ESIPUHE. Kiitämme lausunnonantajia arvokkaasta tuesta uskonnonvapauslainsäädännön valmistelussa.

Transkriptio

1 ESIPUHE Valtioneuvosto asetti 1 päivänä lokakuuta 1998 komitean, jonka tuli tehdä ehdotus uudeksi uskonnonvapauslainsäädännöksi. Uskonnonvapauskomitea antoi toimeksiantonsa mukaisesti opetusministeriölle syyskuussa 1999 välimietinnön (komiteanmietintö 1999:5). Välimietinnöstä annetuista lausunnoista julkaistiin lausuntoyhteenveto maaliskuussa Komitea antoi varsinaisen mietintönsä 28 päivänä helmikuuta 2001 (komiteanmietintö 2001:1). Mietinnöstä pyydettiin lausuntoja kaikkiaan 147 eri taholta. Lausuntoja saatiin 93. Luettelo lausunnonantajista on tämän yhteenvedon liitteenä. Kaikki annetut lausunnot on otettu huomioon tässä lausuntoyhteenvedossa. Yhteenvedon kokoamisessa on avustanut korkeakouluharjoittelija Leena Niskanen. Lausuntoyhteenvetoon on pyritty kokoamaan uskonnonvapauslainsäädännön jatkovalmistelun kannalta keskeiset lausunnoissa esille tuodut näkökohdat. Eri lausunnoissa esitettyjä näkemyksiä ja niiden perusteluita ei ole jokaisen lausunnonantajan osalta toistettu erikseen, vaan sisällöltään samanlaisina pidettyjä lausuntoja on osittain käsitelty yhdessä. Tällainen käsittelytapa saattaa joissakin tapauksissa ohittaa perussisällöltään samanlaisiin lausuntoihin sisältyviä erilaisia painotuksia. Alkuperäiset lausunnot ovat opetusministeriössä kaikkien saatavissa. Kiitämme lausunnonantajia arvokkaasta tuesta uskonnonvapauslainsäädännön valmistelussa. Joni Hiitola Komitean sihteeri Tuula Lybeck Komitean sihteeri

2 SISÄLLYSLUETTELO YHTEENVETO USKONNONVAPAUSKOMITEAN MIETINNÖSTÄ (KM 2001:1) SAADUISTA LAUSUNNOISTA YLEISARVIOT EHDOTUKSESTA UUDEKSI USKONNONVAPAUSLAINSÄÄDÄNNÖKSI USKONNONVAPAUSLAKI...7 YLEISET SÄÄNNÖKSET (1 LUKU)...7 Lain tarkoitus (1 )...7 Velvoite noudattaa lakia ja hyviä tapoja...8 Uskonnollisen yhdyskunnan käsite (2 )...8 Jäsenyys uskonnollisessa yhdyskunnassa (3 )...9 Alaikäisen uskonnollinen asema (4 )...12 Alaikäisen päätösvalta (5 )...18 Liittymis- ja eroamismenettely (6 )...23 Vala ja vakuutus (7 )...25 REKISTERÖIDYT USKONNOLLISET YHDYSKUNNAT (2 LUKU)...26 Yleistä...26 Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan tarkoitus (9 )...27 Rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan perustaminen (10 )...29 Yhdyskuntajärjestys (12 )...30 Uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröiminen ja rekisteröinnin oikeusvaikutukset (13 14 )...31 Jäsenet ja jäsenluettelo (15 )...32 Hallitus (16 )...33 Paikallisyhteisöt (17 )...35

3 Yhdistyslain soveltaminen (18 )...35 Jäsenen maksuvelvollisuus (19 )...37 Muutos- ja purkautumisilmoitus (21 )...38 Yhdyskunnan lakkauttaminen ja varoitus, väliaikainen toimintakielto ja rangaistussäännös (23 25 )...38 ERINÄISET SÄÄNNÖKSET (3 LUKU)...40 Asiantuntijalautakunta (27 )...40 Valtionavustus (28 )...41 VOIMAANTULO- JA SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET (4 LUKU) LAKI KIRJANPITOLAIN 1 LUVUN 1 :N MUUTTAMISESTA USKONNON JA ELÄMÄNKATSOMUSTIEDON OPETUS...44 Yleistä...44 Oppilaiden/opiskelijoiden enemmistön uskonnon mukaisesta uskonnonopetuksesta vapautuminen...51 Ilmaisun "oman tunnustuksen mukainen uskonnonopetus" korvaaminen ilmaisulla " oman uskonnon opetus"...52 Oppilaan/opiskelijan velvollisuus osallistua oman uskontonsa opetukseen...54 Muuhun kuin oppilaiden enemmistön mukaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvan oppilaan/opiskelijan oikeus oman uskonnon opetukseen...59 Useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat/opiskelijat...61 Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvan oppilaan/opiskelijan mahdollisuus osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen silloin, kun hänen oman uskontonsa opetusta ei järjestetä...61 Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumattoman oppilaan mahdollisuus osallistua hänen uskonnollista katsomustaan ilmeisesti vastaavaan uskonnonopetukseen...63 Opettajan kuuluminen uskonnolliseen yhdyskuntaan...64 Opettajien koulutustarve...66

4 Uskonnonharjoitus koulujen muussa toiminnassa...67 Muita lausunnoissa esille nousseita kysymyksiä HAUTAUSTOIMILAKI...71 Yleistä...71 YLEISET SÄÄNNÖKSET (1 LUKU)...73 Yleiset velvollisuudet (2 )...73 EVANKELIS-LUTERILAISEN KIRKON SEURAKUNTIEN TAI SEURAKUNTAYHTYMIEN YLLÄPITÄMÄT HAUTAUSMAAT (2 LUKU)...74 Velvollisuus ylläpitää yleisiä hautausmaita (3 )...74 Hautasijan osoittaminen (4 )...75 Tunnustukseton hauta-alue (5 )...75 Hautaustoimessa perittävät maksut (6 )...77 MUUT HAUTAUSMAAT (3 LUKU)...78 Ortodoksinen seurakunta, valtio, kunta tai kuntayhtymä hautausmaan ylläpitäjänä (7 )...78 Rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta taikka muut rekisteröity yhteisö tai säätiö hautausmaan ylläpitäjänä (8 )...79 HAUTAUSMAAN KIINTEISTÖ (4 LUKU)...80 Hautausmaana käytettävän kiinteistön hallintaoikeus (9 )...80 Merkintä kiinteistötietojärjestelmään (10 )...80 HAUTAOIKEUS SEKÄ HAUTAUSMAAN HOITAMINEN JA LAKKAUTTAMINEN (5 LUKU)...80 Hautaoikeus (11 )...80 Hautarekisteri (12 )...81

5 Hautausmaan ja haudan hoito (13 )...81 Hautamuistomerkit (14 )...81 Hautausmaan lakkauttaminen (15 )...81 YKSITYINEN HAUTA (6 LUKU)...82 Yksityisen haudan perustaminen (16 )...82 VAINAJAN TUHKAAMINEN (7 LUKU)...83 Krematorion perustaminen (17 )...83 Tuhkan luovuttaminen haudattavaksi tai sijoitettavaksi muualle (18 )...83 Tuhkan hautaaminen tai sijoittaminen muualle (19 )...83 Tuhkauksen ja tuhkan sijoituksen kirjaaminen (20 )...85 ERINÄISET SÄÄNNÖKSET SEKÄ VOIMAANTULO- JA SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET (8 LUKU)...86 Valtion osallistuminen hautausmaiden ylläpidosta aiheutuviin kustannuksiin (21 )...86 Haudatun ruumiin tai tuhkan siirto (22 )...87 Katastrofeissa kuolleiden hautaaminen (23 )...87 Valvonta ja hallintopakko (24 )...88 Muutoksenhaku (25 )...88 Muuta MUITA KOMITEAN KÄSITTELEMIÄ ASIOITA...89 Uskonnonvapaus verotuksen näkökulmasta...89 Rukouspäiväjulistus...92 Yhdistyslain nojalla toimivien uskonnollisten yhteisöjen rekisteröiminen uskonnollisiksi yhdyskunniksi MUITA LAUSUNNOISSA ESILLE TULLEITA KYSYMYKSIÄ...95 Uskontokasvatus päivähoidossa ja esiopetuksessa...95

6 Vihkimisoikeus...95 Rippisalaisuus...96 Oman uskonnon mukaisen lepopäivän pyhittäminen...97 Uskonnollisista syistä tapahtuva kieltäytyminen asepalvelusta...97 Uskonnollisten yhdyskuntien asiakirjahallinto ja arkistotoimi...98 Muuta...98 LIITE LUETTELO LAUSUNNON ANTAJISTA...1 Valtionhallinto...1 Kunnat...2 Uskonnolliset yhdyskunnat...2 Puolueet...2 Järjestöt...2 Lausuntoja pyydettiin myös seuraavilta tahoilta...3

7 YHTEENVETO USKONNONVAPAUSKOMITEAN MIETINNÖSTÄ (KM 2001:1) SAADUISTA LAUSUNNOISTA 1. YLEISARVIOT EHDOTUKSESTA UUDEKSI USKONNONVAPAUSLAINSÄÄ- DÄNNÖKSI Pääosa lausunnonantajista pitää ehdotuksen lähtökohtia yleisesti ottaen oikeansuuntaisina. Oikeusministeriö pitää uuden uskonnonvapauslain säätämistä perusoikeuksien asianmukaisen toteutumisen kannalta tärkeänä. Valtioneuvoston oikeuskansleri, jäljempänä oikeuskansleri toteaa, että komitean kuvaus uskonnonvapauden käyttämisen nykytilasta on perusteellinen ja sen arviointi asianmukainen. Oikeuskansleri pitää käytännön kannalta hyvänä komitean esittämää ratkaisua jakaa uskonnonvapauslainsäädäntö kahteen osaan, uskonnonvapauslaiksi ja hautaustoimilaiksi. Oikeuskansleri katsoo, että komitean laatimat lakiehdotukset ovat yleisesti ottaen hyväksyttäviä ja asianmukaisia. Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta toteaa komitean ehdotuksen toteuttavan kokonaisuutena ottaen varsin tyydyttävästi uskonnon- ja omantunnon vapautta konkretisoivan lainsäädännön uudistamistarpeen. Länsi-Suomen lääninhallitus pitää uskonnonvapauskomitean tekemää nykyisen uskonnonvapauslain arviointia oikeaan osuneena ja uudistuspyrkimysten kannalta varsin perusteltuna. Lääninhallitus pitää mietintöä kokonaisuuden kannalta varsin onnistuneena, hengeltään myönteisenä sekä erilaisia pyrkimyksiä yhteen sovittelevana. Tehtyjä ehdotuksia uskonnonvapauslain kokonaisuudistamisesta voidaan lääninhallituksen mielestä pitää ajankohtaisina, ajattelutavaltaan avarina sekä erilaisia uskonnollisia näkemyksiä, lähtökohtia ja perusteita sekä uskonnon harjoittamisen muotoja ymmärtävinä. Lääninhallitus katsoo, että yksilön ja uskonnollisen yhdyskunnan suhde tulisi nykyistä selkeämmäksi ja joustavammaksi. Itä-Suomen lääninhallitus yhtyy komitean perusteluihin lainsäädännön uudistamisen tarpeista sekä ehdotuksen yleisiin tavoitteisiin ja lähtökohtiin. Itä-Suomen lääninhallituksen mielestä ehdotettu laki on ensisijaisesti laki uskonnonharjoittamisesta ja opettamisesta. Laki uskonnonvapaudesta toteutuu osittain näennäisesti, koska valtion ja evankelis-luterilaisen kirkon riippuvuussuhde aiheuttaa yhdenvertaisuusongelmia vähemmistökirkkojen ja uskonnollisten yhdyskuntien suhteen. Kansallinen uskontoperintömme on osa Suomen kulttuuria, historiaa ja arvopohjaa ja Itä-Suomen lääninhallituksen mielestä mietinnössä aiheellisesti halutaan turvata sen säilyminen. Lainsäädännöllä pitäisi kuitenkin varmistaa uskonnollisten vähemmistöjen yhdenvertainen suoja. Puolustusministeriö toteaa, että komitean ehdotukset, jotka ottavat huomioon perusoikeusuudistuksen ja Suomea koskevat kansainväliset velvoitteet ja myös muutoin nykyaikaistavat uskonnonvapautta ja hautaustointa koskevaa sääntelyä, ovat perusteltuja. Puolustusvoimien osalta keskeinen uskonnonvapautta koskeva sääntely olisi edelleen perustuslaissa. Stakes pitää perusteltuna vanhentuneen uskonnonvapauslain tarkistusta. Lähtökohtaisesti valtion ja uskonnollisten yhdyskuntien suhteita tulee arvioida uudelleen. Valtion ei tulisi

8 2 rajoittaa esimerkiksi henkilön kuulumista useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhteisöön. Tällaiseen yhteisöön kuulumisella ei myöskään tulisi olla automaattisia seurausvaikutuksia yksilön muihin oikeuksiin kuten uskonnonopetukseen koulussa tai hautaamiseen. Stakes yhtyy komitean kantaan, että nykyiseen lakiin sisältyy myös sellaisia yksittäisiä periaatteellisia säädöksiä, jotka kuuluisivat asiayhteytensä mukaisesti muuhun lainsäädäntöön. Kansallinen Kokoomus toteaa, että hallitusmuodon mukaan julkisen vallan tehtävänä on turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Uskonnonvapaus on yksi keskeinen näistä oikeuksista. Puolue pitää tärkeänä, että yhteiskunnalla on myös velvollisuuksia huolehtia uskonnonvapauden toteutumisesta. Puolue katsoo, että evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon toiminta kansankirkkoina edellyttää muiden uskonnollisten yhdyskuntien tapaan riittävää taloudellista ja toiminnallista perustaa. Puolue pitää tärkeänä selvittää edellytykset ja toimintamallit, joiden pohjalta evankelis-luterilaisen kirkon ja muiden uskonnollisten yhdyskuntien talouteen liittyvät kysymykset ratkaistaan kestävällä tavalla. Suomen Keskusta toteaa, että uskonnonvapauskomitean työskentely on ollut lähtökohdiltaan myönteistä ja työ onnistunutta. Uskonnonvapauden toteutumista on lakiesityksessä edistetty myönteiseen suuntaan. Vasemmistoliiton mielestä komitean mietintö on tämän päivän vaatimuksia ja tarpeita hyvin vastaava kokonaisuus. Puolue katsoo, että esityksessä on otettu huomioon Suomen uskonnollinen monipuolistuminen. Mietinnössä esitetyt täsmennykset uskonnollisiin yhdyskuntiin, jäsenyyteen niissä ja alaikäisten uskonnollisen aseman selkeyttäminen vastaavat puolueen näkemyksen mukaan nykypäivän tarpeita. Ruotsalainen kansanpuolue toteaa, että ehdotus uudeksi uskonnonvapauslaiksi on sopusoinnussa perustuslain 11 :n kanssa ja sitä voidaan pitää mietittynä kokonaisuutena. Puolue katsoo, että ehdotus turvaa mahdollisuudet vapaaseen uskonnonharjoitukseen ja vahvistaa eri uskonnollisten yhdyskuntien autonomiaa. Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta pitää mietintöä pääosin oikeansuuntaisena. Siinä ehdotetut toimenpiteet tulevat selkeyttämään lainsäädäntöä ja ovat hyvin sopusoinnussa niiden yleisten tavoitteiden ja toiveiden kanssa, joiden mukaan suomalaisen pluralistisen yhteiskunnan kansalaisten tasa-arvoisuutta ja vapautta on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan lisäämään myös uskonnollisissa kysymyksissä. Mietinnössä on hyvin huomioitu suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset ja niiden vaikutukset maamme uskonnolliseen elämään. Tiedekunta katsoo kuitenkin, että joissakin keskeisissä kysymyksissä ei olla päästy ratkaiseviin muutoksiin, jotka olisivat välttämättömiä nykytilanteessa. Åbo Akademin teologinen tiedekunta pitää perusteltuna uskonnonvapauden ns. positiivisen ulottuvuuden korostamista mietinnössä. Tiedekunta katsoo, että ehdotus sisältää useita säännöksiä, jotka ovat omiaan vahvistamaan ja selventämään uskonnollisten yhdyskuntien asemaa. Tiedekunta pitää tärkeänä sitä, että uskonnollisten yhdyskuntien asema ja rooli tällä tavoin vahvistetaan laissa. Vaikka tiedekunta suurelta osin yhtyy ehdotuksen periaatteellisiin kannanottoihin ja ehdotuksiin, se näkee ehdotuksessa myös joitakin periaatteellisia ongelmia. Tiedekunta katsoo, ettei mietinnössä ole kaikilta osin syvennytty siihen ongelmaan, joka koskee uskonnon käsitettä ja käsitteen saamaa individualistista tulkintaa osassa oikeuksia koskevaa pohdiskelua. Lisäksi mietinnössä esitetyt kannanotot eivät tiedekunnan mielestä ole kaikilta osin ole täysin johdonmukaisia varsinkaan koulujen katsomusopetuksen osalta. Mietinnössä lähdetään joissakin kohdissa siitä, että katsomuskysymyksissä on neutraa-

9 3 limpaa omaksua uskonnoton kuin uskonnollinen käsityskanta. Lisäksi joissakin kohdissa ei ole tehty selvää eroa tietyn uskonnon tuntemisen ja uskonnollisen toiminnan harjoittamisen välillä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous, jäljempänä kirkolliskokous pitää uskonnonvapauskomitean esitystä onnistuneena kokonaisuutena. Uskonnonharjoitus on yksilön ja hänen yhteisönsä positiivinen oikeus ja mahdollisuus perustuslain tarkoittamalla tavalla. Kirkolliskokouksen mielestä uskonnollista toimintaa sääntelevän erityisen lainsäädännön kehittäminen on perusteltua, koska uskonnolliseen toimintaan kohdistuu laaja yleinen mielenkiinto. Lakiehdotuksen taustalla on ajatus positiivisesta uskonnonvapaudesta. Se perustuu kansainvälisiin sopimuksiin ja yleisiin ihmisoikeuksiin. Positiivinen uskonnonvapaus merkitsee uskonnon ymmärtämistä paitsi seurauksena yksilön uskonnollisesta valinnasta myös yhteisön perinteen osana. Valtion tehtävänä on turvata uskonnonvapaus ja luoda edellytykset sen käytölle. Yhteisöllinen uskonnonvapaus tuo julki sen, että uskonto on voimakas kulttuuritekijä. Suomen ortodoksinen kirkollishallitus näkee uskonnonvapauslain uudistamistyön tarpeelliseksi ja pitää nyt tehtyä lakiehdotusta pääpiirteissään myönteisenä askeleena eteenpäin. Erityisen positiivista komitean työssä on se, että uskonnonvapaus on nyt ymmärretty myönteisesti eli oikeutena uskontoon. Kirkollishallitus toteaa myös, että lakiehdotus ei erityisesti koske luterilaista tai ortodoksista kirkkoa, mutta antaa ns. vapaakirkoille ja muille uskonnollisille yhteisöille entistä selkeämmän statuksen. Tämä kehitys on periaatteessa paikallaan moniarvoisessa maailmassa ja maassamme. Suomen ekumeeninen neuvosto suhtautuu myönteisesti uskonnonvapauskomitean mietintöön ja komitean esittämiin tavoitteisiin ja pitää uskonnonvapauslainsäädännön uudistamista tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Mietintö edustaa monin tavoin myönteistä kehitystä uskonnonvapauden ymmärtämisessä. Neuvosto tukee positiivisen uskonnonvapauden korostamista yhtenä tärkeänä peruslähtökohtana, mikä neuvoston mielestä näkyy myös hyvin komitean mietinnössä. Neuvosto pitää mietintöä merkittävänä askeleena uskonnollisten yhdyskuntien tasa-arvoisen kohtelun suuntaan. Mietinnöstä on kuitenkin havaittavissa tietynlainen kielenkäyttö, joka ei vastaa ekumeenista käytäntöä. Tähän kuuluu esimerkiksi kirkko -sanan käyttö. Sana kirkko esiintyy mietinnössä usein ilman määritelmää, ikään kuin asiakirja olisi tarkoitettu evankelis-luterilaisen kirkon piirille. Ilmaisu kuten kirkko ja muut uskonnolliset yhteisöt herättää negatiivista huomiota etenkin vähemmistökirkkojen parissa. Suomen Islamilainen Järjestöjen liitto ry ilmaisee asettuvansa uusien lakiesitysten taakse eikä esitä eriäviä mielipiteitä tai lisäysehdotuksia. Suomen Scientologiayhdistys ry katsoo mietinnön kokonaisuudessaan perustelluksi. Suomen Metodistikirkko toteaa, että uskonnonvapauskomitean mietintö merkitsee selkeää parannusta vuoden 1922 uskonnonvapauslakiin ja että komitea on kiitettävällä tavalla kiinnittänyt huomiota nykyisessä uskonnonvapaustilanteessa oleviin ongelmiin. Voimassa olevassa uskonnonvapauslaissa painotetaan vapautta uskonnosta, kun taas komitean mietinnöstä ilmenee myös vapaus uskontoon. Metodistikirkko on komitean kanssa samaa mieltä siitä, että muussa lainsäädännössä on tärkeää ottaa huomioon uskonnonvapauslaki. Metodistikirkko pitää järkevänä, ettei uskonnonvapauslakiin oteta mukaan sellaisia erityiskysymyksiä, jotka sopivat luontevimmin käsiteltäviksi asiayhteyden mukaisessa kohdassa lainsäädännös-

10 4 sä. Metodistikirkko on kuitenkin tyytymätön komitean kokoonpanoon ja siihen, että vähemmistöyhteisöt pääsivät niin vähän vaikuttamaan komitean työskentelyyn. Opetusalan Ammattijärjestö OAJ, jäljempänä OAJ toteaa, että uskonnonvapauteen liittyvät kysymykset ovat osa kansalaisten perusoikeuksia. OAJ:n mielestä mietintö perustuu sangen perinpohjaiseen valmisteluun ja laajaan kuulemismenettelyyn, mikä myös näkyy laadukkaasta lopputuloksesta. Yksityiskoulujen Liitto ry pitää oikeana korostaa ehdotetun uuden uskonnonvapauslain tapaan perus- ja ihmisoikeusmyönteistä näkökulmaa sekä uskonnonvapauden positiivista ulottuvuutta. Liitto toteaa, ettei perustuslain 6 :ssä säädettyä yhdenvertaisuusperiaatetta ole korostettu uskonnonvapautta koskevan lakiehdotuksen perusteluissa, mutta pykälän periaate näkyy ehdotetun lain säännöksiin sisäänrakennettuna. Suomen vapaan kristillisyyden neuvosto SVKN ry, jäljempänä SVKN katsoo, että ehdotetut muutokset ovat oikeansuuntaisia ja poistavat monia nykyisen käytännön epäkohtia. SVKN pitää hyvänä mm. sitä, että komitea on ehdotuksessaan yksinkertaistanut uskonnonvapauslakia nykyisestään ja että periaate uskonnollisten yhdyskuntien autonomian lisääntymisestä on pitkälti toteutunut ehdotuksessa. Ehdotuksen heikkouksina SVKN tuo yleisarviossaan esille muun muassa uskonnollisten yhdyskuntien yhdenvertaisuuteen ja yhteisöverotuoton jakoon liittyviä epäkohtia. Vaikka lakiehdotus onkin askel uskonnollisen tasa-arvon suuntaan, se säilyttää kuitenkin perusteissaan uskontokuntien suuren eriarvoisuuden, jolla on heijastusvaikutuksensa moniin lain yksityiskohtiin. SVKN:n mielestä lakiehdotus ei tuo selvyyttä kysymykseen uskonnollisten yhdyskuntien asemasta suhteessa niiden yksityisoikeudelliseen luonteeseen ja niille uskottuihin julkisoikeudellisiin tehtäviin. Ongelmina nähdään myös kahden kirkon erityisasema väestökirjanpidon suhteen ja kansalaisten luokittelu väestötietojärjestelmässä heidän uskonnollisen vakaumuksensa mukaan. SVKN pitää puutteena myös sitä, ettei komitea ole puuttunut yhteisöverotuoton käyttöön, niin että se jakautuisi tasapuolisesti eri uskonnollisten yhdyskuntien välillä. Ehdotus valtionavustuksesta uskonnollisille yhdyskunnille nähdään sinänsä myönteisenä, mutta ei riittävänä korjaamaan olemassa olevaa verotuksellista epäkohtaa. SVKN toteaa, että opetusministeriö ei komitean varsinaisia jäseniä valitessaan noudattanut laajapohjaisuuden periaatetta. Laajapohjaisuutta oli kiitettävällä tavalla mukana ns. asiantuntijajäsenistössä, mutta heidän mahdollisuutensa vaikuttaa ehdotuksen sisältöön olivat kuitenkin huomattavasti rajallisemmat kuin varsinaisten jäsenten. Suomen Helluntaiherätyksen valtuuskunta, Suomen Vapaakirkko ja Suomen Adventtikirkko yhtyvät SVKN:n lausuntoon. Suomen Helluntaiherätyksen valtuuskunta korostaa uskonnolliseen tasa-arvoon liittyen lisäksi, että perustuslaissa kansalaisen oikeudeksi taattu uskonnonvapaus ja kansalaisten tasaarvo voi toteutua vain silloin, kun myös uskonnolliset yhteisöt ovat keskenään yhteiskunnan lakeihin nähden tasa-arvoisessa asemassa. Kansalaisten yksilöllisen tasa-arvon toteutumisen lisäksi tulisi vielä rohkeammin puuttua uskonnollisten yhdyskuntien välisen tasa-arvon toteutumiseen. Lakiehdotuksen monista ansioista ja oikeansuuntaisista ratkaisuista huolimatta tämä päämäärä jää valtuuskunnan mukaan vielä saavuttamatta ja ehdotuksessa on edelleen mukana vanhasta yhtenäiskulttuurista peräisin olevia jäänteitä. Finlands svenska baptistsamfund, Frikyrklig Samverkan FS rf. ja Vörå frikyrkoförsamling ovat tyytyväisiä siitä, että lain valmistelu on edennyt näin pitkälle, ja toivovat sen nopeaa

11 5 voimaantuloa. Yhteisöt toivovat, että uudessa uskonnonvapauslaissa toteutuu uskonnollisten yhdyskuntien tasavertainen kohtelu. Katolinen kirkko Suomessa toteaa, että valmistelussa on tuotu esille pyrkimys lisätä rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien itsenäistä valtiosta riippumatonta päätösvaltaa ja purkaa toimintaa aiheettomasti rajoittavaa säätelyä. Tästä huolimatta komitea on ottanut uskonnollisten yhdyskuntien vertailukohdaksi yhdistykset ja yhdistyslain, kun luontevampia vertailukohtia olisivat olleet kirkkolaki ja laki ortodoksisesta kirkkokunnasta. Komitea onkin päätynyt mietinnössään eräisiin ratkaisuihin, jotka ilmaistun aikomuksen vastaisesti paremminkin lisäävät uskonnollisten yhdyskuntien riippuvuutta valtiosta sekä niiden juridisia velvollisuuksia. Katolista kirkkoa Suomessa velvoittavat katolisen kirkon omat kirkkolait, merkittävimpänä Codex Iuris Canonici, joten se ei pidä oikeana pyrkimystä, että valtio uskonnonvapauslainsäädäntönsä kautta haluaa säädellä mm. uskonnollisen yhdyskunnan tarkoitusta, sisäistä järjestystä, jäsenrekisteriä, hallituksen kokoonpanoa, päätösvallan käyttämistä ja kirjanpitovelvollisuutta. Yhdyskunta pitää outona, ettei uskonnollisia yhdyskuntia huomioivaa verojärjestelyä voitaisi toteuttaa esim. asianomaisten yhdyskuntien hakemuksesta. Yhdyskunta katsoo, että evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko olisivat monessa suhteessa edelleenkin eräänlaisessa valtiollisessa suosituimmuusasemassa. Suomen Mielenterveysseura pitää mietintöä hyvän suuntaisena sen nostaessa esiin nykyisessä uskonnonvapauslaissa olevia ajankohtaisia muutostarpeita. Komitean ilmaisema lainsäädännön suunta painottuu tasa-arvon lisäämiseen eri uskonnollisten yhdyskuntien välillä, perheiden yhtenäisyyden tukemiseen ja uskonnollisen kasvatuksen jatkuvuuden takaamiseen. Ne kaikki tukevat yksilön psyykkistä tasapainoa ja hyvän mielenterveyden rakentamista. Uskontojen uhrien tuki ry kiinnittää huomiota siihen, että uskonnonvapauslakiehdotuksessa pyritään turvaamaan uskonnollisten yhdyskuntien oikeudet, mutta ei uskonnollisen yhdyskunnan jäsenen oikeuksia. Yhdistykselle tulleissa yhteydenotoissa on tullut esille, että uskonnollisissa yhdyskunnissa loukataan ihmisoikeuksia, lakia ja hyviä tapoja. Pelon, häpeän ja alistumisen takia vain murto-osa tapauksista tulee viranomaisten tietoon. Myös todistajien saaminen on erittäin vaikeaa. Uskonnollisen yhteisön jäsenyys ei saa yhdistyksen mukaan lisätä tai rajoittaa yksilön muita yhteiskunnallisia vapauksia tai vastuita, ellei siitä ole säädetty laissa. Terveydenhuollon Psykologit ry katsoo, että komiteatyöskentelyssä olisi ollut perusteltua käyttää enemmän käytännön lastensuojelu- ja mielenterveystyöstä nousevaa asiantuntemusta. Yhdistys kiinnittää huomiota uskonnollisten yhteisöjen toiminnassa ilmenneisiin mielenterveyttä rasittaviin tai lasten psyykkistä kasvua haittaaviin ilmiöihin. Yhdistyksen mukaan psyykkisesti hauraat, alistuvat ihmiset ja psykiatriset potilaat sekä näiden alaikäiset lapset ovat usein kohderyhmiä, joita manipuloimalla jotkut yhteisöt tarkoitushakuisesti pyrkivät käyttämään hyväkseen. Suomen Humanistiliitto ry:n mielestä katsomusvapauslainsäädännön uudistusta on tarkasteltava osana perusoikeusuudistusta. Näkökulmina ovat toisaalta yksilön vapaus eli perustuslain turvaama omantunnonvapaus ja toisaalta tasa-arvoisuus eli perustuslain ja useiden sopimusten takaama syrjintäkielto. Liitto arvostelee sitä, että komitean tekemät ehdotukset näyttävät asettavan eri katsomustyypit keskenään eriarvoiseen asemaan ilman perustuslain vaatimien hyväksyttyjen perusteiden ilmaisemista sekä rajoittavan yksilön vapautta päättää omantuntonsa suunnasta mahdollisista järjestöllisistä siteistä riippumatta. Liitto katsoo, ettei jäsenyys katsomuksellisessa yhteisössä saisi vaikuttaa henkilön oikeusasemaan ja ettei vi-

12 6 ranomaisilla tulisi olla oikeutta pitää rekisteriä kuulumisesta katsomukselliseen yhteisöön. Liiton mukaan komitean mietinnössä pohditaan omantunnonvapauteen liittyviä katsomuksellista järjestäytymistä ja uskonnon sekä vakaumuksen harjoittamista koskevia kysymyksiä varsin ansiokkaasti. Liitto katsoo kuitenkin, ettei pohdinta ole johtanut vastaaviin säädösehdotuksiin. Liiton käsityksen mukaan uskonnonvapauskomitean mietinnössä on paljon oikeansuuntaisia ehdotuksia, jotka lähentäisivät maamme säädöksiä eurooppalaisen säädöstenpurun ja vapaamielisyyden suuntaan. Liitto katsoo kuitenkin, että Suomen kansainväliset sitoumukset ja perustuslaki sekä liiton näkemykset tulisi ottaa perusteellisemmin huomioon. Totuuden Ystävät toteaa, että komitea tähtää perustuslaissa säädetyn uskonnonvapauden käyttämisen turvaamiseen. Totuuden Ystävien mielestä komitea olisi voinut painottaa enemmin katsomusvapausongelmien korjaamista ja uskonnonvapauden laajentamista, kun komitea useissa kohdin ehdottaa uskonnonvapauden rajoittamista. Yhdyskunta pitää komitean esityksiä usein konservatiivisina uskonnonvapauden kustannuksella ja katsoo, että ehdotetut uudistukset jäävät vaatimattomiksi. Yhdyskunnan mielestä komitean ehdotus itse asiassa kaventaisi uskonnollista yhdistymisvapautta, kun yhdistyksiksi järjestäytyneitä uskontokuntia ei noteerattaisi oikeudellisesti uskontokunniksi. Yhdyskunta katsoo, että uskonnollinen yhdyskunta erillisenä oikeussubjektin muotona tulisi lakkauttaa ja niiden sääntely sulauttaa yhdistyslainsäädäntöön, koska uskonnot ovat katsomusten eräs alaryhmä, jotka eivät tarvitse erityiskohtelua. Yhdyskunta arvostelee komitean ehdotusta siitä, ettei se johda uskonnollisten yhdyskuntien, eikä varsinkaan muiden katsomusyhteisöjen tasapuoliseen kohteluun. Joissakin tapauksissa syntyy yhdyskunnan mielestä uskonnonvapausongelmia siitä, että lapsen uskonnollisen aseman pysyvyys asetetaan lapsen uskonnonvapauden edelle. Yhdyskunta arvostelee mietinnön kansainvälistä kehitystä koskevaa katsausta siitä, että se painottuu vanhoillisiin, protestanttisiin Pohjoismaihin. Yhdyskunta korostaa kuitenkin, että komitea on tehnyt myös suuren määrän hyviä ja kannatettavia esityksiä. Vapaa-ajattelijain Liitto ry ja Suomen Ateistiyhdistys ry katsovat, että uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapautta turvaavat kansainväliset sopimukset, perustuslain 6 ja 11 sekä osittain myös muut perustuslain kohdat takaavat uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden. Näin ollen uskonnonvapauslakia ei välttämättä tarvita. Kaikki uskonnonvapauslakiin aiotut asiat voidaan siirtää muihin lakeihin. Yhdistykset katsovat, että uskonnonvapauslakia ollaan säätämässä pääasiassa siitä syystä, että evankelis-luterilainen kirkko haluaa rajoittaa kilpailevien uskontojen ja muiden katsomusten toimintaa. Yhdistysten mukaan uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden merkittävin ongelma Suomessa on uskontokuntiin kuulumattomien eriarvoinen kohtelu verrattuna uskontokuntien, erityisesti evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon jäseniin verrattuna. Näin ollen komitean olisi työssään pitänyt asettaa pääpaino uskontokuntiin kuulumattomien tasa-arvoisen kohtelun parantamiseen. Jos uusi laki säädetään, sen nimeksi sopisi yhdistysten mielestä paremmin vakaumuksenvapauslaki tai katsomusvapauslaki, jotka olisivat neutraaleja erilaisiin katsomuksiin nähden. Katsomusvapauslain tavoitteena tulee olla uskonnollisten ja uskonnottomien vähemmistöjen kuten vähemmistöuskontojen, ateistien ja agnostikkojen katsomusvapauden parantaminen. Yhdistykset kannattavat komitean ehdotusta, jonka mukaan uskonnonvapauslaista poistetaan ne säännökset, jotka voidaan sisällyttää muihin lakeihin. Yhdistysten mielestä komitean esitys muista maista on hyvin valikoiva ja tarkoituksenhakuinen. Yhtään maata, jossa täydellinen uskonnonvapaus on toteutettu, ei ole esitelty kunnolla. Työministeriö ja Etnisten suhteiden neuvottelukunta, jäljempänä ETNO pitävät uskonnonvapauskomitean asettamista tarpeellisena, koska Suomi joutuu kohtaamaan maahanmuuton myötä uusia uskonnollisia ja maailmankatsomuksellisia suuntauksia sekä löytämään keinot

13 7 hyvälle ja kaikkia osapuolia hyödyntävälle vuorovaikutukselle yhteiskunnassa, työelämässä ja koulumaailmassa. Uskonnonvapauteen liittyvät uudistukset ja ennen kaikkea asennemuutokset yhteisöissä ovat välttämättömiä, jotta etninen yhdenvertaisuus voi toteutua suomalaisessa yhteiskunnassa edessä olevassa uudessa kehitysvaiheessa, jossa maahanmuutto tulee useiden eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta asteittain kasvamaan. Työministeriö ja ETNO kiinnittävät huomiota työelämän uskonnolliseen monimuotoistumiseen ja toteavat, ettei komitean työssä ole kuultu työelämän osapuolia ja elinkeinoelämää. Työkulttuurin asettamia tarpeita tulisi siten vielä tarkastella. Työministeriö ja ETNO toteavat, että uskonnonvapaus liittyy keskeisesti syrjimättömyyteen, yhteiskuntamme monimuotoistumiseen ja ihmisen kunnioittamiseen. Syrjintänäkökulma edellyttäisi edelleen lisäselvityksiä ja uskonnonvapaus-käsitteen laajentamista. Koska kyse on kauas tulevaisuuteen vaikuttavista ehdotuksista ja valinnoista, työministeriö ja ETNO ehdottavat opetusministeriölle harkittavaksi mahdollisuutta antaa komitealle jatkoaikaa, jotta avoimeksi jäävät alueet tulisivat katetuiksi ja niitä koskevat tarpeet arvioiduiksi. Maa- ja metsätalousministeriöllä, sosiaali- ja terveysministeriöllä, ulkoasiainministeriöllä, ympäristöministeriöllä, Helsingin maistraatilla ja Turun yliopiston oikeustieteellisellä tiedekunnalla ei ole huomautettavaa mietinnön johdosta. 2. USKONNONVAPAUSLAKI YLEISET SÄÄNNÖKSET (1 LUKU) Lain tarkoitus (1 ) SVKN katsoo, että lain tarkoitus on hyvin ja selkeästi muotoiltu. Neuvosto pitää hyvänä sitä, että perusteluissa mainitaan myös muu uskonnonvapauden käyttämiseen liittyvä lainsäädäntö. Neuvosto pitää tarpeellisena, että uskonnonvapauslain säätämisen yhteydessä myös muun uskonnonvapauden toteutumiseen vaikuttavan lainsäädännön tarkistaminen uskonnonvapauden periaatteen toteutumisen kannalta viivyttelemättä käynnistettäisiin. Se, että uskonnonvapauslakia sovelletaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja ortodoksiseen kirkkokuntaan vain rajoitetuin osin, ilmentää neuvoston mielestä uskonnollisten yhdyskuntien eriarvoisuutta. Katolinen kirkko Suomessa ehdottaa, että lain 1 kuuluisi: Tämän lain tarkoituksena on turvata perustuslaissa säädettyä uskonnon julkista harjoittamista, mikä juridisesti ja kielellisesti olisi komitean ehdotusta selvempi. Suomen Humanistiliitto ry esittää, että lain nimen tulisi olla "laki katsomuksen vapaudesta". Lain tarkoituspykälässä tulisi ilmaista, että laki turvaa perustuslain 11 :ssä säädetyn uskonnon- ja omantunnonvapauden käyttämisen. Laissa tulisi säätää perustuslain 6 :n mukaisesti uskonnon ja vakaumuksen tunnustamisesta, määrittelystä, harjoittamisesta sekä uskonnollisen ja vakaumuksellisen järjestön rekisteröinnistä ja henkilön oikeudesta päättää jäsenyydestään edellä mainituissa yhteisöissä.

14 8 Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat Feto ry, jäljempänä Feto katsoo, että uuden lain nimen tulisi olla "laki uskonnon ja omantunnon vapaudesta", ja sen tarkoituksen tulisi olla turvata perustuslain 11 :ssä säädetty uskonnon- ja omantunnonvapauden käyttäminen. Velvoite noudattaa lakia ja hyviä tapoja Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta katsoo, että voimassa olevan uskonnonvapauslain 1 ja 16 :ssä on ilmeisesti uuden perustuslain 11 :n 1 momentin kanssa ristiriidassa oleva säännös, joka juontuu vuoden 1919 hallitusmuodon 8 :stä. Sen mukaan uskonnon harjoittaminen ei saanut olla vastoin lakia tai hyvää tapaa. Nämä rajoitukset on poistettu uudesta uskonnon- ja omantunnonvapautta sääntelevästä perustuslain 11 :stä. Kysymyksessä on sääntelyvarauksetta säädetty ja siis erityisen vahva perusoikeus. Ehdotus poistaisi lainsäädäntöön jääneen ristiriidan uusittujen perusoikeussäännösten kanssa. Vapaa-ajattelijain Liitto ry ja Suomen Ateistiyhdistys ry kannattavat lain ja hyvien tapojen vaatimuksen poistamista uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröinnin ehtona. Uskontojen uhrien tuki ry:n mielestä lakiehdotukseen pitää lisätä, että uskonnon tunnustamisessa ja harjoittamisessa täytyy noudattaa lakia ja hyviä tapoja, ainakin lakia. Rikoksista rangaistaessa uskonto ei saa olla lieventävä tekijä. Yksityiskoulujen liitto ry ei kannata lain ja hyvien tapojen mukaisuutta koskevan rajoituksen jättämistä pois uskonnonvapauslaista. Liitto viittaa ns. uususkontoihin liittyviin lieveilmiöihin. Liitto kiinnittää huomiota siihen, että jos esimerkiksi saatananpalvontaa harjoittava yhteisö toteuttaa tarkoitustaan 9 :n 2 momentin tavoin perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen olisi se ehdotuksen mukaan merkittävä uskonnollisten yhdyskuntien rekisteriin, sillä rekisteröinnistä päättävällä opetusministeriöllä ei olisi tällaisissa tilanteissa harkintavaltaa. Hyvien tapojen vastaista "uskonnollisuutta", jota harjoittavia yhdyskuntia ei olisi syytä rekisteröidä, on liiton mielestä paljon muutakin kuin komitean esimerkkeinä mainitsemat silpominen ja moniavioisuus. Liitto pitää ehdotusta tältä osin turhankin avarakatseisena sen pitäessä uskonnonvapauden riittävänä rajoituksena uskonnolliselta yhdyskunnalta pelkästään vaadittavaa perus- ja ihmisoikeuksien kunnioitusta. Kansallisen Kokoomuksen mukaan vaatimus, että rekisteröitävän uskonnollisen yhdyskunnan uskonnonharjoitus ei ole vastoin lakia ja hyvä tapoja on perusteltu mm. herkässä iässä olevien lasten ja nuorten suojelemiseksi. Suomen Keskusta esittää, että lain ja hyvien tapojen mukaisuuden vaatimus lisättäisiin lain 9 :n 2 momenttiin seuraavasti: Yhdyskunnan tulee toteuttaa tarkoitustaan perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen lain ja hyvien tapojen mukaisesti. Uskonnollisen yhdyskunnan käsite (2 ) Etelä-Suomen lääninhallitus toteaa, että nykyinen terminologinen epäselvyys selkiytynee muutoksen myötä ja yhtenäistänee nykyisen kirjavan käytännön. Länsi-Suomen lääninhallituksen mielestä uskonnollinen yhdyskunta on määritelty selkeästi.

15 9 Suomen Metodistikirkko katsoo, että nimike uskonnollinen yhdyskunta on asiallinen ja sopii johdonmukaisesti käytettäväksi. Turun kaupunki toteaa, että ehdotus on perusteltu ja vähentää tulkintaerimielisyyksiä Puolustusministeriö katsoo, että uskontokunnan käsitteen korvaaminen uskonnonvapauslaissa uskonnollisen yhdyskunnan käsitteellä edellyttäisi selvyyden vuoksi vastaavan muutoksen tekemistä asevelvollisuuslain 28 :ään, tai vaihtoehtoisesti uskonnonvapauslakiin otettavaa siirtymäsäännöstä: Mitä muussa laissa säädetään uskontokunnasta, koskee tämän lain voimaantultua uskonnollista yhdyskuntaa. Isra Lehtinen / Suomen Islamilainen Yhdyskunta pitää ajatusta uskontokunta-käsitteen poistamisesta ongelmallisena. Islamin uskonnossa ei ole seurakuntalaitosjärjestelmää, vaan yhdyskuntia on perustettu vain Suomen järjestelmän takia. Suomessa on nykyään noin muslimia, mutta vain alle 10 % kuuluu johonkin islamilaiseen yhdyskuntaan. Sekä maahanmuuttajien että suomalaisten muslimien enemmistö ei ole liittynyt yhdyskuntiin, koska islamissa kuulutaan muslimiyhteisöön automaattisesti uskon kautta. Katolinen kirkko Suomessa katsoo, että juridisesti kaikista selkein käsite olisi rekisteröity uskontokunta, koska käsite rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta on vanhanaikainen ja antaa helposti väärän kuvan jäsenmäärältään pienestä tai muuten rajoitetusta yhteisöstä. Lisäksi käsite on hankalasti käännettävissä muille kielille. Totuuden Ystävät on muuttanut käsitystään käsitteistä uskontokunta ja uskonnollinen yhdyskunta siitä, mitä se lausui komitean välimietinnöstä antamassaan lausunnossa. Yhdyskunta katsoo, ettei käsitteellistä selkeyttä saa toteuttaa uskonnonvapauden kaventamisen kautta. Uskontokunnilla, jotka eivät tulevaisuudessakaan halua rekisteröidyiksi uskonnollisiksi yhdyskunniksi, tulee olla oikeus jatkaa muussa oikeudellisessa muodossa. Yhdyskunnan mielestä niiden uskontokuntien, jotka eivät halua jatkossa rekisteröityä uskonnollisiksi yhdyskunniksi, täytyy saada jatkaa toimintaansa entiseen tapaan, ja valtion täytyy kohdella niitä yhdenvertaisesti verrattuna uskonnollisiin yhdyskuntiin. Suomen Humanistiliitto ry toteaa, että uskonnollisen yhdyskunnan ja uskontokunnan käsitteet ovat nykyisessä lainsäädännössä ja erityisesti sen perusteissa päällekkäisiä ja osin ongelmallisia. Vapaa-ajattelijain Liitto ry ja Suomen Ateistiyhdistys ry toteavat, että uskontokunniksi tulee katsoa yhdistykset, joiden nimestä tai tarkoituspykälästä ilmenee, että yhdistyksen jäsenillä on uskonto. Mietinnössä todetaan, että uskonnollinen yhdyskunta on tarkoittanut rekisteröityä uskontokuntaa mutta uskontokunta saattaa tarkoittaa laajempaa yhteisöjoukkoa. Kun komitea lakiehdotuksissaan poistaa kokonaan yleisemmän käsitteen uskontokunta, komitean lakiehdotukset rajoittavat uskonnonvapautta. Yhdistysten mielestä nimenomaan yleisempi käsite uskontokunta sopii katsomusvapauslakiin. Jäsenyys uskonnollisessa yhdyskunnassa (3 ) Kirkolliskokous suhtautuu pääpiirteissään myönteisesti komitean ehdotukseen koskien jäsenyyttä uskonnollisessa yhdyskunnassa. Kirkolliskokous katsoo, että uskonnollinen vakaumus on kokonaisvaltainen, ihmispersoonaa koskettava asia. Tältä pohjalta on luontevaa ajatella,

16 10 että kuuluminen useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan ei olisi mahdollista. Kirkolliskokous pitää mahdollisena, että lainsäädännöllä ei rajoitettaisi henkilön kuulumista useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan. Tätä koskevat säännökset olisivat näin yhdyskuntien sisäinen asia, joka järjestettäisiin siirtymäkauden puitteissa. Kirkolliskokous toteaa, että mikäli lakiehdotus hyväksytään, kristillisten kirkkojen piirissä tulee pohdittavaksi se, mihin yhteisöihin henkilö voi samanaikaisesti kuulua. Suomen evankelisluterilaista kirkkoa sitoo 1992 tehty Porvoon sopimus, jonka osapuolina on luterilaisia ja anglikaanisia kirkkoja. Sopimus merkitsee näiden kirkkojen jäsenten hyväksymistä myös evankelis-luterilaisen kirkon jäseniksi. Kansallinen Kokoomus toteaa, että esitys, jossa uuteen uskonnonvapauslakiin ei enää sisällytettäisi kieltoa kuulua samanaikaisesti useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, korostaa uskonnollisten yhdyskuntien autonomista asemaa valtioon päin. Valtion säätelyn sijasta uskonnollisille yhdyskunnille annetaan vapaus määritellä itsenäisesti jäsenyytensä ehdot. Muutos helpottaisi uskonnollisten yhteisöjen rekisteröitymistä uskonnollisiksi yhteisöiksi ja mahdollistaisi yhteiskirkolliselta pohjalta toimivien järjestöjen muuttumisen halutessaan uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Uudistus lähentäisi myös uskonnonvapauslain nojalla rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien ja yhdistyslain nojalla toimivien yhdistysten sääntelyjärjestelmää. Kokoomuksen mielestä kaksoisjäsenyyden kiellon poistamisesta uudesta uskonnonvapauslaista ei pidä tehdä kynnyskysymystä. Frikyrklig Samverkan FS rf. ja Vörå frikyrkoförsamling pitävät positiivisena, että yhdyskunta saa itse ratkaista kysymyksen, saako yhdyskunnan jäsen kuulua useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan. Yhteisöt viittaavat kuitenkin joihinkin käytännöllisiin ongelmiin, jotka on ratkaistava. Frikyrklig Samverkan FS rf. mm. mainitsee, että muutos voisi aiheuttaa epäselvyyttä jäsenmäärän laskutapaan liittyen taloudellisen tuen jakamiseen uskonnollisille yhdyskunnille. SVKN katsoo, että pykälän muotoilu tuo hyvin esille sekä yksilön että yhdyskunnan oikeuden jäsenyyttä koskevissa asioissa. Mahdollinen kielto samanaikaisesta useampaan uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisesta sopii uskonnonvapauslakia paremmin kunkin yhdyskunnan omaan säännöstöön, ja olisi uskonnonvapauslaissa katsottavakin perustuslain vastaiseksi. Tässäkin toteutuu sekä yleinen uskonnonvapauden periaate että yhdyskuntien autonomia. Suomen ortodoksisten opettajain liitto ry. toteaa, että koulun ortodoksisen uskonnon opetuksen tavoitteena on, että lapsen oma uskonnollinen identiteetti vahvistuu ja näin mahdollinen kuuluminen kahteen erilaiseen uskonnolliseen yhteisöön ei tue tätä pyrkimystä. Suomen ortodoksisten opettajien liitto näkee kuitenkin, että tämä asia on kunkin uskonnollisen yhdyskunnan sisäisesti ratkaistava kysymys ja näin lakiesitys voi tältä osin toteutua esityksen kaltaisessa muodossa. Myös Stakes, Suomen Metodistikirkko, Suomen vapaa katolinen kirkko, Ruotsalainen kansanpuolue, Vihreä liitto, Suomen Vanhempainliitto ry, Suomen humanistiliitto ry, Vapaaajattelijain Liitto ry ja Suomen Ateistiyhdistys ry kannattavat komitean ehdotusta. Suomen ekumeeninen neuvosto toteaa, että neuvoston jäsenkirkot ovat keskenään erimielisiä mahdollisuudesta kuulua yhtä aikaa useaan uskonnolliseen yhdyskuntaan.

17 11 Åbo Akademin teologinen tiedekunta toteaa, että komitean esitys edustaa linjaa, jonka mukaan valtio pysyy niin neutraalina kuin mahdollista uskonnollisissa kysymyksissä. Väestörekisterikeskus toteaa, että uskonnollista järjestäytymistä koskevat tilastot perustuvat väestötietojärjestelmään talletettuun tietoon henkilön kuulumisesta uskontokuntaan. Paitsi tilastoinnin tarpeita varten tietoa henkilön uskontokunnasta ylläpidetään väestötietojärjestelmässä sekä asianomaisia uskontokuntia varten että väestötietolain 25 :n 6 momentissa tarkoitettujen viranomaisten (pääesikunta, kouluviranomaiset, verohallinnon viranomaiset) käyttöä varten. Väestötietojärjestelmä on rakennettu nykyisin voimassa olevan uskonnonvapauslain mukaisella oletuksella, että henkilö voi kuulua samanaikaisesti vain yhteen uskontokuntaan. Jos mietinnössä esitetty mahdollisuus henkilön samanaikaisesta kuulumisesta useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan toteutuu, joudutaan useita väestötietojärjestelmän sovelluksia muuttamaan. Näiden muutosten toteuttaminen tulee aiheuttamaan huomattavia kustannuksia. Tämän johdosta Väestörekisterikeskus esittää uudistuksen valmistelun ajoittamista ja Väestörekisterikeskuksen informoimista asiasta siten, että kustannukset voidaan ottaa ajoissa huomioon budjettineuvotteluissa. Suomen Keskusta suhtautuu kielteisesti mahdollisuuteen olla jäsenenä useammassa uskonnollisessa yhdyskunnassa. Jo yhteenkin uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluminen tuo huomattavia oikeusvaikutuksia, mm. avioliittoon vihkimisen toimittaminen, velvollisuus suorittaa kirkollisveroa/suorittaa jäsenmaksu, oikeus saada uskonnon opetusta. Jäsenyys useammassa uskonnollisessa yhdyskunnassa on vastoin uskonnollisen vakaumuksen kokonaisvaltaista luonnetta. Ero esim. yhdistyksen jäsenyyteen tässä mielessä on oleellinen. Katolinen kirkko Suomessa ei oman kirkkokäsityksensä perusteella pidä komitean ehdottamaa ratkaisumallia suositeltavana, vaan ehdottaa, että lakiehdotuksen 3 :ään lisättäisiin nykyistä vastaava samanaikaisen jäsenyyden useammassa uskonnollisessa yhdyskunnassa kieltävä säännös. Yhdyskunta katsoo, että kielto on selkeyttänyt sitä tosiasiaa, että jäsenyys uskonnollisessa yhdyskunnassa on seuraus uskosta, ja suojellut uskonnollisten yhdyskuntien erityisluonnetta. Yhdyskunta korostaa yksityisen ja julkisen uskonnon harjoittamisen välistä eroa ja pitää siksi luonnollisena, että valtio lakiteitse asettaa rajoituksia uskonnon julkiselle harjoittamiselle ja sen myötä jäsenyydelle rekisteröidyissä uskonnollisissa yhdyskunnissa. Yhdyskunta katsoo, että usean jäsenyyden sallivalla lainsäädännöllä olisi kauaskantoisia yhteiskunnallisia ja oikeudellisia seurauksia. Yhdyskunnan mukaan jäsenyys useassa uskonnollisessa yhdyskunnassa rinnastuisi yhdistysten jäsenyyden tasolle. Vaikeuksia liittyisi yhdyskunnan mukaan myös avioliiton solmimiseen, lapsen uskonnollisen määräytymiseen, tilastojen ylläpitoon sekä kirkollisveron tai valtion uskonnollisille yhdyskunnille antaman avustuksen toteuttamiseen. Yhdyskunta katsoo myös, että lakiehdotuksen 3 :n 1 momentti olisi juridisesti selkeämpi, jos se kuuluisi: Jokaisella on oikeus päättää uskonnollisesta asemastaan liittymällä uskonnolliseen yhdyskuntaan, jonka järjestys sen sallii, tai eroamalla siitä. Suomen ortodoksinen kirkollishallitus ei pidä hyväksyttävänä ehdotusta siitä, että henkilö voisi kuulua samanaikaisesti useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, sillä uskonnollinen vakaumus on ihmispersoonaa kokonaisvaltaisesti koskeva asia. Mikäli kuulumista useampaan uskonnolliseen yhdyskuntaan uudessa uskonnonvapauslaissa ei tulla kieltämään, ortodoksinen kirkko sisäisissä säännöksissään tulee sen omien jäsentensä osalta torjumaan.

18 12 Suomen kirkon pappisliitto ry. katsoo, että uskonnollinen vakaumus on sillä tavoin kokonaisvaltainen asia, että ei ole perusteltua sallia yksilön kuulumista samanaikaisesti useampaan uskonnolliseen yhdyskuntaan. Liitto ei pidä komitean esittämiä perusteluja vakuuttavina. Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko pitää hyvänä sitä, että mietinnössä uskonnollisille yhdyskunnille annetaan mahdollisuus säätää, ettei siihen kuuluva henkilö saa samanaikaisesti olla muun uskonnollisen yhdyskunnan jäsen. Tästä huolimatta se katsoo, että olisi parempi, jos henkilö voi kuulua korkeintaan yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan. Tätä kirkko perustelee sillä, että yksilön suhde uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin määräytyy helposti ja yksiselitteisesti hänen vakaumuksensa mukaan ja ilman eri päätöstä, kun hän voi kuulua vain yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan. Lisäksi sellaisen uskonnollisen yhdyskunnan, joka ei salli jäsentensä kuulua muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin, kannalta on hyödyllistä, jos se voi lainsäädännön perusteella olla varma siitä, että sen jäsenet eivät kuulu muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin. Myös Isra Lehtinen / Suomen Islamilainen Yhdyskunta ja Yksityinen kreikkalais-katolinen kirkollinen yhdyskunta Viipurissa vastustavat komitean ehdotusta siitä, ettei lakiin enää sisältyisi kieltoa kuulua samanaikaisesti useampaan uskonnolliseen yhdyskuntaan. Alaikäisen uskonnollinen asema (4 ) Turun kaupunki katsoo, että ehdotukset ovat nykyiseen uskonnonvapauslakiin verrattuina huomattava parannus lapsen edun ja hänen uskonnollisen kasvatuksensa pysyvyyden turvaamiseksi. Mannerheimin Lastensuojeluliitto, jäljempänä MLL toteaa, että lapsen uskonnollinen tai muu maailmankatsomuksellinen vakaumus ei synny automaattisesti, vaan se edellyttää aina uskonnollista tai muuta maailmankatsomuksellista kasvatusta. Tästä syystä MLL pitää perusteltuna komitean esitystä siitä, että alaikäisen uskonnollinen asema ei määräytyisi automaattisesti huoltajien aseman perusteella, vaan lapsen liittyminen edellyttäisi huoltajien tahdonilmaisua. MLL pitää kannatettavana komitean tavoitetta turvata perheen uskonnollinen yhtenäisyys siten, että alaikäinen voitaisiin lähtökohtaisesti liittää vain sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, johon hänen huoltajansa kuuluvat tai joku huoltajista kuuluu. Liitto korostaa sitä, että lapsella on oltava jokin sosiaalinen side siihen uskonnolliseen yhdyskuntaan, johon hänet liitetään. MLL pitää tärkeänä, että lapsen uskonnollisesta asemasta pyritään aina sopimaan huoltajien kesken. Jos huoltajat eivät pääse sopimukseen, lasta ei liiton mielestä tulisi lähtökohtaisesti liittää mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. Pysyvyys lapsen uskonnollisessa asemassa on tärkeää lapsen kehityksen kannalta. MLL tukee komitean esitystä, jonka mukaan huoltajien liittyessä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erotessa siitä lapsen uskonnollinen asema ei muutu, jolleivät huoltajat toisin päätä. Lapsen uskonnollisen aseman pysyvyyttä tukee myös komitean esitys siitä, että huoltajat voivat päättää, että lapsi liitetään huoltajista poiketen uskonnolliseen yhdyskuntaan tai häntä ei liitetä mihinkään yhdyskuntaan, jos päätöksellä turvataan lapsen mahdollisuus saada hänen aikaisemmin saamaansa uskonnollista tai muuta katsomuksellista kasvatusta vastaava kasvatus. Lastensuojelun Keskusliitto pitää tärkeänä komitean esityksen mukaisesti, että lapsen uskonnollista asemaa koskevassa sääntelyssä lähtökohtina ovat perheen uskonnollisen yhtenäisyyden tukeminen, lapsen uskonnollisen aseman pysyvyyden ja lapsen myötämääräämisoi-

19 13 keuden turvaaminen sekä alaikäisen suojelu. Tältä pohjalta keskusliitto kannattaa komitean ehdotusta uskonnonvapauslain 4 pykäläksi koskien alaikäisen uskonnollista asemaa. Täten lapsen uskonnollinen asema ei määräytyisi automaattisesti huoltajien uskonnollisen aseman mukaan, vaan perustuisi huoltajien/huoltajan erilliseen tahdonilmaisuun. Förbundet Hem och Skola i Finland rf, jäljempänä HEM och SKOLA näkee tärkeäksi perheen uskonnollisen yhtenäisyyden säilyttämisen ja kestävän uskonnollisen aseman takaamisen lapselle. Liitto kannattaa lasten oikeutta osallistua päätöksentekoon sekä alaikäisten lasten tukemista. Liitto yhtyy näkemykseen, että huoltajien tulee ehdotuksen mukaan tehdä päätös lapsen liittämisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan tai erottamisesta siitä. Liitto kannattaa myös rajoja, jotka asetetaan huoltajien päätökselle tässä kysymyksessä. Liitto näkee tärkeäksi että uudessa laissa säädetään lapsen uskonnollisesta asemasta siinä tapauksessa, että huoltajat eivät pääse asiassa yksimielisyyteen. Länsi-Suomen lääninhallitus toteaa, että ehdotukset lapsen uskonnollisesta asemasta noudattavat yksilön oikeuksia painottavaa linjaa: lapsen uskonnollisen aseman pysyvyys, hänen myötämääräämisoikeutensa ja alaikäisen suojelu halutaan turvata. Tehdyt ehdotukset ovat kannatettavia kansainvälistyvässä, monikulttuuristuvassa ja erilaisia uskonnon harjoittamisen muotoja sallivassa yhteiskunnassa. Onhan ehdotettujen uudistusten tarkoituksena myös turvata alaikäisen uskonnollisen tai muun katsomuksellisen kasvatuksen jatkuvuus. Lapsen uskonnollisen aseman muutosta edellyttävä huoltajien nimenomainen päätös vakauttanee tätä uskonnollista asemaa. SVKN:n mielestä on hyvä, että nykyisen käytännön mukainen lapsen automaattinen kirjaaminen uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyyteen vanhempien, lähinnä äidin mukaan, on poistettu ja liittäminen edellyttää aina vanhempien ilmoitukseen perustuvaa erillistä oikeustointa. Muutos on uskonnonvapauden hengen mukainen. Myös esityksen antama mahdollisuus, että lasta ei kirjata minkään uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi on lisäämässä joustavaa käytäntöä. Suomen Metodistikirkko pitää oikeana, että lainsäädäntö pyrkii toisaalta turvaamaan lapsen uskonnollisen kasvatuksen jatkuvuuden ja toisaalta perheen uskonnollisen yhtenäisyyden. Katolinen kirkko Suomessa toteaa, että uskonnonvapauskomitea on ehdotuksessaan oikein korostanut perheen uskonnollista yhtenäisyyttä sekä lapsen uskonnollisen aseman pysyvyyttä. Näin ollen yhdyskunta pitää esitystä tältä osin pääasiassa kannatettavana. Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (60/1991) 14 artiklan sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (6/1976) 13 artiklan mukaan vanhempien uskonnollinen vakaumus liittyy erottamattomasti heidän lastensa uskonnolliseen kasvatukseen, minkä vuoksi uskonnonvapauskomitean ehdotus voisi yhdyskunnan mukaan olla tältä osin maamme solmimien kansainvälisten sopimusten vastainen. Yhdyskunta katsoo, että luonnonoikeuden ja edellä mainittujen kansainvälisten sopimusten perusteella ilmaisun "hänen huoltajansa" sijasta tulisi käyttää ilmaisua "hänen vanhempansa tai huoltajansa". Vapaa-ajattelijain Liitto ry ja Suomen Ateistiyhdistys ry toteavat, ettei valtiovallan tehtävänä ole suojella perheen uskonnollista yhtenäisyyttä vaan pikemminkin suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden sietoa niin perheissä kuin muissakin yhteisöissä. Yhdistysten käsityksen mukaan paras ratkaisu olisi, että uskontokunnat ottaisivat jäseniä vasta silloin, kun henkilö itsenäisesti osaa tehdä ratkaisun liittymisestään. Yhdistykset arvostelevat sitä, että ehdotuksen peruste-

20 14 luissa puhutaan perheen uskonnollisesta yhtenäisyydestä ja lapsen uskonnollisen aseman pysyvyydestä ottamatta tässä huomioon uskonnottomia katsomuksia. Katsomuksellisen pysyvyyden turvaamista edistäisi yhdistysten mukaan alaikäisten lasten suojelu esim. rippikouluun painostamiselta. Yhdistykset katsovat, että nuorten katsomusvapaus lisääntyisi merkittävästi, jos rippikouluun painostaminen selvästi kiellettäisiin katsomusvapauslaissa ja jos rikoslaissa säädettäisiin rangaistuksena esimerkiksi sakkoa rippikouluun painostamisesta. Vaikka yhdistykset eivät kannata alaikäisten liittämistä uskontokuntiin, demokraattiseen ja tasa-arvoiseen yhteiskuntaan kuitenkin sopii, että huoltajat sopivat lapsen asemasta. Yhdistykset pitävät myös hyvänä, että siinä tapauksessa, jossa huoltajat eivät pääse sopimukseen lapsen asemasta, lasta ei liitetä mihinkään uskontokuntaan. Yhdistykset vastustavat säännöstä, jonka mukaan huoltajien uskonnollisen aseman muuttuessa lapsen uskonnollinen asema ei muutu, jolleivät huoltajat toisin päätä, koska katsovat, että säännöksen piilotarkoitus on toimia uskontokuntien hyväksi. Yhdistysten mielestä yhteiskunnan ei tule puuttua siihen, mihin yhdyskuntaan lapsi voidaan liittää. Yhdistykset katsovat lisäksi, ettei 4 :n 3 momentin viimeisen virkkeen säännös ota huomioon tilannetta, jossa uskontokuntaan kuuluvien lapset ovat uskonnottomien kasvatettavina. Kirkolliskokous suhtautuu pääpiirteissään myönteisesti komitean ehdotukseen koskien alaikäisen uskonnollista asemaa. Kirkolliskokous pitää hyvänä komitean ehdotusta, että lapsen huoltajat sopivat lapsen uskonnollisesta asemasta. Kirkolliskokous katsoo, että pyrkimys lapsen uskonnollisen aseman jatkuvuuteen 4 :n 2 ja 3 momenteissa on positiivisen uskonnonvapauden mukainen. Kirkolliskokous ei pidä positiivisen uskonnonvapauden kannalta hyvänä 4 :n 1 momentin loppuun kirjattua periaatetta, että ilman huoltajien eri sopimusta lasta ei voitaisi liittää minkään uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi. Kirkolliskokous pitää tärkeänä perheen uskonnollisen yhtenäisyyden kehittymiselle periaatetta, jonka mukaan lapsi voidaan liittää sellaisen uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi, johon vähintään yksi hänen huoltajistaan kuuluu. Kirkolliskokous korostaa, että perhe on ensimmäinen yhteisö, jossa lapsi kasvaa uskontoon ja että varhaislapsuus on uskontopsykologisesti merkittävää aikaa, sillä uskonnon sisältöä aletaan omaksua jo varhain. Kirkolliskokous katsoo, että voimassaolevan uskonnonvapauslain mukainen käytäntö lapsen seuraamisesta äitiään uskonnollisen yhdyskunnan osalta on toiminut hyvin. Se on antanut vanhemmille mahdollisuuden sopia asiasta eikä sen ole katsottu olevan ongelmallinen tasa-arvon kannalta. Kirkolliskokous kannattaakin nykykäytännön säilyttämistä ja esittää, että uskonnonvapauslain 4 :n 1 momentin loppu olisi seuraavanlainen: Jos huoltajat eivät muussa tapauksessa sovi asiasta, lapsen uskonnollinen asema määräytyy äidin mukaan. Kirkolliskokouksen mielestä nykykäytäntöä voitaisiin tarkentaa oikeusministeriön välimietinnöstä antaman lausunnon mukaisesti tietyllä määräajalla, jonka kuluessa tulee tehdä lapsen uskonnollista yhdyskuntaa koskeva sopimus. Määräajan etuna olisi se, että lapsen uskonnolliseen yhdyskuntaan liittäminen ei viivästyisi tarpeettomasti. Lapsen uskonnollinen asema perustuisi ensisijaisesti kuitenkin huoltajien väliseen sopimukseen komitean välimietinnössä esittämällä tavalla. Kirkolliskokous esittää, että uskonnonvapauslain 4 :n loppuun lisättäisiin uusi momentti: Uskonnollisten yhdyskuntien oikeudesta saada tietoa niiden jäsenille syntyneistä ja adoptoiduista lapsista säädetään erikseen. Kirkolliskokous katsoo, että uudessa uskonnonvapauslainsäädännössä tulisi ottaa huomioon uskonnollisten yhdyskuntien tarve saada tietoja niiden jäsenille syntyneistä ja adoptoiduista lapsista. Suomen ortodoksinen kirkollishallitus pitää lakiesitystä nykyistä tilannetta selventävänä, sillä se vahvistaa lapsen asemaa esim. avioerotilanteessa. Lakiesitykseen tulisi kuitenkin kirkollishallituksen mielestä lisätä, että mikäli huoltajat eivät kuitenkaan sovi lapsen uskon-