Tähdenlento vai kiintotähti?

Transkriptio

1 1 AARNE MICHAEL TALLGRENIN ELÄMÄNKAARI A.M. Tallgren -symposiumi Turun kristillisellä opistolla Tytti Issakainen Tähdenlento vai kiintotähti? Miten voisi kuvata Aarne Michael Tallgrenin elämänkaarta? Se muistuttaa häikäisevän meteoriitin nopeaa nousua, kiihkeän palavaa matkaa taivaankannella ja sitten hiipumista avaruuden pimeään. Mutta oliko hänen elämänsä vain komea tähdenlento? Vai tuliko Tallgrenista kiintotähti, joka valaisee yhä? Millaisista lähtökohdista hän sinkoutui arkeologian taivaalle? Vanhemmat vahvoja persoonia Kun pieni Mikko oli 2-vuotias, Tallgrenin perhe asettui Maarian pappilaan toukokuussa Perhe tuli Ruovedeltä. Mikon isä, 36-vuotias Ivar Tallgren, oli valittu Maarian kirkkoherraksi. Äiti Jenny Maria oli 34-vuotias. Mikolla oli kaksi veljeä, 9-vuotias Oiva ja 8-vuotias Kaarlo. Isosisko Aili oli 4-vuotias. Pikkusisko Anna-Maria oli vuoden ikäinen. Ruoveden kirkkomaahan oli jäänyt pieni Olga, jonka hautaristi on yhä siellä kirkon kupeessa. Maariassa perheeseen syntyi vielä seitsemäs lapsi, Eero, joka eli vain päivän. Mikon vanhemmat olivat vahvoja persoonia, molemmat aktiivisia, aatteellisia, kantaaottavia ihmisiä. Isä hoiti laajaa seurakuntaa, hänellä oli paljon kirkollisia, kunnallisia ja valtiollisia luottamustehtäviä. Ivar Tallgrenista tuli myös tuomiokapitulin asessori, arkkipiispan oikea käsi, sekä valtiopäivämies, joka valtiopäivien aikaan joutui viettämään puolet vuodesta Helsingissä.

2 2 Äiti oli Mikolle paljon Mikon äiti Jenny Maria oli raahelaisen porvarisperheen tytär. Nuoruusvuosinaan hän oli omaksunut voimakkaasti suomalaisuusaatteen ja ottanut kiihkeästi osaa monenlaiseen toimintaan, jolla edistettiin isänmaan asiaa. Muun muassa 19-vuotiaana hän oli liittynyt vastaperustettuun Suomen Muinaismuistoyhdistykseen ja toiminut yhdistyksen Raahen seudun asiamiehenä keräten suuren määrän muinaisesineitä ja seudun tarinoita. Tärkeä vaikuttaja Jenny Marian elämässä oli Zachris Topelius, jonka hän henkilökohtaisesti tunsi. Jenny Maria oli luonteeltaan helposti syttyvä, toiminnassaan kiihkeä ja nopea, mutta myös helposti masentuva ja hän koki nuoresta asti voimakkaita kuoleman tuntoja. Mikko sairasteli ja luki yhtenään Mikko ja tytöt sairastelivat alituisesti. Syy lienee ollut pitkään kylmillään olleen kostean pappilan. Oiva ja Kaarlo asuivat piharakennuksessa ja selvisivät terveempinä. Pikkupotilaiden huvituksena oli lukeminen. Mikko luki jo lastenkamarissa Yrjö-Sakari Yrjö-Koskisen oppikirjan Suomen kansan historiasta ja K.A. Castrénin Kajaanin läänin vaiheita Jenny Maria opetti lapsia. Lukemaan opeteltiin Topeliuksen Maamme kirjan avulla. Jenny Maria harrasti sukututkimusta, ja niinpä lapset harjoittelivat kaunokirjoitusta jäljentämällä esivanhempiensa nimiä. Todennäköisesti he kirjoittivat kaunolla moneen kertaa myös piispa Isak Rothoviuksen nimen tämä ankara piispa, joka toimi 1600-luvulla myös Maarian kirkkoherrana, oli Jennyn äidin esi-isiä. Kotiympäristön kauneus ja salaisuudet kiehtoivat Kyllä ulkonakin oltiin. Jenny Maria vei lapset huviretkille Linnasmäelle, tuohon opiston taakse, jossa tutkittiin viikinkiaikaisia suojavarustuksia kivistä kasatut muurit porttiaukkoineen olivat tuolloin vielä näkyvillä, ja Valkiaisvuorelle, joka oli muinoin ollut merkkitulipaikka. Retkillä kerättiin kasveja maljakkoon ja kasviprässiin. Koko lapsiparvi osasi kasvien latinankieliset nimet. Mikko kasvatti pappilan puutarhassa kukkia: keisarinliljoja, kieloja, akileijoja, hän tutki ja rakasti kaikkea kaunista. Isojen veljien rakentamat vesimyllyt ja muut kojeet eivät häntä kiinnostaneet. Perhe vietti monia kesiä Turun saaristossa, jossa äidin johdolla lapset etsivät muinaiskohteita ja mittailivat pronssikautisia hautoja, purjehtivat myös ja uivat. Äitinä Jenny Maria oli rakastava, mutta hallitseva, suorastaan omistava. Käytännön lastenhoidosta vastasi Ruovedeltä mukaan

3 3 tullut nuori nainen, Inna, johon lapset olivat syvästi kiintyneitä. Innasta tuli sittemmin Prusin talon emäntä, ja nyt me olemme parhaillaan tuon Prusin tilan mailla. Koulussa Mikko oli aina luokkansa priimus, ainoastaan voimistelussa heikompi kuin muut. Toverit rakastivat iloista, hauskaa, kekseliästä Mikkoa. Hän oli myös rauhantahtoinen ja herkkä: kun Fährlingin pojat tappelivat, Mikko itki harmista. Äiti johdatti Mikon arkeologian piiriin 1890-luvulla Jenny Marian toimesta arkeologit kiinnostuivat pappilan lähellä sijaitsevasta Koroisten niemestä. Kun siellä aloitettiin tutkimukset, koko pappilan väki vaelsi kaiken aikaa kaivauksilla ja tarjosi kahveja kaivuuväelle. Lukiota käyvä Mikko toimi arkeologi Juhani Rinteen apupoikana. Kuten tunnettua, niemeltä paljastui 1200-luvun piispankirkko ja hallintokeskus ja paljon muuta. Arkeologit ja muut muinaisherrat parveilivat pappilassa silloin ja myös myöhempinä vuosikymmeninä. Jenny Maria oli elementissään. Hän toimi Turussakin Muinaismuistoyhdistyksen asiamiehenä kaikkien rakennusliikkeitten kauhuksi missä tahansa kaupungin keskustassa painettiin lapio maahan, sinne riensi Jenny Maria tutkimaan maanalaista menneisyyttä ja viivyttämään rakennustöitä. Vanhempien kiihkeä yhteiskunnallinen keskustelu kasvatti Mikkoa Kodin kahvipöydän äärellä Mikko oppi seuraamaan ajan tapahtumia ja ottamaan niihin kantaa. Hän joutui myös jo kotona elämään aikakauden suurten jakolinjojen välissä. Suomalaisuusaate oli ajan keskeinen aate. Se oli pitkään yhdistänyt Ivaria ja Jenny Mariaa, muun muassa lapset laitettiin suomenkielisiin kouluihin. Mutta 1890-luvun lopulla suhtautuminen venäläistoimiin repäisi heidät erilleen. Ivar oli vanhasuomalainen ja hän katsoi varovaisuuden parhaaksi taistelukeinoksi. Jenny Maria taas olisi varmaan ampunut kenraalikuvernööri Bobrikovin, jollei Schauman olisi sitä tehnyt. Myös kielikysymys repi kuilun pariskunnan välille. Jenny Maria muutti kantaansa ja kääntyi yhä jyrkemmin ruotsinmieliseksi. Kielipoliittisissa riitatilanteissa hän kiinnitti sururusetin rintaansa ja vetäytyi yksinäisyyteen lukemaan Runebergiä. Papan ja mamman ristiriidat ja mykkäkoulut olivat ahdistavia perheen nuorille, jotka joutuivat olemaan viestinviejinä vanhempiensa välillä. Raskasta se oli varmaan erityisesti herkälle Mikolle. Myöhemmin vanhempien kiistat lientyivät.

4 4 Mikko joutui hakemaan omaa linjaansa. Hänestä kehittyi rohkeasti kantaaottava, mutta rakentavaan yhteyteen pyrkivä. Mikko uskalsi asettua valtavirtaa vastaan Jo nuoresta lähtien hän korosti voimakkaasti eettisyyttä ja yksilön vastuuta kaikessa toiminnassa, vaati sekä itsekuria että suvaitsevaisuutta ja piti lain ja oikeuden lippua korkealla. Hän piti oleellisena Suomen kansan yhtenäisyyttä näkemyseroista huolimatta. Mikko uskalsi nähdä asiat toisin kuin valtavirta ja lausua käsityksensä ääneen. Aikanaan kun venäläisviha nosti päätään, Mikko puolusti venäläisiä ihmisiä; kun saksalaismielisyys innosti nuorisoa, Mikko näki Saksan kehityksen uhkana koko Euroopalle. Näkemystensä vuoksi hän sai kokea usein karsautta ja vastustusta. Mikolla oli valtava työtahti Mikko kirjoitti ylioppilaaksi 1903 ja suoriutui filosofian kandidaatiksi kaksikymppisenä. Saman tien hän lähti opinto- ja tutkimusmatkoille Eurooppaan ja Venäjälle. Valtava työtahti ja nousukiito jatkuivat: pian maisteriksi, väitöskirja valmiiksi, amanuenssiksi Kansallismuseoon, professoriksi Tarttoon, professoriksi Helsinkiin, tutkimusmatkoja, artikkeleita ja julkaisuja tiheään tahtiin, hän on mukana käynnistämässä kotiseutututkimusta, toimittamassa kolmea aikakausijulkaisua, hänellä on laaja verkosto kansainvälisiä yhteyksiä jne. Näistä kerrotaan kohta muissa esityksissä. Työtahti oli kuumeinen, hän teki töitä kuin viimeistä päivää. Kun hänelle ehdotettiin erään työn kypsyttelyä, hän sanoi, että hänellä on kiire, hänellä on paljon sanottavaa ja hänen aikansa on lyhyt. Yhtäältä sytyttävä ja valloittava toisaalta sulkeutuva ja masentuva Vaikka Mikko välillä rohkeiden kannanottojen vuoksi sai osakseen vastustusta, niin yleensä toverina ja opettajana hänet koettiin valloittavana, suorastaan hurmaavana, sytyttävänä ihmisenä, hauskana seuramiehenä, loistavana luennoitsijana, kauniina kuin kerubi. Hän oli myös ylettömän antelias, oli valmis tukemaan pyyteettömästi, missä vain tarvittiin taloudellista tai muuta apua. Hänessä oli myös toinen puoli: umpimielisyys. Hän piti syvimmät ilonsa ja surunsa omana tietonaan, eivät edes omaiset saaneet niitä tietää. Hän kantoi sisäistä haavaa, joka teki hänet yksinäiseksi ja sulkeutuneeksi.

5 5 Välillä Mikko Tallgrenin valtasi alakulo ja masennus. 30-luvun puolivälissä masennuksen oireet alkoivat tuntua yhä useammin 50-vuotiaan professorin elämässä. Syitä oli varmasti monia, paitsi polttavasta työtahdista koituva uupumus ja epäily oman työn merkityksestä, myös se, että hän näki maailmantilanteen pahenevan, sodanuhan kasvavan; totalitarismi pelotti, pettymys ihmiseen sai valtaa. Elämä hiipui ja kuihtui pois Raskasta oli myös menettää muutaman vuoden sisällä elämän keskeisimpiä henkilöitä: äiti, Kaarloveli ja isä. Jatkosodan aikaan menehtyi myös Oiva. Rakkaat ympäriltä alkoivat kadota. Elämän lyhyys ja hauraus, kuoleman läheisyys olivat todellisia. Lisäksi hän sai vakavan aivoverenkiertohäiriön, myöhemmin seurasi vaikea leikkaus, fyysinen kunto ei palautunut eikä sota-ajan niukka ravinto kuntoa tukenut. Mikko suhtautui jyrkän kielteisesti mustaanpörssiin. On huhuttu, että Mikko nälkiintyi ja se olisi ollut hänen sairastumisensa syy, mutta hänen taloudenhoitajanaan toimi topakka sisko Aili, joka oli Marttajärjestön aktiivi ja joka varmasti piti veljen ravintoarvoista huolta. Mikko Tallgren sairasti viisi kuukautta, voimat hiipuivat ja hän kuoli Kiintotähti arkeologian universumissa Mikon äiti Jenny Maria kirjoitti nuoruudessaan sadun jäätähdestä, joka putosi taivaalta maaliskuun hangelle. Rakastava ihminen löysi pudonneen tähtikiteen, ja se muuttui hellässä hoidossa ihmiseksi, mutta ei koskaan sopeutunut maan päälle vaan koki olonsa vieraaksi. Se kaipasi aina takaisin alkuperäiseen kotiinsa, ja eräänä päivänä palasikin jäätähdeksi taivaalle. Jenny Maria tarkoitti tähdellä itseään. Sadun ajatus seurasi häntä läpi elämän. Millainen tähti Mikko Tallgren oli? Tähdenlento vai kiintotähti? Tämäkin symposium kertoo, että hän ei ollut hetken kiitävä meteoriitti, joka hämmästyttää katsojia mutta hajoaa pian näkymättömiin. Uskon, että hän pysyy kiintotähtenä arkeologian universumissa. Siitä kuulemme symposiumin seuraavissa esityksissä.