LAUSUNTOLUONNOS. FI Moninaisuudessaan yhtenäinen FI 2013/0185(COD) oikeudellisten asioiden valiokunnalta

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Oikeudellisten asioiden valiokunta /0185(COD) LAUSUNTOLUONNOS oikeudellisten asioiden valiokunnalta talous- ja raha-asioiden valiokunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin (COM(2013)0404 C7-0170/ /0185(COD)) Valmistelija: Bernhard Rapkay PA\ doc PE v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen

2 PA_Legam PE v /19 PA\ doc

3 LYHYET PERUSTELUT Kilpailuoikeuden rikkomisen johdosta nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin sovellettavien yhteisten sääntöjen mahdollisesta käyttöönotosta on keskusteltu lähes vuosikymmenen ajan. Komission ehdotus direktiiviksi on siksi tervetullut, sillä sen avulla voidaan auttaa kuluttajia sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä harjoittamaan oikeuttaan korvauksen saamiseen kilpailuoikeuden rikkomisista johtuvista vahingoista. Vahingonkorvauskanteita koskevien asianmukaisten kansallisten sääntöjen puuttuminen tai kansallisten lainsäädäntöjen eroavuus asettavat sekä uhrit että kilpailuoikeuden rikkomisiin syyllistyneet epätasa-arvoiseen asemaan. Tämä voi myös tarjota kilpailuetua yrityksille, jotka ovat rikkoneet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 tai 102 artiklaa mutta joiden päätoimipaikka ei ole tai jotka eivät harjoita toimintaa jäsenvaltiossa, jonka lainsäädäntö on kantajille suotuisa. Nämä vastuusääntöjen erot voivat vaikuttaa haitallisesti kilpailuun ja estää sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan. Valmistelija suhtautuu sen vuoksi myönteisesti komission ehdotukseen, jolla helpotetaan oikeussuojan saatavuutta ja mahdollistetaan uhreille korvauksen saanti. Valmistelija kannattaa periaatteessa sakoista vapauttamista ja niiden lieventämistä koskevia ohjelmia, sillä niiden avulla on mahdollista tunnistaa rikkomuksia, ja katsoo, että yrityksiä ei saisi estää tekemästä yhteistyötä. Näillä ohjelmilla ei kuitenkaan saisi suojella yrityksiä enempää kuin on tarpeen. Niillä ei saisi etenkään vapauttaa rikkomiseen syyllistyneitä osapuolia maksamasta korvauksia uhreille, eivätkä ne saisi johtaa niiden tietojen liialliseen suojeluun, joita kantajat tarvitsevat todisteeksi voidakseen nostaa vahingonkorvauskanteen. Valmistelija kannattaa vastaavasti sovitteluun perustuvia sovintoratkaisuja painottaen samalla, että niiden on oltava luonteeltaan aidosti vapaaehtoisia. Oikeudenmukaisten sovintoratkaisujen edistämiseksi kantajilla olisi oltava mahdollisuus saada kansallisilta tai Euroopan kilpailuviranomaisilta ennen oikeudenkäyntiä tietoja aiheutuneiden vahinkojen tai tappion määrästä. Todisteiden saanti on keskeisen tärkeää muutoksenhakuoikeuksien harjoittamiselle. Valmistelija pitää siksi olennaisen tärkeänä, että komission ehdottamia säännöksiä lujitetaan edelleen, jotta mahdollistetaan tuomioistuimen valvonnassa oikeus saada oikeasuhteisesti kanteen kannalta asiaankuuluvaa ja välttämätöntä tietoa. Vaikka tietyntyyppiset asiakirjat tai niihin sisältyvät tietynlaiset tiedot on pidettävä luottamuksellisina, valmistelija katsoo, että mitään asiakirjaluokkia ei saisi sellaisinaan sulkea pois kun arvioidaan, olisiko asiakirjat paljastettava vai ei. Aiemmissa keskusteluissa siitä, miten vahvistetaan kantajien asemaa, kollektiivisia oikeussuojakeinoja on esitetty yhtenä keinona, jolla parannetaan riita-asioiden osapuolten tasavertaisuutta vahingonkorvauksissa. Valmistelija katsoo, että tällaisten mekanismien säilyttämistä tai niiden käyttöönottoa olisi kannustettava, vaikkei niistä tehtäisikään jäsenvaltioille pakollisia. Hän pitää samalla tärkeänä tietynlaisten käytäntöjen välttämistä, kuten vaatimusta siitä, että uhrien on nimenomaisesti jättäydyttävä kollektiivisen kanteen ulkopuolelle (opt-out), tai ehdollisten palkkioiden tai rankaisevien vahingonkorvausten sallimista. PA\ doc 3/19 PE v01-00

4 TARKISTUKSET Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa ottamaan huomioon seuraavat tarkistukset: 1 Johdanto-osan 4 kappale (4) Unionin lainsäädäntöön perustuva oikeus saada korvaus kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvasta vahingosta edellyttää, että kaikissa jäsenvaltioissa on prosessioikeuden säännöt, jotka takaavat kyseisen oikeuden tosiasiallisen toteutumisen. Tehokkaiden oikeussuojakeinojen tarve voidaan johtaa myös oikeudesta tehokkaaseen oikeussuojaan, josta määrätään Euroopan unionin perusoikeuskirjan artiklan ensimmäisessä kohdassa ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa. 53 EUVL C 326, , s (4) Unionin lainsäädäntöön perustuva oikeus saada korvaus kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvasta vahingosta edellyttää, että kaikissa jäsenvaltioissa on prosessioikeuden säännöt, jotka takaavat kyseisen oikeuden tosiasiallisen toteutumisen. Tehokkaiden oikeussuojakeinojen tarve voidaan johtaa myös oikeudesta tehokkaaseen oikeussuojaan, josta määrätään Euroopan unionin perusoikeuskirjan artiklan ensimmäisessä kohdassa ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, jonka mukaisesti jäsenvaltiot säätävät tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla. Kansallisen lainsäädännön mukaisten prosessioikeuden sääntöjen olisi noudatettava vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita ja oltava riittävän yhdenmukaisia oikeusvarmuuden, tasapuolisten toimintaedellytysten ja vähimmäisnormien varmistamiseksi kaikkialla sisämarkkinoilla. 53 EUVL C 326, , s PE v /19 PA\ doc

5 Vaikka on tärkeää painottaa, että prosessioikeuden säännöt ovat edelleen olennainen osa kansallista lainsäädäntöä, on myös tärkeää, että ne eivät ole ainoastaan tehokkaita, kuten johdanto-osan 10 kappaleessa mainittu tehokkuusperiaate edellyttää, vaan että niistä tehdään tietyissä suhteissa samankaltaisempia kaikissa jäsenvaltioissa, kun tämä on tarpeen sisämarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi ja sen parantamiseksi. 2 Johdanto-osan 4 a kappale (uusi) (4 a) Vaikka jäsenvaltioita olisi kannustettava säilyttämään tai ottamaan käyttöön kollektiivisten oikeussuojakeinojen järjestelmiä, joilla pyritään lujittamaan kantajien mahdollisuuksia nostaa kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuva vahingonkorvauskanne, unionin tasolla tarvittaisiin tiettyjä perussääntöjä, jotta kuluttajat kaikissa jäsenvaltioissa voisivat käyttää hyväkseen tällaisia järjestelmiä, joilla pyritään lisäämään riita-asian osapuolten tasavertaisuutta. Jotta säilytettäisiin kuluttajien valintaoikeus ja vältettäisiin väärinkäyttöä, tällaisten järjestelmien olisi perustuttava unionin tasolla opt-in-järjestelmään eikä niissä saisi sallia ehdollisten palkkioiden käyttöä tai mahdollisuutta määrätä rankaisevia vahingonkorvauksia. Kollektiivia oikeussuojakeinoja koskevia menettelyjä on käytössä 15 jäsenvaltiossa. Erityisesti rajatylittävissä tilanteissa tarvittaisiin selvempiä sääntöjä, sillä nykytilanteessa kilpailuoikeuden rikkomisesta kärsimään joutuneisiin kuluttajiin ja yrityksiin kohdistuu usein monimutkaisia vaatimuksia. Kollektiivisten oikeussuojakeinojen olisi periaatteessa oltava kaikkien EU:n kansalaisten ja yritysten saatavilla, minkä vuoksi jäsenvaltioita olisi kannustettava ottamaan käyttöön tämä mahdollisuus, kun taas tietyt käytännöt, kuten PA\ doc 5/19 PE v01-00

6 ehdolliset palkkiot ja rankaisevat vahingonkorvaukset, eivät saisi kuulua osaksi kollektiivisten oikeussuojakeinojen järjestelmiä EU:ssa. 3 Johdanto-osan 7 kappale (7) Eri jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin ja niissä toimintaa harjoittaviin yrityksiin sovelletaan prosessioikeuden sääntöjä, jotka vaikuttavat merkittävästi siihen, missä määrin ne voivat joutua vastuuseen kilpailuoikeuden rikkomisesta. Tämä unionin lainsäädäntöön perustuvan korvausoikeuden epätasainen täytäntöönpano voi myös antaa joillekin perussopimuksen 101 tai 102 artiklaa rikkoneille yrityksille kilpailuedun ja heikentää halukkuutta käyttää sijoittautumisoikeutta ja oikeutta tarjota tavaroita tai palveluja niissä jäsenvaltioissa, joissa oikeus korvauksen saamiseen on pantu tehokkaammin täytäntöön. Jäsenvaltioissa sovellettavien vastuujärjestelmien erot voivat vaikuttaa kielteisesti sekä kilpailuun että sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan. (7) Eri jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin ja niissä toimintaa harjoittaviin yrityksiin sovelletaan prosessioikeuden sääntöjä, jotka vaikuttavat merkittävästi siihen, missä määrin ne voivat joutua vastuuseen kilpailuoikeuden rikkomisesta. Tämä unionin lainsäädäntöön perustuvan korvausoikeuden epätasainen täytäntöönpano voi myös antaa joillekin perussopimuksen 101 tai 102 artiklaa rikkoneille yrityksille kilpailuedun ja heikentää halukkuutta käyttää sijoittautumisoikeutta ja oikeutta tarjota tavaroita tai palveluja niissä jäsenvaltioissa, joissa oikeus korvauksen saamiseen on pantu tehokkaammin täytäntöön. Koska jäsenvaltioissa sovellettavien vastuujärjestelmien erot voivat vaikuttaa kielteisesti sekä kilpailuun että sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan, on tarkoituksenmukaista käyttää direktiivissä kahta oikeusperustaa eli Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 103 ja 104 artiklaa. Johdanto-osan kappaleessa esitetyt perusteet johtavat loogisesti johtopäätökseen, jonka mukaan direktiivissä on tarpeen käyttää kahta oikeusperustaa eli SEUT:n 103 ja 104 artiklaa, ja selvyyden vuoksi tämä johtopäätös olisi myös mainittava. PE v /19 PA\ doc

7 4 Johdanto-osan 8 kappale (8) Sen vuoksi on välttämätöntä varmistaa tasapuolisemmat toimintaedellytykset sisämarkkinoilla toimiville yrityksille ja parantaa kuluttajien mahdollisuuksia käyttää sisämarkkinoiden tuomia oikeuksia. On myös aiheellista lisätä oikeusvarmuutta ja vähentää niiden jäsenvaltioiden kansallisten sääntöjen erilaisuutta, jotka koskevat EU:n kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita, ja kansallisen kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita silloin, kun kansallista oikeutta sovelletaan rinnakkain EU:n kilpailuoikeuden kanssa. Näiden sääntöjen lähentäminen auttaa myös estämään suurempien erojen syntymisen kilpailuasioihin liittyviä vahingonkorvauskanteita koskevien jäsenvaltioiden sääntöjen välille. (8) Sen vuoksi on välttämätöntä, kun pidetään mielessä myös se, että laajamittaiset kilpailuoikeuden rikkomiset ovat usein rajatylittäviä, varmistaa tasapuolisemmat toimintaedellytykset sisämarkkinoilla toimiville yrityksille ja parantaa kuluttajien mahdollisuuksia käyttää sisämarkkinoiden tuomia oikeuksia. On myös aiheellista lisätä oikeusvarmuutta ja vähentää niiden jäsenvaltioiden kansallisten sääntöjen erilaisuutta, jotka koskevat EU:n kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita, ja kansallisen kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvia vahingonkorvauskanteita silloin, kun kansallista oikeutta sovelletaan rinnakkain EU:n kilpailuoikeuden kanssa. Näiden sääntöjen lähentäminen auttaa myös estämään suurempien erojen syntymisen kilpailuasioihin liittyviä vahingonkorvauskanteita koskevien jäsenvaltioiden sääntöjen välille. Laajamittaiset kilpailuoikeuden rikkomiset eivät tavallisesti rajoitu ainoastaan yhteen jäsenvaltioon, vaan niillä on rajatylittäviä vaikutuksia, jotka kohdistuvat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja siten sisämarkkinoiden toimintaan. 5 Johdanto-osan 11 kappale PA\ doc 7/19 PE v01-00

8 (11) Tässä direktiivissä vahvistetaan unionin lainsäädäntöön perustuvaa oikeutta saada korvaus unionin kilpailuoikeuden rikkomisesta aiheutuneesta vahingosta koskeva unionin säännöstö, erityisesti asiavaltuuden ja vahingon määritelmän osalta, sellaisena kuin se on ilmaistuna Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, eikä se estä unionin säännöstön kehittämistä jatkossa. Jokainen, joka on kärsinyt rikkomisen johdosta vahinkoa, voi vaatia korvausta sekä todellisesta vahingosta (damnum emergens) että saamatta jääneestä voitosta (lucrum cessans) ja lisäksi koron maksua ajalta, joka ulottuu vahingon syntymisestä korvauksen maksamiseen. Tämä oikeus on kaikilla luonnollisilla ja oikeushenkilöillä, niin kuluttajilla, yrityksillä kuin viranomaisilla, riippumatta siitä, onko rikkomiseen syyllistyneeseen yritykseen olemassa suoraa sopimussuhdetta ja onko kilpailuviranomainen jo todennut kilpailusääntöjen rikkomisen. Tässä direktiivissä ei pitäisi velvoittaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kollektiivisia oikeussuojakeinoja perussopimuksen 101 ja 102 artiklan täytäntöönpanemiseksi. (11) Tässä direktiivissä vahvistetaan unionin lainsäädäntöön perustuvaa oikeutta saada korvaus unionin kilpailuoikeuden rikkomisesta aiheutuneesta vahingosta koskeva unionin säännöstö, erityisesti asiavaltuuden ja vahingon määritelmän osalta, sellaisena kuin se on ilmaistuna Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, eikä se estä unionin säännöstön kehittämistä jatkossa. Jokainen, joka on kärsinyt rikkomisen johdosta vahinkoa, voi vaatia korvausta sekä todellisesta vahingosta (damnum emergens) että saamatta jääneestä voitosta (lucrum cessans) ja lisäksi koron maksua ajalta, joka ulottuu vahingon syntymisestä korvauksen maksamiseen. Tämä oikeus on kaikilla luonnollisilla ja oikeushenkilöillä, niin kuluttajilla, yrityksillä kuin viranomaisilla, riippumatta siitä, onko rikkomiseen syyllistyneeseen yritykseen olemassa suoraa sopimussuhdetta ja onko kilpailuviranomainen jo todennut kilpailusääntöjen rikkomisen. Ei ole tarpeen nimenomaisesti sulkea pois velvoitetta ottaa käyttöön kollektiivisia oikeussuojakeinoja. 6 Johdanto-osan 15 kappale PE v /19 PA\ doc

9 (15) Suhteellisuusvaatimusta olisi arvioitava huolellisesti myös silloin, kun todisteiden esittämisvelvollisuus uhkaa tuoda ilmi kilpailuviranomaisen tutkintastrategian paljastamalla, mitkä asiakirjat kuuluvat asiakirja-aineistoon, tai vaikuttaa kielteisesti tapaan, jolla yritykset tekevät yhteistyötä kilpailuviranomaisen kanssa. Sen vuoksi todisteiden esittämisvelvollisuuden asettamista koskevaa pyyntöä ei pitäisi katsoa suhteelliseksi, kun siinä viitataan yleisesti kilpailuviranomaisen hallussa olevien tiettyä asiaa koskevien asiakirjojen tai kaikkien tietyn osapuolen tietyssä asiassa toimittamien asiakirjojen esittämiseen. Tällaiset laajat todisteiden esittämisvelvollisuuden asettamista koskevat pyynnöt eivät myöskään täyttäisi pyynnön esittävän osapuolen velvollisuutta yksilöidä todisteluokat mahdollisimman täsmällisesti ja suppeasti. (15) Suhteellisuusvaatimusta olisi arvioitava huolellisesti myös silloin, kun todisteiden esittämisvelvollisuus uhkaa tuoda ilmi kilpailuviranomaisen tutkintastrategian paljastamalla, mitkä asiakirjat kuuluvat asiakirja-aineistoon, tai vaikuttaa kielteisesti tapaan, jolla yritykset tekevät yhteistyötä kilpailuviranomaisen kanssa. Sen vuoksi todisteiden esittämisvelvollisuuden asettamista koskevaa pyyntöä ei pitäisi katsoa suhteelliseksi, kun siinä viitataan yleisesti kilpailuviranomaisen hallussa olevien tiettyä asiaa koskevien asiakirjojen esittämiseen, sillä tämä ei myöskään täyttäisi pyynnön esittävän osapuolen velvollisuutta yksilöidä todisteluokat mahdollisimman täsmällisesti ja suppeasti. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä siihen, että estetään kaikenlaiset pyynnöt, joilla pyritään kalastelemaan tietoja. ei kaipaa perusteluja. 7 Johdanto-osan 17 kappale (17) Liikesalaisuuksia tai muita luottamuksellisia tietoja sisältävien asiaan liittyvien todisteiden olisi periaatteessa oltava käytettävissä (17) Liikesalaisuuksia tai muita luottamuksellisia tietoja sisältävien asiaan liittyvien todisteiden olisi periaatteessa oltava käytettävissä PA\ doc 9/19 PE v01-00

10 vahingonkorvauskanteissa, mutta tällaisia luottamuksellisia tietoja on kuitenkin suojeltava asianmukaisella tavalla. Sen vuoksi kansallisten tuomioistuinten käytettävissä olisi oltava toimenpiteitä, joilla suojataan luottamuksellisia tietoja oikeudenkäynnissä. Tällaisiin toimenpiteisiin voivat kuulua mahdollisuus järjestää kuulustelu suljetuin ovin, tuomioistuimen määräykset sen henkilöryhmän rajoittamisesta, jolla on oikeus nähdä todisteet, ja asiantuntijoille annetut kehotukset laatia yleisemmälle tasolle koostettua tietoa sisältäviä tai luottamuksellista tietoa sisältämättömiä yhteenvetoja. Liikesalaisuuksien tai muun luottamuksellisen tiedon suojaamiseksi toteutetut toimenpiteet eivät saisi käytännössä haitata korvausoikeuden käyttöä. vahingonkorvauskanteissa, mutta tällaisia luottamuksellisia tietoja on kuitenkin suojeltava asianmukaisella tavalla. Sen vuoksi kansallisten tuomioistuinten käytettävissä olisi oltava toimenpiteitä, joilla suojataan luottamuksellisia tietoja oikeudenkäynnissä. Tällaisiin toimenpiteisiin voivat kuulua arkaluonteisten kohtien peittäminen näkyvistä asiakirjassa, mahdollisuus järjestää kuulustelu suljetuin ovin, tuomioistuimen määräykset sen henkilöryhmän rajoittamisesta, jolla on oikeus nähdä todisteet, ja asiantuntijoille annetut kehotukset laatia yleisemmälle tasolle koostettua tietoa sisältäviä tai luottamuksellista tietoa sisältämättömiä yhteenvetoja. Liikesalaisuuksien tai muun luottamuksellisen tiedon suojaamiseksi toteutetut toimenpiteet eivät kuitenkaan saisi haitata korvausoikeuden käyttöä. Jos asiakirjat sisältävät arkaluonteisia yksityiskohtia, kuten sellaisia tietoja kolmannesta osapuolesta, jotka eivät ole olennaisia menettelyn kannalta, nämä kohdat voidaan peittää näkyvistä. Oikeudenkäyntejä voidaan tarvittaessa pitää suljetuin ovin erityisen arkaluonteisten tietojen suojelemiseksi. 8 2 artikla 3 kohta 3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki vahinkoa kärsineet osapuolet voivat tosiasiallisesti hakea vahingonkorvausta. 3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki vahinkoa kärsineet osapuolet voivat tosiasiallisesti hakea vahingonkorvausta, ja mahdollistettava kollektiivisten oikeussuojakeinojen saatavuus kilpailuoikeuden rikkomisista johtuvissa yksityisissä vahingonkorvausvaateissa. Tällaisten kollektiivisten PE v /19 PA\ doc

11 oikeussuojakeinojen järjestelmien on perustuttava opt-in-periaatteeseen eikä niihin saa sisältyä ehdollisten palkkioiden käyttöä tai mahdollisuutta määrätä rankaisevia vahingonkorvauksia. Erilaisia kollektiivisia oikeussuojakeinoja on käytössä jo 15 jäsenvaltiossa, ja direktiivissä olisi kannustettava muita jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tällaisia mekanismeja. On kuitenkin tärkeää, että vältetään luomasta mahdollisuuksia kollektiivisten oikeussuojakeinojen väärinkäytölle opt-out-periaatteen, ehdollisten palkkioiden ja rankaisevien vahingonkorvausten kaltaisten seikkojen avulla. 9 4 artikla 1 kohta 17 a alakohta (uusi) 17 a. kieltokanteisiin liittyvillä kollektiivisilla oikeussuojakeinoilla prosessuaalista mahdollisuutta vaatia kollektiivisesti rikkomista merkitsevän toiminnan lopettamista kahden tai useamman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön toimesta tai sellaisen edustajana toimivan tahon toimesta, jolla on oikeus esittää tällaisia kanteita, ja vahingonkorvausvaatimuksiin liittyvillä kollektiivisilla oikeussuojakeinoilla prosessuaalista mahdollisuutta vaatia kollektiivisesti rikkomisesta johtuvaa vahingonkorvausta kahden tai useamman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön toimesta tai sellaisen edustajana toimivan tahon toimesta, jolla on oikeus esittää tällaisia kanteita; Muutetussa 2 artiklan 3 kohdassa mainitaan kollektiiviset oikeussuojakeinot, minkä vuoksi ne PA\ doc 11/19 PE v01-00

12 on määriteltävä artikla 1 kohta 17 b alakohta (uusi) 17 b. ehdollisilla palkkioilla lakimiehen palkkiota tarjotuista palveluista, kun palkkio maksetaan ainoastaan, jos tulos on asiakkaan kannalta suotuisa, ja kun lakimiehellä on oikeus tulokseen perustuvaan palkkioon tavallisen tuntilaskutukseen perustuvan palkkion lisäksi, jos tapaus voitetaan; Muutetussa 2 artiklan 3 kohdassa mainitaan ehdolliset palkkiot, minkä vuoksi ne on määriteltävä artikla 1 kohta 17 c alakohta (uusi) 17 c. rankaisevalla vahingonkorvauksella määrättyjä korvauksia, jotka eivät rajoitu tosiasiassa tapahtuneiden vahinkojen korvaamiseen ja joista muodostuu siten vastaajalle asetettu seuraamus, Muutetussa 2 artiklan 3 kohdassa mainitaan rankaisevat vahingonkorvaukset, minkä vuoksi ne on määriteltävä. PE v /19 PA\ doc

13 12 4 artikla 1 kohta 17 d alakohta (uusi) 17 d. opt-in-periaatteella tapausta, jossa ainoastaan ne yksilöt tai oikeushenkilöt, jotka osallistuvat aktiivisesti, muodostavat edustettuna olevan ryhmän, joka esittää kollektiivisen vahingonkorvauskanteen ja jota tuomio velvoittaa, kun taas kaikki muut yksilöt, joille on saattanut aiheutua vahinkoa rikkomuksesta, ovat edelleen vapaita esittämään vahingonkorvausvaateensa henkilökohtaisesti. Muutetussa 2 artiklan 3 kohdassa mainitaan opt-in-periaate, minkä vuoksi se on määriteltävä artikla 3 kohta b alakohta b) esittämisvelvollisuuden laajuus ja kustannukset, erityisesti kolmansien osapuolten osalta; b) esittämisvelvollisuuden laajuus ja kustannukset, erityisesti kolmansien osapuolten osalta, tietojen kalastelun estämiseksi; PA\ doc 13/19 PE v01-00

14 Todisteiden esittämisen olisi aina oltava suhteellista, ja olisi varmistettava, että tietojen kalastelu todella estetään artikla 6 kohta 6. Jos jäsenvaltioiden tuomioistuimilla on toimivalta määrätä esittämään todisteita kuulematta sitä henkilöä, joka määrätään esittämään todisteita, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällaisen määräyksen noudattamatta jättämisestä ei voida määrätä rangaistusta ennen kuin tuomioistuin on kuullut määräyksen kohteena olevaa. 6. Jos jäsenvaltioiden tuomioistuimilla on toimivalta määrätä esittämään todisteita kuulematta sitä henkilöä, joka määrätään esittämään todisteita, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällaisen määräyksen noudattamatta jättämisestä ei voida määrätä rangaistusta ennen kuin määräyksen kohteena olevalle on annettu mahdollisuus tulla kuulluksi tuomioistuimessa. Vaikka asianmukaisen oikeudenkäynnin noudattaminen edellyttää, että jokaiselle, jota uhkaa rangaistus, on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi, ei saisi olla mahdollista, että sekä todisteiden esittämiseltä että seuraamuksilta vältytään siten, ettei noudateta tuomioistuimen määräystä ja vältellään sitä artikla 7 kohta 7. Todisteisiin kuuluvat kaikentyyppiset todisteet, jotka asiaa käsittelevä kansallinen tuomioistuin ottaa vastaan, erityisesti asiakirjat ja muut tietoa sisältävät esineet riippumatta siitä, millaiselle välineelle tieto 7. Todisteisiin kuuluvat kaikentyyppiset todisteet, jotka asiaa käsittelevä kansallinen tuomioistuin ottaa vastaan, erityisesti asiakirjat, mukaan lukien tarvittaessa asiakirjat, jotka liittyvät sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä PE v /19 PA\ doc

15 on tallennettu. koskeviin menettelyihin ja sovitteluun perustuvaan sovintoratkaisuun, ja muut tietoa sisältävät esineet riippumatta siitä, millaiselle välineelle tieto on tallennettu. Direktiivissä ei saisi sulkea todisteiden esittämisen ulkopuolelle sellaisinaan mitään asiakirjaluokkia artikla 7 a kohta (uusi) 7 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sovitteluun perustuvan sovintoratkaisun helpottamiseksi mahdolliset kantajat voivat saada kilpailuviranomaiselta ja vastaajalta todisteita vahingon tai tappion määrästä ilman velvollisuutta ryhtyä oikeustoimiin. Direktiivillä pyritään kannustamaan sovitteluun perustuvaa riitojenratkaisua. Tiedonsaannin epäsymmetrisyyden vuoksi kantaja ei kuitenkaan usein pysty määrittämään kärsimänsä vahingon tai tappion määrää, mikä vaikeuttaa sovitteluun perustuvaa riitojenratkaisua. Tämän vuoksi kansallisten viranomaisten, komission tai väitettyjen rikkojien on esitettävä todisteita ennen oikeudenkäyntiä, jotta kantajat voivat saada ainakin suuntaa-antavan käsityksen vahingon tai tappion määrästä ilman oikeustoimia artikla 3 kohta PA\ doc 15/19 PE v01-00

16 3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vanhentumisaika ei ala kulua ennen päivää, jona jatkuva tai toistuva rikkominen lakkaa. 3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vanhentumisaika ei ala kulua ennen päivää, jona rikkominen lakkaa. Tätä säännöstä olisi sovellettava kaikkiin rikkomisiin, sillä ei ole asianmukaista, että vanhentumisaika alkaa kulua ennen kuin rikkominen lakkaa artikla 5 kohta 5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vanhentumisaika keskeytetään, jos kilpailuviranomainen käynnistää tutkimuksen tai menettelyn rikkomisesta, johon vahingonkorvauskanne liittyy. Keskeyttäminen saa päättyä aikaisintaan vuosi sen jälkeen, kun rikkomista koskevasta päätöksestä on tullut lopullinen tai menettely on muulla tavoin lopetettu. 5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vanhentumisaika keskeytetään, jos kilpailuviranomainen käynnistää tutkimuksen tai menettelyn rikkomisesta, johon vahingonkorvauskanne liittyy. Keskeyttäminen saa päättyä aikaisintaan kaksi vuotta sen jälkeen, kun päätöksestä, jolla rikkomista tai väitettyä rikkomista koskeva menettely on lopetettu, on tullut lopullinen. Vanhentumisajan olisi oltava riittävän pitkä, jotta varmistetaan todellinen oikeussuoja artikla 1 kohta PE v /19 PA\ doc

17 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vahingonkorvauskanteen nostamista koskeva vanhentumisaika keskeytetään sovitteluun perustuvan riitojenratkaisumenettelyn ajaksi. Vanhentumisaika keskeytetään ainoastaan niiden osapuolten osalta, jotka ovat tai olivat mukana sovitteluun perustuvassa riitojenratkaisussa. 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että osapuolten pyrkiessä vapaaehtoisesti ratkaisemaan riitansa sovitteluun perustuvan riitojenratkaisun avulla vahingonkorvauskanteen nostamista koskeva vanhentumisaika keskeytetään sovitteluun perustuvan riitojenratkaisumenettelyn ajaksi. Vanhentumisaika keskeytetään ainoastaan niiden osapuolten osalta, jotka ovat tai olivat mukana sovitteluun perustuvassa riitojenratkaisussa. On tärkeää korostaa, että sovitteluun perustuvan sovintoratkaisun olisi oltava vapaaehtoista artikla 2 kohta 2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vahingonkorvauskannetta käsittelevä kansallinen tuomioistuin voi keskeyttää oikeudenkäynnin, jos kyseisen oikeudenkäynnin asianosaiset ovat sovitteluun perustuvassa riitojenratkaisussa kyseessä olevan vahingonkorvauskanteen kattaman vaateen osalta. 2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vahingonkorvauskannetta käsittelevä kansallinen tuomioistuin voi keskeyttää oikeudenkäynnin, jos kyseisen oikeudenkäynnin asianosaiset ovat vapaaehtoisessa sovitteluun perustuvassa riitojenratkaisussa kyseessä olevan vahingonkorvauskanteen kattaman vaateen osalta. On tärkeää korostaa, että sovitteluun perustuvan sovintoratkaisun olisi oltava vapaaehtoista. PA\ doc 17/19 PE v01-00

18 21 17 a artikla (uusi) 17 a artikla Todisteiden esittäminen sovitteluun perustuvan riitojenratkaisun yhteydessä 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sovitteluun perustuvan riitojenratkaisun osapuolilla on mahdollisuus kääntyä kansallisten tuomioistuinten puoleen käyttääkseen 5 artiklassa säädettyjä oikeuksiaan huolimatta siitä, onko osapuolten välinen vahingonkorvauskanne kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä vai ei. 2. Edellä 6 artiklassa säädettyä todisteiden esittämisvelvollisuutta koskevia rajoituksia sovelletaan 1 kohdassa tarkoitettuihin menettelyihin. Kantajilla on mahdollisuudet sovitteluun perustuvaan riitojenratkaisuun, jos ne voivat tutustua asiaankuuluviin todisteisiin. Jos kantajien ja vastaajien välistä tietojen epäsymmetriaa voidaan vähentää, voidaan odottaa oikeudenmukaisempaa sovintoratkaisua artikla -3 kohta (uusi) -3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallinen tuomioistuin voi jommankumman osapuolen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan soveltaa sen käsiteltävänä olevassa riita-asiassa PE v /19 PA\ doc

19 osittain tai kokonaan oikeudenmukaisen sovitteluun perustuvan sovintoratkaisun ehtoja, kun kyseessä on sama rikkominen. Tällainen mahdollisuus helpottaisi vahingonkorvauskanteita tapauksissa, joissa on saavutettu osittainen sovintoratkaisu, ja se säästäisi aikaa ja vähentäisi kalliita menettelyjä. PA\ doc 19/19 PE v01-00