Rikos- ja riita-asioiden sovittelu 2017

Transkriptio

1 Rikos- ja riita-asioiden sovittelu 2017 Päälöydökset Rikos- ja riita-asioiden sovitteluun ohjattiin rikosta ja 697 riita-asiaa vuonna Kaikista sovitteluun ohjatuista rikos- ja riita-asioista 48 prosenttia oli väkivaltarikoksia. Sovitteluun ohjatuissa muu rikos -luokassa yleisimpiä rikoksia ovat eläimen vartioimatta jättäminen, vammantuottamus, järjestystä ylläpitävän henkilön vastustaminen sekä monimuotoiset viestintään ja sosiaalisen median käyttöön liittyvät rikokset. Rikos- ja riita-asioiden sovitteluprosesseissa tehtyjen sopimusten rahallinen arvo oli noin 1,8 miljoonaa vuonna Sovitteluun ohjattujen rikos- ja riita-asioiden määrä kasvoi 16 prosenttia Vuonna 2017 sovittelulain 1 mukaiseen rikos- ja riita-asioiden sovitteluun ohjattiin yhteensä rikos- ja riita-asiaa; rikosasioita oli ja riita-asioita 697. Sovitteluun ohjattujen rikos- ja riita-asioiden määrä kasvoi lähes 16 prosenttia vuodesta Kaikista sovitteluun ohjatuista rikos- ja riita-asioista vajaa puolet (48 %) oli väkivaltarikoksia. Lähisuhteessa tapahtuneita rikoksia oli noin kolmannes (34 %) kaikista sovitteluun ohjatuista väkivaltarikoksista. Sovitteluun ohjatuissa aloitteissa oli noin lähisuhteessa tapahtunutta väkivaltarikosta vuonna Sovitteluun ohjattujen, lähisuhteessa tapahtuneiden rikosten osuus kaikista sovitteluun tuoduista rikos- ja riita-asioista oli 16 prosenttia. Sovitteluprosessi käynnistyi 61 prosentissa sovitteluun ohjatuista rikosasioista. Sopimus syntyi 79 prosentissa käynnistyneistä rikosasioiden sovitteluprosesseista. Yhden rikos- tai riita-asian käsittely sovittelussa maksoi yhteiskunnalle keskimäärin 450 euroa vuonna Sovitteluun ohjattujen tekijöiksi epäillyistä 33 prosenttia oli alle 21-vuotiaita. Alle 15- vuotiaiden osuus tekijöiksi epäillyistä oli 11 prosenttia. Kuvio 1. Sovittelukäsittelyyn ohjatut rikos- ja riita-asiat Henrik Elonheimo etunimi.sukunimi@thl.fi Tuula Kuoppala etunimi.sukunimi@thl.fi ISSN Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta 1015/2005.

2 Rikos- ja riita-asioiden sovittelu 2017 Sovitteluun ohjatut rikos- ja riita-asiat Vuonna 2017 lakisääteiseen sovitteluun ohjattiin rikosta ja 697 riita-asiaa. Sovittelulain 1 voimaan tulon jälkeen rikos- ja riita-asioiden sovitteluun ohjattujen asioiden määrä oli tätä ennen korkeimmillaan vuonna 2011, jolloin sovitteluun ohjattiin kaikkiaan rikos- ja riita-asiaa. Vuosina sovitteluun ohjattujen rikos- ja riita-asioiden määrät vähenivät kaiken kaikkiaan 14 prosenttia (1 800 rikos- ja riita-asiaa). Vuonna 2015 sovitteluun ohjattujen tapausten määrät kääntyivät kasvuun (9,5 %), ja vuonna 2017 kasvu jatkui, kun tapausmäärien lisääntyivät 15,6 prosenttia edellisestä vuodesta. (Kuvio 1 ja taulukko 1.) Koko maassa poliisin selvittämiin rikoksiin 2 suhteutettuna sovitteluun ohjattujen rikosten ja riita-asioiden osuus oli 5,6 prosenttia vuonna Vastaava luku oli 4,6 prosenttia vuonna 2016 ja 3,9 prosenttia vuonna Vuonna 2017 sovitteluun ohjatuista rikos- ja riita-asioista lähes puolet (48 %) oli väkivaltarikoksia 3 ja väkivaltarikoksista noin kolmannes oli lähisuhteessa tapahtuneita rikoksia. Lähisuhteessa tapahtuneiden rikosten 4 osuus kaikista sovitteluun ohjatuista rikos- ja riita-asioista oli 16 prosenttia vuonna Sovitteluun ohjattujen vahingontekojen osuus oli 12 prosenttia, anastusrikosten 10 prosenttia, laittomien uhkausten 7 prosenttia ja kotirauhan rikkomisten osuus 4 prosenttia. Muiden, tarkemmin määrittelemättömien, rikosten osuus oli 11 prosenttia (kuvio 2, taulukko 1 ja liitetaulukko 1). Sovitteluun ohjattujen väkivaltarikosten osuus väheni 4 prosenttiyksikköä vuodesta Muu rikos -luokan osuus sen sijaan kasvoi 4 prosenttiyksikköä vuonna Muu rikos -luokkaan kirjataan tilastoinnissa ne rikosasiat, jotka eivät sisälly kyselylomakkeella 5 esitettyihin rikosnimikkeisiin. Yleisimpiä rikoksia muu rikos -luokassa ovat eläimen vartioimatta jättäminen, vammantuottamus ja järjestystä ylläpitävän henkilön vastustaminen. Tähän luokkaan kuuluvat myös monimuotoiset viestintään ja sosiaalisen median käyttöön liittyvät rikokset, joiden lisääntynyt ohjaaminen sovitteluun selittää osaltaan muu rikos -luokan osuuden kasvua. Sovitteluun ohjattujen riita-asioiden määrä on kasvanut tasaisesti rikos- ja riita-asioiden sovittelua koskevan lain voimaantulosta ( ) lähtien. Riita-asioiden osuus kaikista sovittelualoitteista oli 4 prosenttia vuonna Soviteltavia riitaasioita olivat tavallisimmin naapurien tai perikunnan jäsenten väliset riidat, samoin kuin lemmikkieläimistä ja niiden käyttäytymisestä johtuneet riidat. Myös lasten ja nuorten välisiä riitoja sekä kiusaamistapauksia tuotiin sovitteluun. (Kuvio 1 ja taulukko 1.) 2 Suomen virallinen tilasto (SVT): Rikos- ja pakkokeinotilasto [verkkojulkaisu]. ISSN= Vuosineljännes Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: ]. Saantitapa: 3 Mukaan lukien sovitteluun ohjatut lähisuhdeväkivaltarikokset. 4 Tilastossa sovitteluun ohjatut, lähisuhteessa tapahtuneet rikokset ovat väkivaltarikoksia, kuten esimerkiksi pahoinpitelyjä. 5 Kyselylomake on tilastoraportin liitteenä. THL TILASTORAPORTTI

3 Rikos- ja riita-asioiden sovittelu 2017 Taulukko 1. Sovitteluun ohjatut rikokset pääluokittain sekä riita-asioiden määrät *) , %- osuudet Väkivalta ,1 Lähisuhdeväkivalta ,2 Laiton uhkaus ,7 Anastusrikokset ,0 Vahingonteko ,8 Kotirauhan rikkominen ,6 Kunnianloukkaus ,2 Muu ,0 Riita-asiat ,5 Yhteensä *) Valtakunnallinen tilastointi on aloitettu sovittelua koskevan lain voimaantulopäivästä Kuvio 2. Sovitteluun ohjattujen rikosten osuus pääluokittain sekä riita-asioiden osuus 2016 ja 2017, (%) *) Anastusrikokset käsittävät varkausrikokset, petoksen, kavalluksen ja luvattoman käytön. **) Tilastoon ilmoitettaviin lähisuhdeväkivaltarikoksiin sisältyvät vain henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset, ei esimerkiksi lähisuhteissa tapahtuneita kunnianloukkausrikoksia. ***) Väkivaltarikokset käsittävät lievät pahoinpitelyt, pahoinpitelyt, törkeät pahoinpitelyt ja ryöstöt. Lähisuhteessa tapahtuneet väkivaltarikokset esitetään tässä kuviossa erikseen. Väkivaltarikosten osuus kaikista sovitteluun ohjatuista rikoksista oli lähes puolet (48 %); osuus laski 4 prosenttiyksikköä vuodesta Sovitteluun ohjattujen pahoinpitelyjen 4 osuus suhteessa kaikkiin poliisin selvittämiin pahoinpitelyrikoksiin oli 34 prosenttia vuonna Poliisin selvittämistä vahingonteoista ohjattiin sovitteluun 18 prosenttia ja varkauksista edellen 2 prosenttia. (Kuvio 3.) THL TILASTORAPORTTI

4 Rikos- ja riita-asioiden sovittelu 2017 Kuvio 3. Tiettyjen, sovitteluun ohjattujen rikosten osuus poliisin selvittämistä rikoksista , (%) Lähde: Rikos- ja pakkokeinotilasto. SVT. Tilastokeskus Sovitteluprosessin käynnistyminen Sovitteluprosessi käynnistyi noin 61 prosentissa sovittelutoimistoihin ohjatuista rikosasioista vuonna 2017, mikä on 7 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 2016 (liitetaulukko 1). Käynnistyneet rikosten sovitteluprosessit on suhteutettu sovitteluun ohjattuihin rikoksiin. Osuuden pienentymiseen saattaa osaltaan vaikuttaa sovitteluun ohjattujen tapausmäärien reipas kasvu (15,6 %) vuonna Vuonna 2017 sovitteluun ohjatuista rikoksista (14 471) sovitteluprosessi käynnistettiin rikosasiassa. Sovitteluprosessin käynnistymisestä päättää sovittelutoiminnan vastuuhenkilö. Päätös perustuu sovittelutoimiston ammattihenkilöiden tekemään kokonaisarviointiin siitä, soveltuuko kyseinen rikos- tai riita-asia sovitteluun ja täyttyvätkö sovittelun edellytykset, kuten osapuolten vapaaehtoisuus. Alaikäisen henkilön osallistuminen sovitteluun edellyttää henkilökohtaisen, vapaaehtoisen suostumuksen lisäksi, että myös hänen huoltajansa tai muut lailliset edustajansa antavat suostumuksensa sovitteluun. Sovitteluprosessin keskeytyminen Keskeytyneiden rikosasioide sovitteluprosessien osuus oli 13 prosenttia, mikä oli sama myös vuonna Keskeytyneet rikosten sovitteluprosessit, joita oli vuonna 2017, on suhteutettu käynnistyneisiin rikosten sovitteluprosesseihin (8 868). (Liitetaulukko 1.) Sovittelulain mukaan sovittelutoimiston on keskeytettävä sovitteluprosessi välittömästi, jos osapuoli peruuttaa suostumuksensa tai, jos on syytä epäillä, ettei suostumus ole vapaaehtoinen. Sovitteluprosessi on keskeytettävä myös, jos on perusteltua syytä epäillä, ettei sovittelun osapuoli kykene ymmärtämään sovittelun ja siinä tehtävien ratkaisujen merkitystä tai, jos sovitteluprosessin jatkaminen on selvästi vastoin alaikäisen osapuolen etua. Sovittelutoimisto voi keskeyttää sovitteluprosessin myös muusta syystä, jos sovittelulle ei ole edellytyksiä. Lähisuhdeväkivaltaan liittyvissä rikoksissa on lisäksi erityisiä syitä, joiden vuoksi sovitteluprosessi tulee keskeyttää (ks. tarkemmin luku Käsitteet ja määritelmät). Rikos- ja riita-asioiden lähettäminen sovitteluun Rikosasioista 6 valtaosan eli 84 prosenttia lähetti sovitteluun poliisi vuonna Syyttäjien osuus oli 13 prosenttia. Sosiaalityöntekijöiltä tuli yhteensä 56 rikosasiaan liittyvää sovittelualoitetta, mikä on puoli prosenttia kaikista rikosten sovittelu- 6 Pois lukien lähisuhdeväkivalta, josta on oma kappale. THL TILASTORAPORTTI

5 Rikos- ja riita-asioiden sovittelu 2017 aloitteista. Asianosaisilta tuli yhteensä 67 sovittelualoitetta, joista rikoksesta epäillyiltä 29 ja asianomistajilta 38 aloitetta. Riita-asioissa aloite tuli 52 prosentissa yksityishenkilöltä ja 48 prosentissa muilta. Vuoden 2017 aikana sovitteluun ohjatuista rikoksista 52 prosenttia oli virallisen syytteen alaisia ja 48 prosenttia asianomistajarikoksia. (Liitetaulukko 1.) Sukupuolen mukaan eriteltynä tekijäksi epäillyistä (74 %) oli miehiä ja (26 %) naisia. Asianomistajista (55 %) oli miehiä ja (45 %) naisia. Sovitteluun ohjattujen henkilöiden sukupuolijakauma pysyi samana kuin vuonna (Kuvio 4 ja liitetaulukko 1.) Sovitteluun ohjatuissa rikosasioissa asianomistajana oli oikeushenkilöä 7. Kaikista asianomistajista oikeushenkilöiden osuus oli 9 prosenttia vuonna (Kuvio 4 ja liitetaulukko 1.) Kuvio 4. Sovitteluun ohjatut, rikoksesta epäillyt ja asianomistajat sukupuolen mukaan, mukaan lukien oikeushenkilöt 2017 Eri ikäryhmät sovittelussa Sovitteluun ohjattiin vuonna 2017 kaiken kaikkiaan alle 21-vuotiasta epäiltyä, mikä oli 33 prosenttia kaikista sovitteluun ohjatuista tekijöiksi epäillyistä henkilöistä. Nuorten, alle 21-vuotiaiden määrä lisääntyi 15 prosenttia (639) edellisestä vuodesta 2016, kun se tätä aiemmin oli vähentynyt vuosittain yhteensä nuorella (35 %) vuodesta 2011 vuoteen Sovitteluun ohjattiin alle 15-vuotiasta tekijäksi epäiltyä henkilöä vuonna 2017, mikä on noin 11 prosenttia kaikista sovitteluun ohjatuista tekijäksi epäillyistä henkilöistä. Vuonna 2017 oli vuotiaiden osuus 12 prosenttia ja vuotiaiden osuus 10 prosenttia. (Kuvio 6.) Vaikka alle 15-vuotias ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa, on hän kuitenkin velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Sovittelu antaa nuorelle myös mahdollisuuden ottaa moraalinen vastuu teostaan, ja voi vähentää rikoksen uusimisriskiä. 7 Tyypillisimpiä oikeushenkilöitä sovittelutapauksissa ovat taloyhtiöt, vakuutusyhtiö tai muu vastaava. THL TILASTORAPORTTI

6 Rikos- ja riita-asioiden sovittelu 2017 Kuvio 5. Sovitteluun ohjatut, rikosten ja riita-asioiden osapuolet suhteutettuna väestön tuhatta vastaavanikäistä kohti 2017 Kuvio 6. Sovitteluun ohjatut, rikosten ja riita-asioiden tekijöiksi epäiltyjen prosenttiosuudet ikäryhmittäin THL TILASTORAPORTTI

7 Rikos- ja riita-asioiden sovittelu 2017 Lähisuhdeväkivalta sovittelussa Sovittelutilastoissa lähisuhdeväkivaltarikoksiksi tilastoidaan henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset. Tavallisimpia sovitteluun ohjattuja, lähisuhteissa tapahtuneita rikoksia ovat pahoinpitelyt ja lievät pahoinpitelyt. Sovitteluun ohjatuissa lähisuhdeväkivaltarikoksissa osapuolina voivat olla nykyiset ja entiset aviopuolisot, avopuolisot, kihlaparit, seurustelukumppanit, eronneet tai eroamassa olevat pariskunnat sekä muut perheenjäsenet, lähisukulaiset ja vastaavien läheisten ihmissuhteiden osapuolet. Ainoastaan poliisi tai syyttäjä voi ohjata lähisuhteessa tapahtuneita rikoksia sovitteluun. Valtaosan (87 %) lähisuhdeväkivaltarikoksista sovitteluun ohjasi poliisi vuonna Syyttäjän aloitteesta sovitteluun tuotiin 13 % tapauksista (liitetaulukko 1). Sovittelualoitteisiin sisältyvien, lähisuhteessa tapahtuneiden väkivaltarikosten määrä (2 482) lisääntyi 6 prosenttia vuodesta 2016, mutta niiden osuus laski 2 prosenttiyksikköä, kun lähisuhteessa tapahtuneiden rikosten osuutta verrataan kaikkiin sovitteluun ohjattuihin rikoksiin ja riita-asioihin. (Kuvio 2, taulukko 1 ja liitetaulukko 1.) Sovitteluun ohjatuissa lähisuhdeväkivaltaan liittyvissä rikosasioissa sovitteluprosessi käynnistyi tapauksessa (65 %) vuonna Lähisuhdeväkivaltarikosten ohjaaminen sovitteluun ei automaattisesti tarkoita, että sovittelu käynnistyy, vaan kuten muidenkin sovitteluun ohjattujen rikos- ja riita-asioiden kohdalla, tilanne arvioidaan tapauskohtaisesti. (Liitetaulukko 1.) Sovittelutoimistoon tulleet rikosasiat kirjataan sovittelun tietokantaan poliisin esitutkintamateriaaliin tai tutkintailmoitukseen nimeämien rikosnimikkeiden mukaan. Sovitteluun ohjatuissa, lähisuhdeväkivaltaan liittyvissä rikosasioissa, oli pahoinpitelyrikoksia (ml. yritykset) 72 prosenttia ja lieviä pahoinpitelyjä 27 prosenttia vuonna Sovittelualoitteet sisälsivät 22 lähisuhteessa tapahtunutta törkeää pahoinpitelyä tai sen yritystä. Seksuaalirikosnimikkeitä sisältyi aloitteisiin 4 kappaletta. Mikäli sovitteluun on ohjattu seksuaalirikos, johon ei liity muita rikoksia, niin sovitteluprosessia ei käynnistetä. (Liitetaulukko 1.) Sovitteluun ohjatuissa lähisuhdeväkivaltarikoksissa rikoksesta epäiltyjä miehiä oli (72 %) ja naisia 639 (28 %). Lähisuhdeväkivaltarikosten tekijöiksi epäiltyjen osuus oli 16 prosenttia kaikista sovitteluun ohjatuista, rikoksissa ja riitaasioissa tekijöiksi epäillyistä henkilöistä. (Kuvio 4 ja liitetaulukko 1.) Asianomistajan roolissa lähisuhdeväkivaltarikoksissa oli 719 (31 %) miestä ja (69 %) naista. Lähisuhdeväkivaltarikosten asianomistajien osuus oli 19 prosenttia kaikista sovitteluun ohjatuista asianomistajista. (Kuvio 4 ja liitetaulukko 1.) Käynnistyneistä (1 610) lähisuhdeväkivaltaan liittyvistä rikosten sovitteluprosesseista keskeytyi 12 prosenttia (196). Sovitteluprosessi voi keskeytyä, mikäli sen kuluessa tulee esille asioita, joiden perusteella todetaan, että sovittelun edellytykset eivät täytykään tai osapuolet ilmaisevat haluttomuutensa jatkaa sovittelua. Lähisuhdeväkivallan sovitteluprosesseissa osapuolet laativat sopimusta vuonna 2017, sopimukseen päätyi 88 prosenttia samana vuonna 2017 käynnistetyistä lähisuhdeväkivaltaan liittyvistä sovitteluprosesseista. (Liitetaulukko 1.) Sopimukset Vuoden 2017 aikana käynnistyneissä rikosasioiden sovitteluprosesseissa (8 868) sopimukseen päästiin 79 prosentissa (7 005). Lähisuhdeväkivallan osalta käynnistyneissä rikosasioissa (1 610) sopimukseen päästiin 88 prosentissa (1 409) vuoden 2017 aikana. On kuitenkin huomioitava, että kun edellisen vuoden tietojen koontia aletaan vuoden vaihteen jälkeen kerätä, on osa edellisen vuoden aikana käynnistyneistä sovitteluprosesseista vielä kesken. Sen vuoksi täsmällisiä prosenttiosuuksia ei saada. Sovitteluprosessin käynnistyminen ja päättyminen saattavat siis ajoittua eri kalenterivuosille, mutta eri vuosina tapahtuneet siirtymät tasoittuvat vuositilastoissa. (Liitetaulukko 1.) Sovitteluissa tehtiin vuoden 2017 aikana erilaisia korvaussopimuksia yhteensä kappaletta (liitetaulukko 1). Sovittelussa osapuolet voivat sopia vahingonkorvausten suorittamisesta joko rahana tai työkorvauksena. Sopimuksiin sisältyvistä korvausmuodoista rahallisia korvauksia oli 32 prosenttia ja työkorvauksia 2 prosenttia. Rahakorvausten ja työkorvausten yhteenlaskettu rahallinen arvo oli euroa, josta työkorvausten osuus oli euroa. Sovittelussa tehtyjen sopimusten rahallinen arvo laski 4 prosenttia ( ) edellisestä vuodesta (Kuvio 7 ja liitetaulukko 1) Vahingon korvaaminen työtä tekemällä edellyttää, että vahingon kärsijällä on tarjota sopivaa työtä vahingon korvaamiseksi. THL TILASTORAPORTTI

8 Rikos- ja riita-asioiden sovittelu 2017 Kaikkiaan 65 prosenttia (6 071) sopimuksista oli niin sanottuja aineettomia sopimuksia 8. Aineettomista sopimuksista 31 prosenttia oli pelkkiä anteeksipyyntöjä, 21 prosenttia käyttäytymissopimuksia, 19 prosenttia vaatimuksista luopumisia ja alle prosentti oli omaisuuden palautuksia (liitetaulukko 1). Laskennassa olivat mukana kaikki korvausmuodot niin, että yksittäinen sopimus saattoi sisältää esimerkiksi omaisuuden palauttamisen lisäksi myös anteeksipyynnön ja vaatimuksista luopumisen. Aineettomien sopimusten osuus pysyi samana kuin vuonna Kuvio 7. Rikos- ja riita-asioiden sovittelussa sovittujen korvausten rahallinen arvo , Toimialueiden välistä vertailua Vuodesta 2017 alkaen sovittelualoitteista purettujen rikos- ja riita-asioiden määrät julkaistaan sovittelupalveluntuottajien mukaan toimialueittain. Suomessa on 19 sovittelun toimialuetta, jotka ovat pinta-alaltaan, väestömäärältään ja rikollisuustilanteeltaan hyvin erilaisia alueita (Liite 1: Rikos- ja riita-asioiden sovittelun palveluntuottajien toimialueet 2017, kartta). Toimialueittain tarkasteltuna eniten rikos- ja riita-asioita ohjattiin sovitteluun Helsingin (1 948), Vantaan (1 604) ja Varsinais-Suomen (1 361) sekä Pohjois-Suomen (1 347) sovittelutoimiston toimialueella. Pienimmät sovitteluun ohjattujen rikos- ja riita-asioiden määrät olivat Päijät-Hämeen (325) sekä Rovaniemen, Ranuan ja Posion sovittelutoimiston (313) että Ahvenanmaan (32) alueilla. (Taulukko 2 ja liitetaulukko 1.) Vuonna 2017 sovitteluun ohjattujen rikosten ja riita-asioiden osuus väestön tuhatta 15 täyttänyttä kohden oli 3,3. Toimialueittaisessa vertailussa Rovaniemen, Ranuan ja Posion sovittelutoimiston sekä Lapin sovittelutoimiston alueilla sovitteluun ohjattujen rikos- ja riita-asioiden osuus väestön tuhatta 15 vuotta täyttänyttä kohden oli suurin (5,4), kun taas Ahvenanmaan sovittelutoimiston alueella vastaava luku oli pienin (1,3). (Taulukko 2 ja liitetaulukko 1.) Sovitteluun ohjatuista rikos- ja riita-asioista oli 16 prosenttia lähisuhteeseen liittyviä rikoksia vuonna Keski-Suomen sovittelutoimiston toimialueella sovitteluun ohjatuista rikos- ja riita-asioista oli lähisuhdeväkivaltarikosten osuus 26 prosenttia ja Kanta-Hämeessä sekä Ahvenmaalla 22 prosenttia. Vähiten lähisuhdeväkivaltarikoksia ohjattiin sovitteluun Pohjois-Savon sovittelutoimistossa ja Pohjois-Karjalan sovittelutoimiston toimialueella (8 %). (Kuvio 8.) 8 Aineettomiin sopimuksiin sisältyvät omaisuuden palauttamiset, käyttäytymissopimukset, anteeksipyynnöt ja vaatimuksista luopuminen. THL TILASTORAPORTTI

9 Rikos- ja riita-asioiden sovittelu 2017 Rikos- ja riita-asioita sovitteli vuoden 2017 aikana yhteensä tehtävään vaadittavan koulutuksen saanutta vapaaehtoista sovittelijaa. Sovitteluun ohjattiin keskimäärin 13,1 rikos- ja riita-asiaa sovittelijaa kohden. Pirkanmaan sovittelun toimialueelle ohjattiin 19,4 rikos- ja riita-asiaa sovittelijaa kohden. Satakunnan toimialueella luku oli 17,2 ja Kaakkois- Suomen toimialueella 16,8 rikos- ja riita-asiaa sovittelijaa kohden. (Taulukko 2 ja Liitetaulukko 1.) Kun toimialueiden vuoden 2017 käyttämän valtionkorvauksen kokonaismäärä (6,3 milj. ) jaetaan kunkin toimialueen sovitteluun ohjattujen rikos- ja riita-asioiden lukumäärällä, saadaan yhden rikos- tai riita-asian asian käsittelyn yhteiskunnalle aiheutuvaksi keskiarvohinnaksi 449. Kalleinta yhden sovitteluasian käsittely oli Ahvenanmaan toimialueella (1 020 ) ja halvinta Vantaan toimi-alueella (300 ). (Taulukko 2.) Sovittelun osapuolille sovittelu on maksutonta. THL TILASTORAPORTTI

10

11 Rikos- ja riita-asioiden sovittelu 2017 Kuvio 8. Sovittelukäsittelyyn ohjattujen lähisuhdeväkivaltarikosten osuus kaikista sovittelukäsittelyyn ohjatuista rikoksista ja riita-asioista sovittelun toimialueiden mukaisesti, 2016 ja 2017, % Toimialueiden tarkastelussa tulee ottaa huomioon alueiden erilaisuus. Koska suurin osa sovittelun ohjatuista aloitteista on rikosasioita, toimialuekohtaisia eroja syntyy kunkin alueen rikollisuustilanteesta. Myös rikollisuuden kuva voi olla jossain määrin erilainen eri toimialueilla, jolloin sovitteluun soveltuvien rikosten määrä vaihtelee. Sovittelukäsittelyn hintaan vaikuttavat myös mm. pitkistä välimatkoista aiheutuvat matkustuskustannukset, tulkkauskustannukset ja sovitteluun ohjattujen asioiden käsittelyn vaativuus. Koska suurin osa sovittelualoitteista tulee poliisilta ja syyttäjältä, toimialuekohtaisia eroja syntyy myös siitä, missä määrin kullakin alueella poliisi ja syyttäjä lähettävät aloitteita sovitteluun, ja millaisin kriteerein poliisi ja syyttäjä eri alueilla arvioivat rikosten soveltuvuutta sovitteluun. Joillakin toimialueilla yhteistyö poliisilaitoksen kanssa on tiiviimpää kuin toisilla, ja tämä voi lisätä sovittelualoitteiden määrää. (Liitetaulukko 1) Rikosprosessin aikaisessa vaiheessa tapahtuva asioiden ohjaaminen sovitteluun tuottaa prosessitaloudellista hyötyä ja säästää rikosprosessin eri vaiheissa tapahtuvan käsittelyketjun - esitutkintaviranomaisen, syyttäjän ja tuomioistuimen - voimavaroja. Sovittelussa ei ratkaista rikosoikeudellista syyllisyyttä, mutta sovinnolla voi olla vaikutusta oikeusviranomaisten päätöksiin. Tieto sovittelun kulusta ja lopputuloksesta lähetetään aloitteen tehneelle poliisille tai syyttäjälle. Sovittelun seurauksena viranomaisilla on mahdollisuus luopua toimenpiteistä tai lieventää niitä. THL TILASTORAPORTTI

12 Rikos- ja riita-asioiden sovittelu 2017 Taustaa Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta astui voimaan (1015/2005). Lain mukaan sovittelutoiminnan yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle. Vuosina , sovittelupalveluiden järjestämisvastuu kuului aluehallintovirastoille. Sovittelulain muutoksen myötä alkaen sovittelupalveluiden järjestämisvastuu siirtyi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL). Valtion sovittelutoiminnan järjestämiseen myöntämä korvaus on ollut 6,3 miljoonaa euroa vuosittain, mutta vuodelle 2018 saatiin euron korotus. Valtion varoista palveluntuottajille maksettavasta korvauksesta ja sen jakoperusteista on säädetty sovittelulaissa ja valtioneuvoston asetuksessa rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta. Sovittelutoiminnan järjestämiseen varatun valtionkorvaukseen määräytymiseen ja korvauksen maksamiseen sovelletaan soveltuvin osin valtionavustuslakia (688/2001). Sovittelutoiminnan valtakunnallista ohjausta, seurantaa ja kehittämistä varten sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimii valtioneuvoston kolmeksi vuodeksi kerrallaan asettama rikosasioiden sovittelun neuvottelukunta, jonka tehtävistä ja kokoonpanosta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. (267/2006). 9 Suomessa oli vuoden 2017 lopussa kaikkiaan 19 rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelun toimialuetta ja 18 palveluntuottajaa sekä lähes sata sovittelutoimintaan palkattua sovittelun ammattihenkilöä. Toimialueet ovat hyvin erilaisia maantieteelliseltä kooltaan, sekä väestö- ja rikoslakirikosmääriltään ja -lajeiltaan. Niillä alueilla, joilla asiakkailla on kohtuuttoman pitkä matka sovittelutoimistoon, pyrkivät palveluntuottajat viemään sovittelupalveluita lähelle asiakkaitaan. (Liite 1: Rikos- ja riita-asioiden sovittelun palveluntuottajien toimialueet 2017, kartta.) Sovittelutoimistojen ammattihenkilöstö vastaa muun muassa sovittelualoitteiden vastaanottamisesta, sovittelun edellytysten arvioinnista, hallintopäätösten tekemisestä, vapaaehtoissovittelijoiden valinnasta ja koulutuksesta, ohjauksesta sekä yhteistyöstä oman toimialueensa viranomaisten ja muiden tahojen kanssa. Sovittelussa voidaan käsitellä rikoksia, joiden arvioidaan soveltuvan soviteltaviksi. Sovitteluun soveltuvuutta arvioitaessa otetaan huomioon rikoksen laatu ja tekotapa, rikoksesta epäillyn ja uhrin keskinäinen suhde sekä muut rikokseen liittyvät seikat kokonaisuutena. Rikoksen sovittelu edellyttää, että rikoksesta epäilty vahvistaa tapahtumainkulun pääasialliset tosiseikat, ja että sovittelu on uhrin edun mukaista. Riita-asia voidaan ottaa soviteltavaksi, jos sen käsittelemistä sovittelussa voidaan pitää tarkoituksenmukaisena ja, jos ainakin yksi osapuoli on luonnollinen henkilö. Muu kuin rikokseen perustuvaa vahingonkorvausvaatimusta koskeva riita-asia voidaan kuitenkin ottaa soviteltavaksi vain, jos riita, sen kohde ja asiassa esitetyt vaatimukset huomioon ottaen on vähäinen. Asian käsittely ja ratkaisu poliisi- tai syyttäjäviranomaisessa taikka tuomioistuimessa eivät estä sovittelua. (Sovittelulaki 3 ) Tuki- ja jatkopalveluiden käyttö ei myöskään ole esteenä sovittelulle. Sovittelutoiminnan tavoitteena on yhdenvertainen palveluiden saatavuus ja asiakaslähtöisten palveluiden toteutuminen eri puolilla maata asuvalle väestölle. Sovittelutoimistojen laadukkaat palvelut, tehokas palvelusta tiedottaminen ja hyvä yhteistyö sovittelualoitteita tekevien viranomaisten ja muiden sidosryhmien kanssa ovat tärkeitä osatekijöitä, kun sovittelupalveluiden tosiasiallista saatavuutta arvioidaan. Sovittelupalveluita koskeva asianmukainen tieto ja eri toimijoiden hyvä yhteistyö voivat auttaa eri viranomaisia, huoltajia ja osapuolia, kun he harkitsevat sovittelualoitteen tekemistä. Valtakunnallinen tilastointi on aloitettu sovittelua koskevan lain voimaantulopäivästä ( ) alkaen. Sitä ennen toiminnan laajuudesta on tehty erillisselvityksiä. 9 Rikosasioiden sovittelun neuvottelukunnan kokoonpano toimikaudelle [ THL TILASTORAPORTTI

13 Rikos- ja riita-asioiden sovittelu 2017 Käsitteet ja määritelmät Lähisuhdeväkivaltarikos Sovittelutilastoissa lähisuhdeväkivaltarikoksiksi tilastoidaan vain henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset. Tyypillisiä lähisuhteessa tapahtuvia väkivaltarikoksia ovat rikoslain 21. luvun tarkoittamat pahoinpitelyrikokset. Rikoslain 21 luvun 5 :ssä tarkoitettu perusmuotoinen pahoinpitely on virallisen syytteen alainen rikos. Lievän pahoinpitelyn osalta virallisen syytteen alaisia ovat muun muassa tekijään lähisuhteessa oleviin henkilöihin kohdistuvat teot. Tällaisia henkilöitä ovat tekijän aviopuoliso tai entinen aviopuoliso, sisarus tai sukulainen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa, henkilö, joka asuu tai on asunut tekijän kanssa yhteistaloudessa tai on tai on ollut muuten näihin rinnastettavan suhteen takia tekijälle läheinen. Lähisuhdeväkivaltarikoksen osapuolina voivat olla aviopuolisot, avopuolisot, kihlaparit, eronneet tai eroamassa olevat pariskunnat, nykyiset tai entiset seurustelukumppanit sekä perheenjäsenet, lähisukulaiset ja vastaavien läheisten ihmissuhteiden osapuolet. Lähisuhdeväkivaltarikokset dokumentoidaan sovittelutoimistoissa poliisin kirjaamien rikosnimikkeiden mukaisesti. Vain syyttäjällä tai poliisilla on sovittelulain :n mukaan oikeus lähettää lähisuhdeväkivaltaan liittyvä rikosasia sovitteluun. Aloitteen tekevä viranomainen arvioi lähisuhdeväkivaltarikoksen soveltuvuutta ja osapuolten halua sovitteluun. Sovittelualoitteen saatuaan sovittelutoimistojen ammattihenkilöstön tulee arvioida lähisuhdeväkivaltarikosten soveltuvuutta sovitteluun erityisen huolellisesti ja rajata ulkopuolelle ne aloitteet, joissa sovittelun edellytykset eivät täyty. Osapuolilla on mahdollisuus kieltäytyä sovittelusta, vaikka he olisivatkin ilmaisseet poliisille tai syyttäjälle suostuvansa sovitteluun. Lähisuhdeväkivaltaa sovittelevat vain tietyin kriteerein valitut, erityiskoulutuksen käyneet sovittelijat, jotka toimivat sovittelun ammattihenkilöstön ohjauksessa ja valvonnassa. Lähisuhdeväkivallan sovittelun edellytyksiä arvioidessa otetaan huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston uhridirektiivin asettamat säädökset. Lähisuhdeväkivallan sovittelun edellytyksiä arvioitaessa tarkastellaan muun muassa vapaaehtoisuutta sekä sitä, vahvistaako rikoksesta epäilty tapahtumainkulun pääasialliset tosiseikat, ja onko sovittelu uhrin edun mukaista (sovittelulaki 3 ). Lisäksi arvioidaan sitä, pitääkö epäilty väkivaltaa hyväksyttävänä konfliktien ratkaisutapana, onko uhrilla aikaisempia väkivaltakokemuksia, ja onko väkivalta uusiutuvaa. Arvioinnissa otetaan huomioon myös uhrin voimavarat ja osapuolten mahdollisuus tasavertaiseen kohtaamiseen. Lisäksi arvioidaan osapuolten sovittelumotiiveja, heidän odotuksiaan suhteen jatkamisen osalta ja jatko- ja tukipalveluiden tarvetta. Lähisuhdeväkivaltarikoksissa sovittelua voidaan käyttää vain kerran; mikäli rikos uusiutuu, sovittelu-mahdollisuutta ei enää ole. Lähisuhdeväkivallan sovittelu keskeytetään, jos jompikumpi osapuoli peruuttaa suostumuksensa tai jos ilmenee, että suostumus ei ole vapaaehtoinen, jos ilmenee vallankäyttöä, painostusta tai uhkailua, tai muista syistä sovittelun edellytykset eivät täyty. Sovittelu keskeytetään myös silloin, jos havaitaan, että sen jatkaminen olisi selvästi vastoin alaikäisen etua. Rikos- ja riita-asioiden sovittelu Rikos- ja riita-asioiden sovittelu on lailla säädetty, maksuton palvelu, jossa osapuolet voivat kohdata toisensa luottamuksellisesti puolueettomien sovittelijoiden välityksellä. Sovittelu on osapuolille vapaaehtoista. Sovittelu voi olla joko rikosprosessille rinnakkainen tai sen korvaava menettely. Sovittelu voidaan toteuttaa vain sellaisten osapuolten kesken, jotka ovat henkilökohtaisesti ja vapaaehtoisesti ilmaisseet suostuvansa sovitteluun ja jotka pystyvät ymmärtämään sovittelun sekä siinä tehtävien ratkaisujen merkityksen. Ennen kuin osapuolet antavat suostumuksensa sovitteluun, heille tulee selvittää heidän asemansa ja sovitteluun liittyvät oikeutensa. Osapuolilla on oikeus peruuttaa suostumuksensa milloin tahansa sovittelun aikana. Sovittelutoimiston ammattihenkilöstö ottaa vastaan sovittelualoitteen, hankkii osapuolten suostumuksella asiaan liittyvät asiakirjat ja arvioi kunkin asian soveltuvuuden sovitteluun. Sovittelutoimiston ammattihenkilöstö tekee valituskelpoisen, kirjallisen päätöksen sovitteluun ottamisesta, lähettää sen tiedoksi osapuolille ja valitsee sovittelijat. Mikäli sovittelun edellytykset eivät täyty tai osapuolet tai toinen heistä peruu suostumuksen sovitteluun, asia palautuu sovittelualoitteen 10 Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta 1015/2005 THL TILASTORAPORTTI

14 Rikos- ja riita-asioiden sovittelu 2017 tekijälle jatkotoimenpiteitä varten. Sovittelun eteneminen voidaan myös keskeyttää osapuolten itsensä aloitteesta tai sovittelutoimiston ammattihenkilöstön päätöksellä, jos sovittelun kuluessa ilmenee, että sovittelun edellytyksiä ei ole. Sovittelijoina toimivat tehtävään koulutetut ja vaitiolovelvolliset vapaaehtoissovittelijat, jotka auttavat osapuolia sovitteluprosessin ajan. Myös sovittelutoimiston vastuuhenkilöt ja sovitteluohjaajat voivat tarvittaessa sovitella vapaaehtoisten ohella. Vapaaehtoissovittelijat toimivat puolueettomasti ja ammattihenkilöstön valvonnassa ja ohjauksessa. Sovittelijoiden tehtävä on huolehtia siitä, että sovittelun lopputulos syntyy vapaaehtoisesti ja osapuolten yhteisenä päätöksenä. Sovittelussa osapuolet voivat käsitellä kokemuksiaan ja tunteitaan rikos- tai riita-asiaansa liittyen. Sovittelussa osapuolet käsittelevät uhrille aiheutuneita henkisiä ja aineellisia haittoja ja voivat sopia niiden hyvittämisestä heitä itseään tyydyttävällä tavalla. Sovittelun tarkoituksena on lieventää tai poistaa rikoksen tai riidan osapuolille aiheuttamia henkisiä ja aineellisia haittoja. Sovittelun päämääränä on myös vähentää rikollisuutta ja lisätä yleistä sovinnollisuutta yhteiskunnassa. Sovittelun lopputuloksena voi olla sovinto, osittainen sovinto tai ei sovintoa lainkaan. Sovintoon ja sopimukseen pääseminen ei ole sovittelussa itsetarkoitus, vaan oleellisinta on mahdollistaa osapuolille asian käsittely sovittelijoiden avulla. Sopimukset Sovittelun osapuolet päättävät itse sovinnon ja sopimuksen sisällöstä. Sopimukset laaditaan kunkin epäillyn ja asianomistajan kanssa erikseen, jotta voidaan ottaa huomioon uhrien erilaiset intressit korvausratkaisuissa. Laaditut sopimukset ovat yksityisoikeudellisesti sitovia. Sopimukseen voidaan myös kirjata vahingonkorvausten tai muiden hyvitysmuotojen seuranta-aika. Tilastoinnissa sovittelusopimukset merkitään siten, että yksi rikos voi johtaa korkeintaan yhteen sopimukseen. Tilastoinnissa vaihtoehtoina ovat joko syntyneet sopimukset, osasopimukset tai se, että sopimusta ei syntynyt. Osasopimus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vain osa sovitteluun osallistuneista on päässyt sopimukseen. Sopimusten korvausmuodot Yhdestä rikoksesta tehtyyn sopimukseen voi sisältyä erilaisia hyvitys- tai korvausmuotoja osapuolten tahdon ja tarpeiden mukaan. Tilastoinnissa otetaan mukaan kaikki sopimusmuodot. Esimerkiksi tavaran palauttaminen ja käyttäytymissopimus saattavat edellyttää toisiaan, tai kahdesta tekijästä toinen voi suorittaa rahakorvauksen ja toi-nen hyvittää tekonsa tekemällä työtä. Soviteltavat riita-asiat Sovittelulain (1015/2005) 1 :n mukaan sovittelu voi kohdistua sellaisiin riita-asioihin, joissa ainakin yksi osapuoli on luonnollinen henkilö. Sovitteluun soveltuvat riita-asiat, joiden sovittelua voidaan pitää tarkoituksenmukaisena. Tavallisimpia soviteltavia riita-asioita ovat esimerkiksi naapuruusriidat, lemmikkieläimiin liittyvät riidat, omaisuusriidat sekä kiusaaminen. Soviteltavat rikokset Sovittelulain (3 ) mukaan sovittelussa voidaan käsitellä rikoksia, joiden arvioidaan soveltuvan soviteltaviksi, kun otetaan huomioon rikoksen laatu ja tekotapa, rikoksesta epäillyn ja uhrin keskinäinen suhde sekä muut rikokseen liittyvät seikat kokonaisuutena. Arvion asian soveltuvuudesta tekee sovittelutoimiston ammattihenkilöstö asiakirjojen perusteella sekä aloitteen tehneen viranomaisen ja asianosaisten kanssa keskustellen. Sovittelualoite Sovittelualoite tehdään sovittelutoimistoon, jonka alueella rikos on tapahtunut tai jossa osapuolet asuvat (so-vittelulaki 14 ). Sovittelualoitteella tarkoitetaan sitä kokonaisuutta, joka muodostuu esimerkiksi niistä asioista, jotka sisältyvät poliisin esitutkintapöytäkirjaan tai tutkintailmoitukseen. Aloitteen voivat tehdä rikoksen tai riidan osapuolet, huoltaja, alaikäisen tai vajaavaltaiseksi julistettu täysi-ikäisen edunvalvoja, poliisi, syyttäjä tai muu viranomainen. Lähisuhdeväkivaltarikoksissa aloitteen voi tehdä vain poliisi- tai syyttäjäviranomainen (sovittelulaki 13 ). Eniten sovittelualoitteita tulee poliisilta. Sovittelun tilastoissa sovittelualoitteet ja niistä puretut rikokset on tilastoitu erikseen. Tilastoinnin lähtökohta on sovittelualoite, joka voi sisältää useita eri asioita (esimerkiksi rikosasia, lähisuhdeväkivaltaan liittyvä rikosasia tai riita-asia). Sovit- THL TILASTORAPORTTI

15 Rikos- ja riita-asioiden sovittelu 2017 telualoitteessa kuvattu rikosasia voi sisältää yhden tai useita rikosnimikkeitä, esimerkiksi vahingonteon, varkauden ja pahoinpitelyn, joihin on syyllistynyt yksi tai useampi tekijä. Tekijäksi epäilty voi olla samassa asiassa myös asianomistaja (uhri). Edellä mainitusta syystä useita rikosnimikkeitä ja erilaisia osapuolten välisiä suhteita sisältävä sovittelualoite täytyy sovitteluprosessin ja sopimusten tekemisen takia purkaa yksittäisiksi rikosasioiksi. Vuodesta 2008 alkaen tiedon koonnin ohjeita tarkennettiin niin, että rikokset ilmoitetaan esitutkintamateriaaliin tai tutkintailmoitukseen kirjattujen rikosnimikkeiden asianumeroiden mukaisesti. Sovitteluprosessi Sovitteluprosessi käynnistyy sovittelutoimistoon tehdystä sovittelualoitteesta. Sovittelutoimiston ammattihenkilöstö selvittää tapauksen soveltuvuuden sovitteluun ja arvioi sovittelun edellytykset. Sovittelutoiminnan vastuuhenkilö tekee valituskelpoisen päätöksen tapauksen ottamisesta sovitteluun. Mikäli sovittelu käynnistyy, sovittelutoimiston ammattihenkilöstö valitsee tapaukseen soveltuvat sovittelijat, jotka huolehtivat sovittelutapaamisten järjestämisestä. Osapuolille voidaan järjestää sekä erillis- että yhteistapaamisia. Osapuolet päättävät itse mahdollisen sopimuksen sisällöstä ja allekirjoittavat sen. Sovittelijat varmentavat sopimuksen allekirjoituksillaan. Tavallisesti sopimukseen liitetään myös sopimuksen täyttymisen seuranta; näin toimitaan erityisesti silloin, kun on kyse raha- tai työkorvauksesta. Sovittelutoimisto lähettää tiedon sovittelun kulusta ja lopputuloksesta aloitteen tehneelle poliisi- tai syyttäjäviranomaiselle. Sovitteluprosessin lopputuloksen vaikutus rikosprosessissa Sovittelun lopputulos saattaa vaikuttaa osapuolten oikeusasemaan rikosprosessin eri vaiheissa. Saavutettu sovinto tai sopimus voi olla esitutkinnan rajoittamisen, syyttämättä jättämisen tai rangaistuksen tuomitsematta jättämisen tai lieventämisen perusteena. Poliisi- ja syyttäjäviranomaiset sekä tuomioistuimet harkitsevat kutakin asiakokonaisuutta tapauskohtaisesti ja päättävät itsenäisesti, minkä merkityksen sovittelulle ja sovinnolle antavat. Toimialueet Vuonna 2017 sovittelun toimialueita oli 19 (Liite 1. Rikos- ja riita-asioiden sovittelun palveluntuottajien toimialueet 2017, kartta). Sovittelupalveluita toimialueilla tuottavat kunnat, järjestöt tai yhdistykset THL:n kanssa laadittujen puitesopimusten perusteella. THL kokoaa ja raportoi sovittelua koskevat tiedot toimialueittain. Taulukoissa käytetyt symbolit ei yhtään havaintoa Kirjallisuus Flinck, Aune Rakennamme sovintoa. Opas rikosten ja riitojen sovitteluun. Opas 23. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki. [ Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta 1015/2005. [ Poliisihallituksen ohje rikosten sovittelusta [ Rikos- ja pakkokeinotilasto. SVT. Tilastokeskus [ Rikos- ja riita-asioiden sovittelu [ Rikoslaki [ Valtionavustuslaki 688/2001. [ Valtioneuvoston asetus rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta [ THL TILASTORAPORTTI

16 Rikos- ja riita-asioiden sovittelu 2017 Liitteet Liitetaulukko 1. Rikos- ja riita-asioiden sovittelu toimialueittain Bilagetabell 1. Medling i brott- och tvistemål enligt verksamhetsområden Appendix Table 1. Mediation in criminal and civil cases by operating area, Liite. Rikos- ja riita-asioiden sovittelun palveluntuottajien toimialueet 2017, kartta. Tiedonkeruulomake Enkätformulär THL TILASTORAPORTTI

17 Laatuseloste (SVT) Rikos- ja riita-asioiden sovittelu Tilastotietojen relevanssi Rikos- ja eräiden riita-asioiden sovittelu on vapaaehtoinen, puolueeton ja maksuton yhteiskunnallinen palvelu, jossa osapuolet saavat mahdollisuuden käsitellä tapahtunutta rikos- tai riita-asiaa puolueettomien sovittelijoiden läsnä ollessa. Sovittelu voi olla rikosprosessille vaihtoehtoinen tai sitä täydentävä menettely. Sovittelu perustuu lakiin rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta 11. Sovittelun lähtökohtana ovat tapahtunut rikos tai riita sekä asianosaisten tarpeet ja toiveet asiassa. Sovittelualoitteen voivat tehdä asianomistaja, epäilty, huoltaja, edunvalvoja tai muu laillinen edustaja, poliisi, syyttäjä tai muu viranomainen. Aloite tehdään lähimpään sovittelutoimistoon, jossa sovittelun ammattihenkilöstö arvioi asian soveltuvuuden sovitteluun ja valitsee tehtävään koulutetut vapaaehtoiset sovittelijat, jotka järjestävät sovittelun osapuolten välillä. Sovittelu on vapaaehtoista ja luottamuksellista. Sovittelussa osapuolet voivat käsitellä asianomistajalle/uhrille aiheutuneita henkisiä ja aineellisia haittoja ja sopia niiden hyvittämisestä. Rikosasioiden lisäksi sovittelussa voidaan käsitellä myös soviteltavaksi soveltuvia riita-asioita. Lain mukaan sovittelutoiminnan yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle (STM). Valtioneuvoston kolmeksi vuodeksi kerrallaan asettama rikosasioiden sovittelun neuvottelukunta ohjaa, seuraa, linjaa ja edistää valtakunnallista ja kansainvälistä toimintaa ja kehittämistä. Tilastotiedonkeruusta on erikseen sovittu rikosasioiden sovittelun neuvottelukunnassa. Tiedonkeruutehtävä liittyy sovitteluasetuksessa (Valtioneuvoston asetus 267/2006) 1 :ssä säädettyyn rikosasiain sovittelun neuvottelukunnan tehtäviin (kohta 1) seurata ja arvioida kehitystä ja tutkimusta sekä tehdä kehittämisehdotuksia ja kohta 3) seurata ja edistää lain yhdenmukaisten soveltamiskäytäntöjen toteutumista). Sovittelulain muutoksen myötä sovittelupalveluiden järjestämis- ja koordinaatiovastuu siirtyi vuoden 2016 alussa aluehallintovirastoilta (AVI) Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL). Sovittelupalvelut tuotetaan toistaiseksi voimassaoleviin puitesopimuksiin perustuen. Järjestämisvastuun ohella THL vastaa myös sovittelutoimintaan osallistuvalle henkilöstölle tarkoitetun täydennyskoulutuksen järjestämisestä, jakaa valtion sovittelupalveluiden järjestämiseen myöntämän korvauksen ja sekä seuraa ja valvoo sen käyttöä. THL:n tehtävänä on myös koota rikos- ja riita-asioiden sovittelua koskevaa tilastotietoa, neuvoa ja ohjata sovittelupalveluntuottajia ja vastata valtakunnallisesta kehittämistyöstä. Vuotuisen tilastotiedon koonti on viime kädessä osa sovittelulain seurantajärjestelmää, jonka tarpeellisuutta eduskunnan lakivaliokunta painotti lausuessaan mietinnössään (LaVM 13/2005) seuraavasti: nyt säädettävän lain soveltamista seurataan tarkoin ja tämän seurannan perusteella tehdään mahdolliset tarvittavat muutosehdotukset. Menetelmäkuvaus Tiedot kerätään vuosittain kaikilta 19:ltä rikos- ja riita-asioiden sovittelun toimialueelta koko maan kattavasti. Sovittelutoimistoille lähetetään vuosittain joulukuussa tietopyyntö, ja tiedot pyydetään palauttamaan määräaikaan, helmikuun loppuun mennessä. Tiedot kerätään sähköisellä lomakkeella THL:n pyytämän tietuekuvauksen mukaisesti. Niille, jotka eivät vastaa määräaikaan mennessä, lähetetään huomautus. Tilasto laaditaan vasta, kun tarvittavat tiedot on saatu kaikilta sovittelutoimistoilta. Tilaston kattavuus on 100 prosenttia. Rikos- ja riita-asioiden sovittelutilasto sisältää summatietoa, joten sen eri osioiden ristiintaulukoiminen ei ole mahdollista. Yksittäisen rikoksen sovitteluprosessia ja sen kestoa ei voida tilastoida. Tilastoihin liittyy epävarmuustekijöitä, jotka johtuvat käytössä olevan asiakastietojärjestelmän rajoituksista. Käytössä oleva asiakastietojärjestelmä on aikanaan rakennettu ensisijaisesti käytännön asiakastyön dokumentoimiseksi vaiheessa, jossa tilastotietoja ei vielä koottu. Esimerkiksi sovitteluun ohjatusta aloitteesta purettujen rikosten ja niistä luokiteltujen rikosnimikkeiden yhteenlasketut summat eivät ole 11 Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta [

18 tilastossa yhtenevät. Lisäksi sovitteluun ohjattujen tapausten lähettäjätahon, osapuolten sukupuolen ja iän tilastoimiseen liittyy epätarkkuutta. Tilaston oikeellisuus riippuu sovittelutoimistojen antamien tietojen oikeellisuudesta. THL:ssä ei tehdä varsinaisia aineistotarkistuksia, mutta mikäli aineistossa havaitaan selviä epäloogisuuksia tai muita virheitä, niiden taustat tarkistetaan tiedonantajalta ja korjataan tarvittaessa. Näin ollen myös vuosittaiset aikasarjatiedot muuttuvat ja päivittyvät korjausten myötä. Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus Rikos- ja riita-asioiden sovittelutilasto on THL:n kerran vuodessa tuottama tilasto. Vuosittaiset tilastotiedot julkaistaan noin kolmen kuukauden kuluttua tiedonkeruun päättymisestä (28.2.). Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys/selkeys Tilastoraportit julkaistaan THL:n verkkosivuilla osoitteessa ja sovittelun verkkosivuilla osoitteessa Sovitteluun ohjattujen rikos- ja riita-asoiden lukumäärät voi poimia myös Sotkanet-verkkopalvelusta aluehallintovirastojen aluejaon mukaisesti. Palvelu löytyy osoitteesta Tilaston indikaattorit saa näkyviin asiasanalla rikossovittelu. Tilastoraportissa on kuvattu keskeiset tulokset ja selitetty käytetyt käsitteet ja määritelmät. Tilastojen vertailukelpoisuus Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (Stakes asti) on kerännyt tietoa ja toimittanut rikos- ja riita-asioiden sovittelun tilastoraporttia sovittelulain (1015/2005) voimaan astumisesta, alkaen. Tästä ajankohdasta lähtien on saatu vertailukelpoista tietoa sovittelutoimistoon tuotujen aloitteiden ja niistä purettujen rikosten ja riita-asioiden lukumääristä, rikosnimikkeistä, sovittelun piirissä olleiden henkilöiden lukumääristä, ikä- ja sukupuolijakaumista sekä rikosten ja riitojen sovitteluun liittyvistä hyvitysmuodoista ja korvausten rahallisista arvoista. Tilastolomakkeen sisältö uudistui osittain vuodesta 2012 alkaen, mutta aikasarjatieto pystyttiin kuitenkin säilyttämään. Selkeys ja eheys/yhtenäisyys Tilastoraportti sisältää koko maan kattavat tiedot rikos- ja riita-asioiden sovitteluun tuoduista rikos- ja riita-asioista. Rikos- ja riita-asioiden sovittelu tilastoraportin erityiskysymykset Keski-Pohjanmaan sovittelun toimialue yhdistettiin Pohjanmaan sovittelun toimialueeseen toimintavuodesta 2017 alkaen. Tilastotietojen vertailtavuuden vuoksi on Keski-Pohjanmaan sovittelun toimialueen 2016 tilaston tiedot yhdistetty Pohjanmaan sovittelun toimialueen vastaavan vuoden tilaston tietoihin. Rikos- ja riita-asioita koskevat tilastotiedot raportoidaan ja julkaistaan sovittelun toimialueittain.

19 Medling i brott och tvistemål 2017 Centrala rön Sammanlagt brott och 697 tvistemål hänvisades till medling i brott och tvistemål 2017 Närmare hälften av alla brott och tvistemål som hänvisades till medling var våldbrott. De vanligaste fall på kategorin Andra brott som hänvisades till medling är underlåtelse att vakta djur, vållande av personskada och motstånd mot person som upprätthåller ordningen samt olika former av brott som gäller kommunikation och användningen av sociala medier. Det ekonomiska värde på de avtal som ingicks genom prosesserna för medling i brott och tvistemål var 1,8 miljoner euro Antalet brott- och tvistemål som hänvisades till medling ökade med 16 procent År 2017 hänvisades totalt brott- och tvistemål till medling i brott- och tvistemål enligt medlingslagen 1, antalet brottmål uppgick till och tvistemål till 697. Antalet brott- och tvistemål som hänvisades till medling ökade med 16 procent jämfört med Närmare hälften (48 %) av alla brott- och tvistemål som hänvisades till medling var våldsbrott. Av brotten i nära relationer var omkring en tredjedel (34 %) våldsbrott. År 2017 omfattade de initiativ som hänvisades till medling cirka våldsbrott i nära relationer. Andelen brott i nära relationer som hänvisades till medling utgjorde 16 procent av alla brott- och tvistemål som fördes till medling. I 61 procent av de brottmål som hänvisats till medling inleddes en medlingsprocess. Ett avtal ingicks i 79 procent av de inledda medlingsprocesserna. Behandlingen av ett brott- eller ett tvistemål genom medling kostade samhället i genomsnitt 450 euro Av de brottsmisstänkta som hänvisades till medling var 33 procent yngre än 21 år. Andelen brottsmisstänkta som var yngre än 15 år var elva procent. FIGUR 1. Brott- och tvistemål som hänvisades till medling Henrik Elonheimo fornamn.efternamn@thl.fi Tuula Kuoppala fornamn.efternamn@thl.fi Brott som överlämnats till medling Tvistemål som överlämnats till medling ISSN Lagen om medling vid brott och i vissa tvister 1015/2005.

20 Mediation in criminal and civil cases 2017 Main findings In ,471 crimes and 697 civil cases were referred to conciliation in criminal and civil cases. Slightly under half of all criminal and civil cases referred to conciliation were violent crimes. The most common crimes in Other unspecified criminal cases category include failure to guard an animal, negligent bodily injury, resistance to a person maintaining public order and crimes which concer varied communications and the use of social media. The monetary value of the agreements made in the in conciliation process in criminal and civil cases was 1,8 million in The number of criminal and civil cases referred to conciliation increased by 16 per cent In 2017, a total of 15,168 criminal and civil cases were referred to conciliation in accordance with the Act on Conciliation in Criminal and Certain Civil Cases 1; 14,471 were criminal and 697 civil cases. The number of criminal and civil cases referred to conciliation increased by nearly 16 per cent since Slightly under half (48%) of all criminal and civil cases referred to conciliation were violent crimes. Around one third (34%) of all violent crimes referred to conciliation were domestic crime cases. The proposals referred to conciliation in 2017 included around 2,500 domestic crime cases. The domestic crime cases referred to conciliation amounted to 16 per cent of all criminal and civil cases brought to conciliation. The conciliation process was launched for 61 per cent of the criminal cases referred to conciliation. The parties were able to come to agreement in 79 per cent of the launched conciliation processes in criminal cases. The average cost for society of the conciliation in one criminal or civil case was around EUR 450 in per cent of the crime suspects referred to conciliation were under 21 years old. The share of under 15-year-old suspects was 11 per cent. FIGURE 1. Criminal and civil cases referred to the conciliation procedure, Henrik Elonheimo firstname.lastname@thl.fi Tuula Kuoppala firstname.lastname@thl.fi 1 Act on Conciliation in Criminal and Certain Civil Cases 1015/2005.