Päihdetyön erikoislehti 2/2013. Hyvä katkaisuhoito. Asiakkaiden mielipiteitä. Korvaushoidon tuloksellisuus. Asiakastyöhön oppia simuloimalla

Transkriptio

1 Hyvä katkaisuhoito Asiakkaiden mielipiteitä Päihdetyön erikoislehti 2/2013 Korvaushoidon tuloksellisuus Asiakastyöhön oppia simuloimalla

2 2/2013 Päihdetyön erikoislehti Eine Isotalo Äidin työssä 6 16 Tiimi Päihdetyön erikoislehti, vuosikerta Ilmestyy viisi kertaa vuodessa, ISSN Julkaisija A-klinikkasäätiö, Paasivuorenkatu 2 A, Helsinki, p. (09) , fax (09) Päätoimittaja Aino Majava, aino.majava@a-klinikka.fi Toimitussihteeri Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi Ulkoasu Katriina Iho Toimitusneuvosto Pekka Heinälä, Marja Holmila, Olavi Kaukonen, Kristiina Koskiluoma, Satu Lipponen, Aino Majava, Katriina Pajupuro, Mikko Salasuo, Ilpo Salonen, Tapani Sarvanti (pj.) Kaija Seppä, Teemu Tiensuu Tilaukset & osoitteenmuutokset A-klinikkasäätiön keskustoimisto, toimistosihteeri, p. (09) , tilaukset@a-klinikka.fi Tilaushinta 25 euroa/vuosi Ilmoitukset Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi Painopaikka Esa Print Kannen kuva: Scanstockphoto Pääkirjoitus: Laadukas korvaushoito pitää turvata Pekka Heinälä 3 LYHYESTI 4 Asiakkaiden ajatuksia hyvästä katkaisuhoidosta Aura Suova ym. 6 Haussa: kokemusasiantuntija 12 Heinonen: Huonosti käy maan Jukka Heinonen 13 Oppia vuorovaikutukseen simuloinnista Mauno Saksio 14 Työ ja Tekijä: Eine Isotalo Auli Saukkonen 16 Tieteen kentiltä 20 simpura: Voittajia ja häviäjiä Jussi Simpura 21 Mikä vaikutus? Korvaushoidon seurantatutkimukset kertovat Jani Selin 22 Tutkittua: Asiakastiedon kirjaamisella on olennainen merkitys Tuuli Pitkänen ym. 26 FattaluutA: Oikeanlaisesta asumismuodosta Sanna Ihalainen 28 avaimet parempaan KIRJAT: Alkoholista asiaa Mikko Schalin 29 Tuhlattuja päiviä klassikko Pekka Pakarinen 30 Henkireikä: Hihaan tarttujat ja välittäjät Jorma Soini 31 2 Tiimi 2/2013

3 PÄÄKIRJOITUS PEKKA HEINÄLÄ Laadukas korvaushoito pitää turvata l Korvaushoidossa on jo arviolta potilasta. Laadukkaasti toteutetut opioidiriippuvaisten korvaushoidot ovat yhteiskunnalle kannattava sijoitus, koska ne säästävät ihmishenkiä ja vähentävät tehokkaasti sairastavuutta ja rikollisuutta. Myös potilaat kokevat hoidon tarpeelliseksi, vaikka hoidon seuranta ja lääkehoidon annostelu vaatii pitkää ja tiivistä yhteydenpitoa hoitopaikkaan. Verrattuna muihin pitkäaikaissairauksiin korvaushoitopotilaiden hoitomyöntyvyys ja hoidossa pysyminen on erinomaista. Korvaushoitolääkkeen joutuminen katukauppaan arveluttaa. Eri puolilla maata poliisi on jäljittänyt korvaushoidosta katukauppaan lääkkeitä välittäviä henkilöitä. Tiedotusvälineet ovat hanakasti tarttuneet epäkohtaan. On herännyt epäily, että hoito on järjestetty vastuuttomasti eikä seuranta ole asianmukaista. Ongelman ratkaisuksi on esitetty tiukempaa valvontaa ja lääkehoidon yksinkertaistamista siten, että buprenorfiinista siirryttäisiin pääosin metadoniin. Kärjistyksiä hakeva uutisointi hämärtää tosiasiat. Unohtuu, että valtaosa katukaupan buprenorfiinista on laittomasti maahan tuotua. Korvaushoitoa myös säädellään edelleen yksityiskohtaisesti. Korvaushoitokäytännöt rakentuvat tarkasti sovittujen toimintaperiaatteiden varaan, jolloin kaikkiin yksittäisen kuntoutujan tarpeisiin ei pystytä vastaamaan. Tarkoituksena on kaikissa tilanteissa Kärjistyksiä hakeva uutisointi hämärtää tosiasiat. taata lääketurvallisuus ja asettaa potilaille selkeät toimintarajat, joiden koettelemisesta aiheutuu ennalta tiedettyjä seurauksia. Korvaushoitolääkkeeksi valitaan käytännössä joko metadoni tai buprenorfiinia ja naloksonia sisältävä yhdistelmälääke. Toisen vaihtoehdon poistaminen haittaisi kohtuuttomasti potilaalle sopivan hoidon valintaa. Korvaushoidossa oleville potilaille sattuu harvoin vakavia lääkevahinkoja, mikä viittaa siihen, että lääkkeitä määräävät lääkärit toimivat ammattitaitoisesti. Pitää vain ihmetellä, miten lääkehoidon toteutusta seuraavat hoitajat pystyvät arvioimaan silmämääräisesti potilaidensa päihtymystilan. Lääkettä ei anneta päihtyneelle, ja sovitulta ajalta myöhästyminen jättää lääkeannostelun väliin. Korvaushoitoa toteutetaan asetuksen, tutkimustietoon perustuvien hoitosuositusten ja taloudellisten mahdollisuuksien määräämissä puitteissa. Korvaushoito on aina suunniteltava yksilöllisen hoitosuunnitelman perusteella. Hoitokäytännöt kuitenkin vaihtelevat vielä selittämättömän paljon eri yksiköissä. Hoitoa pitää jatkuvasti arvioida ja kehittää niin, että käytettävissä olevat voimavarat voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla ja mahdollisimman moni hoitoon pääsyä odottava pääsisi hoitoon. Lääkekeskustelusta on aika siirtyä oleellisempaan, kuten saavutettavissa olevien kuntoutustavoitteiden mahdollistamiseen, potilaan oman vastuullisuuden korostamiseen ja kokemusasiantuntijuuden hyödyntämiseen. Pekka Heinälä työskentelee A-klinikkasäätiön johtavana ylilääkärinä. Kommentoi pääkirjoitusta osoitteessa: Tiimi 2/2013 3

4 Opas työpaikan päihdeohjelman tekoon Tukes ja Fimea varoittavat ilokaasun päihdekäytöstä Ilokaasun päihdekäyttö voi aiheuttaa tukehtumisvaaraa, varoittavat Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes ja Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea. Jo muutaman kaasupatruunan peräkkäinen hengittäminen voi aiheuttaa hetkellisen tajuttomuuden, Tukes ja Fimea huomauttavat. Alkoholin ja ilokaasun yhteiskäyttöön voi liittyä arvaamattomia yhteisvaikutuksia, kuten hengityksen lamaantumista ja nopeaa tajuttomuutta. Fimea on saanut kevään aikana huolestuneita yhteydenottoja terveydenhuollon ammattilaisilta ja lääkkeellisten kaasujen valmistajilta ilokaasu-nimellä markkinoitavan teknisen kaasun päihdekäytöstä. Lääkkeellinen ilokaasu Kemikaali-ilokaasu Miten päihdehaittoja ehkäistään ja kuinka ongelmatilanteissa toimitaan työpaikalla? Näihin kysymyksiin vastataan päihdeohjelmassa jos ja kun työpaikalla sellainen sattuu olemaan. Työterveyslaitos on julkaissut kirjasen Päihdeohjelmaopas, jossa opastetaan päihdeohjelman tekemiseen. Opas sisältää työpaikan päihdeohjelman mallitekstin sekä lomakkeet muun muassa hoitositoumuksesta ja varoituksesta päihteiden käytön johdosta. Malliteksti ja lomakkeet ovat muokattavina ja tulostettavina tekstitiedostoina Työterveyslaitoksen nettisivuilla: Anne Kujasalo (toim.): Päihdeohjelmaopas malli päihdeohjelman tekemiseen työpaikalla. Työterveyslaitos reseptilääke, joka valmistetaan lääketehtaassa käytetään sairaanhoidossa esimerkiksi kivunlievitykseen, kaasun annostelevat potilaille terveydenhuollon ammattilaiset lääketieteellisessä käytössä ilokaasu sekoitetaan happeen myydään esimerkiksi keittiötarvikeliikkeissä ja verkkokaupoissa kaasupatruunoina käytetään muun muassa kerman vaahdotukseen, annostellaan sifonipulloissa kaasupatruunat sisältävät pelkkää ilokaasua Ongelmapelaajille alueellisia tuki- ja hoitopalveluja Ongelmapelaajien ja heidän läheistensä palvelut ovat hajanaisia ja apua tarvitsevia lähetetään luukulta toiselle. Epäkohtaan puututaan nyt aluepiloteissa Päijät-Hämeessä sekä Vaasan ja Keski-Pohjanmaan seudulla, jotka voittivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen järjestämän tarjouskilpailun. Keski-Pohjanmaalla ja Vaasassa työ keskittyy peliongelman tunnistamiseen, puheeksiottoon, hoitoonohjaukseen ja hoidon kehittämiseen perus- ja erityispalveluissa. Päijät-Hämeessä kehittämistyön kärkinä ovat asiakasosallisuus, palveluketjujen sujuvuus ja vastaaminen asiakkaan tarpeisiin. Kehittämistyössä hyödynnetään vuodesta 2010 Helsingissä toimineen Peliklinikan kokemuksia. 4 Tiimi 2/2013

5 Lyhyesti Väitöstutkimus toi parannuksia korvaushoitoon Vaikuttaako buprenorfiinitablettien murskaaminen lääkkeen tehoon? Entä mitä hyötyä on merkkiaineesta, joka estää väärinkäytöksiä huumeseulaa annettaessa? Muun muassa näitä asioita tutkittiin LL Kaarlo Simojoen lääketieteen alaan kuuluvassa väitöskirjassa. Simojoki työskentelee A-klinikkasäätiön Uudenmaan palvelualueen ylilääkärinä. Tutkimuksessa selvisi, että buprenorfiinitablettien murskaaminen ei vaikuttanut seerumitasoihin eivätkä tutkimushenkilöt kokeneet haittavaikutuksia verrokkiryhmää enempää tai vähempää. Näin pääteltiin, että tablettien murskaaminen ei vaikuta lääkkeen kliiniseen tehoon. Murskaamisella pyritään estämään lääkkeen salakuljettamista katukauppaan. Merkkiainepohjainen huumeseula osoittautui hyödylliseksi. Menetelmässä huumeseulan antajat saavat yksilöllisen merkkiaineen, jonka voi havaita virtsanäytteestä. Näin seulan antamista ei tarvitse valvoa erikseen. Potilaat pitivät merkkiainepohjaista huumeseulaa ihmisarvoisempana kuin silmämääräistä valvontaa. Menetelmä todennäköisesti lisää potilaiden hoitomyöntyvyyttä ja kiinnittymistä hoitoon, väitöstutkimuksessa pääteltiin. Henkilöstön työaikaa säästyy hoitotyöhön. Kaarlo Simojoki: Improving maintenance treatment of opiate addiction: Clinical aspects. Unigrafia Myös internetissä. Alkoholin matkustajatuonti väheni hieman viime vuonna Vuonna 2012 suomalaiset matkustajat toivat Suomeen 7,7 miljoonaa litraa alkoholijuomia 100-prosenttiseksi alkoholiksi muunnettuna. Vuotta aiemmin määrä oli 7,8 miljoonaa litraa. Oluiden matkustajatuonti lisääntyi selvästi. Viinien ja väkevien alkoholijuomien matkustajatuonti pysyi kutakuinkin ennallaan. Long drink -juomien, siidereiden ja välituotteiden lähinnä väkevien viinien matkustajatuonti sen sijaan väheni selvästi. TNS Gallup on kerännyt tiedot haastattelemalla puhelimitse viikoittain 500 henkilöä, vuositasolla haastatteluja on tehty Kuva: Katriina Iho Rauno Mäkelälle elämäntyöpalkinto Rauno Mäkelä on saanut Bertel Laurellin palkinnon, joka on elämäntyöpalkinto käytännön lääkärin työssä erityisen ansioituneelle lääkärille. Palkinnon myöntää Tampereen Lääkäriseura, ja se jaetaan vuosittain Tampereen Lääkäripäivillä. Rauno Mäkelä jäi eläkkeelle A-klinikkasäätiön johtavan ylilääkärin toimesta vuonna Pienten paikkakuntien KiipIt-päihdetyö palkittiin Valtakunnallisten sosiaalialan asiantuntijapäivien vuoden 2013 Hyvä käytäntö -palkinnon on saanut Kehittämiskeskus Tyynelän KiipIt-projekti. Jalkautuva päihdekuntoutujan tukimalli toteutettiin RAY:n tuella seitsemällä paikkakunnalla Pohjois- ja Etelä-Savossa vuosina Projektin ideana oli viedä ammatillinen tuki asiakkaan arkiympäristöön kuntoutumisprosessin kaikissa vaiheissa. Tuki pidettiin myös riittävän intensiivisenä ja pitkäkestoisena. Tavoitteena oli löytää kullekin kuntoutujalle yksilöllisiä kuntoutumisen elementtejä. Kehittämiskeskus Tyynelää ylläpitää Kirkkopalvelut ry. Talentian Hyvä käytäntö -palkinnon tavoitteena on edistää sosiaalialan ammattikäytäntöjen ja työmenetelmien kehittämistä ja levittämistä. Tiimi 2/2013 5

6 AURA SUOVA, MARJUT SAMPINEN, NANNE ISOKUORTTI, RIIKKA TOIVANEN & TIINA KOPONEN Kuvitus: Päivi Karjalainen Asiakkaiden ajatuksia hyvästä katkaisuhoidosta Katkolta haetaan lepoa, aikaa selvitellä omia ajatuksia ja päihteettömyyttä edes hetkeksi, kertovat asiakkaat. Mutta miten he kehittäisivät katkaisuhoitoa? Katkaisuhoitoa toteutetaan Suomessa eri tavoin ja erilaisissa paikoissa. Hoitokäytännöt voivat vaihdella suurestikin. Katkaisuhoito, sen tavoitteet ja merkitykset herättävät erilaisia ajatuksia. Meitä mietitytti erityisesti tuen ja kontrollin jännitteinen suhde. Taustalla oli eräässä pääkaupunkiseudun katkaisuhoitopaikassa muutama vuosi sitten tapahtunut toimintamuutos, jolloin asiakaskunnan pääpaino siirtyi alkoholinkäyttäjistä huumeidenkäyttäjiin. Samanaikaisesti katkaisuhoidon sääntöjä purettiin niin, että hoitoa ohjasivat vain väkivallattomuus- ja päihteettömyyssäännöt. Päihteettömyyssääntö toi tullessaan ovien ja ikkunoiden lukitsemisen, jolla pyrittiin hillitsemään päihteiden pääsyä osastolle. Katkaisuhoito ei ole vain vieroitusoireiden hoitoa ja fyysisen tilan korjaamista, vaan sen ytimessä on vahva sosiaalinen sidos kuntoutumiseen. Kuntoutumisessa tärkeää on asiakkaan motivaatio muutokseen ja hoitohenkilökunnan tuki kohti muutosta. Hoidon tavoitteena on myös asiakkaan elämän laadun parantaminen ja irtaantuminen itseä tuhoavasta toiminnasta. Toisaalta huumeidenkäyttäjien elämäntapa ja kulttuuri tuovat haasteita katkaisuhoitoaseman toiminnalle. Millaista on hyvä katkaisuhoito erityisesti huumeidenkäyttäjien kohdalla? Millaisia fyysisiä rajoituksia 6 Tiimi 2/2013

7 Katkolla tunteet nousevat esiin ja kaivertavat sisällä. katkaisuhoidossa tulisi tehdä? Tuleeko painopisteen olla sääntöjen sijaan luottamuksessa ja hyvässä kohtaamisessa? Päädyimme lähestymään aihetta käytännössä, kysymällä asioita katkaisuhoidon asiakkailta. Järjestimme ryhmäkeskustelun yhdellä katkaisuhoitoasemalla. Haastattelimme myös erästä saman katkaisuhoitoaseman työntekijää. Arvostavaa suhtautumista toivottiin Katkaisuhoito-osastolla pitämässämme kertaluontoisessa keskustelevassa ryhmässä paikalla oli 11 asiakasta. Heistä useimmat olivat käyneet läpi useita katkaisuja eri paikoissa. Hyvä hoito herätti aiheena paljon keskustelua ja asiakkaat ottivat mielellään kysymykseen kantaa. Esiin tuli myös konkreettisia parannusehdotuksia. Merkittävimpänä näkemyksenä tuli esiin asiakkaita arvostava ja kunnioittava suhtautuminen. Otetaan ihminen vastaan ihmisenä ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Asiakkaat toivoivat henkilökunnalta aitoa läsnäoloa ja kiinnostusta heidän asioihinsa. Kohtaamisen ei tarvitse aina sisältää keskustelua, pelkkä läsnäolo riittää. Ryhmän keskusteluissa tuli esiin mahdollisuus keskustella omista asioista ja tunteista. Asiakkaat toivoivat, että työntekijä tulisi juttelemaan asiakkaalle, vaikka asiakas ei itse lähestyisi häntä. Olennaisena ryhmässä tuli esiin kokemus, että katkolla tunteet palaavat. Tunteita on koettu päihteiden avulla tai niitä on turrutettu päihteillä, mutta katkolla aidot tunteet nousevat esiin ja kaivertavat sisällä. Asiakkaat kokivat tunteet usein vaikeiksi ja ahdistaviksi. Monet saattoivat tuntea esimerkiksi vihaa itseä kohtaan. Vaikka tunteiden palaaminen koettiin rankaksi, toisaalta sitä pidettiin myös hyvänä asiana. Asiakkaat toivat esiin, että kun tunteiden purkautuvat, saattaa tehdä mieli käyttäytyä väkivaltaisesti, esimerkiksi potkia tai lyödä seiniä tai ovia. Henkilökunnalle puhumisen koettiin kuitenkin auttavan. Mahdollisuutta purkaa tunteita puhumalla niistä avoimesti ja rehellisesti pidettiin tärkeänä. Asiakkaat kuitenkin toivat esiin, että kaikissa hoitopaikoissa riittävään keskusteluun ei ole mahdollisuutta. Syiksi nähtiin etenkin työntekijöiden kiire ja resurssipula. Asiakkaat painottivat, että työntekijöitä tulisi olla tarpeeksi, jotta heillä olisi aikaa rauhassa kysellä asiakkailta kuulumisia ja tuntemuksia. > > Tiimi 2/2013 7

8 Millaista on hyvä katkaisuhoito huumeidenkäyttäjien kohdalla? osa asiakkaista tulee katkolle epävakaassa elämäntilanteessa: heillä ei useinkaan ole rahaa eikä asuntoa, minkä nähtiin johtavan helposti laitoskierteeseen. Lähes kaikki ryhmään osallistuneista olivat menossa jatkohoitoon. He toivat esiin näkemyksen, että jatkohoitoon pitäisi päästä suoraan katkolta. Jos asuntoa ei ole ja jatkohoitoa pitää odottaa majoittuen esimerkiksi kaverin luona, sortuminen päihteisiin on melko varmaa. Asiakkaat harmittelivat, että hyviä jatkopaikkoja on suljettu ja asiakkaita laitetaan korvaushoitoon. Korvaushoidon hyvyyteen, huonouteen tai toimivuuteen ei varsinaisesti otettu kantaa. Toiveissa vertaistyöntekijä Asiakkaat kertoivat myös katkaisuhoidon organisoimisesta. He toivoivat henkilökuntaan vertaistyöntekijää. Vertaisuus liittyi etenkin kohtaamiseen: jos töissä olisi joku, jolla on kokemusta riippuvuudesta ja siitä parantumisesta, hän ymmärtäisi asiakkaita ja tietäisi, miltä heistä tuntuu. Asiakkaat toivat samassa yhteydessä esiin epäilyn resurssien rajallisuudesta ja harmittelivat, että sosiaalityöntekijän palkkaaminen ei ehkä ole mahdollista. Myös lääkärin pitäisi olla asiakkaiden mielestä useammin paikalla. He perustelivat toivetta ajoittaisella kiireellisen konsultaation tarpeella, ja sillä, että ei tarvitsisi odotella hoitoa, jos esimerkiksi haava tulehtuu. Asiakkaat nostivat esiin toiveen moniammatillisesta henkilökunnasta. Hoidon yksilöllisyyteen liittyen osa asiakkaista toivoi, että jokaisella olisi hoidon aikana oma nimetty työntekijä. Suurin osa osallistujista oli kuitenkin sitä mieltä, että nykysysteemi toimii hyvin, vaikka haittapuoleksi nähtiin, että samat asiat joutuu kertomaan moneen kertaan. Etenkin toivottiin omaa sosiaalityöntekijää. Suurin Rentoa tekemistä toivottiin Millaista hoitoa katkolla pitäisi olla? Asiakkaat näkivät pääsääntöisesti hyväksi, että katkolla saa sekä yksilöettä ryhmähoitoa. He kertoivat, että ryhmässä on kiva olla, mutta aina sitä ei jaksa. Muiden seurassa viihtyminen riippuu porukasta, sanoivat asiakkaat. Joskus muilta asiakkailta saa vertaistukea ja asiakkaat terapoivat toisiaan, mutta tämä riippuu porukasta eikä ole kovin yleistä. Jos ryhmiin tai muuhun toimintaan ei halua osallistua, ketään ei saisi pakottaa. Toisten seura tunnistettiin tietyissä tilanteissa myös huonoksi, jos esimerkiksi kuivanappaillaan. Eräs asiakas näki tilanteen niin, että kaikkien kanssa on tultava toimeen, mutta kaikista ei tarvitse tykätä eikä kaikkien kanssa tarvitse ystävystyä. Poikkeuksena mainittiin kamakontaktit, jotka katkaistaan, kun halutaan kuiville. Asiakkaat kuitenkin totesivat, että hyvästäkin porukasta huolimatta toipuminen on kuitenkin aina yksilöhoitoa. Eräs osallistujista totesi, että jokaisella on oma pää ja oma elämä ja että ihmiset on erilaisia ja kaikilla on eri tilanteet. 8 Tiimi 2/2013

9 Liian tiukat säännöt luovat huonoa ilmapiiriä. luovaa toimintaa. Muun tekemisen ohella asiakkaat toivoivat, että joka päivä pääsisi saunaan. Lisäksi kivaa olisi, jos katkolla voisi käydä hieroja kerran viikossa. Hieronnan nähtiin auttavan rentoutumaan. Asiakkaat mainitsivat, että eräässä toisessa paikassa oli ollut aromaterapiaa, mikä oli ollut mahtavaa. Myös tämän yhteydessä asiakkaat totesivat, että resurssit eivät varmaan riitä hierojaan. Katkolle toivottiin erilaista toimintaa jo siksi, että aika käy pitkäksi, etenkin jos jatkopaikka on jo tiedossa. Katkolla olemisessa ei ole funktiota, kun vain odotellaan jatkohoitoon pääsyä. Joskus tilanne tuntuu hyvin turhauttavalta. Asiakkaat toivoivat pääsääntöisesti ohjattua toimintaa ja että ohjaajat jaksaisivat kannustaa asiakkaita siihen mukaan. Moni lähtee mukaan vasta pyydettäessä, vaikka kiinnostusta olisikin. Asiakkaat kuitenkin huomauttivat tasapainosta toiminnallisuuden kanssa. Asiakkaiden mukaan katkolle tullaan ennen kaikkea lepäämään, eli mitään punttisaleja ei tarvita. Osallistujien mielestä sopiva ryhmien määrä olisi kolme päivässä. Yksi voisi olla keskusteluryhmä ja kaksi toiminnallisia. Asiakkaat toivoivat rentoa tekemistä, kuten levyraateja ja tietovisoja. Ulkoilmassa olemista pidettiin toivottavana, koska suljetulla katkolla seinät tulee tutuiksi. Osallistujat toivoivat myös enemmän liikkumista sekä Sääntöjä tarvitaan Osallistujat olivat yksimielisiä siitä, että katkolla tarvitaan sääntöjä. Ilman sääntöjä menisi ihan hösseliksi eikä mikään ei pysyisi kasassa. Asiakkaiden mukaan hyviä sääntöjä ovat päihteettömyys ja fyysinen ja henkinen väkivallattomuus. Henkilökunnan toivottiin puuttuvan heti, jos he epäilevät jonkun käyttävän aineita vaikka asiakas ei olisi selvästi päihtynyt. Jopa väärä epäily, turhien seulojen teettäminen, nähtiin ymmärrettäväksi ja hyväksyttäväksi: ihmisiä ne työntekijätkin vaan on. Ennen ryhmää eräs asiakas oli keskustellut työntekijän kanssa siitä, pitäisikö toisten asiakkaiden aineiden käytöstä kertoa henkilökunnalle. Asiakkaan mukaan se on mahdotonta, sillä jokainen keskittyy katkolla omaan hoitoonsa. Hän myös mainitsi, että monet palaavat takaisin kadulle samoihin piireihin ja vasikoinnista seuraa todellinen väkivallan uhka. Osallistujat pitivät hyvänä sääntönä, että alkoholiasiakkaat saavat poistua katkolta mutta huumeasiakkaat eivät. Asiaan osallistujien mukaan vaikuttaa se, että alkoholiasiakkaan puhalluttaminen takaisin tullessa on helppoa, mutta huumeseulat ovat hankalampia. Poistumiskielto koetaan välillä tylsäksi, mutta se kuitenkin ymmärretään. > > Tiimi 2/2013 9

10 Onko hoitohenkilöstön tärkeää pyrkiä pitämään käyttäjäkulttuuri hoidon ulkopuolella? Osallistujien mukaan seurustelusuhteiden kieltäminen katkolla on hyvä asia. Asiakkaat pitivät niiden syntymistä ymmärrettävänä, koska katkolla tunteet ovat pinnassa ja välillä on huono olla. Kaipuu läheisyyteen syntyy helposti. Asiakkaat kuitenkin totesivat, että katkosuhteista ei useinkaan tule mitään, eivätkä ne loppujen lopuksi edistä omaa toipumista. Asiakkaiden mielestä katkolle ei pitäisi ottaa asiakkaita, jotka ovat liian sekaisin. Humalaisen metelöinnin koettiin häiritsevän muita asiakkaita ja heidän hoitoaan. Muista rajoituksista esiin tuli puhelimien pois ottaminen. Tätä ei nähty toivottavaksi käytännöksi, vaan pidettiin tärkeänä, että läheisiin voi olla yhteydessä hoidon aikana. Yleisesti ottaen sääntöjen suhteen toivottiin tasapainoa. Eräs asiakas toi esiin, että jossain toisessa hoitopaikassa asiakkaita kielletään nauramasta liikaa, mitä pidettiin käsittämättömänä. Asiakkaiden mielestä huumori auttaa jaksamaan. Liian tiukkoja sääntöjä kyllä kestetään, mutta ne luovat huonoa ilmapiiriä, asiakkaat sanoivat. Vaatimattomia toiveita Katkaisuhoidon asiakkaiden mielipiteet yllättivät meidät vaatimattomuudellaan. Asiakkaiden näkemykset hyvästä hoidosta olivat lopulta melko yksinkertaisia. He toivoivat henkilökunnan läsnäoloa, aikaa kuunnella asiakasta ja kunnioittavaa suhtautumista. Tämä tuli esiin moneen otteeseen. Keskustelun osallistujien mukaan katkolta haetaan lepoa, aikaa selvitellä omia ajatuksia ja päihteettömyyttä edes hetkeksi. Useimpia asiakkaiden ehdotuksia katkon kehittämisestä voidaan pitää täysin mahdollisina ja varteenotettavina. Esimerkiksi vertaistyöntekijän ja sosiaalityöntekijän palkkaaminen vaikuttivat ehdotuksina perustelluilta ja mietityiltä. Jäimme pohtimaan asiakkailta noussutta toivetta saada katkaisuhoitoon oma sosiaalityöntekijä. Toiveen pohjalta meille nousi ajatus sosiaalilomakkeen luomisesta. Lomakkeella kartoitettaisiin asiakkaan sosiaalinen tilanne ja tuen tarve. Lomakkeen avulla asiakkaan sosiaalisen tilanteen konkreettisesta kartoituksesta tulisi automaattista ja asiakkaiden mahdolliset ongelmatilanteet saattaisivat tulla herkemmin esiin. Asiakkaat toivat useamman kerran esiin resurssien puutteen. Havainto on tärkeä mutta ikävä. Hoitojärjestelmän hyvin tuntevien asiakkaiden huomasi oppineen, että hoitotaho kärsii usein resurssipulasta tai siitä ainakin puhutaan paljon. Resurssipulasta on tullut palvelujärjestelmässä ilmeisesti niin yleinen, että kysymys nousee väistämättä esiin. Asiakkaat eivät uskoneet omien toiveidensa toteutumiseen, koska olettivat, ettei niihin ole resursseja. Asiakasryhmän puheenvuoroissa nousi esiin sääntöjen merkityksellisyys, jotta homma pysyisi kasassa. Hoitohenkilökunnan näkökulmasta sääntöjen keskeisin tavoite on luoda päihteetön ja turvallinen osasto. Pohdittavaksi jää sääntöjen merkitys asiakkaan hoitoprosessissa. Tuen ja kontrollin suhde saattaa olla auttamistyössä hiuksenhieno. Pohdimme rangaistusten etiikkaa. Milloin hoidon keskeytys on tarpeen? Tulisiko sääntörikkomuksista rangaista yksilöllisemmin? Katkaisuhoidon henkilökuntaa on mietityttänyt, miten saataisiin luotua hoitoilmapiiri, joka kannustaisi asiakkaita nostamaan osastolla tapahtuvia väärinkäytöksiä hoitohenkilöstön tietoon. 10 Tiimi 2/2013

11 Sääntöjen tarpeellisuudesta vallitsi yksimielisyys. Tätä asiakkaat toivovat arvostavaa ja kunnioittavaa kohtaamista aktiivisuutta: tule juttelemaan ja pyydä mukaan toimintaan mahdollisuutta purkaa pintaan nousevia tunteita puhumalla vertaistyöntekijää, omaa sosiaalityöntekijää, omaa työntekijää pääsyä jatkohoitoon suoraan katkolta erilaista ohjattua toimintaa sääntöjä liittyen erityisesti päihteettömyyteen ja väkivallattomuuteen Eräs asiakas toi esiin, että väärinkäytösten esiin tuominen osastolla voi johtaa kostotoimiin hoidon jälkeen. Tämä nostaa esiin kysymyksen, onko hoitohenkilöstön yksi keskeisimmistä tehtävistä pyrkiä pitämään käyttäjäkulttuuri hoidon ulkopuolella. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi herkkää puuttumista sanallisesti aggressiiviseen käytökseen tai päihtymysepäilyyn. Ylipäätään olennainen kysymys on, missä määrin käyttäjäkulttuurin piirteitä tulisi huomioida hyvässä katkaisuhoidossa. Hyvän katkaisuhoidon tarkasteleminen nosti esiin monia kysymyksiä. Aihe on hyvin moniulotteinen ja pitää sisällään useita jännitteitä. Pintaan nousi eettisiä kysymyksiä, jotka koskettavat sosiaalityön ydinalueita. Myös itsellemme jäi edelleen monia kysymyksiä. KIRJALLISUUTTA: Philip Brickman et al.: Models of Helping and Coping. American Psychologist 4/1982. Ulla Knuuti: Matkalla marginaalista valtavirtaan? Huumeiden käytön lopettaneiden elämäntapa ja toipuminen. Yhteiskuntapolitiikan laitoksen tutkimuksia, Helsingin yliopisto Riitta Lappalainen-Lehto, Maija-Liisa Romu & Mailis Taskinen: Haasteena päihteet. Ammatillisen päihdetyön perusteita. WSOY Minna Mattila-Aalto: Kuntoutusosallisuuden diagnoosi. Tutkimus entisten rappiokäyttäjien kuntoutumisen muodoista, mekanismeista ja mahdollisuuksista. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 81/2009. William Miller: Motivaation ja muutoksen käsitteellistäminen. Teoksessa Anja Koski-Jännes, Liisa Riittinen & Pekka Saarnio (toim.): Kohti muutosta: Motivointimenetelmiä päihde- ja käyttäytymisongelmiin. Tammi Heikki Suhonen & Lasse Murto: Menetetyt hetket ja avautuvat mahdollisuudet: Tutkimus asiakassuhteen muotoutumisesta päihdehuollon erityispalveluissa. Raporttisarja nro 40, A-klinikkasäätiö Antti Särkelä: Välittäminen ammattina. Näkökulmia sosiaaliseen auttamistyöhön. Vastapaino Artikkeli perustuu tekijöiden Helsingin yliopiston ja A-klinikkasäätiön päihdesosiaalityön kurssilla tekemään oppimistehtävään. Sitaatit ovat lainauksia haastatelluilta asiakkailta. Tiimi 2/

12 Haussa: kokemusasiantuntija Päihde- ja mielenterveysalan kokemusasiantuntijat ovat tulossa väellä ja voimalla mukaan sinne missä alan työtä tehdään. n Etelä-Suomen alueelle on koulutettu tulevana kesänä jo noin 70 kokemusasiantuntijaa. He saavat oppia Kaste-rahoitteisessa Mielen avain -hankkeessa. Kokemusasiantuntijoita on jo nyt eri tehtävissä, kuten suunnittelemassa ja kehittämässä palveluja, vertaisohjaajina ja tukihenkilöinä sekä kokemuskouluttajina esimerkiksi oppilaitoksissa. Mikä on kokemustoimijoiden paikka palvelujärjestelmässä, kysyttiin Mielen avain -hankkeen seminaarissa. Perustetaanko kuntiin kokemusasiantuntijoiden virkoja vai nähdäänkö kokemusasiantuntijuus kuntoutusinterventiona, jolloin mahdollisimman monelle tarjottaisiin mahdollisuutta hyödyntää kokemusasiantuntijuuttaan, kyseli Marja Vuorinen Espoon kaupungin mielenterveys- ja päihdepalveluista. Seminaarissa pohdittiin herkkää kysymystä arvostuksesta. Jääkö ammattilainen väistämättä kokemusasiantuntijan varjoon? Tuleeko kokemusasiantuntijasta maskotti, joka pyydetään kertomaan tarinansa mutta jonka odotetaan sen jälkeen vaikenevan? Vai voisivatko kirjatieto ja kokemustieto kuitenkin olla yhtä kaikki arvokkaita ja täydentää toinen toisiaan? Hankesuunnittelija Anne Tapola Vantaalaisen hyvä mieli -hankkeesta ihmetteli, miksi kaksi tietoa nähdään usein toisistaan erillisiksi. Monella sosiaali- tai terveysalaa opiskelemaan lähteneelläkin on oma taustansa ja motivaationsa. Mekin osataan, vaikka kouluja ei ole käyty Kokemusasiantuntijuutensa elämäntyöksi jalostanut sosiaalineuvos Mauri Poikeljärvi kertoi kokeneensa suureksi loukkaukseksi, kun Syväpuron hoitokoti ei saanut ostopalvelusopimusta, koska hänellä johtajana ei ollut korkeakoulutusta. Että pitää olla korkeakoulututkinto, ennen kuin tietää, miten kaduilta selviää ja raitistutaan, päivitteli Poikeljärvi. Syväpuro muutti toimintaansa vastaamaan uusia vaatimuksia, ja hoitokoti on jälleen toiminnassa. Poikeljärvi muisteli, että hoitokodin perustaminen 33 vuotta sitten oli sinänsä helppoa. Sen kuin etsittiin tyhjä mökki ja perustettiin toiminnalle taustajärjestö. Suurimman työn takana on ollut tulla hyväksytyksi: mekin osataan, vaikka kouluja ei ole käyty. Päihdetyössä kokemusasiantuntijoita on ollut mukana jo vuosikymmeniä, mutta mielenterveyspalveluissa ajatus on vielä uusi. Kokemusasiantuntijat ovat mahtava sosiaalinen innovaatio, joka tulee hyödyntämään paljon palveluita. Tämä on parasta, mitä suomalaisissa mielenterveyspalveluissa on tapahtunut pitkään aikaan. Paljon on työtä edessä, ennen kuin jokaisessa mielenterveystoimistossa on kokemusasiantuntija palkattuna, arveli Suomen Mielenterveysseuran kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck. Kokemusasiantuntijaksi koulutettu Katariina Mäkeläinen huomautti, että myös kokemusasiantuntijalta vaaditaan itsetuntoa mennä mukaan toimintaan, jossa tilanne on jo tuttu kaikille muille. Hän hämmentyi lukiessaan eräänkin kerran nimikyltistään tittelinsä: potilasedustaja. 12 Tiimi 2/2013

13 HEINONEN JUKKA HEINONEN Huonosti käy maan Jos haluaa ymmärtää nykymaailman menoa aikalaistutkijan tekstien avulla, kannattaa lukea Zygmunt Baumanin tuotantoa. Hän on kohta 90-vuotias mutta julkaisee suunnilleen kirjan vuodessa ja luennoi uutterasti. Olen kerran ollut kuuntelemassa häntä, enkä ole koskaan kuullut monimutkaisista asioista kerrottavan niin selkeästi ja vailla oppineisuuden hämärää fraseologiaa. Muiden sosiologien tavoin Bauman kuvaa ja tulkitsee maailmaa mutta ei esitä siitä eettisiä arvioita ainakaan avoimesti. Yhteiskuntatutkimuksesta ylipäänsä puuttuvat eettiset kannanotot. Vanha Humen giljotiini pitää paikkansa: siitä miten asiat ovat, ei voi päätellä miten niiden tulisi olla. Mutta tämän ei pitäisi estää keskustelua hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Puutetta täyttää hienosti brittihistorioitsija Tony Judt kirjallaan Huonosti käy maan. Tutkielma nykyisestä surkeudestamme. Judt tunnustautuu hartaaksi pohjoismaisen sosiaalidemokratian kannattajaksi. Hänen näkemystensä hyväksyminen ei silti edellytä saman poliittisen värin tunnustamista. Eurooppalaiset hyvinvointiyhteiskunnat rakennettiin sodan jälkeen sosiaalis-taloudelliselle aaterakennelmalle, joka tätä nykyä tuomitaan sosialismina. Ihmisillä oli tuolloin selvä kokemus siitä, mitä yhteisten päämäärien hyväksi työskentelemällä saatiin aikaan. Nuoremmat ikäluokat pitivät noita saavutuksia itsestäänselvyyksinä ja suuntautuivat enenevästi yksilöllisten oikeuksiensa ja omien juttujensa ajamiseen. Judt murehtii ylivaltaa, jonka talous on saavuttanut poliittisessa päätöksenteossa. Hän muistuttaa, että kapitalismi on talousjärjestelmä, ei poliittinen oppisuunta. Niinpä se menestyy yhtä hyvin libertalistisessa Yhdysvalloissa kuin yhden puolueen Kiinassa, avoimista diktatuureista puhumattakaan. Hän irvailee myös taloustieteen pyrkimyksille ottaa sanastoonsa eettistä terminologiaa. Tuttuahan tämä on: talous Eurooppalaiset hyvinvointiyhteiskunnat rakennettiin aaterakennelmalle, joka nyt tuomitaan sosialismina. vaatii esimerkiksi uhrauksia. Päättäjät lähes ylpeilevät sillä, kuka iskee pöytään suurimpia uhrautumisia. Hallituksen kehysriihen yhteydessä viljeltiin tiuhaan käsitettä reilu. Viis siitä, vaikka ratkaisujen sisällöstä ei ole käsitystä, kunhan päätökset ovat fantastisia ja meininki reilua. Judt tuo keskusteluun agendalta pois pyyhittyjä eettisiä käsitteitä. Kirjansa nimen mukaisesti hän on syvästi huolissaan nykymenosta ja hahmottelee alkukohtaa uudenlaiselle tielle. Judt ei kuitenkaan haikaile paluuta vanhaan. Hyvinvointiyhteiskunnalla oli ainutkertainen syntyhetkensä, samoin nykyisellä thatcherilaisella yhteiskuntapolitiikalla. Tony Judtin komea eettinen argumentointi herättää ajatuksia, joiden pätevä kumoaminen on hankalaa. Kirja on pitkä essee, jonka hän vuonna 2010 saneli kuolinvuoteellaan. Sosiologi Jukka Heinonen työskentelee järjestöpäällikkönä Takuu-Säätiössä. Kommentoi kolumnia osoitteessa: Tiimi 2/

14 MAUNO SAKSIO Oppia vuorovaikutukseen simuloinnista Lentosimulaattorit ovat tuttuja lentäjien koulutuksesta, mutta simulointia voidaan käyttää myös päihdetyössä. Mikkelissä menetelmän avulla treenattiin vuorovaikutusta asiakkaan kanssa. Simuloinnilla tarkoitetaan todellisen kohteen ja sen kanssa tehtävän työn jäljittelyä sekä jäljittelyn hyödyntämistä opetuksessa. Simulointi tarjoaa oppijalle turvallisen oppimisympäristön tutkia, harjoitella ja analysoida tilanteita, joita voi olla vaikea luoda tavanomaisessa opetustilanteessa. Mikkelin ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelmassa simulointia on kokeiltu osana päihdetyön opetusta. Simuloinnilla pyrittiin paitsi hankkimaan kokemuksellisuutta, myös soveltamaan, tutkimaan ja analysoimaan teoriassa opittuja asioita. Kaksi eri simulointikertaa Simulointiin osallistuneet sosionomiopiskelijat olivat ensimmäisen vuoden opiskelijoita, ja simulointikokemus oli heille ensimmäinen. Simulointi toteutettiin kahdessa vaiheessa, jolloin opiskelijat kohtasivat oman asiakkaansa kahdesti. Molemmat asiakastilanteet videoitiin. Ensimmäinen simulointi tehtiin kolmen hengen ryhmissä, kun päihdetyön opintoja oli takana noin kuukausi. Simulointiin mennessä opiskelijat olivat opiskelleet samanaikaisesti päihdetyön kanssa muun muassa asiakastyön perusteita: luottamuksellisen asiakassuhteen rakentamista, ammattietiikkaa ja sosiaalialan perusmenetelmiä, palvelutarpeen kartoittamista, haastattelua ja ohjausta. Opiskelijaryhmässä oli 35 opiskelijaa. Ennen simulointia kullekin ryhmälle kuvattiin muutamalla lauseella edessä oleva asiakastilanne. Opiskelijat valmistautuivat kuvauksen pohjalta edessä olevaan koh- 14 Tiimi 2/2013 taamiseen miettimällä, miten rakentaa luottamuksellista asiakassuhdetta ja millaista tietoa he tarvitsisivat kyetäkseen jatkossa laatimaan toimintasuunnitelmaa yhdessä asiakkaan kanssa. Palautekeskustelu opettajan kanssa Kukin ryhmä kohtasi kuvitteellisen asiakkaan joko tämän kotona tai päihdekuntoutusyksikössä, jonne asiakas oli juuri saapunut. Simulointiin varattiin aikaa noin puoli tuntia. Ensimmäisen simuloinnin jälkeen opiskelijat katsoivat simuloinnista tehdyn videon. He pyrkivät analysoimaan omaa toimintaansa ja miettimään, miten edetä seuraavalla kohtaamiskerralla. Ohjaavalta opettajaltaan he saivat lyhyen palautteen. Tilanteiden läpikäyminen ohjaajan kanssa on oppimisprosessin tärkein vaihe. Keskusteluissa käytiin läpi niin opiskelijoiden kuin opettajien havaintoja, kokemuksia ja vaihtoehtoisia toimintamalleja oppimistavoitteiden suuntaisesti. Simuloinneissa asiakasta esitti neljä eri opettajaa, joista kaikilla on kokemusta päihdetyöstä ja näin myös päihdeasiakkaan toiminnasta ja käyttäytymisestä. Asiakastilanteet pyrittiin rakentamaan mahdollisimman autenttisiksi huomioimalla muun muassa tunteet, puhumattomuus, vaikeus keskittyä tai vaikkapa aggressiivisuus. Kohtaamistilana toimi koulutusyksikön simulointihuone, joka lavastettiin tilanteen mukaisesti. Toinen simulointikerta toteutettiin noin 2 3 viikon kuluttua ensimmäisestä, kun päihdetyön opetus oli jatkunut samaan aikaan normaalisti. Toisella simulointikerralla opiskelijat kohtasivat saman asiakkaan jatkaen Simuloinneissa asiakkaita esittivät opettajat. Tilanteiden videointia pidettiin hyvänä ja kehittävänä.

15 Simulointi antoi opiskelijoille aidon tuntuisen mutta turvallisen kokemuksen asiakas- ja päihdetyöstä. näin asiakassuhdetta. Myös tämä kohtaaminen videoitiin. Opettajalta saatu palaute oli ensimmäistä palautetta laajempi. Simuloinnin jälkeen opiskelijat laativat asiakkaalleen hoito- ja kuntoutussuunnitelman sen tiedon perusteella, mitä he olivat yhdessä asiakkaansa kanssa keränneet. Kehitystä tapahtui Ennen ensimmäistä simulointia opiskelijoita oli pyydetty puolistrukturoidulla kyselyllä arvioimaan osaamistaan. Arviointia tehtiin sekä numeroin että sanallisesti. Kysely tehtiin laajennetussa muodossa toisen simuloinnin jälkeen. Vastauksista ilmeni, että päihdeasiakkaat ja päihdetyö koettiin etukäteen haastaviksi ja epäilyttäviksi. Tilanne herätti opiskelijoissa erilaista epävarmuutta. Opiskelijat arvioivat hyvinkin maltillisesti valmiuksiaan ja asennettaan kohdata päihdeasiakkaita, ottaa päihteet puheeksi ja luoda luottamuksellinen asiakassuhde. Kun numeroasteikko oli 0 10, näillä osa-alueilla opiskelijoiden itsearviointi liikkui 5 6:n tienoilla. Haastavimmaksi arvioitiin taidot laatia hoitosuunnitelma. Epäröintiä tuottivat myös kokemuksen puute päihdetyöstä ja päihdeasiakkaista sekä taidot tehdä päihteisiin liittyviä kysymyksiä, viedä keskustelua hoidollisesti eteenpäin ja rakentaa hoito- ja kuntoutussuunnitelma. Vahvuuksinaan opiskelijat pitivät omia vuorovaikutustaitojaan ja haluaan auttaa. Toisessa, opintojakson lopuksi tehdyssä arvioinnissa opiskelijat arvioivat kehittyneensä kaikilla keskeisillä oppimisalueilla: päihdeasiakkaan kohtaamisessa (7,0), päihteidenkäytön puheeksiottamisessa (7,1), valmiuksissa rakentaa luottamuksellinen asiakassuhde (7,2) sekä valmiuksissa laatia hoito- ja kuntoutussuunnitelma yhdessä asiakkaan kanssa (6,2). Vaikka kehitys ei ollut numeroasteikolla mullistava, suunta oli kuitenkin oikea. Kokemusta oppimisesta tukivat sanalliset vastaukset. Vaikka osaa oppimisesta voidaan ehkä pitää enemmän tilannesidonnaisena oppimisena (esimerkiksi vinkit ja neuvot tehdä kysymyksiä ja viedä haastattelua eteenpäin), simuloinnilla tavoitettiin myös arvokkaana pidettäviä oppimiskokemuksia. Taitojen ja valmiuksien kohdata päihdeasiakkaita koettiin kehittyneen. Myös asenteellinen valmius tehdä päihdetyötä vahvistui hieman. Tärkeäksi oppimiskokemukseksi nousi valmius tarkastella asiakkaan elämäntilannetta laajemmin kuin pelkkänä päihteidenkäyttönä. Viisi opiskelijaa koki edelleen epävarmuutta päihdetyössä. Yhden opiskelijan simulointi sai pohtimaan, haluaako hän ylipäätään tehdä työtä päihdeasiakkaiden kanssa. Käyttökelpoinen opetusmenetelmä Kaikki vastanneet opiskelijat pitivät simulointia hyvänä opetustapana. Simulointi antoi heille aidon tuntuisen mutta turvallisen kokemuksen asiakas- ja päihdetyöstä. Simulointi nähtiin mahdollisuudeksi soveltaa teoriassa opittua käytäntöön. Myös tilanteiden videointia pidettiin hyvänä ja kehittävänä. Kokeilun tulokset olivat kannustavia. Simulointia voidaan pitää käyttökelpoisena opetusmenetelmänä. Simuloinnin jälkeen opiskelijat jatkoivat opiskeluaan käytännön harjoittelussa, mutta heistä vain pieni osa suuntautui päihdetyöhön. Simuloinnin avulla myös heille, jotka eivät ehkä koskaan työskentele päihdetyössä, voitiin tarjota edes pieni kosketus aiheeseen. Simuloinnin kehittäminen tarjoaa myös useita mahdollisuuksia. Asiakkaina voisi käyttää esimerkiksi kokemusasiantuntijoita tai näyttelijöitä, mutta silloin törmättäisiin kustannus- ja ajankäyttökysymyksiin. Ohjaus- ja palautekeskustelut voisi toteuttaa myös opiskelijan, opettajan ja päihdetyön ammattilaisen yhteistyönä. Valitettavasti tässäkin törmätään vähintäänkin työelämän paineisiin ja kiireisiin. LÄHTEET: Opetusmenetelmät opetuksen monipuolistajana: simulaatio. html/simulaatio.html Seppo Räsänen: Verkko-opetuksen tietotekniikkaa simulaatio opetuksessa. Kuopion yliopisto, Raportteja B/2004/3. Myös internetissä. Hannu Salakari: Käytännön taitoja virtuaalisesti simulaattoriopetuksen pedagogisen mallin kehittäminen. Kasvatustieteen lisensiaatintutkimus, Tampereen yliopisto Myös internetissä. Mauno Saksio työskentelee lehtorina vastuualueenaan päihdetyö Mikkelin ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelmassa. Tiimi 2/

16 Teksti & kuvat: AULI SAUKKONEN 16 Tiimi 2/2013

17 TYÖ ja TEKIJÄ Äidin työssä Syliä, aikaa, huomiota ja kannustusta. Tätä on jakanut äiti ja perhehoitaja Eine Isotalo. Ja elämää se on ollut. Tehdäänpä aluksi käsitteet selviksi. Eine Isotalo on perhehoitaja, ja hänen ja miehensä Heikin koti on perhekoti. Entä lapset, paljonko on omia ja paljonko sijoitettuja lapsia? Eine Isotalon silmät pyöristyvät ja hän joutuu hetken hakemaan sanoja. Ne ovat meidän lapsia kaikki. Kaksi on siemenestä syntynyttä ja seitsemän pitkäaikaisesti sijoitettua taimilasta. Vielä on yksi meillä vain muutaman kuukauden asunut lapsi, mutta hän kuuluu perheeseemme siinä kuin kaikki muutkin. Taimilapsista viidellä on ollut erilaisia äidin raskaudenaikaisen päihteidenkäytön aiheuttamia ongelmia ja vammoja. Tässä jutussa heitä kutsutaan nimillä Tiina, Ville, Janne, Sanna ja Jaana. Ne eivät ole lasten oikeita nimiä. > > Tiimi 2/

18 Rikkaruohoja kitkemässä? Eine Isotalo päätti ryhtyä perhehoitajaksi 18-vuotiaana, kun hän oli työharjoittelussa Malmin lastenkodissa Helsingissä. Sinä aikana lastenkotiin palautettiin kaksi sijaisperheessä ollutta lasta. Eine päätti, että kun hän on aikuinen, hän haluaa tarjota kodin jollekin lapselle, ja heiltä ei sitten lasta palauteta. Sittemmin Eine tapasi Heikkinsä ja kertoi suunnitelmansa sijaislapsesta. Aika koitti, kun perheen biologisista lapsista nuorin meni kouluun. Perheeseen tuli Tiina, nelivuotias, jolla oli jo pahatapaisen maine. Eine muistaa sanoneensa sosiaalitoimistossa, että ei haittaa, minä kyllä kitken rikkaruohot pellosta. Niin vielä saattoi ajatella, kun ei tiennyt, mitä tuleman pitää. Jos summataan monta vuotta ja tehdään pitkästä tarinasta lyhyt, voidaan sanoa, että kaikilla viidellä lapsella on ollut vaikeaa. On ollut ahdistuneisuutta, levottomuutta, lyhyt pinna ja rajattomuutta, oppimis-, tarkkaavaisuus- ja keskittymisvaikeuksia. Ongelmia koulunkäynnissä ja myöhemmin itsenäistymisessä ja arjen hallinnassa. Itkua, raivoa, tuskaa, kyyneleitä. Nämä lapset ovat tarvinneet paljon syliä, aikaa ja huomiota, sanoo Eine. Kun Tiina oli vuoden ikäinen, Isotaloille tuli Ville. Jonkin ajan päästä tuli Janne. Kun mentiin Jannen viisivuotistarkastukseen lastenneuvolaan, Janne ei läpäissyt tarkastusta. Hän sai lähetteen neurologille Jorvin sairaalaan. Kun astuimme ovesta sisään, neurologi sanoi, että jaaha, FAS-poikahan sieltä tulee. Minä kauhistuin kerta kaikkiaan. Istuin hiljaa tuolilla ja sanoin, että sehän voidaan kuitenkin parantaa hyvällä kuntoutuksella. Lääkäri vastasi, että hyvällä kuntoutuksella tilannetta voidaan auttaa, mutta poika ei parane. Eine Isotalo on päättäväinen nainen. Hän päätti, että Janne paranee hyvällä kuntoutuksella. Aina kun tehtiin jotain, mietittiin, miten voitaisiin toimia niin, että se tukisi Jannea. Janne sai kuntoutusta, terapiaa, koululykkäyksen ja paikan erityispäiväkodista. Koulua Janne kävi evy-luokalla. Kuntoutuksen ja lääkityksen turvin hän pärjäsi aika hyvin. Muistojen arkku kiinni Sanna tuli perheeseen 7-vuotiaana perheryhmäkodista. Hän halusi kiihkeästi perheen ja oli jo laukut jo valmiiksi pakattuna, kun Isotalot tulivat häntä noutamaan. Sanna Hulabaloo alkaa murrosiässä. Kun on kyse erityislapsista, hätä ja huoli on paljon isompi. halusi olla hyvä koulussa. Hänen oli pakko pärjätä, koska se oli ainut tapa olla hyvä. Kun koulussa oli kokeet, hän nousi aamulla viideltä lukemaan. Kun läksyt olivat vaikeita, hän makasi keittiön lattialla, hakkasi päätään lattiaan ja itki olevansa tyhmä. Sanna pääsi Lastenlinnaan tutkimuksiin. Hän kävi kolme vuotta terapiassa, jossa ei sanonut montaakaan sanaa. Hän kyllä piti terapiatädistään. Terapiassa sai myös karkkia ja pääsi leikkimään kivoilla leluilla. Kun Eine kysyi, miksi Sanna on terapiassa hiljaa, tyttö vastasi: Minä olen päättänyt sulkea muistojeni arkun. Terapia lopetettiin ennen aikojaan, koska kaikki olivat niin uupuneita. Terapia kuitenkin teki hänelle hyvää ja auttoi eteenpäin, arvelee Eine. Sitten Isotalot päättivät antaa kodin lapselle, joka ei kelpaa muille. Saatiin Jaana, vaikeavammainen FASlapsi. Jaana oli hyvin pienikokoinen, näkövammainen, sormet epämuodostuneet, veltto, nikamavaurioita, toinen munuainen poissa. Hän oli tosi ihana. Ei hän vauvaa kummempi ole, esittelee Eine valokuva-albumia. Jaana on kuvassa silmät viiruina, suu levinneenä laajaan hymyyn. Miten rankasti voi ihminen joutua kokemaan elämänsä. Jaana ei osannut imeä, joten häntä opetettiin. Koko elämän ajan hänellä on ollut puheterapeutti, toimintaterapeutti ja fysioterapeutti. Aina pitänyt miettiä, mikä on hyvä tälle lapselle. Mitä tehdään? Mitä harrastetaan? Jaana tykkäsi lennättää leijaa. Lääkäri sanoi, että sehän on mielettömän hyvää kuntoutusta, harjaannuttaa tasapainoa ja koordinaatiota ja silmän ja koko kehon yhteispeliä. Ei pidä kuvitella, etteikö myös alkoholivaurioisilla lapsilla olisi vahvuuksia ja lahjakkuuksia. Sanna on erittäin taitava pallopeleissä ja hänellä on makua, silmää ja kauneuden tajua. Jannella on omat erikoisalansa, kuten maatilan työkoneet ja vedenalainen elämä, joista hän tiesi lapsena paljon. Jaana oppi hyvin pienenä uimaan ja sukeltamaan. Hän on kaksikertainen näkövammaisten 18 Tiimi 2/2013

19 Eine Isotalo Työssä Perhehoitaja. Koulutus Apuhoitaja. Kotoisin Ristiinasta. Työssäni palkitsee Se että meidän klaani on kasassa, kaikki ovat tekemisissä keskenään ja pidetään yhtä. Lapset ovat sisaruksia ja heidän lapsensa serkuksia. Rakkain työkalu Kirjat. Olen lukenut lapsille aina. Kirjat ovat antaneet lapsille paljon evästä elämään ja avartaneet maailmaa. Paras saamani palaute Kerran autossa tyttäreni sanoi: Kuule äiti, mä olen niin onnellinen. Mulla on oma koti, isä ja äiti, oma koira ja saan ratsastaa. Mulla on kaikki elämässä ihan hyvin. Vapaalla Olemme karavaanareita, sitä harrastettiin jo ennen lapsia ja harrastetaan edelleen. Pikkubussilla ja asuntovaunulla on kierretty ja näytetty lapsille maailmaa. Motto Elämä on seikkailu. Suomen mestari ratsastuksessa ja tähtää Special Olympics -kisoihin. Verbaalisesti lahjakas tyttö haluaisi kirjailijaksi. Vastuunottoa kaivataan Eine Isotalon mielestä yhteiskunnan pitäisi kantaa vastuunsa alkoholivaurioisina syntyvistä lapsista. Heidät pitäisi tutkia kaiken kattavasti, ja kuntoutusta, tukea ja apuvälineitä pitäisi saada tarpeiden mukaan. Eine on kuin leijonaemo, joka ei jätä kääntämättä yhtään kiveä saadakseen lapsilleen sen mikä heille kuuluu. Hoitoa ei kuitenkaan saa helposti. Pitää tietää, perustella ja vaatia. Tai oikeastaan parempi on suostutella, miettii Eine. Voi sanoa vaikka: Teillä on koulutus, ymmärrys ja viisaus. Olen täällä siksi, että voisimme auttaa tätä lasta niiden avulla. Hän kiittää erityisesti Helsingin sosiaalitoimea ja omaa sosiaalityöntekijää, jolle saattoi soittaa kuin perheenjäsenelle tai hyvälle työkaverille. Myös Lastenlinna toimi loistavasti. Vaikeuksia on ollut Kelan kanssa. Joskus on vaadittu paljon taistelua, että lapselle olisi saanut tietyn statuksen ja kuntoutuksen. Rankinta on ollut arjen pyörittäminen, Eine Isotalo sanoo. Lapsuusaika on periaatteessa helppoa, vaikka työtä on paljon. Hulabaloo alkaa murrosiässä. Kun on kyse erityislapsista, hätä ja huoli on paljon isompi. Meillä on ollut viisi lasta yhtä aikaa murrosiässä. Meitä lohdutettiin, että silloin vanhempien ainut tehtävä on pysyä hengissä. Niin se meni. Niinä vuosina ei ollut paljon muuta. Siitä hän on iloinen, että kaikilla lapsilla on ammatti, kukaan heistä ei loju kotinurkissa toimettomana. Kukaan ei ole sillan alla. Kukaan ei ole syrjäytynyt. He kaikki ovat sisaruksia toinen toisilleen, Eine on kaikille äiti ja Heikki isä. Perheyhteys on vahva. Yhteyttä on myös tietoisesti rakennettu. Olemme muistelleet paljon sitä, minkälaista oli kun kukin lapsi tuli perheeseen ja käyneet läpi heidän historiaansa. Sitä on tehty paljon. Tiimi 2/

20 TIETEEN KENTILTÄ Tieteen kentiltä -palstalla seurataan päihdealan tieteellistä tutkimusta. Tutkimuksia referoivat A-klinikkasäätiön kehittämisyksikön tutkimusryhmän työntekijät. Korvaushoito ja välineiden vaihto vähensivät C-hepatiittitartuntoja Vähentääkö opioidikorvaushoitoon osallistuminen ja käytettyjen pistosvälineiden vaihto puhtaisiin hepatiitti C -tartuntoja? Kyllä vähentää, todettiin brittiläisessä tutkimuksessa, jossa tehtiin analysoimalla kuuden aiemman tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksiin oli osallistunut kaikkiaan 919 henkilöä, jotka käyttivät huumeita piikittämällä ja joilla ei ollut aiempaa C-hepatiittitartuntaa. Vähiten uusia C-hepatiittitartuntoja todettiin ihmisillä, jotka sekä olivat korvaushoidossa että vaihtoivat säännöllisesti käyttövälineensä. Näyttöä saatiin myös siitä, että korvaushoito tai käyttövälineiden säännöllinen vaihto vähensivät C-hepatiittitartunnan todennäköisyyttä myös erillisinä toimenpiteinä. Tutkimusten tuloksista havaittiin, että muita todennäköisemmin C-hepatiittiin sairastuvat naiset, asunnottomat ja crackia piikittämällä käyttävät. Katy M. E. Turner et al.: The impact of needle and syringe provision and opiate substitution therapy on the incidence of hepatitis C virus in injecting drug users: pooling of UK evidence. Addiction 11/2011. Motivoiva haastattelu tuotti tulosta Päihdeongelmaisten todettiin hyötyvän motivoivasta haastattelusta, kun mittarina käytettiin päihteiden käytön vähenemistä viimeksi kuluneen vuoden aikana viimeisestä haastattelukerrasta. Sen sijaan päihteiden käytön vähentymisen kestämisestä yli vuoden päähän viimeisestä haastattelukerrasta ei löydetty todisteita. Motivoivan haastattelun hyödyllisyyttä selvitettiin analysoimalla 59 tutkimusta, jotka oli tehty vuosina Suurin osa tutkimuksista oli tehty Yhdysvalloissa. Henkilöitä, joilla interventiona oli käytetty motivoivaa haastattelua, verrattiin ilman hoitoa jääneisiin sekä henkilöihin, joiden kohdalla oli sovellettu palautteellista arviointia tai muuta hoitoa. Motivoivan haastattelun hyödyt tulivat esiin verrattuna tuloksia hoidotta jääneisiin ja palautteellisen arvioinnin saaneisiin. Kun motivoivan haastattelun tuloksellisuutta verrattiin tavanomaisen hoidon tai muihin aktiiviseen interventioon perustuvien hoitomuotojen tuloksellisuuteen, eroja ei todettu. Katsauksessa ei näin löydetty näyttöä siitä, että motivoiva haastattelu olisi muita aktiivisia hoitomuotoja tehokkaampi. Geir Smedslund et al.: Motivational interviewing for substance abuse. Cochrane Database of Systematic Reviews 5/ Tiimi 2/2013

21 SIMPURA JUSSI SIMPURA Voittajia ja häviäjiä Soste ry:n pääsihteeri Vertti Kiukas kommentoi hallituksen kehyspäätöstä haastattelulausunnossaan: Kun raha vähenee, säästetään ensimmäisenä ehkäisevästä toiminnasta, vaikka päihdetyöstä. Millaisia kustannuksia siitä tulee? Myönteistä kommentoitavaa hänellä oli haittaverojen korotuksista, mukaan lukien alkoholiveron korotus: Ihan oikeita päätöksiä. Mutta vaikutukset tulevat vasta pitkällä aikajänteellä. Lisäksi korotus on aika pieni. Kiukkaan kommentteja ei varmasti ollut tarkoitettu perusteelliseksi kannanotoksi, mutta niitä voi käyttää ponnahduslautana lisäkommentteihin. Päihdeongelmista kärsivät tai ainakin kärsimisvaarassa olevat näyttäisivät kuuluvan budjettileikkausten häviäjiin. Voisivatko päihdeongelmaisetkin päästä voittajien joukkoon talouskasvun ja paisuvien budjettien aikana? En tiedä. Kukaan ei ole tainnut vielä selvitellä kysymystä. Budjetin kehyspäätöksillä tavoitellaan parempaa pohjaa tulevalle talouskasvulle. Talouskasvu on Suomessa ollut päihdeongelmien kannalta kaksiteräinen miekka. Parempina aikoina alkoholin kulutus on pyrkinyt kasvamaan ja ongelmat lisääntymään. Toisaalta esimerkiksi 1990-luvun lamavuosina alkoholin kulutus ei juuri kasvanut ja haitat vähenivät luvun talouskriisi voi olla tässä suhteessa erilainen, kun Viron viinaventtiili on tarjolla vähemmällekin ostovoimalle. Voittajat ja häviäjät ovat aina suhteellisia käsitteitä. Hyvinä aikoina muita voittajia enemmän voittavat ovat mieluusti voitoistaan hiljaa. Ne, jotka huonoina aikoina häviävät muita häviäjiä enemmän, nostavat helposti metelin. Huonoinakin aikoina voittajia voisivat olla Voisivatko päihdeongelmaiset päästä voittajien joukkoon talouskasvun aikana? ne, jotka häviävät muita vähemmän. Silloin syntyy helposti vastakkainasetteluja, joita kukaan ei oikeastaan halua. Ovatko meidän ongelmaisemme ansioituneempia niukkojen julkisten varojen vastaanottajiksi kuin teidän tai niiden ongelmaiset? Tuskinpa päihdeväki haluaisi ylvästellä voitolla tällaisessa kamppailussa. Vertti Kiukas viittasi haastattelulausumassa ehkäisevään päihdetyöhön. Senkin sisällöstä on monia käsityksiä. Jotkut pitävät tärkeänä nimenomaan nuorisoon kohdistuvaa ehkäisevää työtä. Harvemmat nostavat esiin aikuisväestön ongelmia ja niiden ehkäisyä, vaikka tiedetään, että talouskriisissä tukea tarvitsevat myös aikuisemmat. Monet arvostaisivat sellaista ehkäisevää päihdetyötä, jossa jätetään väestön pääosa rauhaan. Uskotaan, että paras keino vähentää alkoholihaittoja on riskiryhmiin kohdistuva tiedotus ja valistus. Tätä toivovat varsinkin alkoholikaupan edustajat. Samat kauppiastahot ovat samoja menetelmiä käyttävästä alkoholimainonnasta täsmälleen päinvastaista mieltä: se ei vaikuta kulutukseen ja haittoihin, vaan ainoastaan valintoihin eri tuotteiden välillä. Nähtäväksi jää, mihin päihdetyön painopiste supistuvilla kehyksillä painetaan. Dosentti Jussi Simpura työskentelee tutkimusprofessorina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. Kommentoi kolumnia osoitteessa: Tiimi 2/

22 JANI SELIN Mikä vaikutus? Korvaushoidon seurantatutkimukset kertovat Pysyminen hoidossa, päihteidenkäytön väheneminen ja sosiaalisen tilanteen koheneminen. Näihin kolmeen asiaan kilpistyvät opioidiriippuvuuden korvaushoidon tärkeimmät vaikutukset suomalaisten seurantatutkimusten mukaan. Tarkastelen tässä katsauksessa suomalaisten, vuosina tieteellisissä aikakauslehdissä julkaistujen korvaushoidon seurantatutkimusten tulosten avulla sitä, minkälaisia vaikutuksia korvaushoidolla on ollut potilaiden terveyteen, hyvinvointiin ja elämään laajemmin. Aineistoni koostuu kuudesta opioidiriippuvuuden korvaushoidon suomalaisesta seurantatutkimuksesta. Niissä on tutkimushenkilöinä vuosina hoidossa olleita potilaita. Olen kerännyt tarkasteltavat tutkimukset PubMed-, Medline- (ProQuest) ja Arto-tietokannoista. Hakutuloksista otin mukaan kuusi tutkimusta, jotka oli julkaistu tieteellisissä aikakauslehdissä, joissa seurattiin korvaushoitopotilaita vähintään vuoden ajan ja joissa tutkimuksen kohteena olivat korvaushoidon vaikutukset tai korvaushoitopotilaiden tilassa tarkasteluaikana tapahtuneet muutokset. Korvaushoidon vaikutukset tutkimusten valossa Hoidon tuloksellisuutta tai vaikuttavuutta voidaan tarkastella eri mittarein. Melko vakiintuneita korvaushoidon tuloksellisuuden mittareita ovat hoidossa pysyvyys, potilaan tila hoidon päättyessä, muutokset päihteidenkäytössä, riskikäyttäytyminen (esimerkiksi suonensisäinen käyttö), muutokset terveydentilassa, integroituminen yhteiskuntaan ja subjektiivinen kokemus elämänlaadusta. Korvaushoidon vaikuttavuutta ei ollut aivan yksinkertaista vertailla eri tutkimusten välillä. Esimerkiksi Kotkan seutua koskeneessa tutkimuksessa päihteidenkäytön arvioinnissa käytettiin muun muassa EuropAsilomaketta, jonka tulos ilmoitettiin joko koko haastattelua koskevana lukuarvona tai jotakin tiettyä haastattelun osiota koskevana lukuarvona. Useimmissa muissa tutkimuksissa päihteidenkäytöstä kerrottiin mainitsemalla joko niiden osuus, joilla päihteidenkäyttöä oli ollut, tai niiden osuus, joilla päihteidenkäyttöä ei ollut ollut. Vertailua vaikeuttivat myös korvaushoitopotilaiden kognitiivisiin kykyihin keskittyneessä tutkimuksessa (Pk-seutu) ilmoitetut päihteidenkäyttöluvut. Tutkimuksessa tarkasteltiin metadoni- ja buprenorfiini-lääkityksellä olevia potilaita omina ryhminään. Tutkijat määrittelivät paljon päihteitä käyttävien ryhmäksi ne, jotka käyttivät mitä tahansa päihdettä kolmena tai useampana päivänä viikossa. Taulukossa esitetään käänteisesti niiden osuudet, jotka käyttivät päihteitä alle kolmena päivänä viikossa. He eivät siis olleet täysin päihteettömiä. Päihteiden käyttö vähenee hoidon myötä selvästi. 22 Tiimi 2/2013

23 Tutkimuksen toteutuspaikka ja ajankohta Mittari Hyks Hyks K- ja vieroitushoitoklinikka Kotka Pk-seutu n=70 n=114 n=85 n=30 n=18 Seuranta (v) ,5 Hoidossa pysyvyys (%) Vieroittautuneet (%) Päihteettä (%) a Ei opioidien oheiskäyttöä (%) b a Niiden buprenorfiini-potilaiden osuus joilla alle 3 päivää viikossa minkä tahansa päihteen käyttöä. b Niiden buprenorfiini-potilaiden osuus joilla ei opioidien oheiskäyttöä kuukauteen. Olisi suotavaa tarkastella korvaushoidon vaikutuksia entistä laaja-alaisemmin. Tutkimusten tietojen vertailu ei siis ollut ongelmatonta. Kerätyt tiedot vaihtelivat tutkimuksesta toiseen tai asioita oli vähintään kysytty eri tavoin. Hoidossa pysyttiin hyvin Mitä korvaushoidon seurantatutkimuksista nousi esiin hoidon vaikutuksista? Ensinnäkin potilaiden hoidossa pysyminen oli hyvällä tasolla yhden vuoden jälkeen kaikissa tutkimuksissa. Korvaushoitoa Hyksissa tarkastelleissa tutkimuksissa hoidossa jatkoi vuoden jälkeen 94 prosenttia ja 80 prosenttia potilaista ja 18 kuukauden jälkeen 89 prosenttia ja 77 prosenttia potilaista. Kotkan tutkimuksessa lukemat olivat samansuuntaiset: 83 prosenttia (vuoden jälkeen) ja 77 prosenttia (kahden vuoden jälkeen). Kahta A-klinikkasäätiön hoitoyksikköä käsitelleessä tutkimuksessa kahtena ensimmäisenä vuotena hoidossa pysyvyys oli 78 prosenttia ja jatkoseurannassa 4,5 6,5 vuotta hoidon alkamisesta pysyvyys oli 71 prosenttia. Hoidon keskeytymisen syyksi tutkimuksissa mainittiin yleisimmin väkivaltaisuus, uhkailu väkivallalla tai sopeutumattomuus hoitoon. Ainoastaan A-klinikkasäätiön yksiköitä käsitellyt tutkimus tarjoaa tarkempaa tietoa hoidon keskeyttäneistä. Muihin verrattuina he olivat nuorempia, heillä oli enemmän hoidon aikaisia pidätyksiä ja he olivat useammin asunnottomia. Vieroittautuminen harvinaista Hoidossa pysyvyys tuloksellisuuden mittarina on ongelmallisessa suhteessa lääkityksen harkittuun ja sovittuun lopettamiseen siis vieroittautumiseen. Mitä enemmän on onnistuneesti vieroittautuneita, sitä huonommalta hoidon vaikuttavuus näyttäytyy pysyvyysmittarilla arvioituna. > > Tiimi 2/

24 Aineistona kuusi tutkimusta Tarkasteltavat tutkimukset on kerätty PubMed-, Medline- (ProQuest) ja Arto-tietokannoista. Hakutuloksista otettiin mukaan kuusi tutkimusta, jotka oli julkaistu tieteellisissä aikakauslehdissä, joissa seurattiin korvaushoitopotilaita vähintään vuoden ajan ja joissa tutkimuksen kohteena olivat korvaushoidon vaikutukset tai korvaushoitopotilaiden tilassa tarkasteluaikana tapahtuneet muutokset. Korvaushoidon seurantatutkimukset, joihin katsaus perustuu: Kaksi tutkimusta korvaushoidosta 1 2 Hyksin päihdepsykiatrian yksikössä (taulukossa nimillä Hyks ja Hyks ). Tutkimuksissa seurattiin korvaushoitopotilaita sairauskertomusten pohjalta jälkikäteen 1,5 vuoden ajan. Tutkimuksista ensimmäinen käsitteli vuosina hoitonsa aloittaneita ja toinen vuosina hoitonsa aloittaneita potilaita. Tutkimus korvaushoidosta A-klinikkasäätiön ylläpitämillä Helsingin K-klinikalla ja vieroitushoi- 3 toklinikalla (taulukossa K- ja vieroitushoitoklinikka). Tutkimus koski vuosina hoitonsa aloittaneita potilaita. Potilaita seurattiin vuoden 2004 loppuun tai hoitopaikan vaihtumiseen tai hoidon keskeytymiseen saakka sekä osin vuoden 2008 syksyyn. Aineistona olivat sairauskertomukset. > Helena Vorma ym.: Opioidikorvaushoito tehoaa. Korvaushoito Hyksin päihdepsykiatrian yksikössä Suomen Lääkärilehti 9/2005. > Helena Vorma ym.: Opioidiriippuvuuden korvaushoito HYKS:n päihdepsykiatrian yksikössä Suomen Lääkärilehti 20/2009. > Jouni Tourunen ym.: Korvaushoitopotilaiden kuntoutuminen on pitkä ja haasteellinen prosessi. K- ja Vieroitushoitopoliklinikoilla vuosina hoitonsa aloittaneiden opioidiriippuvaisten potilaiden korvaushoidon seuranta. Yhteiskuntapolitiikka 4/2009. Tutkimus Kotkassa toteutetun korvaushoidon 4 vaikuttavuudesta (taulukossa Kotka). Siinä seurattiin kaksi vuotta syyskuun 2004 ja toukokuun 2005 välillä hoitonsa aloittaneita potilaita. Aineistona olivat eri strukturoituihin kliinisiin haastatteluihin perustuvat tiedot. > Mauri Aalto et al.: Effectiveness of buprenorphine maintenance treatment as compared to a syringe exchange program among buprenorphine misusing opioid-dependent patients. Nordic Journal of Psychiatry 4/2011. Kaksi seurantatutkimusta, joissa tarkastelun kohteena olivat korvaushoitopo- 5 6 tilaiden kognitiiviset kyvyt (taulukossa Pk-seutu). Nämä tutkimukset eivät siten olleet hoitotutkimuksia, mutta ne tarjoavat kiinnostavaa tietoa hoidosta ja sen vaikutuksista. Seuranta kesti pisimmillään kuukautta. > Pekka Rapeli et al.: Memory function in opioiddependent patients treated with methadone or buprenorphine along with benzodiazepine: longitudinal change in comparison to healthy individuals. Substance Abuse Treatment, Prevention, and Policy 6/2009. > Pekka Rapeli et al.: Cognitive functioning in opioid-dependent patients treated with buprenorphine, methadone, and other psychoactive medications: stability and correlates. BMC Clinical Pharmacology 13/2011. Näiden lisäksi katsauksessa on tuloksia tutkimuksesta: > Helena Vorma et al.: Participation in opioid substitution treatment reduces the rate of criminal convictions: Evidence from a community study. Addictive Behaviors 7/ Tiimi 2/2013

25 > > Korvaushoidosta vieroittautuminen näytti tutkimusten pohjalta suhteellisen harvinaiselta. Vain 2 4 prosenttia potilaista vieroittautui seurannan aikana. Tutkimuksessa, jossa seuranta-aika oli jopa 4,5 6,5 vuotta, vieroittautumisia ei tapahtunut enää ensimmäisten kolmen vuoden jälkeen. Hoito on siis pitkäkestoista. Myös kansainvälistä tutkimusta korvaushoidosta vieroittautumisesta on niukasti. Korvaushoidosta vieroittautuminen näytti suhteellisen harvinaiselta. Päihteidenkäyttö väheni Korvaushoidossa olevien potilaiden päihteidenkäyttö väheni tutkimusten mukaan hoidon edetessä. Kokonaan päihteettä vuoden hoidon jälkeen on ollut noin prosenttia potilaista. Opioidien oheiskäyttöä ei ole ollut prosentilla potilaista. Tutkimus, jossa buprenorfiini- ja metadonipotilaita seurattiin 2 kuukauden, 6 9 kuukauden ja kuukauden välein (Pk-seutu), osoittaa, kuinka vielä kahden kuukauden kohdalla opioidien ja muiden päihteiden käyttö oli hyvin yleistä. Jo kuuden kuukauden kohdalla päihteettömien tai melko vähän päihteitä käyttävien osuus oli lisääntynyt huomattavasti. Kotkassa toteutetussa tutkimuksessa päihdeongelman vakavuutta mittaavan EuropAsi-kyselyn huumeiden käyttöä koskevan osion keskimääräiset pisteet laskivat vuoden hoidon jälkeen 0,25:een, vastaavien pisteiden ollessa hoidon alussa 0,46. Kyse oli tilastollisesti erittäin merkitsevästä positiivisesta muutoksesta. Sosiaalinen tilanne koheni Korvaushoidolla on myös muita vaikutuksia kuin hoidossa pysyminen tai päihteidenkäytön väheneminen. Tutkimuksissa oli mainintoja työllistymisestä, kouluttautumisesta, ihmissuhteiden kohenemisesta ja asumistilanteen paranemisesta. Näitä tuloksia ei ole kuitenkaan ollut koottu eikä esitetty systemaattisesti. A-klinikkasäätiön kahta hoitoyksikköä koskeneessa tutkimuksessa muihin vaikutuksiin on kiinnitetty huomiota kaikkein systemaattisimmin. Kohentumista asu- mistilanteessa havaittiin 23 potilaan kohdalla, 16 potilaan suhde omiin lapsiin parani, 5 potilasta oli työllistynyt ja 26 oli osallistunut erilaisiin koulutuksiin. Kotkan seutua koskevassa tutkimuksessa havaittiin muun muassa masentuneisuuden vähentyneen ja koetun elämänlaadun ja sosiaalisen tilanteen kohentuneen tilastollisesti merkitsevästi. Lopuksi on syytä mainita tuoreen korvaushoitopotilaiden rikollisuutta käsittelevän suomalaistutkimuksen tuloksista. Tutkimuksessa tarkasteltiin kolme vuotta ennen ja jälkeen hoidon aloittamisen samoja potilaita (n=172) kuin Hyksin tutkimuksissa. Aineistona käytettiin rekisteritietoja rikostuomioista. Tutkimuksen mukaan korvaushoito vähensi huume- ja omaisuusrikoksia tilastollisesti erittäin merkitsevästi. Vaikutuksia kannattaisi selvittää laajemmin Seurantatutkimusten valossa voidaan todeta, että sitoutuminen korvaushoitoon on hyvällä tasolla, mutta hoito on hyvin pitkäaikaista ja vieroittautuminen eli hoidon päättyminen potilaan terveyden kannalta tarpeettomana on harvinaista. Päihteiden käyttö vähenee kuitenkin hoidon myötä selvästi. Hoidon vaikutusten tarkastelu entistä laaja-alaisemmin olisi suotavaa. Kenties suurin puute on se, että vuoden 2008 korvaushoitoasetuksen vaikutuksista ei ole mitään tietoa. Tuleva tutkimus ja tiedonkeruu tarjoavat epäilemättä systemaattisemman ja täsmällisemmän kuvan korvaushoidosta Suomessa. YTT Jani Selin selvitti korvaushoidon vaikuttavuutta vierailevana tutkijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Kommentoi juttua osoitteessa: Tiimi 2/

26 TUULI PITKÄNEN, TEEMU KASKELA & MARIA INKINEN Asiakastiedon kirjaamisella on olennainen merkitys Hoidon aikana kirjataan tietoa asiakkaan tilanteesta ja hoidon etenemisestä. Haastetta on siinä, miten kirjaaminen pystytään ohjeistamaan ja toteuttamaan niin, että mahdollisimman pienellä vaivalla saadaan tietoa erilaisiin tarpeisiin. Hoitotyön arjessa kirjaaminen voi tuntua työntekijästä turhalta tai ylimääräiseltä työltä. Kirjaamisen tarkoitus on kuitenkin ensisijaisesti tukea hoitotyötä ja työntekijöiden välistä yhteistyötä. Kirjaaminen on tärkeää myös sekä asiakkaan että työntekijän oikeusturvan kannalta, jotta jälkeenpäin on mahdollista selvittää hoitoon liittyneitä asioita. Kirjaamiseen vaikuttavat useat lait ja kansalliset ohjeistukset, hoidon kirjaamiseen käytettävä järjestelmä sekä hoitopaikan tarpeet ja käytännöt. Kirjatun tiedon myöhempi käyttö on vaikeaa tai mahdotonta, jos ohjeistus on ollut epäselvä tai sitä on noudatettu huonosti. Pitkis- tä tekstimuotoisista kirjauksista voi olla vaikea löytää olennaista tietoa, joten asiakkaalta kysytään helposti samat asiat monta kertaa. Hoidon yhteydessä kirjatusta tiedosta saadaan asiakaskuntaa ja hoitoa kuvaavaa tilastotietoa, mikä on tärkeää menneen toiminnan arvioimisessa ja tulevan suunnittelussa. Mikäli kirjatun tiedon laatu on hyvää, tietoa voidaan käyttää myös hoidon ja työn sisältöjen kehittämiseen sekä arvioimiseen. Mikäli kirjatun tiedon laatu on erinomaista ja puuttuvaa tietoa on vain vähän, kirjauksia voidaan käyttää myös tutkimustyössä. Tutkimuskäyttö tarvitsee kuitenkin aina erillisen suunnitelman ja luvat. Tietojen käytettävyydessä kitkaa A-klinikkasäätiön kehittämisyksikön tutkimusryhmän rekisteritutkimusaineiston (RIPE) käsittelyn yhteydessä tarkasteltiin yhden helsinkiläisen A-klinikan asiakaskäyntien ja hoitokirjausten määrää 20 vuoden ajalta. Kuvio 1 osoittaa, miten alkoholiongelmaisten asiakkaiden osuus oli vähentynyt 70 prosentista 34:een, mutta heihin kohdistuneiden kirjausten osuus oli vähentynyt viidennekseen. Vaikuttaa siis siltä, että alkoholiongelmaiseen asiakkaaseen kohdistui aiempaa vähemmän työntekijän aikaa. Johtopäätösten tekemistä haittaa kuitenkin harmillisesti se, että tieto siitä oliko asiakkaalla alkoholi- vai joku muu päihdeongelma, puuttui vuosittain noin 40 prosentilta asiakkaista. Avohoidossa suurimmalle osalle asiakkaista ei ole tarpeen merkitä diagnoosia, joten tutkimuksen kohteena olleella A- 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Vuosi 1990 (n=315) Vuosi 1991 (n=404) Kuvio 1. Alkoholiongelmaisten asiakkaiden ja heitä koskevien hoitokirjausten osuus niistä asiakkaista, joiden käyttämä päihde oli kirjattu hoitotietojärjestelmään yhdellä helsinkiläisellä A-klinikalla vuosina Tiimi 2/2013 Vuosi 1993 (n=646) Vuosi 1992 (n=478) Vuosi 1995 (n=570) Vuosi 1994 (n=563) Vuosi 1997 (n=724) Vuosi 1996 (n=631) Vuosi 1999 (n=48)* Vuosi 1998 (n=553) Vuosi 2001 (n=512) Vuosi 2000 (n=529) Asiakasta Vuosi 2002 (n=577) Tapahtumaa * Hoitojärjestelmän vaihtumisen vuoksi tiedot eivät ole luotettavia vuoden 1999 osalta. Vuosi 2003 (n=473) Vuosi 2005 (n=499) Vuosi 2004 (n=479) Vuosi 2007 (n=440) Vuosi 2006 (n=485) Vuosi 2008 (n=434) Vuosi 2009 (n=361)

27 TUTKITTUA Tutkittua-palstalla A-klinikkasäätiön kehittämisyksikön tutkimusryhmän työntekijät kertovat ajankohtaisista hankkeista ja aiheista. klinikalla oli ohjeistettu kirjaamaan pääpäihde tai aine tai aineet, joiden käytön takia asiakas oli hakeutunut hoitoon. Tämän tiedon olisi voinut olettaa olevan myös hoidon kannalta keskeistä. Tutkitulla A-klinikalla uuteen asiakastietojärjestelmään siirryttiin vuodenvaihteessa 1999, mutta uuden kirjaamisen opettelemiseen meni vuosi. Kuviosta 1 näkyy, että vuonna 1999 sähköiseen potilasjärjestelmään oli merkitty huomattavasti vähemmän asiakkaita kuin muina vuosina. Vuoden 1999 tietoja ei voitu hyödyntää vuosittaisissa vertailuissa. Toinen tarkastelun kohteena ollut aineisto sisälsi A-klinikkasäätiön A-klinikoilla hoitorekisteriin vuonna 2012 tehdyt tapahtumakirjaukset, kaikkiaan kirjausta. Vain korvaushoitoon erikoistuneet K-klinikat eivät sisälly tähän tarkasteluun. Jokaisen kirjauksen yhteydessä työntekijä oli ohjeistettu valitsemaan annettu hoito tai palvelu valikosta, jossa oli 29 vaihtoehtoa. Alkoholiongelman takia hoidossa oli ollut 68 prosenttia asiakkaista. Heitä koskeviksi oli merkitty 58 prosenttia annetuista hoito- tai palveluvaihtoehdoista. Muiden päihteiden takia oli ollut hoidossa 29 prosenttia, hoito- tai palveluvalinnoista 41 prosenttia. Toiminnallisten riippuvuuksien takia oli hoidossa 3 prosenttia ja hoito- tai palveluvalintoja alle 2 prosenttia. Vuonna 2012 tieto pääpäihteestä tai riippuvuudesta puuttui 8 prosentilta asiakkaista. Hoito- ja palveluvalikosta eniten oli käytetty lääkehoitoa (28 %) ja keskusteluhoitoa (25 %) sekä seurantaa (13 %). Keskusteluhoito oli 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Lääkehoito Alkoholi Muut Päihteet Toiminnalliset riippuvuudet (n=60378) (n=42764) (n=1731) Kuvio 2. Hoito- ja palvelukirjaukset vuonna 2012 A-klinikoilla päihteen tai riippuvuuden mukaan luokiteltuna. yleisin palvelu alkoholiongelmaisten ja toiminnallisesti riippuvaisten hoidossa. Muiden päihteiden käyttäjien hoidosta reilu kolmannes oli lääkehoitoa (kuvio 2). Annettua hoitoa tai palvelua ei ollut valittu neljännekseen kirjauksista. Näistä kirjauksista neljä viidestä oli tiedonantoja, puheluja, toteutumattomia tapaamisia tai hoitoon liittyvien asioiden toteuttamista. Joka kymmenes kirjaus oli kuitenkin merkitty yksilötapaamisiksi, joihin oli ohjeistettu tekemään hoitotai palveluvalinta. Toiminnallinen hoito, päivä- ja työtoiminta, asuminen Neuvonta tai ensikontakti Terveyden- ja sairaanhoidon palvelu, katkaisu ym. Vaihtoehtohoidot Ryhmä- tai perhehoito Hoidon tarpeen arviointi tai päihdeja riippuvuusarvio Hoidon suunnittelu Seuranta Keskusteluhoito Kirjaamiskäytäntöjen pitää olla selkeitä Kerätyn tiedon hyödynnettävyyden kannalta on tärkeää, että kirjaamiskäytännöt ovat selkeät ja että niitä noudatetaan. Se, että osa jättää tietoa kirjaamatta, vesittää myös muiden työn. Nykyisin puhutaan paljon hoidon vaikuttavuuden arvioimisesta. Vaikuttavuutta ei kuitenkaan voi arvioida ilman perustietoja asiakkaasta ja hänen ongelmastaan. Lisäksi tarvitaan tietoa annetusta palvelusta tai hoidosta sekä hoitoon kohdistuvista tavoitteista joko yksilön tai palveluntarjoajan kannalta. Kun perusasioiden kirjaaminen on järjestelmällistä ja luotettavaa, käyttöön voidaan lisäksi ottaa menetelmiä hoidon vaikuttavuuden arvioimiseksi. Lähivuosina sosiaali- ja terveydenhuollossa siirrytään yhä rakenteisempaan ja tarkempaan kirjaamiseen valtakunnallisten tietorakenteiden ja käytäntöjen myötä. Kirjoitetun tekstin kiinnitetään tarkempaa huomiota valtakunnallisten arkistojen myötä. Työntekijät joutuvat väistämättä opettelemaan uutta ja myös asennoitumaan uudella tavalla kirjaamiseen. Kiitoksena tästä dokumentointi tulee olemaan helpompaa ja nopeampaa sekä tieto laadultaan käyttökelpoista moneen tarkoitukseen. Tuuli Pitkänen työskentelee vanhempana tutkijana, Teemu Kaskela tutkijana ja Maria Inkinen kehittämiskoordinaattorina A-klinikkasäätiön keskustoimistossa. Tiimi 2/

28 Fattaluuta SANNA IHALAINEN Tiimin Fattaluuta-palstalla kerrotaan projektin kokemuksista: mikä palveluissa käyttäjien näkökulmasta toimii ja missä on parantamisen varaa? Oikeanlaisesta asumismuodosta avaimet parempaan Pääkaupunkiseudun asuntotilanne on jatkuvasti esillä oleva aihe, ja se näkyy myös fattaluutien toimenkuvassa ja koulutuksissa. Fattaluudilta on pyydetty apua muun muassa asuntoilmoitusten tekoon, asunnonvaihtoihin ja vuokravelkojen selvittämiseen. Esiin on noussut myös tilanteista ikävin: mistä saada asunnottomalle asunto? Koulutuksissa fattaluudat ovat saaneet tietoa lainsäädännöstä ja eri tahojen tarjoamista asumispalveluista. Samalla on laajentunut tietämys siitä, minne apua tarvitseva henkilö tulee ohjata. Koulutuksissa vierailleet Helsingin kaupungin asunnot Oy:n eli Hekan asumisneuvojat ovat fattaluudille todella mainio apu. Fattaluudat pystyvät ohjaamaan tuettavan saamaan apua asumisneuvojalta, joka työkseen selvittää sosiaalisista ongelmista nousseita asumisvaikeuksia. Asumisneuvojat ovat sosiaalialan koulutuksen saaneita ihmisiä ja heidän työhönsä kuuluu auttaa muun muassa vuokraveloissa, naapurisovussa Päihteettömiä asuntoloita pitäisi olla tarjolla enemmän. ja jopa häätötilanteissa. Ikävä kyllä vain hyvin harva tietää, että asumisneuvojia on olemassa, puhumattakaan, että tiedettäisiin, mitä he tekevät. Helsingissä Hietaniemenkadun palvelukeskus on asunnottomalle ainut paikka, josta voi saada katon päänsä päälle pikaisesti. Fattaluudilla oli mahdollisuus päästä tutustumaan palvelukeskukseen. Suomea pidetään hyvinvointivaltiona, mutta paikka oli kovin karu ja kaukana mukavuudesta. Jos asunnoton mielii saada yöpaikan, sitä on oltava jonottamassa viideltä iltapäivällä. Aamulla edessä on aikainen herätys ja poistuminen takaisin kadulle. Etenkin talvisin ihmisiä jää palvelukeskuksen ovien ulkopuolelle. Yksi ongelma fattaluutien kokemusten mukaan on asuntolat, joissa valtaosassa ei ole päihteetöntä linjausta. On hyvä, ettei ihmisiä arvoteta tekojen mukaan, mutta myös päihteettömiä asuntoloita tulisi olla tarjolla enemmän. Raittiuden alkuvaiheessa olevalle ihmiselle on lähes itsemurha ottaa vastaan paikka asuntolasta, jossa liikkuvat päihteet ja päihtyneet ihmiset. Helsingin kaupungin asuntojonoissa ihmiset ovat selkeästi eri asemassa. Esimerkiksi kahden lapsen yksinhuoltajaäiti saanee hetkessä asunnon, kun taas yksinelävä mies saattaa lojua asuntojonossa pitkäänkin. Jokainen varmasti ajattelee, että tämä on loogista, ja niinhän se on. Yksilötasolle mentäessä ajatus tuskin lohduttaa sitä yksinelävää miestä, joka on saattanut olla asunnottomana jo vuosia. Asunnon pitäisi kuitenkin kuulua perusoikeuksiin, oli ihmisen tilanne mikä hyvänsä. Sanna Ihalainen on freelancer-kirjoittaja ja koulutettu fattaluuta. Stop Huumeille ry:n Fattaluuta-hankkeessa koulutetaan vapaaehtoisia tukihenkilöitä fattaluutia ihmisille, jotka tarvitsevat apua palveluissa. Hanketta esiteltiin Tiimissä 1/ Tiimi 2/2013

29 kirjat MIKKO SCHALIN Mikko Schalin työskentelee Päihdelinkin koordinaattorina A-klinikkasäätiön keskustoimistossa. Alkoholista asiaa Mikä on alkoholiriippuvuus ja mitä on sen hoito? Teuvo Peltoniemen toimittama kirja Pääasiana alkoholi valottaa aikamme päihdetyön haasteita. Kirja ei pitäydy pelkästään haasteissa vaan sen tavoitteena on luoda kokonaiskatsaus alkoholin ja alkoholiongelmien hoidon roolista. Kiinnostuksen kohteena ovat ne lähestymistavat tai suuntaukset, joita pidetään merkityksellisinä nyt ja tulevaisuudessa. Kirjassa tuodaan esiin myös ehdotuksia nykytilanteen korjaamiseksi ja kehittämiseksi. Kirja on artikkelikokoelma ja se jakautuu kahdeksaan osaan. Ensimmäinen osa käsittelee alkoholin käyttöä ja sen seurauksia. Seuraavat osat keskittyvät alkoholin mukanaan tuomiin terveydellisiin ja sosiaalisiin haittoihin. Kirjassa käsitellään kolmen osan verran alkoholiongelmien hoitoa, hoitomenetelmiä ja hoitokäytäntöjä. Kirjan viimeiset osat käsittelevät alkoholipolitiikkaa, alkoholihuomista ja alkoholinykyhetkeä. Kirjan asiantuntijat ovat alkoholihaittojen ja riippuvuuksien tutkimuksessa ja hoidossa mukana olevia ammattilaisia. Kirjan tematiikka koskettaa tavalla tai toisella suurta joukkoa suomalaisia. Alkoholinkäytön seurauksena Suomessa kuolee tuhansia ihmisiä, ja alkoholisyyt ovat työikäisten miesten ja naisten yleisin kuolemansyy. Tutkija Christoffer Tigerstedtin kysymys, mitä juomiskulttuurissa tapahtui, kun alkoholinkulutus nelinkertaistui vajaassa 50 vuodessa, on todella mielenkiintoinen. Nuorisopsykiatri Kari Pylkkänen avaa näkökulman riippuvuuksista markkinailmiönä. Hän esittää aiheellisen kysymyksen siitä, onko riippuvuus syy vai seuraus. On helppo yhtyä pääjohtaja Pekka Puskan ajatukseen siitä, että meidän on muistettava, että ei pidä jäädä vain ennustamaan tulevaisuutta, vaan voimme toimillamme vaikuttaa ja tehdä tulevaisuuden. Millainen kuva kirjan artikkeleissa annetaan suomalaisesta alkoholinkäytöstä vuonna 2040? Pekka Puska arvelee, että alkoholin rooli suomalaisessa yhteiskunnassa vuonna 2040 riippuu kansainvälisestä kehityksestä, mutta kehitykseen voidaan vaikuttaa silloinkin kansallisella politiikalla ja toimilla. Jussi Huttunen taas uskoo, että viinan kiroista ei ole päästy tulevaisuudessakaan mutta että suuri osa suomalaisista osaa juoda kohtuullisesti ja humalaa välttäen. Artikkelikokoelma lähestyy aihettaan hyvin monesta eri näkökulmasta. Se tuo mukanaan artikkelikokoelmille tyypillisen piirteen eli rosoisuuden mikä tässä kirjassa ei ole välttämättä lainkaan huono asia. Jokainen kirjoittaja saa sanoa sanottavansa. Sivumäärä kohoaa lähes kahteen ja puoleen sataan, pysyen näin vielä kuitenkin varsin kohtuullisena. Kirjan kaikki artikkelit ovat tarpeellisia kirjan kokonaisuutta ajatellen. Teoksen arvo ja käyttökelpoisuus tietokirjana jää nähtäväksi, mutta ilman muuta sen artikkeleista syntyy kunnollinen ja johdonmukainen katsaus alkoholista ja se hoidon roolista suomalaisessa yhteiskunnassa. Teuvo Peltoniemi (toim.): Pääasiana alkoholi. Käyttö, haitat, hoito, politiikka nyt ja Lundbeck Tiimi 2/

30 kirjat PEKKA PAKARINEN FM Pekka Pakarinen on kulttuurintutkija ja toimittaja. Tuhlattuja päiviä klassikko Charles Jackson ( ) kirjoitti vain yhden kuuluisan kirjan, englantilaiselta nimeltään The Lost Weekend. Suomenkielisen nimen Tuhlattuja päiviä saaneesta teoksesta on tullut viinakirjallisuuden klassikko, joka on autenttisuudellaan ja karuudellaan vuosien saatossa kestänyt bukowskien ja kerouacien haasteet. Charles Jackson sairastui nuorena tuberkuloosiin ja omien sanojensa mukaan sitä kautta alkoholismiin. Asiantunteva ote yhdistettynä lähes kliiniseen ja taidokkaaseen kerrontaan tekee kirjasta lähes ylittämättömän päihdekuvauksen. Itse asiassa: yhtä vakuuttavaa tekstiä en alkoholipuolelta löydä. Huumepuolella yhtä hyvänä addiktiokuvauksena voi pitää vain heroiinikoukusta kertovaa William Burroughsin romaania Nisti. Tuhlattuja päiviä -romaanin päähenkilö Don Birnam on taiteellinen ja herkkä sielu, joka terapoi itseään erittäin alkoholistisella tuurijuoppoudella. Kirjan omaelämäkerrallisuuteen viittaa alkoholismin kuvauksen ohella Donin unelma tulla kirjailijaksi. Hänen sydämensä barometri ennusti myrskyä. Tuhlattuja päiviä alkaa tällä lauseella. Lause tarkoittaa Donin toipuneen edellisestä putkestaan ja valmistelevan uutta. Kirjan viimeistä lausetta en tähän kopioi, mutta harvassa romaanissa tämä Alussa oli suo, kuokka ja Jussi -idea on näin konkreettinen. Sankarimme on tietoinen ongelmastaan mutta väistää sen ratkaisemisen. Hän juo. Juomista eivät tee helpommaksi Donin veli Wick ja ystävätär Helen, jotka yrittävät auttaa ja ymmärtää. Jacksonin kuvaus huolivista läheisistä on malliesimerkki läheisriippuvuudesta ja alkoholistin kyvystä luoda jatkuva epävarmuus läheisissään. Kuvauksessa välittyy alkoholistin läheisen voimattomuus. Kolmikon elämää dominoivat Donin pitkät viikonloput. Tuhlattuja päiviä kuvaa myös ihmisen vieraantumista. Se on monologinen amok läpi suurkaupungin, joka ei koskaan nuku. New Yorkissa samoileva Don Birnam on yksinäisyyden kuva. Tähän efektiin saattoi vaikuttaa myös kirjailija Jacksonin biseksuaalisuus, joka Donin hahmossa ilmenee häpeänä ja ehkä myös tönäisijänä alkoholismin suuntaan. Elämä ja itsensä hyväksyminen ei ole aina helppoa. Kun tähän lisää Donin toteutumattomat haaveet kirjoittamisesta, paketti on valmis. Kaiken edellä luetun lisäksi Tuhlattuja päiviä on kuvaus älykkäästä itsensä tiedostavasta alkoholistista. Itse asiassa Tuhlattuja päiviä on niin monikerroksinen teos, että sen aineksista olisi voinut kasata puolen tusinaa kirjaa. Jackson pisti kaiken yhteen pakkaan ja se kannatti: kirja oli menestys ja Billy Wilder ohjasi sen elokuvaksi vuonna Elokuva on hyvä mutta kirjaan verrattuna vähän kuin teinikankkunen. Monien kaunokirjallisuuden päihdekuvausten teemat on kaivettava ulos ja pahimmillaan keksittävä itse. Ei liene yllätys, että pidän Tuhlattuja päiviä mestariteoksena omalla alallaan. Kirjaa voi suositella päihdetyön tekijöille niin opiksi, kertausharjoitukseksi kuin lukunautinnoksikin. Vakuuttava kirja. Charles Jackson: Tuhlattuja päiviä. Alkuperäisteos vuodelta 1944, WSOY:n uusintapainos Tiimi 2/2013

31 Henkireikä JORMA SOINI Henkireikä-palstalla päihdetyön piirissä työskentelevät ihmiset kertovat voiman lähteistään. Hihaan tarttujat ja välittäjät Aikoinaan diakoni Markku Laukkanen tarttui hihaani ja pyysi minua päihdeleirille: Että ei oikein työntekijäksi, koska olet ollut niin vähän aikaa juomatta, mutta ei oikein asiakkaaksikaan, kun olet ollut niin kauan juomatta. Markku välitti ja tarjosi mahdollisuuden. Juodut vuodet olivat saaneet ensimmäisen, positiivisen merkityksensä. Leirillä tulin vakuuttuneeksi ainutlaatuisesta kyvystäni raitistaa koko maailma. Kun päihdeleirin päättymisen jälkeen viimeinenkin leiriläinen oli juomassa, tiesin, että en raitista ketään. Mutta jotakin aina takkiin tarttuu, sanoo ehkä edelleen kentällä koluava kokemusammattilainen. Meni vuosikymmen, kun minua tarttui hihasta alan mies: Terve, Jorma Soini, muistatko minut? Oltiin päihdeleirin saunassa kun sanoit, että vain peilin edessä tehdyllä diagnoosilla on riittävästi voimaa pysyvään muutokseen. En siitä mitään silloin ymmärtänyt, mutta se jäi itämään. Sukevan kongilla peilin edessä mä oivalsin, mitä sä tarkoitit. Nyt mä olen ollut kaksi kuukautta juomatta. Oivalsin itsekin silloin jotain, josta olen ammentanut itselleni virtaa. Kun on päässyt kiinni elämästä, josta ei halua kemiallisesti mitään muuttaa muuksi, niin siitä on muillekin jaettavaksi. Tehtäväni ei ole kieriskellä muiden epäonnistumisissa. Tehtäväni on tarttua hihaan, välittää ja tarjota mahdollisuuksia muutokseen enemmän kuin toinen ehtii niitä tuhlaamaan. Mutta joskus on tärkeää kokea onnistumisiakin. Voi asettaa tavoitteita siten, että niitä muut eivät voi romuttaa. Jos on kokenut välittämistä, sitä voi välittää muille. Voi välittää välittämistä. Voi olla tuokion ihminen ihmiselle. Jos tuntuu, että puoli tuntia on liikaa, niin miten olisi vartti? Kadulla saatan pysähtyä murheiden taakoittaman ihmisen kohdalle ja sanoa, että lähde kahville. Sen tuokion elän tätä ihmistä varten. Kun eroamme, pistämme peukalot vastakkain ja sanon, että koeta pärjätä. Hän hymyilee ehkä ensi kerran pitkään aikaan ja sanoo, että sinä myös, kiitos. Tätä kokemusta ei kukaan voi enää koskaan ottaa meiltä pois. Olen onnistunut välittämään välittämistä. Kerran kävelin Jyväskylässä, kun minua otti hihasta kiinni harmaahapsinen vanhus: Oletko sinä se Jorma Soini? Ja vanhus jatkoi: Meillä on tuolla Viitakodissa piiri, jossa rukoilemme usein sinun ja tekemäsi työn puolesta. Olen usein ajatellut tätä yhä virtaa antavaa tapahtumaa. Yksi hienoimmista elämän tarkoituksista on nimittäin saada olla ihmisten rukouksien ja välittämisen kohteena. Jorma Soinin kotialbumi Sosiaalineuvos Jorma Soini on tehnyt pitkän uran päihdetyössä muun muassa Jyväskylän Katulähetyksessä ja Sininauhasäätiössä. Hän toimii edelleen huono-osaisuuden vähentämiseksi nykyisenä fooruminaan Elämän tähden ry. Hän haastaa seuraavaksi vankiladiakoni Eila-Marja Törmän Satakunnan vankilasta kertomaan omasta henkireiästään. Tiimi 2/

32 Riippuvuus toipuminen kokemus XIV Valtakunnalliset huumetyöläisten neuvottelupäivät Helsingin Diakoniaopisto, Tervetuloa verkostoitumaan ja miettimään riippuvuuden, toipumisen pääoman ja kokemusasiantuntijuuden kysymyksiä XIV Valtakunnallisille huumetyöläisten neuvottelupäiville Helsinkiin. Pääpuhujana Rowdy Yates Rowdy Yates on työskennellyt huumehoidon parissa yli 35 vuotta. Yates on ollut perustamassa Lifeline Projectia, joka on Iso-Britannian kauimmin toiminut huumeidenkäyttäjien hoitoon erikoistunut organisaatio. Yates on myös työskennellyt Lifelinen johtajana. Rowdy Yates on Euroopan terapeuttisten yhteisöjen liiton EFTC:n puheenjohtaja. Tapahtuman järjestävät Suomen terapeuttisten yhteisöjen ystävät STERY ry, A-klinikkasäätiö, Helsingin Diakonissalaitos, Helsingin Diakoniaopisto ja Kalliolan setlementti. Tapahtuman ohjelma ja ilmoittautumislomake A-klinikkasäätiön nettisivuilla: > Koulutus.