KYMENLAAKSON VESI OY KOUVOLAN VESI OY Selänpään pohjavedenottohankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus

Transkriptio

1 16X KYMENLAAKSON VESI OY KOUVOLAN VESI OY Selänpään pohjavedenottohankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus

2 Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

3 TIIVISTELMÄ Hankekuvaus Hankkeesta vastaavat ja ovat käynnistäneet YVA-hankkeen, jossa selvitetään pohjaveden ottamisen mahdollisuudet Kouvolasta Selänpään pohjavesialueelta. Hankkeella pyritään parantamaan koko Kymenlaakson alueella yli asukkaan talousveden toimituksen varmuutta sekä korvaamaan pintaveden käyttöä. Luonnon pohjavesi on laadultaan tekopohjavettä parempaa ja sen käsittelytarve on vähäisempi. Pohjavesi otettaisiin rakennettavien siiviläputkikaivojen kautta ja johdettaisiin rakennettavaa pohjaveden siirtolinjaa pitkin olemassa oleville laitoksille käsittelyyn ja sieltä kulutukseen. Arvioitavat vaihtoehdot YVA-menettelyssä tarkastellaan kolmea Selänpään pohjavesivaroihin perustuvaa vedenhankinnan vaihtoehtoa (VE1, VE2 ja VE3). Vaihtoehdoissa vedenottomäärät eroavat toisistaan. Pohjavedenoton sijoittumista tarkastellaan Halisenromppujen ja Hunkerinromppujen osalta yhdessä ja erikseen. 0+-vaihtoehdossa tarkastellaan Selänpään vedenottohankkeen toteuttamatta jättämistä ja muita toimenpiteitä, joilla Kymenlaakson vedenhankinta turvataan. VE1: Pohjavedenotto m 3 /d Vaihtoehdossa tarkastellaan pohjavedenottoa seuraavasti: a) Pohjavedenotto Selänpäänkankaan Halisenromppujen alueelta b) Pohjavedenotto Selänpäänkankaan Hunkerinromppujen alueelta c) Pohjavedenotto Selänpäänkankaan Halisenromppujen (4 000 m 3 /d) ja Hunkerinromppujen alueelta (4 000 m 3 /d) VE2: Pohjavedenotto m 3 /d Vaihtoehdossa tarkastellaan pohjavedenottoa Halisenromppujen (6 000 m 3 /d) ja Hunkerinromppujen (9 000 m 3 /d) alueelta. VE3: Pohjavedenotto m 3 /d ja suojaimeytys Pohjavedenotto Selänpäänkankaan Halisenromppujen ja Hunkerinromppujen alueelta sekä Vuohijärven veden imeyttäminen suojaimeytysalueiden kautta. Pohjavedenotto tapahtuu aikaisempien selvitysten yhteydessä alustavasti määritellyillä pohjavedenottoalueilla. Vettä otetaan Halisenromppujen alueelta m 3 /d ja Hunkerinrompuista m 3 /d. Imeytysmäärät ovat vastaavasti m 3 /d ja m 3 /d. Pohjavedenottovaihtoehtojen lisäksi tarkastellaan neljää vaihtoehtoista pohjavedensiirtolinjavaihtoehtoa. Linjavaihtoehdot ovat: L1: Linjaus Selänpäästä Kuivalan tekopohjavesilaitokselle seuraa osan matkaa Kansikkaantietä ja loppupäässä se kulkee pienen matkaa Tarhajärven pohjassa. Linjauksen pituus on noin 23 kilometriä. Kuivalasta linja jatkuu Haukkajärven tekopohjavesilaitoksen kautta Pilkanmaan pintavesilaitokselle. L2: Linjaus Selänpäästä Kuivalan tekopohjavesilaitokselle noudattelee maantietä 368. Putkiyhteys alittaa Haukkajärven Puhjonsalmen kohdalla. Linjauksen pituus on noin 28

4 kilometriä. Kuivalasta linja jatkuu Haukkajärven tekopohjavesilaitoksen kautta Pilkanmaan pintavesilaitokselle. L3: Linjaus Selänpäästä Pilkanmaan pintavesilaitokselle noudattelee alkuosalla rautatien linjausta. Ennen Pilkanmaata putki alittaa Kymijoen. Linjauksen pituus on noin 23 kilometriä. Vesijohtolinja jatkuu Haukkajärven tekopohjavesilaitoksen kautta Kuivalan tekopohjavesilaitokselle. L4: Okanniemen putkilinjausta noudatteleva linjaus Pilkanmaan pintavesilaitokselle. Ennen Pilkanmaata putki alittaa Kymijoen. Linjauksen pituus on noin 22 kilometriä. Vesijohtolinja jatkuu Haukkajärven tekopohjavesilaitoksen kautta Kuivalan tekopohjavesilaitokselle. Ympäristövaikutusten arviointimenettely Ympäristövaikutusten arvioinnin tavoitteena on edistää hankkeen ympäristövaikutusten arviointia ja vaikutusten yhtenäistä huomioimista hankkeen suunnittelussa ja päätöksenteossa. Arviointimenettelyn tarkoituksena on lisätä kansalaisten tiedonsaantia hankkeesta sekä mahdollistaa osallistuminen ja vaikuttaminen hankkeen suunnitteluun. YVA-menettely ei ole lupamenettely eikä siinä tehdä hankkeen toteuttamista koskevia päätöksiä. YVA-menettely on kaksivaiheinen, jossa menettelyn ensimmäisessä vaiheessa on laadittu ympäristövaikutusten arviointiohjelma (YVA-ohjelma). Arviointiohjelma on hankkeesta vastaavan suunnitelma ympäristövaikutusten arviointimenettelyn järjestämisestä sekä siinä tarvittavista selvityksistä. Menettelyn toisessa vaiheessa laaditaan ympäristövaikutusten arviointiselostus (YVA-selostus) eli raportti hankkeen ympäristövaikutuksista YVA-ohjelman ja siitä annettujen mielipiteiden ja lausuntojen perusteella. Arviointiselostuksessa esitetään muun muassa arvioitavat vaihtoehdot, ympäristön nykytila, vaihtoehtojen ja nollavaihtoehdon ympäristövaikutukset ja niiden merkittävyys sekä arvioitujen vaihtoehtojen vertailu. Lisäksi arviointiselostuksessa kuvataan haitallisten vaikutusten ehkäisy- ja lieventämiskeinot sekä ehdotus ympäristövaikutusten seurantaohjelmaksi. Vastaavasti kuin YVA-ohjelmavaiheessa, myös YVA-selostus asetetaan nähtäville ja yhteysviranomainen kerää hankkeen sidosryhmiltä lausuntoja ja mielipiteitä arviointiselostuksesta. YVA-menettely päättyy, kun yhteysviranomainen antaa arviointiselostuksesta lausuntonsa. Arvioitavat ympäristövaikutukset Hanke vaikuttaa koko Kymenlaakson vedenhankintaan. Tämä huomioidaan vaikutusten arvioinneissa, vaikka hankkeen välittömät vaikutukset kohdistuvatkin Selänpään pohjavesialueelle sekä siirtolinjan lähialueelle. Hankkeessa arvioidaan pohjavedenoton vaikutuksia Selänpään alueella sekä rakennettavan vedensiirtolinjan ympäristövaikutuksia, näiden aiheuttamia välittömiä ja välillisiä, tilapäisiä ja pysyviä vaikutuksia ympäristöön. Arvioinnissa tarkastellaan sekä rakentamisen että toiminnan aikaisia vaikutuksia. Keskeisimpiä arvioitavia vaikutuksia ovat: vaikutukset pohja- ja pintavesiin, vaikutukset luonnonoloihin,

5 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS vaikutukset maankäyttöön, yhdyskuntarakenteeseen, maisemaan ja kulttuuriympäristöön, vaikutukset ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen sekä vaikutukset maa- ja kallioperään. Ympäristövaikutuksia selvitettäessä painopiste asetetaan merkittäviksi arvioituihin ja koettuihin vaikutuksiin. Alueen asukkaiden ja muiden sidosryhmien tärkeiksi kokemista asioista saadaan tietoa muun muassa seurantaryhmätyöskentelyn ja kuulemismenettelyjen yhteydessä. Ympäristövaikutusten merkittävyyttä arvioidaan vertaamalla ympäristön sietokykyä kunkin ympäristörasituksen suhteen. Ympäristön sietokyvyn arvioimisessa hyödynnetään muun muassa annettuja ohjearvoja sekä saatavilla olevaa tutkimustietoa. Tiedottaminen ja vuorovaikutus Kansalaisilla on mahdollisuus saada tietoa ja vaikuttaa suunniteltuun hankkeeseen YVA-menettelyn eri vaiheissa. Yhteysviranomaisena toimiva Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus kuuluttaa arviointiohjelman ja -selostuksen nähtävilläolosta kunnan ilmoitustauluilla, sanomalehdissä sekä Internet-sivuillaan. Kuulutuksessa kerrotaan tarkemmin, miten mielipiteitä voi esittää. Kansalaiset voivat osallistua hankkeeseen myös esittämällä mielipiteensä ja näkemyksensä suoraan hankkeesta vastaaville tai konsultin edustajille. Saadut mielipiteet ja näkemykset pyritään huomioimaan ja hyödyntämään mahdollisuuksien mukaan hankkeen suunnitteluprosessin edetessä. Ympäristövaikutusten arviointiohjelman aikana järjestettiin tupailta Vuohijärven kylällä. Tilaisuudessa hankkeesta vastaava esitteli hanketta ja konsultti kertoi YVAmenettelyn etenemisestä ja vaikutusten arvioinnista. YVA-ohjelman valmistumisen jälkeen yleisölle järjestettiin avoin tiedotus- ja keskustelutilaisuus. Tilaisuudessa esiteltiin suunniteltu hanke, YVA-menettely sekä hankkeen arviointiohjelma. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen valmistuttua järjestetään toinen yleisölle avoin tilaisuus, jossa esitellään tämän ympäristövaikutusten arvioinnin tuloksia. Tilaisuudessa yleisöllä on mahdollisuus esittää näkemyksiään tehdystä arviointityöstä sekä sen riittävyydestä. Yhteenveto hankkeen ympäristövaikutuksista Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö Kaikkiin pohjavedenottovaihtoehtoihin (VE1, VE2 ja VE3) sisältyy sijainniltaan ja teknisiltä ratkaisuiltaan samanlaiset pohjavedenottoalueet. Rakenteiden valmistuttua maankäyttö muuttuu pohjavedenottoalueilla luonnontilaisesta enemmän rakennetuksi ympäristöksi, mutta muutokset eivät estä liikkumista tai muuta virkistystoimintaa alueella. Vaikutukset nykyiseen maankäyttöön ovat suurimmat vaihtoehdossa VE3, jossa tarvitaan pintavesipumppaamo, suojaimeytyskaivot sekä eniten pohjavesikaivoja (noin 10 kaivoa) ja samalla huoltotieverkosta tulee laajin. Siirtolinjausten pituuden vuoksi joudutaan varaamaan eniten maa-aluetta vaihtoehdossa L2. Uusia pysyvästi puuttomia maastokäytäviä joudutaan tekemään linjausten L3 (noin 3,5 km), L1 (alle 1,5 km) ja L2 (alle 1 km) vuoksi. Linjaukset L1 ja L2 kulkevat useiden asuinkylien ja -alueiden läpi ja aiheuttavat sen vuoksi eniten rajoitteita mm. rakentamiselle. Linjauksen L4 rakentamisesta puolestaan aiheutuu suurin haitta

6 maanviljelylle. Vaikutus peltojen käyttöön on kuitenkin tilapäinen ja kokonaisuudessaan linjauksella L4 on vaihtoehdoista vähiten vaikutusta nykyiseen maankäyttöön. Vaihtoehdoilla VE1 ja VE2 on lievä haitallinen vaikutus ja vaihtoehdolla VE3 kohtalainen haitallinen vaikutus nykyiseen maankäyttöön pohjavedenotto- ja suojaimeytysrakenteiden sekä huoltoteiden rakentamisen vuoksi. Lisäksi vaihtoehdolla VE3 on lievä haitallinen vaikutus Soramäen ulkoilualueen käyttöön. Maisema ja kulttuuriympäristö Hankkeen maisemavaikutukset ovat vähäisiä, koska hankkeeseen liittyvät rakenteet ovat pääosin pieniä ja maanalaisia. Maiseman kannalta vaihtoehtojen VE1 ja VE2 vaikutukset ovat hieman vaihtoehtoa VE3 lievemmät, sillä niissä ei ole tarpeen rakentaa suojaimeytysalueita eikä pintavesipumppaamoa Vuohijärven rannalle. Jatkosuunnittelussa tulee linjaus L2 toteuttaa niin, että Valkealan kirkon ja kartanon välisen puistokujanteen puusto voidaan säilyttää. Muilla ehdotetuilla siirtolinjavaihtoehdoilla ei ole merkittäviä maisemavaikutuksia. Pohjavedet Pohjavedenottovaihtoehdoilla VE1 (A-C), VE2 ja VE3 on mahdollinen lievä haitallinen vaikutus pohjaveden laatuun rakentamisen aikana. Vaihtoehdolla VE1 A on toiminnan aikana merkittävä haitallinen vaikutus Honkalanlampien lähellä sekä muodostuman lounaisosassa sijaitsevien yksityiskaivojen antoisuuteen sekä mahdollinen lievä haitallinen vaikutus pohjaveden laatuun. Vaihtoehdolla VE1 B on toiminnan aikana merkittävä haitallinen vaikutus Vuohijärven ja Horpun kylissä ja lähiympäristössä sijaitsevien yksityiskaivojen antoisuuteen sekä mahdollinen kohtalainen haitallinen vaikutus pohjaveden laatuun. Vaihtoehdolla VE1 C on toiminnan aikana merkittävä haitallinen vaikutus Honkalanlampien lähellä, muodostuman lounaisosassa sekä Vuohijärven ja Horpun kylissä ja lähiympäristössä sijaitsevien yksityiskaivojen antoisuuteen sekä mahdollinen lievä haitallinen vaikutus pohjaveden laatuun. Vaihtoehdolla VE2 on toiminnan aikana merkittävä haitallinen vaikutus Honkalanlampien lähellä, muodostuman lounaisosassa sekä Vuohijärven ja Horpun kylissä ja lähiympäristössä sijaitsevien yksityiskaivojen antoisuuteen sekä mahdollinen kohtalainen haitallinen vaikutus pohjaveden laatuun. Vaihtoehdolla VE3 on toiminnan aikana merkittävä haitallinen vaikutus Vuohijärven ja Horpun kylissä ja lähiympäristössä sijaitsevien yksityiskaivojen antoisuuteen sekä mahdollinen lievä haitallinen vaikutus pohjaveden laatuun. Kaikilla siirtolinjavaihtoehdoilla sekä yhdysputken linjauksella on lievä haitallinen vaikutus pohjaveden laatuun rakentamisen aikana sekä mahdollinen lievä haitallinen vaikutus pohjaveden laatuun toiminnan aikana. Maa- ja kallioperä Kaikilla pohjavedenottovaihtoehdoilla on lievä rakentamisen aikainen haitallinen vaikutus Selänpäänkankaan maaperään. Kaikilla siirtolinjavaihtoehdoilla sekä yhdysputken linjauksella on lievä rakentamisen aikainen vaikutus maaperään sekä mahdollinen lievä vaikutus kallioperään.

7 Pintavedet YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS Pohjavedenottovaihtoehdolla VE1 A on merkittävä haitallinen vaikutus Korvenpäänjoen virtaamiin ja veden laatuun sekä taimenkannan elinolosuhteisiin pohjavesipurkaumien vähentyessä. Vaihtoehdolla VE1 B on kohtalainen haitallinen vaikutus Kalsonlahden veden vaihtuvuuteen ja laatuun. Vaihtoehdolla VE1 C on kohtalainen haitallinen vaikutus Korvenpäänjoen virtaamiin ja veden laatuun pohjavesipurkaumien vähentyessä sekä kohtalainen haitallinen Kalsonlahden veden vaihtuvuuteen ja laatuun. Lisäksi vaihtoehdolla VE1C on lievä haitallinen vaikutus Korvenpäänjoen taimenkannan elinolosuhteisiin. Vaihtoehdolla VE2 on merkittävä haitallinen vaikutus Korvenpäänjoen virtaamiin ja veden laatuun pohjavesipurkaumien vähentyessä. Vaihtoehdolla VE3 on lievä haitallinen vaikutus Korvenpäänjoen virtaamiin ja veden laatuun sekä taimenkannan elinolosuhteisiin pohjavesipurkaumien vähentyessä. Lisäksi aiheutuu lievä rakentamisen aikainen vaikutus Vuohijärveen vedenottoputken asentamisen aiheuttamasta veden samentumisesta. Kaikilla siirtolinjavaihtoehdoilla sekä yhdysputken linjauksella on lievä rakentamisen aikainen haitallinen vaikutus pintaveden laatuun vesistöalituskohdissa. Kasvillisuus, eläimistö ja muut luonnonarvioiltaan merkittävät kohteet Vaihtoehdoilla VE1A-C on lievä rakentamisesta johtuva haitallinen vaikutus kasvillisuuteen ja eläimistöön Halisenromppujen ja/tai Hunkerinromppujen alueella sekä Natura- ja harjujensuojeluohjelma-alueisiin. Lisäksi vaihtoehdoilla VE1B ja VE1C on lievä haitallinen rakentamisen aikainen vaikutus METSO-kohteeseen. Vaihtoehdon VE2 vaikutukset ovat kohtalaisia. Vaihtoehdolla VE3 on kohtalainen rakentamisesta johtuva haitallinen vaikutus kasvillisuuteen ja eläimistöön Halisenromppujen ja Hunkerinromppujen alueella sekä suojaimeytysalueilla, lievä haitallinen vaikutus Natura- ja harjujensuojeluohjelma-alueisiin ja METSO-kohteeseen sekä lievä haitallinen vaikutus kasvillisuuteen ja eläimistöön pintavesipumppaamon sijoituspaikalla ja pintaveden siirtolinjojen alueella. Toiminnan aikana kaikilla vedenottovaihtoehdoilla on lieviä haitallisia vaikutuksia kasvillisuuteen Korvenpäänjoen ja/tai Hunkerinromppujen syvimmän supan alueella. Kaikilla siirtolinjavaihtoehdoilla on lievä haitallinen vaikutus kasvillisuuteen ja eläimistöön. Hankkeen vaikutuksista Selänpään-, Anttilan- ja Hevosojankankaan Natura-alueeseen (FI , SCI) on tehty erillinen luonnonsuojelulain (65 ) tarkoittama vaikutusten arviointi. Natura-arvioinnin johtopäätös on, että hanke ei aiheuta merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Natura-alueen suojelun perusteena oleviin luontotyyppeihin missään hankevaihtoehdossa. Kaikilla tarkastelluilla hankevaihtoehdoilla arvioidaan olevan Natura-alueeseen kokonaisuutena vähäinen kielteinen vaikutus, joka johtuu lähinnä hankkeeseen liittyvän rakentamisesta. Ennen vedenoton aloittamista tulee hankkeen jatkosuunnittelun yhteydessä selvittää Hunkerinromppujen ja Kauriosuon välisen kalliokynnyksen sijainti sekä erillisten pohjavesikerrosten jatkuvuus Hunkerinromppujen kaakkois- ja eteläosissa havaintoputken 118 ympäristössä. Liikenne Pohjavedenottovaihtoehdoilla ja siirtolinjojen sekä yhdysvesilinjan rakentamisella on lievät rakentamisen aikaiset haitalliset vaikutukset.

8 Ilmasto ja ilmanlaatu YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS Pohjavedenottovaihtoehdoilla ja siirtolinjojen sekä yhdysvesilinjan rakentamisella on lievät rakentamisen aikaiset haitalliset vaikutukset. Meluvaikutukset Pohjavedenottovaihtoehdoilla ja siirtolinjojen sekä yhdysvesilinjan rakentamisella on lievät rakentamisen aikaiset haitalliset vaikutukset. Ihmisten elinolot, viihtyvyys ja alueen virkistyskäyttö Kaikki pohjavedenottovaihtoehdot parantavat vesihuollon toimintavarmuutta, mikä on positiivinen muutos nykytilanteeseen verrattuna. Kaikilla pohjavedenottovaihtoehdoilla on lieviä haitallisia vaikutuksia alueen virkistyskäyttöön niin rakentamisen kuin toiminnan aikana. Toiminnan aikana pohjavedenotto heikentää Selänpään alueen yksityiskaivojen antoisuutta ja siten aiheuttaa merkittäviä haitallisia vaikutuksia näille kiinteistöille. Siirtolinjojen ja yhdysvesilinjan rakentaminen aiheuttaa lieviä haitallisia vaikutuksia viihtyvyyteen lisääntyneen työmaaliikenteen ja sen aiheuttaman melutason nousun ja pölyämisen seurauksena. Yhteisvaikutukset Selänpään pohjavedenottohakkeella ei arvioida olevan yhteisvaikutuksia jo olemassa olevien toimintojen kuten Siikakosken ja Verlan voimalaitosten tai Okanniemen vedenottamon kanssa. Pohjavesivirtaamien pienentyminen vaikuttaa läheisten pintavesimuodostumien vesitaseeseen pohjavesipurkautumien vähentymisen kautta. Vaikutukset Siikakosken virtaamaan ovat kaikissa vaihtoehdossa vähäiset, < 1 %. Säännöstelyn vuoksi pohja- tai pintaveden otto ei käytännössä vaikuta Vuohijärven vedenkorkeuteen, vaan pienentää virtaamia ja/tai lyhentää juoksutusaikaa Siikakosken voimalaitoksella. Siikakoskella ei normaalisti esiinny tilanteita, jolloin vettä ei juoksuteta lainkaan. Vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuus Toiminnan aikana vaikutukset vaihtoehtojen välillä ovat hyvin samankaltaiset. Merkittävimmät haitalliset vaikutukset kohdistuvat pohjavedenottoalueiden läheisiin yksityiskaivoihin, joiden antoisuus vähenee pohjavedenoton seurauksena. Myös pohjaveden laatuun voi olla lieviä (VE1A, VE1C, VE3) tai kohtalaisia (VE1B, VE2) haitallisia vaikutuksia. Pohjavesipurkaumien vähentyminen vaikuttaa merkittävästi Korvenpäänjoen virtaamiin sekä veden laatuun vaihtoehdoissa VE1A ja VE2 sekä kohtalaisesti vaihtoehdossa VE1C. Vaihtoehdossa VE3 on mahdollista vähentää vaikutuksia yksityiskaivojen antoisuuteen optimoimalla suojaimeytyskaivojen paikkoja. Vaikutusten perusteella toteuttamiskelpoisimmat vaihtoehdot ovat VE1B (8 000 m 3 /d) ja VE3 ( m 3 /d).

9 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY Arviointimenettelyn sisältö ja tavoitteet Arviointiohjelma Arviointiselostus Arviointimenettelyn osapuolet ja alustava aikataulu Tiedottaminen ja osallistuminen Seurantaryhmä ja ohjausryhmä Yleisötilaisuudet Muu tiedottaminen Yhteysviranomaisen lausunto YVA-ohjelmasta ja sen huomioon ottaminen YVAselostuksessa Suunnittelun ja YVAn vuorovaikutus HANKKEEN KUVAUS Hankkeesta vastaavat Hankkeen tavoite ja tarkoitus Suunnittelualueen vedentarve Nykyiset vesivaraukset Väestöennusteet Vedenkulutusennusteet Hankkeen aikataulu Liittyminen muihin hankkeisiin ARVIOITAVAT VAIHTOEHDOT Vaihtoehdot VE1: Pohjavedenotto m 3 /d VE2: Pohjavedenotto m 3 /d VE3: Pohjavedenotto m 3 /d ja suojaimeytys m 3 /d Siirtolinjavaihtoehdot VE0+: Hankkeen toteuttamatta jättäminen Vedenhankinnan nykytilanne Vedenhankinnan varmuus 0+-vaihtoehdossa Ehdotetut toimenpiteet 0+-vaihtoehdossa HANKKEEN TEKNINEN KUVAUS Pohjavedenotto Suojaimeytys Pohjavedenotto- ja suojaimeytyskaivojen rakentaminen Huoltoyhteydet Veden siirto Siirtolinjan rakentaminen... 37

10 6 YMPÄRISTÖN NYKYTILA, ARVIOIDUT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA KÄYTETYT ARVIOINTIMENETELMÄT Yleistä Tarkastelu- ja vaikutusalueiden rajaukset Hankkeessa tehdyt selvitykset Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö Nykytila, asutus ja alueen muut toiminnot Maankäytön suunnittelutilanne Maankäytön suunnittelujärjestelmä Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Maakuntakaava Yleis- ja asemakaavat Asemakaavoitus Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuudet Vaikutukset nykyiseen maankäyttöön Vaikutukset suunniteltuun maankäyttöön Vaikutusten lieventämiskeinot Maisema ja kulttuuriympäristö Maiseman yleiskuvaus Selänpäänkangas Maiseman ja kulttuurihistorian arvokohteet Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet (VAT) ja valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009) Maakunnallisesti tai seudullisesti arvokkaat maisema-alueet ja kulttuuriympäristöt Muinaisjäännökset Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuudet Rakentamisen aikaiset vaikutukset Pohjavedenoton vaikutukset Siirtolinjat Siirtolinjojen vaikutukset maiseman ja kulttuuriympäristön arvokohteisiin Valkealan kirkon ja kartanon kulttuurimaisema Kymijoen laakso ja Oravala Pyhäjärvi Selänpään kulttuurimaisema Anttila Kuivala-Haimila Muinaisjäännökset Kulttuuriperintökohteet Kaivot Vaikutusten lieventämiskeinot Vaihtoehtojen vertailu Yhteenveto vaikutuksista maisemaan ja kulttuurihistoriaan Pohjavesi Selänpää Yleistä Muodostuman geologinen rakenne Pohjavesiolosuhteet Pohjavesialueen antoisuus Pohjaveden laatu Siirtolinjat... 97

11 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS Muut vedenottajat Selänpään pohjavesialueella Vedenottamot Yksityiskaivot Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuudet Yleistä Maastotutkimukset Pohjaveden rakenne- ja virtausmallinnus Vaikutusten arviointi Yleistä Rakentamisen aikaiset vaikutukset pohjaveteen Toiminnan aikaiset vaikutukset Vaikutusten lieventämiskeinot Maa- ja kallioperä Selänpään pohjavesialue Maaperä Rekisteröidyt mahdollisen pilaantuneen maaperän alueet Kallioperä Siirtolinjat Maaperä Rekisteröidyt mahdolliset pilaantuneen maaperän alueet Kallioperä Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuudet Vaikutusten arviointi Rakentamisen aikaiset vaikutukset maa- ja kallioperään Toiminnan aikaiset vaikutukset maa- ja kallioperään Pintavedet Yleistä Kalasto ja kalastus Ekologinen tila Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuudet Vaikutusten arviointi Rakentamisen aikaiset vaikutukset Toiminnan aikaiset vaikutukset Kasvillisuus, eläimistö ja luonnonarvoiltaan merkittävät kohteet Yleispiirteet Selänpäänkankaan alue Natura alueet, luonnonsuojelualueet ja valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien ja - selvitysten alueet Kasvillisuus ja luontotyypit Linnusto Pohjavedenottoalueiden luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Kauriosuon lähteet Korvenpäänjoki Vuohijärven pintavesipumppaamo ja putkilinjat Siirtolinjat L L L L Kuivala Pilkanmaa

12 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS Vaikutusten arviointi Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuudet Rakentamisen aikaiset vaikutukset Toiminnan aikaiset vaikutukset Liikenne Nykytila Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuudet Vaikutusten arviointi Rakentamisen aikaiset vaikutukset Toiminnan aikaiset vaikutukset Ilmasto ja ilmanlaatu Nykytila Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuudet Vaikutusten arviointi Rakentamisen aikaiset vaikutukset Toiminnan aikaiset vaikutukset Melu Nykytila Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuudet Vaikutusten arviointi Rakentamisen aikaiset vaikutukset Toiminnan aikaiset vaikutukset Ihmisten elinolot, viihtyvyys ja alueen virkistyskäyttö Nykytila Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuudet Vaikutusten arviointi Rakentamisen aikaiset vaikutukset Toiminnan aikaiset vaikutukset Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa NOLLAVAIHTOEHDON VAIKUTUKSET Ehdotetut toimenpiteet 0+-vaihtoehdossa Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö Maisema ja kulttuuriympäristö Pohjavesi Maa- ja kallioperä Pintavedet Kasvillisuus, eläimistö ja luonnonarvoiltaan merkittävät kohteet Liikenne Ilmasto ja ilmanlaatu Melu Ihmisten elinolot, viihtyvyys ja alueen virkistyskäyttö VAIHTOEHTOJEN VERTAILU, VAIKUTUSTEN MERKITTÄVYYDEN ARVIOINTI JA HANKKEEN TOTEUTTAMISKELPOISUUS Epävarmuustekijät Vaihtoehtojen vertailu Yhteenveto keskeisistä vaikutuksista ja vaihtoehtojen vertailusta Vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuus

13 9 HAITTOJEN EHKÄISY JA LIEVENTÄMINEN HANKKEEN VAIKUTUSTEN SEURANTA Yleistä Pohjaveden pinnankorkeuden sekä virtaamien seuranta Pohjaveden laadun seuranta Siirtolinjojen pohjavesiseuranta Pintavesiseuranta Luontoseuranta HANKKEEN EDELLYTTÄMÄT LUVAT JA SUUNNITELMAT Ympäristövaikutusten arviointi Vesilain mukainen lupa Rakennus- ja toimenpideluvat LÄHTEET LIITTEET Pohjakartta-aineisto Maanmittauslaitos, Lupanro 48/MML/13

14

15 YHTEYSTIEDOT JA NÄHTÄVILLÄOLO Hankkeesta vastaavat: Toimitusjohtaja Tapani Eskola Malminginkatu Kotka Tapani Eskola puh Toimitusjohtaja Timo Kyntäjä Savonkatu Kouvola Timo Kyntäjä puh Yhteysviranomainen: Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Ylitarkastaja Jukka Timperi PL 1041(Salpausselänkatu 22) Kouvola puh YVA-konsultti: Pöyry Finland Oy Projektipäällikkö Jaana Mäki-Torkko PL 4 (Jaakonkatu 3) Vantaa puh etunimi.sukunimi@poyry.com Arviointiselostus on nähtävillä seuraavien kuntien toimistoissa: Kouvola, Kotka, Hamina, Pyhtää, Virolahti, Iitti ja Miehikkälä

16

17 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS ESIPUHE JA YVA-TYÖRYHMÄ Tämän ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA-menettelyn) tarkoituksena on ollut selvittää Selänpään pohjavedenottohankkeen aiheuttamia ympäristövaikutuksia. Tämä ympäristövaikutusten arviointiselostus (YVA-selostus) on laadittu joulukuussa 2013 valmistuneen YVA-ohjelman sekä siitä annettujen lausuntojen ja mielipiteiden pohjalta. YVA-selostuksessa esitetään tiedot hankkeesta ja arviointityön tuloksena muodostunut arvio hankkeen ympäristövaikutuksista. Hankkeesta vastaavana toimivat ja. Hankkeesta vastaavan yhteyshenkilöinä ovat toimineet toimitusjohtaja Tapani Eskola () ja toimitusjohtaja Timo Kyntäjä (). YVA-selostus on laadittu konsulttityönä Pöyry Finland Oy:ssä. Pöyryllä YVA-selostuksen laatimista on johtanut projektipäällikkö FM Jaana Mäki-Torkko ja projektikoordinaattorina on toiminut FM Maarit Korhonen. YVAmenettelyn työryhmä on esitetty alla: Pöyry Finland Oy FM Jaana Mäki-Torkko, projektipäällikkö ja pohjavesivaikutusarviointi FM Maarit Korhonen, projektikoordinaattori ja liikenne-, melu-, ilmasto- ja ilmanlaatuvaikutusarvioinnit FM Lotta Lehtinen, pintavesivaikutusarviointi FM Eero Taskila, kalasto- ja kalatalousvaikutusarviointi FM Soile Turkulainen, luontovaikutusten arviointi ja Natura-arviointi FM Jukka Ikäheimo, pohjavesivaikutusarviointi FM Riku Hakoniemi, pohjavesimallinnus (Ramboll Finland Oy) Maisema-arkkitehti Heidi Ahlgren, maisema- ja kulttuuriympäristön vaikutusten arviointi ins. AMK (maanmittaus) Juha Riihiranta, maankäyttö- ja yhdyskuntarakenteen vaikutusten arviointi Mikroliitti Oy Muinaisjäännösinventointi

18 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS KÄYTETYT LYHENTEET JA TERMIT YVA-selostuksessa on käytetty seuraavia lyhenteitä ja termejä: LYHENNE Asemakaava Alenemakartio d SELITYS Yksityiskohtainen suunnitelma alueiden käytön järjestämisestä Pohjaveden kartiomainen alenemapinta. Pohjavettä otettaessa pohjavesipinta alenee kaivon ympäristössä ja muodostaa kaivoa kohti syvenevän käyräpintaisen alenemakartion. Vuorokausi Delta-alue Delta on joen suulle, järveen tai mereen kerrostunut sedimenttimuodostuma. ELY-keskus FINIBA-alue Hankealue Hankkeesta vastaava IBA-alue Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Kansallisesti arvokas lintualue Hankealueella tarkoitetaan tässä YVA-ohjelmassa aluetta, jolle pohjaveden otto ja siirtolinjat sijoitetaan. Tässä tapauksessa ja. Taho, joka käynnistänyt YVA-menettelyn ja vastaa siitä. Kansainvälisesti arvokas lintualue Imeytymiskerroin Dimensioton suhdeluku, joka kertoo maahan imeytyneen vesimäärän ja sadannan suhteen. SCI-alue SPA-alue SVA Luontodirektiivin perusteella Natura 2000-verkostoon valittu alue (Site of Community Importance) Lintudirektiivin mukainen erityinen suojelualue (Special Protection Area) Sosiaalisten vaikutusten arviointi Yleiskaava Kunnan laatima ja hyväksymä yleispiirteinen maankäytön suunnitelma YVA Ympäristövaikutusten arviointi

19 1 1 JOHDANTO ja (ent. Liikelaitos Kouvola Vesi) ovat käynnistäneet YVA-hankkeen, jossa selvitetään pohjaveden ottamisen mahdollisuudet Kouvolasta Selänpään pohjavesialueelta. Hankkeella pyritään parantamaan koko Kymenlaakson alueella yli asukkaan talousveden toimituksen varmuutta sekä osittain korvaamaan pintaveden käyttöä. Pohjavesi otettaisiin rakennettavien siiviläputkikaivojen kautta ja johdettaisiin rakennettavaa vesijohtolinjaa pitkin veden käsittelyä varten olemassa oleville laitoksille ja sieltä kulutukseen. Selänpään pohjavesialue, josta pohjavettä otetaan ja jonne vedenottorakenteet sijoittuvat, on esitetty oheisessa kuvassa. (Kuva 1-1) Kuva 1-1. Selänpään pohjavesialueen sijainti Kymenlaaksossa. Hankkeen ympäristövaikutuksia selvitetään tässä ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä (YVA-menettely). YVA-menettelyssä ei tehdä hanketta koskevia päätöksiä, vaan sen tavoitteena on tuottaa tietoa päätöksenteon tueksi sekä lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa. Pohjavedenoton ympäristövaikutusten lisäksi arvioidaan veden eri siirtolinjavaihtoehtojen ympäristövaikutuksia. Hankkeen tarkempi tekninen suunnittelu käynnistyy YVA-menettelyn jälkeen. YVA-menettelyn ensimmäisessä vaiheessa laadittiin ympäristövaikutusten arviointiohjelma (YVA-ohjelma), joka on hankkeesta vastaavan suunnitelma YVAmenettelyn suorittamiseksi. YVA-ohjelma luovutettiin yhteysviranomaisena toimivalle Kaakkois-Suomen ELY-keskukselle tammikuussa YVAohjelman, siitä saatujen mielipiteiden ja lausuntojen sekä yhteysviranomaisen

20 2 lausunnon pohjalta laaditaan selvitys hankkeen ympäristövaikutuksista (YVAselostus), joka valmistuu maaliskuussa Lausunnot ja mielipiteet tästä arviointiselostuksesta voi osoittaa yhteysviranomaisena toimivalle Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskukselle.

21 3 2 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY 2.1 Arviointimenettelyn sisältö ja tavoitteet Arviointiohjelma Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä säätelee YVA-laki (468/1994) ja YVAasetus (713/2006). YVA-lain tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia, yhtenäistä huomioonottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa, sekä lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. YVA-menettelyn tarkoituksena on tuottaa tietoa hankkeen ympäristövaikutuksista hankkeen suunnittelun ja päätöksenteon tueksi. YVA-menettely pyrkii ennakoimaan ympäristövaikutukset ja lieventämään niitä sekä sovittamaan yhteen eri näkökulmia ja tavoitteita. YVA-menettelyä sovelletaan joko YVA-asetuksen hankeluettelon perusteella tai yksittäistapauksiin soveltaen. Hankeluettelon mukaisesti YVA-menettelyä sovelletaan pohjaveden ottoon, kun pohjaveden otto tai tekopohjaveden muodostamisen vuotuinen määrä on vähintään kolme miljoonaa kuutiometriä (YVAA 6 10a). YVA-laki edellyttää, että hankkeen ympäristövaikutukset on selvitettävä lain mukaisessa arviointimenettelyssä ennen kuin ryhdytään ympäristövaikutusten kannalta olennaisiin toimiin. Hankkeelle ei saa myöntää lupaa toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen arvioinnin päättymistä. Ympäristövaikutusten arviointimenettely ei ole päätöksenteko- tai lupamenettely, joten arvioinnin aikana ei tehdä päätöstä hankkeen toteuttamisesta. YVA-menettelyyn sisältyy ohjelma- ja selostusvaihe. Ympäristövaikutusten arviointiohjelma (YVA-ohjelma) on suunnitelma ympäristövaikutusten arviointimenettelyn järjestämisestä ja siinä tarvittavista selvityksistä. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa (YVA-selostus) esitetään hankkeen tiedot tarkistettuina, sekä arviointimenettelyn tuloksena muodostettu yhtenäinen arvio hankkeen ympäristövaikutuksista. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ensimmäisessä vaiheessa on laadittu YVA-ohjelma, jossa esitetään hankealueen nykytila sekä suunnitelma siitä, mitä vaikutuksia YVA-selostusvaiheessa selvitetään ja miten selvitykset tehdään. Ohjelmassa esitetään lisäksi muun muassa hankkeen perustiedot ja hankevaihtoehdot, sekä suunnitelma tiedottamisesta hankkeen aikana ja arvio hankkeen aikataulusta. YVA-menettely käynnistyi virallisesti, kun YVA-ohjelma jätettiin yhteysviranomaiselle, joka tässä hankkeessa on Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Yhteysviranomainen kuulutti arviointiohjelman nähtävilleasettamisesta Kouvola, Kotkan, Haminan kaupunkien ja Pyhtään, Virolahden, Miehikkälän kuntien ilmoitustauluilla sekä Kouvolan Sanomat, Kymen Sanomat ja Valkealan Sanomat sanomalehdissä. YVA-ohjelma oli nähtävillä ja nähtävilläoloaikana kansalaiset saattoivat esittää YVA-ohjelmasta mielipiteitään yhteysviranomaiselle. Yhteysviranomainen pyysi ohjelmasta lausuntoja

22 2.1.2 Arviointiselostus YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 4 viranomaisilta. Lausunnot ohjelmasta antoivat Kouvolan kaupunginhallitus, Kotkan kaupunginhallitus, Haminan kaupunginhallitus, Pyhtään kunta, Etelä-Suomen aluehallintoviraston Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat vastuualueen ympäristöterveydenhuoltoyksikkö, Itä-Suomen Sotilasläänin Esikunta, UPM- Kymmene Wood Oy, Museovirasto, Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri ja Kymenlaakson pelastuslaitos. Ohjelmasta jätettiin yksi mielipide. Yhteysviranomainen kokosi ohjelmasta annetut mielipiteet ja lausunnot ja antoi niiden perusteella oman lausuntonsa hankkeesta vastaaville Ympäristövaikutusten arviointityö tehdään arviointiohjelman ja siitä saadun yhteysviranomaisen lausunnon sekä muiden lausuntojen ja mielipiteiden perusteella. Arviointityön tulokset esitetään tässä ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa. YVA-selostuksessa esitetään muun muassa: arvioitavat vaihtoehdot, hankkeen kuvaus, ympäristön nykytilan kuvaus, toteutusvaihtoehtojen ja nollavaihtoehdon ympäristövaikutukset ja niiden merkittävyys, selvitys hankkeen suhteesta oleellisiin suunnitelmiin ja ohjelmiin, arvioitujen vaihtoehtojen vertailu, haitallisten vaikutusten ehkäisy- ja lieventämiskeinot, ehdotus ympäristövaikutusten seurantaohjelmaksi, kuvaus vuorovaikutuksen ja osallistumisen järjestämisestä YVA-menettelyn aikana, sekä kuvaus yhteysviranomaisen lausunnon huomioimisesta arviointiselostuksen laadinnassa. Yhteysviranomainen kuuluttaa valmistuneesta arviointiselostuksesta samalla tavoin kuin arviointiohjelmasta. Arviointiselostus on nähtävillä päivän ajan, jolloin viranomaisilta pyydetään lausunnot ja asukkailla sekä muilla intressiryhmillä on mahdollisuus esittää mielipiteensä yhteysviranomaiselle. Yhteysviranomainen kokoaa selostuksesta annetut lausunnot ja mielipiteet ja antaa niiden perusteella oman lausuntonsa viimeistään kahden kuukauden kuluttua nähtävilläolon päättymisestä. Yhteysviranomaisen antama lausunto päättää YVA-menettelyn. Lupaviranomaiset käyttävät arviointiselostusta ja yhteysviranomaisen siitä antamaa lausuntoa oman päätöksentekonsa perusaineistona. Hanketta koskevasta lupapäätöksestä on käytävä ilmi, miten arviointiselostus ja siitä annettu lausunto on päätöksessä otettu huomioon. 2.2 Arviointimenettelyn osapuolet ja alustava aikataulu Arviointimenettelyn toteuttamisesta vastaavat hankkeesta vastaavat, jotka tässä hankkeessa ovat ja. YVA-ohjelman ja - selostuksen laati hankkeesta vastaavien toimeksiannosta YVA-konsultti, joka tässä hankkeessa on Pöyry Finland Oy. Yhteysviranomaisella on keskeinen lakisääteinen rooli YVA-menettelyssä. Yhteysviranomainen muun muassa ohjaa YVA-menettelyä määrittelemällä YVA-

23 5 selostuksessa tarkasteltavat asiat. Yhteysviranomaisena toimii tässä hankkeessa Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Tärkeässä osassa YVA-menettelyssä ovat myös sekä kansalaiset että muut viranomaiset, jotka vaikuttavat YVA-menettelyn kulkuun muun muassa antamalla lausuntoja ja mielipiteitä. Selänpään pohjavesihankkeen YVA-menettely on tarkoitus saada päätökseen kesällä Ohessa on esitetty YVA-menettelyn aikataulu. (Kuva 2-1) Työn vaihe YVA-menettely YVA-ohjelma Arviointiohjelman laatiminen Arviointiohjelma yhteysviranomaiselle Arviointiohjelma nähtävillä Yhteysviranomaisen lausunto YVA-selostus Arviointiselostuksen laatiminen Arviointiselostus yhteysviranomaiselle Arviointiselostus nähtävillä Yhteysviranomaisen lausunto Osallistuminen ja vuorovaikutus Tupailta Ohjausryhmä Seurantaryhmä Yleisötilaisuus Kuva 2-1. YVA-menettelyn aikataulu Tiedottaminen ja osallistuminen YVA-menettely on avoin prosessi, johon asukkailla ja muilla intressiryhmillä on mahdollisuus osallistua. Ympäristövaikutusten arviointiin voivat osallistua kaikki ne kansalaiset, joiden oloihin ja etuihin, kuten asumiseen, työntekoon, liikkumiseen ja vapaa-ajan viettoon, suunnitteilla oleva hanke saattaa vaikuttaa. Asukkaat ja muut hankkeesta kiinnostuneet voivat osallistua menettelyyn esittämällä näkemyksensä yhteysviranomaisena toimivalle Kaakkois-Suomen ELYkeskukselle sekä myös hankkeesta vastaaville tai YVA-konsultille. Selänpään pohjavedenottohankkeen YVA-menettelylle on laadittu erillinen viestintä- ja vuoropuhelusuunnitelma, jonka tavoitteena on varmistaa hankkeeseen liittyvän viestinnän- ja vuoropuhelun riittävä taso, täyttää YVA-asetuksen vaatimukset sekä luoda riittävä pohja hankkeen jatkosuunnittelun sujuvalle etenemiselle. Hankkeeseen liittyvä viestintä- ja vuoropuhelu vaihtelee YVAprosessin eri vaiheissa. YVA-menettelyyn kuuluvat viranomais- ja seurantaryhmätapaamiset muodostavat YVA-vuorovaikutuksen rungon. Lisäksi hankkeen viestintää ja vuoropuhelua käytiin täsmennetysti vedenottohankkeen vaikutuspiiriin kuuluvien sidosryhmien kanssa riittävällä laajuudella. Kaikessa viestinnässä painotetaan avoimuutta ja se on käynnistetty jo ennen kuin YVAmenettely on ollut virallisesti vireillä Seurantaryhmä ja ohjausryhmä Hankkeen YVA-menettelyä seuraamaan ja ohjaamaan koottiin seurantaryhmä. Seurantaryhmän toiminnan tavoitteena oli saada hankkeen suunnitteluun huomioiduksi tietoja paikallisista oloista sekä toiminnasta alueella, sekä välittää paikallistasolle tieto suunnittelun etenemisestä. Seurantaryhmään kutsuttiin muun

24 2.3.2 Yleisötilaisuudet YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 6 muassa lähialueen asukkaita, järjestöjen ja elinkeinoelämän edustajia, Kouvolan kaupungin edustajia, yhteysviranomaisen edustaja sekä muita viranomaisia. Seurantaryhmä kokoontui YVA-ohjelman ( ) ja selostuksen ( ) laadintavaiheissa. Hankkeesta vastaava järjesti ja kutsui kokoukset koolle. Kokouksista on laadittu muistiot ja saadut kommentit on soveltuvissa määrin huomioitu arviointityössä. Hankkeella oli myös ohjausryhmä, johon kuuluivat hankkeesta vastaavat, ja, Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen edustajat, Kouvolan kaupungin ympäristöpalveluiden ja maankäyttöpalveluiden edustajat, Haminan Vesi sekä Konsultti. Ohjausryhmä kokoontui kolme kertaa YVA-menettelyn aikana, , ja YVA-ohjelmasta järjestettiin yleisölle avoin tiedotus- ja keskustelutilaisuus helmikuussa 2014 YVA-ohjelman nähtävilläoloaikana. Yhteysviranomaisen koolle kutsumassa tilaisuudessa esiteltiin hanketta ja arviointiohjelmaa. Yleisöllä oli mahdollisuus esittää näkemyksiään ympäristövaikutusten arvioinnista ja hankkeesta sekä esittää kysymyksiä niin hankkeesta vastaaville kuin yhteysviranomaiselle ja konsultillekin. Toinen tiedotus- ja keskustelutilaisuus järjestetään YVA-selostuksen valmistuttua huhtikuussa Tilaisuudessa esitellään ympäristövaikutusten arvioinnin tuloksia. Yleisöllä on mahdollisuus esittää näkemyksiään tehdystä ympäristövaikutusten arviointityöstä ja sen riittävyydestä Muu tiedottaminen Osana hankkeen viestintä- ja vuoropuhelusuunnitelmaa järjestettiin marraskuussa (11.11.) 2013 ja maaliskuussa (12.3.) 2015 tupailta Vuohijärven kylällä. Kyseessä oli yleisölle avoimet tilaisuudet, joissa esiteltiin hanketta, sen eri vaihtoehtoja pohjavedenoton ja siirtolinjojen osalta sekä käytiin läpi YVA-menettelyä ja vaikutusten arviointia ja arviointityön tuloksia. Hankkeesta ja sen ympäristövaikutusten arvioinnista on tiedotettu yleisen tiedonvälityksen yhteydessä, kuten lehdistötiedotteiden, lehtiartikkelien sekä Kaakkois- Suomen ELY-keskuksen ja Kymen Vesi Oy:n verkkosivujen välityksellä. Vedenottohankkeelle on perustettu oma alasivusto Kymen Vesi Oy:n www-sivuille ( > Veden tuotanto > Selänpää YVA). Nettisivu palvelee hankkeen yleistiedottamista ja kertoo itse hankkeesta, sen perusteluista, ympäristövaikutuksista sekä YVA-prosessin etenemisestä. 2.4 Yhteysviranomaisen lausunto YVA-ohjelmasta ja sen huomioon ottaminen YVA-selostuksessa ELY-keskus antoi lausuntonsa hankkeen YVA-ohjelmasta Oheisessa taulukossa (Taulukko 2-1) on esitetty ne asiat, joihin yhteysviranomaisen lausunnon mukaan tuli kiinnittää huomiota ympäristövaikutusten arviointiselvitysten tekemisessä ja arviointiselostuksen laadinnassa. Taulukon oikean puoleisessa sarakkeessa on esitetty se, miten yhteysviranomaisen lausunto

25 7 on otettu huomioon ympäristövaikutusten arviointityössä (lausunto saatavana > Asiointi, luvat ja ympäristövaikutusten arviointi > YVAhankkeet). Taulukko 2-1. Yhteysviranomaisen YVA-ohjelmasta antaman lausunnon johtopäätökset ja niiden huomioon ottaminen arviointityössä ja YVA-selostuksessa. Yhteysviranomaisen lausunto Hankekuvaus, hankkeen tavoite ja yhteys muihin hankkeisiin Selänpään pohjavedenottohankkeen tavoite ja tarve ovat yhteiskunnan kannalta tärkeät: vedenhankinnan turvaaminen ja talousveden toimitusvarmuuden parantaminen sekä pintaveden korvaaminen parempi laatuisella pohjavedellä. Nämä tulevat selkeästi esille YVAohjelmassa. Hankkeella ei ole YVA-ohjelmassa esitetty olevan suoria yhteyksiä muihin hankkeisiin tai yhteisvaikutuksia muiden hankkeiden kanssa. Mikäli näitä YVA-menettelyn aikana tulee esille, ne tulee kuvata YVAselostuksessa ja mahdolliset yhteisvaikutukset arvioida. Arvioitavat vaikutukset ja vaikutusalueen rajaus YVA-ohjelmassa hankkeesta vastaava on esittänyt näkemyksensä merkittävistä arvioitavista vaikutuksista. ELY-keskuksen mielestä merkittävimmät arvioitavat vaikutukset on tunnistettu kappaleessa 7 oikein. Vaikutusten arvioinnissa on kuitenkin tuotava esille selkeästi rakennusaikaiset vaikutukset ja pohjavedenhankintaan aikaiset vaikutukset. Vaikutusten arvioinnissa tulee esittää myös arvio hankkeen vaikutuksista Vuohijärven vesitaseeseen. Kappaleessa 7.1 todetaan, että hankkeen vaikutuksia arvioidaan koko Kymenlaaksoon. Se, mitä vaikutuksia koko Kymenlaakson alueelta arvioidaan jää kuitenkin konkretisoitumatta. Koko Kymenlaakson aluetta koskien on tarpeen mm. pohtia, mitä etua hankkeen toteuttamisella on väestön hyvinvointiin, kun nykyistä useammat voivat saada käyttöönsä hyvälaatuista talousvettä. Toisaalta on tarpeen pohtia mitä riskejä voi muodostua, jos hanketta ei toteuteta. Lausunnon huomioiminen YVAselostuksessa Hankkeen yhteisvaikutukset on tunnistettu luvussa 3.5 ja yhteisvaikutuksia on arvioitu luvussa Arvio vaikutuksista Vuohijärven vesitaseeseen on esitetty luvussa Vaikutuksia Kymenlaakson väestön hyvinvointiin ja riskejä hankkeen toteuttamatta jättämisestä on arvioitu luvuissa 4.6 ja YVA-ohjelmassa tulee YVA-asetuksen mukaan esittää vaikutusalueen rajaus, joka on arvio hankkeen vaikutusten ulottumisesta. Vaikutusalueen rajauksella konkretisoidaan, miten kauas arviointi ulotetaan ja samalla annetaan mahdollisuus kommentoida suunnitellun arvioinnin alueellista laajuutta. Selänpään YVA-ohjelman esitys arvioitavien vaikutusten tarkastelualueista keskittyy hankkeen Iähivaikutusalueeseen ja osittain esitetty vaikutusalue on varsin suppea. Vaikutusten arvioinnin tulee kuitenkin kaikissa tapauksissa ulottua sille etäisyydelle, että haitallisia vaikutuksia ei hankkeesta voida osoittaa kohteeseen enää aiheutuvan. Luontoon ja Iuonnonsuojelukohteisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa tarkastelu tulee ulottaa esitetyn lisäksi niin kauas kuin se luonnonsuojelulain mukaisen Natura-arvioinnin kannalta on tarpeen. Vaihtoehtojen vertailumenetelmät ja ympäristövaikutusten merkittävyyden arviointi Vaikutusaluerajaus on esitetty tiivistetysti luvussa 6.2 sekä erikseen jokaisen vaikutusarvioinnin yhteydessä. Tarkastelualueita on laajennettu kattamaan kaikki alueet, joihin haitallisia vaikutuksia voi kohdistua. Vaikutusten arvioinneissa on tunnistettu ja rakennusaikaiset ja vedenhankinnan aikaiset vaikutukset. Nämä on huomioitu jokaisen vaikutusarvioinnin yhteydessä. Tulevan päätöksenteon kannalta on tärkeää vertailla vaihtoehtoja kokonaisuuksina ja vaihtoehtojen vertailun keskeisenä tavoitteena on selvittää perustellen onko joku vaihtoehdoista toista parempi ympäristövaikutusten näkökulmasta, vai ovatko ne vain erilaisia. Selänpään YVA-ohjelmassa on esitetty, että vedenottovaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia arvioidaan omana kokonaisuutena ja siirtolinjojen vaikutuksia omana kokonaisuutena. Vaikutusten merkittävyyden ja vaihtoehtojen vertailun pohjalta tulee arvioida vedenhankintavaihtoehtojen ja siirtolinjavaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuutta. Epäselväksi kuitenkin jää se, miten vaikutusten arvioinnissa Vaihtoehto 0+ on arvioitu samoilla

26 8 huomioidaan hankkeen toteuttamatta jättäminen (vaihtoehto VEO+). Sen vaikutukset tulee arvioida samoilla kriteereillä kuin muutkin vaihtoehdot ja sen toteuttamisen yhteydessä tarvittavat merkittävimmät rakenteelliset muutokset vaikutuksineen tulee esittää YVAselostuksessa. Hankkeen vaikutukset ja niiden selvittäminen Ympäristön nykytilan kuvaus Ympäristön nykytilan kuvaus on perusta vaikutusten tunnistamiselle ja vaikutusselvitysten kohdentumiselle oikeisiin asioihin. Selänpään YVAohjelmassa Selänpään pohjavedenottoalueen ja siirtolinjojen nykytilan kuvauksen tarkkuus on YVA-ohjelmatasolla riittävä. Nykytilan kuvauksen täsmentäminen on kuitenkin tarpeen erityisesti siirtolinjavaihtoehtojen osalta maankäyttöön, maisemaan, kulttuurihistoriaan ja luonnonolosuhteisiin kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi. Vaikutukset pohjaveteen ja pintaveteen Hankkeen päätavoitteena on hyödyntää yhteiskunnalle tärkeää luonnonvaraa eli Selänpään pohjavesivarantoja. Hankkeen eri vaihtoehtojen vaikutusten arviointi Selänpään pohjaveden antoisuuteen ja pohjaveden laatuun ovatkin tämän YVA-menettelyn tärkeimpiä asioita. Luonnonvarojen järkevä ja kestävä käyttö suhteessa luonnonvaran uusiutumiskykyyn on paitsi luonnonympäristön, niin myös koko yhteiskunnan kannalta tärkeää. YVA-selostuksessa tulee vaihtoehtotarkastelun perusteella esittää arvio kestävästä pohjavedenottomäärästä Selänpään pohjavedenottoalueella ottaen huomioon pohjavedenottotarve, pohjavedenantoisuus ja Naturaalueeseen kohdistuvat vaikutukset. Mahdollinen tuleva vedenotto ei saa ylittää vedenottoalueiden valuma-alueella muodostuvan pohjaveden määrää. Pohjaveden pilaamiskielto on ympäristönsuojelulain 8 :n nojalla ehdoton, joten pohjaveden laadulle ja määrälle ei hankkeen toteuttamisella tule muodostua riskejä. Vaihtoehdossa VE3 käytettävän suojaimeytyksen riskittömyys Selänpään pohjavedelle on varmistettava. Vaikutusten arvioinnissa on tuotava esille aiheutuuko ja/tai millaisia vaikutuksia pohjaveden laadulle voi aiheutua Vuohijärven vedenlaatuun kohdistuvien mahdollisten muutosten kautta. Tällaisia muutoksen aiheuttajia voivat olla mm. vuodenaikaisvaihtelut, läheisen Kalson kuusiviilutehtaan teollisuustoiminta, lähellä sijaitsevan maisemoidun kaatopaikan vaikutus sekä muut poikkeustilanteet, joista aiheutuu muutoksia Vuohijärven veden tai sedimenttien laatuun. YVA-selostuksessa tulee tuoda esille myös se, miten varmistetaan se, että suojaimeytykseen käytettävä Vuohijärven vesi on aina hyvälaatuista. Vaikutusten arvioinnissa tulee huomioida vesienhoidon tavoitteet niin pinta- kuin pohjavesien osalta. Pohjavesialueella toteutettavien välttämättömien rakennustöiden (pohjavesikaivojen, siirtolinjojen, huoltoteiden ja imeytysalueen toteuttamisen) vaikutukset pohjaveteen ja sen laatuun on myös tärkeä osa pohjavesiin kohdistuvien vaikutusten arviointia. Vaikutukset luontoon ja Iuonnonsuojelukohteisiin YVA-ohjelmassa on esitetty, että hankkeen vaikutukset luontokohteisiin ja Iajeihin arvioidaan Suomen ympäristökeskuksen oppaiden Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvioinnissa sekä Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa mukaisesti. Esitetty suunnitelma Naturavaikutusten arvioinnin toteuttamiseksi on asianmukainen. Luonto- ja Iuonnonsuojelukohteisiin liittyvässä vaikutusten arvioinnissa tulee ottaa huomioon Natura-arvojen lisäksi myös vaikutukset Selänpäänkankaan kriteereillä kuin muutkin vaihtoehdot. Arviointi on esitetty luvussa 7. Nykytilan kuvauksia on täsmennetty selostukseen. Maankäytön nykytila ja suunnittelutilanne on esitetty luvussa ja Maiseman ja kulttuuriympäristön nykytilanne on esitetty luvussa Luonnonolosuhteiden nykytilankuvaus on esitetty luvussa 6.9 sekä Naturaarvioinnissa, joka on selostuksen liitteenä 2. Vedenottovaihtoehtojen kestävyyttä ja toteuttamiskelpoisuutta on arvioitu pohjaveden rakenne- ja virtausmallinnuksella, luku sekä luvussa 8.4. Suojaimeytyksen vaikutukset pohjaveteen on arvioitu luvussa Vesienhoidon tavoitteet on huomioitu pinta- ja pohjavesien vaikutusarvioinneissa. Vaikutusarvioinnissa on huomioitu pohjavedenottorakenteiden rakentaminen ja mahdollinen vaikutus pohjaveden laatuun. Hankkeeseen on tehty erillinen Naturaarviointi, joka on selostuksen liitteenä 2.

27 9 valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelman kohteeseen ja valtakunnallisesti arvokkaaseen moreenimuodostumaan ja niiden arvojen säilymiseen. Selänpään pohjavesihankkeen suunnittelun tavoitteena tulee olla mahdollisimman vähäiset haitalliset vaikutukset luonnon kannalta herkkiin kohteisiin. Selänpään pohjaveden antoisuuden on mallintamalla arvioitu olevan noin m 3 /d. Luontovaikutusten arvioinnissa tulee ottaa huomioon, että pohjavedenantoisuutta arvioivassa mallinnuksessa ei ole aiemmin selvitetty sitä, onko edellä mainittu pohjaveden ottomäärä kestävä hankealueen luonnonympäristön ja erityisesti alueen Natura-arvojen säilymisen kannalta. YVA-selostuksessa on esitettävä arvio siitä, mikä on erityisesti Naturaarvojen kannalta turvallinen ja kestävä pohjaveden ottomäärä Selänpäästä ilman suojaimeytystä. Toisaalta arviossa tulee huomioida, mikä vaikutus mahdollisella suojaimeytyksellä ja sen toteuttamisella on alueen luonnonympäristöön ja Natura-arvoihin. Vaikutukset ihmisiin, heidän terveyteen, elinoloihin ja viihtyisyyteen ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia ovat tekijät, jotka kohdistuvat suoraan tai välillisesti ihmisen terveyteen, turvallisuuteen ja viihtyisyyteen. Ihmiseen kohdistuvia vaikutuksia ovat myös vaikutukset, jotka muuttavat ihmisen asuinympäristöä, sen arvoa tai ihmisen kokemusta siitä. ihmiseen kohdistuvat vaikutukset ovat yleensä arvioitavissa kun muut vaikutukset tiedetään. Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset tuleekin ymmärtää YVA-menettelyssä laajasti. Selänpään YVA-ohjelmassa on korostettu ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointia vedenottovaihtoehtojen ja siirtolinjavaihtoehtojen Iähivaikutuspiirissä, mikä on asianmukaista. Keskeinen huomioon otettava asia on siirtolinjojen linjausten vaikutusalueelle sijoittuvat yksityiset maanomistajat ja heidän maankäyttötarpeensa. Hunkerinromppujen ja Halisenromppujen suppa-alueet ovat kyläläisten suosimaa virkistysaluetta. Erityisesti pohjavedenottoalueen aitaamisella voi olla virkistyskäyttöön kohdistuvia vaikutuksia. Hankkeen vaikutukset ja muutokset virkistyskäyttöön tulee selvittää. ELY-keskus on eri yhteyksissä korostanut sitä, että Selänpään pohjavesihankkeen vaikutusalueena on koko Kymenlaakso. ELYkeskus katsoo, että asiantuntija-arviona tulee pohtia myös sitä, mikä merkitys hankkeen toteuttamisella tai toteuttamatta jättämisellä on koko Kymenlaakson väestön kannalta. Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön Vedenhankintavaihtoehtojen sijaintialue, Hunkerinromppujen ja Halisenromppujen lähiympäristö on Kymenlaakson maakuntakaavassa, maaseutu ja luonto merkitty yhdyskuntateknisen huollon alueeksi (ET). Pohjavedenhankinta ja imeytysalueiden toteuttaminen on siten maakuntakaavan mukaista. Hankkeen vaikutuksia maankäyttöön arvioitaessa on otettava huomioon, että maakuntakaava osoittaa hankealueelle runsaasti suojelutarpeita (Natura 2000-verkosto, harjujensuojelualue ja pohjavesialue) ja maakuntakaavassa on yksityiskohtaisempaa suunnittelua ohjaavia määräyksiä. Maankäytönsuunnitelmiin liittyvät muutostarpeet arvioidaan vähäisiksi. Vaihtoehtoon VE3 liittyvien pintavesipumppaamon, pintaveden siirtolinjan ja suojaimeytysrakenteiden toteuttaminen voi aiheuttaa Vuohijärven kylän ympäristöön maankäyttöön paikallisia muutoksia. YVA-selostuksessa on arvioitava onko toiminnot toteutettavissa Vuohijärven rakennuskaavan aluevarausten ja määräysten mukaisesti, vai onko alueelle tarpeen laatia asemakaavan muutos tai edellyttävätkö toimenpiteet kaavasta poikkeamismenettelyä. Mahdolliset maankäytönmuutos- tai muut maankäyttöön liittyvät menettelytarpeet tulee arvioida, myös siirtolinjojen osalta, ja tuoda esille YVAselostuksessa. Siirtolinjavaihtoehtojen osalta maakuntakaava tai yleiskaava ei YVAohjelmavaiheessa osoita suoraan minkään linjausvaihtoehdon paremmuutta. Siirtolinjavaihtoehto L4 on maakunnallisessa vesihuollon Hankkeen vaikutuksia virkistyskäyttöön on arvioitu luvussa Vaikutuksissa on huomioitu myös merkitys koko Kymenlaakson väestölle. Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen on selvitetty ja arvioitu luvussa 6.4.

28 10 kehittämissuunnitelmassa 2009 esitetty alustavana linjauksena ja se sijoittuu jo rakennettuun Iinjaukseen. Monet alueidenkäyttöön liittyvät vaikutukset ovat kuitenkin samankaltaisia kaikkien linjausvaihtoehtojen osalta. Siirtolinjat sijoittuvat pääosin metsäisille alueille ja paikoin maataloustuotannossa oleville alueille, kaikkien vaihtoehtojen osalta esiintyy kontakteja rakennetuille alueille. ELY-keskus katsoo, että siirtolinjojen suunnittelun tavoite hyödyntää jo olemassa olevia rakennettuja linjauksia on hyvä. Siirtolinjojen osalta tarvitaan lisätietoa nykytilasta ja vaikutuksista vaihtoehdon valintaa varten. Vaikutusten arvioinnissa tulee selvittää, minkä verran linjauksen toteuttaminen edellyttää rakentamista koskemattomaan tai muutoin herkkään luonnonympäristöön. Aiheutuuko siirtolinjojen rakentamisesta muodostuvista rasitteista haittaa maanomistajille? Siirtolinjavaihtoehtojen vaikutusten osalta on otettava huomioon myös puolustusvoimien tarpeet hyödyntää Selänpääkankaan eteläpuolella sijaitsevaa harjoitusaluettaan. Vaikutukset kulttuuriperintöön YVA-ohjelmassa on lueteltu tiedossa olevat kiinteät muinaisjäännökset valtakunnallisen muinaisjäännösrekisterin tietojen mukaisesti. Kohteita ei ole esitetty kartoissa ja kartta-aineisto on liian suurpiirteitä, mikä vaikeuttaa kulttuuriperintökohteisiin kohdistuvien vaikutusten sijoittumisen hahmottamista siirtolinjavaihtoehtojen vaikutusalueella. Karttoja onkin syytä YVA-selostusvaiheessa täsmentää. Hanke saattaa koskea myös ennestään tuntemattomia, kartoittamattomia muinaisjäännöksiä, joten YVA-prosessin aikana tullaan tekemään muinaisjäännösinventointi. Arviointiohjelman mukaan inventointi tulee täyttämään viranomaisvaatimukset. Kulttuuriperintöön liittyvien vaikutusten arvioinnin asianmukaisen toteuttamiseksi tulee olla yhteydessä Museovirastoon ja Kymenlaakson maakuntamuseoon. Vaikutukset maisemaan Hankealueella ei ole valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita. Romppualueet ovat paikallisesti tärkeitä myös maisemallisesti ja paikallisia maisemallisesti tärkeitä kohteita voi olla myös siirtolinjojen osalta. Romppualueella pohjavedenottoa varten rakennettavat kaivot, huoltotiet ja siirtolinjat voivat rikkoa paikallisesti tärkeää maisemaa ja tämä on otettava huomioon vaikutusten arvioinnissa. Suppa-alueiden maisemallisesta herkkyydestä johtuen maisemavaikutusten arviointi on tarpeen olla laajempana kuin YVAohjelmassa mainitun 30 metrin laajuudelta. YVA-selostuksessa vaikutuksia tulee havainnollistaa kuvasovittein. Melu YVA-ohjelma vaiheessa on tuotu esille, että merkittävimmät meluvaikutukset muodostuvat rakentamisvaiheessa. YVAselostuksessa tulee tuoda esille ne kohteet, joissa mahdollisesti joudutaan tekemään erityistä melua aiheuttavia toimenpiteitä, kuten louhimaan ja murskaamaan kiviaineksia ja joiden lähellä sijaitsee melulle häiriintyviä kohteita. Hankkeeseen liittyvät riskit YVA-selostusvaiheessa tulee täsmentää hankkeeseen liittyviä riskejä. Mitä riskejä pohjavedenhankintaan ja siirtotoimintaan liittyy, miten niihin varaudutaan ja mitä riskien toteutumisesta voi seurata. Riskin arvioinnissa pääpaino on oltava riskien kannalta keskeisten toimintojen tunnistamisessa ja riskien ennalta ehkäisyssä. Pohjaveden hankintaan, laatuun ja siirtoon liittyviä riskejä on pohdittava YVA-selostuksessa yksityiskohtaisesti, koska niillä voi olla suora vaikutus Kymenlaakson alueen ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Selänpään ympäristöön on sijoittunut toimintoja, jotka lisäävät pohjaveden laatuun vaikuttavia riskejä. Näiden toimintojen vaikutukset (riski) pohjavedenlaatuun on arvioitava YVA-selostuksessa: rautatie ja maantie, Kalson teollisuuslaitos, puolustusvoimien harjoitustoiminta, Vaikutuksissa on arvioitu uusien puuttomien käytävien rakentaminen linjakohtaisesti. Luku ja Muinaismuistokarttaa on selkeytetty, jotta kohteiden paikantaminen kartalta on helpompaa. Hankkeessa on tehty muinaismuistoinventointi Mikroliitti Oy:n toimesta. Tulokset on huomioitu luvussa ja Maisemavaikutusten arviointi on ulotettu 100 metrin etäisyydelle pohjavedenottorakenteista ja siirtolinjoista. Melua aiheuttavia toimenpiteitä on tunnistettu ja vaikutuksia on arvioitu luvussa Hankkeen riskejä on tunnistettu ja arvioitu jokaisen vaikutusarvioinnin yhteydessä. MATTI-rekisterissä listatut mahdolliset pilaantuneet maa-alueet ja toiminnot sekä Selänpään pohjavesialueelta että siirtolinjojen alueelta on huomioitu luvuissa ja Lisäksi on tuotu esille miten toimitaan, mikäli rakentamisaikana löydetään pilaantuneita maita (luku ).

29 11 Selänpään lentokenttä sekä muut aiemmin lopetetut toiminnot. Keskeinen pohjaveden laatuun liittyvä keskeinen riski muodostuu vaihtoehtoon VE3 liittyvästä suojaimeytyksestä ja siihen käytettävän Vuohijärven veden laadusta. Tätä asiaa on käsitelty lausunnossa aiemmin kohdassa vaikutukset pohjaveteen ja pintaveteen. Mahdolliset siirtolinjojen alueelle sijoittuvat tunnetut pilaantuneet maaalueet tulee tuoda esille. YVA-selostuksessa tulee tuoda esille myös suunnitelma miten toimitaan, mikäli vasta rakentamisaikana löydetään pilaantuneita maita. Jätelain nojalla maasta kaivettu pilaantunut maaaines on jätettä, joka tulee käsitellä asianmukaisesti. Arviointimenetelmät Arviointiselostuksessa tulee tuoda yksityiskohtaisesti esille arvioinnissa käytetyt arviointimenetelmät ja niihin liittyvät epävarmuustekijät samoin kuin se, miltä osin tarkastelu perustui Iaskennallisiin seikkoihin, mittauksiin, mallilaskelmiin, kirjallisuuteen, muuhun vastaavaan materiaaliin, tehtyihin tutkimuksiin, maastoinventointeihin tai haastatteluihin yms. Arviointiselostuksessa tulisi kertoa kunkin vaikutusarvion osalta sen laatija ja tekijän asiantuntemus esimerkiksi Iähdeluettelon liitteenä. Vaikka YVA-ohjelmassa keskeisiksi arvioidut vaikutukset osoittautuisivat arvioinnin edetessä vähemmän merkityksellisiksi, on niiden perusteltu esittäminen arviointiselostuksessa aiheellista kansalaisten tiedon saannin varmistamiseksi. Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen Keskeinen YVA-selostuksen osa on tuoda esille ne toimenpiteet ja menetelmät, joilla haitallisiksi todettuja vaikutuksia ehkäistään, vähennetään tai poistetaan. Selänpään pohjavesihankkeen haitallisten vaikutusten ehkäisemisessä korostuu hankkeen toteuttamisen hyvä suunnittelu. Erityisesti tulee pohtia mihin ja miten pohjavesikaivot ja kaivoille johtavat huoltotiet herkälle Natura-alueelle ja suppa-alueelle suunnitellaan ja rakennetaan ja miten niitä ylläpidetään. Selänpään pohjavesialueella olevan Natura-alueen kannalta kestävä vedenhankinta on hankkeen haitallisten vaikutusten ehkäisemisessä pitkällä tähtäimellä erityisen tärkeää. Haitallisten vaikutusten ehkäisyssä keskeistä on vähiten haitallisen toteutusvaihtoehdon valinta. Seurantaohjelma Selänpään pohjavesihankkeen osalta tulee laatia jo YVAselostusvaiheessa seurantaohjelma, jossa tuodaan esille pääpiirteet keinoista, joilla seurataan ja valvotaan hankkeen pitkäaikaisvaikutuksia, erityisesti pohjaveden määrää ja laatua, vaikutuksia Natura-alueeseen sekä suojaimeytykseen käytettävän veden laatua ja sen vaikutuksia pohjaveteen. Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuudet on kerrottu jokaisen vaikutusarvioinnin yhteydessä. Työryhmän asiantuntemus on kerrottu selostuksen alussa. Haitallisten vaikutusten lieventäminen on huomioitu ja lieventämiskeinot on kerrottu luvussa 9. Seurantaohjelma pohjaveden, pintaveden ja luonnonolosuhteiden osalta on laadittu ja esitetty luvussa Suunnittelun ja YVAn vuorovaikutus YVA-selostus, YVA-menettelyn aikana kerätty aineisto, sekä YVA-menettelyn aikana tapahtunut vuorovaikutus muodostavat yhden suunnittelun lähtökohdista, mikäli hanke etenee yksityiskohtaisen suunnittelun vaiheeseen. YVA-selostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto liitetään mahdollisiin hanketta koskeviin lupahakemuksiin, ja lupaviranomaiset käyttävät niitä oman päätöksentekonsa perusaineistona.

30 12 3 HANKKEEN KUVAUS 3.1 Hankkeesta vastaavat Hankkeesta vastaavina toimivat ja. on Kotkan (70 %), Haminan (21 %) ja Kouvolan kaupungin (entisen Anjalankosken alue) (9 %) omistama tukkuvesiyhtiö. Kouvolan Vesi Oy on vesihuoltolaitos, jonka tehtävänä on huolehtia alueensa vesihuollosta. 3.2 Hankkeen tavoite ja tarkoitus ja ovat käynnistäneet YVA-hankkeen, jossa selvitetään pohjaveden ottamisen mahdolliset ympäristövaikutukset Selänpään pohjavesialueella. Hankkeella pyritään parantamaan koko Kymenlaakson alueella yli asukkaan talousveden toimituksen varmuutta sekä korvaamaan pintaveden käyttöä. tarvitsee vettä ensisijaisesti toimintavarmuuden parantamiseksi. Nykyiset vesilähteet riittävät kattamaan vedentarpeen normaalitilanteessa, mutta häiriötilanteissa vedenjakelun toimintavarmuus vesiyhtiön osakaskunnille voi heiketä merkittävästikin, koska kaikkea Kuivalan tekopohjavesilaitokselta johdettavaa vesimäärää ei voida osakaskunnissa korvata muilla vesilähteillä. pyrkii myös lisäämään luonnon pohjaveden osuutta toimittamastaan talousvedestä. Luonnon pohjavesi on laadultaan tekopohjavettä parempaa ja sen käsittelytarve on tekopohjavettä vähäisempää, mikä tukee pyrkimystä vähentää myös vedenkäsittelyn kustannuksia pitkällä tähtäimellä. :n tavoitteena on Kuusankosken alueen talousvedenhankinnan varmistaminen sekä Kouvolan alueen vedenjakelun turvaaminen ja varmistaminen. Nykyiset vesilähteet riittävät kattamaan vedentarpeen normaalitilanteessa, mutta häiriö- ja poikkeustilanteissa vedenjakelun toimintavarmuus ja veden laadun varmistaminen :n jakelualueella heikkenevät merkittävästi. Tavoitteena on myös vähentää laadullisesti ja sijainnillisesti riskialttiiden ottamoiden merkitystä. YVA-menettelyssä on lähtökohtana vuonna 2009 laadittu Kymenlaakson maakunnallinen vesihuollon kehittämissuunnitelma (Pöyry Environment 2009) ja käytettävät ennusteet vedentarpeen kehittymisestä perustuvat kehittämissuunnitelmassa esitettyihin väestö- ja vedentarve-ennusteisiin. Väestöennusteet ja vedentarve-ennusteet on esitetty luvussa 3.3. Kaakkois-Suomen ELY-keskus on päätöksessään todennut, että hankkeeseen ottaa pohjavettä Selänpään pohjavesialueelta sovelletaan YVA-lain 6 mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.

31 Suunnittelualueen vedentarve Nykyiset vesivaraukset toimittaa vettä Kuivalan tekopohjavesilaitokselta Kymen Vesi Oy:lle (Kotka, Pyhtää, Kouvolan entinen Anjalankosken alue), Haminan Vedelle ja :lle. Yhtiön liittyjät ovat samalla yhtiön osakkaita, joiden vesivaraus Kuivalan tekopohjavesilaitoksen ja runkovesijohdon kapasiteetista on sama kuin omistusosuus yhtiöstä (Taulukko 3-1). Jokaisen osakkaan käytössä oleva todellinen vesiosuus riippuu vedenhankintajärjestelmän todellisesta kapasiteetista, jonka yhtiön hallitus päättää järjestelmän käyttötietojen perusteella. Kuivalan tekopohjavesilaitoksen maksimikapasiteetti on m 3 vuorokaudessa ja vedenhankinnan luparaja on m 3 vuorokaudessa. Taulukko 3-1. :n osakaskuntien vesivaraukset. Osakejako Luparaja Vesivaraus m 3 /d m 3 /d Kotka 70 % Kouvola 9 % Hamina 21 % Yhteensä 100 % Kouvolan vedenhankinnasta vastaa. Suurin osa Kouvolan talousvedestä hankitaan Kouvolan kolmesta päävesilähteestä, joita ovat Haukkajärven tekopohjavesilaitos (maksimikapasiteetti m 3 vuorokaudessa ja vedenhankinnan luparaja m 3 vuorokaudessa), Pilkanmaan pintavesilaitos (maksimikapasiteetti m 3 vuorokaudessa) ja Okanniemen pohjavedenottamo (maksimikapasiteetti 900 m 3 vuorokaudessa ja vedenhankinnan luparaja m 3 vuorokaudessa) Väestöennusteet Tilastokeskuksen väestötilastojen tietojen (2013) mukaan Kymenlaakson asukasmäärä kokonaisuudessaan on laskenut lievästi viime vuosina. Saman suuntauksen ennustetaan jatkuvan myös tulevaisuudessa. Kotkan ja Pyhtään asukasmäärät ovat kasvaneet hiukan, mutta Kouvolan ja Haminan asukasmäärät ovat laskeneet lievästi. Entisen Anjalankosken alueen osuus koko Kouvolan asukasmäärästä on noin asukasta. Taulukossa (Taulukko 3-2) ja kuvassa (Kuva 3-1) on esitetty Tilastokeskuksen kuntakohtaiset väestöennusteet vuoteen 2040 asti (Tilastokeskus 2013). Kotkan ja Pyhtään asukasmäärien ennustetaan hiukan nousevan, mutta Kouvolan ja Haminan asukasmäärien ennustetaan laskevan.

32 Taulukko 3-2. Tilastokeskuksen väestöennuste ( YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 14 Kotka Kouvola Hamina Pyhtää Yhteensä Kuva 3-1. Tilastokeskuksen väestöennuste Taulukossa (3-3) on esitetty vertailuna Kymenlaakson maakunnallisen vesihuollon kehittämissuunnitelman perustana käytetty kuntakohtainen väestöennuste vuoteen 2030 asti. Kehittämissuunnitelman ennusteessa Kouvolan asukasmäärän ennustetaan laskevan hitaammin kuin Tilastokeskuksen uudemmassa ennusteessa ja Kotkan ja Haminan osalta asukasmäärän ennustetaan pysyvän nykytasolla. Taulukko 3-3. Kymenlaakson maakunnallisessa vesihuollon kehittämissuunnitelmassa käytetty väestöennuste Kotka Kouvola Hamina Pyhtää Yhteensä Tässä YVAssa esitetyt vedentarve-ennusteet perustuvat Tilastokeskuksen (2013) väestöennusteisiin (Taulukko 3-2) Vedenkulutusennusteet Etelä-Kymenlaakso :n veden myynti osakaskunnille on pysynyt suhteellisen vakaana. Vuosina veden myynti on ollut noin 7,84 8,33 miljoonaa m 3 vuodessa (keskimäärin noin m 3 vuorokaudessa). Kymenlaakson Vesi Oy:n toimittaman veden lisäksi vettä otetaan pieniä määriä Kymen Vesi Oy:n omista ottamoista Sippolan ja Kaipiaisten taajamissa entisen Anjalankosken alueella sekä Haminan Veden ottamoista Haminan tarpeisiin. Näiden ottamoiden osuus on alle 5 % veden kokonaistarpeesta. Sippolassa ja Kaipiaisissa on erilliset verkostot, jotka eivät ole yhteydessä Kymen Vesi Oy:n muuhun vedenjakelujärjestelmään. :n osalta vedenkulutuksen arvioidaan myös tulevaisuudessa pysyvän suurin piirtein nykyisellä tasolla, koska liittyjämäärissä ja teollisuuden vedenkulutuksessa ei oleteta tapahtuvan oleellisia muutoksia suunnittelujaksolla.

33 15 Taulukossa (3-4) on esitetty Tilastokeskuksen väestöennusteeseen perustuva vedenkulutusennuste :n toiminta-alueelle (Etelä- Kymenlaakso). Anjalankosken osalta ei ollut käytettävissä erillistä väestöennustetta, joten Anjalankosken väestön arvioidaan vähenevän samassa suhteessa kuin koko Kouvolan väestömäärän. Väestön vähenemisen myötä Anjalankosken liittymisasteen oletetaan kehittyvän nykyisestä 93 %:sta 96 %:iin vuoteen 2040 mennessä. Muiden kuntien liittymisasteen oletetaan pysyvän vuoden 2013 tasolla (Kotka 97,5 %, Hamina noin 87 % ja Pyhtää noin 76 %). Ennuste sisältää verkostoon pumpatun veden, jossa on mukana laskutettu vesi ja laskuttamaton vesi. Ennusteessa on oletettu, että veden ominaiskulutukset pysyvät vuoden 2013 tasolla (sisältäen asutuksen ja teollisuuden vedenkulutuksen, vesiosuuskunnat sekä laskuttamattoman veden). Anjalankosken ja Haminan vedenkulutuksen ennustetaan vähenevän nykyisestä, koska väestöennuste on laskeva. Kotkan vedenkulutuksen ennustetaan hiukan kasvavan ennustetun väestönkasvun myötä ja Pyhtään kulutuksen ennustetaan pysyvän nykytasolla. Oheista ennustetta käytetään lähtökohtana tässä YVAssa. Taulukko 3-4. Tilastokekuksen väestöennusteeseen perustuva vedenkulutusennuste Etelä-Kymenlaaksolle vuoteen 2030 ja Vedenkulutus 2013 Kotka Kouvola (Anjalankoski) Hamina Pyhtää Yhteensä m 3 /vuosi m 3 /d Vedenkulutusennuste 2030 Kotka Kouvola (Anjalankoski) Hamina Pyhtää Yhteensä m 3 /vuosi m 3 /d Vedenkulutusennuste 2040 Kotka Kouvola (Anjalankoski) Hamina Pyhtää Yhteensä m 3 /vuosi m 3 /d Taulukossa (3-5) on esitetty vertailuna Kymenlaakson maakunnallisessa vesihuollon kehittämissuunnitelmassa käytetyt vedenkulutusennusteet :n toiminta-alueelle (Etelä-Kymenlaakso). Ennuste sisältää kaupunkien verkostoon pumpatun veden, jossa on mukana laskutettu vesi ja laskuttamaton vesi. Arvioitu vedentarve koko Etelä-Kymenlaakson osalta on noin 10 % suurempi kuin ylläesitetyssä uusimpaan väestöennusteeseen perustuvassa ennusteessa.

34 16 Taulukko 3-5. Kymenlaakson maakunnallisessa vesihuollon kehittämissuunnitelmassa käytetyt vedenkulutusennusteet Etelä-Kymenlaaksolle vuodelle Etelä-Kymenlaakso Kotka Kouvola (Anjalankoski) Hamina Pyhtää Yhteensä m 3 /vuosi m 3 /d Pohjois-Kymenlaakso :n myynti (laskutettu vesi) on vuosina ollut noin 3,76 3,95 miljoonaa m 3 vuodessa (keskimäärin noin m 3 vuorokaudessa). Verkostoon pumpattu vesimäärä on vastaavalla jaksolla ollut yhteensä noin 4,4 4,8 miljoonaa m 3 vuodessa (keskimäärin noin m 3 vuorokaudessa), sisältäen kaikki Kouvolan ottamot. Kouvolan vedenkulutuksen on arvioitu tulevaisuudessa olevan samaa suuruusluokkaa kuin viime vuosina. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Kouvolan asukasmäärä vähenee noin 8 % vuodesta 2012 vuoteen Anjalankosken osalta ei ole käytössä ennustetta. Nykyinen liittymisaste vesijohtoverkostoihin on noin 92 % asukkaista (sisältää myös vesiosuuskunnat). Oheisessa vedenkulutusennusteessa on oletettu, että vesijohtoverkkoon liittyneiden asukkaiden määrä pysyy nykytasolla, vaikka asukasmäärä kokonaisuudessaan vähenee. Asukkaiden vähenemisen on oletettu tapahtuvan pääsääntöisesti hajaasutusalueella. Vesiosuuskuntien laajenemisen kautta vettä toimitetaan laajemmalle alueelle kuin oma toiminta-alue, tämä lisää jakelun piirissä olevien määrää. Teollisuuden käyttämä vesimäärä on myös kasvussa. Taulukossa (Taulukko 3-6) on esitetty Tilastokeskuksen väestöennusteeseen perustuva vedenkulutusennuste :n toiminta-alueelle. Ennuste sisältää verkostoon pumpatun veden, jossa on mukana laskutettu vesi ja laskuttamaton vesi. Ennusteessa on oletettu, että verkoston liittyjämäärä ja veden ominaiskulutus pysyvät nykytasolla. Oheista ennustetta käytetään lähtökohtana tässä YVAssa. Ennuste sisältää verkostoon pumpatun veden, jossa on mukana laskutettu vesi ja laskuttamaton vesi. Ennusteessa on oletettu, että veden ominaiskulutus pysyy vuoden 2013 tasolla (sisältäen asutuksen ja teollisuuden vedenkulutuksen, vesiosuuskunnat sekä laskuttamattoman veden). Kouvolan vedenkulutuksen ennustetaan vähenevän hiukan nykyisestä, koska väestöennuste on laskeva. Oheista ennustetta käytetään lähtökohtana tässä YVAssa.

35 17 Taulukko 3-6. Tilastokekuksen väestöennusteeseen perustuva vedenkulutusennuste Pohjois-Kymenlaaksolle vuoteen 2030 ja Vedenkulutus 2013 Kouvola (ilman Anjalankoskea) m 3 /vuosi m 3 /d Vedenkulutusennuste 2030 Kouvola (ilman Anjalankoskea) m 3 /vuosi m 3 /d Vedenkulutusennuste 2040 Kouvola (ilman Anjalankoskea) m 3 /vuosi m 3 /d Taulukossa (3-7) on esitetty vertailuna Kymenlaakson maakunnallisessa vesihuollon kehittämissuunnitelmassa käytetyt vedenkulutusennusteet Kouvolan Vesi Oy:n toiminta-alueelle. Ennuste sisältää verkostoon pumpatun veden, jossa on mukana laskutettu vesi ja laskuttamaton vesi. Taulukko 3-7. Kymenlaakson maakunnallisessa vesihuollon kehittämissuunnitelmassa käytetyt vedenkulutusennusteet Pohjois-Kymenlaaksolle vuodelle Pohjois-Kymenlaakso Kouvolan keskusta Kuusankoski Elimäki Jaala Valkeala Kouvola yhteensä ilman Anjalankoskea m 3 /vuosi m 3 /d Hankkeen aikataulu Selänpään pohjavedenottohankkeen toteutus on arvioitu Kymenlaakson maakunnallisessa vesihuollon kehittämissuunnitelmassa (Pöyry Environment Oy 2009) vuosille Tavoitteena on, että pohjavedenotto Selänpäästä voisi käynnistyä vuonna 2017 tai 2018.

36 3.5 Liittyminen muihin hankkeisiin YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 18 Selänpään pohjavedenottohanke ei suoranaisesti liity muihin Kymenlaakson olemassa oleviin hankkeisiin. Hanke ei myöskään ole ristiriidassa Kymenlaakson maakuntaohjelman kanssa. Kymenlaakson alueella on kuitenkin toimintoja, joihin Selänpään pohjavedenottohankkeen toteutumisella voi olla vaikutuksia. Näitä ovat Siikakosken ja Verlan voimalaitokset sekä Okanniemen vedenottamo Okanniemen pohjavesialueella Vuohijärven rannassa. omistaa Selänpäänkankaalla sijaitsevan Vuohijärven vedenottamon (kartta 1, Kuva 6-31). Vedenottamolla on voimassa Itä-Suomen vesioikeuden myöntämä lupa ottaa pohjavettä enintään 600 m 3 /d sekä rakentaa alueelle vedenottamo. Vanhat vedenottorakenteet on purettu ja Kouvolan Vesi Oy on rakentanut paikalle uuden kaivon kesällä Aluehallintovirasto hyväksyi (päätös ) :n vesilain mukaisen lupahakemuksen (hakemus jätetty ) nostaa vedenoton lupamäärää m 3 /d asti. Päätös ei ole vielä lainvoimainen, koska Kaakkois-Suomen ELYkeskus ja ovat valittaneet siitä.

37 19 4 ARVIOITAVAT VAIHTOEHDOT 4.1 Vaihtoehdot YVA-menettelyssä tarkastellaan kolmea Selänpään pohjavesivaroihin perustuvaa vedenhankinnan vaihtoehtoa (VE1, VE2 ja VE3). Vaihtoehdoissa vedenottomäärät eroavat toisistaan ja vaihtoehdossa VE3 on mukana suojaimeytys. Pohjavedenoton sijoittumista tarkastellaan Halisenromppujen ja Hunkerinromppujen osalta yhdessä ja erikseen. Esitetyt vedenottomäärät sisältävät :n Vuohijärven vedenottamon olemassa olevan pohjavedenottoluvan 600 m 3 /d. Pohjavedenoton lisäksi tarkastellaan neljää pohjavedensiirtolinjavaihtoehtoa (L1, L2, L3 ja L4). Hankkeen toteuttamatta jättämistä ja muita toimenpiteitä, joilla Kymenlaakson vedenhankinta turvataan, tarkastellaan vaihtoehdossa VE1: Pohjavedenotto m 3 /d Vaihtoehdossa 1 (VE1) tarkastellaan pohjavedenottoa seuraavasti: a) Pohjavedenotto Selänpäänkankaan Halisenromppujen alueelta b) Pohjavedenotto Selänpäänkankaan Hunkerinromppujen alueelta c) Pohjavedenotto Selänpäänkankaan Halisenromppujen (4 000 m 3 /d) ja Hunkerinromppujen alueelta (4 000 m 3 /d) Pohjavedenotto tapahtuu aikaisempien selvitysten yhteydessä alustavasti määritellyillä pohjavedenottoalueilla (Kuva 4-1).

38 20 Kuva 4-1 Selänpäänkangas, Halisen ja Hunkerinromput sekä alustavien rakenteiden sijoittuminen alueelle. 4.3 VE2: Pohjavedenotto m 3 /d Pohjavedenotto Selänpäänkankaan Halisenromppujen (6 000 m 3 /d) ja Hunkerinromppujen (9 000 m 3 /d) alueelta. Pohjavedenotto tapahtuu aikaisempien selvitysten yhteydessä alustavasti määritellyillä pohjavedenottoalueilla (Kuva 4-1). 4.4 VE3: Pohjavedenotto m 3 /d ja suojaimeytys m 3 /d Pohjavedenotto Selänpäänkankaan Halisenromppujen ja Hunkerinromppujen alueelta sekä Vuohijärven veden imeyttäminen suojaimeytysalueiden kautta, tästä käytetään termiä suojaimeytys. Suojaimeytyksen periaate on kuvattu tarkemmin luvussa 5.2. Pohjavedenotto tapahtuu aikaisempien selvitysten yhteydessä alustavasti määritellyillä pohjavedenottoalueilla (Kuva 4-1). Vettä otetaan Halisenromppujen alueelta m 3 /d ja Hunkerinrompuista m 3 /d. Imeytysmäärät ovat vastaavasti m 3 /d ja m 3 /d. Suojaimeytysalueet on määritelty YVAmenettelyn aikana alustavasti, mutta riittävällä tarkkuudella siten, että niiden ympäristövaikutukset voidaan arvioida. Suojaimeytysalueet tarkentuvat teknisen suunnittelun edetessä.

39 4.5 Siirtolinjavaihtoehdot L1 L2 L3 L4 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 21 Selänpäästä rakennetaan pohjaveden siirtolinja vaihtoehtoisesti joko Kuivalan tekopohjavesilaitokselle (linjat L1 ja L2) tai Pilkanmaan pintavesilaitokselle (L3 ja L4). Vaihtoehdoissa L1 ja L2 siirtoyhteys jatkuu Kuivalasta Haukkajärven tekopohjavesilaitokselle ja sieltä mahdollisesti edelleen osin jo olemassa olevan verkoston kautta Pilkanmaan laitokselle. Vastaavasti vaihtoehdoissa L3 ja L4 siirtolinjat jatkuvat Pilkanmaalta Haukkajärven kautta Kuivalaan. Siirtolinjavaihtoehdot on muodostettu aikaisempien suunnitelmien pohjalta (maakunnallinen vesihuollon kehittämissuunnitelma 2009, jossa esitetyt linjausvaihtoehdot perustuivat vuonna 2000 tehtyyn Selänpään vesihankkeen yleissuunnitelmaan). Alustavat siirtolinjavaihtoehdot on esitetty kartalla (Kuva 4-2). Niiden laatimisessa on pyritty noudattamaan olemassa olevia infrakäytäviä, kuten teitä, rautatietä sekä olemassa olevia putkilinjauksia. Vaihtoehdon valintaan vaikuttavat paitsi aiheutuvat ympäristövaikutukset, myös kustannukset sekä tekninen toimivuus toimintavarmuuden parantamisen näkökulmasta, mikä selviää jatkosuunnittelun aikana. Kaikkiin vaihtoehtoihin sisältyy siirtoyhteys Kuivalan ja Haukkajärven välillä (noin neljä kilometriä). Sillä varmistetaan erityistilanteissa mahdollisuus johtaa vettä :n ja :n päävedenottamoiden välillä. Linjaus Selänpäästä Kuivalan tekopohjavesilaitokselle seuraa osan matkaa Kansikkaantietä ja loppupäässä se kulkee pienen matkaa Tarhajärven pohjassa. Linjauksen pituus on noin 23 kilometriä. Kuivalasta linja jatkuu Haukkajärven tekopohjavesilaitoksen kautta Pilkanmaan pintavesilaitokselle. Linjaus Selänpäästä Kuivalan tekopohjavesilaitokselle noudattelee maantietä 368. Putkiyhteys alittaa Haukkajärven Puhjonsalmen kohdalla. Linjauksen pituus on noin 28 kilometriä. Kuivalasta linja jatkuu Haukkajärven tekopohjavesilaitoksen kautta Pilkanmaan pintavesilaitokselle. Linjaus Selänpäästä Pilkanmaan pintavesilaitokselle noudattelee alkuosalla rautatien linjausta. Ennen Pilkanmaata putki alittaa Kymijoen. Linjauksen pituus on noin 23 kilometriä. Vesijohtolinja jatkuu Haukkajärven tekopohjavesilaitoksen kautta Kuivalan tekopohjavesilaitokselle. Okanniemen putkilinjausta noudatteleva linjaus Pilkanmaan pintavesilaitokselle. Ennen Pilkanmaata putki alittaa Kymijoen. Linjauksen pituus on noin 22 kilometriä. Vesijohtolinja jatkuu Haukkajärven tekopohjavesilaitoksen kautta Kuivalan tekopohjavesilaitokselle.

40 22 Kuva 4-2. Pohjaveden siirtolinjavaihtoehdot L1-L4 Selänpäästä olemassa oleville laitoksille sekä siirtolinja Kuivalan ja Pilkanmaan vesilaitosten välillä.

41 4.6 VE0+: Hankkeen toteuttamatta jättäminen YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS vaihtoehdossa tarkastellaan tilannetta, jossa Selänpään vedenottohanketta ei toteuteta Vedenhankinnan nykytilanne :n vedenhankintajärjestelmä :n vedenhankintajärjestelmä käsittää vedenoton Valkealan reittiin kuuluvasta Haukkajärvestä, tekopohjaveden muodostamisen ja käsittelyn Utin pohjavesialueella Kuivalassa sekä talousveden siirron osakaskuntien jakelujärjestelmiin. Osakaskuntien vesilaitokset vastaavat vedenjakelusta asiakkailleen. Kuivalan tekopohjavesilaitos ja veden siirtojärjestelmä otettiin käyttöön vuonna Sen jälkeen laitosta on laajennettu ja käsittelyä tehostettu. Käsittelyn tehostamiseen sisältyy mm. kalkin syöttö (1994), jälkialkaloinnin tehostaminen (CO 2 syöttö) (1999), fluorinpoistolaitoksen (kalvosuodatus/käänteisosmoosi) rakentaminen (2003), esikäsittelylaitoksen rakentaminen (2006) ja kalvosuodatuslaitoksen (käänteisosmoosi) laajennus (2007). Kuivalan tekopohjavesilaitoksen lisäksi Utin pohjavesialueen itäosaan Haimilaan on rakennettu neljä pohjavesikaivoa, joista yksi on otettu käyttöön vuonna Vesi johdetaan Haimilasta Kuivalan tekopohjavesilaitokselle. Vesi siirretään Kuivalasta etelään 43 kilometrin pituisella, halkaisijaltaan 700 millimetrin valurautaputkella. Tavastilan säiliö on noin 45 metriä alempana kuin talousveden lähtösäiliö tekopohjavesilaitoksella jolloin veden siirto tapahtuu painovoimaisesti. Runkojohdon virtaamaa säädetään Tavastilan säiliöllä sijaitsevilla pääsäätöventtiileillä. Vesi johdetaan entisen Anjalankosken alueelle ennen Tavastilan säiliötä siirtolinjasta rakennetulla haarajohdolla, jossa on paineenkorotus. Vedensiirron varmuutta Kuivalan tekopohjavesilaitokselta Etelä-Kymenlaaksoon on parannettu rakentamalla Kouvolan Keltakankaalta Kotkan Korkeakoskelle toinen, halkaisijaltaan 500 millimetriä oleva runkolinja, jonka kokonaispituus on noin 30 kilometriä. Noin kolmasosa Kuivalan tekopohjavesilaitoksen vesimäärästä voidaan johtaa uudessa runkolinjassa Kotkan vedenjakeluverkostoon ja kaksi kolmasosaa Tavastilan säiliön kautta. :n vedenhankintajärjestelmä Kouvolan vedenhankintajärjestelmä käsittää Haukkajärven tekopohjavesilaitoksen, Pilkanmaan pintavesilaitoksen sekä useita pohjavedenottamoita eri puolilla Kouvolaa. Haukkajärven tekopohjavesilaitoksella käsittelynä on kalkkikivialkalointi ja fluoridinpoisto (kalvosuodatus/käänteisosmoosi). Kalvosuodatuksen laajennustyöt Haukkajärven laitoksella valmistuvat tammikuussa Okanniemen pohjavedenottamolla käsittelynä on alkalointi. Pilkanmaan pintavesilaitoksen käsittelyprosessi sisältää saostuksen, flokkauksen ja flotaatioselkeytyksen, pikasuodatuksen, hidassuodatuksen ja desinfioinnin. Pilkanmaalle on tehty prosessin saneeraus (2004) ja automaatiojärjestelmä on saneerattu vuonna :n mukaan vedenottopaikan valuma-

42 24 alueella on raakaveden laatuun vaikuttavia riskitekijöitä, kuten lokkiyhdyskunta vedenottopisteen yläpuolella sekä virtaamista ja valunnoista aiheutuvia raakaveden laatuvaihteluita, jotka aiheuttavat haasteita käsittelyprosessille. Haukkajärven tekopohjavesilaitokselta on siirtolinjat Kouvolaan (noin 8 kilometriä). Haukkajärveltä voidaan johtaa vettä osittain myös Kuusankoskelle kaupungin verkostojen kautta. Okanniemen pohjavedenottamolta on siirtolinjan kautta yhteydet Jaalaan, Valkealaan ja Kouvolan keskustaan. Pilkanmaan laitokselta pumpataan vettä Kuusankosken alueelle. Siirtolinjavaihtoehto L4 noudattelee Okanniemen siirtolinjaa. Lisäksi siirtolinjavaihtoehto L1 noudattelee aivan Selänpäänkankaan eteläpuolella Selänpään ja Valkealan välistä siirtolinjaa. Myös siirtolinjavaihtoehto L2 noudattelee osin Selänpään ja Valkealan välistä siirtolinjaa Multamäen pohjavesialueen pohjoispuolen ja Valkealan välisellä alueella. Lisäksi Kouvolassa on käytössä pienempiä pohjavedenottamoita, joita käytetään lähinnä paikallisesti vedenottamoiden läheisissä taajamissa.

43 Vedenhankinnan nykytilanne osakaskunnissa YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 25 Vedenhankinnan nykytilanne :n osakaskunnissa on kuvattu taulukossa (Taulukko 4-1). Taulukko 4-1. Vedenhankinnan nykytilanne Vedenhankinnan nykytilanne kunnittain Kotka Kotkan vesihuollosta vastaa Kymen Vesi Oy, joka on Kotkan kaupungin, Kouvolan kaupungin ja Pyhtään kunnan omistama osakeyhtiö. Kymen Vesi Oy ostaa veden :ltä. Vuonna 2013 ostettiin m 3 ( m 3 /d). Kouvola (Anjalankoski) Entisen Anjalankosken alueen vesihuollosta vastaa Kymen Vesi Oy, joka on Kotkan kaupungin, Kouvolan kaupungin ja Pyhtään kunnan omistama osakeyhtiö. Kymen Vesi Oy ostaa pääosan jakamastaan vedestä Kymenlaakson Vesi Oy:ltä. Kymen Vesi Oy:n omia ottamoita käytetään varavedenottamoina (Takamaa, Karjalankulma, Marinkylä). Vuonna 2013 ostettiin m 3 (2 079 m 3 /d). Sippolan ja Kaipiaisten taajamiin (erilliset verkostot) vesi otetaan Kymen Vesi Oy:n omista ottamoista. Vuonna 2013 Sippolan Hirvelän ja Meijerin vedenottamoilta pumpattiin yhteensä m 3 ja Kaipiaisten vanhalta ja uudelta vedenottamolta yhteensä m 3. Hamina Haminan vesihuollosta vastaa liikelaitos Haminan Vesi. Vesi ostetaan pääosin :ltä. Vuonna 2013 Haminan verkostoon pumpattiin yhteensä m 3 (6 538 m 3 /d), :ltä ostettiin m 3 (5 939 m 3 /d) eli noin 91 % verkostoon pumpatusta vedestä. Vettä ostetaan hiukan myös Virolahdelta (vuonna 2013: m 3 eli noin 3 %). Omien ottamoiden vettä myydään teollisuudelle (Ryljyn ottamo noin 500 m 3 /d) ja niitä käytetään lisäksi varavedenottamoina. Vuonna 2013 oman veden tuotannon osuus oli m 3 eli noin 7 %. Varavedenottamoina toimivat Uusi Summa (pumpataan jatkuvasti pieniä määriä), Neuvoton ja Husula. Pyhtää Pyhtään vesihuollosta vastaa Kymen Vesi Oy, joka on Kotkan kaupungin, Kouvolan kaupungin ja Pyhtään kunnan omistama osakeyhtiö. Kymen Vesi Oy ostaa veden :ltä. Vuonna 2013 :ltä ostettiin Pyhtäälle m 3 (540 m 3 /d). Kymen Vesi Oy:n omia ottamoita käytetään varavedenottamoina (Heinlahti, Korkiaharju). Kymen Vesi Oy:n omistuksessa oleva Kaunissaaren ottamo on käytössä kesäisin (vuonna 2013 pumpattiin m 3 ). Kouvolan vesihuollosta vastaa. Vuonna 2013 vettä toimitettiin verkostoon yhteensä m 3 ( m 3 /d). Kouvola Talousvesi otetaan Haukkajärven tekopohjavesilaitokselta ( m 3 vuonna 2013), Pilkanmaan pintavesilaitokselta ( m 3 vuonna 2013) sekä pohjavedenottamoilta (suluissa vuonna 2013 pumpatut vesimäärät): Okanniemi ( m 3 ), Viilansuo ( m 3 ), Käyrälampi ( m 3 ), Tehontie/Valio ( m 3 ), Jokelan ottamo Valkealassa ( m 3 ), Ruokosuon ottamo Elimäellä ( m 3 ), Mettälän ottamot Elimäellä ( m 3 ), Ruhmaanharjun ottamo Jaalassa ( m 3 ) ja Tuohikotin ottamo Valkealassa (6168 m 3 ). Varavedenottamoina toimivat Voikkaa, Ravirata ja Elimäen vanha ottamo. Suurin osa osakaskuntien tarvitsemasta juomavedestä Etelä-Kymenlaakson alueella tuotetaan :n Kuivalan tekopohjavesilaitoksella. Kymen Vesi Oy:n varavedenottamoilta (Takamaa, Karjalankulma, Marinkylä, Korkeaharju

44 26 ja Heinlahti) voidaan tarvittaessa syöttää vettä samaan verkostoon, johon johdetaan :ltä ostettua vettä. Lisäksi Kymen Vesi Oy:llä on käytössä Sippolan ja Kaipiaisten ottamot, joista vesi johdetaan näiden taajamien omiin erillisiin verkostoihin. Haminan vedenkulutus on ylittänyt sen varausosuuden liian alhaisen omistusosuuden takia. Omistusosuutta nostettiin 18 prosentista 21 prosenttiin osakekaupalla syyskuussa Tämän jälkeenkin ylitystä tapahtuu, mutta veden kulutus ja omistusosuus ovat nyt paremmin tasapainossa. Liikelaitos Haminan Vedellä on käytössä myös omia pohjavedenottamoita, joiden vettä myydään teollisuudelle ja joita käytetään varavedenottamoina. Pääosa Kouvolan talousvedestä hankitaan Haukkajärven tekopohjavesilaitokselta (vuonna 2013 noin 45 % Kouvolan verkostoihin pumpatusta vedestä) ja Pilkanmaan pintavesilaitokselta (vuonna 2013 noin 21 % verkostoihin pumpatusta vedestä) sekä Okanniemen, Ruokosuon, Viilansuon ja Käyrälammen pohjavedenottamoilta Vedenhankinnan varmuus 0+-vaihtoehdossa Etelä-Kymenlaakson nykyinen vedenhankintajärjestelmä on hyvin haavoittuvainen vesilähteen osalta, koska Etelä-Kymenlaakso on melkein kokonaan Kuivalan tekopohjavesilaitoksen varassa. Häiriötilanteissa, joissa Kuivalan tekopohjavesilaitosta ei voida käyttää, ei ole olemassa korvaavaa vesilähdettä, jolla voitaisiin turvata koko Etelä-Kymenlaakson vedentarve. Mikäli Kuivalan tekopohjavesilaitos ei ole käytössä, Kotkan ja Haminan nykyiset vedenhankintajärjestelmät eivät riitä turvaamaan kaupunkien vedenhankintaa. Osalla varavedenottamoista tarvitaan kunnostus- tai ylläpitotoimenpiteitä ennen käyttöönottoa. Anjalankosken alueen sekä Pyhtään vedentarve voidaan häiriötilanteissa turvata väliaikaisesti omilla varavedenottamoilla, mikäli Kuivalan tekopohjavesilaitos ei ole käytössä. Varavedenottamoilla tarvitaan kuitenkin kunnostus- tai ylläpitotoimenpiteitä ennen käyttöönottoa. Varavedenottamoiden kapasiteetit eivät riitä jatkuvaan vedenottoon. Myös Pohjois-Kymenlaakson (Kouvola) vedenhankintajärjestelmä on hyvin haavoittuvainen vesilähteiden osalta. Nykyinen vedenhankintajärjestelmä ei riitä turvaamaan Kouvolan vedentarvetta tilanteissa, joissa Haukkajärven tekopohjavesilaitos ja/tai Pilkanmaan pintavesilaitos ei ole käytössä. Vedenhankinnan varmuutta on tarkasteltu kuntakohtaisesti alla olevassa taulukossa maakunnallisen vesihuollon kehittämissuunnitelman (Pöyry Environment 2009) pohjalta.

45 27 Taulukko 4-2. Vedenhankinnan varmuus häiriötilanteissa 0+-vaihtoehdossa Vedenhankinnan varmuustaso häiriötilanteissa Kotka Arvioitu keskimääräinen vedentarve 2040: m 3 /d Kouvola (Anjalankoski) Arvioitu keskimääräinen vedentarve 2040: m 3 /d (noin m 3 /d ilman Sippolan ja Kaipiaisten taajamia, joissa erilliset verkostot) :n Kuivalan tekopohjavesilaitoksen maksimikapasiteetti nykyisillä järjestelyillä on arviolta noin m 3 /d. Kotkan osuus kokonaisotosta on 70 %. Häiriötilanteessa, jossa pintavettä ei voida käyttää, on luonnon pohjavettä (Utti) käytettävissä noin m 3 /d (jaettava osakaskuntien kesken). :n Kuivalan tekopohjavesilaitos on ainoa vesilähde Kotkan verkostoon. Muuta Kotkan vedentarvetta tyydyttävää vesilähdettä ei ole, jos Kuivalan laitos tai runkovesijohdot ovat pois käytöstä. Rakennettu uusi runkolinja Kouvolan Keltakankaalta Kotkan Korkeakoskelle (noin 30 km) parantaa vedensiirron varmuutta Kuivalasta aikaisempaan tilanteeseen verrattuna. Rinnakkaisvesijohto ei kuitenkaan auta tilanteessa, jossa päävedenottamo on pois käytöstä tai jos DN 700 vesijohto on poikki välillä Kuivala Keltakangas. Tavastilan säiliössä on putkirikon varalta häiriötilavuutta m 3, mikä riittää Kotkaan noin kahden vuorokauden ajaksi normaalikulutuksella. Johtopäätös: Nykyinen vedenhankintajärjestelmä ei riitä turvaamaan Kotkan vedentarvetta tilanteissa, joissa Kuivalan tekopohjavesilaitos ei ole käytössä. :n Kuivalan tekopohjavesilaitoksen maksimikapasiteetti nykyisillä järjestelyillä on arviolta noin m 3 /d, josta Kouvolan osuus on 9 %. Häiriötilanteessa, jossa pintavettä ei voida käyttää, on luonnon pohjavettä (Utti) käytettävissä noin m 3 /d (jaettava osakaskuntien kesken). Entisen Anjalankosken alueen veden tarve voidaan pääosin turvata Takamaan, Karjalankulman ja Marinkylän varavedenottamoilla. Johtopäätös: Entisen Anjalankosken alueen vedentarve voidaan väliaikaisessa häiriötilanteessa pääosin turvata omilla varavedenottamoilla tilanteissa, joissa Kuivalan tekopohjavesilaitos ei ole käytössä. Varavedenottamoilla saatetaan tarvita kunnostustoimenpiteitä ennen käyttöönottoa. Hamina Arvioitu keskimääräinen vedentarve 2040: m 3 /d Pyhtää Arvioitu keskimääräinen vedentarve 2040: 580 m 3 /d :n Kuivalan tekopohjavesilaitoksen maksimikapasiteetti nykyisillä järjestelyillä on arviolta noin m 3 /d, josta Haminan osuus on 21 %. Häiriötilanteessa, jossa pintavettä ei voida käyttää, on luonnon pohjavettä (Utti) käytettävissä noin m 3 /d (jaettava osakaskuntien kesken). Vettä voidaan ostaa pieniä määriä Virolahdelta. Haminan omia ottamoita voidaan käyttää varavedenottamoina: Ryljy, Uusi Summa, Neuvoton ja Husula. Häiriötilanteissa omista ottamoista on saatavissa lähes m 3 /d eli vajaat 60 % normaalikulutuksesta, jos vettä ei saada :n ottamoilta. Johtopäätös: Nykyiset varavedenottamot ja Virolahdelta saatava vesimäärä eivät riitä kattamaan Haminan koko vedentarvetta häiriötilanteissa. :n Kuivalan tekopohjavesilaitoksen maksimikapasiteetti nykyisillä järjestelyillä on arviolta noin m 3 /d (katettava Kotkan, Haminan, entisen Anjalankosken alueen ja Pyhtään vedentarve). Häiriötilanteessa, jossa pintavettä ei voida käyttää, on luonnon pohjavettä (Utti) käytettävissä noin m 3 /d (jaettava osakaskuntien kesken). Pyhtäällä on varavedenottamot kirkonkylässä ja Siltakylässä (Korkiaharju, Heinlahti). Niitä voidaan käyttää häiriötilanteissa, jos vettä ei saada Kuivalan tekopohjavesilaitokselta. Johtopäätös: Pyhtään vedentarve voidaan pääosin turvata omilla varavedenottamoilla väliaikaisissa häiriötilanteissa, joissa Kuivalan tekopohjavesilaitos ei ole käytössä.

46 28 Kouvola Arvioitu keskimääräinen vedentarve 2040: m 3 /d Haukkajärven tekopohjavedenottamo (maksimikapasiteetti on m 3 /d) on Kouvolan päävesilähde. Jos sitä ei voida käyttää, niin Kouvolan keskustan verkostoon voidaan johtaa vettä Viilansuon, Käyrälammen ja Tehontien pohjavedenottamoilta vähäisiä määriä laatukysymysten puitteissa (näistä pumpattiin vuonna 2013 yhteensä keskimäärin m 3 /d). Pohjavedenottamoilta saatava vesimäärä ei riitä kattamaan Kouvolan keskustan koko vedentarvetta. Kuusankosken alue on pääosin Pilkanmaan pintavedenottamon varassa, koska pohjavedenottamot on poistettu käytöstä niiden likaantumisen vuoksi. Kuusankosken alueen osalta tilanne on kriittinen, jos päävesijohdossa sattuu vaurio tai jos Pilkanmaan pintavedenottamoa ei voida käyttää. Elimäen kirkonkylän tarpeeseen saadaan riittävästi vettä Mettälän ottamosta. Jos Mettälän ottamoa ei voida käyttää, lisävettä voidaan tarvittaessa toimittaa Korian verkosta ja Elimäen kirkonkylän varavedenottamosta. Jos Ruokosuon ottamoa ei voida käyttää, Korian verkostoon voidaan syöttää vettä Raviradan varavedenottamolta. Korian taajamaan voidaan johtaa vettä myös Kouvolan keskustasta. Jaalan kirkonkylän vesihuollon toimintavarmuus perustuu siihen, että käytössä on kaksi erillistä vesilähdettä (Ruhmaanharju ja Okanniemen pohjavedenottamo Valkealassa). Ruhmaanharjun ottamolla on korkea fluoridi- ja kloridipitoisuus. Okanniemestä pumpataan Jaalaan fluoridipitoisuuden alentamiseksi tarpeellinen laimennusvesi. Okanniemen ottamolla rauta-, mangaani- ja fluoridipitoisuus ovat kohonneet. Valkealaan saadaan vettä Okanniemen ja Jokelan pohjavedenottamolta. Vekaranjärven varuskunnalla ei ole varajärjestelmää poikkeustilanteita varten. Kunnostettu Vuohijärven ottamo turvaa jatkossa paikallisten vesiosuuskuntien sekä Valkealan, Kouvolan, Jaalan ja Kuusankosken alueiden vedensaantia. Johtopäätös: Nykyinen vedenhankintajärjestelmä ei riitä turvaamaan Kouvolan vedentarvetta tilanteissa, joissa Haukkajärven tekopohjavesilaitos ja/tai Pilkanmaan pintavesilaitos ei ole käytössä. Mahdollisia toimenpiteitä vedenhankinnan varmuuden parantamiseksi Kevyet toimenpiteet vedenhankinnan varmuuden parantamiseksi ovat usein paikallisia eivätkä riitä turvaamaan laajemman alueen vedenhankintaa. Paikallisesti voidaan ottaa käyttöön vesihuoltolaitosten omia varavedenottamoita, mahdollisesti rakentaa joitakin uusia vedenottamoita sekä rakentaa paikallisia yhdysjohtoja ja vedenkäsittelylaitoksia. Joidenkin olemassa olevien pohjavedenottamoiden antoisuutta voidaan lisätä tuottamalla tekopohjavettä. on selvittänyt nykyisin Kymen Vesi Oy:n omistuksessa olevien (lähinnä entisen Anjalankosken alueella) pohjavesikaivojen ottamista käyttöön poikkeusolojen varavesilähteenä :lle. Alla on esitetty mahdollisia kuntakohtaisia toimenpiteitä vedenhankinnan varmuuden parantamiseksi Kymenlaakson maakunnallisen vesihuollon kehittämissuunnitelman pohjalta (Pöyry Environment 2009). Kotka (Kymen Vesi Oy) :n Kuivalan tekopohjavesilaitoksen kapasiteetin nostaminen: Kuivalan tekopohjavesilaitoksen maksimikapasiteetti nykyisillä järjestelyillä on arviolta noin m 3 vuorokaudessa (luparaja m 3 vuorokaudessa) ja Kotkan osuus siitä 70 %. Laitoksen nykyinen käyttö on noin m 3 vuorokaudessa (vettä myyty Kymen Vesi Oy:lle ja Haminan Vedelle vuonna 2013). Kuivalan tekopohjavesilaitoksen kapasiteetin nostaminen vesimäärään m 3 vuorokaudessa vaatii käänteisosmoosin laajentamista ja

47 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 29 vesistöpumppausten pumppauskapasiteetin nostamista (v3). Jos kapasiteettia nostetaan tätä enemmän, tarvitaan lisäksi muita investointeja (mahdollisesti lisää imeytysaltaita, tai altaiden laajennusta sekä muutoksia jälkikäsittelyn kemikaloinnissa). Kapasiteetin nosto ei auta häiriötilanteisiin, joissa pintavettä ei voida käyttää tekopohjaveden muodostamiseen. Häiriötilanteessa, jossa pintavettä ei voida käyttää, on luonnon pohjavettä (Utti) käytettävissä noin m 3 /d (on jaettava osakaskuntien kesken). Utin/Haimilan pohjavesivarojen hyödyntäminen nykyistä enemmän tai tekopohjaveden muodostaminen: Utin pohjavesialue ( ) sijaitsee Etelä- Valkealassa ja on osa I Salpausselkää. Alueen kokonaispinta-ala on 22,7 km 2 ja muodostuvan pohjaveden määräksi on arvioitu m 3 /d (OIVA, pohjavesialuekortti). Pohjavesiesiintymä jakautuu useaan erilliseen osa-alueeseen eikä koko muodostuvaksi arvioitu pohjavesimäärä ole hyödynnettävissä. :n pohjavedenottamo on Haimilan alueella, joka on osa Utin pohjavesialuetta. Haimilan kaivoalue sijaitsee noin neljä kilometriä itään Kuivalan tekopohjavesilaitoksen kaivoalueesta. Alueiden välillä ei ole hydraulista yhteyttä. Kymenlaakson maakunnallisessa vesihuollon kehittämissuunnitemassa (2009) ehdotettiin, että kolme rakennettua pohjavesikaivoa otetaan käyttöön ja niihin asennetaan tarvittavat pumput ja laitteet (yksi kaivo on käytössä ja varaus on yhteensä neljälle kaivolle). Rakennetun Haimila-Kuivala DN400 siirtolinjan kapasiteetti on maksimissaan 150 l/s (noin 540 m 3 /h). Vuonna 2009 tehdyissä koepumppauksissa vesimäärää ei saatu lisättyä luonnon pohjaveden osalta, vaikka käytettiin useampaa kaivoa yhtä aikaa, koska kaivoista saatavan pohjaveden muodostumisalue on pääosin sama. Selvitetyt kaivot palvelevat tarvittaessa tekopohjaveden muodostamisessa. Imeytysyhteydet tutkittiin 1990-luvulla m 3 vuorokausituotolla ja alueen todettiin soveltuvan tekopohjaveden muodostamiseen. Saatavan tekopohjaveden määrä selvitetään jatkotutkimusten yhteydessä. Yhdysvesijohdon rakentaminen :n ja Kouvolan Vesi Oy:n tekopohjavesilaitosten tai runkolinjojen välille parantaisi vedenjakelun varmuutta. Yhdysvesijohdon/-johtojen rakentaminen edellyttää tarkempaa suunnittelua ja johtolinjojen mitoitustarkastelua. Johtoyhteys Loviisasta Kymen Vesi Oy:n verkostoon ei parantaisi Kotkan vedenjakelun varmuutta. Loviisan ja Pyhtään välillä on osan matkaa yhdysjohtoa (160 mm). Jotta saataisiin yhteys Kymen Vesi Oy:n verkostoon, pitäisi rakentaa noin seitsemän kilometriä uutta linjaa. Vaikka puuttuva osuus rakennettaisiin, siirtolinjan kapasiteetti ei riittäisi Kotkan tarpeisiin. Vuoden 2003 yleissuunnitelmassa päädyttiin putkikokoon 300 mm välillä Loviisa-Kotka. Vettä olisi saatu johdettua normaalitilanteessa m 3 /d ja maksimitilanteessa m 3 /d. Tällöin Loviisassa olisi kuitenkin lisäksi jouduttu turvautumaan sellaisiin vesilähteisiin, joissa on laatuongelmia. Myrskylästä olisi saatu luonnon pohjavettä m 3 /d vuodesta riippuen. Anjalankoski (Kymen Vesi Oy) Entisen Anjalankosken alueella on varavedenottamoita (Takamaa, Marinkylä, Karjalankulma), joita Kymen Vesi Oy operoi. Kymijokivarren taajamien (Myllykoski, Ummeljoki, Keltakangas, Inkeroinen, Anjala) vedentarve voidaan

48 30 osittain turvata näillä ottamoilla sellaisissa häiriötilanteissa, joissa vettä ei saada Kuivalan tekopohjavesilaitokselta. Takamaan, Karjalankulman ja Marinkylän pohjavesialueiden kemiallinen ja määrällinen tila on hyvä, eivätkä ne ole riski- tai selvitysalueita (OIVA, pohjavesialuekortti). Vuonna 2014 päivitetyn pohjavesialueen suojelusuunnitelman (Ramboll Finland Oy 2014a) mukaan Takamaan pohjavesialueella muodostuu pohjavettä noin 750 m 3 vuorokaudessa ja veden fluoridipitoisuus ylittää talousvedelle sallitun enimmäispitoisuuden. Karjalankulman varavedenottamon luparaja on m 3 vuorokaudessa. Marinkylän (Inkeroisten taajamassa) varavedenottamon vedenottolupa on 300 m 3 vuorokaudessa. Kymijokivarren taajamien lähistöllä ei ole merkittäviä käyttöönottamattomia pohjavesialueita. Kaipiaisten ja Selkäharju-Pajarin pohjavesialueilla on hyödyntämätöntä pohjavesikapasiteettia arvion mukaan noin m 3 /d (Pöyry Finland 2012). Pohjaveden käyttöönotto vaatisi uusien vedenottokaivojen rakentamista (etenkin Selkäharju-Pajari) ja pitkiä yhdysvesijohtoja Kymenlaakson Vesi Oy:n verkostoon. Tämän vuoksi näiden pohjavesialueiden hyödyntäminen ei ole realistista. Kaipiaisten taajamassa (erillinen verkosto) on käytössä kaksi pohjavedenottamoa (Kaipiaisten uusi ja vanha vedenottamo), joiden vedenottolupa on yhteensä m 3 /d. Alueella on lisäksi Raision vedenottamo, josta otetaan vettä tehtaiden jäähdytysvedeksi (Chemigate Oy:n vedenottolupa 500 m 3 /d). Sippolan taajamassa (erillinen verkosto) on käytössä kaksi pohjavedenottamoa, Sippola ja Hirvelä. Pyhtää (Kymen Vesi Oy) Kymen Vesi Oy operoi Pyhtään varavedenottamoita (Heinlahti, Korkiaharju), joita voidaan käyttää poikkeustilanteissa, jos vettä ei saada Kuivalan tekopohjavesilaitokselta. Heinlahden (vedenottolupa 300 m 3 /d) ja Korkiaharjun (vedenottolupa 400 m 3 /d) pohjavesialueiden määrällinen tila on arvioitu hyväksi ja Korkiaharjun kemiallinen tila on arvioitu hyväksi. Heinlahden pohjavesialue on selvitysaluetta. (OIVA, pohjavesialuekortti). Pohjaveden alumiini- ja fluoridipitoisuus ylittää raja-arvot, mutta tämä voidaan hyväksyä lyhytaikaisessa käytössä kriisitilanteessa. Muista pohjavesialueista taajamia lähimpänä on Munapirtin pohjavesialue, mutta sen antoisuus on pieni, joten uuden ottamon rakentaminen ei ole realistinen vaihtoehto varavedenottokapasiteetin nostamiseksi Pyhtäällä. Alueen etäisyys verkostoon on 7 kilometriä, eikä välillä ole yhdysputkea. Johtoyhteyden rakentaminen Loviisasta Kymen Vesi Oy:n verkostoon: Loviisasta voitaisiin saada vettä Pyhtäälle poikkeustilanteissa, jos yhdysjohtoa suurennetaan. Loviisan ja Pyhtään välillä on osan matkaa yhdysjohtoa (160 mm). Jotta saataisiin yhteys Kymen Vesi Oy:n verkostoon, pitäisi rakentaa noin 7 km uutta linjaa. Yhdysjohtoa pitäisi suurentaa välillä Loviisa-Kotka (DN300), mutta silloin ongelmaksi muodostuu Myrskylän pohjavedenottamon kapasiteetti.

49 Hamina (Haminan Vesi) YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 31 Haminan pohjavedenottamoista jatkuvassa käytössä on Ryljyn ottamo, jonka vettä myydään teollisuudelle, ja Uusi Summa, josta pumpataan jatkuvasti pieniä määriä. Uuden Summan ottamo on rakennettu vuonna 2011 Ruissalon vedenottamon tilalle. Neuvottoman ja Husulan pohjavedenottamot toimivat varavedenottamoina. Neuvoton voidaan ottaa tilapäiseen käyttöön häiriötilanteissa, mutta jatkuvampaan käyttöön tarvittaisiin fluoridinpoisto. Häiriötilanteissa Haminan omista ottamoista on saatavissa noin 4000 m 3 /d eli noin 60 % normaalikulutuksesta. Neuvottoman, Husulan ja Ruissalon pohjavesialueet on luokiteltu riskialueiksi, koska kloridipitoisuudet ovat paikoin korkeita. Pohjavesialueiden kemiallinen ja määrällinen tila on hyvä lukuun ottamatta Husulan pohjavesialuetta, jonka kemiallinen tila on huono (OIVA, pohjavesialuekortti). Pohjaveden alumiini- ja fluoridipitoisuudet ovat koholla Ryljyn, Uuden Summan, Neuvottoman ja Ruissalon pohjavesialueilla ja fluoridipitoisuudet Husulan pohjavesialueella (Ramboll Finland 2014b). Muut Haminan omat pohjavesialueet, joita ei ole vielä otettu käyttöön, ovat antoisuudeltaan pieniä ja sijaitsevat kaukana kulutusalueelta, joten niiden käyttöönotto ei ole realistista. Virolahden pohjavesivaroja olisi mahdollista hyödyntää Haminan tarpeisiin, mutta Virolahti-Hamina yhdysjohto on liian pieni laajempaa käyttöä (esim. Kotka) ajatellen. Haminan Vesi on käynnistänyt selvitystyön vedenoton lisäämiseksi Härmänkankaan pohjavesialueella Virolahdella (Pöyry Finland Oy 2014a). Vuonna 1998 tehtyjen Härmänkankaan pohjavesitutkimusten mukaan (Maa ja Vesi Oy, ) Härmänkankaan pohjavesi täyttää talousvedelle asetetut laatusuositukset muilta osin paitsi fluoridin osalta selvityksessä vaihtoehtoina fluoridipitoisuuden vähentämiseksi esitetään fluoridinpoistoprosessia tai laimentamista vähemmän fluoridia sisältävällä vedellä. Kouvola () Kouvolan keskustan alue: Haukkajärven tekopohjavesilaitoksen kapasiteetin nostaminen: Haukkajärven tekopohjavesilaitoksen maksimikapasiteetti nykyisillä järjestelyillä on m 3 vuorokaudessa (luparaja m 3 vuorokaudessa). Laitoksen kapasiteetin nostaminen edellyttää perusteellisia tutkimuksia, joilla varmistetaan imeytys- ja kaivoalueiden laajennusmahdollisuudet. Lisäselvitykset ovat käynnissä. Kapasiteetin nosto ei auta häiriötilanteisiin, joissa Pilkanmaan pintavettä ei voida käyttää tai Haukkajärven raakavedessä esiintyy laatupoikkeamia. Kouvolan keskustan lähellä ei ole muita pohjavesivaroja jo käyttöönotettujen ottamoiden lisäksi. Käyrälammen ja Tehontien pohjavedenottamoilta pumpattiin vuonna 2013 yhteensä keskimäärin m 3 /d. Yhdysvesijohdon rakentaminen :n ja Kouvolan Vesi Oy:n tekopohjavesilaitosten tai runkolinjojen välille parantaisi vedenjakelun varmuutta. Yhdysvesijohdon/-johtojen rakentaminen edellyttää tarkempaa suunnittelua ja johtolinjojen mitoitustarkastelua.

50 32 Entisen Valkealan alueella on runsaasti pohjavesivaroja, joita voidaan hyödyntää, esimerkiksi Selänpää. Myös nykyisten vedenottamoiden kapasiteetin nostomahdollisuutta on tarpeellista tutkia vaikutusten ja kustannusten selvittämiseksi (esimerkiksi Okanniemi). Entisen Valkealan alueella saattaa olla mahdollista lisätä pohjavedentuotantoa ainakin Okanniemen pohjavesialueella. Okanniemen pohjavedenottamolta voidaan tällä hetkellä pumpata pohjavettä/rantaimeytynyttä tekopohjavettä maksimissaan noin 900 m 3 vuorokaudessa. Kapasiteetin nosto vaatisi lisäkaivojen rakentamista, tekopohjaveden valmistamista sekä mahdollisesti kemiallista käsittelyä. Okanniemen vedenottamolla veden laatu on heikentynyt rantaimeytymisen seurauksena. Vedessä on runsaasti rautaa ja mangaania. Lisäksi fluoridipitoisuus on koholla. on hakenut Aluehallintovirastolta lupaa lisätä vedenottoa Vuohijärven pohjavedenottamolla. Aluehallintovirasto hyväksyi (päätös ) Vuohijärven pohjavedenottoluvan nostamisen nykyisestä 600 m 3 /d ja uusi luparaja on m 3 /d, lisäveden määrä on m 3 vuorokaudessa. Päätös ei ole vielä lainvoimainen, koska siitä on valitettu. jatkaa jo vuonna 2007 pääosin rakennettua siirtolinjaa Vuohijärveltä Kouvolan keskustan suuntaan Kouvolan, Valkealan ja Jaalan tarpeita silmällä pitäen, Kymenlaakson alueellisen kehittämissuunnitelman 2009 pohjalta. Entisen Jaalan alueella on käyttämättömiä pohjavesivaroja Ruhmaanharjun ja Virtasenharjun pohjavesialueilla, mutta määrät eivät ole merkittäviä ja pohjaveden laatu saattaa rajoittaa pohjaveden käyttömahdollisuuksia. Entisen Elimäen alueella ei ole merkittäviä käyttöönottamattomia pohjavesivaroja. Kuusankosken alue on pääosin Pilkanmaan pintavesilaitoksen varassa, jonka nykyinen maksimikapasiteetti on noin m 3 vuorokaudessa. Alueen pohjavedenottamot on poistettu jo aikaisemmin käytöstä pohjaveden likaantumisen vuoksi. Kuusankoskella ei ole muita merkittäviä pohjavesivaroja nykyisten käytöstä poistettujen pohjavedenottamoiden lisäksi. Voikkaan vedenottamo on kunnostettu varavedenottamoksi 2013, kohteen käyttökelpoisuutta heikentävät veden laatuun kohdistuvat riskit. Kuusankosken ja Kouvolan verkostojen välille on suunnitteilla siirtolinja (noin neljä kilometriä), jonka kautta voidaan häiriötilanteessa varmistaa vedenjakelua kumpaakin suuntaan Ehdotetut toimenpiteet 0+-vaihtoehdossa Edellä esitetyistä mahdollisista toimenpiteistä vedenhankinnan varmuuden parantamiseksi kaikki vaihtoehdot eivät ole yhtä toteuttamiskelpoisia joko kapasiteetti- tai kustannussyistä. Alla olevassa taulukossa on esitetty ne toimenpiteet, joiden katsotaan olevan realistisia toteuttaa, jos Selänpään hanke ei toteutuisi. Nämä ehdotetut toimenpiteet on otettu huomioon 0+-vaihtoehdon vaikutusten arvioinnissa kappaleessa 7.

51 Taulukko 4-3. Ehdotetut toimenpiteet 0+-vaihtoehdossa YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 33 Ehdotetut toimenpiteet vedenhankinnan varmuuden parantamiseksi 0+-vaihtoehto :n ja :n tekopohjavesilaitosten tai runkolinjojen yhdistäminen. Anjalankosken varavedenottamoita käytetään poikkeustilanteessa niiden kapasiteetin sallimissa rajoissa: Takamaan varavedenottamo (ottolupa 1200 m 3 /d, pohjavettä muodostuu arviolta noin 750 m 3 /d) Karjalankulman varavedenottamo (ottolupa 1000 m 3 /d) Marinkylän varavedenottamo (ottolupa 300 m 3 /d) Kymenlaakson Vesi Oy (Kotka, Anjalankoski, Pyhtää, Hamina) Tekopohjaveden muodostaminen Utin pohjavesialueella Haimilan kaivoalueella. Pyhtään varavedenottamoiden saneeraus ja käyttöönotto: Heinlahden varavedenottamon (Siltakylän pohjavesialue) saneeraus (300 m 3 /d) Korkiaharjun varavedenottamon (Korkiaharju A pohjavesialue) saneeraus (400 m 3 /d) Poikkeustilanteessa otetaan tilapäisesti käyttöön Haminan varavedenottamo (Neuvoton) ja lisätään tilapäisesti vedenottoa Ryljyn ja Uuden Summan vedenottamoilta (Ruissalo-B). Neuvottoman käynnistäminen vaatii veden laadun varmistamisen ennen verkostoon johtamista. Ryljyn ja Uuden Summan vedenottamoilta voidaan johtaa vettä poikkeustilanteessa verkostoon, vaikka fluoridipitoisuus kasvaa. Poikkeustilanteessa haetaan lupaa ylittää fluoridin raja-arvo tilapäisesti. Vedenoton lisääminen Härmänkankaan pohjavesialueella. Vuohijärven pohjavedenottamon käyttöönotto ja liittäminen itäiseen Okanniemen linjaan. Kouvolan Vesi Oy Kapasiteetin nostamisen tutkiminen Okanniemen vedenottamolla. :n ja :n tekopohjavesilaitosten tai runkolinjojen yhdistäminen. Rakennetaan Kuusankosken ja Kouvolan verkoston välille siirtolinja (noin 10 kilometriä), jonka kautta varmistetaan vedenjakelua kumpaankin suuntaan.

52 34 5 HANKKEEN TEKNINEN KUVAUS 5.1 Pohjavedenotto YVAssa tarkastellaan kolmea Selänpään pohjavesivaroihin perustuvaa vedenhankinnan vaihtoehtoa (VE1, VE2 ja VE3). Tekniset ratkaisut eivät näiden osalta juuri poikkea toisistaan suojaimeytysvaihtoehtoa (VE3) lukuun ottamatta. Pohjaveden otto tapahtuu siiviläputkikaivoista, jotka ovat halkaisijaltaan 0,4 tai 0,5 metriä ja syvyydeltään tyypillisesti metriä. Maanpinnalla näkyvä osa on useimmiten niin sanottu venttiilikaivo, jolloin kaivon yläosa voidaan maisemoida maanpinnan tasoon (Kuva 5-1). Vaihtoehtoisesti kaivon päälle voidaan tehdä pienikokoinen suojarakenne. Kaivorakenteet tullaan aitaamaan. Kuva 5-1 Kaksi vierekkäin olevaa siiviläputkikaivoa. (Kuva: Jukka Ikäheimo) Vaihtoehdossa VE1 tarvitaan alustavasti arvioiden 2 3 siiviläputkikaivoa m 3 vuorokaudessa toteutettavaan vedenottoon. VE2 mukainen m 3 vuorokautinen vedenotto edellyttää vastaavasti 4 6 kaivon rakentamista. Toteutuksesta riippuen voidaan rakentaa 1 3 varakaivoa samoille paikoille. 5.2 Suojaimeytys Suojaimeytysvaihtoehdossa (VE3) ratkaisut ovat vedenottokaivojen osalta samat kuin muissa vaihtoehdoissa. Lukumääräisesti kaivoja tarvitaan enemmän, yhteensä noin kymmenen kappaletta. Suojaimeytys tarkoittaa Vuohijärven veden imeyttämistä muodostumaan kompensoimaan pohjaveden ottamisesta aiheutuvaa muutosta pohjavesioloissa. Toisin sanoen imeytyksellä kompensoidaan vedenpinnan laskun aiheuttamia mahdollisia haitallisia vaikutuksia kuten esimerkiksi yksityiskaivojen antoisuuden pienenemistä ja mahdollisesti myös

53 35 lähteiköistä purkautuvien vesimäärien pienentymistä. Suojaimeytysalueelle, joka tyypillisesti sijaitsee vedenottoalueen ja haittojen kohdealueen välissä, tuodaan Vuohijärvestä pintavettä maanalaisilla putkilla. Itse imeytys voidaan Vuohijärven hyvän vedenlaadun vuoksi toteuttaa todennäköisimmin kaivoimeytyksenä. Imeytyskaivo on rakenteeltaan täysin vastaava kuin vedenottokaivo Pohjavedenotto- ja suojaimeytyskaivojen rakentaminen Sekä vedenotto- että suojaimeytyskaivot ovat tyypiltään ns. siiviläputkikaivoja, joiden halkaisija on tyypillisimmillään 400 millimetriä. Kaivot rakennetaan käyttäen apuna joko 600 tai 900 millimetrin työputkea. Työputki upotetaan maahan yleisimmin hiertämällä. Työputki upotetaan määräsyvyyteen tyhjentämällä samalla sen sisältä maata kahmarilla. Määräsyvyyden jälkeen asennetaan maa-aineksesta tyhjennettyyn työputkeen kaivon siivilä nousuputkineen. Kaivoputken ja työputken väli täytetään joko maaperästä poistetulla, hyvin vettä johtavalla maamateriaalilla tai maaperän rakeisuuden perusteella valitulla suodatinhiekalla tai soralla. Työputken ylösnoston jälkeen suoritetaan kaivon huuhtelupumppaus, jolla kaivon suodattimesta ja kaivon siivilää välittömästi ympäröivästä maasta poistetaan hienoaines. Huuhtelupumppausta jatketaan niin kauan kunnes hienoaineksen tulo loppuu. Lopuksi lyhyellä testipumppauksella määritetään kaivon ominaisantoisuus. Yhden kaivon teko huuhtelupumppauksineen kestää viikosta kahteen viikkoa riippuen muun muassa kaivon syvyydestä ja huuhteluun tarvittavasta ajasta. a) b) Kuva 5-2. a) Työputken, 900 mm, upotus b) Työputken tyhjennykseen käytettävä kahmari menossa työputkeen (Kuvat: Jukka Ikäheimo)

54 5.3 Huoltoyhteydet 5.4 Veden siirto YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 36 Vedenottokaivoille ja suojaimeytyskaivoille rakennetaan huoltotiet, joiden alle sijoittuvat putkilinjat ja sähköyhteydet. Huoltotiet voidaan sijoittaa olemassa olevien tieyhteyksien ja -urien kohdalle. Huoltoteiden työmaan leveys on 20 metriä ja lopullinen leveys 10 metriä. Kaikissa vaihtoehdoissa veden siirto tapahtuu kolmessa vaiheessa: 1. Pohjaveden otto kaivoilta ja siirto säiliöön 2. Pohjaveden siirto säiliöstä käsittelyyn 3. Veden siirto Kuivalan, Haukkajärven ja Pilkanmaan välillä Lisäksi vaihtoehdossa VE3 otetaan vettä Vuohijärvestä ja se siirretään siirtolinjoja pitkin suojaimeytysalueille. Vesi otetaan Vuohijärvestä vesistöön upotettavan siivilän kautta ja johdetaan rantapumppaamolle vesistön pohjaan upotettavan putken avulla. Rantapumppaamolla on keräysallas siirtoputkeen kertyvälle lietteelle. Keräysallas tyhjennetään säännöllisesti loka-autolla. Rantapumppaamosta vesi pumpataan suojaimeytysalueille. Pohjavesikaivoilta vesi pumpataan mittauksien kautta Selänpäässä olevaan säiliöön, josta vesi johdetaan edelleen siirtolinjaa pitkin käsiteltäväksi olemassa oleville Kuivalan, Haukkajärven ja/tai Pilkanmaan vedenkäsittelylaitoksille. Lisäksi varaudutaan putkilinjoilla veden siirtoon edellä kuvattujen vedenkäsittelylaitosten välillä. Veden siirto Selänpäästä etelän tai lounaan suuntaan tapahtuu pääosin painovoimaisesti. Putkilinjojen koot riippuvat vesimääristä, jotka tarkentuvat myöhemmin. Putkilinjaukset noudattavat mahdollisimman paljon olemassa olevia infrakäytäviä, kuten teitä. Alustavat linjaukset on pyritty laatimaan niin, että ne aiheuttavat mahdollisimman vähän maamassojen siirtoja tai louhintoja. Siirtolinjalle tarvitaan venttiiliasemia sekä huolto- ja tyhjennysyhteitä. Niiden sijainnit tarkentuvat jatkosuunnittelun yhteydessä. Siirtolinjojen kanssa samaan putkikaivantoon on mahdollista rakentaa talousveden ja jätevesiviemärin putkiyhteyksiä parantamaan haja-asutusalueen vesihuoltoa. Kuivalan ja Haukkajärven tekopohjavesilaitokset yhdistetään yhdysvesijohdolla, joka mahdollistaa erityistilanteissa veden johtamisen laitokselta toiselle. Haukkajärven tekopohjavesilaitos yhdistetään Pilkanmaan pintavesilaitokseen joko kokonaan uudella yhdysvesijohdolla tai nykyisen verkoston kapasiteettia lisäävällä yhdysvesijohdolla. Siirtoyhteyden tarve tarkentuu jatkosuunnittelun yhteydessä. Järjestelmä tarvitsee Selänpään alueelle vaihtoehdosta riippuen kolmesta neljään sähköliittymää ja yhtä monta muuntajaa. Muuntamoiden koot ja tyypit määritetään jatkosuunnittelun yhteydessä, mutta vaihtoehtoina ovat vain pohjavesialueelle soveltuvat muuntamot. Sähköt johdetaan pohjavesikaivoille lähtökohtaisesti maakaapeleilla, jotka asennetaan huoltotieyhteyksien alle, kuten vesiputket ja mahdolliset tietoliikennekaapelitkin.

55 5.4.1 Siirtolinjan rakentaminen YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 37 Siirtolinjan rakentaminen tapahtuu käytännössä lyhyissä osuuksissa ja putkiosuuksia voi olla rakenteilla useita samanaikaisesti. Siirtolinjalle kaivetaan putkikaivanto, joka on keskimäärin noin kahdesta kolmeen metriä syvä ja muutaman metrin levyinen. Rakentamisen aikana kaivannon viereen tehdään tarvittaessa työmaatie. Kaivannosta poistetaan maamassat, jotka kasataan kaivannon viereen rakentamisen ajaksi. Koko siirtolinjatyömaan leveys on tällöin 20 metriä. Taajama-alueilla, jossa rakennustyömaalle ei ole tilaa, voi työmaaleveys voi olla pienempi. Kaivannosta poistetut maamassat voidaan osittain käyttää kaivannon täyttämisessä putken asentamisen jälkeen, mutta osa massoista kuljetetaan pois. Kun linja on valmistunut, putki huuhdellaan ja desinfioidaan osuuksittain puhtaalla vedellä, joka johdetaan maastoon, yleensä lähimpiin ojiin. Siirtolinja voidaan rakentaa pienten purojen ja ojien alitse. Mikäli linja kulkee isomman vesistön alitse, upotetaan linja vesistön pohjaan betonipainoilla tai kaivamalla putkikaivanto myös järven pohjaan. Kaivanto joudutaan tekemään silloin, kun vesisyvyys ei ole riittävä. Rakennustapaan vaikuttavat muun muassa vesisyvyys, vedenkorkeuden vaihtelut sekä pienvenesatamat ja ranta-alueiden käyttö. Putki on rakennettava riittävän syvälle, jotta se ei jäädy talvella. Putken rantautumiskohdat tullaan merkitsemään rannoille. Siirtolinjalle rakennetaan myös erilaisia kaivoja, kuten ilmanpoisto-, huuhtelu- ja venttiilikaivoja sekä venttiiliasemia. Venttiiliasemassa on todennäköisesti pieni maanpäällinen rakennelma, johon johtaa oma huoltotie. Maanalaisille kaivoille johtaa maastoura, joka on pidettävä avoimena. Sähköt venttiiliasemille johdetaan lähtökohtaisesti maakaapeleilla. Siirtolinjan halkaisija eli putken koko on riippuvainen siirrettävästä vesimäärästä. Valmis putkilinja vaatii käyttöoikeusalueen, joka on noin 10 metriä leveä käytävä, joka kattaa sekä linjan että huoltoyhteyden. Tämä alue pidetään puustosta vapaana käytävänä. Puolustusvoimien käyttämällä alueella linjan ylityskohdat armeijan panssariajoneuvoilla merkitään maastoon. Nämä kohdat ovat vahvistettuja siten, etteivät raskaat ajoneuvot vahingoita putkea.

56 38 6 YMPÄRISTÖN NYKYTILA, ARVIOIDUT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA KÄYTETYT ARVIOINTIMENETELMÄT 6.1 Yleistä Tässä hankkeessa ympäristövaikutuksilla tarkoitetaan suunnitellun pohjavedenoton ja sen siirtolinjan aiheuttamia välittömiä ja välillisiä, sekä tilapäisiä ja pysyviä vaikutuksia ympäristöön. Arvioinnissa on tarkasteltu sekä pohjavedenotto- ja siirtolinjavaihtoehtojen rakentamisen että käytön aikaisia vaikutuksia. YVA-lain mukaan arvioinnissa tulee tarkastella muun muassa seuraavia asiakokonaisuuksia eli vaikutusryhmiä: Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön, joita tässä hankkeessa ovat erityisesti vaikutukset, maisemaan, muinaismuistoihin, maankäyttöön ja asutukseen. Vaikutukset maaperään, luonnonvarojen hyödyntämiseen, pohjavesiin ja vesistöihin, kasvillisuuteen ja eliöihin, joita tässä hankkeessa ovat erityisesti vaikutukset Selänpään ja läheisten Natura-alueiden luontoon sekä suojelukohteisiin. Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen, joita tässä hankkeessa ovat vaikutukset pohjaveden määrään ja laatuun Selänpään alueella sekä vaikutukset asumiseen ja virkistykseen alueella. Edellä mainittujen asiakokonaisuuksien yhteisvaikutukset. Ympäristövaikutuksia selvitettäessä painotetaan merkittäviksi arvioituja ja koettuja vaikutuksia. Kansalaisten ja eri sidosryhmien tärkeiksi kokemista asioista saadaan tietoa muun muassa tiedottamis- ja kuulemismenettelyjen yhteydessä. Alustavan arvion mukaan tässä hankkeessa keskeisiä arvioitavia vaikutuksia ovat vaikutukset: Natura-alueisiin ja niiden kasvillisuuteen, erityisesti lähteikkökasvillisuuteen Selänpään alueen pohjaveteen, pohjaveden määrään ja -laatuun pintavedenoton vaikutukset Vuohijärveen vaihtoehdossa VE3 hankkeen vaikutukset koko Kymenlaakson alueella Vaikutusten arvioinneissa käytetään olemassa olevia lähtötietoja sekä YVAmenettelyn aikana tehtyjen selvitysten, maastokäyntien, tupailtojen sekä yleisötilaisuuksien tuottamia tietoja. 6.2 Tarkastelu- ja vaikutusalueiden rajaukset Tarkastelualueella tarkoitetaan eri vaikutustyypille määriteltyä aluetta, jolla kyseistä ympäristövaikutusta selvitetään ja arvioidaan. Tarkastelualueen laajuus riippuu tarkasteltavasta ympäristövaikutuksesta. Alueet on pyritty määrittelemään niin laajoiksi, ettei merkityksellisiä vaikutuksia oleteta ilmenevän alueiden ulkopuolella. Tarkastelualueet tarkentuvat arviointityön yhteydessä ja niitä laajennetaan tarpeen mukaan. Vaikutusalue on alue, jolla arviointityön ja tehtyjen selvitysten tuloksena kyseisen ympäristövaikutuksen arvioidaan ilmenevän.

57 39 Maankäytön vaikutuksien tarkastelualueena on noin 100 metrin etäisyys alueelle sijoittuvista rakenteista sekä siirtolinjoista. Maiseman ja kulttuuriympäristön osalta tarkastelualueen laajuus on suljetuissa maisematiloissa (metsät, tiiviisti rakennetut alueet) noin 30 metriä hankealueelta. Avoimissa maisematiloissa (vesistöt ja pellot) tarkastelualue kattaa avoimen maisematilan laajuisen alueen. Hankkeen sosiaalisten vaikutusten tarkastelualue kohdennetaan erityisesti Vuohijärven ja Horpun kylien sekä Käpykylän alueille. Tarkastelualue on hankealueen lähivaikutusalue, eli alue, josta on suora näkö-, kuulo- tms. yhteys vedenottoon liittyviin rakenteisiin, ja jossa hankkeen voidaan olettaa aiheuttavan arkielämässä koettavia vaikutuksia. Aluetalouteen ja elinkeinoihin kohdistuvien vaikutusten tarkastelualueena on hankealue Selänpään alueelta Kuivalan, Haukkajärven ja Pilkanmaan vesilaitoksille. Vaikutuksia arvioidaan pääosin arvioimalla hankkeen suorat ja epäsuorat työllisyysvaikutukset. Elinkeinovaikutuksia arvioidaan esimerkiksi maankäytöllisten muutosten kautta vertaamalla muutoksia nykytilanteeseen. Luontovaikutusten tarkastelualueena on Selänpään ympäristö, siirtolinjojen alueet, Vuohijärvi sekä Natura-alueet. Arvioinnissa huomioidaan sekä hankkeen suorat rakentamisesta johtuvat vaikutukset että mahdolliset pitempikestoiset toiminnan aikaiset suorat ja epäsuorat vaikutukset koko sillä alueella, johon niiden arvioidaan ulottuvan. Pohjavesivaikutuksia tarkastellaan Selänpään pohjavesialueella, sen lähialueella ja siirtolinjojen alueella. Maa- ja kallioperävaikutusten tarkastelualue kattaa sekä Selänpään että siirtolinjojen alueet. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota mm. morfologisesti tai geologisesti arvokkaisiin maaperämuodostumiin kuten mahdollisiin muinaisiin rantatörmiin, rantakivikoihin ja fossiilisiin dyyneihin. Pintavesien tarkastelualueena on Vuohijärvi, josta otetaan pintavettä suojaimetykseen, sekä muut Selänpään alueen pintavedet, kuten Kalsonlahti, Korvenpäänjoki ja Kerunkijärvi, joihin pohjavedenotolla voi olla vaikutuksia. Myös siirtolinjojen reiteille sijoittuvat pintavedet huomioidaan tarkastelussa. Liikennevaikutusten tarkastelualueena ovat Selänpään pohjavesialueen lähitiet sekä siirtolinjojen kohdille sijoittuvat vilkkaammin liikennöidyt tiet. Ilmastovaikutuksia tarkastellaan Selänpään ja siirtolinjojen alueilla. Meluvaikutusten tarkastelualueena on Selänpään pohjavesialue ja sen lähiympäristö, jonne vedenottorakenteet sijoittuvat sekä siirtolinjojen lähialueet.

58 6.3 Hankkeessa tehdyt selvitykset YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 40 Ympäristövaikutusten arvioinnin tulokset on koottu tähän ympäristövaikutusten arviointiselostukseen. Hankkeen aikana ja ympäristövaikutusten arviointia varten on tehty seuraavat selvitykset (tehdyt selvitykset kuvataan tarkemmin osa-alueittain seuraavissa kappaleissa): 6.4 Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö luontotyyppiselvitys kasvistoselvitys siirtolinjareittivaihtoehtojen luontoselvitys liito-oravaselvitys lepakkoselvitys linnustoselvitys viitasammakkoselvitys muut eläimistöselvitykset muinaismuistokartoitus Natura-arviointi näkemäalueanalyysit maisemavaikutusten arvioinnin tueksi maisemavaikutusten havainnollistaminen valokuvasovittein pohjavesiputkien kuntokartoitus sekä koordinaattien ja putkien päiden korkeuksien mittaaminen, pohjavesiputkien kunnostaminen () pohjaveden pinnankorkeuksien, lähdevirtaamien sekä veden laadun seurantaohjelma (Pöyry Finland Oy) pohjaveden pinnakorkeuden mittaukset () lähdevirtaamamittaukset (Pöyry Finland Oy, GWM-Engineering) pohjavesi-, lähdevesi- ja pintavesinäytteenotto-ohjelma, näytteenotto sekä laboratorioanalyysit (Pöyry Finland Oy,, KCL Kymen laboratorio Oy) kairaukset ja havaintoputkien asennus (Pöyry Finland Oy) yksityiskaivokartoitus (Pöyry Finland Oy, ) pohjavesipurkaumien lämpökamerakuvaukset (Pöyry Finland Oy, GridJet Oy) pohjaveden virtausmalli (Pöyry Finland Oy) Honkalanlampien syvyyden mittaaminen () Nykytila, asutus ja alueen muut toiminnot Suunnitellut pohjavedenottoalueet, Halisenromput ja Hunkerinromput, sijaitsevat Kouvolan Selänpäänkankaalla, Vuohijärven eteläpuolella. Halisenromput ja Hunkerinromput ovat laajoja metsäisiä suppa-alueita, jotka kuuluvat Selänpään-, Anttilan- ja Hevosojankankaan Natura-alueeseen. Natura-aluetta voidaan käyttää puolustusvoimien harjoitus- ja ampumatoimintaan sekä sotilaalliseen rakentamiseen. Alue soveltuu myös ulkoiluun, retkeilyyn, marjastukseen ja sienestykseen. (Maanmittauslaitos 2014, Kaakkois-Suomen ELY-keskus 2014)

59 41 Lähimmät asuinalueet ovat Selänpään kylä Halisenromppujen lounaispuolella ja Vuohijärven kylä Hunkerinromppujen koillispuolella (Kuva 6-1). Vuohijärvellä on kauppa, neuvola ja kirkko, Selänpäässä kauppa, ala-aste ja paloasema. Lähimmät laajemmat asutuskeskittymät ovat Voikkaa ja Valkealan kirkonkylä. Loma-asutus on keskittynyt Vuohijärven ranta-alueille, mutta jonkin verran loma-asuntoja on myös muualla lähiympäristössä (Kuva 6-2). (Maanmittauslaitos 2014) Kuva 6-1. Pohja- ja pintavedenottoalueiden, suojaimeytysalueiden sekä pintavesipumppaamovaihtoehtojen sijainti Selänpäässä. Selänpäänkankaan eteläosassa on Selänpään lentokenttä, jota käytetään purjelentoja moottoripurjelentotoimintaan. Kentällä on kesäaikaan myös kahvila- ja majoitustoimintaa. Savon rata Kouvolasta Iisalmeen kulkee Selänpäänkankaan pohjois-länsipuolella. Vuohijärven kylän luoteispuolella sijaitsee UPM:n Kalson kuusiviilutehdas. Muuten alueen elinkeinotoiminta painottuu maatalouteen. (Kouvolan seudun ilmailuyhdistys ry 2014, Maanmittauslaitos 2014) Vaihtoehdossa VE3 pintavesipumppaamo on suunniteltu sijoitettavaksi Vuohijärven kylän pohjois- tai luoteispuolelle. Läntisempi pumppaamo sijaitsee Savon radan kanssa samalla kannaksella. Alue rajoittuu radan ja Vuohijärven lisäksi Näkkimistöntien kevyen liikenteen väylään ja Siikakoskentiehen. Pumppaamon luoteispuolella on UPM:n tehdasalue ja ratapenkan toisella puolella käytöstä poistettu jätevesiallas, Kalsontien asuinalue, urheilukenttä ja uimaranta.

60 42 Itäinen pumppaamovaihtoehto sijaitsee Savon radan varressa Vuohijärven entisessä asemamiljöössä. Maanmittauslaitoksen maastotietokannan mukaan viereisessä Nöylösniemessä on yksi asuin- ja kaksi lomarakennusta. Pumppaamon suunniteltu sijaintipaikka on asemamiljöön ja radan välissä olevaa joutomaata. Suojaimeytysalueet (2 kpl) on alustavasti suunniteltu sijoitettaviksi pohjavedenottoalueiden pohjoispuolelle. Itäinen imeytysalue sijaitsee Vuohijärven kyläkeskuksessa asuinalueiden välisellä metsäalueella, jossa risteilee ulkoilupolkuja. Läntinen imeytysalue sijaitsee Natura-alueella, joka soveltuu virkistyskäyttöön. Ulkoilupolkuja alueella ei ole. Siirtolinjavaihtoehtojen (L1, L2, L3, L4) ja Kuivala-Pilkanmaa yhdysvesijohdon linjaukset noudattelevat pääasiassa olemassa olevia rakennettuja tie-, rata- ja johtolinjauksia. Linjausten ympäristössä oleva rakentaminen on enimmäkseen vakituista asutusta, mutta jonkin verran myös loma-asutusta (Kuva 6-2). (Maanmittauslaitos 2014)

61 43 Kuva 6-2. Asutuksen ja loma-asutuksen sijoittuminen hankealueella. Rakennusten sijaintia kuvaavien symbolien kokoa on liioiteltu kartan luettavuuden parantamiseksi.

62 Maankäytön suunnittelutilanne Maankäytön suunnittelujärjestelmä Maankäytön suunnittelulla ohjataan alueiden käyttöä ja rakentamista. Maankäytön suunnittelujärjestelmä perustuu tarkentuvaan suunnitteluun, jossa valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja yleispiirteiset kaavat (maakuntakaava ja yleiskaava) ohjaavat yksityiskohtaisten asemakaavojen suunnittelua. Ranta-alueille voidaan laatia ranta-asemakaavoja, jotka ohjaavat pääasiassa loma-asutuksen sijoittumista. Rakennuskaava on maalaiskunnissa käytössä ollut vanha kaavamuoto. Maankäyttöja rakennuslain myötä vanhat rakennuskaavat tulivat voimaan asemakaavoina Yleiskaavat ja asemakaavat laaditaan ja hyväksytään kunnissa, maakuntakaavat maakuntien liitoissa. Valtakunnalliset tavoitteet tarkentuvat ja konkretisoituvat maakuntien ja kuntien suunnitelmissa ja kaavoituspäätöksissä. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ja kaavoituksen lisäksi maankäytön suunnittelujärjestelmään kuuluvat maakuntasuunnitelmat ja -ohjelmat, seutu- ja kuntastrategiat sekä kunnan maapolitiikka ja rakennusjärjestykset. (Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999) Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Tavoitteet on otettava huomioon ja niiden toteuttamista on edistettävä maakunnan suunnittelussa, kuntien kaavoituksessa ja valtion viranomaisten toiminnassa. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet huomioidaan ensisijaisesti maakuntakaavoituksessa, jossa ne sovitetaan yhteen alueiden käyttöön liittyvien maakunnallisten ja paikallisten olosuhteiden ja tavoitteiden kanssa. Huomattava osa tavoitteista on kohdennettu koskemaan maakunnan suunnittelua tai maakuntakaavoitusta, mutta osa on kuitenkin luonteeltaan sellaisia, että ne otetaan huomioon kaikilla kaavatasoilla. (Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999) Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on ryhmitelty asiasisällön perusteella seuraaviin kokonaisuuksiin: Toimiva aluerakenne Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto Helsingin seudun erityiskysymykset Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet Tähän hankkeeseen liittyvät erityisesti seuraavat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet: Alueidenkäytöllä tuetaan aluerakenteen tasapainoista kehittämistä sekä elinkeinoelämän kilpailukyvyn ja kansainvälisen aseman vahvistamista hyödyntämällä mahdollisimman hyvin olemassa olevia rakenteita sekä

63 45 edistämällä elinympäristön laadun parantamista ja luonnon voimavarojen kestävää hyödyntämistä. Aluerakenteen ja alueidenkäytön kehittäminen perustuu ensisijaisesti alueiden omiin vahvuuksiin ja sijaintitekijöihin. Alueidenkäytön suunnittelussa on turvattava terveellisen ja hyvälaatuisen veden riittävä saanti ja se, että taajamien alueelliset vesihuoltoratkaisut voidaan toteuttaa. Lisäksi alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon jätevesihaittojen ehkäisy. Alueidenkäytöllä edistetään elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä. Ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden sekä tarpeen mukaan niiden ja muiden arvokkaiden luonnonalueiden välillä edistetään. Alueidenkäytössä edistetään vesien hyvän tilan saavuttamista ja ylläpitämistä. Alueidenkäytössä on otettava huomioon pohja- ja pintavesien suojelutarve ja käyttötarpeet. Pohjavesien pilaantumis- ja muuttamisriskejä aiheuttavat laitokset ja toiminnot on sijoitettava riittävän etäälle niistä pohjavesialueista, jotka ovat vedenhankinnan kannalta tärkeitä ja soveltuvat vedenhankintaan. (Vnp , Vnp )

64 Maakuntakaava YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 46 Pohjavedenottoalueella ja siirtolinjavaihtoehtojen alueella on voimassa Kymenlaakson maakuntakaava, maaseutu ja luonto. Ympäristöministeriö on vahvistanut kaavan (Kuva 6-3) (Kymenlaakson liitto 2010a). Siirtolinjavaihtoehdot L2, L3, ja L4 kulkevat osittain alueella, jossa on voimassa Kymenlaakson maakuntakaava, taajamat ja niiden ympäristöt. Ympäristöministeriö on vahvistanut kaavan ja (Kuva 6-4) (Kymenlaakson liitto 2010b). Siirtolinjavaihtoehtojen aluetta koskee myös Kymenlaakson maakuntakaava, kauppa ja merialue, jonka maakuntavaltuusto on hyväksynyt ja alistanut Ympäristöministeriön vahvistettavaksi (Kymenlaakson liitto 2013). Tässä vaihemaakuntakaavassa ei ole kuitenkaan osoitettu siirtolinjojen varrelle kohdistuvia merkittäviä muutoksia. Selänpäässä vaihtoehtojen VE1, VE2 ja VE3 mukaiset pohjavedenottopaikat on maakuntakaavassa osoitettu yhdyskuntateknisen huollon alueina (ET). Merkinnällä on osoitettu maakunnallisen vesihuollon kannalta tärkeät vedenotto- ja imeytysalueet. Kaavamääräyksen mukaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on otettava huomioon vesiensuojelunäkökohdat siten, ettei ET-alueen käyttöä vedenhankintaan vaaranneta. Läntinen Halisenromppujen pohjavedenottoalue Selänpäässä sijaitsee kokonaan ja itäinen Hunkerinromppujen alue osittain Selänpään-, Anttilan- ja Hevosojankankaan Natura-alueella (Kuva 6-3). Selänpäänkangas on kokonaisuudessaan merkitty maakuntakaavassa tärkeäksi pohjavesialueeksi (pv) ja eteläosa arvokkaaksi geologiseksi muodostumaksi (ge). Ge-alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa ei saa aiheuttaa kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista tai huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia ominaisuuksia luontosuhteissa. Maakuntakaavassa Selänpään kylä on osoitettu kylämerkinnällä (at) ja Vuohijärven kylä ympäristöineen taajamatoimintojen alueena (A). Selänpään lentokenttä on osoitettu puolustusvoimien alueena (EP), jonne yleisön pääsy on rajoitettu.

65 47 Kuva 6-3. Ote Kymenlaakson maakuntakaavasta, maaseutu ja luonto. Alustavasti suunnitellut siirtolinjavaihtoehdot, pohjavedenotto- ja suojaimeytysalueet sekä pintavesipumppaamot on esitetty kaavakartan päällä. Vaihtoehdossa VE3 on mukana pintavedenotto Vuohijärvestä suojaimeytystä varten. Vuohijärvi on maakuntakaavassa esitetty vedenhankinnan kannalta arvokkaana pintavesialueena (W). Merkinnällä on osoitettu pintavesialueet, jotka ovat ominaisuuksiltaan arvokkaita ja jotka voivat olla tai ovat yhdyskuntien kannalta tärkeitä. Suojaimeytysalueista itäisempi sijaitsee maakuntakaavan yhdyskuntateknisen huollon alueella (ET) ja taajamatoimintojen alueella (A). Läntinen suojaimeytysalue on osoitettu yhdyskuntateknisen huollon alueena (ET) ja Natura-alueen päällekkäismerkinnällä (nat). Vaihtoehtoisista pintavesipumppaamoista läntinen sijaitsee maakuntakaavan taajamatoimintojen alueella (A) ja itäinen pumppaamo alueella, johon ei kaavassa ole osoitettu aluevarausta. (Kymenlaakson liitto 2010a) L1-linjauksen reitille on maakuntakaavassa osoitettu puolustusvoimien alue (EP1), arvokas geologinen muodostuma (ge), maakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeitä alueita (ma), maaainesten ottoalue (EOm), tärkeitä pohjavesialueita (pv) sekä vedenhankinnan kannalta arvokas pintavesialue (W). L1-linjaus risteää maakuntakaavassa osoitettujen seututeiden 368 ja 369, pääsähkölinjan 2057 sekä valtatien 15 kanssa. (Kymenlaakson liitto 2010a) L2-linjauksen reitille on maakuntakaavassa osoitettu tärkeitä pohjavesialueita (pv), arvokas geologinen muodostuma (ge), puolustusvoimien alue (EP), maaainesten ottoalue (EOm), maa- ja metsätalousvaltainen alue (M), taajamatoimintojen alue (A), maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja (MY), kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue, rakennussuojelualue (SR), työpaikka-alue (TP), vedenhankinnan

66 48 kannalta arvokas pintavesialue (W) sekä maakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue (ma). L2-linjaus risteää maakuntakaavassa osoitettujen seututeiden 368 ja 369, pääsähkölinjan 2070, ylimaakunnallisten patikointi- ja melontareittien sekä valtatien 15 kanssa. (Kymenlaakson liitto 2010a, Kymenlaakson liitto 2010b) L3-linjaus kulkee maakuntakaavaan merkittyjen arvokkaan geologisen muodostuman (ge), tärkeän pohjavesialueen (pv), sekä valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeiden alueiden läpi (ma). Linjaus seuraa osan matkasta maakuntakaavassa osoitettua päärataa ja alittaa radan kerran. Voikkaalla L3- linjauksen reitille on maakuntakaavassa osoitettu maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M), virkistysaluetta (V) ja taajamatoimintojen aluetta (A) sekä maakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue. Muuten linjauksen alueella ei ole maakuntakaavan aluevarauksia. Linjaus risteää maakuntakaavassa osoitettujen seututeiden 365 ja 369 sekä kantatien 46 kanssa. (Kymenlaakson liitto 2010a, Kymenlaakson liitto 2010b) L4-linjaus kulkee maakuntakaavaan merkittyjen arvokkaan geologisen muodostuman (ge), tärkeän pohjavesialueen (pv) sekä valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeiden alueiden läpi (ma). Linjaus seuraa maakuntakaavan päävesijohto ja siirtoviemäri -merkintöjä. Pilkanmaan pintavesilaitoksen lähistöllä L4-linjaus kulkee maakuntakaavan taajamatoimintojen alueella (A) ja maa- ja metsätalousvaltaisella alueella, jolla on erityisiä ympäristöarvoja (MY). Muuten linjauksen alueella ei ole maakuntakaavan aluevarauksia. L4-linjaus risteää maakuntakaavassa osoitettujen pääradan, seututien 369, kantatien 46 sekä ylimaakunnallisen pyöräilyreitin kanssa. (Kymenlaakson liitto 2010a, Kymenlaakson liitto 2010b) Yhdysvesijohto Kuivalan ja Pilkanmaan välillä lähtee Kuivalan tekopohjavesilaitokselta, joka sijaitsee maakuntakaavassa merkityllä yhdyskuntateknisen huollon alueella (ET) ja tärkeällä pohjavesialueella (pv). Yhdysvesijohdon reitille on maakuntakaavassa osoitettu puolustusvoiminen alue (EP), arvokas geologinen muodostuma (ge), tärkeitä pohjavesialueita, maa- ja metsätalousvaltaisia alueita (M), virkistysalueita (V), taajamatoimintojen alueita (A) sekä kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue. Linja risteää maakuntakaavassa osoitettujen valtateiden 6 ja 15, kantatien 46 ja seututien 365 kanssa. Linja risteää lisäksi maakuntakaavan pääsähkölinjan ja pääradan kanssa. (Kymenlaakson liitto 2010a, Kymenlaakson liitto 2010b)

67 49 Kuva 6-4. Ote Kymenlaakson maakuntakaavasta, taajamat ja niiden ympäristöt. Suunnitellut siirtolinjavaihtoehdot L1, L2, L3 ja L4 sekä linja Kuivalan tekopohjavesilaitokselta Pilkanmaan pintavesilaitokselle on esitetty kaavakartan päällä Yleis- ja asemakaavat Pohjavedenotto- ja suojaimeytysalueille sekä pintavesipumppaamojen sijoituspaikkoihin ei ole laadittu yleiskaavaa. Pohjoispuolella Vuohijärven rantaalueella on voimassa Valkealan pohjoisosan rantayleiskaava, joka tuli lainvoimaiseksi Vuohijärvi on osoitettu kaavassa vesialueena. Osalla L1-linjauksen reitistä on voimassa Etelä-Valkealan rantayleiskaava, joka tuli lainvoimaiseksi (Kuva 6-5, Kuva 6-8). Linjaus kulkee Kynsilammen ja Onkilammen vierestä, joiden ympäristö on kaavassa osoitettu maa- ja metsätalousvaltaisena alueena, jolla on ympäristöarvoja ja/tai ulkoilun ohjaamistarvetta (MU). Aholanjärven ja Rapojärven välissä L1-linjaus mukailee Hyyryntietä, johon myös rantayleiskaava rajoittuu. Kipparilantien varressa linjaus kulkee ratayleiskaavan maa- ja metsätalousvaltaisella alueella (M) sekä kahdella erillispientalojen rakentamiseen varatulla alueella (A, yhteensä 3 rakennuspaikkaa). Tarhajärven pohjoisrannalla L1-linjaus kulkee rantayleiskaavan M-alueella ja etelärannalla M- ja AM-alueella. AM-alue on varattu maatilojen talouskeskuksia varten. Linjauksen eteläosa sisältyy valmisteilla olevan Kouvolan keskeisen kaupunkialueen osayleiskaavan alueeseen. L1-linjaus kulkee yleiskaavaluonnoksen ( ) maatalousalueella (MT) ja yhdyskuntateknisen huollon alueella (ET). Pienellä osalla L2-linjauksen reitistä on voimassa Etelä-Valkealan rantayleiskaava (Kuva 6-5, Kuva 6-8). Puhjon kylän kohdalla L2-linjaus kulkee rantayleiskaavan

68 50 M-alueella sekä kahdella loma-asuntoalueella (RA, yhteensä 5 rakennuspaikkaa). Haukkajärven rannassa linjaus kulkee rantayleiskaavassa saunan rakennusalaksi (sa) osoitetun osa-alueen vierestä. Järven toisella puolella Haimilan kylässä linjaus kulkee rantayleiskaavan M-, RA- ja AM-alueella. Loma-asuntoalueelle (RA) on kaavassa osoitettu yksi rakennuspaikka. Muilta osin L2-linjauksen reitillä ei ole oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Linjauksen eteläosa kulkee valmisteilla olevan Kouvolan keskeisen kaupunkialueen osayleiskaavan alueella (Kuva 6-9). L2- linjaus kulkee yleiskaavaluonnoksen ( ) pientalovaltaisella asuntoalueella (AP-1, AP-2), maatalousalueella (MT), maisemallisesti arvokkaalla peltoalueella (MA-2), palvelujen ja hallinnon alueella (P), teollisuusalueella, jolla ympäristö asettaa toiminnan laadulle erityisiä vaatimuksia (TY), maa- ja metsätalousvaltaisella alueella (M) sekä yhdyskuntateknisen huollon alueella (ET). Valkealan kirkon ja kartanon välissä L2-linjauksen reitille on osoitettu kaavaluonnoksessa päällekkäismerkintä valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Lisäksi linjaus risteää seuraavien kaavaluonnosmerkintöjen kanssa: parannettava/kehitettävä tasoliittymä, valtatie/kantatie, ohjeellinen ulkoilureitti sekä kevyen liikenteen yhteystarve. L3-linjauksen reitillä on Torasjoen ylityskohdassa voimassa Etelä-Valkealan rantayleiskaava (Kuva 6-5). L3-linjaus kulkee rantayleiskaavan M- ja MT-alueella. MT-alue on tarkoitettu maa- ja metsätalouden harjoittamiseen. Muilta osin L3- linjauksen reitillä ei ole oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Linjauksen eteläosa kulkee valmisteilla olevan Kouvolan keskeisen kaupunkialueen osayleiskaavan alueella (Kuva 6-9). L3-linjaus kulkee yleiskaavaluonnoksen ( ) lähivirkistysalueella (VL), pientalovaltaisella asuntoalueella (AP-1), vesialueella (W), satama-alueella (LS) sekä maa- ja metsätalousvaltaisella alueella, jolla on erityisiä ympäristöarvoja (MY). MY-aluetta koskee myös päällekkäismerkintä luo- 1. Lisäksi linjaus risteää seuraavien kaavaluonnosmerkintöjen kanssa: valtatie/kantatie, seututie/pääkatu, yhdystie/kokoojakatu ja kevyen liikenteen reitti. Kymijoen rantavyöhykkeellä L3-linjauksen reitille on osoitettu päällekkäismerkintä maakunnallisesti arvokas maisema-/kulttuuriympäristökokonaisuus. L4-linjauksen reitillä on Torasjoen ylityskohdassa voimassa Etelä-Valkealan rantayleiskaava (Kuva 6-5). L4-linjaus kulkee rantayleiskaavan M- ja RA-alueilla. Linjauksen ylittäville loma-asuntoalueille (RA) on kaavassa osoitettu yhteensä kolme rakennuspaikkaa. Muilta osin L4-linjauksen reitillä ei ole oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Linjauksen eteläosa kulkee valmisteilla olevan Kouvolan keskeisen kaupunkialueen osayleiskaavaluonnoksen alueella (Kuva 6-9). L4-linjaus kulkee yleiskaavaluonnoksen maatalousalueella (MT), lähivirkistysalueella (VL), satamaalueella (LS), pientalovaltaisella asuntoalueella (AP-1), vesialueella (W) sekä maaja metsätalousvaltaisella alueella, jolla on erityisiä ympäristöarvoja (MY). MYaluetta koskee myös päällekkäismerkintä luo-1. Lisäksi linjaus risteää seuraavien kaavaluonnosmerkintöjen kanssa: valtatie/kantatie ja kevyen liikenteen reitti.

69 51 Kuva 6-5. Yleis- (harmaa), asema- (punainen) ja ranta-asemakaavoitettu (sininen) alue siirtolinjavaihtoehtojen, pohjavedenotto- ja suojaimeytysalueiden sekä pintavesipumppaamojen ympäristössä. Pilkanmaan ja Kuivalan välisen yhdysvesijohdon reitillä on Tykkimäen kohdalla voimassa Saarenmäki-Tykkimäki osayleiskaava, jonka kaupunginvaltuusto hyväksyi Linja kulkee osayleiskaavan

70 52 matkailupalvelujen alueella (RM), suojaviheralueella (SV) sekä urheilu- ja virkistyspalvelujen alueella (VU). Linja risteää yleiskaavassa osoitettujen kokoojankadun, valtatien, kevyen liikenteen yhteystarpeen ja ohjeellisen ulkoilureitin kanssa. Linjaus kulkee myös kahden yleiskaavassa osoitetun erityisen arvokkaan elinympäristön (luo-1) vierestä. Luo-1-alueita koskee määräys: ympäristön tilaan vaikuttavia toimenpiteitä suoritettaessa ja alueen läheisyyteen rakennettaessa on varmistettava, ettei alueen luontoarvoja vaaranneta tai heikennetä. Käyrälammen luoteispuolella yhdysvesijohdon reitillä on voimassa Käyrälampi- Utunmäki osayleiskaava, joka tuli lainvoimaiseksi Linja kulkee yleiskaavan yleisen tien alueella (LT) ja virkistysalueella, jolla on metsätaloutta (V-1). Muilta osin linjan reitillä ei ole oikeusvaikutteista yleiskaavaa, mutta linjaus kulkee valmisteilla olevan Kouvolan keskeisen kaupunkialueen osayleiskaavan alueella. Yhdysvesijohto kulkee Kouvolan keskeisen kaupunkialueen yleiskaavaluonnoksen ( ) yhdyskuntateknisen huollon alueella (ET), pientalovaltaisella asuntoalueella (AP-1, AP-2), palvelujen ja hallinnon alueella (P), maa-ainesten ottoalueella (EO/V), maatalousalueella (MT), puolustusvoimien alueella (EP), vesialueella (W), lähivirkistysalueella (VL), satama-alueella (LS) sekä maa- ja metsätalousvaltaisella alueella, jolla on erityisiä ympäristöarvoja (Kuva 6-9). Lisäksi linjaus risteää seuraavien kaavaluonnosmerkintöjen kanssa: moottori- tai moottoriliikennetie, valtatie/kantatie, seututie/pääkatu, yhdystie/kokoojakatu, uusi ohjeellinen tie-/katulinjaus, tieliikenteen yhteystarve, päärata, kevyen liikenteen reitti, uusi kevyen liikenteen reitti, kevyen liikenteen yhteystarve, ohjeellinen ulkoilureitti, ohjeellinen vesiliikennereitti, eritasoliittymä, uusi eritasoliittymä sekä parannettava/kehitettävä eritasoliittymä. Linjauksen reitille on osoitettu yleiskaavaluonnoksessa myös päällekkäismerkinnät luo-1, luo-2, s-1 sekä maakunnallisesti arvokas maisema-/kulttuuriympäristökokonaisuus. (Kouvolan kaupunki 2014a) Asemakaavoitus Vaihtoehtojen VE1, VE2 ja VE3 mukaiset pohjavedenottoalueet sijaitsevat pääosin asemakaavoitetun alueen ulkopuolella. Osa Hunkerinromppujen pohjavedenottoalueesta sijoittuu kuitenkin Vuohijärven rakennuskaavan muutoksessa osoitetulle maatalousalueelle (M) (Kuva 6-6). Rakennuskaava on maalaiskunnissa käytössä ollut vanha kaavamuoto. Uuden maankäyttö- ja rakennuslain myötä vanhat rakennuskaavat tulivat voimaan asemakaavoina Itäinen pintavesipumppaamovaihtoehto sijaitsee asemakaavan rautatiealueella (LR) ja läntinen pintavesipumppaamovaihtoehto virkistysalueella (V). Itäinen suojaimeytysalue sijoittuu asemakaavan maatalousalueelle (M), puistoalueelle (P), teollisuus- ja varastoalueiden korttelialueelle (TTV), yhdyskuntateknistä huoltoa palvelevien rakennusten ja laitosten alueelle (ET) ja rautatiealueelle (LR). Imeytysalueella tai sen vieressä on myös useita asemakaavan asuinkortteleita (AP, AL, AO) (Kuva 6-6). Läntiselle suojaimeytysalueelle ei ole laadittu asemakaavaa.

71 53 Pintaveden siirtolinjat on mahdollista sijoittaa asemakaavan liikenne- ja katualueille. Kuva 6-6. Ote Kouvolan ajantasa-asemakaavasta Vuohijärven alueelta. Alustavasti suunnitellut pohjavedenotto- ja suojaimeytysalueet sekä pintavesipumppaamot on esitetty kartan päällä. L1-linjaus kulkee alueella, johon ei ole laadittu asemakaavaa (Kuva 6-5). L2-linjauksen reitti kulkee Valkealan kirkonkylässä asemakaavoitetun alueen reunalla. Haimilassa linjaus kulkee Niemen rantakaavan M-alueella ja Eräkallion rantakaavan ja rantakaavan muutoksen AM-alueella (Kuva 6-7). Muilta osin L2- linjaus kulkee alueella, johon ei ole laadittu asemakaavaa (Kuva 6-5). L3- ja L4-linjaus kulkevat Voikkaalla asemakaava-alueella, mutta muuten linjaukset kulkevat alueella, johon ei ole laadittu asemakaavaa (Kuva 6-5). Yhdysvesijohto Kuivalan ja Pilkanmaan välillä sijoittuu asemakaava-alueelle Käyrälammen eteläpuolella, pääradan ja Heinolantien varressa sekä Voikkaalla. Muilta osin yhdysvesijohto kulkee alueella, johon ei ole laadittu asemakaavaa (Kuva 6-5). (Kouvolan kaupunki 2014a)

72 54 Kuva 6-7. Ote Eräkallion rantakaavasta ja rantakaavan muutoksesta. Kouvolan ajantasa-asemakaavasta Vuohijärven alueelta. Alustavasti suunnitellut siirtolinjavaihtoehdot ja pohjavedenottoalueet on esitetty kartan päällä Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuudet Hankkeen vaikutukset nykyiseen ja suunniteltuun maankäyttöön on selvitetty asiantuntija-arviona. Hankealueen ja sen lähiympäristön maankäytön nykytila on selvitetty kartta- ja ilmakuvatarkasteluihin sekä paikallistuntemukseen perustuen. Arviointi on tehty vertaamalla alueen nykytilaa hankkeen mukaisiin toimintoihin ja niiden aiheuttamiin muutoksiin. Arvioinnissa on selvitetty myös hankealueen etäisyys asutukseen ja muihin tärkeisiin kohteisiin. Suunniteltu maankäyttö on selvitetty voimassa ja vireillä olevien maakunta-, yleisja asemakaavojen perusteella. Arvioinnissa on kuvattu hankkeen suhde kaavoihin sekä niiden muuttamis- ja laatimistarpeet. Vaikutukset maankäyttöön on arvioitu noin 100 metrin etäisyydellä rakenteista. Arvioinnissa on tuotu esille mahdolliset ristiriidat. Maankäyttövaikutusten arviointiin liittyy epävarmuustekijöitä johtuen lähtötietojen ja suunnittelun (pohjavedenottoalueen tekniset ratkaisut, pumppaamorakenteet, siirtolinjat) yleispiirteisyydestä. Nykytilan arvioinnissa epätarkkuutta voi aiheuttaa myös mahdolliset puutteet käytössä olleen pohjakartta-aineiston (Maanmittauslaitos 2014) ajantasaisuudessa. Suunnitelmien tarkentuessa vaikutusten arviointia voidaan täydentää ja maankäytön suunnitteluun liittyviä reunaehtoja ja tarpeita täsmentää.

73 55 Vaikutusten arvioinnista on vastannut maankäytön suunnittelija Vaikutukset nykyiseen maankäyttöön Pohjavedenottoalueet ja lähtösäiliöt (VE1, VE2, VE3) Kaikkiin vaihtoehtoihin (VE1, VE2 ja VE3) sisältyy sijainniltaan ja teknisiltä ratkaisuiltaan samanlaiset pohjavedenottoalueet. Pohjavedenottoalueille rakennetaan vedenottomäärästä riippuen enimmillään noin 10 siiviläputkikaivoa (halkaisija 0,4 tai 0,5 metriä). Vesi pumpataan pohjavesikaivoilta lähtösäiliöön, joka on alustavasti suunniteltu Näkkimistöntien tai Vuohijärventien varteen. Molemmat sijaintipaikat ovat nykyisin metsätalouskäytössä. Pohjaveden siirtolinjat lähtösäiliöille on mahdollista rakentaa pääosin olemassa olevien teiden tai tieurien varteen. Rakentamisvaiheessa pohjavesikaivojen ja lähtösäiliöiden työmaa-alueen käyttöön kohdistuu rajoitteita. Pohjavesikaivoille rakennettavat huoltotiet kääntöpaikkoineen sekä siirtolinjat lähtösäiliöille muuttavat nykyistä maankäyttöä jonkin verran. Huoltoteiden ja siirtolinjojen vuoksi metsään voidaan joutua tekemään uusia pysyvästi puuttomia käytäviä. Rakentamisessa voidaan kuitenkin pääosin hyödyntää olemassa olevia metsäteitä ja -polkuja. Vaikutukset nykyiseen maankäyttöön ovat suurimmat vaihtoehdossa VE3, jossa tarvitaan eniten pohjavesikaivoja (noin 10 kaivoa) ja samalla huoltotieverkosta tulee laajin. Rakenteiden valmistuttua maankäyttö muuttuu pohjavedenottoalueilla luonnontilaisesta enemmän rakennetuksi ympäristöksi. Kaivorakenteet aidataan turvallisuuden ja ilkivallan estämisen takia. Muutokset eivät muutoin estä liikkumista tai muuta virkistystoimintaa alueella. Välillisesti pohjavedenotto voi aiheuttaa toiminnan aikana vaikutuksia alueen yksityiskaivoihin, jos pohjaveden tasossa, virtauksissa tai ominaisuuksissa tapahtuu muutoksia. Pintavesipumppaamo- ja suojaimeytysalueet (VE3) Vaihtoehdossa VE3 otetaan vettä Vuohijärvestä ja se pumpataan siirtolinjoja pitkin suojaimeytysalueille. Vesi otetaan Vuohijärveen upotettavan siivilän kautta ja johdetaan rantapumppaamolle putken avulla. Pumppaamo sijoittuu Vuohijärven rannalle. Sen koko määräytyy jatkosuunnittelun yhteydessä. Läntinen vaihtoehto pumppaamon paikaksi on nykyisin metsä- ja joutomaata, jonka metsätaloudellinen merkitys on vähäinen muun muassa alueen pienestä koosta (noin 0,5 ha) johtuen. Läntinen vaihtoehto suoja-alueineen (noin 2500 m 2 ) muuttaa sijoituspaikan nykyistä tehdas- ja liikennealuepainotteista maankäyttöä vain vähän. Myös itäisen pumppaamopaikkavaihtoehdon vaikutukset asemarakennusten ja rautatierakenteiden hallitsemaan nykyiseen maankäyttöön ovat vähäisiä. Pintaveden siirtolinjat suojaimeytysalueille on mahdollista rakentaa pääosin olemassa olevien teiden tai tieurien varteen, jolloin vaikutukset maankäyttöön jäävät vähäisiksi. Kummassakin pumppaamovaihtoehdossa siirtolinjat alittavat pääradan. Suojaimeytysalueille rakennetaan samankaltaiset kaivorakenteet kuin pohjavedenottoalueillekin. Rakentamisvaiheessa suojaimeytysalueiden työmaa-

74 56 alueen käyttöön kohdistuu rajoitteita erityisesti itäisellä imeytysalueella, jossa siirtolinjojen ja imeytyskaivojen rakentaminen vaikeuttaa tilapäisesti Soramäen ulkoilupolkujen käyttöä. Pysyvästi nykyistä maankäyttöä muuttavat suojaimeytyskaivoille rakennettavat huoltotiet kääntöpaikkoineen. Huoltoteiden ja pintaveden siirtolinjojen vuoksi metsään joudutaan tekemään uusia pysyvästi puuttomia käytäviä. Rakentamisessa voidaan kuitenkin hyödyntää olemassa olevia metsäteitä ja ulkoilupolkuja erityisesti itäisellä imeytysalueella. Rakenteiden valmistuttua maankäyttö muuttuu suojaimeytysalueilla luonnontilaisesta enemmän rakennetuksi ympäristöksi, mutta muutokset eivät estä nykyisenlaista liikkumista tai muuta virkistystoimintaa alueella. Imeytyskaivot ja huoltotiet vaikuttavat läntisellä suojaimeytysalueella enemmän nykyiseen maankäyttöön, koska alueella ei nykyisin juuri ole metsäteitä. Huoltotiet ja imeytyskaivot estävät muiden rakenteiden sijoittamisen alueelle, mutta ne eivät estä alueen virkistyskäyttöä. Siirtolinjat ja yhdysvesijohto (L1, L2, L3, L4) Siirtolinjavaihtoehtojen ja yhdysvesijohdon linjaukset noudattelevat pääasiassa olemassa olevia rakennettuja tie-, rata- ja johtolinjauksia. Linjaukset on pyritty laatimaan niin, että ne sijoittuvat mahdollisimman paljon olemassa olevien ns. infrakäytävien varrelle. Jatkosuunnittelun aikana linjauksia pyritään vielä tarkentamaan niin, että ne aiheuttavat mahdollisimman vähän maamassojen siirtoja tai louhintoja. Linjauksen tarvitseman maa-alueen käytön aikainen käyttöoikeuden leveys on keskimäärin noin 10 metriä. Rakennusaikana tarvittava työalue on leveämpi, noin 20 metriä. Rakentamisen aikaiset vaikutukset kohdistuvat metsätalouteen, maanviljelyyn, rakentamiseen ja virkistyskäyttöön. Siirtolinjojen kanssa samaan putkikaivantoon on mahdollista rakentaa talousveden ja jätevesiviemärin putkiyhteyksiä parantamaan haja-asutusalueen vesihuoltoa. Työalueelta kaadetaan mahdolliset puut, nykyinen pintakasvillisuus vaurioituu ja aluetta ei voi käyttää viljelyyn rakentamisen aikana. Työmaaliikennettä ja putkien asennusta varten voidaan joutua leventämään putkikaivannon viereistä olemassa olevaa tietä tai rakentamaan kokonaan uusi työmaatie. Joitakin linjan rakenteita varten voidaan joutua rakentamaan pysyviä huoltoteitä. Vähäliikenteiset maantiet ja yksityistiet voidaan alittaa kaivamalla tie auki, mikä edellyttää tilapäisten ajojärjestelyiden rakentamista. Rakentamisen jälkeen tiet ennallistetaan. Rakentamisen aikainen työmaaliikenne voi rajoittaa käytettävien tieyhteyksien käyttöä esimerkiksi maanviljelyyn ja metsätalouteen. Peltolohkon läpi kulkeva siirtolinjakaivanto voi jakaa pellon pienempiin osiin ja vaikeuttaa rakentamisaikana kulkua pellonosalta toiselle. Peltoalueella putkien rakentaminen saattaa edellyttää avo- ja salaojajärjestelmiin kajoamista. Rakentamisvaiheessa avoja salaojiin voidaan tehdä tilapäisiä korjaustoimenpiteitä, ja viimeistään rakentamisen viimeistelyvaiheessa avo- ja salaojat korjataan pysyvästi. Työmaaaikainen asennustie puretaan pois rakentamisvaiheen jälkeen. Peltoalueilla tehdään tarvittavat muokkaus- ja tasoitustyöt, jotta kaivantoalue voidaan ottaa jälleen viljelykäyttöön. Käytön aikana siirtolinjan vaikutukset kohdistuvat rajoituksina rakentamiseen ja metsätalouteen. Maanviljelyyn ja virkistykseen kohdistuvat vaikutukset ovat vähäisiä. Hankkeesta vastaavan tulee hankkia omistus- tai käyttöoikeus siirtolinjan

75 57 maa-alueisiin. Yleensä kysymykseen tulee käyttöoikeuden lunastaminen, mikä voi perustua vahvistettuun asemakaavaan tai lunastuslain mukaiseen lunastuslupaan. Siirtolinjan pysyvälle käyttöoikeusalueelle (10 metriä) ei saa rakentaa rakennuksia eikä istuttaa puita tai pensaita. Käyttöoikeusalueen viereen ei kohdistu suoria rajoitteita, mutta läheisyydessä suoritettavat räjäytys- ja kaivutyöt ovat luvanvaraisia ja niissä on huomioitava siirtolinjan olemassaolo. Maanalaisissa risteämissä johto- ja putkilinjojen välinen vaaka- ja pystysuora etäisyys on oltava riittävä, jotta rakenteiden korjaus- ja kunnossapitotyöt ovat mahdollisia toisia rakenteita vahingoittamatta. Peltoalueella käyttöoikeusaluetta voidaan viljellä normaalisti, mutta sielläkin avo-ojien ja salaojajärjestelmien rakentamisessa sekä korjaus- ja kunnossapitotöissä tulee ottaa huomioon siirtolinjan olemassaolo. Siirtolinjan huollon vaikutukset maankäyttöön ovat vähäisiä. Maankäyttö muuttuu pysyvästi siirtolinjaan liittyvien maanpäällisten rakenteiden kohdalla. Tällaisia ovat venttiiliasemat ja niille mahdollisesti rakennettavat huoltotiet. L1-linjauksen pituus on noin 23 kilometriä, josta linjaus kulkee peltoalueella tai sen reunassa noin 9,5 kilometriä. Linjaus kulkee osan matkasta myös Tarhajärven pohjassa. Linjaus on sijoitettu kokonaan haja-asutusalueelle. Vaihtoehdon L1 mukainen siirtolinja rajoittaa rakentamisen sekä puu- ja pensasistutusten sijoittamista erityisesti Anttilan, Myllynkulman, Toikkalan ja Kuivalan kylämäisissä asutuskeskittymissä. Maaston muotojen vuoksi siirtolinja kulkee Kansikkaan kylässä noin 3,5 kilometriä tien reunan sijasta peltoaukealla. Toikkalan ja Kuivalan välillä linjauksen ympäristössä on noin 20 loma-asuntoa, joiden käyttöön siirtolinjan rakennusvaiheella on lieviä vaikutuksia. Kulkuyhteydet voivat muuttua hetkellisesti rakentamisen aikana ja rakentamisen aikainen liikenne sekä työkoneet aiheuttavat jonkin verran melua. Siirtolinjan vuoksi syntyy uusia pysyvästi puuttomia käytäviä Aisakallionmäen länsipuolelle (alle 0,5 km) ja Kynsilammen itäpuolelle (alle 1 km). Muuten linjaus on mahdollista rakentaa olemassa olevan tieverkon varteen tai peltoalueelle. L1-linjaus risteää valtatien ja kahden seututien kanssa. L2-linjauksen pituus on noin 28 kilometriä, josta linjaus kulkee peltoalueella tai sen reunassa noin 8 kilometriä. Linjaus on sijoitettu Valkealan taajama-alueelle ja haja-asutusalueelle. Linjaus noudattelee pääasiassa seututien 368, Puhjontien ja yksityisteiden reittiä. Linjaus kulkee osan matkasta Haukkajärven pohjassa. Muuten linjauksen ympäristö on maa- tai metsätalouskäytössä. Vaihtoehdon L2 mukainen siirtolinja rajoittaa rakentamisen sekä puu- ja pensasistutusten sijoittamista erityisesti Valkealan kirkonkylässä ja Niinistön taajama-alueella sekä kylämäisissä asutuskeskittymissä Sopanen, Keisanmäki, Multamäki, Mannari, Joutjärvi, Puhjo, Haimila ja Kuivala. Siirtolinja ohittaa Valkealan kirkonkylän länsipuolisen peltoaukean kautta. Puhjon ja Haimilan välillä linjauksen ympäristössä on loma-asuntoja, joiden käyttöön siirtolinjan rakennusvaiheella on lieviä vaikutuksia (kulkuyhteydet, äänivaikutukset). Siirtolinjan vuoksi syntyy uusia pysyvästi puuttomia käytäviä Peukkurinsuolle Anttilan kylän länsipuolelle (alle 0,5 km) ja mahdollisesti Salkokallion eteläpuolelle Haimilaan (alle 0,5 km). Muuten linjaus on mahdollista rakentaa olemassa olevan tieverkon varteen tai peltoalueelle. L2-linjaus risteää valtatien ja kahden seututien kanssa.

76 58 L3-linjauksen pituus on noin 23 kilometriä, josta linjaus kulkee peltoalueella tai sen reunassa noin 6 kilometriä. Linjaus on sijoitettu pääasiassa haja-asutusalueelle. Linjauksen ympäristö on viljely-, metsätalous tai virkistyskäytössä. Pilkanmaan vesilaitoksen vieressä linjaus kulkee Kymijoen pohjassa. Vaihtoehdon L3 mukainen siirtolinja asettaa rajoitteita rakentamiselle sekä puu- ja pensasistutuksille erityisesti Voikkaan taajama-alueella ja Selänpään kylässä. Muuten suunnitellun linjauksen varressa on vain yksittäisiä asuin- tai lomarakennuksia. Siirtolinjan vuoksi syntyy uusia pysyvästi puuttomia käytäviä Törönmäen-Honninmäen (noin 1,5 km), Korhosenmäen-Kärmesmäen (alle 1,5 km) ja Laukassuon (alle 2 km) alueelle. Muuten linjaus on mahdollista rakentaa olemassa olevan tieverkon varteen tai peltoalueelle. L3-linjaus risteää kantatien, kahden seututien ja pääradan kanssa. L4-linjauksen pituus on noin 22 kilometriä, josta linjaus kulkee peltoalueella tai sen reunassa noin 10,5 kilometriä. Linjauksen ympäristö on viljely- tai metsätalouskäytössä. Pilkanmaan vesilaitoksen vieressä linjaus kulkee Kymijoen pohjassa. Vaihtoehdon L4 mukainen siirtolinja asettaa rajoitteita rakentamiselle sekä puu- ja pensasistutuksille erityisesti Hirvelän asuinalueella Voikkaalla sekä Selänpään kylässä. Siirtolinja ohittaa Nuuttilan kyläasutuksen pohjoispuolelta olemassa olevaa vesijohtolinjaa mukaillen. Muuten suunnitellun linjauksen varressa on vain yksittäisiä asuin- tai lomarakennuksia. Siirtolinja L4 on mahdollista rakentaa Pilkanmaalta Selänpäähän asti samaan maastokäytävään olemassa olevan Okanniemen putkilinjauksen kanssa. Siirtolinjan vuoksi ei tarvitse tehdä uusia pysyvästi puuttomia käytäviä, mutta nykyinen puuttomana pidettävä alue tulee jonkin verran laajenemaan. L4-linjaus risteää kantatien, seututien ja pääradan kanssa. Kuivala-Pilkanmaa -yhdysvesijohdon pituus on noin 25 kilometriä, josta linjaus kulkee peltoalueella tai sen reunassa noin 2,5 kilometriä. Linjaus kulkee suurimmaksi osaksi valtateiden 6 ja 15 sekä kantatien 46 varressa ja on mahdollista rakentaa samaan maastokäytävään olemassa olevan vesijohtolinjauksen kanssa välillä Haukkajärvi-Tykkimäki sekä Kuninkaankylä-Huonmäki. Linjaus kulkee asutuksen lähellä Ranta-Utissa, Käyrälammen länsipuolella, Jokelan kohdalla, Sepänmäessä, Kuninkaankylässä sekä Voikkaan taajama-alueella. Linjauksen vuoksi ei tarvitse tehdä uusia pysyvästi puuttomia käytäviä. Haukkajärven eteläpuolella linjaus kulkee puolustusvoimien harjoitus- ja leirialueen läpi. Linjaus risteää kahden valtatien, yhden kantatien ja yhden seututien sekä Kymijoen ja Harjunjoen kanssa. Siirtolinjausten pituuden vuoksi joudutaan varaamaan eniten maa-aluetta vaihtoehdossa L2. Uusia pysyvästi puuttomia maastokäytäviä joudutaan tekemään linjausten L3 (noin 3,5 km), L1 (alle 1,5 km) ja L2 (alle 1 km) vuoksi. Linjaukset L1 ja L2 kulkevat useiden asuinkylien ja alueiden läpi ja aiheuttavat sen vuoksi eniten rajoitteita mm. rakentamiselle. L4-linjauksen rakentamisesta puolestaan aiheutuu suurin haitta maanviljelylle. Vaikutus peltojen käyttöön on kuitenkin tilapäinen ja kokonaisuudessaan L4-linjauksella on vähiten vaikutusta nykyiseen maankäyttöön.

77 6.4.5 Vaikutukset suunniteltuun maankäyttöön Hankkeen suhde valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 59 Arviointiselostuksessa on käsitelty niitä valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, joilla voidaan katsoa olevan merkitystä tämän hankkeen kannalta. Hankkeella pyritään parantamaan koko Kymenlaakson alueella yli asukkaan talousveden toimituksen varmuutta sekä korvaamaan pintaveden käyttöä. Luonnon pohjavesi on laadultaan tekopohjavettä parempaa ja sen käsittelytarve on vähäisempi. Selänpäästä rakennettavan siirtolinjan suunnittelussa on periaatteena hyödyntää jo olemassa olevia infrastruktuurilinjauksia, mikä tukee aluerakenteen tasapainoista kehittämistä ja luonnon voimavarojen kestävää hyödyntämistä. Kuivalan ja Haukkajärven tekopohjavesilaitokset yhdistetään yhdysvesijohdolla, mikä mahdollistaa erityistilanteissa veden johtamisen laitokselta toiselle. Lisäksi Haukkajärven tekopohjavesilaitos yhdistetään Pilkanmaan pintavesilaitokseen joko kokonaan uudella yhdysvesijohdolla tai nykyisen verkoston kapasiteettia lisäävällä yhdysvesijohdolla. Rakentamisen luontovaikutukset rajoittuvat rakennuspaikoille ja niiden lähiympäristöön, joissa luonnonympäristö muuttuu pysyvästi, mutta jos vedenotto joskus lopetetaan ja alue maisemoidaan, kasvillisuus voi palautua melko nopeasti. Työmaa-alueiden reunoille kasvillisuus palautuu vähitellen rakentamisen jälkeen. Varsinaisen toimintavaiheen aikana pohjavedenotto vähentää pohjaveden määrää. Pohjaveden määrän väheneminen ei todennäköisesti vaikuta kasvillisuuden vedensaantiin koska pääosassa harjualuetta pohjavesi on syvällä. Sen sijaan pohjaveden määrän vähentyminen vaikuttaa Vuohijärveen ja Honkalanlampiin purkautuvan pohjaveden määrään. Pohjaveden purkautumisen vähentyminen tai loppuminen kokonaan voi aiheuttaa pintaveden laadun heikkenemistä. Toiminnan aiheuttamia luontovaikutuksia on käsitelty tarkemmin luvussa Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet konkretisoituvat hankkeen osalta maakuntakaavaan, jossa hankkeen pohjavedenotto- ja suojaimeytysalueet on tavoitteiden mukaisesti osoitettu yhdyskuntateknisen huollon alueina (ET) ja Vuohijärvi vedenhankinnan kannalta arvokkaana pintavesialueena (W). Hankkeen toteutuminen on myös tällä perusteella valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukainen. Hankkeen suhde maakuntakaavaan Pohjavedenhankinta, pintavedenotto ja suojaimeytysalueiden rakentaminen Selänpäässä eivät ole ristiriidassa maakuntakaavan määräysten kanssa. Alueelle on osoitettu maakuntakaavassa maakunnallisen vesihuollon kannalta tärkeät vedenotto- ja imeytysalueet (ET) sekä vedenhankinnan kannalta arvokas pintavesialue (W). Maakuntakaavan päällekkäismerkintöihin liittyvien määräysten tarkoituksena on estää pohjaveden laadun heikkeneminen. Maakuntakaavan Natura alue ohjaa yksityiskohtaisempaa alueidenkäyttöä myös kaavaan merkityn rajauksen ulkopuolella. Selvityksessä Kymenlaakson vaihemaakuntakaavaehdotuksen maankäyttöratkaisujen vaikutukset Natura verkoston luontoarvoihin (Kymenlaakson liitto 2008) on arvioitu, että Selänpään ET-aluevarausten mukainen maankäyttö ei vaikuta kielteisesti Natura kohteiden luontoarvoihin. Vedenottotoiminta ei vaikuta merkittävästi niihin luontoarvoihin, joiden takia alue on sisällytetty Natura verkostoon.

78 60 Hunkerinromppujen ET-alueen itäosaa koskee harjujensuojeluohjelmaan perustuva maakuntakaavan ge-merkintä. Selänpäänkankaan harjujensuojeluohjelma-alueen pohjois- ja eteläosat on sisällytetty kahtena erillisenä alueena maakuntakaavan Natura 2000 alueeseen. Hankkeen mukaisten pohjavedenotto- ja suojaimeytysalueiden maisemavaikutus tulee olemaan paikallisesti merkittävä, mutta kokonaisuudessaan maisemavaikutukset ovat harjujensuojeluohjelmaalueella vähäisiä ja niitä voidaan vähentää hyvällä suunnittelulla. Hankkeen mukaisten pohjavedenotto- ja suojaimeytysalueiden vaikutukset harjujensuojeluohjelma-alueen geologisiin, geomorfologisiin ja maisemallisiin piirteisiin ovat vähäisiä, ja niitä voidaan entisestään vähentää hyvällä suunnittelulla. Tarkemmat suunnitelmat harjujensuojeluohjelman arvojen huomioon ottamisesta tehdään hankkeen jatkosuunnittelun yhteydessä. Hankkeen luontovaikutukset rajoittuvat rakennusvaiheeseen, jolloin rakennuspaikkojen luonnonympäristö muuttuu pysyvästi. Myös luontovaikutusten määrään ja laatuun voidaan vaikuttaa mm. tie- ja putkilinjausten hyvällä suunnittelulla. L1-ja L2-linjaukset kulkevat maakuntakaavan EOm-aluevarausten läpi olemassa olevien teiden vieressä, joten putkien rakentamisella ei ole vaikutusta maa-ainesten ottoon. Siirtolinjavaihtoehto L4 mukailee maakuntakaavaan merkittyä päävesijohdon linjausta Voikkaalta Selänpään kylään asti. Siirtolinjavaihtoehtoja L1, L2 ja L3 sekä yhdysvesijohtoa ei ole osoitettu maakuntakaavassa, mutta putkilinjoilla ei myöskään ole merkittäviä ristiriitoja kaavassa osoitetun maankäytön kanssa. Kokonaisuudessaan hankkeen vaihtoehdoilla VE1, VE2 ja VE3 ei ole merkittäviä ristiriitoja maakuntakaavan kanssa kunhan varmistutaan siitä, ettei pohjaveden laatuun ja määrään kohdistu merkittäviä haitallisia vaikutuksia.

79 61 Kuva 6-8. Ote Etelä-Valkealan rantayleiskaavasta. Kartan päällä on esitetty rantaasemakaavoitettu alue sekä siirtolinjavaihtoehdot L3 ja L4. Hankkeen suhde yleiskaavaan Pohjavedenotto- ja suojaimeytysalueille sekä pintavesipumppaamojen sijoituspaikkoihin ei ole laadittu yleiskaavaa. Siirtolinjausvaihtoehtojen reiteillä on pieneltä osiltaan voimassa Etelä-Valkealan rantayleiskaava, johon ei ole merkitty siirtolinjavaihtoehtoja. Linjaukset kulkevat kaavan loma-asuntoalueella (L2, L4),

80 62 erillispientalojen alueella (L1, L2), maatilojen talouskeskusten alueella (L1, L2) sekä maa- ja metsätalousalueella (L1, L2, L3, L4). Linjaus L1 kulkee läheltä Kynsilampea ja Onkilampea, joiden ympäristö on kaavassa osoitettu maa- ja metsätalousvaltaisena alueena, jolla on ympäristöarvoja ja/tai ulkoilun ohjaamistarvetta (MU). MU-alueilla on kiinnitettävä erityistä huomiota rantamaisemien, geologisesti arvokkaiden harjumuodostumien ja -maisemien, kallioalueiden, suoluonnon, rantakosteikkojen sekä luonnontilaisten lehtojen vaalimiseen. Linjauksella L1 on lievä haitallinen vaikutus Etelä-Valkealan rantayleiskaavan maankäyttöön, ellei putkea sijoiteta Kipparilantien kohdalla Rapojärven pohjaan (Kuva 6-8). Tarkemmassa suunnittelussa muut linjausvaihtoehdot voidaan sijoittaa niin, että rantayleiskaavan toteuttaminen ei merkittävästi vaikeudu. Kuva 6-9. Ote Kouvolan keskeisen kaupunkialueen osayleiskaavan luonnoksesta Suunnitellut siirtolinjausvaihtoehdot L1, L2, L3 ja L4 sekä linja Kuivalan tekopohjavesilaitokselta Pilkanmaan pintavesilaitokselle on esitetty kartan päällä. Siirtolinjavaihtoehdot kulkevat eteläosiltaan ja yhdysvesijohto lähes koko matkaltaan valmisteilla olevan Kouvolan keskeisen kaupunkialueen osayleiskaavan alueella (Kuva 6-9). Siirtolinjavaihtoehtoja tai yhdysvesijohtoa ei ole tarkoitus osoittaa kaavassa. Linjaukset kulkevat mm. rakentamiseen tarkoitetuilla yleiskaavaluonnoksen AP-1-alueilla (L2, L3, L4 ja yhdysvesijohto), AP-2-alueilla (L2, yhdysvesijohto), P-alueilla (L2, yhdysvesijohto), M/MT-alueilla (L1, L2, L4, yhdysvesijohto) ja TY-alueella (L2). Uudet pientalovaltaiset asuntoalueet (AP-1) on tarkoitettu asemakaavoitettavaksi. Asemakaavoitettavan alueen ulkopuolella rakennuspaikan sijainti ja koko ratkaistaan suunnittelutarveratkaisun yhteydessä. Putkilinjausten tarkemmassa suunnittelussa on huomioitava yleiskaavaluonnokseen

81 63 merkityt arvokkaat luontokohteet s-1 (yhdysvesijohto), luo-2 (L3, L4, yhdysvesijohto) ja luo-3 (L2) sekä muinaisjäännöskohde (L2). L2-linjauksen suunnittelussa tulee ottaa huomioon myös kaavaluonnokseen merkitty parannettava/kehitettävä tasoliittymä sekä yhdysvesijohdon suunnittelussa uusi eritasoliittymä ja parannettava/kehitettävä eritasoliittymä. Putkilinjojen sijoittaminen osayleiskaavaluonnoksessa rakentamiseen varatuille alueille rajoittaa rakennusten ja maanalaisten rakenteiden sijoittamista. Linjausten tarkemmassa suunnittelussa vaikutuksia voidaan vähentää siten, että linjauksilla L1, L3 ja L4 kaavan toteuttaminen ei merkittävästi vaikeudu. Linjausvaihtoehdolla L2 ja yhdysvesijohdolla on lievästi haitallinen vaikutus osayleiskaavaluonnoksen mukaiseen maankäyttöön, koska linjaukset kulkevat alueilla, joille on mahdollista esittää muuta rakentamista. Kouvolan keskeisen kaupunkialueen osayleiskaavaehdotus asetetaan nähtäville talvella Alustavan arvion mukaan kaavaluonnoksessa osoitettuun maankäyttöön ei kaavan jatkosuunnittelussa kohdistu muutostarpeita putkilinjausten alueilla. Yhdysvesijohto sijoittuu osittain myös voimassa olevien Saarenmäki-Tykkimäen ja Käyrälampi-Utunmäen osayleiskaavojen alueelle. Linjaus kulkee mm. asemakaavoitettavaksi tarkoitetulla matkailupalvelujen alueella (RM) sekä luo-1- alueilla tai niiden vieressä. Yhdysvesijohdon sijoittaminen RM-alueelle rajoittaa rakennusten ja maanalaisten rakenteiden sijoittamista, joten putkilinjaus on suositeltavaa linjata yleiskaavan EV-alueen kautta. Alueelle on tarkoitus laatia asemakaavamuutos (Kouvolan kaupunki 2014b). Ennen luo-1-alueiden läheisyyteen rakentamista on varmistettava, ettei alueen luontoarvoja vaaranneta tai heikennetä. Muilta osin yhdysvesijohdolla ei ole merkittäviä ristiriitoja ko. kaavoissa osoitetun maankäytön kanssa. Hankkeen suhde asemakaavaan Pohjavedenotto- ja suojaimeytysalueisiin liittyvien teiden, kaivojen, putkilinjojen ja muiden rakenteiden tai siirtolinjojen L1, L2, L3 ja L4 rakentaminen ei lähtökohtaisesti edellytä asemakaavan laatimista. Kuitenkin niiltä osin kuin ko. rakenteet toteutetaan voimassa olevalle asemakaava-alueelle, saatetaan asemakaavoja joutua muuttamaan. Putkilinjaukset kulkevat myös alueilla, jonne on jo suunnitteilla asemakaavamuutoksia (Kouvolan kaupunki 2014b). Asemakaavoja muutettaessa tulee ottaa huomioon hankkeen mukaiset putkilinjaukset. Vaihtoehtojen VE1 ja VE2 mukaiset rakenteet voidaan toteuttaa Vuohijärvellä ja Selänpäässä voimassa olevan asemakaavan perusteella. Vaihtoehto VE3 sen sijaan edellyttää asemakaavan muuttamista sekä itäisellä suojaimeytysalueella että molemmissa pintavesipumppaamon sijaintipaikoissa. Asemakaava on osittain vanhentunut muun muassa siltä osin mihin itäinen suojaimeytysalue sijoittuu. Itäinen suojaimeytysalue rakenteineen (imeytyskaivot, huoltotiet, putkilinjat) ja pumppaamot eivät ole voimassa olevan asemakaavan mukaisia. Suojaimeytysalueen rakenteet rajoittavat rakennusten ja maanalaisten rakenteiden sijoittamista alueella. Asemakaavassa ei ole esitetty suunnitelmia muiden rakenteiden tai maanalaisten rakenteiden osalta. Koska asemakaava on osittain vanhentunut, eikä tule toteutumaan osoitetussa muodossa, tulisi se ajanmukaistaa (Kuva 6-6).

82 64 L1-linjaus kulkee alueella, johon ei ole laadittu asemakaavaa (Kuva 6-5). L2-linjaus kulkee Valkealan kirkonkylässä asemakaavoitetun alueen reunalla (Kuva 6-5). Linjaus voidaan tarkemmassa suunnittelussa sijoittaa puisto- (VP), virkistys- (V), liikenne- (L) ja katualueelle tai kokonaan asemakaava-alueen ulkopuolelle niin, että asemakaavan toteuttaminen ei merkittävästi vaikeudu. Haimilassa linjaus kulkee ranta-asemakaavan M- ja AM-alueella. Tarkemmassa suunnittelussa AM-alue on mahdollista kiertää pohjoispuolisen peltoalueen kautta niin, että kaavan toteuttaminen ei merkittävästi vaikeudu. L3-linjaus voidaan Heinolantien varressa sijoittaa tarkemmassa suunnittelussa puisto- (P) ja lähivirkistysalueelle (VL) tai kokonaan asemakaava-alueen ulkopuolelle (Kuva 6-5). Brejlinintien varressa L3-linjaus kulkee mm. erillispientalojen (AO-9, AO-33) ja maatilojen talouskeskusten (AM-2) korttelialueella, joten linjaus ei ole asemakaavan mukainen. Asemakaava on kuitenkin vanhentunut eikä toteudu osoitetussa muodossa. Alueelle on tarkoitus laatia asemakaavamuutos aikaisintaan vuonna 2017 (Kouvolan kaupunki 2014b). L4-linjauksella on Brejlinintien varressa samat vaikutukset voimassa olevaan asemakaavaan kuin linjalla L3. Pohjoisempana L4-linjaus kulkee mm. omakotitalojen korttelialueella (AO2) ja palloilukentän alueella (UP). Linjaus ei ole asemakaavan mukainen tältä osin. Asemakaava on kuitenkin vanhentunut eikä toteudu osoitetussa muodossa. Alueelle on tarkoitus laatia asemakaavamuutos aikaisintaan vuonna 2017 (Kouvolan kaupunki 2014b). Yhdyslinjalla on Heinolantien ja Brejlinintien varressa samat vaikutukset voimassa olevaan asemakaavaan kuin linjalla L3. Lappakoskentien varressa yhdysjohto kulkee asemakaavan asuinkorttelialueilla, mutta kaava on vanhentunut eikä toteudu osoitetussa muodossa. Käyrälammen länsi- ja eteläpuolella linjaus voidaan sijoittaa niin, että asemakaavan toteuttaminen ei merkittävästi vaikeudu. Tämäkin asemakaava on kuitenkin vanhentunut eikä toteudu osoitetussa muodossa. Alueelle on tarkoitus laatia asemakaavamuutos (Kouvolan kaupunki 2014b) Vaikutusten lieventämiskeinot Hyvällä suunnittelulla voidaan vaikuttaa maankäyttövaikutusten määrään ja laatuun. Hankkeeseen liittyvä rakentaminen voidaan ajoittaa siten, että rakentamisen aikaiset haitat elinkeinotoiminnoille, virkistyskäytölle ja muulle maankäytölle ovat mahdollisimman vähäisiä. Rakentamisen aikataulusta on sovittava yhteistyössä maanomistajien ja kyläyhdistysten kanssa. Rakennetuilla ja rakentamiseen suunnitelluilla alueilla tulee huomioida putkilinjojen aiheuttamat rajoitukset rakennusten, maanalaisten rakenteiden ja kasvillisuuden sijoittamiseen. Peltoalueilla putkilinjojen rakentaminen tulee suunnitella ja ajoittaa niin, että satohävikki jää mahdollisimman pieneksi. Salaojitetut pellot on huomioitava suunnittelussa. Putkilinjojen rakentamisessa tulee hyödyntää olemassa olevia rakennettuja linjauksia ja välttää uusien puuttomien maastokäytävien tekemistä.

83 Maisema ja kulttuuriympäristö Maiseman yleiskuvaus Suomi on jaettu kymmeneen luonnonpiirteiltään yhtenäiseen maisemamaakuntaan. Suomen maisemamaakuntajaossa hankealue on Itäisen Järvi-Suomen maisemamaakuntaa ja tarkemmin Lounais-Savon järviseutua. Lounais-Savon järviseutu on ruhjelaaksojen peittämää moreenipeitteistä maata. Eteläosissa on lisäksi kumpuilevia kalliokkoalueita ja Salpausselkien reunamuodostumat niihin liittyvine harjuineen. Salpausselkien väliin jäävät viljavat Iitin, Jaalan ja Valkealan savikkoalueet. Näille alueille keskittyvät myös laajimmat peltoalueet, jotka ovat paikoin varsin mittaviakin. (Maisemanhoito, Maisema-aluetyöryhmän mietintö I, ympäristöministeriö mietintö 66/1992.) Linjaus Kuivalasta Haukkajärven kautta Pilkanmaalle sijoittuu eteläosiltaan I Salpausselän alueelle. Ensimmäisen Salpausselän alue on Rannikon ja Järvi-Suomen maisema-alueiden vaihettumisvyöhykettä. Suurin osa hankealueesta sijoittuu I Salpausselän reunamuodostuman pohjoispuolelle Valkealan savikkoalueille. Saven lisäksi alueen laaksot ovat maaperältään pääosin hiesua, hietaa tai turvetta. Laaksoja ympäröivät paikoin korkeat, kumpuilevat kallioiset selänteet. Alueen eteläosassa on I Salpausselän reunamuodostuma ja Selänpäänkangas on osa II Salpausselän reunamuodostumaa. Hankealueella sijaitsee useita kyliä joiden ympärillä on vanhoja viljely- ja laidunlaaksoja. Laajat savilaaksot ovat pääosin maatalouskäytössä. Alueen metsät sijoittuvat valtaosin selännealueille. Metsät ovat havupuuvaltaisia ja pitkälti metsätalouskäytössä. Kallioselänteiden väliin jäävät kapeat suot ovat pääosin ojitettuja. Korkeustasot hankealueella vaihtelevat Valkealan alavista savikoista, jotka ovat noin 65 metriä merenpinnan yläpuolella, kallioselänteiden lakialueiden jopa 134 mmpy korkeustasoon (Karhianmäki). Selännealueet ovat maastonmuodoiltaan vaihtelevia ja paikoin jyrkkiä. Hankealueen laajimmat vesistöt ovat Vuohijärvi, Saanjärvi, Haukkajärvi, Rapojärvi, Sompanen, Lappalanjärvi, Tarhajärvi ja Kymijoki. Alueen halki itälänsisuunnassa kulkee Torasjoki. Vuohijärvi sijaitsee hankealueen pohjoisreunassa. Se on pinta-alaltaan 86 neliökilometrin kokoinen järvi, jonka yli avautuu pitkät näkymälinjat. Vuohijärven eteläosan rannat ovat pitkälti rakennettuja, mutta rantojen yleisilme kaukomaisemassa on metsäinen.

84 66 Kuva Vuohijärven maisemakuvaa vanhan rautatieaseman rannalta kuvattuna Selänpäänkangas Selänpäänkangas on laaja, maisemallisesti erottuva, toiseen Salpausselkään kuuluva delta-alue. Harjumuodostumalle on luonteenomaista edustavat suppaalueet sekä monipuoliset kangasmetsätyypit. Selänpäänkangas kohoaa ympäristöstään pohjoisosissa 60 metriä ja eteläosissa 40 metriä meren pinnan yläpuolelle saavuttaen lakikorkeuden 141 metriä. Kankaan pohjoisosassa on laaja suppa-alue ns. Hunkerinromput, jonka syvimmät supat ovat noin 40 metriä syviä. Länsiosassa sijaitsee pienempi suppa-alue ns. Halisenromput, jonka syvimmät supat ovat noin 25 metriä syviä. Alueella on useita erikokoisia siirtolohkareita. Selänpään delta on geologisesti ja maisemallisesti erittäin merkittävä harjumuodostuma koko Pohjolan alueella. (Kaakkois-Suomen ELY-keskus 2013a) Suppakuopat ovat syviä ja laajoja painanteita alueen maastossa, jotka muodostuivat viimeisen mannerjäätikön sulaessa (Geologinen seura 2011). Suppa-alueet ovat metsäisiä, suljettuja maisematiloja. Metsän sisällä syntyy kuitenkin pitkiäkin näkymälinjoja suppien rinteille. Metsäalueella on myös jonkin verran hakkuuaukeita, joiden kohdalla avautuu pidempiä näkymälinjoja ympäröivään maisemakuvaan. Halisenromppujen ja Hunkerinromppujen suppa-alueille on suunniteltu sijoitettavaksi pohjavesikaivot ja niille kulkevat tieyhteydet. Selänpään pohjavesialue on pääosin metsätalouskäytössä, Vuohijärven kylän läheisyydessä alueella on myös virkistyskäyttöarvoja. Osa selänteen metsäalueesta on puolustusvoimain harjoituskäytössä.

85 67 Kuva 6-11 ja Kuva Suppa-alueiden, joille kaivot on suunniteltu sijoitettavaksi, maisemakuvaa. Yllä: supan rinnekasvillisuutta Alla: näkymä hakkuuaikealta Maiseman ja kulttuurihistorian arvokohteet Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet (VAT) ja valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009) Hankkeen vaikutusalueella ei ole ympäristöministeriön määrittelemiä valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita (VAT). Vuonna 2014 tehdyssä maisema-alueiden täydennysinventoinnissa (Kymenlaakson liitto 2014) on ehdotettu Selänpään maisema-aluetta (linjausvaihtoehdot L3 ja L4) yhdessä Verlan alueen kanssa uudeksi valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Koska inventointiin liittyvä päätöksenteko on vielä kesken, on tässä työssä Selänpään

86 68 maisema-alue käsitelty maakunnallisesti arvokkaana. Uuden valtakunnallisesti arvokkaan alueen ehdotettu aluerajaus ja inventointikuvaus on kuitenkin otettu huomioon maisemavaikutusten arvioinnissa. Putkilinjausten vaikutusalueella sijaitsee yksi valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristökohde (RKY, Museovirasto 2009), Valkealan kirkon ja kartanon kulttuurimaisema, jonka poikki linjaus L2 kulkee Valkealassa. Linjaus Kuivalasta Haukkajärven kautta Pilkanmaalle kulkee noin 100 metrin päässä Utin linnakkeen ja varuskunnan RKY-kohteesta. Valkealan kirkon ja kartanon kulttuurimaisema Valkealan erinomaisesti säilyneessä kulttuurimaisemassa näkyvät kirkollisen ja historiallisen maanomistusvallan merkit kirkon ja kartanon ympäristöinä. Valkealan kirkon ja kartanon kokonaisuus on kehittynyt ja muodostunut vuosisatojen ajan. Kokonaisuus laajenee peltoaukeana suureksi kulttuurimaisemaksi, jossa kirkon ja kartanon yhteys näkyy puistokujanteena. Kartanoa ympäröi kirkolta alkava erittäin vehmas, järveen rajautuva puisto. (Museovirasto 2009) Utin linnake ja varuskunta Utin puolustus- ja sotahistoriallinen linnoitus- ja varuskunta-alue muodostuu venäläisestä 1700-luvun lopun bastionilinnakkeesta ja 1900-luvun alkupuolen uuden aselajin, lentovoimien kasarmista. Utin lentokenttä on Suomen ilmavoimien ensimmäinen lentoasema ja edustava esimerkki Puolustusministeriön luvun rakennustoiminnasta. (Museovirasto 2009) Maakunnallisesti tai seudullisesti arvokkaat maisema-alueet ja kulttuuriympäristöt Putkilinjausten vaikutusalueella on kuusi maakuntakaavassa osoitettua maakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeää aluetta (Taulukko 6-1 ja Kuva 6-13). Selänpään kulttuurimaisema on maakuntakaavassa osoitettu valtakunnallisesti arvokkaana kulttuuriympäristönä perustuen vuoden 1993 valtakunnallisesti arvokkaiden rakennettujen kulttuuriympäristöjen inventointiin. Uusi inventointi on tehty vuonna 2009 ja sen yhteydessä Selänpään kulttuuriympäristö on poistettu valtakunnallisesti arvokkaiden rakennettujen kulttuuriympäristöjen listalta ja siksi kohde käsitellään tässä työssä maakunnallisesti arvokkaana kohteena. Vuonna 2014 tehdyssä valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden uudelleen inventoinnissa Selänpään alue on yhdessä Verlan alueen kanssa ehdotettu nostettavaksi valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Kymijokilaakson osa-alue, jolle sijoittuvat linjaukset L3 ja L4, sekä sen pohjoispuolinen Oravala-Pyhäjärven maisema-alueen eteläosa, jonka reunassa linjaus L4 kulkee, ovat nykyisin maakunnallisesti arvokkaita kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeitä alueita. Uudessa inventoinnissa (Kymenlaakson liitto 2014) osa-alueet on ehdotettu liitettäväksi osaksi valtakunnallisesti arvokasta Kymijoen kulttuurimaisemaa.

87 69 Nyt tehty inventointi ja sen tulokset sekä uusi aluerajaus on otettu huomioon vaikutusten arvioinnissa, mutta koska asian päätöksenteko on kesken, on tässä työssä käytetty vuoden 2009 mukaisia arvoluokituksia. Tiedot kohteista ja putkilinjavaihtoehtojen suhteesta arvokohteisiin on esitetty alla olevassa taulukossa (Taulukko 6-1). Kohteiden tiedot on koottu yhteen useista eri lähdeaineistoista. Kohdenimistö vaihtelee lähteittäin. Taulukko 6-1. Maakuntakaavan mukaiset kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeät alueet linjausten vaikutusalueella ja linjausten sijoittuminen arvokohteisiin. (Kymenlaakson kulttuuriympäristökartoitus 2008, Museovirasto 1993, Valkealan kulttuurikohteet, Kymenlaakson liitto 2014) Kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue (MKK) Selänpään kulttuurimaisema (vuoden 2014 inventoinnissa osa Verla-Selänpään valtakunnallisesti arvokasta kulttuurimaisema) Anttila (Anttila- Mietunaho) Kymijoen laakso (vuoden 2014 inventoinnissa osa Kymijokilaakson valtakunnallisesti arvokasta kulttuurimaisema) Valkealan kirkon ja kartanon kulttuurimaisema (Myös valtakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriypäristöä) Kohteen kuvaus Selänpään kylä sijaitsee II Salpausselän kumpuilevassa maastossa muodostaen vanhoine kyläkeskuksineen, tiestöineen ja peltoaukeineen tasapainoisen kokonaisuuden. Selänpään vanha kansakoulu on vuodelta Rautatieasema on rakennettu vuosina 1888 ja Sen ympäristössä on säilynyt lukuisia samalta ajalta olevia asuin- ja ulkorakennuksia. (Museovirasto 1993) Anttilan kylä on peräisin 1700-luvulta. Nykyisessä rakennuskannassa on kerrostuma 1800-luvun rakennuksia. Kylän ympäristössä on vanhaa laidunmaata. Mietunahon kylä on tiivis kylämäki, jonka paikalla oli jo 1700-luvulla seitsemän taloa. (Kymenlaakson kulttuuriympäristökartoitus) Laaja maisema-alue, joka sijoittuu eteläisen viljelyseudun ja kaakkoisen viljelyseudun vaihettumisvyöhykkeeseen. Alue on alavaa jokilaaksoa, jolla on pitkät viljelyperinteet. (Kymenlaakson kulttuuriympäristökartoitus) Valkealan keskustan ja Lappajärven väliin jäävä niemi, jonka peltojen laidoille jäävät sekä Valkealan kirkko että kartano. (Kymenlaakson kulttuuriympäristökartoitus) Putkilinjat arvokohteessa Linjaukset L3 ja L4 Linjaus L1 Linjaukset L4 ja Kuivala- Pilkanmaa Linjaus L2 Kuivala-Haimila Rannikon ja Järvi-Suomen rajamaastoa. Linjaukset L1,

88 70 (Vuoden 2014 inventoinnissa osa Väliväylän kulttuurimaisemaa) Oravala-Pyhäjärvi (vuoden 2014 inventoinnissa osa Kymijokilaakson valtakunnallisesti arvokasta kulttuurimaisema) Maisema vaihtelee Salpausselän lakitasanteista järviä ympäröivään vanhaan viljelymaisemaan. Alueella on lukuisia vanhoja kylänpaikkoja. (Kymenlaakson kulttuuriympäristökartoitus) Oravalan kartano puistoineen sijaitsee pienellä selänteellä Kymijoen lähellä. Ympäristössä on lukuisia pieniä metsäsaarekkeiden erottamia peltoja. (Kymenlaakson kulttuuriympäristökartoitus) L2 ja Kuivala- Pilkanmaa Linjaus L4 sivuuttaa

89 71 Kuva Valtakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt sekä maakuntakaavan mukaiset kulttuuriympäristön ja maiseman vaalimisen kannalta tärkeät alueet.

90 6.5.6 Muinaisjäännökset YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 72 Suunniteltujen pohjavesikaivojen ja muiden Selänpäähän sijoitettavien rakenteiden alueilla ei sijaitse tunnettuja kiinteitä muinaisjäännöksiä. Hankealueelle on tehty keväällä 2014 muinaisjäännösinventointi, jonka toteutti Mikroliitti Oy. Siirtolinjojen eri reiteiltä tai niiden läheisyydestä tunnettiin ennestään 16 kiinteää muinaisjäännöstä, jotka tarkastettiin muinaisjäännösinventoinnissa. Muinaisjäännösinventoinnissa havaittiin lisäksi neljä ennestään tuntematonta kiinteää muinaisjäännöskohdetta; tervahautakohteet Ämmämäki (448) ja Mäkelä (449), sekä historiallisen ajan asuinpaikat Toikkalan kylätontti (450) ja Kylätontti (Kansikkas) (451). (Taulukko 6-2 ja Kuva 6-14) Taulukko 6-2. Kohdeluettelo: Muinaisjäännökset, jotka sijoittuvat siirtolinjoille tai niiden läheisyyteen.

91 73 Kuva Siirtolinjoille tai niiden läheisyyteen sijoittuvat muinaismuistot Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuudet Selänpään pohjavedenottohankkeen vaikutuksia maisemaan ja kulttuuriperintöön on arvioitu selvitysten ja inventointien, kartta- ja ilmakuvatarkasteluiden, hankkeen suunnitelma-aineiston sekä maastokäynnin perusteella maisema-arkkitehdin tekemänä asiantuntija-arviona. Tässä työssä on arvioitu yleisellä tasolla millä lailla hankkeen rakennukset ja rakenteet tulevat näkymään maisemassa, mikä on muutoksen merkitys

92 74 vaikutusalueen maisemakuvaan ja kuinka laajalle hankkeen aiheuttamat muutokset maisemassa vaikuttavat ja näkyvät (paikallisesti/laaja-alaisesti). Tarkemmin on tarkasteltu maiseman tai kulttuuriympäristön arvokohteita. Maiseman- ja kulttuuriympäristön arvojen osalta työssä on tukeuduttu olemassa oleviin selvityksiin ja saatuihin lausuntoihin. Subjektiivisia tulkintoja muun muassa maiseman arvoista ja kauneudesta ei ole tehty, jotta arviointi olisi mahdollisimman objektiivinen, ja jotta henkilökohtaiset arvostukset eivät vaikuttaisi arviointiin. Tarkastelualueen laajuus maiseman ja kulttuuriympäristön osalta on suljetuissa maisematiloissa (metsät, tiiviisti rakennetut alueet) suppeampi kuin avoimissa maisematiloissa (vesistöt, pellot ja niin edelleen). Vaikutuksia on tarkasteltu kunkin yksittäisen rakenteen arvioidun näkyvyysalueen mukaiselta alueelta. Selänpään pohjavesihankkeen rakennelmista suurin osa on pääosin maanalaisia (siirtolinjat, kaivot, vesijohdot jne.). Maanpäällisiä rakennuksia tai rakennelmia ovat pintavesipumppaamo (VE3), mahdollisesti lähtövesisäiliö, venttiiliasemat ja pohjavesikaivojen aitaukset sekä mahdolliset suojarakenteet. Siirtolinjat sijoittuvat maan alle, mutta ne tulevat näkymään maisemakuvassa metrin levyisinä puuttomina vyöhykkeinä metsäisillä alueilla. Rakennusten ja rakennelmien sekä putkilinjojen lisäksi maisemakuvaan vaikuttavat rakennettavat huoltotiet. Maisemavaikutuksen merkittävyyteen vaikuttaa vaikutuksen koko, laajuus ja kesto. Suorien maisemavaikutusten lisäksi hankkeilla voi olla epäsuoria vaikutuksia maisemakuvaan ja sitä kautta esimerkiksi virkistyskäyttöön. Maisemavaikutus voi olla luonteeltaan: merkittävä, kohtalainen tai vähäinen suora tai epäsuora (välillinen vaikutus) väliaikainen tai pysyvä hyödyllinen tai haitallinen (positiivinen tai negatiivinen) paikallinen tai laaja-alainen. Muutoksiin maisemakuvassa vaikuttavat valitut rakentamismenetelmät ja toimintojen tarkempi sijoittelu Rakentamisen aikaiset vaikutukset Rakentamisen aikaiset vaikutukset maisemakuvaan ovat käytön aikaisia vaikutuksia näkyvämpiä. Työmaat, työmaakoneet, väliaikaiset varastointipaikat, kaivannot, läjityskasat sekä lisääntyvä liikenne yms. muuttavat maisemakuvaa paikallisesti työmaavaiheen aikana. Rakentamisen aikaiset vaikutukset maisemakuvaan ovat väliaikaisia. Putkilinjauksen merkittävimmät vaikutukset ovat rakentamisen aikaisia, kun linjauksen kohdalla oleva työmaa näkyy maisemakuvassa mm. kaivantoina, läjityskasoina, työmaakoneina sekä tarvikkeina. Rakentamisen aikana linjauksen viereen rakennetaan tie niillä alueilla jossa linjaus ei kulje olemassa olevan tien vieressä. Metsäisillä alueilla työalueelta poistetaan puusto noin 20 metrin matkalta. Työmaateillä on paikallista väliaikaista vaikutusta maisemakuvaan, myös lisääntyvän liikenteen kautta.

93 6.5.9 Pohjavedenoton vaikutukset VE1A, VE1B ja VE1C YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 75 Hankkeen vaikutukset maisemakuvaan jäävät pääosin vähäisiksi, sillä hankkeeseen liittyvät rakennelmat ja rakenteet ovat pääosin pieniä tai maanalaisia. Lieviä vaikutuksia maiseman ja kulttuurihistorian arvokohteisiin voidaan lieventää edelleen jatkosuunnittelussa. Maisemavaikutuksia on tässä kappaleessa käsitelty yleisellä tasolla toimenpiteittäin ja tarkemmin erikseen kulttuuriympäristön ja maiseman arvokohteittain. VE2 Maisemavaikutukset ovat samanlaisia kuin vaihtoehdossa VE1. VE3 Maisemavaikutukset linjausten ja pohjavedenottokaivojen osalta ovat samanlaisia kuin vaihtoehdossa VE1. Lisäksi Selänpään pohjavesialueelle on esitetty tässä vaihtoehdossa kaksi suojaimeytysaluetta ja Vuohijärven rantaan pintavesipumppaamo. Suojaimeytysalueiden maisemavaikutukset ovat samanlaisia kuin pohjavedenottoalueen, sillä imeyttäminen toteutetaan todennäköisesti kaivoimeytyksenä. Vuohijärven rantaan sijoitettava pumppaamorakennus tulee olemaan noin 300 neliömetrin kokoinen, yksi- tai kaksikerroksinen rakennus. Rakennuksen sijoituspaikkavaihtoehdot sijaitsevat Vuohijärven rannalla. Pumppaamo tulee todennäköisesti näkymään järvelle. Rakennuksen ulkoasu on suunniteltavissa alueen luonteeseen sopivaksi. Pumppaamon läntisempi sijoituspaikkavaihtoehto sijaitsee Vuohijärven rannassa kohdassa, jossa pumppaamon kaakkoispuolelle jää rautatie, lounaispuolelle Siikakoskentie ja pohjoispuolelle Vuohijärvi. Pumppaamo sijoittuu samaan maisematilaan UPM Kalson viilutehtaan kanssa. Sijoituspaikan välittömässä läheisyydessä ei sijaitse olemassa olevaa rakennuskantaa. Ympäristössä on kasvillisuutta, jota voidaan säilyttää ja näin vähentää rakennuksen näkyvyyttä järvelle.

94 76 Kuva Pumppaamon läntisempi esitetty sijoituspaikka Vuohijärven rannalla (punainen katkoviiva). Näkymä idästä. Sijoituspaikan oikealle puolelle jää UPM:n tehdasrakennus (oranssi katkoviiva). Itäisempi sijoituspaikkavaihtoehto sijoittuu Vuohijärven vanhan aseman viereen. Asemarakennus on vanha puutalo ja sen pihapiirissä Nöylösniemellä sijaitsee useita muita vanhoja rakennuksia. Pumppaamo vaikuttaisi alueen maisemakuvaan paikallisesti, kun uusi rakennus sijoitettaisiin vanhan rakennuskannan välittömään läheisyyteen. Hyvällä arkkitehtisuunnittelulla negatiivisia vaikutuksia voidaan lieventää ja pumppaamosta voidaan tehdä vanhaan rakennuskantaan sopiva. Sijoituspaikan ympäristössä sijaitsee vähän olemassa olevaa puustoa.

95 77 Kuva Vuohijärven käytöstä poistettu asema ja sen pihapiirin rakennuksia. Ehdotettu pumppaamon sijoituspaikka jää kuvan vasemmalle puolelle. Pintavesipumppaamon sijoituspaikkavaihtoehdoista läntisempi on maisemavaikutusten kannalta parempi. Se sijoittuu olemassa olevan tehtaan läheisyyteen alueelle, jossa on paljon olemassa olevaa, suojaavaa kasvillisuutta. Itäisempi vaihtoehto sijoittuu käytöstä poistetun Vuohijärven aseman pihapiirin välittömään läheisyyteen alueelle, jossa ei juuri ole olemassa olevaa suojaavaa kasvillisuutta. Olemassa olevan kasvillisuuden säilyttämisellä ja hyvällä arkkitehtisuunnittelulla voidaan pumppaamon maisemavaikutuksia lieventää. Itäisemmän vaihtoehdon toteutuessa tulee rakennuksen arkkitehtuuri suunnitella sekä järvimaisemaan, että vanhaan rakennuskantaan sopivaksi Siirtolinjat Putkilinjaukset näkyvät maisemassa noin 10 metriä leveänä puuttomana vyöhykkeenä. Rakentamisen aikana puuton linjaus on noin 20 metriä. Avoimessa maisematilassa (kuten pellot ja vesistöt) valmiilla putkilinjalla ei ole vaikutusta maisemakuvaan, sillä rakenteet sijoittuvat kokonaan maan alle, mutta ympäröivien metsäisten alueiden puuton linjaus voi vaikuttaa näkymiin paikallisesti. Metsäalueilla putkilinjaus erottuu maisemassa 10 metriä leveänä puuttomana linjana, joka näkyy tietyistä katselupisteistä metsän sisällä sekä mahdollisesti ympäröiviin avoimiin maisematiloihin. Näkymiä puuttomalle linjaukselle avautuu vain tietyistä näkymäpisteistä, joten vaikutus on paikallinen. Selänpäänkankaan lakialueelle sijoittuessaan puuton alue metsän siluetissa saattaa näkyä kuitenkin pitkälle maisemakuvassa, jolloin maisemavaikutus on laaja-alaisempi. Vaikutuksia metsäisten selänteiden profiilin muutokseen kaukomaisemassa voidaan lieventää linjauksen jatkosuunnittelussa (kappale: vaikutusten lieventämiskeinot). Metsäisillä alueilla putkilinjausten vaikutusta maisemakuvaan kaukomaisemassa voidaan

96 78 verrata esimerkiksi uuden pienen tien maisemavaikutuksiin. Vaikutus ei ole merkittävä. Putkilinjojen rakentamisen vaikutukset maiseman ja kulttuuriympäristön arvokohteisiin on arvioitu erikseen Siirtolinjojen vaikutukset maiseman ja kulttuuriympäristön arvokohteisiin Seuraavissa kappaleissa on käyty läpi kohteittain putkilinjausten vaikutukset kulttuuriympäristön ja maiseman arvokohteiden maisemakuvaan. Vaikutukset ovat pääosin vähäisiä. Arvokohteiden maisemavaikutusten arvioinnissa onkin nostettu esiin merkittävien maisemavaikutusten lisäksi myös sellaisia paikallisia vaikutuksia, joilla ei ole merkitystä alueen inventoiduille maisema-arvoille. Vaikutukset on nostettu esille, jotta hankkeen vaikutuksia niihin voidaan lieventää jatkosuunnittelussa. Vaikutukset Selänpäänkankaan maisemakuvaan on käsitelty kappaleessa Valkealan kirkon ja kartanon kulttuurimaisema Valkealan kirkon ja kartanon kulttuurimaisema on valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö (RKY, museovirasto 2009). Alueen poikki kulkee koillis-lounais-suuntaisesti linjausvaihtoehto L2. Linjaus on osoitettu kulkemaan Valkealan kirkon ja kartanon välisen arvokkaan puistokujanteen poikki (kuva 6-17). Mikäli puita kaadetaan kujanteelta linjauksen kohdalta, vaikuttaa se alueen arvokkaan kulttuurimaiseman maisemakuvaan ja RKY-kohteen maisema-arvoihin negatiivisesti, kun tasaiseen puukujanteeseen (kuva 6-18) tulee puuton aukko. Puistokujanne tulee huomioida jatkosuunnittelussa ja kujanne tulee mahdollisuuksien mukaan kiertää tai linjaus tulee toteuttaa niin, ettei puita kujanteen kohdalta kaadeta (esim. suuntaporaamalla). Myös kirkon ja kartanon vehmaan puistoalueen puusto tulee huomioida osana arvokasta kokonaisuutta jatkosuunnittelussa.

97 79 Kuva Valkealan kirkolta kartanolle johtava puistokujanne. Kuva Puistokujanne rajaa avointa maisematilaa. Näkymä kirkon suunnalta Kymijoen laakso ja Oravala Pyhäjärvi Kymijoenlaakson maakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle sijoittuu linjaukset L4 ja L3, jotka yhdistyvät ennen Kymijoen alitusta. Pääasiassa johtolinjaukset sijoittuvat alueella olemassa olevan rakennuskannan ympäristöön ja seuraavat olemassa olevia johtoja. Kymijoen ranta-alue on alituspaikan kohdalla joen itäpuolella avointa maisematilaa. Joen länsipuolella linjaus menee suoraan pintavesilaitokselle. Maisemavaikutukset ovat vähäisiä ja vesistön alituksella ei ole hyvin toteutettuna merkittävää vaikutusta arvokkaan maisema-alueen maisemakuvaan (Kuva 6-19).

98 80 Kuva Maisemakuvaa alueelta, jossa linjaus ylittää Kymijoen. Mikäli linjausta varten Brejlinintien verralta poistetaan puut metrin leveydeltä, tulee linjauksella olemaan paikallinen vaikutus tiemaisemaan, sillä nykyinen tien puuton aukko on varsin kapea (kuva 6-20). Vaikutusalue jää metsäalueen sisään ja vaikutus ei ole merkittävä arvokkaan maisema-alueen arvojen kannalta. Kuva Brejlinintien tiemaisemaa, linjauksen rakentamisen myötä tien aukko tulee levenemään. Alustavassa suunnitelmassa linjaus on osoitettu kulkemaan vanhan pihapiirin läpi (Kuva 6-21). Kymijokilaakson peltoalueelle linjaus tulee näkymään pihapiirin läheisyydestä poistuvana puustona. Linjauksen jatkosuunnittelussa tulee erityisesti ottaa huomioon olemassa oleva rakennuskanta ja puusto. Maisemavaikutuksia

99 81 voidaan lieventää muun muassa olevaa puustoa säästämällä. Hyvin toteutettuna vaikutukset arvokkaan maisema-alueen maisemakuvaan eivät ole merkittäviä. Kuva Linjaus on osoitettu kulkemaan vanhan pihapiirin poikki Selänpään kulttuurimaisema Selänpään kulttuurimaisemaan sijoittuu neljästä vaihtoehtoisesta putkilinjauksesta kaksi, linjaus L4 ja linjaus L3. Pohjoisempi linjaus L4 sijoittuu kylän pohjoisosaan ja kulkee pääosin olemassa olevan tielinjauksen (Paskerinvieruntie ja Suolajärventie) lähellä. Tielinjaus sijoittuu rinteeseen ja tie kulkee pääosin peltoaukeaa korkeammalla. Tie on hyvin kapea (kuva 6-22) ja tien varteen sijoittuu vanhaa rakennuskantaa. Mikäli linjaus sijoitetaan suunnitelman mukaisesti osittain kyseisen tien kohdalle, tien maisemakuva ja luonne muuttuu paikallisesti, kun tien vierestä poistetaan puustoa ja tien linjaa mahdollisesti levennetään. Maisemallisesti suositeltavaa on tarkastella esimerkiksi linjauksen sijoittamista peltoaukean reunaan. Linjauksella ei hyvin toteutettuna ole kuitenkaan merkittäviä vaikutuksia alueen maisema-arvoihin.

100 82 Kuva Tielinjauksen maisemaa. Peltoaukea jää kuvassa vasemmalle. Linjaus L3 kulkee Selänpään maisemallisesti arvokkaalla alueella pääosin rautatien vieressä kiertäen vanhan aseman. Merkittäviä vaikutuksia maisemakuvaan ja arvokkaan maisema-alueen arvoihin ei suunnitellulla linjauksella ole. Vanha rautatieasemaan liittyvä puusto ja rakennuskanta on otettava huomioon jatkosuunnittelussa Anttila Linjausvaihtoehto L1 kulkee Anttilan maakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen alueen poikki luode-kaakko suuntaisesti. Linjaus kulkee pääosin avoimilla peltoaukeilla. Alueen pohjoisreunalla avoin peltomaisema rajautuu selkeästi metsäiseen selänteeseen, jonka läpi linjaus kulkee. Pellon ja metsän raja-alueella putkilinjaus kulkee vinosti suhteessa metsän reunaan, jolloin sen maisemavaikutukset jäävät vähäisiksi (katso myös luku ). Kansikkaantien reuna-alueella Anttilantien ja Kansikkaantien risteyksen läheisyydessä (Kuva 6-23) on metsäsaareke, jonka kohdalla oja kulkee luonnonmukaisesti mutkitellen. Linjaus on alustavissa suunnitelmissa osoitettu tien reunalle, jolloin ojaa jouduttaisiin todennäköisesti siirtämään ja metsäsaarekkeen kalliota räjäyttämään, mikä vaikuttaisi olemassa olevan tien maisemakuvaan (Kuva 6-24) paikallisesti. Maisemallisesti olisi suositeltavaa siirtää putkilinjausta hieman itään laidunaukealle, jolloin metsäsaareke ja sen kasvillisuus voidaan säilyttää. Merkittäviä vaikutuksia maisemakuvaan ja Anttilan arvokkaan maisema-alueen arvoihin ei suunnitellulla linjauksella ole.

101 83 Kuva Kansikkaantien ja Anttilantien risteyksen läheisyydessä oleva metsäsaareke on osoitettu kartassa punaisella ympyröinnillä. Kuva Tien viereinen metsäsaareke rajaa paikallisesti tiemaisemaa Kuivala-Haimila Kuivala-Haimilan maakunnallisesti arvokkaan maisema-alueelle sijoittuu linjausvaihtoehdot L1, joka kulkee alueen läpi pohjois-eteläsuuntaisesti ylittäen Tarhajärven, ja L2 joka kulkee alueen läpi itä-länsisuuntaisesti. Kartta- ja ilmakuvatarkasteluiden sekä maastokäynnin perusteella linjausten rakentamisella ei ole merkittävää vaikutusta alueen maisemakuvaan. Sellaisissa kohdissa, jossa linjaus kulkee metsäisen selänteen läpi, on linjauksen puuttoman vyöhykkeen vaikutukset metsänreunan siluettiin ja ympäröivien avoimien maisematilojen näkymiin otettava huomioon jatkosuunnittelussa. Myös vesistön ylityskohdissa on tärkeää huomioida metsään hakattavan puuttoman linjauksen vaikutukset maisemakuvaa. Lisätietoja mahdollisuuksista lieventää linjauksen maisemavaikutuksia on esitetty luvussa

102 84 Kuva Kuivala-Haimilan maisemakuvaa kohdasta, jossa linjaus L1 ylittää Tarhajärven Muinaisjäännökset Suunniteltujen putkilinjojen reitillä tai niiden välittömässä läheisyydessä todettiin muinaisjäännösinventoinnissa neljä kiinteää muinaisjäännöstä sekä kaksi kulttuuriperintökohdetta, jotka huomioidaan hankkeen jatkosuunnittelussa ja toteutuksessa.

103 Kuva Muinaisjäännösinventoinnissa mainitut huomioitavat muinaisjäännös- ja kultttuuriperintökohteet siirtolinjojen reiteillä. Muinaisjäännösinventoinnissa mainitut huomioitavat muinaisjäännöskohteet: Linja L1, kohde 76 Jaakonniemi (Mjtunnus: ) kivikautinen asuinpaikka. Asuinpaikka sijaitsee laajalla alueella ja linja1 kulkee nykyisessä suunnitelmassa sen läpi. Kohteen osalta olisi aihetta harkita muinaisjäännöksen kiertämistä riittävällä marginaalilla, josta sovitaan yhdessä Museoviraston kanssa. Linja L1, kohde 146 Kuivala (Tarhajärvi) Vanhakylä (Mjtunnus: ) historiallisen ajan kyläpaikka. Ennestään tunnetun historiallisen ajan kylätontin kohdalla linja 1 sivuaa kylätonttia lähietäisyydeltä. Olisi aihetta harkita linjan vetämistä ainakin maantien pohjoispuolta, kun muinaisjäännösalue rajautuu maantien eteläreunaan. Linja L2, kohde 405 Valkeala Kustaan kivi (Mjtunnus: ) muistomerkki. Valkealassa linja 2 kulkee suunnitelmassa kiven läheisyydellä. Muinaisjäännös ja luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu luonnonmuistomerkki voidaan kiertää vetämällä runkolinja esimerkiksi tien toiselta puolelta tai sitten kiertää riittävällä marginaalilla eli mennä pyörätien toista puolta, ei siis maantien ja pyörätien välisellä kaistalla jossa Kustaan kivi on. Linja L2, kohde 406 Valkealan kartanon (Mjtunnus: ) historiallisen ajan asuinpaikka. Valkealan alueella linja 2 on merkitty kulkemaan muinaisjäännösalueen poikki sen kaakkoispäässä. Linjausta olisi hyvä muuttaa siten, että se kiertäisi muinaisjäännösalueen museoviraston määrittelemältä suojaetäisyydeltä.

104 Kulttuuriperintökohteet Kaivot YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 86 Muinaisjäännösinventoinnissa todettiin lisäksi kaksi kulttuuriperintökohdetta, jotka eivät ole suojeltuja muinaisjäännöksiä, mutta jotka tulisi huomioida jatkosuunnittelussa. Museoviraston ohjeistuksen mukaan niitä tulisi suojella muin keinoin. Kohde 310 Ranta-Utti (Mjtunnus: ). Ranta-Utissa vesihuoltosuunnitelman linja 5 leikkaa puolustusvarustuksia, joita on Ranta-Utissa monessa tasossa rinteen päältä aivan alas asti. Runkolinja kulkee suunnitelmassa lounais-koillissuuntaisesti rinteen suuntaisesti kulkevan metsätien pohjoispuolella. Taisteluhautoja on myös metsätien pohjoispuolella, lähellä pellon reunaa. Linjan reitti tarkennetaan jatkosuunnittelussa siten, että reitti kulkee riittävältä etäisyydeltä taisteluhaudoista. Reitin tarkemmassa suunnitteluvaiheessa ollaan yhteydessä museovirastoon. Kohde 71 Häkämäki (Mjtunnus: ) linja 5 kulkee Kuutostien varrella aivan varustusten eteläpuolelta, mikä on huomioitava linjauksen sijoittamisessa. Metsäalueilla, joille sijoitetaan vedenotto- tai suojaimeytyskaivoja, tulee suurin maisemavaikutus olemaan rakennettavilla uusilla tieyhteyksillä, kääntöpaikoilla sekä lähtösäiliöillä. Siirtolinjalle sijoittuvat venttiiliasemat ovat pieniä maanpäällisiä rakennelmia, joille johtaa oma huoltotie. Hanke muuttaa arvokkaan Selänpäänkankaan maisema-arvoja kaivojen ja lähtösäiliön läheisyydessä paikallisesti merkittävästi. Uusien rakenteiden myötä luonnonalueiden maisemaan tulee ihmisen rakentamia elementtejä, mikä muuttaa alueen maiseman luonnetta. Vaikutus on kuitenkin paikallinen, sillä kaivoilta ja niiden huoltoteiltä ei synny pitkiä näkymälinjoja ympäröivään maisemakuvaan. Maisemavaikutusta lieventää se, että alueella on jo paljon olemassa olevia metsäteitä. Itse kaivojen maisemavaikutus on vähäinen ja paikallinen, sillä suurin osa kaivon rakenteista sijoittuu maan alle ja maanpäälliset suojarakenteet ja aidat osat ovat varsin pieniä. Kuvissa (Kuva 6-27 ja 6-28) on esimerkit toteutuneista vastaavanlaisista kaivoista. Maisemavaikutuksia voidaan lieventää hyvällä suunnittelulla.

105 87 Kuva 6-27 ja Kuva Esimerkkejä toteutuneista kaivoista. Pääosin rakenteet ovat pieniä ja niiden vaikutus maisemakuvaan on vähäinen ja paikallinen Vaikutusten lieventämiskeinot Hyvällä suunnittelulla voidaan vaikuttaa maisemavaikutusten merkittävyyteen ja laatuun. Esimerkiksi Vuohijärven rantaan rakennettava pintavesipumppaamo tulee todennäköisesti näkymään järvelle, mutta sen vaikusta maisemakuvan muutokseen voidaan lieventää hyvällä arkkitehtisuunnittelulla ja säilyttämällä olemassa olevaa kasvillisuutta rakennuksen ympäristössä (erityisesti rakennuksen ja vesistön välissä). Jatkosuunnittelussa tulee kiinnittää huomiota myös hankkeen muiden maanpäällisten rakenteiden toteuttamiseen niin, että maisemavaikutukset ovat mahdollisimman lieviä. Metsäalueiden 10 metriä leveän puuttoman vyöhykkeen vaikutuksia metsäisten selänteiden profiiliin voidaan vähentää välttämällä linjausten rakentamista selänteiden korkeimmille kohdille, kaventamalla työmaa-aluetta paikallisesti avointa maisematilaa rajaavan puuston kohdalla ja toteuttamalla linjaus vinosti suhteessa metsän reunaan. Esimerkiksi Anttilan maakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen pohjoisosassa peltoaluetta reunustaa tiivis ja selkeärajainen metsä. Putkilinjauksen myötä metsäiselle selännealueelle syntyy uusi puuton vyöhyke, kun puita kaadetaan linjauksen kohdalta noin 10 metrin leveydeltä. Puuton linjaus saattaa näkyä pitkälle avoimeen maisematilaan metsäisen selänteen profiilissa. Mikäli linjaus kuitenkin pystytään toteuttamaan nykyisen suunnitelman mukaisesti, vinossa kulmassa suhteessa metsän reunaan, jäävät maisemavaikutukset erittäin vähäisiksi. Esimerkiksi olemassa oleva tie linjauksen rinnalla on linjattu vinosti suhteessa metsän reunaan, jolloin sen puuton vyöhyke ei erotu kaukomaisemassa (kartta Kuva 6-29 ja Kuva 6-30).

106 88 Kuva Linjauksen suhde Anttilan peltoaukean pohjoispuoliseen metsäalueeseen. Metsänreuna osoitettu vihreällä. Violetilla suunniteltu putkilinjaus. Kuva Olemassa olevan tien linjaus (korostettu punaisella), jonka rinnalle putkilinjaus L1 on suunniteltu, leikkaa metsän reunan viistosti, eikä tien puuton vyöhyke erotu kaukomaisemassa metsän siluetissa. Maantie leikkaa metsän reunan suorassa kulmassa ja sen puuton vyöhyke erottuu kaukomaisemassa pitkälle (oranssi ympyrä). Linjausten jatkossuunnittelussa on syytä välttää turhia puiden kaatoja alueilla joilla puiden poistamisella on negatiivista vaikutusta maisemakuvaan. Esimerkiksi mahdollisten yksittäisten maisemapuiden ja peltosaarekkeiden kohdalla voidaan

107 89 tutkia mahdollisuudet kohdan kiertämiseen tai työalueen kaventamiseen. Jokien, järvien tai ojien alituskohdissa, on myös suositeltavaa säilyttää mahdollisimman paljon olemassa olevaa kasvillisuutta vesistön reunalla. Muinaismuistojen lähistöllä työskenneltäessä tulee muinaismuistoalueet ottaa huomioon ja rajata ne työalueen ulkopuolelle. Maiseman arvokohteiden kohdennetut maisemavaikutusten lieventämiskeinot on käsitelty kohteittain vaikutusten arvioinnin yhteydessä Vaihtoehtojen vertailu Maiseman kannalta vaihtoehtojen VE1 ja VE2 vaikutukset ovat hieman vaihtoehtoa VE3 lievemmät, sillä niissä ei ole tarpeen rakentaa suojaimeytysalueita eikä pintavesipumppaamoa Vuohijärven rannalle. Koska pumppaamo voidaan laadukkaalla arkkitehtisuunnittelulla toteuttaa maisema huomioon ottaen, ympäröivää puustoa säästäen ja rakennuksen ei tarvitse olla kovin korkea, ei eri vaihtoehtojen välillä voida kuitenkaan katsoa olevan merkittävää eroa maisemavaikutusten kannalta. Pintavesipumppaamon sijoituspaikkavaihtoehdoista läntisempi on maisemavaikutusten kannalta parempi. Se sijoittuu olemassa olevan tehtaan läheisyyteen, alueelle jossa on paljon olemassa olevaa, suojaavaa kasvillisuutta. Itäisempi vaihtoehto sijoittuu käytöstä poistetun Vuohijärven aseman pihapiirin välittömään läheisyyteen, alueelle jossa ei juuri ole olemassa olevaa suojaavaa kasvillisuutta. Jatkosuunnittelussa tulee linjaus L2 toteuttaa niin, että Valkealan kirkon ja kartanon välisen puistokujanteen puusto voidaan säilyttää. Muilla ehdotetulla siirtolinjavaihtoehdolla ei ole merkittäviä maisemavaikutuksia. Tässä selostuksessa todettuja lieviä vaikutuksia maiseman- tai kulttuurihistorian arvokohteisiin voidaan lieventää jatkosuunnittelussa Yhteenveto vaikutuksista maisemaan ja kulttuurihistoriaan Selänpään pohjavedenottohankkeen maisemavaikutukset ovat vähäisiä, sillä hankkeeseen liittyvät rakenteet ovat pääosin pieniä tai maanalaisia. Näkyvin elementti maisemassa tulee olemaan Vuohijärven rannalle rakennettava pumppaamo (VE3), mutta sekin on melko pienikokoinen rakennus ja sen maisemavaikutuksia voidaan lieventää hyvällä arkkitehtisuunnittelulla ja ympäröivää kasvillisuutta säilyttämällä. Selänpäänkankaan maisemakuvan luonne muuttuu paikallisesti, kun sinne sijoitetaan kaivoja ja niille johtavia tieyhteyksiä. Valkealan kirkon ja kartanon välinen puukujanne tulee huomioida jatkosuunnittelussa niin, ettei puita kaadeta linjauksen kohdalta metrin leveydeltä. Jatkosuunnittelussa voidaan ottaa huomioon vaikutukset maisemakuvaan ja erityisesti maiseman ja kulttuurihistorian arvokohteissa tulee rakentaminen toteuttaa niin, että vaikutukset maisemakuvaan ovat mahdollisimman lieviä.

108 Pohjavesi Selänpää Yleistä Selänpää A I-luokan vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella on tehty ensimmäiset pohjavesitutkimukset ja 1970-luvuilla. Vuonna 1964 tehtiin kairauksia ja vuonna 1967 asennettiin pohjaveden havaintoputkia sekä tehtiin kaksi viikkoa kestänyt koepumppaus. Vuosina alueelle muun muassa asennettiin lisää pohjaveden havaintoputkia ja tehtiin koepumppauksia sekä seismisiä luotauksia. Lisäksi yksityiskaivot kartoitettiin. Vuosina tehtiin täydentäviä pohjavesitutkimuksia. Tällöin muun muassa asennettiin havaintoputkia sekä tehtiin pohjaveden virtausmalli. Vuonna 2013 tehtiin kaivokartoituksen päivitys Vuohijärven kylän osalta. YVAn yhteydessä tehtiin vuonna 2014 pohjaveden pinnankorkeuksien, pohjaveden laadun ja lähteiden virtaamien seurantaa, kairauksia ja havaintoputkien asennuksia, lämpökamerakuvauksia pohjaveden purkaumapaikkojen selvittämiseksi sekä kaivokartoitus. Olemassa olevan tiedon perusteella muodostumasta laadittiin rakennemalli, jonka pohjalta tehtiin kaksikerroksinen pohjaveden virtausmalli. Selänpään pohjavesialueelle laadittiin suojelusuunnitelma vuonna Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen päivittämä Selänpään pohjavesialueen suojelusuunnitelma valmistui vuonna Muodostuman geologinen rakenne Kallionpinnan korkeus vaihtelee Selänpäänkankaan alueella välillä metriä metriä meren pinnan yläpuolella (myöhemmin mpy). Syvimmillään kallionpinta on muodostuman keskiosissa ja korkeimmillaan Multamäen alueella sekä Vuohijärven kylän pohjoispuolella. Näillä alueilla kallionpinta nousee pohjavesipinnan yläpuolelle. Irtomaakerroksen paksuus kallion päällä vaihtelee Selänpäänkankaalla reunaalueiden parista kymmenestä metristä keskiosan yli sataan metriin. Halisenromppujen ja Hunkerinromppujen alueella kallion päällä olevan maakerroksen paksuus on noin metriä. Selänpäänkankaan delta on osa II Salpausselän reunamuodostumaa. Selänpään kohdalla reunamuodostumaan yhtyy kaksi niin sanottua syöttöharjua pohjoisluoteesta. Maastossa nämä alueet näkyvät kahtena suppajonona; lounais-koillissuuntaiset Halisenromput ja pohjois-eteläsuuntaiset Hunkerinromput. (Maa ja Vesi Oy 2000, Oiva pohjavesialuekortti) Halisenromppujen ja Hunkerinromppujen alueilla on hiekan ja soran lajitteista koostuvan irtomaapeitteen yläosan alapuolella tavattu muun muassa silttistä tai savista hiekkaa, savista silttiä, silttistä savea ja savea. Näitä hienoainespitoisia kerroksia ei esiinny kaikkialla Halisen- ja Hunkerinromppujen alueella ja kerrokset ovat paikoin hyvinkin ohuita. (Pöyry Finland Oy 2015a) Uusimmissa Halisen- ja Hunkerinromppujen eteläpuolelle sijoittuvissa kairauksissa (vuoden 2014 kairauspisteet PF4, PF5 ja PF7) on selvästi havaittavissa

109 91 muodostuman rakenteen pintaosan koostuminen karkearakeisista lajitteista ja tämän alla sijaitsevat paksut hienoainesta sisältävät kerrokset. (Pöyry Finland Oy 2015a) Muodostuman rakenne voidaan kairaustietojen perusteella yleispiirteisesti kuvata kahdella ominaisuuksiltaan (mm. hydraulinen johtavuus) toisistaan erottuvalla päällekkäisellä kerroksella. Pohjaveden pinnan tason mittaustuloksiin perustuva ja pohjaveden pinnan tasoa kuvaava malli, jossa on havaittavissa jyrkkä gradientti pohjavesipinnassa Halisen- ja Hunkerinromppujen reuna-alueilla, tukee tätä käsitystä kahdesta ominaisuuksiltaan erilaisesta yksiköstä. Lisäksi vuonna 1972 Halisen- ja Hunkerinromppujen alueella tehtyjen koepumppausten tulokset, joiden mukaan pohjaveden pinnan taso laski lähinnä Halisen- ja Hunkerinromppujen alueella soikiomaisesti eikä pumppauksen alenemakartio ulottunut muodostuman keskeiselle osalle, tukevat osaltaan edellä esitettyä käsitystä muodostuman rakenteesta. (Pöyry Finland Oy 2015a) Pohjavedellä kyllästynyt kerros on Halisenromppujen ja Hunkerinromppujen alueella pääosin hyvin vettä johtavassa karkeampien lajitteiden kerroksessa. Näiden alueiden eteläpuolella, muodostuman keski- ja eteläosissa pohjavesipinta sijaitsee pääosin karkean kerroksen alapuolella hienoainespitoisempien lajitteiden kerroksessa, jossa maaperän vedenjohtavuus ja ominaisantoisuus ovat huomattavasti ylempää kerrosta heikompia. Tästä syystä suuri osa muodostumasta on aluetta, jossa alempaan kerrokseen varastoitunut pohjavesi on vaikeasti hyödynnettävissä. (Pöyry Finland Oy 2015a) Halisenromppujen ja Hunkerinromppujen välille muodostuu pohjavedenjakaja Multamäen ja putken 117 väliselle alueelle. Multamäen kohouman pinta on hyvin lohkareinen. Multamäen luoteisosassa kallionpinta nousee pohjaveden pinnan yläpuolelle. (Maa ja Vesi Oy 2000, Oiva pohjavesialuekortti) Pohjavesiolosuhteet Pohjaveden pääasiallinen virtaus on Selänpään keskeisiltä alueilta luoteeseen ja pohjoiseen Multamäen (kartta 1) lounais- ja koillispuolelta eli Halisenromppujen ja Hunkerinromppujen suuntaan. Pohjaveden pinta on Selänpäänkankaan keskeisillä alueilla noin metrin syvyydellä maanpinnasta tasolla metriä meren pinnan yläpuolella ja purkautuu luoteessa Halisenromppujen suunnassa Honkalanlampiin noin tasolla +77,8 metriä mpy sekä pohjoisessa Hunkerinromppujen suunnassa Vuohijärveen noin tasolla +76,5 metriä mpy. Lokakuussa 2014 mitatut pohjaveden pinnankorkeudet on esitetty arviointiselostuksen liitekartassa 1. Lisäksi kartassa on esitetty pohjaveden päävirtaussuunnat. Pohjaveden pinnankorkeus vaihtelee Selänpäänkankaan keskialueilla, lentokentän pohjois-, itä- ja länsipuolella, välillä +94,4 98,0 metriä mpy. Korkein lokakuussa 2014 havaittu pohjavedenpinnan taso + 98,01 metriä mpy oli Selänpäänkankaan itäosassa ampumaradan pisteessä Hp1/11. Halisenromppujen suuntaan pohjaveden pinta laskee havaintoputkien 117, KAS1/96, 32 ja 28 tasolta +93,7 +96,0 metriä mpy tasolle +80,63 87,95 metriä mpy putkille 119, 111, 24 ja PF7 eli noin 10 metriä noin metrin matkalla.

110 92 Halisenromppujen alueella pohjaveden pinnankorkeus on yleisesti noin tasolla +78,5 +81,0 metriä mpy. Hunkerinromppujen suuntaan pohjaveden pinta laskee samoin jyrkästi romppujen ja Selänpäänkankaan ylätasanteen välimaastossa. Pohjaveden pinta on putkessa PF4 noin tasolla +94,0 metriä mpy ja laskee 400 metrin matkalla lähes 11 metriä tasolle +83,1 metriä mpy havaintoputkelle 116. Riihiahon lähteikköalueen lähellä havaintoputkessa 118 (karttaliite 1) havaittiin kairauksen yhteydessä vuonna 2000 orsivesikerros. Kairaus ulotettiin orsivettä pidättävän kerroksen alle kallionpintaan saakka ja orsivesikerroksen alapuolella todettiin pohjavesikerros. Kohteeseen asennettiin havaintoputki, jonka siiviläosuus asennettiin pohjavesikerrokseen. Orsivesiputkea ei asennettu. Pohjavesipinta asettuu vettä hyvin johtavaan kerrokseen. Pohjavesi on suorassa yhteydessä Hunkerinromppujen alueen pohjavesialtaaseen. Orsivesi taas on yhteydessä muodostuman keskiosan heikommin vettä johtavan kerroksen pohjaveteen. Orsivesipinta on pisteen kohdalla noin 8,4 metriä pohjavesipintaa ylempänä. Muiden havaintoputkien asentamisen yhteydessä ei ole todettu kahta erillistä pohjavesikerrosta. Riihiahon lähteikköalueella purkautuvat pohjavedet edustavat tätä pisteessä 118 havaittua ylempää pohjavesipintaa (orsivesi). Multamäen luoteisosassa kallionpinta nousee pohjaveden pinnan yläpuolelle. Halisenromppujen ja Hunkerinromppujen välille muodostuu pohjavedenjakaja Multamäen ja putken 117 väliselle alueelle. Selänpäänkankaan keskiosassa pohjavedenjakaja sijoittuu linjalle Kankaanmäki Lentokenttä Ampumarata. Pohjavedenjakajat on esitetty karttaliitteessä 1. Selänpäänkankaan pohjavedet purkautuvat pohjoisessa Vuohijärveen, koillisessa Kauriosuolle ja luoteessa Honkalanlampiin. Selänpäänkankaan eteläreunalla on lämpökamerakuvissa (Pöyry Finland Oy 2014b) havaittavissa runsaasti pieniä pohjaveden purkaumapaikkoja. Kauriosuon lounaisosassa sijaitsevan Riihiahon lähteikköalueen (karttaliite 1) ja Honkalanlampien virtaamia mitattiin vuonna 2014 toukokuussa, elokuussa sekä marraskuussa Flowtracker-laitteella. Tulokset on esitetty taulukossa (Taulukko 6-3). Taulukko 6-3. Riihiahon (Kauriosuo) ja Honkalanlampien mitatut virtaamat RIIHIAHO 240 m 3 /d 70 m 3 /d 160 m 3 /d HONKALANLAMMET 4980 m 3 /d 4630 m 3 /d 4430 m 3 /d Riihiahon lähteikköalueen virtaamat vaihtelivat välillä m 3 /d. Määrä kuvastaa vain osaa Riihiahon lähteikköalueelle purkautuvista vesistä, koska paikalla ei ole yhtä selkeää lähdepuroa. Määrien perusteella suurpiirteisesti arvioituna lähteikköalueelta purkautuvan veden saantialue on suuruudeltaan noin 0,2 km 2. Honkalanlampien yhteisvirtaama vaihteli välillä m 3 /d. Eniten pohjavettä purkautuu mittausten mukaan eteläisimpään lampeen (noin m 3 /d) ja vähiten keskimmäiseen lampeen (noin m 3 /d).

111 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 93 Edellä mainituissa lukemissa saattaa olla mukana pieniä määriä lampien länsipuolelta tulevia vesiä Pohjavesialueen antoisuus Selänpää A pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 24,21 km 2. Muodostumisalueen pinta-ala on 19,14 km 2. Imeytymiskertoimena on käytetty 0,6 ja vuotuisena sademääränä 640 mm/a joiden perusteella muodostuvan pohjaveden määräksi on laskettu m 3 /d. (OIVA, pohjavesialuekortti) Vuonna 1972 Selänpäänkankaan antoisuudeksi arvioitiin m 3 /d (Maa ja Vesi Oy 1972). Vuosina aikaisemmat tutkimusaineistot analysoitiin uudelleen ja tehtiin uusia pohjavesiselvityksiä. Vuonna 2000 arvioitiin, että Selänpäänkankaalta voidaan saada pohjavettä jatkuvasti m 3 /d. Jos alueen enimmäistuotto hyödynnettäisiin, arvioidaan Halisenromppujen alueelta voitavan ottaa pohjavettä m 3 /d ja Hunkerinromppujen alueelta m 3 /d. (Maa ja Vesi Oy 2000) Vuoden 1972 selvityksien perusteella Selänpäänkankaan alueella arvioitiin voitavan muodostaa tekopohjavettä noin m 3 /d luonnonpohjaveden ( m 3 /d) lisäksi (Maa ja Vesi Oy 1972). Pohjaveden virtausmallia (Pöyry Finland Oy 2015a) tehtäessä arvioitiin sademääräksi 700 mm/d ja imeytymiskertoimeksi 0,5, jolloin Selänpäänkankaan alueella muodostuvan pohjaveden määräksi saatiin m 3 /d. Vesienhoidon luokittelutietojen mukaan Selänpään pohjavesialueen määrällinen tila on hyvä (OIVA, pohjavesialuekortti) Pohjaveden laatu Havaintoputket Vuosina sekä tehtyjen koepumppausten yhteydessä otettiin pohjavesinäytteitä havaintoputkista. Molempien tutkimusten yhteydessä pohjaveden todettiin olevan Halistenromppujen ja Hunkerinromppujen alueilla samankaltaista. Vesi täytti molempien tutkimusten yhteydessä kulloinkin voimassa olleet sosiaali- ja terveysministeriön laatuvaatimukset kaikkien muiden analysoitujen aineiden, paitsi fluoridin osalta. Vesienhoidon luokittelutietojen mukaan Selänpään pohjavesialueen kemiallinen tila on hyvä, mutta alue on luokiteltu riskialueeksi (OIVA, pohjavesialuekortti). Syksyllä 2014 otettiin näytteitä putkista PF1-PF6 sekä 110 ja KAS2/96 (karttaliite 1). Havaintoputkissa pohjaveden laatu oli pääosin erinomaista. PH vaihteli välillä 7,2 7,6 ja veden happipitoisuus (8,8 11,5 mg/l) oli hyvä. Hyvästä happipitoisuudesta johtuen näytteissä ei todettu liuennutta rautaa ja myös mangaanipitoisuudet olivat kohtalaisen pieniä (<0,01 0,034 mg/l) lukuun ottamatta putkea PF5, jossa mangaania todettiin 0,061 mg/l. TOC (orgaanisen hiilen kokonaismäärä) sekä COD Mn (orgaanisen aineksen hapettuvuus) olivat alhaisia. Myös sähkönjohtavuus oli alhainen (8,5 11,3 ms/m) ja kloridia sekä sulfaattia todettiin vain pieninä pitoisuuksina. Typpipitoisuudet olivat alhaisia eikä raskasmetalleja todettu.

112 94 Havaintoputkista otetut näytteet täyttivät talousvesiasetuksen mukaiset laatuvaatimukset ja suositukset kaikkien muiden analysoitujen aineiden paitsi fluoridin ja torjunta-aineiden osalta. Fluoridi Vuosina fluoridipitoisuus määritettiin Halistenrompuista neljästä koepumppausnäytteestä ja pitoisuus oli 0,8 2,0 mg/l. Hunkerinrompuista otetuissa kuudessa koepumppausnäytteessä fluoridipitoisuus oli 1,5 1,6 mg/l. Vuosina tehdyissä analyyseissa fluoridipitoisuus oli 1,3 2,0 mg/l. (Maa ja Vesi Oy 2000) Vuonna 2014 otetuissa näytteissä fluoridipitoisuus vaihteli 1,6 1,9 mg/l. Sosiaali- ja terveysministeriön talousvesiasetuksen 442/2014 mukainen laatuvaatimus fluoridin enimmäispitoisuudelle on 1,5 mg/l. Torjunta-aineet Vuonna 2014 asennetusta havaintoputkesta PF1 (Kuva 6-31) otetussa näytteessä havaittiin lokakuussa 2014 torjunta-aineista BAM:a 0,11 µg/l sekä heksatsinonia 0,01 µg/l. Putkesta joulukuussa 2014 otetussa uusintanäytteessä ei havaittu torjunta-aineita. Putkesta VUO4 joulukuussa 2014 otetussa näytteessä havaittiin torjunta-aineista bromasiilia 0,094 µg/l sekä heksatsinonia 0,14 µg/l. Putkissa VUO2 ja VUO3 (Hunkerinromput) sekä KAS2/96 (Halisenromput) ei havaittu torjunta-aineita joulukuussa 2014 otetussa näytteessä. Kuva Hunkerinromppujen kohteet, joista on otettu torjunta-ainenäyte syksyllä 2014.

113 95 :n Vuohijärven vedenottamolta joulukuussa 2013 otetussa näytteessä ei todettu torjunta-aineita. Vedenottamolta otetussa näytteessä todettiin hyvin pieni pitoisuus (0,006 µg/l) hyönteiskarkotteissa käytettyä tehoainetta DEET:a (dietyylitoluamidi). Näyte otettiin paloletkun kautta. Seuraavana päivänä ( ) normaalilla näytteenottokalustolla otetussa näytteessä torjunta-aineita ei todettu. Sosiaali- ja terveysministeriön talousvesiasetuksen 442/2014 mukainen laatuvaatimus yksittäisen torjunta-aineen enimmäispitoisuudelle on 0,1 µg/l. Torjunta-aineita on ennen loka- ja joulukuun 2014 torjunta-ainelöytöjä ennen analysoitu vuonna 2014 helmikuussa kympoveri-hankkeen yhteydessä havaintoputkesta 114 sekä vuonna 2011 Suomen ympäristökeskuksen haitallisten aineiden tutkimuksen yhteydessä putkesta 103B. Kummassakaan putkessa ei todettu torjunta-aineita. Putki PF1 sijaitsee noin 400 metriä lounaaseen ja putki VUO4 noin 200 metriä pohjoiseen Vuohijärven vedenottamolta. Alueella on sijainnut ennen VR:n pistoraide eikä käytöstä ole tarkkaa tietoa. BAM on klooritiamidi- ja diklobeniili-nimisten torjunta-aineiden hajoamistuote. BAM:n mikrobiologinen hajoaminen on erittäin hidasta. Lyhimmät BAM:n puoliintumisajat ovat 3 9 vuotta. Syvällä maaperässä ja anaerobisissa olosuhteissa BAM on lähes hajoamatonta. BAM liukenee hyvin veteen ja kulkeutuu helposti maaperässä. (Vuorimaa ym. 2007) Bromasiili on maavaikutteinen rikkakasvien torjunta-aine. Se on ph:sta riippuen veteen hyvin liukeneva tai vähintään liukeneva yhdiste. Vesiliukoisuuden lisäksi bromasiilin kulkeutumisriskiä pohjavesiin lisää yhdisteen vähäinen adsorptio maahiukkasiin ja hidas hajoaminen maaperässä. Bromasiilin myynti loppui Suomessa vuonna (Vuorimaa ym. 2007) Heksatsinonia sisältäviä torjunta-ainevalmisteita ei ole myyty Suomessa vuoden 1999 jälkeen. Heksatsinoni on hyvin vesiliukoinen yhdiste. Kiinnittyminen maahiukkasiin on vähäistä. Kulkeutumisriski pohjavesiin on suuri. (Vuorimaa ym. 2007) DEET eli dietyylitoluamidi on hyönteiskarkotteiden tehoaine, joka tuli markkinoille 1950-luvun puolivälissä ja on käytössä edelleen. (Duodecim 2012) Yksityiskaivot Yksityiskaivonäytteet otettiin syksyllä 2014 kaivoista 261, 281, 320, 336 ja 400 (karttaliite 1). Yksityiskaivoissa pohjaveden laatu vaihteli enemmän kuin havaintoputkissa, mutta oli pääosin erinomaista. PH vaihteli 6,3 7,3 ja veden happipitoisuus (4,5 9,0 mg/l) oli kohtalaisen hyvä. Yhdessä kaivossa, jossa happipitoisuus oli tutkituista kaivoista alhaisin, todettiin rautaa (0,22 mg/l). Mangaanipitoisuudet olivat hyvin pieniä tai alle määritysrajan. Kiintoainepitoisuus vaihteli välillä <1 6,7 mg/l ja sameus välillä 0,2 18 FNU). TOC (1,6 5,8 mg/l) sekä COD Mn (<1 4,6) olivat melko alhaisia. Sähkönjohtavuus (8,5 27,9 ms/m) oli pääosin yhtä alhainen kuin havaintoputkissa ja kloridia sekä sulfaattia todettiin vain pieninä pitoisuuksina. Typpipitoisuudet olivat pieniä ja raskasmetallipitoisuudet olivat pääosin alle määritysrajojen. Fluoridipitoisuudet

114 96 vaihtelivat välillä <0,1 1,5 mg/l. Kahdessa kaivossa todettiin kolimuotoisia bakteereita, bakteerit analysoitiin kolmesta kaivosta. Kaivosta 336 analysoitiin perusparametrien lisäksi haihtuvat hiilivedyt sekä öljyjakeet eikä niitä havaittu. Yksityiskaivoista otetut näytteet täyttivät talousvesiasetuksen pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimukset ja suositukset kaikkien muiden analysoitujen aineiden paitsi yksittäisissä kaivoissa fluoridin, ph:n ja kolimuotoisten bakteerien osalta. Torjunta-aineet Hyönteiskarkotteissa käytettyä tehoainetta DEET:a (dietyylitoamidi) havaittiin joulukuussa 2014 yksityiskaivoissa 281 (<0,005 µg/l) ja 320 (0,024 µg/l) hyvin pieninä pitoisuuksina. Lisäksi kaivossa 320 havaittiin torjunta-aineista 4-kloori-3- metyylifenolia. Lähteet Lähteiden vesinäytteet otettiin syksyllä 2014 Honkalanlampien välipurosta sekä Riihiahon lähteikköalueen kokoomaojasta (kartta 1). Honkalanlampien välipuron vesi oli pääosin alueen muun pohjaveden kaltaista. Nitraattityppipitoisuus (0,29 mg/l) oli hieman suurempi kuin muissa pohjavesinäytteissä. Tämä saattaa johtua Honkalanlampien läheisiltä pelloilta huuhtoutuvista vesistä. Fosfaattifosforin pitoisuus oli alle määritysrajan. Fluoridia vedessä oli 1,9 mg/l, rautaa 0,14 mg/l ja mangaania 0,023 mg/l. Kalsium (10 mg/l), magnesium (2,1 mg/l) ja natriumpitoisuudet (3,6 mg/l) olivat samaa luokkaa kuin havaintoputkista otetuissa pohjavesinäytteissä. Vesinäytteessä havaittiin pieni pitoisuus (0,013 µg/l) hyönteiskarkotteissa käytettyä tehoainetta DEET:a. Myös Riihiahon lähteikköalueen veden laatu oli pääosin alueen muun pohjaveden kaltaista. COD Mn (5,3 mg/l) oli hieman koholla. Fluoridia vedessä oli 1,5 mg/l. Rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat alle määritysrajan. Kalsium (7,3 mg/l), magnesium (1,3 mg/l) ja natriumpitoisuudet (3,1 mg/l) olivat samaa luokkaa kuin havaintoputkista otetuissa pohjavesinäytteissä. Yhteenveto pohjaveden laadusta Selänpäänkankaan pohjavedet ovat pääosin erittäin hyvälaatuisia. Vuohijärven kylän lounaispuolella VR:n entisen pistoraiteen alueella on todettu pohjavedessä torjunta-aineita. Pohjaveden laadusta havaintoputkissa, yksityiskaivoissa ja lähteissä on esitetty yhteenvetotaulukko (Taulukko 6-4). Taulukko 6-4. Yhteenvetotaulukko pohjaveden laadusta. ph happi rauta mangaani sameus sähkönjohtavuus mg/l mg/l mg/l FNU ms/m havaintoputket (8 kpl) 7,2 7,6 8,8 11,5 <0,03 <0,01 0,061 <0,2 59 8,5 11,3 yksityiskaivot (5 kpl) 6,3 7,3 4,5 9,0 <0,03 0,22 <0,01 0,016 0,2 18 8,5 27,9 lähteet (2 kpl) 6,6 7,2 4 9,8 <0,03 0,14 <0,01 0,023 0,4 1,7 7,2 9,8

115 97 fluoridi TOC COD Mn kalsium magnesium natrium torjunta-aineet mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l mg/l todettu havaintoputket (8 kpl) 1,6 1,9 0,5 1,4 <1 7,6 12,0 1,5 2,4 2,8 3,8 x yksityiskaivot (5 kpl) <0,1 1,5 1,6 5,8 <1 4,6 8,9 50,0 0,6 2,9 2,5 6,2 x lähteet (2 kpl) 1,5 1,9 2,0 2,5 2,7 5,3 7,3 10,0 1,3 2,1 3,1 3,6 x Siirtolinjat Siirtolinjoille sijoittuvat pohjavesialueet on esitetty kuvassa (Kuva 6-32). Kuva Siirtolinjojen reiteille sijoittuvat pohjavesialueet.

116 98 Siirtolinjavaihtoehtojen kulkemat matkat pohjavesialueilla ja pohjaveden muodostumisalueilla on esitetty taulukossa (Taulukko 6-5). Taulukko 6-5. Linjausvaihtoehtojen kulkemat matkat (kilometriä) pohjavesialueilla sekä pohjaveden muodostumisalueilla. POHJAVESIALUE SELÄNPÄÄ A L1 L2 L3 L4 Kuivala-Pilkanmaa pohjavesialue 2,7 3,1 4,7 5,0 - pohjaveden muodostumisalue 2,4 2,7 4,4 4,3 - KORKIAKANGAS pohjavesialue 1, pohjaveden muodostumisalue 0, UTTI pohjavesialue 1,6 1, ,8 pohjaveden muodostumisalue 1,0 1, ,8 MULTAMÄKI pohjavesialue - 4, pohjaveden muodostumisalue - 3, VALKEALA KIRKONKYLÄ pohjavesialue - sivuaa pohjaveden muodostumisalue VOIKKAA pohjavesialue - - sivuaa - sivuaa pohjaveden muodostumisalue TORNIONMÄKI pohjavesialue ,6 pohjaveden muodostumisalue ,5 Selänpään I-luokan pohjavesialueen keskeisissä osissa pohjaveden pinta on syvällä, useita metrejä, jopa kymmeniä metrejä maanpinnan alapuolella. Pohjavesialueen eteläreunalla pohjaveden painetaso on lähellä maanpinnan tasoa pohjaveden purkautuessa suo- ja lähdealueille. Korkiakankaan I-luokan pohjavesialue on hyvin muodostuneen jäätikköjoen delta. Deltatasanteen etelärinteellä esiintyy muodostuman tyvelle saakka kulkevia sulamisvesien synnyttämiä uomia. (Lahermo ym. 1972) Vesienhoidon luokittelutietojen mukaan Korkiakankaan pohjavesialueen määrällinen ja kemiallinen tila on hyvä eikä pohjavesialuetta ole luokiteltu riskialueeksi tai selvityskohteeksi (OIVA, pohjavesialuekortti). Utin I-luokan pohjavesialueella sijaitsee :n Kuivalan tekopohjavesilaitos sekä :n Haukkajärven tekopohjavesilaitos ja alueella on tehty runsaasti pohjavesiselvityksiä. Utin pohjavesialue on osa ensimmäistä Salpausselkää. Reunamuodostumaan liittyy pohjois-eteläsuuntainen pitkittäisharju Kuivalan alueella. Linjojen L1 ja L2 alueella pohjavesi on pääosin useiden metrien syvyydellä maanpinnasta, mutta lähellä pohjoisosan purkaumapaikkoja pohjaveden pinnan korkeus on paikoin lähellä maanpinnan tasoa. Kuivala-Pilkanmaa-linjaus kulkee Utin pohjavesialueella Haukkajärven tekopohjavesilaitoksen kautta. Tekopohjavesilaitoksen alueella pohjaveden pinta

117 99 on pääosin useiden metrien syvyydellä maanpinnasta. Vesienhoidon luokittelutietojen mukaan Utin pohjavesialueen määrällinen ja kemiallinen tila on hyvä, mutta pohjavesialue on luokiteltu riskialueeksi (OIVA, pohjavesialuekortti). Multamäen I luokan pohjavesialue on pitkittäisharju, jonka pohjavedet purkautuvat harjun länsipuolelle Kuparinojaan (Ramboll Finland Oy 2009). Alueelle on asennettu vuoden 2009 pohjavesiselvitysten (Ramboll Finland Oy 2009) yhteydessä havaintoputkia, joiden tietojen perusteella pohjaveden pinta on useita metrejä maanpinnan alapuolella. Multamäen vedenottamo sijaitsee noin 300 metriä itään linjauksesta L2. Vedenottamo on viiden lähitalouden käytössä. (Rautanen 2013) Vesienhoidon luokittelutietojen mukaan Multamäen pohjavesialueen määrällinen ja kemiallinen tila on hyvä eikä pohjavesialuetta ole luokiteltu riskialueeksi tai selvityskohteeksi (OIVA, pohjavesialuekortti). Valkealan kirkonkylän I-luokan pohjavesialue on deltamainen reunamuodostuma. Pohjaveden pinta on syvällä, noin metriä paksujen maakerrosten peittämänä. Pohjaveden purkautumissuunta on luoteeseen kohti Sulkavaistenlahtea. (OIVA, pohjavesialuekortti) Pohjavesialueella sijainneen vedenottamon käyttö on lopetettu. Vesienhoidon luokittelutietojen mukaan Valkealan kirkonkylän pohjavesialueen määrällinen ja kemiallinen tila on hyvä, mutta pohjavesialue on luokiteltu riskialueeksi (OIVA, pohjavesialuekortti). Voikkaan I luokan pohjavesialue on osa katkonaista reunamuodostumajaksoa. Alueelta purkautuu pohjavettä etelän puolelle peltoalueille ja mahdollisesti myös savikon alla Kymijokeen, (OIVA, pohjavesialuekortti). Vesienhoidon luokittelutietojen mukaan Voikkaan pohjavesialueen määrällinen tila on hyvä, mutta pohjavesialue on luokiteltu selvityskohteeksi, koska pohjaveden kemiallisesta tilasta ei ole tietoa (OIVA, pohjavesialuekortti). Tornionmäen I-luokan pohjavesialue kuuluu Utin pohjavesialueen tapaan ensimmäiseen Salpausselkään. Pohjaveden pinta ei ole missään esillä ja se on paksujen suojaavien maakerrosten alla. (OIVA, pohjavesialuekortti) Pohjavesialueella sijaitsee kolme vedenottamoa, joiden etäisyys Kuivala Pilkanmaa linjasta on noin metriä. Vesienhoidon luokittelutietojen mukaan Tornionmäen pohjavesialueen määrällinen tila on hyvä, mutta kemiallinen tila huono ja pohjavesialue on luokiteltu riskialueeksi (OIVA, pohjavesialuekortti) Muut vedenottajat Selänpään pohjavesialueella Vedenottamot omistaa Selänpäänkankaalla sijaitsevan Vuohijärven vedenottamon (kartta 1, Kuva 6-31). Vedenottamolla on voimassa Itä-Suomen vesioikeuden myöntämä lupa ottaa pohjavettä enintään 600 m 3 /d sekä rakentaa alueelle vedenottamo. Vanhat vedenottorakenteet on purettu ja Kouvolan Vesi Oy on rakentanut paikalle uuden kaivon kesällä Aluehallintovirasto hyväksyi (päätös ) :n vesilain mukaisen lupahakemuksen ( ) nostaa vedenoton lupamäärää m 3 /d asti. Päätös ei ole vielä lainvoimainen, koska siitä on valitettu.

118 Yksityiskaivot YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 100 Vuonna 2014 tehdyssä kaivokartoituksessa (Pöyry Finland Oy 2015b) Selänpäänkankaalla ja sen reuna-alueilla todettiin olevan 134 yksityiskaivoa. Kaivoista 114 oli rengaskaivoja ja 16 porakaivoja (neljä ei ole tiedossa). Kaivoista oli talousvesikäytössä 55 kappaletta eli noin 40 prosenttia. Kaivot ovat pääosin melko matalia ja keskimääräinen pohjavesikerroksen paksuus kaivoissa on noin 1,5 metriä Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuudet Yleistä Pohjavesivaikutusten arvioimiseksi on perehdytty alueelta aikaisemmin tehtyihin selvityksiin, joihin kuuluvat mm. pohjavesiputkien asentaminen, seismiset luotaukset ja koepumppaukset. Lisäksi on tehty maastokäyntejä, yksityiskaivokartoitus, mitattu pohjaveden pinnankorkeuksia havaintoputkista ja yksityiskaivoista, mitattu lähdevirtaamia, analysoitu pohjaveden, pintaveden sekä lähdevesien laatua sekä tehty rakennemalli ja pohjaveden virtausmalli. Hankeen pohjavesivaikutusten arviointi perustuu pääosin pohjaveden virtausmallilla tehtyihin simulaatioihin sekä pohjavesiasiantuntijoiden laajaan kokemukseen. Arvioinnin ovat tehneet kokeneet pohjavesigeologit, joilla on kattavasti tietoja vastaavista hankkeista sekä aiheeseen liittyvistä tutkimuksista Maastotutkimukset Selänpäänkankaan alueella on tehty pohjavesitutkimuksia 1970-luvulta lähtien. Pohjavesitutkimuksiin on sisältynyt seuraavia maastotutkimuksia: Geofysikaalisia tutkimuksia: Seismisellä luotauksella on 1970-luvun alussa selvitetty kallionpinnan topografiaa ja korkeusasemaa sekä sen kallionpinnan päällä olevien maakerrosten paksuutta. Seismisiä luotauksia tehtiin yhteensä noin 10 kilometriä. Maaperäkairauksia ja pohjavesiputkien asennuksia: Alueelle on asennettu noin 50 pohjaveden havaintoputkea sekä tehty myös maaperäkairauksia ilman pohjavesiputkien asentamista. Kairauksista saadaan tietoa maaperäolosuhteista sekä kallionpinnan korkeudesta. Vuonna 2014 asennettiin 10 uutta pohjaveden havaintoputkea. Maanäytteitä: Kairausten yhteydessä on otettu maaperänäytteitä, joista maaperän ominaisuuksia voidaan havainnoida tarkemmin. Maanäytteistä on tehty rakeisuusanalyysejä. Pohjavesiputkien kartoitus ja mittaus: Pohjavesiputkien kunto kartoitettiin kesällä Huonokuntoiset putket kunnostettiin ja huuhdeltiin. Lisäksi mitattiin uuden koordinaatti- ja korkeusjärjestelmän mukaiset koordinaatit ja putkien päiden korkeudet. Kaivokartoituksia: Ensimmäinen yksityiskaivokartoitus tehtiin 1970-luvun alussa. Vuonna 2013 tehtiin kaivokartoituksen päivitys Vuohijärven kylän osalta ja vuonna 2014 kartoitettiin koko Selänpäänkankaan pohjavesialueen

119 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 101 ja sen lähialueiden yksityiskaivot. Vuoden 2014 kartoituksessa kaikkien kaivojen tiedot kerättiin kaivokortteihin, mm. kaivon koordinaatit, kaivon kannen korkeus, kaivon syvyys, pohjavesipinnan korkeus, kaivon tyyppi sekä kaivon käyttötarkoitus. Pohjavedenpinnan korkeusmittauksia: Pohjaveden pinnankorkeutta on mitattu alueella tutkimusten yhteydessä, mutta alueella ei ole ollut jatkuvaa pohjavesiseurantaa. Vuonna 2014 alueelle laadittiin pohjaveden pinnankorkeuksien tarkkailuohjelma, jonka mukaisesti pintoja mitattiin kaikista toimivista pohjaveden havaintoputkista sekä valituista yksityiskaivoista 1 3 kertaa. Mittaukset antavat tietoa pohjaveden pinnan luonnollisista vuodenajoista riippuvista vaihteluista. Pohjaveden pinnankorkeuksien perusteella voidaan määrittää pohjaveden virtaussuunnat. Vesinäytteiden ottoa: Pohjavesinäytteitä on otettu veden laadun selvittämiseksi koepumppausten yhteydessä, pohjavesialueen suojelusuunnitelman yhteydessä sekä vuonna 2014 YVAan liittyen. YVAan liittyen näytteitä otettiin pohjavesiputkista, yksityiskaivoista, lähteistä sekä vaihtoehtoa VE3 varten raakavesilähteenä toimivasta Vuohijärvestä. Näytteistä saadaan tietoa pohjaveden ja pintaveden luontaisesta laadusta sekä mahdollisista eri toiminnoista peräisin olevista haitta-aineista. Koepumppauksia: Sekä Halisenrompuissa että Hunkerinrompuissa on tehty koepumppaukset 1970-luvulla. Koepumppausten kesto oli noin kolme ja kaksi kuukautta ja keskimääräiset vesimäärät olivat 4500 m 3 /d ja 4400 m 3 /d. Koepumppausten aikana seurattiin pohjaveden pinnankorkeuksia havaintoputkista ja yksityiskaivoista, mitattiin Honkalanlampien virtaamaa sekä otettiin vesinäytteitä. Pohjavesipurkaumien lämpökamerakuvauksia: Selänpäänkankaan pohjavesialueen reuna-alueet kuvattiin kesällä 2014 helikopterista käsin lämpökameralla, jolloin ympäröivää maastoa kylmemmät pohjavesipurkaumat voitiin erottaa lämpökuvista. Pohjaveden virtausmallinnusta: Selänpäänkankaan alueelta on tehty ensimmäinen pohjaveden virtausmalli vuonna Malli oli yksikerroksinen. Vuonna 2014 alueelta tehtiin rakennemalli sekä monikerroksinen pohjaveden virtausmalli. Pohjaveden virtausmallilla voidaan tehdä simulointeja erilaisista vedenotto- ja suojaimeytystilanteista. Pohjavesimallin avulla voidaan arvioida pohjavedenpinnan vaihteluita, virtaussuuntia, viipymiä sekä pohjaveden purkuolosuhteiden muuttumista eri tilanteissa. Tietojen hallinnassa ja analysoinnissa on käytetty paikkatieto-ohjelmia Pohjaveden rakenne- ja virtausmallinnus Rakennemallissa kaikki tutkimusalueelta olemassa oleva tutkimustieto visualisoidaan yhtenäiseksi kolmiulotteiseksi malliksi. Rakennemallilla kuvataan pohjaveden virtauksen kannalta merkitykselliset irtomaapeitteen ja kallioperän kerrokset tai yksiköt sekä niiden muodot ja jatkuvuudet. Kerrosten lopullinen

120 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 102 lukumäärä on riippuvainen tutkimusaineiston määrästä ja laadusta. Jos lähtöaineistoa on vähän ja se ei ole kattavaa, joudutaan kerroksia usein yhdistämään ja yleistämään. Rakennemallin avulla pohjavesialueesta ja pohjaveden liikkeistä saadaan hyvä kokonaiskuva, joka edesauttaa oleellisesti jatkotutkimusten ohjaamista ja virtausmallin laadintaa. Pohjaveden virtausmalli kootaan rakennemallin perusteella. Virtausmallinnus on menetelmä, jolla voidaan simuloida pohjaveden virtauskuvan ja purkuolosuhteiden muutoksia eri tilanteissa. Pohjavesimallinnuksen onnistumisen edellytyksenä on, että tutkittavaan ongelmaan liittyvät tieteelliset periaatteet, käytettävät matemaattiset menetelmät ja tutkittavan alueen geologia tunnetaan. Malli on yksinkertaistettu kuvaus pohjavesiolosuhteista. Mallin luotettavuus riippuu lähtötietojen luotettavuudesta sekä tutkimusaineiston geologisen tulkinnan onnistumisesta. Mallinnustyön tavoitteena on saada mallin laskema pohjavesipinta ja mallista purkautuvat vesimäärät vastaamaan luonnossa mitattuja sekä saada malli toteuttamaan alueella tehdyt koepumppaukset mitattujen havaintojen mukaisesti. Mallitarkasteluilla saadaan selville muun muassa pohjaveden virtausreitit janopeudet, pohjavesipintojen korkeudet, pohjaveden määrä, pohjaveden purkautumisalueet ja määrät, imeytyminen ja antoisuus. Selänpäänkankaan mallintaminen Selänpäänkankaan muodostuman rakenne voidaan kairaustietojen perusteella yleispiirteisesti kuvata kahdella ominaisuuksiltaan (mm. hydraulinen johtavuus) toisistaan erottuvalla päällekkäisellä kerroksella. Selänpäänkankaan alueelle laadittiin kolmiulotteisien rakennemallin perusteella kaksikerroksinen yleispiirteinen pohjaveden virtausmalli (Pöyry Finland Oy 2015a). Virtausmalli tehtiin MODFLOW-koodilla käyttäen PMWIN-käyttöliittymää (Processing Modflow for Windows). Pohjavesimalli kalibroitiin vastaamaan luonnontilaa eli virtausmallin laskema pohjaveden pinnan korkeustaso pyrittiin saamaan vastaamaan luonnossa mitattua pohjaveden pinnan korkeustasoa. Kalibrointi onnistui hyvin Halisenromppujen ja Hunkerinromppujen alueella ja kohtalaisen hyvin muilla alueilla. Mallinnetulta alueelta ei ole olemassa riittävästi tutkimustietoa kattamaan koko aluetta, jolloin joudutaan tekemään yleistyksiä. Muodostuman rakenne on monimutkaisempi kuin pohjaveden virtausmalli, jolla olosuhteita pyritään kuvaamaan. Virtausmallin tulosta voidaan kuitenkin pitää hyväksyttävänä. Kalibrointitulos auttaa tarkentavien jatkotutkimusten suunnittelussa. Virtausmallin kalibroinnin lisäksi virtausmalli verifioitiin, eli todennettiin miten hyvin kalibroitu virtausmalli toteuttaa muodostuman todellista luontaista käyttäytymistä. Kalibroidulla virtausmallilla tehtiin kaksi verifiointisimulaatiota toistamalla vuonna 1972 tehdyt koepumppaukset. Simulaatioiden tuloksia verrattiin koepumppausten aikana maastossa tehtyihin havaintoihin, kuten mitattuun pohjaveden pinnan alenemaan. Alenemakartion muoto ja suuruus vastasivat hyvin kokeen aikana mitattuja, joten verifiointiajojen tuloksia voidaan pitää luotettavina. Virtausmallilla tehtiin viisi simulaatiota, jotka on kuvattu taulukossa (Taulukko 6-6). Simulaatioita tehdessä optimoitiin vedenottokaivojen ja suojaimeytyskaivojen paikkoja sekä vedenotto- ja suojaimeytysmäärien jakautumista. Simulaatioiden tuloksena saatiin arvio pohjaveden pinnan alenemasta kaivoalueilla, pohjaveden

121 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 103 virtaussuuntien muutoksesta, purkautuvan pohjaveden määrän muutoksista sekä rantaimeytyvän veden määrästä. Riihiahon lähteikköalueen lähellä havaintoputkessa 118 (karttaliite 1) havaittiin kairauksen yhteydessä vuonna 2000 orsivesikerros. Kairaus ulotettiin orsivettä pidättävän kerroksen alle kallionpintaan saakka ja orsivesikerroksen alapuolella todettiin pohjavesikerros. Kohteeseen asennettiin havaintoputki, jonka siiviläosuus asennettiin pohjavesikerrokseen. Orsivesiputkea ei asennettu. Pohjavesipinta asettuu vettä hyvin johtavaan kerrokseen. Pohjavesi on suorassa yhteydessä Hunkerinromppujen alueen pohjavesialtaaseen. Orsivesi taas on yhteydessä muodostuman keskiosan heikommin vettä johtavan kerroksen pohjaveteen. Orsivesipinta on pisteen kohdalla noin 8,4 metriä pohjavesipintaa ylempänä. Muiden havaintoputkien asentamisen yhteydessä ei ole todettu kahta erillistä pohjavesikerrosta. Riihiahon lähteikköalueella purkautuvat pohjavedet edustavat tätä pisteessä 118 havaittua ylempää pohjavesipintaa (orsivesi) eikä Hunkerinromppujen alueen vedenotolla ole vaikutusta tähän ylempään pohjavesikerrokseen. Riihiahon lähteikköalueen ja Hunkerinromppujen välissä sijaitsee geologisen tulkinnan ja maanpinnan topografian perusteella todennäköisesti kalliokynnys, joka rajoittaa pohjavesiyhteyttä itään Kauriosuolle päin. Kalliokynnystä ei ole kuvattu pohjaveden virtausmalliin. Kalliokynnyksen sijainti tulee selvittää hankkeen jatkosuunnittelun yhteydessä. Virtausmalli ei ole reuna-alueella tarkka, koska lähtötietoja ei ole kattavasti. Mallin laskemiin reuna-alueen virtaamatietoihin sisältyy siten epävarmuutta. Edellä mainittujen seikkojen perusteella on vedenoton vaikutus Riihiahon lähteikköalueella sekä Kauriosuolla purkautuviin pohjavesimääriin virtausmallin laskemia virtaamamuutoksia pienempi. Tämän asiantuntijatulkinnan paikkansapitävyys tulee varmistaa lisäselvityksillä hankkeen jatkosuunnittelun yhteydessä Vaikutusten arviointi Yleistä Pohjavesivaikutukset voivat kohdistua sekä pohjaveden määrään, vedenpintaan ja laatuun. Pohjaveden otto ilman korvaavaa suojaimeytystä alentaa pohjaveden pintaa. Vedenpinnan alentuessa vaikutukset voivat näkyä lähteiden ja lähdelammikoiden purkaumien pienenemisenä. Lisäksi vaikutukset voivat ilmentyä yksityiskaivojen antoisuuden heikkenemisenä. Edullisia vaikutuksia voi syntyä silloin, kun vedenpinta alenee peltoviljelmillä paineellisen pohjaveden alueella (pohjaveden painetaso sijoittuu savi/silttikerrokseen). Paineen pienentyessä voi peltojen vettyminen vähentyä ja kantavuus parantua. Pohjaveden laatuun vedenotto vaikuttaa vain harvoin. Mikäli vedenotto ilman korvaavaa imeytystä on muodostuvaan vesimäärään nähden suurta ja se kohdistuu muodostuman reuna-alueelle, voi reuna-alueiden vähähappista vettä virrata muodostuman suuntaan. Tämä voi näkyä veden happipitoisuuden vähenemisenä ja sen seurauksena raudan ja mangaanin liukenemisena pohjaveteen. Sekä määrään, vedenpintaan että laatuun kohdistuvia vaikutuksia voidaan ehkäistä vedenottokohteiden oikealla sijoittamisella ja suojaimeytyksellä.

122 Rakentamisen aikaiset vaikutukset pohjaveteen Pohjavedenotto- ja suojaimeytysrakenteet YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 104 Huoltoyhteyksien, sähkölinjojen, pohjavedenotto- ja suojaimeytyskaivojen sekä lähtösäiliön rakentamisella ei ole vaikutuksia pohjaveden määrään. Rakentamisella saattaa olla vähäisiä paikallisia ja tilapäisiä vaikutuksia pohjaveden laadulliseen tilaan silloin, kun maaperän muokkaaminen ulottuu lähelle pohjaveden pintaa tai pohjaveden pinnan alle. Rakenteista ainoastaan vedenotto- ja suojaimeytyskaivot ulottuvat pohjaveden pinnan alle ja huoltoyhteydet saattavat alavilla alueilla, kuten suppa-alueilla, ulottua muutamia metrejä pohjaveden pinnan yläpuolelle. Maaperän muokkaaminen saattaa aiheuttaa vähäistä tilapäistä ja paikallista pohjaveden samentumista. Tällöin pohjaveden happipitoisuus saattaa tilapäisesti laskea ja pohjaveteen saattaa liueta rautaa, mangaania ja muita metalleja. Rakentamisella ei ole vaikutuksia alueen muihin vedenottajiin. Rakentamisella ei ole kielteisiä vaikutuksia vesienhoidon toimenpideohjelmassa tarkoitettuun pohjavesialueiden määrälliseen tai laadulliseen tilaan eikä rakentaminen vaaranna vesienhoidon tilatavoitteita. Siirtolinjat Rakentamisella saattaa olla vähäisiä paikallisia vaikutuksia pohjaveden laadulliseen tilaan silloin, kun maaperän muokkaaminen ulottuu lähelle pohjaveden pintaa tai pohjaveden pinnan alle. Maaperän muokkaaminen saattaa aiheuttaa vähäistä tilapäistä ja paikallista pohjaveden samentumista. Tällöin pohjaveden happipitoisuus saattaa tilapäisesti laskea ja pohjaveteen saattaa liueta rautaa, mangaania ja muita metalleja. Rakentamisen aikaisia pohjavesivaikutuksia voi ilmetä pääosin seuraavan kaltaisissa pohjavesiolosuhteissa ja kohteissa: kohteet, joissa putkilinjaus alittaa joen, puron, rauta- tai maantien paineellisen pohjaveden esiintyminen ja siitä seuraava pohjaveden haitallisen purkautumisen ja hydraulisen murtuman riski kohteet, joissa putkilinjaus kulkee pohjavesialueen poikki pohjaveden hallitsemattoman purkautumisen riski pohjavesialueelle tultaessa tai siltä poistuttaessa raskaiden koneiden liikkuminen yksityiskaivojen välittömässä läheisyydessä tärinän aiheuttama riski kaivorakenteiden vaurioitumiselle väärin valitut kaivantojen maamassojen läjityspaikat riski pohjaveden laadulle (samentuminen, rauta-, mangaani- ja metallipitoisuuksien nousu) jätevesiviemäreiden rikkoutumiset riski pohjaveden laadulle (bakteerit, typpiyhdisteet) koneiden voitelu- ja polttoaineiden ym. pohjavettä pilaavien aineiden pääsy pohjaveteen riski pohjaveden laadulle Linjausvaihtoehdoista L2 kulkee pisimmän matkan pohjavesialueilla, yhteensä noin 9,4 kilometriä. Linjaus kulkee Selänpään, Utin ja Multamäen pohjavesialueiden ja pohjaveden muodostumisalueiden läpi sekä sivuaa Voikkaan pohjavesialuetta.

123 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 105 Lyhimmän matkan pohjavesialueilla kulkee linja L4, joka kulkee Selänpään pohjavesialueella noin viisi kilometriä. Vaikutusten lieventämiskeinot Pohjaveden laatuun tai määrään kohdistuvien haittojen ehkäisemisessä ja lieventämisessä ovat avainasemassa: asiantunteva riskikohteiden tunnistaminen riittäviin tutkimuksiin perustuva, asiantunteva linjauksen valinta, rakentamisen suunnittelu ja rakennusmenetelmien valinta työn toteutuksen, suunnitelmien ja ohjeiden noudattamisen valvonta vaikutusten seuranta Valitun siirtolinjavaihtoehdon varrelta kartoitetaan kaikki yksityiskaivot, jotta kaivot voidaan ottaa rakentamisvaiheessa huomioon ja mahdollisia vaikutuksia voidaan arvioida. Siirtolinjan rakentaminen suunnitellaan siten, että haitallisia vaikutuksia yksityiskaivoihin ei aiheudu. Muun muassa työkoneiden liikkumista kaivojen lähellä vältetään. Risteävät vesi ja viemäriputket selvitetään mahdollisimman tarkoin. Mikäli kaivojen vedenantoisuus ennalta arvaamatta rakentamisen seurauksena väliaikaisesti pienenee tai vedenlaatu heikkenee, turvataan kiinteistöjen vesihuolto esimerkiksi siirrettävän vesisäiliön avulla. Ylijäämämaan läjityspaikat valitaan pohjavesialueiden ulkopuolelta. Läjitykset sijoitetaan paikkoihin, joissa maaperä on huonosti vettä läpäisevää. Rakentamisella ei ole kielteisiä vaikutuksia vesienhoidon toimenpideohjelmassa tarkoitettuun pohjavesialueiden määrälliseen tai laadulliseen tilaan eikä rakentaminen vaaranna vesienhoidon tilatavoitteita Toiminnan aikaiset vaikutukset Pohjavedenotto Pohjavedenoton vaikutukset pohjaveden määrään ja laatuun on käsitelty seuraavassa vaihtoehtokohtaisesti. Niissä vaihtoehdoissa, joissa vettä otetaan Hunkerinromppujen alueelta, on mallisimulaatioissa mukana vedenotto Vuohijärven kaivosta (maksimissaan m 3 /d). Vuohijärven kaivosta otettava vesimäärä ei vaikuta YVA-hankkeen vaihtoehtojen kokonaisvesimääriin, vaan Vuohijärven kaivosta otettava vesimäärä (nykyisen luvan mukainen 600 m 3 /d tai ei vielä lainvoimaisen luvan mukainen m 3 /d) sisältyy hankkeen kokonaisvesimäärään. VE1: Pohjavedenotto m 3 /d Vaihtoehdossa 1 (VE1) tarkastellaan pohjavedenottoa seuraavasti: a) Pohjavedenotto Selänpäänkankaan Halisenromppujen alueelta b) Pohjavedenotto Selänpäänkankaan Hunkerinromppujen alueelta c) Pohjavedenotto Selänpäänkankaan Halisenromppujen ja Hunkerinromppujen alueelta. Vedenottomäärä jakautuu m 3 /d Halisenrompuista ja m 3 /d Hunkerinrompuista

124 106 Pohjavedenotto tapahtuu aikaisempien selvitysten yhteydessä alustavasti määritellyillä pohjavedenottoalueilla. Vedenotto- ja imeytysmäärät sekä eri vaihtoehtojen vaikutukset purkautuvan pohjaveden määrään on esitetty kootusti taulukossa (Taulukko 6-6). Vesitasetaulukossa esitettyjen kohteiden sijainti on esitetty kartassa (Kuva 6-33) Taulukko 6-6. Pohjaveden virtausmallin laskemat vesitaseet nykytilassa sekä eri vaihtoehdoissa. NYKYTILA VE1 A VE1 B VE1 C VE2 VE 3 Pohjavettä muodostuu sadannan kautta keskimäärin (m 3 /d) POHJAVETTÄ POISTUU KESKIMÄÄRIN (m 3 /d) NYKYTILA VE1 A VE1 B VE1 C VE2 VE 3 ALUE 2 (eteläisin Honkalanlampi) ALUE 3 (keskimm. ja pohj. Honkalanlampi) ALUE 4 (muut länsipuolen ojat) ALUE 5 (eteläpuolen ojat) ALUE 6 (pohjois- ja koillispuolen ojat) ALUE 7 (järvi, Vuohijärvi) ALUE 8 (järvi, Kalsonlahti) POISTUU YHTEENSÄ NYKYTILA VE1 A VE1 B VE1 C VE2 VE 3 RANTAIMEYTYMINEN VUOHIJÄRVESTÄ (m 3 /d) VEDENOTTO KAIVOISTA (m 3 /d) NYKYTILA VE1 A VE1 B VE1 C VE2 VE 3 KK110 (Halisenromput) KK63 (Halisenromput) KK111 (Halisenromput) KK103B (Hunkerinromput) KK114 (Hunkerinromput) KK115 (Hunkerinromput) Vuohijärven kaivo (Hunkerinromput) VEDENOTTO YHTEENSÄ SUOJAIMEYTYS IMEYTYSKAIVOISTA (m 3 /d) NYKYTILA VE1 A VE1 B VE1 C VE2 VE 3 Imeytysalue 1 (Halisenromput länsi) Imeytyslaue 2 (Halisenromput itä) Imeytysalue 3 (Hunkerinromput pohjoinen) Imeytysalue 4 (Hunkerinromput eteläinen) SUOJAIMEYTYS YHTEENSÄ

125 107 Kuva Vesitasetaulukossa esitettyjen kohteiden sijainti. Vaihtoehto VE1A Pohjaveden virtausmallilla ajetun simulaation mukaan Halisenromppujen alue ei kestä m 3 /d:n pohjavedenottoa, vaan hydrogeologisista olosuhteista johtuen vedenotto pienentää radikaalisti pohjavesivarastoa ja mallisolut menevät kuiviksi. Tämän vuoksi mallisimulaatio tehtiin m 3 /d:n vedenotolla. Vesimäärä otettiin kolmesta uudesta kaivosta ja simulaatio ajettiin tasapainotilaan eli tilanteeseen, jossa vedenotto ei enää aiheuta muutoksia pohjaveden pinnankorkeuteen. Mallisimulaation mukaan pohjaveden pinnankorkeus alenee vedenottokaivoilla noin 9,0 9,5 metriä. Vedenoton seurauksena syntyvät pohjaveden pinnan alenemat on esitetty kartassa 2. Honkalanlampien läheisyydessä sijaitsevat yksityiskaivot (3 kpl) kuivuvat tai pohjavesipinta laskee hyvin lähelle kaivon pohjaa, ja lisäksi pohjavesipinta laskee alle 0,5 metriin muutamissa kaivoissa muodostuman lounaisosassa Ylä- ja Ala-Konkan alueilla. Pohjaveden purkautuminen Honkalanlampiin lakkaa kokonaan, koska vedenotto kattaa kaiken Halisenromppujen alueella muodostuvan pohjaveden. Lisäksi pohjaveden purkautuminen muihin muodostuman länsipuolen ojiin (luonnontilassa noin m 3 /d) lakkaa kokonaan. Vuohijärveen purkautuu noin 500 m 3 /d vähemmän pohjavettä kuin luonnontilassa ja Vuohijärvestä rantaimeytyy muodostumaan pohjavettä noin 850 m 3 /d, kun luonnontilassa tilanne on päinvastoin muodostuma purkaa pohjavettä Vuohijärveen.

126 108 Muodostuman rakenteen vuoksi pohjavesivarasto täydentyy muodostuman eteläosan pohjavedellä vain vähäisessä määrin. Muodostuman eteläpuolelle purkautuvan pohjaveden määrä (5 800 m 3 /d) vähenee vedenoton seurauksena noin 200 m 3 /d. Vedenotto muuttaa pohjaveden virtaussuuntia niin, että muodostuman ulkopuolelta saattaa alkaa virrata vähähappisempaa vettä sisään muodostumaan. Lisäksi muodostuman ulkopuolelta tuleva vesi, varsinkin järvestä tuleva, saattaa sisältää orgaanista aineista, joka kuluttaa hajotessaan happea. Vähähappisissa olosuhteissa rautaa ja mangaania liukenee pohjaveteen eli pohjaveden laatu saattaa heikentyä. Pohjavedenotolla on kielteisiä vaikutuksia vesienhoidon toimenpideohjelmassa tarkoitettuun pohjavesialueen määrälliseen tilaan ja saattaa olla kielteisiä vaikutuksia vesienhoidon toimenpideohjelmassa tarkoitettuun pohjavesialueen laadulliseen tilaan. Pohjavedenotto saattaa vaarantaa vesienhoidon tilatavoitteita. Vaihtoehto VE1B Pohjaveden virtausmallilla ajetussa simulaatiossa vedenotto tapahtui kolmesta uudesta pohjavesikaivosta sekä :n Vuohijärven kaivosta, josta otettiin simulaatiossa mahdollinen tulevan uuden luvan mukainen enimmäismäärä m 3 /d. Vedenottomäärä oli yhteensä m 3 /d. Malli ajettiin tasapainotilaan. Mallisimulaation mukaan pohjaveden pinnankorkeus alenee vedenottokaivoilla noin 4,0 9,5 metriä. Vedenoton seurauksena syntyvät pohjaveden pinnan alenemat on esitetty kartassa 3. Vuohijärven sekä Horpun kylien alueella kuivuu vedenoton seurauksena noin 30 yksityiskaivoa noin 35 kaivosta. Monet yksityiskaivot ovat matalia ja useissa kaivoissa on vettä luonnontilassa alle metri. Muodostumasta purkautuu luonnontilassa Vuohijärveen vettä mallisimulaation mukaan noin m 3 /d. Pohjaveden purkautuminen Vuohijärveen loppuu vedenoton seurauksena ja Vuohijärvestä rantaimeytyy vettä muodostumaan noin m 3 /d. Rantaimeytyvän veden viipymä järveä lähinnä sijaitsevalle vedenottokaivolle KK103B on noin viisi kuukautta ja viipymä Vuohijärven kaivolle on noin kuusi kuukautta. Lähimmät Vuohijärven kylän yksityiskaivot sijaitsevat alle 100 metrin päässä Vuohijärven rannasta ja näille kaivoille viipymät ovat 1 2 kuukauden luokkaa. Rantaimeytyvän järviveden mukana muodostumaan kulkeutuu humusta, jonka hajoaminen kuluttaa vedestä happea. Pohjaveden happipitoisuuden lasku näkyy raudan ja mangaanin liukenemisena veteen. Vedenotolla on hyvin vähäinen vaikutus muodostuman koillis- ja itäpuolelta lähdeja oja-alueilta purkautuviin vesimääriin. Mallin mukaan luonnontilassa näiltä alueilta purkautuu pohjavettä noin m 3 /d ja vedenoton aikana purkautumismäärä on noin m 3 /d. Virtausmalli ei ole reuna-alueella tarkka, koska lähtötietoja ei ole kattavasti. Mallin laskemiin reuna-alueen virtaamatietoihin sisältyy siten epävarmuutta. Vedenoton vaikutus Riihiahon lähteikköalueella sekä Kauriosuolla purkautuviin pohjavesimääriin on virtausmallin laskemia virtaamamuutoksia pienempi. Tämän asiantuntijatulkinnan paikkansapitävyys tulee varmistaa lisäselvityksillä hankkeen jatkosuunnittelun yhteydessä.

127 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 109 Muodostuman rakenteen vuoksi pohjavesivarasto ei täydenny vedenottotilanteessa muodostuman eteläosan pohjavedellä lainkaan, vaan muodostuman eteläpuolelle purkautuvan pohjaveden määrä pysyy ennallaan. Vedenotto muuttaa pohjaveden virtaussuuntia. On mahdollista, että VR:n vanhan pistoraiteen alueella pohjavedessä havaittuja torjunta-aineita kulkeutuu vedenottokaivoihin. Lisäksi muodostuman ulkopuolelta saattaa alkaa virrata vähähappisempaa vettä sisään muodostumaan. Muodostuman ulkopuolelta tuleva vesi saattaa sisältää orgaanista aineista, joka kuluttaa hajotessaan happea. Vähähappisissa olosuhteissa rauta ja mangaani liukenevat pohjaveteen heikentäen sen laatua. Pohjavedenotolla on kielteisiä vaikutuksia vesienhoidon toimenpideohjelmassa tarkoitettuun pohjavesialueen määrälliseen tilaan ja saattaa olla kielteisiä vaikutuksia vesienhoidon toimenpideohjelmassa tarkoitettuun pohjavesialueen laadulliseen tilaan. Pohjavedenotto saattaa vaarantaa vesienhoidon tilatavoitteita. Vaihtoehto VE1C Pohjaveden virtausmallilla ajetussa simulaatiossa pohjavettä otettiin kahdesta uudesta kaivosta Halisenrompuista ja Hunkerinrpompuista yhdestä uudesta kaivosta sekä :n Vuohijärven kaivosta, josta otettiin simulaatiossa mahdollinen tulevan uuden luvan mukainen enimmäismäärä m 3 /d. Vedenottomäärä oli m 3 /d Halisenrompuista ja m 3 /d Hunkerinrompuista eli yhteensä m 3 /d. Malli ajettiin tasapainotilaan. Mallisimulaation mukaan pohjaveden pinnankorkeus alenee vedenottokaivoilla Halisenrompuissa noin 2,5 4,0 metriä ja Hunkerinrompuissa noin 3,0 3,5 metriä. Vedenoton seurauksena syntyvät pohjaveden pinnan alenemat on esitetty kartassa 4. Yksityiskaivoja kuivuu kokonaan noin 15 kappaletta ja lisäksi pohjavesipinta laskee alle 0,5 metriin noin 15 kaivossa, josta muutama sijaitsee muodostuman lounaisosassa Ylä- ja Ala-Konkan alueilla. Monet yksityiskaivot ovat matalia ja useissa kaivoissa on vettä luonnontilassa alle metri Halisenromppujen puolella vedenotto vähentää Honkalanlampiin purkautuvaa pohjavesimäärää noin 80 % eli m 3 /d -> 900 m 3 /d ja lisäksi muihin länsipuolen ojiin purkautuvan pohjaveden määrä vähenee m 3 /d -> 700 m 3 /d. Pohjaveden purkautuminen Vuohijärveen lakkaa lähes kokonaan ja paikoin tapahtuu vähäistä rantaimeytymistä. Rantaimeytyvän veden viipymä järveä lähinnä sijaitsevalle Vuohijärven kaivolle on noin 20 kuukautta, koska rantaimeytyvän veden määrä on vähäinen. Lähimmät Vuohijärven kylän yksityiskaivot sijaitsevat alle 100 metrin päässä Vuohijärven rannasta ja näille kaivoille viipymät ovat kahden kuukauden luokkaa. Rantaimeytyvän järviveden mukana muodostumaan kulkeutuu humusta, jonka hajoaminen kuluttaa vedestä happea. Pohjaveden happipitoisuuden lasku näkyy raudan ja mangaanin liukenemisena veteen. Rantaimeytyvän veden määrä tässä vaihtoehdossa on kuitenkin vähäinen, joten rantaimeytymisestä saattaa aiheutua hyvin vähäisiä muutoksia pohjaveden laatuun. Vedenotolla ei juuri ole vaikutusta muodostuman koillis- ja itäpuolelta lähde- ja oja-alueilta purkautuviin vesimääriin. Mallin mukaan luonnontilassa näiltä alueilta purkautuu pohjavettä noin m 3 /d ja vedenoton aikana purkautumismäärä on

128 110 noin m 3 /d. Virtausmalli ei ole reuna-alueella tarkka, koska lähtötietoja ei ole kattavasti. Mallin laskemiin reuna-alueen virtaamatietoihin sisältyy siten epävarmuutta. Vedenoton vaikutus Riihiahon lähteikköalueella sekä Kauriosuolla purkautuviin pohjavesimääriin on virtausmallin laskemia virtaamamuutoksia pienempi. Tämän asiantuntijatulkinnan paikkansapitävyys tulee varmistaa lisäselvityksillä hankkeen jatkosuunnittelun yhteydessä. Muodostuman rakenteen vuoksi pohjavesivarasto täydentyy muodostuman eteläosan pohjavedellä vain hyvin vähäisessä määrin. Muodostuman eteläpuolelle purkautuvan pohjaveden määrä (5 800 m 3 /d) vähenee vedenoton seurauksena noin 100 m 3 /d. Vedenotto muuttaa pohjaveden virtaussuuntia. On mahdollista, että VR:n vanhan pistoraiteen alueella pohjavedessä havaittuja torjunta-aineita kulkeutuu vedenottokaivoihin. Lisäksi muodostuman ulkopuolelta saattaa alkaa virrata vähähappisempaa vettä sisään muodostumaan. Muodostuman ulkopuolelta tuleva vesi saattaa sisältää orgaanista aineista, joka kuluttaa hajotessaan happea. Vähähappisissa olosuhteissa rauta ja mangaani liukenevat pohjaveteen heikentäen sen laatua. Pohjavedenotolla on kielteisiä vaikutuksia vesienhoidon toimenpideohjelmassa tarkoitettuun pohjavesialueen määrälliseen tilaan ja saattaa olla kielteisiä vaikutuksia vesienhoidon toimenpideohjelmassa tarkoitettuun pohjavesialueen laadulliseen tilaan. Pohjavedenotto saattaa vaarantaa vesienhoidon tilatavoitteita. VE2: Pohjavedenotto m 3 /d Pohjavesimallilla simuloitiin tilanne, jossa pohjavettä otettiin m 3 /d Halisenrompuista kolmesta uudesta kaivosta ja m 3 /d Hunkerinrompuista kolmesta uudesta kaivosta sekä :n Vuohijärven kaivosta, josta otettiin simulaatiossa mahdollinen tulevan uuden luvan mukainen enimmäismäärä m 3 /d. Kokonaisvedenottomäärä oli m 3 /d. Malli ajettiin tasapainotilaan. Mallisimulaation mukaan pohjaveden pinta alenee vedenottokaivoilla Halisenrompuissa noin 6,0 7,0 metriä ja Hunkerinrompuissa noin 5,0 12,0 metriä. Vedenoton seurauksena syntyvät pohjaveden pinnan alenemat on esitetty kartassa 5. Yksityiskaivoja kuivuu kokonaan noin 30 kappaletta ja lisäksi pohjavedenpinta laskee alle 0,5 metriin muutamissa kaivossa jopa muodostuman lounaisosassa Ylä- ja Ala-Konkan alueilla. Monet yksityiskaivot ovat matalia ja useissa kaivoissa on vettä luonnontilassa alle metri Halisenromppujen puolella pohjaveden purkautuminen Honkalanlampiin loppuu kokonaan sekä muihin länsipuolen ojiin loppuu lähes kokonaan (1 000 m 3 /d -> 100 m 3 /d). Pohjaveden purkautuminen Vuohijärveen lakkaa kokonaan ja järvestä rantaimeytyy vettä muodostumaan noin m 3 /d. Rantaimeytyvän veden viipymä järveä lähinnä sijaitsevalle vedenottokaivolle KK103B on noin 3 4 kuukautta ja viipymä Vuohijärven kaivolle on noin viisi kuukautta. Lähimmät Vuohijärven kylän yksityiskaivot sijaitsevat alle 100 metrin päässä Vuohijärven rannasta ja näille kaivoille viipymät ovat korkeintaan kuukauden luokkaa. Rantaimeytyvän järviveden mukana muodostumaan kulkeutuu

129 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 111 humusta, jonka hajoaminen kuluttaa vedestä happea. Pohjaveden happipitoisuuden lasku näkyy raudan ja mangaanin liukenemisena veteen. Vedenotolla ei juuri ole vaikutusta muodostuman koillis- ja itäpuolelta lähde- ja oja-alueilta purkautuviin vesimääriin. Mallin mukaan luonnontilassa näiltä alueilta purkautuu pohjavettä noin m 3 /d ja vedenoton aikana purkautumismäärä on noin m 3 /d. Virtausmalli ei ole reuna-alueella tarkka, koska lähtötietoja ei ole kattavasti. Mallin laskemiin reuna-alueen virtaamatietoihin sisältyy siten epävarmuutta. Vedenoton vaikutus Riihiahon lähteikköalueella sekä Kauriosuolla purkautuviin pohjavesimääriin on virtausmallin laskemia virtaamamuutoksia pienempi. Tämän asiantuntijatulkinnan paikkansapitävyys tulee varmistaa lisäselvityksillä hankkeen jatkosuunnittelun yhteydessä. Muodostuman rakenteen vuoksi pohjavesivarasto täydentyy muodostuman eteläosan pohjavedellä vain vähäisessä määrin. Muodostuman eteläpuolelle purkautuvan pohjaveden määrä (5 800 m 3 /d) vähenee vedenoton seurauksena noin 300 m 3 /d. Vedenotto muuttaa pohjaveden virtaussuuntia. On mahdollista, että VR:n vanhan pistoraiteen alueella pohjavedessä havaittuja torjunta-aineita kulkeutuu vedenottokaivoihin. Lisäksi muodostuman ulkopuolelta saattaa alkaa virrata vähähappisempaa vettä sisään muodostumaan. Muodostuman ulkopuolelta tuleva vesi saattaa sisältää orgaanista aineista, joka kuluttaa hajotessaan happea. Vähähappisissa olosuhteissa rauta ja mangaani liukenevat pohjaveteen heikentäen sen laatua. Pohjavedenotolla on kielteisiä vaikutuksia vesienhoidon toimenpideohjelmassa tarkoitettuun pohjavesialueen määrälliseen ja laadulliseen tilaan. Pohjavedenotto vaarantaa vesienhoidon tilatavoitteita. VE3: Pohjavedenotto m 3 /d ja suojaimeytys m 3 /d Pohjavesimallilla simuloitiin tilanne, jossa pohjavettä otettiin m 3 /d Halisenrompuista kolmesta uudesta kaivosta ja m 3 /d Hunkerinrompuista kolmesta uudesta pohjavesikaivosta sekä :n Vuohijärven kaivosta, josta otettiin simulaatiossa mahdollinen tulevan uuden luvan mukainen enimmäismäärä m 3 /d. Kokonaisvedenottomäärä oli m 3 /d. Lisäksi suojaimeytettiin Vuohijärven vettä Halisenromppujen pohjoispuolelle m 3 /d sekä Hunkerinromppujen länsi- ja luoteispuolelle m 3 /d yhteensä viiden imeytyskaivoalueen kautta. Kokonaisimeytysmäärä oli m 3 /d. Malli ajettiin tasapainotilaan. Mallisimulaation mukaan pohjaveden pinnankorkeus alenee vedenottokaivoilla Halisenrompuissa noin 1 3 metriä ja Hunkerinrompuissa noin 2 8 metriä. Vedenoton seurauksena syntyvät pohjaveden pinnan alenemat on esitetty kartassa 6. Yksityiskaivoja kuivui kokonaan noin 15 kappaletta ja lisäksi pohjavedenpinta laskee alle 0,5 metriin noin 10 kaivossa. Vaikutukset yksityiskaivoihin ovat suurimmat Vuohijärven ja Horpun kylissä Hunkerinromppujen puolella. Monet yksityiskaivot ovat matalia ja useissa kaivoissa on vettä luonnontilassa alle metri. Halisenromppujen puolella pohjaveden purkautuminen Honkalanlampiin vähenee hieman alle 20 % eli noin m 3 /d -> m 3 /d. Muiden länsipuolen ojien virtaamat säilyvät ennallaan. Vuohijärveen purkautuu pohjavettä noin m 3 /d.

130 112 Vedenotolla ei juuri ole vaikutusta muodostuman koillis- ja itäpuolelta lähde- ja oja-alueilta purkautuviin vesimääriin. Mallin mukaan luonnontilassa näiltä alueilta purkautuu pohjavettä noin m 3 /d ja vedenoton aikana purkautumismäärä on noin m 3 /d. Virtausmalli ei ole reuna-alueella tarkka, koska lähtötietoja ei ole kattavasti. Mallin laskemiin reuna-alueen virtaamatietoihin sisältyy siten epävarmuutta. Vedenoton vaikutus Riihiahon lähteikköalueella sekä Kauriosuolla purkautuviin pohjavesimääriin on virtausmallin laskemia virtaamamuutoksia pienempi. Tämän asiantuntijatulkinnan paikkansapitävyys tulee varmistaa lisäselvityksillä hankkeen jatkosuunnittelun yhteydessä. Muodostuman rakenteen vuoksi pohjavesivarasto täydentyy muodostuman eteläosan pohjavedellä vain vähäisessä määrin. Muodostuman eteläpuolelle purkautuvan pohjaveden määrä (5 800 m 3 /d) vähenee vedenoton seurauksena vajaalla parilla prosentilla eli noin 100 m 3 /d. Vedenotto muuttaa pohjaveden virtaussuuntia. On mahdollista, että VR:n vanhan pistoraiteen alueella pohjavedessä havaittuja torjunta-aineita kulkeutuu vedenottokaivoihin. Lisäksi muodostuman ulkopuolelta saattaa alkaa virrata vähähappisempaa vettä sisään muodostumaan. Muodostuman ulkopuolelta tuleva vesi saattaa sisältää orgaanista aineista, joka kuluttaa hajotessaan happea. Vähähappisissa olosuhteissa rauta ja mangaani liukenevat pohjaveteen heikentäen sen laatua. Imeytettävän veden viipymäaika suojaimeytyskaivoja lähimpänä sijaitseville vedenottokaivoille (Vuohijärven kaivo ja kaivo KK63 Halisenrompuissa) on melko lyhyt, noin vuorokautta. Lyhimmät viipymäajat suojaimeytyskaivoilta yksityiskaivoille ovat huomattavasti pidempiä, noin neljä kuukautta. Halisenrompuissa viipymät suojaimeytyskaivoilta Honkalanlampiin ovat noin 8 12 kuukautta. Osa suojaimeytettävästä vedestä päätyy väistämättä myös vedenottokaivoille. Suojaimeytyskaivojen sijoittelua voidaan optimoida pohjavesimallin avulla niin, että viipymät vedenottokaivoihin pitenevät ja yksityiskaivoihin lyhenevät. Suojaimeytysvaihtoehdosta tehtiin useita erilaisia simulaatioajoja pienemmillä vesimäärillä. Pienempiä vesimääriä imeytettäessä Vuohijärvestä rantaimeytyi kuitenkin järvivettä muodostumaan ja tällöin pohjaveden rauta- ja mangaanipitoisuus olisivat nousseet pohjaveden hapen kuluessa järvivedestä peräisin olevan humuksen hajottamiseen. Suojaimeytettäessä järvivettä imeytyskaivon kautta muodostumaan imeytyy veden mukana runsaasti happea ja pohjaveden happipitoisuus säilyy hyvänä humuksen hajoamiseen kuluvasta hapesta huolimatta. Vuohijärven vesi on laadultaan erinomaista imeytettäväksi. Taulukkoon (Taulukko 6-7) on koottu Vuohijärven vedenlaatutietojen lisäksi joidenkin tekopohjavesilaitosten raakavesilähteiden laatuparametreja.

131 113 Taulukko 6-7. Käytössä olevien tekopohjavesilaitosten sekä Vuohijärven vedenlaatutietoja. Tekopohjavesilaitokset Vuohijärvi Raakavesilähde Tuusula Hämeenlinna Turunseudun Vesi Oy Vuontee Vuohijärvi Vuohijärvi Päijänne Alajärvi Kokemäenjoki Kuusvesi Selänpää 2014 Lautaniemi Tehinselkä n=1 n= Parametri Yksikkö (n=22) (n=23) (n=120) (n=13-127) 4 m 18 m 0 1 m m m Sameus FNU 0,5 (<0,3-0,7) 1,5 (0,3-5,6) 6,6 (0,9-17) 1,2 (0,4-2,4) 0,5 0,6 0,28 0,24 0,35 Kiintoaine mg/l <2, ,1 (0,5-13) - - <1 < Happamuus ph 7,2 (6,8-7,7) 7,1 (6,7-7,7) 7,1 (6,8-7,5) 6,8 (6,0-8,4) 6,9 7,0 7 6,9 6,7 Väri mgpt/l 24 (15-40) 62 (35-100) 50 (25-100) 15,8 (0-25) Sähkönj. ms/m 6,8 (6,7-7,1) 8,5 (7,8-9,5) 9,5 (7,8-13,2) 4,4 (3,0-7,9) 5,2 5,2 5,2 5,3 5,2 Rauta µg/l 46 (25-79) 180 (76-660) 380 ( ) 83 (1-466) <30 < Mangaani µg/l 11 (<10-18) 29 (5-54) (2-490) <10 < Typpi µg/l 500 ( ) 590 ( ) 910 ( ) 381 ( ) Fosfori µg/l 7,7 (5-11) 11 (6-22) 25 (14-50) ,6 4 5 COD Mn mgo2/l 6,4 (5,4-8,4) 12 (8,2-18) 9,1 (7,2-15) - - 6,9 7 5,2 5 4,9 TOC mg/l 6,7 1 (6,2-7,0) 10,3-7,9 2 (6,8-9,0) 6,7-9 6, Päijänne-tunneli, Jäniksenlinnan imeytysalue v (n=4) (Tuusulan seudun vesilaitos ky) 2 Kokemäenjoki (TSV Oy) Vuohijärven vedenlaatu vastaa lähinnä Päijänne-tunnelin raakaveden laatua. Päijänne-tunnelin vettä käytetään muun muassa Tuusulan Seudun Vesilaitos kuntayhtymän Rusutjärven ja Jäniksenlinnan tekopohjavesilaitoksilla. Siellä tuotetaan hyvälaatuista tekopohjavettä vuorokauden keskimääräisellä viipymällä. Todennäköisesti suojaimeytysvaihtoehdon virtausmallilla lasketut, edellä mainitut viipymät ovat riittävän pitkiä, jotta vedenlaatu Vuohijärven vedenottamolla ja yksityiskaivoissa pysyy moitteettomana. On muistettava, että veteen sekoittuu myös luonnontilaista pohjavettä. Happitilanne tulee oletettavasti pysymään hyvänä, sillä raakavedessä on suhteellisen vähän happea kuluttavaa humusaineita ja rautaa, ja jos imeytys tehdään, kuten on esitetty imeytyskaivoilla, saadaan veden mukana pienin järjestelyin kulkeutumaan runsaasti happea maaperään ja pohjaveteen. Luonnontilaisessa pohjavedessä ja lähdelampien vedessä on fluoridia 1,5 1,9 mg/l, eli hieman yli talousveden laatuvaatimuksen enimmäispitoisuuden 1,5 mg/l ja suurin piirtein saman verran yksityiskaivoissa. Vuohijärven vedessä on fluoridia kertaluokkaa vähemmän, noin 0,15 mg/l. Kuitenkin suojaimeytyksessä fluoridipitoisuus saattaa hieman nousta (vrt. kokemukset Kuivalan ja Haukkajärven tekopohjavesilaitoksilla). Tarkkaa mekanismia tähän ei tunneta, mutta mm. imeytysveden poikkeavaa lämpötilaa on pidetty yhtenä tärkeänä tekijänä. Merkittävää fluoridipitoisuuden nousua lähdelampien ja yksityiskaivojen vedessä ei kuitenkaan odoteta tapahtuvan. Ko. kohteissa ei odoteta myöskään muihin vedenlaatuominaisuuksiin, kuten veden lämpötilaan kesäaikaan, vedenoton ja suojaimeytyksen vaikuttavan heikentävästi. Pohjavedenotolla on kielteisiä vaikutuksia vesienhoidon toimenpideohjelmassa tarkoitettuun pohjavesialueen määrälliseen tilaan ja saattaa olla kielteisiä vaikutuksia vesienhoidon toimenpideohjelmassa tarkoitettuun pohjavesialueen laadulliseen tilaan. Pohjavedenotto saattaa vaarantaa vesienhoidon tilatavoitteita. Riskitekijät Pohjaveden laatuun liittyviä riskitekijöitä ovat ihmistoiminnasta pohjaveteen mahdollisesti pääsevät haitta-aineet. Selänpäänkankaan alueella sijaitsee mm. Kouvolan Seudun Ilmailuyhdistys ry:n lentokenttä ja jakeluasema sekä Puolustusvoimien harjoitusalue (Kaakkois-Suomen ELY-keskus 2014). Kohteet

132 114 eivät sijaitse vedenotto- tai suojaimeytysalueiden välittömässä läheisyydessä. Alueella sijaitsee myös MATTI-rekisterin kohteita, joita on käsitelty luvuissa ja Vedenotto- ja suojaimeytysalueiden lähellä sijaitsevien kohteiden maaperän ja pohjaveden tila tulee tarvittaessa selvittää tapauskohtaisesti ennen pohjavedenoton aloittamista. VR:n vanhan pistoraiteen alueella pohjavedessä todettujen torjunta-aineiden levinneisyyttä ja pitoisuuksia pohjavedessä ja maaperässä tulee selvittää hankkeen jatkosuunnittelun yhteydessä. Vedenoton aikana tehdään säännöllistä pohjaveden laadun tarkkailua, jolla voidaan ennaltaehkäistä mahdollisten haitta-aineiden päätyminen vedenottokaivoihin. Seurannan avulla vedenottoa ja imeytystä voidaan painottaa niin, ettei riskiä vedenotolle muodostu. Pohjaveden laatua voidaan turvata myös tiedottamalla lähialueen asukkaita pohjavedelle haitallisista toiminnoista. Vuohijärven vettä käytetään vaihtoehdossa VE3 suojaimeytykseen. Mikäli pintavesilähde saastuu, voidaan suojaimeytys tarvittaessa keskeyttää. Vuohijärven vettä on arvioitu rantaimeytyvän pohjavesimuodostumaan kaikissa vedenottovaihtoehdoissa suojaimeytysvaihtoehtoa (VE3) lukuun ottamatta. Pintaveden laatua seurataan toiminnan aikana säännöllisesti, jotta mahdollisten haitta-aineiden pääsyä pohjaveteen suojaimeytyksen tai rantaimeytymisen kautta voidaan ennaltaehkäistä. Mikäli saastunutta pintavettä pääsee pohjavesimuodostumaan, voidaan sen päätymistä vedenottokaivoille ehkäistä suojapumppauksilla. Mahdollisessa poikkeustilanteessa vedenottomäärää voidaan vähentää ja vedenottoa voidaan kohdentaa sellaisille kaivoille, joihin ei tapahdu rantaimeytymistä Vaikutusten lieventämiskeinot Pohjavedenotto Vedenoton vaikutuksia ovat: Yksityiskaivojen antoisuuden heikkeneminen Lähteiden ja lähdelammikoiden virtaamien pienentyminen Pohjaveden laatua heikentävät muutokset Vedenotosta aiheutuvien vaikutusten lieventämiskeinoja ovat: suojaimeytys vedenotto- ja suojaimeytyskaivojen paikkojen optimointi vedenotto- ja suojaimeytysmäärien säätäminen ja painottaminen seurantatulosten perusteella Siirtolinjat suojapumppaus Käytön aikana saattaa ilmetä siirtolinjojen korjaustarpeita, jolloin siirtolinja täytyy kaivaa esille. Korjaustarpeita on vaikea ennakoida etukäteen. Siirtolinjakaivannon aukikaivamisesta saattaa ilmetä samanlaisia vaikutuksia kuin siirtolinjan rakentamisesta.

133 6.7 Maa- ja kallioperä YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS 115 Käytön aikaisten vaikutusten lieventämiskeinot ovat samat kuin rakentamisen aikana Selänpään pohjavesialue Maaperä Selänpäänkankaan delta on osa II Salpausselän reunamuodostumaa. Selänpään kohdalla reunamuodostumaan yhtyy kaksi niin sanottua syöttöharjua pohjoisluoteesta. Maastossa nämä alueet näkyvät kahtena suppajonona; lounais-koillissuuntaiset Halisenromput ja pohjois-eteläsuuntaiset Hunkerinromput. Suppajonojen alueella maanpinnan korkeuserot ovat suuria ja maasto on jyrkkäpiirteistä. Selänpään eteläreunan maaperä on pohjoispuolta hienorakeisempaa. Multamäen kohouman pinta Halisenromppujen ja Hunkerinromppujen välissä on hyvin lohkareinen. Multamäen luoteisosassa kallionpinta nousee pohjaveden pinnan yläpuolelle. (Maa ja Vesi Oy 2000, Oiva pohjavesialuekortti) Selänpään delta-alueen morfologiaa on kuvattu tarkemmin valtakunnallisen harjututkimuksen raportin kuvassa (Kuva 6-34). Selänpään alueelta ei ole saatavilla Geologisen tutkimuskeskuksen julkaisemaa maaperäkarttaa.

134 116 Kuva Valkealan Selänpään deltan Anttilankankaan morfologinen tulkinta. Kuvioiden selitys: 1. proksimaali- tai reunaharjuselänne, 2. reunadelta ja harjualueen raja, 3. reunamoreeniselänne, -harjanne tai kumpu, 4. harjukumpu, kame-kumpu tai harjanne, 5. jyrkkä proksimaalirinne, 6. harjuhauta, 7. sulamisvesiuoma, 8. rantavalli, 9. sorakuoppa, 10. maalajileikkaus, 11. järvi, 12. korkeuspiste. (Kontturi ja Lyytikäinen 1985) Selänpään pohjavesialueella maanpinnan korkeus vaihtelee Selänpään pohjavesialueen keskiosien noin metriä mpy ja reunaosien noin metriä mpy välillä. Selänpään keskiosissa maakerrosten paksuudet ovat yleisesti noin metriä. Halisenromppujen ja Hunkerinromppujen suppien pohjilla maakerrosten paksuudet ovat noin metriä Rekisteröidyt mahdollisen pilaantuneen maaperän alueet Selänpään pohjavesialueella on joitakin mahdollisia pilaantuneen maaperän kohteita (Kuva 6-35) (Kaakkois-Suomen ELY-keskus 2014). Kyseiset kohteet huomioidaan hankkeen jatkosuunnittelussa, eikä vedenottorakenteita sijoiteta mahdollisesti pilaantuneille alueille. Ympäristöhallinnon maaperän tilan rekisteri (MATTI) sisältää tiedot maa-alueista, joilla aiemmin tai nykyisin harjoitettavasta toiminnasta on saattanut päästä haitallisia aineita maaperään tai alueista, jotka on tutkittu ja kunnostettu. (Kaakkois-Suomen ELY-keskus 2014) Siten rekisterissä olevat kohteet ja maa-alueet eivät välttämättä ole pilaantuneita alueita. Kuva Mahdolliset pilaantuneen maaperän kohteet Selänpään pohjavesialueella sekä siirtolinjojen alueella. (Kaakkois-Suom en ELY-keskus 2013)

135 117 Maaperän tilan rekisteristä on poimittu kohteet, jotka sijoittuvat suunnitellulle Selänpään pohjavedenottoalueelle. Kuvassa (Kuva 6-35) esitettyjen kohteiden toimintoihin lukeutuu muun muassa lopetettuja toimintoja kuten kaatopaikka, kaksi ampurataa, autokorjaamo, useita jakeluasemia. Olemassa oleviin toimintoihin lukeutuu muun muassa autokorjaamoita, huoltoasemia, lentokenttä, kaatopaikka, saha ja viilutehdas. (OIVA paikkatietopalvelu 2013) Selänpään ja Okanniemen pohjavesialueiden suojelusuunnitelmassa (2014) on Selänpään pohjavesialueella osoitettu kuusi pilaantuneen maaperän rekisteröintikohdetta, jotka on luokiteltu kohtalaisen riskin kohteiksi. Alueelle sijoittuu useampia vähäisen riskin kohteita. Kohtalaisen riskin kohteet (riskiluokka C) on esitetty taulukossa (Taulukko 6-8).

136 118 Taulukko 6-8. Selänpään pohjavesialueen A maaperän kohtalaisen riskin kohteet. (KAS ELY 2014) Selänpään pohjavesialueen A maaperän kohtalaisen riskin kohteet Kohteen nimi Toiminta Riski S2 S6 S7 S8 S9 S16 Lopetettu kaatopaikka, Aittomäki Lopetettu jakeluasema K-Vuohitori, Vuohijärvi Lopetettu yksityinen polttonesteiden jakelupiste ja autokorjaamo Vakor Oy Yksityinen jakeluasema, Selänpään lentokenttä, Kouvolan Seudun Ilmailuyhdistys ry (KILY) Lopetettu jakeluasema, Osuusliike Kymenmaan Horpun myymälä Puolustusvoimat, Karjalan prikaati, harjoitusalue Mahdollisesti kohonneet ravinne-, kloridi- ja sulfaattipitoisuudet. Kemiallisen hapenkulutuksen lisääntyminen. Mahdollisten jätetäytön sisältämien aineiden leviäminen pohjaveteen (öljyhiilivedyt, raskasmetallit, VOCyhdisteet ja liuottimet). Öljyhiilivetyjen ja öljyn lisäaineiden leviäminen pohjaveteen. Öljyhiilivetyjen ja öljyn lisäaineiden, raskasmetallien sekä liuotinaineiden leviäminen pohjaveteen. Polttoaineiden (polttoöljy, diesel, bensiini) leviäminen pohjaveteen Öljyhiilivetyjen ja öljyn lisäaineiden leviäminen pohjaveteen. Mahdollisten raskaan kaluston öljyvuotojen tai onnettomuuksien aiheuttama öljyhiilivetyjen leviäminen pohjaveteen Kallioperä Selänpään alue kuuluu kallioperältään Kaakkois-Suomen eli Viipurin laajaan rapakivimassiiviin. Suurin osa Selänpään pohjavesialueen kallioperästä on tasarakeista rapakivigraniittia (Kuva 6-36). Pohjavesialueen eteläosassa kallioperä on pyterliittiä tai viborgiittia, joka on niin sanottua normaalia rapakiveä ja Viipurin rapakivimassiivin yleisin kivilaji. Viborgiitti sisältää hivenalkuaineista eniten fluoria, jota on runsaammin kuin graniittisissa kivissä yleensä. Rapakivigraniitin eri muunnokset eroavat toisistaan joko rakenteen tai niissä esiintyvien mineraalien perusteella. (Simonen 1987)

137 119 Kuva Kallioperä Selänpään pohjavesialueen ja siirtolinjojen alueella. Kallioperäaineisto (1: ) on ladattu Geologian tutkimuskeskuksen Hakkuhakupalvelusta. Alueella on yleisesti havaittavissa kaksi vallitsevaa kallioperän rakoilusuuntaa: kaakkois-luoteinen sekä lounais-koillinen. Nämä suunnat ovat näkyvissä alueen yleisessä topografiassa ja vesistöjen muodoissa. Rapakivialueella kallioperä on yleensä heikosti paljastanutta. Selänpään alueella paljastuneisuutta vähentävät Salpausselän maaperäkerrostumat. (Tyrväinen 1986) Selänpään alueella ei sijaitse arvokkaaksi luokiteltuja kallioalueita. Vuonna 1971 Selänpään pohjavesialueella tehtiin seismisiä luotauksia kallionpinnan korkeusaseman selvittämiseksi. Lisäksi alueella on tehty vuosina 1999 ja 2000 porakonekairauksia. Tutkimustulosten mukaan kallionpinnan korkeus vaihtelee Selänpään pohjavesialueella noin välillä metriä mpy. Pohjavesialueella ei sijaitse avokallioita lukuun ottamatta Vuohijärven kylän