n KANSALLINEN ALUEELLINEN KEHITTÄMINEN

Transkriptio

1 2/2014 n PÄÄKIRJOITUS: 2 Kestävää kasvua tavoittelemassa 3 ELY-palvelujen uudistaminen ja ELY-keskusten toiminnan sopeuttaminen n EUROOPAN UNIONI 4 Uusi koheesiopolitiikka testissä 5 Kestävää kasvua ja työtä tekemässä 6 Ohjelmakauden rakennerahasto-ohjelmat loppusuoralla 8 Suomen tukialueet Koheesiopolitiikan vilkas syksy 11 Pohjoismaiden kilpailu-, energia- ja aluepolitiikka-asiat 12 Vähävaraisten avun toimenpideohjelmasta periaatteet EU:n ruoka-avulle 13 Suomen ja Venäjän välisten ENI CBC ohjelmien valmistelu etenee 14 Uusien EAY/INTERREG-ohjelmien toteuttaminen lähdössä käyntiin n KANSALLINEN ALUEELLINEN KEHITTÄMINEN 16 Rakennemutoksen hallinnan uusi toimintamalli 17 Kaupunki-, maaseutu- ja saaristopolitiikan kehittämiselle selvitysmies 18 Yhteistyöllä menestystä maaseudulle 19 Kuntien yhdistymisselvityksissä 206 kuntaa 19 Kuntalaki mikä muuttuu? TUTKITTUA TIETOA 20 Valtion tulot ja menot vuonna 2012 maakunnittain 22 Aluevaikuttavaa rakennerahastotoimintaa alueellisilla strategioilla sekä koordinaatiolla 23 Tieto ja tutkimus kulkevat kahdella jalalla 24 Seutukuntien resilienssi n SVENSK RESUMÉ 26 Svensk resumé 2

2 2 ALUE-INTEGRAATTORI Pääkirjoitus Kestävää kasvua tavoittelemassa Teksti: Taina Susiluoto, osastopäällikkö, TEM Vuosi 2014 yllätti monet toimintaympäristön muutosvauhdilla. Elinkeinoelämää runnova rakennemuutos on vienyt Suomesta jo teollista työpaikkaa. Rakennemuutos näkyy ja tuntuu alueilla joka puolella maata. Tulevista lähivuosista ei ole povattu helpompia, koska rakennemuutos yhä voimistuu. Lisäksi julkisen sektorin uudistumiseen kohdistuu valtavat paineet osana palveluiden turvaamista uudella tavalla ja julkisen talouden tervehdyttämistä. Uusien yksityisen sektorin työpaikkojen luominen onkin entistä kirkkaammin tärkeä tavoite koko maalle. Rohkeana vaalivuoteen Tuleva vuosi 2015 on merkityksellinen monella tavalla. Meiltä kaikilta odotetaan rohkeita ja reippaita ajatuksia keskusteluun, jota aina vaalivuonna käydään kiihkeästi. Olemme monien perusasioiden äärellä, jotka kumpuavat aluekehittämisen isosta kuvasta. Kuinka onnistuisimme Suomessa saamaan eri alueista niiden omat erityiset vahvuudet esille? Uskallammeko antaa kokeiluille tilaa? Luommeko mahdollistavaa vai kontrolloivaa hallintoa? Luotammeko siihen, että yhdessä saamme paremmin ratkaistua tulevat isot haasteet vai poteroidummeko jokainen suojaamaan omia resurssejamme? Työ- ja elinkeinoministeriön tulevaisuuskatsauksessa nostimme esille kannaltamme keskeisimmät asiat: 1. Rakennamme uusia kasvun ja viennin kärkiä, 2. Lisäämme kilpailua ja vähennämme sääntelyä, 3. Turvaamme energiajärjestelmien vakauden, 4. Kehitämme työelämää ja työmarkkinoita sekä 5. Uudistamme hallintoa. Näistä kaikista voitte lukea lisää TEM:n nettisivuilta, mutta niihin liittyen nostan esille aluekehittämisen kannalta muutaman tärkeän asian. Yli hallinnon muurien Suomessa on vahva perinne säilyttää ja hienosäätää hallinnon rakenteita. Toimimme lukuisissa pienissä poteroissa. Jatkossa painopiste voisi olla enemmän uudessa tavassa toimia, ketteryydessä kohdata jatkuvia muutoksia ja palveluasenteessa, joka laittaa asiakkaat keskiöön ja jopa ottaa asiakkaat suunnittelemaan ja toteuttamaan palveluita. Tämä toki vaatisi meiltä virkamiehiltä ajattelun ravistamista ja hallinnon itselleen asettamien muurien ylittämistä. Tulevalla hallituskaudella aluehallintoon kohdistuu uudistuspaineita. Tavoitteena tulisi olla organisaatiosta riippumaton, asiakaskeskeinen palvelukulttuuri, joka edistää Suomen kestävää kasvua ja kilpailukykyä. Varaudu kriisiin, tukea kasvuun Alueiden elinkeinorakenteen uudistamiseksi tarvitaan alueiden omasta toimesta tapahtuvaa aktiivista ja ennakoivaa otetta. Rohkeita, omien vahvuuksien valintoja. Kokemukset äkkitilanteista osoittavat, että parhaiten kriisitilanteista selviävät ne, jotka ovat varautuneet erilaisiin tulevaisuuden yllättäviin skenaarioihin ja tehneet yhdessä alueen toimijoiden kanssa varautumissuunnitelmia. EU:n tukirahojen suuntaaminen fiksusti pk-sektorin ja työllistymisen tueksi on pääsääntöisesti alueiden omissa käsissä. Kasvupanostuksia on lisäksi osoitettu lähivuosille määrärahoina melkein puoli miljardia euroa Tekesin, Finnveran ja Finpron toimintaan, joten niiden uutta tarjontaa kannattaa pitää esillä alueen yrityksille. Team Finlandin alueverkosto aloittaa uudella toimintamallilla vuoden alusta ja tuo uusia mahdollisuuksia erityisesti alueen kasvuhaluisille ja kansainvälistyville yrityksille. Tällaisten isojen myllerrysten keskellä merkitykselliseksi nousee se, miten onnistumme tarttumaan uusiin mahdollisuuksiin. Ja onhan niitä erityisesti biotaloudessa, cleantechissä ja digitalisaatiossa. Meillä on erilaisia vahvuuksia eri puolella Suomea, joiden varaan voimme rakentaa tulevaisuutta. Nyt vain rohkeasti tekemään valintoja ja kokeilemaan uutta. n Kuva: Aleksi Malinen

3 Pääkirjoitus ALUE-INTEGRAATTORI 3 ELY-palvelujen uudistaminen ja ELY-keskusten toiminnan sopeuttaminen Teksti: Marja-Riitta Pihlman, teollisuusneuvos, TEM Hallitus päätti vuosi sitten rakennepoliittisesta ohjelmasta, joka sisälsi kasvupanostuksia ja valtion talouden sopeuttamispaketin. Tavoitteena on samanaikaisesti investoida kasvuun ja kilpailukykyyn sekä tasapainottaa valtion taloutta. Rakennerahastohallinnon ja ELY-keskusten säästöt ovat osa hallituksen kevään 2014 kehysriihen linjauksia toimista julkisen talouden vakauttamiseksi ja kestävyysvajeen korjaamiseksi. ELY-keskuksille kohdennettiin 33 miljoonan euron säästöt vuosille Rakennerahastojen tekninen tuki, jota käytetään muun muassa henkilöstön palkkaukseen, vähenee kaikkiaan 56 miljoonalla eurolla kaudella aikaisempaan verrattuna. Säästötavoitteet ovat niin suuret, että uudistusten ja yt-neuvottelujen aloittaminen on ollut välttämätöntä. Yt-neuvottelujen piiriin kuuluu ELY-keskuksissa henkilöä ja vähennystarve on kokonaisuudessaan noin 700 henkilötyövuotta. Osa vähennystarpeesta voidaan hoitaa hyödyntämällä henkilöstön eläköitymistä ja muuta luonnollista poistumaa. Kaikille hallinnonaloille uusiutumis- ja säästötavoitteet Toimintamenosäästöjen johdosta keskeiset ELY -keskuksia ohjaavat ministerit linjasivat marraskuun lopulla toimeenpanon suuntaviivoja. Säästötavoitteet osoitetaan kaikille ELY-keskuksia ohjaaville hallinnonaloille. Alustavasti säästötavoitteiksi on sovittu: työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla 20 %, maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla 16 %, liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla 20 % ja ympäristöministeriön hallinnonalalla 15 %. Vuoden 2015 alussa aloittavan ELY-keskusten ja TE-toimistojen yhteisen kehittämis- ja hallintokeskuksen (KEHA) säästötavoite on 31 %. Myös ELY-keskusten muista yhteisistä tehtävistä pyritään saamaan lisäsäästöjä. ELY-palveluja uudistetaan Iskukyky -ohjelma jatkuu ELY-palveluja uudistetaan asiakaslähtöisesti ja tehtäviä priorisoidaan sekä toimeenpannaan tarvittavat säädösmuutokset. Uudistukset valmistellaan ELY-keskusten keväällä 2013 käynnistyneen ns. Iskukykyohjelman jatkoksi. Poikkihallinnollisen toimeenpanosuunnitelman laadinta ohjaavien tahojen yhteistyönä on käynnissä. Toimeenpanosuunnitelman valintoja ovat muun muassa ELY-tehtävien kokoaminen laajemmilla palvelualueilla hoidettaviksi, toimintatapojen ja prosessien uudistaminen, sähköistämisen vauhdittaminen sekä ELY-palvelujen ja tehtävien uudelleenjärjestelyn edellyttämä säädösperkaus. Tavoitteena on varmistaa, että asiakkaat ja sidosryhmät saavat ELY-palveluja kaikilla alueilla Suomessa, resurssien niukkenemisesta huolimatta. Eri hallinnonalojen tehtävien priorisointi kohdistuu niihin elinkeino-, liikenne- ja ympäristötehtäviin, joilla on merkitystä kestävän talouskasvun ja elinkeinoelämän uudistumisen vauhdittamisessa. Lisäksi huomiota on kiinnitetty ympäristönsuojelun tason turvaamiseen. Pidemmällä aikajänteellä tehtävien uudistusten ohella keskeiset ELY-ministeriöt ovat nopealla aikataululla valmistelleet uudelleenjärjestelyjä, joilla voidaan turvata avaintehtävien hoitaminen niukemmin henkilöresurssein. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi Team Finland palvelumallin luominen kansainvälistymällä kasvua tavoitteleville yrityksille, yritysten kehittämispalvelujen uudelleenjärjestelyt ja kalataloustehtävien uudelleenjärjestelyt. Ministeriöt ovat lisäksi määritelleet niitä tehtäviä ja toimintatapoja, joita muutetaan tai joista luovutaan uudistuksen ja sopeuttamisen yhteydessä. Jatkovalmistelussa huomioidaan VIRSU-hanke, jossa parhaillaan selvitetään aluehallinnon tehtäviä ja rakenteita sekä mahdollista tulevalla hallituskaudella tapahtuvaa uudistusta. n

4 4 ALUE-INTEGRAATTORI Brysselin kuulumisia Uusi koheesiopolitiikka testissä Teksti: Jussi Yli-Lahti, erityisasiantuntija, EU-edustusto Ohjelmakauden koheesiopolitiikka, rakennerahasto-ohjelmat ovat tulossa toteutusvaiheeseen. Komissio ja jäsenmaat ovat päässeet sopimukseen kymmenistä ohjelmista. Kaikki kumppanuussopimukset ohjelmatyötä ohjaavat linjaukset kussakin maassa on jo hyväksytty. Suomen rakennerahasto-ohjelma hyväksyttiin ennen joulua. Uudelle ohjelmakaudelle hyväksytty koheesiopolitiikan lainsäädäntö on perusteellisin uudistus, joka Euroopan unionin koheesiopolitiikkaan on tehty sen 30-vuotisen historian aikana. Rakennerahastot kytketään tiukasti EU:n yleisen kehityslinjauksen, Eurooppa strategian toteutukseen. Rakennerahastot kytketään myös EU-maiden taloudelle kehitettyyn ohjausjärjestelmään. Sen nimi on European Semester ja vähemmän onnistunut suomennos eurooppalainen ohjausjakso. Semester viittaa lukukauteen tai puolivuotiskauteen ja molemmista onkin kysymys. Rakennerahastovarojen käyttäjät joutuvat koulun penkille ja heidän odotetaan joka vuosi selviytyvän vaativista tavoitteista. Eurooppa strategia tarkoittaa tavoitetta älykkäästä, kestävästä ja osallistavasta kasvusta. Strategia on parhaillaan puolivälin tarkastelussa, joka valmistuu keväällä Liettuan puheenjohtajakaudella. Suuria muutoksia tähän varsin onnistuneeseen strategiaan ei odoteta, vaikka esimerkiksi työllisyyteen liittyvät tavoitteet ovat laman puristuksessa jääneet toteutumatta. Rakennerahastojen varojen käyttö kytketään Eurooppa strategiaan temaattisella keskittämisellä. Jäsenmaiden tulee käyttää pääosa, kehittyneissä maissa kuten Suomessa, aivan valtaosa varoistaan strategiasta johdettuihin temaattisiin tavoitteisiin. Aluekehitysrahastossa ne ovat erityisesti innovaatio- ja osaamisperusteinen kehittäminen, digitaalikehitys, pk-yritysten tukeminen sekä vähähiilisen talouden edistäminen. Sosiaalirahastossa taas työllisyystoimet, paremmat taidot sekä syrjäytymisen ehkäisy. Talous- ja työllisyyssuosituksia jäsenmaille Rakennerahastojen kytkentä talouden ohjaukseen tapahtuu vuosittain annettavien talous- ja työllisyyssuositusten kautta. Jäsenmaille annetaan, komission esityksestä mutta jäsenmaita kuulleen suosituksia, millaisia rakenteellisia uudistuksia tulisi tehdä paremman talouden ja työllisyyden aikaansaamiseksi. Suomelle annetut suositukset ovat keskittyneet viime vuosina muun muassa nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyteen ja talouden rakenteen monipuolistamiseen. Näitä tavoitteita tulee siten edistää myös Suomelle osoitetuilla, kooltaan sinänsä vaatimattomilla rakennerahastovaroilla. Niitä on tulossa, kansallinen rahoitus mukaan lukien noin 2.6 miljardia euroa ilman raja-alueohjelmia. Uuden koheesiopolitiikan on määrä olla aiempaa selvästi valikoivampaa ja tuloshakuisempaa. Tulee keskittyä jäsenmaan ja sen alueiden talousja työllisyyskehityksen pullonkaulojen väljentämiseen. Viimeinen lukko paremmasta rakennerahastovarojen käytöstä muodostuu niin sanotuista makrotaloudellisista ehdollisuuksista. Lainsäädännössä on hyväksytty se periaate, että koheesiopolitiikka, kehittämispolitiikka yleensä voi olla tuloksellista vain vastuullisen julkisen talouden oloissa. Mikäli jäsenmaa poikkeaa tältä linjalta antaen alijäämän ja velan kasvaa, se voi menettää osan rakennerahastovaroistaan. Toteutuuko tiukka ehdollisuus Italian puheenjohtajakaudella tänä syksynä on testattu monessa yhteydessä uuden koheesiolainsäädännön pitävyyttä. Monet jäsenmaat Italia niiden mukana pitävät tiukkoja ehdollisuuksia liian vaativina nykyisissä oloissa. Nettomaksajamaat Saksan johdolla ja muun muassa Suomen tuella ovat kuitenkin onnistuneet estämään sääntöjen vesittämisen heti lähtötilanteessa. Vesittämisyrityksiä nähtäneen jatkossakin. Kunhan ohjelmien toteutus pääsee vauhtiin ja on linjakasta, tullaan havaitsemaan, että tämä historiallinen uudistus kannatti tehdä. n Kuva: Jukka Nieminen

5 ALUE-INTEGRAATTORI 5 Kestävää kasvua ja työtä tekemässä rakennerahasto-ohjelma hyväksyttiin ennen joulua Teksti: Jaana Valkokallio, neuvotteleva virkamies ja Harri Ahlgren, ylitarkastaja, TEM Komissio hyväksyi Suomen rakennerahastoohjelman vuosille joulukuussa juuri ennen joulukiireitä. Ohjelman julkinen rahoituskehys ohjelmakaudelle on yhteensä noin 2,6 miljardia euroa. Kun ohjelma on hyväksytty, päästään vihdoin kunnolla hanketoiminnan suunnittelusta toteuttamiseen. Tällöin esimerkiksi voidaan Itä- ja Pohjois-Suomessa avata haku myös ns. infrahankkeille, eli sellaisille liikenne- ja logistiikkajärjestelmän kehittämistoimenpiteille, jotka ovat kokoluokaltaan pieniä, tehokkaita ja nopeasti toteutettavia pk-yritystoimintaa tukevia toimenpiteitä. Hankehakemuksia jo runsaasti Kestävää kasvua ja työtä -rakennerahasto-ohjelman toteuttaminen on käynnistynyt ja hakemuksia on uuteen EURA tietojärjestelmään perustettu jo yli 2 000, joista runsaat ESR-hakemuksia ja lähes 800 EAKR-hakemuksia. Näiden lisäksi Tuki tietojärjestelmässä on käsittelyssä lähes 600 EAKR-yritystukihakemusta. Päätöksiä on siis voitu jo valmistella ja virallisia päätöksiäkin on tiettyjen hankkeiden osalta ollut mahdollista tehdä. Talven mittaan päästään päätöksiä tekemään pääosasta hanketyyppejä (ml. yritystukihankkeet) jolloin hankkeiden toiminta voi toden teolla käynnistyä. Maksatushakemusten täyttö ja maksatuspäätösten tekeminen EURA järjestelmässä pyritään saamaan tuotantoon maaliskuussa 2015 ja niihin liittyen myös maksatukset Tuki yritystukihankkeille huhti-toukokuussa. Tavoitteellisuus nostaa hankkeiden vaatimustasoa Aiempaa korostuneemman tulostavoitteellisuuden tulee näkyä rahoittajien linjauksissa. Entistäkin korkeammat laatuvaatimukset hankehakemuksilta edellyttävät merkittävää panosta sekä hakuvaiheessa että hakemusten käsittely- ja päätösvaiheessa. Varoja on vähemmän ja niitä on osattava käyttää niin että tuloksia saadaan aikaan. Toiminnan fokus EU-kielellä sanottuna on lopullisissa tuensaajissa ja hyödynsaajissa eli pkyrityksissä, jotka kehittävät toimintaansa ja ihmisissä, joiden osallisuutta, työllisyyttä ja osaamista lisätään kehittämishankkeiden välityksellä. Ohjelman tulostavoitteissa on sitouduttu nimenomaan rahoittamaan toimintaa, joka konkreettisesti hyödyttää toimintaan osallistuvia pkyrityksiä ja ihmisiä. Tuloskehyksessä olemme sitoutuneet tavoitteisiin, jotka liittyvät seuraaviin seikkoihin tukea saaneet pk-yritykset; yritykset, joissa merkittävä liikevaihdon tai henkilöstön lisäys; tutkimus- ja kehittämisinstituutioiden vetämiin hankkeisiin osallistuneet yritykset ja yritykset, jotka käynnistävät tuen seurauksena tki-toiminnan tai -yhteistyön yliopistojen yliopistojen, korkeakoulujen tai tutkimuslaitosten kanssa uudet työpaikat, uudet tutkimus-/t&k-työpaikat työttömät ja työelämän ulkopuolella olevat alle 30-vuotiaat osallistujat; yli 54-vuotiaat osallistujat; henkilöt, joilla on alemman perusasteen tai ylemmän perusasteen koulutus; osallistuvat opinto-ohjaajat, uraneuvojat ja muut ohjauspalveluiden asiantuntijat; työelämän ulkopuolella olevat, jotka eivät ole koulutuksessa ja pitkäaikaistyöttömät. Välitarkastelu vuonna 2018 Koska hankkeet pääsevät kunnolla liikkeelle käytännössä vasta vuoden 2015 puolella, on vuoden 2018 välitarkasteluun asetettujen tulostavoitteiden saavuttamiseen käytettävissä vähemmän aikaa kuin alun perin oli kaavailtu. Tavoitteiden riittävä saavuttaminen on ehtona sille, että ohjelma saa käyttöönsä ns. suoritusvarauksen, jonka osuus on kuusi prosenttia koko ohjelmakehyksestä eli yhteensä noin 156 miljoona euroa (julkinen rahoitus yhteensä). Meidän tulee siis huolehtia siitä, että rahoitamme riittävästi toimintaa, jonka tuloksena tulostavoitteet voidaan saavuttaa. n

6 6 ALUE-INTEGRAATTORI Euroopan unioni Ohjelmakauden rakennerahasto-ohjelmat loppusuoralla Teksti: Harri Ahlgren, ylitarkastaja, TEM Vaikka rakennerahastojen uusi ohjelmakausi on jo pääsemässä kunnolla vauhtiin, on päättyvän ohjelmakauden toimenpiteiden menestyksellisessä loppuunsaattamisessa vielä paljon tehtävää. Kauden rahoituksesta on hankkeille maksettu 87 prosenttia. Ohjelmakauden julkinen rahoituskehys oli marraskuun lopulla varattu täysimääräisesti hankkeisiin. Päättyvällä ohjelmakaudella Manner-Suomessa on toteutettu viittä alueellinen kilpailukyky ja työllisyys tavoitteen alaista toimenpideohjelmaa, joista neljä on alueellisia (Etelä-, Länsi-, Itä- ja Pohjois- Suomen EAKR-ohjelmat) ja yksi valtakunnallinen (ESR-ohjelma). Viimeisetkin myöntövaltuudet vanhoille ohjelmille on jaettu, joten toimet keskittyvät nyt vielä käynnissä olevien hankkeiden loppuunsaattamiseen. Hallintoviranomaisen ohjeistuksen mukaisesti hankkeiden toteutusaika päättyy elokuun loppuun mennessä Joillekin yksittäisille hankkeille (esim. teknisen tuen hankkeet ja eräät yritystukihankkeet) on kuitenkin myönnetty pidennystä toteutusaikaan vuoden 2015 loppuun saakka. Hankkeiden toteutusaika päättyy elokuun loppuun mennessä Pohjois-Suomessa ripein tahti Kaiken kaikkiaan rakennerahasto-ohjelmien koko ohjelmakauden julkinen rahoituskehys (n. 3,5 miljardia euroa) oli marraskuun lopulla jo varattu täysimääräisesti hankkeisiin ja myös maksettu hankkeille yli 87-prosenttisesti (taulukko). Yksittäisistä ohjelmista on ripeimmin edistynyt Pohjois-Suomen EAKR-toimenpideohjelma, jonka julkisesta rahoituskehyksestä on maksettu jo lähes 95 prosenttia. ESR-ohjelman maksatusaste on lähes 90 prosenttia. Tästä huolimatta ohjelma ei välttämättä voi saavuttaa täyttä 100 prosentin maksatusastetta, koska kuntarahan kertymä on jäämässä hieman alle edellytetyn. Asiantilaa voidaan korjata ainoastaan ohjelmanmuutoksella. Sen läpimeno komission tarkastelussa ei ole kuitenkaan itsestään selvää. Infra-hankkeissa kunnat hyvin mukana Itä-Suomen EAKR-ohjelmassa ongelmat ovat liittyneet erityisesti yritystukiin, joiden maksatusaste oli marraskuun lopussa vasta 64 prosenttia. Toisaalta taas Itä- ja Pohjois-Suomen ohjelmien EAKRosarahoitteiset infrastruktuuri-investoinnit ovat keränneet niin paljon ylimääräistä kuntarahoitusta, että julkisen kokonaisrahoituksen maksatuksia on kertynyt jo yli ao. toimintalinjojen ohjelmakehysten. Ohjelmien sulkemisvaiheessa toimintalinjan kehyksen ylitys 10 prosenttiin asti on mahdollista siten, että sillä voidaan komission lopullista maksuosuutta laskettaessa kompensoida muita, mahdollisesti vajaaksi jääviä toimintalinjoja hanketta ja lainapäätöstä Hankkeita on ohjelmakauden aikana käynnistynyt EAKR-ohjelmissa lähes ja ESR-ohjelmassa runsaat EAKR-hankkeiden lukumäärästä valtaosa on yritystukihankkeita. Lisäksi Finnvera Oyj:n EAKR-osarahoitteisia lainapäätöksiä on tehty yli Vuonna 2014 on vielä käynnistynyt 607 uutta EAKR-hanketta ja 194 ESR-hanketta. Tulostavoitteet jo saavutettu Suomen rakennerahastostrategia ja toimenpideohjelmat laadittiin varsin joustaviksi, mikä on viime vuosina osoittautunut hyväksi ratkaisuksi taloustilanteen nopeasti heiketessä ja yritysten toimintaympäristön muuttuessa samalla yhä haasteellisemmaksi. Ohjelmakauden alussa ohjelmille asetetut tulostavoitteet valmisteltiin varsin toisenlaisessa ta-

7 Euroopan unioni ALUE-INTEGRAATTORI 7 Taulukko. Rakennerahasto-ohjelmien edistymistilanne (julkinen kokonaisrahoitus) EAKR-ohjelma Kehys (milj. euroa) Varattu* Maksettu Varattu (%) Maksettu (%) Hankkeita (kpl)** Etelä-Suomi ,3 % 88,9 % Länsi-Suomi ,8 % 82,5 % Itä-Suomi ,8 % 80,2 % Pohjois-Suomi ,5 % 94,9 % EAKR-ohjelmat yhteensä ,3 % 86,5 % ESR-ohjelma yhteensä ,7 % 88,2 % EAKR + ESR yhteensä ,5 % 87,2 % *) Sulkemisen yhteydessä purkautuneet sidonnat ja muutetut varaukset huomioitu **) Lisäksi Finnveran EAKR-osarahoitteiset lainat: E-S: 913 kpl, L-S: kpl, I-S: kpl, P-S: kpl, yht kpl loudellisessa tilanteessa. Siitä huolimatta tavoitteet on kokonaisuutena jo saavutettu. Manner- Suomen rakennerahasto-ohjelmien yhteenlaskettu tavoite myötävaikuttaa yli uuden työpaikan syntymiseen oli kesäkuun 2014 lopulla jo selvästi ylitetty siihen mennessä oli kirjattu syntyneeksi jo uutta työpaikkaa joista runsas kolmannes naisille. Myös tavoite synnyttää uutta yritystä on jo ylitetty miltei kaksinkertaisesti: Uusia yrityksiä oli ohjelmien myötävaikutuksella syntynyt kesäkuun loppuun mennessä jo lähes , joista 40 prosenttia on ollut naisten perustamia. ESRtoimenpiteisiin on ohjelmakauden aikana osallistunut henkilöä, joista naisia lähes 53 prosenttia. Myös tässä asetettu tavoite ( henkilöä) on jo selvästi ylitetty. Rakennerahastojen välillä on toteumissa selvä ero: Kun EAKR-ohjelmat ovat vasta saavuttaneet tai saavuttamassa omat tavoitetasonsa, on ESR-ohjelma ylittänyt niin työpaikka- kuin yritystavoitteensakin jo lähes kolminkertaisesti. Tavoite myötävaikuttaa yli uuden työpaikan syntymiseen oli kesäkuun 2014 lopulla jo selvästi ylitetty. Kokemusta karttunut, resurssit haasteelliset Vaikka tavoitteiden täyttymisestä ei siis tarvitse enää huolehtia, on maksatusten loppuun saattamisessa vielä työtä. Omat haasteensa vanhojen ohjelmien päättämiseen tuo sekä uusi ohjelmakausi, joka työllistää eri viranomaisten henkilöstöä yhä enemmän, että myös rakennerahastojen teknisen tuen vähenemisestä aiheutuvat henkilöstöresurssien leikkaukset, jotka alkavat vaikuttaa heti vuoden 2015 puolella. Nyt ollaan kuitenkin jo kolmatta kertaa ohjelmakausien taitekohdassa aina näistä on selvitty ja ovathan toimintatavat ja tekniikkakin vuosien saatossa kehittyneet. n

8 8 ALUE-INTEGRAATTORI Euroopan unioni Suomen tukialueet Teksti: Hanna-Maria Urjankangas, ylitarkastaja, TEM Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä määritteli Suomen tukialueet kahdessa osassa. Tammikuussa 2014 tukialueeksi nimettiin Itä- ja Pohjois-Suomen suuralue ja Salon seutukunta. Loppu Suomen väestöpeitosta käytettiin marraskuussa nimeämällä tukialueeksi Äänekosken seutukunnan ja Viitasaaren ja Pihtiputaan kuntien muodostama yhtenäinen alue. Suomi on määritellyt EU:n alueellisten valtiontukisuuntaviivojen mukaiset tukialueet kaudelle Suuntaviivat määrittelevät, millaisilla alueilla ja millä edellytyksillä alueellisia valtiontukia voidaan myöntää. Tukialueeseen I kuuluu Itä- ja Pohjois-Suomen suuralue (Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Kainuu, Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi), tukialueeseen II Salon ja Äänekosken seutukunnat sekä Viitasaari ja Pihtipudas. Muut, aluetukikartan ulkopuoliset alueet muodostavat tukialueen III. Tukialuemäärittely vaikuttaa siihen, kuinka paljon valtion tukea voidaan myöntää ELY-keskusten investointeihin kohdistuvissa kehittämisavustuksissa. Tukitaso on korkein tukialueella I ja matalin tukialueella III. Tuen painopiste on pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Suurten, yli 250 henkeä työllistävien yritysten tukea on rajoitettu tukialueelle uutena sijoittuviin yrityksiin sekä yrityksiin, jotka kehittävät uuden tuotteen, palvelun tai tuotantomenetelmän. Tukialueella III suuria yrityksiä ei voida tukea ollenkaan, ja I-tukialueellakin tuki voi olla enintään 15 prosenttia kokonaisinvestoinnista. Enimmäistukitasot perustuvat edellä mainittuihin alueellisiin valtiontukisuuntaviivoihin. Aluetukikartan ulkopuolisten alueiden tukitasot määritellään yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa. Tukialuemäärittelyllä ei ole vaikutusta käytettävissä olevan rahoituksen määrään. Suomessa voi tukialueilla asua 26,03 % väestöstä Aluetuen tarkoituksena on tukea epäedullisessa asemassa olevien alueiden taloudellista kehitystä. Komission laskentakaavan mukaan Suomen väestöstä tukialueeseen voi kuulua 26,03 prosenttia. Tästä valtaosan vie komission kriteereiden mukaan harvan asutuksen perusteella automaattisesti tukialueeksi määriteltävä Itä- ja Pohjois-Suomen suuralue. Loppuosa on kansallisesti määriteltävissä tiettyjen sosioekonomisten ja väestökriteereiden täyttyessä. Käytännössä tämä osuus on hyvin pieni, vain 1,85 prosenttia väestöstä. Tämä tarkoittaa alueita, joilla voi yhteensä olla enintään asukasta. Määrä on huomattavan paljon pienempi kuin kaudella , jolloin kansallisesti määriteltyjen tukialueiden väestöosuus oli 9,3 prosenttia. Äkillisen rakennemuutoksen alueita tukialueiksi Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmän tammikuussa 2014 tekemän linjauksen mukaisesti kansallisesti määriteltävissä oleviksi tukialueiksi on nimetty äkillisen rakennemuutoksen alueita, joiden on katsottu hyötyvän tukialuestatuksesta eniten. Tukialuemäärittely on toteutettu kahdessa vaiheessa siten, että ensiksi kansallisesti määriteltävissä olevaan tukialueeseen II nimettiin Salon seutukunta. Toisessa vaiheessa marraskuussa 2014 aluetukikarttaa täydennettiin lopun väestömäärän sallimissa rajoissa Äänekosken seutukunnan ja Viitasaari-Pihtiputaan rakennemuutosalueilla. Näillä alueilla korotetut tukitasot tulevat voimaan mikäli komissio hyväksyy esityksen. Tämän jälkeen tukialueista annetaan valtioneuvoston asetus. Asetus saataneen voimaan kevättalvella n Tukialueet ja tukitasot TUKIALUE ENIMMÄISTUKITASO (%) I tukialue Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Pienet yritykset 35 Pohjois-Karjala, Kainuu, Keskisuuret yritykset 25 Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa ja Suuret yritykset 15 Lappi II tukialue Salon seutukunta Äänekosken seutukunta Viitasaari ja Pihtipudas III tukialue Muut alueet Pienet yritykset 30 Keskisuuret yritykset 20 Suuret yritykset 10 Pienet yritykset 20 Keskisuuret yritykset 10 Suuret yritykset

9 Euroopan unioni ALUE-INTEGRAATTORI 9

10 10 ALUE-INTEGRAATTORI Euroopan unioni Koheesiopolitiikan vilkas syksy Teksti: Leif Ehrstén, neuvotteleva virkamies, TEM Syyskauden 2014 puheenjohtajamaa Italia on ollut aktiivinen koheesiopolitiikassa ja suurena maana vaikutusvaltainen määrittelemään poliittisia keskusteluaiheita. Puheenjohtajatrion muut maat Latvia ja Luxemburg ovat sopineet jatkavansa ensi vuonna keskustelua koheesiopolitiikan asemasta talouden ohjauksen työkaluna. Koheesiopolitiikan toteutus koostuu pelkistetysti kolmesta kokonaisuudesta: Eurooppa strategian, komission maakohtaisten suositusten ja kansallisen strategiaohjelman toteuttamisesta, ottaen samalla huomioon perussopimuksen rahastoittaiset tavoitteet. Oleellinen osa maakohtaisista suosituksista liittyy jäsenmaiden hallinnon, yrityssektorin sekä tutkimus- kehitys- ja innovaatiotoiminnan toimivuuteen. Maakohtaiset suositukset ovat keskeinen väline talouden ohjauksen ja koheesiopolitiikan linkityksessä. Taloustaantumassa on käynyt ilmi että tämän yhteyden ontuminen johtaa ongelmiin eli koheesiopolitiikka ei voi toimia jos julkinen talous on epätasapainossa. Senkin vuoksi on pidetty tärkeänä että alue- ja rakennepoliittinen tuki ehdollistetaan suhteessa talouden rakenteellisiin uudistuksiin ja vastuulliseen talouspolitiikkaan. Tällöin on myös tärkeää, että maksuja voidaan tarvittaessa keskeyttää jäsenmaan liiallisen julkistalouden alijäämän tapauksessa tai jos varojen käytössä ilmenee väärinkäytöksiä. Näin kovien sanktioiden käyttöönotto vaatii tietysti perusteellista harkintaa. Italia on pitänyt em. perusperiaatteita aktiivisesti esillä syksyn keskusteluissa. Asioihin palataan tarkemmin Eurooppa strategian väliarvioinnissa kevätneuvostossa. Kuudes koheesiokertomus eriarvoisuus lisääntynyt Komission kuudes koheesioraportti julkaistiin kesällä. Koheesioraportti on tilinpäätös edellisen kauden kehityksestä sekä siitä miten ongelmiin pureudutaan kaudella , esimerkiksi temaattisella keskittämisellä ja paremmalla vaikuttavuuden mittaamisella. Koheesiopolitiikan rahoitus muodostaa pääosan köyhimpien maiden ja alueiden investoinneista. Eräissä maissa jopa 90 prosenttia julkisista investoinneista on koheesiorahoitusta. Raportin mukaan Euroopan taloustaantuma on merkinnyt kehityserojen kasvua alueiden ja maiden välillä. Työttömyys ja erityisesti nuorisotyöttömyys on kasvanut rajusti Etelä-Euroopan maissa. Tämä on merkinnyt myös sitä, että Eurooppa strategian tavoitteiden saavuttamisesta on jääty jälkeen. Rahoitus EU-prioriteetteihin on ollut vähäistä ja hajanaista. Koheesiopolitiikalla ei ole myöskään onnistuttu siirtämään positiivisia vaikutuksia paremmin toimeentulevilta alueilta köyhemmille alueille (spill over effect), joten Euroopan taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus on lisääntynyt. Koheesion vähenemiseen Euroopassa viittasi myös EKP:n pääjohtaja Mario Draghi vieraillessaan Helsingissä marraskuussa. Lisäpanostuksia huonosti menestyviin maihin Esimerkiksi komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin 315 miljardin euron elvytyspaketti suuntautuu pääosiltaan köyhimpiin maihin. Nyt Kataisen nimellä kulkeva Euroopan investointiohjelma tosin rakentuu pääasiallisesti yksityisten investointien lisäykseen, erityisesti Euroopan investointipankin viiden miljardin euron ja komission 16 miljardin euron vivutukseen nojaten. Lisäennakot ja kansallisten rahoitusosuuksien pienentäminen eräissä ns. kriisimaissa voi myös nousta esille huonon talouskehityksen johdosta. Joissakin maissa on vasta alle puolet edellisen rakennerahastokauden rahoituksesta saatu maksuun, koska kansallista vastinrahoitusta ei ole. Infrahankkeista pk-yritysten ja innovaatioiden tukemiseen Uudella rakennerahastokaudella pyrkimyksenä on siirtyä perinteisistä infrastruktuurihankkeista pk-yritysten tukemiseen, innovaatioihin sekä innovatiivisempaan työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaan. Suurin osa EAKR-rahoituksesta kohdennetaan Eurooppa strategian keskeisiin prioriteetteihin. ESR-rahoituksen temaattisella keskittämisellä varmistetaan selkeämpi yhteys Euroopan työllisyysstrategiaan. Lisäksi osa varoista suunnataan köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaan. Rahoitusta ohjataan myös muun muassa kaupunkien kehittämiseen ja nuorisotyöttömyyden eniten rasittamille alueille. Lisätietoja: Tiedonanto kuudennesta koheesiokertomuksesta legal-content/fi/txt/pdf/?uri=celex:52014dc0473 &from=en

11 Euroopan unioni ALUE-INTEGRAATTORI 11 Pohjoismaiden kilpailu-, energia ja aluepolitiikka-asiat Teksti: Leif Ehrstén, neuvotteleva virkamies ja Hanna-Maria Urjankangas, ylitarkastaja, TEM Uusi kausi ei ole vielä päässyt kunnolla alkamaan EAKR- ja ESR-osarahoitteisista noin 350 ohjelmasta on ainoastaan pieni osa hyväksytty. Komissiota on kritisoitu hidastelusta ja liiasta yksityiskohtiin tuijottamisesta. Selvää tietysti on, että komission on varmistettava ohjelmien asetuksenmukaisuus, mutta monissa asioissa komission on katsottu laajentaneen vaatimuksiaan yli asetusten. Komissio arvioi, että kolmasosa ohjelmista hyväksytään tänä vuonna. Ensi vuoden puolella hyväksyttävien ohjelmien vuoden 2014 EU-rahoitus ei ole enää varmaa. Komission mukaan suurimmat ongelmat jäsenmaiden ohjelmien valmistelussa liittyvät toimien keskittämiseen, ennakkoehdollisuuksiin ja tuloksellisuuteen. Entä vuoden 2020 jälkeen? Voi tuntua aikaiselta pohtia seuraavan kauden koheesiopolitiikkaa kun nykyinenkään ei vielä ole käynnistynyt. Tosiasia kuitenkin on, että keskustelua jo käydään, työryhmiä on perustettu, selvityksiä tilattu ja esimerkiksi komission aluepolitiikan pääosasto on perustanut task force -ryhmän yhteen sovittamaan tulevan rakennerahastokauden tavoitteita. Keskustelu on nyt fokusoitunut kolmeen pääasiaan: Siirtyminen jonkinasteiseen sopimuspohjaiseen koheesiopolitiikkaan jäsenmaiden ja komission välillä, tarkoituksena helpottaa talouspolitiikan ja kasvu-, työllisyys- ja kilpailupolitiikan yhteensovittamista. Tämä tarkoittaisi luopumista nykymuotoisesta komission ja jäsenvaltioiden väliseen jaettuun hallinnointiin perustuvasta menettelystä koheesiopolitiikassa. Erilaisten rahoitusinstrumenttien käytön huomattava lisääminen koheesiopolitiikassa. Tämä tarkoittaisi painopisteen siirtämistä lainarahoitukseen ja takausinstrumentteihin, joka voisi kiihdyttää etenkin yksityisiä investointeja. Mitkä tulevat temaattisen keskittämisen ja tulosseurannan vaikutukset olemaan. Johtavatko ne parempaan tulokseen ja vaikuttavuuteen. Tietoja tämän strategian toimivuudesta saadaan kuitenkin vasta kun ohjelmat ovat toimineet jo jonkin aikaa. n Pohjoismaiden kilpailu-, energia- ja alueministerineuvosto kokoontui marraskuussa Islannin Keflavikissä. Aluepolitiikkaosuudessa käsiteltiin muun muassa uutta Länsi-Pohjolan strategian luomista (Väst- Norden strategi) Grönlannin, Färsaarten, Islannin ja Norjan rannikkoalueille. Suomella, Tanskalla ja Ruotsilla ei ole suoranaisia kytkentöjä projektien muodossa tämän alueen toimintaan. Uuden Länsi-Pohjolan strategian luomiseen ja painopistealoihin suhtauduttiin kokouksessa myönteisesti. Suomen, Ruotsin ja Norjan taholta painotettiin sitä, että uuden strategian lähtökohtana tulee olla se, ettei uusia hallinnollisia rakenteita luoda eikä uutta rahoitusta myönnetä. Sen sijaan strategiassa tulee hyödyntää olemassa olevia resursseja. Näin toimitaan Itämeren strategiassa, jonka toimintamallia tulisi hyödyntää uudessa Länsi-Pohjolan strategiatyössä. Tanskan ensi vuoden puheenjohtajuuskärkenä olevaa Nordic Built Cities kokonaisuutta valmistellaan yhteispohjoismaalaisessa työryhmässä. Koska teema on poikkihallinnollinen, Tanska pyrkii järjestämään ensi maaliskuussa pidettävää ministerikokousta yhteisistuntona. Suomen puheenjohtajuuskausi on vuonna Islannin ministerikokouksen yhteydessä pidetyssä Nordregion järjestämässä kestävän kehityksen konferenssissa ehdotettiin Suomelle älykästä erikoistumista (smart specialization) puheenjohtajuusteemaksi. Tämä voisi sopia Suomelle ja aihekin koskettaa kaikkia kolmea sektoria. n Biotalous ja innovaatiot innostivat Islannissa Biotalous on vahvassa nosteessa kaikissa Pohjoismaissa. Tämä kävi ilmi marraskuussa Islannissa järjestetyssä Nordregio Forumissa. Suomessa ja Ruotsissa biotalouden painopiste on metsäteollisuudessa, kun taas Norjassa, Tanskassa ja Islannissa valtaosa biotalouden volyymista tulee elintarviketeollisuudesta. Tulevaisuuden kasvupotentiaali on biopolttoaineissa, biokemikaaleissa, edistyneissä materiaaleissa ja niihin liittyvissä palveluissa. Merkittävimmät alan kasvun esteet ja hidasteet liittyvät rahoituksen saatavuuteen, referenssikohteiden puutteeseen, kaupallistamisen vaikeuksiin ja sääntelyyn, sillä uusien tuotteiden ja menetelmien käyttöönotto edellyttää usein muutoksia lainsäädäntöön. Yhteistä kaikille maille on, että biotalous nähdään taloudellisen kasvun tukijalkana ja mahdollisuutena erityisesti maaseutualueille. Seminaarin esitykset: System/News-on-hold/Key-note-speakers-on-bioeconomy/

12 12 ALUE-INTEGRAATTORI Euroopan unioni Vähävaraisten avun toimenpideohjelmasta periaatteet EU:n ruoka-avulle Teksti: Ritva Hakkarainen, ylitarkastaja, TEM Hallitus hyväksyi marraskuussa 2014 Vähävaraisten avun toimenpideohjelman ja päätti sen toimittamisesta Euroopan komissiolle. Suomessa työ- ja elinkeinoministeriö vastaa vähävaraisten avun rahastosta ja Maaseutuvirasto vähävaraisten avun toimenpideohjelman toteutuksesta. Euroopan unionin aiempi ruoka-apujärjestelmä korvataan vuosina vähävaraisimmille suunnatulla eurooppalaisen avun rahastolla (the Fund for European Aid to the Most Deprived, FEAD), josta voidaan tarjota joko elintarvikeapua tai perushyödykkeitä. Rahaston tavoitteena on edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta Euroopan unionissa ja vähentää köyhyydessä ja syrjäytymisvaarassa elävien ihmisten määrää. Tavoitteena on erityisesti lieventää köyhyyden pahimpia muotoja tarjoamalla aineellista tukea. Kukin jäsenvaltio valmistelee rahaston täytäntöönpanoa varten toimenpideohjelman. Rahaston ei ole tarkoitus korvata jäsenvaltioissa muita köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi tehtäviä toimenpiteitä. Ensimmäiset elintarvikkeiden jakelut alkusyksyllä 2015 Suomessa vähävaraisten avun toimenpideohjelman toteutus keskitetään elintarvikeapuun, jolla lievennetään vähävaraisimpien ruoan puutetta. Ruoka-avun jakelun yhteyteen kytketään sosiaalista osallisuutta tukevia ns. liitännäistoimenpiteitä, jotka voivat olla esimerkiksi tiedottaminen julkisen ja kolmannen sektorin palveluista ja projekteista sekä ohjaus, neuvonta ja tuki näiden palveluiden käytössä. Maaseutuvirasto vastaa elintarvikkeiden, niiden välivarastoinnin ja kuljetusten hankinnasta sekä elintarvikkeiden välittämisestä kumppaniorganisaatioille, jotka jakavat elintarvikkeet ruoka-apua tarvitseville pääasiallisesti vapaaehtoistyönä. Kumppaniorganisaatiot valitaan tehtävään hakumenettelyllä. Kumppaniorganisaatioiksi voidaan valita keskusjärjestöjä organisaatioita joilla voi olla ala- tai paikallisjärjestöjä tai vastaavia toimijoita kuten esimerkiksi seurakuntia. Ohjelmaan pyritään saamaan mukaan erilaisia organisaatioita, jolloin taataan monimuotoinen avunsaajajoukko. Ensimmäiset elintarvikkeiden jakelut kumppaniorganisaatioille järjestetään vuonna Toimenpideohjelman kokonaisrahoitus Suomessa on 26,5 miljoonaa euroa vuosille EU-rahoitusosuus summasta on 85 prosenttia eli 22,5 miljoonaa euroa. Kansallinen valtion vastinrahoitus kokonaisuudessaan on 15 prosenttia eli neljä miljoonaa euroa. Leipäjonoissa ei käydä huvin vuoksi Huono-osaisuus on viime vuosina yleistynyt ja muuttunut aikaisempaa näkyvämmäksi ruokaavun jakelun jäätyä pysyväksi ilmiöksi.muun muassa Itä-Suomen yliopiston kansallisen ruoka-apututkimushankkeen havainnot tukevat sitä, että ruoan jakelutapahtumaan osallistuu aidosti avun tarpeessa olevia henkilöitä. Avustusruoan jakeluun turvautuvista suurin osa elää perusturvaetuuksien varassa ja ilman työtä. Vähävaraisten avun toimenpideohjelma pyrkii lieventämään köyhyyden pahimpia muotoja ja kohdistuu etenkin niihin avun tarpeessa oleviin ihmisiin, jotka ovat pitkäkestoisten ja kasaantuvien ongelmien vuoksi pudonneet julkisen sektorin turvaverkkojen läpi ruoka- ja muun epävirallisen avun piiriin. Toimenpideohjelma eikä sen mukainen ruoka-apujärjestelmä korvaa toimia, joita Suomessa tehdään köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi ja jotka ovat tarpeen heikossa asemassa olevien ryhmien marginalisoitumisen estämiseksi. Puhtaasti elintarvikeapuun keskittyvä toimenpideohjelma kohdistuukin ennen kaikkea köyhyyden aiheuttamien ongelmien helpottamiseen, ei suoranaisesti köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen poistoon. Ohjelmalla osaltaan tuetaan Eurooppa 2020 strategian mukaisia päämääriä vähentää köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen uhan alla olevien ihmisten määrää. n

13 Euroopan unioni ALUE-INTEGRAATTORI 13 Suomen ja Venäjän välisten ENI CBC ohjelmien valmistelu etenee Teksti: Petri Haapalainen, neuvotteleva virkamies, TEM Suomen ja Venäjän välisten ENI CBC -ohjelmien valmistelu ohjelmakaudelle käynnistyi virallisesti syksyllä Kauden tapaan ohjelmia laaditaan kolme: Kolarctic, Karelia ja Kaakkois-Suomi Venäjä. Tavoitteena on toimittaa ohjelmat Euroopan komissioon hyväksyttäväksi keväällä 2015 ja käynnistää ohjelmien toteuttaminen alkuvuodesta Ohjelmat valmistellaan niihin osallistuvien maiden yhteistyönä. Kolarctic-ohjelmaan osallistuvat nykykauden tapaan Suomi, Ruotsi ja Venäjä sekä omalla rahoituksella Norja. Karelia ja Kaakkois- Suomi Venäjä ohjelmiin osallistuvat Suomi ja Venäjä. Kolarctic-ohjelman yhteisenä hallintoviranomaisena jatkaa Lapin liitto Rovaniemellä, Karelia-ohjelman Pohjois-Pohjanmaan liitto Oulussa ja Kaakkois-Suomi Venäjä -ohjelman Etelä-Karjalan liitto Lappeenrannassa. Ohjelmavalmistelut käynnistettiin virallisesti syksyllä Tavoitteena on toimittaa ohjelmat Euroopan komissioon hyväksyttäväksi keväällä 2015 ja käynnistää ohjelmien toteuttaminen alkuvuodesta Ohjelmien EU-rahoitus tulee osaksi rakennerahastoista (EAKR) ja osaksi ulkosuhdebudjetista (ENI). Kolarctic, Karelia ja Kaakkois-Suomi - Venäjä ENI CBC ohjelmien yhteenlaskettu EU-rahoitus (EAKR + ENI) on ohjelmakauden alkuvaiheessa noin 82 miljoonaa euroa, mutta se voi nousta ohjelmakauden puolivälissä noin 138 miljoonaan euroon. Lisäksi ohjelmiin osallistuvat maat osoittavat ohjelmille EU-rahoitusta vastaavan määrän kansallista vastinrahoitusta. Tavoitteena on toimittaa ohjelmat Euroopan komissioon hyväksyttäväksi keväällä 2015 Ohjelmien sisältöä fokusoidaan ENI CBC:lle on määritelty kolme Euroopan laajuista strategista päätavoitetta: 1) Taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tukeminen raja-alueilla, 2) Yhteisiin haasteisiin vastaaminen (esim. ympäristökysymykset, terveys, rikollisuuden torjunta), 3) Ihmisten, tavaroiden ja pääoman liikkuvuuden turvaaminen ja edistäminen. Lisäksi ihmisten väliset suorat yhteydet (Peopleto-people yhteistyö) on horisontaalinen tavoite, jolla tuetaan edellä mainittuja kolmea strategista päätavoitetta. Komission tavoitteena on ohjelmien nykyistä vahvempi temaattinen fokusointi. Ohjelmille on annettu 11 temaattisen tavoitteen lista, joista valitaan lähtökohtaisesti enintään neljä tavoitetta/ ohjelma. Kolarctic, Karelia ja Kaakkois-Suomi Venäjä -ohjelmissa teemavalinnat on tehty. Valitut teemat vaihtelevat jonkin verran ohjelmittain: Yritystoiminnan kehittäminen (Kolarctic, Karelia, Kaakkois-Suomi Venäjä) Koulutuksen, tutkimuksen, teknologisen kehittämisen ja innovaatioiden tukeminen (Kaakkois-Suomi Venäjä) Paikalliskulttuurin edistäminen ja historiallisen perinnön säilyttäminen (Karelia) Ympäristönsuojelu, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja luonnonkatastrofien ehkäiseminen/hallinta (Kolarctic, Karelia ja Kaakkois-Suomi Venäjä) Alueiden saavutettavuuden parantaminen, kuljetus- ja tietoliikenneverkkojen kehittäminen (Kolarctic) Rajojen hallinnan ja rajaturvallisuuden edistäminen (Kolarctic, Karelia ja Kaakkois- Suomi Venäjä). n Lisätietoja: Kolarctic: Karelia: Kaakkois-Suomi Venäjä: Yhteinen ENI CBC -sivusto:

14 14 ALUE-INTEGRAATTORI Euroopan unioni Uusien EAY/INTERREG-ohjelmien toteuttaminen lähdössä käyntiin Teksti: Harry Ekestam, aluekehitysneuvos, TEM Suomi on kaudella mukana yhdeksässä Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmassa: kolmessa rajat ylittävän yhteistyön ohjelmassa (Pohjoinen, Botnia-Atlantica, Keskinen Itämeri), kahdessa valtioiden välisen yhteistyön ohjelmassa (Itämeren alue, Pohjoinen periferia ja Arktis) sekä neljässä koko EU:n kattavassa ohjelmassa (INTERREG EUROPE, INTERACT III, URBACT III ja ESPON 2020). Kaikki ovat jatkoa edellisellä ohjelmakaudella toteutetuille ohjelmille. Pitkän valmisteluprosessin jälkeen niiden käynnistyminen on nyt ovella. Uusien ohjelmien valmistelu alkoi vuoden 2012 aikana osallistuvien maiden ja/tai alueiden edustajista koostuvissa valmisteluryhmissä. Keskeisiä haasteita ovat olleet uusien asetusten edellyttämä keskittäminen ja tulossuuntautuneisuus. Kussakin ohjelmassa pääosa (vähintään 80 %) rahoituksesta on kohdennettava enintään neljään temaattiseen tavoitteeseen. Temaattisten tavoitteiden määrittelyn jälkeen siirryttiin tulostavoitteiden ja niiden toteuttamista mittaavien indikaattorien määrittämiseen. Muita keskeisiä asioita ovat olleet hallinnon yksinkertaistaminen ja eräissä ohjelmissa EU:n Itämeristrategian ja/tai arktisen yhteistyön huomioon ottaminen. Useimmissa ohjelmissa on hankekumppanien tukikelpoisuus laajennettu koskemaan myös yksityistä sektoria (erityisesti pk-yrityksiä). Vaikka yhtäkään ohjelmaa ei ole vielä hyväksytty ovat ne jo järjestäneet tai tulevat lähiaikoina järjestämään käynnistystilaisuuksia. Yksi ohjelma on jo järjestänyt ensimmäisen hakukierroksen ja useimmat muut tulevat avaamaan haun joulukuussa 2014 tai tammikuussa Hankepäätöksiä ei kuitenkaan voida tehdä ennen kuin ohjelmat on hyväksytty. Seuraavassa on lyhyt katsaus rajat ylittävän ja valtioiden välisen yhteistyön ohjelmien tilanteeseen. Pohjoisen ohjelmassa ohjelma-alue säilyy samana kuin aiemmin. Ohjelman toimintalinjoja ovat tutkimus ja innovointi, yrittäjyys, kulttuuri ja ympäristö sekä yhteiset työmarkkinat. Ohjelman EAKR-rahoitus on 42 miljoonaa euroa ja EU:n rahoitusosuus on 65 prosenttia. Norjan rahoitus on 17,3 miljoonaa euroa. Ohjelman ensimmäinen haku on tarkoitus järjestää ja toinen kesällä Botnia-Atlantica -ohjelmassa ohjelma-alue supistuu Suomen puolella (Satakunta poistuu). Ohjelman toimintalinjoja ovat innovaatio, elinkeinoelämä, ympäristö ja kuljetus. Ohjelman EAKR-rahoitus on 36,4 miljoonaa euroa ja EU:n rahoitusosuus on 60 prosenttia. Norjan rahoitus on kuusi miljoonaa euroa. Ohjelman ensimmäinen haku on tarkoitus järjestää Näillä näkymin vuoden 2015 aikana tullaan järjestämään lisäksi kaksi kohdennettua hakua. Ohjelmat komissiossa hyväksyttävänä Ohjelmaesitykset valmistuivat keväällä 2014 ja kansallisen hyväksymisen jälkeen useimmat niistä jätettiin komissioon kesällä tai alkusyksystä. Komission kommentit ovat olleet pääosin teknisluonteisia ja erityisesti koskeneet ehdotettua indikaattorijärjestelmää. Komissio voinee hyväksyä ohjelmat aivan vuoden 2014 lopussa tai vuoden 2015 alussa. INTERREG EUROPE- ja INTERACT III -ohjelmat jätettiin kuitenkin komissioon muita myöhemmin ja niiden hyväksyminen siirtynee vuoden 2015 kevääseen. Keskisen Itämeren ohjelmassa ohjelma-alue laajenee Suomen puolella (uusina Satakunta ja Pirkanmaa). Kuten edelliselläkin kaudella, ohjelmassa on kolme ala-ohjelmaa: Keskinen Itämeri (koko ohjelma-alue), Etelä-Suomi Viro ja Saaristo. Ohjelman toimintalinjoja ovat kilpailukykyinen talous, yhteisten resurssien kestävä käyttö, hyvin yhdistetty Keskisen Itämeren alue sekä osaava ja sosiaalisesti osallistava alue. Ohjelman EAKR-rahoitus on 122,5 miljoonaa euroa ja EU:n rahoitusosuus on (Suomessa) 75 prosenttia. Ohjelmassa on normaalihankkeiden lisäksi myös pienhankkeita.

15 Euroopan unioni ALUE-INTEGRAATTORI 15 Normaalihankkeiden osalta sovelletaan kaksivaiheista hakua (hankeideat, varsinaiset hakemukset). Ensimmäinen haku (normaalihankkeiden 1. vaihe, pienhankkeet) avataan ja suljetaan , 2. vaihe suljetaan Itämeren alueen ohjelmassa ohjelma-alue säilyy samana kuin aiemmin. Ohjelman toimintalinjoja ovat innovaatiokapasiteetti, luonnonvarojen tehokas hallinnointi, kestävä liikenne sekä makroalueyhteistyön institutionaalinen kapasiteetti (= EU:n Itämeristrategian hallinnon tuki). Ohjelman EAKR-rahoitus on 263,8 miljoonaa euroa ja EU:n rahoitusosuus on (Suomessa) 75 prosenttia. Norjan rahoitus on 11,8 miljoonaa euroa. Venäjälle ja Valko-Venäjälle on osoitettu 8,8 miljoonaa euroa ENI-rahoitusta, joka voidaan ottaa käyttöön kun em. maat ovat allekirjoittaneet rahoitussopimuksen. Ohjelmassa sovelletaan kaksivaiheista hakua (hankeideat, varsinaiset hakemukset). Ensimmäisen haun 1. vaihe avataan ja suljetaan Toinen vaihe suljetaan heinäkuussa. Ensimmäisessä haussa ei ole käytössä ENI-rahoitusta. Pohjoinen periferia ja Arktis -ohjelmassa ohjelma-alue säilyy samana kuin aiemmin. Ohjelman toimintalinjoja ovat innovaatio, yrittäjyys, uusiutuvat energiamuodot ja energiatehokkuus sekä luonnonja kulttuuriperintö. Ohjelman EAKR-rahoitus on 50,2 miljoonaa euroa ja EU:n rahoitusosuus on 65 prosenttia. Ei-jäsenmaiden rahoitus on 9,3 miljoonaa euroa. Ohjelman ensimmäinen haku loppusyksyllä 2014 tuotti 20 hakemusta. Niistä on tarkoitus päättää seurantakomitean kokouksessa (mikäli ohjelma on silloin hyväksytty). Toinen haku avataan jo ja suljetaan huhtikuussa Lopuksi todettakoon, että vaikka em. ohjelmat toteuttavat Euroopan alueellisen yhteistyön (EAY) tavoitetta, on uudella ohjelmakaudella otettu uudelleen käyttöön INTERREG -nimitys. Useat ohjelmat ovatkin sisällyttäneet INTERREG -sanan ohjelman viralliseen nimeen ja logoon. n Lisätietoja: Pohjoinen: Botnia-Atlantica: Keskinen Itämeri: Itämeren alue: Pohjoinen periferia:

16 16 ALUE-INTEGRAATTORI Kansallinen alueellinen kehittäminen Rakennemuutoksen hallinnan uusi toimintamalli Teksti: Pekka Hokkanen, erityisasiantuntija, TEM Äkillisen rakennemuutoksen toimintamallia uudistetaan ennakoivaksi ja varautumista korostavaksi. Jälkijättöisten korjaavien toimenpiteiden sijaan keskiössä on elinkeinorakenteen uudistuminen ja rakennemuutoksen hallinta. Ajankuvalle on tyypillistä jatkuva, niin rakenteellinen kuin suhdannetaustainen muutos. Aiemmin verraten stabiilia perustilannetta rikkoivat yksittäiset äkilliset muutokset, joita pyrittiin reaktiivisin toimenpitein korjaamaan mieluusti ennalleen. Nykyajan rakennemuutos on yhteiskuntaa läpileikkaava prosessi, jossa on sekä normaalia talouden sykliä että yksittäisiä äkillisiä muutoksia. Rakennemuutos on luonnollinen jatkumo, jossa uusia yrityksiä syntyy ja elinvoimansa eri syistä menettäneitä poistuu. Äkillinen rakennemuutos on tilanne, jossa elinkeinoelämän rakenteet muuttuvat nopeasti. Muutos voi koskea yhtä yritystä, aluetta tai kokonaista toimialaa. Ihmisiä uhkaa työttömyys, kun merkittävä työllistäjä menettää kilpailukykyään tai siirtää tai lakkauttaa toimintojaan. Sen sijaan laajassa katsannossa rakennemuutoksilla on ennemminkin positiivisia pidemmän aikavälin vaikutuksia: tuottavuus, tehokkuus, jalostusaste, tulot ja elintaso nousevat. Korjaamisesta rakennemuutoksen ennakoivaan hallintaan Rakennemuutoksen hallinnan uusi toimintamalli ei sellaisenaan korvaa tai kokonaan poista reaktiivisten toimenpiteiden tarvetta ja käyttökelpoisuutta. Uusi malli tuo niiden rinnalle kokonaisvaltaisen ajattelun, jossa painopiste siirtyy proaktiivisiin toimenpiteisiin sekä nykyistä systemaattisempaan ja verkottuneempaan ennakointiin. Palokuntatoiminnan rinnalle tulee elinkeinorakenteen kehittäminen ja uusiutuminen, sekä varautuminen yllättäviin muutoksiin. Ennakointi antaa aikaa rakennemuutoksen vaikutusten hallintaan. Vastuu alueellisesta elinkeinopolitiikan kehittämisestä sekä äkillisten rakennemuutostilanteiden johtamisesta kuuluu alueille itselleen. Työ- ja elinkeinoministeriön rooli on ohjata alueita laatimaan uudistumis- ja valmiussuunnitelmat, jotka kytketään osaksi käytössä olevia suunnittelurakenteita. Valmiussuunnitelma sisältää ajantasaiset elinkeinopolitiikan täsmätoimet, sekä eri toimijoiden roolit ja vastuut äkillisen rakennemuutoksen tilanteessa. Alueen hyvä valmistautuminen ja varautuminen nostavat resilienssieli sopeutumiskykyä sekä lisäävät alueen omien ja valtion panostusten tuottavuutta rakennemuutoksen tilanteessa. Monipuolinen ja uusiutuva elinkeinorakenne menestyy Paras keino hallita rakennemuutosta ja suojautua äkillisiä rakennemuutoksia vastaan on monipuolinen ja uudistuva elinkeinorakenne. Kokonaan uusien kasvualojen edistäminen ja koulutuspolitiikan ajantasaisuus hillitsevät rakennemuutosten vaikutuksia. Jatkuva elinkeinopolitiikan kehittäminen, yrityksen näkökulman ymmärtäminen, vanhoista rakenteista irtipäästäminen eli proaktiivinen suhtautuminen elinkeinorakenteen ja yhteiskunnan muutokseen nopeuttavat rakennemuutostilanteesta selviämistä. Elinkeinorakenteen uudistamisen keskiössä on alueilla oleva yritystoiminta ja sen uusiutumisen, kasvun sekä kansainvälistymisen kiihdyttäminen ja tätä kautta syntyvät työpaikat. Kun rakennemuutoksen riskialue on tunnistettu, voidaan käynnistää ennakoivia toimenpiteitä ja varautua mahdollisen ärm-tilanteen toimenpiteisiin ja resursointiin. Kehittämishankkeella kohti uutta toimintamallia Rakennemuutoksen hallinnan uutta toimintamallia kehitetään hankkeella, jonka suuntaviivat hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä hyväksyi. Vuoden 2015 alusta käynnistyvät aluekierrokset, joissa kartoitetaan kaikkien alueiden strategisen ennakoinnin sekä älykkään erikoistumisen ja resilienssin nykytilaa. Alueiden kanssa käytävällä vuoropuhelulla haetaan toimivia käytänteitä proaktiiviseen elinkeinorakenteen uudistamiseen. Hankkeessa kehitetään myös toimijoiden välistä verkottumista, tiedon kulkua ja rakennemuutoksen hallinnan indikaattoreita vaikuttavuuden tunnistamiseksi. Uutta toimintatapaa ja -mallia siirretään koko ajan käytäntöön ja hanke päättyy vuoden 2016 lopussa. n

17 Kansallinen alueellinen kehittäminen ALUE-INTEGRAATTORI 17 Kaupunki-, maaseutu- ja saaristopolitiikan kehittämiselle selvitysmies Teksti: Tarja Pyöriä, ylitarkastaja, TEM Rehtori ja yhteiskuntamaantieteen professori Perttu Vartiainen aloitti marraskuussa työja elinkeinoministeriön asettamana selvitysmiehenä tehtävänään selvittää kaupunki-, maaseutu- ja saaristopolitiikan kehittämistarpeita. Määräaika selvitystyölle on Selvityksellä arvioidaan kaupunki-, maaseutuja saaristopolitiikan tehtäviä, roolia ja vaikuttavuutta osana kansallista aluekehittämistä. Lähtökohtana työlle on aluekehittämisen toimintaympäristön muutos: muun muassa rakennemuutoksen voimistuminen ja alueiden kehityksen eriytyminen sekä aluekehittämisen resurssien muuttuminen. Selvitysmies Vartiainen toteaa, että kaikkia kolmea politiikkalohkoa yhdistää horisontaalinen eri hallinnonalat läpäisevä näkökulma sekä paikka-/alueperustainen kehittämisote. Oma historiallinen tausta ja omat painotukset tuovat politiikkalohkoihin eroavuuksia: kaupunkipolitiikassa on korostunut kaupunkien/kaupunkiseutujen merkitys kansallisen kasvun ja kansainvälistymisen vetureina ja suurimpien kaupunkien pyrkimys suoraan neuvottelusuhteeseen valtion kanssa, maaseutupolitiikassa paikallinen toiminta ja maaseututoimijoiden kansallinen verkottaminen ja saaristopolitiikassa saaristoasioiden edistäminen poliittisessa päätöksenteossa kansallisesti ja kuntatasolla. Kullakin kolmella politiikkalohkolla on myös ollut oma sektoripolitiikan kiintopisteensä: kaupungeilla innovaatio- ja elinkeinopolitiikka (ja osin alueidenkäyttöpolitiikka), maaseudulla maatalous- ja luonnonvarapolitiikka ja vapaa-ajan asutus ja liikennepolitiikka. Kaupunki ja maaseutu muodostavat paikkaperustaisen aluekehittämisen jatkumon, jossa kaupunkiseutujen kehysalueet/kaupungin lähimaaseutu ja pienet kaupungit/maaseudun keskukset ovat leikkauspintoina. Kansallisessa aluekehittämisessä tulisi luoda edellytykset kaikkien alueiden vahvuuksien tunnistamiselle ja omaehtoiselle kehittämiselle. Toisaalta aluekehittämisessä tarvitaan konkreettisia, eri alueille/paikkakunnille räätälöityjä ratkaisuja. Selvityksessä haetaan synteesiä, jossa molemmat näkökohdat tulevat huomioonotetuiksi. Vartiainen kiteyttää paikkaperustaisen kansallisen aluekehittämisen ongelmat ja mahdollisuudet neljään kohtaan: 1. EU-ohjelmien hyödyntämiseen 2. poikkisektoraalisen politiikanteon mahdollistamiseen 3. kuntien kehittämiskapasiteetin turvaamiseen sekä 4. julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin väliseen yhteistyöhön. Selvitysmiehen esitys valmistuu 19. joulukuuta. Ehdotuksiin kaupunki-, maaseutu- ja saaristopolitiikan kehittämiseksi on mahdollista ottaa kantaa, kun esitys on lähtee alkuvuodesta 2015 lausuntokierrokselle. n

18 18 ALUE-INTEGRAATTORI Kansallinen alueellinen kehittäminen Yhteistyöllä menestystä maaseudulle vuoropuhelua uuden ohjelmakauden alussa Teksti: Christell Åström, erityisasiantuntija, TEM Uusi EU:n ohjelmakausi on alkamassa ja syksyn aikana järjestettiin tämän puitteissa maaseudun kehittäjille viisi tilaisuutta ympäri Suomea. Tilaisuuksissa pohdittiin sitä, mitkä ovat Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman ja maaseutupoliittisen kokonaisohjelman eväät maaseudun kehittämiseen alueilla, miten suunnitelmat muuttuvat käytännön edistysaskeleiksi sekä miten hyödynnämme niukkenevat resurssit parhaalla mahdollisella tavalla. Maaseudun kehittämisessä vuosi 2014 on ollut vilkas. Uutta maaseudun kehittämisohjelmaa vuosille on maa- ja metsätalousministeriössä valmisteltu intensiivisesti lähes kolmen vuoden ajan. Ohjelma on käsitelty valtioneuvostossa keväällä 2014 ja tällä hetkellä se on komission käsittelyssä. Ohjelman hyväksyntää odotellaan lähiaikoina. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma on keskeinen väline maaseudun elinvoiman edistämisessä. Maaseutupolitiikan saralla taas yhteistyöryhmän maaseutupoliittinen kokonaisohjelma vuosille hyväksyttiin helmikuussa. Samalla kun kokonaisohjelmaa valmisteltiin, uudistettiin maaseutupolitiikan teemaverkostoja siten, että ne yhä vahvemmin toiminnassaan edistävät kokonaisohjelman tavoitteiden ja toimenpiteiden toteuttamista. Hyvää yhteistyötä ja uusia ideoita tarvitaan Maaseudun kehittämisessä tarvitsemme hyvää ja saumatonta yhteistyötä, innostusta ja uusia ideoita niin alueilla kuin muuallakin. Tänä syksynä on ollut sopiva hetki pohtia hieman laajemmalla porukalla, minkälaisen selkänojan nämä ohjelmat antavat Suomen maaseudun kehittämiselle ja miten saamme hyödynnettyä tehokkaasti niiden suomat mahdollisuudet. Maa- ja metsätalousministeriö, maaseutuverkostoyksikkö sekä maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä järjestivät yhteisen aluekierroksen teemalla yhteistyöllä menestystä. Tavoitteena oli viimeisimmän maaseutuohjelmaa koskevan tiedon sekä maaseutupolitiikan ohjelman sisällön esittämisen lisäksi myös selvittää miten kehittämisohjelman tuomat mahdollisuudet aiotaan hyödyntää alueilla, miten hyvin maaseututoimijoiden yhteistyö toimii ja millä tavoin se on alueilla organisoitu. Työryhmissä oli mahdollista pureutua yksityiskohtaisemmin maaseudun yritys- ja kehittämishanketukia koskeviin kysymyksiin sekä käydä keskustelua tukimuotojen sisällöistä ja mahdollisuuksista. Allekirjoittanut veti työryhmää, jossa pohdittiin alueellista sekä alueiden välistä yhteistyötä. Ilokseni sain huomata, että ennakkokäsitykseni alueellisesta yhteistyöstä oli ollut turhan epäileväinen. Alueilla on uuden ohjelmakauden valmistelun eteen tehty laajasti yhteistyötä. Tätä yhteistyötä ollaan myös jatkamassa ohjelmakauden alkaessa. Laaja yhteistyöpiiri pitää sisällään niin hallinnon toimijat, järjestöt, yritykset kuin tutkimus- ja koulutussektorinkin. Eräässä tilaisuudessa nousi keskusteluissa esille, että kuntia tuntuu välillä olevan vaikeata saada mukaan yhteistyöhön. Tässäkin tapauksessa kuitenkin ymmärrettiin, että kuntien osallistumisresursseja ovat verottaneet muun muassa kiireet rakenne- ja sote- uudistusten kanssa. Runsas osanotto keskustelutilaisuudet tarpeellisia Jokaiseen tilaisuuteen osallistui lähes sata ihmistä, joten osanottoa voidaan pitää runsaana. Tilaisuuksien jälkeen saaduissa palautteissa on tullut kritiikkiä muun muassa maaseudun kehittämisohjelman aloituksen viivästymisestä. Maaseutupolitiikan rooli oli joillekin epäselvä, vaikka aihetta pidettiinkin tärkeänä. Pääosin palaute tilaisuuksista on kuitenkin ollut positiivista ja tällaisia yhteisiä aluekierroksia joissa laajasti keskustellaan maaseudun kehittämisestä sekä maaseutupolitiikasta pidettiin tarpeellisina. Saatu palaute antaa täten hyvän syyn tällaisten yhteiskiertueiden jatkamiselle. n

19 Kansallinen alueellinen kehittäminen ALUE-INTEGRAATTORI 19 Kuntien yhdistymisselvityksissä 206 kuntaa Teksti: Anu Hernesmaa, neuvotteleva virkamies, VM Valtaosa Manner-Suomen kunnista on ollut mukana kuntarakennelain mukaisissa yhdistymisselvityksissä. Lain mukaan kunnan tulee yhdessä muiden kuntien kanssa selvittää kuntien yhdistymistä laissa määriteltyjen selvitysperusteiden mukaisilla alueilla. Tällä hetkellä on käynnissä 44 selvitystä, joista valtiovarainministeriön asettamia erityisiä kuntajakoselityksiä on seitsemän. Kuntia, joissa selvitystä ei ole toteutettu, käynnissä tai lähiaikoina käynnistymässä, on 88. Kaikki suurimmat kaupunkiseudut ovat olleet tai ovat parhaillaan mukana selvityksissä. Tästä syystä ei-selvittäneiden kuntien yhteenlaskettu asukasmäärä on vain alle 15 prosenttia koko maan asukasmäärästä. Viidelle lupa poiketa Valtiovarainministeriö on tähän mennessä myöntänyt viidelle selvitysalueelle luvan poiketa kuntarakennelain mukaisten selvitysperusteiden osoittamasta alueesta. Poikkeamislupa on myönnetty hakemuksesta alle asukkaan selvitysalueille, joilla on katsottu olevan riittävät edellytykset vastata lakisääteisten palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta. Poikkeamislupa on myönnetty selvitysalueille Juupajoki-Orivesi, Utsjoki-Inari, Keitele-Pielavesi-Tervo-Vesanto, Kinnula-Pihtipudas-Viitasaari-Kannonkoski-Kivijärvi sekä Loviisa-Lapinjärvi. Kuntarakennelain säätämistä koskevassa eduskuntakäsittelyssä selvitysvelvollisuuden määräaika sidottiin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain hyväksymiseen. Selvitysten määräaikaa koskevaa säännöstä valmistellaan parhaillaan, ja määräajasta informoidaan kuntia heti esityksen hyväksymisen jälkeen. Ministeriö myös tukee taloudellisesti selvitysten toteuttamista, ja myöntää selvitysavustusta laissa edellytetyistä yhdistymisselvityksistä aiheutuviin kustannuksiin. Avustuksen vuotta 2014 koskeva hakuaika on päättynyt Valtiovarainministeriössä seurataan yhdistymisselvitysten etenemistä ja tarvittaessa asetetaan alueille erityisiä kuntajakoselvityksiä, jos asian laajuus tai vaikeus sitä edellyttää. n Kuntalaki mikä muuttuu? Teksti: Minna-Marja Jokinen, lainsäädäntöneuvos, VM Uusi kuntalaki korvaa vuoden 1995 kuntalain. Uudessa laissa otetaan huomioon kuntien toimintaympäristön ja kuntahallinnon rakenteiden sekä lainsäädännön muuttuminen. Lain rakenne ja käsitteet uudistuvat, mutta kuntalaki säilyy edelleen kunnan hallintoa, päätöksentekomenettelyä ja taloutta koskeva yleislakina. Koko lain läpileikkaava teema on kunnan toiminnan johtaminen kokonaisuutena. Sääntelyssä otetaan huomioon sekä ohjauksen kannalta erilaiset tilanteet että tarve kunnan toiminnan tehokkaaseen ohjaamiseen kokonaisuutena. Laissa otetaan käyttöön uusi kunnan toiminnan käsite, joka sisältää juridisen kuntakonsernin lisäksi kuntien yhteistoiminnan, kunnan omistukseen perustuvan toiminnan sekä ostopalvelut. Kokonaisohjauksen vahvistamiseksi lakiin tulee myös uusia säännöksiä omistajaohjauksesta sekä kunnan tytäryhteisöjen toiminnasta ja konserniohjeista. Kunnanhallituksella on nykyiseen tapaan keskeinen rooli toiminnan, hallinnon ja talouden johtamisessa. Kuntastrategiassa pidemmän aikavälin tavoitteet Uudeksi valtuuston käytössä olevaksi ohjauksen välineeksi tulee lakisääteinen kuntastrategia, joka on valtuuston keskeisin väline kunnan toiminnan ja talouden pitkäjänteisessä johtamisessa. Kuntastrategiassa valtuusto määrittelee kaikkea kunnan toimintaa koskevat pitkän aikavälin tavoitteet. Tavoitteena on lisätä tietoisesti ennakoivaa otetta kunnan toimintaan ja toimintakenttään sekä parantaa laajojen kokonaisuuksien hallintaa. Uutuutena kuntatalousohjelma Kuntatalouteen liittyvät merkittävät muutokset liittyvät EU-lainsäädännön edellyttämään uuteen julkisen talouden ohjausjärjestelmään. Valtion ja kuntien välisessä neuvottelumenettelyssä valmistellaan kuntatalousohjelma, joka korvaa nykyisen peruspalveluohjelman ja -budjetin. Ohjelmaan sisällytetään toimenpiteet kuntatalouden tasapainottamiseksi. Ohjelma luo nykyistä paremmat edellytykset arvioida kuntien tehtävien ja niiden rahoituksen tasapainoa ja perustuslaissa turvatun rahoitusperiaatteen toteutumista. Ohjelmalla myös vahvistetaan kuntapolitiikan kokonaisuuden hallintaa valtioneuvoston päätöksenteossa. Kunnan toiminnan taloudellista kestävyyttä turvataan vahvistamalla alijäämän kattamisvelvollisuuden sitovuutta ja ulottamalla tämä myös kuntayhtymiin. n

20 20 ALUE-INTEGRAATTORI Tutkittua tietoa Valtion tulot ja menot vuonna 2012 maakunnittain Teksti: Kari Kainulainen, neuvotteleva virkamies, TEM Tilastokeskuksen tuoreimpiin käytettävissä oleviin aineistoihin perustuen seuraavassa on tarkasteltu valtion menojen ja verotulojen alueellista jakaumaa Manner-Suomessa vuonna Indikaattorina on käytetty menoja ja tuloja alueen asukasmäärään suhteutettuna. Aluetasona on maakuntaa. Koska valtion talousarvion varojen käyttö perustuu suurelta osin hallinnonalojen lainsäädäntöön, niin menojen alueellisessa jakautumisessa ei tapahdu kovin suuria muutoksia vuosittain. Muutokset voivat aiheutua esimerkiksi hallinnonalojen toimintaan liittyvistä rakenteellisista uudistuksista ja suurista investointi- tai infrastruktuurihankkeista. Valtion menot Tilastotietojen perusteella voidaan todeta, että valtion menoja on vuonna 2012 kohdistunut asukasta kohden laskettuna keskimääräistä enemmän Itä- ja Pohjois-Suomeen. Menot olivat suurimmat Kainuussa (9 400 euroa) ja pienimmät Päijät-Hämeessä (5 990 euroa). Itä- ja Pohjois-Suomen ase- Menot olivat suurimmat Kainuussa ja pienimmät Päijät-Hämeessä. ma selittyy valtion siirtomenojen alueellisella kohdentumisella. Siirtomenojen osuus asukasta kohden oli suurin Kainuussa euroa ja pienin Uudellamaalla euroa. Valtion toimintamenoista suurin osuus, euroa asukasta kohden, on kohdistunut Uudellemaalle johtuen hallinnon ja virastojen keskittymisestä pääkaupunkiseudulle. Toimintamenojen osuus oli merkittävä myös Keski-Suomessa, Lapissa ja Kanta-Hämeessä. Päijät-Hämeessä toimintamenojen osuus, 670 euroa asukasta kohden, oli maakunnista selvästi pienin vuonna Valtion tulot Valtion vuoden 2012 verotulokertymästä suurimman osuuden muodostivat liikevaihdon perusteella kannettavat verot ja maksut, jotka olivat noin 45 prosenttia verotuloista. Verolaji koostuu lähes kokonaan arvonlisäverosta, jonka tuotosta kertyy Toimintamenot Siirtomenot Päijät-Häme Pohjanmaa Satakunta Etelä-Karjala Pirkanmaa Varsinais-Suomi Kymenlaakso Kanta-Häme Pohjois-Pohjanmaa Uusimaa Keski-Pohjanmaa Manner-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Keski-Suomi Lappi Kainuu Kuva 1. Valtion menot vuonna 2012 maakunnittain asukasta kohden, euroa (lähde: Tilastokeskus).

21 Tutkittua tietoa ALUE-INTEGRAATTORI 21 yli 60 prosenttia yksityisestä kulutuksesta. Asukaskohtaisesti tarkasteluna Uudeltamaalta kerätyt verot (3 600 euroa) olivat suurimmat. Erot muihin maakuntiin eivät kuitenkaan ole kovin suuret. Vastaavasti pienimmät verokertymät tulivat Päijät-Hämeestä ja Etelä-Savosta noin euroa asukasta kohden. Seuraavana tulevat tulon ja varallisuuden perusteella kannettavat verot, joiden osuus oli 31 prosenttia verokertymästä. Suurimmat veroerät olivat ansio- ja pääomatulovero 64 prosentin osuudella ja yhteisövero 30 prosentin osuudella verolajista. Palkkatulot olivat ansiotulojen merkittävin erä. Suurimmat tulo- ja varallisuusverot euroa asukasta kohden kerättiin Uudeltamaalta. Tähän vaikuttaa se, että progressiivisen tuloveroasteikon mukaisesti maksettavien ansiotuloverojen kertymä on keskittynyt Uudellemaalle. Pienin tulo- ja varallisuusverojen kertymä euroa asukasta kohden tuli Kainuusta. Valmisteverojen osuus käsitti 17 prosenttia valtion vuoden 2012 verotuloista. Suurin osuus valmisteveroista tuli energiaverosta. Muita veroja olivat alkoholijuomavero ja tupakkavero. Valmisteverojen osalta asukaskohtainen verokertymä poikkeaa edellisistä verolajeista. Asukasta kohden laskettuna suurimmat valmisteverot kohdistuivat Lappiin (1 780 euroa) ja Etelä-Karjalaan (1 490 euroa). Pienimmät verot kerättiin puolestaan Uudeltamaalta (1 000 euroa). Verotulojen kertymään vaikuttaa varsinkin alueiden energiaintensiivisen teollisuuden suhteellinen merkitys. Lapissa pitkät etäisyydet näkyvät myös öljytuotteiden kulutuksessa. Lappi pitää kärkipaikkaa lisäksi alkoholi- ja tupakkaverojen kertymän osalta. On kuitenkin huomioitava, että turismi sekä Norjan ja Ruotsin rajan läheisyys vaikuttavat merkittävästi Lapin lukuihin. Muiden verojen osuus oli noin seitsemän prosenttia verokertymästä. Nämä tulot koostuivat useammasta pienemmästä erästä, joita olivat muun muassa autovero, ajoneuvovero ja varainsiirtovero. Asukasta kohden laskettuna näiden verojen osuus oli suurin Uudellamaalla ja pienin Pohjois- Pohjanmaalla. Kaikki verolajit yhteenlaskettuna suurimmat kertymät asukasta kohden olivat vuonna 2012 Uudellamaalla euroa ja pienimmät Pohjois-Karjalassa euroa. n Muut verot Valmisteverot Tulo- ja varallisuusverot Liikevaihtoon pohjautuv vero Pohjois-Karjala Etelä-Savo Päijät-Häme Kainuu Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Savo Pohjois-Pohjanmaa Kymenlaakso Pohjanmaa Pirkanmaa Keski-Pohjanmaa Kanta-Häme Satakunta Varsinais-Suomi Kuva 2. Valtion verotulot vuonna 2012 maakunnittain asukasta kohden, euroa (lähde: Tilastokeskus) Lappi Etelä-Karjala Manner-Suomi Uusimaa

22 22 ALUE-INTEGRAATTORI Tutkittua tietoa Aluevaikuttavaa rakennerahastotoimintaa alueellisilla strategioilla sekä koordinaatiolla Teksti: Laura Kelhä Euroopan aluekehitysrahaston toiminta on ollut Pohjois-Pohjanmaalla ohjelmakaudella tuloksellista. Tämä selvisi keväällä 2014 tehdyssä selvityksessä, jossa luodattiin alueen hanketoiminnasta vastaavien näkemyksiä EAKR:stä. Samalla metsästettiin onnistuneen hankkeen muotokuvaa ja pohdittiin hanketoiminnan haasteita tulevaa ohjelmakautta ajatellen. Tuloksia nuorten maakunnasta Hanketoiminta koettiin hyvin positiivisesti ja hanketoimijat kokivat, että hankkeilla on saatu aikaan haluttuja tuloksia eri toimialoilla. Sillä nähtiin olevan selviä vipuvaikutuksia ja pääasiassa hankkeiden toimenpiteet olisivat jääneet kokonaan tai osittain tekemättä ilman rahoitusta. Lisäksi tehdyt toimet olisivat usein olleet muusta kehittämisestä irrallisia ja suhdannevaihtelut olisivat vai-kuttaneet toimintaan enemmän. Hanketoiminta on useissa tapauksissa mahdollistanut toimijoille perustehtävän ulkopuolisen toiminnan ja verkostoitumisen. Koulutus- ja tutkimustoiminnassa on mahdollistettu uusien toimintamallien ja koulutus- ja tutkimusympäristöjen kehittäminen. Koulutuslaitokset ovat lisäksi tiivistäneet yhteyksiään yrityksiin. Toimialanäkökulmasta hanketoiminnan katsottiin tukevan paitsi yksittäisiä toimialoja, mutta myös paikkaavan alenevan väestökehityksen aiheuttamaa negatiivista kehitystä. Hanketoiminnalla on avattu uusia kehityspolkuja esimerkiksi painettavan älykkyyden, ICT-alan, matkailun ja bioenergian ja -talouden kehittymiseen Pohjois-Pohjanmaalla. Euromääräisesti hanketoiminnan aluevaikuttavuutta on kuitenkin haastavaa arvioida, eli toisin sanoen, se kuinka paljon yksi rahoitettu euro tuo lisäarvoa alueelle on vaikea arvioida. Hanketoiminnan merkitys on kuitenkin tässäkin suhteessa ollut merkittävä. Strateginen ohjelmatyö ja koordinaatio tehokkaan hanketoiminnan toinen nimi Tulosten arvioinnin yhteydessä yhdeksi keskeiseksi teemaksi nousi alueellisen koordinaation merkitys. Koordinaatio voidaan ymmärtää monella tavalla, eikä se välttämättä toteudu parhaiten top-down -ajattelulla, vaan toimivan alueellisen koordinaation lähtökohtana tulisi pitää laajapohjaista yhteistyötä niin eri toimijoiden kuin aluetasojenkin välillä. Kaiken hanketoiminnan, aina hankesuunnittelusta tuloksiin, tulisi olla tiiviissä yhteydessä alueen kehittämisen painopisteiden ja tulevaisuuden tavoitteiden kanssa. Painopisteet tulisi määritellä maakunnissa yhteistyöllä eri toimijoiden kanssa ja kirjata ylös erilaisiin strategioihin, esimerkiksi maakuntaohjelmaan. Myös alueiden ja toimijoiden omat strategiat ohjaavat hanketoimijoiden toimintaa. Tässä omien alueellisten vahvuuksien tunnistaminen on ensiarvoisen tärkeää. On tunnistettava ne resurssit, joiden päälle tulevaisuutta lähdetään rakentamaan. Alueellisen koordinaation avulla hankehakijoita voitaisiin ohjata rakennerahastojen lisäksi muiden rahoituslähteiden pariin ja muodostaa aluevaikutuksiltaan mahdollisimman tehokkaita kokonaisuuksia. Tärkeää on, että rahoitetut kokonaisuudet, hankkeen koosta riippumatta, ovat osa suuria kehityskulkuja, jotka on maakunnassa eri tahojen yhteistyönä määritelty. Hanketoiminnassa syntyneitä hyviä tuloksia ja käytäntöjä tulisi jatkossa tuoda yhä enemmän esille niin hankemaailman ulkopuolisille tahoille kuin hanketoimijoille itselleen. Aluemarkkinoinnilla voidaan hanketietoisuuden lisäämisen lisäksi viestittää pohjoispohjalaisesta kehittämisestä ulospäin. Hyvällä viestinnällä poistetaan myös hanketoimintaan liittyviä epäluuloja ja negatiivisia asenteita. Viestintään ja markkinointiin liittyen kehittämistä on varmasti tehtävä eri toimijoiden ja aluetasojen välillä yhteistyössä ja erikseen. n Lisätietoja: Kelhä, Laura (2014). Pohjois-Suomen EAKRtoimenpideohjelman tulokset ja alueellinen vaikuttavuus Pohjois-Pohjanmaalla. Ohjelmakausi Pohjois-Pohjanmaan liiton B-sarja, B:75. pohjois-pohjanmaan_liitto/ julkaisut/b-sarjan_julkaisut

23 Tutkittua tietoa ALUE-INTEGRAATTORI 23 Tieto ja tutkimus kulkevat kahdella jalalla Teksti: Olli Voutilainen, ylitarkastaja, TEM Tutkimus on valmis kun tulokset on listattu, raportti kirjoitettu ja ladattu se verkkoon, yleensä ajatellaan. Näin ei ole, vaan työ on vasta puolivälissä, nähtiin kaupunki- ja maaseutututkimuksen yhteisessä tutkimuksen ideaseminaarissa, jossa pöyhittiin toimivia tapoja hyödyntää tutkimusta tehokkaammin kehittämispolitiikassa. Tarvitaan tulosten merkityksen pureksimista, mikä on tehtävä yhdessä tutkijoiden ja politiikan valmistelijoiden kesken. Avainkysymys tutkimuksen hyödyntämisen kannalta on ymmärrys, että tieto kulkee kahdella jalalla, sanoi tietokirjallisuuden professori Pirjo Hiidenmaa. Yliopistojen palkitsemisjärjestelmään ei ole tähän asti kuulunut se, että tutkija poistuu tutkijanhuoneesta työskentelemään vaikkapa hallintoon. Esteitä on myös käyttäjäpäässä. Tietoa ei aina haluta käyttää tai sitä käytetään vain valikoivasti. Tietoon perustuva päätös vai päätökseen perustuva tieto Samoja esteitä näki myös emerituskansleri Kari Raivio, joka on toiminut valtioneuvoston selvitysmiehenä pohtien, miten tutkimus voisi antaa neuvoja päätöksentekoon. Raivio kärjisti, että ulkomailla, erityisesti anglosaksisissa maissa on vahva perinne tietoon pohjautuvasta päätöksenteosta. Meillä puolestaan käytännön mallina on liiankin usein päätöksiin pohjautuva tieto, eli kerätään päätöksen jälkeen sitä tukeva todistusaineisto. Raivio totesi, että tutkimustieto ei tietenkään ole ainoa poliittisia päätöksiä pohjustava tiedon laji, vaan olennainen osa ovat myös arvot ja ideologiset valinnat tai taloudelliset reunaehdot. Silti on näkyvissä, että Suomessa tutkimuksen neuvonannon järjestelmä on liian sattumanvarainen eikä tieto riittävässä määrin välity päätöksentekoon. Selvänä kehittämisen paikkana Raivio tunnisti myös ministeriöiden vaihtelevan tasoisen tutkimuskompetenssin, joka heijastuu paikoin heikkona tutkimuksen tilaajaosaamisena. Raivio ehdottaa selvityksessään muun muassa neutraalin ja tietoa välittävän tiedeneuvonantajan palkkaamista valtioneuvostoon ja tutkimusjohtajien verkostoa ministeriöihin. Yhteissuunnittelua ja pureksintaa Tutkimuksen ja kehittämisen välisen vuorovaikutuksen lisäämiselle on vielä paljon tilaa. Tiedon luominen pitää nähdä tutkijoiden ja kehittäjien yhteisenä prosessina, jossa ratkaisevaa on alkuvaiheen jaettu ideointi ja tulosten yhteinen tulkinta, sanoivat Christopher Palmberg Tekesistä ja Ruralia-instituutin professori Sami Kurki. Käytännössä mallina voi olla esimerkiksi tutkimuksen yhteissuunnittelu (co-design), mutta tällaiset tavat ovat vielä varsin harvoin käytössä. Myös tutkimuksen loppupäässä tuloksien merkityksen ymmärtämiseksi täytyy tehdä jalostustyötä yhdessä tutkijoiden ja politiikan valmistelijoiden kesken ja tutkijoiden pitää rohkeammin osallistua ongelmien ratkaisuideoiden kehittämiseen, sanoi Kurki. Hän kuvasi, että tutkimuksen lopputuloksen pitäisi olla pikemmin hiottu tyylihuonekalu kuin puinen raakahalko. Christopher Palmberg kuvasi tätä työvaihetta sanalla sense-making, eli tulosten merkityksen pureksinta. Tutkimuksen suurkuluttajan ääntä edustanut Helsingin Sanomien toimittaja Esa Mäkinen tiivisti, että tieteentekijän on satsattava ajankohtaisuuteen, nopeuteen ja kiinnostavuuteen. Tuloksien kuvaamisessa on pystyttävä selkeyteen pyörittelyn sijasta. Uusina tai alikäytettyinä tutkimuksen hyödyntämisen tapoina nousivat muun muassa tiedon pureskelijoiden ja annostelijoiden käyttö (ns. brokerit), tutkijoiden ja politiikan valmistelijoiden liikkuvuus tutkimuksen ja hallinnon välillä, tutkimusten yhteissuunnittelu, avoimen datan lisääminen ja tutkimuksen tilaajien ja tuottajien kohtaamisten järjestäminen. Olennaista lienee lisätä vuorovaikutuksen kulttuuria laajemmin, jossa tutkijoiden ja kehittäjien roolit sopivalla tavalla sekoittuvat. n

24 24 ALUE-INTEGRAATTORI Tutkittua tietoa Seutukuntien resilienssi Teksti: Ari Karppinen & Saku Vähäsantanen, Turun yliopiston kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö Ari Karppinen ja Saku Vähäsantanen ovat analysoineet työ- ja elinkeinoministeriön toimeksi annosta Suomen seutukuntien kilpailu- ja resilienssikykyä. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan erityisesti seutukuntien resilienssiä eli kimmoisuutta. Seutukuntien kilpailukyky Yritystasolla kilpailukykykäsite on helpoimmin määriteltävissä ja mittavissa: kilpailukyvytön yritys menee konkurssiin. Maa- ja aluetason taloudellista kilpailukykyä pidetään kuitenkin huomattavasti kompleksisempana käsitteenä. Alueen kilpailukyvylle voidaan löytää muutamia poikkeavia piirteitä. Ensiksikin alueiden resurssitekijät ovat liikkuvampia maiden sisällä kuin niiden välillä. Alueellisella saavutettavuudella on siten kilpailukykyvaikutus. Mitä pienemmän alueen kilpailukykyä tarkastellaan, sitä merkittävämpi rooli on lähialueiden kilpailukykyisyydellä. Seutukuntien kilpailukyky ei ole nollasummapeliä. Toiseksi alueen kasvuedellytyskilpailukykyyn vaikuttavat alueen sisäiset lähellä toimimisen edut. Mikäli alueella on merkittävästi taloudellista toimintaa, joista voidaan löytää sisäisiä ja ulkoisia skaalaetuja, niin alueella on agglomeraatioetuihin perustuvaa kilpailuetua. Kolmanneksi alueet maan sisällä ovat oman kilpailukykyisyytensä kehittämistoimien osalta enemmän riippuvia valtakunnallisista, alueelle annetuista politiikkatoimista (esim. vero- ja palkkaratkaisut, korkeakoulupolitiikka, innovaatio- ja investointikannustimet). Neljänneksi alueille maan sisällä ei ole samanlaista lyhyen tähtäimen ulkoiseen ja sisäiseen tasapainoon liittyvää kilpailukykyisyyttä kuin maatasolla. Aluetasolla on toisenlainen pitkän aikavälin dynaamisiin vaikutuksiin perustuva lyhyen aikavälin kilpailukykytekijä. Alueen resilienssi- eli kimmoisuuskyky on muodostunut tärkeäksi, kun alueet kilpailevat globaalitaloudessa suoraan toistensa kanssa ja näin kansainvälisen talouden häiriöt vaikuttavat suoraan alueiden taloudelliseen menestykseen. Seudullinen resilienssi kohti SRI-indeksiä Perinteinen taloustieteellinen käsitys on, että lyhyen tähtäimen suhdanneluonteisiin häiriöihin ei kannata reagoida talous- tai varsinkaan aluepolitiikalla. Viimeaikainen alueen resilienssikykyyn perustuva talousteoreettinen näkemys korostaa aluetason hystereesivaikutusta, jossa lyhyen tähtäimen talouden häiriöllä voi olla eri alueilla hyvinkin erilaisia pidemmän aikavälin dynaamisia vaikutuksia. Keskeiset aluetalouden systeemiset resilienssi ominaisuudet ovat seuraavat: 1. Taloudellinen resistenssiominaisuus. Kuinka Lisätietoja: Karppinen, A. & Vähäsantanen, S. (2014). Seutukuntien kilpailukyky ja resilienssi. Turun yliopiston kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö. Julkaisusarja A (tulossa). Maakun9en teollisuuden sopeutuminen talouskriisiin (teollisuuden osuus yrityshenkilöstöstä ja teollisuuden henkilöstön muutos) Kainuu B Satakunta Päijät- Häme Etelä- Pohjanmaa Pirkanmaa Keski- Suomi Kanta- Häme Etelä- Karjala Pohjois- Karjala Varsinais- Suomi Keski- Pohjanmaa Pohjois- Kymenlaakso Etelä- Savo Pohjanmaa Pohjois- Savo koko maa Lappi C A D Uusimaa Pohjanmaa 40 % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % Teollisuusvaltaisuus % Teollisuuden henkilöstön supistuminen % - 45 % - 40 % - 35 % - 30 % - 25 % - 20 % - 15 % - 10 % - 5 % 0 % Kuvio 2. Maakuntien teollisuuden merkitys ja sopeutuminen nykyiseen talouskriisiin

25 Tutkittua tietoa ALUE-INTEGRAATTORI 25 aluetalouden nykyinen elinkeinorakenne kykenee säilyttämään kilpailukykynsä yleisestä taloudellisesta häiriöstä huolimatta? 2. Palautumisnopeus- eli rakennemuutossopeutusominaisuus. Millä vauhdilla aluetalous korjaa häiriöitä palautuen trendikasvu-uralle? 3. Reagointivalmiusominaisuus. Kuinka hyvät lähtökohtaominaisuudet aluetaloudella on sopeutua häiriöihin pidemmällä aikavälillä mukauttaen kilpailukykyään uudenlaiseen toimintaan? Tulosten hyödynnettävyys Helpon päivitettävyyden vuoksi indeksit luovat tiedollista pohjaa uudenlaiselle, seutukuntien uudistumiskyvykkyyteen ja innovaatioiden tehokkaaseen hyödyntämiseen perustuvalle kaupunki- ja aluepolitiikalle. Indeksejä voidaan siten konkreettisesti hyödyntää ennakoivassa aluekehittämistyössä. n Seutukunnittainen resilienssi-indeksi (SRI) muodostuu edellä mainittuja ominaisuuksia kuvaavista osaindekseistä. Kuviossa 1 on tarkasteltu seutukuntien kilpailullisen ja siten talouden häiriöihin helpommin reagoivan sektorin eli teollisuuden rakenteen monipuolisuutta Herfindahl-Hirschman -indeksin (HHI) avulla vuonna Mitä pienemmän arvon HHI saa, niin sitä vähemmän keskittynyt on seutukunnan teollisuuden rakenne. Kuviosta 1 nähdään, että teolliselta rakenteeltaan monipuolisimmat seutukunnat sijaitsevat pääosin Etelä- ja Länsi-Suomessa. Nämä alueet ovat säilyttäneet teollisuuden rakenteen monipuolisuuden nykyisestä 2008 alkaneesta globaalitalouden häiriöstä huolimatta. HHI-indeksi ei kerro sitä, millainen merkitys teollisuudella on seutukuntien talouden näkökulmasta ja kuinka teollisuuden merkitys on kehittynyt nykytaantumassa. Kuviossa 2 on kuvattu maakuntatasolla teollisuuden sopeutumista nykyiseen taloustaantumaan. Maakunnilla, joiden seutukuntien teollinen rakenne on säilynyt monipuolisena (kuvio 1), on suhteellisesti parempi taloudellinen resistenssi. Lisäksi näiden maakuntien teollisuudella on edelleen merkittävä asema aluetaloudessa (kuvio 2). Ennakoivana johtopäätöksenä voidaan esittää: sikäli, kun nykytaantumasta noustaan teollisuuden vientiponnistusten kautta, niin alueen A maakunnilla on hyvät edellytykset toimia talouden käynnistävinä moottoreina. Kuvio 1. Seutukuntien taloudellinen resistenssikyky: teollisuuden monipuolisuus (HHI) 2012.