Fancy Jewellery for You. Kierretty. Hoo kas tässä!

Transkriptio

1 kuokkanen Kuokkalan Asukkaat ry:n kulttuuri- ja tiedotuslehti, 25 vuosikerta Helmikuu 2011 Lahjaksi Ystävälle! Kaunis kullattu ruusu kaiverruslaatalla HOPEISIA RIIPUKSIA KETJULLA Kivienkeli 1990 Twin Peaks 17 Kiviriipus 29 Kivisydän 29 KULTAISIA RIIPUKSIA Kaksoissydän Kivisydän Twin Peaks ketju ei kuulu hintaan 49 K HOPEISIA KORVAKORUJA Kivisydän 17 Fancy Jewellery for You Kivisydän 990 Kivisydän Virpin Kulta Fancy Kierretty Jewellery for You 25 Upea hopeinen solmioneula Fancy Jewellery for You OSTAMME JA OTAMME VAIHDOSSA KULTAA Suosittu enkeliavaimenperä 11 PRISMA KELJO, KYLMÄLAHDENTIE 8, JYVÄSKYLÄ PALOKANKESKUS, PALOKANORSI 1, PALOKKA FORUM, ASEMAKATU 7, JYVÄSKYLÄ Hyvä valikoima KALEVALA koruja HIIHTOLOMARIEHA Koko perheen iloinen hiihtolomarieha Ainolassa 26.2 klo 11 alkaen. Tule nauttimaan reippaasta ulkoilupäivästä; laskemaan mäkeä, paistamaan makkaraa ja lettuja. Paikalla on myös iloinen joukkue SDP:n kansanedustajaehdokkaita, jotka haastetaan pyllymäki-kisaan! Kahvilatilassa on mahdollisuus lämmittelyyn ja kivaan puuhailuun. Tervetuloa!! Järjestää TSL:n opintopiiri Eu:ta vai Evuskuntaa? Hoo kas tässä! Kuokkalan värikäs patruuna Julius Johnson herää eloon helmikuun myötä, räystäiden tippuessa. Vanha tuttu Kuokkalan vieras, kirjailija Panu Rajala on kirjoittanut näytelmän, jossa patruuna omassa salissaan kehuskelee jyväskyläläisille afääreitään ja odottaa Joel Lehtosta kylään purkaakseen tälle sappeaan. Patruunan osaan on kiinnitetty näyttelijä Kunto Ojansivu, joka pienimmille katsojille on tullut tutuksi Tonttu Toljanterina. Uusi rooli asettaa kuitenkin aina uudet haasteet. Ensi-ilta on valmisteilla ja esityksiä suunnitellaan kevättalviseen Kuokkalan kartanoon. Kuokkasessa: Pasi Lönn -nuorisokirjailija Lääkärinpalsta -kolesteroli Perhe -korvaamaton tukiverkko Seurakunta -helmikuun ohjelma

2 2 Pääkirjoitus PIIPAHDETTIIN PANKISSA Alkaneena vuonna 200 vuotta täyttävä Suomen Pankki järjesti kansalaisille taidenautinnon vailla vertaa. Alun perin nelipäiväiseksi tarkoitettu näyttely sai pääjohtaja Erkki Liikasen päätöksellä yhden päivän jatkoajan. Se antoi minullekin mahdollisuuden tutustua näyttelyyn, koska lisäpäivälle sattui kokousmatka Helsinkiin. Kiitokset pääjohtajalle jatkoajasta. Kaksi asiallista vartiomiestä laskivat yleisöä sisään 30 hengen ryhminä, vastailivat kysymyksiin ja opastivat ulos tulevaa väkeä oikeaan suuntaan. Ehdin esittää muutamia kysymyksiä heillekin. Pisimmillään 2 3 henkeä rinnakkain etenevä ihmisjono oli noin 400 metriä pitkä. Viimeisen näyttelypäivän viimeisen tunnin alkaessa kävijöitä oli ollut kaikkiaan n Oman puolituntisen jonotukseni jälkeen koitti maksuton taidenautinto, joka sai maallikon mykistymään. Kaikkiaan 103 teosta oli asetettu näytille kahteen kerrokseen. Lisäksi oli varattu video- ja esittelysali, jossa sai asiantuntijalta mainiota tietoa Suomen Pankin ja sen taidekokoelman historiasta. Eniten kiinnostusta näytti herättävän Akseli Gallen-Kallelan Aino-triptyykki se Pariisissa ensiksi maalattu versio vuodelta Toinen, hieman erilaisempi Aino-maalaus on Ateneumissa. Suomen Pankin Aino -maalaus seikkaili eri omistajilla ulkomailla saakka, josta sen pyrki ostamaan eräs toinen suomalainen rahalaitos vuonna Silloin ulkomaille vietävään valuuttaan tarvittiin Suomen Pankin lupa ja pääjohtajana ollut Sakari Tuomioja taivutteli ostajakandidaattia ajatukseen, että maalauksen oikea paikka olisikin Suomen Pankki. Näin tapahtui ja siitä asti taideteos on ollut Suomen Pankissa, ripustettuna ensin hieman liian pieneen huoneeseen ja sittemmin tilavampaan, jossa se nyt nähtiin. Muita upeita teoksia olivat 1930 ja -40 luvuilta peräisin olleet tukinuittoa ja sadonkorjuuta esittävät Juho Rissasen lasimaalaukset ja Lennart Segerstråhlen Finlandia -freskot. Upeita töitä olivat myös pankin paikoilleen tilaamat seinän kokoiset Dora Jungin tekstiilityöt Kuparikanta ja Kultakanta luvulta. Myös neljä entistä presidenttiämme oli saanut sijansa taidekokoelmassa. Esillä olleet nimekkäiden taiteilijoiden pääosin realistisen taiteen teokset olisi hyvä olla suuremmankin katsojakunnan nähtävissä. Ehkä tapahtuma uusitaan jonkin ajan kuluttua. Kuokkalan Asukkaat ry Yhdistyksen Hallitus vuonna 2011 Aarre Mäkelä pj Kauko Järvinen sihteeri Pirjo Jämsen-Ahonen vpj. Laila Koivunen jäsen Gloria Lapitan jäsen Erkki Metsä jäsen Jouko Savolainen jäsen Pirjo Savolainen jäsen Eini Tuupainen jäsen Yhteys s-postilla: etunimi.sukunimi@kuokkala.org Jäsenmaksu euroa Tili Liity jäseneksi maksamalla jäsenmaksu yhdistyksen tilille. Ilmoita yhteystietosi (nimi, osoite, puhelin, ) tilisiirron viestikentässä. Ilmoitusaineistovaatimukset * Sanomalehtiasetuksin tehty painovalmis PDF-tiedosto. * Fontit mukana (ei True Type kirjaisimia tai konvertoituna). * Värit: prosessti CMKY-muodossa (ei rgb). * Kuvat 300 dpi resoluutiolla, jpg- tai tiff-muodossa. * Koottavista, korjattavista tai viallisista aineistomateriaaleista veloitetaan erikseen tarvittaessa 15 EUR + alv 23%. / ilmoitus. * Aineistopäivän jälkeen saapuneen aineiston julkaisua ei voida taata. Mediakortti: Kuokkanen-lehti Kuokkanen on Kuokkalan Asukkaat ry:n kustantama ja julkaisema voittoatavoittelematon tiedotuslehti, joka jaetaan kuukausittain kotitalouksiin ja yrityksiin Kuokkalassa. Lehden levikki on kpl. Painopaikka: Kisapaino Oy, Kiuruvesi. Toimitus Toimituksen yhteystiedot ja lehtiarkisto osoitteessa toimittaja, valokuvaaja kari.lehtinen@kuokkala.org puh Valmiit jutut ja muu materiaali toimitukselle viimeistään kuukauden 20. päivä. Erkki Metsä jakelu ja mainosmyynti erkki.metsa@kuokkala.org puh Lähetä juttu, mielipide, palaute tai valokuva Kuokkaseen. Seuraava Kuokkanen ilmestyy maaliskuun alussa. Aarre Mäkelä päätoimittaja Vieraskirja KOULUPOLIISINA 28-VUOTTA Poliisityötä 36 vuotta 4 kuukautta kestänyt virkaura vierähti siivillä ja päättyi eläkkeelle siirtymiseen Koko työurani toimin järjestyspoliisin virkapukua kantaen, puku jota myös mielelläni kannoin. Uran alkuvuodet vierähtivät järjestyspoliisin tehtävissä. Muutaman kerran nuori poliisimies pääsi ylikonstaapelin mukana koulujen liikennekilpailuihin, mitkä olivat erittäin suosittuja 70-luvulla ja siellä varmaankin kipinä valistustyöhön syttyi! Kahdekasankymmen luvun alussa maahamme perustettiin ns. alue- ja korttelipoliisin virkoja, joilla haettiin vanhaa kyläpoliisia - poliisi lähellä ihmistä - poliisi, jonka kyläläiset tai kaupungin osan asukkaat tunsivat näön lisäksi myös nimeltä ja ehkä vähän enemmänkin. Keski-Suomeenkin näitä virkoja tuli ja hakeuduin Palokka-Tikkakoski aluepoliisin virkaan, johon sitten tulin valituksi. Työn kuvaan kuului tulla tutuksi kyläläisen keskuudessa ja kouluhan oli yksi parhaista paikoista ja tästä alkoi tiivis yhteistyö kouluissa. Eikä aikaakaan, kun koulumaailma ja Palokka-Tikkakoski alueen ihmiset puhuivat Erkki- tai Ekipoliisista - omasta poliisista. Vuosien muuttuessa myös poliisin organisaatiot muuttuivat pienestä sievästä yksiköistä isommiksi kokonaisuuksiksi ja oman työnkuvan kuitenkin säilyessä entisenä, tontti vain kasvoi. Jyväskylän poliisilaitokselle syksyllä 98 muodostui ennaltaestäväntyön ryhmä vahvuudeltaan kolme poliisia, Hautalan Topin, Asikaisen Amin ja Savolaisen Ekin iskuryhmä. Tänään ryhmän vahvuus on neljän poliisin vahvuinen ja tontti on laaja nykyisessä poliisilaitoksessa. Ennaltaehkäisevää työtä Ennaltaestävää työtä tekevän poliisin työnkirjo on laaja, josta merkittävä osa on kouluissa suoritettavaa liikenne- ja laillisuuskasvatusta sen monissa kirjoissa koulun jo suorittaman pohjatyön lisänä. Lisäki poliisi toimii asiantuntijana ja tukena niin opettajille, oppilaille ja oppilaiden vanhemmille asioissa, jotka sivuavat poliisin erityisosaamista ja missä koulun omat mahdollisuudet alkavat olla vähissä tai oppilas on langennut rikoksen tielle. Pyrkimyksenämme oli ja on varmaan edelleen, että mahdollisimman usein sama poliisi näkyy koululla ja mahdollisimman usein vaikkapa vain kylässä. Tästä ajallaan kehittyy hyvä lämmin yhteistyön muoto ja voidaan asioista ja tapahtumista puhua oikeille nimillä. Kun tunnetaan toisemme poliisi - opettaja - oppilaat ja vanhemmat on vaikeidenkin asioiden hoitaminen luottamuksellista ja lopulta varsin helppoa. Väliin vanhemmat aristavat poliisin läsänoloa lasten asioita selviteltäessä, koska pelkäävät lastensa joutuvan poliisinkirjoihin. Näin ei kuitenkaan usein ole vaan asia saadaan selviteltyä pyöreänpöydän ympärillä. Tapahtumasta ovat kirjaukset ainoastaan koulun asiakirjoissa. Nämä neuvottelut kouluilla urani aikna olivat kirjavia, antoisia ja lopulta kauas kantavia sekä hyvään lopputulokseen päättyneitä. Tilanteissa, missä koululainen on käyttäytynyt niin, että ollaan pyöreäänpöytään jouduttu, on nuoren vanhemman tärkeää olla lapsensa rinnalla - vanhempana. Ei puolustamassa tai mahdollisesti syyttämässä jotakin muuta tai muita, kun oma lapsi on rikkonut jotain yhteisesti sovittua asiaa - rinnalla olo on sitä oikeaa kasvatusta ja vastuun ottamista - lapsi tuntee, että vanhempani RAKASTAVAT MINUA, vaikka hölmöilinkin! Luottamusta rakentamassa Aloittaessani aluepoliisina meni kolmisen vuotta ennenkuin nuoret ja miksei myös kyläläisetkin alkoivat luottaa omaan poliisiinsa niin, jota saattoi lähestyä ja keskustella asiasta kuin asiasta. Näin meni myös pitkälti koulumaailmassa, kun opittiin tuntemaan - työ alkoi luistaa sujuvasti. Opettajat ottivat suoraan ilman mutkia yhteyttä omaan koulupoliisiin saman tekivät myös oppilaat ja aina sillon tällöin myös vanhemmat. Työ on pitkäjänteistä ja vaatii tätä poliisityötä tekevältä poliisilta vahvaa sitoutumista ja mahdollisuutta myös yllättäviin työajan joustoihin! Vapaalla saatat kuulla kaupassa, kun pieni nappula kuiskaa vanhemmilleen tuo poliisi kävi meillä koulussa tai vanhemman suusta sinähän olet se Tikan koulupoliisi, tästä on sitten helppo jatkaa keskustelua. Oma uskoni on, että kansalaisen luottamus poliisiin säilyy hyvänä ja minulla poliisina ja Ekinä oli jälleen yksi uusi tuttu Kuokkalassa. Toimin työssä ollessani mm. Kuokkalan alueen koulupoliisina ja uskallan sanoa alueen koulujen olevan hyviä kouluja ja kaikissa kouluissa oli lämmin hyvä vastaanotto poliisille. Turvaa ja hyvää mieltä Opettajien suhtautuminen poliisiin ja poliisin kouluissa suorittamaan työhön oli rakentavaa ja palautetta tuli. Työ tunnustettiin tarpeelliseksi, tunsi tekevänsä tärkeää työtä - yhtä siivua poliisin työn suuressa kakussa. Nyt eläkeläisenäkin tullaan Eki-poliisin, sen meidän koulupoliisin juttusille ja se lämmittää mieltä. Haluan saman tunteen siirtyvän jälkeeni tulleelle uudelle alueen koulupoliisille Kantasen Erjalle. Koulun käytävällä kuuluva moikka Erja uskon Erjastakin kuulostavan hyvältä ja tuntuvan, että kuuluu yhteiseen samaan joukkoon. Kirjoittaja on eläkkeelle siirtynyt Kuokkalan alueen koulupoliisi Erkki Eki Savolainen. Äiteenpoeka Ihmeellinen ja kumma tapahtuma pakina Ennen joulua oli tapahtumasarja, jossa osapuolina olivat kaupunki ja vuokra-asukkaat. Asia kosketti kovasti asuntomessualueen vuokra-asukkaita ja hyvin monia kuokkalalaisia. Seuraava on asukkaiden kertomaa: Asuinyhteisö Vastatuulen asukkaat kuulivat, ettei heidän asuntojaan kannata remontoida, koska ne tullaan myymään piakkoin. Säikähdys oli suuri. Kaupungin edustaja kertoi, että asunnoille ollaan hakemassa vapautta Arava säännöksistä. Asukkaat kysyivät eri tahoilta, mitä tämä merkitsee, suuren yhtiön rakennuttajan mukaan Arava säännökset saastuttavat taloyhtiön ja ainoa perusta vapauden hakemiselle on myyntitarkoitus, joku pääsee vapauden jälkeen myymään asunnot markkinahintaan ja tekemään rahaa. Kuitenkaan kaupunki se ole. Epäili, että kaupunki myy asunnot sijoittajalle klöntissä, sijoittaja tekee asuntoihin parintonnin remontit ja rahastaa tuoton. Tiedusteltaessa edelleen asiaa, huomasivat asukkaat, että hakemus oli jo lähtenyt kuukausia sitten valtiolle. Otettaessa yhteyttä päättäjiin, he kertoivat, etteivät he tienneet, mitä heidän päätöksensä koski. Siis sekä omistaja eli kaupunki ja päättäjä eli Oy:n hallitus eivät tienneet, mitä olivat tehneet. Tai eivät ymmärtäneet tai eivät halunneet ymmärtää. Tämähän ei ole harvinaista nyky Suomessa. Päinvastoin se on nykyisin yleinen hallintotapa. Asiat valmistellaan niin, ettei demokraattisesti valitut elimet voi niihin enää vaikuttaa tai saatikka sitten päätöksen kohteet. Asiasta nousi meteli, kiitos asukkaiden. Kaupunki veti osan asunnoista pois hakulistalta. Myös omistajaohjaus terävöityy Jyväskylän taholta ainakin seuraaviin asuntomessuihin asti. Mutta ihmetys on suuri. Onko kaupungilla enää millaista asuntopolitiikkaa. Vai onko asuntopolitiikka mahdollisimman suuren rahan tekemistä. Nykyinen asuntopolitiikka taitaa haitata jo muuta elinkeinotoimintaa. Mutta miksi tällainen prosessi. Aikoinaan 1985 asuntomessuilla kaupunki kertoi, kuinka Jyväskylän asuntopolitiikka on inhimillistä, vuokra- ja omistusasuntoja haluttiin sekoittaa. Nyt asuntohuumassa politiikka ei ole tämä. Rakentajat säätelevät hintaa ja kysyntää, siksi hinta on Helsingin luokkaa. Vuokraasunnot halutaan eristää vuokrataloihin. Asunto on myös koti. Nämä messualueen vuokra-asunnot ovat olleet kymmenien ihmisten koti kymmeniä vuosia. Aikoinaan vuokra-asuntojen piti olla kustannusperusteisia, vuokra vastaisi kustannuksia ja omistaja saisi tietyn ennalta sovitun tuoton sijoitukselleen, Nyt niistä halutaan markkinaperusteisia. Nyt kodeilla halutaan tehdä rahaa. Myös myydä ja ostaa vapaasti. Kodeissa asuville se tietää epävarmuutta ja ainakin rahan menoa. Voi olla, että sitä ei kai kaikilla ole.

3 kuokkanen Kuokkalan Asukkaat ry:n kulttuuri- ja tiedotuslehti, 25 vuosikerta Helmikuu 2011 Jaken ja Maken seikkailut jatkuvat Pasi Lönnin toisessa dekkarissa. Kuokkalan Ristikivessä asuva Pasi Lönn on saanut valmiiksi toisen nuortendekkarin. Uusi kirja Harhaisku ilmestyy helmikuun lopulla. Aikaisemmasta dekkarista Hyppy syvyyteen tutut Jakke ja Make seikkailevat jälleen. Kirjailija Pasi Lönn on tavoittanut kuokkalalaisten nuorten mielenkiinnon jännittävillä tarinoilla. Pasi Lönn on aina tykännyt kirjoittamisesta. Jo koulussa kirjoittaminen oli mieluista ja hänen kouluaineet luettiin usein luokassa ääneen. Työtehtävissäänkin hän on pyrkinyt hakeutumaan sellaisiin tehtäviin, joissa pääsee kirjoittamaan. Vuonna 2000 hänelle syntyi idea kirjan kirjoittamisesta. Hän kirjoitti käsikirjoituksen ja lähetti sen usealle kustantajalle. Yksi kustantaja kiinnostui, josta aloitteleva kirjailija sai kirjoittamiseen uuden tunteen. - Minusta tuntui siltä, että käsikirjoitukseni oli todellakin luettu. Kustantajalta saamani palaute synnytti sellaisen tunteen, että tässä voisi olla oikeasti ideaa, muistelee Pasi Lönn. Pasin Lönn liittyi vuonna 2005 Oriveden opiston Luovan kirjoittamisen kurssille. Vox Auratie Kuokkalasta Kuokkalassa asuva Kankaan perhe on harrastanut yhdessä musiikkia jo vuosia. Omakotitalossa harjoitellaan musiikkikappaleita omassa rauhassa muita häiritsemättä. Kuokkalalainen laulu- ja soitinyhtye Vox Auratie on riemastuttanut kuulijoitaan kotikutoisella musiikilla ja lauluilla jo useissa erilaisissa tilaisuuksissa. Laulu- ja soitinyhtye Vox Auratien perhe asuu Kuokkalalassa. Kuokkalan pellolta löytyi sopiva asuintalo vuonna Yhtyeelle keksittiin nimi omasta kotiosoitteesta, jossa sijaitsee Kankaan omakotitalo. Kankaan perheen laulu- ja soitinyhtye aloitti esiintymisen noin viisi vuotta sitten. Kokoonpanossa soittavat ja laulavat Kalle, Emma, Matilda, Siiri ja Kaapo Kangas. Kalle Kangas ja hänen vaimonsa Emma ovat muusikoita ja soitonopettajia konservatoriolla. Lapset ovat 19, 18 ja 11 vuotiaita. He ovat valinneet soittimikseen kontrabasson, sellon ja viulun. Kokemusta esiintymisistä on laulu- ja soitinyhtye saanut esiintymällä joulukirkoissa ja juhlatilaisuuksissa. Vuosi sitten syntyi ajatus, että Vox Auratie toteuttaisi oman konsertin. Päätettiin, että musiikillinen anti voisi olla kotikutoista, josta sittemmin tulikin teemanimi konserteille. - Olemme esiintyneet esimerkiksi Kuokkalan kirkossa ja Kuokkalan Kartanossa. Lisäksi myös Palokan Pelimannitalossa, jossa on helppo ja hyvä soittaa sekä erinomainen akustiikka. Se johtuu varmasti siitä, että kyseessä on hirsirakennus, arvioi yhtyeessä kontrabassoa soittava Kalle Kangas. Kankaat ovat musiikkisukua Opistolla opettajana toiminut kirjailija Irja Sinivaara vihjasi Pasille Kouvolan dekkaripäivien kirjoituskilpailusta Pasi osallistuikin kilpailuun käsikirjoituksella, mutta se ei aivan kärkisijoille yltänyt. - Osallistuin käsikirjoituksella Kouvolan dekkaripäiville. Kustannusosakeyhtiö Tammi löysi sen sieltä. Ensimmäinen kirjani Hyppy syvyyteen julkaistiin vuonna 2009, Pasi Lönn kertoo. Kirjoittamista rauhallisessa miljöössä Kalle Kankaan isä soitti kanteletta ja opetti lapsensa soittamaan sekä esiintymään. Seit- Kalle Kangas senhenkinen perhe kiersi esiintymässä isänsä johdolla eri tilaisuuksissa. Emman lapsuudessa perheessä puolestaan laulettiin paljon. Kalle ja Emma eivät olepuuttuneet lastensa instrumenttien valintaan. Lasten kiinnostus jousisoittimiin ja laulamiseen ovat syntyneet omasta halusta. Kaikki ovat opiskelleet musiikkia koulussa. - Tytöt aloittivat jousisoittimet viisi vuotiaina. Kuoroissa he ovat esiintyneet aina. Nykyisin tytöillä on jo omia yhtyeitä, muistelee Emma Kangas. Kankaan perheessä on tavoitteena tuottaa musiikilla iloa ja luoda tilaisuuksiin yhdessäoloa. Samalla he toivovat, että omalta osaltaan voivat edistää nuorten musiikinharrastusta. - Toivon, että musiikin soittaminen harrastuksena jatkuu ja musiikki voisi olla myös hyvä perheitten lastenkasvatuksen kannalta, pohtii yhtyeessä viulua soittava perheenäiti Emma Kangas. Kuokkalassa on Kankaitten mielestä hyvä asua. Naapurit ovat mukavia ja Kuokkalan keskustan palvelut lähellä. Luonnonläheinen ympäristö on ollut lapsillekin hyvä kasvaa ja elää. Kankaan perheessä kaikki soittavat jousisoittimilla. Esiintymiskeikoilla mukana on usein myös pianisti Outi Jussila Äänekoskelta maailmalle lähtenyt Pasi Lönn on asunut Kuokkalan Ristikivessä vuodesta Asuinpaikkaa hän kuvailee kaikin puolin mukavaksi paikaksi asua. Kuokkalan palvelut ovat lähellä ja ympäristö on luonnonläheistä. Lisäksi hän kokee saavansa paneutua rauhassa kirjoittamiseen. - Toimivassa, luonnonläheisessä ja turvallisessa ympäristössä on helppo ja mukava elää ja olla. Kuokkalan ja kaupungin keskustan palvelut ovat lähellä ja hyvien yhteyksien päässä. Lisäksi Ristikivi tarjoaa lapsille lukuisia päivähoitovaihtoehtoja, esiopetuksen ja ala-asteen valaistun kävelytien päässä. Monenlaista muuta olen maailmalla nähnyt ja arvostan tätä korkealle, toteaa Pasi Lönn. Aikaa kirjoittamiseen kirjailija löytää arkivapaistaan. Iltoja, vapaita viikonloppuja ja muita perheen yhteisiä aikoja ei kirjailija käytä kirjoittamiseen. Pasi koittaa pitää kirjoitustyöt, varsinaisen työn poliisina ja perheen kanssa käytettävän yhteisen ajan erillään toisistaan. Kirjailijan elämässä on muutakin ja tärkeämpää kuin työ ja sivutyö. - Olen yrittänyt rytmittää tekemiseni, jotta voin tehdä asiat tehokkaasti ja siten, että hommat pysyvät hanskassa. Mukavien asioiden tekemisessä nimittäin on riski, että niitä ei koe työksi tai rasittaviksi. Luova työ tuntuu Siru Kovala on Florence Siru Kovala on harrastelijanäyttelijä, jolle teatterimaailma on tullut hyvin tutuksi monien vuosien ajalta. Hän on näytellyt muun muassa Jyväskylän työväenteatterissa, Ad Astrassa ja Huoneteatterissa. Jyväskylään tämä teatterialaa opiskellut filosofian maisteri saapui 14 vuotta sitten. Siru Kovala on näytellyt Jyväskylän työväenteatterissa useassa näytelmässä. Niitä ovat mm. Täällä pohjantähden alla ja Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen. Ad Astrassa hän näytteli Avanto nimisessä näytelmässä, jota esitettiin Ainolan kahviossa. Sen jokainen näytäntö oli loppuunmyyty syksyllä Aloitin näyttelemisen ja teatterin tekemisen Kuokkalassa Survo-Korpelan latoteatteri Kulississa silloin, kun tulin Jyväskylään. Teatterin tekeminen on jatkunut sittemmin toisiin ryhmiin, muistelee Siru Kovala. Näyttelijätär valmistautuu huolella esitykseensä. Se ei ole ainoastaan käsikirjoituksen sisäistämistä, vaan myös oman fysiikan herkkää tuntemista. Oman kehon onkin oltava hyvässä kunnossa. Onhan keho näyttelijän instrumentti. Siru Kovala esittää pääroolia näytelmässä Suurenmoista! parhaimmillaan soljuvan i t s e k s e e n, mutta kyllä se syö tekijäänsä, joskus hyvinkin salakavalasti, hän pohtii. Harhaisku ilmestyy hel- - Näytteleminen vaatii paljon harjoitusta ja toistoja, voimakasta keskittymistä ja etäisyyden ottamista tavallisesta arjesta. Näytteleminen on ollut minulle ja on edelleen intohimo ja vastapaino arjelle, johon minut onneksi aina palauttaa oma perheeni, Siru Kovala toteaa hymyillen. Uskomaton Florence Foster Jenkins Pasi Lönn toivoo, että hänen dekkarit sopivat nuorille. mikuun lopulla. Kirjassa Jakke ja Make saavat jälleen kokea huimia tapahtumia. Ympyrät ovat varmasti monelle lukijalle tuttuja. Lukijan on varmasti helppo samaistua kirjan tapahtumien maisemiin. Kirja on kaupoissa ennakkotiedon mukaan Pidän käsikirjoituksesta hyvin paljon. Kirjoitin kirjaa rauhassa kaksi vuotta. Se tuli parin vuoden aikana hyvin läheiseksi. Nyt kirja jatkaa elämäänsä omillaan. Mukava seurailla, miten sen matka jatkuu ja minne se päätyy, pohtii Pasi Lönn. Siru Kovala muuttuu diivaksi Florence Foster Jenkinsiksi Suurenmoista näytelmässä, jonka pääroolia hän esittää Jyväskylän Huoneteatterissa. Florence Jenkins on historiallinen hahmo, jonka haluna oli olla suuri oopperalaulaja vanhempiensa ja ex-miehensä vastusteluista huolimatta. Florence oli amerikkalainen sopraano, joka tuli parhaiten tunnetuksi täydellisestä laulutaidon puutteesta. Hän oli myös jonkinlainen taiteen mesenaatti ja lahjoitti usein lipputulot hyväntekeväisyyteen. - Florence Foster Jenkins on ollut minulle uskomaton ja ihmeellinen piristysruiske aikamme lamassa ja työttömyydessä. Florence kun ei ole nöyrä, vaan haluaa paljon arvostusta. Florencen roolissa saan olla hauska, toteaa Kovala. Peter Quilterin kirjoittama Jenkinskomedia Suurenmoista sai Suomenensi-iltansa lokakuussa 2006 Helsingin kaupunginteatterissa. Näytelmä kertoo amerikkalaisesta Florence Foster Jenkinsistä ( ). Jyväskylän Huoneteatterin kevään ensimmäisessä ensi-illassa nähdään Peter Quilterin Suurenmoista! Se on aikuisten satu rumasta ankanpoikasesta, rohkeudesta, voimasta, unelmista, humaanista lämmöstä ja rakkauden voimasta. Suurenmoista! Ensi-ilta Jyväskylän Huoneteatterilla Ohjaajana toimii Tarja-Liisa Qvintus.

4 4 Kuokkanen 1 / 2011 Ainolan mummo VUOSI on vaihtunut ja tammikuu peittynyt lumeen.. Hiihtokausi on meneillään ja auringonpimennys ohitettu pilvisessä säässä. En tosin muistanut koko pimenemistä tällä kertaa. AIKAISEMMIN olen nähnyt auringon pimenevän kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran muistan lämpimän kesäpäivän lapsuudesta. Isä nokesi meille ikkunalasin palat ja niiden läpi tähystelimme vähitellen pimenevää aurinkoa. Tuntui kuin olisi tullut ilta kesken päivän, sillä koko perhe lopetti työn teon. Toinen kerta olikin jo koko kansan juhla. Seisoin suuressa ihmisjoukossa erään pohjoiskarjalaisen vaaran korkeimmalla kohdalla. Suojalasit olivat lakisääteiset ja hankittu kaupasta. Auringon pimetessä linnut lakkasivat laulamasta ja melko pian lämmin kesäilta viileni. Se antoi aihetta keskustella auringon merkityksestä luomakunnalle. OLEN huomannut, miten ihmiset aktivoituvat vaalien edellä. Vaalitilaisuuksia, lehtikirjoittelua, ilmaisia musiikki ym. tilaisuuksia tarjoiluineen alkaa olla tuhkatiheään. Olisin iloinen, jos voisin mennä vaalien jälkeenkin tapaamaan ja keskustelemaan edustajien kanssa ja kertoa mikä asia mielestäni olisi tärkeä hänen ajettavakseen. Sen olen jo päättänyt, että ehdokkaallani pitää olla näkemystä muuhunkin, kuin päästä istumaan joukonjatkoksi. Näitä istujia on täällä kaupunginvaltuustossakin tarpeeksi. Jos saisin päättää, poistaisin sieltä ison osan haukottelemasta, tekemästä käsitöitä, näpsyttelemästä kännykkää tai tietokonetta ym. vapaa-aikaan kuluvaa. Ne asiat voi hoidella kotonaan. Aktiivisimmat ovatkin hakeutuneet jo muihin tehtäviin ja nyt jännitän, minkälaisia persoonia tulee heidän tilalle. Eräs sukulainen ihmetteli, miksi käyn ilmaiseksi istumassa kokouksia seuraamassa, kun voisin alkaa valtuutetuksi ja saada siitä ajasta palkkion. Olen sen verran ollut mukana, että tiedän, ettei itikan pissi täytä valtamerta. Tietoa, taitoa, rehellisyyttä ja rohkeutta tarvitaan, sekä aikaa ja halua asioihin perehtymiseen, jos aikoo todella olla sanojensa takana. ON ILO huomata ihmisten viitseliäisyyttä elinympäristönsä kaunistamisessa. Kaamosvalojen lisäksi on ilmestynyt jääveistoksia, lumilinnoja, -lyhtyjä ja -ukkoja. Toivoisin enemmän yhteisöllisyyttä. Tarvittaisiin aktiivinen vetäjä ja talkoiden järjestäjä, että yhdessä tekemisen ilo vetäisi porukkaa entisaikojen tapaan. Tahtoo vain olla niin, että kaikki pitäisi saada valmiina yhteiskunnalta, joka loppujenlopuksi olemme me ihmiset, jokainen omalla tavallaan maksumiehinä. Talkoilla tekemällä säästää niitä yhteiskunnan velkarahoja. IKÄÄNTYVIEN yliopistolla käy tunnettuja henkilöitä luennoimassa. Mitä nimeltä tunnettu luennoitsija on, sitä aikaisemmin tuon kuulun arkkitehdin suunnittelema sali täyttyy. Portaita portaiden perään pitää kavuta ja laskeutua saliin päästäkseen. Naistenhuoneeseen on myös portaat, ja yksityisasioille pitää mennä takaperin, sillä siellä ei iso ihminen sovi kääntymään. Aalto ei varmaan ole koskaan tullut ajatelleeksi, että ihmiset ikääntyvät ja vammaisetkin haluavat käydä luennoilla. YKSI tammikuun luennoitsija oli ministeri Elisabeth Rehn. Hän kertoi kuuluneensa pikkulottiin ja kuvaili mitä kaikkea hän teki sodan aikana. Esitteli ylpeydellä saamaansa pikkulottamerkkiä rinnassaan. Me, samaa ikäluokkaa olevat maalaislapset emme olleet kuulleet puhuttavankaan pikkulotista, vaikka samalla tavalla keräsimme lumppuja, luita, pihkaa, pulloja, kumia, käpyjä ym. Teimme koulun pihassa pilkkeitä häkäpönttöautoihin maalaistaloista tuoduista leppä- tai koivuhaloista. Ei meille annettu siitä muuta kunniaa, kuin jonkin laisia pikkuriikkisiä lapioita rintamerkeiksi. Tiedän itseäni nuorempia päässeen kuntoutukseen, kun olivat pikkulottina sodan aikana olleet auttamassa. Toivottavasti joku niistäkin tuntemattomiksi jääneiden maalaislasten tekemistä töistä on saanut kunniaa. TÖISTÄ, joihin kuului mm. sukkien ja kintaiden neulominen sodassa taisteleville ampujille. Oikean käden kintaaseen etusormi neulottiin erilleen, liipaisimen laukaisua helpottamaan. Olivathan vanhimmat veljenikin siellä jossain maatamme puolustamassa. Jos emme tienneet pikkulotista, emme me maalaislapset tienneet paljosta muustakaan. Homoista puhuttiin, mutta lesbo sanan olen oppinut myöhäisemmällä aikuisiällä. Nyt jo pikkulapset nimittelevät kadulla toisiaan homoiksi ja lesboiksi. OLEN onnellinen siitäkin ajasta, jolloin kaikki tekivät kaikkea voimiensa mukaan. Ei puhuttu lapsityövoimasta, enkä uskon kenenkään olevan lapsena työntekoon oppimisesta katkera. Se oli sitä yhteisöllisyyttä, jota Presidenttimme uudenvuodenpuheessaan korosti. Kukaan ei silloin tiennyt niin hienoa sanaa olevankaan, eihän tiedetty paljon muutakaan. Tiedettiin vain, että työtä pitää jokaisen tehdä. Edelleen uskon, että työhalut istutetaan lapsena, laiskottelemaan ehtii oppia vanhanakin. Nyt tahtoo olla suuntaus päinvastainen. LUESKELIN muutaman kirjan joulun aikoihin. Luettuani Päivi ja Jorma Tuomi-Nikulan kirjoittaman kirjan keisari Nikolaista, keskustelimme Itä-Suomessa asuvan ystävättäreni kanssa. Hän kertoi 1881 syntyneen isänsä kuvanneen Nikolaita hyväsydämiseksi köyhiä kohtaan. Isä oli kertonut tarinan kartanosta, jonne köyhä maalaisvaimo oli haettu imettämään perheen koiranpentuja, kun emä oli kuollut synnytykseen. Paikkakunnalla samaan aikaan kulkenut keisari oli kuullut tapauksesta ja hoitanut asian niin, ettei imettäjää enää orjuutettu. Vaimolle ja lapsille annettiin vankka toimeentulotuki ja kartanon herra sai rangaistuksen. NÄIN on taas päästy suunnittelemaan menemisiä ja tekemisiä. Tahtoo olla useinkin niin, että suunnitellut asiat eivät aina ehdi toteutua. Ainakin oma pääkoppani on aamulla vireä suunnittelemaan ihan mahdottoman paljon tekemisiä päivän varalle. Illan tullen huomaan, etteivät puoletkaan ole tullut tehdyksi. Onneksi melkein kaikki on vapaaehtoista. Lupaukset olen aina pyrkinyt täyttämään. Parempi luvata vähän ja tehdä enemmän, sillä lupaus on mielestäni pahempi velkaa. TOIVOTAAN yhdessä mukavan vireää vaalikevättä kansanedustajaehdokkaille ja ilmaisista tarjoiluista nauttiville äänestäjille. ISOSTI ONNEA rehellisille, pienien, todellisten lupauksien antajille ja omalla kustannuksellaan eduskuntaan pyrkiville toivottelee Ainolan mummo. Vieläkin tieteellisempää mäkihyppyä! kolumni Martti Silvennoinen Monet meistä ovat seuranneet nykyistä liki päivittäistä talviurheilutarjontaa; monet hyvillä mielin ja tietenkin suomalaisten menestystä odottaen, mutta kerron teille yhden tammikuun alkupuolella näkemäni unen. Myös aiempi juttuni Kuokkasen joulukuun numeroon perustui uneeni kauheasta talvesta. Luminen talvi tästä tulikin, mutta ei kuitenkaan sellainen kauhujuttu, jonka unessani koin. Uudessa unessani olin matkustanut Dubaihin, yhteen Arabiemiraattien ökyrikkaaseen osaseen, joka ei kaihda huikeiden pilvenpiirtäjähotellien rakentamista, eikä myöskään liki orjatyövoiman kaltaista kohtelua muualta tulleille siirtotyöläisille. Dubaihin, tuohon nyttemmin tunnettuun helteiseen talviurheilumaahan (!) on jokunen vuosi sitten rakennettu joka puolelta katettu laskettelukeskus. Taitaa olla maan korkein paikka. Siellä muun muassa energia- ja ilmastomuutoksiin puheissaan paneutuvat länsimaalaiset käyvät nauttimassa kesäisentalvisista elämyksistä, maksaa mitä maksaa. Minne ovat unohtuneet Haitin totaalien tuho, Pakistanin, Brasilian ja Australian huikeat vesitulvat, Eurooppaakin koetelleet melkein liikenteen pysäyttäneet lumimyrskyt? No, meitä päivittelijöitähän riittää! Mutta oma uneni oli aivan uskomaton vaikka saattaisiko olla joskus jopa totta? Unessani kuljin pitkin Dubain viimeisen päälle silattuja katuja, ja paikallinen oppaani kertoi minulle, että heidän uudessa maailman suurimmassa sisähyppyrimäessään voi hypätä täysin tietoisena siitä: kuka todellakin on paras. Siellä eivät etu-, sivu- ja takatuulimittarit pyöri. Ei tarvita monimutkaiselta tuntuvaa hyppäämisen nykyistä matematiikkaa. Dubailainen unikaverini ajaa minut hissillä hyppyrimäen ylätasanteelle, josta eivät matti ja aatto pietikäiset heittele viimeistä röökiään alas kuusikkoon ennen hyppyynsä valmistumista, kuten Kuopion Puijon aikanaan niin hurjan isossa mäessä - hypänneet tapasivat oman rentoutumisensa tehdä. Dubain mäen ylätasanteella voi paitsi katsella televisiota myös visioita alueen turistikeitaista; uima-altaista, mahtavasta purjeveneen purjeen muotoon rakennetusta jättihotellista, maksaa mitä maksaa. Nyt täällä, myös mäkihyppy, tehdään vakuuttavan selväksi. Tähän uneni maailman suurimpaan sisähyppyrimäkeen ei haluta yleisöä eikä heidän aiheuttamaansa lippu- ja banderolli-hässäkkää. Rahastahan se ei ole kiinni, mutta nimenomaan mäkihyppyyn, ei huippu-palkatun kansainvälisen asiantuntijajoukon mukaan sovi mikään ylimääräinen ja monesti ennalta arvaamaton, jopa karnevalistinen, sivuvaikutus. -Matkustellaan, koetaan uusia elämyksiä, nautitaan upeasta säästä, mutta tosi urheilu, meillä mäkihyppy, on ihan toinen asia, sanoo oppaani. Unikaverini mukaan katsomot ja siellä sähläävät kannattajajoukot sotkevat objektiivisesti mitattujen mäkimiesten suoritukset. Ei sallita häiritsevää riehaa, vaan kyse on ainoastaan siitä, kuka on todellakin paras. Nyt mäkikilpailuista voidaan Dubain loistohotelleissa tai sitten television välityksellä kaikkialla muualla taloudellisuuden tehostamassa maailmassa seurata nimenomaan sitä, miten maailman isoimmassa sisätilahyppyrissä on jokaiselle hyppääjälle laskettu yhtäläiset olosuhteet ilman vaikeaselkoisia tuulimittareita, hyppyhaalareiden lento-ominaisuuksien ja suksien tarkistuksia, koska ilmavirrat eivät enää häiritse. Syöksyessään tähän tuulettomaan mäkitunneliin, ovat hyppääjällä tiedossaan vain hänen painoindeksinsä sekä ajatukset parhaasta mahdollisesta tyylistä. Painoindeksi määrittää lähtöpotkaisun tehon, jolloin laskijan persauksen takana oleva mekaaninen työntyri antaa itse kullekin oikean vauhdin. Ei tarvita lähtölavojen jatkuvia siirtoja, eikä liukuun lähtenyt saa ottaa mitään lisäpotkuja. Vanhat tyylipisteet ja mäkituomarit ovat Dubaissa mennyttä kamaa. Siellä tv-kamerat kuvaavat hyppääjän vartalon ja suksien välisen kulman ja tietokoneet laskevat tästä oitis lentoindeksin, joka on maksimissaan silloin, kun sukset asettuvat hyppääjän olkapäille. Hyppääjä pitää kätensä koko suorituksen ajan joko haalareittensa sivu- tai takataskuissa. Näin eliminoidaan käsien huitomiset ilmalennon aikana. Telemark-alastulo, tuo vanha norjalainen laskutaiturointi, ei enää mahdu kuvioon. Alastulorinnettä pidentää tietokoneohjattu rataslaite, joka tarvittaessa pidentää mäen loppuosaa, joten tasamaalle ei enää kukaan tupsahda. Näin poistuvat ounastelut siitä, miten pitkä hyppy olisikaan voinut olla. Kaatumisia toki edelleenkin sattuu, mutta niiden tapahduttua seuraavista kilpailuista poistetaan tällainen epävarmuutta osoittavat häirikkö. Suuta ei saa pitää auki ilmalennon aikana, jottei hyppääjä saisi lisähappea, ja kaikenlaiset tuulettelut laskun jälkeen jäävät näkemättä, koska lennon jälkeinen alastulo - siis kädet edelleenkin taskuissa - johtaa suoraan lopputunneliin. Valitettavaa kyllä, oppaani sanoo, että hyppääjien nimet ja kotimaa ovat edelleenkin sallittuja. No, uni mikä uni? Mukavaa hyppytalvea meille kaikille. Toivottaa kuokkalalainen uniinsa uskova ja niistä kirjoittava, melkein todellisuudentajuinen, mutta myös loppuun saakka alaikäinen mieshenkilö.

5 Lääkärin vastaanotto Kohonnut kolesteroli sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijänä Kiistatta on osoitettu, että verisuonitukosten vaara kasvaa, kun huonon kolesterolin pitoisuus veressä nousee. Tiedon perusteella on asetettu väestölle kansanterveystyön pohjaksi kolesterolin tavoitearvot, jotka ovat osa valtimosairauksien ennaltaehkäisyn ja hoidon kansallisia ja kansainvälisiä hoitosuosituksia. Niillä henkilöillä, joilla on suurentunut valtimosairauden vaara ja joilla on ns. riskitekijöitä, kokonaiskolesterolin tavoitearvo on alle 5 mmol/l. Riskitekijöitä, jotka myös huomioidaan ovat mm. miessukupuoli, korkea ikä, tupakointi, korkea verenpaine, liikapaino, sokeritauti, heikentynyt sokerin sieto sekä sukurasitus. Suurimman riskin ryhmään voidaan katsoa kuuluvan kaikki, joilla on jo todettu valtimosairaus esim. sairastettu sydän- tai aivoinfarkti tai jalkojen verenkierron häiriö. Heidän kohdallaan huonon kolesterolin pitoisuus pitäisi saada mahdollisimman alas. On laskettu, että jokainen 1 mmol/l lasku huonon kolesterolin pitoisuudessa vähentää verisuonitapahtumia yli 20%. Luonnonkansoilla, joilla huonon kolesteroli LDL- KOL pitoisuudet saattavat olla n 1 mmol/l, valtimosairauksia ei esiinny lainkaan. Laskemalla ldl-kolesteroli hyvin matalaksi maksimaalisen lääkehoidon avulla äkillisen verisuonitukoksen uusiutumisriskiä voidaan pienentää tehokkaimmin. Kaikkien riskitekijöiden huomioiminen ja/tai hoito on tärkeää. Väestötasolla suurin vaikuttavuus valtimosairauksien ehkäisyssä saadaan aikaan elämäntapamuutoksilla: -Liikunta vähentää huonoa kolesterolia n 5% ja nostaa hyvää kolesterolia. Liikunnalla on suotuisia vaikutuksia verisuonten ja elimistön toimintaan. -Tupakoinnin lopettaminen ehkäisee verisuonitukoksia. -Tyydyttyneen rasvan haitallisia vaikutuksia verisuoniin voidaan vähentää lisäämällä kuitujen käyttöä sekä vähentämällä ravinnosta saatavaa tyydyttyneen rasvan määrää. Kuitujen käyttö vähentää sokerin nopeaa imeytymistä ja sokerin haitallisia vaikutuksia verisuoniin. Kasvisten, marjojen, hedel- Perhe - korvaamaton tukiverkko helmikuu 2011 mien ja täysviljatuotteiden käyttöä suositellaan. Rasvan määrä ravinnossa ei saisi ylittää 30% vuorokautisesta kokonaisenergian määrästä ja tyydyttyneen rasvan osuus päivittäisestä energian määrästä saisi olla korkeintaan 10%. Parhaan rasvahappokoostumuksen sisältäviä rasvoja ovat kalanrasva, jota pitäisi käyttää n 2-3 kertaa viikossa sekä rypsiöljy, jota pitäisi käyttää päivittäin. Rypsiöljyn on viimeaikaisissa tutkimuksissa todettu vähentävän mm. dementian riskiä. Viimeaikaiset tutkimustulokset vahvistavat hoitosuositusten pohjaa: Niiden henkilöiden kohdalla, joilla on jo tiedossa oleva valtimosairaus tai jotka ovat riskiryhmässä sairastua siihen, tulee pyrkiä sekä ruokavalion että lääkehoidon turvin mahdollisimman alhaiseen huonon kolesterolin tasoon. Raimo Hyttinen Lääket.lis. Sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri Ilmapiiri Suhteeseemme omaan asuinympäristöömme vaikuttaa sen ilmapiiri. Kodin paikka valitessa ilmapiiri on yksi merkittävä syy. Ilmapiiriin vaikuttavat muutkin aistittavat asiat eli mitä kuulemme, näemme, haistamme. Kodin ulkopuolella - talojen, katujen ja ihmisten keskellä on paljon aistejamme kutkuttavia tekijöitä, joista jotkin vaikuttavat meihin rauhoittavasti tai ahdistavasti. Upea talon ja järven välissä menee 4-kaistainen ohitustie tai kaatopaikan tuoksut tulvahtavat usein aurinkoterassille. Asukkaat toimivat ja viihtyvät eri tavoin yhteisessä ympäristössämme. Joillekin kaupunki autoineen ja vilkkuvine mainoksineen on kotoisaa. Toiselle ne taas edustavat levotonta, aisteja tukkivaa virtaa. Melu tutkitusti vaikuttaa meihin ikävästi, vaikka emme sitä enää tottuneena kuulisikaan. Katuvalot valvottavat luoden keinotekoisen päivän. Maton alle ei mahdu loputtomasti tavaraa Ilmapiiriin voi myös vaikuttaa. Ihmisten päätös toimia yhdessä, yhteiset toiveet ja sitoutuminen niihin tuo mukanaan ilmapiiriin, jota on ylläpidettävä. Hyvä henki ei synny itsestään, se lähtee uskalluksesta olla yhdessä myös riitatilanteissa ja halusta selvittää ne. Helppoa se ei ole ja siksi se usein jää tekemättä. Edellä mainittu pätee myös kaikkiin niihin ryhmiin joihin kuulumme kodin ulkopuolella. Vallanpitäjät eli vastuuhenkilöt luovat ilmapiirin rungon. Töissä ei ole mukavaa huonossa ilmapiirissä. Kansalaisfoorumi ei kanna hedelmää, jos tilaisuuden ilmapiiriin ei ole panostettu. Kotikulmilla huono ilmapiiri voi johtua kytevistä ristiriidoista. Oma käsitys asumisesta luullaan ainoaksi oikeaksi ja toista aletaan kytätä vaikka lumen luonnissa. Kun riita äityy yhden asian ympärille vuosikausiksi, ei pääsyä ulos tunnu olevan. Pahimmassa tapauksessa vastavuoroisuuden puuttuessa, et voi tehdä mitään. Sovun nimissä nieleskellään kiukku naapurin koirien pissiessä kerta toisensa jälkeen postilaatikollemme. Niin, on suuri riski elää yhteisössä, kun ei tiedä kuka naapuriksi ja työkaveriksi osuu. Mitä jos Kuokkalan kirkko olisi keltaista vinyyliä? Ilmapiiriin vaikuttavat myös materiaalit ympärillämme. Joskus oikea ilmapiiri syntyy nukkavierussa hylätyssä talossa, joskus siihen tarvitaan näkyvä panostus. kadun mimmi Kaisa Lipponen Tilastokeskuksen mukaan perheelle on kolme määritelmää. Perheiksi voidaan laskea yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt lapsineen, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä lapsettomat avio- ja avopuolisot tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt. Arkielämässä perheeksi mielletään tavallisesti saman katon alla yhdessä asuvat ja elävät ihmiset usein äiti, isä ja lapset. Tällaista perhemuotoa, jossa samassa taloudessa asuvat vain vanhemmat ja lapset, kutsutaan ydinperheeksi. Todellisuudessa ydinperheen mallista poikkeavia perheitä on kuitenkin niin paljon, että käsitteen perhe yksiselitteinen määritteleminen on mahdotonta. Jaana Poutiainen viittaa opinnäytetyössään Suuntana sijaiskoti Huostaanotto nuoren näkökulmasta Petri Virtasen toimittamaan teokseen Näkökulmia lastensuojeluun todeten, ettei perhettä ja kotia voida pitää enää yhden kulttuuriperimän tai heteroseksuaalisten sukupuolisuhteiden rajaamana yksikkönä. Perhe onkin mielestäni järkevämpää määritellä psyykkisellä kuin fyysisellä tasolla. Muodostaakseen perheen ihmisten ei tarvitse välttämättä olla edes sukua toisilleen, sillä perheenjäseniä voivat olla sisarusten, isovanhempien ja serkkujen lisäksi yhtä lailla naapurit ja ystävät. Myöskään se, etteivät kaikki perheenjäsenet asu yhdessä, ei estä heitä olemasta perhe. Vaikka vanhempani ovat eronneet ja aikuiset sisarukseni muuttaneet pois kotoa vuosikausia sitten, he ovat silti perheeni. Eri kulttuureissa ja toki myös saman kulttuurin sisällä perheiden koko ja keskinäiset suhteet voivat poiketa paljonkin toisistaan. Suomessa perheet ovat nykyisin melko pieniä, ja vastuu jakautuu yleensä molemmille vanhemmille. Sen sijaan esimerkiksi afrikkalaisessa kulttuurissa perheyhteisö on paljon laajempi: siihen kuuluu suuri joukko sukulaisia, jotka voivat olla orpoja sukulaislapsia, nuorempia perheettömiä sisaruksia tai vanhuksia. Vastuu koko perheestä on isän harteilla. Perheen vastuunkantajien, vanhempien, määrä ei tosin aina ole vakio, vaikka useimmissa perheissä onkin sekä äiti että isä. Kahden vanhemman sijasta lapsista ja taloudesta voi yhtä hyvin olla huolehtimassa yksinhuoltaja tai kolme vanhempaa. Mutta mikä sitten on perheen merkitys? Onko sen osa jossain elämänvaiheessa suurempi kuin toisessa? On selvää, että erityisesti lapsuudessa perhe on suuri ellei kaikista suurin osa elämää. Marja-Leena Toivanen arvioi artikkelissaan Perheen merkitys varhaisnuoren ja nuoren kasvulle lasten tarpeita mielestäni erittäin osuvasti. Toivanen toteaa jokaisen lapsen ja nuoren tarvitsevan läheisiä, hoivaa ja huolenpitoa tarjoavia ihmissuhteita, joiden kautta välittyvät elämän arvot. Kotoa lapsi saa mallin kaikkeen mitä hän tekee, ja perheen arvot näkyvät enemmän tai vähemmän lapsen jokapäiväisessä toiminnassa. Se, kuinka lapsi suhtautuu toisiin ihmisiin, kuinka helposti luottaa heihin ja kuinka toimii heidän kanssaan, on pitkälti kotoa omaksuttujen toimintamallien ja vanhemmilta kuultujen neuvojen mukaista. Vanhemmat ovatkin lapsen ensimmäisiä opettajia. Myös sisarusten olemassaololla on paljon merkitystä. Niin iso- kuin pikkusisarusten kanssa eläminen värittää arkea ja opettaa kärsivällisyyttä sekä asioiden jakamista. Sisarukset ovat yleensä ystäviä ikäerosta riippumatta, ja vain he voivat tietää, millaista on ollut kasvaa juuri meidän perheessä. Kun valitan siskolleni siitä, kuinka äitini käy hermoilleni tekemällä sitä ja tätä, hän naurahtaa ja toteaa tietävänsä mistä puhun. Isosisarukset osaavat hauskuuttaa ja lohduttaa, mutta saman katon alla asuttaessa eripuralta voidaan tuskin välttyä. Jopa riitelemisessä on kuitenkin omat hyvät puolensa, sillä riitatilanteet ja niiden selvittäminen kehittävät vuorovaikutustaitoja pienestä pitäen. Sisarukset tukevat toisiaan, ja pikkusisaruksista huolehtiminen on isommilla kuin verissä. Murrosikäinen nuori tarvitsee paljon tukea perheeltään, vaikka sitä ei aina sanotakaan ääneen. Kun opiskelu ja ystävyyssuhteet stressaavat, kotoa pitäisi löytyä joku, jonka kanssa jutella ja joku johon tukeutua. Perheen tuki antaa hyvän pohjan tulevaisuudelle ja auttaa nuorta nousemaan siivilleen. Aikuisen näkökulmasta perhe näyttää tyystin erilaiselta kuin lapsen silmin katsottuna. Oma perhe, jonka on perustanut toisen ihmisen kanssa, voi poiketa paljonkin omasta lapsuuden perheestä. Itse koottu koti tuntuu enemmän omalta, ja perheen aikuisena on valta vaikuttaa perheen sääntöihin ja arvoihin, joiden mukaan eletään ja joita opetetaan omille lapsille. Lapset tuovat mukanaan paljon onnea ja iloa, mutta myös valtavasti vastuuta: päätöksiä tehdessä on osattava huomioida muutkin kuin itsensä. Usein arkea on kuitenkin jakamassa toinen aikuinen, jolloin vastuu kaikesta ei lankea yhden ihmisen harteille. Kotiin liittyviä velvollisuuksia on paljon. On huolehdittava, että jääkaapissa on riittävästi ruokaa ja pyykit tulevat pestyiksi. Toisin kuin lapsille, aikuisille perhe merkitsee valtavasti työtä. Perheen seurassa voi ja pitääkin kuitenkin myös rentoutua. Kodin tulisi olla paikka, johon on mukava palata ja jossa on mukava olla. Perhe on läsnä läpi kaikkien elämänvaiheiden, ja perheenjäsenet isovanhemmat, ystävät, sisarukset, vanhemmat ovat toistensa elämien tärkeimpiä ihmisiä. Olivat perheet sitten millaisia tahansa, ne toimivat yleensä hyvin samalla periaatteella: perheenjäsenet ovat olemassa toisiaan varten ja tahtovat tehdä hyvää toistensa vuoksi. Saana Sallinen saippuakuplia@hotmail.co Kirjoittaja on16-vuotias lukiolainen. 5 Kaikkea ei tarvitsisi vuorata betonilla, myös kasvit voivat toimia jäsentäjinä ja jopa tilan rajaajina paremmin kuin rakennettu aita. Ilmapiiriin vaikuttavat siis myös muut näkyvät asiat kuten värit, valaistus ja mittakaava sekä kuinka niistä huolehditaan. Rakennusmateriaaleista betoni likaantuu päästöistä ikävän näköiseksi, mutta metalli ruostuu kauniisti patinoituen. Graniitti ei hievahdakaan satoihin vuosiin ja pinta näyttää edelleen eholta. Kaakelin kalmamaisuus korostuu talvella ja kevään pimeässä loskassa. Voimakkaat värit punamullasta ja muista maaväreistä taas kestävät hyvin sään vaihtelut ja sietävät saasteet. Useat kokevat puun lämpimänä materiaalina ja siksi kotoisana. Hyvä kaupunginosan ilmapiiri pitää sisällään turvallisuuden tunteen ja että voi vaikuttaa helposti oman asuinympäristönsä asioihin. Pelon voi aistia ympäristössä ja se vaikuttaa kaikkiin, jotka joutuvat sen piirissä elämään. Olemme onneksi vielä pahimman pelon ilmapiiriin ulottumattomissa, mutta vaalikaamme turvallista ja hyvää ilmapiiriä Kuokkalassa myös vuonna 2011 ja siitä eteenpäin.

6 6 Kuokkanen ASUKKAIDEN KERTOMAA Kuokkalan ensimmäinen kaavoitettu omakotialue oli Tikan alue Pohjantien molemmin puolin. Alueelta Konkelotieltä tontin saanut metsänhoitaja Ilmari Kosonen kertoo rakentamisvaiheista. Kuokkalan rakentaminen alkoi 30 vuotta sitten Kerrostaloasunto Viitaniemessä oli kyllä kelvollinen. Mutta perheemme kypsyi siihen, että talonmies otti aina lauantaisin saunavuorollaan viinaa ja tunkeutui sitten asuntoomme työntyen makuuhuoneeseen nukkumaan. Joskus tarvittiin monta miestä raahaamaan hänet omaan asuntoonsa. Kuokkalaa pidimme hyvänä asuinalueena sikäli, että se on Päijänteen raikkaiden tuulten seutua, mutta silti kävely/polkupyörämatkan päässä kaupunkikeskustasta. Pääsimme Tikan alueen tonttijakoon, kun rouvani sattui tontinhaun aikaan olemaan jatko-opiskelija ja mahduimme tulojen ja lasten luvun puolesta aravarajoihin. Vaikka 1 ½-kerroksisen omakotitalon tontti ei varsinaisesti ollut se mitä haimme, hyväksyimme tontin Käpytieltä Tikan majan kohdalta. Kadun nimi muutettiin nimeksi Konkelotie, kun Vaajakoskella oli samanniminen katu jo aikaisemmin. Tuo sana konkelo tarkoittaa kaatuessaan toisen puun varaan jäänyttä puuta. Joko kaatunutta luonnon kelokonkeloa tai metsurin kaatamaa, mutta konkeloon jäänyttä puuta, jonka laukaiseminen alas on hengenvaarallista työtä. Jo silloin oli kaavassa, että tontin viereen tulee joskus eteläinen kehätie. Siksi oli oltava 35 desibelin ikkunat ja laitoimme saman tien 4-kertaiset lasit ikkunoihin. Tontin saamiseen liittyi tiettyjä kummallisuuksia. Kaupungin kiinteistöosasto oli tottunut myymään vain kerrostalotontteja. Kävi niin, että sekä pienten että suurempien omakotitonttien hinta oli kytketty siihen samaan 150 m²:n rakennusoikeuteen, joka annettiin sekä aivan pienille 350 m²:n suuruisille että m²:n suuruisille tonteille. Tästä pikkutonttien saajat valittivat. Niinpä maksoimme oman tontin heti eikä tarvinnut maksaa sitä korotusta, joka tuli kohta isompien tonttien hintaan. Tontit sinänsä olivat asukkaille edullisia, mistä kiitos kaupungille. Toinen kiitos kaupungille siitä, että sekä kaukolämpö, vesiettä viemäriliittymät olivat silloin niinkin edullisia, että ei ilkiä nyt julki kirjoittaa. Tontin kauppakirjoihin kuului kaksi muutakin kummallisuutta. Ensinnäkin pykälä, että tontilta oston jälkeen jatkossa kaadettavat puut muka kuuluvat kaupungille. Toisekseen tontin kauppaehdoissa oli kunnallispoliitikkojen valtuustossa tonttien myyntiehtoihin sanelema pykälä, että rakennustöissä käytettävästä työvoimasta 90 % pitää olla Jyväskylän kaupungin alueelta. Ei tuollaisia ehtoja voi mihinkään tontin kiinteistökauppoihin yksityiselle asuntorakentajalle määrätä; ne ovat lainvastaisia kiinteistökaupassa. Kolmas kummallisuus tontin kaupassa olivat katumaksut. Kaupunki alkoi periä katumaksuja täysinä heti katujen rakentamisen jälkeen. Vaikka katumaksun sai lain mukaan periä vain puolelta osalta, jos katua ei oltu päällystetty. Päällystys kaduille tuli vasta v pidettyjen asuntomessujen yhteydessä. Kauko Tuupainen tarkkana tilimiehenä sattui paneutumaan noihin katumaksuihin, huomasi tuon virheen ja toi asian julki. Kauko Tuupaista on kiitettävä siitä, että hän huomasi, että kaupunki peri katumaksuja lainvastaisesti. Kun asuntokatuja ei oltu vielä päällystetty, joutui kaupunki palauttamaan laittomasti perittyjä katumaksuja ajalta, jolloin päällystystöitä ei oltu vielä tehty. Oli kysymys peräti 5 miljoonan markan rahoista, jotka me rakentajat saimme tuon valituksen perusteella takaisin. Kujamme kaikki asukkaat olivat alkuun lapsiperheitä. Puolet rakentajista on vaihtunut uusiin asukkaisiin ja me alkuperäiset olemme jo isovanhempia. Kesä 1981 oli hyvin sateinen. Oli varattava paljon pressuja rakennustarvikkeille. Sattui sen verran poutapäiviä, että osaksi valmistalona tullut talopaketti saatiin vesikattoon kohtuullisessa ajassa. Kuten silloin tällöin rakennustöissä, joutui tämäkin työmaa tapaturmien kohteeksi. Kirvesmiehistä toinen kolhi itseään pahasti pudotessaan katon teossa aluskatteen läpi yläkerran lattialle. Toinen kirvesmies oli välillä toisella työmaalla ja sahasi käsivartensa ketjusähkösahalla. Oli puoli vuotta sairauslomalla. Oli hankittava toiset kirvesmiehet. Sovittu putkimies taas putosi toisella työmaalla parrunpätkään ja joutui hänkin sairaslomalla. Oli etsittävä toinen putkimies, joka sattui olemaan janoinen ja oli pidettävä jöötä, että hän jotenkin sai putket paikoilleen. Talon rakentaja itse sentään säästyi vammoilta. Omalta osaltani olen yrittänyt osallistua kaupunginosan asukkaiden yhteistyöhön. Olin asukasyhdistyksen ensimmäinen jäsenmaksun maksanut jäsen. Jo ainakin 25 vuotta sitten teimme ensimmäisen esityksen kirjaston saamisesta Kuokkalaan. Yritettiin esittää tietynlaista kokeilukirjastoa, jossa olisi tietoliikenneyhteydet. Tulos on ollut kovin kehno. Olin seurakunnan piirineuvoston varajäsenenä virittämässä seurakunnan toimintaa. Jo yli 20 vuotta sitten oli perustamassa Punaisen Ristin osastoa kaupunginosaan, samoin kepun paikallisosastoa. Aikaisemmin oli enemmän yhteisöllistä toimintaa. Oli juhannuskokkoa, oli jäätapahtumaa, oli lumenveistoa ja oli vilkas partiolippukunta, jonka johtajaksi minuakin pyydettiin. Nyt sentään on jotain urheilurintamalla, kun Yrittisuon kenttä on päällystetty. Mutta mistä löytyvät nyt uudet vetäjät monenlaisiin rientoihin, kun nuoriso on niin laiskaa ja vaatii aina palkat vähäisistäkin puuhista? Kaukomailla Kuokkalan kartanon kevään esitelmiin on koottu kauhua ja romantiikkaa, kuten vanhaan, arvokkaaseen kartanomiljööseen sopiikin. Tilaisuudet aloittaa helsinkiläisvierailija Markku Löytönen, joka opastaa kuulijansa pääkallonmetsästäjien ja ihmissyöjien pakeille. Aiheena lauantaina ovat suomalaisten tutkimusmatkat Etelä-Amerikkaan. Lauantaina 5.3. Tuula-Maija Magga-Hetta avaa Andreas Alarieston naivistisen realistisia Lappi-maalauksia tiedon ja tarinoiden lähteenä. Lohikäärmeen hampaat ovat esillä Olli Kleemola ja Timo Soikkanen Turusta näyttävät suomalaisten sodanaikaisia linnoituslaitteita Aunuksessa venäläisten valokuvaamina. Kevään päättävät 9.4. Kari Nykänen ja Eero Kuusela, jotka johdattelevat Korpilahden Mutasen pappilan historiaan maalareiden kesäpaikkana. Tilaisuudet alkavat kello Liput niihin maksavat 10 euroa, sisältäen kahvitarjoilun. Ennakkoilmoittautumiset kartanoon puh tai sähköpostilla kartano@kuokkalankartano.fi Kuokkalan Kartano KUVA: Andreas Alariesto: Elämää sompiolaisessa kylässä ILMOITUKSIA SPR Kuokkalan osasto lahjoitti 10 kappaletta 70 euron arvoisia ruokalahjakortteja jouluksi kuokkalalaisille lapsiperheille. Kiitos kaikille kirpparille tavaroita lahjoittaneille. Riitta Lätti PERINTEINEN LASKIAISTAPAHTUMA AINOLASSA KLO Koko perheen Laskiaisriehassa: mäenlaskua liukumäessä ja iloista mieltä. Lisäksi paikalla myynnissä talvitavaraa, lettuja, makkaraa, kuumaa mehua. Tapahtuman järjestää Työväenteatteri ja Kuokkalan Asukkaat ry. Lisätiedot: Aarno Lahtinen puh Jukka Perko Trio Kuokkalan kirkossa Kuokkalan kirkon 1-vuotisjuhlan kunniaksi kirkossa kuullaan sunnuntaina 6.2. klo 18 konsertti, jossa esiintyvät Jukka Perko, saksofoni, Teemu Viinikainen, kitara ja Jarmo Saari, kitara. Liput 8/5 euroa (ovelta). Kokouksia Kuokkalan Asukkaat ry:n hallituksen kokous pidetään torstaina alkaen klo Paikka: Tikan koulun Akvaarioluokka, os.toritie 22, Jyväskylä. Kokouksessa suunnitellaan vuoden 2011 Kuokkanen lehden kehittämistä ja kevättalven aktiviteettejä. Kuokkalan Ikinuoret ry:n johtokunnan kokous pidetään torstaina alkaen klo Tikan koulun Akvaarioluokassa, os.toritie 22, Jyväskylä. Kokouksessa suunnitellaan vuoden 2011 kerho-ohjelmaa ja Keski-Suomen Hiljaisen päivän ohjelmaa.

7 helmikuu 2011 Yhteisvastuukeräys 2011 torjuu nuorten yksinäisyyttä Tämän vuoden 2011 Yhteisvastuukeräys torjuu nuorten yksinäisyyttä Suomessa ja Mosambikissa. Nuorten yksinäisyys ja syrjäytyminen koskettavat nuoria eri tavoin eri puolella maailmaa. Kokemus syrjäytymisestä on kuitenkin yhteinen ja sillä voi nuoren elämässä olla traagisiakin seurauksia. Suomessa Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Mielenterveysseura ja Suomen Punainen Risti auttavat yhteistyössä seurakuntien nuoriso-ja rippikoulutyön kanssa yksinäisiä nuoria. Yhteisvastuuvaroilla suunnitellaan toimintamalli, jonka avulla kyetään tehokkaammin tunnistamaan yksinäisyydestä kärsivä nuori sekä toimimaan hänen tilanteensa parantamiseksi. Keinoina ovat esim. tukioppilastoiminta, jossa vanhemmat tukioppilaat vahvistavat nuorempien ystävyyssuhteita, mm. välituntitoiminnan avulla, järjestämällä nuorille vartaistukiryhmiä sekä Punaisen Ristin Nuorten turvatalojen nuorille koulutetaan ja välitetään ystäviä. Mosambikissa Yhteisvastuu tukee yksinäisten ja haavoittuvassa asemassa olevien nuorten selviytymistä pääkaupungin Mabuton köyhälistöalueella. Mosambikilaiset koulutetut tukihenkilöt etsivät tukea tarvitsevia perheitä ja orpolapsia sekä tekevät kotikäyntejä heidän luokseen. Perheet voivat saada henkistä apua ja tarvittaessa ruoka-apua, sairaita ohjataan hoitoon. Nuorille järjestetään myös ammattikursseja ja koulutusta yritystoimintaan. MLL MESSIN PERHEKAHVILASSA: Messin perhekahvila on avoinna maanantaisin klo: Polttolinja 9:ssä, Nuorten- Messin tiloissa. Mahdollisuus aamukahvitteluun 1e/perhe. Tiedustelut Ullalta, pp.inet.fi KOLME PUKKIA Nukketeatteriesitys ASKARTELUA, LAULUJA JA LEIKKEJÄ ystävänpäivän kunniaksi ME&I -vaate-esittely (Minttu Jokinen) HIIHTOLOMA, ei perhekahvilaa MLL NENULAN PERHEKAHVILASSA: Nenulan perhekahvila on avoinna torstaisin klo: , Hauhontie 2 kerhotilassa. Hiv-tartuntaa kantaville tarjotaan vertaistukea. taistukea. Tämänvuotinen keräys käynnistyy Sen suojelijana on tasavallan presidentti Tarja Halonen ja keräyksen esimiehenä on Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo. Keräyksen toteuttaa Kirkon Ulkomaanapu. Keräys toteutetaan edelleen paljolti listaja lipaskeräyksenä ovelta ovelle tai esim. tempauksina kauppakeskuksissa. Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan arkienkeliksi, yhteisvastuukerääjäksi, ota yhteyttä diakoniatoimistolle ja ilmoittaudu mukaan! Keräyslistoja saa diakoniatoimistolta Kuokkalan kirkolta (Syöttäjänkatu 4) päivystysaikaan maanantaisin ja tiistaisin klo 9-11 tai soittamalla ja sopimalla ajan. Myös su 6.2. keräyksen alkaessa listoja on saatavissa kirkolta messun jälkeen. Kuokkalan kauppakeskuksella on talkooilta keräyksen hyväksi torstaina klo Vapaaehtoiset tervetuloa keräämään! Kokoonnumme kirkolla klo diakoni Päivi Heikkilä, p diakoni Pekka Niinivirta, p Päivi Heikkilä. Ruokapankki Jokapäiväinen Leipä jakaa EU-ruokakasseja Kuokkalan kirkolla (alakerta) ti klo Mukaan voimassaoleva ruokapankkiseteli! MLL KUOKKALAN YHDISTYKSEN HELMIKUISIA KUULUMISIA Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kuokkalan yhdistyksessä suunnitellaan jo täyttä päätä kevään ohjelmaa ja perhekahvilat pyörivät tuttuun tapaan niin Nenulassa kuin Messissä. Kevään ohjelmaa sekä uudistuneen hallituksen kokoonpanon esittelyineen löydät nettisivuiltamme osoitteessa: Päivitämme nettisivujamme viikoittain, joten sieltä löydät kaiken tärkeän ajan tasalla olevan tiedon yhdistyksemme toiminnasta - kannattaa vierailla siellä siis usein! Mahdollisuus aamukahvitteluun 1e/perhe. Tiedustelut Ellalta, w.ella@netti.fi LASTEN ENSIAPU OSA 1: JAMK:n sairaanhoitajaopiskelijat tulevat pitämään luennon aiheesta LASTEN ENSIAPU OSA 2 : JAMK:n sairaanhoitajaopiskelijat tulevat keräämään vanhemmilta kysymyksiä ja nautitaan samalla myös Ellan nimpparikahvit. Mahdollisuus askarrella ystävänpäiväkortti LASTEN ENSIAPU OSA 3: JAMK:n sairaanhoitajaopiskelijat tulevat vastaamaan vanhempien lasten ensiapuun liittyviin kysymyksiin LASTEN TAIDEPAJA KUOKKALAN ALUESEURAKUNTA Kuokkalan kirkko, Syöttäjänkatu 4, puh KIRKKO AVOINNA TI - TO klo sekä tilaisuuksien yhteydessä. TOIMINTAA HELMIKUUSSA: Hiljaisuuden ilta ke 2.2. klo 18, Taizé-hartaus klo 19.30, Minna Korhonen. Kuokkalan kirkon 1-vuotisjuhlamessu su 6.2. klo 11, Pekka Mustonen, Johanna Tikkanen, Sirpa Lampinen, Eija-Liisa Väisänen, Päivi Heikkilä, Ulla-Maija Grönholm, Kantaattikuoro, soitinyhtye, Jubilate Deo, pyhäkoulu. Yhteisvastuukeräys alkaa. Kahvitarjoilu. Juhlakonsertti: Jukka Perko trio su 6.2. klo 18. Jukka Perko saksofoni, Teemu Viinikainen kitara, Jarmo Saari kitara. Liput 8/5 e. Hiljaisuuden ilta ke 9.2. klo 18, Taizé-hartaus klo 19.30, Johanna Tikkanen, Hyminäkuoro. Aamurukous to klo Opetusilta Jumala on rakkaus to klo 18.30, Kari Valkonen (kahvi klo 18). Messu su klo 11, Pekka Mustonen, Minna Korhonen, saarna Jaakko Heinimäki, Eija-Liisa Väisänen, Ulla-Maija Grönholm, lauluryhmä, puhallinsoitinyhtye, pyhäkoulu. Jkl:n Kristillisen opiston kirkkopyhä. Keittolounas (4/2 e) ja siioninvirsiseurat. Vaimon kaa ilta su klo 17, Parisuhteen palikat, Sanat. Helmipuhallus: Päätöskonsertti ma klo 19, Helmikuun kuulaat sävelet, Jkl:n ammattiopiston ja Ala-Keiteleen musiikkiopiston taiteilijat, vap.eht. ohjelmamaksu. Hiljaisuuden ilta ke klo 18, Taizé-hartaus klo 19.30, Riku Bucht. Lasten kirkkohetket to klo 9.15 ja Sanan ja rukouksen ilta to klo 18.30, Kari Valkonen, musiikki Hannu Ala & Co. Lapsille omaa ohjelmaa. Messu su klo 11, Riku Bucht, Pekka Mustonen, Sirpa Lampinen, Henna Luomala, pyhäkoulu. Vauvakirkko (v kastetuille lapsille) su klo 16, Riku Bucht, Pirjo Kunelius, Sirpa Poikolainen, Sirpa Lampinen. Hiljaisuuden ilta ke klo 18, Taizé-hartaus klo 19.30, Johanna Tikkanen. Aamurukous to klo Opetusilta Jumala on rakkaus to klo 18.30, Kari Valkonen (kahvi klo 18). Messu su klo 11, Johanna Tikkanen, Minna Korhonen, Eija-Liisa Väisänen, Tiina Korhonen, pyhäkoulu. Mukana Jkl:n seudun Parkinson-kerho. Keittolounas 4/2 e. Kuukauden elokuva su klo 18, lisätietoja nettisivuilta. Lattarimessu ma klo 18, äänitetään radiointia varten. LAPSET JA PERHEET: Päiväkerhot 3-6-vuotiaille; vapaita kerhopaikkoja voi tiedustella Polttolinja 29 (ma-pe) p , Jenkkakuja 1 (ma, ke) p Perhekerho MA ja TI klo kirkolla. Perhekahvila TI klo 9-11 Ristonmaan päiväkoti, Ristonmaantie 1. Iskän kaa ilta TI klo (parittomat viikot) kirkolla. Isovanhemman kaa iltapäivä TO klo Polttolinja 29. Vauvaperhepesä PE klo kirkolla. Lapsiparkki PE klo Polttolinja 29, maksu 2 e (sis. välipalan). Ilmoittautumiset edell. keskiviikkoon mennessä p (klo ). Lapsityön tied. Tiina Korhonen p Muskarit 1-4-v. ja vauvoille, tied. Sirpa Poikolainen p KOULUIKÄISET: Hiihtolomaleiri Vesalassa 1-6-luokkalaisille Leirimaksu 25 e (20 e sisarus). Ilmoittautuminen leirille välisenä aikana netin kautta > Ilmoittaudu. (20 leiripaikkaa). Lisätiedot: Henna Luomala p Koululaisten iltapäivätoiminta 1-2-luokkalaisille, tied. Mervi Kanerva-Tuderus p Kokkikerho 3-6-luokkalaisille MA klo Polttolinja 37 (täynnä!). Ilmaisutaitokerho 3-6-luokkalaisille MA klo Polttolinja 29 kerhotilassa. Puuhakerho 1-3-luokkalaisille TI klo Polttolinja 37. Sählykerho 2-4-luokkalaisille TI klo Tikan koululla (täynnä!). Kuvataidekerho 2-6-luokkalaisille TI klo Polttolinja 37 (täynnä!). Monitori 3-6 luokkalaisille TI ja TO klo Polttolinja 37. Puuhakerho 1-2-luokkalaisille KE klo Polttolinja 37. Toimintakerho 1-4-luokkalaisille KE klo Polttolinja 29 (täynnä!). Puuhakerho 2-5-luokkalaisille TO klo Polttolinja Kerhoihin ilmoittautumiset Henna Luomalalle p Vapaita kerhopaikkoja kannattaa kysellä kevään edetessä. NUORET: Nuortenilta KE klo Polttolinja 37. Tied. Ulla-Maija Grönholm tai Marjo Ronkainen RYHMÄTOIMINTAA: Avoin raamattupiiri MA klo 19 kirkon alakerrassa. Kuokkamiehet, miesten avoin keskustelupiiri TI klo 18 (parittomat viikot) kirkon alakerrassa, tied. Timo Kovanen p Diakonia-lähetyspiiri KE klo 13 (parittomat viikot) kirkon alakerrassa alkaen 2.2. Elämässä eteenpäin ryhmä KE klo 13 (parilliset viikot) kirkolla. Torstaitapaaminen (Eläkeläisten kerho) TO klo 13 (parilliset viikot) kirkolla. MUSIIKKIRYHMÄT: Kantaattikuoro KE klo kirkolla, Lumia-gospelkuoro tied. netissä tai Eija-Liisa Väisänen p Toivon siivet orkesteri TI klo kirkolla. Kehittyvät laulajat: tied. Sirpa Lampinen Kanteleryhmä kirkolla lastensalissa KE klo Tied. Ulla Honkonen p Jubilate Deo, liturgisen tanssin ryhmä: harj. Keskussrk-talon jumppasalissa TI klo Käsikelloryhmät: Kide (aikuisten esiintyvä ryhmä), Polttiksen pulut (lasten alkeisryhmä), Kelloleidit (aikuisten alkeisryhmä). Harjoitukset keskiviikkoisin (lapset) ja tiistai-iltaisin (aikuisten ryhmät). Tied. Sari Eirtola-Loukola p (ks. DIAKONIATYÖNTEKIJÖIDEN vastaanotto: MA-TI klo 9-11 kirkolla, muuna aikana erillisen sopimuksen mukaan. Puh Pekka Niinivirta, Päivi Heikkilä. Vapaaehtoistyöstä kiinnostuneet: soita Pekka Niinivirta. Entisten nuorten musiikki-ilta TO klo

8 Kuokkanen 8 Pol tto lin ja 1, K uo kk al a Puh ma -p e BIRRA LIVE La 5.2. TOIVO SUSI JA NÄLKÄISET MIEHET ita ko ni tu ja ja ito pa en st ai N ita tte aa nv Laste käsitöitä Lahjatuotteita Suomalaisia lu Asusteiden korjausompe a ksesta au Arki- ja juhlavaatteiden valmistus til Liity Facebook-sivuille kuulet uutuuksista ja vo mme, lahjakortin! it voittaa Tietovisa joka Keskiviikko Bingo joka Torstai ja Sunnuntai Verkkokauppa avattu o SYÖTTÄJÄNKATU 2, KUOKKALA keskimaanlahioravintolat../birra2 AVOINNA: Ma - To Pe -La Su SPORTIASTA VAUHTIA TALVEEN! Tule testaamaan suksia la 5.2. klo Laajavuoreen. Testaajille etukuponki liikkeeseemme. HEAD EDGE+ 8.5 ONE Harrastajan laskettelukenkä, jossa erin omaisesti suomalaiseen jalkaan sopiva lesti. Neljä solkea, joista yksi micro säädöllä. SoftWalk -iskunvaimennus kannassa, kaksiasentoinen jalkaholvin tuen säätö välipohjassa ja leveä lesti. Jäykkyysindeksi ,(219,-) HEAD EDGE+ 8.5 Harrastajan laskettelukenkä, jossa erinomaisesti suomalaiseen jalkaan sopiva lesti. Neljä solkea, joista yksi microsäädöllä. SoftWalk -iskunvaimen nus kannassa, kaksiasentoinen jalkaholvin tuen säätö välipohjassa ja leveä lesti. Jäykkyysindeksi ,(219,-) Ahjokatu 18, puh Avoinna ark , la 9-16 JYVÄSKYLÄ