sisälmysluettelo Terve metsä, terve nuori, terve Lapin asukas! Tässä on Roihu! Uljas, uusi lehti, joka vastaa kaiun lailla huuteluusi!

Transkriptio

1

2 2 sisälmysluettelo Terve metsä, terve nuori, terve Lapin asukas! Tässä on Roihu! Uljas, uusi lehti, joka vastaa kaiun lailla huuteluusi! Roihu on uusi Lapin läänissä ilmestyvä ilmaisjakelulehti. Roihu on syttynyt Lapin sydämessä Rovaniemellä. Revontulten lailla, Roihun liekki tavoittaa jokaisen Lapissa asuvan nuoren aikuisen. Roihu viestii ihmisistä, joiden sisällä palaa tuli. Roihu tukee Lapissa tapahtuvia asioita ja ilmiöitä, mutta ottaa myös kantaa. Sitoutumattomana Roihu jakelee sitä ääntä, minkä Lapin nuoret itse viestivät kokemastaan ja näkemästään. Roihu vaikuttaa ja vuorovaikuttaa. Ilmaisjakelulehtenä Roihu pyrkii kertomaan mahdollisimman paljon kaikesta mitä Rovaniemellä ja Lapissa tapahtuu. Roihu ilmestyy joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina ja on saatavilla 20:stä jakelupisteestä ympäri kaupungin. Lehteämme tulemme jakamaan satunnaisesti myös ovelta ovelle. Roihun kantavana voimana on aito nuorekas lappilainen kiinnostus ihmisiin, tapahtumiin, urheiluun ja kulttuuriin. Aiheet haemme tavallisista asioista ja ilmiöistä Lapissa. ESIPUHE Tämä esipuhe on pyörinyt päässäni jo kuukausien ajan ja nyt vihdoinkin kun olisi sen aika, niin huomaan, että pää on tyhjä, muistiinpanot hukassa ja sanelukoneen patterit loppu. Ei kait siinä, eteenpäin sanoi mummo lumessa... Lapissa kun ollaan ja vaikutetaan, niin luonnollisesti myös lehden sisältö muuttuu vuodenaikojen vaihtelujen mukana. Vakiopalstoja tulee olemaan ja niitä muutetaan sitä mukaan kun keksitään uusia ja parempia. Uutena juttuna tulee olemaan heti seuraavasta numerosta alkaen lukijoiden oma palsta. Eli hep hep, jos sinulla on joku asia mikä hiertää, jokin idea tai mielipide, jonka haluaisit kuuluviin, niin laita rohkeasti postia allekirjoittaneelle. Tästä hyvänä esimerkkinä tässä lehdessä on nimimerkki R- D. Andersonin artikkeli PIIP. Kuitenkaan emme julkaise rasistisia, herjaavia tai poliittisesti mauttomia juttuja, joten säästä meidät niiltä. Vaikka lehtemme kertoo paljon erilaisista huvitteluista, niin arkinen työ/opiskelu on meillä kaikilla kuitenkin se mikä antaa meille mahdollisuuden joskus huvitella. Siksi Roihu antaa arvoa kaikille oman työnsä tekijöille ja taitajille. Ilman kaikkia niitä kymmeniä asiantuntijatahoja joilta olemme apua saaneet, tämäkin läpyskä olisi jäänyt kirjoittamatta. Olen amatööri, ja siksi olenkin kokoajan yhtä epävarma kuin varmakin. Kaikesta huolimatta... En aio sortua siihen tuttuun suomalaisen yleisurheilijan fraasiin: Teen parhaani, katsotaan mihin se riittää. Vaan tällä mennään: Yritän kaikkeni, ja jos se ei riitä, niin kuolen yrittäessäni. Roihulla on tällä hetkellä jo olemassa useita kirjoittajia, joista kaikista olemme todella ylpeitä. Antin ja Miikan palsta avaa täysin uuden aspektin lumilautailijan maailmaan. Hanen levyarvosteluista ja Pehun kommenteista saamme toivottavasti nauttia jatkossakin. Kaikki tyttöjen kirjoittamat jutut ovat vähintäänkin tervetulleita. Ettei oltaisi vaan niin että, jätkät sitä ja jätkät tätä. Tutkivaa työtä tekee Pekka Imuna sekä Yohanna. J-Maniltä on odotettavissa mitä tahansa... Ruuasta kiitos Tepille ja urheilusta Jesselle. Monet muut kirjoittajat esim. Folke, Mardy, Titaanimies, Vellu, Venla, Laura ja Laama ovat puuhastelleet tämän lehden parissa viimeisen kahden kuukauden aikana, mutta koska kesä meni jo ja lehden tulemista lykättiin moneen otteeseen vain ollaksemme valmiita, jäi teidän stoorinne uusien alle... Anteeksi! Kaikesta tästä huolimatta paketti ei ole vieläkään kasassa, Valmiista puhumattakaan. Haemme kirjoittajia, kuvaajia ja mainosmyyjiä... Jos vielä tämän ympäripyöreän esipuheen jälkeen tunnet olevasi meidän kaltainen, niin odotamme yhteydenottoasi. Olen lappilainen ja ylpeä siitä!!! Toimituspäällikkö Topi Tossavainen kannen alkuperäiskuva: Veli-Matti Hoikka lokakuu/2005/

3 mediatiedot /lokakuu/2005

4 4 urheilu ja vapaa-aika Elokuuta ja vähän syyskuutakin 2005 Annoin passin ja lentolipun tarkastajalle Helsinki-Vantaalla ja huomasin hänen tutkivan minun lippua ja Riston passia. Toisella puolella Risto antoi passini toiselle virkailijalle. Passit olivat vaihtuneet check-in:ssä. Saimme hyvän matkan toivotukset ja pääsimme portista läpi. Väärät nimet, naamat ja liput eivät napanneet kavereita pätkääkään. Hullua. Onko Suomeen näin helppo päästäkin? Heräsin Bangkokista ja oli kello jotain päivällä. Meillä oli 24h stoppi Thaimaan pääkaupungissa. Hitaiden maahantulotarkastusten jälkeen matka jatkui taxilla hotellille. Kaupunki oli valtava, kiireinen ja saateinen. Ihmisiä oli aivan liikaa siihen tilaan, eikä kuumankostea ilma helpottanut yhtaään. Hotellin pooli ja kylmä huurteinen paransi oloa kokonaisvaltaisesti ja päätimme suunnata kaupungille ihmettelemään Thaielämää. Tutustuimme huolella ruokaan ja iltaelämään, mikä oli kuulemma vilkasta viikonpäivästä huolimatta. Kaupungin viehätys alkoi tulla ilmi. Paikallisten elämä tuntui tosin pyörivän täysin työn ympärillä ja vapaa-ajan vietosta ei ollut tietoakaan. Todellinen vastakohta määränpäämme, Uuden-Seelannin, meiningille. Queenstownin lentokettävirkailijat toivottivat meidät tervetulleeksi saarivaltioon 15 tunnin matkustamisen jälkeen seuraavana päivänä. Toivotusten lisäksi laukkumme käännettiin ylösalaisin ja minulle suoritettiin mm. pikahuumetesti. Väsyneet matkailijat päästettiin maahan reilun puolentoista tunnin tivauksen jälkeen. Väsy karisi silmistä, kun matka jatkui autolla Wanakaan. Vääränpuoleinen liikenne vuoristoek:lla aiheutti pelkotiloja. Onneksi ei joutunut heti itse rattiin. Maisemat olivat suoraan kuin Taru Sormusten Herrasta spektaakkelista. Lampaita ja örkkejä tuntui juoksentelevan vuorten rinteitä pitkin. Trilogia oli kuulemma kuvattu lähistöllä ja kieroajelut kuvauspaikoilla olivat suosittuja. Kymmen tunnin aikaero sai aikaan kolmen päivän jetlagin. Luomet tipppuivat kahdeksan aikaan ja aukesivat neljän aikaan yöllä. Lumilautailu maistui hyvältä taas kesän jälkeen ja parkki oli mahtavassa kunnossa heikosta lumitilanteesta huolimatta. Paikalle olivat kerääntyneet kaikki olympialaisiin haluavat lautailijat ja tuntui ihmeelliseltä nähdä niin paljon kavereita niin kaukana kotoa. Kisoja oli heti tarjolla, mutta päätimme olla urheilematta itseämme hospitaaliin ja jätimme väliin vedoten laskutaukoon ja jetlagiin. Virhearvio tuli ilmi palkintojen jaossa. Kaikille finalisteille oli tiedossa pullo votkaa ja vip-pääsy illan bileisiin. Paikalliset ihmiset, Kiwit, ovat varsin mukavaa ja ystävällistä väkeä ja muistuttavat monessa suhteessa suomalaisia. Murteesta on välillä vähän vaikea saada selvää, mutta nopeasti selvisi että he pitävät juhlimisesta ja oluesta melkein yhtä paljon kuin ihmiset kotona. Wanakassa, joka on lomakylän oloinen pikkukaupunki, olikin sitten kissanristiäisiä jokalähtöön ja jokapäivä. Baarit ja pubit olivat täynnä maanantaista sunnuntaihin ilta yhdeksästä yön pikkutunneille. Laskeminen kuitenkin vei voiton monesti yön riennoista. Paikallinen kevät ja Snow Park keskus loivat hyvät mahdollisuudet laskutatsin hankkimiseen. Paippi on ollut yksi parhaista mitä olen koskaan laskenut. Sitä ajatteli ennen reissua, että on se kumma kun pitää lentää elokuussa toiselle puolelle palloa etsimään lunta, mutta jo parin päivän jälkeen tajusi matkan kannattavaksi. Pohtimon kingit Sunnuntaina käytiin Arctic lifestylesin järjestämä värikuulasotaturnaus Pohtimolammen maastoissa. Roihun toimitus otti osaa ja monta monituista osumaa! Turnaukseen Pohtimolle oli ilmoittautunut kokonaista 13 joukkuetta, mutta paikanpäällä tilanne oli toinen. 4 joukkuetta oli messissä. Se ei paljon fiilistä laskenut, sillä selvää oli se, että tänään värikuulia tulisi ammutuksi ainakin se tuhat per jamppa. Lähdettiin Pohtimolle ko. päivänä heti aamutuimasta ja joukkueeseemme piti tuleman kokonaista kuusi sotilasta. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan joukkueemme kuihtui kolmen hengen sissikokoonpanoksi. Eli joukkueemme muodostui toimittajasta, kuvaajasta ja Salesta. Jo heti paikan päälle päästyämme Arctic Lifestylesin JP vaihtoi joukkueemme nimen Roihu teamista Hippi teamiksi. Se ei meitä haitannut, päinvastoin. Hippiä meidän joukkueessa edusti varmasti Sale ja Nilikki, mutta toimittajasta ei ainakaan hiusten perusteella saa hippiä tekemälläkään. Orastava kaljuus on tosiasia, mutta näillä eväillä mennään!!! Turnaus käytiin siis Pohtimovaaran laella kohtuullisen avarassa maastossa. Aluksi JP kertoi meille pelin säännöt ja näytti kilpailualueen. Homma meni näin: ensin pelattiin kaikkia joukkeita vastaan yksi 15 min sota. Näiden alkuerien kautta mentiin välieriin ja sitä kautta kaksi parasta joukkuetta finaaliin. Rasitteena Hippi joukkueellamme tietenkin oli se, että jouduttiin antamaan tasoitusta heti siinä, että kolmella jampalla sotiminen viittä vastaan oli vähän liikaa. Toimittaja yritti muutamassa erässä jopa loihtia itsestään esille alteregon kaveriksi, mutta epäonnistui siinä täysin. Vastustajien värikuulat löysivät jostain kumman syystä aina jonkinlaisen reitin hipinretkujen epäonneksi. Selityksiä ja Lohikeittoa Sehän on selvää, että häviäminen vituttaa aina! Lohtua ja balsamia haavoille kuitenki tarjosi erien välillä JP:n tekemä herkullinen lohikeitto, jota sai vetää ääntä kohti niin paljon kuin jaksoi. Luulen, että se oli hyväksi koko turnauksen osallistujille sillä näin teamimmekin pysyi vähän aikaa poissa selityksien tieltä. Sillä jos otat vaikka esimerkiksi monet suomalaiset yleisurheilijat, niin selitysten kirjohan on varsin kattava. Selityksiä löytyy joka lähtöön... Milloin vika on pelialustassa, ilmassa, heittojalassa, juoksukädessä tai jossain muussa TÄYSIN epäolennaisessa. Seliseli... Tämä pätee myös splättikseen ja jälkipuinti on usein hyvinkin suulasta, mutta kuuluu asiaan! Lohikeitto kuitenkin maistui ja meininki oli jees. Hyvä veto JP!!! Täydellä mahalla kohti finaaleita... Johon ei kuitenkaan yllätys yllätys meidän team päässyt mukaan. Niinhän se menee, että jos pelaa paskasti niin ei voi olla paras. Tämän kertainen edesottamuksemme toi meille kuitenkin hienon neljännen sijan. Finaalissa kohtasivat Arktikin 2.joukkue ja kylmää vettä ja kettinkiä. Voiton vei koko päivän voitokkaasti pelannut kylmää vettä ja kettinkiä kokoonpanolla: Santtu, Janne, Japi ja Mikko. Taktiikkana joukkueella oli selkeästi täysin päinvastainen kuin meillä, he ampuivat vihollisiin osumia ja hyökkäsivät agressiivisesti. Eli juuri niinkuin pelissä pitää menetellä. Värikuulasota on varsin mielenkiintoista puuhaa ja sopii kaiken ikäsille ja kokoisille. Rovaniemellä värikuulasodan tunnelmiin pääset helposti Arctic Lifestylesin kautta. Olkaa rehellisiä itsellenne hyvät lukijat... Kaikissa meissä asuu pieni RAMBO!!! Antti käväisi myös täällä viikon verran Austraalian turneensa jälkeen laksemassa ja kertomassa kenguruista ja jatkoi matkaansa jenkkeihin. Me väijymme Riston kanssa vielä viikon verran Wanakassa ja jatkamme matkaa sitten Chileen, missä on kuulemma eniten lunta vuosikymmeniin. Pitää yrittää bongata vielä ennen lähtöä oikea kiwi, mikä on siivetön lintu ja maan kansalliseläin. Tai opossumi, jyrsijä, joka liikkuu kuulemma enimmäkseen öisin. Jos se sattuu ylittämään tietä samaan aikaan auton kanssa, niin se jää toljottamaan valoja ja jää usein alle. Erikoisia elukoita tällä puolen maailmaa. Miikka Kuvassa vasemmalta: Risto Mattila, Miikka ja Antti lokakuu/2005/

5 5 boulderointi Boulderointi, siis mitä hä? Mitä siis on boulderointi? Kiipeilyn alalaji, joka on syntynyt kun piippua polttavat pussihousuiset vuorikiipeilijät rupesivat harjoittelemaan kiipeilyn liikkeitä eli muuveja matalilla kivillä ja kallioilla. Karkeasti sanottuna isot ihmiset könyävät isojen kivien päälle. Mielipuolista joku voisi ajatella. Päinvastoin, kiipeilyhän on ihmisillä verissä. Kaikkihan ovat lapsina kiipeilleet puissa ja kalliolla, täysin luonnollista, eikö? Mutta mikä lie on aiheuttanut sen, että ihmiset rupeavat vanhempana pitämään puissa tai muualla kiipeilyä lapsellisena ja nolona asiana, vai onko geeni joka pistää kiipeämään toisilla vain vahvempi ja kiipeily jatkuu koko elämän läpi. toisin sanoen kiipeämättä oleminenhan on oman luontonsa kieltämistä. Liekö edes olemassa moista kiipeilygeeniä tuskin. Oli miten oli boulderoinnin tarkoituksena on siis kiivetä suuria kiviä tai pieniä kallioita ylös tai poikkikulkuna eli traversena. Helpoilla reiteillä kiipeily vaatii yleensä vain hyvää tasapainoa ja koordinaatio kykyä, mutta jo pian vaikeammille reiteille siirtyessä rupeaa fysiikka merkitsemään myös paljon. Lihaskuntoa pitäisi olla varpaan kärjestä sormen päihin, toisin sanoen kiipeily on kokovartalo kokemus, Tämän takia kiipeilyä ei voi harrastaa kerran pari vuodessa jos mielii kehittyä, silloin on harrastettava oikeasti. Joku on joskus sanonut kun kiipeää niin pitää kiivetä, kun ei kiipeä silloin ei voi kiivetä. Omasta mielestäni kiipeilyä ei edes voi harrastaa, vaan sen pitää olla elämäntapa. Kiipeilyn hyviä puolia on mielestäni se että halutessaan sitä voi treenata kuin mitä muutakin urheilulajia, treeniohjelmineen ja harjoituspäïväkirjoineen tai voi kääntää kolikon toisen puolen ja vain kiivetä ahkerasti. Talvet kiivetään sisäseinällä eli cavella/luolalla, Rovaniemellä boulderoinnin treeni paikkana toimii kirjaimellisesti luola, Soneran Laitesuoja Korkalovaarassa. Kun kivet ja kalliot ovat taas talven jäljiltä kuivat, sisäseinät autioituvat. Tätä lajia ei ole tehty sisälle, lajin olennainen osa on olla ulkona ja nauttia luonnosta yksin tai ystävien kera. Köysiä ei lajissa käytetä, joten kiipeily korkeus onkin yleensä alle 5 metriä, toisin sanoen sellainen korkeus josta voi pudota turvallisesti pädille eli pienelle patjalle jolla tasoitetaan ja pehmennetään alastuloa, lisäksi kaveri toimii spottarina eli huolehtii siitä että kiipeilijä tippuu jalat edellä pädille. Jalkaan kannattaa vetää kiipeilyyn tehdyt jalkineet eli tossut, lisäksi pädin väliin on hyvä pakata pussi, jonka sisällä on magnesiumicarbonaattia eli mankkapussi. Tällä varmistetaan käsien hyvä pito kivessä. Siinäpä varusteet jolla pärjää boulderoinnin parissa. Kivillä ei suinkaan kiivetä mistä sattuu, vaan kivissä on erilaisia ja eritasoisia reittejä. Reitit puhdistetaan ylimääräisestä sammalista yms., jonka jälkeen henkilö joka kiipeää sen ensimmäisenä eli tekee ensinousun, saa nimetä reitin mielensä mukaan ja antaa reitille greidin eli vaikeusasteen jonka muut kiivettyään vahvistavat tai greidiä muutetaan kaikkien mieleiseksi. Tämä kaava on Rovaniemen ympäristössä toistettu n.300 kertaa, joten kyllä Rovaniemen alueella kiivettävää joksikin aikaa riittää. Reitit ovat merkattu ns. topoon eli opas vihkoseen joka kertoo kivien ja reittien sijainnit sekä vaikeudet. Rovaniemi kuuluu boulderoinnin osalta mielestäni suomen kärkikaupunkeihin, joten tämä ei ole huono kaupunki aloittaa kiipeilyä. Rovaniemen suurin boulderointi alue sijaitsee hiidenkirnuilla noin vartin ajomatkan päässä, lisäksi on muutamia muita paikkoja. Täällä toimii myös hyvin aktiivinen paikallinen seura Rovaniemen vuoristoklubi. Perustettu vuonna 1991 ja jäseniä on tällä hetkellä n.40. Seuran henki on erittäin hyvä, uudet kiipeilijät otetaan avosylin vastaan ja opastetaan tämän upean lajin pariin. Sormet välillä vuotavat verta ja niihin sattuu useimmiten kiipeilyn jälkeen, nahka kuluu olemattoman ohueksi ja jalkoihin vedetään niin pienet kengät että varpaat on kippurassa. Kuulostaa ehkä hieman masokistiselta, mutta tätä se kiipeily on. Yleinen väärinkäsitys on kiipeilyn vaarallisuus. Monet luulevat kiipeilyä ääriurheiluksi tai muuten vaan duudsonien tyylisille ihmisille, joka ei todellakaan pidä paikkaansa. Kiipeily on erittäin turvallista oikein tehtynä ja sopiikin vauvasta vaariin. Lajin huonona puolena on mahdollinen koukkuun jääminen. Sen jälkeen ei pysty matkustamaan ilman tossuja, rupeaa kiinnittämään sairasta huomiota isoihin kiviin ja kallioihin, on käynyt monessa kaupungissa, mutta ei tiedä kaupungeista mitään muuta kuin kivien sijainnin ja lähimmän pizzerian. Haaveilee kokoajan paikoista minne haluaisi mennä kiipeämään. Kaikesta matkustelusta tahtoo väkisinkin tulla Kiipeilymatkustelua. Yksinkertaisesti kaikki aika ja raha tahtoo mennä kiipeilyn parissa, eikä edes tunnu pahalta. Mutta joku siinä vain on että sitä päivästä toiseen kiipeää, ehkä se on oikeastikin geeneissä vai monessako lajissa on henkilöitä jotka eivät ole pitänyt viikon pitempää taukoa harrastuksesta viimeisen kymmenen vuoden aikana ja aivan huomaamatta? Kiipeilystä vain tulee osa sinua, ei sitä enää edes ajattele mitenkään erikoiseksi tapahtumaksi, viikossa vaan kiivetään useita kertoja, vähän niin kuin hampaitten pesu, se vain tehdään. Mikäli jää hampaat pesemättä viikon ajan rupeaa ahdistamaan, niin myös kiipeilyn kanssa, sairastahan se on mutta näin se vain on. Kiipeilyn hyviä puolia on myös sen monipuolisuus, mikäli boulderointi rupeaa kyllästyttämään voi lajin pitää samana mutta vaihtaa tyyliä jääkiipeilyyn, tradikiipeilyyn, sporttikiipeilyyn, vuorikiipeilyyn ja tekniseen kiipeilyyn. Jokainen näistä on erilaista, mutta tavallaan kuitenkin samaa lajia. Kiipeilyn maailma on suuri ja ihmeellinen ja siihen ei pääse käsiksi kuin kiipeämällä sairaalloisesti, joten ei muuta kuin tossukaupan kautta ja kiveen kiinni. Oletko ihmetellyt nähdessäsi pipopäisiä hemmoja patjat selässä ja harjat kädessä, nähnyt jonkun hullun harjaamassa hammasharjalla kiven kylkeä? Ihmisiä joiden kädet ovat kuin hiekkapaperia joskus teipattuja, valkoisia ja kärsineet näköisiä. Seurueita jotka puhuvat krimpeistä, sloupeista ja greideistä yms. heprealta kuulostavasta mongerruksesta. Kyllä olet siis todennäköisesti törmännyt boulderoijaan. Mikäli asia rupesi kutittelemaan sipulin perällä, lisätietoa saa internetistä: Suomalainen kiipeily foorumi. vuoristoklubi.tripod.com Rovaniemen vuoristoklubin kotisivut. Ohjattuja kursseja aikuisille ja junioreille. varusteita varusteita varusteita urheilu ja vapaa-aika /lokakuu/2005

6

7 7 Absessi Tämä reissu käytiin jo tovi sitten, mutta siltikin tästä on pakko kertoa, koska huh huh, olihan reissu. Absessi= rummut: Juha-Petteri "Tuning-Pate" Vesala, kitara+laulu: Kalle Iivari, basso+laulu: Keijo "Brutaali" Vierelä, kitara: Mikko "Mice" Välimäki Musiikillisesti sekopäinen instrumentaaliryhmittymä Bjav perustettiin alunperin Rovaniemellä hieman vuosituhannen vaihdoksen jälkeen. Pääasiana jo perustamisvaiheessa oli, ja on edelleenkin hyvä meininki ja mahdollisimman hyvien biisien vääntäminen. Musiikillinen linja ei ole vieläkään täysin vakiintunut eikä taida koskaan täysin vakiintuakaan. Bjavin tietoisena tarkoituksena ei kuulemma ole luoda mahdollisimman sekavia kappaleita mutta jotenkin ne vaan aika monimuotoisilta kuulostavat. Bjav julkaisi hieman pienemmällä kokoonpanolla demon 2001 ja sen jälkeen on nauhoiteltu enemmän tai vähemmän virallisia promo-cd:itä yms. Ehkäpä tämä maailman saamattomin yhtye päätyy studioon vielä tämän vuoden puolella. Valmista materiaalia kyllä löytyy ja nauhoitetusta materiaalista on huutava pula. Tulevaisuuden tavoitteina on tottakai saada lisää keikkoja ympäri maita ja mantuja ja mieluusti päästä nauhoittamaan pitempiä & parempilaatuisia äänitteitä. Pienoisten alkuvaikeuksien jälkeen Bjav on vaikuttanut täyspäiväisesti Oulussa jo muutaman vuoden ajan. Keikkarintamalla bändi aktivoitui kunnolla vasta syksyllä -04 mutta sen jälkeen onkin tullut keikkailtua ahkerasti kaiken maailman tapahtumissa ja hauskaa on ollut. Bjav keikkaili myös Rovaniemellä, grandessa Perjantaina Keikka oli hyvin energinen ja eri musiikkityylit sulautuivat toimiviksi kokonaisuuksiksi näiden herrojen instrumenttien kautta. Bjav:in keikkakunto kannattaa käydä katsastamassa, mikäli siihen mahdollisuus tarjoutuu. Tämä orkesteri tarjoaa varmasti jokaiselle jonkin musiikillisen tarttumakohdan. musiikki Rovaniemeläisen Absessi-yhtyeen keikka oli Sodankylässä Rollorockin jälkeen, päivääkään en enää muista, mutta paljon muuta kyllä muistan. Alunperin keikkaan oli varattu ihan oikea keikkabussi, mutta lähtöpäivänä ahtauduimme kuitenkin Chervolet-merkkiseen pakettiautoon, jätkät backlinen kanssa takakonttiin ja meitsi etupenkille rumpuja soittavan Paten viereen. Jo lähtötunnelmat oli kohtuu asialliset, sillä bändin basisti oli samoilla silimillä liikenteessä eli vielä kännissä ja hyvissä nousuissa. Patella oli päällään Hangover Tuningin-paita ja ajattelin, että mitähän hemmettiä. Matkalla tupistiin niitä näitä ja asiaan tuli lopulta selko, että Pate ja Mise(kitaristi) ovat tämän ko. tuninkihässäkän perustajajäseniä! No, matka Sodankylään meni leppoisasti välillä päästäen elukat takakontista vapaaksi selkää suoristelemaan. Sound Check Äänimiehen roolissa toimi tapansa mukaan Pate rumpujen takaa, tämähän kuulostaa vähintäänkin hullulle. Joka tapauksessa saundin pojat kuitenkin saivat hyvin kasaan, verrattuna siihen mitä se aluksi oli. Keikalle lähdettiin jostain syystä hyvissä ajoin, joten sound checkin jälkeen aikaa itse keikkaan oli puoli iltaa. Odotellessamme illan keikkaa tintattiin siinä muutamia joutessamme ja nauroimme ajatukselle ettei kukaan ees paikalle tulisi. Baari oli jo tuolloin auki, eikä siellä päivän aikana käynyt ketään. Keikka Yhdentoista aikaan kävimme Kuskitätin ja Brutaalin kanssa katsomassa muut Sodankylän baarit ottaen samalla selvää, että onko jengiä edes liikkeellä. Käydessämme muissa kuppiloissa otti Pate perinteisen vielä yhden vaikka homma piti hoitaa asiallisesti keikkaan saakka. Mutta eipä kyllä tyhjä baari paljon motivoi juomattomuuteen. Samaan aikaan kameraani oli ilmestynyt kuva Kitarin takapuolesta bäkkärin vessassa, tai siis bäkkärihän oli periaatteessa vessa ja pienempi kuin yksiö Helsingin keskustassa. Keikka alkoi vihdoin ja viimein yhden aikoihin ja paikalla oli kourallinen porukkaa. Riittävä määrä kuitenkin, että kannatti soittaa. Keikka kokonaisuudessaan oli hyvä, musiikkia kuvaa parhaiten sanat: vähän niinkuin Apulantaa, mutta ei kuitenkaan. Keikan aikana Patella lensi pariin otteeseen kapula kädestä, kolmannen jälkeen menin laskuissa sekaisin, eipä sitä tosin kukaan juuri huomannut. Keikasta ei sen enempää, sillä voitte käydä itse kattomassa kuinka Absessi soittaa Tivolissa. Lähtö Kuskitätin ajaessa auton baarin eteen pyysin häneltä avaimet, että saan auton ovet auki, kun olin ensimmäisenä paikalla. Paiskattiin kamat autoon ja olimme valmiita lähtemään, mutta avaimia ei löytynyt mistään. Tiesin ottaneeni avaimen ja muistan, että ainakin oven aukaisin, muuta muistikuvaa tästä minulla ei ole. Kaivoin taskut, repun, kengät ja ihan kaikki mahdolliset paikat, mutta avainta ei löytynyt. Autokin purettiin pariin kertaan, mutta tuloksetta. Baarin oven vieressä oli roskapönttö, metallinen metrin korkuinen ja lukollinen tietenkin. Muistin, että laitoin sinne jotain kuitteja tms. taskusta jossain välissä roudaamista, joten pakkohan se oli katsoa, vaikka vihoviimeiseltä paikalta tuntuikin. No, eihän ne siellä ollut, avaimia ei yksinkertaisesti vaan löytynyt. Otettiin selvää linja-autoaikatauluista ja lupasin hoitaa seuraavana päivänä auton Rovaniemelle. Parin tunnin odotuksen jälkeen liu'uimme keikkapakun ohi ja tokaisin jätkille olevani todella pahoillani tapahtuneesta. Kysyin Patelta, että pitäisikö soittaa poliiseille varmuuden vuoksi, jos vaikka joku olisi ottanut avaimen ovesta. Kukaan ei tiennyt rekisterinumeroa, olihan auto lainakiesi. Uskomaton tunne, kun jotain noin äärettömän tyhmää onnistun tekemään. No, koska en ekaa kertaa hukannut avaimia, niin senhän tietää etten tästäkään reissusta oppinut mitään. Ai niin, kaiken kukkuraksi pankkikortti jäi Sodankylässä korttiautomaattiin ja lainasin Brutaalilta rahaakin, mutta olen tosin maksanut jo velkani takaisin. Nilikki Jari Montonen - right guitar Matti Salo - left guitar Ville Mäkinen - bass Pari kysymystä pojille... Mistä tulee nimi Bjav? Betveen Jesus and Väinämöinen. Eli soitetaan vertauskuvallisesti Jeesuksen ja Väinämöisen väliltä. Minkälaista musaa Bjav soittaa? Perusmekkalaa, genrehelevetti on aika lähellä. Se on hauska seurata esim. jotain nettiläppää, ku jengi määrittelee meidän musaa johonki tiettyyn kategoriaan. Instrumentaalinen genrehelevetti natsaa parhaiten. Kuka teidän bändissä on fanaattisin jossaki asiassa? Me ollaan kaikki aika epäfanaattisia, mutta jos nyt joku pitää laittaa niin varmaan Vesa. Oikeastaan me ollaan kaikki aika masentuneita paskoja. Miten näette Bjavin tulevaisuuden? Aika synkältä vaikuttaa... No, ei vaan kyllähän tää on hauskaa ja yleisön reaktiot on yleensä aika hyvät meidän keikoilla. Paljon on uusia biisejä tulossa ja keikkoja ympäri Suomen. Hommat näyttää menevän eteenpäin kokoajan. Levy tulee ulos jossain vaiheessa, kunhan päästään omasta saamattomuudesta eroon. Mikä vituttaa? Ville: Nykymaailman kylmyys ihmisten välillä. Vesa: Hiljaa soittaminen. Kunnon stadionkeikat on siksi hyviä, että saa mättää kunnolla. Jari: Oma luonne. Matti: Krapula. Yleisön kommentteja Bjavin keikasta Matti: Hyvät soundit ja muutenki kova bändi. Kirsi: Sopii hyvin tälläseen paikkaan, ku yleisö pääsee läheltä seuraamaan... Intiimimeininki. Kalle: Mahtavaa mättöä. Ville: Hyvä bändi... Parin kaverin kans tätä tultiin kattomaan ja fiilis on loistava! Kaisa: Mahtavaa astraaliheviä! Anita: Tästä löytyy kyllä jokaiselle jotakin. Ikinä ei tiedä mitä seuraavaksi tulee. Absessia voi käydä katsomassa torstaina Tivolissa. Kyseessä on lukiolaisbileet, eli Parvella k-18, muutoin k-16. Vesa Mutka - drums Rovaniemellä Bjav keikkailee seuraavan kerran La Rollossa(siis siinä baarissa). Kotisivut avautuvat piakkoin osoitteessa: /lokakuu/2005

8 8 viihde ja musiikki Dingo Pohjanhovissa esiintyi lauantaina legendaarinen Dingo. Dingo ja Neumann aiheuttivat aikanaan yhden Suomen suurimmista hypeistä Autiotaloineen ja Levottomine tuhkimoineen. Dingofaneja Oli paikalla tänä juhlavana lauantai- iltana peräti noin 800 ihmistä ikähaitarilla v. Sehän on fakta, että Dingohan ei ole mitään uutta tuonut musiikillaan esille enää vuosiin ja aikoinaan teinityttöjä villinnyt Neumankin on ottanut muutaman "vuosirenkaan" lisää vyötäisilleen. So What? Niin on suurin osa myös niistä jotka oli parhaassa teini iässä 80-luvulla. Kuitenkin Dingo näytti jälleen kerran ettei sitä olla mihinkään unohdettu. Yleisö juhli Pohjanhovissa sen verran railakkaasti ja kaikilla näytti olevan erittäin mukavaa. Se, että Pohjanhovissa oli keski-ikä minulle vielä kohtuullisen korkea ja paikalla viihtyvien pukeutuminen ja tanssityyli tuntematon, ei todellakaan kerro siitä etteikö nämä "vähän" vanhemmat osaisi bilettää. Miettikääpä sitä, että keski-ikäisen, työssäkäyvän tyypin ei enää tarvitse karsia bilefiilistään siihen, että bisse maksaakin enemmän kuin euron. Onneksi vanhenen tasaiseen tahtiin!! Autiotalo raikui Pohjanhovissa satojen ihmisten suusta Erotiikkamessut Lappi Areenalla järjestettiin Erotiikkamessut ja tottakai se sai nuoren viriilin toimittajan tarttumaan tilaisuuteen nähdä kerrankin alastomia naisia. Viikonlopun aikana Lappi Areenalla kävi reilusti yli kaksi tuhatta ihmistä ikään ja sukupuoleen katsomatta. Areenan lavalla esiintyi sekä miehiä että naisia. Miesstripparit riisuivat kaiken ja heiluttelivat lenkkejään kaikkien paikalla olleiden naisten ja mikseivät jopa miestenkin iloksi, sikäli mikäli siltä tuntui. Naisstripparit sen sijaan vetivät kevyesti kovemman kaliberin showta. Ainakin yksi naisstrippari nimittäin tunki itseensä sen verran isoa dildoa, että ei ole ihme, miksi suomalaisilla niin usein esiintyy peniskateutta. Messuilla oli useita kojuja, joista pystyi ostamaan kaiken näköisiä ja kokoisia seksileluja lauantai-iltoja piristämään. Erilaiset dildot ovat edelleen se kaikista myydyin tuote, kertoi eräs myyjä. Onko Lappi Areena kuitenkaan oikea paikka järjestää Erotiikkamessuja? Laitos, joka kuitenkin on aika pitkälti veronmaksajien harteilla! Ei kait siinä...henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, jotta mikä nottei!! Hane C-Bo`s Best Appearanse`s `91-`99 On olemassa harhakuvitelma, ku puhutaan Jenkkilän länsirannikon räpistä: Se timmi ja funkki basa ei tuu Los Angelesista, vaan pohjosesta San Franciscosta ja sen lähikaupungeista, kuten Oaklandista, Vallejosta ja Sacramentosta. Ja nimenomaan Sactownista, Garden Blockin huudista saapuu C-Bo. Tuottelias ja ehtivä gangsta(n.10 levyä ja kertaa linnassa) on pukannu ulos parhaimmat vierailunsa ja kokoelmabiisinsä 90-luvulta. Kyseessä ei siis ole perinteinen best of kokoelma ja sen tähden taso on entistä heittelevämpi. Mutta kuuntelussa on gangstarap: Ei siis tartte russuttaa ja narttuilla. Levy vaan soittimeen ja parit painajaiset jengeistä, murhista ja raiskauksista jne. Tuotannosta vastaa mm. Studio Ton ja Mike Mosley, jotka tunnetaan paremmin E-40:n ja The Clickin hovituottajina. Ja eiköhän se vanha, läski juoppo E-40 vierailekkin It`s On Sight biisissä. Vierailijoita levyllä on enemmän ku näppyjä allekirjottaneen arsessa. Vierailijoista mainittakoon Master P, Killa Tay, ja vanha suomenkävijä Spice 1. Levy onb hieno läpikatsaus 90-luvun westcoasträpin kehityksestä, sämplätyistä P-funk-luupeista pörinäbassoihin ja gangstavinkunaan. Positiivista asennetta voi etsiä yhteisön yhteishenkeä nostattavista biiseistä kuten Die Niggaz, Niggaz Get They Wig Split tai Mafia Life. Pehu kommentoi Damn! ituneksen gangsta-kannasta löytyy todellisia helmiä. Sactownin cowboyn Best Appearances on mafia paskaa parhaimillaan. Levyn ehdottomien hittien Rillakset pelissä, Näin me rikotaan leipää, Mafia elämää ja Pelaajalta pelaajalle biisien gangstabiitit pistävät puntit tutisemaan, ja jos näin ei tapahdu, olet väärällä rannikolla. Lisäkiitosta levylle tuo laaja vierailijakatras, johon kuuluu mm. kovanaamat Lunassic, Pizzo, ja King George, sekä ghetto bitch Marvaless. 2 thumbs Biatch! & levyt Z-Ro Let The Truth Be Told Z-Ro tai kuten hänet siviilissä tunnetaan Joseph McVey on yksi rapmaailman aliarvostetuimpia mc:tä. Houstonista kotoisin oleva lyyrikko on myös erinomainen toastaaja ja laulaja, jonka juuret ovat syvän etelän kirkoissa ja niiden gospelkuoroissa, joissa pikku Z aloitti uransa. Mutta köyhät olot, äitimuorin kuolema, isää ei näy ja muu tavanomainen gettopaska ajoivat nuoren miehen kadulle ja linnakierteeseen, josta hän ei vieläkään ole päässyt eroon. Mutta joka kerta kun Z-Ro avaa suunsa fanin maailma pysähtyy, kun äänessä on yksi kovimpia äijiä, mitä räppäävä maailma pitää sisällään. Yli 70-minuuttisen platan starttaa Mo City Don, jonka pohja on suoraan Eric B. & Rakimin legendaarisesta Paid In Fullista, jonka päälle Z-Ro polkee tiukat freestylet. Ei mittään kirjotettua riistailia, vaan sitä ittiä suoraan stetsonista. Levyllä on 17 träkkiä ja vain viidessä on vierailijoita, joka nuilla leveyspiireillä on vähäisesti. Mukana ovat syvän etelän supertähdet kuten Devin The Dude, Juvenile ja luonnollisesti Z-Ro:n oman possen Guerilla Maabin Trae ja Lil Boss. Paul Wallin ja Lil Flipin vieraillessa From The South: ssa illan isäntä puottelee aitoon Texasin henkeen: Ride with a revolver, I don`t fuck with clips. Now that`s some down south gangsta shit! Käykää hyvät ihmiset poistaan tää kiekko. Sillä se on paras, ihan paras. Pehu kommentoi USA:n läskeimmästä kaupungista Houstonista tulee myös läskiä biittiä prkl! Houstonin soturin pettämätön tyyli päräyttää paremmin kuin Friikkilän veljekset. Henkilökohtaiset suosikit levyllä ovat kappaleet: Don t Wanna Hurt Nobody, Platinum, I m A Soldier, 1 Night, From The South ja Respect My Mind. Mutta lähestulkoon kaikki levyn kipaleet ovat timantteja, mikä on harvinaista tänä päivänä. Vierailijoista voisi mainita serkkupoika Traen, jonka tiukka tyyli puree Don t Wanna Hurt Nobody -kappaleessa. Ei voi muuta sanoa kuin että ehkä kovin g-pläjäys tänä vuonna. 5 tähteä ***** Linkit: Isä Aurinkoinen ja Rauhanpanssarit: Maailmansota 3 The Revenge Mikkeliläinen rap-ryhmä Isä Aurinkoinen ja Rauhanpanssarit pukkaa ulos lopullisen ratkaisunsa kapitalismin saastasta, kulttuurin turmeltuneisuudesta, naapurin läskeistä porvareista ja kaikista muista, jotka yrittävät estää uutta Neuvostoliittoa. Kidutusta kehhiin, siinä sitä oppii! Rauhanpanssareitten el commandantena toimii Isä Aurinkoinen, joka tunnetaan myös nimellä Tillasen Ilkka. Tillis on räppäri, osa-aikainen lähihoitajaopiskelija ja presidenttiehdokas. Siinä meriittiä hyvät immeiset! Ja kaveri on vasta 24-vuotias. Levy sisältää 8 taistolaishörhöilylle irvailevaa biisiä, jotka kaikessa hienoudessaan kopsahtavat sekä porvarin, että tiukkapersepunikinki nilkkaan. Yksi Kansa, Yksi Korea kailottaa yhtenäisen Korean ja suuren johtajan Kim Jong-Ilin puolesta, Kulttuurivallankumous pistää länsimaisen roskataiteen paskaksi ja malli otetaan uudelleen neuvostomaasta. Karibian Helmi on kunnianosoitus Kuuballe, jossa Da Beard saa ylistystä tyyliin: Vallankumous, ohjuskriisi, pirun hieno ura/ Fideliin ku vertaa, nii Tito oli kuraa. Hihhulit saa tuta ku Rauhanpanssarit pistävät Kirkot kytemään, josta vanaha kunnon Jessekään ei selviä: Jeesus tulis kadulla Isä aurinkoista vastaan/ Miä kurittasin sitä niinkö huono äiti lastaan/ Tukistasin, antasin kunnon nenänakkia/ repisin sen ihokkaan, käytä hippi takkia. Betta get yo muthafukin shit in check, U religious bitch! Räppivierailijoita ei levyllä ole, mikä ei 29-minuuttisella levyllä haittaa. Isä Aurinkoisen lisäksi Karibian Helmi ja Kulttuurivallankumous raidoissa on äänessä Majuri Arbutova, joka ei ainoastaan tuo levylle kaivattua naisääntä, mutta sitä Chydenius/Oksanen parodiointia joka pistää hymyn huulille. Bay-henkisistä biiteistä vastaa Uncle Herbie ja mikään rytmi ei petä. Käykää ostaan tämä levy tai jollette uso, nii tsekatkaa net ja käykää kuuleen biisit ite nii ei tartte ostaa sikkaa säcissä. Ja tiedoksi kaikille Piia-Noora Kaupeille, Takkulan Handeille ja Pikku G:lle: Kuunnelkaa tää levy julkisella paikalla. Mie haluan nähä teän ilmeet! Pehu kommentoi Aaah Ihanaa kommariläppää höystettynä hyvillä taustoilla. Esimerkkinä mainittakoon Punakapina-biisi, jonka mahtipontinen alku pistää ottamaan oikein asennon. Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että sanoitukset ovat aivan omaa luokkaansa tämän päivän Suomi-pelissä. Saatana, kirkot kytemään vaan minunkin puolesta ja rispektit Kuuban linkille aka Castro tha despotille! Linkki: Linkki: Lappi Areena, Lapin Erotiikan Mekka? lokakuu/2005/

9 9 musiikki Räppääjä Mikkal Morottaja aka Amoc on täysin ainutlaatuinen tapaus koko maailmassa. Amoc on nimittäin ensimmäinen ja ainut räbäyttäjä, joka lyrikoi inarinsaameksi eli kielellä, jota ymmärtää noin 400 ihmistä koko maailmassa. Se miksi Amoc kiinnitti huomioni on tietenkin hänen lahjansa musiikkiin sekä hänen tulisieluinen ote lavalla. Tätä parikymppistä räbäyttäjää ei Suomessa ole vielä samalla tavalla huomattu, toisin kuin Pohjois-Norjassa, jossa hänestä on tullut jo pienimuotoinen sensaatio. Hyvät naiset ja herrat, fasten your seatbelts... Astutaan hetkeksi Amocin maailmaan!! Jos et ois räpäyttajä niin mikä olisi haaveammattisi? Aivan pikkupoikana haaveena oli lentokapteeni. Se hävisi jossain vaiheessa, kun yläasteella aloin haaveilla räbäyttäjän ammatista. Olen kyllä miettinyt, että pitäisi sitä myös joku oikea ammattikin lukea, joten olen miettinyt luokanopettajan tai radiotoimittajan ammatteja, mutta ne sitten joskus tulevaisuudessa. Jep jep! Räppi vie ja taksi tuo, niin kerroppas, että mitä Lappi merkitsee Amocille? Onhan tämä aivan paras paikka asua ja elää. Tässä vaiheessa on vain paha sanoa, että mihin sitä joutuu vielä lähtemään, mutta tarkoituksena ois kuitenkin palata takaisin. En viihdy isoissa kaupungeissa... Kerro vähän miten ajauduit räbäyttäjäksi? Kaverilla oli joskus sellainen leikkitaustojen teko ohjelma ku Hiphopejay. Sillä sitte väsäiltiin taustoja ja kehiteltiin lyriikoita ihan huumorimeiningillä. Sen kaverin nimi on MC Zippo, joka muuten asuu täällä Rovaniemiemellä. Hauskaa oli ja hyvää sontaa synty. Sitte vuonna 1995 alko tulla kunnon suomiräbää esim. Tulenkantajat, niin sitte aloin kuunnella ja kelailla vähän totisemmin tätä hommaa. Aivan, kaikilla räbbääjillä on hulluna kaikkia streetnameja. Onko sua kutsuttu aina Amociksi? Joo, onhan noita ollu vaikka mitä. Ihan aluksi mä käytin sellasta ku Kettu. Aika väkki nimi oikeastaan ja hyvä, että luovuin siitä. Ja muutenkin nuo nimet... Ei niitä voi vaan keksiä, vaan niihin ikäänkuin synnytään. Jossain vaiheessa löytyi sitten tämä Amoc, joka tarkoittaa hulluutta. Joo, se sopiikin hyvin ainakin jätkän lavakarismaan. Mut mennään hulluudesta perinteiseen katu-uskottavuusläppään? Eli kerro kuka on sun mielestä Suomen katu-uskottavin räbäyttäjä? No huh, tuon voi ymmärtää niin monella tavalla. Mut, jos räbäytyksen perusteella sanon, niin kapasiteettiyksikön Tasis. Se, miten hän asiat sanoo ja ilmasee kuulostaa aina pirun hyvältä, vaikka se sanoiski vaan läpällä. Oho, eli probseja sitte vähän myös etelään... No, entäpä taitavin? Paha sanoa... No, Tasiksen flow on mun mielestä lähes täydellistä. Ja sitten meidän possen Nitlang, hän on taitava ja kaiken lisäksi erittäin nopea ja liukas suustaan. No niin, tulihan niitä probseja pohjosen pojilleki. Niin, siis sun posse on Guerra Norte, mites se löyty? Mä kävin ite Inarissa ylä-asteen ja sitten menin Ivalon lukioon, jossa tapasin muut Guerra Norten jäbät. Lukion tokalla alettiin sitten räbäyttelemään kimpassa. Miten alussa otettiin vastaan tuo räppi siellä kotipaikkakunnallasi? No, kyllähän sitä aika rauhassa on onneksi saanu olla. Johtunee osaltaan varmaan myös siitä, että meillä on tuo Neuvos, joka on varmaan Suomen kookkain räbäyttäjä. Pelkkä Neuvoksen läsnäolo pitää ongelmat kaukana meistä. Hahaaa... Sen kyllä uskon!! Sitten kysyn sellaista mitä ei sais kysyä. Eli montako poroa sulla on? En ole kyllä yhtään varma, mutta ei niitä montaa ole. Oisko vaikka kaks, eli siinä mielessä olen aika huono saamelainen. Sain muuten oman poromerkkini juhannuksena, eli pitäs varmaan hommata porojaki sitte. Joo totta ihmeessä!! Käytkö kaivamassa kultaa, kalassa tai metsällä? Just yhtenä paivänä ihmettelin tuota, että vaikka olen asunu koko ikäni Lapissa niin aika vähän on silti tullu harrastettua noita perinteisiä juttuja sielä. Kyllä mä osaan esim. riekkoansat sun muut rakentaa, koska ne opeteltiin armeijassa. Kalalla tulee käytyä harvemmin ja kultaa en ole kaivanu koskaan. Nuoruus on mennyt kaikenlaisten normaalien pihaleikkien ja kuvaamisen sekä muiden hullutusten merkeissä, niin ku junnuna pitääki. Aivan, parempi hullutella junnuna, niin ei enää vanhempana tartte... Joopa joo! Kerropa missä on ollu tähän mennessä parhaat keikat? Rovaniemi Rockissa oli hyvä meininki, mutta paras yleisö on kyllä ollu Norjan Kautokeinon Syksyfestivaaleilla. Siellä on niin paljon fanaattisia saamelaisia. Se on innostanu enemmän ja enemmän räppäämään vaan saameksi, ku jengi on tullu sanomaan, että se sopii mulle paremmin ku suomenkieli. Mun äidinkielihän on inarinsaame. Saamenkieltä on olemassa yheksää erilaista, suomessa kolmea ja loput norjan ja ruotsin puolella. No huh huh, ymmärrättekö te kaikki toisianne? Ei, murteet saamenkielessä on niin erilaisia. Vähän sama ku vertais Viroa ja suomea eli sieltä täältä jotain saa selvää. Onko Amoc nykyään kuuluisin Saamelainen? Eipä taida olla. Kuuluisin elossa oleva taitaa olla Ville Saari. Hän tekee ambient joikumusiikkia. Jebu, mitäs sulla on tulevaisuudessa tulossa? Nyt tässä työstetään levyä, jouluna ilmestyy sinkku. Levy tulee kauppoihin , joka on saamelaisten itsenäisyyspäivä. Levy on Amockia parhaimmillaan, mystistä Lapin taikaa. AMOC Amoc syö särkiä ku tuoreena paistaa! koulutus: ylioppilas ammatti: räpp-artisti vaikuttajat: Rammstein, Tech9, Eminem lempijuoma: kalja, jekkubattery, cocacola kiesi: Nissan Primera ruoka: Poropihvi unelma-ammatti: lentokapteeni, radiotoimittaja siviilisääty: seurustelee /lokakuu/2005

10 10 musiikki On syyskuu 2005 ja lauantai-iltapäivää mennään kun saavun Verikauha-Recordsin studiolle haastattelemaan yhtyettä, joka yli vuosikymmenen mittaisen taipaleensa aikana on saanut kokea niin sen, kuinka tuhatpäinen fanijoukko vaatii vielä sitä yhtä kappaletta, kuin senkin miten raakaa ja petollista musiikki-business voi toisinaan olla! Bändi on juuri nauhoittamassa alkuvuodesta 2006 ilmestyvää neljättä studioalbumiaan, joten on tullut aika palauttaa mieleen, mistä kaikki sai alkunsa, mihin on tultu ja etenkin mitä tuleman pitää! Hyvät naiset ja herrat... teksti: Juho Manninen kuvat: Vesa Ranta No niin! Eiköhän mennä suoraan asiaan, eli Embraze on: Lauri Tuohimaa laulu ja kitara, Ilkka Leskelä rummut, Heidi Määttä kosketinsoittimet, Olli-Pekka Karvonen basso, Sami Siekkinen kitara. Jman: Aloitetaan ihan alusta, joten selostatko Late sinä vaikka tähän alkuun sellanen nopeahko historiikki! Late: Joo, eli perustettiin 1994 tuon Leskelän ja muutaman muun jampan kans tämä bändi. -95 tehtiin ensimmäinen demo. Oltiin silloin jotain15-vuotiaita. Ike tais olla kymmenen (naurua todellisuudessa Ike oli tuolloin 13 v.). Läheteltiin demoja muutamaan eri levy-yhtiöön ja saatiin hyvää palautetta. No, sitte -97 rockin SM-kilpailuissa tultiin toiseksi ja siitä poiki levytyssopimus. -98 ilmestyi eka levy Laeh, jonka myötä päästiin eka kertaa telkkariin, lehtiin, festareille ja niinku isomman median hampaisiin. -99 tehtiin "Intence"-albumi (sitä ennen pieniä miehistön vaihdoksia), josta tehtiin vielä Euroopan jakeluun versio "Endless journey" muutamalla uudella biisillä varustettuna! Tasaiseen tahtiin heitettiin keikkaa. Ei koskaan mitään hullua rundia, mut aina muutamat festarit kesässä jne. Kesällä 2001 nauhotettiin levy "Katharsis". Ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa tällä kokoonpanolla tehty lätty. Aiemmin kaikki nauhotukset oli tehty Oulussa, mutta tuolloin päädyttiin sellaseen ratkaisuun, että mentiin pariksi viikoksi porukalla Lappiin, Raanujärvelle, ja hoidettiin homma siellä. Huippu reissu muuten! Levyn julkaisua jouduttiin odottamaan 2002 syksyyn asti ja välillä meinasi kyllä usko jo loppua, et tuleeko se ulos koskaan. Tuon levyn jälkeen päästiin onneksi eroon silloisesta, jälkeenpäin ajateltuna, helvetillisestä levytyssopimuksesta. (Kuvastaa hyvin sopimuksen luonnetta, että Katharsis on julkaistu USA:ssa 2005 ja bändi itse sai tiedon netin kautta "vahingossa.) Jman: Hyvä! Teidän levyistä on tullut lähestulkoon pelkästään positiivista palautetta. Edustavan näköinen bändi on täynnä loistavia muusikoita. Keikoilla on aina helvetillinen meno. Teillä on paljon faneja esim. Venäjällä, jossa ette ole vielä edes keikkailleet. Eli mistä siis johtunee, että lopullinen läpimurto on edelleen tekemättä? Onko teitä niin sanotusti kustu silmään? Late: Eihän sitä koskaan mitään yhtä syytä ole eikä yhtä tietä onneen Kaikenlaista pientähän on sattunu ja varmasti tuossa viime vuosina isoin juttu oli nimenomaan tuo levy-yhtiö, joka bändiä on rassannu. Se söi kyllä miestä! Eli pentuna, kun oltiin vielä kaikki alaikäisiä niin kirjotettiin ihan mielissään levytyssopimus, suunnilleen lukematta. Siis, ku kaikki demobändithän hinkuu sopimusta! Lyötiin vaan nimet alle ja yhtäkkiä olitki menettäny oikeudet sun biiseihin. Tehtiin niinku esim. kustannussoppari, koska se oli muka pakko tehä! Sitähän ei missään nimessä ole pakko tehä! Että kaikenlaista tämmöstä, mutta Onneksi siitä kaikesta on päästy eroon ja virheistähän ihminen oppii! Jman: Aivan aivan! Seuraavaksi tähän hetkeen ja käytännön asioihin. Bändihommiin kuuluu paljon muutakin kuin itse soittaminen. Minkälainen roolijako teillä on käytännön asioitten suhteen? Sami ainakin tekee nettisivut ( ja on suunnitellut bändin logot, mutta kuinkas muuten? Esim. kuka hoitaa raha-asiat jne.? Ike: Ei oo sillai selkeää roolijakoa. Se aina tekkee kuka kerkee ja pystyy ja on ensimmäisenä saatavilla. Jman: Ok, siirrytään sitten tähän bändin imagoon ja henkilökemiaan ja meininkiin bändin sisällä. Eli te olette kaikki kavereita. Bändiä ei ole koottu minkään koesoittojen kautta, mutta kuinka paljon nykyään hengaatte yhdessä muuten kuin bändin asioitten tiimoilta? O-P: No, esim. minä ja Samppa asutaan samassa talossa ja väijytään suunnilleen päivittäin yhessä. Ainaki ite voisin sanoa, että tässä on se tiivein kaveripiiri. Ryypätään yhessä ja... Ike: Bändin ulkopuolisiakin juttuja harrastellaan yhdessä ja näin päin pois! Jman: Selvä! Late, jätkä on imagollisesti ajateltuna bändin keulahahmo. Onko näin myös bändin sisällä? Sanotko sinä miten pitää soittaa ja treeneissä päätät milloin on tauko jne. Vallitseeko bändissä diktatuuri? Late: Eihän se näin oo, että kyllä se demokratia aina johonki asti jyllää! Hah hahhaa! Jman: No, mitä muut on mieltä? Hede: Kyllä se todellaki näin menee! O-P: Lavallahan on ihan selvää, että Late on laulajana keskellä, heittää välispeakit ja siinä tilanteessa on se keulakuva, joka vetää tätä porukkaa, mutta kyllä muuten tämä bändi on täysin demokraattinen. Late: Kyllä ehottomasti! O-P: Niin, että jos joku vituttaa, ni siitä yhessä puhutaan ja setvitään. Late: Nii, että jos jollaki on joku idea, ni yhessä mietitään ja kehitellään mitä sille tehään. Hede: Olemme kuin avoin pikku perhe!! Jman: Okei. No Hede, sen lisäksi, että kosketinsoittimet tuo hyvin väriä teidän musiikkiinne, niin tuollainen viattoman kaunis nainen (yritin iskeä!) muuten maskuliinisuutta huokuvan porukan keskellä on jo pelkästään imagollisestikin ajateltuna kuin piste ii:n päälle. Mutta miten on, vaikuttaako sukupuoli bändin sisällä? Kannetaanko prinsessa lavalle, kiusaako pojat vai oletko kuin yksi pojista ja saunaanki mennään yhdessä? Hede: Kyllä täytyy sanoa, että olen ihan yksi pojista ja saunaanki mennään yhessä. Ainaki Sampan kanssa ollaan oltu. Late: Ollaan meki oltu! Hede: Niin ollaanki joo! Ja ei oo mittään tämmöstä prinsessajuttua. Mää veikkaan, että mää esim. roudaan eniten tässä bändissä! Ja oon ehkä kaikista eniten selvinpäin, että ehkä myös sen takia. Heh heh! Late: Niin eikä semmonen prinsessa-tyyppi pärjää näissä musiikkipiireissä, ku tää on kuitenki aika paskaa duunia! Jman: Niin elikkä toisin sanoen. Hieman sua...tää on kuitenki aika paskaa duunia! kuitenki sorretaan sukupuolen takia! (Kaikki repee nauruun!) Jman: No, mutta entäs tämä Ilikka? Jätkä ei häpeile itseäs ja sua pidetään vähintäänkin jonkinmoisena nykyajan seksi-ikonina ja alastomuuden symbolina (Ike soittaa usein keikoilla alasti ja vaatteet jäävät narikkaan muutenkin lähes aina kun siihen mahdollisuus aukeaa), niin kerroppa nyt meille kuinka jätkä voi olla noin macho, antamatta pätkääkään kusipäistä kuvaa? Ike: No, en mää tiijä. Varmaan sillon ku porukat on ruvennu soppaa hämmentään, ni siinä on oikeat ainekset tullu oikeassa mittasuhteessa sekasin. Tuota, siihen alastomuuteen viitattuna, ni mulla ainaki tuntuu siltä, että mitä vähemmän on vaatetta, niin sitä mukavampi on olla! Ja siitä luonnollisesti vedetään aasin silta siihen, että oon kesäihminen. Eli taas, ku alkaa syksy läheneen ja tietää, että on pitkä ja kylmä talvi edessä, ni alkaa ahistaan! O-P: Niin, ja jos miehuudessa löytyy mittaa, ni mitä sitä piilotteleen! Jman: Ok! Samppa! Sen lisäksi, että kitara pysyy käsissä, jätkä väsäilee mm. noita nettisivuja, logoja, grafiikkaa yms. Eli taiteellisia avuja löytyy monelle alalle. Riittääkö aika kaikkeen, vai tuntuuko, että osa jutuista jää keskeneräisiksi sen takia, että on niin monta rautaa tulessa yhtä aikaa? Sami: No, tokihan ne on aikaa vievää hommaa ja siis tämmöset visuaaliset hommat kuten musavideot jne. Ni, kyllähän niitäki haluais enemmän tehä, mut tokihan siinä tulee resurssit vastaan.. Jman: Niin, ja ilmeisesti musiikki menee kaiken muun edelle? Sami: Joo, tottakai, mut kyllä se tulee helvetin hyvänä kakkosena tämä graaffinen puoli! Jman: Aivan! No, mutta Olli-Pekka! Ne, jotka musiikista jotain tietää ja on kuullut sun soittavan, arvostaa jätkää helvetin korkealle, niin basistina kuin muutenkin musiikillisesti. Tähän voitaiskin ottaa tällainen vakava kysymys, että: tekeekö koskaan mieli ladata nyrkillä naamaan, jos kuulet jonkun musiikista mitään tajuamattoman juntin sanovan jotain tyyliin, et kuka vaan voi soittaa bändissä bassoa. Eihän se ees kuulu kunnolla? O-P: Heh, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä! Ei niillä oo mulle väliä! Mää tiedän ite miten asiat on Siis okei, jos joku semmonen tyyppi, jota mää ite kunnioitan, tulee kehumaan, niin tottakai se lämmittää mieltä, mut eipä niihin sen ihmeemmin jaksa kiinnittää huomiota. Sitä on kuitenki omia tekemisiä kohtaan niin kriittinen, että se on oikeestaan ihan sama mitä joku muu sanoo!!! Jman: Niin, eli ei oo myöskään tarvetta perustaa basistien asioita ja etuja ajavaa puoluetta tms? O-P: Joo, ei oo tällä hetkellä. Pitää tossa katella. Kuhan määki ton 40:n riippakivi-iän saavutan. Pittää kattoa sitte, että vieläkö se basso roikkuu vai roikkuuko mikkään! Jman: Ok ok, helvetin hienoa Entä miten sitten tämä, kun baareissahan sulle tulee muijat kuiskiin korviin lauseita kuten: Sä oot aivan dreamcatch jne." Niin, miten jätkä hoitaa noi hommat silleen kliinisti? O-P: Siis tuohon vois ensinnäkin sanoa, et harvemmin tai no, joskus tulee, mut yleensä ei tuu sanomaan mitään tuommosta, mutta niin, mitenpä nää nuihinkaan suhtaudut!?! Hede: Nauttii tilanteesta! O-P: Niin no, onhan se mukava, jos kauniit naiset tulee sanomaan jotaki tuollasta lokakuu/2005/

11 11 Jman: Okei. No, kuten tiedät, julkisuus kaunistaa, joten oletko varautunut siihen, että uuden levyn mahdollisen läpilyönnin jälkeen ne naiset ei enää vaan uhkaa, vaan ne tulee väkisin sun viereen nukkumaan? O-P: No, ei kai se sitte auta ku mennä messissä... Hah haa No ei vaan, en minä tiijä mitä mää sanon tuohon! (Tässä vaiheessa mopedi karkasi jossain määrin niin haastattelijan kuin koko bändin hanskasta. Tuloksena naureskelua ja painokelvotonta läppää ) Jman: Menkäämme sitten vakavalla naamalla eteenpäin! Uuden levyn nauhoitukset käynnissä! Missä mennään? Mitä levy pitää sisällään? Mihin suuntaan musiikillisesti on menty? Onko merkittäviä tyylin muutoksia? Milloin ilmestyy? Mikä levy-yhtiö ja mikä tekee sen, että se tulee lyömään läpi? Late: Uus levy julkaistaan ihan vuoden 2006 alusta näillä näkymin tämän Verikauha-yhtiön kautta! Sitähän ei voi koskaan sanoa tuleeko se lyömään läpi, mutta kyllä se on ehottomasti paras levy mitä me on puuhasteltu. Siinä on osattu yhistää se rankkuus ja ne melodiat, mitä me on oikeestaan haettu se kymmenen vuotta. Ja se, että tottakai kaikki on kehittyny soittajina. O-P: Tyylillisesti ei varmasti olla muututtu sinällään, mutta paljon kypsempiä, sovituksellisesti valmiimpia ja siis yksinkertaisesti vaan parempia biisejä. Late: Niin kyllä se sama melankolia siellä on. Melodiat on ehkä tullu paremmin esiin O-P: Ja varsinki laulussa. Late: Niin! Sami: Levyllä on nyt paremmin se ns. punainen lanka esillä. Elikkä yhtenäisin levy. Jman: Levyn sävellys ja sanoitus on käsittääkseni ainakin pääpiirteittäin Laten käsialaa. Onko näin, vai olenko hukkateillä asian suhteen? Late: Joo, kyllä ne on niinku sillain, että mää niitä kotona koneelle demottelin ja toin sitte ideat muille kuunneltaviksi ja yhessä värkättiin niitä sitten niin, että saatiin ne kuulostaan Embrazelta. Sanotukset on vielä aikalailla auki. Tarkotus olis kirjottaa For my pain -yhtyeestä tutun Olli-Pekka Törrön kanssa ainakin jotain yhteistyössä. O-P: Niin ja biisin teosta vielä En tietenkään tiijä kuin vereslihalla Late kämpillä niitä biisejä on työstänyt, mutta ainakin sen jälkeen, ku se toi ne meille, ni voin sanoa, että aika kivuttomasti synty biisejä ja oli kyllä paras fiilis bändin sisällä mitä pitkään aikaan on ollu biisintekovaiheessa. Late: Joo, ja se muuten, että tämä on ilman tuottajaa tehty On ollu hienoa, että on saatu ihan keskenään sitä värkätä, eli ei oo ulkopuolista kusipäätä jauhamassa miten pitäs soittaa tai tehä. Sami: Niin, on ollu sillain rentoa, ku esim. kitaroita nauhotettiin, ni värkkäiltiin Laten kans kahestaan, eikä ollu mitään aikatauluja, et tunti aikaa vääntää perse punasena joku juttu purkkiin Jman: Jees jees! Otetaanpa sitten aiheeksi mahdollinen läpimurto! Oletetaan nyt näin, koska olettaa voi, että tämä seuraava levynne lyö läpi ja kaikki menee kuten pitää.vientiä tulee olemaan koko ajan joka suuntaan ja haaveesta tulee totta. Käytännössähän se merkitsee aika moista elämän muutosta. Jatkuvaa reissausta jne. Kysymys kuuluukin: oletteko valmiit jättämään tämän hetkisen elämäntilanteenne käytännössä kokonaan taaksenne ja oletteko miettineet asian mahdollisia varjopuolia? Hede: Kyllä olen miettinyt ja jos läpi lyö, niin mukkaan lähen. Ehottomasti! O-P: Niin ja siitä valmiudesta. Et siihen nähen, että vaikka kaikki ollaan vielä nuoria tyyppejä, niin bändi on kuitenki ollu yli kymmenen vuotta kasassa ja paskaa on tullu niskaan uskomattomia määriä. Eli me ollaan tähän mennessä nähty oikeestaan pelkästään sitä varjopuolta tästä hommasta. Siis se, että ollaan tehty levyjä ja hyviä biisejä ja hyviä keikkoja, niin tottakai se on ollu vitun siistiä. Mut kaikki se ulkopuolinen paska mikä liittyy tuohon levyteollisuuteen ja keikkamatkustamiseen on 95 prosenttisesti ollu täyttä paskaa. Ei me olla ees nähty mitään glamouria, ni ei me osata oottaakkaan sitä, mut se on vaan silti sitä mitä me halutaan tehä! Sami: Ja siis niitä pieniäki hyviä asioita osaa kunnioittaa ja ottaa ilolla vastaan, että kyllä mää uskon, että ollaan valmiita. Ike: Valmiita ollaan! Ite ainaki, jos tapahtuu semmonen, että homma lähtee kunnolla ylöspäin ja vie kaiken ajan pyörittää bändiä, ni vaikka on koulut ja muut niin ei mulla sen kummempia siteitä tänne oo, että oon kyllä valmis lähteen loppuelämäkseni maailmalle ja vaikka kuoleen sinne reissulle O-P: Ei meistä kukaan oo sen varaan rakentanu, että toivottavasti mää nousen joskus nykyisessä työssäni työnjohtajaksi, vaan kyllä tää bändi on meille aina ollu se missä ne haaveet on. Sitä on kuitenki omia tekemisiä kohtaan niin kriittinen, että se on oikeestaan ihan sama mitä joku muu sanoo!!! Late: Niin eiköhän ne ratkasut oo tehty jo sillon tenavana! Esim. lukioaikana saatto mennä niin, että olit yön studiolla nauhottamassa ja tulit aamulla kirjottaan yo-kirjotuksiin. Kai siinä sillon on jo asiat lyöty tärkeysjärjestykseen! Siis kuitenkaan ei me mitään pilvilinnoja ees ootella. Et mun mielestä, jos tämä nyt nytkähtäis jonkin verran eteenpäin, et saatas tuo levy pihalle ja ihmisten tietoisuuteen ja saatas jonku verran enemmän ja parempia keikkoja, ni se ois jo enemmän ku puoli kissaa! Ollari: Ehkä sitä pentuna rakenteli niitä pilvilinnoja, et haluaa olla rokkitähti jne., mut se on kuitenki lopulta pääasia, että saa tehä keikkaa joilla on porukkaa, levyjä ja hyvää musiikkia. Tästä elämän tyylistä vaan nauttii Late: Sais sen makaroonipaketin kerran viikossa, et pysys hengissä, ni ois tyytyväinen. Ike: Niin, ei pistäis pahitteeksi, jos siitä jokunen setelikin jäis taskun pohjalle, mut se tulee vasta sitte viimesenä, et tällä elättäiski ittensä. Sami: Siis mulle riittäis komiasti seki, että sais tällä musiikilla sen saman rahan mitä joku duunari saa tuolla tehtaassa! Ei se oo mitään kevyttä hommaa istua tuolla keikkabussissa jne., mutta kyllä sitä rakastaa niin paljon tätä hommaa, että on sen valmis kestämään. Sen kuitenki tietää, että matkan päässä on se palkinto! Jman: Ymmärrän. Sami: Se muuten tuli mieleen, että sitä varmaan moni ihmettelee miksi Embraze sillon pääty sille levy-yhtiölle mille se pääty. Se oli aika iso syy, että ku oli kavereilta kuullu, että se on tuttu oululainen äijä, että se ei varmaan huijaa. Eikö vaan? (Sami varmistaa Latelta.) Vaikka ottajiahan ois ollu muitaki! Late: Ois, mutta se tuntu sillon turvalliselta! Ja siihen vois vielä sanoa näin jälkeen päin, että tuntuu vaan, että se oli ihan hyvä, että sillon ei homma lähteny kunnolla ylös, ku se oli jo liian jännää käydä jonku vitun teiniohjelma Jyrkin haastattelussa ja Tavastialla vetään keikkaa. Mää veikkaan, että tätä bändiä ei enää oliskaan. Me oltiin kumminki niin vitun pentuja sillon! Jman: Niin, eli parempi, että tuli sillon takkiin ja nyt on niin helvetin paljon viisaampi kaikin puolin? Ike: Niin, nyt on valmis! Late: Ihminen, ku on niin tyhmä, että virheistä oppii ja muuten ei näytä oppivan yhtään mitään! Eikä aina opi virheistäkään! Heh hehhee! Jman: Niinhän se tahtoo olla! Minä kiitän teitä haastattelusta. Kiittäkää te niitä joille kiitos kuuluu! Hede: Kyllähän äitiä tarvii aina kiittää! Se on ihan ehoton! Kiitti, ku lainasit taas kaks kymppiä! Late: Tottakai perhettä ja ystäviä! Ollari: Mulle sama ku Latelle! Heh, itse asiassa äiti just soitti ja painoin punasta luuria, et pitääpä soittaa takas! Sami: Äitiä ja issäähän minä kiitän! Ike: Bändikavereita tässä ympärillä ja muitakin tyyppejä ketä tässä pyörii apuna Embraze yhdessä kiittää: Kaikkia, jotka ovat olleet tukena ja turvana matkamme varrella. Kaikille faneille myös suuri kiitoksen sana! musiikki /lokakuu/2005

12 12 ihmiset puhuvat Tänään torstaina Suomen tv-kanavilta tulee yli kymmenen tuntia erityyppistä Piip-TV:tä. Sanon piip, koska olen niin kyllästynyt PIIP:in ja kyseiseen ohjelmatyyliin, että pelkkä sanan kirjoittaminen saisi minut voimaan pahoin. Voiko tämä olla TOSI? Kyllä, koska sanan käyttäminen muussakin asiayhteydessä sai inhonväreitä aikaan... Sain käsiini vuosien takaisia ohjelmatietoja. Ei tuntiakaan Piip-ohjelmaa, tosin pieniä esiasteita kyseisestä tyylistä on havaittavissa. Muistatteko Napakympin, Kokki Kolmosen, Suomen Tietoviisaan, Julmahuvin tai Tenava tähden? Nyt on Escort, Liemessä, Heikoin lenkki tai Haluatko Miljonääriksi, Jackass ja Idols. Mitä ihmettä on tapahtunut??!!? Miksi deittiohjelmista piti tulla vikojen etsimistä, tietokilpailuista nöyryyttäviä, kokkaamisesta teko-hauskaa, huumorista kivesten murskaamista ja tähtien etsimisestä ilkeää? Meikä ei kestä. Tää homma on karannu käsistä. Mitä vitun järkeä on Palvelusväki tietää parhaiten, Miehet mekoissa, Siipat vaihtoon, Hurja Remontti... ja lista on loputon. Mulla turhauttaa niin paljon, että tämä teksti ei pysy kasassa. Syitä näiden ohjelmien ylivaltaan puidaan jatkuvasti ja mie en jaksa niitä nyt tässä alkaa sen enempää pohtimaan. Mie oon niin katkera Neloselle, kun sieltä ei enää muuta tulekkaan. Ennen Nelonen oli mukavan ironinen kanava Maikkarin ylikilttiä imagoa vastaan, mutta nyt sieltä ei muuta tule kuin piip-tv:tä. MTV3 sentään toi ruutuun Firman, joka ensi jakson perusteella vaikutti todella herkulliselta. Ja kun sen jälkeen tuli vielä Hustle, viimeinen sarja, joka vielä luottaa älykkääseen käsikirjoitukseen, niin maikkari on tällä hetkellä ainoa kanava, joka näyttää hyvää viihdettä (joka ei ole uusintaa). Nyt alkoi Suomen Big Brother. Jos katsot joka jakson, olet tv:n ääressä 94 tuntia pelkästään yhden tv-ohjelman takia. Se on lähes 4 vuorokautta. Jos katsot vielä Big Brother -extran, aikaa kuluu yhteensä 152 tuntia, eli lähes kokonainen viikko. Olen tähän asti ajatellut että Truman Show oli aikaansa edellä oleva elokuva, joka ei välttämättä nykypäivän piip-maailmassa toimisi. Nyt tajuan, että tällä hetkellä se on pelottava futuristinen visio. Toinen aikaansa edellä oli Syntyneet tappajiksi. Suomessa media ei ole vielä tappajia sankareiksi nostanut, mutta antamalla pillua kyläkaupan omistajalle voi elättää itseään hyvinkin pitkään. Sekä lanseerata tuut-rakas -sanan. Voi perse. Piip-tv ja Tuut-rakas. Mie katson mediaan päin, kun mietin syitä näihin ilmiöihin. Mutta kuka sitä mediaa kuluttaa. Ainakin puolet sinun rapun asukkaista. Mutta toivoa vielä on!!!! MacGyver alkaa uusintana! Kaveri ei tarvi pyssyjä, väkivaltaa eikä lihaksia (vaikka sellaiset omaakin) kun pistää pahikset kuriin. Hän käyttää nerokasta päätään, ja tämän nerokkaan pään on luonut joukko älykkäitä käsikirjoittajia. Kyllä meitsi aina näille älyköille ennemmin hattua nostaa, kuin apinoille talossa. nimimerkki R-D. Anderson A.L.K.O.O.N. On se niin vaikeaa tämä elämä joskus. Toimituspäällikkö soittelee työaikana ja häiriköi, vaatii tekemään juttua. Aihetta ei kuulemma ole. Aihe on vapaa. Mikä se sellainen aihe on mikä on vapaa? Tässä maassa kun mikään ei ole vapaata, vai onko? Yksi ammattikunta ainakin on vapaa. Yksi ammattikunta Suomessa todella ansaitsee hatunnoston. On nimittäin sen verran ansioitunutta porukkaa tuossa ryhmässä, jossa ei paperiliiton tavoin lakkoilla kuukausitolkulla saunalisien, juhannuslisien, silmänräpäytyslisien tai muiden olemattomien lisien vuoksi. Myöskään itse pääministerin ei tarvitse tätä ammattikuntaa lailla töihin patistaa. He tekevät sen mielellään, minimipalkalla ja mukisematta. Työajat vaativat veronsa Ympärivuorokautisine työaikoineen tämä ammattiryhmä tekee keskimäärin enemmän töitä vuodessa kuin peruspaperikoneen napinpainaja kymmenessä. Kaiken lisäksi työ on vaarallisempaa kuin haastemiehen työ lauantaiaamuna, eikä vaarallisentyön lisiä paljolti makseta. Koettakaapa itse tallustaa Rovakatua joka ikinen ilta, yö ja aamuyö ja käpertyä sen jälkeen jätkänkynttilän alle sikiöasentoon. Vakuutuksia ei ammattiryhmä silti ota, sen verran ovat rohkeata porukkaa. Liukuva työaika saa merkityksensä vasta näiden työnarkomaanien kanssa. Puhelin saattaa soida ja luurin päästä pyydetään töihin, jos puhelimen nyt sattuu omistamaan. Puskaradiokin nimittäin toimii. Yhteistyössä viranomaisten kanssa Työ on siinä mielessä varsin mielenkiintoista ja vaihtelevaa, että jokainen päivä on erilainen. Kaiken lisäksi työssä yhdistyy kätevällä tavalla tieto, taito, käytäntö ja teoria. Ammattiryhmän jäsenet nimittäin joutuvat työnsä puolesta lähes viikoittain tekemisiin useiden eri viranomaisten kanssa. Poliisi, sosiaaliviranomaiset, työvoimatoimistot, terveyskeskukset ja oikeuslaitos ovat vain murto-osa yhteistyöviranomaisista, joiden kanssa tämän ammattiryhmän edustajat joutuvat tekemisiin. Neuvottelutaidot, sopeutumistaipumus ja nopea reagointikyky dynaamisessa viranomaisympäristössä ovat avaintekijöitä, joilla tämän ammattiryhmän työntekijät selviävät viranomaisyhteistyöstään kunnialla. Parhaimmillaan ammattiryhmän etuihin kuuluvat ilmainen katto pään päällä, ruokailu 3 kertaa päivässä ja pakollinen ulkoilu kerran päivässä. Solun sisustuksessa kuulemma olisi silti parantamisen varaa, kun vanhat asukkaat ovat jättäneet merkintänsä seinille. Jos laskee, että tämän ammattiryhmän työntekijä tekee keskimäärin 3 kertaa viikossa yhteistyötä jonkin edellä mainitun tai muun viranomaisen kanssa, ja keskimäärin täytettäväksi annetaan 10 lomaketta, ja jokaiseen lomakkeeseen liittyy 2 liitettä, tekee se vuositasolla 1560 lomaketta ja 3120 liitettä. Melkoinen määrä paperia ja byrokratiaa yhdelle henkilölle käsiteltäväksi. Eikä tästäkään mitään turhia lisiä makseta. Kunnialla jokainen ammattiryhmän edustaja työnsä hoitaa. Sen voi käydä Rollossa todistamassa maanantai-aamuna Jaakonkatu 3:n kiinteistön edustalla. Toimintaa ei valitusta Entäs sitten työn haittapuolet? Miettikää itse, kuinka vaikeaa on "sen" perjantai-illan jälkeisenä aamuna nousta ylös. Saati sitten tehdä työtä. Mutta tämä ammattiryhmä ei valita. Sen edustajat ovat harjaantuneita nousemaan millaisessa kuosissa tahansa sängystä ylös ja jatkamaan töitä siitä mihin edellisenä iltana jäätiin. Ylityökorvauksia ja sunnuntaiden 100-prosenttisia tilille ei heru. Kovin valikoivia tämän ammattiryhmän edustajat eivät myöskään ole. Siinä missä paperiliiton ylempi toimihenkilö valittaa viinipullon korkin eltaantuneesta hajusta, esimerkkimme ammattiryhmän edustaja korkkaa Erottajalta ostetun Sinolin ja ottaa miehisen hörpyn. Valituksen sanaakaan ei kuulu, koittakaapa itse pystyttekö samaan. Harmillista on vain se, että tätä ammattikuntaa ei virallisesti käsitetä ammatiksi. Omasta mielestäni se täyttää kaikki työsopimuslain asettamat työsuhteen ehdot. Ainakin ammattitoiminnaksi se pitäisi katsoa, jollei muuta. Tässä olisi loistava tapa lopettaa Suomesta tuhannen työttömän työttömyys. AY-liike kunniaan Ainoa asia, mikä tältä ammattikunnalta puuttuu, on riittävä edustus. Ammattiyhdistysjohtajia tällä ammattikunnalla ei ole. Tämä taas johtuu siitä, että ammattikunnan edustajat ovat niin kiireisiä omien töidensä kanssa, ettei kukaan jaksa enää hoitaa yhteisiä asioita ja neuvotella Saloniuksen toimistossa työnantajan kanssa mitä ihmeellisimmistä lisistä. Tästä syystä olenkin päättänyt ryhtyä toimiin tämän ammattikunnan asioiden hoidon parantamiseksi. Ay-liikkeellä on erittäin suuri yhteiskunnallinen painostamisfunktio. Jos tämä ammattikunta menee lakkoon, tukilakkoja ei tarvita. Siinä loppuvat työt niin sosiaalityöntekijöiltä, poliiseilta, käräjätuomareilta kuin osalta lääkäreitäkin. Tämän seurauksena tästä ammattikunnasta tulisi suurin yksittäinen työnantaja Suomessa. Luulisi sillä verukkeella EU-tukiakin saavan. Lomakkeidentäyttöammattilaisia ja byrokratian hyväksikäyttäjiä ammattikunnasta kyllä löytyy. Tällä kuulutuksella pyydänkin kaikkia tähän ammattikuntaan kuuluvia ilmoittautumaan AY-liike A.L.K.O.O.N(Alkoholin Liikakuluttajien ja Katujen Onnen Onkijoiden Neuvottelukunta) kunhan vain työkiireiltänne ehditte. Ilmoittautua voi osoitteeseen (mielellään norjan kielellä): alkoonnyt@netti.fi Ilmoittautumisen yhteydessä pyydetään täyttämään lomakkeet B3, XCC 45 ja liitteiksi näihin vaaditaan todistus siitä, että on täyttänyt lomakkeen osoitteesta S.pdf ja palauttanut sen todisteellisesti Jaakonkatu 3:n kiinteistöllä sijaitsevaan toimipisteeseen. (Todistukseksi todisteellisesta palauttamisesta riittää työtoverin todisteellinen todistus asiasta, joka on päivätty ja allekirjoitettu) nimimerkki Pekka Imuna palstan mittainen mies Kettu juoksi tien yli. Mutta tänään ette näin? ikinä arvaa mitä minä Vieras vaikkei mies edes lauloi aukonut kadulla, suutaan. Ihmiset miestä, ihmettelivät ja kas kummaa vierasta loppui. laulu Kettu jatkoivat jäi auton ihmettelemistä. alle. Ihmiset Vieras uskonut mies silmiään. lauloi, eikä edes lokakuu/2005/

13 ihmiset 13 PALOMIES Palaa ajassa taaksepäin... Aina esikoulu ja alaaste ajoillesi... Mikä oli yksi haave-ammattisi? Palomies? Nyt jo ala-asteiän pahasti ohittaneena voin vain todeta, että ikävä kyllä minusta ei tullut palomiestä... Puuhapete tai Teletappi natsaa kohdallani paremmin. Joka tapauksessa palomies on monen junnun haaveammatti ja suuri sankari. Palomiehet ovat niitä, jotka ovat viikosta/kuukaudesta/vuodesta toiseen kokoajan valmiina auttamaan tulipalon tai onnettomuuden sattuessa. Miehet, jotka riskeeraavat omat henkensä, jotta me tuntisimme olomme turvalliseksi. Roihu päätti ottaa selvää mitä palomiehen työ todellisuudessa on? Pelastaako palomies joka päivä 20-vuotiaan kaunottaren pilvenpiirtäjästä niinku elokuvissa? Kuinka pitkä on palomiehen letku? Liukuuko palomiehet liukutankoa pitkin suoraan haalareihin? Roikkuuko palomiehet paloauton ulkopuolella hälytyksen sattuessa? Onko palomiehillä yhtä tulitikkua kohden 10 litraa vettä? Miksi aloit palomieheksi? No, sehän kävi vähän sattumalalta tuossa -90 luvun alussa, ku luin lehestä, että palo-opistoon haku oli käynnissä. Hain ja minut hyväksyttiin testeihin ja lopulta kouluun. Mitkä on ammatin hyvät puolet? Vaihtelevuus ja yllätyksellisyys. Palomiehen lisäksi mulla on sukeltajan sekä ambulanssikuskin koulutus eli työvuoron aikana voi tulla paljon erilaisia työtehtäviä. Huonot Puolet? No, työ-ajat on pitkä miinus. Ihminen kun harvoin on lepakon kaltainen yöeläjä ja sitte tietenki se, että on pakko tehä töitä viikonloppuina ja muina juhlapyhinä, jotta pysyy palkassa. No, mennäänpä sitten vähän positiivisimpiin asioihin... Eli mites kun hälytys tulee niin syntyykö palolaitoksella Ghostbusters-tyylinen hallittu kaaos? Hahaaaaa... Joo no, nämä on taas niitä elokuvien luomia myyttejä... Eli meillä ei ole täällä liukutankoa, josta liu utaan suoraan haalareihin. Ripeästi toimitaan tietenki, mutta järki mukana. Keikalle mennessä ei myöskään roikuta paloauton ulkopuolella niinku piirretyissä, mutta joskus kyllä esim. Rammstein pauhaa paloauton kajareista! Mikä on paras palomies elokuva? No, kyllähän ne kaikki antaa aika väärän kuvan. Tehtävät kun harvoin on sellasia sankaritarinoita niinkuin Tulimyrsky-elokuvassa, että pelastetaan 20-vuotias neitokainen palavasta pilvenpiirtäjästä. Ja muutenkin tuollanen elokuvamainen käytös työtehtävissä johtaisi siihen, että lähtisi henki sekä itseltä että muilta. Oletko nähnyt elokuvan Flashpoint, jossa näyttelee mm. Jenna Jameson? En ole nähnyt. Tässä vaiheessa esimies saapuu paikalle ja alkaa tiedustella Flashpointista lisää. Kerron hänelle lyhyesti elokuvan tarinan, johon esimies vastaa: "Jaahas, sehän pitää hommata välittömästi." Roihu kiittää Rovaniemen Pelastuslaitosta haastattelusta. Kohtelu toimitusta kohtaan oli todella asiallista. Pääsimme mm. tutustumaan sukellusharjoitukseen sekä nosturiautoon, joka nosti meidät 32 metrin korkeuteen. Mikä on vaikein kokemuksesi palomiehenä? Kaikki onnettomuudet on aina ikäviä asioita, mutta kaikista ikävimmät kokemukset on tietenkin niitä missä on pieniä lapsia mukana. Ja turhat onnettomuudet, jotka johtuvat esim. Nuorten kaahareiden toimesta, niin monesti pistää vihaksi. Kuitenkin tämä työ on ihmisten auttamista ja silloin kun meitä tarvitaan niin jonkunlainen onnettomuus tai ongelma on jo olemassa. Parhaamme mukaan yritetään sitten auttaa ja minimoida vahingot. Hälytysajonevon lähestyessä älä suinkaan yritä hätäilemällä antaa tietä vaan anna siihen tilaa sitten kun se on mahdollista. Soittaessa hätänumeroon pyrkikää puhumaan mahdollisimman selkeästi ja rauhallisesti sillä monesti epämääräiset osoitteet ja puhelun ennen aikainen katkaiseminen johtaa avun saannin viivästymiseen. Turha hengailu ja mielenkiinnosta pälyily onnettomuuspaikoilla yleensä hidastaa ammattilaisten toimintaa. Jää auttamaan ainoastaan pyydettäessä. PALOMIES nimi: Matti Niska siviilisääty: avoliitossa ikä: 37 v alalla: 15 vuotta harrastukset: mökkeily ja liikunta ammattinimike: Palomies ja pelastussukeltaja /lokakuu/2005

14

15 15 Isojen poikien leikkikalut Leikki ja leikkikalut seuraavat ihmisen elämää kehdosta hautaan. Yleensä se vaan menee niin että mitä vanhemmaksi tulee niin leikit ja leikkikalut vie enemmän ja enemmän aikaa ja rahaa. Tällä kertaa päätimme ottaa selvää että millainen on kiihdytysajaja Juha Ollikaisen leikkikalu. Ylpeänä voi todeta että tämän leikkikalun omistaja asuu täällä rovaniemellä ja hän on ollut suomessa ja pohjoismaissa omassa lajissaan täysin ylivoimainen vuosien ajan. Tästä kertoo mm. seitsemän suomenmestaruutta ja kaksi pohjoismaidenmestaruutta. Kahdeksannen suomenmestaruuden Juha käy pokkaamassa kuukauden päästä. moottori Mihin perustuu ylivoimasi kiihdytysajajana? Tämä on tasapainolaji eli miehen ja pyörän täytyy olla iskussa kisoissa. Minä kasaan joka kisan jälkeen pyörän kokonaan uudestaan ja näin minimoin kaikki mahdolliset tekniikka murheet. Me ollaan pyörän kans sovittu, että pidetään huolta toisistamme. Mistä kiinnostus juuri kiiihdytysajoon? Haaste ja ainaki 1000 muuttuvaa asiaa. Pitää olla kokoajan ajan hermolla mm. radan muutoksiin. Niin, ja tietenki kiinnostaa se, että kuinka kovaa voin pyörälläni ajaa. Mistä tälläsen pyörän voi ostaa? Hah hah haaa... Minun kisapyörää ei voi ostaa kaupasta. Olen kokonaan itse rakentanut sen alusta asti. Kisapyöräni hinnaksi tulee noin e. Kuinka pitkälle pyörää saa säätää? No, perussääntö on se, että pyörän on muistutettava jotain sarjavalmisteista pyörää eli esim. ajoasento pitää olla normaali moottoripyörän ajoasento. Tässäki pyörässä vakio-osia ovat mm. etuhaarukka ja moottorissa on jotain alkuperäisosia. Miten ja missä sinä täällä treenaat kiihdytysajoa? No, täällä Lapissa ei ole kiihdytysajolle soveliasta rataa, joten treenaaminen hoituu kisaviikonloppujen yhteydessä. Kyllähän nuo eteläläiset vähän ihmettelee, että miten ihmeessä pärjään niin hyvin kun en voi treenata muuten kuin kisojen yhteydessä. Mutta niinkuin sanottu, se johtuu pitkälti siitä, että mä tunnen oman pyöräni paremmin kuin taskuni ja kilpailijoiden taskut. Kerro vähän pyörästäsi? No, tässä on 500 hevosvoimaa ja painaa 204 kg. Takarenkaan leveyden takia pyörää ei juurikaan ohjata stongalla vaan taka-akselin säädöillä pyörä saadaan kulkemaan suoraan. Pyörä kiihtyy nollasta sataan noin sekunnissa eli tuolla minun sarjavalmisteisella (Suzuki Hayabusa 1300) pyörälläni ajaminen tän jälkeen on kuin ajaisi monkilla tai takarengas maksaa 300e ja sillä pystyy ajamaan kaks lähtöä jopolla, vaikka onhan siinäki 175 heppaa. Tuleeko sitä hurjasteltua tuolla liikenteessä? Hah haa... Kyllä hurjastelut jää noihin kilpailulähtöihin. Ei se paljon kiinnosta hurjastella liikenteessä, kun kisoissa ajaa jatkuvasti päälle 300 km/ h. No, sen verran voin kuitenki sanoa, että tuolla mun Hayabusalla olen ajanut pitkästi päälle 200 km/h, mutta sekin valvotuissa oloissa. Mikä on siisteintä ja tärkeintä kisaviikonlopussa? No, tietenki voittaminen on aina mukavaa, mutta kun vuosien aikana on voittanut niin monta kisaa niin nykyään pyrin aina kisoissa parantamaan ennätystäni. Kisaviikonloput on mukavia ja rentoja tapahtumia. Kisakavereille lainataan osia ja vaihdetaan kokemuksia radasta, että saadaan mahdollisimman tiukkoja lähtöjä aikaan. Kiihdytyskisoissa on kirjaimellisesti reilu meininki. /lokakuu/2005

16 16 muoti YO-HANNA pohtii... Mitä hittoa minä tiedän tytöistä? No, olenhan itsekin sellainen, siis kriteerit täyttävä. Asiaa kuitenkin tarkemmin ajateltuna toteamme yhteisymmärryksessä etten edusta tyypillistä tytsiä. Sitä tavallista pimua joka pukee baariin päälleen juhlavan topin, farkkumalli Miss Sixty, meikkikokoelma laatikon mitallinen, suihkutuotteita 30, hiukset ojennuksessa, puheenaiheena miehet..no joo, kai meillä sittenkin jotain yhteistä on. Äläkä ymmärrä väärin. Te pimut olette niitä joille olen tavallaan kateellinen. En ole kosketuksissa naiseuteeni niin kuin te. Tai ainakin siltä välillä tuntuu. Minä vain tunnen itseni seksikkäämmäksi matalissa farkuissa ja t-paidassa. Mutta mikä minussa on sitten erilaista? Miksi viihdyn poikien seurassa, asun mieluummin poikien kämppiksinä, juttelen mieluummin heidän kanssaan säästä? Vaikken sitä helpolla myönnäkään, on laisilleni tytöille keksitty termikin joskus aikojen alussa ameriikassa. Tomboy. Sanakirjasta lainattuna: a girl who behaves in a manner usually considered boyish. Sanalla on myös sukulainen englanninkielessä, hoyden. Tämä puolestaan kuvaillaan seuraavasti: a girl or woman of saucy, boisterous or carefree behaviour. Tässä aletaan jo päästä asian ytimeen. Minua voidaan kuvailla niin sanotuksi poikatytöksi välinpitämättömän käytökseni vuoksi. Mitä hittoa!? No carefree voidaan kääntää myös sanaksi huoleton. Sitäkö ne pojat on? No siinä alkaa olemaan jo itua Pääsen vihdoin avautumaan isolle yleisölle aiheesta joka on jurppinut minua jo tovin. Tyttöjen aikaansaamattomuus. Syyllistyn siihen itsekin, mutta viettini liittyä poikavoittoiseen seuraan lähtee tästä. Katotaanko leffa tänään? Äää en mä nyt oikein jaksais. Miten ois sunnuntaina? Ei, ei, ei. Haluan seuraan nyt. En suunnitelmia viikon päähän. En tiedä ensi sunnuntaista mitään. (Syy miksi äitini väittää minun olevan boheemi ) Soitto poikapuoliselle ystävälleni: No me ollaan just Paulin kanssa tulossa paikasta X ja Y. Katotaan vaan. Case closed ja seuraa Tisseille. Pojat ovat aina menossa. Tai tulossa. Ja sitten taas menossa. Ainakin kun katsoo kuinka paljon nään 3 kämppistäni samaan aikaan kotosalla. Viuh. Viuh. Taas viuh. Kavereita, harrastuksia, istumista, hengailua, yhdessä. Olenko yksinäinen, kasvanut liian suuressa perheessä vai missä vika? Olen ystävieni rakentama ihmisolento. Yhtälö tapaamistani yksilöistä. Ja miten enemmän heitä tapaan tai heidän kanssa aikaa vietän, opin uutta itsestäni. Pieni näkökulma poikien maailmaan naiselta: kun olen menossa, ei tarvitse liikoja kelailla. Kun ei huvita kelailla, tehdäänpä jotain niin ei tarvitse. Yksinkertaista. Kaunista. Tämä on nakertunut vuosien varrella sisimpääni ja siksipä nykyään juoksen itsekin tekemässä sitä sun tätä, mielellään mahdollisimman paljon. Huolettomasti. Se että harrastuksetkin ovat kallistuneet poikien kansoittamille aloille on totta kai johdannaista siitä että niihin tekemisiin saa ainakin seuraa. Poikkeuksetta lähestulkoon aina kun vain jaksaa pyytää. Kiintymykseeni liittyy toki muutakin. Asumisen helppous. Enpä oo vielä tavannut poikaa joka on alkanut nipottamaan imuroimisesta. Tai tiskeistä. Pojat pitävät pieruhuumorista, huonosta sellaisesta. Itse asiassa en enää keksi muuta. Mutta kun oma persoonani on kovin yhtenevä edellä mainittujen näkemysten suhteen, me tullaan aika hyvin toimeen. Puhuminen ja maailmanmenon ihmettelyynkin pojat joskus sortuu. Niin, ja puhumaan tytöistä. Eri äänen sävyllä kuin tytöt pojista, sen voin tosin sanoa. Mutta miesten tekemiset ja puheet on monesti hyvin eri juttu, if you know what I mean. Sen valottaminen on sit kovin eri juttu. Tytöt on loistava valinta siihen väliin, eteen ja taakse. Koska aina on juttuja mitä poikien kanssa ei tehdä ja mistä poikien kanssa ei puhuta. by: Laura Hämäläinen Tällä palstalla Roihu erikoistuu erilaisiin ulkonäöllisiin seikkoihin, olivatpa ne sitten kauneudenhoitokikkoja tai persoonallisia ulkonäön korostuskeinoja. Palsta ei kuitenkaan ole tarkoitettu vain tytöille, joten miehet vain rohkeasti oppimaan uutta ja ihmeellistä! Ulkonäköhän on asia, johon kannattaa panostaa tavalla taikka toisella jokainen tyylillään. HAMMASKORUT Tällä kerralla tutustumme hammaskoruihin, ja jokainen teistä on varmasti tietoinen tästä suukalustoon asennettavasta pienen pienestä korusta. Itsekseni olen aina ihmetellyt, kuinka tuollaisen pienen kimalluksen saa hammasrivistöön, joten päätin ottaa asiasta selvää. Olin kuullut, että hammaskoruja saa koruliikkeistä sekä hammashoitoloista. Siispä suunnistin paikalliseen hammashoitolaan, aivan keskustassa Koskikadulla sijaitsevaan Ounashampaaseen. Suuhygienisti Päivi Vepsäläisen työstämänä korun asennus sujui huolettomasti ja toimenpide oli erittäin helppo. Tietenkin korun laittoon voi herkästi yhdistää epämiellyttäviä asioita kuten hampaiden poraamisen, mutta tiedoksi teille kaikille, että hammaskoru kiinnitetään pelkän liiman avulla, joten hammaslääkäripelkoiset voivat olla huoleti. Ilmapiiri oli kuitenkin yllättävän hammaslääkärimäinen, vaikka kyseessä olikin hammashoitola eikä lääkäri. Hoitotuolille istuttuani muistin ne kaikki ankeat vuodet oikomishoitojen parissa, toimenpide toi siis auttamatta mieleen hammaslääkärin. Kipua tai kylmiä väreitä ei kuitenkaan ilmaantunut ja kaikki oli ohi noin viidessä minuutissa, unohtamatta tietenkään uudistunutta kimmeltävää hymyä. Korun asennuksen vaiheet: 1.Ensin puhdistettiin hammas, johon koru sijoitetaan. Kieltämättä tuntui kuin suussa olisi ollut hiekkaa, sillä puhdistustahna oli hiekkapitoista. 2.Seuraavaksi hammas puhdistettiin toisella puhdistusaineella, jotta sen pinta muuttuisi karheammaksi. 3.Sen jälkeen oli vuorossa kaksi eri liima-ainetta jolla koru saadaan pysymään hampaan pinnalla. 4.Lopuksi liimaa kovetetaan noin minuutin ajan erikoisvalolla, jotta koru pysyy varmasti paikallaan. Hammaskorun asennus oli hyvin yksinkertainen ja siedettävä toimenpide, varsinkin kun voi jälkeenpäin ihastella itseään peilistä leveästi hymyillen. Koruissa on myös runsaasti valinnan varaa; kultaisia, kristalleja ja kultaan istutettuja timantteja monen muotoisena ja kokoisena. Niitä voidaan tilata asiakkaan toiveiden mukaan. Oman näköisensä korun voi löytää esimerkiksi sydämen tai vaikkapa tähden muotoisena. Omassa hampaassani sen sijaan komeilee kultainen koru, jossa on timantti. Hammaskorujen kestävyys on melko hyvä, koru voi kestää hampaan pinnalla muutamista viikoista jopa kymmeneen vuoteen. Hammaskoru voi siis olla hyvin pitkäikäinen ja sen saa myös halutessaan pois hammashoitolassa. Hinnat ovat myös kohtuulliset, ottaen huomioon, kuinka pitkän aikaa korusta voi nauttia. Hammaskorujen hinnat vaihtelevat euroon ja pelkkä korun asennus maksaa 25 euroa. Hammaskoru onkin oikein edullinen tapa hemmotella itseään erikoisella mutta myös pitkäkestoisella tavalla. Sillä nykyään harvat ehostukset kestävät kauemmin kuin muutaman kuukauden, esimerkiksi hiustenvärjäykset, kynsihuollot, solariumrusketukset yms. Hammaskoru on siisti tapa korostaa persoonallisuutta, ei muuta kuin hampaita korostamaan ja hymyä huulille! lokakuu/2005/

17 Lautasella... Tämän kertainen Kokki vieraamme on Comicossa työskentelevä Kokki Ruth Temisevä. Rude on 29 v. Lapinlahdelta lähtöisin oleva Ravintola-alan ammattilainen. Tätä kokkia kiehtoo alassa luovuus ja alati vaihtuvat trendit alalla. Vapaa-ajallaan Rude käy pohjoisessa kalalla ja vaeltamassa sekä tutkii venäläistä ruokakulttuuria. Erilaiset liha ja kala ruuat kuuluvat tämän kokin kotikeittöön erittäin olennaisena osana. Eräänä kauniina päivänä toimituksen herkkusuut koputtivat Ruden ovelle hyvin nälkäisinä... Elämä on kilpailemista Kilpailemisen vietti on jokaiselle tuttu. Jo nuoruusvuosina nappulat tai kortit lentelivät toisinaan pitkin seiniä. Eikä mikään ole muuttunut, vaikka ikääkin on tullut. Hermot eivät aina kestä vieläkään. Työelämässä kilpaileminen jatkuu. Totesin sen viimeksi kokkivierailullani Helsingissä. Pääkaupunki on vain suurentunut, ja panokset ravintolamaailmassa koventuneet. Voittoja on helppo lähteä tavoittelemaan, kun ihmismassaa ja ostovolyymia riittää. Silloin myös työpaikoista joutuu kamppailemaan. Välillä ruokalistoja lukiessaan ja juttuja kuunnellessaan ei voinut kuin ihmetellä, tehdäänkö ruokaa nykyään kollegoille vai asiakkaille. 17 ruoka Ruden tuliset rullat Raaka-aineet: (kahdelle) Feta juustoa 80g Katkarapuja 150g Sipulinvarsi 2kpl (tai purjoa 50g) Salsa 3 rkl Chilitahna 2 tl wrappejä 2 kpl paprika 1kpl yhden limen mehu mustapippuria 1. Ota kulho kaapista. Sijoita fetajuusto kulhoon ja hienonna muruiksi haarukalla. Käytäntö on osoittanut että valmiit fetakuutiot ovat huonompia tähän sillä ne ovat liian suolaisia. 2. Lisää joukkoon katkaravut. Katkarapujen eri sulattamis tavoista voisi kirjottaa kirjan. Laiskana toimittajanretkuna minä minä suosin sitä että jäiset katkikset laitetaan siivilään ja huudellaan hetki kylmällä vedellä ja annetaan sulaa rauhassa. Älä missään tapauksessa käytä sulattamiseen kuitenkaan kuumaa/kiehuvaa vettä sillä jos teet näin niin se on sama ku kävisit ostamassa kirjakaupasta pyyhekumin palasia ja tempoisit niitä naamariin. 3. Nasauta joukkoon sipulinvarret tai vaihtoehtoisesti purjo. Suositeltavaa on että pienit ko. ruoka-aineet aluksi hivenen pienemmiksi. Käytä luovuutta! 4. Parpikan pitää muuttaa myös olomuotoaan...tässä tapauksessa pienet kuutiot toimii parhaiten. Eli tartu faijas leukuun ja näytä paprikalle kumpi on vahvempi. 5. Puolita lime ja purista mehut joukkoon. JOs et tiedä miltä Lime näyttää niin tässä puoli huolimaton valotus. Oi kaunis lime olet kaunis kuin luumu ja yleensä vihreä kateudesta. Toivon että olisit drinkissäni aina ja iänkaikkisesti. 6. Lisää kulhoon vielä chilitahna, salsa ja mustapippurit. 7. Levitä syntynyttä tahnaa tortillan päälle reilusti ja rullaan. Samalla ku rullaan voit hyräillä biisiä tupakkirulla(ei pakollista). 8. leikkaa rulla puoliksi ja asettele lautaselle. 9. Paras hetkesi on koittanut. tunge rullaa kohti kitalakeasi ja murskaa leuoillasi. Rulla on erittäin tulinen joten lempijuomasi voi olla tarpeen. Napapiirillä kilpailemista on, mutta onneksi pienemmässä mittakaavassa. Kilpaillaan asiakkaista, ja kilpaillaan parhaista ideoista. Kaupunkilaiset ja hyvän ruoan ystävät ovat voineet todeta saman: Esimerkiksi erilaiset teemaviikot ovat levinnet niin kuin muillakin aloilla. Se on erinomainen kehityssuunta. Kilpailun varjopuolia ovat pettymykset ja selkäänpuukottajat. Molemmat on kestettävä rinta rottingilla. Jos usko omaan itseen ja omaan tuotteeseen ei horju epäonnistumisenkaan hetkellä, ainekset onnistumiseen joskus tulevaisuudessa, toisella kertaa, ovat jo hyvät. Sehän juuri on kilpailun suola: Joskus tulee pataan ja joskus saa fiilistellä keskellä ruusupuskia. Ravintola-ala ja palveluala ovat kaupungissamme merkittäviä työllistäjiä. Kilpailemisen myötä se mahdollisuudet onnistumisiin ja epäonnistumisiin ovat vain kasvaneet. Ravintolat panostavat, saneeraavat, lanseeraavat uusia tuotteita ja hakevat ideoita maailmalta. Kilpailun kautta on mahdollista saada osansa koko potista, joka toivottavasti on kasvamaan päin. Henkilökohtaisella tasolla kilpailuvietti ilmenee meissä eri tavoin. Kaikista ei ole itsensä haastajiksi, eikä siihen ole tarvettakaan. Monta rovaniemeläiskokkia ei ole kilpailuiden palkintokattiloilla näkynyt. Eivätkä tuomarit vedä aina kotiinpäin puheista huolimatta. Lahjakkaita ja ahkeria yksilösuorituksia löytyy meiltäkin. Hopeamitali ripustettiin maakuntakokkimme kaulaan. Tätä herkkua kansallisella tasolla harva saa maistaa. Muuten kilpailuosaaminen ja -rutiini ovat etelässä. Siellä menestys syntyy panostuksista, tietotaidosta ja sponsoreista, jotka kaikki edesauttavat matkaa maineeseen ja kunniaan. Kaikki eivät työyhteisössä voi eivätkä saa kilpailla. Ne, jotka uskaltavat leikkiin ryhtyä, ne myös palkitaan - tai sitten ei. Kunnia kaikille niille, jotka ravintola-alan kilpailuihin osallistuvat. Oppi ei kaada ojaan tässäkään asiassa. Itsekin kilpailin muutaman kerran, mutta pataanhan niissä kaikissa tuli. Jälleen kerran yksi hieno ruokailu kokemus on takana. Muistakaahan kaikki kokeilla Ruden tulisia rullia. Rullat sopivat erittäin hyvin niin lounaaksi, päivälliseksi kuin illan istujaistenkin hiukopalaksi. Testasimme rullia myös lämpimänä..noin minuutti mikrossa ja avot. Tervettä kilpailuhenkeä ja haasteellista syksyä, Tero Mäntykangas Kaikessa ruuanlaitossa on hyvää pitää mielessä se että ohjeita voi lukea joko kirjaimellisesti tai sinnepäin. Eli jos et esim. tykkää katkaravuista niin jätä ne pois tai korvaa jollain haluamallasi. Ole rehellinen omille makuhermoillesi mutta koettele ja kokeile niitä aina välillä!! /lokakuu/2005

18

19 19 gallub /lokakuu/2005

20