NRO 11 / 2013 MARRASKUU. Ristin Kansa

Transkriptio

1 NRO 11 / 2013 MARRASKUU

2 JOULUN ODOTUSTA Lumikello Lumi on kiteyttänyt joulun kellon kotimme pihaan. Joulun kello soittaa tänäkin vuonna ihanaa, vanhaa sävelmää elämäämme. Sävel tavoittaa meidät huolien ja ilojen keskellä. Kellon soitto kehottaa meitä heittämään pois arkinutun ja pukeutumaan riemun vaatteisiin, sillä meille on syntynyt Vapahtaja ja Kuningas. Onko joulumieltä? Ystäväni kysyi minulta: Joko sinulla on joulumieli? Tarkoittiko hän sitä, että huomaan toista ihmistä yhtä paljon kuin itseäni? Kirjoitanko ystävälleni joulukortissa lämpimiä sanoja, siunaanko häntä? Onnellinen joulumieli alkaa seimeltä. Joulumieltä etsimässä Vuosia sitten olimme joulun alla ulkomailla. Menimme tavarataloon, kun ajattelimme saavamme sieltä vähän joulumieltä. Etsimme kortteja jouluksi. Erilaisia kortteja oli runsaasti, ei vain ollut yhtään sellaista, joka olisi kertonut maailman Vapahtajasta. Heräsi kysymys: saimmeko joulumielen? Lampaat ja paimenet Viime jouluna saimme pysäyttävän joulukortin. Kortissa paimenet menivät lampaiden kanssa seimen lapsen luo. Miten on tänä päivänä? Menevätkö lampaat paimenen kanssa Vapahtajan luo? Seimeltä alkaa ilo. Joulun Herrassa on kätkettynä kaikki aarteemme - nykyiset ja tulevat. Joulun valo Kalliota katsellessa voi nähdä pienen ihmeen. Kiven kolosessa näkyy vihreää. Siellä kasvaa kuusi. Kuusi on elinvoimainen, vaikka ympärillä on kiveä. Huomaatko, että sinä elät ympäröivästä kalliosta huolimatta. Juuresi ovat syvällä valossa, jonka joulun Herra toi maailmaan. Anne Pesonen Alajärvi 9. vuosikerta Julkaisija: Suomen Helluntaikansa ry Vihuntie 21, JÄMIJÄRVI toimisto@helluntaikansa.fi Päätoimittaja (Lehteen tulevat kirjoitukset ja palautteet) Juhana Lehmuskoski Eskonkorventie KORPILAHTI puh lehmuskoski@kotikone.fi Toimitussihteeri Jouko Laaksonen Jämijärventie 13 b JÄMIJÄRVI puh toimitussihteeri@helluntaikansa.fi Laskutus ja asiakaspalvelu: Suomen Helluntaikansa ry Vihuntie 21, JÄMIJÄRVI puh ristin.kansa@helluntaikansa.fi toimistoaika 9-13 Ilmestyy 12 kertaa vuodessa Tilaushinta kestotilauksena: kotimaahan 45 vuosi Eurooppaan 50 vuosi muihin maihin 60 vuosi Toimituskunta Heikki Ahonen Erkki Hietanen Heikki Lahti Kaija Turunen Hannes Vehviläinen Pankkitilit: Suomen Helluntaikansa ry OP IBAN: FI BIC: OKOYFIHH POP IBAN: FI BIC: HELSFIHH Lahjoitusten viitenumerot: Yleiset lahjoitukset 71 Evankeliointi Suomessa 725 Lähetystyö 738 Kurssikeskus 7401 Vakituinen kannattaja 1009 Rahastonhoitaja Matti Salo puh salo.matti@gmail.com Painopaikka Skyprint Oy, Saarikoskentie LEVÄSJOKI puh

3 PÄÄKIRJOITUS 3 NUORI JA TERVE KRISTILLISYYS Ari Tanhula Aikamme henkeä kuvaavat itsekeskeisyys ja vastuuton moraali. Huudetaan synnillisen vapauden ja käskyistä vapaan elämän puolesta. Kuvitellaan, että kaikki elävät ja toimivat yleisen mielipiteen mukaan. Varsinkin kaikki kristillisyys ja hengellisyys halutaan sulkea kokonaan elämästä pois. Maailmallinen nuorisotyön malli on valitettavasti tullut osaksi seurakuntien toimintaa. Onneksi asian laita ei kaikkien kohdalla ole näin. Vielä on ihmisiä, jotka ovat ottaneet elämänsä suunnaksi ja ohjeeksi Jumalan Sanan neuvot. Myös niitä fiksuja nuoria löytyy, jotka uskaltavat ja tahtovat jo nuoruudestaan asti säilyttää iankaikkiset, Raamatun antamat elämän ohjeet. Onnellinen on sellainen lapsi ja nuori, jonka sydämeen on jo lapsesta alkaen kylvetty Jumalan Sanan katoamaton siemen. Paavali muistuttaa 2 Tim. 3:15: ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Kyseessä ei ole eikä saa olla vanhempien hengellinen väkivalta vaan rakkaudellinen tiedon jakaminen ja omalla esimerkillään taivastien näyttäminen. Sana sopii kaiken ikäisille elämän ohjeeksi ja kaikissa elämän tilanteissa todelliseksi viisaudeksi (2 Tim. 3:16 17). Siksi Paavali rohkaisee ja kehottaa nuorta Timoteusta toisten arvostelusta ja vähättelystä huolimatta: Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa. Lue, kehoita ja opeta ahkerasti, kunnes minä tulen. Älä laiminlyö armolahjaa, joka sinussa on ja joka sinulle annettiin profetian kautta, vanhinten pannessa kätensä sinun päällesi. Harrasta näitä, elä näissä, että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä. Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi, että ne, jotka sinua kuulevat. (1 Tim. 4:14 16). Nuoren elämään tulee eteen monia valintoja ja haasteita. Siksi on ihanaa, että meille on annettu turvallinen ja suojeleva Jumalan Sana. Huono seura hyvät tavat helposti turmelee. Jumalan Sanan iankaikkiset neuvot varjelevat houkutuksilta ja houkuttelijoilta. Seurakunnan ja uskovien yhteisön pitää olla turvallinen ja hoitavan kasvattava. Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä. (2 Tim. 2:22) Kaikki epäraitis ja saastainen toiminta on tuomittavaa. Sellaiset miehet ja naiset, jotka elävät saastaisuudessa ja epävanhurskaasti, pitää ehdottomasti sulkea kaiken työn ja toiminnan ulkopuolelle, etteivät he pääse turmelemaan keneenkään elämää. Vastuu tässä asiassa on hyvin suuri, ja sormien läpi katselu ei auta. Aikuisten pitää olla turvallisia ja esimerkillisiä vaikuttajia lasten ja nuorten elämässä. Nuori ei aina tiedä, mikä on oikein ja viisasta. Siksi nuori tarvitsee hengellisesti terveitä esikuvia ja Sanan neuvoja. Tarvitsemme aitoja, hengellisiä äitejä ja isiä, jotka itse puhtaasti rakastavat Kristusta ja lähimmäistään. Hengellisissäkin piireissä rakkaus, jolla ei ole rajoja, ei ole oikein, vaan se on välinpitämättömyyttä. Jumalan Sanassa on ikivanhat rajat, ja niitä ei ole lupa ylittää eikä siirtää. Hengellinen nuorisotyö ei ole fiilistelyä ja savumyrskyssä kulkemista. On hyvä oppia kantamaan vastuuta jo nuorena. Hengellisten äitien ja isien avulla vastuu kasvaa ja kokemusta karttuu. Jumala lupaa Sanassaan, että hänen nuori sotaväkensä nousee vielä kuin kaste aamuruskon helmasta. Nuoruus on valtava mahdollisuus. Puhtaana säilymiseksi on annettu hyvä neuvo: Kuinka voi nuorukainen pitää tiensä puhtaana? Siten, että hän noudattaa sinun sanaasi. (Ps. 119:9) Nuori, muista että olet ainutlaatuinen ja elämäsi on liian arvokas annettavaksi sielunvihollisen ja synnin tuhottavaksi. Palvele ehyellä ja puhtaalla sydämellä Herraa. Älä ole massojen vanki vaan kulje rohkeasti Jumalan Sanan viitoittamaa tietä. Ari Tanhula

4 4 SISÄLLYS 2 Joulun odotusta 3 Pääkirjoitus 4 Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit 5 Jumalan ihmeteko 6-7 Amalek lihan vertauskuvana 8-9 Seurakunnissa tapahtuu 9 Sydämeltä sydämelle Kuukauden kolumnisti Paavalin opetus ehtoollisyhteydestä 14 Näin minä tulin uskoon 15 Miten turvaat lapsesi elämän 16 Kysymyspalsta 17 Ihmeellisesti rakennettu 17 Syntisen rukous 18 Jeesuksella on apu pelkoon ja häpeään Antti Sainio - työkenttänä vankilalähimmäiset Syksyn tapahtumia 21 Mikko Vähä-Lassilan muistolle 22 Laulu veteraaneille 23 Kevätkonferenssi 24 Mertiörannan ohjelmaa 25 Seurakunnat ilmoittavat 26 Tiedoksi 27 Ilmoituksia JUMALANI, JUMALANI, MIKSI MINUT HYLKÄSIT? Psalmissa 22 Herra Jeesus antaa meille kauniin ja kirkkaan kuvan siitä, mitä risti merkitsee sekä hänelle että Isälle Jumalalle. Sitä kuvastaa tuo äänekäs, kauhea huuto: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Synti tuhoaa Ehkä et ole koskaan tullut ajatelleeksi, että ihmisen synti sekä sinun että minun sai aikaan katkoksen kahden täydellisen henkilön täydellisessä yhteydessä sekä iankaikkisen Isän Jumalan että suuren Jumalan, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen välillä. He olivat täysin samaa mieltä synnin suhteen: molemmat vihasivat sitä ja olivat vakaasti päättäneet panna sen pois (Ps. 45:6, 7; Hes. 1:8-9; Hes. 18:1-4). Kristus tehtiin synniksi Jumala teki Kristuksen synniksi meidän vuoksemme, hänet, joka ei synnistä tiennyt. Hän itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle. Jumala kohteli Kristusta ristillä aivan kuin hän olisi ollut täynnä syntiä (Ps. 39:1 13). Hän lähetti oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja tuomitsi synnin hänessä. Me tiedämme, että Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa ei ollut syntiä. Me tiedämme myös, että hän on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Mutta Herra näki hyväksi runnella Kristusta ja tuomita synnin hänessä (Jes. 53:10). Jumala käytti hänen suostumistaan tulla syntiuhriksi, ja piti häntä riippumassa ristillä, niin että hänen verensä vuoti maahan (Joh. 19:28 37). Niin kuin karitsa Ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista. Getsemanen puutarhasta Golgatan ristille Herra Jeesus vuodatti verensä jokaisen ihmisen jokaisen synnin vuoksi. Syvät haavat jäivät todisteeksi tästä kauheasta verenvuodatuksesta. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään. Satu Huttunen

5 5 JUMALAN IHMETEKO Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. (Ps. 103:2) Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi. (Ps. 73:28) Vähän ennen tyttäremme syntymää vuonna 1961 luoksemme tuli kuin Jumalan lähettämänä ystäväpariskunta. Kuultuaan tilanteestamme he jäivät meidän pieneen aittaamme asustelemaan ja lupasivat rukoilla synnytyksen puolesta. Kätilökin tuli meille yöksi, ja hän kauhistui, kun virtsanäyte oli kuin paksua puuroa. Hän olisi lähettänyt heti Kuopioon, 60 kilometrin päähän. Sanoin kuitenkin, että kyllä Herra auttaa, ja hän taipui odottamaan. Olin lukenut Raamatusta, kuinka Hiskia rukoili. Minäkin käänsin kasvoni seinään päin ja itkien siinä rukoilin hiljaa. Kun kätilö heräsi, hän otti uuden kokeen. Näyte oli aivan kirkasta. Hän oli ihmeissään, kuinka se saattoi olla mahdollista. Kerroin, että hänen nukkuessaan minä rukoilin Jumalaa, ja Herra sen teki. Kätilö ei puhunut enää mitään Kuopioon lähdöstä. Aune Rimpeläinen Synnytys käynnistyi, mutta lapsi ei alkanut syntyä. Pyysin naapurin sisarelta rukousapua. Aitassa asuva pariskuntakin jatkoi rukoustaan. Kätilö alkoi uudelleen puhua Kuopioon lähdöstä. Sanoin jälleen, että kyllä Herra auttaa. Viimein lapsi syntyi, mutta napanuora oli kiertynyt kaksi kierrosta kaulan ympärille. Lapsi ei itkenyt, se oli ihan tumma. Kätilö taputteli ja heilutteli sitä, ja viimein se pillahti itkuun. Oli syntynyt terve tyttö. Kaikki yhdessä kiitimme suurta Jumalaa avusta ja terveestä lapsesta. Toivo-isä tapansa mukaan siunasi pienen käärön kapaloissaan. Kätilökin oli selvinnyt järkytyksestään ja ihmettelystään, ja hän sanoi minulle: Hyvähän teidän kanssa on, kun te olette niin rauhallinen. Muutamia vuosia myöhemmin olin naistenpäivillä Kuopiossa. Eräs uskovainen kätilö etsi minut joukosta ja kertoi kätilötoverinsa kertoneen hänelle tapahtuneesta ja sanoneen: Siinä Rimpeläisen pienessä mökissä se ihme tapahtui. Meillä on todella ihmeitä tekevä Jumala. Minäkin olen saanut kokea monta ihmettä ja saan kertoa hänen teoistaan vielä nyt 88-vuotiaana. Armosta olen pelastettu, ja vielä tänään saan kiittää hänen armoteoistaan pientä ihmistä kohtaan. Aune Rimpeläinen

6 6 AMALEK LIHAN Vertti Tarkiainen Israelin erämaavaelluksen aikana amalekilaiset hyökkäsivät Israelia vastaan. Amalek on vanhan, turmeltuneen luonnon vertauskuva. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. (Gal. 5:17) Luonnollinen ihminen ei tule koskaan alistumaan Pyhän Hengen johtoon. Rukoustaistelu Mooses kehotti Joosuaa valitsemaan miehiä ja taistelemaan amalekilaisia vastaan. Mooses itse meni vuorelle ja otti Aaronin ja Huurin mukaansa. Siellä Mooses rukoili, ja niin kauan kuin hänen kätensä pysyivät ylhäällä, Israel oli voitolla. Rukoustaistelu oli ainoa ratkaisu tuohon tilanteeseen. Amalek oli häviöllä, mutta kun kädet väsyivät ja vaipuivat, Amalek pääsi voitolle. Aaron ja Huur laittoivat silloin Mooseksen istumaan kivelle, ja he molemmat ottivat Mooseksen käsistä kiinni. He kannattelivat Mooseksen käsiä, ja näin toteutui ihanalla tavalla se veljesyhteys, jota tarvitaan vakavissa ja vaikeissa tilanteissa. Näin saatiin voitto Amalekista miekan terällä. Miekan terä mainitaan uudestaan ja uudestaan niissä yhteyksissä, joissa on kysymys Israelista ja Amalekista. Israel kuvaa seurakuntaa Vanhassa testamentissa. Taistelun jälkeen Mooses pystytti alttarin ja ylisti Herraa. Hän sanoi: Herra on minun lippuni. Yksi hengellisen elämän perusasioita on se, että Herra on meidän lippumme. Menemme tämän lipun alle. Emme tarvitse siihen kirkkokuntia emmekä uskonsuuntia, emme uskonnollisia näkemyksiä, tarvitsemme vain Herraa. Eino Manninen, edesmenneen Veikko Mannisen isä, sanoi: Jumala ja minä olemme enemmistö! Uskonnollisissa järjestelmissä on se huono puoli, että ne tuovat Herran rinnalle sivuvivahteen: Herra ja meidän pastorimme..., Herra ja meidän piispamme. Herra ja meidän kirkkokuntamme! Kunnian tavoittelu Mooses jatkoi: Herra on sotiva aina amalekilaisia vastaan sukupolvesta sukupolveen. Ainoa ratkaisu on se, että me tulemme Herran puolelle tässä asiassa ja lausumme kuolemantuomion vanhalle aatamille ja vanhalle elämällemme. Lausumme tuomion langenneelle luonnollemme ja kaikelle sille, mitä se nostattaa eteemme, hyvältäkin kuuluvia asioita. Saamme tottua siihen, että taka-alalla langennut luontomme aina ottaa itselleen sitä kunniaa, joka kuuluisi Jumalalle. Syntiinlankeemuksen ytimessä oli juuri kunnian tavoittelu. Ihminen tavoitteli tietoa ja kunniaa ja pyrki pääsemään samanlaiseksi kuin Jumala. Bileam ja lihan valta Bileam kutsuttiin kiroamaan Israelia. Baalak näki, mikä voima suojelee Israelia. Sitä oli mahdotonta voittaa muuten kuin saamalla Jumalan kirous sen ylle. Bileam oli ristiriitainen persoona. Hän oli Jumalan profeetta, mutta hänen vanha, turmeltunut luontonsa taisteli vastaan. Hän ei pystynyt hillitsemään sitä. Hän himoitsi Baalakin hopeaa ja vääryyden palkkaa. Bileam tiesi, että Jumala on siunannut Israelin eikä ole mitään asiaa peukaloimaan Jumalan asioita, Jumala hoitaa oman tonttinsa. Kuitenkin hän kiusasi Jumalaa aikansa, kunnes sai luvan mennä. Jumala antaa aika paljon narua ihmisen tahdolle, mutta seuraukset tulee myös kantaa. Baalak vei Bileamin eri puolille näköalapaikoille kiroamaan Israelia. Siellä Jumala näytti Bileamille sen järjestyksen ja kurinalaisuuden, tahdikkuuden, joka tuon kansan käyttäytymisessä ilmeni erämaassa. Bileam ihmetteli, miten Jumala oli tuota kansaa siunannut. Se oli erilainen kansa. Se oli ihmeellinen kansa. Bileam varmasti toivoi samanlaista loppua kuin tuon kansan jäsenillä. Moni ihminen toivoisi kristityn kuolemaa mutta ei haluaisi ottaa vastaan hänen elämäänsä. Tämä johtuu siitä, että jo

7 VERTAUSKUVANA 7 eläessään pitäisi kuolla sille, mitä meidän turmeltunut luontomme rakastaa. Sekin, joka ei ole siihen valmis, toivoo saavansa kuitenkin hurskaan kuoleman ja turvautuu ryövärin armoon. Bileam profetoi Israelista: Minä näen hänet, en kuitenkaan nyt, minä katselen häntä, en kuitenkaan läheltä. Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista. (4 Moos. 24:17) Israelista nousee ruhtinas, ja tuo kansa tekee väkeviä tekoja. Kun sitten Bileam näkee Amalekin, hän puhkeaa puhumaan: kunnista ensimmäinen on Amalek, mutta sen loppu on perikato. (4 Moos. 24:20) Siinä ilmoitettiin meidän luonnollisen ihmisemme tulevaisuus. Se ei peri Jumalan valtakuntaa. Liha yrittää tinkiä Meissä oleva uusi luomus riemuitsee tästä Jumalan suunnitelmasta. Vanhalla aatulla ei ole mitään osuutta. Minun ansioillani ei ole osuutta siihen, että minä olen saanut syntini anteeksi ja vapautunut syntitaakoista ja sen kahleista. Paavali kirjoittaa. Meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi. (Room. 6:6) Uskomattomana ollessani en voinut kuvitella, että voisin olla vapaa määrätyistä asioista. Kun evankelioin erästä miestä, hän parahti: Eikö enää edes saunakaljaa saa ottaa? Vanha luonto on aina tinkimässä. Se haluaisi vetää kirkkaan hengellisen, uuden ihmisen elämän luonnollisen elämän tasolle. Sitten se muka olisi tyytyväinen. Saattaa olla vähän aikaa, mutta se herra, joka vanhaa luontoa hallitsee, ei ole tyytyväinen, vaan se vetää vielä vähän alemmaksi: Sinä olet vielä liian ahdasmielinen. Et ole naapurien mielestä oikein mukava mies. Älä ole niin turhan tarkka! Oma elämäsi on helpompaa eikä toistenkaan tarvitse kärsiä synnintuntoa. Kristuksen kirje Uskovainen on kirja, kirje, lamppu, valo ja suola. Jos hän elää lähellä Jeesusta, niin vaikka hän ei puhu mitään vaan menee vain hakemaan maitopurkin kaupasta, naapuri katsoo ikkunasta ja sanoo: Siellä se uskovainen mies menee! Tuolla tuo uskovainen nainen menee. Hän sanoo olevansa pelastettu. Hän on entinen alkoholisti, eli ennen huonoa elämää. Nyt hän tunnustaa Jeesusta. Minunkin pitäisi tehdä parannus! Eräs mies sanoi, että kun hän ennen meni hengelliseen kokoukseen, hän ei kuullut mitään siitä, mitä siellä puhuttiin. Aina kun hän astui ovesta sisälle, heti tuli sydämeen pistos, että pitäisi tehdä parannus. Jos sinä olet vähäsanainen ja arka Jumalan ihminen, älä pidä itseäsi vähäarvoisena tai arvottomana. Vaikka et pystyisi samaan, mihin joku lavaleijona pystyy, sinä saatat olla niin väkevä Jumalan kirje tässä pimeässä maailmassa, että vasta taivas sen selvittää. Vasta siellä selviää, että satoa tuli. Jumala viisaudessaan joskus kätkee meiltä ihania asioita siksi, että me emme kestä niitä, vaan ne saattavat meidät kiusaukseen. Palkka maksetaan sitten perillä. Israelin seurakunnan keskellä saattoi olla vaikka minkälaista valitusta, napinaa, kiistaa, riitoja. Oli itkua ja itsesääliä: Toitte meidät tänne kuolemaan. Täällä ei ole lihaa, ei vettä, ei mitään. Egyptissä oli kaikkea. Lähdetään takaisin. Erikoisesti hylkyväki levitti tällaista mielialaa ja tyytymättömyyttä. Jumala kuitenkin näytti Bileamille pelastussuunnitelmansa. Hän näytti, millaista tulee olemaan, kun Jumalan ihmiset, Jeesusta rakastavat ihmiset kokevat Hengen yhteyttä, vaeltavat uskon kuuliaisuudessa ja rakastavat ja hoitavat toisiaan. He tekevät Jumalan antamaa työtä. Bileam sai katsella asioita Jumalan näkökulmasta. Jumala peitti häneltä kansan keskuudessa olevat ongelmat ja vaikeudet. Vertti Tarkiainen Jyväskylä OIKAISU Lokakuun lehdessä oli kirjoitus Ei lasten leikkiä -näyttelyn avajaisista Jyväskylästä. Kuvatekstissä oli virheellisesti mainittu: Puhumassa Viron suurlähettiläs Dan Ashbel. Itse kirjoituksessa oli oikein: Näyttelyn avauksen suoritti Israelin Suomen ja Viron suurlähettiläs Dan Ashbel. Kuvassa ei siis ollut Viron suurlähettiläs, vaan Israelin. Hän hoitaa Suomen ja Viron asioita Helsingistä käsin. Pahoittelemme virhettä. Lehden toimitus

8 8 SEURAKUNNISSA MENKÄÄ SIIS TEIDEN RISTEYKSIIN JA KUTSUKAA HÄIHIN, KEITÄ TAPAATTE. (Matt. 22:9) Pirkanmaan Perinteinen Helluntaiseurakunta on mennyt jo neljänä kesänä Tammelantorin risteykseen kutsumaan ihmisiä taivaan häihin. Jumalan seurakunnalla on halu mennä ja valloittaa koko maailma Kristukselle. Kuitenkin vallitseva tunne on turhautuneisuus tehtävän suuruuden edessä. Tunne on vallitseva jo oman paikkakunnankin evankelioinnin edessä. Ihmiset eivät tule Sanan kuuloon rukoushuoneille, eikä itse viedä sanomaa kuultavaksi rukoushuoneitten ulkopuolelle. Jo neljänä kesänä on Pirkanmaan Perinteisellä Helluntaiseurakunnalla ollut tapana kuljettaa touko-elokuun ajan joka torstai pienen telttamme kanssa evankeliumia ihmisten keskelle Tammelantorilla. Tarjoamme toriteltassa kahvia, teetä tai mehua pullan kera. Hyvin harva poikkeaa pelkästään kahvin vuoksi. Miltei poikkeuksetta jokainen on halukas keskusteluun. Jotkut kyllä ilmoittavat topakasti, että uskon asiat eivät kiinnosta ja että niistä ei haluta kuulla. Kuitenkin useimmat haluavat keskustella iankaikkisuusasioista. Syy saattaa olla pelkkä yksinäisyys, halu kohdata joku ihminen kahvikupillisen ääressä. Niihin keskusteluihin on Pyhä Henki tullut mukaan ja paljastanut ihmisen, joka on Isän vedossa, ja todellinen syy on tullut ilmeiseksi kummallekin keskustelun osapuolelle. Teltalla vierailijoissa on monta, jotka ovat useamman kerran palanneet kahville ja jatkamaan keskustelua. Kaikki yhteiskunnan luokat ovat edustettuina, puliukkokerjäläisistä professoreihin. Jokaisella on ollut syvä halu löytää vastaus siihen, miksi tuntuu niin tyhjältä ja pelottaa kuolla. Tästä samasta tyhjyydestä ja pelosta ovat kertoneet kerjäläinen, puliukko, pankinjohtaja, opettaja, autonasentaja, taksinkuljettaja, jääkiekkoilijakuuluisuus, poliisi, yliopiston professori ja monet muut. Ei ole tarvinnut houkutella tai painostaa. Ihmiset ymmärtävät, että uskovien teltta on sitä varten, että siellä syntinen löytää pelastuksen. Monen puolesta olemme saaneet rukoilla, ja joku on löytänyt tiensä rukoushuoneellemmekin. Pullien ja kahvikuppien menekki kertoo, että joka torstai käy telttasessamme yli sata ihmistä. Tuntui kuin Jumala olisi erikoisella tavalla huomioinut tämän toritelttatyömme virittämällä Suomen kesän ihanteelliseksi ilmojenkin suhteen torstaisin. Näin sen koimme! Teltta on pystyssä klo Teltantuojan jo neljä vuotta jatkunut uskollisuus on vetänyt mukaan uskolliset kahvinkeittäjät ja uskollisia avustajia. Ympäröivät torikauppiaat sanoivat, että vasta sitten voi kesä

9 TAPAHTUU 9 alkaa, kun helluntailaiset tulivat telttakojunsa kanssa. Tunnemme, että olemme kilpailijoittenkin suosiossa, vaikka tuotteemme on ilmainen, niin kahvi kuin evankeliumikin. Keväällä seurakuntaamme liittyi pariskunta, muualta Tampereelle muuttanut. Heille torityön aikoinaan aloittanut veli antoi julkisen määräyksen puhujanpaikalta, sunnuntaikokouksessa, tulla mukaan Tammelan torin telttatyöhön. Tämä oli osoitus, että Rakkaus on kekseliäs. Nuo määrätyt, uudet tulokkaat, löysivät elämänsä paikan Jumalan valtakunnan työssä. Seuraavaa kautta odotamme kovasti. Kaikilla on halu löytää uusia muotoja, muitakin kuin tämä torityö. Haluamme voida kohdata surmapaikalle hoippuvan tai rosvojen runteleman ihmisen tiepuolessa, jotta voisimme tuoda hänet majataloomme, Pirkanmaan Perinteisen Helluntaiseurakunnan yhteyteen, pehmittää hänen haavansa ja ruokkia nääntyvää. Näitä runneltuja ja nääntyviä on kaikissa yhteiskuntaluokissa. Teksti Reijo Mänttäri Kuvat Ilkka Kajovalta SYDÄMELTÄ Hannu Grönroos SYDÄMELLE Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita. (Jes. 40:11) Yli kolmenkymmenen vuoden takaa nousee mieleeni kuva vierailusta eräässä helsinkiläisessä vanhainkodissa. Tuon kodin asukas, kauan uskossa ollut sisar, oli ollut jo vuosikaudet vuoteen omana. Luonteeltaan hän oli kuitenkin hyvin myönteinen ja valoisa. Raskaat sairausvuodet ja liikuntakyvyttömyyskään eivät olleet vaikuttaneet hänen mieleensä kielteisyyttä, katkeruudesta puhumattakaan. Muistan, kun hän kerran kysyi minulta: Tiedätkö, kuka minä olen? Olin kysymyksestä hieman hämilläni ja vastasin spontaanisti: Marttahan sinä olet. Hän sanoi: Niin olenkin, mutta lisäksi olen Herran pieni karitsa. En voinut olla hymyilemättä. Jälkeenpäin ajatellen: tottahan Martta puhui. Hänhän oli Herran pieni karitsa. Sairaus oli riisunut Martan elämästä kaiken voiman, mutta Herran pieni karitsa oli jäänyt. Se riitti, ja se riittää. Se riittää sinullekin, joka tuskailet oman heiveröisen elämäsi keskellä. Jeesus rakastaa karitsoita. Siksi hän antoi Pietarille erityisen tehtävän huomioida niitä sanoen: Ruoki minun karitsoitani (Joh. 21:15). Karitsan osa on siunattu. Paimen antaa kaiken rakkautensa ja huolenpitonsa sille ja kantaa kerran yli suuren virran vihreille niityille asti paratiisiin. Siellä on nyt Marttakin, Herran pieni karitsa. Me teemme vielä matkaa Hyvän paimenen harteilla. Martan lempivirsi, jonka joka kerran lauloin hänelle, oli: Jumalan syömmen armoon, min Jeesus kuollessaan avasi meille kerran syvissä haavoissaan, uskoni, autuuteni pelotta perustan ja elän turvallisna, liitossa Jumalan. (Hengellinen laulukirja 344) Rukous: Jeesus, vaikka olen lammas sinun laumassasi, anna minulle myös karitsan mieli, jotta voisin kaikessa olla riippuvainen vain sinusta. Hannu Grönroos

10 10 KOLUMNISTI KUUKAUDEN Olavi von Bell TOISENLAINEN KANSA Ja Haaman sanoi kuningas Ahasverokselle: On yksi kansa hajallaan ja erillään muiden kansojen seassa sinun valtakuntasi kaikissa maakunnissa. Heidän lakinsa ovat toisenlaiset kuin kaikkien muiden kansojen, he eivät noudata kuninkaan lakeja, eikä kuninkaan sovi jättää heitä rauhaan. (Est. 3:8) Paha Haaman on juonimassa juutalaisen kansan tuhoamista. Sanomalla totuuden Jumalan kansasta hän yrittääkin vahingoittaa sitä, kansaa, jonka Jumala oli ottanut omakseen toteuttaakseen sen kautta oman pelastussuunnitelmansa. Ellei näin olisi, se olisi vain tavallinen kansa toisten kansojen joukossa eikä sielunvihollisella olisi ollut mitään tarvetta vihata sitä. Täytyy myöntää, että sitkeyttä ei ainakaan sielunviholliselta puutu. Vaikka se tietää Jumalan ylivertaisuuden, se yrittää aina estää Jumalan suunnitelmien toteutumisen niin kansakuntien kuin yksilöidenkin elämässä! Jumala tiesi jo etukäteen kaiken tämän, ja hän oli lähettänyt kansalleen pelastuksen kuningatar Esterin muodossa. Eikä hän koskaan myöhästy! hajallaan Jumalan Sana vakuuttaa meille: Hän on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Me tiedämme, että myös tänään on yksi kansa hajallaan ja erillään muiden kansojen seassa ja heidän lakinsa ovat toisenlaiset kuin kaikkien muiden kansojen, he eivät noudata kuninkaan lakeja! Tämä kansa on uloskutsuttu Jumalan seurakunta. Seurakunnalleen Jumala on laatinut oman suunnitelmansa viedä sanoma Jeesuksen hankkimasta pelastuksesta kaikkien ulottuville. Myös tätä sielunvihollinen vihaa, ja se tahtoisi hävittää tämän kansan, jos sillä olisi siihen valtuudet. Ei seurakuntansakaan kohdalla Jumala torku eikä nuku vaan valvoo omiaan, eikä sielunvihollinen pääse hänen asettamansa rajan yli. Jumala kuitenkin sallii vielä monissa maissa uskovien vainot aina marttyyrikuolemaan asti. Siksi Kristuksen ruumiin jäseninä Hebrealaiskirjeen kirjoittaja muistuttaa meitä: Muistakaa vankeja, niin kuin olisitte itsekin heidän kanssaan vangittuina; muistakaa pahoinpideltyjä, sillä onhan teillä itsellännekin ruumis. (Hebr. 13:3) Perustuslaki Koska maailma on pahan vallassa, uudestisyntyneitä Jumalan lapsia, jotka on siirretty pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan valtakuntaan, koskee sama: heidän lakinsa ovat toisenlaiset kuin kaikkien muiden kansojen. Meidän laki- ja opaskirjamme on Jumalan elävä, voimallinen, muuttumaton Sana, jota ei tarvitse ajan myötä päivittää, eikä siitä katoa pieninkään piirto. Jumalan valtakunnan perustuslaki on lyhyt ja yksiselitteinen rakkauden kaksoiskäsky, jonka valtakunnan perustaja, Jeesus, itse ilmoitti: Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi. Toinen on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä. Tämä on kaksoiskäsky, jonka Jumala on yhdistänyt. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. Jos joku sanoo: Minä rakastan Jumalaa, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä. (1 Joh. 2:20 21) Olemme tulossa aikaan, jolloin maallista lainsäädäntöä ollaan aina enemmän ja enemmän säätämässä Jumalan Sanan vastaiseksi. Ne, joiden tulisi seisoa Sanan puolesta, ovatkin romuttamassa sen totuutta ja arvovaltaa. Joudutaan kysymään: Olemmeko tulleet aikaan, jollainen vallitsi israelilaisten keskuudessa profeetta Malakian aikana? Poika kunni-

11 11 oittakoon isää ja palvelija herraansa. Mutta jos minä olen isä, missä on minun kunnioitukseni? Ja jos minä olen Herra, missä on minun pelkoni? sanoo Herra Sebaot teille, te papit, jotka pidätte halpana minun nimeni. (Mal. 1:6) Seisotko muurinaukossa? Malakia jatkaa (jae 10): Jospa olisi teidän joukossanne joku, joka sulkisi ovet, ettette pitäisi tulta minun alttarillani turhaan! Ei ole minulla mielisuosiota teihin, sanoo Herra Sebaot, enkä minä mielisty ruokauhriin, joka tulee teidän kädestänne. Löytyykö enää niitä, jotka todella seisovat muurinaukossa ja sulkevat ovia moraalin rappion vyöryltä? Antikristuksen henki on enenevässä määrin valtaamassa alaa, sillä yksi sen tuntomerkki on juuri muuttaa ajat ja lait. Mutta Jumalan Sana varoittaa ja myös neuvoo meitä: Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. (Room. 12:2) Tässä ei sanota: Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, ellei muuttuva kulttuuri sitä vaadi Kaikki muutokset tulevat sen kautta, että me haluamme tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, otollista ja täydellistä ja pyrkiä siihen. Jaakob kirjoittaa: Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, (eli Jumalan Sanaan) vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään. (1:25) Jumalan lakien päivittäjät Alussa lainaamassani sanankohdassa sanottiin vielä: He eivät noudata kuninkaan lakeja, eikä kuninkaan sovi jättää heitä rauhaan. Kuningas edusti tuohon aikaan usein ainoaa auktoriteettia ja määräysvaltaa. Vaikka meillä vallitsee demokratia, Raamatun vastaisia lakeja säädetään edelleen, ja ne ovat lainvoimaisia. Pitäisikö meidän myydä periaatteemme Jumalan Sanan vastaisten lakien takia? Voi olla, että tulevaisuudessa Jumalan Sanaan pitäytyessämme huomaammekin olevamme raastuvassa. Me olemme kahden maan kansalaisia. Jumalan valtakunta on iankaikkinen valtakunta, jonka perustaja on kaiken Luoja. Siksi sen säädökset menevät edelle maallisten lakien, jos ne ovat ristiriidassa keskenään, sillä enemmän on toteltava Jumalaa kuin ihmisiä! Tänä päivänä tuntuu, että kansakunnissa saastaisuudesta tehdään hovikelpoista muuttamalla lakeja, ja näin toteutuu Raamatun Sana: Heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä. Mutta Jumalan kansa ja hänen valtakuntansa lait ovat toisenlaiset, eikä meillä ole varaa lähteä niitä päivittämään yleisen mielipiteen mukaan. Jeesuksen risti on vedenjakaja, ja vaikka se on suojaava varjo, se ei peitä mitään saastaisuutta. Se on maailmalle hullutus, mutta meille se on Jumalan voima. Armon ja rauhan valtakunta Laulamme: Ristihin, oi Karitsa, kiinnä katseheni. Jeesus, ristis varjossa johda askeleeni. Valvon ristin juurella, ootan Jeesustani, kunnes näen kotona kasvot Jumalani. Tämä Jumalan kansan erilaisuus ilmenee myös siinä Jumalan Sanan perustuslain asetuksessa, että meidän tulee elää jatkuvassa anteeksiantamuksessa. Jeesus itse opetti meitä rukoilemaan: Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Tämä Jumalan valtakunta on rauhan ja armon valtakunta! Olavi von Bell

12 12 PAAVALIN OPETUS Juhana Lehmuskoski Kirjeessään korinttolaisille Paavali määrittelee tarkasti, ketkä voivat osallistua raamatulliseen leivän murtamiseen eli ehtoolliseen. Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset. (1 Kor. 10:16 17) Kaksitahoinen osallisuus Herran ateria tarkoittaa osallisuutta, joka on kaksitahoinen. Malja on osallisuus Kristuksen vereen, ja leipä on osallisuus Kristuksen ruumiiseen. Osallistujat ovat siis ensiksikin osallisia Jeesuksen verestä. Tämä merkitsee sitä, että he ovat uudestisyntyneitä, Jeesuksen verellä pestyjä. On mahdotonta kuvitella, että Kristuksen verestä osallinen ihminen ei olisi uudestisyntynyt. Siitä osallinen on varmasti pelastettu, sillä Jeesuksen veri on ainoa vanhurskauttava tekijä maailmankaikkeudessa, ja toisaalta siinä on aina voima pelastaa ihminen. Siitä osallinen ei voi olla vailla pelastusta. Lisäksi pelastettu ihminen on varmasti käynyt läpi uudestisyntymisen prosessin. Uudestisyntyminenhän on ainoa tie pelastukseen. Pelastukseen ei ole oikotietä. Jeesus sanoi: Joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. (Joh. 3:3). Ehtoolliseen osallistuvat ihmiset ovat siis Raamatun mukaan uudestisyntyneitä. Toiseksi he ovat osallisia Kristuksen ruumiiseen, joka on seurakunta. Raamattu samaistaa Kristuksen ruumiin ja seurakunnan. Paavali kirjoittaa: Mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta. (Kol. 1:24) Sakramenttiajattelu Nämä kaksi osallisuutta tulee leivänmurtoon osallistujilla olla jo ennen osallistumistaan. Emme voi ajatella Paavalin tarkoittaneen, että itse ehtoollisen nauttiminen tekisi ketään osalliseksi Kristuksen ruumiista. Siinä tapauksessahan ehtoolliseen voisi osallistua sekin, joka ei vielä kuulu Kristuksen ruumiiseen. Sakramenttiajattelu kyllä opettaa juuri näin, ja se omistaa ehtoolliselle lähes taianomaisia voimia ja vaikutuksia. Suurien kirkkokuntien virallinen oppi kulkee näitä latuja, mutta tällaisesta opetuksesta seuraa ilman muuta, että osallistujien ei tarvitse olla osallisia myöskään Kristuksen verestä, vaan uskosta osattomatkin voivat osallistua. Ehtoollista tulisikin jakaa erityisen ahkerasti uskosta osattomille, jos siinä olisi voima tehdä heitä osallisiksi Kristuksesta ja jos se uudestisynnyttäisi nauttijansa. Tällainen pelastusväline tietenkin ohittaisi jopa Jumalan Sanan, koska vain harvat ottavat vastaan Sanan ja pelastuvat. Ehtoollinen sen sijaan olisi tehokas pelastusautomaatti, joka tekisi suuria kansanjoukkoja hetkessä uudestisyntyneiksi Jumalan lapsiksi. Raamattu ei kuitenkaan kerro, että apostolit olisivat käyttäneet kastetta ja ehtoollista evankelioimisvälineinä. Sellaisena käytettiin Jumalan Sanaa, siitä on lukuisasti esimerkkejä Uudessa testamentissa. Uudestisyntyminen ja vesikaste On selvää, että Paavalin mainitsemat osallisuudet tulee olla olemassa jo ennen leivänmurtoon osallistumista. Osallistujien tulee olla uudestisyntyneitä. Samoin heidän tulee olla astunut Kristuksen ruumiin osallisuuteen, seurakunnan yhteyteen. Kaste on portti seurakuntaan, ja tätä jälkimmäistäkään ehtoa ei voi ohittaa, jos pidämme kiinni uudestisyntymisen välttämättömyydestä. Mikäli laiminlyömme kasteen ehtona leivänmurtoon osallistumiseen, meidän tulee johdonmukaisuuden

13 EHTOOLLISYHTEYDESTÄ 13 vuoksi unohtaa myös uudestisyntymisen ehto. Näin ollen avoin ehtoolliskäytäntö, jossa osallistujilta ei edellytetä uskovien kasteen vastaanottamista, johtaa suoraan pelastumattomien ehtoolliseen. Ennen pitkää ajaudutaan sellaiseen tilanteeseen, että avoimeen ehtoollispöytään hyväksytään mukaan kaikki ihmiset katsomatta heidän uskoonsa ja pelastumiseensa. Tämä johtaa kirkolliseen ehtoolliseen, ja se pakottaa helluntaiteologit vähitellen laatimaan oppeja ehtoollisen myönteisestä vaikutuksesta pelastumattomiin ihmisiin. Tällä tiellä ajaudutaan ajan mittaan sakramentaaliseen ehtoollisopetukseen. Nyt onkin helluntaiseurakunnissa jo olemassa käsitystä, että ei ole tarpeen kysellä ehtoollisella edes osallistujien uskoa vaan se voidaan jättää heidän ja Jumalan väliseksi asiaksi. Tämä on ensimmäinen askel kohti todella vapaata ehtoolliskäytäntöä, jossa ovat mukana sekä uskovat että uskosta osattomat. Liika hienotunteisuus Tähän päädytään myös aivan käytännöllisen ajattelun kautta. Uskosta osattomat puhuvat yleensä itsestään heikkouskoisina eivätkä uskosta osattomina. He alkavat pian vedota tunteisiimme kysellen, miksi he eivät voi osallistua ehtoollispöytään. Lähimmäisenrakkaus, vieraanvaraisuus, hienotunteisuus ja myötäelämisemme eivät salli meidän kovin kauan kieltäytyä jakamasta ehtoollista myös heille. Tämä tapahtuu viimeistään seuraavan sukupolven aikana, jos emme pidä kiinni raamatullisista rajoista. Rajojen vetäminen Kun siis Paavali sanoo: Me monet olemme yksi ruumis, sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset, hän tarkoittaa, että uudestisyntymisensä jälkeen kastetut ihmiset ovat yhtä ruumista jo ennen leivänmurtoon osallistumistaan. Vaikka rajojen vetäminen ei nykyisessä tilanteessa, ihmisoikeuksia korostavana aikana, kristittyjenkään ajattelussa ja seurakuntaelämässä ole muodissa, siihen on tässä kysymyksessä pakko ryhtyä, jos tahdomme pysyä uskollisena Raamatun opetukselle. Suljettu ehtoollinen Paavali asettaa ehtoollisyhteyden edellytykseksi uudestisyntymisen ja Kristuksen ruumiin osallisuuden. Koska Raamattu opettaa kastetta porttina seurakuntaan, Kristuksen ruumiiseen, kasteesta tulee toinen edellytys leivänmurtoon osallistumiseen. Tämä tarkastelu johtaa samaan tulokseen kuin Apostolien tekojen tutkiminen. Paavali antaa samassa kirjeessään ymmärtää, että ehtoollista vietettiin seurakunnankokouksessa (1 Kor. 11:18, 20). Tämäkin viittaa siihen, että kastamattomat eivät olleet mukana. Raamattu on suljetun ehtoolliskäytännön kannalla. Juhana Lehmuskoski VAELTAJAN MIETTEITÄ VOIMANLÄHDE Hän oli sairas, vakavasti sairas. Hän oli rikas, keskitason yläpuolella paljon, mutta sairaus oli vienyt kaiken. Sairaus, joka hänellä oli, oli epäpyhä. Se teki myös kantajansa epäpyhäksi. Tauti, jota hän kantoi, johtui hänen sairaasta verestään, joka virtasi hänen suonissaan. Hän sairasti verenjuoksutautia. Lääkärit eivät voineet häntä auttaa. Hän häpesi itseään ja olemustaan. Suuren verenhukan takia hän oli kovin heikko. Hän oli kuullut miehestä, joka parantaa. Tuon miehen tykö hänen olisi päästävä, vaikka se olisi miten vaikeaa. Ja vaikeaa se olikin, mutta hänellä oli usko. Usko kasvoi yhä suuremmaksi, mitä lähemmäs hän pääsi Jeesusta. Jospa minä saisin koskettaa Jeesuksen viitan tupsua, niin minä paranisin. Näin kävikin. Kun nainen kosketti Jeesusta, Jeesus tunsi, että voimaa lähti hänestä. Hän kysyi: Kuka minuun koski? Nainen pelästyi. Hän kai koki syyllisyyttä, kun oli miesjoukon läpi raivannut tiensä Jeesuksen luo. Jeesuksen läheisyys vaikuttaa uskon. Niin se on tänäänkin. Kaukaa katsominen ei auta. Pyritään lähemmäksi, kosketusetäisyydelle. Hänessä on voima vielä tänäänkin. Raine Pitkonen

14 14 NÄIN MINÄ TULIN Simo Pasanen USKOON Synnyin ja kasvoin työmiehen perheessä, Ida ja Johannes Pasasen neljän lapsen vanhimpana. Elämä oli köyhää toisen maailmansodan aikana ja vielä sodan jälkeisinä vuosinakin. Voi sanoa, että melkein kaikesta oli puutetta, ruoasta, vaatteista ja rahasta. Sota ja sotavelat rankaisivat Suomen kansaa raskaalla kädellä. koulu oli Äänekoskella sotasairaalana, naisopettajat sairaanhoitajina, osa lottina armeijan palveluksessa. Useimmat miesopettajat olivat sotatantereella niin kuin muidenkin perheiden isät ja aikamiespojat. Poikkeustila johti siihen, että koulunkäynti jäi lapsilta ja nuorilta heppoiseksi ja vaillinaiseksi. Rintamalta tuotiin kaatuneita sankarivainajia haudattaviksi kunnialaukausten saattelemina. Luterilaisen valtiokirkon papit rukoilivat vihollisjoukoille kostoa ja omille joukoille menestystä. Ei niin pahaa, ettei hyvääkin. Ahdingon ja kärsimyksen keskellä, kuten jälkeenkin, Suomen kansan sydämen tila ja maaperä oli otollista Jumalan Sanan ja evankeliumin kylvösiemenelle. Nuoren miehen työura aukeaa varhain Kaksitoistavuotiaana, kun koululaisilla alkoi kesäloma, juoksin laivarantaan uittoyhtiön miesten sekaan heittelemään tervaiseen keluuveneeseen puominlenkkejä. Miesten pomo tuli paikalle ja kyseli: Kenes poika sinä olet ja mitä varten tänne olet tullut? Vastasin: Olen Pasasen Jussin poika, olen tullut töihin, minut on luvattu! Pomomies oli itse luvannut: Kun, Simo, kasvat isoksi pojaksi, niin kyllä sinä töihin pääset! Sain olla kesäkuukaudet Kymin Uitto-yhtiön palveluksessa. Ensimmäinen tilipussi saapui, mikä mahtava tunne! Jotakin samantapaista koetaan evankelistana ollessa, kun rukoillen johdellaan pelastusta etsivä synnin tuskistaan pelastuksen iloon. Olin jo neljätoistavuotias, kun, vaikka pienen vilpin avulla, valehtelemalla vuotta vanhemmaksi itseni, onnistuin pääsemään valtiolle Posti- ja lennätinlaitoksen palvelukseen. Tämän onnenpotkun koin syksyllä vuonna Uskoontulo Alpo Auvisen Sinikka-puoliso kehotteli Simo-poikaa hengelliseen tilaisuuteen. Sinikka teki töitä toimistovirkailijana puhelinkansliassa, missä aina joskus tapasimme ja puhelimme. Olin siihen asti ollut täysin pimennossa hengellisiin asioihin nähden, vaikka omasta mielestäni en ollut mikään rökälesyntinen. En tupakoinut enkä juonut. Sinikan aviomies Alpo Auvinen ajeli kymmenpyöräistä amerikkalaista Kempsua eli GMC:tä raskaan kuorma-auton kuljettajana. Hän palveli Wärtsilä-yhtiötä päivisin ja joskus kovastikin väsyneenä iltaisin ja viikonloppuisin kantoi vastuuta hengellisistä tilaisuuksista, joita hän järjesteli palokunnan- ja työväentalolle sekä koululle ja lisäksi Äänekosken ja Suolahden kauppaloiden ympäristökylien koteihin. Eräänä sunnuntaina, viikko jälkeen loppiaisen vuonna 1949, kun olin 17-vuotias, olin minua nuoremman sisareni Anna-Liisan kanssa hengellisessä herätyskokouksessa, jossa oli vierailevana puhujana Akseli Puhakainen Jyväskylästä. Niin sanottujen helluntaiuskovien pieni joukko kokoontui jälkitilaisuuteen köyhän yksinhuoltajaäidin kotiin rukoilemaan taivastietä etsivien puolesta. Perheen isä oli työlaitoksessa, mutta äiti oli rehellinen, vilpitön uskovainen Jumalan lapsi. Vaatimattoman asunnon keittiön lattialle polvistuneena rukoilin: Jos, Jumala, olet olemassa, niin ilmaise itsesi ja vastaa minulle. Rehellisesti sanoen päätin kokeilla uskonasioita, onko totta se, mitä minulle sanottiin: Anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tuosta hetkestä ja ratkaisusta on aikaa yli 62 vuotta, eikä ole ollut katumista yhtenäkään päivänä siitä, että kokeilin uskonasioita ja taivastietä. Suosittelen sitä toisille, ja itsekin aion jatkaa perille asti kirkkauden maahan. Kahdeksankymppisellä ei ole taivaskotiin enää pitkä matka. Simo Pasanen

15 15 MITEN TURVAAT LAPSESI ELÄMÄN? Olin mukana keskustelussa neljän nuoren äidin kanssa. Heillä kaikilla on pieniä lapsia. Aiheena oli lasten elämän turvaaminen. Kuuntelin suurella kunnioituksella heidän kertomuksiaan siitä, miten tarkoin he olivat lastensa elämää suunnitelleet eteenpäin ja tehneet monenlaisia toimenpiteitä myös heidän elämänsä varalle. Jokaisen äidin lapsilla oli kummit, jotka he olivat saaneet lapsikasteen yhteydessä. Nämä äidit olivat vielä varsinaisten kummien lisäksi pyytäneet lapsilleen niin sanottuja pikkukummeja sen varalle, että varsinaiselle kummille tapahtuisi elämässä jotakin, mikä estäisi kummin tehtävän hoitamisen. Äidit olivat myös ottaneet lapsilleen monenlaisia vakuutuksia esimerkiksi mahdollisten sairastumisten, harrastuksissa tapahtuvien tapaturmien ja matkoilla tapahtuvien onnettomuuksien varalle. Yksi äideistä kertoi tehneensä kirjallisen sopimuksen neljän sisaruksensa kanssa siitä, kuka ottaa hoitaakseen hänen lapsensa, jos hän vaikkapa kuolisi liikenneonnettomuudessa. Hän oli myös tarkoin määrännyt, miten hänen lapsensa tulisi kouluttaa ja miten heidät tulisi huoltaa. Tuon keskustelutuokion päätyttyä mietin, miten itse olen turvannut oman lapseni elämää ja tulevaisuutta. Vertasin omaa tilannettani kuulemaani keskusteluun. Muistin sen, että lapsellani ei ole yhtäkään kummia, puhumattakaan vara- ja lisäkummeista, ei häntä ole lapsena kastettu eikä häntä varten ole otettu minkäänlaista vakuutusta. En ollut sukulaisteni kanssa sopinut mitään jatkotoimenpiteitä hänen elämäänsä ajatellen silloin, kun hän oli vielä alaikäinen eikä olisi itse kyennyt itsestään huolehtimaan. Ajattelin, olenko ollut liiankin huoleton äiti. Lohdutuksekseni kuitenkin muistin, että onhan pojallani ollut lapsuudessa hyvät isovanhemmat, tätejä, setiä, serkkuja ja monia läheisiä ystäviä, jotka ovat paikanneet kymmenkertaisesti puuttuvien kummien virkaa. Suurin osa näistä läheisistä on myös uskovaisia ihmisiä, jotka esirukouksillaan ovat kantaneet, ja osoittaneet Jumalan rakkautta häntä kohtaan elämän eri tilanteissa. Esirukoukset ja siunaus seurakunnassa on vastannut parhaintakin vakuutusyhtiön tarjoamaa palvelua elämässä. Poikani on saanut lapsuudessa käydä seurakunnan kerhossa, pyhäkoulussa ja leireillä, joissa on saanut kuulla Jeesuksesta. Uskovaisina vanhempina olemme myös pyrkineet hoitamaan oman osuutemme parhaalla mahdollisella tavalla antaen turvallisen lapsuuden sekä opettaneet tien Jumalan luo. Emme voi kokonaisvaltaisesti hoitaa, ohjata ja kantaa vastuuta loputtomasti lastemme elämästä. On asioita, jotka eivät ole meidän ihmisten vallassa. Äideille ja naisille on tyypillistä murheen kantaminen ja asioiden sureminen jo vuosia etukäteen. Raamattu kuitenkin lohduttaa meitä ja antaa luvan heittää kaikki murheemme hänen päällensä, joka on meidät lunastanut ja pelastanut. Hän itse antaa vastuuvakuuden rukouksillemme, eikä meidän tarvitse turvautua maallisiin henkivakuutusyhtiöihin. Vakuutusaika kattaa koko elinikämme, ja omavastuuosuuksien suorittaminenkaan ei horjuta meidän talouttamme. Kaikki on nimittäin luvattu meille maksutta ja hinnatta. Tämä totuus lohduttakoon sinua, äiti ja isä. Kirsti Järventausta Ikaalinen Kuva: Iltasanomat

16 16 Kysymys-? palsta Pentti Mäkinen JUMALAN POJAT JA AAMUTÄHDET Keitä ovat Jumalan pojat, jotka mainitaan 1 Moos. 6:1-2? Ilmestyskirjassa seurakuntien paimenia puhutellaan enkeleinä. Job taas puhuu enkeleistä Jumalan poikina. Nimim. Vastauksesta kiitollinen Vastaus: Jobin kirjan luvuissa 1 ja 2 mainitaan Jumalan pojat, jotka tulivat Herran eteen (1:6; 2:1). Saatana näyttää olleen yksi niistä, jotka tulivat tähän taivaallisen neuvoston kokoukseen. Kaikista miljoonaisista enkelijoukoista ei ilmeisesti voinut olla kysymys. Koolle tulivat enkeliruhtinaat (Dan. 10:13, 29, 21; 12:1). Job 38:7 sanotaan: Kun kaikki aamutähdet riemuitsivat ja kaikki Jumalan pojat puhkesivat riemuhuutoon. Riemuitsemisen aiheena olivat Jumalan luomistyöt. Jumalan pojat ja yleensä enkelit olivat ilmeisesti vain katsojina, kun Isä, Poika ja Henki toimivat. Aamutähti on sama kuin kointähti (vrt. aamunkoitto). Kointähti on myös Raamattu lle -käännöksessä ainakin 1 Piet. 1:19. Sen sijaan Ilm. 2:28:ssa ja 22:16:ssa on kointähti korvattu sanalla aamutähti. En pidä uskottavina yrityksiä määritellä, kuinka monta Jumalan poikaa, enkeliruhtinasta, arkkienkeliä, ylienkeliä on. Ajatus, että Uuden testamentin aikaisissa seurakunnissa olisi ollut yhden miehen johtajuus, on täysin mahdoton. Mistään kohtaa tällaista ei ilmene, ja paimenajatuksen ymppääminen Ilmestyskirjan mainintoihin seurakuntien enkeleistä on omalaatuista. Jehovan todistajien ajatus, että Jeesus olisi lihaksi (lihaan) tullut enkeliruhtinas Mikael (Miikael), on lähtöisin niistä Vanhan testamentin kohdista, joissa enkeliruhtinaita sanotaan Jumalan pojiksi. Se, että Jeesus oli Jumalan Poika, tarkoittaisi vain sitä, että hän oli yksi enkeliruhtinaista, lihaan tullut. Jo pelkästään Joh. 3:16 kumoaa tämän. Vanhassa raamatunkäännöksessä Jeesusta kutsutaan Jumalan ainokaiseksi Pojaksi. Joissakin muissa käytetään nimitystä ainosyntyinen (myös Jehovan todistajien käännöksessä 1995). Raamattu lle käännös sanoo: ainutsyntyinen. On vaikea ymmärtää tätä sanaa muuten kuin että Jeesus ei ollut yksi Jumalan pojista, luoduista olennoista (Kol. 1:16). Nikealaisen uskontunnustuksen sanat Jeesuksesta, että hän oli Jumala Jumalasta, valkeus valkeudesta (valo valosta) ovat Raamatun mukaiset. 1 Moos. 6:4 sanoo: Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin. Näistä liitoista syntyi lapsiakin, jättiläisiä. On esitetty, että Jumalan pojat tässä olisivat Seetin jälkeläisiä ja ihmisten tyttäret olisivat kirotun Kainin kirottuja jälkeläisiä. On ajateltu, että Seetin jälkeläiset olivat Jumalan poikia ja tyttäriä siksi, että Jumala oli luonut heidät. Mutta tässä mielessä myös Kainin jälkeläiset olivat Jumalan poikia ja tyttäriä. Ja olivathan Seetin jälkeläisetkin ihmisten poikia ja tyttäriä. Seetin jälkeläisten asettaminen ihmisten tyttärien vastakohdaksi ei toimi. Ja miksi näistä Seetin poikien ja Kainin tyttärien liitoista olisi syntynyt jättiläisiä, sankareita, kuuluisia miehiä (1 Moos. 6:4)? Ajatus, että enkeliolennot olisivat olleet niin aidoissa aviosuhteissa ihmisten tyttärien kanssa, että syntyi lapsia, on sekin ongelmallinen. Voiko enkeli ruumiillistua näin perusteellisesti? Toisaalta emme tiedä tarkasti, mitä enkeli voi tai ei voi tehdä. Ehkä heillä oli jokin tapa toteuttaa tämä asia. Kolmatta edes jollakin tavalla huomioon ottamisen arvoista vaihtoehtoa ei liene olemassa, joten täytyy päätyä siihen johtopäätökseen, että Jumalan pojat olivat langenneita enkeliolentoja. Pentti Mäkinen

17 17 ILMEELLISESTI RAKENNETTU Jumala on rakentanut ihmisen ihmeellisellä tavalla. Meissä on ajatusmaailma, eli aivoissamme tapahtuu jatkuvaa ajattelua. On tunteiden maailma. On myös omatunto, joka joko hyväksyy tai tuomitsee tekemisiämme. Omatunto vaikuttaa tunteisiimme, ja me koemme sitä jokapäiväisessä elämässämme. Kaikki tämä on ihmisen toiminnan kannalta välttämätöntä. Tällaiset näkymättömät asiat johtavat jokapäiväisiä tekemisiämme ja tekemättä jättämisiämme. Ihmisessä on henki, ja se on meissä niin kauan kuin elämme. Kun kuolemme, henki lähtee meistä, ja mainitsemani toiminnot lakkaavat. Hengen maailma on silmälle näkymätön, ja siksi harvat uskovat siihen. Et voi nähdä omaatuntoasi, et aivojesi toimintaa etkä tunne-elämääsi. Silti elät näitä todeksi joka päivä. Raamattu tuo esille, että tässä maailmassa on monia erilaisia henkiä. Sillä on suuri vaikutus elämäämme, mikä henki meitä johtaa. Kun Jeesus puhui opetuslapsilleen Pyhän Hengen lähettämisestä, sekään henki ei ole ihmissilmällä nähtävissä. Eksyttävät henget yrittävät pitää ihmisen erossa Jumalan tuntemisesta. Ne kannustavat sellaiseen hengellisyyteen, joka ei tarjoa todellista pelastusta. On olemassa ties kuinka paljon sellaisia henkiä, joita ohjaa saatana. Se käyttää niitä viedäkseen ihmisiä kadotukseen. Jumalan lähettämä Pyhä Henki toimii kaikkialla maailmassa. Hänen tehtävänsä on kirkastaa Jeesusta Kristusta, joka tuli kerran ihmiseksi ja toimi maan päällä näkyvällä tavalla. Me elämme vielä sitä aikaa, jolloin hän ilmestyy lähettämänsä Hengen ja Sanan kautta. Paavali kirjoitti, että näkyväiset ovat ajallisia mutta näkymättömät iankaikkisia. Jumalan Henki avaa ymmärryksemme käsittämään näkymätöntä maailmaa. Ihmisinä olemme vain tomua, mutta Jumalan Henki tekee maan tomusta syntyneestä ihmisestä uuden luomuksen, joka omistaa kerran iankaikkisen elämän. Sakari Ahola Reisjärvi SYNTISEN RUKOUS Pyhän Henkesi kastaa anna taivastulella helluntain. Minä kumarrun puoleesi, Herra, anna syntini anteeksi. Joka päivä taluta, kanna, että tahtoas tottelen ain. Kodin haluan luonasi kerran, pese verelläs sydämeni. Kun hetkeni viimeinen koittaa, saata taivaan ilohon, Minun nimeni Elämän kirjaan punakynällä kirjoita. eläessäni anna voittaa sulle lyhteitä kokohon. Veri Golgatan kummulta virtaa vielä tänäkin päivänä. Sointu Thakur

18 18 JEESUKSELLA ON APU PELKOON JA HÄPEÄÄN Sana kirkastaa Isän rakkauden olemusta meille, samoin oman ajattelun sekä ratkaisujen olemusta ja vaikutusta niin omassa kuin toistenkin elämässä. Aadamin ja Eevan kaupankäynti tiedon ja siitä saatavan hyödyn osalta tuotti pettymyksen. Kainin ja Aabelin ajattelusta ei kerrota tarkemmin, mutta uhraamisen jälkeiset tapahtumat osoittavat, ettei Kainilla ollut Luojansa ajattelua eikä hän pyytänyt hänen apuaan vihansa hallintaan. Eesau kävi kauppaa lyhyen aikavälin hyödyllä. Hän menetti siunauksen. Pelot ja häpeä sanelevat huomattavan osan ihmisen ratkaisuista. Pelko ja häpeä pitävät yleensä sisällään rangaistusta. On myös sukupolvilta perityn ajattelun, ratkaisujen ja tekojen tuomat rasitteet. Persoonan varhaisen kehityksen aiheuttamien vammojen ja pelkojen aiheuttamat reaktiot ja häpeä ovat vaikeimmin käsiteltäviä ja voitettavia ongelmia. Hylkäämiset ja hyväksymättömyys lapsuuden kokemuksena kuin myös myöhemmällä iällä pohjustavat sisäisen ihmisen joutumista ja pysymistä pelkojen ja häpeän sitomaksi. Tämä vie pohjaa Jumalan sisäisen tuntemisen ja rakkauden kokemisen mukanaan tuoman rauhan ja turvallisuuden kokemiselta. Hänen on vaikea ymmärtää olevansa sellaisenaan Jumalan hyväksymä. Tekojen osalta ehdollistettua hyväksymistä kokeneen on uskontaipaleella vaikea omaksua täysin armoa ja hyväksyä itseään. Pelon ja häpeän takia hänellä voi olla tiedostamaton taipumus hakea hyväksyntää tekemisen ja kiltteyden kautta ilman myönteistä sisäistä kokemista ja iloa. Tämä aiheuttaa vuorostaan syyllisyydestä johtuvia tekoja ja masennuksen kautta väsymystä, toivottomuutta, tyytymättömyyttä ja kielteisiä tunteita, jotka kohdistuvat itseensä ja lähimmäisiin, sekä eristäytymistä. Häpeä tai ylpeys estää ihmistä hakemasta apua oikeaan asiaan, oikeaan aikaan ja oikeasta paikasta. Jeesus teki jo kaiken Isä, Rakkaus, valmisti teot, pelastuksen ja tien yhteyteensä Jeesuksessa ja asetti hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi. Jeesus teki Isän edessä kaiken tarvittavan ja on tullut ihmisen elämäksi ja hänen omistettavakseen. Jeesus sanoi: Minä olen tie ja totuus ja elämä. Minä olen voittanut maailman. Minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi. Rauhan minä jätän teille. Minä olen Isässä ja Isä on minussa Ja hän avasi heidän ymmärryksensä. Minä olen ovi. Minä olen avannut sinun eteesi oven. Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. He tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. Minä annan avaan, suljen tutkin tunnustan hänen nimensä Isäni edessä. Minä neuvon, kuritan, pelastan. Mitä jää enää ihmisen tehtäväksi Jeesuksen elämän ja kirkkauden saavuttamiseksi ja omistamiseksi? Peruslankeemus eli ylpeys tuo seuralaisenaan ihmismieleen kateutta ja tyytymättömyyttä, pelkoa ja häpeää riittämättömyydestä. Tämä johtaa ihmisen tekojen tielle. Hannu Tuoriniemi Antti Sainio työkenttänä vankilähimmäiset Antti Sainio Naantalin Olojuhlien 2013 vankilalähetyskokouksessa Vankilalähetti Antti Sainiolle tuli tänä vuonna täyteen 50 vuotta vankilalähetystyötä. Aikanaan saatu kutsu vankila- ja katulähetystyöhön on kantanut niin, että vielä 86-vuotiaana Antti käy vankiloissa julistamassa Jumalan Sanaa. Antti vakuuttaa Raamatun sanoin, ettei Jumalan Sana tyhjänä palaja.

19 19 Antti Sainio joutui nuorena rikosten teille. Muun muassa Keravan nuorisovankila, Riihimäen vankila ja Pelson vankila tulivat nuorelle miehelle tutuiksi. Olot olivat ankarat, kovaa työtä, vilua ja nälkääkin. Vankiloissa oli kirkkopakko, ja siten kirkko oli melkein aina täysi. Hänen ollessaan Riihimäen vankilassa siellä olivat sodan jälkeen myös niin sanotut sotasyylliset, jotka istuivat kirkossa urkuparvella, eikä vanki saanut sinne vilkuilla. Vapauduttuaan vuonna 1952 vankilasta Antti Sainio yritti epätoivoissaan räjäyttää itsensä, jolloin hänet vietiin pahasti ruhjottuna sairaalaan. Siellä Antille tuli kova synninhätä, ja hän alkoi lukea Raamattua. Varsinaisen uskonratkaisunsa Antti teki sairaalasta päästyään katulähetyskokouksessa, mistä alkoi Antin uusi elämä. Täytyttyään Pyhällä Hengellä Antti sai yöllisessä näyssä kutsun katu- ja vankilalähetystyöhön, mitä vahvistivat hänelle tulleet kutsut katulähetys- ja vankilakokouksiin. Vankilalähetystyön alkuajoilta Vuonna 1963, jolloin Antti Sainio aloitti hengellisen työn vankien parissa, ei tarvittu lupapapereita, korkeintaan oli hyvä olla seurakunnan suositus mukana. Metallipaljastimia tai muuta sellaista tarkastusta ei ollut. Tulo oli melko vapaata. Konnunsuon vankilan opettaja Aarne Ylppö oli jo siihen aikaan tunnettu vankiloissa. Oli paljolti Ylpön ansiota, että vankiloiden ovet aukenivat muillekin vankilaläheteille. Ylpön rakkaudellisuuden ja ammatin takia vankilanjohtajat ja vartijatkin kunnioittivat häntä. Tosin oli vastustajiakin, jotka nyrpistivät nenäänsä, kun vankilalähetti tuli taloon. Entä nyt? Hengellinen vankilatyö on toki muuttunut kuluneiden 50 vuoden aikana. Evankeliumi ja Jumalan muuttava voima vaikuttavat samalla tavalla, mutta kontrolli vankiloissa on tullut tiukemmaksi. Vankiaines on muuttunut, ja ulkomaalaisia vankeja on paljon. Kirkkopakkoa ei enää ole. Vankilapastorit ja diakonit tekevät hyvää työtä ja arvostavat vankilalähettien työpanosta. Vankilaläheteille on alettu järjestää koulutusta, jota heiltä tulevaisuudessa edellytetään. Nykyisin vartijat ja henkilökunta käyttäytyvät pääosin erittäin hienosti, ja heidän kanssaan on hyvä yhteys. Myös henkilökunnan parissa joitakin on tullut uskoon. Kaikkihan muistamme Sukevan herätyksen, jossa useita vankeja ja vartijoita tuli uskoon. Seurakuntien tuki Miten eri seurakunnat ovat tukeneet vankilalähetystyötä, siinä on suuria eroja. Vankilapaikkakunnilla uskovia tuli mukaan laulamaan ja todistamaan, mutta esimerkiksi taloudellista tukea seurakunnilta Antti ei ole saanut. Sitä vastoin hän sai aikanaan Vapaa Sisälähetys ry:ltä pienen kuukausikannatuksen. Kuitenkin vankilalähetystyötä pidettiin arvossa, ja maamme ensimmäiset vankilalähetyspäivät pidettiin 1960-luvulla Katinalan raamattuopistolla. Vankilalähetin tehtäväkenttä Meistä jokaisella on tehtävä myös vankilalähetystyössä, kenellä muurien sisällä jumalanpalveluksissa, raamattupiireissä tai kahdenkeskisessä sielunhoidossa, toisilla seurakunnan keskellä ottamassa vastaan vapautunut vanki tai olla esirukoilijana tai uhraajana. Antti Sainio tähdentää kokemuksesta, että vankilalähetin täytyy rukoillen ja Sanaa tutkien valmistautua kaikenlaisiin tilanteisiin. Henkilöön katsomatta julistetaan, mitä Herra on antanut, ja aina joku tulee alttarille. Joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää. (2 Kor. 9:6) Tämä on Raamatun totuus, ja työ on Herran, joka antaa kasvun heikkoudessakin tehdylle kylvölle. Kutsumus velvoittaa Antti Sainio on ollut kuuliainen sille näylle, joka hänelle vuonna 1963 näytettiin, kun hänelle työpaikka osoitettiin. Siksi jopa 80-vuotispäinäänkin Antti oli muiden mukana Riihimäen vankilassa julistamassa Jumalan Sanaa. Erityispiirteenä on ollut, että Antti on jo yli 20 vuoden ajan kerännyt joulurahaa ja lähettänyt sitä uskoville, tarpeessa oleville vangeille. Ikääntyneenäkin Antti käy säännöllisesti vankiloissa pitämässä hengellisiä tilaisuuksia ja pitää yhteyttä vapautuneisiin vankeihin. Matti Salo

20 20 SYKSYN TAPAHTUMIA Elokuun suurjuhlien jälkeen Mertiörannan syyskauden ohjelma alkoi nuorten tapahtumalla, joka koettiin siunattuna ja vahvaa hengellistä ravintoa antavana. Nuorilla oli myös aikaa ulkoiluun ja elokuun lopun lämpimät kelit suosivat koko viikonloppua. Päivien hengellisestä annista vastasivat Hannu Grönroos ja Raija Salminen. Lähes 30 hengen joukossa oli mukana myös murrosikäisiä nuoria eri puolilta Suomea, suurin osa pääkaupunkiseudulta. Nuoret pyysivät uusia päiviä alkuvuoteen, ja ne onkin jo suunniteltu järjestettäviksi loppiaisviikonloppuna. Tervetuloa mukaan! Syyskuun puolella kaksi peräkkäistä viikonlopputapahtumaa veti runsaasti väkeä kokoon; paljon oli mukana myös uusia kasvoja. Kati Aallon vetämillä naistenpäivillä puhujavastuuta kantoivat Mirja Nuorten tapahtuman osanottajia Yrjölä ja Raija Salminen. Tunnit olivat mielenkiintoisia ja lähetyspainotteisia. Ruokavahvuus lauantaina nousi noin 80 henkeen. Tiiviin ohjelman päätteeksi ilta oli varattu rukoukseen ryhmissä, mutta kaipausta tuntui olevan myös yhteiseen iltatilaisuuteen. Seuraavat naistenpäivät pidetään helmikuun toisena viikonloppuna. Lähes saman verran ihmisiä Sadonkorjuupäivään osallistuneita