R.C.News. Matkalla maailmanääressä Syyskokous. 25th Anniversary RIVERSIDE CRUISERS RY 1/2009

Transkriptio

1 R.C.News 1/2009 RIVERSIDE CRUISERS RY 25th Anniversary Matkalla maailmanääressä Syyskokous

2 Riverside Cruisers ry Tuulensuunkatu SALO Jäsenmaksu 2009 alle 18 vuotiaat 8.50 aikuiseen ikään ehtineet 15 Nordea Salo Puheenjohtaja / RC News Ari Nikkanen kreivi@riversidecruisers.fi Jäsenasiat Eero Kivikoski, Ari Nikkanen , toimisto@riversidecruisers.fi Riverside Timers Mika Helenius timers@riversidecruisers.fi Burnout Party 2009 toimisto@riversidecruisers.fi BOP myyntipaikat ja kerhomateriaali Kimmo Iirola toimisto@riversidecruisers.fi Muu hallitus 2009 Jari Nikkanen Jyrki Grönroos Timo Järvelä Mikko Purtsi Sepitelmiä SOHVAN SYÖVEREISTÄ Viimeaikoina on sanomalehtien lukeminen ollut sangen masentavaa puuhaa. Irtisanomisia ja lomautuksia päivä päivän jälkeen. Suuret talousvisionäärit eivät olleetkaan niin kovin viisaita ja koko korttitalo kaatui. Heidän onnekseen tässäkin tapauksessa raha löytää lopulta tiensä rahan luo ja suuri osa heistä putoaa jaloilleen kuin kissa. Yhtään ihmisen viisastumatta alkaa sama rumba uudelleen? Toivokaamme ettei tästä lamasta aiheudu suunnattomasti haittaa harrastuksellemme ja harrastajille. Toivon myös että seuraavat rivit olisivat mieluisampaa luettavaa kuin edellä mainitut sanomalehdet. Mutta kuten sanotaan; Paistaa se päivä vielä risukasaankin. Syyskokous pidettiin kulttuuritalo Kivassa, kuten kaikki kutsun saaneet muistanette. Aluksi katseltiin Burnout Party 20 vuotta DVD. Tallenteessa keskityttiin enemmän tapahtuman rakentamiseen ja taustoihin kuin itse kilvanajoon. Haastateltavana oli järjestäjiä ja monina vuosina mukana olleita kilpailijoita. DVD:tä saa ostaa 25 hintaan Kimmolta , tai myynti@riversidecruisers.fi. Kokouksesta itsessään ei mitään erikoisempaa kerrottavaa liene, yhdistyksen vetämistä jatketaan edellisiltä vuosilta tutulla kokoonpanolla ja totutuin toimin. Kisat pidetään ja muutamilla keikoillakin kierretään. Lehdykän mukana on jälleen jäsenmaksulappu. Jäsenmaksut ovat samat kuin viimevuonnakin, eli 18 vuotta täyttäneiltä 15 ja niiltä joilla täysi-ikäisyys on vielä saavuttamatta, maksu on 8,50. RC:n jäsenenä olet oikeutettu alennukseen esim. Helsingin ja Tampereen näyttelyissä. Maksaessasi muista käyttää viitenumeroa! Kevään näyttelyt. American Car Show Helsingin Messukeskuksessa Normaali pääsylippu pe, la ja su 20 /pv, ma 18. RC:n jäsen pe, la ja su 18 /pv, ma 16. Alennus voimassa vain FHRA:n alennuslipulla jotka RC postittaa jäsenilleen. Pelkkä RC:n jäsenkortti ei yksin riitä, vaan pitää olla myös alennuslippu. 30. International Hot Rod & Rock Show Tampereen Messu- ja Urheilukeskus, Pirkkahalli, Normaalihinta la 20 ja su 18, jäsenkortilla 17. Alennetut liput myydään jäsenkorttia esittäville, mutta ainoastaan erikseen merkityltä lippuluukulta oikeanpuoleiselta sisäänkäynniltä! Haussa on vielä uusi tila yhdistykselle, kerro meille jos kuulet jotain. Yhteystiedot Info-palkissa. Kauhukseni huomasin Riverside Cruisersin täyttävän 25 vuotta kuluvana vuonna. Kimmo yritti tätä jo esittää syyskokouksessa, mutta en sitä ymmärtänyt kuin vasta muutamaa viikkoa myöhemmin. Pitkät johdot, vai enkö halua tunnustaa vuosien vierimistä? Jotenkin pitäisi tapausta juhlistaa, mutta miten? Ideoita vastaanote-

3 taan, itse kun en ole oikein juhlia suunnittelevaa tyyppiä, enemminkin sellainen Party Ruiner. Ehkemme kuitenkaan pidä suuria juhlapuheita, vaan joku rennompi tyyli juhlaan pitäisi löytää. Budjetti muodostuu, jahka saadaan kisat pidettyä. Tästä aasinsiltaa pitkin Burnout Partyyn. Kisan tiimoilta pidettiin ensimmäinen palaveri 17. tammikuuta. Palaverissa päätettiin jakaa vastuualueet hieman tarkemmin ja joitain toimia jaettiin useammalle henkilölle. Tapahtumansihteeriksi valittiin Levomäen Marika. Lisää tapahtuman tiimoilta lisää kunhan on jotain kerrottavaa. Millaista se oikeasti on? Matti Majanoja kertoo ensikerrastaan! Tuossa keväällä istuin keittiössä miettien, että mitäs sitä tuossa kesällä sitten tekisi. Sitten yhtäkkiä päähän tuli hullu ajatus lähettää Kreiville sähköpostia ja kysyä onko RC:llä tarjota kesätöitä. Asiahan sitten johti toiseen ja yhtäkkiä huomasinkin, että olen radalla kahden auton välissä lähettämässä. Ensimmäinen keikka jossa sitten olin mukana, oli Artukaisilla pidetty Radalle.com ratatapahtuma. Heleniuksen Mikan kotitaloa, jonka jopa omaksi yllätykseksi löysinkin. Hänestä sain saman tien sellaisen kuvan, että kädentaitoa ainakin löytyy. Jos tallin pöydällä on vierekkäin remmiahdin laatikossa ja kivimateriaalista itse tehtyjä kaiutinkoteloita, niin kyllä se jotain kertoo. Seuraavana paikalle pamahti Kivikosken Eero kerrostalokaksion kokoisella Dodgellaan. Hänestä en heti osannut ottaa minkäänlaista kuvaa. Konepellin alla elämää suurempi Cummins, takana saksalaisen insinöörityön valmistama omakotitalo ja radiossa kasetilta pauhaa Roy Orbisonin klassikot. Hmm... asenne enemmän kuin paikallaan. No mutta näillä mennään ja keula kohti Turkua. Perille päästyämme paikalle saapuu Tero ja Tytti. Erittäin mukava pariskunta siinäkin. Tällä porukalla sitten vedettiin sitten parikin keikkaa kesän aikana missä milloinkin. Pienen alkujännityksen jälkeen homma alkoi sujua ja koko ajan sitä odottikin vain seuraavaa keikkaa. Noh nyt on sitten ensimmäinen vuosi mennyt Timerssien seurassa ja virkistys matkallakin on jopa käyty. Porukasta en voi muuta sanoa kuin, että se toimii ja heidän kanssaan tulee väkisinkin toimeen, ellei ole pipo liian tiukalla. Tätä lisää ja seuraavaa ratakautta odottaen. Jos vaan vielä kyytiin otetaan. Lähtöaamuna oli hieman perhosia vatsassa, koska en ollut vielä keneenkään tulevasta porukasta tutustunut. No tietämättömänä tulevasta kohdistin aamulla kohti Riverside Timers on Tour RTF, Räyskälä VW Open, Kiikala WCSC, Pori NNC Street Slide, Hyvinkää Ford Nationals, Alastaro BMW Club Finland, Uusikaupunki WCSC, Pori Burnout Party, Kiikala BoxerSpeedDay, Kiikala Mika Helenius

4 Tero tutkailee onko hän saavuttanut maailman reunan. Toiset suhtautuvat asiaan hieman epäillevästi. Riverside Timers on jo vuosia mittaillut nopeuksia ja aikoja kisoissa, ja pikiteitä pitkin poikin Suomea. Muutaman kerran on käyty ottamassa aikaa naapurissakin. Talvisin on suunniteltu ja rakennettu laitteistoa entistä uhkeammaksi. Tai toiset ovat suunnitelleet ja rakentaneet, itse olen parempi raskaiden tavaroiden kantelussa. Keikkailu tuntuu monesti työltä, vaikka sen pitäisi olla kivaa harrastamista. Töissähän ei tarvitse olla kivaa, mutta vapaaehtoistoiminnan soisi palkitsevan tekijää jotenkin. Usein olosuhteet ovat hieman alkeelliset, tai muuten puutteelliset. Toki olosuhteita on pyritty kohentamaan, eteenkin majoituksen ja ruokailujen suhteen, mutta kaikkeen ei voi vaikuttaa. Mukava seura toki helpottaa ja on jo sinällään palkitsevaa, tuskin kukaan muuten kestäisi moista kiertolaisen elämää. Pitkin kesää nousi esiin toive istua alas ilman että ajanottotoimi häiritsee yhdessäoloa. Kyseltiin mahdollisuutta saunailtaan, risteilyyn tai muuhun vastaavaan. Pääasiana kuitenkin mukava yhdessäolo ja antaa löystyneiden leukojen heilua tuulessa. Tero, Eero ja allekirjoittanut löivät päänsä yhteen ja kivun laannuttua kiteytyi ajatus pienestä laivamatkasta. Risteilyt ovat kuitenkin hieman tylsiä näin pienelle porukalle, eivätkä edes erityisen edullisia. Hajaantuminen ympäri laivaa ei olisi pelkästään mahdollista, vaan erittäin todennäköistä. Lopulta päädyimme suunnittelemaan matkaa eteläiseen naapuriimme Viroon. Ideana oli tutustua joihinkin mukaviin kohteisiin kapakoiden lisäksi, ja erityisesti skipata SadaMarket ja muut suomalaisen päivämatkailijan must-kohteet. Kutsuttavat piti jotenkin rajata ja lopulta matkaan päätettiin kutsua ainoastaan kaikki viimekauden aikana ajanottotoimeen osallistuneet. Mukaan olisi vielä päässyt Nikkasen Joni, mutta alaikäisenä päätimme evätä häneltä mukaanpääsyn ja tuoda karkkia korvaukseksi. Matkan ajankohdan lähestyessä osallistujalista lyheni, ikävä kyllä. Tekevillä ihmisillä on monesti liian monta soppakulhoa nenän alla, mutta vain yksi lusikka. Ja joskus, vaikka seljankaa tekisi mieli, papusoppaa pitää syödä Toki hyviä kumpikin.

5 Ehdotin joitain kohteita matkalaisille, ja valitsimme kiinnostavimmat ja logistisesti sopivimmat. Muiden kohteiden lisäksi halusimme sisällyttää matkaan joitain harrastukseemme liittyvää, tai sitä sivuavaa. Haitaksi ei olisi matkan suuntaaminen hieman Tallinnan ulkopuolelle, joten olisi kovin kätevää liikkua omalla bussilla. Päivämatka ei rasittavuudessaan houkutellut, joten päädyimme kahteen matkapäivään ja varaamaan matkaajille makuualustat majatalosta. Suhteilla ja melkoisella onnella saimme matkakulut pidettyä aisoissa. Matkaan lähdettiin Salosta kahdeksan aikoihin aamulla Vainion bussilla, Rinnekarin Timon toimiessa kuljettajana. Alkuun suunnittelimme että ajaisin bussia itse, mutta päädyimme käyttämään ammattikuljettajaa. Matkajännitystä oli ilmassa, mutta onneksi bussin jääkaapista löytyi siihen lääkettä. Varhaisesta ajankohdasta huolimatta, tai siitä johtuen, lääke oli oikein suuhun sopivan makuista. Matkalla katsastimme eräät tilat kerhon käyttöön Espoon Keilaniemessä, mutta merinäköalasta huolimatta neliöhinta tuntui hieman korkealta. Jatkoimme matkaa satamaan. Vaikka matkaseura oli mahtavaa ja laivamatka lyhyt, oli meren ylitys turruttaa. Viimein saavuimme Tallinnaan ja kävimme heivaamassa matkatavarat hotelliin. Kuka puuteroi nenää, kuka kulutti aikansa muuten, mutta pienen ajan kuluttua kipusimme jälleen bussiin ja suuntasimme Sakun panimon pubiin lounaalle. Paikka on ulkoa aika luotaantyöntävä, mutta sisältä ihan ok. Matkaajat olivat tässä vaiheessa niin nälkäisiä, ettei valituksia ruuan mausta kuulunut. Hauskan episodin aiheutti ravintolan kattaus. Olimme tilanneet Kerhotilaa katsastamassa. annokset ravintolan pyynnöstä etukäteen ja kattaus oli valmiina saapuessamme. Mutta eihän me hoksattu että istumapaikat olisi pitänyt katsoa kattaukset, ei mieluisan pöytäseuran mukaan. Pienen sähläyksen jälkeen kaikki saivat tilaamansa appeen eteensä, ja sitten odoteltiin juomaa. Näitä kun ei tilattu etukäteen, eivät kai ajatelleet meidän juomaa kaipaavankaan. Panimon pubissa! Pienen siirtymän jälkeen saavuimme Kurtnaan Moottorrattamuuseumiin. Paikka on pieni, mutta ihan mielenkiintoinen yksityisen harrastajan kokoelma. Tilasta löytyy saksalaisia, venäläisiä ja myös amerikkalaisia moottoripyöriä. Yläkerrassa on kilpapyöriä ja apumoottorilla varustettuja pol- Kurtnan moottoripyörämuseon kyltti. Panimon Pubin pihalta näkyy Sakun kartano.

6 Projekti Indian......ja tähän on päädytty vuosien työllä. Apua projektin läpivientiin on saatu ulkomaita myöten kupyöriä, sääreväristäjiä. Museo sijaitsee kauniilla paikalla joenvarressa. Toisella puolella jokea on Vembu Tembumaa, eestiläinen puuhamaa lapsille. Suunta takaisin kaupunkiin ja hotelliin, vietimme omaa aikaa, kuka lepoon, kuka muuten virkistyen. Illaksi saimme kuin ihmeen kaupalla varattua pöydän venäläisravintola Troikkaan. Ensin varaaminen ei onnistunut, olin varaamisen kanssa liikkeellä liian myöhään ja ravintola oli täyteen buukattu. Laivalla ollessamme ravintolasta soitettiin ja kerrottiin että yksi varaus oli peruuntunut ja jos meitä kiinnostaa, tervetuloa. Kyllä meitä hyvä ruoka kiinnostaa, kiitos! Ravintolassa oli hyvän ja runsaan ruuan lisäksi myös tanssiesityksiä illanviettäjien iloksi, ja muutaman vodkan jälkeen esitykset ja esiintyjät tuntuivat aina vain paremmilta. Vahingokseni istuin selkä tanssijoihin ja niskani kipeytyi. Tämän täytyy johtua takanani olleesta oviaukosta tulleesta vedosta, sillä tanssijoiden lyhyillä hameilla ei voi olla sellaista vaikutusta. Ilmastonmuutos alkoi vähitellen vaikuttaa illastajiin haitallisesti, joten siirryimme ulos happihyppelylle ja kohti yöllisen Tallinnan seikkailuja. Illan aikana kierretyistä kohteista tehdyn vertailun perusteella voimme todeta kauniiden nuorten naisten ja huonon musiikin viihtyvän samoissa paikoissa, kun taas musiikillisen nautinnon kasvaessa silmänruoka väheni, tai ainakin menetti mielenkiintoaan. Kuten monesti ennenkin maailman historiassa, nuoret ja uutta omaksuvat jäivät paikoilleen ja vanhoillisten oli muutettava. Joten seurueemme jakaantui, nuorempien jäädessä nytkyttämään teknon tahtiin. Me vanhemmat emme moista jumputusta jaksaneet ja vaikka vähäpukeisia nuoria naisia olisikin kelvannut katsella, muistuttivat he tavoittamattomuudellaan menneestä nuoruudestamme.

7 No, vielä koittaa se päivä heilläkin. Siis eteenpäin. Clazz-ravintolassa musta tyttö lauloi ansiokkaasti, mutta suuremman vaikutuksen teki paikallinen kitaravirtuoosi. Heidän lopetettuaan jatkoimme matkaa, siirtyen Amigoon Viru-hotellin alakertaan. Paikasta on monta tarinaa ja mielipidettä. No, kissat saalistavat öisin ja monesti saavat kynsiinsä isonkin kalan. Amigossa esiintyy myös hyviä bändejä ja siellä bongasin ensikerran Blues Picnicissäkin esiintyneen Compromise Bluen. Tällä kertaa vaikutuksen teki ravintolassa esiintynyt latvialainen big band -tyyppinen Keksi-orkesteri. Kannattaa tsekata jos jossain saatte mahdollisuuden päästä heidän keikalleen. Löytyvät myös netissä Pitäisiköhän yrittää heitä keikalle Saloon? Tässä vaiheessa kertomusta astuu kuvaan yksityisyydensuoja, jos ei muusta syystä, niin se antaa tarinalle hieman pikkutuhmemman kuvan, lukijan mielikuvituksesta riippuen. Rock n Roll Band Keksi Latviasta. Kuvat ovat mustavalkoisempia kuin muistot. Vieressä solisti. Kuvat: Keksi Koitti sunnuntai ja aamiaisella oli matkalaisissa havaittavissa lievää väsymystä. Valvomaan tottumattomana juhliminen on kestävyyslaji. Vaikka meillä ei ollut kiire minnekään, päätimme kuitenkin lähteä liikkeelle, muuten päivä kuluisi maatessa. Koska käytössä oli bussi kuljettajineen, teimme kaupungin reunoille ja myös hieman ulkopuolelle käsittävän kiertoajelun. Tallinnassa tutustuimme vielä miehitysmuseoon. Aikaa riitti myös omaehtoiseen vanhan kaupungin kiertelyyn, eli suuntasimme syömään. Noin tunti ennen laivan lähtöä Timo koukkasi meidät kyytiin sovitusta paikasta ja menimme terminaaliin tungeksimaan saadaksemme hyvät paikat laivan näköalaravintolasta. Illan pimetessä näköalojen hämärtyessä merellä, löytyi uutta katsottavaa baaritiskiltä venäläisnaikkosen trikoiden muodossa. Kyllä verryttelypukukin voi olla kaunis! Aikanaan tältäkin reissulta palattiin kotiin ja matka siirtyi muiden mukavien muistojen varastoon. Tulevan kauden suunnittelu on jo kiivaana käynnissä. Jos tunnet mielenkiintoa osallistua toimintaan, älä epäröi ottaa yhteyttä Heleniuksen Mikaan , tai timers@riversidecruisers.fi Teksti ja kuvat: Kreivi