SOSIAALITURVA 14/04. Kohti sosiaalista Eurooppaa vai markkinoiden ylivaltaa?

Transkriptio

1 SOSIAALITURVA 14/04 Kohti sosiaalista Eurooppaa vai markkinoiden ylivaltaa?

2 Pääkirjoitus 20. syyskuuta 2004 Osaamiskeskusten valtionavustus tehtävien mukaiseksi Sosiaalialan osaamiskeskukset ovat toimineet kolmisen vuotta. Niitä alettiin suunnitella vuonna 2001 määräaikaisten suunnittelijoiden voimin. Nyt keskuksissa on jonkin verran vakituista henkilöstöä ja toiminta alkaa vakiintua. Kahdeksan alueellista osaamiskeskusta ja valtakunnallinen ruotsinkielinen osaamiskeskus ovat yhteisistä, osaamiskeskuslaissa määritellyistä, tehtävistään huolimatta hyvin erilaisia. Oman alueen tarpeista on syntynyt erilaisia painotuksia ja organisointitapoja. Osaamiskeskuksilta odotetaan paljon. Niille on laissa sosiaalialan osaamiskeskustoiminnasta määrätty tehtäviksi muun muassa sosiaalialalla tarvittavan asiantuntemuksen kehittyminen ja välittyminen sekä tutkimuksen, koulutuksen ja käytännön yhteistyön helpottaminen. Sosiaalialan kehittämisohjelmassa osaamiskeskukset ovat saaneet tukun uusia valtakunnallisia tehtäviä.yksi tehtävä on neuvotella alueen kuntien kanssa palvelurakenteen ja toimintojen kehittämisestä ja laatia toimintaohjelmia asian eteenpäin viemiseksi.yhdessä kuntien ja paraikaa palkattavien seutukehittäjien kanssa pitäisi luoda seudullisia kehittämisyksiköitä. Lukuisista valtakunnallisesti määräytyvistä tehtävistä huolimatta osaamiskeskuksille on elintärkeää palvella omaa maantieteellistä ja kielialuettaan. Jos oma osaamiskeskus ja sen tavoitteet tuntuvat alueen kunnista ja muista toimijoista vierailta, ne eivät lähde täysin rinnoin yhteistyöhön. Kaikki valtakunnalliset painotukset eivät välttämättä sovi jokaiselle alueelle. Osaamiskeskukset saavat perusrahoituksensa valtion budjetista. Se kattaa prosenttia menoista ja riittää toiminnan pyörittämiseen muutaman vakituisen työntekijän voimin. Perusrahoitukseen on toivottu lisäystä joka vuosi, mutta sitä ei ole tullut. Osaamiskeskukset joutuvatkin pitkälti hoitamaan tehtäviään projektirahoituksella. Projektirahan hankkiminen ja hankkeiden koordinointi ja hallinnointi vievät voimia ja aikaa. Kaikkia laajoja tehtäviä ei pysty hoitamaan projektirahalla. Vaarana on, että osaamiskeskuksista kehittyy hankehakemuksia suoltavia yksiköitä. Suurempi perusrahoitus antaisi rauhan keskittyä kehittämään sosiaalialaa pitkäjänteiseen kehittämiseenhän osaamiskeskustoiminnalla pyritään. Ruotsissa alueellisia ja paikallisia sosiaalialan tutkimus- ja kehittämisyksiköitä on arvosteltu siitä, että ne ovat toteuttaneet enimmäkseen yksittäisiä tutkimushankkeita ja koulutustilaisuuksia. Pitkän linjan kehittäminen ja tiedonmuodostus puuttuvat. Suomessakin yksittäisten projektien toteuttaminen vie helposti samaan lopputulokseen.työn tulokset saattavat jäädä sirpaleina projekteihin. Erja Saarinen SOSIAALITURVA 14/ vsk Perustettu 1912 Ilmestyy 19 kertaa vuonna 2004 Julkaisija Huoltaja-säätiö Säätiö edistää ja tukee sosiaalihuoltoon kohdistuvaa ja siihen läheisesti liittyvää tieteellistä tutkimusta, alalla toimivien ammattikoulutusta sekä valistusja tiedotustoimintaa. Isännistön puheenjohtaja Maija Perho varapuheenjohtaja Elli Aaltonen Hallitus: Aulikki Kananoja, pj. Alpo Komminaho, varapj. Päivi Ahonen Leena Niemi Riitta Pihlaja toiminnanjohtaja Ulla Salonen-Soulié p talouspäällikkö Yrjö Saarinen p , Sosiaaliturvan toimitus Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki p , fax päätoimittaja Merja Moilanen p merja.moilanen@sosiaaliturva.fi toimitussihteeri Erja Saarinen p erja.saarinen@sosiaaliturva.fi toimitussihteeri Lea Suoninen-Erhiö p lea.suoninen-erhio@sosiaaliturva.fi Taitto: Tero Valtonen & Tommi Luhtanen, Vihreä Peto Oy Tilaukset ja osoitteenmuutokset Internet: p , fax toimisto@sosiaaliturva.fi Tilaushinnat ,50 /vuosi, kestotilaus 45 /vuosi, opiskelijatilaus 24,75 /vuosi Sosiaaliturva-lehden irtonumeroita saa toimituksesta 4,20 /kpl, yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 %. Koulutus- ja työpaikkailmoitukset tekstin jälkeen, hinta 3,42 palstamm:ltä, palstan leveys 90 mm Hintaan lisätään alv. 22 % p , fax toimisto@sosiaaliturva.fi Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki Mainosilmoitukset Julkaisu Bookers Oy Sanna Laaksonen p sanna.laaksonen@bookers.fi Kirjapaino Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN SOSIAALITURVA 14/2004

3 Tässä numerossa Laajeneminen lisäsi EU:n alueellista eriarvoisuutta. Tulevaisuudessa Euroopan sosiaalisen mallin kehittäminen on entistäkin haastavampaa. s 8. Työntekijöiden muistiinpanot eivät ole virallisia asiakirjoja, mutta niidenkin salassapidosta on huolehdittava. Sosiaalihuollon asiakastiedoista ja salassapidosta. s. 10. Sosiaalialan osaamiskeskukset esitellään uudessa sarjassa. Ensimmäisenä on vuorossa Keski-Suomen Koske, jota esittelevät Marja Heikkilä ja Raili Haaki. s Osaamiskeskusten valtionavustus tehtävien mukaiseksi Erja Saarinen 4 Kohti sosiaalista Eurooppaa vai markkinoiden ylivaltaa? Lea Suoninen-Erhiö 8 Uudet EU-maat ja sosiaalipolitiikan murros Elina Palola 10 Sosiaalihuollon asiakkaan oikeus saada tietoja Eva Gottberg 12 Ruotsissa luodaan sosiaalitoimelle vahvaa tietopohjaa Ulla Salonen-Soulié 14 Kirjallisuutta Koulukodin laiva kääntyy hitaasti Helmi Mäki 15 Englannissa lasten palveluiden uudistus sai alkunsa murhasta Kati Pitkänen Raili Haaki 21 Kolumni Lappilaista lastensuojelua Unto Matinlompolo 22 Väitöksiä 22 Osaamiskeskukset tutuiksi Virtaa verkostoihin Keski-Suomessa Erja Saarinen 24 Osaamiskeskus ei saa irtaantua sosiaalialan arjesta Erja Saarinen 25 Kirjallisuutta Työhallinnon projektien parhaat palat yksissä kansissa 26 Kirjallisuutta Totuus työn tekemisen hulluudesta? Petri Virtanen 27 Uutta lainsäädäntöä 27 Uutisia 16 Viestintä avuksi muutoksen tunnistamiseen Elina Kinnunen 18 Sosiaaliset innovaatiot esiin Erja Saarinen 20 Sosiaaliala kärsii yliviritetyistä verkostoista Kannen kuva: Eeva Mehto Seuraava Sosiaaliturva 15/04 postitetaan lukijoille 5.lokakuuta Siihen aiottujen työpaikka- ja koulutusilmoitusten on oltava toimituksessa viimeistään 23.syyskuuta SOSIAALITURVA 14/2004 3

4 Kohti sosiaalista Eurooppaa vai markkinoiden ylivaltaa? Sopimus Euroopan perustuslaista antaa aineksia, joilla voidaan vahvistaa sosiaalista Eurooppaa.Toisaalta sisämarkkinoiden säännökset ja EU:n kauppapoliittinen toimivalta voivat kaventaa kansallista päätösvaltaa hyvinvointipalveluissa. Euroopan unionin jäsenvaltiot pääsivät kesäkuussa yksimielisyyteen Euroopan perustuslaillisesta sopimuksesta. Sen pitäisi yksinkertaistaa unionin monimutkainen ja pala palalta kehittynyt sopimusjärjestelmä. Samalla sopimus sisältää joitakin sosiaalipolitiikkaan kohdistuvia muutoksia. Tutkijana Kelassa työskentelevä Maija Sakslin pitää uutta perustuslakia selkeänä kokonaisuutena aiempiin perussopimuksiin verrattuna. Sopimus kertoo, kuka tekee, miten tekee ja millä alueilla tekee.valtiosääntöoikeuden tutkijana hän on perehtynyt juuri perustuslaki- ja perusoikeuskysymyksiin ja seurannut tiiviisti EU:n perustuslakiprosessia. Sakslin toimii myös Ihmisoikeusliiton puheenjohtajana. Sopimus vahvistaa sosiaalisen Euroopan arvopohjaa, sillä aiemmin vain julistuksena hyväksytty Euroopan unionin perusoikeuskirja on nyt osa sitä. Perusoikeuskirjaan on koottu unionin kansalaisten ja kaikkien unionin alueella asuvien henkilöiden kansalaisoikeudet sekä poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet. Unionin toimielinten on noudatettava näitä periaatteita, ja jäsenvaltioita koskevat samat velvoitteet niiden pannessa täytäntöön unionin oikeutta. On erittäin tärkeää, että perusoikeuskirja on osa uutta perustuslakisopimusta se merkitsee sitä, että perusoikeuskirja on oikeudellisesti sitova. Samalla se merkitsee sitä, että kansalaisten oikeudet on tunnustettu unionissa. Perusoikeuskirja sisältää myös ne yleiset periaatteet, joita perustuslailla pyritään toteuttamaan. Perusoikeuskirjaan ei saa kuitenkaan ladata liikaa odotuksia, Sakslin varoittaa. Voi olla, että sen merkitys jää lähinnä periaatteelliseksi, vaikka sekin voi olla hyvin tärkeä. Esimerkiksi sosiaalisilla perusoikeuksilla voi olla tulevaisuudessa tärkeä merkitys vaikkapa perusvapauksien, kuten palvelujen tarjoamisen vapauden, rajoitusperusteena. Tai ne saattaisivat toimia tulkintaperiaatteena: perusoikeusmyönteinen tulkinta merkitsee sitä, että jos on monta ratkaisuvaihtoehtoa, pitää valita se, joka parhaiten toteuttaa perusoikeutta. Perusoikeuskirja ei sinänsä luo unionille uutta toimivaltaa. Toisaalta perusoikeuskirjaan sisältyvät muun muassa lapsen oikeudet, ikääntyneiden henkilöiden oikeudet sekä vammaisten oikeudet. Työelämään liittyvien oikeuksien lisäksi on tunnustettu oikeus sosiaaliturvaan ja toimeentulotukeen sekä terveyden suojeluun. Heikkoutena pidän sitä, että sosiaaliset oikeudet on kirjoitettu perusoikeuskirjaan siten, että niiden sisältö määräytyy kansallisten lainsäädäntöjen määräysten ja käytäntöjen perusteella. Nähtäväksi jää, eroavatko unionin kansalaisten sosiaaliset perusoikeudet sen mukaan, minkä maan kansallista lainsäädäntöä sovelletaan. Työntekijöitä vai ihmisiä? Perinteisesti EU:n sosiaalipolitiikka on perustunut työelämän asioihin.työvoiman terveyteen ja työntekijöiden sosiaaliseen hyvinvointiin on kiinnitetty huomiota, koska työvoima on osa taloutta ja unionin tehtävä on pitkälti parantaa talouden toimintaedellytyksiä. Suomalainen pitkälti asumisperusteinen sosiaaliturvajärjestelmä ja unionin sosiaalipolitiikan työelämälähtöisyys ovat aiheuttaneet ristiriitoja ja aiheuttavat Sakslinin mukaan vastakin. Meillä on ajateltu, että kaikki täällä asuvat ihmiset ovat yhdenvertaisia jokaisesta pidetään huolta. Monissa eurooppalaisissa valtioissa ajattelu on taas lähtenyt työntekijöiden ja heidän perheidensä yhdenvertaisuudesta.voisi väittää, että meillä sosiaalipolitiikka on perustunut ihmisoikeuksiin lähdetään yksilöstä eikä sellaisesta yksilöstä, jolla on LEA SUONINEN-ERHIÖ Mitä enemmän kunnat ostavat palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta, sitä lähemmäksi eurooppalainen vapaa kilpailu ja palveluiden vapaa liikkuvuus tulevat. Jos palvelut on kansallisesti avattu kilpailulle, silloin ei voi syrjiä muiden jäsenvaltioiden yrittäjiä,maija Sakslin tähdentää. 4 SOSIAALITURVA 14/2004

5 Euroopan perustuslaillinen sopimus kokoaa yhteen Euroopan unionin vanhoja perussopimuksia. Sen pitäisi yksinkertaistaa unionin monimutkainen ja pala palalta kehittynyt sopimusjärjestelmä. työntekijän tai työntekijän perheenjäsenen status. Toisaalta jo unionin aiemmissa perussopimusten muutoksissa työntekijöiden oikeuksien lisäksi on tunnustettu muidenkin unionin alueella asuvien oikeuksia. Esimerkiksi Amsterdamin sopimuksessa annettiin toimivaltaa syrjinnän torjumiseen eikä sitä rajattu koskemaan vain työelämää. Sen seurauksena EU:ssa säädettiin syrjinnän kieltävät direktiivit, jotka kieltävät syrjinnän muun muassa iän tai vammaisuuden perusteella. Suomessa tänä vuonna voimaan tullut yhdenvertaisuuslaki perustuu näihin direktiiveihin. "Lisäksi unionissa on perustettu eurooppalainen kansalaisuus ja sallittu kansalaisten vapaa liikkuvuus. Enää ei siis ole kyse vain työvoiman vapaasta liikkuvuudesta. Lähtökohtaerot törmäävät Suomessa jäsenmaiden sosiaaliturvajärjestelmien eri lähtökohtiin on törmätty erityisesti silloin, kun sosiaaliturvajärjestelmiä on sovitettu yhteen työntekijöiden liikkuessa maasta toiseen. Siinä perustuslaki ei muuta mitään. Järjestelmien yhteensovittaminen liittyy edelleen työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen. Sillä halutaan turvata, etteivät maasta muuttavat henkilöt menetä ansaitsemaansa sosiaaliturvaa ja että he saavat oikeuden sosiaaliturvaan työskentelymaassaan. "Suomella on ollut tässä ongelmia: me emme ole pitäneet esimerkiksi kotihoidon tukea koskevista tulkinnoista. Suomalaisessa ajattelussa kotihoidon tukea pidetään kunnallista päivähoitoa korvaavana palveluna eikä rahaetuutena, vaikka se rahana maksetaan. Eurooppalaisessa ajattelussa ja Eurooppa-oikeudessa se on taas perheelle maksettava tuki siinä missä muutkin tuet eikä siinä saa olla maan rajoihin liittyviä rajoituksia." Sosiaaliturvan yhteensovittamista on alettu soveltaa viime aikoina myös kolmansien maiden kansalaisiin, kun he ovat työskennelleet laillisesti unionin alueella.tämä on turvattu nyt myös perusoikeuskirjassa: jokaisella unionissa laillisesti asuvalla ja liikkuvalla on oikeus sosiaalietuuksiin unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti. On huomattava, ettei perusoikeuskirja anna oikeutta sosiaalietuuksiin laittomasti unionissa oleville.tätä on paljon kritisoitu. Ihmisoikeussopimukset lähtevät siitä, että ketään ei voi jättää täysin vaille huolenpitoa, Sakslin sanoo. Olemmeko aina enemmistössä? Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskeva lainsäädäntö on aiemmin pitänyt hyväksyä yksimielisesti. Uudessa sopimuksessa yksimielisyysvaatimuksesta on luovuttu määräenemmistön hyväksi. Vaikka Suomi ei ole pitänyt sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta syntyneistä lopputuloksista, valtioneuvoston ja sosiaali- ja terveysministeriön kanta oli, että asiassa pitää siirtyä määräenemmistöpäätöksentekoon, jotta päätöksiä saataisiin ylipäänsä tehtyä. Itse suhtaudun tähän kriittisesti: meillä on ollut optimistinen usko siihen, että me olisimme enemmistössä.tässä asiassa niin tuskin on, kun otetaan huomioon sosiaaliturvajärjestelmien erot. Pohjoismaiset näkemykset asumisperusteisesta sosiaalipolitiikasta jäävät unionissa helposti vähemmistöön. Perustuslakineuvottelujen loppumetreillä sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevaan kohtaan lisättiin tosin mielenkiintoinen poikkeussäännös. Sen mukaan jonkun jäsenvaltion katsoessa, että sosiaaliturvan yhteensovittaminen vaikuttaisi jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmän perusteisiin tai järjestelmän rahoituksen tasapainoon, se voi pyytää asian käsittelyä Eurooppa-neuvostossa. Tällöin asiaa koskeva lainsäädäntömenettely keskeytyy neuvostossa. Eurooppa-neuvosto voi joko palauttaa asian neuvostolle tai pyytää komissiota tekemään asiasta uuden ehdotuksen. Poikkeussäännöstä ehdotti Italian pääministeri Silvio Berlusconi ja kannatti Ison-Britannian pääministeri Tony Blair. Sakslin uskoo, että Suomi saattaisi hyötyä poikkeussäännöksestä: Jää tosin nähtäväksi, käyttääkö Suomi koskaan tätä mahdollisuutta. Eihän Suomi ole nytkään käyttänyt ns. veto-oikeuttaan, kun sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen on ollut yksimielisen päätöksenteon takana. Yhteisiä sosiaalipoliittisia tavoitteita Ns. avoimen koordinaation menetelmä on unionissa melko uusi toimintamuoto, jota on käytetty jäsenvaltioiden talouspolitiikan, työllisyyspolitiikan ja viime vuosina myös muiden alojen, kuten sosiaalipolitiikan yhteensovittamiseen.toiminta lähtee siitä, että yhdessä vahvistetaan politiikan tavoitteet ja päämäärät, mutta keinoista jäsenvaltiot päättävät itse. Perustuslain valmisteluvaiheessa keskusteltiin paljon siitä, pitääkö tällainen yhteistyön muoto säilyttää vapaamuotoisena poliittisena yhteistyönä vai kirjata perustuslakiin. Se päätettiin ottaa perustuslakiin. Siinä on muun muassa säännelty se menettely, miten tavoitteet asetetaan ja miten niiden toteutumista seurataan. Tällaisen yhteistyön välilliset vaikutukset saattavat olla hyvinkin merkittävät. Jos yhdessä asetetaan tavoitteeksi vaikkapa toimeentulotuen varassa elävien aktivointi, tavoite velvoittaa jäsenmaita: yhteisesti sovittuihin tavoitteisiin pitää myös pyrkiä. Laaja toimivalta sisämarkkina-asioissa Euroopan perustuslakiin sisältyviä sosiaalipolitiikkaa koskevia säännöksiä enemmän suomalaiseen sosiaalipolitiikkaan ja koko hyvinvointimalliin voivat vaikuttaa unionin kilpailu- ja sisämarkkinapolitiikkaa koskevat säännökset sekä unionin toimivalta kauppapolitiikassa. Unionin laaja toimivalta sisämarkkinaasioissa on vaikuttanut paljon etenkin terveysturvaan. Kun puhutaan vaikkapa poti- SOSIAALITURVA 14/ EUROPEAN COMMUNITY, 2004

6 laiden vapaasta liikkuvuudesta, tarkoitetaan sitä, että potilaan kotimaa on eräissä tilanteissa velvollinen korvaamaan toisesta jäsenmaasta ostetut terveyspalvelut. Kansalaiset voivat käyttää hyväkseen sisämarkkinoita myös hankkiessaan erilaisia lääkinnällisiä apuvälineitä tai lääkkeitä. Näin kansallinen vastuu terveyspalveluista on avartunut, vaikka unionilla ei olekaan siihen välitöntä toimivaltaa. Perustuslakineuvotteluissa Suomi ehdotti, että sisämarkkinoita koskeviin säännöksiin lisättäisiin terveyspalveluita koskeva rajoituslauseke. Ajatuksena oli se, että silloin kun on kysymys terveyspalvelujen järjestämisestä, sisämarkkinat eivät saisi rajoittaa kansallista toimivaltaa, Sakslin sanoo. Suomen ehdotus ei mennyt varsinaisesti läpi. Sen sijaan kansanterveysartiklaan lisättiin kohta, jonka mukaan unionin toiminnassa otetaan huomioon jäsenvaltioiden velvollisuudet, jotka liittyvät niiden terveyspolitiikan määrittelyyn sekä terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestämiseen ja tarjoamiseen. Jäsenvaltioiden tehtäviin kuuluvat terveyspalvelujen ja sairaanhoidon hallinnointi sekä niihin osoitettujen voimavarojen kohdentaminen. Ilmeisesti tämän on ajateltu rajoittavan sisämarkkinoiden vaikutusta terveyspalveluihin. Kun rajoituslauseketta ei ole sijoitettu perustuslaissa sisämarkkinoiden säännösten yhteyteen, jää nähtäväksi, voiko se rajoittaa kovaa sisämarkkinajuridiikkaa. Suomessa erityisesti sosiaali- ja terveysjärjestöt olivat pettyneitä rajoituslausekkeen paikkaan ja myös sen muotoiluun. Siinä on lueteltu jäsenmaiden velvollisuudet. Sen sijaan kansallinen toimivalta terveyspolitiikassa on määritelty hyvin suppeasti, Sakslin huomauttaa. Lähtökohtaisesti kilpailusäännökset sitovat Suomessa on ollut myös huoli siitä, vaikuttavatko sisämarkkinoiden kilpailusäännökset hyvinvointipalvelujen järjestämiseen. Maija Sakslin pitää kysymystä mielenkiintoisena: Kun ajatellaan yksityisiä sosiaali- ja terveyspalveluita, niillä ei ole sinänsä mitään erityisasemaa unionin sisämarkkinoilla. Kun kunnat ostavat esimerkiksi sosiaalipalveluita yksityisiltä palveluntuottajilta tai järjestöiltä, unionin kilpailulainsäädäntö tulee aika pian sovellettavaksi. Se merkitsee muun muassa avointen tarjouskilpailujen järjestämistä. Mitä enemmän kunnat ostavat palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta, sitä lähemmäksi eurooppalainen vapaa kilpailu ja palveluiden vapaa liikkuvuus tulevat. Jos palvelut on kansallisesti avattu kilpailulle, silloin ei voi syrjiä muiden jäsenvaltioiden yrittäjiä, Sakslin tiivistää. Periaatteessa siis se seikka, että kysymys on sosiaali- tai terveyspalveluista, ei sulje kilpailulainsäädäntöä pois.tosin viime aikoina EY-tuomioistuin, josta uuden perustuslain jälkeen tulee Euroopan unionin tuomioistuin, on ottanut päätöksissään huomioon sosiaalisia ja kansanterveydellisiä näkökohtia. Eli sosiaaliset tai kansanterveydelliset tai Unionin toimielimet perustuslaillisessa sopimuksessa Euroopan parlamentti:koostuu unionin kansalaisten edustajista, jotka valitaan viiden vuoden pituiseksi toimikaudeksi.toimii unionin lainsäätäjänä yhdessä ministerineuvoston kanssa. Eurooppa-neuvosto:Eurooppa-neuvostosta (ns. huippukokouksesta) tulee unionin varsinainen toimielin. Se on erillinen toimielin jäsenvaltioiden hallitusten edustajien muodostamasta ministerineuvostosta. Neljästi vuodessa kokoontuva Eurooppa-neuvosto määrittelee unionin yleiset poliittiset suuntaviivat ja painotukset. Siihen kuuluvat jäsenvaltioiden valtiontai hallitusten päämiehet sekä Eurooppaneuvoston puheenjohtaja (ns. presidentti) ja komission puheenjohtaja. Eurooppaneuvosto valitsee puheenjohtajansa kaksi ja puoli vuotta kestäväksi kaudeksi. Puheenjohtaja ei voi hoitaa kansallista tehtävää. Ministerineuvosto ( neuvosto ):Toimii yhdessä Euroopan parlamentin kanssa lainsäätäjänä ja budjettivallan käyttäjänä. Neuvoston kokoonpano vaihtelee asian mukaan: sosiaalipolitiikasta päättävät jäsenvaltioiden sosiaaliministerit, koulutuspolitiikasta opetusministerit. Euroopan komissio ( komissio ): Ajaa unionin yleistä etua ja tekee tätä varten tarvittavat aloitteet. Unionin lainsäätämisjärjestyksessä lait annetaan komission ehdotuksesta. Euroopan unionin tuomioistuin:euroopan unionin tuomioistuimeen kuuluu unionin tuomioistuin, yleisen oikeusasteen tuomioistuin ja erityistuomioistuimia. Korvaa EY-tuomioistuimen. muut vastaavat perusteet saattavat olla hyväksyttäviä perusteita poiketa sääntöjen soveltamisesta tai jättää ne kokonaan soveltamatta joissakin tilanteissa. Toisaalta ei ole itsestään selvää, voidaanko muista EU-maista tuleville yksityisille palveluntuottajille asettaa tulevaisuudessa kansallisia kriteereitä, kuten sosiaalialalla tärkeinä pidettyjä laatu- ja pätevyysvaatimuksia. Komission laatimassa direktiiviehdotuksessa sisämarkkinoiden palvelukaupasta lähdetään nimittäin siitä, että palvelun tarjoajan lähtömaan lainsäädäntö, valvonta ja muut laatukriteerit riittävät. Jäsenvaltiot tosin tyrmäsivät hyvin yksimielisesti komission ehdotuksen, ja se onkin luvannut vetää ehdotuksensa terveyspalvelujen osalta pois. Edelleen ehdotus kuitenkin ilmeisesti koskisi sosiaalipalveluita. Kansallisten kriteereiden asettaminen palveluille voi siis olla tulevaisuudessa vaikeaa, sillä ne voidaan tulkita kilpailun rajoitteeksi. Jos palveluiden laatu- ja sisältökriteereitä ei voida asettaa kansallisesti, niitä pitäisi pystyä tekemään yhteistyössä unionissa, Sakslin toteaa. Kauppapolitiikan uhat Uusi perustuslaki lisää unionin toimivaltaa kauppapolitiikassa. Sen perusteella unionilla on yksinomainen oikeus solmia jäsenvaltioiden puolesta kansainvälisiä kauppasopimuksia. Perustuslakiprosessin aikana kansalaisjärjestöt havahtuivat Suomessa siihen, että unionin kauppapoliittinen toimivalta saattaa avata sisämarkkinat maailmanlaajuiselle hyvinvointipalvelujen kilpailulle. Suomessakin tästä esitettiin erilaisia näkemyksiä: jos kilpailu on vapautettu Euroopan sisällä, miksei sitä voisi vapauttaa maailmanlaajuisesti? Suomessa on muutenkin etenkin sosiaalipalveluissa ruvettu käyttämään yksityistä sektoria hyväksi eihän meillä enää tukeuduta yksinomaan julkisiin palveluihin. Toisaalta pelättiin, että valta päättää sosiaali-, terveys ja koulutuspalveluista liukuisi kokonaan maailmankauppapolitiikaksi, jolloin yksittäinen jäsenvaltio ei voisi enää vaikuttaa niihin. Ranskan aloitteesta sopimuksen kauppapolitiikkaa käsittelevään osaan hyväksyttiin kohta, jonka mukaan neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti silloin, kun on kysymys kulttuuri- tai audiovisuaalisten palvelujen kaupasta, jos sopimukset voivat haitata unionin kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta. Suomi ajoi vastaavaa turvalauseketta sosiaali-, koulutus- ja terveyspalvelujen osalta. Sopimukseen perustuslaista saatiinkin kohta, jonka mukaan neuvoston yksimielisyyttä vaaditaan myös silloin, kun sopi- 6 SOSIAALITURVA 14/2004

7 mukset voivat vakavasti haitata sosiaali-, koulutus- ja terveyspalvelujen järjestämistä kansallisesti ja estää jäsenvaltioita toteuttamasta vastuutaan niiden tuottamisessa. Tässä on siis kaksi kriteeriä kauppasopimus haittaisi vakavasti palvelujen järjestämistä kansallisesti sekä estäisi jäsenvaltiota toteuttamasta vastuutaan. Kynnys käyttää yksimielistä päätöksentekoa on siis asetettu melko korkealle. Vaakakupissa on painanut enemmän se, että unioni pystyy toimimaan tehokkaasti kauppapoliittisissa suhteissa. On myös arvioitu, että Suomen kokoisen maan on ylipäänsä hyvin vaikea saada tämä kohta käyttöön. Juridisesti tällainen mahdollisuus on nyt kuitenkin olemassa. Lopputulosta arvioitaessa on mietittävä, minkälaista yhteiskuntaa tavoitellaan. Jos ollaan sitä mieltä, että antaa markkinoiden ja kilpailun viedä, lopputulos on hyvä: unioni voi nyt toimia tehokkaasti siihen suuntaan. Jos taas katsotaan, että markkinoistamisella ja yksityistämisellä pitää olla jarruja eikä näillä alueilla pitäisi edetä niin vapaasti, tässä on kritiikin paikka. Jos kauppapoliittisissa sopimuksissa ryhdytään tulevaisuudessa sopimaan sosiaali-, koulutus- ja terveyspalveluista, on aivan mahdollista, että meille tulee amerikkalaisia yliopistoja ja ukrainalaisia vanhustenhuoltopalveluja. Se on sitten arvottamiskysymys, mitä mieltä tästä ollaan. Palveluiden vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla ei ehkä pidetä kovin ongelmallisena, koska palveluiden laadun takeena on yhteistä EU-lainsäädäntöä. Maailmankaupassa ei välttämättä ole tällaista yhteistä sääntelyä, jolloin nousee kysymys, miten turvataan potilaan tai asiakkaan asema tai koulutuspalvelun vastaanottajan oikeudet. Siinä mielessä perusoikeuskirja saattaa osoittautua tärkeäksi: siinä on ne perusarvot, joiden mukaan pitää toimia. Lea Suoninen-Erhiö Pelisäännöt selviksi Sopimus Euroopan perustuslaista kokoaa yhteen ja selkeyttää Euroopan unionin vanhoja perussopimuksia. Ensisijaisesti se yksinkertaistaa sopimusjärjestelmää, vaikka siihen sisältyy myös asiallisia muutoksia. Oikeudelliselta luonteeltaan sopimus on edelleen kansainvälisoikeudellinen sopimus, siksi sitä voidaan nimittää perustuslailliseksi sopimukseksi. Rakenteeltaan sopimus jakautuu neljään osaan. Ensimmäinen osa määrittelee unionin tavoitteet, toimivallan ja toimielimet. Siinä muun muassa luetellaan ne arvot, jotka ovat EU:n perustana. Näitä ovat vapaus, kansanvalta, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo, oikeusvaltio ja vähemmistöjen oikeudet. Toinen osa on perusoikeuskirja. Se määrittelee sitovasti EU-kansalaisten perusoikeudet ja -vapaudet. Kolmas osa käsittelee unionin sääntöjä eri politiikkalohkoilla, kuten sosiaalipolitiikassa. Sopimuksen neljäs osa sisältää yleiset ja loppumääräykset, joissa kerrotaan muun muassa miten sopimus tulee voimaan ja miten sitä voidaan muuttaa. Toimivallanjako Yksi syy laatia perustuslaillinen sopimus oli selkiyttää unionin ja jäsenvaltioiden välistä toimivallanjakoa. Tavoitteena oli ilmaista selkeästi, millä aloilla unioni voi toimia ja millaista toimivaltaa se kullakin alalla käyttää. Sopimuksessa unionin toimivalta on jaoteltu kolmeen yleiseen toimivaltaluokkaan: unionin yksinomaiseen toimivaltaan, unionin ja jäsenvaltioiden välillä jaettuun toimivaltaan sekä unionin toimivaltaan tukea ja täydentää jäsenvaltioiden toimia. Lisäksi erityisluokkinaan pidetään yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä talous- ja työllisyyspolitiikkojen yhteensovittamista. Jälkimmäinen sisältää myös sosiaalipolitiikan: unionille annetaan oikeus tehdä aloitteita jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikkojen yhteensovittamiseksi. Tämä tunnetaan ns. avoimen koordinaation menetelmänä. Toimivallanjaon perusperiaatteena on se, että unionilla on vain se toimivalta, jonka jäsenvaltiot ovat sille antaneet. Muu kuin unionille luovutettu toimivalta kuuluu jäsenvaltioille. Unionin ja jäsenvaltioiden välinen toimivallanjako muuttuu sisällöllisesti joissakin asioissa, mutta sosiaalipolitiikassa muutokset ovat vähäisiä. Sosiaalipolitiikasta päätetään edelleen enimmäkseen kansallisesti. Sen sijaan unionin toimivalta lisääntyy kauppapolitiikan alalla. Se ulottuu muun muassa palveluihin. Unioni saa valtuuden neuvotella näistä asioista EU:n ulkopuolisten maiden kanssa.tämä taas saattaa rajoittaa kansallista päätösvaltaa hyvinvointipalvelujen järjestämisessä. Suomen aloitteesta sopimukseen tosin lisättiin turvalauseke, jonka on tarkoitus estää kauppasopimusten mahdollisesti tuomat uhat Suomen hyvinvointipalveluille. Toissijaisuusperiaatteen valvonta kansallisille parlamenteille Sopimuksessa on täsmennetty Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden välisen toimivallanjaon perusperiaatteita, kuten toissijaisuusperiaatetta. Toissijaisuusperiaatteen tarkoituksena on, että päätökset tehdään mahdollisimman lähellä ihmisiä. Unionin toimiin ryhdytään vasta, kun kansalliset, alueelliset tai paikalliset toimet eivät ole riittäviä.toissijaisuusperiaate koskee aloja, jotka eivät kuulu unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Monet sosiaalipoliittiset asiat ovat tällaisia. Perustuslakineuvotteluissa päädyttiin yksimielisyyteen siitä, että toissijaisuusperiaate on poliittinen periaate ja siksi sitä on myös valvottava poliittisesti. Kansalliset parlamentit voivat tehdä huomautuksia komissiolle, Euroopan parlamentille ja neuvostolle, jos unioni ryhtyy toimiin, jotka niiden mielestä ylittävät toissijaisuusperiaatteen ja jotka pitäisi jättää kansalliseen päätösvaltaan. Direktiivistä eurooppapuitelaki Uudessa sopimuksessa pääperiaate on, että EU:n toimivaltaan kuuluvista asioista päättävät jäsenvaltioiden hallitusten edustajista muodostuva neuvosto sekä Euroopan parlamentti tasa-arvoisina lainsäätäjinä. Käytännössä tämä ns. yhteispäätösmenettely merkitsee sitä, että parlamentilla on veto-oikeus ministerineuvoston päätöksiin ja näin sen asema vahvistuu unionin lainsäätäjänä. Samalla perustuslaillinen sopimus laajentaa huomattavasti niiden kysymysten alaa,joilla neuvosto tekee päätöksensä määräenemmistöllä yksimielisen päätöksenteon asemesta. Sopimus muuttaa myös unionin säädösten nimiä. Nykyisin käytössä olevista säädöstyypeistä asetus on vastaisuudessa nimeltään eurooppalaki ja direktiivi eurooppapuitelaki. Sopimus ratifioitava kaikissa jäsenvaltioissa Unionin jäsenvaltioiden päämiesten on määrä virallisesti allekirjoittaa sopimus Euroopan perustuslaista Roomassa 29. lokakuuta 2004.Teksti on tämän jälkeen vielä hyväksyttävä kaikissa allekirjoittajamaissa. Kukin jäsenvaltio ratifioi sen oman valtiosääntönsä edellyttämällä tavalla, kansanäänestyksellä tai kansallisten parlamenttien hyväksymänä. Perustuslaillinen sopimus korvaa unionin nykyiset perussopimukset. Se tulee voimaan aikaisintaan marraskuussa 2006, jos kaikki 25 jäsenvaltiota ovat ratifioineet sen siihen mennessä. Lea Suoninen-Erhiö Tietoa Euroopan perustuslaillisesta sopimuksesta ja muun muassa sen epävirallinen suomenkielinen toisinto ulkoministeriön Eurooppa-tiedotuksen sivuilla: SOSIAALITURVA 14/2004 7

8 Elina Palola Uudet EU-maat ja sosiaalipolitiikan murros Euroopan unionin laajentuminen muuttaa unionia monella tapaa; 25 jäsenvaltion unionissa Euroopan sosiaalisen mallin kehittäminen tulee olemaan entistäkin haastavampaa. Unionitason sosiaali-, talous- ja veropoliittisten linjausten merkitys korostuu entisestään ja niihin myös meidän suomalaisten on pyrittävä aktiivisesti vaikuttamaan. Kahdeksan Keski- ja Itä- Euroopan entistä kommunistista maata Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro liittyivät toukokuun alussa Euroopan unioniin yhdessä Kyproksen ja Maltan kanssa. Nämä maat ovat käyneet läpi valtavan yhteiskunnallisen murroksen sen jälkeen, kun Berliinin muuri vuonna 1989 murtui. EU alkoi tukea entisiä kommunistisia maita hyvin pian niiden vapautumisen jälkeen. Se loi jo vuonna 1989 Phare-ohjelman, joka oli alun perin tarkoitettu vain Puolan ja Unkarin taloudellisen ja poliittisen siirtymävaiheen tukemiseksi. Sittemmin siitä tuli unionin merkittävin tukiohjelma Keski- ja Itä-Euroopan kandidaattimaille matkalla EU-jäsenyyteen. Viralliset jäsenyysneuvottelut aloitettiin maaliskuussa 1998, ja nyt ollaan siis jo niin pitkällä, että itä ja länsi ovat yhdistyneet. Lopullinen päätepiste kylmälle sodalle Euroopassa Tämä Euroopan unionin historian viides ja kaikkein suurin laajentuminen poikkeaa hyvin paljon aiemmista laajentumiskierroksista. Liittyjiä oli kerralla kymmenen eli EU-maiden määrä kasvoi 15:stä 25:een. Unionin asukasluku lisääntyi 380 miljoonasta noin 455 miljoonaan eli EU on nyt väestömäärältään suurempi kuin Yhdysvallat ja Venäjä yhteensä. Uusien jäsenmaiden tulotaso on huomattavasti unionin keskiarvoa pienempi. Niiden talouden ja yhteiskuntien rakenteet ovat erilaiset kuin vanhoissa jäsenmaissa. Laajentuminen muuttaakin unionia monella tapaa, ja se käy myös kalliiksi: hinta tulee olemaan satoja miljardeja euroja.toisaalta on syytä muistaa, että uudet jäsenmaat saavat jäsenyyden alkuvuosina vain EUROPEAN COMMUNITY, 2004 Euroopan unionin laajentumisen seurauksena alueellinen eriarvoisuus lisääntyi olennaisesti unionin sisällä. Mielikuva kurjasta itäblokista yhtenäisenä vyöhykkeenä on kuitenkin syytä unohtaa, sillä maat ovat hyvin erilaisia. murto-osan vanhojen jäsenmaiden nauttimista tuista: 90 prosenttia tukiaisista kilahtaa edelleen vanhojen maiden kirstuihin. Komission laskelmien mukaan uudet jäsenet saavat unionilta euroa henkeä kohti kahtena ensimmäisenä jäsenyysvuonna, kun vastaavasti Espanja, Kreikka ja Irlanti ovat viime vuosina saaneet jopa euroa. Uusien jäsenmaiden liittyminen unioniin ei ole entisenlainen laajentumisprosessi, vaan aivan erityinen hanke: historiallinen välttämättömyys ja lopullinen päätepiste kylmälle sodalle Euroopassa. Kyse on väistämättä yhteiskunnallisesta muutoksesta koko Euroopassa. Uudet jäsenmaat ovat nopeassa tahdissa käyneet läpi valtavan uudistusprosessin muun muassa hyväksyneet yli kahdeksankymmentä tuhatta sivua EU-lainsäädäntöä. 8 SOSIAALITURVA 14/2004

9 Uusien jäsenmaiden liittyminen unioniin ei ole entisenlainen laajentumisprosessi, vaan aivan erityinen hanke: historiallinen välttämättömyys ja lopullinen päätepiste kylmälle sodalle Euroopassa. Silti kaikkein myönteisimmissäkin arvioissa nähdään, että niiden taloudellinen ja sosiaalinen yhdentyminen entisten jäsenmaiden kanssa vie useita vuosikymmeniä. Uusien jäsenmaiden hyvästä talouskasvusta huolimatta on siis syytä säilyttää realismi: kun Kreikka liittyi Euroopan yhteisöön, sen bruttokansantuote jopa laski liittymistä seuranneina vuosina. Pelkoja puolin ja toisin Uudet ja vanhat EU-maat ovat varsin vieraita toisilleen. Viimekeväisen eurobarometrin mukaan vain kolmannes EU:n vanhojen jäsenmaiden asukkaista oli joskus käynyt jossakin uudessa jäsenmaassa. Pelkoja laajenemisprosessin onnistumisesta onkin riittänyt niin vanhoissa kuin uusissa jäsenmaissa. Vanhat maat ovat pelänneet työpaikkojensa puolesta. Huoli yritysten siirtymisestä halvemman työvoiman jäsenmaihin on ollut niille kaikille yhteinen. Heikko ympäristönsuojelu ja laittomat siirtolaiset ovat myös huolestuttaneet. Uusissa maissa taas on pelätty, etteivät niiden taloudet kestä kovenevaa kilpailua eivätkä etenkään niiden maanviljelijät pysty kilpailemaan vuosikymmeniä suurista EU-tuista nauttineiden läntisten maanviljelijöiden kanssa. Maan hinnan on pelätty nousevan, ja naapurimaiden rikkaiden ostavan sitä omistukseensa. Euroopan integraation syventämisen kannattajat ovat pelänneet laajentumisen hidastavan tai jopa rapauttavan yhdentymiskehitystä. Uusissa jäsenmaissa on taas pohdittu, onko järkevää siirtyä Moskovasta vapautumisen jälkeen näin nopeasti Brysselin ikeen alle. Suomalainen Viro-keskustelu heijastaa hyvin niitä perin ristiriitaisia odotuksia ja pelkoja, joita EU:n laajentumiseen ja samalla globalisaatioon liittyy.yhtäältä meillä pelättiin virolaisen halpatyövoiman maihinnousua Suomeen, minkä seurauksena päätettiin ottaa käyttöön ainakin kahden vuoden siirtymäaika ennen kuin työvoiman vapaata liikkuvuutta sovelletaan uusista jäsenmaista tuleviin työnhakijoihin.tilanteen ristiriitaisuutta kuvastavat toisaalta näkemykset siitä, että erityisesti hyvinvointipalvelujen työvoimatarpeen turvaaminen saattaa edellyttää virolaisen ja muun ulkomaalaisen työvoiman houkuttelemista Suomeen. Muut keskeiset Viro-pelot koskevat yritysten ja niiden myötä työpaikkojen siirtymistä Viroon sekä tupakan ja alkoholin vapaata maahantuontia. EU:ssa alkoholia ja tupakkaa ei käsitellä niinkään kansanterveyskysymyksinä vaan kaupallisina hyödykkeinä. Vaikka suurimmat Viro-pelot osoittautunevat liioitelluiksi, ns. Kiina-ilmiö on ja pysyy. Pääomat ja työpaikat siirtyvät alempien työvoimakustannusten, löyhemmän sääntelyn ja nopeammin kasvavien markkinoiden perässä. Maailmanlaajuiset globalisaatiopaineet kohdistuvat koko EU:hun. Jäsenmaita verrataan Yhdysvaltoihin ja Japaniin, ja joustavuuden lisäämisen ja kilpailukyvyn parantamisen nimissä niitä painostetaan ratkaisuihin, jotka sisältävät sosiaalipolitiikkaan vaikuttavia rakenneuudistuksia. Muun muassa suomalaisministeri Paula Lehtomäki on perännyt rohkeita linjauksia myös meillä Suomessa todeten, ettei yhden hyvinvointimallin sementoiminen pelasta hyvinvointivaltiota, saati sen kansalaisia. Alueellinen eriarvoisuus Mutta miltä laajentunut Euroopan unioni oikeastaan näyttää? Tosiasia on, että unioni on köyhtynyt. Uuden EU:n bruttokansantuote henkeä kohden laski laajentumisen myötä noin 18 prosenttia entisestä. Alueellinen eriarvoisuus unionin sisällä lisääntyi olennaisesti. Elintasokuilu on huomattavasti syvempi kuin aiemmissa laajentumisissa; uudet jäsenmaat ovat paljon köyhempiä kuin Espanja ja Portugali niiden liittyessä unioniin. Ostovoimabarometrillä mitattuna useimpien uusien jäsenmaiden ostovoima on vain vähän yli 30 prosenttia EU:n keskiarvosta. Kotitalouksien keskimääräiset tulot ovat unionin rikkaissa jäsenmaissa kuten Luxemburgissa ja Tanskassa yli kymmenen kertaa suuremmat kuin Latviassa ja Liettuassa. Mielikuva kurjasta itäblokista yhtenäisenä vyöhykkeenä on kuitenkin syytä unohtaa, sillä maat ovat hyvin erilaisia. Slovenian bruttokansantuote asukasta kohden on jo 74 prosenttia EU:n keskiarvosta ja Kyproksen 72 prosenttia. Toisaalta Viron bruttokansantuote on vain 42 prosenttia ja köyhimmän maan eli Latvian vain 35 prosenttia EU:n keskitasosta. Köyhyysmittareiden ongelmallisuudesta kertoo toisaalta se, etteivät unionin jäsenmaiden sisäiset tuloerot kasvaneet: vaikka uudet jäsenmaat ovat absoluuttisesti köyhempiä, ei niiden suhteellinen köyhyysaste ole vanhoja jäsenmaita suurempi. Viidentoista vanhan EU-maan rikkain neljännes ansaitsee lähes nelinkertaisesti sen minkä köyhin neljännes, mutta kymmenessä uudessa maassa tämä ero on keskimäärin vain 3,5-kertainen. Slovakia, Slovenia, Tšekki ja Unkari ovatkin tulonjaoltaan lähes yhtä tasaisia kuin Ruotsi ja Tanska. Toisaalta Virossa ja Liettuassa tuloerot ovat Irlannin ja Ison-Britannian tasolla. Myös uusien jäsenmaiden elinkeinorakenteet ovat hyvin erilaisia. Kun Puolassa peräti neljännes aktiiviväestöstä työskentelee maataloudessa, on Tšekissä maataloudessa työskenteleviä vain vajaat seitsemän prosenttia.toisaalta uusista jäsenmaista löytyy myös tuhansien hehtaarien suurtiloja, joiden rinnalla keskimäärin 30 hehtaarin suomalaistilat tuntuvat kovin pieniltä. Puolassa on työttömiä yhtä paljon kuin Suomessa on asukkaita, mutta samaan aikaan Unkarissa, Kyproksella ja Sloveniassa on EU:n keskiarvoa pienempi työttömyys. Kaksi erilaista yhteiskuntamallia Monista eroista huolimatta uusilla jäsenmailla on paljon yhteisiä nimittäjiä. Niistä vähäisin ei ole se, että Kyprosta ja Maltaa lukuun ottamatta uudet jäsenmaat ovat kokeneet 40 vuoden kommunistisen diktatuurin. Neuvostoliiton romahdettua sen entiset alusmaat ajautuivat sosiaalisen sääntelyn tyhjiöön: vanhat normit, käytännöt ja strategiat menettivät merkityksensä eikä uusia ollut vielä luotu. Samaan aikaan elintasokuilu rikkaiden ja köyhien välillä syveni nopeasti eikä sekasortoisessa tilanteessa ollut helppo löytää yhteisyyden ja solidaarisuuden tunteita ihmisten välille. Kommunismin vastainen tunnelma on ollut hyvä kasvualusta uusliberalistiselle politiikalle ja amerikkalaisuuden ihannoinnille. Onkin sanottu, että EU:ssa on nyt kaksi erilaista yhteiskuntamallia: eurooppalainen hyvinvointivaltio ja uusien jäsenvaltioiden amerikkalainen malli. Tässä tilanteessa unionitason sosiaali-, talous- ja veropoliittisten linjausten merkitys korostuu entisestään ja niihin myös meidän suomalaisten on vaikutettava aktiivisesti. Kirjoittaja työskentelee tutkijana Stakesissa. SOSIAALITURVA 14/2004 9

10 ASIAKASTIEDOT JA SALASSAPITO SOSIAALIHUOLLOSSA 1. Eva Gottberg Sosiaalihuollon asiakkaan oikeus saada tietoja Sosiaalihuollossa lähtökohtana on asiakkaan itsemääräämisoikeus ja osallistuminen, ja asiakkaalla on aina oikeus tulla kuulluksi ennen itseään koskevan päätöksen tekemistä. Sosiaalihuollon asiakkaan oikeudesta saada tietoja omassa asiassaan ja asianosaisena säädetään nykyisin pääasiassa laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000). Modernin hallinnon keskeisiä periaatteita ovat julkisuus ja avoimuus. Vaikka näin on, sosiaalihuollossa käsiteltävät asiat ovat suurimmaksi osaksi jo luonteensa vuoksi salassa pidettäviä. Asiakkaan on voitava luottaa siihen, etteivät hänen yksityisluontoiset tietonsa joudu asiaankuulumattomiin käsiin. Toisaalta on tärkeää, että jokainen halutessaan saa tietää, mitä tietoja hänestä on viranomaisten rekistereihin tallennettu ja hän voi tarvittaessa oikaista virheellisyydet. Keskeinen periaate on myös, että asiakkaalla on oikeus saada tieto kaikista sellaisista viranomaisen hallussa olevista asiakirjoista ja muusta aineistosta, jolla on merkitystä hänen asiansa hoitamisessa ja ratkaisemisessa. Asiakassuhteen alkaminen synnyttää asiakkaalle tai hänen lailliselle edustajalleen tietojenantovelvollisuuden. Hänen on annettava sosiaalilautakunnalle ne tiedot, joita lautakunta tarvitsee sosiaalihuollon järjestämisessä ja toteuttamisessa. Ennen tietojen antamista asiakkaalle on kerrottava, mihin tietoja tarvitaan ja käytetään ja mihin niitä säännönmukaisesti luovutetaan. Asiakkaalle on samaten ilmoitettava, mistä muualta ja millaisia häntä koskevia tietoja voidaan hänen suostumuksestaan riippumatta hankkia. Asiakkaalle on varattava myös tilaisuus tutustua muualta hankittuihin tietoihin, jotta hän voisi halutessaan antaa ehkä aiheelliseksi katsomaansa lisäselvitystä. Hänelle on tarvittaessa myös selvitettävä, miten hän henkilötietolain (523/1999) mukaan voi tarkistaa itseään koskevia tietoja viranomaisrekistereistä (AsiakasL ). Mikä on asiakirja? Sosiaalihuollossakin sovelletaan yleislakina viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999). Pääsääntö tiedonsaantioikeudesta sisältyy lain 12 :ään: jokaisella on oikeus saada tieto hänestä itsestään viranomaisen asiakirjaan sisältyvistä tiedoista, ellei laissa nimenomaisesti ole säädetty tähän rajoituksia. On tärkeää huomata, että sana asiakirja tässä yhteydessä tarkoittaa perinteisten kirjallisten ja kuvallisten esitysten lisäksi sähköisiä tallenteita. Tiedonsaantioikeuden piiriin kuuluvana viranomaisen asiakirjana ei kuitenkaan pidetä muistiinpanoja tai sellaisia luonnoksia, joita ei vielä ole annettu esittelyä tai muuta asian käsittelyä varten (JulkisuusL kohta). Näin ollen esimerkiksi sosiaalityöntekijän muistiinpanot kotikäynniltä tai asiakaskeskustelusta eivät ole sellaisia asiakirjoja, jotka pitäisi pyynnöstä esittää asiakkaalle. Hyvään hallintotapaan luonnollisesti kuuluu, että tämäntyyppiset arkistointivelvollisuuden piiriin kuulumattomat aineistot asianmukaisesti hävitetään heti niiden käytyä tarpeettomiksi. Lainkohdassa myös säädetään, että muistiinpanot ja luonnokset ovat salassa pidettäviä, vaikka niitä ei pidetäkään määritelmän mukaisina viranomaisen asiakirjoina. Tietyissä tilanteissa oikeutta saada tietoja on ajallisesti lykätty, vaikka kyseessä sinänsä olisikin viranomaisen asiakirja. Julkisuuslain 11.2 :n 3-kohdan mukaan esittelymuistiosta, ratkaisuehdotuksesta ja niihin verrattavasta muusta viranomaisen asian valmistelua varten laatimasta asiakirjasta annetaan siihen oikeutetullekin tieto vasta, kun asian käsittely on kyseisessä viranomaisessa päättynyt.valmisteluasiakirjat eivät siis ole saatavilla asian ollessa kesken. Kuka on asianosainen? Monilla sosiaalitoimen sektoreilla käsitellään asioita, joihin kytkeytyy eri henkilötahoja ja intressipiirejä: esimerkkinä voidaan mainita lastensuojelu ja lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvät kysymykset. Näissä asioissa viranomaiselle säännönmukaisesti kertyy salassa pidettävää tietoa monelta taholta, ja tällöin joudutaan ratkaisemaan kysymys siitä, kuka on oikeutettu näihin tietoihin.tässä keskeiseksi tulee asianosaisen käsite. Julkisuuslain 11 sisältää asianosaisen määritelmän: Hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvolli- 10 SOSIAALITURVA 14/2004

11 Muistiinpanot eivät ole asiakirjoja. Niitä ei tarvitse pyynnöstä esittää asiakkaalle. Ne ovat kuitenkin salassapidettävää tietoa, ja hävitettävä heti niiden käytyä tarpeettomiksi. suutta asia koskee (asianosainen), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Lastensuojelulain 17 :ssä huostaanottoasian asianosaisina (puhevaltaisina ja muutoksenhakuun oikeutettuina) ovat lapsen huoltajat ja vanhemmat, 12 vuotta täyttänyt lapsi itse sekä henkilö, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi tällöin on tai on välittömästi ennen asian valmistelua ollut. Asianosaisia voi näin olla suuri joukko, eivätkä eri intressitahot useinkaan haluaisi omien asioidensa kulkeutumista muiden tietoon. Myös huolto- ja tapaamisoikeusriidat saattavat olla tässä suhteessa vaikeita: esimerkiksi uuden parisuhteen tahoillaan solmineet vanhemmat voivat kokea hyvinkin kiusalliseksi sen, että uuden perheyksikön asioita joudutaan käsittelemään lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta tehtävässä selvityksessä. Asianosaisjulkisuus on kuitenkin oikeusvarmuuden kannalta perustavan tärkeä periaate. Henkilöllä, jolla on asiassa puhevalta ja myös oikeus hakea päätökseen muutosta, on luonnollisesti oltava oikeus saada tietoonsa kaikki ratkaisuun vaikuttavat tosiseikat ja olosuhteet. Puhevallan asianmukainen käyttö olisi muutoin mahdotonta. Tällöin muiden asianosaisten salassapitosuoja joutuu väistymään. Salassapito asianosaisilta Julkisuuslain 11.2 :ssä säädetään tiedonsaantioikeuteen useita poikkeuksia, joista sosiaalitoimen näkökulmasta lienee keskeisin sen ensimmäinen kohta: Asianosaisella, hänen edustajallaan ja avustajallaan ei ole tiedonsaantioikeutta asiakirjaan, josta tiedon antaminen olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua taikka lapsen etua tai muuta erittäin tärkeätä yksityistä etua. Yleistä etua vaarantavia tietoja lienee sosiaalitoimen asiakirjoissa harvoin. Sitä vastoin joudutaan kysymään, mitä erittäin tärkeä yksityinen etu tai lapsen etu tässä yhteydessä tarkoittavat. Sekä vanhemmasta korkeimman hallinto-oikeuden että kanteluviranomaisten käytännöstä on nähtävissä, että tiedon salassa pitämisen kynnys asianosaiselta on korkealla. Uusi lainsäädäntö ei ole muuttanut aikaisempiin lakeihin sisältyneitä perusperiaatteita tältä osin. Pelkästään se seikka, että asianomainen henkilö on kieltänyt sosiaaliviranomaista antamasta itseään tai perhettään koskevia tietoja muille tai että hän kokee niiden antamisen kiusalliseksi, ei ole riittävä peruste tiedon salaamiseksi. Erittäin tärkeään yksityiseen tai lapsen etuun perustuvan tiedonsaantikiellon voidaan siis katsoa edellyttävän esimerkiksi konkreettista väkivallan uhkaa tai vastaavaa syytä. Tiedon luovuttamien osittain Julkisuuslain 11.2 :n 7-kohtaan sisältyy säännös yhteystietojen salassapidosta. Muun muassa todistajan, asianomistajan, asianosaisen tai lastensuojeluilmoituksen tekijän salassa pidettäviä osoite-, puhelin- tai muita vastaavia yhteystietoja ei saa antaa, jos tiedon antaminen vaarantaisi po. henkilön turvallisuutta, etuja tai oikeuksia. Ilmoituksen tekijän henkilöllisyys kuitenkin tulee pääsääntöisesti kertoa, ellei hän pysty osoittamaan julkisuuslaissa tarkoitettua tärkeän yksityisen etunsa vaarantumista, esimerkiksi suoranaista väkivallan uhkaa. Lastensuojeluilmoituksen tehnyttä yksityishenkilöä on kuitenkin voitava suojata. Jos ilmoituksen tekijän yhteystiedot ovat valmiiksi tiedossa sillä etutaholla, jonka reaktioita hän pelkää, mahdollisuus yhteystietojen salassapitoon ei häntä auta, vaan tällöin on myös henkilöllisyys salattava. Ellei ilmoitusten tekijöitä voida tarvittaessa tehokkaasti suojata, vaarana on, että valmius lastensuojeluilmoitusten tekoon vähenee entisestään. Julkisuuslain 10 :ssä säädetään, että asiakirjasta voidaan antaa tieto vain osittain. Etenkin varhaisemmassa käytännössä sosiaalitoimi usein luovutti asianosaisille asiakirjoja siten, että niistä oli peittämällä poistettu lapsen toisen vanhemman uutta puolisoa tai parisuhdetta koskevia tietoja. Lasta koskevissa asioissa tällaiselle menettelylle on kuitenkin oltava julkisuuslain 11.2 :n mukainen peruste. Jos esimerkiksi uuteen puolisoon liittyvillä tiedoilla on katsottu olevan sellainen merkitys, että ne on sisällytetty asiakirjoihin, niiden myöhempään salaamiseen puhevaltaiselta asianosaiselta on oltava todella painavat syyt. Jos taas niillä ei ole lapsen asiassa merkitystä, on kysyttävä, miksi ne ylipäätään on katsottu tarpeelliseksi ottaa mukaan asiakirjoihin. Sitä vastoin, jos kyseessä ei ole asianosainen vaan ainoastaan henkilö, joka julkisuuslain 12 :n nojalla haluaa saada tiedon viranomaisen asiakirjoihin hänestä itsestään sisältyvistä tiedoista, kaikki muut osat asiakirjasta voidaan ja tuleekin peittää. Esimerkkinä voidaan ajatella ulkopuolista lastensuojeluilmoituksen tekijää tai lapsen muualla asuvan vanhemman uutta puolisoa, joilla siis on oikeus saada vain itseään koskevat tiedot. Myös henkilöä itseään koskevien tietojen antamisesta voidaan kieltäytyä, jos se olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua, lapsen etua tai muuta erittäin tärkeää yksityistä etua. Nämä lienevät käytännössä kuitenkin varsin harvinaisia tilanteita. Kaksinkertainen kirjanpito on lainvastaista Julkisuusnäkökulma on pidettävä mielessä myös työkäytännöissä. Pääsääntönä on aina asiakkaan ja asianosaisen oikeus saada tietoonsa kertynyt aineisto. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että asian ratkaisemisen kannalta olennaisia tietoja jätettäisiin kirjaamatta tai että ne kirjattaisiin tosiasioita vastaamattomalla tavalla. Toisaalta asiakirjoihin ei tule sisällyttää mitään turhaa eikä liioin säilyttää tarpeettomaksi käynyttä muistiinpano- tai valmisteluaineistoa. Kaksinkertainen kirjanpito yhdet asiakirjat asiakkaalle näytettäväksi ja toiset viranomaista varten on luonnollisesti kokonaan lainvastaista. Jos asiakas tai asianosainen pyytää tietoja, joiden osalta salassapidon edellytykset täyttyvät, viranhaltijan tai lautakunnan on SOSIAALITURVA 14/

12 Ruotsissa luodaan sosiaalitoimelle vahvaa tietopohjaa Ruotsin Sosiaalihallituksen ohjelmassa sosiaalitoimen tietoperustan vahvistamiseksi arvioitiin alan tutkimus- ja kehittämistoimintaa ja aloitettiin kokeiluita tutkimuksen ja käytännön yhteyksien vahvistamiseksi. Tiedontuotannon pitkäaikaiset rakenteelliset muutokset vaativat vielä enemmän aikaa ja työtä. tiedonsaannin evätessään tehtävä asiassa nimenomainen kirjallinen päätös, johon liitetään valitusosoitus.viranhaltijan päätöksestä valitetaan sosiaalilautakunnalle ja lautakunnan päätöksestä hallinto-oikeudelle. Lopuksi on syytä muistaa, että kyseessä ovat asiakkaan salaisuudet, eivät viranomaisen. Julkisuuslain 26 :n mukaan viranomainen voi aina antaa salassa pidettävästä asiakirjasta tiedon, jos se, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty, antaa siihen luvan. Sosiaalihuollon asiakaslain 16 sisältää saman säännön. Toisaalta asiakkuuden perusteella saatuja, muita kuin asiakasta itseään koskevia tietoja, ei lain 15.2 :n mukaan saa antaa sivulliselle, eli tiedon saanut tulee myös itse suoraan lain nojalla salassapitovelvolliseksi. Jos salassa pidettäviä asioita käsitellään oikeudenkäynnissä, istunto on tältä osin pidettävä yleisön läsnä olematta ja oikeudenkäyntiaineisto on julistettava salaiseksi. Näiden seikkojen kertominen ja tiedonantotarpeen riittävä perusteleminen saattaa johtaa siihen, että asiakas hyväksyy tietojen antamisen, jolloin viranomaisen toiminta luonnollisesti helpottuu. Neliosaisen kirjoitussarjan kolme seuraavaa osaa ovat: Alaikäisen asiakkaan asema sosiaalihuollossa, Sosiaalihuollon viranomaisen tiedonsaantioikeus ja Sosiaalitoimen oikeus ja velvollisuus antaa salassa pidettäviä tietoja ulkopuolisille. Kirjoittaja on yksityisoikeuden ma. professori Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Ruotsissa Sosiaalihallitus toteutti maan hallituksen toimeksiannosta vuosina laajan kansallisen kehittämisohjelman sosiaalitoimen tietopohjan vahvistamiseksi, Nationellt stöd för kunskapsutveckling inom socialtjänsten. Ohjelmaan varattiin noin 70 miljoonaa kruunua. Ohjelmassa arvioitiin alueelliset ja paikalliset tutkimus- ja kehittämisyksiköt, Forskning och utveckling, FoU-yksiköt ja aloitettiin kokeiluita tutkimus käytäntö -yhteyden vahvistamiseksi. Siinä korostettiin palvelujen käyttäjien osallisuutta ja tutkimusnäyttöön perustuvan tiedon ja etiikan vahvistamista sosiaalitoimen arjessa. Missään vaiheessa ei tavoiteltu pysyviä ja pitkäaikaisia tiedontuotannon rakenteellisia muutoksia. Ne vaativat vielä paljon enemmän aikaa ja ponnisteluja. FoU-yksiköillä yllättävän suuri merkitys Naapurissa on parin kymmenen vuoden aikana luotu alueellisiin ja paikallisiin FoUyksiköihin perustuvaa verkostoa.yksiköitä oli syksyllä 2003 noin neljäkymmentä. Ne ovat usein sektorikohtaisia, joko vanhustenhuoltoon tai lapsi- ja perhepalveluihin keskittyneitä. Yksiköitä ovat kuntien ohella rahoittaneet kuntayhtymät, maakunnat ja merkittävästi myös Sosiaalihallitus. Ne ovat tutkimustietoon nojautuen kiinteässä vuorovaikutuksessa kuntien sosiaalitoimen kanssa kehittäneet sosiaalipalvelujen tietopohjaa ja toimintaa. FoU-yksiköistä tehdyssä arvioinnissa niiden merkitys todettiin yllättävän suureksi. Ne ovat onnistuneet luomaan hyvät ja kiinteät suhteet laajaan joukkoon sosiaalityöntekijöitä. Työntekijöistä suuri osa on osallistunut yksiköiden järjestämään koulutukseen ja peräti lähes14 prosenttia on ollut mukana tutkimushankkeissa. Kritiikkiä FoU-toiminta sai lähinnä siitä, että yksiköissä on toteutettu enimmäkseen yksittäisiä tutkimushankkeita ja koulutustilaisuuksia. Pitkän linjan järjestelmällinen kehittäminen ja tiedonmuodostus puuttuvat. FoU-toiminta on luonut hyvää pohjaa tutkimuksen ja käytännön yhteyden vahvistamiselle. Se on vähentänyt vastakkainasettelua käytännön tieteellistämisen ja käytännön kokemuksen pohjalle rakentavien kehittämissuuntausten väliltä. Uutuutena sosiaalipalveluyliopistot Sosiaalihallituksen raportissa Nationellt stöd för kunskaputveckling vuodelta 2000 esitettiin ajatus sosiaalipalveluyliopistosta. Se vastaa melko pitkälti Suomessa osaamiskeskuksia edeltäneitä opetussosiaalikeskuksia. FoU-toimintaan verrattuna pyritään pysyviin yhteistyörakenteisiin, joilla turvattaisiin järjestelmällinen tiedonmuodostus ja tietohuolto myös pitkällä aikavälillä. Kokeilu aloitettiin vuonna 2002 melko isolla rahalla. Etupäässä yliopistot, mutta myös muutamat korkeakoulut, yhdessä joidenkin vaikutuspiirinsä kuntien kanssa muodostivat viisi sosiaalipalveluyliopistoyksikköä.tätä kutsutaan koko skaalan kokeiluksi erotuksena rajallisemmasta kokeilusta, jossa perustettiin kuntien ja oppilaitosten yhteisiä virkoja, FoU-lehtoraatteja. Kokeilut kestävät vuoden 2005 loppuun. 12 SOSIAALITURVA 14/2004

13 Jo kuluvan vuoden lopussa julkaistaan alustava arviointiraportti.tuloksia, etenkin pysyviä käytännön vaikutuksia, voidaan kunnolla arvioida vasta vuoden kuluttua. Rahalla ja muulla tuella luodaan jännittäviä yhteisiä kokeiluhankkeita tutkimuksen ja käytännön välille. Haasteena ovat kuitenkin pysyvät ratkaisut sitä ruotsalaisetkin pohtivat. Palvelun käyttäjille vaikea luovuttaa valtaa Mitä käyttäjänäkökulmalla tai palveluiden käyttäjien vaikutusmahdollisuuksilla oikein tarkoitetaan? Ruotsin kielessä puhutaan sekä brukarmedverkan- että brukarinflytande-käsittein. Ensimmäisessä vaihtoehdossa asiakas on jollain lailla osallinen. Häntä esimerkiksi kuullaan asiakaskyselyn avulla kerran vuodessa. Brukarinflytande-vaihtoehdossa palveluiden käyttäjien näkemykset myös vaikuttavat palvelujen sisältöön. Ruotsissa käytetään termejä rinnakkain. Palveluiden käyttäjien näkökulman huomioimista pidetään tärkeänä, joskaan ei ongelmattomana. Sen vahvistamista perustellaan demokratialla ja kansalaisten vallalla. Toisaalta edustuksellisen demokratian asema voi huonontua, kun palveluiden käyttäjien vaikutusmahdollisuuksia lisätään. Ihmisen on tärkeää saada valtaa ja pystyä vaikuttamaan niihin toimiin, joista hän on riippuvainen. Palveluiden käyttäjien kokemukset ja tiedot pitää ottaa huomioon, jotta sosiaalipalvelut vastaisivat heidän tarpeisiinsa ja toiveisiinsa. Sosiaalityön arjessa voi olla vaikea hyödyntää asiakkaiden kokemuksia.yksi syy on sosiaalityön heikko asema ammattina. Sen vuoksi sosiaalityöntekijä tuntee olonsa epävarmaksi ja hänen on vaikea luovuttaa palveluiden käyttäjille omaa valtaansa. Ruotsin ohjelman aikana on lisäksi pohdittu, miten palveluiden käyttäjät voivat olla mukana tiedon tuottamisessa ja osallistua tutkimuksen tekoon. Erillisjulkaisussa tarkastellaan palveluiden käyttäjien merkitystä sosiaalihuollon osaamisen kehittämisessä. Heitä pidetään tärkeinä tiedonkantajina, joiden kokemukset kartuttavat monipuolista tietopohjaa. Sosiaalihallituksesta vastauksia eettisiin kysymyksiin Eettiset kysymykset ovat olleet yksi Sosiaalihallituksen ohjelman keskeisistä osista. Jo ohjelman perusidea on eettinen: on tärkeää ja oikein, että sosiaalihuollon palvelut perustuvat mahdollisimman pitkälle tutkittuun tietoon siitä, miten ne vaikuttavat asiakkaiden elämään. Toisaalta silloin, kun "varma" tutkimukseen perustuva tieto puuttuu, eettiset pohdinnat ovat kaikkein tärkeimpiä Sosiaalityötä tehdään usein monimutkaisissa tilanteissa, joissa törmätään eettisiin ja moraalisiin pulmiin. Asiakkaat ovat usein kaikkein haavoittuvimmassa asemassa yhteiskunnassa. Heidän kanssaan työskenneltäessä ammattieettisten kysymysten pitäisi olla erityisen tarkkaan mietittyjä. Eettisten kysymysten käsittelyksi ei riitä se, että esitellään hyviä arvoja ja periaatteita, joista kaikki ovat yksimielisiä vaan niitä on sovellettava uskottavasti käytäntöön. Asiakkaan täytyy saada tietää, kuka on tehnyt hänen asiassaan päätöksen ja millä perusteilla ja kuka päätöksen seurauksista vastaa. Harvoin kuitenkin eettisiä kysymyksiä lausutaan selkeinä julki ja pohditaan niihin vastauksia. Sosiaalihallitukseen perustettiin hankkeen aikana eettisiin kysymyksiin keskittyvä sihteeristö. Sen jäsenille sosiaalihuollon työntekijät voivat esittää käytännön työstä nousevia eettisiä kysymyksiä. Jäsenet edustavat sosiaalihuollon kaikkia toiminta-alueita. Sihteeristö työskentelee kaksivuotisen kokeilukauden ajan. Tiedontuotantoa kehitettävä osana käytännön työtä Kansallisen ohjelman strateginen merkitys on eittämättä suuri. Sen aloittamia kokeiluja jatketaan ja sen pohjalta on esitetty sekä lainsäädännöllisiä, sisällöllisiä että rakenteellisia kehittämistarpeita. Ruotsissa tuntuu vallitsevan yleinen yksimielisyys siitä, että tiedontuotanto on sosiaalitoimessa asetettava ensisijalle. Sitä on edistettävä eri tavoin eikä sitä pidä pitää käytännön työn kilpailijana vaan sen osana. Tulevaisuudessa lisätään rakenteellisia edellytyksiä tiedontuotantoon malliprojektien sekä alueellisen ja paikallisen FoU-toiminnan avulla. Tämä edellyttää kiinnostusta ja osaamista monipuoliseen arviointitutkimukseen. On ehdotettu tutkijakoulutusta, jossa voisi suuntautua arviointiin ja interventiotutkimukseen. Ohjelman osana on luotu ja kehitellään edelleen verkkopalveluja ja -työkaluja, jotka helpottavat tiedon hankkimista.yksi aikaansaannos on sosiaalitoimen läänitasoinen verkkotyökalu, Socialtjänst verktyg.toinen tuotos on laajempi tieteellisten kirjastojen aineistoihin pohjautuva portaali, Örebroportalen. Osana ohjelmaa tehtiin myös tiedeuutisia käytännön työntekijöille välittävä sivusto SocialVetenskap yhteistyössä yksityisen Sociala nätet -portaalin kanssa. Johtajakoulutusta kehitetään Koulutus on keskeinen vaikuttaja, kun tiedon asemaa halutaan vahvistaa arjen työssä. Sosiaalityössä vaadittavat tiedot ja taidot kuvaillaan Ruotsissa tarkasti. Muun muassa lastensuojelun sosiaalityössä vaadittavasta osaamisesta on valmistunut kuvaus. Uutta yhtenäistä sosionomitutkintoa on esitetty. Sosiaalijohdon on pystyttävä luomaan edellytykset ja tuettava tietoperusteista työtä. Johtajakoulutusta kehitetään yhteistyössä FAS:n, Forskningsrådet för Arbetsliv och Socialvetenskap, kanssa. Tilastointia kehitetään ja sosiaalialan termien yhtenäistämistä jatketaan. Sosiaalihallituksen sosiaalityön arviointiin keskittynyt yksikkö Centrum för utvärdering av socialt arbete, CUS, lakkautettiin vuodenvaihteessa. Sinne on jo perustettu uusi itsenäinen instituutti sosiaalityön menetelmien kehittämiseksi, Institutet för utveckling av metoder i social arbete, IMS. IMS tekee laajoja arviointeja, interventiotutkimuksia ja tutkimuskatsauksia. Se tukee palvelutarpeen arvioinnin menetelmien kehittämistä ja käyttöä. IMS myös välittää tietoa sosiaalityön tehokkaista menetelmistä ja työtavoista. Ulla-Salonen-Soulié Nationellt stöd för kunskapsutveckling inom socialtjänsten -ohjelmaa esiteltiin Tukholmassa huhtikuuta 2004 pidetyssä seminaarissa. Kirjoitus perustuu siitä tehtyyn matkaraporttiin. Sen kirjoittajia ovat kehitysjohtaja Harri Jokiranta.Pohjanmaan maakuntien sosiaalialan osaamiskeskuksesta SonetBotniasta, sosiaalineuvos Martti Lähteinen sosiaali- ja terveysministeriöstä, projektipäällikkö Eini Pihlajamäki ruotsinkielisestä sosiaalialan osaamiskeskuksesta AB FSKompetenscentretistä, toimittaja Erja Saarinen Stakesista ja koulutusjohtaja Ulla Salonen-Soulié Pohjoismaisesta sosiaalialan koulutusohjelmasta Nopuksesta. Raportti on verkossa lähteineen osoitteessa pohjoismainen yhteistyö artikkelit ja matkaraportit. SOSIAALITURVA 14/

14 KIRJALLISUUTTA Koulukodin laiva kääntyy hitaasti Kaisa Vehkalahti: Kissanpäiviä ja koulunkäyntiä. 110 vuotta kasvatustyötä Vuorelan koulukodissa. Vuorelan koulukoti 2004, 336 s. Vuorelan koulukoti on toiminut 110 vuotta. Tämän kunniaksi se on julkaissut historiansa Kissanpäiviä ja koulunkäyntiä. Kirjoittaja, kulttuurihistorian tutkija, FL Kaisa Vehkalahti, on huoltoväelle uusi tuttavuus. Kirjassa on paljon valokuvia vuosikymmenien varrelta. Kaunis ulkoasu on Henri Terhon käsialaa. Kirjan sujuva teksti jakautuu neljään kronologisesti etenevään kappaleeseen alkaen tyttöjen kasvatuslaitoksen perustamisesta päättyen paikkaluvultaan entisestä pienentyneeseen ja toiminnallisesti muuttuneeseen koulukotiin, jossa tyttöjen lisäksi on myös poikia. Kappaleiden kuvaamat ajanjaksot ovat pitkiä, tapahtumarikkaita ja täynnä yksityiskohtia. Viidentenä, omana kappaleenaan on lyhyt yhteenveto, joka tiivistää koulukotikasvatuksen kehityslinjoja ja vähitellen tapahtunutta, aikasidonnaista avautumista yhteiskuntaan päin. Vaihtunut valvontaviranomainen Tekstistä käy selville, että Vuorela on ollut aina valtion hallinnassa, mutta sitä valvova viranomainen on vaihtunut useamman kerran. Kunkin ajan painotukset ovat jättäneet jälkensä laitokseen. Ensimmäiset kolmisenkymmentä vuotta Vuorela toimi vankeinhoitohallinnon alaisena. Laitos leimautui rankaisulaitokseksi, vaikka sen toimintaan kuului alusta pitäen sekä työntekoa kasvatuksellisessakin mielessä että koulunkäyntiä. Miten rangaistusmääräykset laitoksen normien rikkomisesta ovat vuosikymmenien aikana muuttuneet, siitä kirja ei kerro. Suomen itsenäistyttyä koulukasvatuksen merkitystä painotettiin siirtämällä laitos kouluhallituksen hallintaan. Tämä vaihe kesti muutamia vuosia. Koulunkäynti on osoittautunut toiminnan osaksi, jonka nuoretkin parhaiten hyväksyvät. Koulu on Vuorelassa joustavasti muuntunut ajan erityistarpeita huomioonottavaksi. Vuorelan odotettu siirto sosiaalihallintoon tapahtui luvulla. Lastensuojelulain myötä vuonna 1936 toiminta sai lainsäädännöllisesti selkeän kehyksen. Sotien jälkeen nostettiin erityisesti esille nuorten tarvitsema huolenpito ja turvallisuus. Sen vaikutuksesta kasvatuslaitos-nimi muuntui koulukodiksi. Stakesin valvonnassa Lastensuojelu on aina korostanut erityispiirteitään sosiaalihuollon muiden osa-alueiden joukossa. Kun lisäksi avo- ja laitoshuolto on ollut jyrkkärajainen, uudet toiminnot kuten työryhmätyöskentely, psykiatrinen konsultaatio ja työnohjaus ovat tulleet koulukotiin viiveellä. Sosiaaliministeriön kausi päättyi laitoshuoltoa ja erityisesti koulukoteja ravistelleeseen yhteiskunnalliseen murrokseen. Sosiaalihallitus perustettiin 1968 ja koulukodit tulivat sen perheasiainosaston alaisuuteen. Toiminnan muutokset voimistuivat. Lama ja valtion säästökuuri 1990-luvun alussa veivät Vuorelan saneeraukseen, mutta se säilytti paikkansa vaikeahoitoisten nuorten viimesijaisena hoitopaikkana. Nykyinen valvontaviranomainen on Stakes. Vuorelassa oli vuonna 2002 paikkoja 24 ja henkilökuntaa oli 42, ja vuoden aikana laitoksessa hoidettiin eri pituisissa jaksoissa yhteensä 33 nuorta. Tekstistä ei selviä, kuinka paljon Vuorela tulee rahaa arvostavalle nyky-yhteiskunnalle maksamaan. Muutosten myötä voidaan menettää jotain arvokastakin. Maanviljelyksen ja karjanhoidon poistaminen koulukodista tuntuu ymmärrettävältä. Sen sijaan puutarhan lopettaminen tuntuu arveluttavalta. Voihan tunne olla nostalgiaakin, sillä vanhan Vuorelan puutarha kasvilavoineen, kukkineen ja Åkerö-omenapuineen oli mielessäni kuin paratiisi! Henkilökunnan näkökulma Julkaisun kussakin neljässä kappaleessa käsitellään kyseisen ajanjakson henkilökuntaa, oppilaita, koulukotikasvatuksen sisältöä sekä laitostapahtumia. Henkilökunnan haastattelut ovat vaikuttava aineisto. Muutenkin henkilökunnan näkökulma kirjassa korostuu. Sen sijaan ei Vuorelan entisiä eikä nykyisiä oppilaita ole haastateltu kirjaa varten. Siitä huolimatta, että kysymyksessä on juhlakirja eikä akateeminen tutkimus, tämä Vuorelan kokonaiskuvaan vaikuttava aineistorajaus olisi mielestäni pitänyt perustella esipuheessa. Henkilökunnan lukumäärän kasvu, heidän erityisosaamisensa ja asemansa parantuminen on yksi vuosien kuluessa tapahtunut merkittävä edistysaskel. Vuorelan henkilökunta kuvataan uskollisena ja uudistuksiin kykenevänä. Henkilökunnasta nostetaan luonnollisesti esiin johtajat. Ensin tulevat työlleen antautuneet, neljä naimatonta naista. Kirjassa on esimerkkejä sekä heihin että tyttöoppilaisiin kohdistuneista, sukupuoleen ja siviilisäätyyn sidotuista rooliodotuksista. Hanna Hernberg perusti ja suunnitteli uudisrakennukset varta vasten tyttöjen laitokselle. Ei kaikkia poikien laitoksiakaan kivilinnoihin perustettu kuten kirja kertoo (s.23). Esimerkiksi Pernasaaren koulukoti Laukaalla sai uuden koulutalon, yksikerroksisen ja tarkoituksenmukaisen. Lilli Steniuksen pitkälle johtajauralle ( ) osuivat sotavuodet. Vuorelan tavoin muutkin huoltolaitokset omavaraisina selvisivät yleensä ruuan puolesta näistä vaikeista ajoista riittävän hyvin, toisin kuin kirja esittää (s.127). Viitteessä mainittu laitos oli suuri mielisairaala eikä sillä ollut omavaraistaloutta. Lyyli Vuoriston johtajakausi ( ) jäi lyhyeksi. Sirkka Vesterisen työvaiheen 14 SOSIAALITURVA 14/2004

15 ( ) kuvaukseen Vuorelan ollessa myrskyn silmässä olisi tullut suhteellisuutta, jos koulukodeista tehdyt eduskuntakyselyt ja niiden vauhdittamana perustettu periaatekomitea olisi esitetty taustana. Veikko Lehtinen oli ensimmäinen miesjohtaja ( ), ja hän toi tullessaan perheensä Vuorelaan. Laitoksen suunnitelmallinen ajanmukaistaminen tuli hänen osakseen. Nykyinen johtaja Kurt Kyllöinen muutti asumaan laitoksen ulkopuolelle. Hänen aikanaan Vuorelaan alettiin sijoittaa myös poikia, ja Vuorelasta tuli muiden valtion laitosten tavoin toiminnastaan tulosvastuullinen. Muuttunut suunta Koulukodin laiva kääntyy hitaasti kerrotaan johtaja Lehtisen osuvasti todenneen. Kirja osoittaa, että Vuorela on kääntynyt suuntaan, jota tänään pidetään tarkoituksenmukaisena. Siitä kerrotaan monta esimerkkiä. Nykyisessä Vuorelassa voidaan aiempaa paremmin ottaa huomioon sinne sijoitetun nuoren yksilölliset piirteet ja elämäntilanne. Nuoren vanhempia yritetään vetää mukaan hoitoprosessiin. Vuorelasta käsin voi käydä tavallistakin ammattikoulua tai lukiota ja nuoren kotikuntaan etsitään yhteyksiä jatkohoidon varmistamiseksi. Helmi Mäki Kirjoittaja on valtiotieteen lisensiaatti. Hän jäi eläkkeelle sosiaalihallituksen apulaisosastopäällikön virasta Hän oli Vuorelan ensimmäinen sosiaalihuoltaja-harjoittelija ja suoritti harjoittelunsa sotakesänä Lasten palveluiden uudistus sai alkunsa murhasta Englannissa Victoria Climbien tapauksen ei haluta toistuvan.lasten asioista vastaa nyt oma ministeri, joka johtaa mittavinta palvelujen remonttia vuosikymmeniin. Vuonna 1998 seitsemänvuotias tyttö, Victoria Climbie, matkustaa Norsunluurannikolta Pariisiin tätinsä Marie-Therese Kouaon luokse asumaan. Seuraavana vuonna he muuttavat Lontooseen. Kouao saa paikan siivoojana paikallisessa sairaalassa. Kouao tapaa englantilaisen miehen, Carl Manningin. Pian he asuvat yhdessä. Manning alkaa hyväksikäyttää ja kiduttaa Victoriaa. Eikä täti estele. Kahdeksan kuukauden kuluttua yhteenmuutosta, helmikuussa 2000, Victoria kuolee lontoolaisessa sairaalassa. Hänet tutkinut lääkäri kuvailee, ettei ole uransa aikana nähnyt koskaan näin kammottavaa lapsen hyväksikäyttöä. Manning ja Kouao tuomitaan vuonna 2001 elinkautiseen Victorian murhasta. Laaja rikostutkinta Miljoonat britit tuntevat pienimpiä yksityiskohtiaan myöten Victoria Climbien tapauksen, joka järkytti koko saarivaltakuntaa. Moni kysyi, miksei Victoriaa pystytty pelastamaan, vaikka häntä hoidettiin useaan otteeseen sairaalassa kidutuskuukausien aikana.tytön asuinalueen sosiaalityöntekijät tiesivät myös tytön tilanteen olevan huolestuttava. Murhatuomion jälkeen maan hallitus julisti julkisen tutkinnan rikoksesta. Tavoitteena oli selvittää lasten palveluiden ja turvaverkoston tila Englannissa. Ainutlaatuisen laajamittaisen tutkimuksen loppuraportti julkaistiin tammikuussa Sitä varten oli haastateltu satoja ihmisiä, myös tuomittuja, tehty selvityksiä ja pidetty seminaareja. Loppuraportti puhui karua kieltä. Palveluiden koordinointi on heikkoa, yhteistyö ei pelaa, ja lasten turvaverkko on kaikkiaan huteraa tekoa: poliisilla sekä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöllä olisi ollut 12 tilaisuutta pelastaa Victoria. Niitä ei käytetty. Sähköinen rekisteri lapsista Hallitus ryhtyi toimiin ja julkaisi viime vuonna ehdotuksensa palveluiden remontista sekä nimitti maan ensimmäisen lasten palveluista ja perhepolitiikasta vastaavan ministerin. Tehtävään valittiin 60-vuotias Margaret Hodge. Hänellä on takanaan kymmenen vuotta työväenpuolueen edustajana maan parlamentissa. Hodge johtaa nyt lasten palveluiden remonttia, jota on kutsuttu suurimmaksi 30 vuoteen. Tänä vuonna tuli voimaan laki, niin sanottu lasten laki, jolla remontti toimeenpannaan. Yksi keskeisimmistä uudistuksista on sähköinen rekisteri kaikista englantilaisista lapsista. Idea on yksinkertainen: rekisteriin sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö ja muut viranhaltijat kirjaavat merkintänsä lapsen tilanteesta ja perheestä sekä kaikki mahdolliset epäilyt esimerkiksi hyväksikäytöstä ja huonosta kohtelusta. Näin nopeutetaan tietojen vaihtoa. Rekisteristä työntekijät näkevät heti muiden tahojen merkinnät. Uusia virkoja ja yhteistyöelimiä Uudistuspakettiin kuuluu myös uusia virkoja niin valtakunnan tasolla kuin paikallisestikin. Itsenäisen lapsikomissaarin on tarkoitus valvoa koko maan lasten oikeuksien toteutumista. Kuntiin tulee lasten asioista paikallistasolla vastaava oma johtaja. Lisäksi vuoteen 2008 mennessä on tarkoitus perustaa 150 yhteistyöelintä eri alueille. Victoria Climbien tapausta käsiteltiin laajasti Britannian tiedotusvälineissä. Kuvassa BBC Newsin Victorian tapauksen verkkosivu. Ajatus on, että sosiaalihuollon palveluja käyttävä lapsi tarvitsee usein myös muita palveluja. Niinpä yhteistyöelimissä tarjotaan koordinoidusti erilaisia lapsille suunnattuja palveluja. Lisäksi vapaaehtoisjärjestöt ja muut tahot voivat tulla mukaan yhteistyöelimiin. Uudistuksia rahoitetaan ensi alkuun perustamalla lapsille ja nuorille tarkoitettu 200 miljoonan punnan rahasto. Kaikkiaan rahaa on kuitenkin arvioitu tarvittavan rutkasti enemmän. Arvostelua Palveluremontti on saanut osakseen myös arvostelua. Erityisesti sähköisen rekisterin katsotaan heikentävän yksityisyyden suojaa ja vanhemman oikeutta luottamukselliseen viranhaltijasuhteeseen. Hallituksen mukaan lapsen edun on kuitenkin mentävä aikuisten etujen edelle tässä asiassa. Toisaalta lastensuojelujärjestöt ovat arvioineet uudistuksia näennäisiksi ja liian vaatimattomiksi. Skeptikot ovat myös pohtineet, miten nykyisellä henkilöstövajeella kyetään hallituksen vaatimiin uudistuksiin kuten luomaan uutta päivähoitopaikkaa vuoteen 2008 mennessä. Margaret Hodge on luottavainen. Guardian-lehdelle heinäkuussa antamassaan haastattelussa hän totesi, että juuri näissä uudistuksissa työväenpuolue on osoittanut radikaaliutensa ja rohkeutensa. Tulevat vuodet näyttävät, miten remontti etenee. Joka tapauksessa kymmenisen vuotta sitten kukaan ei olisi uskonut lasten asioiden nousevan saarivaltakunnan politiikan ytimeen. Kati Pitkänen SOSIAALITURVA 14/

16 Elina Kinnunen Viestintä avuksi muutoksen tunnistamiseen Olemassaolon puolustaminen kuluttaa sosiaali- ja terveystoimen voimavaroja. Julkisuus- ja kuntalakien tarkoittama osallisuus ja vuorovaikutus toteutuvat kunnissa vasta, kun erilaisilla kansalaisareenoilla voidaan keskustella avoimesti, esittää spontaaneita puheenvuoroja ja niissä on tilaa yllätyksille. Tällöin ihmisten sanoma ei ole samalla tavalla huolellisen tiivistettyä, kirjaimellista ja yksiäänistä kuin monissa virallisissa kanavissa edellytetään. Oman toimintansa avoimelle kyseenalaistamiselle eivät kaikki sosiaali- ja terveystoimen organisaatiot ole valmiita. Usein vain hyvä julkisuus kiinnostaa, koska sitä tarvitaan sosiaali- ja terveystoimen voimavarojen puolustamiseen. Kunnan sosiaali- ja terveystoimi joutuu toimimaan eri viestinnän strategioilla tilanteista ja sidosryhmästä riippuen. Sosiaali- ja terveystoimi tarvitsee ulkoista viestintää paitsi palvelujen tuottamisessa myös toiminnan legitimointiin, yhteisöllisyyden rakentamiseen ja kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseen. Nämä seikat ilmenivät tutkimuksestani, jossa selvitin Tampereen, Kuopion ja Jyväskylän sosiaali- ja terveystoimen ulkoista viestintää erilaisten strategia-asiakirjojen ja johtoryhmien haastattelujen perusteella. Tutkimuskaupunkien sosiaali- ja terveystoimessa on otettu vaihtelevasti huomioon 1990-luvulla uudistettujen julkisuus- ja kuntalakien henki. Valmisteluvaiheen julkisuus ja kuntalaisten osallistumisfoorumit ovat lisääntyneet. Toisaalta ulkoisen viestinnän painotus on siirtymässä normatiivisesta toiminnasta erilaisissa verkostoissa vaikuttamiseen. Oman olemassaolon ja voimavarojen puolustamiseen menee yhä enemmän energiaa. Poliitikkoa ei voi ohjeistaa Sosiaali- ja terveystoimen ulkoisen viestinnän työjako on selkeä niiltä osin, kun vastuu on jaettavissa ohjeilla tai strategioilla viranhaltijoiden kesken. Viestinnän ammatillinen henkilöstö ja sosiaali- ja terveystoimen substanssin hallitseva johto tarvitsevat toisiaan, koska toisella on hallussaan välineiden osaaminen ja toisella sisältö. Sen sijaan luottamushenkilöiden toiminta ulkoisen viestinnän alueilla on epäselvä ja määrittelemätön. Viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden operointi julkisuudessa perustuu erilaisiin motiiveihin, kuten julkishallinnon tutkimuksessa on aiemminkin todettu. Viranhaltijajohto hyväksyy luottamushenkilöiden toiminnan pitkin hampain, koska kunnan toiminnan luonne perustuu kuntalaisten vuorovaikutukseen. Siksi poliittisten päättäjien toiminta viestinnän kentässä on myös vaikeasti ohjeistettavissa. Myönteinen yleinen mielipide on elinehto sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän rahoitukselle. Tiedosta ylitarjontaa Tutkittaessa vuorovaikutussuhteita julkisessa organisaatiossa nousee tieto merkittävään asemaan. Tiedon avoimuus, aktiivinen jakaminen ja vaihtaminen sekä tiedon muodostuksen erilaiset prosessit ovat osa kunnallisen sosiaali- ja terveystoimenkin ulkoista viestintää. Tietoa on paljon tarjolla, mutta ongelmaksi koetaan, että se ei kiinnosta. Tutkimukseni viranhaltijoilla on aiheellinen huoli siitä, saavuttaako julkisen organisaation tarjoama tieto oikeita kohderyhmiä ja jos saavuttaa, käyttävätkö ihmiset sitä oman hyvinvointinsa edistämiseen. Huoli on hyvin asiakaskeskeinen mutta toisaalta yksisuuntaisen tiedotusperiaatteen mukainen. Huoli oikean tiedon vastaanottamisesta nivoutuu ihmisten kuvaan julkisista sosiaali- ja terveyspalveluista. Myönteinen yleinen mielipide on elinehto sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän rahoitukselle. Voimavarojen turvaamiseen kohdistuva mielenkiinto on yhteydessä 1990-luvun laman ja valtionosuusuudistuksen kokemuksiin. Ennen niitä määrärahojen turvaaminen ei ollut ongelma, eikä viestinnän huomiota tarvinnut kiinnittää niin paljon olemassaolon oikeutukseen.voikin kysyä, käytetäänkö olemassaolon puolustukseen juuri niitä viestinnän voimavaroja, joita tarvittaisiin osallisuuden ja tiedonsaannin kehittämiseen. Tiedon hallintaan liittyy myös tietosuojaa koskevia pulmia.tiukan tietosuojan katsotaan rajoittavan viestintää kuntalaisten asioissa. Moniammatillisen yhteistyön kehittämisessä tiukkaa tietosuojaa pidettiin jopa esteenä. Asiakaslähtöinen palvelu edellyttää tiedon sujuvaa kulkua ja myös viranomaisten keskinäistä vuorovaikutusmahdollisuutta. Tietosuojakysymysten ratkaiseminen tulee sitä ajankohtaisemmaksi, mitä enemmän tietoa liikutetaan sähköisesti. Laatuodotus ilman lupausta Kaikkien tutkimieni kaupunkien tavoitteena oli tuottaa asiakaslähtöisiä, laadukkaita palveluita. Kuitenkin laadunhallinnan pyrkimyksiä mutkistaa se, että asiakkaan silmissä laadun määrää lopulta hänen odotustensa ja kokemustensa välinen etäisyys. Asiakkaiden odotuksia on tutkimuskaupungeissakin kartoitettu varsin vähän. Miten asiakkaiden odotusten ja kokemusten välinen yhteys tulee organisaatioiden tietoon ja miten laatua sen avulla kehitetään, jää edelleen epäselväksi. Kuntalaiset ovat sosiaali- ja terveyspalveluiden omistajia ja rahoittajia, joiden halu pitää yl- 16 SOSIAALITURVA 14/2004

17 lä järjestelmää on yhteydessä henkilökohtaisiin kokemuksiin. Hyvän henkilökohtaisen kokemuksen ja realistisen laatulupauksen kautta kehittyvät myös hyvät imagot.tärkeää on myös niiden mielipide, jotka eivät käytä julkisia sosiaali- ja terveyspalveluita mutta osallistuvat niiden kustannuksiin. Ihmisillä on päivähoidosta muita sosiaali- ja terveystoimen palveluja myönteisempi mielikuva. Päivähoidon hyvää mainetta ja hyväksyntää ei ole osattu kaupungeissa vielä laajemmin hyödyntää sosiaali- ja terveystoimen mainetekijänä. Sen sijaan on käynnistynyt keskustelu siitä, tulisiko päivähoito siirtää opetustoimen alaiseksi, kun laki sen nykyisin sallii. Päivähoidossa, kuten kouluissakin, on havaittu yhä enemmän ongelmalapsia ja asiakkaina ongelmaperheitä.tulevaisuus voi olla yhä mutkikkaampi ja marginaalisuuden ilmiöt voivat tulla osaksi päivähoitoakin. Niinpä päivähoidon hallinnointiin voi kohdistua intressejä, jotka vaikuttavat myös palvelujärjestelmän oikeutukseen keskiluokan keskuudessa. Etenkin suurissa kaupungeissa palveluita koskevaa tietoa tulisi jäsentää väestö- ja asiakasryhmiä tunnistaen, jotta suuren palveluorganisaation toiminnasta tulisi selkeää ja helposti lähestyttävää kaikille ikäja sosiaaliryhmille. Usein kuntalaisille riittää pelkkä tieto palveluiden olemassaolosta ja oikeuksista niiden saamiseen. Osallisuuden ja yhteisöllisyyden vaikeus Nykyisin niin sosiaali- ja terveystoimen omissa kuin viestintästrategioidenkin teksteissä painotetaan osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyyttä koskevan ylistyksen trendikkyys katoaa, kun tarkastellaan kaaosmaisen ja epälineaarisen tietoyhteiskunnan piirteitä. Ihmiset muuttavat, perhesuhteet muuttuvat, työt vaihtuvat ja noudattavat pätkäyhteiskunnan piirteitä. Hyvän henkilökohtaisen kokemuksen ja realistisen laatulupauksen kautta kehittyvät myös hyvät imagot. Elämästä on tullut pätkien projektia ja sitä leimaa sitoutumisen lyhytaikaisuus. Niin ikään sosiaalinen pääoma hupenee, kun elämä ei toteudukaan enää perinteisissä organisaatioissa. Vaikka ihmiset osallistuisivat ja kokisivat kaupunkinsa yhteisökseen, sosiaali- ja terveystoimessa osallistuminen on väistämättä rajallista ja organisaation kontrolloimaa. Muuttoliike edesauttaa kehitystä, jossa osallistuminen rakennetaan uudenlaisilla logiikoilla.tähän vaikuttaa erityisesti sähköisen viestinnän kehitys. Enää ei ole väliä sillä, missä maantieteellisessä paikassa ihmiset ovat saadakseen vuorovaikutusta aikaan kunnan asioista. Aitoa osallistumista on kanavoitavissa myös kansalaistoiminnasta, joka on yksi osa sosiaali- ja terveystoimen hahmottamaa toimintaverkostoa. Uusia muotoja hakeva ja löytävä kansalaistoiminta ei perustu välttämättä maantieteellisiin alueisiin vaan erilaisiin elämän tavallisiin viiteryhmiin, kuten tietyn lajin harrastajiin tai tiettyä sairautta poteviin.toiminta ei välttämättä tapahdu rekisteröityjen yhdistysten kautta vaan vertaisryhminä, toimintaryhminä, sähköisinä keskusteluryhminä tai sähköpostilistojen välityksellä. Tutkimuksessani painottui järjestöjen edunvalvontarooli, mutta järjestöt tunnistettiin myös sidosryhmiksi, joiden kanssa vuorovaikutus on tärkeää. Järjestöjen roolia kuntalaisten hyvinvoinnin muutosten viestittäjänä ei silti pidetty aina toivottavana. Avoimuuden nurja puoli Julkinen organisaatio voi noudattaa julkisuusperiaatetta, mutta hallintokulttuuriensa puolesta se ei välttämättä noudata avoimuutta. Tutkimukseni perusteella on havaittavissa, että sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toimintakulttuureissa on eroja. Niiden hallinnon perinne on erilainen, ja erilaiset kulttuurit ovat jääneet näkyviin, kun sosiaali- ja terveystoimet ovat yhdistyneet. Sosiaali- ja terveysalan organisaatioiden avoimuuteen vaikuttavat esimerkiksi negatiiviset kokemukset marginaaliryhmien palveluiden järjestämisestä. Lain hengen mukainen avoimuus kansalaisyhteiskunnassa voi aiheuttaa myös ristiriitaisen tilanteen, jossa huumeidenkäyttäjien ja vähemmistöjen palvelupisteitä ei kyetä sijoittamaan niiden tarvitsemille julkisille paikoille tai asutuksen läheisyyteen. Sosiaali- ja terveystoimessa joudutaan miettimään, mitä avoimuus kulloinkin tuottaa. Ei erillisiä strategioita Sosiaali- ja terveyspalveluiden muuttuva toimintaympäristö vaatii strategioita erilaisten ilmiöiden puolesta ja vastaan. Vaikuttamistoiminnan edellytys on näkemys siitä, mihin sosiaalija terveysalalla ollaan menossa. Näiden näköalojen tunnistaminen ja tulkinta on sosiaali- ja terveystoimen johdon vastuulla. Tässä työssä johdon tulisi osata hyödyntää myös ulkoisen viestinnän välineitä ja osaamista. Viranhaltijat kantoivat haastatteluissa melko vähän huolta siitä, miten organisaatiossa tunnistetaan tietotulvasta ne muutostekijät, jotka vaikuttavat sosiaali- ja terveystoimen toimintaedellytyksiin lähitulevaisuudessa. Yhdistynyt sosiaali- ja terveystoimi koostuu monista toisistaan poikkeavista palveluista, professioista ja käytännöistä ihmisistä ja elämäntilanteista puhumattakaan. Niiden keskinäisten viestintäsuhteiden selkeyttäminen auttaisi myös toimialan sisäisen ja ulkoisen viestinnän suunnittelussa ja toteutuksessa. Viestinnän arviointia tarvitaan varsinkin nyt, kun otetaan käyttöön uusia sähköisiä viestintävälineitä. Sosiaali- ja terveystoimen ulkoisen viestinnän organisoimisessa ei tarvita välttämättä erillistä viestintästrategiaa. Ulkoinen viestintä on osa kokonaistoimintaa, jossa viestintä on väline muutoksen tunnistamisessa ja tavoitteiden saavuttamisessa. Keinojen, vastuun ja voimavarojen tulisi kuitenkin olla selkeästi mietittyjä ja määriteltyjä, kuten Tampereen sosiaalija terveystoimen strategian yhteydessä on tehty. Siinä Balanced Score Card -mallia hyödynnettäessä on huomioitu myös ne merkittävimmät viestinnän toimenpiteet, joilla strategiseen tavoitteeseen päästään. Kunnan omaa viestinnän ammatillista osaamista ei voi eikä ole perusteltuakaan käyttää kaikissa prosesseissa. Viestintää voidaan toteuttaa yhteistyönä sosiaali- ja terveysalan kumppaneiden ja sidosryhmien kanssa. Silloin sosiaali- ja terveysala voi olla vahvempi kuin yhteisöjen toimiessa yksin. Mihin viestinnällä pyritään, on julkishallinnossa loppujen lopuksi aina poliittinen prosessi. Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden maisteri. Kirjoitus perustuu hänen Oulun yliopiston terveyshallintotieteen pro gradu -tutkielmaan Julkisuusperiaatteesta verkostojen viestintään Tutkimus kolmen kaupungin sosiaalija terveystoimen ulkoisesta viestinnästä (2004). SOSIAALITURVA 14/

18 Sosiaaliset innovaatiot esiin Sosiaalialan osaamiskeskuspäivillä Jyväskylässä paneuduttiin sosiaalisen innovaation käsitteeseen. Alan käytäntöjä uudistavia ideoita etsitään nyt kilpailulla. Innovaatiot ovat osaamiskeskuksille ajankohtaisia, sillä osaamiskeskuspäivien tämänvuotinen järjestäjä Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus, Koske ja Sosiaalisten innovaatioiden Foorumi, SIF Jyväskylän yliopistosta ovat julistaneet innovaatiokilpailun. Sillä etsitään tutkimukseen pohjautuvia ideoita sosiaalialan työkäytäntöjen, sosiaalipalvelujen ja palvelujärjestelmän kehittämiseksi. Sosiaalinen innovaatio on uusi tai uutena pidetty malli, käytäntö tai idea, joka muuttaa nykyistä käytäntöä. Innovaatioista esitelmöinyt neuvotteleva virkamies Juho Saari sosiaali- ja terveysministeriöstä erotteli makro- ja mikrotason innovaatiot. Makrotason innovaatiot uudistavat sosiaaliturvajärjestelmiä muuttuvissa oloissa. Niiden avulla voidaan esimerkiksi kytkeä sosiaalipolitiikka entistä paremmin kansainväliseen kilpailukykyyn. Mikrotason innovaatiot uudistavat vähitellen olemassa olevia toimintatapoja. Niihin pyritään esimerkiksi kansallisella sosiaalialan kehittämishankkeella. Kosken ja SIF:n julistamaan kilpailuun voi lähettää ehdotuksia 30. syyskuuta asti. Voittaja julkistetaan lokakuun lopussa. Palkintona on tarjolla euroa ja palkitulle idealle etsitään kokeilu- ja kehittämisrahoitusta. Konsultaatiossa tärkeää on työstä oppiminen Konsultointimallien kehittely on tärkeä osa Kosken työtä. Konsultatiiviseen työotteeseen toi pohjoismaista näkökulmaa Osaamiskeskuspäivillä on esitelmiä, mutta tärkeintä lienee tavata samaa työtä tekeviä ihmisiä eri puolilta maata. Ajatuksia vaihtavat Pikassos Oy:n toimitusjohtaja Lasse Rautniemi (vas.), hankekoordinaattori Pekka Kortelainen Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta, sosiaalijohtaja Risto Kortelainen Jyväskylän maalaiskunnasta ja erikoissuunnittelija Matti Mäkelä Pikassos Oy:sta. toiminnanjohtaja Jan Messing Ruotsista. Hän työskentelee Taalainmaan alueellisessa tutkimus- ja kehittämisyksikössä Dalarnas Forskningsrådissa. Messing esitteli konsultaatiota pohtineelle työryhmälle jäsennyksen konsultatiivisesta työotteesta. Keskustelussa pohdittiin muun muassa työnohjauksen, johtamisen ja konsultaation välisiä suhteita, konsultaation valtasuhteita sekä analysoitiin asiantuntijuuden kehittymistä ja jakamista. Messing korosti konsultaatiossa työssä ja työstä oppimista perinteisen asiantuntijuuden välittämisen rinnalla. Miten viestiä osaamiskeskukset tunnetuiksi? Osaamiskeskuksissa on paljon pohdittu sitä, miten niiden kannattaisi hoitaa tiedottamisensa. Uusina organisaatioina niiden on tehtävä omaa toimintaansa laajalti tunnetuksi.tämä on erityisen haastavaa, koska verkostona toimivilla organisaatioilla on paljon yhteistyökumppaneita. Kosken tilat ovat samassa talossa Jyväskylän yliopiston viestinnän laitoksen kanssa. Sieltä oli kutsuttu esitelmöimään yhteisöviestinnän professori Jaakko Lehtonen. Lehtonen käytti viestintä-sanan sijasta mieluummin kommunikaatiota, joka on tiedon yhteiseksi saattamista. Kommunikaatio edellyttää aina osapuolten osallistumista eikä vain viestin siirtämistä eteenpäin toiselta toiselle. Organisaation suhdetoiminta tai ulkoinen viestintä on or- 18 SOSIAALITURVA 14/2004

19 Koulutusjohtaja Ulla Salonen- Soulié Pohjoismaisesta sosiaalialan koulutusohjelmasta Nopuksesta veti yhdessä Jan Messingin kanssa teemaryhmän, jossa käsiteltiin konsultaation käyttöä sosiaalialan työssä. KUVAT:ERJA SAARINEN Osaamiskeskuspäiviä on järjestetty vuodesta Keskusten vakinaista henkilöstöä ja projektityöntekijöitä kerääntyi Jyväkylässä elokuussa pidetyille päiville noin 80. Pikassos Oy:sta suunnittelijat Sirpa Ylikerä, Sanna Virolainen ja Tiia Inkeroinen nauttivat päivien pitopaikan Survon kartanon historiallisesta miljööstä. ganisaation liittämistä eri osayleisöjen todellisuuskuviin. Pyrkimyksenä on vahvistaa niissä myönteisiä näkemyksiä organisaatiosta. Onnistuneessa kommunikaatiossa osapuolet ymmärtävät toinen toistensa ajattelutavat, tavoitteet ja toimintaehdot. Lehtonen korosti, että organisaatioiden on jatkuvasti muistutettava olemassaolostaan ja markkinoitava itseään. Markkinointi ei kuitenkaan saa olla erillistä puuhastelua vaan organisaation toiminta-ajatuksen on aina näyttävä sanomassa. Lehtonen mainitsi, että tarinankertominen on viestinnässä ja markkinoinnissa edelleen suosittu keino. Aidoilla kertomuksilla ja persoonilla saadaan omalle asialle tehokkaasti julkisuutta. Millaisilla tarinoilla ja persoonallisuuksilla osaamiskeskuksia voitaisiin markkinoida? Tiedontulvan suodattajia Yksi osaamiskeskuksen tehtävistä on toimia tieteellisen ja muun tiedon suodattajana kuntiin päin. Tietoa pitää välittää niin, ettei tietotulvasta kärsiviä ammattilaisia rasiteta turhalla tiedolla, mutta keneltäkään ei jää tarpeellista tietoa saamatta. Kosken suunnittelija Raili Haaki totesi, että osaamiskeskuksen työntekijä on jokaisen tiedotettavan asian kanssa kieli keskellä suuta: Meneekö infoähkyn puolelle, jos klikkaan tämänkin menemään? Kääntyykö runsas tiedottaminen itseään vastaan? Monesti joutuu portinvartijana päättämään siitä, mitä verkoston jäsenten on tarpeellista tietää. Toisaalta mikään ammattiryhmä tai verkosto ei ole niin yhtenäinen, että tiedon tarpeita voisi ulkopuolelta tarkasti tietää. Haakin mielestä osaamiskeskuksen tehtävä on pitää tarjolla ja helposti saavutettavissa kaikkea keskeistä tietoa ja pureskella valmiiksi se, mikä ehditään. Meidän pitää myös kuunnella herkällä korvalla niitä vihjeitä, joita alan työntekijöiltä tulee tiedontarpeista ja työn ajankohtaisista haasteista. Koskessa viestinnän tavoitteet ovat konkreettisia ja konstailemattomia. Päätavoite on, että jokaisen keskisuomalaisen sosiaalialan ammattilaisen tiedossa on Kosken olemassaolo, tarkoitus ja se, mistä lisätietoja saa. Tänä vuonna kehitetään Kosken kotisivuista maakunnan sosiaalialan ammattilaisia palveleva tiedotuskanava. Erja Saarinen Osaamiskeskuspäivillä esimerkiksi lastensuojeluhankkeissa mukana olevat kokoontuivat omissa työryhmissään. Lisäksi tarjolla oli ryhmiä moninaisista aiheista. Projektityöntekijä Johanna Moilanen Koskesta ja erikoissuunnittelija Pia Mäkeläinen Etelä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskukseen kuuluvasta Sosiaalitaito Oy:sta perehtyivät luovien menetelmien käyttöön. SOSIAALITURVA 14/

20 Raili Haaki Sosiaaliala kärsii yliviritetyistä verkostoista Samat asiantuntijat pyörivät liian monissa hyvien asioiden ympärille kerätyissä verkostoissa. He eivät ehdi palaverien välillä työstää asioita.työ jää pirstaleiseksi, kokonaisuutta ei hahmota kukaan eivätkä hyvät asiat aina etene toivotusti. Kaikki kokoavat ympärilleen verkostoja. Lukemattomat organisaatiot mainostavat itseään verkostona, joka ei sijaitse missään. Ne olettavat, että kuulijat ovat siinä uskossa, että jossain olisi jokin pytinki tai oikea keskus, jopa ehkä puhelinkeskus, jossa todellinen henkilö palvelee soittajia.toiminnan kuvaillaan sen sijaan muodostuvan verkostomaisesti eri tahoista tai alueen toimijoista. Organisaatioilla on maailmaa syleileviä nimiä, kuten osaamiskeskus. Hienosta nimestä huolimatta kussakin toimipisteessä, jos sellaista edes on, on luultua vähemmän väkeä. Organisaatiota edustaa vain kahdesta kolmeen työntekijää. Powerpoint-pollukoiden piirileikki Muut verkoston jäsenet ja organisaation meidän asiantuntijoiksemme kutsumat ihmiset ovat hyvin eriasteisin sidoksin kiinnittyneitä toimintaan. He katselevat maailmaa oman palkanmaksajansa näkövinkkelistä. Jokaisen keskuksen edustaja piirtää kuvan verkostosta, johon asettaa itsensä keskelle. Ympärillä on pollukoita, kuten kunnat, maakuntaliitto tai yliopisto. Vastaavasti toisten piirroksissa keskipisteessä on jokin muu toimija, kuten hyvinvointikeskus tai verkostohanke, ja sosiaalialan osaamiskeskus on jossakin kohdassa paperia yhtenä pollukkana muiden joukossa. Mitä tämä koostumukseltaan vähän vaihteleva Powerpointpollukoiden piirileikki tarkoittaa käytännössä? Kenen asialla ollaan? Keitä olemme me? Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen, Kosken tunnuslause Virtaa verkostoihin sisältää kaikki äskeisen kärjistetyn kuvauksen osat. Tunnuslauseessa on kysymys vedestä, sähköstä ja toiminnasta. Koske virtailee jo peratuille joki- ja purouomille eli se rakennettiin olemassa olevien verkostojen ja valmiiden yhteistyökuvioiden pohjalle. Omalta osaltaan se tuo lisävirtaa keskisuomalaiseen sosiaalialan verkostotyöhön. Liian monia toisiaan muistuttavia verkostoja Virta-käsitettä on käytetty paljon ja väännelty eri muotoihin. Esimerkiksi valtakunnallisessa lastensuojelun kehittäjien koollekutsussa toivottiin vaihtovirtaa verkostoihin. Itse olen mieltynyt uuteen metaforaan, virittämiseen, joka on sukua mopojen virittämiselle. Ajoneuvon virittäminen on käsittääkseni toimenpide, joka voi olla kulkuneuvolle liikaa verrattuna sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Voi tapahtua ylivirittäminen. Voiko kitaran kieliä ylivirittää, vääntää aina vain kireämmälle ja mitä siitä seuraa? Luultavasti ylivirittäminen on kohtalokasta toimintakyvylle tai vähintään lopputulokselle. Havaintoni osaamiskeskussuunnittelijana on, että maakunnassa sosiaalialan keskeisten organisaatioiden keskeiset asiantuntijat ovat virittyneet hyvien asioiden ympärille liian monien toisiaan muistuttavien yliviritettyjen verkostojen puristukseen.tämä tekee toiminnastamme pirstaleista. Pirstaloitumisen ehkäisemisestä näkee jo mainintoja hankesuunnitelmissakin. Kiireiset ihmiset eivät ehdi eri palaverien välillä työstää asioita. Syvälliseen laajoja kokonaisuuksia hahmottavaan pohtimiseen ei useinkaan ole aikaa. Kokousrumba estää syvällisen pohdinnan Lukemattomia verkostoja ja yhteistyöryhmiä kutsutaan koolle. Niihin nimetään osallistujia sattumanvaraisesti. Eri hankkeiden edustajat istuvat toinen toistensa ohjausryhmissä. Kun osittain samat henkilöt osallistuvat erilaisiin työryhmiin, miksi siitä ei seuraakaan selkeyttä? Miksi eri hankkeissa tehdyn kehittämistyön tulokset eivät kumuloidu ja asiat nivoudu toinen toisiinsa? Lukuisten verkostojen jäseninä ihmisten on oltava jatkuvasti saavutettavissa. Palavereissa istutaan kännykät äänettömällä, mutta luetaan tekstiviestejä. Kokouksista pompataan ulos puhumaan puheluita. Sähköposteja käydään katsomassa iltaisin ja viikonloppuisin. Kiireiset ihmiset eivät ehdi eri palaverien välillä työstää asioita. Syvälliseen laajoja kokonaisuuksia hahmottavaan pohtimiseen ei useinkaan ole aikaa. Joskus kokouksista muistiota kirjoittava sihteeri on ainoa, joka paneutuu enemmän asiaan. Ainakin toukokuun viimeisillä viikoilla oli havaittavissa, kuinka ihmisten aivoissa olivat muistipaikat täynnä: päät olivat tiltissä. Kun verkostoihin osallistuvien päistä eivät tiedot ja näkemykset pääse purkautumaan ulos muiden ja yhteisen hyvän hyödynnettäväksi, tuhlataan aikaa ja energiaa. Sekamelskaan järjestystä arjen keinoin Osaavat ja asiantuntevat verkostojen jäsenet ansaitsevat todellisia keskustelufoorumeita: tiloja ja aikoja, joissa voi kunnolla puhua muiden kanssa ja oikeasti osallistua asioista päättämiseen. Kosken työryhmissä varaamme usein kokouksiin puoli tuntia pidemmän ajan. Koko aikaa ei täytetä esityslistan asioilla vaan välissä pidetään reilu kahvitauko. Tauon aikana alkaa valtava puheensorina. Ihmiset hoitavat keskenään mieleen tulevia työasioita, kun kerrankin tapaavat niin, että on aikaa puhua. Tauon jälkeen huomaa, kuinka itse asia on edennyt ja tukevoitunut, kun siihen liittyviä monenlaisia asioita on tullut mieleen.tauoilla korvataan monta sähköpostia ja puhelinsoittoa, kun ihmiset voivat tavatessaan hoitaa asioita. Tiedon soveltaminen edellyttää ymmärtävää oppimista. Onnistuneessa koulutuksessa tai työkokouksessa on voitava aktiivisesti uppoutua ja osallistua asiaan ja voitava sijoittaa se laajempaan viitekehykseen. Koulutuksia, ja työryhmien kokouksia, voisi toteuttaa erilaisin menetelmin. Jyväskylän yliopiston ja Kosken yhteistyönä järjestetyssä koulutuksessa on esimerkiksi käsitelty väkivaltaa 20 SOSIAALITURVA 14/2004