii kyseisessä tapauksessa tutkintaviranomaisena rikosoikeudellisessa menettelyssä ja sillä on kyseisessä tapauksessa toimivalta antaa todisteiden keräämistä koskeva määräys. Jäsenvaltio voi esimerkiksi nimetä poliisiviranomaisen määräyksen antaneeksi viranomaiseksi eurooppalaisen tutkintamääräyksen osalta, mutta vain jos kyseisellä poliisiviranomaisella on toimivalta antaa kyseistä tutkintatointa koskeva määräys kansallisella tasolla. Tämä ratkaisu on olemassa olevien keskinäisten oikeudellisten välineiden sekä eurooppalaista todisteiden luovuttamismääräystä koskevan puitepäätöksen mukainen. Jälkimmäinen on kuitenkin vähemmän joustava, sillä se sisältää vahvistamismenettelyn, jolla täytäntöönpanovaltio voi vaatia jäsenvaltioilta, jotka ovat nimenneet esimerkiksi poliisiviranomaisia määräyksen antaneiksi viranomaisiksi, vahvistuttamaan eurooppalaisen todisteiden luovuttamismääräyksen stricto sensu oikeusviranomaisella (tuomari, syyttäjä, tuomioistuin tai tutkintatuomari). Tämä vahvistamismenettely on yksi eurooppalaisen todisteiden luovuttamismääräyksen mukanaan tuomista uusista monimutkaisuuksista keskinäiseen oikeusapuun verrattuna, ja yksinkertaistaminen on siksi tarpeen. Direktiiviehdotuksessa esitetty ratkaisu on lisäksi vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukainen. 9288/10 ADD 1 4

5 b) täytäntöönpanoviranomainen: jäsenvaltioiden asiana on myös päättää, mikä viranomainen nimetään täytäntöönpanoviranomaiseksi. Jäsenvaltiolla ei kuitenkaan ole täyttä toimintavapautta, sillä täytäntöönpanoviranomaisen on oltava viranomainen, jolla on toimivalta suorittaa eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittu tutkintatoimi vastaavanlaisessa kansallisessa tapauksessa. Jos annetaan eurooppalainen tutkintamääräys kotietsinnän suorittamiseksi jossain tietyssä paikassa jäsenvaltiossa A, täytäntöönpanoviranomaisen on oltava viranomainen, joka olisi vastaavanlaisessa kansallisessa tapauksessa toimivaltainen päättämään kotietsinnän suorittamisesta kyseisessä paikassa. 3 artikla: Eurooppalaisen tutkintamääräyksen soveltamisala 3 artikla on ehdotuksen olennainen osa. Kuten edellä olevasta selostuksesta ja yksityiskohtaisesta selvityksestä käy selville, yksi ehdotuksen päätavoitteista on helpottaa oikeudellista yhteistyötä tällä alalla korvaamalla kaikki olemassa olevat välineet (ja niin ollen sekä keskinäistä oikeusapua että vastavuoroista tunnustamista koskevat välineet) yksillä puitteilla. Eurooppalaisen tutkintamääräykseen piiriin on siksi periaatteessa kuuluttava kaikki tutkintatoimet, joiden tavoitteena todisteiden hankkiminen. Tämä sääntö on 3 artiklan 1 kohdassa. Jotkin toimet edellyttävät kuitenkin erityisiä sääntöjä, joita on parempi käsitellä erikseen. Tämä pätee yhteisen tutkintaryhmän perustamiseen ja todisteiden keräämiseen yhteisessä tutkintaryhmässä (3 artiklan 2 kohdan a alakohta), joista säädetään sekä keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä 29 päivänä maaliskuuta 2000 tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä 'EU:n keskinäistä oikeusapua koskeva vuoden 2000 yleissopimus') 13 artiklassa 1 että yhteisistä tutkintaryhmistä 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyssä puitepäätöksessä 2002/465/YOS 2. Ryhmän perustaminen edellyttää esimerkiksi monimutkaisen sopimuksen allekirjoittamista. Mitä tulee todisteiden hankkimiseen ryhmän puitteissa, yhteisestä tutkintaryhmästä saatava lisähyöty on juuri se, että todisteet liikkuvat vapaasti ryhmän sisällä, mikä tarkoittaa, että sen jäsenten keskuudessa eurooppalaista tutkintamääräystä ei tarvita. Tämä poissulkeminen koskee myös kahta telekuuntelutyyppiä, joiden osalta on monimutkaiset määräykset EU:n keskinäistä oikeusapua koskevan vuoden 2000 yleissopimuksen artiklassa. Nämä koskevat satelliittiteleviestinnän kuuntelua sekä telekuuntelua, johon liittyy viestin välitön siirto pyynnön esittäneeseen jäsenvaltioon. Tällaisten määräysten sisällyttäminen eurooppalaiseen tutkintamääräykseen vaikuttaisi uusien puitteiden johdonmukaisuuteen, eikä se ole tarpeen, koska 1 2 EYVL C 197, , s. 3. Ks. myös: Selitysmuistio, EYVL C 379, , s. 7. EYVL L 162, , s /10 ADD 1 5

6 nämä tutkintatoimet ovat hyvin erillään muista eikä siksi ole tarpeen säätää mahdollisuudesta, että pyynnön esittänyt tai määräyksen antanut viranomainen liittää ne samaan pyyntöön kuin muut tutkintatoimet. Yhteistyö näiden toimien suorittamiseksi on edelleen mahdollista olemassa olevien sääntöjen nojalla, jotka korvataan ainoastaan siltä osin kuin ne koskevat eurooppalaisen tutkintamääräyksen piiriin kuuluvia toimia (ks. 29 artikla). On tärkeää huomata, että ainoastaan nämä telekuuntelutyypit jätetään eurooppalaisen tutkintamääräyksen soveltamisalan ulkopuolelle. Tavanomaisesta telekuuntelusta säädetään ehdotuksen 27 artiklassa, jossa on joustavat säännöt tältä osin. 4 artikla: Menettelyt, joita varten eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa Ehdotus perustuu kokonaisuudessaan eurooppalaista todisteiden luovuttamismääräystä koskevan puitepäätöksen 5 artiklaan siltä osin kuin on kyse menettelytyypeistä, joiden osalta voidaan antaa eurooppalainen tutkintamääräys. Eurooppalainen tutkintamääräys on suunniteltu todisteiden hankkimiseen rikosoikeudellisissa menettelyissä, mutta se kattaa myös joitakin hallinnollisia menettelyjä, joilla on rikosoikeudellinen ulottuvuus ja jotka täyttävät tarkat kriteerit. Vaikka ehdotuksen 4 artikla ja eurooppalaista todisteiden luovuttamismääräystä koskevan puitepäätöksen 5 artikla ovat täysin samanlaiset, eivät hallinnollisia menettelyjä koskevat säännöt ole aivan samat. Koska eurooppalaisen tutkintamääräyksen soveltamisalaa on laajennettu merkittävästi koskemaan melkein kaikkia tutkintatoimia, on lisätty uusi kieltäytymisperuste, jolla on mahdollista kieltäytyä eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta, jos kyseinen tutkintamääräys on annettu muuta kuin rikosoikeudellista menettelyä varten (10 artiklan 1 kohdan d alakohta). 5 artikla: Eurooppalaisen tutkintamääräyksen sisältö ja muoto Itse eurooppalainen tutkintamääräys on liitteessä esitetty lomake, joka on asianmukaisesti täytetty ja jonka määräyksen antanut viranomainen on allekirjoittanut (5 artiklan 1 kohta). Lomake ei näin ollen ole "todistus", joka on erillisen päätöksen liitteenä, kuten useissa vastavuoroista tunnustamista koskevissa välineissä (ks. esim. jäädyttämispäätöksiä koskeva puitepäätös). Eurooppalaisen tutkintamääräyksen osalta valittu ratkaisu on sama, jota on käytetty eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä ja eurooppalaisessa todisteiden luovuttamismääräyksessä, joissa on vain yksi asiakirja, joka määräyksen antaneen viranomaisen on toimitettava. 9288/10 ADD 1 6

7 Kielten osalta (5 artiklan 2 kohta) ratkaisu on samankaltainen kuin se, jota on käytetty muissa vastavuoroista tunnustamista koskevissa välineissä. Täytäntöönpanovaltiona kunkin jäsenvaltion on päätettävä, millä kielellä eurooppalainen tutkintamääräys on sille toimitettava. Jokaisen jäsenvaltion on hyväksyttävä jollekin sen virallisista kielistä käännetyt tai tällaisella kielellä annetut eurooppalaiset tutkintamääräykset, mutta 5 artiklan 2 kohdassa myös kehotetaan jäsenvaltioita ilmoittamaan mahdolliset muut kielet. Velvollisuudesta ilmoittaa kunkin jäsenvaltion hyväksymät kielet säädetään 28 artiklan 1 kohdan b alakohdassa. II luku Menettelyt ja takeet määräyksen antaneen valtion osalta 6 artikla: Eurooppalaisen tutkintamääräyksen toimittaminen ja muoto Eurooppalaisen tutkintamääräyksen toimittamista ja muotoa koskevan 6 artiklan sisältö on sama kuin eurooppalaista todisteiden luovuttamismääräystä koskevan puitepäätöksen 8 artiklan, jossa puolestaan on vastavuoroista tunnustamista koskevien välineiden vakiosanamuoto. Kaiken virallisen yhteydenpidon on tapahduttava määräyksen antaneen viranomaisen ja täytäntöönpanoviranomaisen välisiä suoria yhteyksiä käyttäen (6 artiklan 1 kohta). On kuitenkin mahdollista nimetä keskusviranomaisia avustamaan oikeusviranomaisia. Nämä voivat osallistua eurooppalaisen tutkintamääräyksen toimittamiseen ja vastaanottamiseen, mutta tämä koskee ainoastaan hallinnollisia tehtäviä (6 artiklan 2 kohta). Velvollisuudesta ilmoittaa keskusviranomaisen käytöstä säädetään 28 artiklan 1 kohdan c alakohdassa. Muut kohdat liittyvät Euroopan oikeudellisen verkoston käyttöön (6 artiklan 3 ja 4 kohta) ja eurooppalaisen tutkintamääräyksen erheellisesti vastaanottaneen viranomaiseen velvollisuuteen toimittaa se toimivaltaiselle täytäntöönpanoviranomaiselle (6 artiklan 5 kohta). 6 artiklan 6 kohdassa vahvistetaan periaate toimivaltaisten viranomaisten välisistä suorista yhteyksistä sekä mahdollisuus keskusviranomaisten apuun (6 artiklan 6 kohta). 9288/10 ADD 1 7

8 7 artikla: Aiempaan eurooppalaiseen tutkintamääräykseen liittyvä eurooppalainen tutkintamääräys 7 artikla perustuu eurooppalaista todisteiden luovuttamismääräystä koskevan puitepäätöksen 9 artiklaan. Siinä säädetään mahdollisuudesta antaa eurooppalainen tutkintamääräys aiemmin toimitetun eurooppalaisen tutkintamääräyksen täydentämiseksi (7 artiklan 1 kohta). Siinä myös selvennetään, että jos määräyksen antanut viranomainen on läsnä toimen täytäntöönpanossa, se voi tämän täytäntöönpanon aikana osoittaa aiempaa eurooppalaista tutkintamääräystä täydentävän eurooppalaisen tutkintamääräyksen suoraan täytäntöönpanoviranomaiselle. Siksi ei ole tarpeen, että uusi eurooppalainen tutkintamääräys annetaan määräyksen antaneessa valtiossa, eikä eurooppalaisen tutkintamääräyksen toimittaminen keskusviranomaisten kautta ole myöskään tässä tapauksessa tarpeen, jos sellaisia on olemassa 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti. III luku Menettelyt ja takeet täytäntöönpanovaltion osalta 8 artikla: Tunnustaminen ja täytäntöönpano 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti "täytäntöönpanoviranomaisen on tunnustettava ( ) eurooppalainen tutkintamääräys edellyttämättä muita muodollisuuksia ja toteutettava viipymättä tarvittavat toimenpiteet sen täytäntöönpanemiseksi samalla tavalla ja samoja sääntöjä noudattaen kuin jos täytäntöönpanovaltion viranomainen olisi määrännyt kyseisen tutkintatoimen ( )". Tässä säännöksessä selvennetään sovellettava lainsäädäntö. Määräyksen antanut viranomainen tekee kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti päätöksen tutkintatoimenpiteen suorittamisesta, kun se antaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen. Täytäntöönpanoviranomainen voi riitauttaa tämän päätöksen ainoastaan käyttämällä 10 artiklassa ilmoitettuja kieltäytymisperusteita. Itse toimen toteuttamiseen sovelletaan kuitenkin täytäntöönpanovaltion lainsäädäntöä. Kun kyseessä on esimerkiksi kotietsinnän suorittamista varten annettu eurooppalainen tutkintamääräys, määräyksen antaneella viranomaisella on toimivalta päättää, onko kotietsinnän suorittaminen kyseisessä tapauksessa tarpeellinen toimi vai ei (ks. myös 8 artiklan 1 kohta, joka antaa toimen valintaan hieman joustonvaraa). Etsinnän suorittamisehtoihin sovelletaan kuitenkin täytäntöönpanovaltion lainsäädäntöä. Jos kotietsintä on mahdollista suorittaa yöllä määräyksen antaneessa valtiossa mutta ei täytäntöönpanovaltiossa, 8 artiklan 1 kohdan nojalla täytäntöönpanoviranomaisen on mahdollista suorittaa toimi päiväsaikaan oman lainsäädäntönsä mukaisesti. 9288/10 ADD 1 8

9 Siitä, että toimen suorittamisehtojen osalta sovellettava lainsäädäntö on täytäntöönpanovaltion lainsäädäntö, voi kuitenkin aiheutua ongelmia todisteiden hyväksyttävyydestä määräyksen antaneessa valtiossa. Ehdotuksen 8 artiklan 2 kohdassa on siksi sääntö, joka on jo keskinäistä oikeusapua koskevassa vuoden 2000 yleissopimuksessa ja vastavuoroista tunnustamista koskevissa välineissä. Siinä edellytetään määräyksen antaneelle viranomaiselle mahdollisuutta ilmoittaa eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä, mitä muodollisuuksia on noudatettava todisteiden hyväksyttävyyden varmistamiseksi. Täytäntöönpanoviranomainen on velvollinen noudattamaan näitä muodollisuuksia, kunhan ne eivät ole täytäntöönpanovaltion perussääntöjen vastaisia. Tässä käytännön ratkaisussa sovitetaan yhteen tarve varmistaa todisteiden hyväksyttävyys ja sovellettavaa lakia koskeva sääntö. 8 artiklan 3 kohta on uusi verrattuna olemassa oleviin EU:n välineisiin. Siinä annetaan nimenomainen oikeusperusta määräyksen antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen läsnäololle eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanossa täytäntöönpanoviranomaisten avustamiseksi. Olemassa olevissa välineissä ei ole mitään, mikä estäisi tällaisen läsnäolon, mutta nimenomaisen maininnan puuttuminen ja se, että osallistumisvelvoitetta ei ole, ovat johtaneet siihen, että läsnäoloa ei pyydetä tai myönnetä riittävästi. Läsnäolo voi esimerkiksi olla olennaisen tärkeää todisteiden hyväksyttävyyden varmistamiseksi tai täydentävien eurooppalaisten tutkintamääräysten antamiseksi toimen täytäntöönpanon aikana (ks. 7 artiklan 2 kohta). 8 artiklan 3 kohta tarjoaa enemmän kuin oikeusperustan ja asettaa täytäntöönpanovaltiolle velvollisuuden hyväksyä tällainen määräyksen antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen läsnäolo. Siinä kuitenkin varmistetaan myös riittävä joustovara, kun siitä todetaan, että läsnäolo voidaan evätä, jos se olisi täytäntöönpanovaltion lainsäädännön perusperiaatteiden vastaista. Läsnäolon tarkoituksena on antaa apua täytäntöönpanoviranomaisille. Johdanto-osan 11 kappaleessa selvennetään, että tämä ei tarkoita, että määräyksen antaneen valtion viranomaisilla olisi lainvalvontavaltuuksia täytäntöönpanovaltion alueella. Huomattakoon myös, että 8 artiklan 3 kohtaa sovelletaan paitsi määräyksen antaneen viranomaisen itsensä läsnäoloon myös laajemmin "toimivaltaisiin viranomaisiin" niin, että sitä voidaan soveltaa esimerkiksi määräyksen antaneessa valtiossa tehtävästä vastaavaan poliisin tutkijaan. Huomattakoon vielä, että asianomaisten henkilöiden täytäntöönpanovaltiossa suorittamia tekoja koskevasta siviilioikeudellisesta ja rikosoikeudellisesta vastuusta säädetään 16 ja 17 artiklassa. 9288/10 ADD 1 9

10 9 artikla: Muuntyyppiseen tutkintatoimeen turvautuminen Yksi eurooppalaisen tutkintamääräyksen tärkeimmistä muutoksista eurooppalaiseen todisteiden luovuttamismääräykseen verrattuna on se, että eurooppalainen tutkintamääräys perustuu tutkintatoimeen, joka on määrä panna täytäntöön, kun taas eurooppalainen todisteiden luovuttamismääräys perustuu tietyntyyppiseen todisteeseen, joka on määrä hankkia. Tästä syystä ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti määräyksen antanut viranomainen päättää, minkä tyyppinen tutkintatoimi pannaan täytäntöön. 9 artiklassa luodaan tähän sääntöön tarvittavaa joustoa ja annetaan täytäntöönpanoviranomaiselle mahdollisuus valita erityyppinen toimi kuin se, joka on yksilöity eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä, kolmessa tilanteessa: 9 artiklan 1 kohdan a alakohta: kun eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä määrättyä tutkintatointa ei ole täytäntöönpanovaltion lainsäädännössä: tässä tilanteessa toimen täytäntöönpano on yksinkertaisesti mahdotonta. Se, että jonkin toisen toimen käyttäminen on sallittua, auttaa myös määräyksen antanutta viranomaista varmistamalla, että jonkinlainen tulos saadaan kuitenkin aikaan. 9 artiklan 1 kohdan b alakohta: kun eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä määrätty tutkintatoimi on olemassa täytäntöönpanovaltion lainsäädännössä, mutta sen käyttö on rajoitettu rikosten luetteloon tai luokkaan, joka ei sisällä eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä tarkoitettua rikosta: tämän tapauksen piiriin kuuluu esimerkiksi tilanne, jossa eurooppalainen tutkintamääräys on annettu epäillyn telekuuntelua varten ja jossa telekuuntelu on täytäntöönpanovaltiossa mahdollista vain sellaisen rikosten luettelon osalta, johon ei sisälly eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittua rikosta. Tällaisessa tapauksessa olisi kohtuutonta antaa toimi täytäntöönpanovaltion suoritettavaksi. 9 artiklan 1 kohdan c alakohta: kun täytäntöönpanoviranomaisen valitsema tutkintatoimi johtaa vähemmän pakottavin keinoin samaan tulokseen kuin eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä määrätty toimenpide. Tämä mahdollisuus tarjoaa hieman joustoa sikäli kuin määräyksen antaneen viranomaisen päättämän toimen odotettu tulos saavutetaan. 9 artiklan 1 kohta on luettava yhdessä 10 artiklan 1 kohdan c alakohdan kanssa, jolloin on mahdollista kieltäytyä eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta, jos 9 artiklan 1 kohdan piiriin kuuluvissa tapauksissa ei ole olemassa vaihtoehtoista tointa. 9288/10 ADD 1 10

11 Jos täytäntöönpanoviranomainen aikoo käyttää 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti eri tointa kuin mistä määräyksen antanut viranomainen on päättänyt, on tärkeää varmistaa, että tästä ei aiheudu tutkinnalle odottamattomia seurauksia, erityisesti mitä tulee todisteiden hyväksyttävyyteen ja saavutettaviin tuloksiin. 9 artiklan 2 kohdassa säädetään siksi velvoitteesta ilmoittaa määräyksen antaneelle viranomaiselle, jolla on mahdollisuus peruuttaa eurooppalainen tutkintamääräys. Määräyksen antaneella viranomaisella on myöskin mahdollisuus vetää pois eurooppalainen tutkintamääräys ja esimerkiksi päättää jonkin kolmannen toimityypin käytöstä. 10 artikla: Tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteet Yksi tärkeimmistä tämän ehdotuksen mukanaan tuomista muutoksista sekä keskinäiseen oikeusapuun että eurooppalaista todisteiden luovuttamismääräystä koskevaan puitepäätökseen verrattuna on kieltäytymisperusteiden tiukempi rajaaminen. Keskinäisessä oikeusavussa pyynnön täytäntöönpanosta kieltäytymistä koskevien perusteiden luettelo on lyhyt, mutta itse perusteet ovat hyvin laajat erityisesti suvereenisuuteen ja oikeusjärjestyksen perusteisiin (ordre public) liittyen. Tärkein tätä koskeva määräys on keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan vuoden 1959 eurooppalaisen yleissopimuksen (N:o 30) (jäljempänä 'keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva vuoden 1959 yleissopimus') 2 artikla. Toisaalta muuan eurooppalaista todisteiden luovuttamismääräystä koskevan puitepäätöksen aiheuttamista monimutkaisuuksista johtuu kyseisen puitepäätöksen 13 artiklassa olevasta sangen pitkästä luettelosta. Ehdotuksen 10 artiklan 1 kohdassa kieltäytymisperusteet rajoitetaan neljään tapaukseen. Ensimmäinen (a alakohta) liittyy täytäntöönpanovaltion lainsäädännön nojalla olemassa olevaan koskemattomuuteen tai erioikeuteen. Katsotaan, että jos on olemassa todennäköisyys siitä, että koskemattomuus tai erioikeus voidaan poistaa kohtuullisen ajan kuluessa, täytäntöönpanoviranomainen voi päättää sen sijaan lykätä täytäntöönpanoa 14 artiklan mukaisesti. Toinen peruste on kopioitu eurooppalaista todisteiden luovuttamismääräystä koskevan puitepäätöksen 13 artiklan 1 kohdan g alakohdasta. Sen nojalla on mahdollista kieltäytyä eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta, "jos määräyksen täytäntöönpano jossakin erityistapauksessa vahingoittaisi keskeisiä kansallisia turvallisuusetuja, vaarantaisi tietolähteen tai edellyttäisi erityisiin tiedustelutoimiin liittyvien, turvaluokiteltujen tietojen käyttöä". Tätä perustetta voidaan käyttää vain tapauskohtaisesti. 9288/10 ADD 1 11

12 Kolmas peruste liittyy sääntöön, jonka mukaan määräyksen antanut viranomainen päättää täytäntöönpantavasta toimesta, ja säännön toimivuuden edellyttämään joustavuuteen. 9 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetään, että täytäntöönpanoviranomaisella on mahdollisuus käyttää jotain muuta kuin eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä mainittua tointa, jos kyseistä tointa ei ole täytäntöönpanovaltion lainsäädännössä tai jos kyseinen toimi rajoittuu rikosten luetteloon tai luokkaan, joka ei sisällä eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä mainittua rikosta. Mutta tällaista vaihtoehtoista tointa ei aina ole olemassa. Jos vaihtoehtoista tointa ei ole, eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä (10 artiklan 1 kohdan c alakohta). Neljäs kieltäytymisperuste liittyy siihen, että eurooppalaista tutkintamääräystä voidaan käyttää todisteiden hankkimiseksi paitsi rikosoikeudellisissa menettelyissä myös jonkin tyyppisissä hallinnollisissa menettelyissä, joilla on rikosoikeudellinen ulottuvuus (4 artikla). Ei ole järkevää liittää tätä hallinnolliseen menettelyyn soveltamista, jollaiseen on olemassa mahdollisuus myös eurooppalaista todisteiden luovuttamismääräystä koskevassa puitepäätöksessä, yhteen kaikkiin tutkintatoimiin ulottamisen kanssa. Tältä osin täytäntöönpanovaltiolle olisi jätettävä jonkinlainen joustovara. Sen vuoksi se seikka, että eurooppalaista tutkintamääräystä ei anneta rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä vaan hallinnollisen menettelyn yhteydessä, mainitaan mahdollisena kieltäytymisperusteena. 10 artiklan 2 kohdassa painotetaan osallistuvien viranomaisten välisen asianmukaisen kuulemisen tärkeyttä. 11 artikla: Tunnustamisessa tai täytäntöönpanossa noudatettavat määräajat On selvää, että menettelyä on nopeutettava ja tarpeettomia viivytyksiä vältettävä. Monissa tapauksissa asianomaisten viranomaisten välinen yhteistyö, erityisesti suoria yhteyksiä käyttäen, johtaa keskinäistä oikeusapua koskevan pyynnön tehokkaaseen ja nopeaan täytäntöönpanoon, mutta on myös hyvin tiedossa, että aivan liian monissa tapauksissa pyyntöön ei yksinkertaisesti vastata tai se käsitellään kohtuuttoman hitaasti. EU:n keskinäistä oikeusapua koskevan vuoden 2000 yleissopimuksen 4 artiklan 4 kohta on jo parantanut jonkin verran tilannetta, kun siinä määrätään, että jos pyynnön vastaanottanut viranomainen tietää, ettei se kykene noudattamaan pyynnössä esitettyjä määräaikoja, sen on otettava yhteyttä pyynnön esittäneeseen viranomaiseen ja ilmoitettava sille pyynnön täyttämiseen arviolta tarvittava aika. Menettelyn pituudesta ei kuitenkaan ollut pakottavaa sääntöä. 9288/10 ADD 1 12

13 Eurooppalaista todisteiden luovuttamismääräystä koskevassa puitepäätöksessä esitetään sitä vastoin selvät määräajat, eli eurooppalaisen todisteiden luovuttamismääräyksen tunnustamispäätöksen osalta 30 päivää ja vielä 30 päivää itse toimen suorittamiseen, joskin näistä säännöistä poikkeaminen on mahdollista (15 artikla). Tässä ehdotuksessa noudatettu lähestymistapa perustuu osittain tähän ratkaisuun. Mutta ehdotuksen odotetaan merkitsevän huomattavaa parannusta, kun siihen on lisätty uusi periaate, jonka mukaan "tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskeva päätös olisi tehtävä ja tutkintatoimi olisi suoritettava samalla ripeydellä ja ensisijaisuudella kuin vastaavanlaisessa kansallisessa tapauksessa". Suurin osa nykyisistä viivästymisistä pitäisi välttää, jos tätä periaatetta noudatettaisiin, kuten asian tulisi olla yhteisellä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella. Tässä mainittu periaate saa 11 artiklan 1 kohtaan lisättynä oikeudellisen velvoitteen muodon ja siitä tulee tämän tunnustamisessa ja täytäntöönpanossa noudatettavia määräaikoja koskevan säännöksen perusta. Muiden sääntöjen tarkoituksena on täydentää tätä periaatetta. Näissä säännöissä on erityiset määräajat, mutta 11 artiklan 2 kohdassa tehdään selväksi, että täytäntöönpanoviranomaisen tulisi pyrkiä panemaan eurooppalainen tutkintamääräys täytäntöön lyhyempienkin määräaikojen puitteissa, jos eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä sitä pyydetään. Lisäksi sen mukaan määräyksen antaneella viranomaisella on nimenomainen mahdollisuus ilmoittaa, että toimi on suoritettava tiettynä päivänä. Tämä voi olla hyödyllistä esimerkiksi silloin, kun tilojen etsintä on suoritettava samanaikaisesti monessa paikassa. 11 artiklan 3 kohdassa säilytetään eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanoa tai tunnustamista koskevan päätöksen osalta 30 päivän määräaika, joka on jo eurooppalaista todisteiden luovuttamismääräystä koskevassa puitepäätöksessä (15 artiklan 2 kohta). 11 artiklan 5 kohta suo hieman joustoa, kuten eurooppalaista todisteiden luovuttamismääräystä koskevassa puitepäätöksessä, kun siinä säädetään mahdollisuudesta lykätä päätöstä, mutta se on tiukempi kuin eurooppalaista todisteiden luovuttamismääräystä koskeva puitepäätös, koska edellytetään, että tämä päätös on joka tapauksessa tehtävä yhteensä 60 päivän kuluessa, kun taas aiemmassa välineessä ei asetettu mitään aikarajaa. 9288/10 ADD 1 13

14 11 artiklan 4 kohdassa säilytetään myös itse toimen suorittamista koskeva määräaika. Koska soveltamisala on paljon laajempi (eurooppalainen todisteiden luovuttamismääräys koski vain ennalta olemassa olevia todisteita), eurooppalaista todisteiden luovuttamismääräystä koskevassa puitepäätöksessä säädetty 60 päivän ajanjakso on tässä ehdotuksessa kuitenkin pidennetty 90 päiväksi. Tätä ajanjaksoa on myös mahdollista pidentää rajoituksetta. Vaikkakin päätös siitä, voidaanko eurooppalainen tutkintamääräys panna täytäntöön vai ei, on oltava mahdollista tehdä päivän kuluessa, ja vaikka toimi tulisi olla mahdollista suorittaa kolmen kuukauden kuluessa, eurooppalaisen tutkintamääräyksen laaja soveltamisala tekee sen piiriin kuuluvien tutkintatoimien osalta suuremman joustovaran tarjoamisen tarpeelliseksi. 12 artikla: Todisteiden siirtäminen Ehdotuksen 12 artikla, joka koskee todisteiden siirtämistä, perustuu eurooppalaista todisteiden luovuttamismääräystä koskevan puitepäätöksen 15 artiklan 5 ja 6 kohtaan Kerätyt todisteet on toimitettava ilman aiheetonta viivytystä määräyksen antaneelle viranomaiselle, ja täytäntöönpanoviranomainen voi edellyttää todisteiden palauttamista täytäntöönpanovaltioon heti, kun niitä ei enää tarvita määräyksen antaneessa valtiossa. 12 artiklan 1 kohdassa tehdään selväksi, että määräyksen antanut viranomainen voi pyytää, että todisteet toimitetaan välittömästi viranomaisille, jotka ovat läsnä eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanossa. Täytäntöönpanoviranomainen on velvollinen täyttämään tämän pyynnön, jos se on sen kansallisen lainsäädännön mukaan mahdollista. 13 artikla: Oikeussuojakeinot 13 artiklassa säädetään, että asianosaisten käytettävissä on oltava oikeussuojakeinot kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Koska tämä ehdotus sisältää yleisen järjestelmän eikä siinä tehdä eroa erityyppisten tutkintatoimien välillä, ei tässä ehdotuksessa ole asianmukaista säätää yhdestä ainoasta oikeussuojakeinoja koskevasta järjestelmästä. Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti on kuitenkin tarpeen ehkäistä se, että eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamisen aineelliset perusteet riitautetaan panemalla asia vireille täytäntöönpanovaltion tuomioistuimessa. 9288/10 ADD 1 14

15 14 artikla: Tunnustamisen tai täytäntöönpanon lykkäämisen perusteet 14 artiklassa on vastavuoroista tunnustamista koskevien välineiden vakiosanamuoto, jonka mukaan eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanoa tai tunnustamista voidaan lykätä. Lykkääminen on mahdollista, jos eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpano haittaisi vireillä olevaa rikostutkintaa tai syytetoimia tai jos kyseisiä todisteita käytetään jo toisessa rikosoikeudellisessa menettelyssä. Lykkäämisen on oltava mahdollisimman lyhytaikaista. 15 artikla: Ilmoittamisvelvollisuus Tämän ehdotuksen on oltava oikeassa tasapainossa siten, että toisaalta menettelyä yksinkertaistetaan (mikä merkitsee tarpeettomien hallinnollisten toimenpiteiden välttämistä) ja toisaalta määräyksen antanut viranomainen saa riittävästi tietoja menettelyn tilanteesta täytäntöönpanovaltiossa. 15 artiklan 1 kohdassa varmistetaan, että viikon kuluessa eurooppalaisen tutkintamääräyksen vastaanottamisesta määräyksen antanut viranomainen saa menettelystä vastaavaa täytäntöönpanoviranomaista koskevat perustiedot. Tiedoilla vahvistetaan se, että eurooppalainen tutkintamääräys on vastaanotettu ja menettely on käynnissä. Tietojen perusteella määräyksen antanut viranomainen voi myös ottaa suoraan yhteyttä täytäntöönpanoviranomaiseen esimerkiksi täydentääkseen eurooppalaista tutkintamääräystä täytäntöönpantavilla lisätoimenpiteillä tai lisätiedoilla. 15 artiklan 2 kohdassa asetetaan täytäntöönpanoviranomaiselle muita velvoitteita, jotka koskevat tiedottamista määräyksen antaneelle viranomaiselle menettelyn aikana. Tähän sisältyy siitä ilmoittaminen, että eurooppalainen tutkintamääräys on epätäydellinen tai ilmeisen virheellinen, että lisäselvitykset saattavat olla aiheellisia, että määräyksen antaneen viranomaisen esittämiä muodollisuuksia tai menettelyjä ei voida noudattaa tai että eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanosta on kieltäydytty tai sitä on lykätty. 9288/10 ADD 1 15

16 16 ja 17 artikla: Virkamiesten vastuu On useita tilanteita, joissa määräyksen antaneen valtion viranomaiset voivat olla läsnä täytäntöönpanovaltiossa, kun eurooppalaista tutkintamääräystä pannaan täytäntöön. 8 artiklan 3 kohdassa annetaan nimenomainen mahdollisuus tällaiseen läsnäoloon, mutta läsnäolo voi olla mahdollista myös esimerkiksi peiteoperaatioiden tai valvottujen läpilaskujen aikana. Rikosoikeudellista ja siviilioikeudellista vastuuta koskevat säännöt ovat sen vuoksi tarpeen. 16 ja 17 artikla perustuvat EU:n keskinäistä oikeusapua koskevan vuoden 2000 yleissopimuksen 15 ja 16 artiklaan, jotka johtuvat vuoden 1990 Schengenin yleissopimuksen 42 ja 43 artiklasta. 16 artikla koskee määräyksen antaneen valtion virkamiehiä kohtaan tehtyjä rikoksia tai näiden virkamiesten tekemiä rikoksia, ja sen mukaan nämä rinnastetaan täytäntöönpanovaltion virkamiehiin. 17 artiklassa säädetään siviilioikeudellisesta vastuusta. Kuten EU:n keskinäistä oikeusapua koskevan vuoden 2000 yleissopimuksen selitysmuistiossa mainitaan 16 artiklan osalta artiklassa määrätään järjestelyistä sellaisten siviiliasioissa nostettujen kanteiden osalta, jotka koskevat( ) jäsenvaltion virkamiesten jonkin toisen jäsenvaltion alueella suorittamia toimia. Perussääntönä on, että jäsenvaltio on vastuussa vahingoista, joita sen virkamiehet aiheuttavat kyseisiä tehtäviä suorittaessaan. Jäsenvaltion, jossa vahinko aiheutuu, on kuitenkin ensi vaiheessa hyvitettävä vahinko samoin edellytyksin kuin jos vahinko olisi sen omien virkamiesten aiheuttama. Tässä tapauksessa toisen jäsenvaltion on hyvitettävä kaikki vahingon uhreille tai heidän oikeudenomistajilleen maksetut korvaukset. Tätä hyvitystä lukuun ottamatta ja kolmanteen osapuoleen, esimerkiksi toimia suorittaneisiin virkamiehiin nähden, esitettäviä vaatimuksia lukuun ottamatta jäsenvaltio, jossa vahinko tapahtui, ei voi esittää muita maksuvaatimuksia. 18 artikla: Tietojen salassapito Useimmat eurooppalaiset tutkintamääräykset sisältävät tietoja, jotka on suojattava tutkinnan turvaamiseksi. Sama pätee eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanon yhteydessä kerättyjen todisteiden osana toimitettaviin tietoihin. 18 artiklan 1 3 kohtaan on otettu mallia rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesua, etsintää, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista koskevan, 8 päivänä marraskuuta 1990 tehdyn yleissopimuksen 33 artiklasta. 9288/10 ADD 1 16

17 Niiden mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että sekä määräyksen antaneet viranomaiset että täytäntöönpanoviranomaiset säilyttävät tietojen luottamuksellisuuden ja ilmoittavat toisilleen, kun salassapitovaatimuksia ei voida täysin noudattaa. 18 artiklan 4 kohta perustuu EU:n keskinäistä oikeusapua koskevan yleissopimuksen vuonna 2001 tehdyn pöytäkirjan 4 artiklaan. Se koskee erityisesti pankkitietojen hankkimiseksi annettua eurooppalaista tutkintamääräystä (ks artikla). 18 artiklan 4 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että pankit eivät paljasta pankkiasiakkaalle tai muille kolmansille henkilöille sitä, että tutkintaa ollaan suorittamassa. IV luku: Tiettyjä tutkintatoimia koskevat erityissäännökset Tämä väline tarjoaa todisteiden hankkimiseen yhden ainoan järjestelmän. Lisäsääntöjä kuitenkin tarvitaan joidenkin sellaisten tutkintatoimityyppien osalta, jotka olisi sisällytettävä eurooppalaiseen tutkintamääräykseen. Useimpia näistä toimista on käsitelty EU:n keskinäistä oikeusapua koskevan vuoden 2000 yleissopimuksen ja EU:n keskinäistä oikeusapua koskevan vuoden 2001 pöytäkirjan eri artikloissa. Näitä artikloja on käytetty perustana tämän uuden välineen osalta. Sen tarkoituksena, että nämä määräykset sisällytetään tähän välineeseen, on pääasiassa tarjota enemmän yksityiskohtia kuin yleisen järjestelmän osalta. Myös joitakin poikkeuksia yleiseen järjestelmään on tarjolla, ja ne koskevat uusia kieltäytymisperusteita. 19 artikla: Säilössä pidetyn henkilön väliaikainen siirtäminen määräyksen antaneeseen jäsenvaltioon tutkintaa varten 19 artikla liittyy tilanteeseen, jossa määräyksen antanut viranomainen pyytää täytäntöönpanovaltiossa säilössä pidetyn henkilön läsnäoloa määräyksen antaneessa valtiossa. Keskinäistä oikeusapua koskevan vuoden 1959 yleissopimuksen 11 artiklassa käsitellään tätä tilannetta. Vaikka keskinäistä oikeusapua koskevan vuoden 1959 yleissopimuksen 11 artikla on osa kyseisen yleissopimuksen III lukua, joka ei välittömästi liity todisteiden hankkimiseen, tämä siirtämisen muoto on lisätty eurooppalaista tutkintamääräystä koskevaan välineeseen, koska siirrosta päätetään, jotta sen jälkeen on mahdollista suorittaa tutkintatoimi. Tavoitteena on esimerkiksi varmistaa, että henkilö on määräyksen antaneessa valtiossa saapuvilla kuulemista varten. 9288/10 ADD 1 17

18 19 artiklan 2 kohdassa säädetään tunnustamisesta kieltäytymisen perusteista, joita ei ole eurooppalaista tutkintamääräystä koskevan yleisen järjestelmän 10 artiklassa. Nämä keskinäistä oikeusapua koskevan vuoden 1959 yleissopimuksen 11 artiklaan pohjautuvat lisäperusteet ovat seuraavat: vangittuna oleva henkilö ei anna suostumustaan, henkilön läsnäolo on tarpeen pyynnön vastaanottaneen osapuolen alueella käynnissä olevassa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja siirto saattaa pidentää henkilön vapauden menetystä. 19 artiklan 3 8 kohta eivät anna aihetta erityisiin huomautuksiin. 19 artiklan 9 kohdan mukaan määräyksen antanut valtio huolehtii siirtämisestä aiheutuvista kustannuksista, kuten määrätään jo keskinäistä oikeusapua koskevan vuoden 1959 yleissopimuksen 20 artiklassa. 20 artikla: Säilössä pidetyn henkilön väliaikainen siirtäminen täytäntöönpanovaltioon tutkintaa varten 20 artikla, joka perustuu keskinäistä oikeusapua koskevan vuoden 2000 yleissopimuksen 9 artiklaan, liittyy myös säilössä pidetyn henkilön siirtämiseen. 19 artikla koskee tilannetta, jossa henkilö on säilössä pidettynä täytäntöönpanovaltiossa ja hänet on tarkoitus siirtää määräyksen antaneeseen valtioon, kun taas 20 artikla liittyy määräyksen antaneessa valtiossa säilössä pidettyyn henkilöön, jonka siirtämistä täytäntöönpanovaltioon odotetaan. Siirtäminen voi olla tarpeen esimerkiksi epäillyn viemiseksi rikospaikalle (tapauksissa, joissa rikos on tehty täytäntöönpanovaltiossa). 20 artiklan 2 kohta perustuu EU:n keskinäistä oikeusapua koskevan vuoden 2000 yleissopimuksen 9 artiklaan ja siinä säädetään tunnustamisesta kieltäytymisen perusteista, joita ei ole tutkintamääräystä koskevan yleisen järjestelmän 10 artiklassa. Ensimmäinen lisäperuste liittyy siihen, että joissakin jäsenvaltioissa vaaditaan asianomaisen henkilön etukäteissuostumus. Toinen lisäperuste liittyy siihen, että asianomaisten viranomaisten välillä ei vallitse yhteisymmärrystä väliaikaista siirtoa koskevista järjestelyistä. 20 artiklan 3 ja 4 kohta liittyvät siirrettävän henkilön suostumukseen. Se, vaaditaanko suostumusta vai ei, on jätetty asianomaisten jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön asiaksi, kuten EU:n keskinäistä oikeusapua koskevassa vuoden 2000 yleissopimuksessa. Kukin jäsenvaltio voi ilmoittaa, että suostumus vaaditaan aina tai se vaaditaan tietyin edellytyksin. 28 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetään velvoitteesta ilmoittaa tästä vaatimuksesta tai näistä edellytyksistä komissiolle, jotta määräyksen antanut valtio on tietoinen tästä ennen eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamista. 9288/10 ADD 1 18

19 20 artiklan 5 kohta ei vaadi enempää selittämistä. 20 artiklan 6 kohdassa toistetaan 19 artiklan 9 kohdassa esitetty periaate, mutta koska henkilö on tässä tapauksessa pidettynä säilössä täytäntöönpanovaltiossa, siinä selvennetään, että kustannuksiin, joista määräyksen antanut valtio vastaa ja jotka kattavat esimerkiksi henkilön kuljetuksen, eivät sisälly kustannukset, joita aiheutuu itse säilössä pitämisestä täytäntöönpanovaltiossa. 21 artikla: Kuuleminen videokokouksen avulla 21 artikla perustuu EU:n keskinäistä oikeusapua koskevan vuoden 2000 yleissopimuksen 10 artiklaan, ja seuraavat selitykset on myös suurelta osin kopioitu EU:n keskinäistä oikeusapua koskevan vuoden 2000 yleissopimuksen selitysmuistiosta. Kuten kyseisessä muistiossa todetaan, tekniikan kehitys on tehnyt mahdolliseksi eri maissa olevien henkilöiden välisen viestinnän suoran videoyhteyden avulla. Yleissopimuksen 21 artiklan tarkoituksena on olla perustana tämän menettelyn käytölle ja helpottaa sen käyttöä niiden ongelmien ratkaisemisessa, joita voi syntyä rikostapauksissa silloin, kun henkilö on yhdessä jäsenvaltiossa ja hänen läsnäolonsa toisessa jäsenvaltiossa tapahtuvassa kuulemisessa ei ole toivottavaa tai mahdollista. Tätä artiklaa sovelletaan yleisesti asiantuntijoiden ja todistajien kuulemisiin, mutta sitä voidaan 21 artiklan 10 kohdassa mainituissa erityisolosuhteissa soveltaa myös syytettyjen henkilöiden kuulemisiin. 21 artiklan 1 kohdassa tehdään selväksi, että eurooppalainen tutkintamääräys voidaan antaa määräyksen antaneessa valtiossa videokokouksen käyttämiseksi täytäntöönpanovaltiossa olevan henkilön kuulemiseen. Edellytyksenä tällaisen eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamiselle on se, että määräyksen antanut viranomainen edellyttää kyseisen henkilön kuulemista todistajana tai asiantuntijana mutta että kyseisen henkilön ei ole toivottavaa tai mahdollista matkustaa kyseiseen valtioon kuultavaksi. Tämä voi olla "ei toivottavaa", jos todistaja esimerkiksi on hyvin nuori, hyvin vanha tai terveydeltään huono; "ei mahdollista" voi olla esimerkiksi silloin, kun todistaja antautuisi vakavaan vaaraan saapumalla määräyksen antaneeseen valtioon. 9288/10 ADD 1 19

20 Eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpano on periaatteessa pakollista, mutta, kuten EU:n keskinäistä oikeusapua koskevan vuoden 2000 yleissopimuksessa, täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos se olisi täytäntöönpanovaltion lainsäädännön perusperiaatteiden vastaista. Tämä on tunnustamisesta kieltäytymisen lisäperuste verrattuna vakiomuotoista eurooppalaista tutkintamääräystä koskevan järjestelmän osana 10 artiklan 1 kohdassa säädettyihin perusteisiin (21 artiklan 2 kohta). Viittaus "lainsäädännön perusperiaatteisiin" tarkoittaa tässä yhteydessä, että eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpanoa ei voi evätä vain sillä perusteella, että todistajien ja asiantuntijoiden kuulemisesta videokokouksen avulla ei määrätä täytäntöönpanovaltion lainsäädännössä tai että yksi tai useampi nimenomainen edellytys videokokouksen avulla tapahtuvalle kuulemiselle ei kansallisen lainsäädännön mukaan täyty (ks. EU:n keskinäistä oikeusapua koskevan vuoden 200 yleissopimuksen selitysmuistio). 21 artiklan 2 kohdassa säädetään myös, että täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos täytäntöönpanojäsenvaltiolla ei ole teknisiä välineitä videokokousta varten, mutta 21 artiklan 3 kohdassa tehdään selväksi, että määräyksen antanut valtio voi antaa käyttöön tällaiset välineet. 21 artiklan 4 kohdan mukaan 10 artiklan 2 kohdassa säädettyä velvoitetta kuulla määräyksen antanutta viranomaista sovelletaan tapauksiin, joissa täytäntöönpanoviranomainen aikoo käyttää yhtä näistä lainsäädännön perusperiaatteisiin tai teknisten välineiden puuttumiseen liittyvistä lisäperusteista. Kuuleminen videokokouksen avulla perustuu siihen seikkaan, että todistajan tai asiantuntijan henkilökohtainen läsnäolo ei ole mahdollista tai toivottavaa (21 artiklan 1 kohta). Eurooppalaisessa tutkintamääräyksessä on selitettävä syyt tähän. Asianomaisten olosuhteiden arviointi on kuitenkin täysin määräyksen antaneen valtion asia (21 artiklan 5 kohta). Videokokouksen avulla toteutettavaa kuulemista koskevat säännöt ovat 21 artiklan 6 kohdassa. a alakohdassa on erityisesti säännös siitä, että täytäntöönpanovaltion oikeusviranomainen on läsnä kuulemisen aikana ja tarvittaessa puuttuu asiaan muun muassa huolehtiakseen siitä, ettei rikota kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön perusperiaatteita. b alakohdan mukaan kuultavan henkilön suojelun varmistamista koskevista toimenpiteistä sovitaan tarvittaessa asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten kesken. Toimenpiteisiin voi kuulua kuultavien henkilöiden suojelua mahdollisesti koskevan, määräyksen antaneen valtion lainsäädännön soveltaminen. c alakohdan mukaan kuulemisen toimittaa suoraan määräyksen antaneen valtion oikeusviranomainen tai se toimitetaan kyseisen viranomaisen johdolla sen oman lainsäädännön mukaisesti. 9288/10 ADD 1 20

21 Videokokouksen avulla kuultavalla henkilöllä ei voi olla vähemmän oikeuksia kuin siinä tapauksessa, että hän osallistuisi kuulemiseen määräyksen antaneessa valtiossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta e alakohdan soveltamista. Lisäksi d alakohdan mukaan täytäntöönpanoviranomaisen velvollisuutena on huolehtia määräyksen antaneen jäsenvaltion tai kuultavan henkilön pyynnöstä siitä, että kuultavaa henkilöä avustaa tarvittaessa tulkki. Kuultavaa henkilöä suojaa e alakohta, jonka mukaan hän voi vedota joko täytäntöönpanovaltion tai määräyksen antaneen valtion lainsäädännön mukaisesti hänelle mahdollisesti kuuluvaan oikeuteen kieltäytyä todistamasta. Jos tähän oikeuteen vedotaan, kuulemisen toimittavan oikeusviranomaisen tehtävänä on ratkaista asia, ja täytäntöönpanovaltion oikeusviranomaisen tehtävänä on luonnollisesti toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jotta kuuleminen tapahtuu sen lainsäädännön perusperiaatteiden mukaisesti. Asiaankuuluvien oikeusviranomaisten olisi kuultava toisiaan aina kun kuulemisessa esitetään vaatimus kieltäytyä todistamasta. 21 artiklan 7 kohdan mukaan täytäntöönpanovaltion oikeusviranomaisen on laadittava pöytäkirja videokokouksen avulla tapahtuneesta kuulemisesta ja toimitettava se määräyksen antaneelle valtiolle. Kohdassa mainitaan pöytäkirjaan sisällytettävät asiat. Nämä eivät koske kuulemisen sisältöä. Olisi kuitenkin myös huomattava, että asiaankuuluvien henkilöiden, joihin voi kuultavan lisäksi kuulua muitakin kuulemiseen täytäntöönpanovaltiossa osallistuneita henkilöitä, suojelemiseksi asianomaiset jäsenvaltiot voivat sopia kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti erityisjärjestelyistä pöytäkirjan osalta. Tällaiseen sopimukseen voisi kuulua esimerkiksi se, että eräiden kuulemisessa täytäntöönpanovaltiossa läsnä olleiden henkilöiden nimiä ei merkitä pöytäkirjaan, mutta heidän asemansa on tarvittaessa ilmoitettava. Mahdollisesti aiheutuvien huomattavien kulujen varalta 21 artiklan 8 kohdassa on sääntö, jonka mukaan määräyksen antanut valtio korvaa täytäntöönpanovaltiolle tietyt kulut, jotka aiheutuvat kuulemisesta videokokouksen avulla. Täytäntöönpanovaltio voi kuitenkin luopua tällaisista korvauksista kokonaan tai osittain. 9288/10 ADD 1 21

22 21 artiklan 9 kohdassa säädetään, että jos videokokouksen avulla kuultava henkilö kieltäytyy todistamasta tai todistaa totuuden vastaisesti, täytäntöönpanovaltiolla on oltava mahdollisuus kohdella kyseistä henkilöä samalla tavoin kuin jos kuuleminen tapahtuisi kansallisessa menettelyssä. Tämä on seurausta siitä, että tämän kohdan mukaan velvollisuus todistaa videoneuvottelun avulla tapahtuvassa kuulemisessa perustuu täytäntöönpanovaltion lainsäädäntöön. Kohdan tarkoituksena on erityisesti taata, että todistajaan, joka ei todistamisvelvollisuudestaan huolimatta todista, kohdistuu tästä menettelystä samanlaisia seuraamuksia kuin jos kyseessä olisi kotimainen tapaus, jossa ei käytetä kuulemista videokokouksen avulla. Jos 9 kohdassa mainittuja vaikeuksia esiintyy, määräyksen antanut viranomainen ja täytäntöönpanoviranomainen voivat olla yhteydessä toisiinsa kohdan soveltamisesta. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että kuulemisen suorittava määräyksen antaneen valtion viranomainen toimittaa mahdollisimman pian täytäntöönpanoviranomaiselle tarvittavat tiedot, joiden perusteella viimeksi mainittu voi toteuttaa asianmukaiset todistajaa tai asiantuntijaa koskevat toimet. 21 artiklan 10 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat soveltaa tätä artiklaa myös syytettyjen kuulemiseen videokokouksen avulla. EU:n keskinäistä oikeusapua koskevan vuoden 2000 yleissopimuksen mukaan tämä oli vain mahdollisuus täydellisine toimintamarginaaleineen jäsenvaltioita varten. Ei-sitova säännös ei olisi tämän ehdotuksen mukainen. Jousto on kuitenkin varmistettu lisäämällä kieltäytymisperusteita, jotka liittyvät siihen, että syytetty henkilö ei suostu kuulemiseen videokonferenssin avulla, ja siihen, että eurooppalaisen tutkintamääräyksen täytäntöönpano on täytäntöönpanovaltion lainsäädännön vastaista. 22 artikla: Kuuleminen puhelinkokouksen avulla 22 artikla perustuu EU:n keskinäistä oikeusapua koskevan vuoden 2000 yleissopimuksen 11 artiklaan. Kuten muistiossa selostetaan, puhelinkokouksen avulla tapahtuva kuuleminen on uusi alue, jolla televiestintävälineitä voidaan hyödyntää keskinäisen oikeusavun alalla. Tällainen kuuleminen voi olla erityisen hyödyllinen esimerkiksi silloin, kun todistajalta halutaan lausunto rutiiniasiasta. Lisäksi kuuleminen voidaan järjestää ja toimittaa melko vaivattomasti ja edullisesti. 9288/10 ADD 1 22