Lasten luontopolku Sveitsin metsässä

Transkriptio

1 Lasten luontopolku Sveitsin metsässä Pituus 1,5 km; kesto vähintään 60 min. Lasten luontopolku kulkee pitkin metsäisiä ylä- ja alamäkiä ja käväisee myös peltoniittymaisemissa. Matkalla tarkastellaan yleisiä kasviesiintymiä sekä jääkauden muovaamaa harjumaisemaa. Lintujen soitanta on kesäisessä metsässä runsasta ja erilaiset luontoilmiöpohdinnat ja leikit rytmittävät retkeilyä. Tarkoituksena on antaa päiväkoulu- ja ala-asteikäisille lapsille leppoisa, mielikuvia herättävä retki luonnon helmaan. Olisi hyvä jos ryhmänohjaaja tutustuisi polun rasteihin etukäteen, mutta aivan kylmiltäänkin sopii lähteä. Polku on paikoin kapea, mutta antaa tuntumaa metsä- ja niittypohjalla kulkemiseen. Polun lähtö- ja paluurastien välittömässä läheisyydessä on myös paikoitustilaa sitä tarvitseville. Polkupyörät voi jättää Härkävehmaan koulun pihaan. Luontopolku alkaa Härkävehmaan koulun takaa, Sveitsin kuntopolulta, alikulkutunnelin tuntumasta. ILOISTA RETKEÄ!

2 1. Puiden latvat Metsänreuna laskeutuu kuntopolun oikealla puolella jyrkästi alaspäin. Montussa kasvavien puiden latvat ovat aivan retkeilijöiden korkeudella. Kerrankin pääsee katselemaan puita ylhäältäpäin, aivan kun voisi koskettaa ison puun latvaa! Polku siirtyy oikealle pienemmälle polulle. Ainakin alkukesästä on lintujen soitanta metsässä monipuolista. Jos ryhmänohjaaja antaa luvan, voidaan hetki koettaa viheltää lintujen tavoin. Retkeilijät voivat kuunnella koko luontopolun ajan, miten erilaisia ääniä linnut pitävät. Polkua voidaan jatkaa toiselle rastille Seuraa johtajaa -leikillä. Ryhmänohjaaja tai joku lapsista kulkee ensimmäisenä liikkuen ja pomppien haluamallaan tavalla ja takana letkassa kulkevat toverit tekevät samalla tavalla. 2. Suppa eli lukko on iso kuoppa Sveitsin metsän pinnanmuodot, kukkulat ja laaksot ovat muodostuneet viime jääkauden päättyessä, vuotta sitten. Silloin Suomen yllä oli paksujääkerros. Jäätikön sulamisvedet ovat kuljettaneet maa-ainesta muodostaen Sveitsin harjun. Rastin kohdalla on hieno ja iso jääkauden aikainen kuoppa. Paikalla on ollut suuri jäälohkare ja kun se on sulanut, on paikalle jäänyt tämä syvänne, jollaisia Hyvinkään seudulla on kutsuttu "lukoiksi". Jääkauden aikaisia merkkejä ovat myös siirtolohkareet, eli suuret kivet jotka ovat kulkeutuneet jäämassojen mukana. Kun vesivirta on heikentynyt, ovat kivet jääneet maahan paikoilleen. 3. Metsän kasveja Tutkitaan, mitä tässä rehevässä mäntymetsässä kasvaa. Puista ja maasta ei saa kuitenkaan repiä mitään irti. Tuttuja ovat varmasti kuusen, männyn, koivun ja pihlajan taimet. Katsotaan lähemmin kuusen ja männyn havuja ja koivun sekä pihlajan lehtiä ja puiden muotoja. Männyllä on pitkä runko ennen oksia, kun taas kuusella, koivulla ja pihlajalla koko runko on oksainen. Puut kasvavat sekä pituutta että paksuutta. Niiden runkoon muodostuu vuosirenkaita, josta niiden ikä voidaan laskea. Kun tarkastelee pientä puun tainta, on ihmeellisen tuntuista, miten hennosta varresta kasvaa paksu ja jykevä runko. Männyt ja kuuset tuottavat käpyjä mm. oravien ruuaksi. Lisäksi puissa voi olla lintujen pesiä. Pienempiä kasveja ovat mustikat, kielot ja erilaiset heinät. Kesällä voidaan tarkastella mustikan lehtiä ja syksyllä myös marjoja. Kielo on kaunis mutta myrkyllinen kasvi, sitä saa vain katsoa. Polku jatkuu pitkin kivirappusia laskeutuen oikealle pellolle päin. Polkua reunustavat suuret vanhat kuuset.

3 4. Peltoniitty Pellolla on pehmeää heinää ja paljon kukkia. Niityn rehevää kasvustoa leikataan kesällä aika ajoin, niinpä maisema muuttuu. Kasvien muodot ja värit vaihtelevat muutenkin viikoittain ja etenkin vuodenajoittain. Havumetsikönjälkeen siirryttiin nyt aukealle jota reunustavat lehtipuut. Puut ovat kesällä reheviä ja vihreitä, syksyllä ne muuttuvat ruskan värisävyihin, punaisiksi ja keltaisiksi. Tämä tapahtuu kun puut ottavat lehtivihreän talteen talveksi, ja muut väriaineet jäävät näkyviin. Pellon reunalla kasvaa runsaasti keltaisia niittyleinikkejä (kuvassa) ja valkoista koiranputkea. Kesäkuussa kukkii lila metsäkurjenpolvi, heinäkuussa harakankello. Siniset pienet kukat ovat nurmitädykkeitä. Kasvilajeja on kuitenkin valtavasti, erivärisiä ja - muotoisia. Tällainen kesäniitty on hyvä asuinpaikka monille perhosille ja hyönteisille. Pellolla liikuskelee hämärän tultua myös monia nisäkkäitä, kuten metsämyyrä, metsähiiri ja rusakko. Pellolla voidaan leikkiä "Jänis ja Ketut" -leikkiä. Yksi retkeilijöistä on jänis ja seisoo selkä muihin päin n. 5 metrin päässä. Loput ovat kettuja ja yrittävät hiipiä jäniksen luo. Jänis kääntyy välillä katsomaan ja jos joku ketuista tällöin liikkuu, sanoo jänis hänen nimensä ja kettu joutuu palaamaan lähtöpaikalle. Se joka pääsee jäniksen luo ensimmäisenä, on seuraava jänis. 5. Lehtikatos Pellon jälkeen kuljetaan kuusipuiden lomasta metsätielle. Kuusien alla kasvaa käenkaalia, eli ketunleipää, jonka lehdet ovat sydämen muotoisia. Kenttäkerroksessa on myös pehmeännäköisiä kortteita ja sananjalkaa. Lehtipuut muodostavat polun ylle katoksen, puissa voi nähdä lintujen lisäksi hyppelevän oravan. Kasveilla ja eläimillä on ihmisten tapaan tarve omaan elinpiiriin, kotiin. Koska eri lajit ovat sopeutuneet erilaisiin oloihin, on tärkeää että ympäristö on mahdollisimman monipuolinen. Hyvässä sekametsässä on kaikenikäisiä lehti- ja havupuita. Myös pensaita ja kasveja on paljon eläinten suoja-, ruoka- ja pesimäpaikoiksi. 6.Vuorikiipeily Nyt päästään kiipeilemään! Luonnossa on jyrkkiä kohtia, vaikkei oikeita vuoria olisikaan. Maassa kasvaa mättäinä sammalta ja mustikkaa. Samalla polulla vaeltavat monet eläimet, ainakin muurahaiset kiipeävät mäkeä ylös, lähistöllä on varmasti iso keko. Puissa on ihmisen ripustamia linnunpönttöjä, jotka helpottavat lintuja löytämään asuinkolon. Kiivetään mäki ylös reippaasti mutta varovasti ja levätään sitten ylhäällä.

4 7. Juuret Vuorikiipeilyn jälkeen voidaan katsella polulla olevia puidenjuuria. Kun polkua pitkin on kuljettu paljon, ovat etenkin kuusenjuuret tulleet pinnalle näkyviin. Miksiköhän puilla ylipäätään on juuret ja miksi ne seikkailevat sinne tänne niin paljon? Puu saa juurien avulla tarvitsemansa veden ja ravinteet. Jotta iso puu saisi tarpeeksi juotavaa, on sillä oltava isot ja pitkät juuret. Ne kiemurtelevat maassa ja keräävät vettä. Juurten tehtävänä on myös puun kiinnittäminen paikoilleen, jotta se pysyy tukevasti pystyssä. Metsässä risteilee paljon polkuja, joita sekä eläimet että ihmiset käyttävät. Myös maaperässä vilisee elämää: hyönteisiä, hämähäkkejä, matoja jne. Jokaisella lajilla on oma merkityksensä luonnon kiertokulussa. Polkua jatketaan ylös eteenpäin niin pitkälle kuin päästään ja käännytään sitten vasemmalle. 8. Kuusikko Kivirappusten jälkeen polkua reunustavat vanhat kuuset. Ne ovat polun vasemmalla puolen niin tiheitä, ettei maahan tule niiden oksien läpi juuri yhtään valoa. Olisikohan jonkun kuusen kannon alla Mörrimöykyn pesä? Yhdessä voidaan laulaa pätkä laulusta Mörrimöykyn pesä. "Korpikuusen kannon alla on mörrimöykyn pesä. Siellä on koti ja siellä on kolo, ja peikolla pehmoinen olo. Tiu-tau-tiu-tau-tilitali-tittan, sirkat soittaa salolla. Pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivänvalolla ". Polkua kulkiessa voidaan välillä laskeutua tarkastelemaan oikein läheltä esimerkiksi maassa kasvavia sammalia. 9. Hyppyrimäet Nyt ollaan toisella puolen samaa kuoppaa, joka jo aikaisemmin nähtiin. Kukkulan lehtipuut, koivun ja pihlajan taimet, ovat kevyen ja valoisan näköisiä. Maassa on tupaksittain heinää ja valkoapilaa. Harjanteen reunalta voi kurkistaa varovasti alaspäin ja todeta miten hienon paikan jäälohkare on saanut aikaan, mainio juttu mäkihyppääjille ja luontopolun kulkijoille ihasteltavaksi! Hyppyrimäkien kohdalla voidaan tehdä muutamia hyppyharjoituksia paikoillaan. Ensin ollaan kyykyssä valmiina lähtöön, ponnistetaan hurjasti ylöspäin ja lennon jälkeen laskeudutaan pehmeästi telemark-asentoon. 10. Pulkkamäki Luonnon mäet ja kuopat toimivat myös lasten liukumäkinä. Talvella mäkeä voikin viilettää lujaa. Muina vuodenaikoina taas voi tehdä vaikka mielikuvitusleikin, jossa silmät suljetaan ja kuvitellaan kuinka lasketaan mäkeä alas. Tuuli vihmoo kohden kasvoja ja korvissa

5 suhisee. Takapuoli saa muutaman muhkuran, ja vauhti on hurja. Lumi ympärillä on kuitenkin pehmeää ja talviaurinko loistaa kirkkaana, kun vauhti hiipuu mäen alaosassa. Pulkkamäeltä voidaan luontopolku päättää lähtöpisteeseensä, eli alikulun luo. Loppumatkalla voi huomata, että metsiin jätetään kuolleita, katkenneita puita paikoilleen. Tällaiset vanhat puut ovat tärkeitä erilaisille kääpäsienille ja tikkalinnuille. Jos polun kiertämisenjälkeen riittää vielä puhtia, voidaan metsätiellä leikkiä Lonkero-leikki. Lapset seisovat jonossa pitäen edellistä lanteilta tai hartioista kiinni. Lonkerossa on nyt etu- ja takapää. Leikin tavoitteena on, että lonkeron pää yrittää saada häntää kiinni ja lasten on pysyttävä jonossa irrottamatta käsiään edellisestä lapsesta. Kun häntä saadaan kiinni, voidaan lonkeron pääksi vaihtaa toinen lapsi.