EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO. Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI. rajatylittävistä euromääräisistä maksuista. (Komission esittämä)

Transkriptio

1 EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel, KOM(2001) 439 lopullinen 2001/0174 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI rajatylittävistä euromääräisistä maksuista (Komission esittämä)

2 PERUSTELUT 1. YLEISET PERUSTELUT Suurin osa Euroopasta osallistuu 1 päivänä tammikuuta 2002 historiansa suurimpaan valuutanvaihto-operaatioon. On suuri logistinen haaste ottaa käyttöön muutaman viikon kuluessa noin 15 miljardia euroseteliä ja 50 miljardia eurokolikkoa, jotka korvaavat lähes vastaavan määrän kansallisia kolikoita ja seteleitä 12 eri maassa. Operaatiosta hyötyy noin 300 miljoonaa Euroopan kansalaista. Eurokolikoiden ja -setelien käyttöönotto on viimeinen vaihe 1 päivänä tammikuuta 1999 alkaneessa siirtymisessä euroon. Vaikka kansalaiset tulevat tietoisiksi yhteisestä rahasta kun eurokolikot ja -setelit otetaan käyttöön, muut maksutavat näyttävät heistä muuttumattomilta: euromääräisten maksujen lähettäminen rajojen yli maksaa paljon enemmän kuin euromääräiset tilisiirrot kotimaassa. Yhtenäistä maksualuetta ei yhteisen rahan käyttöönotosta huolimatta ole perustettu. Tämän asetuksen tarkoituksena on alentaa rajatylittävistä euromääräisistä maksuista perittävät palvelumaksut kotimaanmaksuista perittävälle tasolle. Tämä periaate perustuu Euroopan komission pitkäaikaiseen politiikkaan. Tärkeintä on, että eurooppalaiset kuluttajat voivat vihdoin osallistua aktiivisesti sisämarkkinoihin, sillä ehdotuksella varmistetaan, että yksittäiset kuluttajat voivat hyötyä hintojen paremmasta ymmärrettävyydestä ja lisääntyneistä valinnanmahdollisuuksista. 2. TAUSTA Vuonna 1990 komissio julkaisi ensimmäisen yleisen asiakirjansa maksujärjestelmien toiminnasta sisämarkkinoilla 1. Asiakirjassa todettiin, että vaikka kunkin maan sisäiset maksujärjestelmät toimivat suhteellisen hyvin, ne toimivat heikosti rajatylittävällä tasolla. Tällainen maiden rajojen ylittymisen maksujärjestelmiin aiheuttama vaikutus estää kuluttajia hyötymästä yhtenäisten sisämarkkinoiden tarjoamista mahdollisuuksista. Asiakirjan laatimisajankohtana euron käyttöönottoa vasta suunniteltiin. Vuonna 2002 tilanne on aivan toinen. Komissio julkaisi vuonna 1994 tiedonannon rajojen yli tapahtuvista varojen siirroista. Tiedonanto sisälsi kaksi merkittävää asiakirjaa: alustavan luonnoksen direktiiviehdotukseksi, josta sittemmin tuli direktiivi 97/5/EY, ja luonnoksen tiedonannoksi kilpailusääntöjen soveltamisesta tämäntyyppisiin tilisiirtoihin 2. Tammikuussa 2000 komissio julkaisi uuden tiedonannon pienistä maksuista sisämarkkinoilla. Tiedonannossa esitettiin seuraava päätelmä: "Tässä tiedonannossa on esitetty toimenpiteet, joihin on ryhdyttävä vähittäismaksualalla kansalaisten ja pk-yritysten yhtenäistä maksualuetta koskevien tarpeiden ja odotusten täyttämiseksi, toisin sanoen, että pienet rajatylittävät maksut voidaan suorittaa yhtä helposti ja edullisesti kuin kotimaassa. Tässä sekä yksityisellä että julkisella sektorilla on omat 1 2 "The payment in the European Internal Market", KOM(90) 447 lopullinen, KOM(94) 436 lopullinen,

3 tehtävänsä. Komissio tiedottaa säännöllisesti parlamentille ja neuvostolle, kuinka tässä tiedonannossa käsitellyissä aiheissa on edistytty". Komissio antoi 3 päivänä huhtikuuta 2001 tiedonannon 3 euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönotosta. Tässä asiakirjassa pääasialliseksi ongelmaksi osoitettiin, että rajatylittävät euromääräiset maksut ovat kalliimpia kuin kotimaanmaksut. Tiedonannossa todetaan, että "komissio kehottaa pyrkimään kaikin keinoin siihen, että rajatylittävien maksujen kustannukset lähestyisivät maiden sisäisiä maksuja 1 päivänä tammikuuta 2002". 3. EUROMAKSUALUEEN KÄSITE Jokaisella maalla on omat vähittäismaksujärjestelmänsä. Erilaiset kansalliset järjestelmät toimivat melko hyvin. Kun arvoltaan pieni maksu suoritetaan maiden välillä, asiakkaalle aiheutuvat kustannukset ovat kuitenkin suhteettomat. Useat tutkimukset osoittavat, että rajatylittävästä 100 euron tilisiirrosta EU:ssa vuonna 2001 perittävä keskimääräinen maksu on yli 20 euroa. Vuonna 2002 kuluttaja tulee huomaamaan myös sen, että pankkiautomaatin käyttö on lähes ilmaista kotimaassa, mutta erittäin kallista ulkomailla. Kuitenkin molemmissa tapauksissa kyseessä ovat samat eurosetelit. Tilanne on sama maksutavasta riippumatta. Kullakin 12 nykyisellä maksualueella tapahtumasta perittävät palvelumaksut ovat samat riippumatta siitä, siirtyykö maksu pääkaupungissa korttelista toiseen vaiko kaupungista tai kunnasta toiseen. Yhtenäisen maksualueen periaate on otettava käyttöön euroalueella: euron myötä on siirryttävä 12 erillisestä kansallisesta alueesta yhtenäiseen eurooppalaiseen maksualueeseen. 4. ASETUKSEEN SISÄLTYVÄ EHDOTUS Asetuksessa ehdotetaan, että rajatylittävän euromääräisen maksutapahtuman hinnan pitäisi Euroopan unionissa olla sama kuin kotimaisten operaatioiden hinnan (valtioiden rajan merkityksen poistaminen). Tavoitteena on parantaa sisämarkkinoiden toimintaa rohkaisemalla teknisiä toimijoita ottamaan käyttöön yhtenäisen maksualueen joustavan toiminnan kannalta olennaiset infrastruktuurit ja standardit sekä tekemään kaupalliset sopimukset. Rajatylittävistä maksuista ja kotimaanmaksuista perittävien palvelumaksujen lähentäminen ei saa johtaa kotimaanmaksuista perittävien palvelumaksujen korottamiseen. Asetukseen sisältyy toimenpiteitä näiden maksutapahtumien helpottamiseksi: tiettyjen standardien käyttö ja ilmoitusvaatimusten kielto. 3 KOM(2001) 190 lopullinen,

4 ARTIKLAKOHTAISET PERUSTELUT 1 ARTIKLA SOVELTAMISALA Asetusta sovelletaan sisämarkkinoilla muilla maksuvälineillä kuin käteisrahalla suoritettavista rajatylittävistä euromääräisistä maksuista perittäviin palvelumaksuihin. Artiklassa vahvistetaan periaate, jonka mukaan pankit eivät voi jatkossa periä rajatylittävistä euromääräisistä maksuista korkeampia palvelumaksuja kuin kotimaanmaksuista. Asetusta sovelletaan vain rajatylittäviin maksuihin, joiden arvo on enintään euroa. Tätä rajaa on noudatettu myös rajojen yli tehtävistä tilisiirroista annetussa direktiivissä ja sen avulla pyritään kattamaan pienet maksut. Tästä syystä asetusta sovelletaan pääosaan kuluttajien ja pk-yritysten suorittamista maksuista. 2 ARTIKLA MÄÄRITELMÄT Asetuksen 2 artiklassa määritellään laitokset, koska asetus on pääasiassa osoitettu niille: määritelmä kattaa laitokset, jotka välittävät rajatylittäviä maksuja ja perivät maksua tästä palvelusta. Samassa 2 artiklassa määritellään myös eri maksuvälineet sekä asetuksen soveltamisalaan kuuluvat maksutapahtumat. Tällaisia ovat muilla maksuvälineillä kuin käteisrahalla suoritettavat, välittömästi erääntyvät maksut. Sekkejä ovat määritelmän mukaan vuoden 1931 Geneven yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvat maksuvälineet. Kyseiset maksuvälineet muuttuvat rajatylittäviksi, kun maksutapahtumaan liittyy kaksi kahdessa eri maassa toimivaa pankkia. Sekkien määritelmää lukuun ottamatta muut määritelmät eivät ole uusia, vaan ne noudattavat voimassa olevissa yhteisön säännöksissä esitettyjä määritelmiä. 3 ARTIKLA RAJATYLITTÄVISTÄ MAKSUISTA PERITTÄVÄT PALVELUMAKSUT Asetuksen 3 artiklassa vahvistetaan samansuuruisten palvelumaksujen periaate. Säännös ei estä pankkeja perimästä maksua maksupalveluista eikä edes perimästä erisuuruisia maksuja eri asiakkailta. Siinä säädetään kuitenkin, että tietyltä asiakkaalta on perittävä samansuuruinen palvelumaksu enintään euron suuruisista maksuista sisämarkkinoilla riippumatta siitä, suoritetaanko maksu toiseen jäsenvaltioon vai yhden jäsenvaltion sisällä. Maksukorttien osalta soveltamisalaan kuuluvat sekä vähittäiskauppiailta että kortin haltijoilta perittävät palvelumaksut. Myös tällöin on perittävien maksujen oltava samat kuin kotimaanoperaatioissa. Asetusta sovelletaan euromääräisiin maksuihin. Kaikkien yhteisellä rahalla suoritetuista maksuista perittävien palvelumaksujen yhtenäistäminen lisää kuluttajien luottamusta euroon. Asetusta on sovellettava kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltiossa eikä vain euroalueen maissa. Tämä laajempi soveltamisala saattaa vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen niissä jäsenvaltiossa, jotka eivät (vielä) kuulu euroalueeseen. Asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002 elektronisten maksutapahtumien osalta. Käytännössä kyseessä ovat pääasiassa korteilla tapahtuvat maksut ja nostot pankkiautomaateista. 4

5 Rajatylittävien tilisiirtojen ja sekkien osalta on teknisesti vaikeaa noudattaa tammikuun 1. päivän 2002 määräaikaa: näistä maksuista perittäville palvelumaksuille myönnetään siirtymäaikaa. Enintään euron suuruisista rajatylittävistä maksuista ja kotimaanmaksuista perittävät palvelumaksut on saatettava samansuuruisiksi viimeistään 1 päivänä tammikuuta ARTIKLA PALVELUMAKSUJEN AVOIMUUS Asetuksen 4 artiklassa säädetään, että maksut suorittavan laitoksen on annettava asiakkaille etukäteistietoja rajatylittävistä ja kotimaanmaksuista perittävistä palvelumaksuista. Näin kuluttajat voivat suoraan vertailla hintoja. Hintoihin tehtävistä muutoksista on ilmoitettava asiakkaalle. Koska asetusta sovelletaan myös sellaisiin rajatylittäviin euromääräisiin maksuihin, joiden lähtö- tai kohdemaana ovat euroalueen ulkopuoliset jäsenvaltiot, 4 artikla sisältää tiedonantovelvollisuuksia myös valuutanvaihdosta perittävien palvelumaksujen osalta. Näin voidaan erottaa valuutanvaihdosta perittävät palvelumaksut muista maksuista perittävistä palvelumaksuista. 5 ARTIKLA RAJATYLITTÄVIÄ MAKSUJA HELPOTTAVAT TOIMENPITEET Pääsyynä rajatylittävistä maksuista perittäville korkeisiin palvelumaksuihin on automatisoinnin puute. Sen vuoksi teknisistä ja hallinnollisista syistä maksutapahtumat on käsiteltävä käsin, ja se on kallista. Asetuksessa otetaan käyttöön toimenpiteitä, joilla luodaan edellytykset sille, että maksut voidaan suorittaa täysin automaattisesti. Kansainvälinen tilinumero (IBAN, International Bank Account Number) ja pankkitunnus (BIC, Bank Identifier Code) ovat merkittäviä siirryttäessä täysin automatisoituihin maksuihin, jotka vastaavat nykyisten kotimaanmaksujen automatisointiastetta. IBAN ja BIC ovat rajatylittävien maksujen uusia kansainvälisiä ISO-standardeja. Ne mahdollistavat automatisoidut maksut, joihin ei liity kallista ja hidasta käsityötä. Asetuksen 5 artiklassa säädetään laitosten velvollisuudesta ilmoittaa asiakkailleen kansainvälinen tilinumero ja pankkitunnus. Asetuksessa velvoitetaan asiakkaat myös käyttämään näitä uusia standardeja ja ilmoittamaan pyydettäessä kansainvälinen tilinumero ja pankkitunnus ennen rajatylittävän tilisiirron antamista toimeksi. Sekä 1 että 2 kohdan soveltaminen on vapaaehtoista, sillä kaikki kuluttajat eivät välttämättä tee rajatylittäviä maksuja ja myös muut rajatylittävät maksujärjestelmät, jotka eivät perustu IBAN- tai BIC-tunnusten käyttöön, voivat olla tehokkaita. Vaikuttaa kuitenkin sopivalta edellyttää, että asiakkaiden tiliotteisiin on aina merkittävä IBAN- ja BIC-tunnukset ja toisten jäsenvaltioiden markkinoille tähtäävien yritysten on ilmoitettava asiakkailleen tunnukset esimerkiksi Internet-sivuillaan, laskuissaan tai muulla tavoin rajatylittävien maksujen helpottamiseksi. 6 ARTIKLA JÄSENVALTIOIDEN VELVOITTEET Toisena syynä käsittelyn kalleuteen ja siitä aiheutuviin korkeisiin palvelumaksuihin on ollut jäsenvaltioiden laitoksille asettama vaatimus ilmoittaa rajatylittävistä maksuista maksutasetilastointia varten. Asetuksen 6 artiklassa poistetaan rajatylittäviä maksuja koskevat ilmoitusvaatimukset enintään euron maksujen osalta 1 päivä tammikuuta 2002 alkaen. Määrä korotetaan euroon 1 päivä tammikuuta 2004 alkaen. 5

6 Eri jäsenvaltioissa vaaditaan myös erilaiset rajatylittävien maksujen suorittamista koskevat vähimmäistiedot (useimmat edellyttävät esim. saajan tilinumeron antamista ja toiset myös osoitetta; sama koskee vastaanottavan pankin osoitteen ilmoittamista). Nämä erot aiheuttavat vaikeuksia ja edellyttävät aikaavievää käsittelyä. 6 artiklassa säädetään vähimmäistiedonantovaatimusten tarvittavasta yhdenmukaistamisesta. 6

7 2001/0174 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI rajatylittävistä euromääräisistä maksuista EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan 1kohdan, ottavat huomioon komission ehdotuksen 1, ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 2, ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon 3, noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä 4, sekä katsovat seuraavaa: (1) Rajojen yli suoritettavista tilisiirroista 27 päivänä tammikuuta 1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/5/EY 5 pyrittiin parantamaan rajatylittäviä tilisiirtopalveluja ja erityisesti niiden tehokkuutta. Tavoitteena oli, että kuluttajat ja pk-yritykset voisivat tehdä nopeammin, turvallisemmin ja edullisemmin tilisiirtoja yhteisön eri maiden välillä. Tällaiset tilisiirrot ja rajatylittävät maksut ovat yleensä vielä varsin kalliita kotimaisiin maksutapahtumiin verrattuna. (2) Pienistä maksuista sisämarkkinoilla 31 päivänä tammikuuta 2000 annetussa komission tiedonannossa Euroopan parlamentille ja neuvostolle 6, komission tiedonannosta 26 päivänä lokakuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa ja keinoista talouden toimijoiden tukemiseksi euroon siirtymisessä 4 päivänä heinäkuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa sekä rajatylittävien maksupalvelujen kehittämisestä syyskuussa 1999 ja syyskuussa 2000 annetuissa Euroopan keskuspankin kertomuksissa on kaikissa korostettu kiireellistä tarvetta tehokkaisiin parannuksiin tällä alalla. (3) Euroseteleiden ja -kolikoiden käyttöönottoon liittyvistä valmisteluista 3 päivänä huhtikuuta 2001 annetussa komission tiedonannossa Euroopan parlamentille, EYVL C EYVL C EYVL C EYVL C EYVL L 43, , s. 25. KOM(2001) 36 lopullinen. 7

8 neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan keskuspankille 7 todetaan, että komissio kehottaa pyrkimään kaikin keinoin siihen, että rajatylittävien maksujen kustannukset lähestyisivät maiden sisäisiä maksuja 1 päivänä tammikuuta (4) Rajatylittävien maksujen määrä kasvaa jatkuvasti sisämarkkinoiden toteutumisen edetessä. Euron käyttöönotolla on lisäksi helpotettu maksuja tällä alueella, jolla ei ole sisäisiä rajoja. (5) Jos rajatylittävistä euromääräisistä maksuista perittävät palvelumaksut säilyvät korkeampina kuin kotimaisista maksuista perittävät, tämä vähentää kuluttajien ja yritysten luottamusta euroon. Sisämarkkinoiden toiminnan edistämiseksi on tarpeen varmistaa, että rajatylittävistä ja jäsenvaltion sisäisistä euromääräisistä maksuista perittäviä palvelumaksuja kohdellaan samalla tavoin. (6) Elektronisesti suoritettaviin rajatylittäviin euromääräisiin maksuihin, joiden arvo on enintään euroa, olisi sovellettava samansuuruisten palvelumaksujen periaatetta 1 päivästä tammikuuta Rajojen yli suoritettaviin tilisiirtoihin ja sekkeihin olisi sovellettava ylimääräistä siirtymäkautta 1 päivään tammikuuta 2003, jotta tarvittavat infrastruktuurit ja edellytykset voidaan toteuttaa. (7) Asiakkaille on annettava tietoja perittävistä palvelumaksuista ja niiden muutoksista, jotta he voivat arvioida rajatylittävien maksujen aiheuttamia kustannuksia. Tämä koskee myös tapauksia, joissa rajatylittävään euromääräiseen maksutapahtumaan liittyy muu valuutta kuin euro. (8) On myös tärkeää säätää parannuksista, joiden avulla maksulaitosten on helpompi suorittaa rajatylittäviä maksuja. Tältä osin olisi edistettävä standardointia ja erityisesti kansainvälisen tilinumeron (International Bank Account Number, IBAN) ja pankkitunnuksen (Bank Identifier Code, BIC) käyttöä, jotka ovat tarpeen käsiteltäessä rajojen yli suoritettavia tilisiirtoja automatisoidusti. Näiden tunnusten mahdollisimman laaja-alaista käyttöä pidetään olennaisena. Lisäksi olisi poistettava muut ylimääräisiä kustannuksia aiheuttavat toimenpiteet, jotta asiakkailta rajatylittävistä maksuista perittäviä palvelumaksuja voidaan pienentää, OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Asiasisältö ja soveltamisala Tässä asetuksessa säädetään rajatylittävistä euromääräisistä maksuista sen varmistamiseksi, että näistä maksuista peritään samat palvelumaksut kuin kotimaisista euromääräisistä maksuista. Asetusta sovelletaan yhteisössä suoritettaviin rajatylittäviin euromääräisiin maksuihin, joiden arvo on enintään euroa. 7 KOM(2001) 190 lopullinen. 8

9 2 artikla Määritelmät Tässä asetuksessa tarkoitetaan: a) 'Rajatylittävillä maksuilla' i) 'rajojen yli suoritettavalla tilisiirrolla' maksumääräyksen antajan toimeksiannosta jäsenvaltiossa sijaitsevan laitoksen tai laitoksen sivukonttorin kautta tehtyä rahansiirtoa saajalle toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan laitokseen tai laitoksen sivukonttoriin; maksumääräyksen antaja ja saaja voivat olla yksi ja sama henkilö; ii) 'rajatylittävällä elektronisella maksutapahtumalla' muita kuin laitosten toimeksiannosta tehtyjä ja niiden toteuttamia elektronisen maksuvälineen avulla suoritettuja varojen siirtoja; elektronisen maksuvälineen avulla suoritettuja käteisen nostoja ja elektronisen rahan tallennus- ja käyttövälineiden lataamista (ja purkamista) käteis- ja pankkiautomaateissa liikkeeseenlaskijan tai sellaisen laitoksen tiloissa, jonka on sopimuksen mukaisesti hyväksyttävä kyseinen maksuväline; iii) 'rajatylittävillä sekeillä' yhtäläisestä sekkilaista 19 päivänä maaliskuuta 1931 tehdyssä Geneven yleissopimuksessa tarkoitettuja sekkejä, joita käytetään rajatylittäviin suorituksiin yhteisössä; b) 'elektronisella maksuvälineellä' etämaksuvälinettä ja elektronisen rahan tallennus- ja käyttövälinettä, jonka avulla sen haltija voi toteuttaa yhden tai useamman elektronisen maksutapahtuman; c) 'etämaksuvälineellä' välinettä, jonka avulla haltija voi saada yhteyden tilillään jossakin laitoksessa oleviin varoihin ja jonka avulla maksu voidaan suorittaa maksun saajalle; väline edellyttää tavallisesti henkilökohtaista tunnuslukua ja/tai muuta vastaavaa henkilöllisyyden todistamista. Etämaksuvälineet kattavat erityisesti maksukortit (riippumatta siitä, ovatko ne luotto-, pankki- vai maksuaikakortteja) sekä puhelin- ja kotipankkisovellukset; d) 'elektronisen rahan tallennus- ja käyttövälineellä' ladattavaa maksuvälinettä, olipa kyseessä arvokortti tai tietokoneen muisti, johon kirjataan varoja elektronisesti; e) 'laitoksella' tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka toimintaansa harjoittaessaan suorittaa rajatylittäviä maksuja; f) 'perittävillä palvelumaksuilla' tarkoitetaan kaikentyyppisiä laitoksen rajatylittävistä maksutapahtumista perimiä maksuja, lukuun ottamatta valuuttakauppaan liittyvistä operaatioista perittäviä maksuja. 9

10 3 artikla Rajatylittävistä maksuista perittävät palvelumaksut 1. Laitosten on perittävä rajatylittävistä euromääräisistä elektronisista maksutapahtumista, joiden arvo on enintään euroa, 1 päivästä tammikuuta 2002 alkaen samoja palvelumaksuja kuin vastaavista sen jäsenvaltion sisäisistä maksutapahtumista, jossa kyseisen rajatylittävän elektronisen maksutapahtuman suorittavan laitoksen toimipaikka sijaitsee. 2. Laitosten on perittävä rajojen yli suoritettavista euromääräisistä tilisiirroista ja sekeistä, joiden arvo on enintään euroa, 1 päivästä tammikuuta 2003 alkaen samoja palvelumaksuja kuin vastaavista sen jäsenvaltion sisäisistä tilisiirroista ja sekkimaksutapahtumista, jossa kyseisen rajojen yli suoritettavan tilisiirron tai rajatylittävän sekin suorittavan laitoksen toimipaikka sijaitsee. 4 artikla Palvelumaksujen avoimuus 1. Laitoksen on annettava asiakkaalleen helposti ymmärrettävässä muodossa joko kirjallisesti tai tarvittaessa sähköisesti ennakkotietoja, jotka koskevat rajatylittävistä maksuista ja laitoksen toimipaikan sijaintijäsenvaltiossa suoritetuista kotimaanmaksuista perittäviä palvelumaksuja. 2. Kaikki palvelumaksujen muutokset on annettava 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tiedoksi ennen niiden soveltamista. 3. Jos laitokset perivät palvelumaksuja vaihdettaessa ulkomaanvaluuttaa euroiksi tai euroja ulkomaanvaluutaksi, niiden on annettava asiakkailleen a) ennakkotietoja valuutanvaihtomaksuista, joita ne aikovat soveltaa, ja b) erityistietoja valuutanvaihtomaksuista, joita on sovellettu. 5 artikla Rajatylittäviä maksuja helpottavat toimenpiteet 1. Laitoksen on asiakkaan pyynnöstä ilmoitettava hänen kansainvälinen tilinumeronsa (IBAN, International Bank Account Number) ja laitoksen pankkitunnus (BIC, Bank Identifier Code). 2. Rajojen yli suoritettavissa tilisiirroissa asiakkaan on pyynnöstä ilmoitettava saajan IBAN ja saajan BIC siirron suorittavalle laitokselle. 3. Laitoksen on merkittävä asiakkaan tiliotteisiin hänen IBAN ja BIC. 4. Kaikkien toimittajien, jotka aikovat myydä tavaroita tai palveluja rajojen yli yhteisön asiakkaille, on ilmoitettava IBAN ja BIC. 10

11 6 artikla Jäsenvaltioiden velvoitteet 1. Jäsenvaltioiden on poistettava viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2002 enintään euron rajatylittäviä maksuja koskevat kansalliset vaatimukset, jotka koskevat maksutasetilastointia varten tehtäviä ilmoituksia. Määrä korotetaan euroon 1 päivästä tammikuuta 2004 alkaen. 2. Jäsenvaltioiden on poistettava viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2002 saajan vähimmäistietoja koskevat kansalliset vaatimukset, jotka estävät maksutapahtuman välittömän suorittamisen. 7 artikla Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä Euroopan parlamentin puolesta Puhemies Neuvoston puolesta Puheenjohtaja 11

12 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI EHDOTUKSEN VAIKUTUS YRITYSTOIMINTAAN JA ERITYISESTI PIENIIN JA KESKISUURIIN YRITYKSIIN (PK-YRITYKSIIN) EHDOTUKSEN NIMIKE:EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS RAJATYLITTÄVISTÄ EUROMÄÄRÄISISTÄ MAKSUISTA ASIAKIRJAN VIITENUMERO: KOM(2001) 439 lopullinen EHDOTUS 1. Kun otetaan huomioon toissijaisuusperiaate, miksi tällä alalla tarvitaan yhteisön lainsäädäntöä ja mitkä ovat sen päätavoitteet? Jotta yhtenäismarkkinoiden ja rahaliiton kaikista eduista voidaan hyötyä, on tärkeää, että yksityishenkilöt ja yritykset voivat suorittaa jäsenvaltioiden välisiä maksuja yhtä nopeasti, turvallisesti ja edullisesti kuin kotimaanmaksujakin. Eurosetelit ja -kolikot otetaan 1 päivänä tammikuuta 2002 käyttöön 12 jäsenvaltiossa. Yhteinen raha tulee siis käyttöön kolikkoina ja seteleinä, mutta kotimaisten ja rajatylittävien maksutapahtumien hintaerot uhkaavat pysyä suurina muilla maksuvälineillä kuin käteisrahalla suoritettavien maksujen osalta. Ehdotuksen tavoitteena on nopeuttaa kotimaisista ja rajatylittävistä maksutapahtumista perittävien palvelumaksujen lähentämistä. Lähtökohtana on ajatus, että kansalliset maksujärjestelmät toimivat hyvin, mutta rajatylittävät järjestelmät huonommin. Tästä syystä asetusehdotukseen sisältyy kolmenlaisia toimenpiteitä: - Yleisperiaatteena on, että kotimaisen ja rajatylittävän euromääräisen operaation välillä ei saa esiintyä hintasyrjintää. Periaate merkitsee yhtenäismarkkinoiden käsitteen käytännön soveltamista maksualalla: rajan olemassaololla tai sen puuttumisella ei saa olla vaikutusta yhtenäismarkkinoilla. - Tiedottaminen asiakkaille nykyisistä palvelumaksuista ja niiden kehityksestä. On tärkeää, että maksujärjestelmien käyttäjät ovat hyvin perillä eri operaatioista perittävistä palvelumaksuista voidakseen valita itselleen sopivimmat vaihtoehdot. Tämä aiheuttaa painetta näiden palvelujen hintojen laskuun ja parantaa etenkin maksujärjestelmien tehokkuutta. - Maksujärjestelmien automatisoinnin edistäminen. Kotimaiset järjestelmät ovat pitkälti automatisoituja, jolloin tapahtumakohtaiset kulut ovat vähäisiä, kun taas rajatylittävissä järjestelmissä etenkin tilisiirtojen osalta ongelmana ovat standardien puuttuminen tai velvollisuus noudattaa toisistaan poikkeavia kansallisia normeja. Tästä syystä säädetään toimenpidekokonaisuudesta, jolla edistetään yhteisten normien käyttöä. 12

13 VAIKUTUS YRITYSTOIMINTAAN 2. Mihin ehdotuksen vaikutukset kohdistuvat? On tärkeää erottaa ehdotuksen pankkialalle asettamat vaatimukset ja sellaisille pk-yrityksille koituvat edut, joiden on suoritettava rajatylittäviä maksuja. Mitkä yritystoiminnan alat? Ehdotusta sovelletaan pankkeihin ja muihin rahoituslaitoksiin, jotka tarjoavat maksupalveluja yleisölle. Kyseessä ovat pääasiassa pankit. Minkäkokoiset yritykset (pienten ja keskisuurten yritysten osuus)? Harvoja pankkeja tai rahoituslaitoksia, jotka tarjoavat yleisölle maksupalveluja, voidaan pitää pieninä tai keskisuurina yrityksinä. Eivät. Ovatko yritykset keskittyneet yhteisön tietylle maantieteelliselle alueelle? 3. Mitä yritysten on tehtävä täyttääkseen ehdotuksessa asetetut vaatimukset? Pankkien ja rahoituslaitosten on nopeutettava valmisteluja yhtenäismarkkinoille ja euroalueelle todella soveltuvien maksujärjestelmien käyttöönottamiseksi. Moniin valmisteluihin on jo ryhdytty etenkin tilisiirtojen osalta, mutta toimenpiteiden loppuunsaattamisen koko pankkiverkostossa on tapahduttava paljon alunperin ennakoitua nopeammin. 4. Mitkä ovat ehdotuksen todennäköiset taloudelliset vaikutukset työllisyyteen investointeihin ja uusien yritysten perustamiseen yritysten kilpailukykyyn? Rajatylittävistä maksuista perittävien palvelumaksujen pienentyminen on tärkeää pk-yritysten kansainvälisen toiminnan kehittämiseksi ja sisämarkkinoihin integroitumisen helpottamiseksi. Sama koskee kaikkia käsiteollisuusyrityksiä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia sekä näiden suhteissa toimittajiin että asiakkaisiin. 5. Sisältyykö ehdotukseen toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon pienten ja keskisuurten yritysten erityistilanne (muihin ryhmiin verrattuna lievempiä tai erilaisia vaatimuksia tms.)? Ei. 13

14 KUULEMINEN 6. Organisaatiot, joita asiassa on kuultu, ja niiden näkemykset pääpiirteittäin. Komissio on jo vuosia pyrkinyt kuulemaan mahdollisimman laaja-alaisesti kaikkia osapuolia kannustaakseen markkinatoimijoita ottamaan käyttöön tarvittavat järjestelyt maksuvälinemarkkinoiden toiminnan kehittämiseksi. Tämän toimintalinjan merkittävimmät kehitysvaiheet ovat seuraavat: Syyskuussa 1990 annettiin vihreä kirja maksuista sisämarkkinoilla 1, jossa esitetään komission asettama tavoite eli rajatylittävien maksujen saattaminen yhtä tehokkaiksi ja edullisiksi kuin kotimaanmaksut. Maaliskuussa 1991 perustettiin kaksi pysyvää maksujärjestelmien neuvoa-antavaa ryhmää. Ryhmät yhdistettiin vuonna Ryhmät ovat perustamisestaan asti kokoontuneet vähintään kolmesti vuodessa. Vuonna 1992 komissio julkaisi valmisteluasiakirjan rajatylittävien maksujen avoimuudesta ja laadusta. Asiakirja sisälsi toimintaohjelman ja siinä vahvistettiin komission aikomus toteuttaa velvoittavia lainsäädäntötoimenpiteitä, jos tavoitteita ei saavutettaisi vapaaehtoiselta pohjalta. Vuonna 1994 komissio antoi direktiiviehdotuksen rajatylittävistä tilisiirroista. Direktiivissä luodaan yhdenmukaistetut oikeudelliset puitteet, joilla pyritään parantamaan tämän maksutyypin yleistä tehokkuutta. Ehdotuksen perusteella annettiin direktiivi 97/5/EY. Vuonna 1995 komissio julkaisi vihreän kirjan käytännön järjestelyistä yhtenäisvaluutan käyttöön ottamiseksi 2. Asiakirjassa tavoitteeksi asetetaan yhtenäisen maksualue, joka on yhtä tehokas kuin kansalliset maksupalvelumarkkinat. Asiakirjan julkistamisesta seurannut laaja keskustelu koski pikemminkin euron käyttöönotosta kuin maksujärjestelmien sopeuttamisesta aiheutuvia kustannuksia. Vuonna 1998 neuvosto antoi asetuksen (EY) N:o 974/98, jolla otettiin käyttöön osallistuvien jäsenvaltioiden yhteinen raha euro. Asetusta täydennettiin suosituksella, jossa vahvistetaan euroon muuntamisesta perittäviä maksuja koskevat säännökset. Suositus perustuu pääasiassa pankkialan ammattilaisten edustajista koostuneen asiantuntijaryhmän töiden tuloksiin. Vuonna 1999 euroon siirtymisen yhteydessä vaihtokursseihin aikaisemmin sisältyneet piilevät palvelumaksut tulivat näkyviin muuntokurssien käyttöönottamisen myötä. Rajatylittävistä operaatioista perittävien maksujen läpinäkyvyys johti moniin mielenilmaisuihin. Komissio ja Euroopan keskuspankki käynnistivät keskustelut yhteisön tasoisen järjestelmän käyttöön ottamisesta. Vuonna 2000 komissio julkaisi uuden tiedonannon (tammikuussa) ja järjesti pyöreän pöydän kokouksen (marraskuussa) pohtiakseen parhaita keinoja rajatylittävien maksujen automatisoimiseksi. 1 2 KOM(90) 447 lopullinen. KOM(95) 333 lopullinen,

15 Vuonna 2001 komissio julkaisi tiedonannon kolikkojen ja seteleiden käyttöönottoon liittyvistä käytännön järjestelyistä. Tiedonannossa todettiin, ettei komissio hyväksy viivästyksiä yhtenäisen maksualueen perustamisessa. Asetusehdotuksesta päätettiin kesäkuussa 2001, eikä siitä ole voitu järjestää virallista kuulemista. Pankkialan edustajat ovat ilmaisseet vastustavansa periaatteellisesti hintojen valvontaa. Alan edustajat ovat kuitenkin toimittaneet tietoja luettelon laatimiseksi toimenpiteistä, joilla voidaan edistää siirtojärjestelmien automatisointia. Kuluttajajärjestöt kannattavat komission ehdotusta kokonaisuudessaan. Sisämarkkina-, kuluttaja- ja matkailuneuvoston kokouksessa päivänä toukokuuta 2001 komission ehdotukseen suhtauduttiin myönteisesti. Rahoituspalvelujen työryhmän kokouksessa 19 päivänä kesäkuuta 2001 asetuksen pääperiaatteet esitettiin jäsenvaltioiden asiantuntijoille. Asiantuntijat kannattivat yksimielisesti ajatusta yhtenäisen maksualueen perustamisesta, mutta pääosa asiantuntijoista piti asetusta ennenaikaisena. 15

16 RAHOITUSSELVITYS Politiikan ala(t): Sisämarkkinat Toiminnan ala(t): Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus rajatylittävistä euromääräisistä maksuista TOIMENPITEEN NIMI: RAJATYLITTÄVISTÄ EUROMÄÄRÄISISTÄ MAKSUISTA PERITTÄVISTÄ PALVELUMAKSUISTA ANNETTAVAA ASETUSTA KOSKEVAT NEUVOTTELUT JA TÄYTÄNTÖÖNPANON VALVONTA 1. BUDJETTIKOHTA/-KOHDAT Ei sovelleta. 2. NUMEROTIEDOT Komissiota koskevat vaikutukset liittyvät neuvotteluihin ja etenkin rahoituslaitoksissa tapahtuvan asetuksen käytännön täytäntöönpanon valvontaan Toimenpiteen kokonaismäärärahat (B osa): milj. euroa maksusitoumusmäärärahoina Ei sovelleta Toimenpiteen soveltamisaika: Asetusta sovelletaan sen antamisen jälkeen koko sisämarkkinoilla. Sisämarkkinoiden periaatteen tulisi olla aina voimassa pankkien palvelumaksujen tason osalta. Seurannan ja asetuksen säännösten noudattamisen valvonnan on oltava intensiivistä etenkin aluksi. Monivuotinen kokonaismenoarvio: a) Maksusitoumusmäärärahojen/maksumäärärahojen aikataulu (rahoitustuki) (ks. kohta 6.1.1) Ei sovelleta. b) Tekninen ja hallinnollinen apu ja tukimenot (ks. kohta 6.1.2) Ei sovelleta. c) Henkilöstö- ja muiden hallintomenojen kokonaisvaikutus rahoitukseen (ks. 7 kohta). 16

17 2.3. Ehdotus on tehdyn ohjelmasuunnitelman mukainen X Ehdotus edellyttää rahoitusnäkymien kyseisen otsakkeen ohjelmasuunnitelman muuttamista, ja tämä voi edellyttää toimielinten sopimuksen määräysten soveltamista Yhteensopivuus ohjelmasuunnitelman ja rahoitusnäkymien kanssa 1 X TAI Ei vaikuta tuloihin (kyseessä ovat toimenpiteen toteuttamiseen liittyvät tekniset näkökohdat). Vaikutukset tuloihin ovat seuraavat: 3. BUDJETTITIEDOT Ei sovelleta. 4. OIKEUSPERUSTA Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artikla. 5. KUVAUS JA PERUSTELUT 5.1. Yhteisön toiminnan tarve Toiminnan tavoitteet Asetuksessa vahvistetaan periaate, jonka mukaan rajatylittävän euromääräisen maksutapahtuman hinnan pitäisi Euroopan unionissa olla sama kuin kotimaisten operaatioiden hinta (valtioiden rajan merkityksen poistaminen). Tavoitteena on aikaansaada luottamusta euroon nykytilanteessa, jossa käytössä on yhteinen raha mutta maksualue ei ole yhtenäinen. Rajatylittävistä maksutapahtumista perittävien palvelumaksujen pysyminen korkeina (nykyisin edelleen keskimäärin yli 20 euroa) ei ole hyväksyttävää sisämarkkinoiden eikä eurooppalaisten kuluttajien kannalta. Huolimatta komission vetoomuksista rahoituslaitokset eivät ole toteuttaneet muutoksia. Näin ollen komissio on päättänyt ryhtyä tiukempiin toimiin ja antaa asetusehdotuksen, jossa säädetään palvelumaksujen lähentämisestä. Asetuksen antamisen jälkeen on tarpeen valvoa ja arvioida sen soveltamista markkinoilla ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin esiintyvien valitusten suhteen ja aloittaa rikkomisesta johtuvat menettelyt Ennakkoarviointiin liittyvät toimenpiteet Ei sovelleta. 1 2 Lisätietoja erillisessä ohjeasiakirjassa. Lisätietoja erillisessä ohjeasiakirjassa. 17

18 Jälkiarvioinnin perusteella toteutetut toimenpiteet Ei sovelleta Suunnitellut toimet ja yhteisön rahoitustukea koskevat yksityiskohtaiset säännöt Kun asetusta koskevat neuvottelut on saatu päätökseen ja asetus annettu, on tarpeen ottaa käyttöön järjestelmä, jonka avulla rajatylittävistä maksuista sisämarkkinoilla perittäviä palvelumaksuja valvotaan ja arvioidaan. Tarkastuskäynnit jäsenvaltioiden rahoituslaitoksiin sekä tutkimukset ovat jatkossa ajoittain tarpeen. Käsiteltäväksi tulee entistä enemmän kuluttajavalituksia. On myös todennäköistä, että rikkomista esiintyy. 6. RAHOITUSVAIKUTUKSET 6.1. Kokonaisrahoitusvaikutus, B osa - (koko ohjelmakaudeksi) Toimenpidekohtainen kustannuslaskelma, B osa (koko ohjelmakaudeksi). Ei sovelleta. 7. VAIKUTUKSET HENKILÖSTÖÖN JA HALLINTOMENOIHIN Asetuksen periaatteen soveltaminen markkinoilla on turvattava tarvittavilla lisäresursseilla. Rahoituslaitosten on saatettava hintansa yleisön ja komission tietoon siten, että komissio voi tarkistaa hintojen avoimuuden ja aloittaa sen varmistamiseksi rikkomisesta johtuvia menettelyjä. Lisämäärärahat ovat erityisesti tarpeen, koska alalla toimii lukuisia yrityksiä (noin pankkia) ja kuluttajat ja pk-yritykset tekevät jatkossa paljon valituksia. Tarvittavat hallintoresurssit saadaan käytännössä resurssien kohdentamisesta vuosittain tehtävän komission päätöksen mukaisesti. Päätöstä tehtäessä otetaan huomioon etenkin henkilöstö ja lisämäärärahat, jotka budjettivallan käyttäjän on myönnettävä. Asetusta varten tarvittavia resursseja ei kuitenkaan ole otettu huomioon tehtäessä vuoden 2002 alustavaa talousarvioesitystä. 18

19 7.1. Vaikutus henkilöstöön Toimen laji Toimenpiteen hallinnointiin tarvittava nykyinen ja/tai uusi henkilöstö Vakinaisten toimien määrä Väliaikaisten toimien määrä Yhteen sä Tehtävän kuvaus Virkamiehet väliaikaiset toimihenkilöt tai A B C Komitean kokousten valmistelu Muu henkilöstö Yhteensä Henkilöstön taloudellinen kokonaisvaikutus Henkilöstön laji Määrä euroina Laskentamenetelmä * Virkamiehet *2 Väliaikainen henkilöstö Muu henkilöstö (budjettikohta mainittava) Yhteensä Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja Muut toimesta johtuvat hallintomenot Budjettikohta (kohta ja nimike) Kokonaismääräraha (osasto A7) A Virkamatkat (1) Tietojärjestelmät (A-5001/A-4300) Muut menot: A osa (eriteltävä) Määrä euroina Laskutapa... 2 matkaa vuodessa 15 jäsenvaltion rahoituslaitoksiin: 700*2*15= euroa Yhteensä

20 Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja. I. Yhteensä vuodessa ( ) II. III. Toiminnan kestoaika Toimen kokonaiskustannukset (I x II) toistaiseksi SEURANTA JA ARVIOINTI Toiminnalle ei ole asetettu määräaikaa. Vuonna 2004 asetusta tarkastellaan uudelleen sen toiminnan ja käytännön soveltamisen arvioimiseksi. Lisäksi asetuksen soveltamistarvetta tarkastellaan laajentumisprosessin yhteydessä ehdokasmaissa Seurantajärjestelmä Ei sovelleta Arvioinnin yksityiskohtaiset säännöt ja arviointijaksot Ei sovelleta. 9. PETOSTEN TORJUNTATOIMET Toimen luonteen perusteella erityisiä petosten torjuntatoimia ei tarvita. 20