Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaiden joukkueurheilijoiden harjoittelu, urheilupolut ja mikroympäristö

Transkriptio

1

2 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaiden joukkueurheilijoiden harjoittelu, urheilupolut ja mikroympäristö Outi Aarresola, Niilo Konttinen Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU Copyright 2012 KIHU Kaikki oikeudet pidätetään. Tämän julkaisun tai sen osan jäljentäminen ilman tekijän kirjallista lupaa painamalla, monistamalla, äänittämällä tai muulla tavoin on tekijänoikeuslain mukaisesti kielletty. ISBN (PDF) Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU, Jyväskylä 2012 Kannen kuvat: Suomen Koripalloliitto, Suomen Palloliitto ja Suomen Jääkiekkoliitto

3 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat 2 SISÄLTÖ SISÄLTÖ... 2 TIIVISTELMÄ JOHDANTO MENETELMÄT TAUSTATIEDOT Syntymäkuukausi Pituus ja paino Asuinpaikka ja harjoituksiin kulkeminen URHEILUN HARRASTAMINEN Urheiluharrastamisen polut DMSP-malli ja tutkimuksen teoreettiset urheilupolut Joukkueurheilijat urheilupoluilla Oman lajin harrastaminen ja harjoittelu Urheiluseurassa aloittaminen Harjoittelu Pelipaikka ja -sarja Muut lajit ja harrastamisen esteet SOSIAALINEN JA FYYSINEN YMPÄRISTÖ Vanhemmat ja perhe Vanhempien koulutustaso ja urheilun harrastaminen Vanhempien osallistuminen ja vaikutus nuorten urheiluharrastukseen Kaverit ja liikuntapaikat Urheiluharrastukseen vaikuttajat Urheiluharrastuksen merkitykset YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET... 39

4 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat 3 TIIVISTELMÄ Nuoriin urheilijoihin kohdistunut monitieteinen tutkimushanke käynnistyi Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa vuonna Tutkimushanke tarkastelee retrospektiivisesti nuorten urheilijoiden kehityspolkuja motivaation ja urheiluun sosiaalistumisen näkökulmista. Myös nuorten harjoittelua selvitetään. Tutkimushanketta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Tutkimushankkeen ensimmäisessä vaiheessa lähetettiin postikysely nuorille urheilijoille. Kyselyyn vastasivat vuonna 1995 syntyneet lisenssiurheilijat jalkapallosta, jääkiekosta, koripallosta, yleisurheilusta, maastohiihdosta, taitoluistelusta ja telinevoimistelusta. Vastaajia oli yhteensä 2522 ja vastausprosentti oli 21. Kysely koostui seuraavista aihekokonaisuuksista: taustatiedot, urheiluharrastaminen, sosiaalinen ja fyysinen ympäristö sekä psykologiset itsearvioinnit. Raportissa käsitellään kyselyn tuloksia, pois lukien viimeinen aihekokonaisuus. Tämä raportti keskittyy pääasiassa joukkuelajien tuloksiin, yksilölajeista on oma vastaava julkaisunsa. Nuorten urheiluharrastamisen polkuja tutkittiin Côtén DMSP-mallin (Developmental Model of Sport Participation) avulla (ks.côté, Baker & Abernethy 2007). Tarkoituksena on jäsentää nuorten urheilijoiden erilaisia harrastuspolkuja erityisesti lajivalinnan sekä kilpailemisen ja omatoimisen harjoittelun suhteen. Tarkasteltavia vaiheita oli kolme: varhaislapsuus, alakouluikä ja yläkouluikä. Tutkimuksen joukkuelajien urheilijoista 95 % oli yläkouluiässä valinnut päälajinsa. Yksilölajien urheilijoista 81,5 % oli yläkouluiässä valinnut päälajinsa. Yksilölajeissa lisenssiurheilijat eroavat kuitenkin selvästi toisistaan eri lajeissa: vuotiaista taitoluistelijoista vain 11 % ja telinevoimistelijoista 17 % kilpaili päälajinsa lisäksi jossain muussa lajissa, tai oli vasta valinnut/valitsemassa päälajiaan. Hiihtäjistä samassa tilanteessa oli 65 % ja yleisurheilijoista 70 %. Kaikkiaan aineistossa muodostui lukuisia erilaisia polkuja, mikä on tärkeä huomio lasten ja nuorten liikuntaharrastusta koskevien toimenpiteiden kannalta. Joukkuelajien urheilijat harjoittelivat kokonaisuudessaan (omaa lajiaan ohjatusti tai omatoimisesti sekä muita lajeja) keskimäärin 9 10 tuntia viikossa ja 6 9 kertaa viikossa. Yksilölajeissa yleisurheilijat ja hiihtäjät harjoittelivat keskimäärin 8 9,5 tuntia ja 6 7 kertaa viikossa, taitoluistelijat ja telinevoimistelijat 12,5 16 tuntia ja 8,5 11 kertaa viikossa. Tutkimukseen osallistuneet urheilijat eivät kokeneet suuria esteitä harrastamisessaan. Joka kymmenes uskoi lopettavansa harrastuksen ennen täysi-ikäiseksi tuloa. Urheiluharrastukseen liittyvistä tuloksista ilmenee, että joukkuelajien tulokset ovat pitkälti samansuuntaisia, mutta yksilölajeissa erottuvat nk. varhaisen erikoistumisen lajit ja myöhäisen erikoistumisen lajit toisistaan. Nuorten sosiaalisessa ympäristössä vanhemmat ovat odotetusti merkittävä tekijä urheiluharrastuksen kannalta. Vanhemmat osallistuvat pääasiassa harjoituksiin ja kisoihin tai peleihin kuljettamiseen sekä kotikisojen ja pelien seuraamiseen. Nuoret myös itse listaavat vanhemmat tärkeäksi vaikuttajaksi, vaikka nuoruusiässä kaverit koetaankin hieman tärkeämmäksi. Lisäksi monen urheilijan vanhemmalla on kilpaurheilutausta, isillä useammin kuin äideillä, ja lähes puolet vastaajista ilmoitti sisaruksen harrastavan samaa lajia kuin he itse. Fyysisen ympäristön tarkastelussa ilmeni, että liikuntapaikoista eniten käytettiin kouluiässä ulkoliikuntapaikkoja ja lähiliikuntapaikat ovat tärkeitä. Harjoituksiin kulkemisessa autokyyti oli kaikkein yleisin yksittäinen kulkutapa. Avainsanat: nuoret, joukkueurheilu, kilpaurheilu, sosiaalistuminen, harjoittelu

5 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat 4 1 JOHDANTO Kun keskustellaan nuorten urheilusta, voi aihetta lähestyä monesta eri näkökulmasta. Pohditaan sitä, mikä olisi paras mahdollinen tapa tukea lahjakkaita nuoria ja saavuttaa tietyn lajin huippu. Samalla kilpailullisuuden lisääntyminen ja drop out nostattavat tunteita. Koko suomalaisessa urheiluelämässä ja nuorten omissa elämänkuluissa esiintyykin monia erilaisia tavoitteita, joita nuorisourheilulle halutaan asettaa. Lähtökohtaisesti on tärkeää tunnustaa ja tunnistaa, ettei nuorista puhuttaessa ole kyse yhdestä homogeenisestä joukosta. Eri lajeilla on erilaiset toimintaympäristöt ja lajikulttuurit, ja harrastamisen tapa vaihtelee. Yhden lajinkin sisään mahtuu monenlaisia harrastuspolkuja ja orientoitumisia, kuten tämän tutkimuksen tuloksista käy ilmi. Keskusteluissa tulee myös muistaa, että nuorten fyysiset ja kulttuuriset olosuhteet muuttuvat jatkuvasti: Urheiluseurassa harrastaminen on lisääntynyt, mutta toisaalta muu fyysinen aktiivisuus on vähentynyt. Perinteiset ydinperheet vähenevät ja sosiaaliset suhteet muuttuvat. Urheiluharrastus kilpailee nuorten vapaa-ajasta aivan toisenlaisessa tilanteessa kuin muutama vuosikymmen sitten. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU käynnisti nuoriin urheilijoihin kohdistuneen tutkimushankkeen vuonna Tutkimushanke on laaja, monitieteinen kokonaisuus, jossa nuoria urheilijoita tarkastellaan monen eri tutkimusalan ja tutkimusaineiston valossa. Tarkoituksena on tutkia nuorten urheilijoiden kehityspolkuja motivaation ja urheiluun sosiaalistumisen näkökulmista. Tavoitteena on entistä paremmin selventää niitä tekijöitä, jotka liittyvät nimenomaan nuorten urheiluun, ja tuloksia voidaan hyödyntää laaja-alaisesti urheiluseuratyössä ja nuorten valmennuksessa. Keskiössä on nuorten kilpaurheilu ja kohdejoukkona ovat järjestetyn urheilutoiminnan piirissä olevat nuoret (lisenssiurheilijat). Tutkimushanketta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Tämä raportti on osajulkaisu, jossa käsitellään tutkimushankkeen ensimmäisen kyselyn tuloksia. Kyselyyn ovat vastanneet vuonna 1995 syntyneet eri lajien lisenssiurheilijat. Kyselyssä selvitettiin nuorten taustatietoja, urheiluharrastusta sekä sosiaalista ja fyysistä ympäristöä. Lisäksi käytettiin psykolgisia itsearviointilomakkeita, joiden tuloksista raportoidaan muissa julkaisuissa. Suomalainen urheiluelämä on 2010-luvun alussa muutosten edessä. Käynnissä on ollut ainakin kaksi suomalaisen urheiluelämän prosessia, jotka tarttuvat nuorten kilpaurheilun kysymyksiin: Nuoren Suomen käynnistämä Lasten ja nuorten liikkumisen ja urheilun kulttuuri visioprosessi (kevät 2011) sekä Huippu-urheilun toimintatavan muutostyö ( ). Raportti tarjoaa ajantasaista tietoa nuorten urheilusta sekä näiden prosessien tueksi ja jatkeeksi, että lajiliittojen omaan kehitystyöhön. Luonnollisesti kaikki nuorten urheilusta kiinnostuneet voivat löytää raportista jonkin itseään kiinnostavan aihekokonaisuuden ja käyttää tutkimuksen tuloksia työssään.

6 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat 5 2 MENETELMÄT Tutkimushankkeen ensimmäinen aineisto muodostui nuorille urheilijoille suunnatusta kyselystä. Kyselyyn sisältyi neljä aihekokonaisuutta: 1. Taustatiedot. Tässä osiossa selvitettiin vastaajien syntymäaika, pituus ja paino, asuinpaikka ja perhesuhteet Urheiluharrastus. Tämä osio keskittyy itse harrastamiseen sen historiaan ja nykytilanteeseen. Harrastushistoriaa selvitetään erilaisten urheilupolkujen ja seurassa harrastamisen kautta. Nykytilanteesta tarkastellaan harjoittelua, kilpailemista, muita urheiluharrastuksia sekä urheiluvammoja. Urheiluvammoihin liittyviä tuloksia ei käsitellä tässä raportissa. Sosiaalinen ja fyysinen ympäristö. Tämä osio tarkastelee niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat nuoren urheiluharrastukseen joko suoraan tai välillisesti. Sosiaaliseen ympäristöön kuuluvat erityisesti vanhemmat ja muu perhe, sekä myös kaverit. Fyysisestä ympäristöstä kiinnostuksen kohteena on erityisesti liikuntapaikkojen läheisyys ja niiden käyttö. Psykologiset itsearvioinnit. Psykologissa itsearvioinneissa kohteena ovat olleet nuoren urheilijan motivaatio, koettu pätevyys sekä psykologiset taidot. Psykologisen osion tuloksia ei käsitellä tässä raportissa, vaan niistä raportoidaan erikseen. Postikysely lähetettiin kaikille 1995 syntyneille jalkapallon, jääkiekon, koripallon, taitoluistelun, telinevoimistelun, maastohiihdon ja yleisurheilun lisenssiurheilijoille. Kyselyt lähetettiin kevätkesällä 2010, joten vastaajat olivat vastaamishetkellä vuotiaita. Postituslistat saatiin lajiliitoista. Lisenssitiedot ja kyselyvastaukset tulivat vain tämän tutkimuksen käyttöön, ja niitä käsitellään luottamuksellisesti vain tutkimustarkoitukseen. Tulosten käsittelyssä ei yksittäinen vastaaja ole tunnistettavissa. Kyselyn vastausprosentti vaihteli lajeittain. Eri lajien vastanneiden määrä ja vastusprosentti sukupuolen mukaan on esitetty taulukossa 1. Jalkapalloilijoista ja yleisurheilijoista vastasi vain noin joka kuudes, kun taas maastohiihtäjistä lähes puolet ja taitoluistelijoista yli puolet. Kaikkiaan vastausprosentti vuoden 2010 kyselyssä jäi 21 prosenttiin (2522 vastannutta lisenssiurheilijasta), minkä vuoksi tuloksia ei voi suoraan soveltaa koskemaan koko ikäluokan nuoria urheilijoita kyseisissä lajeissa. Todennäköistä on, että erityisesti vähemmän seuratoimintaan osallistuvat ovat vastanneet harvemmin kuin innokkaasti ja paljon urheilevat. Tytöistä vastasi 22,9 % ja pojista 20,0 %. Tytöt ovat siten aineistossa yliedustettuina, mutta eivät kovin voimallisesti.

7 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat 6 Taulukko 1. Kyselyyn vastanneet nuoret lisenssiurheilijat lajin ja sukupuolen mukaan (%). Laji Lisenssiurheilijoita Vastanneita Vastausprosentti (%) Jalkapallo T:2170 P: 4084 Jääkiekko T:167 P: 2614 Koripallo 935 T:437 P:498 Yleisurheilu 1492 T:812 P:680 Maastohiihto 369 T:175 P:194 Taitoluistelu 142 T: 139 P: 3 Telinevoimistelu 51 T:42 P:9 985 T: 366 P: T:68 P: T:132 P: T: 166 P: T: 81 P: T: 72 P: 2 18 T: 17 P:1 15,7 T: 16,9 P: 15,2 26,2 T: 40,7 P: 25,3 32,0 T: 30,2 P: 33,5 17,8 T: 20,4 P: 14,6 41,2 T: 46,3 P: 36,6 52,1 T: 51,8 P: 66,7 35,3 T: 40,5 P: 11,1

8 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat 7 3 TAUSTATIEDOT 3.1 Syntymäkuukausi Lajiliitoilta saatujen tietojen perusteella oli tiedossa kaikkien 1995 syntyneiden tutkimukseen osallistuneiden lajien lisenssiurheilijoiden syntymäkuukaudet. Kuvioissa 1 12 on esitetty syntymäaika neljännesvuosittain eri lajeissa ja sukupuolen mukaan. Vertailutieto koko ikäluokasta on Tilastokeskuksen väestötilastosta 2010, kaikista Suomessa asuneista vuonna 1995 syntyneistä. Koko ikäluokassa on tyttöjä ja poikia Joukkuelajeissa syntymäaikojen vaihtelu noudattaa pitkälti koko ikäluokan vaihtelua: kolmella ensimmäisellä neljänneksellä on vain vähän eroja, mutta viimeisellä neljänneksellä syntyneitä on vähemmän kuin muina aikoina syntyneitä. Loka-joulukuussa syntyneiden osuus alittaa kaikissa joukkuelajeissa ja sekä tytöillä että pojilla vertailuosuuden koko ikäluokasta. Yksilölajeista yleisurheilussa ja maastohiihdossa ero koko ikäluokkaan on joukkuelajeja merkittävämpi, koska urheilijoiden syntymäajat painottuvat voimakkaasti nimenomaan tammi-maaliskuuhun ja loppuvuonna syntyneitä on vähimmillään vain kolmasosa alkuvuonna syntyneistä. Taitolajeissa on enemmän hajontaa syntymäajoissa, mutta toisaalta erityisesti telinevoimistelussa otoksen pieni koko mahdollistaa suuremman sattumanvaraisuuden. Taitolajeissa on tarkasteltu vain tyttöjä poikien vähäisen lukumäärän vuoksi. Kun tarkastellaan vielä yleiskuvaa kaikkien lajien osalta (taulukko 2), on selvää, että urheilijoiden syntymäajat painottuvat koko ikäluokkaa enemmän alkuvuoteen. Poikkeuksen tekee ainoastaan pieni telinevoimistelijoiden joukko. Ikäluokkaurheilussa helpommin menestyvät ne, jotka ovat pidemmälle kehittyneitä, eli alkuvuonna syntyneet. Näin loppuvuonna syntyneiden on vaikeampi nousta esiin oman ikäluokkansa urheilijoista, ja siten saada motivaation kannalta tärkeitä onnistumisen kokemuksia. Syntymäkuukauden yhteys harrastuksesta pois jättäytymiseen ei kuitenkaan tämän aineiston valossa ole selvä, vaan sen tarkastelemiseksi tarvittaisiin ikäluokkatietoja myös varhaisemmalta ajalta.

9 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat Kuvio 1. Jalkapalloilijapoikien (n=4084) syntymäaika, vertailuna koko ikäluokan syntymäaika (%) tammi-maalis huhti-kesä heinä-syys loka-joulu jalkapallo, pojat koko ikäluokka, pojat 30.0 Kuvio 2. Jalkapalloilijatyttöjen (n=2170) syntymäaika, vertailuna koko ikäluokan syntymäaika (%) tammi-maalis huhti-kesä heinä-syys loka-joulu jalkapallo, tytöt koko ikäluokka, tytöt 30.0 Kuvio 3. Jääkiekkoilijapoikien (n=2614) syntymäaika, vertailuna koko ikäluokan syntymäaika (%) tammi-maalis huhti-kesä heinä-syys loka-joulu jääkiekko, pojat koko ikäluokka, pojat

10 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat Kuvio 4. Jääkiekkoilijatyttöjen (n=167) syntymäaika, vertailuna koko ikäluokan syntymäaika (%) tammi-maalis huhti-kesä heinä-syys loka-joulu jääkiekko, tytöt koko ikäluokka, tytöt 30.0 Kuvio 5. Koripalloilijapoikien (n=498) syntymäaika, vertailuna koko ikäluokan syntymäaika (%) tammi-maalis huhti-kesä heinä-syys loka-joulu koripallo, pojat koko ikäluokka, pojat 30.0 Kuvio 6. Koripalloilijatyttöjen (n=437) syntymäaika, vertailuna koko ikäluokan syntymäaika (%) tammi-maalis huhti-kesä heinä-syys loka-joulu koripallo, tytöt koko ikäluokka, tytöt

11 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat Kuvio 7. Yleisurheilijapoikien (n=680) syntymäaika, vertailuna koko ikäluokan syntymäaika (%) tammi-maalis huhti-kesä heinä-syys loka-joulu yleisurheilu, pojat koko ikäluokka, pojat 40.0 Kuvio 8. Yleisurheilijatyttöjen (n=812) syntymäaika, vertailuna koko ikäluokan syntymäaika (%) tammi-maalis huhti-kesä heinä-syys loka-joulu yleisurheilu, tytöt koko ikäluokka, tytöt Kuvio 9. Maastohiihtäjäpoikien (n=193) syntymäaika, vertailuna koko ikäluokan syntymäaika (%) tammi-maalis huhti-kesä heinä-syys loka-joulu maastohiihto, pojat koko ikäluokka, pojat

12 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat Kuvio 10. Maastohiihtäjätyttöjen (n=175) syntymäaika, vertailuna koko ikäluokan syntymäaika (%) tammi-maalis huhti-kesä heinä-syys loka-joulu maastohiihto, tytöt koko ikäluokka, tytöt 40.0 Kuvio 11. Taitoluistelijatyttöjen (n=139) syntymäaika, vertailuna koko ikäluokan syntymäaika (%) tammi-maalis huhti-kesä heinä-syys loka-joulu taitoluistelu, tytöt koko ikäluokka, tytöt 40.0 Kuvio 12. Telinevoimistelijatyttöjen (n=42) syntymäaika, vertailuna koko ikäluokan syntymäaika (%) tammi-maalis huhti-kesä heinä-syys loka-joulu telinevoimistelu, tytöt koko ikäluokka, tytöt

13 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat 12 Taulukko 2. Alku- ja loppuvuonna syntyneiden osuus lisenssiurheilijoista (%). Kuukausi Jalka- Jää- Kori- Yleis- Maasto- Taito- Teline- Kaikki Koko pallo kiekko pallo urheilu hiihto luistelu lajit voimistelu ikäluokka tammikesäkuu heinäjoulukuu 54,2 56,6 55,2 58,4 61,4 54,2 39,2 55,6 51,9 45,8 43,4 44,8 41,6 38,6 45,8 60,8 44,4 48,1 3.2 Pituus ja paino Taulukossa 3 on esitetty eri lajien tyttöjen ja poikien pituus ja paino. Sekä tytöillä että pojilla pisimmät harrastajat löytyvät koripallosta ja yleisurheilusta. Koripalloilijat ovat myös painavimpia, mutta yleisurheilijoita enemmän painoa on jääkiekkoilijoilla. Maastohiihtäjät ovat pojista selvästi kevytrakenteisimpia ja tytöissäkin maastohiihtäjät ovat lähellä taitolajeja. Maastohiihdossa on myös pienin keskihajonta, eli harrastajat ovat kooltaan lähempänä toisiaan kuin muissa lajeissa. Esimerkiksi verrattuna maastohiihtoon jääkiekossa tyttöjen painon keskihajonta on 1,8-kertainen. Tytöillä keskiarvopituus vaihtelee eri lajeissa 11 cm ja keskiarvopaino 8,9 kiloa. Pojissa vaihtelua on keskiarvopituudessa 5 cm ja keskiarvopainossa 5,7 kiloa. Poikien osalta vaihtelua vähentää taitolajien (taitoluistelu ja telinevoimistelu) puuttuminen vertailusta. Yleisurheilussa hajontaa taas lisää se, että lajin sisällä on niin monentyyppisiä erilaisia lajeja. Kaikkiaan urheilulajien harrastajilla on selvää kokoeroa. Tällöin voidaan päätellä, että ainakin pituus ohjaa lajivalintaa. Paino sen sijaan kehittynee myös harrastamisen seurauksena tiettyyn suuntaan, eikä syyseuraus-suhde lajivalinnan kanssa ole selvä.

14 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat 13 Taulukko 3. Pituus ja paino lajeittain ja sukupuolen mukaan, keskiarvo ja keskihajonta. Laji Tytöt Pojat Pituus (m) Paino (kg) Pituus (m) Paino (kg) Jalkapallo ka. 1,66 56,2 1,72 60,3 tytöt n= , pojat n= s.d. 0,07 7,9 0,08 9,5 Jääkiekko ka. 1,64 58,6 1,73 63,9 tytöt n=68, pojat n= s.d. 0,07 9,4 0,08 9,9 Koripallo ka. 1,70 59,0 1,79 65,6 tytöt n= , pojat n= s.d. 0,07 8,6 0,08 9,5 Yleisurheilu ka. 1,67 55,0 1,76 63,3 tytöt n= , pojat n=97 98 s.d. 0,07 8,5 0,07 9,7 Maastohiihto ka. 1,64 53,4 1,74 59,9 tytöt n=81, pojat n=71 s.d. 0,06 5,3 0,07 8,4 Taitoluistelu ka. 1,64 53,3 tytöt n=71 s.d. 0,07 7,1 Telinevoimistelu ka. 1,59 50,1 tytöt n=17 s.d. 0,05 6,0 Yhteensä ka. 1,66 56,0 1,73 62,5 s.d. 0,07 8,2 0,08 9,8 3.3 Asuinpaikka ja harjoituksiin kulkeminen Urheilijoiden asuinpaikka vaikuttaa harrastamisen mahdollisuuksiin. Aikaisemmissa, huippuurheilijoiden taustoja selvittävissä tutkimuksissa on selvinnyt, että urbaani suurkaupunki kaikkine mahdollisuuksineen ei ole aina paras urheilijaksi kehittymisen alusta. Kaupungeissa urheilumahdollisuuksien diversiteetti on suuri, mutta toisaalta mahdollisuudet spontaaniin liikkumiseen vaikeutuvat ja kulkeminen urheilupaikoille saattaa olla vaivalloista. Suurimmissa kaupungeissa myös muu vapaa-ajan tarjonta kilpailee urheilun kanssa nuorten ajasta. Maaseutumaisissa kasvuympäristöissä tai pienissä kaupungeissa urheiluharrastus ei ole yhtä strukturoitua kuin kaupungeissa ja harrastus on helpompi sovittaa nuoren oman kiinnostuksen mukaiseksi. Tutkijat ovat myös pohtineet, että pienpaikkakunnilla myös kanssaharrastajien tason vaihtelu saattaa edesauttaa taitojen monipuolista kehittymistä. Lisäksi pienpaikkakunnilla kilpailijoita on vähemmän, mikä edesauttaa onnistumisen elämysten muotoutumista ja sitä kautta motivoitumista harjoitteluun ja urheilu-uran jatkamiseen. (Carlson 1988; Côté, Macdonald, Baker & Abernethy 2006; Côté, Baker & Abernethy 2007; Curtis & Birch 1987, Kyttä 2002) Asuinpaikan kokoon liittyvien kansainvälisten tutkimusten tuloksia ei kuitenkaan suoraan voida soveltaa

15 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat 14 suomalaiseen urheiluun, koska väestön ja kaupunkien koot ovat aivan eri mittaluokassa. Tulokset herättävät kuitenkin ajatuksia urheilijaksi kehittymiseen vaikuttavista tekijöistä. Puolet tämän tutkimuksen kyselyyn vastanneista nuorista lisenssiurheilijoista asui vähintään asukkaan kaupungissa (taulukko 4). Urbaaneimpina lajeina näyttäytyvät taitoluistelu ja telinevoimistelu, joiden vastaajista yli 60 % asui vähintään asukkaan kaupungissa. Joukkuelajeista eniten suurissa kaupungeissa asui koripalloilijoita. Maaseudulla asui suhteellisesti eniten hiihtäjiä ja yleisurheilijoita. Taulukko 4. Asuinpaikka lajin mukaan (%). Asuinpaikka Pääkaupunkiseutu, Turku, Tampere, Oulu, Lahti tai Jyväskylä asukkaan kaupunki Alle asukkaan kaupunki tai asutuskeskus maaseudulla Jalkapallo Jääkiekko Koripallo Yleisurheilu Maastohiihto Taitoluistelu Telinevoimistelu Kaikki lajit 38,3 31,8 47,5 22,4 11,2 62,1 61,1 35,1 32,7 29,3 36,8 30,3 28,3 23,0 22,2 31,4 22,3 29,9 15,1 34,1 39,5 12,2 11,2 25,5 Muualla maaseudulla 6,7 8,9 0,7 13,3 21,1 2,7 5,6 8,1 Pienet paikkakunnat eivät näytä olevan este harrastamiselle, koska esimerkiksi jääkiekkoilijoistakin yli kolmannes asui pienessä kaupungissa tai maaseudulla. Toisaalta on otettava huomioon, että suurten kaupunkien ympärillä on paljon kehyskuntia, jotka vetävät puoleensa lapsiperheitä. Esimerkiksi yli asukkaan kaupungissa asuvien jääkiekkoilijoiden harjoitusmatka on keskimäärin 15 minuuttia, kun se alle asukkaan kaupungissa tai maaseudun asutuskeskuksessa asuvalla on 20 minuuttia. Pienessä kaupungissa matka on pidempi, joten osin kuljetaan varmasti oman keskuksen sijaan isompiin kaupunkeihin harjoittelemaan. Pienillä paikoilla asuvat kulkevat useammin vain auton kyydissä harjoituksiin (66 % vastaajista) kuin suurissa kaupungeissa asuvat (59 % vastaajista). Myös jalkapalloilijoilla autolla kulkeminen on yleisempää pienillä paikkakunnilla (37 %) kuin suurissa kaupungeissa (29 %). Jääkiekkoilijoista vain pieni osa kulki harjoituksiin jalan tai polkupyörällä, mikä johtuu varmasti myös varusteiden kuljettamiseen liittyvistä ongelmista. Jalkapalloilijoista kulki harjoitusmatkat jalan tai polkupyörällä suurissa kaupungeissa 22 % vastaajista ja pienillä paikkakunnilla 30 % vastaajista. Suurissa kaupungeissa käytetään useammin julkisia liikennevälineitä.

16 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat 15 Yleisurheilussa harjoitusmatka pienillä paikkakunnilla oli keskimäärin 18 minuuttia ja 36 % vastaajista kulki sen jalan tai polkupyörällä, autolla 27 % vastaajista. Suurissa kaupungeissa yleisurheilijoiden harjoitusmatka oli keskimäärin 23 minuuttia ja vain joka kymmenes kulki sen jalan tai polkupyörällä, autolla 51 % vastaajista. Autolla kulkemisen suhteen tilanne on siis päinvastainen (autolla kulkeminen on yleisempää isoilla kuin pienillä paikkakunnilla), jos verrataan joukkulajeista jalkapalloa ja jääkiekkoa yleisurheiluun. Selvästi on niin, että harjoitusmahdollisuudet vaihtelevat eri lajeissa erikokoisilla paikkakunnilla. Paikkakunnan omat harjoittelumahdollisuudet eivät välttämättä ole este harrastukselle, mutta harjoittelumahdollisuuksien läheisyys vaikuttaa merkittävästi harjoituksiin kulkemiseen ja siten myös nuoren urheilijan kokonaisliikunnan määrään.

17 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat 16 4 URHEILUN HARRASTAMINEN Tässä luvussa käsitellään nuorten urheiluharrastusta monesta näkökulmasta. Ensin tarkastellaan urheiluharrastamisen erilaisia polkuja. Tämän jälkeen keskitytään nuoren päälajin harrastamiseen ja harjoitteluun. Laajasta tutkimusmateriaalista on esitetty lähinnä vain päätulokset ja suorat jakaumat. 4.1 Urheiluharrastamisen polut DMSP-malli ja tutkimuksen teoreettiset urheilupolut Urheilun harrastamista selvitettiin kyselyssä eri harrastuspolkujen avulla. Tutkimuksessa on sovellettu Côtén ym. DMSP-mallia (=Developmental Model of Sport Participation) (ks. Côte ym. 2007), eli nk. urheiluharrastamisen kehitysmallia. Malli on tutkimusteoreettinen jäsennys erilaisista yksilön urheiluharrastuspoluista. Côtén urheiluharrastuksen kehitysmalli pohjautuu nuorten menestyvien urheilijoiden tutkimukseen. Côté löysi urheilijoiden polulta erilaisia vaiheita sen suhteen, millaista harjoittelu oli ollut ja missä vaiheessa tutkittavat ryhtyivät keskittymään päälajiinsa. Ensimmäisessä vaiheessa nuoret huiput, iältään 18 vuotta, olivat harrastaneet erilaisia lajeja ja urheiluharrastus oli ollut suurimmaksi osaksi leikinomaista (deliberate play), jossa pääpaino oli hauskanpidolla. Tätä vaihetta Côté kutsui kokeiluvuosiksi (sampling years), ja ne ajoittuvat tavallisesti ikävuosiin Tämän jälkeen alkoi erikoistuminen (specializing years), jossa lajikirjo väheni ja harrastaminen muuttui entistä enemmän tavoitteelliseksi, kehittymiseen tähtääväksi harjoitteluksi (deliberate practice). Erikoistumisen vuodet ajoittuvat ikävuosiin Tämän jälkeen huippu-urheilun mahdollistavalla polulla alkavat panostamisen vuodet (investment years), jolloin harrastaminen painottuu vahvasti tavoitteelliseen harjoitteluun. (Côté 1999) Sittemmin Côté kumppaneineen on eri tutkimuksissa kehittänyt mallia ja siinä on hahmotettu kolme erilaista polkua, joista kaksi voi johtaa huippu-urheiluun. Toinen näistä kuvaa edellä mainittua polkua (Côtén tutkimustulos 1999), jossa ensin kokeillaan eri lajeja, sitten erikoistutaan, panostetaan ja lopulta myöhemmin tullaan huippu-urheilijaksi. Toisella polulla tie huippuurheilijaksi kulkee aikaisen erikoistumisen kautta. Kolmas polku on se, jossa liikunnasta tulee elämäntapa ja mukava harrastus, mutta ei tavoitteellista urheilua. Urheilijaksi kehittymisen kannalta on mallin pohjalta tehdyissä tutkimuksissa usein päädytty suosittamaan polkua, joka sisältää lapsuusvuosina paljon eri lajien harrastamista. Tutkimukset on tehty lähinnä psyykkisten tekijöiden ja vaikutusten näkökulmasta, varhain erikoistuneiden urheilijoiden on esimerkiksi havaittu useammin uupuvan urheilu-urallaan. (ks. esim. Côté, Baker & Abernethy 2007; Fraser- Thomas, Côté & Deakin 2008; Strachan, Côté & Deakin 2009)

18 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat 17 Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kilpaurheiluun erikoistumisen erilaisia polkuja erityisesti lajivalinnan ja ohjatun/omatoimisen harjoittelun suhteen. Tarkastelussa päätepisteenä on kohdejoukon mukaisesti yläkouluikä erilaisine urheiluorientoitumisineen. Mallia on sovellettu siten, että lähtökohdaksi on otettu tietty ikäkausi (varhaislapsuus, alakouluikä ja yläkouluikä), jonka kohdalla on selvitetty erilaisia tapoja harrastaa. Yläkouluiässä on kuusi erilaista tapaa harrastaa kilpaurheilua. Alakouluiässä erilaisia tapoja on viisi ja varhaislapsuuteen niitä on tutkimuksessa hahmoteltu neljä. Tutkimuksessa muodostettiin neljä erilaista teoreettista polkua (ks. kuvio 13): a) Aikaisin erikoistuneet (vain päälajin harrastamista), b) Päälajin valinneet (päälaji valittu, mutta myös muiden lajien harrastamista, c) Usean lajin harrastajat ja d) Myöhään aloittaneet (urheiluharrastus aloitettu yläkouluiässä). Tässä tutkimuksissa on siten muovattu Côtén ym. (2007) mallia seikkaperäisemmäksi malliksi erilaisten polkujen jäsentämiseksi. Periaatteessa kaikki mallin kilpaurheilun polut voivat tulevaisuudessa johtaa huippu-urheilu-uraan, vaikka se myöhään kilpaurheilun aloittaneille (sininen polku) onkin epätodennäköinen. On myös mahdollista siirtyä polulta toiselle, eli yhdellä värillä kuvattu polku ei ole suoraviivainen tie ja ainoa mahdollinen polku. Kuvio 13. Kilpaurheiluun erikoistumisen polut, mukailtu Côtén ym. (2007) DMSP-mallin pohjalta.

19 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat 18 Tutkimustuloksia tarkasteltaessa mallin pohjalta on otettava huomioon, että kyseessä on todella tutkimusteoreettinen malli. Mallin pohjalta vastaajat ovat valinneet itseään parhaiten kuvaavan vaihtoehdon. Todellisuudessa jokaisella on juuri omanlaisensa harrastuspolku, joka sopii enemmän tai vähemmän tämän tutkimuksen viitekehykseen Joukkueurheilijat urheilupoluilla Kun tarkastellaan joukkuelajien vastaajien ikävuosia (kuvio 14), niin jokaisessa joukkuelajissa suurin osa vastaajista harrasti kilpailumielessä vain omaa päälajiaan. Käytännössä päälaji tarkoittaa juuri sitä lajia, jonka puitteissa vastaaja on saanut kyselyn. Muita lajeja nämä vastaajat harrastavat vain satunnaisesti tai koulussa. Omaa päälajiaan he harjoittelevat omatoimisesti (kuviossa 13 lila laatikko, vaihtoehto 1). Viidenneksellä joukkuelajien vastaajista oli yksi päälaji, mutta he kilpailivat myös yhdessä tai useassa sivulajissa (vaihtoehto 2). Niin ikään vajaa viides harrasti päälajinsa ohessa omatoimisesti muita lajeja (vaihtoehto 3). Vastaajista 6 % harjoitteli vain päälajiaan ohjatusti, ei siis omatoimista harjoittelua tai muiden lajien aktiivista harrastamista (vaihtoehto 4). Noin 5 % oli harrastanut kilpailumielessä eri urheilulajeja ja päälajin valinta oli vielä kesken tai se oli päätetty vasta aivan viime aikoina (punainen laatikko, vaihtoehto 5). Alle prosentti vastaajista kaikissa lajeissa oli aloittanut kilpaurheiluharrastuksen vasta viime aikoina (vaihtoehto 6). Tutkimuksen joukkuelajien lisenssiurheilijoista siis 95 % on yläkouluiässä valinnut päälajinsa ja 58 % harjoitteli vain päälajiaan.

20 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat Yksi päälaji, omatoimista päälajin harjoittelua Yksi päälaji, kilpailemista myös sivulajissa Yksi päälaji, muiden lajien omatoimista harrastamista Yksi päälaji, ei omatoimista harjoittelua Myöhemmin tehty lajivalinta Myöhemmin aloitettu kilpaurheiluharrastus Jalkapallo Jääkiekko Koripallo Kaikki Kuvio 14. Urheilun harrastaminen vuotiaana, joukkuelajit (%), n= Urheilupolkujen tarkastelu kertoo, että varhaisempina ikävuosina kaikkien joukkuelajien lisenssiurheilijat olivat liikkuneet aktiivisesti. Varhaislapsuusvaiheessa, 3 6-vuotiaina, suurin osa vastaajista (72 %) oli ollut mukana erilaisissa liikunnallisissa pihaleikeissä ja peleissä sekä osallistunut urheiluseurojen järjestämiin liikuntaharrastuksiin. Vastaajista 26 % oli osallistunut vain pihaleikkeihin. Seurassa liikkumiseen sosiaalistutaan siten hyvin varhaisessa vaiheessa. Oman lajin harrastaminen seurassa oli aloitettu joukkuelajeissa keskimäärin kuitenkin vasta alakouluiässä. Alakouluiässä, 7 12-vuotiaana suurin osa vastaajista sekä kaikissa joukkuelajeissa erikseen että yhdessä (39 %) harrasti jo yhtä päälajia, mutta harrasti myös omatoimisesti tai urheiluseurassa jotakin sivulajia (kuvio 13, alakouluiän vaihtoehto 2). Ainoastaan yhtä päälajia harrasti 28 % vastaajista (vaihtoehto 1). Vastaajista 30,2 % harrasti useita lajeja tasapuolisesti, eikä ollut vielä valinnut päälajiaan (vaihtoehto 3). Pieni osa vastaajista (3%) harrasti urheilua seuratoiminnan ulkopuolella tai ei harrastanut urheilua lainkaan (vaihtoehdot 4 ja 5). Merkillepanta-

21 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat 20 vaa on, että 67 % vastaajista oli alakouluiässä valinnut päälajinsa. Toisaalta ikähaarukka on tässä vaiheessa melko suuri, eikä vastauksista päätellä, onko valinta tehty esimerkiksi 8- vai 12-vuotiaana. Vastausten perusteella on kuitenkin selvää, että valintavaihe näyttää ajoittuvan useimmiten jo alakouluikään. Eri ikävaiheiden vastauksista voidaan yhdistelemällä muodostaa vastaajille erilaisia urheilupolkuja. Joukkuelajien aineistossa näitä erilaisia polkuja muodostui 62 kappaletta. Joukkuelajeissa yleisimmäksi poluksi (16 % vastaajista) muodostuu sellainen, jossa varhaislapsuudessa pelataan pihapelejä ja harrastetaan urheiluseurassa, alakouluiässä kilpaillaan päälajissa mutta harrastetaan myös sivulajeja, ja lopulta yläkouluiässä panostetaan päälajiin sekä urheiluseuraharjoittelun että omatoimisen harjoittelun kautta, ja sivulajit jäävät pois (ks. kuvio 15). Kuviossa 13 tämä tarkoittaa polkua varhaislapsuudesta alkaen vaihtoehdoissa Toiseksi yleisimmässä vaihtoehdossa (12 %) sivulajit jäävät jo alakouluiässä pois ja keskitytään vain päälajiin (kuviossa 13 polku 1-1-1). Yleisiä ovat myös ne vaihtoehdot, joissa hyvin aktiivisen varhaislapsuuden jälkeen alakouluiässä harrastetaan vielä useita lajeja tasapuolisesti (25 %) ja sitten yläkouluiässä panostetaan vain päälajiin (8,8 %) tai kilpaillaan vielä sivulajissakin (8,1 %) (kuviossa 13 polut tai 1-3-2). Kuvio 15. Joukkueurheilijoiden yleisin urheilupolku (16 % vastaajista)

22 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat Oman lajin harrastaminen ja harjoittelu Urheiluseurassa aloittaminen Joukkuelajien vastaajat olivat aloittaneet oman lajinsa harrastamisen seurassa keskimäärin 7,6- vuotiaina ja yksilölajien harrastajat 7,7-vuotiaina (taulukko 5). Joukkuelajeissa alhaisin aloitusikä oli jääkiekossa ja korkein koripallossa. Myös keskihajonta oli pienin jääkiekossa, eli keskimääräisestä aloittamisiästä poikettiin vähiten. Joukkuelajien vastaajista 58 % kertoi, että kyseinen laji oli ensimmäinen urheiluseurassa aloitettu harrastus. Jalkapalloilijoilla muista lajeista eniten mainintoja ensimmäisenä lajina sai yleisurheilu (5,9 % vastaajista), jääkiekkoilijoista jalkapallo (33,3 % vastaajista) ja koripalloilijoista myös jalkapallo (24,4 % vastaajista). Tulosten mukaan siis hyvin usealla joukkuelajien harrastajalla ensimmäinen urheiluseurassa aloitettu laji on jalkapallo. Taulukko 5. Oman lajin aloittaminen urheiluseurassa. Jalkapallo Jääkiekko Koripallo Joukkuelajit Yleisurheilu Maastohiihto Taitoluistelu Telinevoimistelu Yksilölajit Kaikki lajit Lajin harrastaminen aloitettu seurassa (ikä) Laji ensimmäinen seurassa aloitettu urheiluharrastus (% vastaajista) 7,8 7,1 8,6 7,6 8,6 7,4 5,6 6,1 7,7 7,6 67,1 50,9 46,8 58,2 46,0 53,0 68,1 61,1 51,5 56, Harjoittelu Harjoituspäiväkirjan käyttö Joukkuelajien vastaajista 15,3 % käytti harjoituspäiväkirjaa harjoittelun seurannassa. Tulos oli samansuuntainen kaikissa joukkuelajeissa. Yksilölajeissa harjoituspäiväkirjan käyttö oli paljon yleisempää, 45,8 % vastaajista teki niin. Yleisintä harjoituspäiväkirjan käyttö oli yksilölajeista maastohiihdossa (69,7 %) ja yleisurheilussa (42,6 %), vähäisintä telinevoimistelussa (22,2, %) ja taitoluistelussa (13,5 %). Pelimäärä Joukkuelajeissa pelejä pelattiin sarjakaudella keskimäärin (kuvio 16). Keskihajonta sarjakauden pelimäärässä oli lajeittain 14 19, eli vaihtelu oli melko suurta. Keskihajontaa nosta-

23 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat 22 vat tosin muutamat todella suuret pelimäärät maksimissaan pelejä ilmoitettiin pelattavan 200, ja kaikissa joukkuelajeissa 98 vastaajaa (5,2 %) ilmoitti pelanneensa sarjakaudella 60 ottelua tai enemmän. Toisesta suunnasta tarkasteltuna ottelumäärä vaikuttaa todenmukaisemmalta: 75 % vastaajista oli pelannut maksimissaan 35 ottelua sarjakauden aikana Jalkapallo Pelejä sarjakaudella keskimäärin Jääkiekko Pelejä harjoituskaudella keskimäärin Koripallo Kuvio 16. Pelejä sarjakaudella ja harjoituskaudella keskimäärin (%). Harjoittelu sarja- ja harjoituskaudella Joukkuelajien urheilijoiden harjoittelua sarja- ja harjoituskaudella esitellään taulukossa 6. Taulukossa on kerrottu kustakin harjoitustyypistä sekä keskiarvo että mediaani (suuruusjärjestyksessä olevan aineiston keskimmäinen luku). Lukuja tulkitaan seuraavasti (esimerkki): Jääkiekkoilijat tekevät harjoituskaudella lajiharjoituksia keskimäärin 2,5 krt/vko. Kun mediaani on 3,0, tarkoittaa se sitä, että puolet kiekkoilijoista tekee kuitenkin kolme tai useamman lajiharjoitusta viikossa. Keskiarvo on pienempi sen vuoksi, että moni kiekkoilija harjoittelee vain vähän tai ei ollenkaan lajiharjoituksia harjoituskaudella. Vastaavasti koripalloilijat tekevät sarjakaudella omatoimisia harjoituksia keskimäärin 1,6 kertaa viikossa. Kun mediaani on kuitenkin 1,0, tekee puolet koripalloilijoista korkeintaan yhden omatoimisen harjoituksen viikossa. Toisessa puoliskossa onkin sitten useamman harjoituksen tekijöitä, koska keskiarvo on selvästi mediaania korkeampi. Jääkiekkoilijat harjoittelevat jalkapalloilijoita ja koripalloilijoita enemmän sekä kertamääräisesti että tuntimääräisesti. Ero syntyy lähinnä oheisharjoituksista, joita jääkiekkoilijat tekevät muita enemmän (mediaani 3 krt/vko, muilla 1 krt/vko). Kaikkiaan kiekkoilijat harjoittelevat sarjakaudella yhdeksän kertaa viikossa, jalkapalloilijat ja koripalloilijat seitsemän. Harjoituskaudella jääkiekkoilijat harjoittelevat kahdeksan kertaa viikossa, muut 6-7 kertaa viikossa. Joukkuelajien urheilijat tekevät eniten lajiharjoituksia, sitten oheisharjoituksia tai omatoimisia harjoituk-

24 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat 23 sia. Muita lajeja harrastetaan hyvin vähän. Eniten harjoitteleva neljännes (25 %) joukkuelajien urheilijoista harjoittelee vähintään 12,5 tuntia viikossa (sekä sarja- että harjoituskaudella), kun taas vähiten harjoitteleva neljännes (25 %) enintään 6-7 tuntia viikossa. Taulukko 6. Harjoittelu sarjakaudella ja harjoituskaudella, joukkuelajit. Sarjakausi Lajiharjoitukset (krt/vko) Oheisharjoitukset (krt/vko) Omatoimiset harjoitukset (krt/vko) Muiden lajien harjoitukset (krt/vko) Harjoitusmäärä yhteensä (krt/vko ja h) Jalkapallo Jääkiekko Koripallo ka. 3,2 3,8 3,8 Md. 3,0 4,0 4,0 ka. 1,0 3,0 1,4 Md. 1,0 3,0 1,0 ka. 1,8 2,0 1,6 Md. 2,0 2,0 1,0 ka. 0,7 0,6 0,5 Md. 0,0 0,0 0,0 ka. 6,7/ 9 h 54 min Md. 7,0/ 9h 9,33/ 11 h 10 min 9,0/ 10 h Harjoituskausi Lajiharjoitukset ka. 3,2 2,5 3,1 Md. 3,0 3,0 3,0 Oheisharjoitukset ka. 1,1 2,9 1,6 Md. 1,0 3,0 1,0 Omatoimiset harjoitukset ka. 1,7 2,1 1,8 Md. 1,0 2,0 2,0 Muiden lajien ka. 0,7 0,7 0,6 harjoitukset Md. 0,0 0,0 0,0 Harjoitusmäärä yhteensä (krt/vko ja h) ka. 6,6 / 9h 31 min Md. 6,0/ 9 h 8,1/ 10 h 24 min 8,0/ 9 h 30 min 7,3/ 10 h 17 min 7,0 9 h 30 min 7,0/ 10 h 14 min 7,0/ 9 h Pelipaikka ja -sarja Tässä osiossa kerrotaan kyselyyn vastanneiden sarjatasosta, pelipaikasta, osallistumisesta liiton toimintaan sekä tulevaisuuden pelitasosta vastaajien näkökulmasta. Koska sarjat ja liiton toiminta vaihtelevat liitoittain, esitellään tulokset lajeittain.

25 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat 24 Jalkapallo Jalkapalloilijoiden sarjatasot, pelipaikat ja osallistuminen liiton toimintaan on kuvattu taulukossa 7. Tulevaisuuden ajateltu pelitaso on kuvattu sanallisesti taulukon jälkeen. Taulukko 7. Jalkapalloilijoiden sarjataso, pelipaikka ja osallistuminen liiton toimintaan (%) Sarjataso alkavalla sarjakaudella Pelipaikka C-nuorten piirisarja 38,3 maalivahti 8,2 C-nuorten aluesarja 21,0 puolustaja 29,4 B-nuorten II-divisioona/piirisarja 15,7 keskikenttä 36,1 B-nuorten I-divisioona 9,2 hyökkääjä 19,9 B-nuorten SM-sarja 2,2 yhdistelmä 6,4 Joku muu sarja 13,6 Osallistuminen Suomen Palloliiton (SPL) järjestämään toimintaan En ole ollut 54,5 Olen osallistunut Piirijoukkue Cupiin 17,9 Olen osallistunut alueleirille/olen pelannut aluejoukkueessa 13,1 Olen osallistunut kykyleirille 11,2 Olen osallistunut maajoukkueleirille 3,3 Kun jalkapalloilijoilta kysyttiin, millä tasolla he uskoivat pelaavansa 18-vuotiaana, 39 % ei osannut sanoa ja 15 % ei uskonut jatkavansa harrastusta niin pitkään. Tulokset olivat hyvin samankaltaisia sekä tytöillä että pojilla. Tytöistä B-tyttöjen sarjaa tai ylimmillään naisten IIdivisioonaa uskoi pelaavansa 24 % vastaajista, naisten I-divisioonaa tai liigaa 14,6 % vastaajista ja ulkomailla 2,8 % tytöistä. Pojilla A-nuorten sarjoja uskoi pelaavansa 20,9 % vastaajista, miesten divisioonia 16 % vastaajista ja Veikkausliigaa 8 % vastaajista. Pojista 2,4 % uskoi pelaavansa ulkomailla. Sekä tytöissä että pojissa siis noin joka kymmenes uskoi pelaavansa kotimaan pääsarjassa tai ulkomailla 18-vuotiaana.

26 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat 25 Jääkiekko Jääkiekkoilijoiden sarjataso ja pelipaikka on kuvattu taulukossa 8. Osallistuminen liiton tapahtumiin ja tulevaisuuden ajateltu pelitaso on kuvattu sanallisesti taulukon jälkeen. Taulukko 8. Jääkiekkoilijoiden sarjataso ja pelipaikka (%) Sarjataso alkavalla sarjakaudella Tytöt Pojat Tyttöjen aluesarjat 69,7 C2 aluesarja 46,0 Naisten Suomi-sarja 16,7 C2 ylialuesarja 72,6 Naisten I-divisioona 3,0 C-nuorten III-divisioona 7,5 Naisten SM-sarja 3,0 C-nuorten II-divisioona 3,7 Muu 7,5 C-nuorten I-divisioona 2,0 Muu 9,1 Pelipaikka Maalivahti 13,0 Puolustaja 34,2 Hyökkääjä 51,2 Yhdistelmä 1,6 Tytöistä 55,9 % oli ollut mukana valtakunnallisessa leijonanpentujen kartoitustapahtumassa. Pojista 37,6 % oli osallistunut liiton leireille päättyneellä sarjakaudella. Alueleirillä oli ollut 21,3 % vastaajista ja Pohjola-leirillä 16,3 % vastaajista. Tulevaisuuden pelitaso oli suurimmalle osalle tytöistä vielä avoin, koska 32,4 % ei osannut sanoa, millä tasolla harrastaa lajia 18-vuotiaana. 7,4 % ei uskonut jatkavansa harrastusta niin pitkään. Naisten Suomi-sarjassa tai I-divisioonassa uskoi pelaavansa 14,7 % vastaajista. Tytöistä 45,5 % uskoi pelaavansa naisten SM-sarjaa (27,9 %) tai maajoukkueessa (17,6 %). Pojista 37,2 % ei osannut sanoa pelaamisestaan 18-vuotiaana ja 7,2 % ei uskonut harrastavansa lajia niin pitkään. A-nuorten I-divisioonaa uskoi pelaavansa 8,4 % vastaajista ja A-nuorten SM-liigaa 25,2 % vastaajista. Miesten divisioonissa arveli pelaavansa 10,1 % vastaajista ja Mestiksessä 4,1 %, SM-liigaa 6,1 % ja maajoukkueessa tai NHL- tai KHL-liigassa arveli pelaavansa 1, 7 % vastaajista.

27 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat 26 Koripallo Koripalloilijoiden sarjataso, pelipaikka ja osallistuminen liiton leiritykseen on kuvattu taulukossa. Tulevaisuuden ajateltu pelitaso on kuvattu sanallisesti taulukon jälkeen. Taulukko 9. Koripalloilijoiden sarjataso, pelipaikka ja osallistuminen liiton leiritykseen (%) Sarjataso alkavalla sarjakaudella Pelipaikka B-junioreiden alueellinen III-divisioona 9,2 pelinrakentaja 23,1 B-junioreiden alueellinen II-divisioona 27,5 heittävä takamies 33,4 B-junioreiden alueellinen I-divisioona 29,8 pieni laitahyökkääjä 20,4 B-junioreiden SM-sarja 8,8 iso laitahyökkääjä 14,0 Joku muu sarja 24,7 sentteri 22,1 yhdistelmä 10,0 Osallistuminen lajiliiton leiritykseen En ole ollut 77,6 Olin mukana paikallisella Talent-leirillä 3,0 Olin mukana alle 15-vuotiaiden maajoukkueen testileirillä 13,7 Olin valtakunnallisella Talent-leirillä Vierumäellä 5,7 Koripalloilijatytöt erosivat muista joukkuelajien urheilijoista tulevaisuuden odotusten suhteen siten, että yli puolet vastanneista ei osannut sanoa, millä tasolla pelaisi koripalloa 18- vuotiaana. 12,1 % tytöistä ei uskonut jatkavansa koripalloilua täysi-ikäiseksi asti. A-nuorten sarjoissa uskoi pelaavansa 25 % vastaajista ja aikuisten I-divisioonassa 6,1 % vastaajista. U18-maajoukkueessa tai naisten SM-sarjassa ajatteli pelaavansa 4,6 % tytöistä. Pojista 37,3 % ei osannut ennakoida sarjatasoaan ja 9,6 % ei uskonut jatkavansa harrastusta enää täysiikäisenä. Neljäsosa (25,9 %) pohti pelaavansa A-nuorissa ja aikuisten I-divisioonassa 6,6 % vastaajista. Loppu viidesosa uskoi pelaavansa Korisliigassa (9,6 %), U18-maajoukkueessa (6,6 %), aikuisten maajoukkueessa (0,6 %) ja ammattilaisena ulkomailla (3,6 %) Muut lajit ja harrastamisen esteet Muiden lajien harrastaminen Joukkuelajeissa yli puolet vastaajista ilmoitti, etteivät he harrasta muita urheilulajia kuin sitä lajia, jonka puitteissa saivat kyselyn. Viidesosa harrasti muita lajeja vain satunnaisesti tai omaksi huvikseen. Viimeinen reilu viidennes harrasti myös muuta lajia/lajeja kilpailumielessä, joko ko. lajin ohella tai sen ehdoilla. Kuviossa 17 on esitetty muiden lajien harrastaminen. Vastaukset tukevat urheilupolkujen analysoinnissa saatuja tuloksia. Jalkapallossa suosituin harras-

28 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat 27 tettu muu laji oli salibandy, jääkiekossa jalkapallo ja salibandy sekä koripallossa jalkapallo. Joukkuelajien urheilijoilla kakkoslaji on siten usein toinen joukkuelaji. Koripalloilijat Jääkiekkoilijat Jalkapalloilijat Ei mitään lajia tai satunnaisesti omaksi huviksi 1 muu kilpailulaji 2 muuta kilpailulajia Kuvio 17. Joukkuelajin urheilijoiden muiden lajien harrastaminen kilpatasolla (%). Loma lajin harrastamisesta Lomaa joukkuelajien urheilijat olivat pitäneet lajistaan keskimäärin 5,5 viikkoa viimeisen vuoden aikana. Neljännes oli pitänyt lomaa korkeintaan kaksi viikkoa ja kolme neljästä oli pitänyt lomaa korkeintaan kuusi viikkoa. Lomailu harrastuksesta on siis verrattain lyhytaikaista. Kaikissa lajeissa mediaani (vastausten keskimmäinen arvo) oli 4 viikkoa, ja keskiarvoissakin oli vaihtelua vain puolikas viikko. Vastaajien harjoittelu näyttää siten melko systemaattiselta. Harrastamisen esteet Nuorilta kysyttiin, onko jokin seikka vähentänyt heidän harrastamiseen käyttämäänsä aikaa viimeisen 12 kuukauden aikana. Vastausasteikko oli ei lainkaan (arvo 1) erittäin paljon (arvo 5). Vaihtoehtoina oli 19 erilaista tekijää, loukkaantumisesta seurusteluun ja valmentajan puutteeseen. Vastauksissa vain sairaus tai loukkaantuminen sai keskiarvokseen yli 2 (voidaan tulkita vastauksena vähän ) reilu kolmannes antoi tekijälle arvon kaksi. Muista tekijöistä eniten harrastusta katsottiin estävän opintoihin panostamisen, heikot harjoitteluolosuhteet paikkakunnalla, se, ettei ole kehittynyt omien odotusten mukaisesti, valmennuksen heikko taso ja kyllästyminen lajiin sekä halu harrastaa jotakin muuta urheilulajia. Sairautta/loukkaantumista sekä opintoihin panostamista lukuun ottamatta 75 % vastasi kuhunkin vähentävään tekijään ei lainkaan. Harrastamiseen ollaan siis melko sitoutuneita ja motivoituneita, eikä siinä koeta suuria esteitä.

29 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat 28 5 SOSIAALINEN JA FYYSINEN YMPÄRISTÖ Urheiluharrastuksen aloittamiseen ja jatkamiseen vaikuttavat lapsen yksilöllisten ominaisuuksien lisäksi sosiaalinen ja fyysinen ympäristö. Lapsen läheiset vaikuttavat omalla toiminnallaan lapsen kiinnostuksen kohteisiin. Toisaalta lapselle välittyy erilaisia arvostuksia esimerkiksi median kautta, jonka kautta urheiluidolit tulevat lapselle todellisiksi. Näitä erilaisia sosiaalistumiseen osallistuvia henkilöitä ja instituutioita sanotaan sosialisaatioagenteiksi. Sosialisaatiotutkimusta on liikunnan parissa tehty runsaasti, ja tutkimuksissa esimerkiksi vanhempien rooli näyttäytyy kiistatta merkittävänä (ks. esim. Takalo 2004). Fyysinen ympäristö puolestaan toimii harrastuksen mahdollistajana tai estäjänä. Aiemmin raportissa on käsitelty asuinpaikan kokoa ja sen yhteyttä harjoitusmatkoihin (luku 3), tässä yhteydessä keskitytään liikuntapaikkoihin ja erityisesti kodin lähiympäristöön. Kaiken kaikkiaan tarkastelu kohdistuu nuoren urheilijan sosiaaliseen ja fyysiseen ympäristöön mikrotasolla. Tällöin voidaan puhua nuoren urheilijan mikroympäristöstä (ks. esim. Carlson 1988). Tutkimuksessa tarkasteluun on otettu sellaisia tekijöitä, joiden on aiemmissa tutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä liikuntaharrastamiseen. 5.1 Vanhemmat ja perhe Neljä viidesosaa joukkuelajien vastaajista asui perinteisessä ydinperheessä, eli isän ja äidin kanssa. 9 % vastaajista asui äidin kanssa ja vajaa 2 % isän kanssa. Yhden vanhemman perheet ovatkin huomattavasti harvinaisempia näiden urheilijoiden keskuudessa kuin väestössä keskimäärin, jossa lapsiperheistä yhden vanhemman perheitä on 20 % (Suomen virallinen tilasto 2009). Lähes kaikilla joukkuelajien vastaajilla (93 %) oli sisaruksia. Vastaajista 22 % ilmoitti, että sisarus harrastaa samaa lajia, 32 % kertoi sisaruksen harrastavan muuta lajia ja joka viidennen vastaajan sisarus harrasti sekä samaa lajia että muuta urheilua. Viidenneksen sisarus ei harrastanut mitään urheilua Vanhempien koulutustaso ja urheilun harrastaminen Joukkuelajeissa nuorten vanhemmilla oli pääosin opistotason tai yliopisto- tai korkeakoulututkinto (taulukko 10). Koko väestöstä korkeakoulututkinnon on suorittanut 16 % (Suomen virallinen tilasto 2009), kun joukkueurheilijoiden äideistä sen on suorittanut 30 % ja isistä 24 %. Nuorten urheilijoiden vanhempien koulutustaso on siis selvästi parempi kuin väestön keskimäärin. Koko väestöä koskevat tilastot tosin koskevat kaikkia yli 15-vuotiaita, joista kaikki eivät luonnollisesti ole saavuttaneet vielä omaa korkeinta koulutustasoaan. Jos verrataan väestötilastosta esimerkiksi korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrää kaikkiin 25-vuotiaisiin, tulee tutkinnon suorittaneiden osuudeksi 19,5 %, eli urheilijoiden vanhempien koulutustaso näyttäytyy edelleen parempana. Joukkuelajeista vähiten korkeakoulututkintoja oli jääkiekkoilijoiden vanhemmilla

30 Nuori Urheilija -tutkimus: vuotiaat joukkueurheilijat 29 (äidit 26 %, isät 17 %) ja eniten koripalloilijoiden vanhemmilla (äidit 36 %, isät 35 %). Koko väestöä koskevat tiedot perustuvat Tilastokeskuksen tilastoihin. Taulukko 10. Joukkueurheilijoiden vanhempien koulutustaso (%), n= Koulutustaso Äiti Isä Kansakoulu 1,2 2,2 Keskikoulu tai peruskoulu 4,1 6,6 Ammattikoulu tai vastaava 18,1 33,4 Lukio/ylioppilas 11,5 6,9 Opistotaso 35,1 27,0 Korkeakoulu/yliopisto 30,0 24,0 Joukkuelajien urheilijoilla lähes kaikilla vanhemmilla on jonkinlainen urheilu- tai kuntoilutausta (taulukko 11). Isän kilpaurheiluharrastus on selvästi yleisempää kuin äidin, joka taas on harrastanut yleisimmin kuntoilumielessä. Isistä peräti viidennes oli harrastanut kilpaurheilua kansallisella tai kansainvälisellä tasolla. Tulokset olivat eri lajeissa samansuuntaisia isien osalta, mutta koripalloilijoiden äideistä lähes puolet (47 %) oli harrastanut kilpaurheilua, kun taas jääkiekkoilijoiden äideistä näin oli tehnyt 30 % ja jalkapalloilijoiden äideistä 26 %. Taulukko 11. Joukkueurheilijoiden vanhempien urheilutausta (%), n= Urheilutausta Äiti Isä Ei ole harrastanut 10,1 6,3 Harrastanut kuntoilumielessä 61,1 37,3 Harrastanut piirikunnallisella 20,4 36,9 tasolla tai alemmilla sarjatasoilla Harrastanut SM-tasolla 6,9 15,3 Harrastanut kansainvälisellä tasolla 1,4 4, Vanhempien osallistuminen ja vaikutus nuorten urheiluharrastukseen Kyselyaineistossa vanhempien osallistuminen lapsen harrastukseen näyttäytyy juuri sellaisena, kuin julkisessa keskustelussakin on esitetty: eniten osallistutaan harjoituksiin ja peleihin kuljettamiseen (kuvio 18). Kotipelejä seurataan myös aktiivisesti, 84 % seuraa niitä jatkuvasti tai melko usein. Kolme neljästä nuoresta keskustelee lajista vanhempiensa kanssa vähintään melko