RATO 20 - Ympäristö ja rautatiealueet Koulutusmateriaali

Transkriptio

1 RATO 20 - Ympäristö ja rautatiealueet Koulutusmateriaali

2 RATO 20 YMPÄRISTÖ JA RAUTATIEALUEET Koulutuksen sisältö ohjeen laatimisen vaiheet ohjeen sisältö keskeinen ohjeistus luvuittain Kunnossapito

3 RATO 20 YMPÄRISTÖ JA RAUTATIEALUEET Ohjeen laatimisen vaiheet 2011 Esiselvitys Ohjeistustarpeet Ohjeen sisällön tarkentaminen Ohjeen laatiminen 2013 Ohje voimaan Tiedottaminen Koulutus Kunnossapito

4 RATO 20 YMPÄRISTÖ JA RAUTATIEALUEET Ohjeen sisältö 1. Huoltotiet 2. Lumen käsittely ja läjitys 3. Kuormausalueet 4. Rataympäristön suunnittelun periaatteet 5. Luiskat ja kallioleikkaukset 6. Rataympäristön hoidon periaatteet kunnossapitäjälle 7. Suojeltujen lajien säilymisen turvaaminen 8. Pintavedet 9. Hulevedet 10.Pohjavedet 11.Meluntorjunta 12.Tärinäntorjunta 13.Energiatehokkuus 14.Materiaalien käyttö ja kierrätys 15.Radanpidossa käytettävien kemikaalien tekniset toimitusehdot Kunnossapito

5 RATO 20 YMPÄRISTÖ JA RAUTATIEALUEET Ohjeen sisältö Muita RATOja laajempi asiakokonaisuus. Ohjeistuksen tarkkuus ja asioiden käsittelytapa vaihtelee jonkin verran luvuittain. Ohjeessa annetaan toimintaohjeita, kieltoja ja suosituksia. Kaikilta osin ei ole esitetty tarkkoja mittoja tai täsmällisiä piirustuksia. Kukin luku jakautuu karkeasti seuraaviin osaalueisiin: yleistä tietoa aiheesta tekniset ratkaisut, ohjeet ja kiellot kunnossapidossa huomioitavat asiat yhteenvetotaulukko Kunnossapito

6 RATO 20 YMPÄRISTÖ JA RAUTATIEALUEET Oheismateriaali Kunnossapidon tiivistelmä tarkoitettu erilliseksi muistilistaksi kunnossapitäjien käyttöön sisältää yhteenvedon ohjeen kunnossapitoa koskevista asioista aihepiirit käsitelty samassa järjestyksessä kuin varsinaisessa ohjeessa Kunnossapito

7 RATO 20 Ympäristö ja rautatiealueet Keskeinen ohjeistus luvuittain

8 Huoltotiet

9 Huoltotiet Ohje korvaa RATO 9 Tasoristeykset huoltoteitä koskevan osuuden (luku 9.8) ja koskee pääasiassa Liikenneviraston hallinnassa olevia huoltoteitä. Huoltoteinä käytetään mahdollisuuksien mukaan olemassa olevaa tieverkkoa. Uudet huoltotiet sijoitetaan pääsääntöisesti rautatiealueelle ja niiltä on oltava yhteys yleiseen tie- tai katuverkkoon. Yksiraiteisella radalla huoltotiet suunnitellaan vain radan toiselle puolelle, kaksiraiteisella radalla mielellään molemmille puolille. Huoltotie on yksikaistainen ja se varustetaan tarvittaessa kääntö- ja kohtauspaikoilla. Huoltotien päähän on sijoitettava kääntöpaikka, mikäli läpiajo ei ole mahdollista. Huoltotietä rakennettaessa pyritään hyödyntämään radan rakentamisessa ja kunnossapidossa syntyvää materiaalia. Huoltotiet ovat turvallisuussyistä vain radanpitäjän, kunnossapitäjän sekä tarvittaessa palo- ja pelastustoimen käytössä ja niille pääsy estetään lukittavin puomein. Huoltotien käyttö muihin tarkoituksiin arvioidaan tapauskohtaisesti ja se edellyttää radanpitäjän lupaa Kunnossapito

10 Kunnossapito

11 Kunnossapito

12 Huoltotiet Huoltotien sijainti suhteessa rataan, kun radan ja tien välissä on oja. Huoltotien minimileveys on 3,5 m. Huoltotien sijainti suhteessa rataan, kun huoltotie on kiinni ratapenkereessä. Huoltotien reunan etäisyys pääraiteen keskilinjasta tulee olla vähintään 4,5 m ja sivuraiteen keskilinjasta vähintään 3,5 m Kunnossapito

13 Huoltotiet Vesistöjen ylityksissä huoltotielle ei välttämättä tarvitse rakentaa siltaa. Vesistösillalle on kuitenkin oltava huoltoyhteys sillan molemmilta puolilta. Huoltotiet mitoitetaan yleensä nopeudelle km/h ja vähintään 3 tonnin akselipainolle. Jos huoltotiellä on esimerkiksi puutavaran ajoa, on sen kestettävä 10 tonnin akselipainoa paripyöräakselille. Huoltotien kuivatus suunnitellaan osana radan kuivatusta. Samoin on tarvittaessa tarkistettava radan stabiliteetti huoltotien suunnittelun yhteydessä. Ratahankkeessa tarvittavat työmaatiet on tarkoituksenmukaista suunnitella siten, että ne voivat rakennustyön jälkeen toimia huoltoteinä. Huoltotie on pidettävä ympäri vuoden maastokelpoisella henkilöautolla liikennöitävässä kunnossa. Huoltotiet aurataan, kun lunta on kertynyt yli 5 10 cm kohteesta ja kunnossapitosopimuksesta riippuen. Aurattavalle lumelle on oltava riittävästi tilaa. Jos ratalinjalla on tarvetta käyttää kiskopyörillä olevia työkoneita, on huoltoteiden varrelle erillisen tarkastelun perusteella suunniteltava radallenousupaikat. Radallenousupaikan on oltava puomitettu, jos sille johtavalla huoltotiellä ei ole puomia Kunnossapito

14 Huoltotiet Radallenousupaikan sijoittaminen turvaraiteelle. Radallenousupaikan sijoittaminen sivuraiteelle Kunnossapito

15 Lumen käsittely ja läjitys

16 Lumen käsittely ja läjitys Raidealueen lumitöissä noudatetaan lumityösuunnitelmaa ja palvelutasoluokitusta. Lumen käsittelyssä rautatiealueella on noudatettava radanpidon turvallisuusohjeita (TURO, 1/2012). Lunta ei saa läjittää siten, että heikennetään opastinten ja radan merkkien näkyvyyttä. Lumitöissä käytettävät menetelmät eivät saa aiheuttaa vaaraa rautatieliikenteelle eivätkä vaurioittaa laitteita tai rakenteita. On varmistettava, ettei lumenläjitysalueilla kasva uhanalaisia tai suojeltuja kasvi- tai eläinlajeja. Lumenläjitysalueet on pyrittävä sijoittamaan luokiteltujen pohjavesialueiden ulkopuolelle ja riittävän etäälle talousvesikaivoista (>~ m). Lumenläjitysalueiden sulamisvedet ohjataan alueen kuivatusojiin. Lumityöt on otettava suunnittelussa huomioon ja varattava niille riittävät alueet Kunnossapito

17 Kuormausalueet

18 Kuormausalueet Uusien tai laajennettavien kuormausalueiden vedenläpäisevyys- ja kantavuusominaisuudet selvitetään. Kuormausalueet pyritään sijoittamaan pohjavesialueiden ulkopuolelle. Kuormausalueista koituvia haittoja (melu, pöly, liikenne, tuulen lennättämät roskat yms.) voidaan vähentää alueiden oikealla sijoittelulla. Ratalain mukaan laadittavissa suunnitelmissa selvitetään meluvaikutukset ja tarvittaessa osoitetaan meluntorjuntatoimenpiteet Kunnossapito

19 Kuormausalueet Ajoreitti kuormausalueelle suunnitellaan mahdollisuuksien mukaan siten, ettei se kulje asuinalueen tai kaupungin keskustan läpi. Kuormausalueelle johtavien teiden soveltuvuus raskaalle liikenteelle tulee tarkistaa ja myös kuormausalueiden sisäiset tiet tulee kestää raskasta liikennettä. Kuormausalueiden kuivatus suunnitellaan toimivaksi. Kuormausalueiden vedet eivät saa kuormittaa ympäristön vesiä. Kuormausalueiden aitaamisen tarve selvitetään, jos on olemassa esimerkiksi turvallisuus- tai alueen väärinkäytön riski. Varastoinnin sijoittelussa huomioidaan paloturvallisuus. Toiminnassa ja kunnossapidossa kiinnitetään huomiota pölyhaittojen ja roskaantumisen torjuntaan sekä kuivatuksen ja mahdollisten aitojen tarkastuksiin ja huoltoon Kunnossapito

20 Kunnossapito

21 Rataympäristön suunnittelun periaatteet

22 Rataympäristön suunnittelun periaatteet - Maisema ja kulttuuriympäristö Rakentamisesta ja kunnossapidosta vastaavat urakoitsijat ovat velvollisia selvittämään toimenpidealueen arvokohteet ja ottamaan ne toiminnassaan huomioon. Liikenneviraston hallinnassa olevalle kulttuurihistoriallisesti arvokkaalle asema-alueelle tehtävien muutosten suunnittelun yhteydessä on tarvittaessa oltava yhteydessä museoviranomaisiin ja kuntaan. Suunnittelun aluksi asemaympäristöt on inventoitava riittävällä tarkkuudella ja laajuudella, ja ympäristöarvot on selvitettävä. Rataympäristöt luokitellaan kolmeen erilaiseen maisemajaksoon, jotka kuvaavat rataosuuden luonnetta ja merkitystä: 1.kaupunki- ja taajamajaksot 2. kulttuurihistoriallisesti arvokkaat asemaympäristöt ja kohteet 3. pitkät asumattomat tai haja-asutetut linjaosuudet. Rataympäristön suunnittelun periaatteet ja niiden kunnossapito perustuvat näiden jaksojen ominaisuuksiin Kunnossapito

23 Rataympäristön suunnittelun periaatteet - Kasvillisuus Kasvillisuus valitaan kohteen arvoluokituksen ja ympäristöön soveltuvuuden perusteella. Korkeaksi kasvavia puita ei istuteta 30 metriä lähemmäksi lähintä virroitusjohtoa (tai raiteen keskilinjaa). Lehtipuita ja -pensaita vältetään lehtikeliongelman vuoksi. Käytettävät pensaat ovat pääasiassa matalia tai keskikorkeita (0,5 2metriä). Lähtökohtaisesti käytetään havupuita ja -pensaita. Havupensaista pienikokoiset kääpiövuorimännyt ovat tavallista vuorimäntyä helppohoitoisempia. Lehtipensaita voidaan erikseen sovittaessa käyttää kaupunki- ja taajamajaksoilla, mikäli käytölle on erityisiä perusteita. Kasvivalinnassa otetaan huomioon maantieteelliset kasvillisuusvyöhykkeet. Istutuksissa ei käytetä vieraslajeja. Metsityksiin, vastapenkereisiin ja läjitysalueisiin käytettävien kasvilajien on sovelluttava kohteen maaperään ja ympäröivään kasvillisuuteen. Sorapintaisiksi jätettävät vastaluiskat edistävät paahdelajien syntyä ja leviämistä, mikäli olosuhteet muuten ovat niitä suosivia Kunnossapito

24 Rataympäristön suunnittelun periaatteet - Rakenteet, pinnat ja kalusteet Rakenteet toteutetaan kestävistä ja laadukkaista materiaaleista esteettömyysnormit huomioiden. Arvokkaissa asemaympäristöissä ja kaupunkikuvallisesti tärkeissä kohteissa aidan materiaali ja väritys on sovitettava muuhun ympäristöön. Laajoja vaaleita pintoja vältetään kunnossapidon hankaluuden vuoksi. Harvaanasutuilla linjaosuuksilla pinnoitteena käytetään pääosin soraa, sepeliä ja asfalttia. Taajama- ja kaupunkijaksojen kulkupinnoilla käytetään kovia materiaaleja kuten asfalttia ja betonikiveä, rautatiepuistikoissa myös kivituhkaa tai soraa. Kaupunkikeskustoissa ja asemaympäristöissä laiturialueille johtavat kulkupinnat voidaan toteuttaa myös luonnonkivellä. Kalusteille ja varusteille tehdään graffitisuojaus. Ne kiinnitetään alustaansa kiinteästi tai käytetään niin painavia malleja, ettei niitä voi siirtää. Kalusteiden tulee olla vaihdettavia ja niiden (myös varaosat) saatavuus tulee varmistaa. Roska-astioiden tulee olla valmistettu palamattomista materiaaleista Kunnossapito

25 Luiskat ja kallioleikkaukset

26 Luiskat ja kallioleikkaukset Ulkoluiskat rakennetaan kaltevuuteen 1:2 tai loivemmiksi eroosion vähentämiseksi. Jyrkemmät luiskat ( 1:1,5) hyväksytään vain poikkeustapauksissa, jolloin luiskien verhoiluun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Matalat kallioleikkaukset (alle 2 metriä) louhitaan kokonaan näkyvistä 1:2 kaltevuuteen. Maasto muotoillaan kivennäismaalla ja viimeistellään ympäristösuunnitelman mukaisesti vastaamaan jakson muita luiskia. Nurmetusta voidaan käyttää ulko- ja vastaluiskien verhoilussa kaltevuuteen 1:1,5 asti. Sitä jyrkemmät luiskat verhoillaan joko kivi- tai geomateriaaleilla. 5 metriä korkeampien kallioleikkausten keventämiseksi ja turvallisuuden lisäämiseksi käytettävien kalliohyllyjen leveyden on oltava vähintään 3 metriä. Kallioleikkauksissa hyödynnetään kivilajin luonnollisia lohkeamissuuntia (liuskeisuus, rakoilusuunnat). Mikäli porrastukset ovat riittävän leveät ajoneuvoja varten, niille täytyy päästä nousemaan maan pinnalta, jotta huoltotoimissa tarvittava kalusto saadaan ajettua niille. Pituuskaltevuus portaalle nousevassa luiskassa voi olla korkeintaan 1:5. Portaan pituuskaltevuuden tulee olla alle 5 % Kunnossapito

27 Metsähumuksen eli kuntan hyödyntäminen luiskien verhoilussa Kunnossapito

28 Luiskat ja kallioleikkaukset Periaatekuva kallioleikkauksen porrastuksesta. Tyyppipoikkileikkaus rata- ja vastapenkereestä luiskanimikkeineen Kunnossapito

29 Rataympäristön hoidon periaatteet kunnossapitäjälle

30 Rataympäristön hoidon periaatteet kunnossapitäjälle - Kasvillisuuden poisto Radan tukikerros ja jätkänpolku on pidettävä puhtaana kasveista. Kasvillisuus ei saa estää opastimien ja erilaisten merkkien näkyvyyttä. Rautatiealueelta ja sen ympäristöstä poistetaan kaikki puut, jotka saattavat kaatuessaan ylettyä radalle tai ajolankoihin (30 m radan keskilinjasta). Rautatiealueen ulkopuoliset puut poistetaan maanomistajan luvalla. Kaadettua puustoa ei saa sijoittaa tasoristeyksen näkemäalueelle. Tasoristeysalueilla vesakko poistetaan riittävän usein, jotta näkemät ovat koko ajan kunnossa. Kasvillisuuden vähimmäisetäisyys sähköradan jännitteellisistä osista sekä paluujohtimista on 2 metriä. Kunnossapitäjä huolehtii kasvillisuutta poistamalla, että huoltoa ja tarkastuksia vaativien rakenteiden ja laitteiden luo on esteetön pääsy. Rumpujen päät, sivu- ja muut ojat on pidettävä puhtaana niiden toimintaa haittaavasta kasvillisuudesta. Ratapenkereen sisäluiskat on turvallisuussyistä pidettävä puhtaana vesakosta Kunnossapito

31 Rataympäristön hoidon periaatteet kunnossapitäjälle - Kasvillisuuden poisto Vesakko poistetaan luiskista ja huoltoteiden ja rataluiskien välistä niittämällä palvelutasoluokan vaatimusten mukaisesti. Minimitaso on vähintään kaksi kertaa viidessä vuodessa. Niitto tehdään keski- tai loppukesällä. Paahdeympäristöjen niitto ajoitetaan elokuulle mikäli mahdollista. Jos kunnossapitäjä havaitsee vieraslajiesiintymän (esim. jättiputki, jättipalsami), hänen on tehtävä siitä ilmoitus rataisännöitsijälle ja paikalliselle ympäristöviranomaiselle. Luokitelluilla pohjavesialueilla ei saa käyttää torjunta-aineita, vaan torjunta tehdään mekaanisesti. Myös pohjavesialueiden ulkopuolella pitää huomioida yksityiset talousvesikaivot ja kaikkia alueita koskeva pohjaveden pilaamiskielto. Torjunta-aineiden käytössä noudatetaan aina kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteessa esitettyjä rajoituksia ja määräyksiä jotka vaihtelevat vaikuttavan aineen ja alueen herkkyyden mukaan. Lisäksi noudatetaan muita käyttörajoituksia. Ajantasainen tieto torjunta-aineiden käyttörajoituksista on ennen käyttöä tarkistettava Turvallisuus- ja kemikaaliviraston kasvinsuojeluainerekisteristä. Radanpidossa käytettävät kemikaalit on hyväksytettävä Liikennevirastolla Kunnossapito

32 Kunnossapito

33 Rataympäristön hoidon periaatteet kunnossapitäjälle - Rakenteet, varusteet, pinnat, meluesteet Rakenteiden, varusteiden ja kalusteiden kuntoa tarkkaillaan säännöllisten katselmusten avulla. Puutteet, poikkeamat ja muutokset raportoidaan kunnossapitosopimuksen mukaisesti. Pinnat pidetään puhtaina ja liukkaudentorjunnan tulee olla hoidettu (sähkörataympäristöissä ei saa käyttää suolaa). Niittyverhoiltujen meluvallien kunnossapidossa oleellisinta on estää niiden vesakoituminen. Oikein ajoitetut niitot edistävät niittyjen monimuotoisuuden kehittymistä. Niityn perustamisen jälkeen kunnossapito on normaalia intensiivisempää ensimmäiset kolme vuotta, mikä tulee ottaa suunnittelussa ja rakentamisessa huomioon. Metsitettävissä ja istutettavissa meluvalleissa taimien kasvuunlähdöstä on huolehdittava kolmen ensimmäisen kasvukauden aikana kitkemällä ja kastelemalla kasvustoa. Läpinäkyvien meluesteiden kunnossapitoon pätevät samat vaatimukset kuin rakenteisiin ja kalusteisiin. Läpinäkyvien muoviosien puhdistaminen tulee tehdä kyseiselle materiaalille tarkoitetulla pesuaineella, millä vältetään muovin harmaantuminen ja samentuminen Kunnossapito

34 Suojeltujen lajien säilymisen turvaaminen

35 Suojeltujen lajien säilymisen turvaaminen Määritelmä: suojellulla lajilla tarkoitetaan ohjeessa luonnonsuojelulailla ja - asetuksella rauhoitettuja lajeja, erityisesti suojeltavia lajeja sekä Luontodirektiivin mukaan suojeltuja lajeja. Suojeltuihin lajeihin ei saa kohdistua toimenpiteitä, jotka voivat vaarantaa lajin säilymisen kyseisellä alueella. Jos lajin säilyminen alueellaan vaarantuu, tarvitaan poikkeuslupa; se tarvitaan luontodirektiivin IVa ja IVb lajeille, rauhoitetuille lajeille, erityisesti suojelluille lajeille sekä suojelualueisiin kohdistuville toimenpiteille. Suojellun lajin elinympäristö suojataan aitaamalla tai merkitsemällä esiintymä Ympäristökohde-merkillä, jotta lajin säilyminen ei vaarannu. Suojausalueen kulmapisteiden koordinaatit tallennetaan ja kohde sijaintitietoineen talletetaan rataosan rekisteritietoihin. Urakoitsija vastaa suojeltuun lajiin kohdistuvien haittojen ehkäisy-, lieventämis- ja kompensaatiotoimien toteutuksesta ja seuraa niiden toteutusta rakentamisen aikana Kunnossapito

36 Suojeltujen lajien säilymisen turvaaminen Ympäristökohde-merkki. Taulun reuna ja teksti merkitään mustalla ja tausta valkoisella. Metrimäärä riippuu kyseessä olevan esiintymän laajuudesta Kunnossapito

37 Suojeltujen lajien säilymisen turvaaminen Kasvilajin siirtoistutuksen paikka merkitään ja istutuksen onnistumista seurataan vähintään vuoden ajan. Yksivuotisten kasvien kohdalla kerätään yksilönsiirron sijaan siemeniä ja kylvetään ne uudelle kasvupaikalle. Kylvön onnistumista seurataan. Suojellut simpukat siirretään niille soveltuvaan kohtaan joessa, mielellään rakentamiskohteesta yläjuoksuun haittojen minimoimiseksi. Siirto voi olla pysyvä (kompensaatio) tai väliaikainen. Siirron saa toteuttaa vain ELY-keskuksen luvalla. Räjäytys- ja paalutustyöt on tehtävä vesilintujen pesimisajan ( ) ulkopuolella, jos alueella on linnustollisia arvoja. Myös kalojen kutuajat (esim. taimen kutee loka-marraskuussa) on otettava huomioon. Yleensäkin rakentamistoimenpiteiden oikealla ajoittamisella voidaan huomattavasti ehkäistä mahdollisia haitallisia vaikutuksia eliöille. Kunnossapito: otettava huomioon Liikenneviraston toimittamat tiedot ympäristön erityiskohteista ja toimintarajoituksista Kunnossapito

38 Suojeltujen lajien säilymisen turvaaminen Suojellun lajin esiintymään kohdistuvat toimenpiteet suunnittelu- ja toteutusvaiheissa sekä niiden onnistumisen seuranta Kunnossapito

39 Suojeltujen lajien säilymisen turvaaminen Suojeltuihin lajeihin kohdistuvat vaikutukset ja esimerkkejä niiden ehkäisy-, lieventämis- ja kompensaatiotoimenpiteistä. (L = Lieventäminen, K = Kompensointi) Kunnossapito

40 Lajiston ja luontotyyppien huomioonottoa monella tasolla Kunnossapito

41 Pintavedet

42 Pintavedet Pintavesitarkasteluissa lähtökohtana ovat valuma-alueiden ja herkkien vesistökohteiden määrittely sekä riskien tunnistaminen; näiden pohjalta suunnitellaan ratkaisut haitallisten pintavesivaikutusten ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi. Suunnittelussa ollaan yleensä yhteydessä ympäristöviranomaiseen (kunta, ELY-keskus tai AVI) ja keskustellaan mahdollisista vaikutuksista ja lupatarpeista. Pintavesien tarkastelu on yleensä kytköksissä myös hule- ja pohjavesiin. Herkkien pintavesien valuma-alueilla kiintoainesta ja mahdollisesti ravinteita sisältävät hulevedet voidaan tarvittaessa suunnitella ohjattavaksi kosteikkojen, laskeutusaltaiden tai erotuskaivojen kautta maastoon. Haitta-aineista kuormittuneet vedet ohjataan jätevesiviemäriin. Kiskojen välissä ratapölkkyjen päällä käytetään imeytysmattoja kohteissa, joissa seisotetaan dieselvetokalustoa. Mattojen kuntoa tarkkaillaan ja matot vaihdetaan tarvittaessa. Rakentajan ja kunnossapitäjän velvollisuus on tarkkailla ojavesissä olevia silmämääräisiä poikkeavuuksia (esim. öljykalvo, lika-aineet, tulviminen) ja raportoida niistä Liikennevirastolle Kunnossapito

43 Pintavedet Pintavesistöjen herkät kohteet: - vettä otetaan talousvedeksi sellaisenaan, puhdistettuna tai tekopohjavedeksi imeytettynä - vedet kulkevat vesistöön, jossa on edellä mainittua vedenkäyttöä - vedet laskevat suoraan suojelualueille tai alue itsessään on suojelualuetta - vastaanottava vesistö on virkistys-, luonnon-, kulttuuri- tai maisemaarvoiltaan arvokas - vastaanottava vesistö on pieni tai vedenvaihtuvuus heikko Kunnossapito

44 Pintavedet Pintavesien suojelua voidaan rautatiealueiden välittömässä läheisyydessä ja vaikutuspiirissä edistää useilla tavoilla: - henkilöstön valistaminen, toimintaohjeet ja oikeat työmenetelmät (riskit on tiedostettava ja ne on osattava minimoida) - kaluston huolto ja tarkastukset - säiliöiden varoaltaat ja kaksoisseinämät, ylitäytön estimet - säiliöiden säännöllinen tarkastus - öljynerotuskaivot, -altaat ja -materiaalit - suojakalvot ja -rakenteet sekä läpäisemättömät pinnoitteet (suojaa ennemminkin maaperää ja pohjavettä) - suoja-altaat ratapihoilla, joiden kautta kuljetetaan kemikaaleja - imeytysmateriaalit riskitoimintojen alueilla helposti saatavilla - hulevesien hallinta - vesien tarkkailu (yleensä tarkkailtavaa parametria, määritellään tapauskohtaisesti tarkemmin). Mainituilla tavoilla suojataan myös maaperää ja pohjavettä. Suojaamisessa korostetaan ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä ja varautumista Kunnossapito

45 Pintavedet Esimerkki tehokkaasta öljynerotinlaitteistosta ja öljynerotusaltaasta. Näitä käytetään kohteissa, joissa öljyonnettomuuden tai vuotojen vaara on ilmeinen ja lähellä on herkkiä pintavesistöjä tai vedenhankinnan kannalta tärkeä pohjavesialue Kunnossapito

46 Hulevedet

47 Hulevedet Hulevesi on maan ja rakenteiden pinnoilta, rakennusten katoilta tai muilta vastaavilta pinnoilta pois johdettavaa sade- ja sulamisvettä. Myös sammutusvedet ja esim. katujen pesuvedet ovat hulevesiä. Hulevesiasiat ovat liittyvät läheisesti kuivatukseen sekä pinta- ja pohjavesiin. Jo suunnitteluvaiheessa on tunnistettava hulevesien hallinnan kohteet ja tarpeet. Uudishankkeissa herkillä vesistöalueilla ja hulevesien hallinnan erityiskohteissa on laadittava erillinen hulevesien hallintasuunnitelma alueellisen ympäristöviranomaisen kanssa sovittavassa laajuudessa. - Taajama-alueilla korostuu määrällinen hulevesien hallinta, jonka ratkaisuja ovat mm. hulevesien imeytys, viivytysaltaat ja -lammikot sekä uomien kynnystäminen. - Harvaan asutuilla alueilla korostuu laadullinen hulevesien hallinta, jonka ratkaisuja ovat mm. hulevesien imeytys, suodattaminen, laskeuttaminen ja kosteikot. Kohteissa, joissa hulevesiin sekoittuu runsaasti kiintoainesta, vedet ohjataan maastoon laskeutusaltaan/-altaiden kautta. Haitta-ainepitoisia vesiä ei saa imeyttää. Hulevesien hallintaratkaisut edellyttävät toimiakseen säännöllistä kunnossapitoa, mm. ruoppausta, lietteen ja kuolleen kasvillisuuden poistamista sekä järjestelmän toimivuudesta huolehtimista Kunnossapito

48 Hulevesien käsittely laskeutusaltaassa ennen purkamista herkkään vesistökohteeseen. Laskeutusaltaan tarkoitus on laskeuttaa kiintoainesta altaan pohjalle. Virtaaman tasaantuminen myös vähentää eroosiota purkureitillä. Laskeutusaltaan sijasta voidaan hulevesiä käsitellä myös kosteikossa, jossa monipuolinen biologinen toiminta edesauttaa kuormitteisten hulevesien puhdistumista. Kohteissa, jossa tilaa on vähän, ojiin voidaan muodostaa allasketjua tai pohjakynnyksiä. Rakentamismassojen läjitysalueiden yhteyteen on suositeltavaa rakentaa puhdistusvaikutteisia kosteikkoja erityisesti alueilla, joilla purkuyhteys vesistöön on lyhyt tai vastaanottavan vesistön ominaisuudet ovat poikkeukselliset Kunnossapito

49 Kunnossapito

50 Hulevedet Uutta lisämateriaalia - Teiden ja ratojen kuivatuksen suunnittelun ohje (Liikenneviraston ohjeita 5/2013) - Geotekniikan käsikirja, Pohjaveden hallinta alikulkupaikoilla (Liikenneviraston oppaita 1/2013) - Hulevesiopas (Kuntaliitto 2012) Kunnossapito

51 Pohjavedet

52 Pohjavedet Pohjaveden suojelu korostuu luokitelluilla pohjavesialueilla ja varsinkin vedenottamoiden ja kaivojen läheisyydessä. Pohjaveden pilaamiskielto on kuitenkin huomioitava myös luokiteltujen pohjavesialueiden ulkopuolella. Uudistushankkeissa edellytetään usein kaivokartoitusta (~ m säteellä). Joillekin vedenottamoille on haettu vesioikeudelliset suoja-alueet, joilla toiminta voi olla rajoitettua tai edellytyksenä on erillinen lupa tietyille toiminnoille (määritelty suojaaluemääräyksissä). Toiminnanharjoittajan tulee olla tietoinen myös mahdollisista pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien edellyttämistä toimenpiteistä pohjaveden suojelemiseksi. Haitallisia aineita sisältävien materiaalien varastointi ja käsittely sijoitetaan pohjavesialueiden ulkopuolelle. Jos se ei ole mahdollista, varastointi-/ käsittelyalue suojataan tiiviillä pinnoitteella. Vedet ohjataan jätevesiviemäriin tai tiiviiksi vuorattua ojaa tai putkea pitkin pois pohjavesialueelta (sulkumahdollisuus). Kuivatusvedet tulisi saada lyhintä reittiä pois pohjavesialueelta. Rakennus- ja perusparannushankkeissa selvitetään pohjaveden suojaustarve vedenottajien ja/tai alueellisen ELY-keskuksen kanssa. Luokitelluilla pohjavesialueilla ei käytetä torjunta-aineita. Kasvillisuus poistetaan mekaanisesti Kunnossapito

53 Pohjavedet Rautatiealueella ja sen läheisyydessä pohjaveden kannalta haavoittuvimpia kohteita ovat: - ratapihat ja seisontaraiteet (vuotoriski kemikaalivaunuja seisotettaessa, dieselvetureita tankattaessa, onnettomuusriski vaihteissa) - terminaali- ja kuormausalueet (vuoto- ja onnettomuusriski) - kyllästettyjen ratapölkkyjen käsittely- ja varastointialueet - alikulut, jotka ulottuvat lähelle pohjaveden pintaa tai sen alapuolelle - tasoristeykset (onnettomuusriski) - tunnelit - paikoitusalueet (polttoaine- ja öljyvuodot, liukkaudentorjunta) - lumen läjitysalueet (pohjaveden määrä- ja koostumusmuutokset mahdollisia) - muuntajat (sisältävät öljyä) - pohjavedenpinnan alenemiselle ja siitä johtuville painumille herkät alueet - rakentamisen ja kunnostamisen alueet Kunnossapito

54 Kunnossapito

55 Kunnossapito

56 Pohjavedet Pohjaveden suojelun ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä: - kaluston säännöllinen tarkastus ja huolto - mahdollisuuksien mukaan vältetään sijoittamasta riskiä aiheuttavia toimintoja luokitelluille pohjavesialueille - vältetään varastoimasta ja käsittelemästä haitallisia aineita pohjavesialueilla ja talousvesikaivojen läheisyydessä - rautatiealueilla toimivien rakentajien, kunnossapitäjien sekä varasto- ja lastausalueilla toimivien henkilöiden valistaminen - selkeät ohjeet onnettomuustapauksissa ja henkilöstön perehdyttäminen niihin, harjoitukset onnettomuustapausten varalta - haitallisten vaikutusten torjuntaan liittyvä kalusto ja materiaalit ovat nopeasti saatavilla - kuivatus- ja hulevesijärjestelmien säännöllinen tarkastus ja huolto - pohjaveden laadun ja määrän tarkkailu (pohjavesiputket ja yksityiset talousvesikaivot) Kunnossapito

57 Pohjavedet Pohjavedelle haittoja ehkäiseviä teknisiä ratkaisuja: - erotuskaivot ja altaat sekä laskeutusaltaat - Suojakalvot, pohjaveden suojausrakenteet sekä läpäisemättömät pinnoitteet alueilla, joissa onnettomuusriski on koholla ja/tai joissa ympäristölle haitallisia aineita käsitellään - kaksoisvaipalliset tai altaalla varustetut polttoainesäiliöt ja ylitäytön estimet - suoja-altaat kemikaaliratapihoilla (vuotavat vaunut ohjataan suoja-altaiden päälle) - imeytysmateriaalit riskitoimintojen alueilla ja imeytysmatot kiskojen välissä kohteissa, joissa seisotetaan dieselvetokalustoa (vaihto riittävän usein) Kunnossapito

58 Pohjavedet Muut pohjaveden erityiskohteet: - paineellisen pohjaveden alueet - alikulkupaikat - tunnelit ja syvät leikkaukset - massanvaihtokohteet - maaperän lujituskohteet (esim. paalutus ja stabiloinnit ja niiden mahdollinen vaikutus pohjaveteen). Pohjaveden tarkkailussa peruspakettina yleensä: pinnantaso, aistinvaraiset havainnot, lämpötila, ph, sähkönjohtavuus, sameus, väri, kemiallinen hapenkulutus, nitriitti-, nitraatti- ja ammoniumtyppi, kokonaistyppi, happi, kloridi, rauta, mangaani, mineraaliöljyt. Tarkkailtavat asiat määritellään kuitenkin tapauskohtaisesti Kunnossapito

59 Pohjavesialueen maastoon merkintä Pohjavesialueilla yleisesti käytettävä merkki, jota voidaan käyttää myös rautatiealueilla pohjavesialueiden merkitsemiseen. Tasavälein asennettavan merkin asemesta voidaan käyttää pohjavesialueen rajoille asennettavaa merkkiä, jossa osoitetaan radan pituus pohjavesialueen sisällä tai vaihtoehtoisesti ratakilometriväli Kunnossapito

60 Pohjaveden suojaus Pohjaveden suojauksen rakentamista ratarakenteisiin harkitaan käytännössä vain I- ja II-luokan pohjavesialueilla, joissa tapahtuu uuden radan rakentamista tai vanhan radan uusimista. Näissäkään suojausta ei lähtökohtaisesti toteuteta suorilla ratalinjoilla, vaan kohteissa, joissa onnettomuus- tai vuotoriski on merkittävä. Suojausta harkitaan asennettavaksi yleensä seuraavissa tapauksissa: - luokitelluilla pohjavesialueilla olevilla ohitusraiteilla, joilla ajoittain seisotetaan kemikaalivaunuja - luokitelluilla pohjavesialueilla sijaitsevilla ratapihoilla, joilla seisotetaan kemikaalivaunuja (pelkkä läpikulku ei välttämättä lisää riskiä) - vedenottamoiden suoja-alueilla, joiden suoja-aluemääräyksissä edellytetään pohja-veden suojauksen rakentamista uusille rakennettaville väylille - paikoitusalueilla, jos sitä on edellytetty vedenottamon suojaaluemääräyksissä. Pohjaveden suojausalue on merkittävä maastoon, jotta se voidaan huomioida kunnossapidossa tai esimerkiksi pelastustoimissa Kunnossapito

61 Pohjaveden suojaus Bentoniittimaton ja ohutmuovin yhdistelmä radan rakenteessa eristyskerroksen alaosassa yksiraiteisella radalla. Uudelle lisäraiteelle rakennettava bentoniittimaton ja ohutmuovin yhdistelmä eristyskerroksen sisässä käyttäen erillistä suojavallia radan reunalla Kunnossapito

62 Meluntorjunta

63 Meluntorjunta: yleistä, meluvallit Myös ohjeet: Rautateiden meluesteet B11 (Ratahallintokeskus 2004) ja Matalat meluesteet raidemelun torjunnassa (Ratahallintokeskus 2009). Meluvalleista ja -aidoista ei saa liueta tai suotautua maaperään tai pohjaveteen haitallisia aineita. Tarvittaessa on tehtävä analyysejä materiaalien soveltuvuudeksi meluesterakenteeksi. Yleensä valli on halvempi rakentaa kuin muut vaihtoehdot, erityisesti jos käytössä on ylijäämämaita. Lisäksi se on ääntä absorboiva ja usein sovitettavissa maisemaan. Meluvalliin liittyvät ilkivaltaongelmat ovat pieniä. Ongelmana suuri tilantarve sekä ulkonäköhaitat, jos kasvillisuutta ei hoideta. Meluvallit sovitetaan ympäristöön ja niiden suunnittelussa huomioidaan tilatarve ja pohjaolosuhteet. Suunniteltaessa meluvallia pehmeikölle, tulee aina tehdä geotekninen tarkastelu. Rakentamisessa käytetään ensisijaisesti kitkamaata. Kevytsorasta, kevyestä tuhkasta, autonrenkaista tai vastaavista kevytmateriaaleista rakennettuja meluvalleja istutettaessa kasvualustakerroksen on oltava riittävä ja se on eristettävä täyttömateriaalista. Orgaanista ainesta ei saa olla > 5 %. Erilaisista uusiomateriaaleista tehtävä meluvalli voi vaatia ympäristöluvan ja jälkitarkkailun Kunnossapito

64 Meluntorjunta: meluvallit Meluvallien istutuksissa ei käytetä lehtipuita eikä vieraslajeja. Meluvalliin tulee suunnitella rakenteen kuivatus. Istutettavilla alustoilla luiskatuennassa käytettäviä keinoja ovat lujitteet, sidonta- tai eroosiomatot tai jyrkkiin luiskiin soveltuva kasvualusta. Meluvallien kunnossapito pitää huomioida jo suunnitteluvaiheessa. Periaatekuva meluvallista, luiskakaltevuuksista ja kasvillisuudesta Kunnossapito

65 Meluntorjunta: meluvallit Esimerkkejä erilaisten meluvallien tilantarpeesta Kunnossapito

66 Meluntorjunta: meluvallin ja -aidan limittäminen Periaatekuva meluvallin ja aidan limittämisestä Kunnossapito

67 Meluntorjunta: läpinäkyvät aidat Läpinäkyviä meluaitojen käyttökohteita ovat pääasiallisesti vesistösillat sekä asema- ja liikennepaikka-alueet. Myös erityisen merkittävillä kulttuurimaisemaosuuksilla voidaan esteen läpinäkyvyyttä harkita. Läpinäkyvissä meluesteissä: - materiaaleina käytetään lasia tai muovia - materiaali hyväksytetään tapauskohtaisesti Liikennevirastolla - on huomioitava erilaisten materiaalien lämpölaajeneminen - on huomioitava valon heijastuminen - suunnittelussa sovelletaan samoja rakenteellisia vaatimuksia kuin muillekin meluesteille - osien tulee olla vaihdettavissa ilman että kokonaista seinäelementtiä pitää vaihtaa. Läpinäkyvien elementtien on oltava reunahiottuja, käytettävien tiivisteiden, alusnauhojen ja silikonimassojen on oltava hyväksyttyjä materiaaleja ja säänkestäviä Kunnossapito

68 Meluntorjunta: Läpinäkyvät aidat Meluesteen osien irtoaminen ja putoaminen sillalla tai oleskelupaikan läheisyydessä on estettävä. Elementit eivät saa olla kosketuksissa metallisiin tukirakenteisiin. On huomioitava eri materiaalien erilainen lämpölaajeneminen. Näkymät matalalattiavaunusta vs. meluaita ja sen läpinäkyvä yläosa Kunnossapito

69 Meluntorjunta: kiskonhionta Kiskonhionnalla (kulkupinnan koneistus) voidaan saavuttaa 2 6 db(a) vaimennus. Kiskonhionnalla saavutettava melunvaimennus edellyttää hionnan toistamista noin 4 6 vuoden välein riippuen liikenteestä ja kiskoteräslaadusta. Kiskonhionta vähentää myös kitkaa ja siten junan kulkuvastusta. Kiskonhiontaa melunvaimennuskeinona käytettäessä on suositeltavaa tehdä akustinen viimeistelyhionta. Kiskonhionnalla ei voida vaikuttaa kaarrekirskuntaan. Kiskonhionnalle vaihtoehtoisia menetelmiä ovat kiskonjyrsintä ja -höyläys, jotka ovat kiskonhiontaa kustannustehokkaampia menetelmiä, kun aineenpoisto tarve on noin 1 mm tai suurempi Kunnossapito

70 Meluntorjuntakeinojen vertailu Torjuntakeino Edut Haitat Kiskonhionta Edullinen Näkymätön meluntorjuntakeino, ei aiheuta näkymäestettä Parantaa koko alueen melutilannetta (toimii lähellä ja kaukana) Hionta on uusittava suhteellisen usein Torjuntava ikutus (db) 2 6 Lähellä rataa sijaitseva este voi haitata huolto- ja korjaustöitä Matala melueste Edullinen Mahtuu pieneen tilaan Voidaan rakentaa raiteiden väliin Tehokas Torjuntavaikutusta ei voida tehostaa korottamalla estettä, esteellä maksimikorkeus Mitoittaminen ja torjuntatehokkuuden arviointi haastavaa 5 10 Vähäiset maisemalliset vaikutukset Estää radalta poistumisen, heikentäen työturvallisuutta Hankaloittaa talvikunnossapitoa Kallis Meluaita Tehokas Mahtuu pieneen tilaan Korvaa muun aitarakenteen (synergiaedut) Estää näkyvyyttä, saattaa varjostaa pihaa Herkkä ilkivallalle Aiheuttaa haitallisia maisemavaikutuksia 5 15 Meluvalli Edullinen, jos massat saadaan läheltä Helppo sovittaa maastoon Ei merkittävää ilkivaltaongelmaa Vie paljon tilaa Vaatii säännöllistä hoitoa Kallis toteuttaa pehmeikölle Aiheuttaa haitallisia maisemavaikutuksia Kunnossapito

71 Tärinäntorjunta

72 Tärinäntorjunta Tärinäntorjuntamenetelmät perustuvat joko tärinän etenemisen rajoittamiseen herätteen ja vastaanottajan välillä tai radan ja sen lähiympäristön rakenteen jäykistämiseen siten, ettei tärinä alueella leviä. Maan alle sijoitettavilla seinillä katkaistaan tärinän eteneminen kohteesta vastaanottajaan. Massa- ja pilaristabilointien tehtävä on mm. jäykistää radan alla olevaa maaperää siten, että tärinää aiheuttavat palautuvat muodonmuutokset olisivat mahdollisimman pieniä radan alla ja ympäristössä. Tärinäntorjuntarakenteen kunnossapito ja rakenteiden mahdollisten vaurioiden tunnistaminen on ongelmallista. Tärinäesteet ovat pääosin sijoitettu maan, kiskojen tai raidesepelin alle, joten mahdollisten vaurioiden silmämääräinen tarkastelu ei ole mahdollista. Tärinäntorjuntatoimenpiteiden tarpeen määrittämisessä ja mitoittamisessa noudatetaan RATO 3 ohjeessa esitettyä värähtelyluokitusta Tärinämittaukset ja -selvitys tehdään VTT:n tiedotteen 2569 (2011) Ohjeita liikennetärinän arviointiin mukaisesti Tärinäntorjuntaratkaisut on tutkittava ja suunniteltava tapauskohtaisesti Kunnossapito

73 Torjuntakeino Edut Haitat Torjuntavaikutus Tärinäntorjunta Pilaristabiloitu tärinänvaimennusseinä Hyvä vaimennusteho lähellä ja kaukana rataa Seinä on mahdollista rakentaa myös liikennöidyn radan viereen Seinän korkeus voi olla yli 20 metriä Vaatii tilaa Kallis Mitoitukseen ei toistaiseksi yleisiä suunnitteluohjeita, rakenne on suunniteltava kohdekohtaisesti Pilaristabilointi voi heikentää tilapäisesti radan stabiliteettia Vaimennusteho heikkenee etäisyyden kasvaessa Asennus vaatii valvontaa Asennuksesta voi aiheutua melu- ja tärinähaittaa lähialueen asukkaille seinän välittömässä läheisyydessä % etäisyyden kasvaessa suhteellinen vaimennus heikompaa Kallis, raaka-aineen hinta vaihtelee Ei vaadi runsaasti tilaa Radan läheisyydessä vaakasuuntaisen värähtelyn vaimennus heikko Teräsponteista valmistettu tärinäseinä Hyvä vaimennusteho (pystykomponentti) radan läheisyydessä Seinä on mahdollista rakentaa myös liikennöidyn radan viereen Vaimennusteho heikkenee etäisyyden kasvaessa Mitoitukseen ei toistaiseksi yleisiä suunnitteluohjeita, rakenne on suunniteltava kohdekohtaisesti Nykytietämyksen mukaan vaatii todennäköisesti rakenteen jäykistämistä pituussuunnassa seinän välittömässä läheisyydessä % etäisyyden kasvaessa suhteellinen vaimennus heikompaa Nopea asentaa Enimmäiskorkeus m Asennuksesta voi aiheutua melu- ja tärinähaittaa lähialueen asukkaille Pohjamaan pilaristabilointi Rajoitettu käyttö; ei sovellu yli 6 8 metrin syvyisille pehmeiköille Toteuttaminen liikennöidylle radalle hankalaa Vähäisesti kokemusta, vaatii tutkimusta /kehittämistä Massanvaihto Toimii kohteissa, joissa vain ohut kerros pehmeää pintamaata Mahdoton syvien pehmeikköjen kohteissa % Erittäin hyvä vaimennusteho Paalulaatta radan 73 Kunnossapito Kallis alla Tiedossa olevista Toteuttaminen liikennöidylle radalle hankalaa vaimennuskeinoista tehokkain %

74 Energiatehokkuus

75 Energiatehokkuus Kaikessa toiminnassa on otettava huomioon sekä radanpidon energiankulutus että mahdollisuus energiatehokkaaseen liikennöintiin. Opastimien sijoittamista jyrkkiin mäkiin tulee välttää. Asemien kohdilla radan korkeusviiva on mahdollisuuksien mukaan suunniteltava siten, että se on asemalle tultaessa nouseva ja asemalta lähdettäessä laskeva. Radanpitäjän hallinnoimien rakennusten suunnittelussa, rakentamisessa, käytössä ja kunnossapidossa otetaan huomioon energiatehokkuus. Vaihteiden harjaus ja fyysinen puhdistus ovat ensisijaisia kunnossapitotoimenpiteitä. Vaihteenlämmitys on vasta toissijainen kunnossapitokeino. Vaihteenlämmitys otettava pois käytöstä huhti- ja lokakuun välisenä aikana. Vaihdelämmitys kytketään päälle vain sääolosuhteiden niin vaatiessa. Esimerkiksi kovalla pakkasella vaihteenlämmitys on kytkettävä pois päältä, mikäli ei sada lunta tai tuule niin, että lumi pöllyää merkittävästi. Kieli- ja tankokuoppalämmitys on erotettava muusta ohjauksesta niin, että ne kytkeytyvät päälle vain lumisateella tai kauko-ohjauksen pyytäessä tehostettua lämmitystä Kunnossapito

76 Energiatehokkuus Matkustaja-alueilla ja järjestelyratapihoilla valaistuksen huoltokierros kolme (3) kertaa vuodessa ja muilla alueilla tarkastus kaksi (2) kertaa vuodessa. Valaistuksen huoltotoimenpiteisiin kuuluvat lampunvaihdot, valaisimien pesu, rikkoutuneiden komponenttien vaihdot ja suuntauksen tarkistus. Myös hämäräkytkimien toiminta tarkistetaan. Ryhmävaihto suoritetaan suurpainenatriumlampuille h:n ja monimetallilampuille h:n välein. Järjestelyratapihoilla ryhmävaihto suoritetaan kaikille lampputyypeille h:n välein. Muiden lampputyyppien ryhmävaihto suoritetaan kohteeseen laaditun huolto-ohjeen mukaan. Yksittäisvaihto on suoritettava, jos vähintään 10 % alueen valaisimista on viallisia. Lampunvaihdon yhteydessä vaihdetaan havaitut vialliset kuvut, kuristimet, sytyttimet ja kondensaattorit sekä suoritetaan valaisimen pesu ja puhdistus. Lamppujen vaihdosta on pidettävä tietokantaa Valaistuksesta lisää Valaistuksen suunnitteluohjeessa (Ratahallintokeskus 2009) Kunnossapito

77 Materiaalien käyttö ja kierrätys

78 Materiaalien käyttö ja kierrätys (1/2) Materiaalien käytön on oltava tehokasta ja elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset pyrittävä minimoimaan. Materiaalit käytetään mahdollisuuksien mukaan uudestaan. Materiaalit, joita ei voida käyttää uudelleen, hyödynnetään tai kierrätetään ympäristö- ja turvallisuusnäkökohdat huomioon ottaen. Materiaalit toimitetaan uudelleenkäyttöön mahdollisimman nopeasti, jottei varastointi vähennä niiden käyttökelpoisuutta. Puisiin valaistuspylväisiin merkitään käytetty kyllästysaine, mikäli kyllästysaineena ei ole kreosootti tai CCA. Merkinnän on säilyttävä vähintään 30 vuotta. Puisten ratapölkkyjen kierron on oltava mahdollisimman nopea (varastointi max. ½ v). Betonipölkkyjen varastointikentät pitäisi saada hyvien liikenneyhteyksien ääreen. Välivarastointi saa kestää enintään 3 v Kunnossapito

79 Materiaalien käyttö ja kierrätys (2/2) Tavoitteena on käytöstä poistettujen betonisten ratapölkkyjen uusiokäyttö ja kierrätys. Mahdollisia uusiokäytön muotoja ovat: - hyväkuntoisten ja käyttökelpoisten betonipölkkyjen uudelleen käyttö vähemmän liikennöidyillä rataosuuksilla - pölkkyjen murskaus tai pulverointi ja hyötykäyttö maanrakennusprojekteissa lähialueella / kohtuullisen kuljetusetäisyyden päässä. Betonimursketta voidaan käyttää myös esim. huoltoteiden pohjiin Polttoaineiden ja nestemäisten kemikaalien sidontaan käytetään kaupallisesti saatavia imeytysjauheita, -turpeita ja -mattoja. Tuotevalikoima on laaja, ja tarkempia tietoja on saatavissa tuotteiden toimittajilta. Imeytysmattoja käytetään alueilla, joilla seisotetaan dieselvetokalustoa. Imeytysmatot asennetaan kiskojen väliin, pölkkyjen päälle. Matot on uusittava valmistajan ohjeiden mukaan. Kunnossapitäjä vastaa radan investointitöissä purettujen turvalaitemateriaalien uudelleenkäytön arvioinnista ja lajittelusta, varastoinnista sekä tietojen toimittamisesta Liikenneviraston materiaalihallintajärjestelmään Kunnossapito

80 Radanpidossa käytettävien kemikaalien tekniset toimitusehdot

81 Radanpidossa käytettävien kemikaalien tekniset toimitusehdot Radanpidossa ei saa käyttää aineita, joista ei ole asianmukaisia käyttöturvallisuustiedotetta ja varoitusmerkintöjä tai niitä vastaavia tietoja. Radanpidossa käytettävät aineet on varastoitava turvallisesti ja niiden käsittelyn on oltava ohjeenmukaista. Aineet on säilytettävä alkuperäisissä pakkauksissa, jotka on merkitty asianmukaisella tavalla käyttö- ja turvallisuusohjeineen. Aineet tai niistä mahdollisesti aiheutuvat päästöt eivät saa aiheuttaa tapaturmia tai terveyden menettämisen vaaraa käyttäjilleen, ulkopuolisille eikä ympäristölle. Aineen valmistajan tai toimittajan on annettava vähintään pakkausmerkinnät, käyttöturvallisuustiedote, käyttöohje sekä ohjeet aineen hävittämistä varten. Aineen on oltava viranomaisen hyväksymiä ja täytettävä tilaajan asettamat laatuvaatimukset. Tilaajan niin vaatiessa uudelle aineelle on hankittava käyttölupa Liikenneviraston Väylätekniikkaosastolta. Toimituserän mukana on oltava lähetysluettelo ja muut asianomaiset paperit (vastaanottaja tarkastaa) Kunnossapito