Sepitelmiä SOHVAN SYÖVEREISTÄ

Transkriptio

1 E2 Timers keikalla

2

3

4 Sepitelmiä SOHVAN SYÖVEREISTÄ Terve! Mulla on hieman vähemmän panikoitunut fiilis kuin viimeksi, kiitos kysymästä. Kyllä osasi taas sattua tietotekniikan pettäminen sopivaan aikaan. Jos sille nyt koskaan sopivaa aikaa on. Mutta, se siitä ja eteenpäin. Kesä on lopuillaan ja tapahtumat takanapäin. Toivottavasti teillä oli mahdollisuus osallistua niihin runsaasti. Kelejä ei voi moittia, jos ei sitten pitänyt kesää liian kuumana. Ilmastointilaite osoittautui todella tarpeelliseksi, jopa vannoutuneimmat AC;n vastustajat myönsivät sen hyödyllisyyden. Tein perheen kanssa pienen kierroksen Virossa puukyljellä lämpötilan huidellessa +30 lukemissa. Esellisenä kesänä AC oli rikki ja kun vertasi tuon viileämmän kesän tuskaisuutta ja tämän kesän virkeämpää vireeseen ajosuorituksen jälkeen, ei voi kun ylistää kylmäkonetta. Enpä ole tuota koskaan tuominnutkaan. Tosin hiki tuppasi toistuvissa rengashommissa, jotka muuten olen eloni aikana onnistunut suhteellisen hyvin matkoilla välttämään. Oliko nyt takaisinmaksun aika? Ensin tehtiin rengastöitä laivassa, eturenkaan venttiili poikki. Miten silläkin tuli kilometrit täyteen juuri autokannella. Seuraavaksi painittiin takarenkaan kanssa Rakveressä. Oli metalliriiste mennyt läpi renkaasta. Tallinnassa saimme apua eturenkaaseen Järvellä, Pärnu maanteen varressa toimivasta Kummiproff rengasliikkeestä. Edullinen ja nopea palvelu, tarvittaessa myös suomeksi. Mutta tämä riittänee kesästäni, siispä vuorossa on syksyn ja tulevan talven suunnittelu. Yllätytte kun totean, että tallilla pitäisi saada jotain aikaan. Mutta siirrytään yhdistyksen menneisiin ja tuleviin tapahtumiin. BurnOut Partya on nyt siis järjestetty jo 23 kertaa. Uskomaton juttu. Kaksi uupuisi neljännesvuosisadasta, pitäisikö sitten jo vaihtaa miehitystä? Vaihdos mahdollistaisi osallistumisen tapahtumaan yleisönä, niin ettei dementian takia unohtaisi jo seuraavalla viikolla mitä tapahtui. Katsotaan nyt mitä dementoituminen etenee. Tietysti seuraajia on vaikea opastaa kun tapahtuma on menossa, silloin ei aikaa tahdo riitä mihinkään ylimääräiseen oman tekemisen lisäksi. Eli perehdyttäminen pitäisi aloittaa jo paljon aiemmin talvella, toimesta riippuen. Kentän pintaa tarvitsisi parantaa, mutta kuka kustantaa? Jos olisimme kulttuurialan- tai urheiluyhdistys, emme harkitsisikaan muuta mahdollisuutta kuin yhteiskunnan tuki. Voisimme jopa tehdä asfaltoinnin ja sitten kun ei rahaa olekaan, huutaisimme isoa kukkaroa apuun. Tämähän ei meidän ajatusmallilla onnistu.

5 Kuten arvannette, ei mulla ole paljonkaan kertomista 2010 kisoista. Tai voinhan mä kuvailla miten ne omalta osaltani sujuivat. Olut, olut, olut ja siideri, lonkero, eiks täält mistä saa tupakka?, Kyllä mun pitää päästä kutsuvieraspuolelle, mä olen tärkeä, kaks kaljaa ja limu jne. Videotykki esitti kuvaa radalta, muttei sitäkään ehtinyt seuraamaan. Ei vaan, turhaa valitan, itse tuota ravintolatointa halusin pyörittämään. KIITOS KAIKILLE BurnOut Partyn läpivientiin osallistuneille! Meitä oli tänä vuonna tietyissä paikoissa hieman liian vähän. Esimerkiksi lipunmyynti kärsi lievästä henkilöstöpulasta. Kiitos heille jotka joutuivat kuuntelemaan pitkään jonottaneiden rutinoita. Myös ravintolassa oltiin hieman lyhkäisessä porukan kanssa, mutta selvittiin. Kahvion puolella saatiin jonkin moinen kierto aikaan, kun Hannele siirtyi lipunmyynnin jälkeen kavereineen kahvioon. Johanna ja Siiri olivat ajoittaisessa rumputulessa oluttiskillä. Vaikka koitin olla heidän kanssaan kolmantena pyöränä, tuntui ettemme olleet tarpeeksi nopeita. Totta, tiedän sanonnan kolmannen pyörän ylimääräisyydestä. Siihen vielä neljäs niin olisimme olleet niin solmussa että selvittämiseen olisi mennyt helpostikin viikko. Toki tuollainen nuorten naisten läheisyyteen pääseminen tuntuu tällä ikää hyvältä, millä tahansa verukkeella! Kuitenkin, ensivuodeksi tarvitsemme ainakin pari ripeää ja näppärää henkilöä avuksi tiskin taakse, näin saadaan hieman lepoa tytöille. Onneksi kutsuvieraspuolella jonoa ei ollut aivan yhtä paljon kuin yleisöpuolella ja Kari pystyi auttamaan suman purkua toiselta tiskiltä. Olemme pitäneet palaveria Partyn jälkeen johtoteamin kanssa, mutta suurempi palautepalaveri ja bileentynkää on tarkoitus järjestää BOP Summit Partyn muodossa, ei 3., kuten viimeksi ilmoittelin. Pitää opetella kalenterin lukemista. Luvassa jutustelua menneestä ja erityisesti keskustella tapahtumaan tulevaisuudesta. Ruokaa ja sirkushuveja, tai ainakin musiikkia. Katso ilmoitus toisaalta tästä lehdykästä. Ilmoita osallistumisestasi tai SMS Tervetuloa! SYYSKOKOUS klo Kertsillä, Perämiehenkatu 10, Salo. Tässä tätä taas tällä kertaa, käykää kotisivuilla, niillä saattaa olla joskus jotain uutta!

6

7 Historic Race Finland ry juhlii kahden vuosikymmenen olemassaoloaan tänä vuonna. Onnittelut kuluneista vuosista! Toivotaan että moottoriurheilu pysyy laillisena vielä tulevatkin vuosikymmenet ja saamme nauttia hienoista tapahtumista vastakin. Vero- ja ympäristösäännöksillä yritetään kaikin tavoin hankaloittaa harrastustamme, eikä kai kaikessa olla ihan väärässäkään, mutta... Jotenkin on rahoitettava korkeakulttuurin harrastajien tarpeet, vaan miksi aina ollaan niiden kukkarolla jotka muutenkin tukevat taloutta korkeilla energiaja arvonlisäveroilla? Toisinaan tulee tunne että yksilön oikeudet valittaa ja tehdä muiden elämä vaikeaksi ovat liian hyvät. Pitäisikö heidänkin hankkia oma elämä? Lukekaa esimerkiksi mitä Motoparkille on tapahtunut ja tapahtumassa. Mutta, mutta jatketaan elämää kumin, öljyjen ja bensiinin tuoksussa ja nautitaan moottorin pärinästä, vielä kun se meille suodaan! Kauden huipennuksena järjestettävä Historic Grand Race oli vuonna 2010 todella nimensä veroinen ja Ahvenistolle olikin kokoontunut ennätysmäärä kilpailijoita. Sunnuntaiksi oli luvattu sadetta ja kovaa tuulta. Ilman ollessa kuitenkin ennusteita parempaa, paikalle uskaltautui yleisöä uuden ennätyksen edestä. Lähialueen kaikki lailliset ja laittomat parkkipaikat olivat täynnä heti aamukymmenen jälkeen. Onneksi olimme liikkeellä puukylkiperhesportilla, joka pienuudessaan on kätevä pysäköitävä. Ensimmäistä kertaa myös ylätasanteella sijaitseva harrasteparkki oli täynnä. Sinne meillä ei ollut Buickilla asiaa, käyttöharrasteeni kun on 10 vuotta liian uusi. Läheisen urheilukentän parkkialueelta kuitenkin löytyi tilaa. Kevyt aamulenkki ja saavuimme varikolle juuri sopivasti ennen Roadsport V8-luokan ensimmäistä lähtöä. Salolaisteamit olivat kaikki paikalla, eli Saarisen Pekka, Kivikosken Eero ja Nikkasen Jari. Mustosen Juha osallistui kisaan RS B-luokassa Fiestallaan, varikolta löytyi myös Rantasen Marko Mantansa ja Hauhian Tommi Kadettinsa kanssa. Muitakin seutukuntalaisia varikolta mahdollisesti olisi löytynyt, mutta koska amerikanvalmisteet kiinnostavat meitä kenties eniten, keskitytään niihin. Eerolla ja Pekalla alkoi palikat olla paketeissa kohdillaan, olihan heillä takana jo kauden aikana käytyjä kilpailuja. Eeron Love Boat -Chevelle toimi harjoituksissa kutakuinkin suunnitellusti ja Pekan Tarinamme sankareiden varikko. Eikö olekin Cool!

8 Riverside Cruisersin jäsenet vauhdissa

9 Vette toimii totutusti kuin sotia edeltävän ajan Singer. Sur-rur ja seuraavaan lähtöön. Pekka on siis ajanut luotettavasti ja kamppailee Liukkosen kanssa tasaväkisesti luokkavoitosta. Vaikkakin HR harrastajat ovat melko mukavaa väkeä, eikä luokkataisteluja yleensä esiinny. Niin, no jaa on.. eri asia vai? Eero vaihtoi talvenaikana Muncien tilalle vahvemman vaihdelaatikon. Laatikoiden kokoero aiheutti hieman peltitöitä lattiaan. Revisio aiheutti aiemmin kesällä pieniä kommervenkkeja esim. irtoavan vaihdekepin muodossa. Myös etuakseliston pyöränripustukset vaihdettiin putkivalmisteisiin, paremman geometrian omaaviin. Monien vastoinkäymisiä sisältäneiden vuosien jälkeen, vihdoinkin kaikki tuntuisi peilittävän. Vihdoinkin saadaan isolohkon pelottava teho ja vääntö takapyöriltä asfalttiin, ja niin että paikat säilyvät ehjinä. Auton suurehko paino aiheuttaa kuitenkin 5-6:n ratakierroksen jälkeen renkaiden liukastumisen. Amerikanlaivan seilatessa kuin kuulalaakereilla radan laidastalaitaan, alkoivat kilpakumppanit nimittää ajokkia Love Boatiksi. Tulevaisuuden rengasvalinnoilla voitaneen toivottavasti vaikuttaa näihin ominaisuuksiin, ja ehkä lisänimi osoittautuu aiheettomaksi. Vaikka kaiken piti olla kutakuinkin kunnossa, ei ilman pientä säätämistä selvitä. Ja kuten kunnon kilpa-ajajan kuvitellaankin tekevän, viimeinen yö ennen Ahvenistolle lähtöä käytettiin auton hipelöintiin, eikä perheen kanssa seurusteluun. Ja olihan perheen kanssa juuri tehty kesäretki Etelä-Eurooppaan. Myös Jari vietti aikaansa tallilla viimeiseen asti. Sitten viime visiitin radalle on Camaro kokenut melkoiset muutokset. Moottoria ja kuljettajanistuinta on siirretty taemmas, rakennettu matalampi keulapala, vaihdettu erillisripustettu taka-akseli (Pontiac-Corvette yhdistelmä), muutettu polttoaineensyöttö kaasuttimesta ruiskuun, tämä vaati elektroniikkapuolen päivittämisen, ja monia muita pieniä muutos- ja parannustoimia. Kisaa edeltävällä viikolla suoritettu äänenvoimakkuuden mittaaminen tuotti epämieluisan tuloksen: Kuusi desibeliä liikaa. Viime hetkellä piti siis ryhtyä rakentamaan lisävaimennusta. Auton ollessa altapäin melko täynnä tavaraa, piti lattiaan tehdä aukko uusille vaimentajille. Tietty aukko piti myös paikata. Ylimääräinen työ tuotti kuitenkin toivotun tuloksen ja nyt raja-arvo alittuu reilusti. Edessä olisi kuitenkin jännittävä viikonloppu. Autolla ei ollut ajettu kaikkien muutosten jälkeen käytännössä metriäkään ja esim. ohjauskulmat ovat mutu-tuntumalta laitetut. Aiemmin kaasuttimella varustettu moottori ei mahtunut alkuperäisen konepellin alle, vaan siihen oli tehtävä pahka, jota nyt ruiskukoneella ei tarvita. Asialle ei ehditty uhrata kuin ajatus, kyllä se siinä mahtuu olemaan. Kyllä mahtuukin, mutta ongelmia aiheutui taaksepäin siirretystä tekniikasta ja kuljettajanistuimesta. Kauempaa katsoen scoop häiritsee. Ei auta, kisoihin on mentävä. Laitetaan matalampi plootu myöhemmin, nyt kaikki vähä aika käytettiin muihin kohteisiin. Perjantain harjoituksissa auto kyllä työnsi hyvin, olivathan hevosvoimat ja vääntö kohdallaan, 511hv / 650Nm! Ja vääntökäyrä näytti hyvältä koko käyttöalueella. Ongelmia aiheutui ohjaustehos tajanhihnasta. Talven muutostöissä aiheutunut pieni muutos hihnapyörien linjaan aiheutti korkeilla kierroksilla ja rasituksessa hihnan päältä lähdön. Omissa testeissä ja dynossa ongelmaa ei ollut, mutta radalla kyllä. Kierroksia ohjauksessa on laidasta laitaan 1,5, joten ilman tehostusta pitää voimaa ensin käydä hakemassa kaurapuurosta ja ojankaivuusta. Kaurahiutaleita ei ollut mukana ja ojankaivuusta olisi saattanut poikia kipeytyneet lihakset. Tuskin ilman sanomisia olisi selvitty kaupunkialueella suoritettavasta luvattomasta kaivuutoimestakaan, vaikka miten hyvällä asialla oltaisiin. Jari suoritti pienen justeerauksen linjaukseen varikolla ja taas kokeilemaan. Harjoituksissa ajetaan luokittain puolen tunnin jaksoissa ja aikaa oli vielä pariin kierrokseen. Siis radalle ja nopeasti! Kakkosta sisään, laatta lattiaan ja maailma musteni hetkeksi. Kyse ei kuitenkaan ollut tajunnan vievästä kiihtyvyydestä, vaan jokin pimensi näkymän eteen. Hetken kuluttua taustapeilistä oli nähtävissä tunnistamaton lentävä esine, jossa oli vilahtavinaan tuttu numerosarja. Koska näkymä radalle oli huomattavasti aiempaa parempi, arveli Jari lentävän esineen omaksi konepellikseen. Näinhän se oli. Perhanan perhana, sokat unohtui! JÄLLEEN!

10 Ruttuja ja Ruusuja.Yllättäviä tilanteita Palkintosijoja. Sitä on Historic Race!

11 Onneksi tällä kertaa säilyi tuulilasi ehjänä ja lasikuituinen konepeitto sen verran kunnossa, että lisäämällä takareunaan tapit ja sokat oli mahdollista käyttää vielä samaa osaa. Aiemmin käytössä olleet alkuperäissaranat oli poistettava, sillä eihän pellissä ollut enää niille kiinnityskohtia. Suunnitelma pellin vaihtamiseen saranattomaksi aikaistui. Lopulta tehostajanhihna ja konepeltikin suostuivat pysymään paikoillaan. Kaikki valmiina kisaan? Harjoituspäivä päättyi ja varikollakin laitettiin työkalut pakkeihin ja keskityttiin 20 vuotisillalliseen ja seurusteluun muun varikkoväen kanssa. Lauantai valkeni. Aamupäivällä ajettiin harjoituksia ja iltapäivällä aika-ajot, jotka ratkaisevat sunnuntaisen ensimmäisen lähdön lähtöruudun. Lähtöä sotkee RS A-luokka joka ajetaan samassa lähdössä. Eli V8-luokan kilpailijoiden välissä voi olla montakin A-luokan kilpailijaa. V8-luokan osalta lähtöjärjestys oli Saarinen, Liukkonen, Nikkanen, Rekonen, Kivikoski, Mikkola ja Ukura. Ensimmäisellä kierroksella kilpailijoiden hävitessä varikolta näkymättömiin järjestys oli vielä sama, mutta seuraavalla kierroksella järjestys oli jo muuttunut tuttaviemme osalta muotoon Liukkonen, Saarinen, Kivikoski ja Nikkanen. Jarin ja Eeron välillä käytiin pieni jäsentenvälinen kamppailu. Eero pääsi aluksi Jarin ohi, Jarin virheellisen ajolinjan takia. Pari kierrosta mentiin peräkkäin kuin köyhän talon porsaat. Lähtösuoran jälkeiseen mutkaan Jari ajoi sisällä ja hetken näytti jo siltä että pojat kolaroivat keskenään. Eeron oli pakko lopulta jarruttaa niin että savu nousi etupyöristä. Uudella järjestyksellä ajettiinkin sitten maaliin asti. Ensimmäisessä lähdössä luokan autot pysyivät aika hyvin nipussa, mutta toisessa lähdössä välimatkat kasvoivat. Liukkonen meni menojaan ja vaikka Pekka yritti miten tavoittaa, ei siihen pystynyt. Jo ennen lähtöä Liukkonen oli Pekalle sanonut ajavansa lähes apinan raivolla, GTS - luokassa ajettava Falcon kun kärsi vaihteisto-ongelmista, eikä näin sijoittunut liukkosmaisesti kärkeen. Toisessa Historic GTA F/A luokan lähdössä Falcon päätyi kaiteeseen tuhoisin seurauksin. Myrskyvaroitus oli annettu ja toteennäyttäminen jäi suoritetavaksi Camarolla. Kilpailijat olivat niin etäällä toisistaan että Jari ehti kääntää oman Camaronsa kurvissa lähes tulosuuntaan, silti menettämättä sijoitustaan. Eerolla puolestaan oli ahdasta, vai pitäisikö sanoa että Rekosella oli ahdasta Mustanginsa kanssa. Eero otti Mussesta muiston takalokasuojaan, Fordin vahinkoja en tullut tarkistaneeksi. Toisessa lähdössä Eero menetti yhden sijan, ollen viides, muiden säilyttäessä saman järjestyksen kuin ensimmäisessä lähdössä. Eli Pekka toinen ja Jari kolmas. No nii-in, Liukkonen voitti. Mustosen Juha ajoi RS B luokassa sijoille kolme ja kaksi. Omassa erikoisvakioluokassaan Rantanen ja Hauhia olivat tässä järjestyksessä valtiaita Opeleillaan. Onnea heillekin! Kaikkien päivä ei ollut yhtä mukava kuin omani. Voisin kuvitella pientä harmistusta kolhuja saaneiden autojen omistajissa. Mutta toisaalta, he lienevät tietoisia pelin hengestä. Jos kolhuja pelkää, kannattanee harrastaa lajeja joissa kontaktit on harvinaisempia. Sääliksi silti käy. Jotkut laitteista on tehty todella hienoiksi, näyttelykuntoisiksi. No, ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Kausi alkaa olla lopuillaan, mutta vielä on kisa Alastarossa jäljellä. Kisa on Historic Race Finland:in kerhokisa, harjoitukset aamupäivällä ja yksi lähtö iltapäivällä. Kierroksia ajetaan 15, kaksi lähtöisen kisan 8 kierrosta / lähtö asemasta. Toivotaan hyvää keliä ja rehtiä kilpaa. On erittäin chic olla Historic race kuljettaja! Radalla tavataan, Tule!

12 Riverside Timers kiersi menneenä kesänä totutusti eripuolilla Suomea. Suurin osa keikoista rajoittui lähiseuduille, Porin ollessa kaukaisin kohde. Päällekkäisyydet tapahtumissa jättivät Radalle.com tapahtumat menneellä kaudella väliin. Kiitos kaikille keikoilla mukana olleille ja tervetuloa Summit Partyyn. Olen pyrkinyt osallistumaan pariin ajanottokeikkaan kauden aikana. Aina se ei onnistu ja edellisenä kesänä en voinut osallistua yhteenkään. Viime kesänä sain järjestettyä itseni parille keikalle Ford Nationals Toisinaan keikoille on hankaluuksia saada koottua miehistö koko viikonlopuksi. Näin kävi täälläkin kertaa ja osa porukasta kävi pystyttämässä ja testaamassa radan, lähtien illalla toisaalle, lisäjoukkojen saapuessa aamulla jatkamaan ajanottoa. Itse kuuluin tuohon lisäjoukkoon. Huono puoli näissä työnjakamisissa on että joku unohtaa tehdä jotain, esimerkiksi tankata auton edelliseltä keikalta palatessa. Niinpä poikien ollessa kerrankin todella hyvissä ajoin liikkeellä, loppui Kanukista bensa muutamaa kilometriä ennen moottorirataa. Pitäisi varmaankin korjata mittari. Alastarossa mukanamme oli myös naisenergiaa. Toki naisia on mukana ollut aiemminkin, Tytti useastikin. Tällä kertaa mukaan lähti Kata ja Iitu. Yllätyin kun puhelin soi viikolla ja Iitu kysyi vieläkö mahtuu mukaan. Toki E2 on ollut mukana monesti aiemminkin ja hänen toimiessaan myös Ford Freakissä, aloitettiin ajanottolaitteiden vuokraustoiminta hänen kauttaan. Ensimmäisen keikan ollessa vieläpä Ford Nationalseihin.! Vuosia Iitu oli mukana toimien pitkään esim. RC: n puheenjohtajana. Tästä toimesta luovuttuaan hän liukui pois päivittäisestä toiminnasta, järjestellen viimeksi rockpippaloita, kunnes halusi luopua niidenkin vetämisestä. Yhdistyksen toimintaa tärkeämmäksi muodostui perhe, työ ja politikointi. Mutta nyt E2 IS BACK! Juhannuksena Iituun ilmeisesti tehosi jokin juhannustaika ja hän näki jälleen valon Vesalasella myynnissä olleen avo-mustangin muodossa. Samointein oli Iitu myyty. Haluu ton! Päätöstä ei kumonnut edes katto alhaalla, hiukset tuulessa hulmuten, suoritettu koeajo. Ei muuta kuin onnellisia kilometrejä! Päivän aikana muistui mieleen mikä meidät miespuoliset piti taannoin kurissa. Se ei ollut ehkä sittenkään seireenien laulu, kuin justiinamainen järjestyksen ylläpito. Anssi sai tämän karvaasti kokea työskennellessään Liisan kanssa vaunussa. Itse tapahtuma sujui osaltamme ilman suurempia mainintoja. Letkeä, hyvähenkinen tapahtuma, jolle toivomme pitkää jatkoa Cosworth & RS Club ry. Alastarossa tämäkin tapahtuma. Yhden päivän juttu. Kiihdytysosion myöhäinen aloitusajan vuoksi lähdimme keikalle vasta aamulla. Rata pystyy, testi ja vehkeet laulamaan. Ei kilpailua, vaan pelkkää aika-ajoa. Innokkaimmat saivat ajaa ainakin tarpeeksi. Tällaista taas tänä kesänä. Jos kiinnostaa, ota meihin yhteyttä. Älä ujostele! Mukaan kaivataan nuorempia, toiminnan jatkamisesta kiinnostuneita.

13 Line-up Mustangeja oli Smashing pumpkins?

14 Irtonumero 7,50 ANNA V8-MAGAZINEN JYLISTÄ KOTONASI JA TILAA SUOMEN SUURIN JENKKIAUTOLEHTI! ESITTELYT TEKNIIKKAA JA TIETOA TAPAHTUMAT JA NÄYTTELYT HARRIKAT KISAT V8-MARKET TYTTÖKALENTERI

15

16