ESPANJANVESIKOIRIEN ROTUPALAVERI

Transkriptio

1 ESPANJANVESIKOIRIEN ROTUPALAVERI Tapiolan koulun auditorio, Espoo Osanottajia 18 kpl, puheenjohtaja Kirsi Sainio, sihteeri Melina Bruno Tilaisuuden avasi Espanjanvesikoirien jalostustoimikunnan puheenjohtaja Melina Bruno. Hän toivoi tilaisuuteen osallistujilta ehdotuksia luonneosuuden jälkeen läpikäytäviksi aiheiksi, mutta alussa ei ehdotuksia tullut. Avauksen jälkeen Riitta Liimatainen (opaskoirakoulun johtaja, Heti ry:n puheenjohtaja, Kennelliiton luonnetyöryhmän, luonnetestityöryhmän sekä luonnekuvaustyöryhmän jäsen) aloitti esityksen aiheesta MH luonnekuvaus, luonneominaisuuksien mittaaminen ja arvioiminen. MH luonnekuvaus, luonneominaisuuksien mittaaminen ja arvioiminen. jos tekstissä ei ole mainittu puhujaa, on kyseessä Riitta Liimataisen teksti Jokainen ihminen määrittelee koiran luonteen eri tavoin riippuen siitä, onko hän koiran omistaja, naapuri vai ulkomuototuomari. Jokainen ihminen käsittää myös erilailla erilaiset luonnekuvaukset. Puhuttaessa koiran luonteesta on tärkeää ymmärtää käsitteiden luonne ja käyttäytyminen välinen ero. Luonne muodostuu koiran perinnöllisistä taipumuksista sekä koiran saamista kokemuksista ja oppimista asioista. Luonteesta saadaan viitteitä havainnoimalla sen käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Käyttäytyminen on siis sitä miten koira ilmentää luonnettaan määrätyissä tilanteissa. Eläinten ajatusten ja tunteiden selvittämiseen ei ole vielä kehitetty luotettavia menetelmiä, minkä takia on tutkittava luonteen sijaan käyttäytymistä. Koiran käyttäytymiseen vaikuttavat koiran vanhemmiltaan saadut geenit, kasvuympäristö kohdusta alkaen, emän antamat käyttäytymismallit sekä koko elämän tapahtuva oppiminen. Emän vaikutus koiran käyttäytymiseen on siis enemmän kuin vain puolet; geenien lisäksi emän pentulaatikossa antama käyttäytymismalli vaikuttaa koiran aikuisiän käyttäytymiseen. Käyttäytyminen on seurausta ympäristövaikutusten muokkaamasta perinnöllisestä taipumuksesta. Se muodostuu reaktiosta tai reaktion puutteesta johonkin ärsykkeeseen ja on sidoksissa vietteihin, vaistoihin ja opittuun käyttäytymiseen. Opitun ja vaistomaisen käyttäytymisen välillä ei ole täydellistä joko tai tilannetta. Käyttäytymistä voidaan arvioida erilaisin testein ja kokein, eläinten käyttäytymistä havainnoimalla ja näiden liikemalleja tarkastelemalla. Lisäksi voidaan tutkia aivojen ja hermoston toimintaa sekä hormonien ja välittäjäaineiden tasoja tutkimalla. Luonnetestit ja kuvaukset, pentu- ja taipumustestit sekä erilaiset valintatestit ovat yleisessä käytössä käyttäytymisen arvioinnissa. Tähän väliin Kirsi Sainio kertoi kuulumisia Wienissa olleesta konferenssista. Konferenssissa kerrottiin tuloksia tutkimuksesta, jossa eri rotuisia pentuja oli testattu samalla testillä. Tutkimuksella oli pyritty selvittämään, onko koiraroduissa vaihteluja luonteen sisällä jo pentuiässä. Rotukohtaisia eroja ei löytynyt, mutta Sainio sanoi, että testin valinta oli huono. Testillä testattiin koiran tavallista käyttäytymistä normaaleissa tilanteissa, siinä ei testattu rotukohtaisia taipumuksia. Nimenomaan rotukohtaiset taipumukset (ajokoira ajaa, paimentaja paimentaa yms) ovat niitä piirteitä, jotka tekevät rodusta tyypillisen. Sainio mielestä on tärkeää, että tiedetään mitä testataan ja miksi; testin pitää olla sellainen, että se vastaa asetettuun kysymykseen. Riitta Liimatainen kertoi, että opaskoirakoululla testataan aina koko pentue; testissä ei niinkään haluta tietää tietyn yksilön ominaisuuksia, vaan halutaan tietää millainen kyseinen pentue on. Erilaisten testien tuloksia voidaan hyödyntää vain, jos ominaisuus on mitattavissa oleva ja periytyvä. Eri yksilöiden välisten tulosten on oltava vertailukelpoisia keskenään. Tuloksia on oltava riittävästi ja pitkältä ajanjaksolta. Jos yksi koira on käynyt MH-luonnekuvauksessa, ei se vielä kerro s.1 / 7

2 mitään rodusta. Arviointiasteikon on oltava yhdenmukainen vuodesta toiseen ja testaajien arviointiperusteiden täytyy olla samanlaiset. Eläimen sukutaulu antaa viitteitä minkälainen eläimen tulisi olla, sen oma tulos minkälaiselta se näyttää, mutta sen jälkeläisten tulokset osoittavat minkälainen se tosiasiassa on. Luonteen jalostamisessa ongelmana on se, että ympäristö vaikuttaa erittäin paljon ominaisuuksien ilmenemiseen. Luonneominaisuudet ovat monen geenin aikaansaamia ja ympäristö vaikuttaa siihen, miten kyseiset geenit ilmenevät kyseissä koirassa. Toisaalta myös geenit vaikuttavat siihen, miten ympäristö vaikuttaa yksilöön. Esim. geneettisesti arka koira säikähtää sellaisessa tilanteessa, missä geneettisesti ei-arka koira ei säikähdä. Se onko koiralla hyvä luonne, on hankala määrittää. Yksilöstä pitäisi olla asianmukaista tietoa ja sitä pitäisi olla usealta eri taholta. Pelkästään yksi arvio esim. näyttelystä ei välttämättä kerro koko totuutta. Kirsi Sainio muistutti tässä vaiheessa siitä, että koira on petoeläin, sen käyttäytyminen heijastaa suden geneettisiä ominaisuuksia; esim. paimenkoiran paimennus on osa saalistamista. Koiran luonnetta arvioidaan liikaa inhimillistäen, jos pidettäisiin mielessä, että koira on susi, voitaisiin koiran käyttäytymistä arvioida paremmin ja luotettavammin. Arkuutta ja aggressiivisuutta esiintyy myös villieläinlaumoissa; aggressiivinen yksilö on lauman johtaja-ainesta, arka yksilö on alempana laumassa. Ilman näitä ominaisuuksia lauma ei voisi toimia. Mutta jos näitä koiran geneettisiä ominaisuuksia korostetaan koiran elämän aikana, tulee koirasta usein ongelmakoira. Sainio toivoi, että kasvattajat muistaisivat koiran petoeläin -taustan koiran jalostusta ajatellessaan. Koiran arkuus ja aggressiivisuus ovat tarpeellisia ominaisuuksia tiettyyn pisteeseen saakka. Tärkeintä on arvioida sitä, minkä verran populaatiossa on kyseistä ominaisuutta, miten se ilmenee, ja kuinka paljon sitä ominaisuutta halutaan. Luonneominaisuuksien vaihtelu antaa valinnan vapauden. Rodun eteenpäin vieminen ja tieto koko rodun tilanteesta tulisi olla jokaisen koirankasvattajan tavoitteena ja kiinnostuksen kohteena. Kirsi Alastalo kysyi luovutusiän vaikutuksesta koiran luonteeseen sekä siitä, miten pentuihin vaikuttaa se, että useissa tapauksissa emä lähtee kasvattajan luota jo siinä vaiheessa kun pennut ovat 5 viikon ikäisiä. Sekä Riitta Liimatainen että Kirsi Sainio olivat samoilla linjoilla. Pennun sosiaalinen kehitys alkaa 4 viikon iässä. Jos emä lähtee, kun pennut ovat vasta 5-viikkoisia, on niillä vain yksi viikko aikaa kehittyä lukemaan koiraa. Pennut tulisi siis vieroittaa emästä vasta sitten kun pennut luovutetaan uuteen kotiin. Jos kyseessä on hyvä kasvattaja, joka jaksaa panostaa pentujen sosiaalistamiseen, niin silloin pennut olisi hyvä luovuttaa vasta 10-viikkoisina. Tällöin pennut ovat saaneet emältä mallia koirien kanssa toimimiseen ja kasvattajalta mallia erilaisista tilanteista. Jos kyseessä on huono kasvattaja, joka ei jaksa kunnolla sosiaalistaa pentuja, niin sitten pennut olisi hyvä luovuttaa 7-viikkoisina. Tällöin uusi omistaja huolehtii pennun totuttamisesta erilaisiin ympäristöihin. Jos emän omistajat haluavat nartun kotiin jo pentujen ollessa 5-viikkoisia, niin silloin kasvattajan tulee huolehtia siitä, että pennut oppivat puhumaan koiraa. Tämä on mahdollista vain, jos pennuilla on mahdollista olla vuorovaikutuksessa toisen koiran kanssa. On kuitenkin oltava tarkkana siitä, että kyseinen koira/koirat ovat luotettavia pentujen kanssa. Riitta Liimatainen (RL) kysyi osallistujilta, mitkä ovat heidän mielestään espanjanvesikoirien ongelmia. - Jos koiran palautuminen on hidasta, mistä tämä johtuu? Onko toimintakyky silloin mennyt? o RL: Koiran tulisi palautua kohtuullisesti tilanteesta kuin tilanteesta. Jos koira ei palaudu, on koiralla tällöin pelkoja ja koiran pelot ovat periytyviä (siis taipumus pelokkuuteen). Jos koiralla on ongelmia palautumisessa, ei sitä tulisi käyttää jalostukseen. - Miten määritellään pidättyväisyyden ja arkuuden erot? Näitä on hankala määritellä. o RL. Koiran ruumiin kieli määrittelee sen, kumpi on kyseessä s.2 / 7

3 Kirsi Sainio muistutti, että alkuperäinen käyttötarkoitus ei usealla rodulla ole enää se, missä koiraa nykyaikana käytetään. Alkuperäisestä tarkoituksesta riippumatta suurin osa Suomessa asuvista koirista on ihmisten kotona asuvia koiria. Rotua pitäisi voida jalostaa luonteeltaan nykyyhteiskuntaan sopivaksi. Mutta mitkä ovat seurakoiran ominaisuudet? Haluammeko me, että espanjanvesikoira on alkuperäiseen käyttötarkoitukseen soveltuva vai seurakoira? Se on asia, joka meidän tulee rodun sisällä päättää. Kasvattajan tulee määritellä se, että mihin käyttötarkoitukseen hän rotua kasvattaa. Koiran tulisi olla sellainen, että se soveltuu elämään nyky-yhteiskunnassa. Mistä rotumääritelmässä olevasta luonteen määritelmästä voidaan tinkiä? Riitta Liimatainen sanoi, tähän, että on tärkeää muistaa, että koiralle ei ole hyväksi kasvaa sellaisessa ympäristössä, mihin sen luonteenpiirteet ei sovi; metsästyskoiran on päästävä metsästämään. Miten tehdään kompromisseja asian suhteen. Kysymykseen Mikä tekee espanjanvesikoirasta espanjanvesikoiran? vastauksena tuli se, että rotua voidaan käyttää monipuolisesti ja että se on duunari. Kirsi Sainio tiivisti siihen, että kyseessä on siis harrastuskoira. Koira, jolla voidaan harrastaa useita lajeja omistajan mieltymyksestä riippuen. Koiranostajan on tiedettävä, se, että koirarotu on aktiivinen. Rotujärjestön ja rodun jalostustoimikunnan on otettava selkeästi huomioon se, että tiedettäisiin minkälainen on espanjanvesikoiran pennunostajan profiili. Espanjanvesikoiran ostaja ei välttämättä ole samanlainen kuin coton de tulearin ostaja. Anita Karjalainen sanoi tähän, että vastuu on kasvattajien lisäksi myös koiranomistajilla. Jokaiselle rodusta kyselevälle on kerrottava koiran hyvät ja huonot puolet. Terhi Pihlaja kertoi tähän väliin omasta koirastaan. Koira on arasti käyttäytyvä, saattaa pelätä samaa ihmistä yhdellä hetkellä ja toisella hetkellä pitää siitä. Koira ei myöskään osaa puhua koiraa. Sekä Riitta Liimataisen että Kirsi Sainion mukaan koiran käyttäytymisen taustalla on todennäköisesti geneettistä vaikutusta ja se tulisi ottaa huomioon koiran jalostuksessa. Kirsi Sainion mukaan jatkossa ruvetaan rodusta riippumatta arvioimaan eri menetelmillä jalostukseen käytettävien koirien luonteita. MH-luonnekuvauksien, luonnetestien ja jalostustarkastusten tuloksista saadaan tietoa rodun luonteen tilanteesta, mitä voidaan käyttää hyväksi jalostuksessa. Mari Rauhala kertoi, että rodun edustajia toimii paljon työtehtävissä esim. metsästyksessä ja lehmien paimennuksessa. Näiden koirien omistajille koirat ovat vain hyviä työkoiria, eivät jalostuksen välikappaleita. He eivät siis koe tarpeelliseksi mainostaa missään sitä, että heillä on espanjanvesikoira tällaisissa töissä. Heille kyseinen koira on vain hyvä työkoira. Melina Bruno sanoi tähän, että eikö kasvattaja voisi silloin kertoa, että hänen kasvattinsa toimivat työkoirina. Tähän Mari Rauhala vastasi, että tietosuojalaki estää kertomasta tietoja koirasta. Kirsi Sainio tyrmäsi tämän ajatuksen. Koira ei ole tietosuojalain piirissä. Omistajan yhteystietoja ei saa kertoa ilman omistajan lupaa, mutta koiraa koskevat esim. harrastus- ja terveystiedot voi kasvattaja kertoa. LOUNAS Luonaan jälkeen Riitta Liimatainen kävi läpi MH-luonnekuvauksen ja samanaikaisesti osallistujilta kysyttiin, miten ihanne-espanjanvesikoira toimisi kyseisessä tilanteessa. MH-luonnekuvaus kehitettiin 1980-luvulla ruotsalaisten luonnetestien pohjalta. MHluonnekuvauksen avulla voidaan määritellä se, minkäluonteinen on keskimääräinen rodunedustaja. Huomioitavaa on kuitenkin se, että ihanneluonnekuva ei ole sama asia kuin keskivertoedustaja. Keskivertoedustajaa ihanneluonnekuvaan vertaamalla voidaan määritellä luonteelle asetettavia jalostustavoitteita. Ihanneluonnekuva voidaan määritellä, vaikka yksikään koira ei olisi käynyt luonnekuvauksessa. Kirsi Sainio kertoi tähän väliin, että mm. valkoisten paimenkoirien ja rottweilereiden PEVISAohjelmassa on kohta, että jalostukseen käytettävä koira on testattava ennen jalostukseen käyttöä. Näillä roduilla myös MH-luonnekuvaus on yksi hyväksytyistä testausmenetelmistä. s.3 / 7

4 MH-luonnekuvauksessa koiraa ei hyväksytä tai hylätä, vaan eri osioissa kuvataan koiran reaktioita havainnoiden sen käyttäytymisen osa-alueita mahdollisimman objektiivisesti ja tarkkaan. Jokainen testausosio sisältää kolme vaihetta: herättely, koiran käsittely ja lopetus. Lopetuksessa testataan uteliaisuutta ja jäljelle jäävää pelkoa. Kuvausosiot (TO = testinohjaaja) 1) KONTAKTI kuvaa koiran valmiutta ottaa kontaktia ja vastata siihen vieraan koiran kanssa a) tervehtiminen:to tervehtii koirakon äänellään ja kättelemällä ohjaajaa - espanjanvesikoira (EVK) on välinpitämätön, ei välitä TO:n läsnäolosta, ei pelkää, eikä arista TO:ta, voi myös haistella TO:ta b) yhteistyö:to ottaa koiran taluttimen ja siirtyy 10 m, koiran tulee seurata mukana aktiivisesti - EVK lähtee TO:n mukaan, mutta ei ole innoissaan asiasta c) käsittely: TO koskettaa koiraa kaksin käsin molemmin puolin aloittaen suupielistä, rintakehästä ja jatkaen vartaloa pitkin, yli lanteiden ja alas kohti takajalkoja. Lopuksi hampaiden tarkastus - EVK antaa käsitellä ja koskettaa itseään, ei ole innoissaan muttei myöskään väistä käsittelyä 2) LEIKKI 1 kuvaa koiran reaktioita esineillä leikittäessä ja kykyä taisteluun TOn kanssa, leikkiesineenä vahva n. 50 cm pitkä ja 5 cm paksu esine, jossa solmu kummassakin päässä, koira on vapaana koko osion ajan a) leikkihalu: ohjaaja ja TO yrittävät houkutella koiran kiinnostumaan esineestä heittämällä sitä toisilleen b) tarttuminen: tarttuuko koira esineeseen, ja kuinka innokkaasti c) puruote ja taisteluhalu: tarttuuko ja vetääkö vastaan TOn innostaessa koiraa leikkimään - EVK leikkii omistajan kanssa, voi leikkiä myös TOn kanssa, mutta uhan kohdatessa päästää irti 3) TAKAA-AJO JA TARTTUMINEN Kuvaa koiran halua ajaa takaa liikkuvaa esinettä eli saalista ja tarttua siihen, saalis cm pitkä ja n. 5 cm paksu maastosta erottuva tekoturkis, jossa naru, saalista vedetään narusta siksakkia 8-10 limittäin asetellun rullan ympäri, koira lasketaan irti viidennen rullan kohdalla a) Takaa-ajo: aloittaako takaa-ajon ja kuinka päämäärähakuisesti - EVK lähtee saaliin perään ja menee saaliille asti b) Tarttuminen: kiinnostuuko koira saaliista ja ottaako sen suuhunsa - EVK merkkaa saaliin joko ottamalla saaliin kiinni tai muulla tavalla 4) AKTIVITEETTITASO Tarkoitus kuvata koiran reaktioita tilanteessa, jossa odotettu toiminta jääkin tapahtumatta. Koira on taluttimessa, mutta sillä on vapaus liikkua koko taluttimen mitan verran. TO opastaa koirakon paikalle, jääden itse yleisön joukkoon seisomaan. Koiran ohjaaja jää seisomaan paikalleen. Koiraa ja sen reaktioita seurataan 3 min. ajan: tarkkaileeko koira ympäristöään ja kuinka aktiivinen tai rauhaton se on - EVK on rauhallinen ja tarkkaavainen 5) ETÄLEIKKI Kuvataan koiran kykyä yhteistyöhön vieraan henkilön kanssa pienen välimatkan päässä ohjaajasta. Henkilöllä on polvipituinen hupullinen ympäristöstä selvästi erottuvan värinen viitta (ei keltainen tai oranssi) ja leikkiesine. Koiralla on aloitustalutin, joka on hihna ilman lukkoja/solmuja tai naru. Avustajalla on käytössä kaksi piiloa. Avustaja on ensimmäisen s.4 / 7

5 piilon takana ja aloittaa toiminnan neljällä lyhyellä kopautuksella esim. puunrunkoon. Avustaja liikkuu kumarassa 3 m. sivuttain koiraan nähden kääntyy kohti koirakkoa ja leventää ylävartalonsa niiaten samalla, jatkaa 3 metriä ja toistaa toiminnon (tämä 2 x). Tämän jälkeen avustaja poistaa hupun, heittää leikkiesineen ilmaan 3 kertaa ja juoksee jälkimmäisen piilon taakse. Lopulta avustaja riisuutuu ja asettaa viitan viereensä. a) kiinnostus: kiinnostuuko koira avustajasta ja yrittääkö lähteä perään ja kuinka innokkaasti b) puolustus/aggressio: osoittaako uhkauselkeitä ja kummassa osiossa vai molemmissa c) uteliaisuus: meneekö avustajan luo ja missä osion vaiheessa d) leikkihalu e) yhteistyö: osoittaako kiinnostusta, yrittääkö saada passiivisenkin avustajan leikkimään - EVK kävisi katsomassa avustajaa, mutta ei välttämättä lähtisi leikkiin mukaan: Uteliaisuus olisi toivottavaa. 6) YLLÄTYS: Tarkoituksena on selvittää koiran valmiutta toimia yllättävässä tilanteessa, haalarit ilman pehmusteita ja huppua, joihin on kiinnitetty tukipuu yläosaan, haalarit vetäistään ylös maasta yllättäen 3 metrin päässä koirasta ja samalla ohjaaja päästää hihnan käsistään a) Pelko: pysähtyykö tai pakeneeko koira b) Puolustus/aggressio: uhkaileeko tai hyökkääkö kohti haalareita c) Uteliaisuus: meneekö haalarin luo uteliaana vai pitääkö houkutella d) Jäljelle jäävä pelko: koiran kanssa kuljetaan kahdesti haalarin ohi 10 m ja tullaan takaisin. Koira on ohjaajan ja haalarin välissä, tarkastellaan miten koira reagoi ohitettaessa haalarit, pelkääkö, väistääkö vai eikö muuta kulkutempoaan ollenkaan, kasvaako pelko ohituskertojen myötä. e) Jäljelle jäävä kiinnostus: osoittaako koira kiinnostusta eri ohituskerroilla, yrittääkö leikkiä ja/tai purra haalaria - EVK säikähtää/reagoi, mutta ei pakene; omistajan tukemana menee katsomaan, minkä jälkeen ei pelkää enää eli palautuu kunnolla. 7) ÄÄNIHERKKYYS Ääniherkkyydellä kuvataan koiran reaktioita yllättävään ääneen. räminälaite aaltopelti, jonka päällä metalliketjussa 2 kattilankantta, koirakko ohittaa laitteen m etäisyydeltä, koiran pitää päästä pakenemaan tai hyppäämään sivuun, ääni tulee odottamatta ja yllättäen ohjaaja päästää taluttimen ja kääntyy äänen suuntaan, koira saa etsiä äänen aiheuttajaa vapaana a) Pelko pysähtyykö, väistääkö vai pakeneeko b) Uteliaisuus meneekö räminälaitteen luo ja tarvitseeko tukea siihen c) Jäljellejäävä pelko räminälaite ohitetaan ja palataan koiran ollessa laitteen ja ohjaajan välissä, toistetaan kahdesti, miten koira reagoi ohitettaessa laite, pelkääkö, väistääkö vai eikö muuta kulkutempoaan ollenkaan, kasvaako pelko ohituskertojen myötä d) Jäljelle jäävä kiinnostus: osoittaako kulkiessa temponvaihteluita tai väistääkö, vai kenties pureeko ja leikkiikö laitteen kanssa, miten reagoi eri ohituskerroilla - EVK reagoi kuten kohdassa 6 8) AAVEET: Kuvataan koiran reaktioita uhkaavien liikkuvien kohteiden edessä, jotka hitaasti lähestyvät koiraa. Aaveet valkokaapuisia, joille maalattu mustarenkaiset pyöreät silmät, suu leveä viiva, osio suoritetaan avoimessa ja tasaisessa maastossa, jotta koira varmasti näkee aaveet. Aaveiden liikkeet ovat varmoja ja kaavamaisia, ilman hätäisiä liikkeitä. Aaveet pysähtyvät ennalta merkityssä paikassa, n. 3 m etäisyydellä toisistaan, ohjaaja päästää koiran taluttimesta irti koiran halutessa paeta paikalta. s.5 / 7

6 a) Puolustus/aggressio: uhkaileeko tai hyökkäileekö koira kohti aaveita b) Kontrolli: kontrolloiko ja seuraako aaveita, kuinka intensiivisesti c) Pelko: pysytteleekö ohjaajan sivulla tai edessä, meneekö jalkojen taakse, peruuttaa, pakenee. d) Kontaktinotto aavepukuiseen avustajaan: torjuu ja välttelee, hyväksyykö aaveen kontaktinoton vai ottaako itse kontaktia - EVK ei pakene, on omistajan vieressä, ei mene omatoimisesti katsomaan, vaan menee omistajan kanssa, haistelee omatoimisesti: ei pelkää, mutta voisi puolustaa: etupää haukkuu, takapää heiluttaa häntää - itsevarma koira ei reagoi ennen kuin uhka on epävarmuusalueen sisäpuolella 9) LEIKKI 2 Tarkkaillaan esineellä leikin yhteydessä ovatko koiran reaktiot ensimmäisen leikin jälkeen muuttuneet. kuten leikki 1, mutta ilman taisteluleikkiä a) leikkihalu: osoittaako kiinnostusta leikkiin, kuinka nopeasti aloittaa leikin ja leikkiikö aktiivisesti b) tarttuminen: tarttuuko esineeseen ja kuinka innokkaasti - EVK haluaa vielä leikkiä 10) AMPUMINEN kuvataan koiran reaktioita sen kuullessa laukauksen. Koira testataan sen ollessa aktiivisena, eli leikkiessään ohjaajansa kanssa, sekä myös passiivisena., laukaus ammutaan 9 mm starttipistoolilla n. 20 m päässä koirakosta ampuja piilossa, 2 laukausta 10 sek välein sekä aktiivisessa että passiivisessa osiossa. Aktiivinen osuus koiran leikkiessä vapaana ohjaajansa kanssa, passiivisessa osiossa koira seisoo pitkässä taluttimessa ilman käskyä seistä paikallaan tms. - aktiivisessa vaiheessa leikkii omistajan kanssa, reagoi ääniin, voi päästää lelusta irti - passiivisessa vaiheessa reagoi, toteaa että tämä oli taas ääni MH-luonnekuvauksen läpikäymisen jälkeen Kirsi Sainio ja Riitta Liimatainen kertoivat siitä, mitä Kennelliitto tekee luonteiden arvioimisen hyväksi. Ensi vuoden alusta näyttelyarvostelulomakkeeseen tulee luonnetta/käyttäytymistä kuvaavia kohtia 5 kappaletta, myös ulkomaisille tuomareille kerrotaan näiden kohtien merkityksestä. Ulkomuototuomarit joutuvat siis arvostelemaan tarkemmin jokaisen koiran luonnetta. Rotujärjestöjen pitäisi jakaa kasvattajille ja muille koirarodusta kiinnostuneille tietoa luonnekuvauksen ja luonnetestien hyödyistä ja siitä, kuinka näitä voidaan käyttää hyväksi luonnetta jalostettaessa. Kennelliitto perustaa vuoden 2011 alusta lukien luonnetoimikunnan, jonka alaisuudessa toimivat luonnetyöryhmä, luonnetestitoimikunta ja MH työryhmä. Luonnetyöryhmä tekee yhteistyötä jalostustieteellisen toimikunnan sekä koe- ja kilpailutoimikunnan kanssa. MUUT AIHEET Luonne- ja käyttäytymisosion läpikäymiseen jälkeen Melina Bruno kertoi lyhyesti miten jalostustoimikunta on suunnitellut kartoittaa espanjanvesikoirien luonnetilannetta. Viime keväänä Espanjanvesikoirien jalostustoimikunta pyysi Jari Parkkisenniemeä tekemään selvityksen espanjanvesikoirien luonteen nykytilanteesta. Lähdeaineistona käytetään luonnetestituloksia osa-alueittain, MH-kuvauksen tuloksia, kyselyiden avulla saatuja tietoja sekä rodun alkuperäisesten käyttötarkoituksen mukaisia ominaisuuksia rodun historiakirjoitusten perusteella. Tarkoituksena on siis luoda apuväline espanjanvesikoirien luonteen jalostukseen sekä s.6 / 7

7 mahdollisesti etsiä rodulle sopiva rodunomainen koe. Selvitys pitäisi olla valmiina jouluna 2010 ja sitä hyödynnetään JTO:n päivittämisessä. Melina Brunon puheenvuoron jälkeen käytiin läpi osaa edellisestä rotupalaverista jääneistä aiheista puheenjohtaja Kirsi Sainion johdolla. Autoimmuunitauteja ja niiden periytyvyyttä ei käyty läpi, sillä siitä aiheesta on tulossa rodun harrastajille puhumaan eläinlääkäri Nina Menna. Kirsi Sainio pyysi osallistujilta toiveita siitä, mikä olisi heitä tällä hetkellä kiinnostavin asia. Soile Pöri pyysi aiheeksi jalostuspohjan laajuuden ja urosten liikakäytön. Ensin Kirsi Sainio kertoi urostilaston käytöstä. KoiraNetistä eli Kennelliiton Jalostustietojärjestelmästä saa helposti jalostusurostilaston. Paras tilasto jalostusurosten käyttöä arvioitaessa on sellainen tilasto, jossa listataan jalostukseen käytetyt urokset pentujen rekisteröintivuoden mukaan ja tilasto ryhmitellään uroksen mukaan (ei esim. vuoden mukaan). Tilastossa on urokset pentujen lukumääräjärjestyksessä, eli eniten pentuja kyseisenä vuonna saanut uros on ykkösenä. Kirsi Sainion mielestä espanjanvesikoirien tilanne ei ole missään nimessä paha; 32 urosta on ollut isänä 50% syntyneistä pennuista. Monessa rodussa tilanne on nimittäin se, että vain 5-10 urosta on isänä 50 prosentille syntyneistä pennuista. Tällaisissa roduissa rodun monimuotoisuus on suuressa vaarassa. Tämän kokoisessa rodussa olisi hyvä, jos yhdellä uroksella olisi jälkeläisiä maksimissaan 3% neljän vuoden aikana tuotetuista pennuista. Lisäksi on hyvä ottaa huomioon käytettyjen koirien sukulaisuussuhde. Olisi hyvä, että käytettäisiin mahdollisimman monipuolisesti eri uroksia; jo pelkästään se, että käytetään veljeä, lisää monimuotoisuutta hiukan. Vuositilastojen jalostuspohja-osiosta nähdään jalostukseen käytettyjen urosten suhde käytettyihin narttuihin. Ihannetilanteessa tarkasteluaikana yksi uros astuisi vain yhden nartun: tällöin rodun monimuotoisuus olisi parhaimmillaan. Espanjanvesikoirilla tilanne on hyvä, isien suhde emiin on pysynyt viime vuosina yli kuudenkymmenen prosentin, lisäksi luku on ollut nousussa. Kirsi Sainion mielestä tilanne rodussamme on jalostuspohjan kannalta hyvä. Tilaisuus päättyi s.7 / 7