HENGELLISEN ELÄMÄN SYVENTÄMISEKSI PYHIEN ISIEN HENGESSÄ VUOSIKIRJA vuosikerta

Transkriptio

1 HENGELLISEN ELÄMÄN SYVENTÄMISEKSI PYHIEN ISIEN HENGESSÄ VUOSIKIRJA vuosikerta

2 Hengellistä mietiskelyä Pyhä Tiihon Zadonskilainen sivu 4 Ortodoksisen psykoterapian opetuksia sielun sairaudesta ja parantamisesta Rovasti Jarmo Hakkarainen sivu 7 Tottumusten tärkeys Pastori Lars Ahlbäck sivu 16 Kirjeitä Kilvoittelija Joosef Hesykasti sivu 19 Rukousta tykkien jyskeessä Metropoliitta Panteleimon sivu 34 Tässä numerossa: Kiitos ja kiitollisuus kristityn elämässä Pastori Mikko Sidorojf sivu 36 Matkakertomus pyhiinvaellusmatkalta Pyhälle Maalle Virva Suvitie sivu 40 Antoni Dymskin luostari Helena Pavinskij sivu 50 Historiaa Ilmoituksia vuoden 1961 ja 1962 Hehkuvassa Hiilloksessa sivu 54 Julkaisija Ortodoksinen Veljestö ry. Päätoimittaja Arkkimandriitta Sergei, Valarnontie 42, Uusi-Valamo, puh Toimituskunta Arkkimandriitta Sergei, pappismunkki Mikael, ylidiakoni Paavo Kokotti, Raija Kanninen, Helena Pavinskij Tilaushinta 12 euroa Tilinumero FI Osoitteenmuutokset Helena Pavinskij, Maasälväntie 14 A 18, Helsinki, sähköposti: helena.pavinskij@kotikone.fi Kannen kuva: Arkkimandriitta Sergei - Via Dolorosan 3. pysäkin armenialainen kirkko - Kristus kaatuu ristin alla Taitto LH Viestintä, Liisa Henell Painopaikka Kuopion kaupungin tuloscuskeskus, 2017 ISSN Lukijalle 0 rtodoksisen Veljestön vuoden 2017 vuosikirjan Hehkuvan Hiilloksen avaavat pyhittäjä Tiihon Zadonskilaisen Hengelliset mietiskel yt, jotka on julkaistu aikaisemmin Hehkuvassa Hiilloksessa vuoden 1959 no. 1 ja 2 sekä vuoden 1961 no. 2. Nämä mietiskelyt ovat ajattomia. Ne on aikanaan kääntän yt venäjän kielestä rovasti Aleksanteri Kasanko. Arkkimandriitta Sergei on hieman muokannut tekstiä. Rovasti Jarmo Hakkarainen kirjoittaa meille "Ortodoksisen psykoterapial) opetuksista sielun sairaudesta ja parantamisesta''. Mielenkiintoisia näkymiä. Pastori Lars Ahlbäck avaa meille "Tottumusten tärkeyden". Isä Lars kirjoittaa "On kuitenkin h yv ä tiedostaa, ainakin yrittää, että tottumukset voivat olla orjuuttavia ja myös vääristäviä. Jopa vahingollisia." Ehkä olisi paikallaan tutkia omia tottumuksia. Elina Lehmuskoski on tehn yt suuren työn kääntämällä kilvoittelija Joosef Hesykastin kirjeitä. Voidaan sanoa, että meidän aikanamme elän yt vanhus on jättänyt jälkeensä tietoa syvällisestä kilvoittelusta. K.P. metropoliitta Panteleimon muistelee yhtä Ortodoksisen Veljestön perustajajäsentä - kirjailija Onttoni Miihkalia alias Mikko Karvosta. Hänen sotapäiväkirjasta löydämme mielenkiintoisen opetustuokion rukouksen harjoittamisesta. "Kiitosta ja kiitollisuutta kristityn elämässä" käsittelee artikkelissaan pastori Mikko Sidoroff. Hän tuo esille muutamia näkökulmia nykyajan h yv invointikeskustelun ja kirkollisen perinteen välisestä suhteesta. Sekä siitä, mitä kirkolla voisi olla annettavaa nykyihmiselle, liittyen h yv invointiin ja hengelliseen elämään. Virva Suvitien matkakertomus tämän vuoden pyhiinvaellumatkasta Pyhälle Maalle johdattaa meidät monille pyhille paikoille, joilla itse Kristus on vaikuttanut ja jättänyt meille käskynsä elää Hänen opetustensa mukaisesti. Pyhittäjä Antoni Dymski on yksi "lähialueemme" luostareiden perustajasta. Helena Pavinskij on kääntänyt tekstiä ja esittelee, miten Pyhittäjän perintö elää vuonna 1994 jälleenavatussa ja edelleenkin jälleenrakennettavassa luostarissa Leningradin alueella. Välillä on mukava selailla vanhoja Hehkuvia Hiilloksia. Arkkimandriitta Sergei löysi mielenkiintoisia "Veljesviestejä" Veljestön hiljaisista päivistä vuonna Takakannessa on ilmoitus Talvipäivistä ja Vuosikokouksesta 2018, jotka pidetään Valamon luostarissa. Vuosikirjassa on myös valokuvia mm. Pyhän Maan matkalta ja Dymskin luostarista. Toimituskunta 3

3 Hengellistä mietiskelyä K atselet tuohon ihmeelliseen, korkealla olevaan ja avaraan taivaaseen, jota monet tähdet kaunistavat. Katselet aurinkoa ja kuuta, jotka kirkkaina valaisevat kaiken taivaankannen alla. Tarkkailet pilviä, jotka vuodattavat virkistävän sateen. Aistisi ja ajatuksesi havaitsevat maan ja kaiken, mitä siinä on - puut, ruohon, karjan ja eläimet, meret, järvet, joet, lähteet ja muut ihanuudet. Siitä minkä näet, siirry näkymättömään: luomakunnasta Luojaan. Olkoon sinulle tässä tilaisuus ihmetellä: 1) Jumalamme kaikkivoimaisuutta, sillä Hän on tämän kaiken vain sanallaan tyhjästä luonut (lmoos. 1. luku); 2) Hänen viisauttaan, sillä Hän on kaiken näin viisaasti asettanut; 3) Hänen h yvyyt tään, sillä Hän on kaiken tämän tehnyt meidän vuoksemme. Kun näin mietiskelee ja oppii luodussa näkemään Luojan voiman, viisauden ja h yvyy den, voi hengessä ihastuneena yhdessä psalminkirjoittajan kanssa veisata: "Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi Herra, Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt" (Ps. 104:24). 4 Pyhä Tiihon Zadonskilainen (Käkisalmen ja Laatokan piispa +1783) Sinä näet, että kaikki luotu palvelee yhtäläisesti kaikkia: aurinko, kuu ja tähdet valaisevat kaikkia samalla tavalla, ilma ylläpitää samalla tavalla kaikkien elämän, maa kantaa ja ravitsee yhtäläisesti kaikkia, vesi sammuttaa yhtäläisesti kaikkien janon. Sanon: yhtäläisesti siis rikas ja köyhä, kuuluisa ja tuntematon, herra ja palvelija, - kukin saa yhtäläisesti osansa. Tästä opimme, että Jumalan antamat h yvyy det on annettu meille ja lähimmäisillemme yhteisesti: leipämme, vaatteemme, kotimme kuuluvat yhtäläisesti myös lähimmäisillemme. Näet myös, että toinen luotu auttaa toista: korkeammat luonnonvoimat alhaisempia. Aurinko valaisee ja lämmittää ilman ja maan ja pilvet kastelevat niitä. Ilma tekee elävien olentojen hengittämisen mahdolliseksi. Maa antaa ravinnon meille ja karjalle. Kaikesta tästä voimme oppia, että erikoisesti juuri meidän, järjellisten olentojen, tulee auttaa toisiamme: rikkaan köyhää, viisaan yksinkertaista, terveen sairasta, vapaan vankeudessa olevaa, voimakkaan loukattua ja vallassa ole- van sitä, jolla ei ole puolustajaa. Ja siksi sellaisella lauseella kuin "mitä minä hänestä välitän" ei pitäisi olla sijaa kristittyjen keskuudessa. Ehkä näet palvelijan, joka seisoo isäntänsä edessä ja kuuliaisena noudattaa tämän käskyjä. Tämä tapaus antaa sinulle tilaisuuden ajatella, kuinka sinun tulisi paljon suurempaa kunnioitusta ja hartautta osoittaen seisoa Jumalan, meidän Herramme edessä, kääntyä Hänen puoleensa sekä erityisen kuuliaisuuden innossa noudattaa Hänen käskyjään. Sillä Jumala on joka paikassa, ja olimmepa missä tahansa ja teimmepä mitä tahansa, teemme sen Jumalan meihin suunnatun katseen alla. Isäntä, vaikka hän olisi miten suuri tahansa, on vain ihminen, samanlainen kuin hänen palvelijansakin ja kuitenkin hän nauttii palvelijansa kunnioitusta. Mutta Jumala on isäntien ja palvelijain Herra ja Kuningas. Herra on suuri ja peljättävä ja Hänen edessään taivaalliset voimatkin peloissaan seisovat hartaina ja Hänen käskyjään noudattavat. Ajattele myös sitä, että kuinka häpeämättömästi menettelemme ja pahasti rikomme, kun emme osoita Hänelle edes sellaista kunnioitusta ja hartautta kuin palvelijat isännälleen - ihmiselle,vaan käyttäydymme Hänen edessifän sopimattomasti, emmekä edes senkään verran tottele kuin palvelijat isäntäänsä - ihmistä, vaan julkisesti ja arkailematta uskallamme rikkoa Hänen käskyjään. Katso kuinka itse Herra profeettansa kautta meitä nuhtelee: "Poika kunnioittakoon isää ja palvelija herraansa. Jos minä olen isä, m1ssa on minun kunnioitukseni? Jos minä olen Herra, missä on minun pelkoni? - sanoo Herra Sebaot" (Mal. 1:6). Huomaa siis, kuinka valtavat ovat sekä sokeutemme että tunteettomuutemme. Ihmettele Jumalamme hyvyyttä ja pitkämielisyyttä. Hänen, joka niin sävyisästi ja kärsivällisesti kohtelee meitä, huonoja palvelijoitaan. Kun näet kuinka suuresti äiti ra kastaa lapsiaan, lintu tai muu eläin poikasiaan tai pentujaan, niin kohdista ajatuksesi Jumalaan, joka rakastaa omaksi kuvakseen luomaansa järjellistä olentoa, ihmistä. Jos Hän on luotuihinsa, esimerkiksi äiteihin istuttanut tuollaisen rakkauden lapsia kohtaan, niin kuinka paljon suurempi onkaan Hänen oma rakkautensa ihmiseen, jonka hän on luonut kuvansa ja muotonsa mukaan. Juuri tämän vuoksi Hän osoittaa suosiotaan ihmiselle niin paljon, että sillä ei ole määrää eikä sitä voi käsittää. Hänen sanomaton rakkautensahan saa aikaan sen, että Hän haluaa meidän pelastuvan, on pitkämielinen syntisille, hartaasti toivoo meidän tekevän parannuksen ja niin mielellään ja suosiollisesti ottaa vastaan katuvat ja niin vastahakoisesti rankaisee parantumattomia. "Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" (Joh. 3: 16). Hän itse onkin sanonut profeettansa kautta: unohtaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? 5

4 Ortodoksisen psykoterapian opetuksia Ja vaikka he unohtaisivatkin, minä en sinua unhota." (Jes. 49:15). Tämä taivaallisen Isämme suuri rakkaus tekee vanhurskaan iloiseksi, syntistä se lohduttaa ja estää joutumasta epätoivoon, kannustaen sen sijaan katuvaisena turvautumaan Häneen ja ilman epäilyä odottamaan Häneltä armoa. Näet auringon niin ihanasti paistavan, valaisevan koko maailman ja mieltämme ilahduttavan. Tästä näkyvästä auringosta johda ajatuksesi ikuiseen vanhurskauden Aurinkoon, Kristukseen, Jumalan Poikaan. Hän valaisee uskovaisensa ihmeellisellä valkeudellansa ja tulee heitä ikuisesti valaisemaan ja ilahduttamaan ja niin he itsekin "loistavat Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko" (Matt. 14:43). Ja tästä näkyväisestä auringon säteitten valaisemasta maailmasta siirry ajattelemaan ilmes ty ksessä kuvattua kaupunkia ja sen asukkaita, ylhäistä Jerusalemia, joka "ei tarvitse valoksensa aurinkoa tai kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen ja sen lamppu on Karitsa... Eikä yötä ole enää oleva eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti" (Ilm. 21:23; 22:5). Näet kuinka keväällä kaikki aivan kuin tulee jälleen eläväksi, uudesti syntyy. Maan uumenista kohoaa oras, puut pukeutuvat lehtiin, ruoho viheriöi ja koristautuu kukkasin. Pakkasen jääd yt tämät vedet sulavat ja lähtevät virtaamaan ja koko luomakuntataivaankannen alla pukeutuu uuteen asuun kuin uudelleen luotuna. Tästä 6 aistein havaittavasta keväästä johtakoon usko ajatuksesi siihen ihanaan ja odotettuun kevääseen, minkä h yv ä Jumala on pyhissä kirjoituksissaan meille luvannut. Sinä keväänä kaikkien kuolleiden ruumiit ikään kuin itäneet siemenet nousevat Jumalan voimasta maasta, verhoutuen uuteen kauniiseen asuun, pukeutuvat kuolemattomuuden vaatteeseen, ottavat Herran kädestä h yvyy den seppeleen, "viheriöitsevät kuin palmupuut, kasvavat kuin Libanonin setrit, istutettuina Herran huoneeseen, meidän Jumalamme kartanoihin" (Ps. 92:13-14); morsiamen kaltaisiksi heidät kaunistetaan koruilla; niin kuin peltomaa he kasvattavat kukkasensa ja niin kuin kasvitarha, he saavat siemenkylvönsä versoamaan; heillä on oleva iankaikkinen riemu ja he tulevat suuresti iloitsemaan Herrassa. (Jes. 61). Silloin "katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on niel ty ja voitto saatu. Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?" (1 Kor. 15:54-55). Niinpä siis ihastuksella hengessä ajatellen tätä toivottua kevättä, kylvä h yv ien tekojen siemeniä uskoen ja toivoen ja Jumalan apuun turvautuen, niin saat korjata satosi riemuiten. (Näitä pyhän Tiihon Zadonskilaisen hengellisiä mietiskelyjä on julkaistu Hehkuvassa Hiilloksessa vuoden 1959 numeroissa 1 ja 2 sekä vuoden 1961 numerossa 2) Ortodoksisen psykoter pian opetuksia sielun sairaudesta ja parantamisesta Rovasti Jarmo Hakkarainen P yhien Isien käytännöllisessä opetuksessa ihmisen parantuminen sielun sairaudesta tarkoittaa kasvamista itsekkyyden maailma Jumalan pyyteettömään rakkauteen. Pyhien Isien opetus ja ortodoksisen kirkon terapeuttinen käytäntö eli pyhät mysteeriot yhdistyvät kilvoitteli jan elämässä askeesiin, jonka päämääränä on ihmisen kokonaisvaikutteinen parantuminen. Kilvoittelijan tulee harjoittaa elämässään sitä, mitä Isät kutsuvat hyveeksi. H yv e käsittää ihmisen uskon, toivon ja rakkauden, sisäisen tarkkailun ja rukouksen harjoittamisen. Bysantin terapeuttinen teologia on parantavaa ja palvelevaa. Se kehottaa Kirkon jäseniä toteuttamaan jokapäiväisessä elämässä keskinäistä rakkautta ja velje yt tä Kristuksessa. Kateudesta Pyhien Isien opetusperinteessä kateus on pahimpia ihmissielua kalvavia sairauksia, joka aiheuttaa mittaamatonta vahinkoa kateellisen ihmisen sielulle samoin kuin se tuottaa hirvittävää tuskaa ja surua lähimmäisille. Kateellisen ihmisen tunnusomaisin piirre on onnettomuus. Kateuden riivaama ihminen suree lähimmäisen onnistumista ja iloitsee hänen epäonnistumisestaan. Sellaista ihmistä kiduttaa lähimmäisen onnistuminen elämässä. Hän kadehtii lähimmäistään, on katkera hänen menes ty ksestään, tahraa panetteluillaan hänen maineensa ja punoo sydämessään ilkeitä juonia tätä vastaan. Kateellinen ihminen on kääntän yt selkänsä Jumalalle ja on ansainnut iankaikkisen kadotuksen. Pyhän Gregorios Siinailaisen (k. 1360) mukaan kateellisia ihmisiä hallitsee itserakkaus. He palvelevat nautintoa ja turhamaisuutta. Pahansuopuus on juurtunut heidän sieluunsa ja kateus kalvaa heitä niin, että he katkeroituvat lähimmäistensä menestyksestä. He eivät h yv äksy Pyhän Hengen töitä eivätkä usko niihin. 7

5 Ortodoksisen psykoterapian opetuksia Ihminen ajautuu ilman uskoa ja luottamusta Jumalaan kateuden himon kukistamaksi. Kristusta vastustaneet juutalaiset sokaistuivat kateudesta. He luopuivat uskosta ja kielsivät Kristuksen. Kateus vaikuttaa monin tavoin ihmisen sieluun ja johtaa sen kadottamaan uskonsa. Ihminen erottautuu saatanallisen kateuden seurauksena Jumalasta ja Elämän Lähteestä. Juutalaiset saattoivat kateudesta Kristuksen Pilatuksen käsiin (Matt. 27: 18). Juutalaiset kadehtivat Kristusta, koska Hän teki ihmetöitä ja palveli ihmisiä monin tavoin. Vapahtajan ihmisille tuoma pelastuksen ilo saattoi juutalaiset murheellisiksi. Kateus johti heidät tekemään historian pahimman rikoksen eli murhaamaan Kristuksen. Katee 11 isessa ihmisessä ei ole rakkautta Kateellinen ihminen on valmis tekemään jopa murhan. Murhan perusjuuri on kateus ja murha on kateuden hedelmä. Pyhittäjä Thalassios Afrikkalainen muistuttaa meitä: "Paha sydän kieriskelee pahoissa ajatuksissa ja pitää lähimmäisensä saavutuksia heikkouksina. Varjele ajatuksesi ja pakene kaikkea pahaa, ettei mielesi pimentyisi ja alkaisi nähdä asioita vääristyneesti. Muista juutalaisia ja ole varuillasi: kateuden sokaisemina he pitivät Herraa ja Jumalaa Beelsebulina (Matt. 10:25)". Kateus on merkki ihmisen lihallisesta elämästä. Lihan teot ovat vastakkaisia Pyhän Hengen hedelmille. Lihan aikaansaannoksia ovat ihmiselämässä muun muassa siveettömyys, irstaus, vihamielisyys, riidat, lahkolaisuus, juonittelu ja kateus (Gal. 5: 19-21). Kateuden myrkyttämä ihminen on hengellisesti sokea. Hänen sielunsa silmä on sokea eikä se kykene erottamaan h yv ää pahasta. Hengellisesti sokea ihminen ei kykene ottamaan vastaan Jumalan armoa. Pahat henget ympäröivät sankkana muurina ihmissielun ja pimeys kytkee sen kahleisiin. Pahojen henkien pimeyden saartama sielu ei kykene rukoilemaan niin kuin se tahtoisi. Pimeyden näkymättömät kahleet hallitsevat sitä ja sen sisäiset silmät ovat tulleet sokeiksi. Mutta kun se alkaa rukoilla Jumalaa ja raitistuu, se vapautuu vähä kerrassaan pahojen henkien pimeydestä. Muuten sielu ei pysty vapautumaan. Kateellinen ihminen osoittaa, ettei hänessä ole rakkautta. Hän ei kykene eikä halua rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä. Pyhittäjä Maksimos Tunnustaja opettaa: "Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa (Room. 13:10). Jos siis joku kadehtii veljeään, on katkera hänen menestyksestään, tahraa panetteluin hänen maineensa, punoo ilkeitä juonia häntä vastaan, niin hän on kääntän yt selkänsä rakkaudelle ja on ansainnut iankaikkisen tuomion". Kateellinen ihminen tuhoaa sen, mitä hänellä on. Hän tuhoaa itsessään olevan Jumalan kuvan ja kaltaisuuden mahdollisuuden. Hän surmaa itsensä kateuden tuskassaan. Hän riutuu kateudesta niitä kohtaan, joille Jumalan tunteminen ja viisaus ovat suoneet Pyhän Hengen armon. Kateuden himo haavoittaa myös niitä, joita vastaan kateutta osoitetaan. Kateus aiheuttaa suurta sielullista vahinkoa erityisesti, jos sen uhrilla ei ole voimaa ja hengellistä rohkeutta käsitellä asiaa. Ihminen vieraantuu Jumalasta ja Elämän lähteestä saatanan kateuden seurauksena. Saatana oli itse ensimmäinen kateuden opettaja. Se kadehti Jumalan suurta rakkautta ihmistä kohtaan. Koska paholainen oli kykenemätön puhumaan Jumalaa vastaan, se herjasi Jumalan luomaa ihmistä vastaan. Paholainen yll yt ti Aadamia ja Eevaa rikkomaan Jumalan heille antaman paastosäännön. Se kadehti ihmistä eikä halunnut tämän saavuttavan elävää yhte yt tä Jumalan kanssa. Pyhittäjä Maksimos Tunnustaja opettaa: "Saatana on sekä Jumalan vihollinen että kostaja. Vihollinen se on silloin, kun se Jumalaa vihaten teeskentelee turmiollista rakkautta meitä ihmisiä kohtaan ja herättämällä himoja taivuttaa nautinto syöttinään meidän vapaan tahtomme arvostamaan enemmän ajallisia h yvyy ksiä kuin iankaikkisia. Kostaja saatana on silloin, kun se, saatuaan ensin synnin kautta meihin vallan, paljastaa yhtäkkiä meitä kohtaan tuntemansa vihan ja alkaa vaatia meille rangaistusta. Mikään ei ole sille niin mieluisaa kuin nähdä ihmistä kuritettavan". Ei ole yksinkertaista kuvata, miten vakava himo kateus on, ellemme tarkastele hieman myös kateuden himon hoitamista. Meidän tulee johtaa Kirkon terapeuttisen hengen mukaisesti ihmistä terve yt een. Kirkon terapeuttinen ohjaaminen edellyttää ortodoksiselta piispalta ja papilta hengellisen parantamisen harjaantunutta lahjaa. Kateuden himon riivaama ihminen voidaan vapauttaa Kirkon terapeuttisen metodin avulla pahojen henkien mielivallasta ja oman itsekkyyden vankilasta. Mutta tämä kaikki edellyttää ihmiseltä halua vapautua kateutta ruokkivasta elämänympäristöstä. Voidaan sanoa yleisesti, että jos ihmisellä on sisällään Jumalan armo h yv änä hengellisenä tilana, silloin eivät kateellisen ihmisen piikit kykene haavoittamaan häntä eikä niistä koidu kadehdittavalle harmia. Kuitenkin jos ihmisen sielu ei ole voimakas ja järkkyy helposti, hänen tulee luopua yhteyksistä kateellisen ihmisen kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että ihmisen tulee lopettaa rukoileminen kateellisen ihmisen puolesta. Kateuden himo on tuskallinen. Kuten jo aikaisemmin todettiin, kateus aiheuttaa ihmiselämässä paljon pahaa. Kateus paljastaa ihmisessä monien himojen olemassaolon ja siitä kasvavat muut himot. Kateus opettaa vihamielisyyttä Jumalaa vastaan. Se torjuu ystävyyden. Kateellinen ihminen on saanut oppinsa demoneilta. 8 9

6 Ortodoksisen psykoterapian opetuksia Saatanan juonista, olemassaolosta ja hyökkäyksistä Saatanan juonien ja toiminnan kuvaaminen on vaikeaa. Mutta kun opiskelemme Pyhien Isien opetuksia, voimme tunnistaa pahan hengen olennon ja metodin, jota se käyttää vangitakseen ihmisen ja pitääkseen häntä valvonnassaan. Me voimme luottaa Pyhien Isien opetuksiin, koska he kukistivat Kristuksen voimalla paholaisen. Meidän tulee olla varovaisia puhuessamme paholaisesta ja hänen juonistaan, koska tämänkaltaisiin puheisiin liittyi usein hengellisiä sudenkuoppia. Pyhittäjä Johannes Siinailaisen mukaan on parempi kompastua maahan kuin kieleemme. Joka rakastaa pyhää hiljaisuutta, pitää suunsa kiinni, ja se jolla on sielun murhe, karttaa paljonpuhumista kuin tulta. Hengellisen elämän asioiden käsittelemiseen liittyy riskinsä. On ihmisiä, jotka säikähtävät, kun he kuulevat opetuksia paholaisen juonista ja menetelmistä. Sellaiset opetukset kuulostavat heistä pelottavilta. Siksi demoneista puhuminen on vaikeaa. Mutta jos ihmisellä on uskoa Jumalaan auttajana taistelussa pahojen henkien pimeitä juonia vastaan, on myös toivoa, että opetukset niiden harjoittamista juonista voivat olla heille hengelliseksi kasvuksi. Ihmisen halu ja yritys eivät yksin riitä pahojen henkien juonien kukis- tamiseen, jollei hän saa apua Kristukselta. Synti voidaan hävittää vain Jumalan armon avulla, vain Kristuksen Ristin salaisuus merkitsee synnin kuolemaa. Pyhä Edessan piispa Teodoros muistuttaa: "Kukaan meistä ei voi omin voimin voittaa paholaisen juonia ja vehkeilyjä, vaan siihen tarvitaan Kristuksen kaikki voittavaa voimaa''. Ortodoksisen kirkon koko raamatullinen ja patristinen traditio puhuu saatanan olemassaolosta. Paholainen ei ole jokin pahuuden henkilöitymä tai pahan olemassaolon kuviteltu hahmo. Se on langennut enkeli. Saatana synnyttää pahuutta. Pyhä apostoli Johannes kirjoittaa: "Joka tekee syntiä, on paholaisesta, sillä paholainen on tehnyt syntiä alusta asti. Juuri sitä varten Jumalan Poika tuli maailmaan, että Hän tekisi tyhjäksi paholaiset teot" (1. Joh. 3:8). Pyhät Isät opettavat, ettei Jumala luonut demoneja demoneiksi, koska Hän ei luonut pahaa. Pyhä G rego rios Siinailainen (k. 1346) opettaa: "Myös demoniruhtinaat olivat kerran puhtaita henkiä, mutta nyt - langettuaan pois aineettomuudesta - ne ovat aineellistuneet ja ikään kuin ruumiillistuneet sen tehtävän mukaan, johon kukin niistä on erikoistunut". Pyhät Isät opettavat, että demonien määrä on lukuisa. Jokaisella demonilla on oma valheellinen opetuksensa samoin kuin toimintatapansa. Kristus kysyi pahojen henkien vaivaamalta mieheltä: "Mikä sinun nimesi on?" (Mark. 5:9). Hän sai vastauksen: "Legioona, sillä meitä on monta'' (Mark. 5:9). Kristus antoi pahoille hengille luvan mennä sikoihin, ja sikalauma syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui (Mark. 5:13). Pyhät Isät opettavat, että demoneja on yhtä monta kuin on erilaisia himoja. Demonien ruhtinas saatana on olemassa tappaakseen ihmisiä. Se on täynnä kuolettavaa vihaa ihmisiä kohtaan. Jokainen demoni pyrkii johtamaan ihmisiä tuhoon. Siksi sota himoja vastaan merkitsee sotaa pahoja henkiä vastaan. Saatana kadotti kapinassaan Jumalaa vastaan elämän ja otti vastaan hengellisen kuoleman. Se ei ole ainoastaan kuollut henki, joka on eronnut Jumalan todellisesta elämästä, se saattaa sitä seuraavat ihmiset kuolevaisuuteen. Paholainen halajaa ihmisten kuolemaa. Saatana on pimeyden maailman hallitsija (Ef 6:12). Hän on maailman epäoikeudenmukaisuuden, hekumallisuuden ja röyhkeyden ruhtinas. Se on järjettömyyden hallitsija. Saatana vihaa ja kadehtii ihmisiä. Se yrittää kaikin tavoin horjuttaa ihmisten pyrkimyksiä elää Jumalan tahdon mukaisesti. Kun se ei onnistu yrityksissään, se menee enkeleineen tekopyhiin ihmisiin ja koettaa heidän kauttaan luoda esteitä kilvoittelijoille. Ei riitä, että kilvoittelija pysyy erossa pahan tekemisestä, hänen on pyrittävä pysymään vapaana myös pahoista ajatuksista ja pahan herättämistä mielikuvista. Hänen tulee pyhittäjä Simeon Uusteologin (k. 1022) mukaan askarrella jatkuvasti sielulle hyödyllisten eli hengellisten ajatusten parissa, niin etteivät maalliset murheet tavoita häntä. On lukuisia syitä, miksi paholainen nousee saastaisine henkineen kapinaan ihmistä vastaan ja orjuuttaa häntä: kataluus, kateus ja viha, vääryys, petollisuus ja kierot ja panettelevat puheet. Saatana haluaa väen väkisin pitää ihmistä hirmuvallassaan, tuhota Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi luodun olennon. Saatana haluaa alistaa ihmisen valtaansa. Paholaisen paulat ovat moninaiset. Se väijyy innokkaasti ihmisen sisäistä asennetta ja käyttää h yv äksi ihmisen himokkaita ajatuksia. Usein ihminen ei edes havaitse sitä. Sielun vihollinen haluaa aina pilata ihmisen kilvoituksen eli Jumalan tahdon mukaisen toiminnan. Vääryydellä ja kavaluudella, petoksella ja harhaanjohtavalla puheella paholainen saavutti jo paratiisissa voittonsa ja sai Aadamin lankeamaan. Pyhä Gregorios Palamas (k. 1359) rohkaisee: "Jos pahojen henkien ja himojen päämies nousee sinua vastaan, noudata Saarnaajan ohjetta: älä jätä paikkaasi (Saarn. 10:4)! Se tarkoittaa, älä jätä mitään sielusi puolta tai ruumiinjäsentäsi vaille vartiointia''. Paholainen taistelee demoneineen erityisellä raivolla munkkeja vastaan. Pahat henget ahdistavat rukouselämään omistautuneita munkkeja ja koettavat estää heitä tarkastelemasta aistimaailman asioita himottomasti. Käytännön h yv eissä kilvoittelevia pahat henget taas koettavat vierellä suoranaiseen synnintekoon. l 0 1 1

7 Ortodoksisen psykoterapian opetuksia Demonit pyrkivät alituisesti halvaannuttamaan kilvoittelijan sielun välinpitämättöm yy dellä ja mielen löyh yy dellä ja askeesin väheksymisellä. Välinpitämättöm yy s merkitsee sielun halvaantumista, askeesin väheksymistä ja rukouksen heikkoutta. Siksi pyhittäjä Johannes Siinailaisen mukaan luostari on välinpitämättömyyden vihollinen. Välinpitämättöm yy s puolestaan on erakon iäinen puoliso. Munkin askeesissa miehuullinen sielu nostaa ylös kuolleenkin mielen, mutta välinpitämättöm yy s on munkille kaikenkattava kuolema. Kristus riisti kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan vallan kuoleman valtiaalta, saatanalta, ja päästi vapaaksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina (Hepr. 2: 14). Kirkon elämän kokemus tekee selväksi, että Jumalan pelastustyön kautta saatana on menettänyt valtansa. Kirkon Pyhät Isät ja Äidit osoittavat esimerkillään meille, että ihminen voi vapaan tahtonsa ja Kristuksen voiman kautta kukistaa paholaisen. Pyhät Isät painottavat opetuksissaan, että saatana on yksilö, joka toteuttaa vääristyneesti vapaata tahtoaan. Jumala kunnioittaa jopa sen tahtoa. Hän sallii pahan hengen tehdä pahaa, mutta rajoittaa sen tekemisiä ihmisen katumuksen välineillä. Kilvoittelija löytää Kirkon hengen mukaisessa katumuksessa ja nöyr yy dessä Jumalan Rakkauden voiman, joka auttaa ja tukee häntä taistelussa saatanan hajottavia voimia vastaan. Askeesi opettaa kilvoittelijalle hengel- lisen elämän ja Jumalan Rakkauden, mutta myös saatanan sammumattoman vihan valheellisuuden. Kristuksen opetuslapset oppivat kokemuksesta, että saatana kävi sotaa heitä vastaan. Juuri ennen kärsimystään Kristus kertoi Simon Pietarille: "Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi" (Luuk. 22:31-32). Mutta demoneja ei kuitenkaan voi syyttää kaikesta pahuudesta. Tapahtuu usein, että ihmiset tulevat itse demoneiksi ja hankkivat itselleen ja lähimmäisilleen monenlaisia vaikeuksia. Sielun vihollisen sota ihmistä vastaan onnistuu kolmesta s yy stä: ihminen laiminlyö suhteensa Jumalaan, hän on ylpeä ja kolmanneksi, koska saatana kadehtii ihmistä. Paholaisen ensimmäinen taistelu kohdistuu ihmismieleen. Se pyrkii kaikin tavoin orjuuttamaan ihmismielen, koska sieltä alkaa synnin kehittyminen. Pahat henget kä yv ät salaa ihmisen ajatuksissa t stelua sielua vastaan. Ne pyrkivät vangitsemaan mielen himollisten ajatusten kautta. Mielen sairautta voidaan luonnehtia myös sanalla pimeneminen. Jumalan kuvan mukainen ihmismieli elää kirkastuneessa tilassa. Mutta kun mieli sanoutuu irti Jumalasta, se kadottaa luonnollisen tilansa ja pimentyy. Ihmismielen pimentymistä kutsutaan myös sokeudeksi, koska se merkitsee ihmismielen todellista sokeutu- mista. Himot sitovat ihmismielen tähän maailmaan ja tekevät siitä näkyvän maailman vangin. Koska sielu on näkymätön, myös pahat voimat taistelevat näkymättömästi sitä vastaan. Näkymätön vihollinen hyökkää yllättäen suoraan sydämen syvyyksiin ja väijytyksestä lyö sielua kuolettavasti ja tappaa sen synnillä. Kun saastaiset henget valtaavat sielun, ne muuttavat ihmismielen valon pimeydeksi. Ihmisessä ei ole silloin enää hengellistä valppautta, ei erotuskykyä, ei itsetuntoa eikä häpeäntunnetta, vaan tunnottomuutta, välinpitämättömyyttä ja sokeutta. Pyhien Isien mukaan ihminen voi varjella sydämensä Kristuksen avulla kaikenlaiselta pahalta, kunhan ensin ihminen on jonkin verran harjaantunut itsehillintään ja oppinut torjumaan silmin havaittavat synnit, joihin aistit häntä viettelevät. Pyhittäjä Johannes Siinailainen opettaa, että pahat henget saavat usein sielussamme aikaan naurettavuutta, sillä kun olemme kylläisiä, ne aiheuttavat meissä omantunnon pistoksen, ja kun paastoamme, ne kovettavat meidät, jotta me antautuisimme väärien kyynelten petkuttamina nautiskelun eli himojen äidin valtaan. Pyhittäjä Johannes korostaa, ettei pahoja henkiä pidä totella, vaan on tehtävä päinvastoin. Kilvoittelijan tulee ravita sieluaan h yv illä ajatuksilla erityisesti, kun demonit yrittävät kylvää sieluun saastaisia ajatuksia. Munkki ei voi saavuttaa täydellistymistä ilman kiusauksia. Kristus valaisee ihmisen sydämen ja ihmisen mieli saa maistaa Hänen h yvyyt tään, jonka kaipuu polttaa ihmisen sisintä. Puhdas rukous on hyveiden lähde Kun kilvoittelijan mieli kiinnittyy lujasti Kristukseen, askeetti pitää näkyvää maailmaa arvottomana. Kilvoittelij an hengellisen kasvun saa aikaan rakkaus Jumalaan. Jumalalliset h yv eet muokkaavat kilvoittelijan mieltä Jumalan rakastamiseen. Parhaiten siihen johdattaa mielen puhdas rukous. Pahat henget kauhistuvat jumalallisen Pyhän Hengen armoa, etenkin kun se laskeutuu runsaana ihmissydämiin. Ne eivät uskalla lähestyä Hengen armoa säteilevien kilvoitusmajaa, vaan yrittävät vain mielikuvin, pelottavin ryskytyksin ja sekavin huudoin pelotella ja järkyttää kilvoittelijoita ja saada heidät luopumaan hengellisestä valvomisesta ja rukouksesta. Pyhittäjä Johannes Siinailainen kutsuu rukousta sovinnoksi Jumalan kanssa. Puhdas rukous on vaikutukseltaan kyynelten äiti mutta myös tytär. Se on kiusaukset ylittävä silta, hyveiden lähde ja tulevan jumalallisen kunnian merkki. Joka tietää sydämensä tunnossa seisovansa rukouksessa Jumalan edessä, on kuin järkkymätön pylväs, jota mitkään demonit eivät voi pitää pilkkanaan. Pyhät Isät määrittelevätkin psalmilaulun aseeksi, rukouksen muuriksi ja nuhteettoman kyyneleen hen

8 Ortodoksisen psykoterapian opetuksia gelliseksi pesuksi. Pätsi koettelee kullan, rukouksessa olevien munkkien innon ja rakkauden Jumalaan. Rukous on Jumalan ja ihmisen vuoropuhelua, joka ei sisällä pelkästään ihmisen älyä, vaan myös sielun ja ruumiin. Pyhittäjä Johannes Siinailainen varoittaa kilvoittelijaa monisanaisuudesta, ettei hänen mielensä eksy sanojen tavoitteluun. Rukouksen monisanaisuus saa mielen harhailemaan, mutta yksisanaisuus pystyy kokoamaan sielun. Rukous ei kuitenkaan ole itsessään päätös. Askeetti ei rakasta Jumalaa rukoillakseen Häntä. Pikemminkin hän rakastaa rukouksen kautta Jumalaa. Pyhittäjä Johannes Siinailainen kiteyttää asian: "Rakkaus on suurempi kuin rukous, sillä on tunnustettu, että rukous on yksilöllinen h yv e, kun taas rakkaus kattaa kaiken". Joka rakastaa Jumalaa, tahtoo ennen muuta oppia tuntemaan Hänet Itsensä. Kaikki luotu on hänelle toisarvoista. Kilvoittelijan rakkaus Jumalaan alkaa siitä, että hänelle kaikki näkyväinen ja inhimillinen muuttuu yhdentekeväksi. Mitä enemmän pahuus on päässyt vuodattamaan häneen myrkkyään, sitä 1 4 enemmän hän tarvitsee katumuksen kyyneleitä ja kilvoitusvaivoja. Pyhän hiljaisuuden rukous on puhdas, koska sillä ei ole enää kohdetta eikä se tarvitse sanoja. Tätä ortodoksista hesykastista rukousta kutsutaan mielen rukoukseksi. Askeetin mieli palaa puhtaassa rukouksessa takaisin sydämeen, se palaa yksinäisyydestä Jumalan rakastavaan kotiin. Mieli ei kuluta enää aikaa ulkoisiin asioihin eikä joudu himollisten ajatusten ja mielikuvien ryöstämäksi. 0 Genesaretin järvi. Kuva: Virva Suvitie Kirjallisuutta Ch ry ssavgis, John 2004 From the E gy ptian Desert to the Sinaite Mountain. Aldershot. Filoteos Siinailainen, pyhittäjä 1991 Henkisestä raittiudesta. Teoksessa Filokalia III osa. Pyhien kilvoittelijaisien kirjoituksia. Vanhasta kreikasta suomentanut sisar Krisroduli (Lampi). Pieksämäki. Gregorios Siinailainen, pyhä 1991 Hyödyllisiä opetuksia käskyistä, uskontotuuksista, uhkauksista ja lupauksista, pahoista ajatuksista ja himoista sekä vaikenemisesta ja rukouksesta. Teoksessa Filokalia III osa. Pyhien kilvoittelijaisien kirjoituksia. Vanhasta kreikasta suomentanut sisar Kristoduli (Lampi). Pieksämäki. Gregorios Palamas, pyhä 1993 Pyhää vaikenemista harjoittavien puolustus. Filokalia IV osa. Pyhien kilvoittelijaisien kirjoituksia. Vanhasta kreikasta suomentanut sisar Krisroduli (Lampi). Pieksämäki Hakkarainen, Jarmo 2009 Bysantin kirkon terapeuttista teologiaa. Teoksessa Bysantin hengellistä terapiaa Kainuussa. Isä Pentti Hakkaraisen ajatuksia kirkosta, hengellisestä kasvusta ja kulttuurista. Joensuun yliopistopaino. Joensuu Bysantin kaksi maailmaa: Kirjoituksia Bysantin keisarikunnasta ja Pyhien Isien terapeuttisesta teologiasta. Joensuu. Hierotheos, archmandrite 1994 Orthodox Psychotherapy, The Science of the Fathers. Translated by Esther Williams. Levadia. Hierotheos, metropolitan of Nafpaktos 2010 The Science of Spiritual Medicine. Orthodox Psychotherapy in Action. Translated by sister Pelagia Selfe. Levadia. Pyhittäjä Johannes Siinailainen 1986 Portaat. Suomentanut Johannes Seppälä. Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto. Pieksämäki. Pyhittäjä Teognostos 1986 H yv eiden harrastamisesta, hengellisestä mietiskelystä ja pappeudesta. Teoksessa Filokalia. II osa. Kokoelma pyhien kilvoittelijaisien kirjoituksia. Vanhasta kreikasta suomentanut sisar Krisroduli (Lampi). Pieksämäki. Pyhittäjä Simeon Uusteologi 1991 Käytännön kilvoittelusta ja Jumalan tuntemisesta. Teoksessa Filokalia. III osa. Kokoelma pyhien kilvoittelijaisien kirjoituksia. Vanhasta kreikasta suomentanut sisar Kristoduli (Lampi). Pieksämäki. Pyhä Maksimos Tunnustaja 1986 Rakkaudesta. Teoksessa Filokalia II osa. Kokoelma kilvoittelijaisien kirjoituksia. Vanhasta kreikasta suomentanut sisar Kristoduli (Lampi). Pieksämäki. Pyhä Teodoros, Edessan piispa 1986 Sielulle hyödyllisiä opetuksia. Teoksessa Filokalia II osa. Kokoelma kilvoittelijaisien kirjoituksia. Vanhasta kreikasta suomentanut sisar Kristoduli (Lampi). Pieksämäki. Thalassios Afrikkalainen 1986 Rakkaudesta, itsehillinnästä ja sisäisestä elämästä. Teoksessa Filokalia II osa. Kokoelma kilvoittelijaisien kirjoituksia. Vanhasta kreikasta suomentanut sisar Kristoduli (Lampi). Pieksämäki. 1 5

9 Tottumusten tärkeys Tottumusten tärkeys Pastori Lars Ahlbäck P äivät kuluvat. Aika moni havahtuu illalla huomaamaan, että taas meni yksi päivä. Se vain hurahti, lähes huomaamatta. Vain murto-osa ihmisen tekemisistä päivän mittaan ovat tietoisten päätösten tuloksia. Suurin osa tekemisistä ovat tottumusten vallassa. Ihminen on jopa joskus tapojensa vanki. Vanhasta tottumuksesta, vastoin parempaa tietoa (ja ehkä vakaata päätöstä) ihminen jatkaa niin kuin ennenkin. Moni esimerkiksi päättää paastota, mutta h yv in nopeasti aie jää. Ihminen tietää kuluttamisen olevan usein kestämätöntä luonnolle ja silti shoppailu vie mennessä. Moni tietää ettei ympäristö kestä tätä elämäntapaa, mutta meno jatkuu tottuneesti. Aika moni on ajanut autolla kotiin töistä oikeastaan huomaamatta koko matkaa. Ajokoulussa oleva yrittää samalla hetkellä ajatella kaikkea mitä tekee. Tottumus tekee aikanaan huomaamattomaksi lähes kaiken. Poikkeus vahvistaa säännön, sanotaan. Voisi myös sanoa, että poikkeus todentaa tai tuo esiin säännön. Vasta poikkeus saa ihmisen tajuamaan huomaamatta olevan tavan, säännön ja tottumuksen. 1 6 Esimerkiksi ruoka on usein tie ty n väristä. Siniset lihapullat kuitenkin vasta saavat tajuamaan, että lihapullat ovat ruskean sävyisiä. Paljon arjessa jää tiedostamatta. Kaksi nuorta kalaa sattuu uiskennellessaan kohtaamaan vastakkaiseen suuntaan uivan vanhemman kalan, joka nyökkää ja sanoo: "Huomenta, pojat, miltäs vesi tuntuu?" Nuoret kalat uivat taas vähän aikaa, kunnes toinen katsahtaa toista ja sanoo: "Mitäs hemmettiä se sellainen vesi oikein on. ;>" "Kaikkein ilmeisimmät, merki ty k sellisimmät ja selvimmät tosiasiat ovat juuri niitä, joita usein on kaikkein vaikein huomata ja joista on vaikeinta puhua", totesi kirjailija David Foster Wallace. Esimerkit yllä ovat ehkä hieman hassuja. On kuitenkin h yv ä tiedostaa, ainakin yrittää, että tottumukset voivat olla orjuuttavia ja myös vääristäviä. Jopa vahingollisia. Vaikkapa tapamme kuluttaa, opittu nais- tai mieskuva, sokeus köyh yy delle, tunnottomuus toiseudelle, paatumus uskon saralla ja moni muu asia. Teologi James K. Smith yrittää muistuttaa, ettei ihminen ole "aivot kepin päässä". Vuosisatoja järjen on jo näh ty olevan keskiössä. Ajattelen siis olen, kuuluu eräs tokaisu. Järjen yksipuolinen korostus jättää paljon ihmisestä huomaamatta. Vaikkapa esimerkin voima, joka on varmaankin monen vanhemman tiedossa. Myös taju ihmisestä kehollisena olentona jää sivuun. Tunteetkin ovat pelissä mukana ja harva kykenee niitä täysin suitsimaan. Ortodoksisessa kirkossa on korostuneesti mukana juuri tämä taju ihmisestä kokonaisuutena. Puhe sydämestä on juuri tämän korostamista. Osuvasti pappi Tuomas Kallonen on ehdottanut yksinkertaista koetta. Sano "minä" ja osoita itseäsi. Mihin osoitit? Otsaan, kasvoihin, napaan? Arvaan, että osoitit keskelle rintaasi. Ortodoksinen kirkko opettaa, että siinä on sydän, hengellinen "keskipisteemme". Siis sydän merkityksessä "ydin" tai "sisin". Ei kuitenkaan ole helppoa muuttaa ihmisten tottumuksia. Yksi alku on saada ihmiset tajuamaan, ettei ole olemassa paljon puhuttua puolueetonta tilaa. Kaikki tilat, paikat ja tahot muokkaavat ihmisiä. Ei kauppakeskus ole neutraali tila, ei myöskään koulu tai päiväkoti. Ihminen oppii koko ajan ja suurin osa ei tapahdu koulunpenkillä. Nyt ei ole kyse siitä, että eri tahot aina välttämättä kyltein julistaisivat sitä tai tätä. Kyse on siitä, että tie ty in tavoin toimimalla ne vaikuttavat ihmisiin. Ne muovaavat ihmisten käsityksiä (ja toiveita) elämästä. Tässä kohdin on h yv ä huomata, ettei nyt ole myöskään kyse siitä, että vaikutukset aina olisivat huonoja. On kuitenkin h yv ä huomata - avata silmänsä sille - että muokkaamista tapahtuu. Ihminen on vaikutuksille altis ja virran vietävänä. Ei ole sattumaa, että ortodoksinen kirkko puhuu paljon kilvoituksesta. Uskon tulee näkyä arjessa. Vaikkapa ruokapöydässä tai rukouksessa kodissa. Ortodoksinen kirkko kutsuu tottumaan kirkon elämäntyyliin. Tämän vuoksi tavat ovat niin tärkeitä. Tavat voivat joskus olla pienen tuntuisia suurten uskonkappaleiden rinnalla, mutta ne ovat mitä merkittävimpiä osia uskonelämää. Yksi kiusaus on osata uskonoppi lähes ulkoa, mutta elävä usko tapoineen jää jopa täysin vieraaksi. Tietenkin oma osuutensa on ajattelulla. Ortodoksinen kirkko kuitenkin tähdentää, että ihmisen keskus on sydän. Kamppailu käydään juuri sydämestä. Tottumukset kuitenkin myös vaikuttavat ajatteluun, myös vääristäen. Haave jonkinlaisesta puhtaasta järjestä on aika lailla unelmaa vain. Paljon puhutaan tiedonvälityksestä ja sen runsaudesta. Olisi h yv ä muistaa, että koko ajan myös tapahtuu tapojenväli ty stä. Ortodoksinen kirkko yrittää muistuttaa, että tavat muovaavat meitä. Eivät tavat ole vain ulkoisia asioita, ikään kuin irrallisia. Kannattaa tarkkailla arkea. Moni asia aamusta alkaen etenee kaavamaisesti. Se millä arki täyttyy ja mitä ih- 1 7

10 Kirjeitä 1 8 Iltanäkymä Ein Karemiin. Kuva: Virva Suvitie minen aikanaan juhlii ei vain kerro ihmisestä, vaan myös muovaa häntä. Jopa aivot osaavat taipua tilanteeseen. Ihminen tottuu. H yv ä olisi tottua käymään jumalanpalveluksissa. Tulee tottua myös paastoamaan. Tämä tarkoittaa sekä ruuasta että menoista. Jo nämä kaksi ovat aika suuria kannanottoja maailman menoon. Rukous on ensiarvoisen tärkeä tottumus. Alussa tämä saattaa kuitenkin vaatia pakottamista. Käytänteet, tavat toimia ja monenlaiset mallit kasvattavat meitä. Ei ihminen ole riippumaton irrallinen tarkkailija, jonkinlaiset leijuvat aivot, vaan koko ajan hän toimii ja tekee. Ihminen on tukevasti kiinni elämässä. Elämä paljastaa aika lailla kuka olemme ja mihin panemme toivomme. D Kirjoitus perustuu Ortodoksinen Veljestö ry:n S yy späivillä pitämään Tapojen tärkeys -puheenvuoroon Helsingissä ja pidettyyn Ortodoksinen elämäntapa -alustukseen kirkkoon liittyneiden kokoontumisessa. Esittelyteksti Joosef Hesykastista Elina Lehmuskoski V anhus Joosef Hesykasti oli merkittävimpiä 1900-luvun Athos-vuoren kilvoittelijoita. Hän syntyi v Paroksen saarella, ja sai kasteessa nimekseen Franciscos. Hän kiinnostui jo nuorena pyhien isien elämäkerroista, ja niiden myötä hänessä heräsi voimakas halu päästä itse kilvoittelemaan ihailemiensa askeetikkojen tavoin. Eri vaiheiden jälkeen Franciscos lähtikin jo hieman yli 20-vuotiaana Athos-vuorelle, kilvoitellen siellä aluksi muutamien kokeneiden hengellisten isien ohjauksessa, ja myöhemmin itse munkiksi vihittynä monien nuorempien kilvoittelijoiden oppaana ja ohjaajana. Vanhus Joosef eli Jumalan läsnäolossa ja saavutti suuren nöyryyden, mutta s yv ällisen hengellisen viisauden ja armon kokemusten hintana oli uskomattoman kova ruumiin ja hengen kilvoitus. Hän oli äärimmäisen ankara itseään kohtaan, mutta ohjattavilleen lempeä ja ymmärtävä, viimeiseen asti heitä esirukouksissaan ja neuvoissaan puolustaen ja hoivaten, kuten hänen myöhemmin julkaistavista kirjeistään käy ilmi. Vanhus Joosef kuoli Athos-vuoren Uudella skiitalla Jumalanäidin kuolonuneen nukkumis n juhlapäivänä On sanottu, että kilvoituselämän elpyminen Pyhällä vuorella etenkin 1990-luvun lopulla oli pitkälti vanhus Joosefin opetusten ja hänen seuraajiensa vaikutusta. Hänen perintönsä ulottuu myös Pohjois-Amerikkaan, jossa hänen opetuksiaan seuraten on perustettu jo useita luostareita. Vanhus Joosef rakasti hiljaisuutta ja rukousta, ollen siten esimerkkinä ja innoittajana tuhansille muille, jotka hänen jälkeensä ovat Athos-vuorella ja ympäri maailmaa jatkaneet omaa kilvoitustaan Jeesuksen rukouksen ja hesykasmin hengessä. Joosef Hesykastin 1. kirje Nuorukaiselle, joka kysyy Jeesuksen rukouksesta Kristuksessa rakas veljeni! Rukoukseni on, että voit h yv in. Sain kirjeesi tänään, ja vastaan nyt kaikkiin kysymyksiisi. Näiden asioiden miettiminen ei ole minulle aikaa vievää eikä työlästä, 1 9

11 Kirjeitä sillä sydämen rukous on minulle melkein sama asia kuin ammatti kenelle tahansa muulle ihmiselle, koska olen työskennellyt sen kanssa nyt yli 36 vuotta. Tullessani Pyhälle vuorelle halusin heti etsiä käsiini rukousta harjoittavat erakot. Siihen aikaan, neljäkymmentä vuotta sitten, täällä oli monia hengellisiä, h yv eellisiä, menneen ajan vanhuksia. Valitsimme yhden heistä omaksi vanhukseksemme, mutta ohjausta saimme useiltakin heistä. No niin, aloittaaksesi sydämen rukouksen harjoittamisen sinun tulee alituisesti pakottaa itsesi lausumaan rukousta, lakkaamatta. Aluksi nopealla tahdilla: mielelle (nous, 1) ei saa antaa aikaa muodostaa minkäänlaisia häiritseviä ajatuksia. Suuntaa huomiosi vain sanoihin "Herra Jeesus Kristus, armahda minua''. Kun rukousta on tällä tavoin suullisesti toistettu pitemmän aikaa, mieli tottuu siihen ja lopulta alkaa itse toistaa sitä. Silloin se alkaa tuntua sinusta suloiselta kuin hunaja, ja tahdot jatkaa sitä kaiken aikaa. Jos lopetat, tunnet itsesi h yv in levottomaksi. Kun mieli tottuu rukoukseen, ja opittuaan sen h yv in on tullut siitä kylläiseksi, se siirtää rukouksen sydämeen. Tarjotessaan ravintoa sielulle mieli lähettää kaiken näkemänsä ja kuulemansa h yv än tai pahan sydämeen, joka on mielen valtaistuin, ihmisen hengellisten ja fyysisten voimien keskus. Kun siis ihminen lausuu rukousta varjellen mielensä kaikenlaisilta kuvitelmilta ja kiinnittäen huo mionsa vain sen sanoihin, niin samalla rauhallisesti omaan tahtiinsa hengittäen hän saattaa mielensä sydämeensä ja säilyttää sen siellä, ikään kuin sinne suljettuna, samalla r yt mikkäästi toistaen rukousta: "Herra Jeesus Kristus, armahda minua!" Aluksi rukousta harjoittava toistaa rukousta muutamia kertoja ja hengähtää välillä. Myöhemmin, kun mieli on tottunut pysymään sydämessä, hän lausuu yhden rukouksen jokaisella hengenvedolla: sisään hengittäessään "Herra Jeesus Kristus", ulos hengittäessään "armahda minua''. Näin tapahtuu kunnes armo varjoaa sielun ja alkaa toimia sen sisällä. Hengellinen katselu (theoria, 2) on kaiken tämän yläpuolella. Rukousta toistetaan kaikkialla: istuen, vuoteessa, kävellen ja seisten. "Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta" (1. Tess. 5:17-18), sanoo apostoli. Ei riitä, että rukoilet vain vuoteeseen käydessäsi. Vaatii vaivannäköä toistaa rukousta myös kun seisot tai istut. Kun väsyt, istu. Sitten nouse jälleen jotta et joutuisi unen valtaan. Tätä kutsutaan kä yt ännön harjoitukseksi. Osoitat Jumalalle h yv än aikomuksesi, mutta kaikki riippuu Hänestä, antaako Hän sinulle vai ei. Jumala on alku ja loppu. Hänen armonsa on se liikkeelle paneva voima, joka aktivoi kaiken. Sen, miten rakkaus aktivoituu, ymmärrät kun pidät käskyt. Kun heräät yöllä ja rukoilet; kun näet jonkun sairaana ja tunnet häntä kohtaan myötätuntoa; kun näet lesken, orpoja tai vanhuksia ja olet heitä kohtaan h yv äntahtoinen, silloin Jumala rakastaa sinua. Ja silloin myös sinä rakastat Jumalaa. Hän rakastaa ensin ja vuodattaa armoaan, ja me annamme Hänelle takaisin sen mikä on Hänen: "Sinun omaasi Sinun omistasi". Jos pyrit löytämään Jumalan rukouksen avulla, älä vedä yhtäkään henkäystä ilman sitä. Ole vain tarkkana siitä, ettet myönny minkäänlaisiin kuvitelmiin. Sillä jumalallinen on hahmoton, käsittämätön, neutraali. Se on äärimmäisen täydellinen, kaikkien päätelmien tavoittamattomissa. Se toimii mielessämme kuin hento tuulen henkäys. Ajatellessasi miten paljon olet murehduttanut Jumalaa, joka on niin h yv ä, niin suloinen, niin armollinen, niin ystävällinen ja niin täynnä rakkautta, ja joka ristiinnaulittiin ja kärsi kaiken meidän tähtemme, tunnet katumusta. Kun mietiskelet näitä ja kaikkia muita Herran kärsimyksiä, se synn yt tää sinussa omantunnon tuskaa. Jos siis kykenet toistamaan rukousta ääneen, lakkaamatta, totut siihen muutamassa kuukaudessa. Silloin armo varjoaa sinut ja virvoittaa sinua. Lausu vain rukousta ääneen, tauotta. Kun mieli yh tyy siihen, lakkaa toistamasta sitä suullasi, ja kun mieli kirpoaa rukouksesta, anna jälleen kielesi jatkaa sitä. Aluksi tarvitset tämän harjoittamiseen kaiken voimasi. Myöhemmin, lopun elämääsi, mielesi toistaa rukousta ilman ponnistelua. Mainitsit olevasi tulossa Pyhälle vuorelle - saapuessasi tule tervehtimään meitä. Vierailullasi keskustelemme kuitenkin muista aiheista, joten silloin sinulla ei ole aikaa rukoukseen. Rukouksen löydät missä tahansa missä mielesi on levossa. Täällä tulet vierailemaan luostareissa ja mielesi hajaantuu kaikesta kuulemastasi ja näkemästäsi. Olen varma siitä, että löydät Jeesuksen rukouksen. Älä epäile tätä. Koputa vain heti jumalallisen armon ovelle, ja Kristus varmasti avaa sinulle. Toisin Hän ei voi toimia. Mitä enemmän rakastat Häntä, sitä enemmän saat ottaa vastaan. Hänen lahjansa, olipa se suuri tai pieni, riippuu sinun rakkaudestasi, sen suuruudesta tai pienuudesta. 1) 'nous'; englanninkielisessä teoksessa sana on usein jätet ty kääntämättä, mutta suomeksi se yleensä on käännet ty merki ty ksessä 'mieli' tai 'ymmärrys', ja tässä suomennoksessa olen noudattanut tätä käytäntöä. Filokaliassa nous-termin selitetään tarkoittavan sitä sielun osaa, jonka avulla ihminen pääsee Jumalan tuntemiseen (Filokalia 5, s. 293) 2) theorialla JH viittaa mm. pyhän lisak S yy rialaisen tavoin "hengen näkyyn", hengellisen katselun, Jumalan kokemisen tilaan. Theorian kautta Pyhä Henki suo Jumalasta ja luomisesta ymmärryksen, joka muutoin on ihmisen älylcä kätketty. Ks. esim. Serafim Seppälä teoksessa Pyhä Iisak Niniveläinen, Kootut teokset, s kirje Lapseni, hyöd yt suuresti, jos tarkkaat kaikkea mitä sinulle kirjoitan, ja näet vaivaa kilvoituksessasi. 2 1

12 Kirjeitä Kertomasi asiat tapahtuvat sinulle koska et ponnistele rukouksessa. Pakota siis itsesi toistamaan rukousta lakkaamatta; älä lainkaan keskeytä sitä. Tällä tavoin sisimpäsi tottuu siihen, ja mieli ottaa sen haltuunsa. Älä luota liikaa omiin ajatuksiisi, koska silloin heikkenet ja joudut häpeään. Jos rukoilet ja jatkuvasti pakotat itsesi siihen, tulet näkemään kuinka paljon armoa saat osaksesi. Lapseni, elämämme on täynnä murhetta, koska olemme maanpakolaisia. Älä etsi täydellistä lepoa. Koska meidän Kristuksemme kantoi oman ristinsä, tulee myös meidän kantaa omamme. Jos kestämme kärsimykset, saamme ottaa vastaan Herran armon. Herra sallii meille kiusaukset koetellakseen meidän intoamme ja rakkauttamme Häneen. Tarvitsemme siis kärsivällisyyttä. Ilman kärsivällisyyttä emme saa kokemusta emmekä hengellistä tietoa tai saavuta h yv eitä ja täydellisyyttä. Rakasta Jeesusta ja lausu rukousta lakkaamatta, ja se valaisee sinua Hänen tiellään. Varo ettet tuomitse ketään, koska silloin Jumala sallii armon vetäytyä niin että itse!ankeat ja joudut nöyrtymään, jotta näkisit omat puutteesi. Kaikki se, mistä kirjoitit, on hyvää. Ensimmäiset tuntemuksesi ovat Jumalan armon ansiota; saapuessaan se hengellistää ihmisen, ja saa kaiken näyttämään h yv ältä ja kauniilta. Ihminen rakastaa kaikkia, katuu syntejään kyynelin, ja hänen sielunsa on palava. Mutta kun armo vetäytyy ih misen koettelemiseksi, kaikki muuttuu lihalliseksi ja sielu masentuu. Silloin älä menetä intoasi, vaan pakota itsesi jatkuvasti tuskassa ja kaikin voimin rukoilemaan: "Herra Jeesus Kristus, armahda minua!" Toista samaa rukousta jatkuvasti, yhä uudelleen ja uudelleen. Ja aivan kuin mielessäsi Kristukseen katsoen sano Hänelle: "Kiitän Sinua, rakas Kristukseni, kaikesta h yv ästä mitä olet minulle antanut, ja kaikista vastoinkäymisistäni. Kunnia Sinulle, kunnia Sinulle, minun Jumalani." Jos olet kärsivällinen, armo ja ilo palaavat uudelleen. Mutta myös koetukset, murhe, levottomuus ja kärsimättömyys palaavat takaisin, ja niin myös niitä seuraavat kilvoitukset, voitto ja kiittäminen. Tämä toistuu, kunnes vähitellen puhdistut himoista ja hengellistyt. Ajan myötä, kun tulet vanhemmaksi, saavutat himottomuuden. Sinun täytyy kuitenkin kilvoitella. Älä odota h yv ien asioiden tulevan itsestään. Munkiksi ei tulla yltäkylläisen ja mukavan elämän kautta. Munkin tulee kärsiä loukkauksia, pilkkaa ja koetuksia. Hänen täytyy langeta ja sitten nousta jälleen niin että hänestä tulee tosi ihminen. Munkki ei voi käpertyä äitinsä syliin. Onko koskaan kuultu kenenkään tulevan munkiksi äitinsä hoivissa? Heti kun hän itkee, äiti sanoo: "Syöhän, niin et tule kipeäksi!" Askeesi vaatii puutteenalaisuutta. Et voi saavuttaa h yv eitä yltäkylläisellä ja helpolla elämällä. Se vaatii taistelua ja paljon työtä, Kristuksen huutamista avuksi öin ja päivin, kärsivällisyyt- tä kaikissa koetuksissa ja kärsimyksissä, ja oman vihasi ja halujesi hylkäämistä. Vie aikaa, ennen kuin oivallat, että rukous ilman tarkkaavaisuutta ja valppautta on ajan tuhlaamista, työtä ilman palkkaa. Tarkkaavaisuutesi avulla sinun tulee varjella kaikkia sisäisiä ja ulkoisia aistejasi. Ilman tarkkaavaisuutta sekä mieli että sielun voimat hajaantuvat turhien ja arkisten asioiden pariin. Rukousta ei voi löytää ilman tarkkaavaisuutta ja valppautta. Taivaallisiin kurottuakseen on pidettävä halpana maallisia. Monesti rukoillessasi mielesi harhailee sinne ja tänne, kaikkeen mikä sitä miell yt tää ja mikä tottumuksesta vetää sitä puoleensa. Mielen tempaaminen niistä irti niin, että sen huomio kiinnittyy rukouksen sanoihin, vaatii paljon itsensä pakottamista ja kilvoitusta. Usein vihollinen hiipii salakavalasti ja huomaamattasi ajatuksiisi, sanoihisi, siihen miten kuulet ja näet. Kun myöhemmin huomaat tämän, joudut kilvoittelemaan paljon jotta puhdistuisi t. Älä silti anna periksi taistelussa pahoja henkiä vastaan. Jumalan armon avulla tulet voittamaan, ja silloin saat iloita kaiken kärsimäsi edestä. Edelleen, varo - ja kehota muitakin varomaan - ettette kehu toisianne kaikkien kuullen. Sillä jos kohteliaisuudet vahingoittavat niitä jotka ovat täydellisiä, kuinka paljon vahingollisempia ne ovatkaan teille jotka vielä olette heikkoja. Erään pyhän luona kävi kerran vieras. Kolmesti hän kehui pyhää tämän käsityötaidoista. Kolmannen kerran jälkeen pyhä vastasi: "Tultuasi tänne olet ajanut Jumalan pois luotani!". Huomaatko, miten tarkkoja pyhät olivat? Suuri varovaisuus on tarpeen kaikessa. Ihmistä hyödyttävät hengellisesti vain moitteet ja loukkaukset, koska ne synn yt tävät nöyryyttä. Näin ihminen edistyy hengellisesti, ja olemalla kestävä hän murskaa itsekeskeisyytensä ja omah yv äisyytensä. Siksi, kun sinua loukataan sanomalla sinua ylimieliseksi egoistiksi tai kärsimättömäksi tekopyhäksi ja niin edelleen, sinun tulee olla kärsivällinen. Jos vastaat loukkauksiin, häviät. J;>elkää aina Jumalaa. Rakasta jokaista, ja varo millään tavoin murehduttamasta tai loukkaamasta ketään, koska veljesi murhe on esteenä sinun rukouksillesi. Ole h yv änä esimerkkinä jokaiselle sekä sanoissa että teoissa, ja jumalallinen armo on alati auttava ja suojeleva sinua. Ole tarkkana, lapseni; älä koko elämäsi aikana unohda, että munkin tulee olla h yv änä esimerkkinä maallikoille. Hänen tulee käyttäytyä pahennusta herättämättä, aivan kuten enkelit ovat esimerkkinä hänelle itselleen. (1). Hänen velvollisuutensa on siksi olla h yv in varovainen, jotta Saatana ei petkuttaisi häntä. Jos jollekin munkille on tarpeen lähteä asioimaan maailmaan, hän menköön. Hänen tulee kuitenkin pitää silmänsä auki ja valvoa: hänen tulee olla h yv in tarkkaavainen jotta hän ei kärsisi minkäänlaista vahinkoa yrittäessään olla avuksi muille. Parhaassa iässä olevat nuoret munkit ja nunnat 23

13 Kirjeitä ovat erityisesti vaarassa maailmaan lähtiessään, sillä heidän tiellään on monia ansoja. Ne, jotka ovat jo jonkin verran iältään kypsempiä ja askeesissaan kokeneempia, eivät ole niin suuressa vaarassa. Jos heillä on kokemusta ja tietoa, heille ei muita auttaessaan koidu yhtä suurta vahinkoa. Yleisesti ottaen munkki ei kuitenkaan saa mitään hyö ty ä maailmasta - vain ylis ty stä ja kunniaa, jotka köyhdyttävät häntä ja jättävät hänet ty hjäksi. Ja voi häntä, jos jumalallinen armo ei ole hänen suojanaan hänen matkansa tarkoituksen mukaisesti. 1) JH viittaa tässä teokseen Johannes Siinailainen, Portaat, 26:23: "Munkkien valona ovat enkelit ja kaikkien ihmisten valona munkkielämä. Kilvoitelkoot siis munkit kaikessa tullakseen h yv äksi esimerkiksi kaikille, niin etteivät missään anna aihetta pahennukseen, eivät teoissaan eivätkä puheissaan." (Suom. huom.) 13. kirje jumalan armovoima ei riipu ihmisen iästä Lapseni, sain kirjeesi ja vastaan kaikkiin kysymyksiisi. No niin, kysyit kumpi vastaanottaa armovoiman nopeammin, se joka harjoittaa hesykasmia, vai oppilas. Ei ole epäilystä siitä, että kuuliainen oppilas saa nopeasti armovoiman ja hän on aina myös turvassa. Hänellä ei ole vaaraa laukeamisesta tai eksymisestä; riittää että hän ei lankea välinpitämättömyyteen. Kun Kristus tulee sisälle ihmiseen, hänen mielensä on hiljaisuudessa sekä hänen ollessaan yksin että monien ihmisten seurassa, ja hänellä on rauha kaikkialla. Jumalan armovoima ei ole riippuvainen ihmisen ikävuosista, vaan siitä miten hän kilvoittelee, ja Herran armosta. Käytännön kilvoituksen kautta tuleva kokemus saavutetaan vuosien kuluessa, mutta armovoima - ja juuri siksi sitä kutsutaan armovoimaksi, toisin sanoin lahjaksi - riippuu Jumalasta ja annetaan suhteessa uskon palavuuteen, nöyryyteen ja h yv iin aikomuksiin. Salomo sai armovoiman ollessaan kaksitoistavuotias. Daniel oli saman ikäinen. Daavid oli isänsä lampaita paimentava nuorukainen. Ja samoin oli kaikkien muinaisten ja viimeaikaisten pyhien kohdalla. Kun ihminen todella katuu, armovoima lähestyy välittömästi ja lisääntyy innostuksen myötä. Mutta kokemus saavutetaan vain monien askeesissa vietettyjen vuosien kuluessa. Sen, joka etsii armoa Herralta, tulee ensinnäkin kestää koetuksissa ja ahdistuksissa, riippumatta siitä miten ne tulevat. Muutoin, jos hän närkästyy eikä osoita riittävästi kärsivällisyyttä koetuksen aikana, niin ei myöskään armovoima ilmaise itseään, eivätkä hänen h yv eensä tule täydellisiksi ja hän jää vaille hengellisiä lahjoja. Se, joka on oppinut että kärsimykset, ja yleensä kaikki mitä koetukset meille aiheuttavat, ovat Herran lahjoja, on todella löytänyt Herran tien. Sellainen ihminen odottaa niitä in- nokkaasti, koska hän puhdistuu niiden kautta, ja kestämällä ne hän valistuu ja saa katsella Jumalaa. Jumalaa ei voi nähdä muuten kuin hengellisen tiedon kautta. Tämä tieto on hengellinen katselu. Eli ymmärtäessäsi, että Jumala on sinua lähellä ja että vaellat Jumalassa ja että Hän näkee kaiken mitä teet, sekä pidät myös huolen siitä ettet murehduta Häntä - koska Hän näkee kaiken läpikotaisin - niin silloin et tee syntiä koska näet Hänet, rakastat Häntä ja pidät huolen ettet murehduta Häntä, sillä "Hän on oikealla puolellani" (vrt. Ps. 15:8, Sept.) Siksi, se joka tekee syntiä ei näe Jumalaa, vaan on sokea. 19. kirje Sain kirjeesi, lapseni, ja näin ahdistuksesi. Älä ole suruissasi, lapseni. Älä murehdi niin paljon. Vaikka olet jälleen langennut, nouse taas ylös. Sinut on kutsuttu taivaalliselle tielle, eikä ole yllättävää että juokseva ihminen kompuroi. Vaaditaan vain kärsivällisyyttä ja katumusta joka hetki. Siksi, tee aina kumarrus kun olet väärässä äläkä hukkaa aikaa, koska mitä pitempään odotat etsiäksesi anteeksiantamusta, sitä enemmän annat paholaiselle mahdollisuuden levittää juuriaan sinussa. Älä päästä sitä kasvattamaan juuria vahingoksesi. Älä siis joudu epätoivoon langetessasi, vaan nouse innokkaasti ylös ja tee kumarrus sanoen: "Rakas Kristukseni, anna anteeksi. Olen heikko ihminen." Herra ei ole hylännyt sinua. Mutta koska sinulla edelleen on paljon maallista ylpeyttä, paljon omahyväisyyttä, Kristuksemme antaa sinun tehdä virheitä ja langeta, jotta huomaat ja tulet tuntemaan heikkoutesi joka päivä, jotta sinusta tulee kärsivällinen muille jotka tekevät virheitä, ja jotta et tuomitse veljiä kun he ereh ty vät, vaan ennemmin kestät heitä. Joka kerta siis kun!ankeat, nouse jälleen ja etsi heti anteeksiantamusta. Älä kätke surua sydämeesi, sillä suru ja toivottomuus ovat paholaiselle ilo. Ne täyttävät ihmisen sielun katkeruudella ja synnyttävät monia pahoja asioita. Sen sijaan katuvan ihmisen mielenlaatu on sanoa: "Olen tehnyt syntiä! Isä, anna minulle anteeksi!" ja näin hän karkottaa surun. Hän sanoo: "Olenhan heikko ihminen, mitä siis voin odottaa?" Lapseni, näin todella on. Ole siis rohkea. Vain Jumalan armon tullessa voi ihminen pysyä pys ty ssä. Muuten, ilman armoa, hän on aina muutosten alainen ja lankeaa. Ole siis mies äläkä ollenkaan pelkää. Näetkö, miten veli josta kirjoitit, kesti koetuksen? Sinun pitäisi tehdä samoin. Hanki rohkea henki niitä koetuksia vastaan jotka tulevat. Sillä joka tapauksessa niitä tulee. Unohda mitä epätoivon ja velttouden henki sinulle sanovat. Älä pelkää niitä. Aivan kuten aikaisemmat koetukset menivät Jumalan armosta ohi, niin nämäkin menevät kun ne ovat tehneet tehtävänsä

14 Kirjeitä Koetukset ovat lääkkeitä ja parantavia yrttejä jotka parantavat näkyvät himomme ja näkymättömät haavamme. Ole siis kärsivällinen hyötyäksesi, voittaaksesi joka päivä, kerätäksesi palkkaa, lepoa ja iloa taivaalliseen valtakuntaan. Sillä kuoleman yö on tuleva jolloin kukaan ei enää voi tehdä työtä (vrt. Joh. 9:4). Siksi, kiirehdi, aika on lyhyt. Tiedä myös tämä: vain päivän kestävä voitollinen elämä palkintoineen on parempi kuin monta vuotta kestävä välinpitämätön elämä. Koska yhden ihmisen päivän kestävä tiedon ja hengellisen oivaltamisen sisältävä kilvoitus on samanarvoinen kuin toisen, joka kilvoittelee viisikymmentä vuotta välinpitämättömästi ilman tietoa. Älä odota vapahdusta himoista ilman kilvoitusta ja veren vuodatusta. Lankeemuksen jälkeen maa tuottaa piikkejä ja ohdakkeita. Meidät on määrätty kitkemään sitä, mutta piikit ja ohdakkeet juuritaan vain paljolla tuskalla, verta vuodattaen, ja monin huokauksin. Joten itke, vuodata kyyneliä ja pehmitä sydämesi maa. Kun maa on kostea, saat helposti juurittua piikit. 20. kirje Älä ole toivoton! Näitä tapahtuu kaikille. Sieluni murehtii ja raskas pilvi peittää sydämeni. Mieleni jähmettyy, kieleni on vaiti, ja käteni lamaantuu vuoksesi. Ihmettelen ja olen yllättyn yt, miten olet kykenemätön vähän har- joittamaan itseäsi. Voi, lapseni, jospa voisit nähdä tuskani ja puolestasi vuodattamani kyyneleet! Kuinka murehdinkaan ennen kuin kuulen että olet noussut ja läimäyttänyt sielunvihollista! Sillä se et ole sinä joka teet noita asioita, vaan paholainen, kapinallinen paholainen - tuhotkoot Jumala hänet! Rohkaistu siis, lapseni, ja nouse lankeemuksestasi. Nouse ylös. Vihastu kiusaajalle, tietäen että s.e on keksinyt kaikki nämä temput. Älä päästä sitä käsistäsi, taistele sitä vastaan. Kun se jälleen tuo mieleesi nuo kasvot, ota keppi ja lyö reisillesi lujaa, niin tuo lihan synti häviää. Itket kivusta, mutta mielesi puhdistuu tuosta muistosta. Likaiset mielikuvat katoavat ja petollinen haavekuva lähtee. Lapseni, sinun tulisi pelätä tätä koetusta suuresti, koska se saastuttaa sielun. Tämä epäpuhdas demoni vaatii armotonta pieksemistä. Täällä kaikilla nuorilla munkeillani on keppi tyynynsä alla. Niin pian kuin lihallinen ajatus ilmaantuu, he nä yt tävät sille! Siten halu kuihtuu ja sielu kukoistaa. Muuta parannusta ei ole kuin rukous, paasto ja keppi! Silloin mieli puhdistuu, sielusta tulee katuva, sydän pehmenee ja saat rohkeutta rukouksessa. Älä ole toivoton. Näitä asioita tapahtuu kaikille. Kiusaajan aiheuttama sota menee ohi. Koska taistelit häntä vastaan alussa, se haluaa maksaa takaisin nyt kun intosi on laantunut. Mutta jälleen kerran nouse, kadu ja valita. Etkö muista sitä veljeä joka sanoi demoneille: "Tämä kelja on takomo. Isket kerran ja sinua isketään!"? Taistele voimalla himoa vastaan, ja Jumalan avulla saat pian vapautuksen. Kuitenkin, sinun tulee ymmärtää tämän koetuksen syy. Näin tapahtui sinulle koska annoit vanhustasi ja veljiäsi vastaan tuntemiesi ajatusten jäädä mieleesi. Tuo ilkeä paholainen synn yt tää sinussa vihaa vanhustasi ja veljiäsi vastaan katkaistakseen rakkauden siteen. Se synnyttää vastenmielisyyttä kaikissa niissä jotka ovat h yv eellisiä saadakseen heidät lopettamaan rukouksen, koska monien rukoukset sitovat sen ja tekevät siitä voimattoman. Se etsii tapaa ja tekosyytä eristääkseen ne jotka se on saanut taivuteltua, niin että se voi erottaa heidät isien yhteisöstä. Ja sitten se voittaa heidät ja saa heidät valtaansa. Siksi, ymmärrä että kaikki nämä ovat paholaisen temppuja ja juonia. Tästä syystä älä kuuntele mitä se ajatuksiisi kuiskaa. Katso että se ei estä sinua noudattamasta rukoussääntöäsi, koska silloin eks yt lopullisesti. Älkööt se saako iloita odotuksissaan. Odotan että ilahdutat minut läimä yt tämällä sitä. Nyt pyydän kaikkia veljiä täällä rukoilemaan että saisit voimaa ylhäältä. Vaikka en koskaan lakkaa rukoilemasta puolestasi, ryhdymme n yt yhteiseen ponnistukseen. Mitä sinuun tulee, älä tästä lähtien ole välinpitämätön äläkä vajoa epätoivoon. Ota vastaan myös tämä pieni rukousnauha, lausu rukous ja ota vastaan voimia. Rakasta vanhusta ja veljiä, äläkä katkeroidu heitä vastaan. Todella; rakkaus on voimakkaampi kuin kaikki vihollisen taidot ja voima. Mitä tahansa tapahtuikin, älä pidä sitä minään koska sinä et ole siitä vastuussa. Et kiusannut heitä, eivätkä he kiusanneet sinua, vaan kiusaaja kiusasi. Se taistelee ja hämmentää meidät kaikki - koska se on sen työ. inua koeteltiin tänään, huomenna jotakuta toista, ja seuraavana vielä toista, koska kiusaaja tulee aina olemaan läsnä tässä elämässä. Toistan vielä: kuuntele minua, älä ole toivoton! Menemme yhdessä paratiisiin. Ja jos en saa sinua mukaani, en minäkään tahdo olla siellä. Näistä sanoistani ymmärrä rakkauteni ylitsevuotavuus Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. 40. kirje Jumala auttaa aina. Hän saapuu aina ajoissa, mutta kärsivällisyys on tarpeen. Tule, h yv ä ja rakas sisareni. Tule ja lohdutan sinua surussasi jälleen kerran. Tule niin siunaamme Jumalaa sydämemme suloisella äänellä, jolle suumme antaa soinnin, ja joka resonoi mielessämme, sanoen: "Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, Hänen pyhää nimeään." (Ps. 102: 1, Sept.) Näetkö, miten paljon Herra rakastaa meitä? Ymmärrätkö, miten onnekkaita me kiittämättömät olemme kaikesta mitä Hän h yvyy dessään antaa

15 Kirjeitä meille joka päivä? Mutta todellisen sadonkorjuun päivä odottaa meitä vielä: se siunattu hetki kun jätämme kaiken täällä ja erkanemme toiseen kotimaahan - todelliseen kotimaahan - siunattuun elämään, iloon, jolloin jokainen meistä saa anteliaan, suloisimman Jeesuksen hänelle antaman osan. Oi ilo! Oi kiitollisuus! Oi taivaallisen Isän rakkaus! Hän puhdistaa meidät kaikesta saastasta, kunnioittaa meitä, tekee meidät rikkaiksi, suoden meille valtakuntansa! Siellä, kultainen sisareni, ei ole viekkaita ihmisiä jotka tekisivät meille väär yy ttä. Kateus ja mustasukkaisuus ovat kadonneet. Siellä ei ole minkäänlaisia himoja, ne joilla niitä on, ovat jääneet sillan toiselle puolelle. Sillä tämän ja tuonpuoleisen välillä on suuri kuilu (vrt. Luuk. 16: 26). Oi suloinen Kristuksen rakkaus, mitä h yv ää meissä näit, niin että johdatit meidät Sinun jumalalliselle polullesi? Iloitse ja riemuitse siis, rakas sisareni. Kiitä ja ylistä Jumalaa, ja katso, aika on lähellä. Pian saamme kuulla siunatun äänen "Tulkaa minun luokseni" (Matt. 11:28). Ja niin pian kuin nämä ruumiilliset silmät sulkeutuvat, sielussa olevat mielen silmät avautuvat. Silloin heräämme kuin unesta toiseen elämään. Silloin näet vanhemmat, veljet, sukulaiset. Silloin näet enkelit, pyhät ja kaikkien siunatun Äidin, puhtaan Neitseen Jumalanäidin, jota me kaikki huudamme avuksi joka hetki, ja jolle, Jumalan jälkeen, olemme velkaa kaiken. Silloin, kenel le puhumme ensimmäiseksi, kuka suutelee meitä ensiksi, ketä me suutelemme? Kaikella puhtaudella, siveydellä, kaikella pyh yy dellä. Kuka siis ei, näitä siunauksia odottaessaan, kestäisi kaikki nykyisen elämän murheet? Siksi, h yv ä rakas sisareni, tutki elämääsi. Tutki miten olet viettänyt elämäsi. Muistele Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen ja Hänen suloisimman Äitinsä lahjoja, ja ole kärsivällinen tulevissa koetuksissa. Jumala auttaa aina. Hän saapuu aina ajoissa, mutta kärsivällis yy s on tarpeen. Hän kuulee meitä heti kun huudamme Häntä, mutta ei oman ajattelutapamme mukaisesti. Ajattelet että äänesi ei heti saavuttanut pyhiä, Jumalanäitiä ja Kristusta. Päinvastoin, jo ennen kuin edes huusit heitä, pyhät riensivät avuksesi tietäen että huutaisit heitä ja etsisit heidän Jumalalta saatua suojeluaan. Kuitenkin, koska et näe näkyvän toiselle puolen etkä tiedä miten Jumala hallitsee maailmaa, haluat p yy ntösi tulevan täytetyksi salamannopeasti. Mutta asiat eivät ole näin. Herra tahtoo kärsivällisyyttä. Hän tahtoo sinun näyttävän uskosi. Et voi vain rukoilla kuin papukaija. On tarpeen myös työskennellä sitä kohti mitä pyytää, ja oppia sitten odottamaan. Näet että se mitä menneis yy dessä kaipasit, on lopulta tapahtunut. Kärsit kuitenkin vahinkoa, koska sinulla ei ollut kärsivällisyyttä odottaa, missä tapauksessa olisit saavuttanut molemmat; sekä ajallisen että iankaikkisen. Nyt olet vihainen ja pelokas ja murheissasi, luullen että taivaallinen Isä on hidas vastaamaan. Mutta sanon sinulle että tämä tulee myös tapahtumaan niin kuin toivot - se tulee lopulta tapahtumaan - mutta ensin se vaatii rukousta kaikesta sielustasi, ja sitten sinun pitää odottaa. Ja kun olet unohtanut p yy ntösi ja lakannut pyytämästä sitä, se tulee sinulle palkinnoksi kärsivällis yy destäsi ja kestävyydestäsi. Kun rukoillessasi ja etsiessäsi joudut epätoivon partaalle, niin silloin p yy ntösi täyttyminen on lähellä. Kristus haluaa parantaa jonkin sinussa piilossa olevan himon, ja siksi Hän viivyttelee p yy ntösi täyttämisessä. Jos saavuttaisit sen nopeammin, kun vaadit sitä, himosi jäisi parantamatta. Jos odotat, saavutat sen, mitä p yy dät, ja parannuksen himosta. Ja silloin riemuitset ylitsevuotavasti ja kiität lämpimästi Jumalaa joka järjestää kaiken viisaudella ja tekee kaiken meidän hyödyksemme. Ei siis ole syytä menettää rohkeutta, kiih ty ä, valittaa. Sinun pitää sulkea suusi. Älä anna kenenkään huomata että olet är ty nyt. Älä höyryä kiukusta ikään kuin saadaksesi sen ulos itsestäsi, vaan ennemmin ole rauhallinen. Polta vihollinen kärsivällis yy dellä ja pidättyvyydellä. Herra, joka tuhoaa kaikki jotka puhuvat valhetta, on todistajani että olen hyö ty nyt suuresti neuvosta jonka sinulle annan. Koetukseni olivat niin suuria että tuntui kuin sielu erkaan tuisi ruumiista kuin palavasta uunista. Kuitenkin, kun koetus on ohi, saat niin paljon lohdutusta että sinusta tuntuu kuin olisit ruumiittomana paratiisissa. Silloin Kristus rakastaa sinua, Jumalanäiti rakastaa sinua, pyhät ylistävät sinua, ja enkelit ihailevat sinua. Näetkö miten paljon h yv ää koetukset ja ahdistukset saavat aikaan? Jos haluat nähdä, maistaa Kristuksen rakkautta, kestä se, mikä tahansa sinua kohtaakin - ei mitä itse haluat vaan millä tahansa Herra haluaa sinua'koetella. Se mitä kestämme vapaaehtoisesti ei ole mitään verrattuna siihen millaisia koetuksia Herra lähettää meille tahtomme vastaisesti. Vihamielinen paholainen taistelee henkilökohtaisesti meitä vastaan, niin paljon kuin Jumala sallii. Se taistelee niin että ihminen sulaa kuin vaha tulessa (Ps. 67:3, Septuagintan mukaan). Mutta kun koetus menee ohi, täytyt kokonaan ilolla. Ihmeellinen valo sulkee sinut sisäänsä, ja näet salaisuuksia joista ihmiskieli on kykenemätön puhumaan. Ja siitä lähtien janoat lisää koetuksia, milloin ne taas tulevat, koska olet jo oppinut, miten hyödyllisiä ne ovat. Tämä on todella se tie, sisareni, ja se joka kirjoittaa sinulle todistaa totuudesta omasta kokemuksestaan. Ole siis rohkea ja vahva Herrassa, kestäen mitä tahansa kohtaatkin, odottaen tuskalla Jumalan rauhaa ja armoa. Ole vahva ja rohkaise sieluasi. Kristus sallii koetukset jotta puhdistuisimme taipumuksistamme. Koetukset ovat kuin saippuaa ja nuija joiden avulla meidät puhdistetaan. Kaikki kestävät vaatteet ovat Sulhaselle käyttökelpoisia. Mut- 29

16 Kirjeitä ta ne jotka eivät kestä nuijaa revitään ja heitetään roskiin. Siksi, harjoittakaamme itseämme vähän täällä, sillä aika on lähellä. Säilytä sinulle lähettämäni kirjeet niin että sinulla on ne ahdistuksen tullessa, koska minusta näyttää että tulen pian jättämään sinut. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vakavammin sairastun. Olen nyt kuin halvaantunut. Ps. En ehdi kirjoittaa sinulle ihmeestä, jonka Herra minulle teki korjatakseen erehdyksen, johon olin ryhtymäisilläni tietämättömyyteni vuoksi. Ymmärrätkö siis Herramme suuren h yvyy den? Näetkö että Hän tekee jopa ihmeitä, kun Hänen jumalallinen kaitselmuksensa niin näkee h yv äksi? Ihminen eks yy monta kertaa tietämättöm yy destä tai koska toiset johtavat hänet harhaan. Mutta kun hänen sielunsa on rehti ja aikomuksensa h yv ät, Herra ei hylkää häntä vaan valistaa hänet eri tavoin. Tämä saa minut tuntemaan itseni liaksi, tuhkaksi ja maan matoseksi. Totisesti, suuri on Herran armo. Psalmin kirjoittaja on oikeassa sanoessaan: "Ei hän tehnyt meille syntiemme mukaan, ei rangaissut meidän laittomuuksiemme mukaan" (Ps. 102: 10, Septuagintan mukaan). Miksi siis et kiittäisi Jumalaa? Miksi nurisisit? Jos kirjoittaisin sinulle niistä koettelemuksista, joita käyn läpi, et kestäisi sitä. Kuitenkin, Kristuksen ja Jumalanäidin armo hajottaa ne kaikki. Ole kärsivällinen, sillä Jumalanäiti, kaikkien Kuningatar ei hylkää meitä. Hän rukoilee puolestamme. 46. kirje Lapseni, tämä maailma on niin turhuutta Iloitsen siitä, että olet terve, lapseni. Näen myös erehdyksesi. Koska s yy l listyit lähes herjaukseen, teet nyt kaksi kertaa enemmän kumarruksia päivittäin, neljänkymmenen päivän ajan, mutta aloitat Helluntain jälkeen. Ja varo, lapseni, tästä lähtien omaksumasta kertomaasi demonista tapaa. Voi, lapseni, ole tarkkaavainen koska maailma on nykyisin h yv in paha, ja paholainen kylvää vahingollisia ajatuksia heikentääkseen sielun intoa. Tästä s yy stä, ole niin pidättyväinen kuin voit, koska ylensyöminen synnyttää pahuutta ja kuvitelmia. Kiusauksen aikoina pakene Kristuksen ja Jumalanäitimme turviin. Kutsu apuun pyhiä, jotta he auttaisivat sinua, ja ole varovainen. Sillä kun paholainen on houkutellut sinut tekemään synnin, sinusta ei voi tulla pappia *). Olisi häpeä joutua katumaan sitä koko ikäsi. Siksi, ole varovainen, ole niin varovainen kuin vain voit. Pakene pahoja ajatuksia kuin pakenisit tulta. Älä kiinnitä niihin huomiota jotta ne eivät juurtuisi sinuun. Edelleen, älä ole epätoivoinen, sillä Jumala on suuri ja antaa syntisille anteeksi. Kadu vain kun erehdyt, ja pakota itsesi olemaan tekemättä samoja syntejä uudelleen. Vielä, ole varovainen opiskelutovereidesi kanssa. Älä puhu ylenmäärin äläkä kuuntele sopimattomia asioita, koska sielusi korvat tahraantu- vat. Katso että olet kuuliainen, harkitsevainen, nöyrä, h yv eellinen, rukouksen ja lukemisen ystävä. Rukoile k yy nelin; rukoile opiskellessasi. Älköön suusi!akatko koskaan toistamasta "Herra Jeesus Kristus, armahda. " minua. Valmistaudu tulemaan h yv äksi, Jumalalle ja ihmisille otolliseksi munkiksi, kun meidän pyhä Jumalamme niin tahtoo. Tämä maailma, lapseni, on niin turhuutta; täynnä kaikkea pahaa, Aadamin ja myöhemmin myös meidän maanpakolaisuutemme paikka. Mutta autuas se, joka on hoitanut asiansa h yv in tämän pakolaisuuden ajan ja saavuttanut pelastuksen sataman, sillä hän riemuitsee ikuisesti pyhien kansa ja hallitsee yhdessä Kristuksen kanssa iankaikkisesti. *) 61. Apostolisen kanonin ja Kirkon isien mukaan papiksi ei voida vihkiä ennen avioliittoa neitsyytensä menettänyttä. 61. kirje Voi turhaa maailmaa! Voi eksynyttä ihmiskuntaa! Sinussa ei ole mitään h yv ää! Rakas lapseni Photini, hengellinen pyhä rakkauteni, rukoilen että voit h yv in. Lapsukaiseni, pieni perhoseni, sain kirjeesi ja luin mitä kirjoitit. Iloitsin että voit h yv in. Mutta minä en voi h yv in. Paljon kuluja ja lääkkeitä, mutta terveyttä ei lainkaan. Hitaasti mutta varmasti kuljen kohti isänmaata. "Täällä meillä ei ole pys yv äistä kaupunkia'' (Hepr. 13:14). Veljestäni yrittää kaikin keinoin kääntää minut takaisin, mutta valitettavasti kuljen nopeasti kohti hautaa. Menen sinne ja odotan teitä kaikkia. Photinini*), valoni, Photinini! Olimme kerran nuppuja ja puhkesimme kukkaan. Mutta sitten lehdet putosivat, tuuli hajotti ne ja meidät unohdettiin. 0 lemme kuivuneet kuin ruoho, jonka kukka on pudonnut. Mitä meistä siis jää jäljelle? Vain se jää koskemattomaksi jos mitä olemme tehneet ja saaneet aikaan toista elämää varten. Kukaan ei voi ottaa sitä. Kukaan ei voi varastaa sitä. Joten, Photinini, varastoikaamme kaiken mitä voimme tuota elämää varten. Jos kuolema kohtaa meidät tällä hetkellä ja jätämme jotain tänne, toiset nauttivat siitä. Sinut unohdetaan niin kuin sinua ei koskaan olisi ollutkaan. Voi turhaa maailmaa! Voi eksynyttä ihmiskuntaa! Sinussa ei ole mitään h yv ää. Kaikki on valhetta. Kaikki petosta. Sinä petät meitä, huijaat meitä, leikittelee meillä. Annat meille vuosia ja lahjoja ja h yv ää terveyttä, ja sitten yhtäkkiä kuolema kohtaa meidät, ja kaikki puhkeaa kuin kupla ja repeytyy kuin hämähäkin verkko. Tämä, rakas lapseni, tämä on maailman nautinto. Ota siis vaarin kurituksesta ( vrt. Ps. 2: 12, Septuagintan mukaan). Itke ja valita. Olet tullut tuntemaan Jumalan h yv in. Rukoile ja ano: "Jumalani, Jumalani, katso Photinisi puoleen. Avaa jälleen taivaasi, ja vuodata tippa juma

17 Kirjeitä lallista armovoimaasi. Valaise hänen sielunsa silmät, ja ole hänelle armollinen. Voi Jumalani! Jumalani! Sinä joka näet sielumme salaiset osat! Pehmitä sydämemme, jonka paholainen on katkeroittanut ja joka on unohtanut Sinun rakkautesi." Tämä on sellainen rukous jota sinun tulisi lausua ja toistaa. Tällä hetkellä kun kirjoitan sinulle, turvotus on levinnyt jo kaikkialle. Pappini lähti Dafniin, ja tietämättäni soitti lääkärille, toi hänet tänne ja sanoi minulle lääkärin olleen ohikulkumatkalla. Lääkäri siis katsoi minua ja kertoi että minulla on märkivien nielurisojen aiheuttama sydänvaiva. Hän antoi minulle pillereitä turvotukseen ja pistoksen risoihin, samanlaiset kuin Johnin lähettämät. Yksi käynti maksoi 1300 drakmaa. Onneksi minulla on hengellisiä lapsia Amerikassa ja he kaikki kirjoittavat: "Huolehdi terveydestäsi! Älä jätä meitä orvoiksi." Ja he lähettävät rahaa. Toinen käynti maksoi 1600 drakmaa, sisältäen lääkkeet. Tässä kaikki. Halusin tai en, he eivät anna minun kuolla. Ole siis kärsivällinen. *) Photini merkitsee kreikaksi "kirkas, valoisa'' 63. kirje Meillä ei ole häävaatetta. Siksi meidän tulee puhdistaa itsemme. Olemme siis sanoneet olevamme Jumalan henkäys. Koska olemme Hä- nen sukuaan, ja Jumala on läsnä kaikkialla, olemme aina lähellä Häntä. Olemme Hänen lapsiaan. Ottaen huomioon Hänen meille antamansa korkean aseman, että olemme Hänen henkäyksensä, meidän tulee olla varovaisia ettemme murehduta Häntä. "Minä näen aina edessäni Herran, sillä Hän on oikealla puolellani, etten horjuisi" (Ps. 15:8, Septuagintan mukaan). Koska olemme saastuttaneet mielemme, sydämemme ja ruumiimme sanoin, teoin ja ajatuksin, meillä ei ole uskallusta. Meillä ei ole häävaatetta. Siksi meidän tulee puhdistautua synnintunnustuksin, kyynelin, sielun tuskalla ja ennen kaikkea rukouksella, joka puhdistaa ja täydellistää ihmisen. Vaate, josta kuulemme Suurella Viikolla: "Näen häähuoneesi kaunistettuna, Oi Vapahtajani, mutta minulla ei ole vaatetta sisään astuakseni", on Jumalan armoh yvyy s, joka saavutetaan vaivalloisella, puhtaalla rukouksella. Ensin ihminen rukoilee aloittelijoille ominaisella yksinkertaisuudella ja vuodattaen runsaita kyyneliä. Kaikki tämä on Jumalan armoa jota kutsutaan puhdistavaksi armovoimaksi, joka tarttuu meihin kuin ongenkoukku ja ohjaa meitä kohti parannusta. Sillä se on meidän Jumalamme, joka on h yv ä kaikissa ja kaikille, ja joka löytää meidät. Hän näkee meidät, Hän kutsuu meitä. Hän tekee ensin itsensä tiettäväksi meille. Tulemme tuntemaan Hänet, sen jälkeen kun hän voitelee meidät jumalallisella armollaan. Siten katumus, murhe, kyy- neleet, ja kaikki mitä tapahtuu sille joka katuu, ovat kaikki lähtöisin jumalallisesta armosta. Se on puhdistava armo joka puhdistaa ihmisen. Ei ole h yv ää, joka ei tulisi Jumalalta, eikä pahaa joka ei tulisi paholaiselta. Siksi älä ikinä kuvittele että olet tehnyt jotain h yv ää ilman Jumalaa, koska niin pian kuin ajattelet noin, armovoima vetäytyy välittömästi ja menetät sen, jotta huomaat heikon tilasi ja opit sananparren: "Tunne it-.,, ses1. Ymmärtääkseen heikon luontonsa ihmisen pitää kohdata monia suuria koetuksia. Ja sitten, monien koetusten kautta hän nöyrtyy ja oppii todellista nöyryyttä. Mutta se vie aikaa. Nöyryys ei ole sellaisia yksinkertaisia sanoja kuin "Olen syntinen... ", ja niin edelleen. Nöyryys on totuus. Sen ymmärtämistä että et ole mitään. Ei-mitään on se mikä oli olemassa ennen kuin Jumala loi kaiken: ei mitään. Me olemme siis tämä ei-mitään. Sinun juuresi, olemassaolosi alkoi eimistään, ja äitisi on maata, mutta Luojasi on Jumala. "Onko sinulla mitään, mitä et ole lahjaksi saanut? Jos kerran olet saanut kaiken lahjaksi, miksi ylpeilet niin kuin se olisi omaa ansiotasi?" (1. Kor. 4:7) On suuri Jumalan lahja tulla tuntemaan totuus. Ja Herra sanoi, että tämä totuus on vapauttava meidät synnistä (vrt. Joh. 8:32). Tieto Jumalasta on näky Jumalasta, koska hengellinen tieto, ei luonnollinen tieto, tuntee Jumalan. Sillä luonnollinen tieto on arvostelukykyä, joka erottaa h yv än pahasta, ja kaikilla ihmisillä on sitä, mutta hengellinen tieto syntyy hengellisestä työskentelystä, ja siitä että ihminen tulee tuntemaan itsensä. Kaikki nämä tapahtuvat meille Jumalan armosta, rukouksen kautta. Jumalan armoh yvyy ttä katsellaan ymmärryksellä, ja se tunnetaan mielen havainnoinnin kautta rukouksen aikana. 0 Alkulähde: "Monastic Wisdom. The Letters of Elder Joseph the Hesychast (St. Anthony's Greek Orthodox Monastery, Arizona, USA, 1998) Tekstin kääntäjän Elina Lehmuskosken mielestä käännös on vasta alustava. Hebron. Arkkimandriitta Sergei ja igumeni Parfenij kulkemassa tsasounaan. Kuva: Helena Pavinskij

18 Rukousta tykkien jyskeessä Rukousta tykkien jyskeessä Salaisen sotapäiväkirjan sanomaa Metropoliitta Panteleimon 0 pettaja Mikko Karvonen, kirjailijana "Onttoni Miihkali", syn ty i 3. tammikuuta 1904 Vienan-Karjalan Kiestingissä. Hän pakeni nuorukaisena Karjalan kansannousun kukistuttua Suomeen. Limingan kansanopiston jälkeen Karvonen valmistui Kajaanin seminaarista kansakoulunopettajaksi ja pätevöi ty i myöhemmin ortodoksisen uskonnon opettajaksi. Hän toimi talvisotaan saakka opettajana Suomussalmen Kuiva järven vienalaiskylässä ja avioitui siellä Domna ja Hilippä Huovisen tyttären Outin kanssa. Jatkosodassa Mikko Karvonen toimi valistusupseerina Itä-Karjalassa. Hän siir ty i sodan päätyt ty ä Ruotsiin, jossa jatkoi opettajan ty ötä. Kuoli 2. joulukuuta Mikko Karvonen tunnettiin aikaan saapana Karjalan ja karjalaisen kulttuurin tunnetuksi tekijänä. Karjala oli keskeinen aihe myös hänen laajassa kirjallisessa tuotannossaan, sa main kokemukset niin talvi- kuin jatkosodan päiviltä. Karvosen sota-aikaa käsittelevä kirjallisuus joutui sodan pää ty t ty ä kokonaisuudessaan "kiellettyjen kirjojen" listalle. Sama kohtalo oli vuonna 1943 ilmestyneellä "Salaisella sotapäiväkirjalla'', jonka painos tuhottiin jo ennen sodan päätöstä. Kirja ilmestyi uudelleen 2007 Eero Marttisen toimittamana ja esipuhein varustamana Gummeruksen kustantamana. Opettaja-kirjailija Mikko Karvonen oli kesällä 1944 Uudessa Valamossa toimintansa alkaneen Ortodoksisen veljestön perustajajäsen. Sotapäiväkirjasta löydämme mielenkiintoisen opetustuokion rukouksen harjoittamisesta. Opettajana on silloinen sotilaspappi ja Ortodoksisen veljestön perustaja Paavali Olmari. Mukana mainitaan myös Veljestön aktiivijäsen isä Lauri Mitronen. Tapahtumapaikkana toimii sotilasteltta ja taustaääninä Aunuksen valtauksen tykkituli. "Aunuksen valloitus on alkanut {klo 3.00) Tykistötuli Tuuloksenjoella alkoi Klo 2.30 se kiih tyy äärimmilleen ja jatkuu yhä sellaisena. Kuuluu vain yhtämittaista jyminää. Taivasta valaisevat suuliekkisalamat. Muuten on yö pilkkopimeä. Eversti ja autonkuljettajat ovat kiivenneet jokitöyräälle ihailemaan näytelmää. Minä makailen teltan oviaukon lähellä, vilkaisen silloin tällöin ulos ja kirjoittelen himmenevän taskulamppuni valossa muistikirjaani. Olemme leiriytyneet vanhaan tuttuun paikkaan Viteleenjoen varrelle. Meillä on kaksi yövierastakin. Toinen heistä, Tunkualta kotoisin oleva pastori Lauri Mitronen nukkuu tuossa kaminan toisella puolen ja kuorsaa niin, että teltta tutajaa. Ei näytä häntä pahemmin tämä harvinainen ukkossää häiritsevän. Toinen, nuori pappismunkki Paavali Valamosta, makailee teltan perällä ja puhuu rauhallisella ja hiljaisella äänellä- rukouksesta ja sen merki ty k sestä ihmiselle. - Ihmisen pelastus on rukouksessa, vakuuttaa hän. - Sillä rukous elävöittää uskon ja tekee h yv ät työt mahdolliseksi. Rukous on hengen elämä. Ruumis ei voi elää ilman yhtämittaista hengittämistä, samoin henki kuihtuu, jos se ei saa elää rukouksen kautta. Rukous on rakkauden toimintaa ja rakkauden vuodatus. Ilman sitä ihminen on hajottavien voimien, kuten egoismin, ylpeyden ja lihallisuuden oqa... Jokivartta kulkee tie. Se on täynnä kolonnia, motorisoitua jalkaväkeä ja polkupyöräjoukkoa... Matka käy kohti etelää... taisteluun. - Kirkkoisä Krysostomoksen mukaan rukous on suurin h yv e, puhuu veli Paavali pimeässä. - Jumalaa tulee kiittää siitä, mitä Häneltä saamme, ja myös siitä, mitä emme saa, sillä Hän tietää parhaiten, mikä meille on tarpeellista. Usein, h yv inkin usein on hyödyllistä olla saamatta sitä, mitä me Jumalalta pyydämme. Eihän lapsellekaan anneta tulisoihtua, vaikka hän kuinka sitä pyytäisi. Jumalan edessä me olemme paljon ymmärtämättömämpiä kuin lapset... Lentokoneet tulevat jostain, lähestyvät nopeasti. Lentävät kovin matalalla, korvat menevät tukkoon moottorien jylinästä... - Monisanaiset ja omatekoiset rukoukset ovat pahasta, sanoo munkki. - Ajatuksen on vaikea keskit ty ä ja monet asiat, joita rukouksessa tuomme esiin, vetävät huomiomme puoleensa. Tärkeintä on päästä kosketukseen Jumalan kanssa. Lyhyt rukous on paras. Se kuuluu: Herra, Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä! Eversti tulee alas ja huudahtaa kiihty neenä: - Tietäkää, pojat, että eräs Suomen suvun historian tärkeimpiä hetkiä on käsillä. Aunuksen lopullinen valtaus on alkanut." 0 35

19 Kiitos ja kiitollisuus kristityn elämässä Kiitos ja ki itol l isu us kristityn elämässä Pastori Mikko Sidoroff J okainen aika joutuu etsimään hengellisen elämän virikkeitä omasta kokemuspiiristään. Haluan tuoda esille muutamia näkökulmia nykyajan h yv invointikeskustelun ja kirkollisen perinteen välisestä suhteesta. Sekä siitä mitä kirkolla voisi olla annettavaa nykyihmiselle, liit ty en hyvinvointiin ja hengelliseen elämään. Miksi meidän pitäisi olla kiitollisia, ja mitä kiitollisuus on? Apostoli Paavali valottaa asiaa kirjeessään Efesolaisille (Ef 5:6-20): Alkää antako kenenkään pettää itseänne tyhjillä puheilla, sillä niiden vuoksi jumalan viha kohtaa kaikkia tottelemattomia. 7 Alkää siis olko sellaisten kanssa missään tekemisissä. 8 Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! 9 Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. 10 Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. 11 Alkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon. 12 Mitä sellaiset ihmiset salassa tekevät, on häpeällistä sanoakin, 13 mutta kaikki tulee ilmi, kun valo sen paljastaa. 14 Kaikki, 1 36 mikä on paljastettu, on valossa. Sen vuoksi sanotaankin: - Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva! 15 Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. 16 Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. 17 Alkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. 18 Alkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. 19 Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle 20 ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Paavalin kehotukset ovat väkeviä. Eläkää valon lapsina! Älkää osallistuko pimeyden töihin! Käyttäkää jokainen hetki oikein sillä tämä aika on paha! Ja lopuksi kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä! Väkeviin kehotuksiin on sinänsä helppo yh ty ä ajatuksen tasolla, mutta jokainen varmaankin omasta elämäs- tään tietää, että kehotusten mukaan eläminen ei ole mitenkään helppoa eikä itsestään selvää. Meillä on kyllä h yv iä pyrkimyksiä, mutta kuinka pysyä aina ja kaikesta kiitollisena. Kuinka pysyä valon lapsena? Mutta ennen kuin mennään tarkemmin kiitokseen ja kiitollisuuteen kristityn elämässä, niin haluaisin kiinnittää huomiota, myös toisenlaiseen lähes ty miskulmaan, johon tuossa äsken jo viittasin, nimittäin siihen elämäntapakeskusteluun, jota nykyään maailmassa käydään. Myönnän tässä vaiheessa auliisti, että kokemukseni tästä keskustelusta ei ole kovin s yv ällistä. Se on ennemminkin pintapuolista havainnointia. Esittämäni näkemykset perustuvat tiettyjen lifes ty lelehtien otsikoiden ja artikkelien kursiiviseen tutkailuun ja esittämiini ajatuksiin voikin suhtautua kriittisesti. Suomessakin kuitenkin julkaistaan tänään suuri määrä erilaisia lifestylelehtiä. En tiedä kuinka moni ottaa niissä julkaistut elämäntapaohjeet ja -neuvot vakavasti. Paljon erilaisia ohjeita itsensä kehittämiseen ja onnellisen elämän saavuttamiseen niissä näytetään antavan. Viimeaikoina olen kiinnittänyt huomiota, että niissä puhutaan nykyään paljon kiittämisestä ja kiitollisuudesta. Samaan tapaan näissä lehdissä puhutaan myös paastosta ja erilaisista ruokavalioista joskus jopa enkeliterapiasta tai muista hengellisistä, tai ainakin henkisistä asioista. Mutta vaikka asiat kuulostavan kirkon jäsenen korvaan etäisesti tutulta, niin on ehkä hyvä pohtia, onko näillä asioilla jotakin tekemistä kirkon perinteen mukaiseen hengelliseen elämään. Tarkastellaan hieman lähemmin minkälaisia otsikoita noissa lehdissä nykyisin näkee. Kiitollisuudesta sanottiin muun muassa seuraavaa: Kiitos tekee kiitolliseksi, ja kiitolli, :z en on muita terveempi. Tässä seitsemän tutkimuksista poimittua tapaa, joilla kiitollisuus edistää terveyttä. 1. Kiitollisuus vähentää unettomuutta. 2. Kiitollisuus alentaa verenpainetta. 3. Kiitollinen ihminen on paremmassa suojassa tartuntataudeilta. 4. Kiitollisuus vähentää stressiä. 5. Kiitollinen tuntee itsensä arvokkaaksi. 6. Kiitollinen innostuu helpommin uusista asioista. 7. Kiitollinen on valmiimpi auttamaan muita. Kerro, ketä sinä haluaisit tänään kiittää! Kiitollisuus näyttää siis olevan kovasti hyödyllinen asia. Vastaavia artikkeleita on melkein loputon määrä. Jossakin jopa todettiin, että kiitollisuus on uusi psykologinen megatrendi. Jossakin artikkelissa puolestaan muistutettiin, että ovathan papit ja filosofitkin aina jauhaneet kiitollisuudesta! 37

20 Kiitos ja kiitollisuus kristityn elämässä Mutta mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella, ja onko tällä puheella kiitollisuudesta tai hengellisyydestä, jotakin tekemistä sen kanssa mitä Paavali puhuu ja kehottaa meitä tekemään? Asiaa on ehkä syytä tarkastella vähän lähemmin. Asenne tuntuu olevan, niin kiitollisuutta kuin muitakin hengellisiä asioita koskevissa asioissa sen kaltainen, että kyllä kirkko ja papit saavat näistä asioista jauhaa, mutta vasta kun joku keksii tuotteistaa jonkun myös kirkon perinteestä nousevan tärkeän asian siitä tulee sellainen että sen voi omaksua ja ottaa itselleen. Samalla tulee h yv in selvästi ilmi, että kirkon tai minkään muun ulkopuolisen auktoriteetin merki ty s näissä henkisissä - tai joskus fyysisissä pyrkimyksissä on marginaalinen. Pyrkimykset ja aikeet itsensä kehittämiseen ja henkiseen kasvuun ovat periaatteessa h yv iä ja kannatettavia, mutta jos asiaa ja tätä kiitollisuuden megatrendiä tutkaillaan kriittisesti on kirkon edustajana nostettava esiin muutamia kysymyksiä. Ensinnäkin mikä on motiivi kiitollisuudelle? Onko se vain oma h yv invointi? Kristillisestä näkökulmasta on vähintäänkin ongelmallista, että kiitollisuuteen muita kohtaan lähdetään itsekkäästä näkökulmasta. Isä Paisioksen teoksessa Kristi ty n kilvoitus - H yv eet ja paheet, kerrotaan mistä kristillinen kiitollisuus nousee. Se ei ole luonteeltaan itsekästä, vaan jotakin ihan muuta. Eri ty isesti luvussa Aulius - kiitollisuutta täynnä oleva rakkaus, Paisios kertoo, mitä aulius on. Paisios kirjoittaa seuraavasti: "Minäpä sanon teille, mitä oma sanakirjani sanoo: Aulius on hyvyydestä kumpuava hurskas uute. Se on äärimmäisen kiitollista rakkautta, joka on pelkkää hyvyyttä ja nöyryyttä. Se on nöyrän ihmisen kirkastunutta rakkautta. Sellainen ihminen ei sekoita tekemisiinsä mukaan lainkaan omaa etuaan. Hänen sydämensä on täynnä hengellistä hienovaraisuutta, herkkyyttä ja kiitollisuutta jumalaa ja jumalan kuvia, lähimmäisiään, kohtaan. " Kirjassaan Paisios antaa lukuisia esimerkkejä siitä miten aulius ilmenee epäitsekkyytenä ja palveluhalukkuutena. Se näkyy myös kiitollisuutena kaikesta siitä minkä Jumala antaa ihmiselle koettavaksi - olivatpa ne hyviä tai huonoja asioita. Pyhit ty neen kilvoittelijan näkökulmasta kiitollisuus ei siis nouse itsekkäistä tarpeista, tai ajatuksesta että siitä olisi yksilölle jotakin hyö ty ä. Enemminkin ne nousevat esille tuosta apostoli Paavalin antamasta ohjeesta. Kiitos ja kiitollisuus tulevat ilmi kaikkein parhaiten kirkon elämän keskuksessa eli eukaristiassa. Eukaristia eli kiirosuhri on paitsi symbolinen, mutta myös todellinen. Anaforan rukoukset johtavat meidät kiitokseen. "Kiitämme sinua kaikesta minkä tiedämme ja mitä emme tiedä. Näkyvistä ja näkymättömistä hyvistä teoista, jotka olet meille tehnyt. Me kiitämme sinua tästäkin palveluksesta, jonka olet tahtonut käsistämme ottaa vastaan... " Kun luotu lähestyy luojaansa, ta- pahtuu se kiitollisella mielellä. Ainakin sen Johannes Krysostomoksen rukoukset meille selvästi osoittavat. Eukaristia huipentuu lahjojen ylentämiseen ja sen jälkeen Pyhän Hengen laskeutumiseen sekä pyhien lahjojen että paikalla olevan kansan päälle. Eräs kielellinen huomio liit ty en liturgian rukouksiin. Lahjojen ylentämiseen liittyvässä kohdassa pappi lausuu: "Sinun omaasi, Sinun omistasi, me sinulle edeskannamme. Kaiken tähden ja kaiken edestä." Saman aikaisesti kuoro (tai kirkkokansa) veisaa: "Sinulle veisaamme, Sinua ylistämme, Sinua kiitämme Herra ja rukoilemme Sinua, meidän Jumalamme." Kreikankielisessä tekstissä edeskantamista kuvaava verbi on prosferomen. Uudessa Kreikan kirkon julkaisemassa liturgian käsikirjan painoksessa tekstiin on tullut pieni muutos: aktiivimuodossa ollut vebri - edeskannamme - on tutkimustyön perusteella muutettu varhaisemmissa käsikirjoituksissa olevaan partisiippimuotoon - edeskantaen. Muutos on pieni, mutta merkittävä. Ehtoollislahjojen ylentäminen itsessään ei ole tärkein palveluksessa tapahtuva asia, vaan lahjoja edeskantaen kirkko tulee Luojansa ja Jumalansa eteen veisaamaan, kiittämään ja ylistämään. Kuoron laulama osuus ei ole siis ikään kuin hiljaista taustahuminaa lahjojen tuomiselle, vaan tärkein Jumalalle tuomamme lahja olemme me itse. Kiittäen Jumalaa kaikesta tuomme itsemme ja toinen toisemme Jumalan eteen. Tässä ilmenee kaikessa suuruudessaan Jumalan kiittämisen ja ylistämisen merki ty s meidän kristit ty jen elämässä. Miten siis kiittämisestä ja kiitollisuudesta voi rulla meille kristityille elämän kantava voima. Miten meidän olemisemme tapa voisi muuttua Jumalan tahdon mukaiseksi pyhittäjäisien hengessä. Ensimmäinen askel lienee ainakin selvä. Meidän pitäisi muistaa se, mitä olemme liturgiaan tulleet tekemään. Olemme tulleet antamaan itsemme ja toinen toisemme Jumalalle kiitosuhriksi. Sen jälkeen me tulemme Hänen armostaan osalliseksi, ja toivottavasti se kantaa myös palveluksen jälkeen kun jälleen palaamme takaisin maailman. D (Esitelmä on pidetty Ortodoksinen Veljestö ry:n talvipäivillä Uudessa Valamossa ) Arkkimandriitta Sergei ja Hebronin puutarhan lokakuiset ruusut. Kuva: Helena Pavinskij

21 Pyhiinvaellusmatkalta Pyhälle Maalle Pyhiinvaellus Kristinuskon juurille Virva Suvitie 0 rtodoksinen Veljestö ry ja Valamon opisto järjestivät yhdessä opinto- ja pyhiinvaellusmatkan Israeliin Matkan hengellisenä johtajana toimi Valamon luostarin igumeni Sergei ja matkanjohtajana sekä tulkkina Helena Pavinskij. Munkkidiakoni Nasari laulatti seuruetta ortodoksisilla veisuilla ja Valamon opiston rehtori Katja Kareinen oli valoisana apuna monissa käytännön asioissa. Reissulle osallistui 33 henkeä Suomesta ja Ruotsista. Pyhiinvaelluksen orientoiva lähijakso pidettiin Valamon luostarissa. Perjantai Kokoonnuimme perjantaina klo 18 Helsinki-Vantaan lentokentällä. Ilmassa oli jännitystä, odotusta ja toivoa. Itse olin haaveillut Israelin-matkasta jo vuosia. Klo lentomme lähti Tel-Aviviin ja klo saavuimme Ben-Gurionin lentokentälle, josta oli runsas 50 kilometriä Jerusalemiin. Linja-autokuljetuksen jälkeen majoituimme Jerusalem Gold Hotelliin Lauantai Aamulla kun raotin silmiäni, mietin, että voiko oikeasti olla totta, että olen nyt Pyhällä Maalla. Hetken asiaa tuumailtuani ja sen todeksi havaittuani, riemu alkoi kuplia sisälläni. Herkullisen buffet-aamiaisen jälkeen lähdimme arkkimandriitta Sergein rukousten siivittäminä Jerusalemin vanhaan kaupunkiin ja kävelimme mm. pyhien Joakimin ja Annan talolle, Pyhän Annan luostariin, jonka paikalla Jumalanäiti on syntynyt sekä Betesdan lammikolle, jossa Jeesus paransi sairaan. Vaelsimme Kärsimystietä (V ia Dolorosa) pitkin Pyhän haudan kirkolle, jossa mm. Golgata, Kristuksen hauta ja voitelukivi sijaitsevat. Maailman uskontokunnat esittäytyivät laajasti ja kirjavasti reitin varrella. Jotkut kulkueet etenivät rumpuja päristellen, soittaen ja laulaen varioivine koreografioineen, toiset taas ristit käsissään hesykastisesti hiljentyneinä, välillä kuului muslimien kovaäänisiä rukouskutsuja ja vastaan tuli vakavailmeisiä, kiharahiuksisia, ortodoksijuutalaisia perinteisissä asuissaan. Kullakin pyhiinvaeltajalla oli oma individuaalinen, uskontososiologinen tai kulttuurikontekstuaalinen tapansa kohdata pelastushistoriallinen pyh yy s. Venäjän ortodoksisen kirkon Gornin naisluostarin venäläinen oppaamme nunna Siluana mainitsi, että Israelin turismin uusi sesonkikuukausi on lokakuu ja väkimäärän puolesta sen tiedon kyllä allekirjoitan. Lounaan jälkeen astelimme Siionin vuorelle J umalanäidin kuolonuneen nukkumisen kirkkoon, viimeisen ehtoollisen asettamisen paikkaan, jossa myös Pyhä Henki vuodatettiin sekä kuningas Daavidin patsaalle ja Kaifaan talon raunioille. Ennen hotellille paluuta laskettelimme vielä mäenrinnettä alas Kukonlaulun kirkolle, jossa Pietari kielsi Jeesuksen. Sitten oli illallisen ja levon vuoro. Klo menimme kreikkalaiseen yöliturgiaan Pyhän haudan kirkkoon. Kirkko on laaja sokkelikko ja sen eri osat on jaettu usean kristillisen kirkkokunnan kesken, vaikka itse kirkko hallinnollisesti kuuluu muslimiperheelle. Ehtoolliseen osallistuminen tuolla pyhällä paikalla tungoksessa satojen muiden kanssa oli väkevä ko- Getsemanen yli 2000 vuotta vanha öljypuu. Kuva: Arkkimandriitta Sergei kemus. Kristuksen ruumis oli mitä konkreettisimmin ja tiukimmin elävänä ympärilläni. Sunnuntai Sunnuntaina koimme Getsemanessa Kaikkien kansojen kirkon eli Kristuksen kuolemantuskien kirkon, puutarhan, jossa Juudas kavalsi Herramme sekä Jumalanäidin hautakirkon. Maria Magdaleenan luostarissa kunnioitimme pyhittäjämarttyyri, suuriruhti- 4 l

22 Pyhiinvaellusmatkalta Pyhälle Maalle natar Elisabetin ja nunna Varvaran pyhäinjäännöksiä. Vaikka Jerusalemin ruuhkaisat kadut olivat kulman takana, niin tuossa luostarissa oli tyyni ja kohottava tunnelma. Lounaan jälkeen ajoimme Betlehemiin Kristuksen syntymäkirkolle. Näimme samalla myös Pyhän Katariinan kirkon. Länsirannan turva-aidan eristämällä Palestiinalaisalueella oli sähköinen ilmapiiri. Maanantai Vierailimme Venäjän ortodoksisen kirkon missiossa (edustustossa) ja Pyhän Kolminaisuuden katedraalissa. Kävimme Jerusalemin patriarkaatissa. Patriarkka Theofilus III oli estynyt tapaamisesta. Delegaatiomme otti vastaan patriarkan sijainen Kapitoliaksen metropoliitta Isychios. Meistä taltioitiin juhlava yhteiskuva siellä. Lounaan jälkeen oli vuorossa kulku Siiloan lammikolle, jossa Jeesus paransi sokean miehen. Ihmisiä kahlasi ja karkeloi lammella. Sitten suuntasimme vaelluksemme Hebroniin, jossa edellisenä yönä oli ollut levottomuuksia. Opas kertoi, että alueella asuu ääri-islamisteja, joilla on tiiviit yhteydet lsis-järjestöön. Mamren tammen luona Venäjän kirkon Hebronin podvorjen igumeni Parfeni toivotti meidät sydämellisesti tervetulleiksi mailleen. Hän on aiemmin kilvoitellut mm. Heinäveden Valamossa ja muisteli tuota aikaa lämmöllä. Hebronin luostarissa on veljestöä Laatokan Valamostakin Juuri Mamren tammistossa Pyhä Kolminaisuus ilmesryi Abrahamille ja Andrei Rublev sai siitä aiheen Pyhän Kolminaisuuden ikoniinsa. Näimme luostarissa Pyhien esi-isien kirkon, 33 yrttilajikkeen tuoksuvan kasvitarhan sekä Jeesuksen aikaisen haudan. Luostarin ympärillä oli piikkilankaa kerillä. Viereisten kerrostalojen ikkunoista lapset vilkuttivat meille kuitenkin ystävällisen kiinnostuneesti. Abraham osoitti vieraanvaraisuutta tuntemattomille, myös igumeni Parfenin harras vieraanvaraisuus jää muistoihini iäksi. Ehtoon edetessä minareeteista alkoi kaikua monotonisia rukouskutsuja. Samettinen pimeys oli laskeutunut seudun ylle. Bussikuski tööttäili autossa merkiksi, että oli aika poistua Länsirannalta vauhdikkaasti. Tiistai Menimme Paimenten kedolle, jossa paimenet kuulivat ilosanoman Kristuksen syntymästä sekä veisun "Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha... " Maallisena kontrastina edelliselle oli alueen ovessa runsaasti luodinreikiä. Siirryimme Juudean erämaahan. Pikkubussien ajajat kurvailivat rallikuskien tavoin mutkaisilla vuoristoteillä. Lauloimme turvaksemme ja huojennukseksemme Akatistosta Jumalanäidille. Pyhittäjä Sabbaksen lavra perustettiin 400-luvulla Kidronin laaksoon Betlehemistä itään. Lavra on toiminut Pyhittäjä Sabbaksen lavra Juudean erämaassa. Kuva: Virva Suvitie siitä saakka lakkaamatta meidän päiviimme asti ja se tunnetaan ortodoksisista luostareista kaikkein ankarimpana kilvoituspaikkana. Nykyään veljestöä on luostarissa alle 20, aiemmin historiassa jopa tuhansia miehiä asui läheisissä luolissa. Pyhittäjä Sabbas on haudattu luostariin ja pyhä Johannes Damaskolainen on kilvoitellut, kirjoittanut suurimman osan veisuistaan ja kuollut siellä 8. vuosisadalla. Sisään lavraan pääsivät vain miehet, mutta naisilla oli mahdollisuus kiivetä yhteen torneista, josta avautui hieno näköala luostariin ja sen ympäristöön. Useat istuivat viilentävässä varjossa luostarin portin tuntumassa. Munkki toi meille sinne pyhäinjäännöksiä kunnioitettavaksi ja saimme kirjoittaa muistelulappuja hänelle. Iltapäivän ohjelmaan lukeutui vielä sekä Pyhittäjä Theodosiuksen luostari, Öljyvuoren Taivaaseenastumfaen luostari ja Taivaaseenastumisen kappeli, Isä meidän -kirkko että Dominus Flevi t -kirkkokin. Sytytimme tuohuksia urakalla. Keskiviikko Aamiaisen jälkeen bussi vei meidät J erusalemin vanhan kaupungin Jaffan portille ja meillä oli pari tuntia vapaata aikaa omatoimiseen liikuskeluun ja ostosten tekoon. Itse suunnistin värikkäitä basaarikujia pitkin Pyhän haudan kirkolle, jossa tahdoin hengähtää ja istua tovin sen atmosfääriä aistien. Pyhäkössä sisällä ohitseni ajoi vihreä traktori peräkärryineen ja betonimyllyt pyörittivät sementtiä sinnikkäästi 43

23 Pyhiinvaellusmatkalta Pyhälle Maalle Ein Karemissa Johannes Kastajan syntymäpaikka. Kuva: Helena Pavinskij rakennusmiesten korjaustarpeisiin. lhmistungoksen ja -äänten taustalta tavoitin vasaroiden rytmikkään kaikkeen. Alakerrassa armenialaisten monin lampukoin valaistussa kauniissa kirkossa vallitsi tuolloin avara seesteis yy s ja siksi pysähdyinkin sen rappusille hiljentymään hetkeksi. Paluumatkalla ostin kojusta huivin ja israelilainen mies tarjoutui aviomiehekseni. Mieleenpainuva ja suhteellisen surrealistinen aamupäivä. Klo 13 siirryimme Ein Karemin kylään ja Venäjän ortodoksisen kirkon Gornin naisluostariin, jossa oppaamme äiti Siluana asui. Luostarissa on vahva sisaristo. Meille sanottiin, että tällä hetkellä sata naista kilvoittelee siellä sielujensa pelastukseksi. Näin myös ensimmäistä kertaa elävän skeemanunnan jumalanpalveluksessa tuolla kultakupolisen Kaikkien Venäjän pyhien katedraalin huomassa. Luostarin h yv in hoidetusta ja kukkeasta puutarhasta aukeni maalauksellinen pastellipanoraama vuorille ja niiden vehreisiin notkoihin ja mielessäni häivähti ajatus, että tänne voisin tulla joskus talkoolaiseksi tai maksavaksi vieraaksi nunnien majataloon. Laskeuduimme alas laaksoon ja kävimme lisäksi Johannes Kastajan luostarissa, joka on rakennettu hänen syntymäpaikalle ja Marian lähteellä sekä Marian vierailun kirkossa, tienoolla, jossa Maria ja Elisabet kohtasivat toisensa. Torstai Suuntasimme kulkumme Jerikoon, yhteen maailman vanhimmista kaupungeista, jonka historia ulottuu jopa vuoden taakse. Moottoritien varrella huomasimme beduiinien askeettisia asumuksia. Millaistakohan heidän nykyinen arkensa on karuissa oloissa hiekkad yy nien keskellä? Lampaita ja kameleita käyskenteli aikamatkamme sivustoilla. Sakkeuksen sykomoriviikunapuu, johon Sakkeus kiipesi Jeesusta tarkkaillakseen ja sen vierellä sijaitseva kreikkalainen kirkko olivat torstain ensimmäiset tutustumiskohteemme. Seuraava etappi oli Kiusausten vuoren luostari, jossa Jeesus paastosi 40 päivää ja kiusaaja kiusasi häntä. Luostariin oli mahdollista kiivetä jal- kaisin tai siirtyä sinne vaieroidulla näköalahissillä. Ensikertalaisena halusin patikoida perille. Taival oli nautinnollisen antoisa, hikinen ja jyrkkä, irtokiviä piti varoa polulla ja karaista itseään vuoren rinteellä päi vy stävien huivikauppiaiden varalta. Yleisnäkymä ylhäältä oli huikea. Pyhän Gerasim Jordanialaisen luostarista jäi muistiini erityisesti tummasävyinen kirkko ja kappeli sekä eläimet. Sisäänkäynnin vieressä meitä tervehti Jumalanäidin vaalean mosaiikki-ikonin ohella leijonapatsas sekä hanhet ja luostarin pihalla tuttavuutta teki luottavainen punaruskea kukko ja raidallinen kissa. Kelluimme muutaman tunnin Kuolleella merellä rentoutuen samalla aurinkokyl vy ssä. Sen jälkeen reissasimme Betaniaan, joka on 2200 asukkaan kylä Öljymäen itäpuolella Jerusalemissa. Se oli Lasaruksen ja hänen sisariensa Martan ja Marian kotikylä. Siellä sijaitsee myös Lasaruksen ensimmäinen hauta, josta Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus hänet herätti kuolleista. Pyhiinvaellusryhmämme kapusi kapeita ja kierteisiä kivi portaita pitkin maan uumeniin Lasaruksen ahtaaseen leposijaan. Miltäköhän Lasaruksesta tuntui, kun hän nousi hautakammiostaan neljän päivän kuolleena olon jälkeen ja hänen yltään riisuttiin käärinliinoja? Itsestäni ainakin tuntui ihanalta astella jo viiden minuutin tiiviissä holvissa elävänä olonkin jälkeen raikkaaseen ulkoilmaan. Lasaruksen lopullinen hauta sijaitsee Kyproksella. Tähtien jo loistaessa taivaalla, vierailimme vielä Beetfagen kirkossa ja kohdassa, jossa Jeesus nousi palmusunnuntaina aasin selkään ja ratsasti Jerusalemiin. Perjantai Herätys klo 5. Aamupala hotellissa klo 5.50, jonka jälkeen siirtyminen laukkujen kanssa Galileaan. Nasaretissa kävimme mm. Ilosanoman kirkossa, jossa arkkienkeli Gabriel ilmestyi Marialle, Neitsyt Marian lähteellä, josta J umalanäiti ammensi vettä sekä Joosefin ja Marian talolla. Kaanaassa kuulimme asioita Jeesuksen ensimmäisestä ihmeteosta Kaanaan häissä ja piipahdimme kaupassa, jossa suomalainen nainen tarjosi meille paikallisia viinejä maistiaisiksi ja myi niitä tuliaisiksi. Seuraavaksi kiiruhdimme Taaborin vuorelle minibusseilla. Korkean mäen laella oli ortodoksinen naisluostari ja Kristuksen Kirkastuskirkko sekä katolinen Kirkastuksen luostari. Klo 18 saavuimme Tiberiakseen ja majoituimme Astoria Galilee Hotelliin. Osa meistä testasi vielä hotellin uima-altaan ennen illallista. Sen jälkeen oli mahtavaa istahtaa omalle parvekkeelle auringonlaskua ihailemaan eksoottisten lintujen livertäessä taustalla. Lauantai Lauantain retkikohteitamme olivat Tabgha, jossa Jeesus ravitsi tuhansia ihmisiä muutamalla leivällä ja kalalla sekä Apostoli Pietarin kirkko, jonka

24 Hehkuva Hiillos 2017 edustalla Jeesus käski heittää verkot uudelleen Genesaretin järvellä ja apos tolit saivat suuren kalansaaliin, 153 kalaa. Täällä Kristus asetti Pietarin ensimmäiseksi opetuslapsekseen. Sil miin osui myös kibbutseja mittavine hedelmäistutuksineen teiden varsilla. Autuuksien vuori ja Vuorisaarnan paikka kosketti minua syvästi, sillä autuuksien lauseet antavat lohdutus ta jokapäiväiseen elämääni. "Herra muista meitä valtakunnas sasi. /Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. / Autuaita murheelliset: he saavat lohdu tuksen. /Autuaita kärsivälliset: he peri vät maan. / Autuaita ne, joilla on van hurskauden nälkä ja jano: heidät ravi taan. /Autuaita ne, jotka toisia armah tavat: heidät armahdetaan. / Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä ju malan. /Autuaita rauhantekijät: he saa- Pyhiinvaellusmatkalta Pyhälle Maalle vat jumalan lapsen nimen. / Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valta kunta. / Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. / Iloitkaaja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on." suuri. Retkeilimme myöhemmin 12 apostolin luostariin ja edemmäs Ka- pernaumiin. Tuossa pohjoisisraelilai sessa kaupungissa Jeesus asui, opetti ja teki ihmetekoja. Se oli Jeesuksen toiminnan keskus Galileassa. Simon Pietarin talon rauniotkin ovat Kaper naumissa. Siellä Kristus paransi apos tolinsa anopin. Iltapäivällä ajoimme Jordan-joelle ja arkkimandriitta Sergei suoritti siel lä vedenpyhityksen. "Pelasta, Herra, Sinun kansasi ja siunaa Sinun perintöä si. Anna seurakunnalle si voitto vihollisista ja suojele ristilläsi Sinun valtakuntaasi." Ihmisillä oli mah dollisuus kastautua smaragdinvihreässä vir rassa. Sunnuntai Kapernaumissa apostoli Pietarin jalkojen juuressa 1 46 Vedenpyhitys ]ordanilla. Kuva: Helena Pavinskij Igumeni Sergei toimit ti liturgian Magdalan kylän pienessä Maria Magdaleenan kirkossa sunnuntaina klo 7 al kaen. Tunnelma pyhä kössä oli rakkaudelli nen ja intiimi. Palasim me hotelliin aamupa lalle ja sen jälkeen läh dimme Genesaretinjär ven laivaristeilylle ja Sa chnen kansallispuis toon. Päivä soi lepoa ja parannusta sielulle sekä ruumiille. 47

25 Maanantai Hehkuva Hiillos 2017 Matkan hengellinen johtaja arkkimandriitta Se rge i ja tekninen johtaja Helena Pavinskij. Kuva: Virva Suvitie Luovutimme hotellihuoneet klo 11 ja riensimme Lyddaan. Kapean sivukadun varrella oli suurmarttyyri Georgios Voittajan kirkko. Kunnioitimme hänen hautaansa ja arkkimandriitta Sergei voiteli öljyristit otsaamme. Kirkkoa restauroitiin parhaillaan ja se onkin aiheellista, sillä sadekuuro kasteli meidät katon läpi kirkon sisällä. Jaffassa poikkesimme Apostoli Pietarin ja pyhän Tabitan Venäjän kirkon podvorjeen. Ylevän luostarimuurin takana oli Pyhän Tabitan hauta ja Apostoli Pietarin kirkko taitavasti koristeleikatun puiston syleilys ä. Lauma riikinkukkoja ja -kanoja tepasteli pihanurmella vapaasti. Tel-Avivissa meillä oli itsenäistä aikaa syödä, uida ja havainnoida kaupunkia. Klo etenimme Ben-Gurionin lentokentälle ja klo liisimme yölennolla kohden Suomea. Kiitos matkan järjestäjille ja vastuuhenkilöille sekä pyhiinvaellusseurueellemme upeasta, koko loppuelämääni vaikuttavasta, elämyksestä! Sanallinen kuvaukseni on vain vaatimaton varjo Israelissa kokemastani hengellisestä annista ja siunauksesta. Kiitos Jumalalle kaikesta! D Antoni Dymskin luostari Antoni Dymskin elämä ja hänen perustamansa luostari Tekstin koonnut ja kääntänyt Helena Pavinskij A moni Dymskin luostari on yksi vanhimmista Pohjois Venäjän luostareista. Se sijaitsee Leningradin alueella Boksitogorskin piirissä, 25 kilometriä Tihvinän Uspenien luostarista. Luostariin pääsee bussilla, jolta käveltävä vielä jalkaisin kolme kilometriä. Luostarin on perustanut vuonna 1243 suuri kilvoittelijaantoni Dymski, joka oli pyhittäjä Varlaam Hutinilaisen seuraaja ja oppilas. Historiansa aikana luostari on kukoistanut, mutta myös on ollut hävityksen ja autiuden aikoja. Vuonna 1919 luostari suljettiin ja sen jälkeen kokonaan ryöstetty ja hävitetty. Vuosien 2000 alussa luostariin alkoi tulla veljestöä, alettiin järjestää jumalanpalvelus- ja talouselämää. Uudelleen löydettiin pyhittäjä Antonin pyhäinjäännökset, ja vuonna 2008 Venäjän ortodoksisen kirkon Pyhä Synodi vahvisti luostarin olemassaolon. Luostarissa uudistettiin luostarielämä ja aktiivisesti alettiin kehittää maataloutta: karjatilaa, mehiläistarhaa, kasvimaata ansareineen, omaa kirkkoleipäleipomoa ja leipomoa. Alettiin jälleenrakentaa Kasanin Jumalanäidin katedraalia, remontoida keljarakennusta. Dymskin järven rannalle rakennettiin tsasouna. Pyhittäjä Antoni oli kilvoitellut järvessä sijaitsevalla kivellä. Kasanin katedraalissa lepäävät pyhittäjä Antoni Dymskin pyhäinjäännökset, siellä sijaitsevat pyhäinjäännöslippaat, joissa on vanhojen kristillisten kilvoittelijoiden pyhäinjäännösosasia sekä Kiovan luolaluostarin isien ja Venäjän uusmarttyyrien pyhäinjäännösosasia. Luostarissa toimitetaan säännöllisesti jumalanpalveluksia. Pietarissa on avattu luostarin Jumalanäidin suojeluksen juhlalle vihitty podvorje. Historiansa aikana luostari hävitettiin kolme kertaa: vuonna 1409 tataarien toimesta, vuonna 1611 ruotsalaisten taholta ja kolmannen kerran neuvostovallan aikana. Luostarin jälleenrakentaminen alkoi 1994, jolloin Dymskin Pyhälle järvelle asetettiin kumarrusristi. 49

26 Antoni Dymskin luostari Hehkuva Hiillos 2017 Pyhittäjä Antoni r Dymskin Pyhä järvi 2013 ja siinä risti kiven päällä, jolla pyhittäjä on rukoillut. Kuva: Helena Pavinskij Vuodesta 1996 luostari oli Tihvi nän Uspenien luostarin alainen skiitta. Vuonna 2001 kesäkuun 16. päi vänä löydettiin uudelleen pyhittäjä Antonin pyhäinjäännökset, jotka siir rettiin Tihvinän luostariin. Kesäkuun 1. päivä 2008 pyhittäjä Antoni Dymskin pyhäinjäännökset siirrettiin hänen perustamaansaanto ni Dymskin luostariin, jonka Pyhä Synodi vahvisti luostarik si. Luostarin johtajaksi määrättiin igu meni lgnatij (Buzin), nykyinenarma virin ja Labinskin piispa. Huhtikuusta 2014 luostaria johtaa igumeni Adrian (Dementjev), joka 1 50 kuului Syvärin luostarin veljestöön. Luostarin kirkossa sijaitsevat mm: pyhittäjä Antoni Dymskin py häinjäännökset pyhittäjä Arseni Konevitsalai sen ikoni, jossa pyhäinjään nösosanen pyhän autuaan Matronan iko ni, jossa pyhäinjäännösosanen Kiovan luolaluostarin (lähem pien ja kaukaisten luolien) py hien pyhäinjäännöksiä paikallisesti erittäin kunnioitet tava Jumalanäidin "Hellyys" -ikoni. jaloillaan, hän päätti lähteä ja löytää yksinäisen paikan rukouskilvoittelua varten. Jumala johdatti hänet Dyms kin järvelle. Täällä täydessä hiljaisuudessa kil voittelija vietti melkein puolet elämäs tään. Dymskin kukkulan alla oli pie ni järvi. Siinä kuvastui yllä oleva tai vas ja ympäröivät metsät ja sen pin nalta nousi - ikään kuin savu - kevyt vaalea usva. Tästä järvi on saanut' ni mensäkin Dymskoje = Usvainen. Kui tenkaan Dymskin läpäisemättömät metsät eivät pystyneet salaamaan An tonin Jumalalle otollista elämää hänen seuraajiltaan. Näin muodostui uusi luostari, jossaantoni teki työtä, paas tosi ja rukoili. Antoni rakensi pienen teltan, myöhemmin talviajaksi kaivoi luolan ja rakensi keljan. Hän oli sil loin 37-vuotias. Antoni jatkuvasti kantoi raskaita kilvoittelukahleita ja päässä hänellä oli rautainen hattu leveine lierineen, joka painoi noin kuusi kiloa. PyhittäjäAntoni Dymski syntyi vuon na 1206 Suuressa Novgorodissa. Hä nen vanhempansa olivat hurskaita ja Jumalaa rakastavia. Kerran tullessaan kirkkoon litur giassa nuorukainen kuuli evanke liumin sanat: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsen sä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua" (Mt 16:24). Niissä hän kuuli kutsun uuteen elämään. Vuonna 1225 hän jätti vanhempiensa kodin ja lähti Vapahtajan Hutinin luostariin, joka sijaitsee lähellä Novgorodia. Luosta rin johtaja, selvänäkijä Varlaam Huti nilainen näki nuorukaisessa tulevan Jumalan pyhän ja otti hänet luosta nm. Vuonna 1238 luostarin johtaja lä hetti Antonin Konstantinopoliin pat riarkka Afanasin luokse, joka otti hä net rakkaudella vastaan. Antoni suo ritti siellä kuuliaisuustehtävänsä. Hän viipyi Konstantinopolissa viisi vuotta ja palasi luostariinsa sinä päivänä, jolloin pyhittäjä Varlaam kuoli. Tämä oli ennen kuolemaan sa koonnut itkevän veljestönsä ympärilleen ja lohduttaen sitä sa nonut, että seuraajakseen hän jät tää Antonin. Varlaamin hautajai sissa oli läsnä mm. ruhtinas Alek santeri Nevski. Pyhittäjä Varlaamin kuoleman jälkeen vuonna 1243 Antonista tuli Hutinin luostarin johtaja. Pyhittäjä Antoni Dymskin Vuoden kuluttua, kun Antoni pyhäinjäännökset Dymskin luostarissa näki, että luostari seisoo vankasti Kuva: Helena Pavinskij 51

27 Historiaa Nautittuaan ehtoollista pyhittäjä Antoni kuoli 66-vuotiaana 7. heinäkuuta Hänen ruumiinsa asetettiin hänen rakentamaansa Antoni Suuren kirkkoon. Mitkä tahansa tuulet ovatkin puhaltaneet luostarin yllä, pyhittäjä Antoni Dymski ei koskaan jättänyt luostariaan, ja vuonna 1370 löydettiin hänen pyhäinjäännöksensä maatumattomana. Tällä hetkellä luostarissa on yli kymmenen kilvoittelijaa. Luostarin Kasanin katedraali Puinen kirkko rakennettu vuosien 1250 ja 1273 välillä. Sen tullessa huonoon kuntoon, rakennettiin uusi kaksikerroksinen puinen kirkko. Vuonna 1655 kirkko ensimmäistä kertaa rakennettiin kivestä, mutta todennäköisesti rahojen loputtua yläkirkko rakennettiin puusta. Sen jälkeen Kasanin katedraalia on muutettu muutaman kerran. Lopullisesti kirkko valmistui 1806 ja vihittiin Pyhän Kolminaisuuden kunniaksi (yläkirkko). Pyhittäjän pyhäinjäännökset olivat koko ajan entisellä paikalla maan uumenissa jopa silloin, kun kirkko 1950-luvulla purettiin kokonaan. Viimeisen kerran kirkosta on maininta toimivana kirkkona vuonna Neuvostoaikana kirkko toimi varastona luvun lopussa kirkko purettiin kokonaan. Kun luostariin tuli filmausryhmä, joka teki filmiä "Rakennan kirkkoni", kirkosta oli jäljellä vain nelikerroksisen kellotapulin pahoin vaurioitunut runko. Ennen kirkon jälleenrakentamista, jolloin siitä oli jäljellä kellotapulin runko, pyhittäjäantonin pyhäinjäännökset kolmannen kerran löydettiin Vuodesta 2000 alettiin kirkkoa jälleenrakentaa ja jumalanpalveluksia varten kunnostettiin Kasanin J umalanäidin sivualttari siunattiin ja kellotapuliin nostettiin kahdeksan kirkonkelloa. Tällä hetkellä kirkkoa - niin kuin koko luostariakin - edelleen jälleenrakennetaan. D Kasanin katedraali Kuva: Helena Pavinskij Historiaa!!! Ilmoitus Hehkuvan Hiilloksen numerossa 4, vuodelta 1961 VELJESVIESTI Ortodoksisen Veljestön hiljaiset päivät vietetään, jos Jumala suo, tammikuun jälkipuoliskolla Viinijärvellä, isä Eliaksen pappilassa. Viini järven kirkossa toimitettavien jumalanpalvelusten lisäksi pidetään tällöin veljestön vuosikokous sekä kuullaan esitelmiä ja alustuksia. Veljestön kunniapuheenjohtaja, korkeasti pyhitetty isä Esipaimen on luvannut tulla näille hiljaisille päiville. A.K '' (Aleksanteri Kasanko) 53 1