Artikkeli käsittelee hevosalan kehitystä

Transkriptio

1 Uudet hevoselinkeinot haaste tutkimukselle ja yhteiskuntasuunnittelulle ERLAND EKLUND KJELL ANDERSSON NORA BRANDT KIRSI RAJALA MINNA LEHTOLA Artikkeli käsittelee hevosalan kehitystä ja muutosta viime vuosikymmenien aikana ja tarjoaa johdannon tähän liittyviin ilmiöihin ja haasteisiin Suomessa sosiologisten ja taloudellisten tekijöiden näkökulmasta. Uusien hevoselinkeinojen taloudellista merkitystä tarkastellaan yhtäältä suppeasta näkökulmasta uusien pienyritysten perustana. Laajemmasta näkökulmasta katsottuna niitä käsitellään tärkeinä uusina taloudellisina toimintoina, joilla on merkittäviä myönteisiä liitännäisvaikutuksia niin kaupunginläheiseen kuin muuhunkin maaseutuun. Kiinnostus kohdistuu lisäksi uusiin hevostoimijaryhmiin liittyviin kysymyksiin. Mitkä tekijät vaikuttavat erityisesti naisten ja tyttöjen nopeasti kasvavaan hevosharrastukseen ratsastuksen, urheilun, liikunnan ja kilpailun muodoissa? Nostamme myös esiin uusiin hevoselinkeinoihin ja niiden kasvuun liittyviä ongelmia. Uuden hevostalouden toiminnot sijoittuvat enimmäkseen kasvukeskusten ja kaupunkien lähimaaseudulle, missä ne joutuvat kilpailemaan tilasta maankäytön suunnittelussa muun muassa asumisen kanssa. Tiheästi asutulla alueella tai sen lähistöllä sijaitseva talli samoin kuin ratsastus maastossa tai yksityisteillä johtavat helposti ongelmiin ja ristiriitatilanteisiin. Uusiin hevoselinkeinoihin liittyvä yhteiskunnallinen tutkimus on Suomessa vielä lapsenkengissä ja moniin kysymyksiin ei ole vielä esittää yksityiskohtaista suomalaista empiiristä aineistoa. Tämän vuoksi artikkelissa käytetään lisänä empiiristä aineistoa Ruotsista ja muista Pohjoismaista. On merkillistä, että laajassa myös aivan uudessa maanviljelyn ja maaseudun historiaa käsittelevässä kirjallisuudessa hevosen merkitys on jätetty lähes kokonaan huomiotta. Hevosen läsnäolo talonpoikaisyhteiskunnassa on ilmeisesti ollut niin itsestään selvää, että tutkijatkin ovat olleet tämän ilmiön suhteen lähisokeita. Artikkelin perustana olevalla projektilla Den nya hästhushållningen, brukargrupper och markanvändning en utmaning för deltagande planering (HÄSTSAM) on keskeinen rooli tämän asiantilan muuttamisessa. HÄSTSAM-projektin toteuttavat Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet sekä Åbo Akademi i Vasa. Projektin tavoitteena on kartoittaa uusia hevoselinkeinoja hevosalan kuluttajien ja tuottajien näkökulmasta sekä tarkastella, kuinka hevosalaa hallinnoidaan ja miten yhteiskuntasuunnittelu ja lainsäädäntö toimivat nopeasti kasvavalla talli- ja ratsastusalalla. Tapaustutkimuskohteiksi on valittu Uudeltamaalta Sipoon ja Siuntion kunnat sekä Vaasan alue. Tarkastelun kohteena ovat kysymykset, miten hevosalan toiminnan sääntely on järjestetty näillä alueilla sekä millaisia konflikteja ja ratkaisumalleja kunnista löytyy. Hevosalan toimintoja sääntelevää lainsäädäntöä tarkastellaan perinteisestä oikeusdogmaattisesta Maaseudun uusi aika 2/

2 näkökulmasta. Projektin tavoitteena on lisäksi kartoittaa muutoksia ja niiden vaikutuksia hevoselinkeinoihin liittyvissä käyttäjä- ja toimijaryhmissä. Työhevosesta harrastushevoseksi Hevosta on käytetty ihmisten ja tavaroiden kuljettamiseen Suomessa ainakin kahden tuhannen vuoden ajan. Keskiajalla teitä reunustivat majatalot, joissa matkustajat ja hevoset saivat levätä. Ruotsin valtion vahvistuessa 1500-luvulla talonpojat suorittivat osan veroistaan kruunulle kyyditsemisvelvollisuutena ja erilaisina hevostöinä. Ruotsin suurvalta-ajalla 1600-luvulla tästä kehittyi tunnettu kestikievarijärjestelmä. Hevosten käytöstä ihmisten, tiedon ja tavaroiden kuljettamiseen tuli tämän matkustus- ja kuljetusjärjestelmän kautta keskeinen tekijä Ruotsin kuningaskunnan vahvistumisessa eurooppalaiseksi suurvallaksi (Jutikkala 1963: 113). Kestikievarijärjestelmä pysyi käytössä noin 300 vuotta, vuodesta 1650 aina vuoteen 1950 asti (MMM 2006: 6). Hevosilla on ollut merkittävä rooli esimerkiksi sodankäynnissä satojen vuosien ajan. Suomen armeija käytti runsaasti hevosia vielä toisessa maailmansodassa. Varhaisen teollistumisen aikaan hevosia käytettiin paljon eri materiaalien kuljettamiseen. Esimerkiksi vuonna 1907 pelkästään Tampereella oli työilmoituksia 400 hevosmiehelle. Eniten hevosia käytettiin kuitenkin maa- ja metsätaloudessa. Toisen maailmansodan jälkeen, kun hevosten määrä oli Suomessa suurimmillaan (yli ), pelkästään tukkipuun kuljetukseen Itä- ja Pohjois- Suomen suursavotoilla tarvittiin hevosta (MMM 2006: 6 7). Hevosten määrä maa- ja metsätaloudessa kääntyi nopeaan laskuun vasta 1960-luvulla, sen jälkeen kun hevosten tarve maataloudessa ja niiden kasvattaminen olivat 1950-luvulla lähteneet laskuun luvun puoliväliin mennessä hevostyön osuus maanviljelyyn käytetystä työvoimasta oli laskenut kolmannekseen kokonaistarpeesta (Niemelä 2004: 193). Vaikka hevosen keskeisin tehtävä on ollut toimia kuljetus- ja vetoeläimenä metsissä ja pelloilla, se on jo varhain yhdistetty myös ihmisen kilpailu-, viihde- ja huvitustarpeisiin. Suomen ensimmäiset ravikilpailut järjestettiin Aurajoen jäällä Turussa vuonna Viipurissa käytiin vuonna 1862 ensimmäiset yleiset ravikilpailut, joissa ajanotto tapahtui sekuntikellolla. Perinteisiä suomenhevosten kuninkuusraveja ryhdyttiin järjestämään vuonna Ne ovat muodostuneet raviurheilun jokavuotiseksi kohokohdaksi ja kansanjuhlaksi, jotka keräävät yleisöksi jopa henkeä (MMM 2006: 1 2, 8, 17) luvun loppupuolella hevonen sai Suomessa myös symbolisen ja ideologisen roolin. Ajalle tyypillisesti useiden elollisten ja elottomien asioiden syntyperä yhdistettiin Karjalaan ja siten suomenhevosestakin tuli tärkeä osa karelianismia ja fennomaanista liikettä ja sitä kautta osa suomalais-kansallista kansallisvaltion rakennusprosessia (MMM 2006: 9). Suomessa ratsastuksen merkitys raviurheiluun verrattuna on ollut marginaalinen aina 1900-luvun loppupuolelle saakka. Ilmiön yhteiskunnallisena taustana on todennäköisesti ollut talonpoikaisen elämäntavan vahva vaikutus Ruotsissa myöhemmin Suomessa kun taas aatelis- tai rälssisäädyn vaikutus on ollut suhteellisen rajallinen. Vielä 1930-luvun keskivaiheilla Taulukko 1. Hevosten määrä Suomessa vuosina Lähde: Suomen Hippos ry Maaseudun uusi aika 2/2007

3 maassa oli vain kymmenkunta ratsastusyhdistystä, ja ratsastusurheilu eri muodoissaan alkoi kiinnostaa laajempia harrastuspiirejä vasta luvun puolella. Viimeisten kahden kolmen vuosikymmenen aikana hevosmaisema on kuitenkin muuttunut radikaalisti. Miehisen raviurheilun rinnalle on noussut vahvasti kasvava naisten ratsastustoiminta. Uuden hevostalouden taloudellinen merkitys Uusi hevostalous kasvaa kehittyneissä teollisuusmaissa nopeasti. Ruotsista on tulossa Euroopan hevostihein maa: yli 28 hevosta 1000 asukasta kohti (Heiskanen 2002: 9). Vuonna 2004 hevostalouden liikevaihdon arvioitiin Ruotsissa liikkuvan 20 miljardissa kruunussa per vuosi ja ala työllisti henkeä. Lisäksi positiivisia liitännäisvaikutuksia arvioitiin olevan 25 miljardin kruunun arvosta (mm työllistynyttä). Laskelma perustui oletukseen, että Ruotsissa olisi tuolloin ollut hevosta, mutta myöhemmin on selvinnyt, että luku oli lähempänä (Johansson Andersson Hedberg 2004, Qvist 2005). Hevosmäärien muutos Suomessa käy ilmi seuraavasta taulukosta. Myös meillä hevosmäärä kääntyi nousuun 1980-luvulla ja on tänä päivänä jo lähes (Suomen Hippos ry 2007). Kehitys on seurannut suunnilleen samaa kaavaa kaikissa Pohjoismaissa, tosin hevosmäärä kääntyi Ruotsissa nousuun aikaisemmin kuin Suomessa ja Norjassa. Norjassa oli vuonna 2000 noin hevosta ja vuonna 2006 hevosten määrä oli n (Näringspolitik for hest 2000, Jensen 2007). Ruotsin hevoselinkeinojen mittavan taloudellisen merkityksen taustalla on raveihin ja laukkakilpailuihin liittyvän pelitoiminnan kasvaminen suurteollisuudeksi, joka toimii hevoselinkeinojen moottorina. Noin puolet liikevaihdosta (n. 10 milj. kruunua) tulee pelitoiminnasta. Hevoselinkeinoilla on kuitenkin suuri taloudellinen merkitys myös peli- ja kilpailutoiminnan ulkopuolella. On laskettu, että maaseudulla noin prosenttia liikevaihdosta tulee hevosten kasvatukseen, jalostukseen tai rehuntuotantoon liittyvästä maanviljelystä tai yrityksistä. Varusteiden ja tarvikkeiden myynnillä samoin kuin ratsastuskouluilla on myös suuri taloudellinen merkitys. Hevosmatkailu ei toistaiseksi ole saavuttanut kovin merkittävää roolia. Ruotsin matkailuvaltuuskunta (Turistdelegation) yhdessä Lantbrukarnas Riksförbundetin (LRF) ja Jordbruksverketin kanssa lanseerasivat kuitenkin jo vuonna 2004 laajan projektin Häst-Sverige som upplevelseindustri underlag för en nationell branschsatsning på hästturism ja on odotettavissa, että hevosmatkailu muotoutuu muutaman vuoden sisällä omaksi matkailun erikoisalueekseen. Ammattimaisinta hevosmatkailu on nykyään Irlannissa ja Islannissa, mutta sillä on kasvava merkitys myös Unkarissa, Espanjassa ja Ranskassa (Wennebro 2004). Myös Norjassa on käynnissä selvitystyö hevosten asemasta matkailuelinkeinossa (Ericsson 2006). Suomessa on hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan (Pussinen Korhonen 2007: 44 45) arvioitu, että noin 100 tallia tarjoaa jonkinlaisia hevosmatkailupalveluja. Vaikka hevosmatkailu ja siihen liittyvät palvelut ovat vielä varsin pienimuotoisia, ala on vahvassa kasvussa ja monet yrittäjät suunnittelevat toiminnan laajentamista tulevaisuudessa. Nyrkkisääntönä voidaan todeta, että hevoselinkeinoissa 8 10 hevosen työllisyysvaikutus on yksi kokonainen työvuosi. Tähän suhdelukuun on päädytty sekä Norjassa että Ruotsissa tehdyissä analyyseissa (Näringspolitik for hest 2000, Johansson ym. 2004, Quist 2005). Jos sääntöä sovellettaisiin Suomeen, se merkitsisi, että hevosalan työllistämisvaikutus olisi kansallisella tasolla n kokovuotista työpaikkaa. Tämä arvio sopii yhteen Suomalaisessa tutkimuksessa esitetyn arvion kanssa: kaiken kaikkiaan voidaan arvioida hevosalan työllistävän vaikutuksen olevan vuonna 2005 kokoaikaisesti tai osa-aikaisesti yli henkilöä (Pussinen Korhonen 2007: 53). Samassa raportissa annetaan myös viitteitä hevosalan alueellisesta jakaumasta (mt.: 60 65). Hevosalaan luetaan kuitenkin hyvin erilaisia toimintoja, jotka vaihtelevat yksilö- tai Maaseudun uusi aika 2/

4 perheharrastuksesta kaupalliseen yritystoimintaan kuten ravi- ja pelitoimintaan sekä talli- ja ratsastuskoulutoimintaan. Uusille hevoselinkeinoille on tyypillistä, että kasvu on nopeinta kaupungin läheisellä maaseudulla ja näyttää selvältä, että suurimmat tallit ja korkeimmat liikevaihdot löytyvät Uudenmaan alueelta (mt.: 60). Suurten kaupunkien lähialueilla voidaan jo puhua varsinaisista hevoskehistä. Hevosalan kasvun moottorina toimii erityisesti naisten kasvanut ratsastusharrastus (Tillberg Mattson 2004). Kehitys ei kuitenkaan ole täysin yksisuuntaista. Myös kaukana Etelä-Suomen metropolialueesta sijaitsevat maalaiskunnat ovat hyötyneet kasvavasta hevosharrastuksesta. Eräs keskeinen mekanismi on maan ja maatilojen hintaero kasvukeskusten ja reuna-alueiden välillä, mikä on johtanut hevosperheiden muuttoon myös ydinmaaseudulle ja harvaan asutulle maaseudulle (mt.). Raviurheilun historiallisesti vahvat kulttuuriset ja taloudelliset siteet maatalouteen ovat toinen selitys pääkaupunkiseudun ja muiden suurempien kaupunkien ulkopuoliselle vahvalle hevostaloudelle (Heiskanen 2002). Tarkastelemme seuraavassa alueellista laskelmaa hevosalan merkityksestä Pohjanmaalla, joka toimii esimerkkinä pääkaupunkiseudun vaikutusalueen ulkopuolisesta maaseudusta. Lähtökohtana on yksityiskohtainen tutkimus (Quist 2005) hevoselinkeinojen yhteiskuntataloudellisesta merkityksestä Vermlannissa ja Dalslandissa, toisin sanoen maaseudulla, joka vastaavalla tavalla sijaitsee Tukholman vaikutusalueen ulkopuolella. Tällä länsiruotsalaisella alueella on noin hevosta, verrattuna Pohjanmaan yhteensä hevoseen. Ruotsalaisessa tutkimuksessa ravitoiminta ja maanviljely olivat suoralta työllistämisvaikutukseltaan suurimmat sektorit, mutta ratsastus sekä tavarat ja palvelut eivät jääneet paljon jälkeen. Suora työllistämisvaikutus oli yhteensä 452 kokovuotista työpaikkaa. Kerrannaisvaikutukset huomioiden tähän voitiin lisätä kokovuotista työpaikkaa, jotka laskettiin hevosalan epäsuoraksi työllistämisvaikutukseksi. Hevoselinkeinot tuottivat Vermlannissa ja Dalslandissa yhteensä kokovuotista työpaikkaa (Quist 2005: 13). On todennäköistä, että hevosalan taloudellinen vaikutus Pohjanmaalla tulee muutamassa vuodessa olemaan samalla tasolla. Hevoset, sosiaalinen muutos ja elämäntapa Kuinka selittää kehittyneissä teollisuusmaissa nopeasti kasvanut kiinnostus hevosiin? Sosiologisesta näkökulmasta katsottuna tässä voidaan erottaa useita tärkeitä prosesseja. Ensimmäinen prosessi liittyy elämäntapamuutokseen keskiluokan tulojen noustua yli tietyn rajan, minkä johdosta yhä suuremmalla osalla väestöstä on varaa käyttää yhä suurempi osa tuloistaan vapaa-ajan viettoon ja harrastuksiin. Esimerkiksi matkailu kasvaa yleensä rinnakkain maan yleisen tulotason nousun kanssa. Keskiluokan vapaa-ajan harrastusten valintaa ohjaavat hetkelliset muotivirtaukset, mutta pohjalla vaikuttavat myös syvemmät yhteiskunnalliset prosessit. Laajat yhteiskuntaluokat omaksuvat harrastuksia, jotka ovat aiemmin olleet leimallisesti hyvin toimeentulevien yläluokkien muodostaman ohuen yhteiskunnallisen kerroksen yksinoikeus. Golf, purjehtiminen ja tennis ovat esimerkkejä harrastuksista, jotka ovat levinneet osaksi jos ei aivan joka Virtasen ja Anderssonin arkea niin joka tapauksessa osaksi kasvavan keskiluokan virkistys-, urheilu- ja vapaa-ajan toimintoja. Ratsastusharrastuksen kehitys on seurannut pitkälti samaa mallia, joskin siihen liittyy myös erityisiä sukupuolirooleihin liittyviä tekijöitä (mm. tyttöjen hevosinnostus), joilla on ilmeisiä liittymäkohtia muihin vähemmän tutkittuihin sosiaalisiin ja kulttuurisiin prosesseihin. Samalla tavalla vanha yläluokkainen elämäntapa maaseutu- ja kaupunkiasuntoineen on muuttunut tämän päivän Suomessa laajojen kansanluokkien arkipäiväksi. Maalla asuminen yhdistettynä hevosten pitoon on yllä kuvatulla tavalla muodostunut suuria ihmisryhmiä kiinnostavaksi asumisvaihtoehdoksi (Tillberg Mattson 2004: 7 8, 18 21). Tässä yhteydessä on huomattava, että muuttoliikkeen tutkimuksessa on yleisesti oletettu muuttosyiden liittyvän etupäässä työ- 38 Maaseudun uusi aika 2/2007

5 hön ja taloudelliseen toimeentuloon. Tillberg Mattsson (mt.) osoittaa Taalainmaata koskevassa tutkimuksessaan, että nykypäivänä muuttosyyt liittyvät usein suosikkiharrastuksen tai vapaaajanviettotavan harjoittamismahdollisuuksiin. Erityisesti naisten vapaa-ajan harrasteet osoittautuivat merkittäväksi muuttosyyksi hevostalouksissa. Tillberg Mattssonin mukaan määräävänä on useammin ollut nimenomaan aikuisten naisten henkilökohtainen hevosharrastus eikä niinkään miesten tai lasten, minkä pitäisi kirjoittajan mukaan olla kiinnostavaa myös aluepoliittisesta näkökulmasta (mt.: 25). Yleisestihän maaseudulla vallitsee naisvaje ja tutkimuksessa nuorten naisten yhdeksi poismuuttopäätöksen syyksi on esitetty maaseudun miehistä harrastuskulttuuria (metsästys, kalastus jne.). Hevosalan nopea kasvu liittyy useaan rinnakkaiseen kehityslinjaan. Raviurheilun juuret ovat syvällä miehisessä agraariyhteiskunnassa, mutta liitos myöhäismodernin ihmisen vapaaajanharrastuksiin ja pelitoimintaan on antanut sille uuden mahdollisuuden. Hevosala kasvaa pitkin kahta rinnakkaista linjaa: vanhempaa, raviurheiluun keskittyvää maskuliinista linjaa sekä uudempaa, ratsastukseen, ruumiinkulttuuriin ja hyvinvointiin liittyvää feminiinistä linjaa. Kasvavaa hevoskiinnostusta voidaan selittää myös suhteessa toiseen myöhäismoderniin yhteiskuntaan liittyvään selkeään kulttuuriseen muutokseen. Urbaanin ihmisen suhde eläimeen on muuttunut, ja urbaanin elämäntavan levittyä hallitsevaksi tällä on merkitystä koko yhteiskunnan kannalta. Hevoset eivät ole ainoita eläimiä, joiden merkitys seura- ja lemmikkieläiminä on kasvanut yhä tärkeämmäksi. Koirien, kissojen, kilpikonnien, käärmeiden yms. määrä kasvaa jatkuvasti. Samalla kun eläimillä ei enää ole tärkeää merkitystä ensisijaisena taloudellisen toimeentulon lähteenä, niiden merkitys seuraeläiminä on muuttunut yhä tärkeämmäksi. Nyky-yhteiskunnassa eläimistä on tullut ihmisten lähi- joskus jopa läheisimpiä ystäviä ja niihin liitetään erilaisia inhimillisiä piirteitä. Muutoksesta kertoo esimerkiksi eläinlääketieteen muuttuminen perinteisestä miehisestä maaseudun tuotantoeläimiin liittyvästä tieteestä nykyiseen urbaaniin, naisistuneeseen ja lemmikkieläinten hyvinvointiin liittyvään tieteeseen (Holmberg 2006: Franklin 1999). Ihmisen ja hevosen välinen suhde toimii hyvänä esimerkkinä yllä kuvatusta kehityksestä. Hevosilla on tänä päivänä tärkeä terapeuttinen ja pedagoginen merkitys termien laajassa ja positiivisessa mielessä. Ruotsissa on sanottu, että tallimiljööstä on tullut maan suurin ja runsasväkisin nuorisotila, koska suuri määrä tyttöjä ja nuoria naisia viettää siellä pitkiä aikoja. Hevosten merkittävä rooli ei rajoitu kuitenkaan ainoastaan nuorisotyöhön. Hevonen ja terveys -teema kasvaa eri tahoilla (Hest og Helse 2005). Hevosia käytetään yhä enemmän sosiaalipedagogisessa työssä samoin kuin alentuneen liikkumiskyvyn tai muun vamman omaavien ihmisten tukemisessa ja kuntoutuksessa (Brandt 2005). Hevosalan sääntely governancenäkökulma ja kuntien juridinen asema Hevosala ei kasva ilman kasvukipuja. Hevoset ovat suuria biologisia olentoja, jotka jättävät jälkeensä hajuja, ulosteita ja tallottuja polkuja. Kaikki ihmiset eivät rakasta eläimiä, eivät hevosiakaan. Myöhäismodernissa yhteiskunnassa ihmisillä on vahvat puhtaus- ja hygieniavaatimukset (Lowe ym. 1997: Marsden 2003). Hevoselinkeinoissa kohtaavat eikä aina kitkatta tämä kulttuuriin ja byrokratiaan vahvasti juurtunut puhtaus- ja hygieniavaatimus sekä hevosihmisten rennompi suhtautuminen biologisiin prosesseihin. Nykyyhteiskunnassa hevosella liikkuminen on myös hankalaa ja aiheuttaa useita ongelmia ja konflikteja. Yhteiskunta- ja maankäytön suunnittelussa ei ole varauduttu hevosten ja hevosihmisten runsaslukuiseen paluuseen. Lähivuosien haasteena on taata riittävä tietotaidon kehittäminen eri suunnittelutahoilla kysymyksissä, jotka liittyvät hevosiin ja tilankäyttöön niin kaupunki- kuin maaseutualueilla. Tehtävä ei ole yksinkertainen. Yhteiskunnallisessa sääntelykoneistossa laajasti ymmärrettynä on viime vuosikymmenien aikana tapahtunut suuria, vaikka ei kovin selkeitä Maaseudun uusi aika 2/

6 muutoksia. Perinteiset hierarkkiset sääntely- ja hallintomallit ovat joutuneet huonoon valoon tai muuttuneet toimimattomaksi ja niiden tilalle on nostettu horisontaalisia hallintomuotoja (Stoker 1998). Tässä yhteydessä keskeisiä käsitteitä ovat muun muassa verkosto ja kumppanuus. Yhdessä eri uudistukset ovat johtaneet siihen, että valta ja päätöksenteko ovat siirtyneet valtiolta ja kunnilta erilaisiin väliaikaisiin rakenteisiin ja yhteyksiin, joihin kuuluu perinteisten julkisten toimijoiden lisäksi myös tahoja, joita päätökset koskevat, erilaisia asiantuntijoita, elinkeinoelämän toimijoita sekä kansainvälisiä tahoja (Pierre Peters 2000). Kokonaisuutena prosessia voi tarkastella yhteiskuntasääntelyn demokratisoitumisena. Samalla se on järjestelmänä ja seurauksiltaan läpinäkymätön ja siten vaikea valvoa ja arvioida. Voidaan esittää, että yhteiskunnan kokonaisresurssit tulevat tällä tavalla aiempaa huomattavasti paremmin käyttöön yhteiskuntasuunnittelussa, mikä on yhä tärkeämpää mitä monimutkaisemmaksi yhteiskunta muuttuu. Samoin voidaan esittää, että päätösketjuun osallistuminen vahvistuu kaikilla tasoilla. Tämä tarjoaa mahdollisuuden neuvotteluun, mikä on saanut yhä keskeisemmän merkityksen monessa yhteydessä, kun päätöksen täytäntöönpanosta on muodostunut vaikeampi prosessi kuin itse päätöksenteosta (Pressman Wildavsky 1983). Samalla uudella governance-termillä tehdään eroa perinteiseen government-termiin. Uuden hallintomallin läpinäkymättömyys ja monimutkaisuus tekevät paradoksaalisesti tilaa erilaisille oligarkkisille intresseille, kuten esimerkiksi tonttimaakeinottelijoille, erilaisille paikallisille valtaryhmittymille, suuryrityksille yms., joiden on heikompi resurssisia toimijoita ja eturyhmiä helpompi hankkia tietoa ja käyttää hyväkseen epäselvää tilannetta. Yllä kuvattu muutos on myös tarkoittanut, että kunnat on jätetty auttamaan itse itseään uuden hevostalouden suunnitteluun ja sääntelyyn liittyvissä kysymyksissä. Julkisoikeudellisella tasolla julkinen valta ja toimivalta on delegoitu valtiolta ja välitason elimiltä kunnille. Keskustahoille on jäänyt lähinnä neuvonantajarooli entisen normittavan roolin sijaan (Andersson Eklund Lehtola 2003). Kuntien keskeisten yhteistyöelinten koordinaatiofunktiot ovat vähentyneet rinnakkain tämän kehityksen kanssa. Kunnat ovat jääneet yksin, mutta lisääntynyt vapaus on myös merkinnyt, että ne ovat monissa tapauksissa pystyneet luottamus- ja virkamiesten paikallistuntemuksen ansiosta tekemään aiempaa parempia päätöksiä. Samalla kuitenkin virheellisten päätösten riski kasvaa. Virhepäätösten riski on yksittäisille kunnille toisaalta juridinen Damokleen miekka, toisaalta kysymys on poliittinen ja moraalinen. Virheellinen päätös saattaa aiheuttaa ennakkotapausluonteisia vaikutuksia muihin kuntiin, antaa aihetta runsaaseen kielteiseen julkisuuteen paikallisten konfliktien yhteydessä sekä aiheuttaa NIMBY -reaktioita. Siuntion kunnassa vuonna 2005 vireille pantu rakennusjärjestyksen muutoshanke on yksi esimerkki yllä kuvatusta pulmasta. Uusi rakennusjärjestys kiristäisi huomattavasti tallin rakentamiseen liittyviä määräyksiä, ja ehdotus herätti laajaa vastustusta. Sitä on kyseenalaistettu muun muassa laillisuusnäkökulmasta, asiavaikutuksista sekä laajemmista poliittisista ennakkotapausluonteisista vaikutuksista (esim. Siuntion Pro Hevonen 2006). Toistaiseksi tämän esimerkin heijastamaa pulmaa ei ole ratkaistu. Kunnilla ei edelleenkään ole tehokkaita työkaluja uuden hevostalouden kasvuun liittyvien monimutkaisten ja ristiriitaisten kysymysten käsittelyyn. Uudenmaan ympäristökeskus yritti hiljattain muotoilla joitakin yleisiä sääntöjä (Uudenmaan ympäristökeskus 2006), mutta myös tätä asiakirjaa on kritisoitu eri tahoilta. Juridisesti ajatellen kunnilla on Suomessa vahva oikeudellinen perusta päättää omista asioistaan. Kuntien päätösvalta on erityisen suuri maankäyttö-, rakennus- ja ympäristöasioissa, joihin hevoselinkeinojen kasvu ensisijaisesti heijastuu. Kunnallisella itsehallinnolla on pitkät juuret maamme historiassa, mutta itsehallinnon oikeudellinen asema vahvistui juridisella tasolla edelleen Suomen liityttyä Euroopan Unioniin vuonna Itsehallinnon keskeinen tuntomerkki on, että sitä hoitavat yhdyskunnan omat jäsenet omien toimielimiensä kautta (Mäkinen 2004). Euroopan neuvoston Paikallisen itsehallinnon peruskirja (SopS 66/1991) ratifioitiin Suomessa 40 Maaseudun uusi aika 2/2007

7 vuonna Ryynänen (2001) on kutsunut sopimusta myös kunnallisen itsehallinnon peruskirjaksi, koska paikallinen itsehallinto toteutuu Suomessa juuri kuntien kautta. Sopimus edellyttää itsehallinnon tunnustamista laissa, sekä mahdollisuuksien mukaan perustuslaissa. Suomen kunnallinen itsehallinto ilmaistaan perustuslain pykälässä seuraavasti: Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Paikallinen itsehallinto perustuu paikallisviranomaisten oikeuteen ja kelpoisuuteen säännellä ja hoitaa lain nojalla huomattavaa osaa julkisista asioista omalla vastuullaan ja paikallisen väestön etujen mukaisesti (Sops 66/ artiklan 1. kohta). Julkisista tehtävistä tulee ensisijaisesti huolehtia kansalaista lähinnä olevassa viranomaisessa (Sops 66/ artikla 3. kohta). Myös kuntalaissa (1.3 ) kunnan tehtäväksi on asetettu asukkaiden hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen edistäminen. Kansalaissuuntautumisen ja päätösten oikeellisuuden toteuttaminen edellä kuvatulla tavalla on haastava tehtävä. Konfliktien ratkaisujen eteneminen tuomioistuimiin etäännyttää asiat kauemmaksi itse toimijoista ja siirtyy näin ollen valtion toimielinten ratkottavaksi. Paikallisen itsehallinnon toteuttaminen merkitsee myös tasapainoilua laillisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden välillä. Tarkoituksenmukaisuuden arviointi kuuluu yksinomaan kunnan itsehallinnon piiriin. Ryynäsen (2004) mukaan valtion puuttuminen kunnallisen itsevallan harkintavaltaan kuuluvan tarkoituksenmukaisuuskysymyksen ratkaisemiseen on periaatteessa valtion ja kuntien välisiin suhteisiin soveltumatonta, joskin tällaista käytännössä tapahtuu. Paikallistason päätösvaltaa voidaan perustella läheisyysperiaatteella, paikallistuntemuksella, paikallisella osaamisella ja jopa paikallisyhteisöjen ja niiden asukkaiden itsemääräämisoikeudella (Heuru 2000: ). Ratsastus, sukupuoli ja valta Yllä kuvattu suunnitteluun ja sääntelyyn liittyvä pulma voidaan myös yhdistää ratsastajiin, hevosten omistajiin ja näiden sukupuolijakaumaan. Kuten aiemmin mainittiin, ratsastajien suuri enemmistö on naisia. Lisäksi viime vuosina ratsastuskoulujen kohderyhmässä on tapahtunut muutos: nuoret tytöt ovat saaneet rinnalleen aikuiset naiset. Kehitys heijastaa hevosharrastuksen ja ratsastuksen kokonaisvolyymissa tapahtunutta kasvua. Naistutkimus sekä empiiriset tutkimustulokset osoittavat kuitenkin, että tietyn alan tai toiminnon naisistuminen tai selvä naisenemmistö merkitsee, että sen status, resurssit ja vaikutusvalta ovat alhaisempia kuin sellaisilla aloilla tai toiminnoissa, jotka ovat sukupuolirakenteeltaan tasaväkisempiä tai joissa vallitsee miesenemmistö (Blau ym. 1998). Tutkimus osoittaa kuntien investoivan huomattavasti enemmän poikavaltaisiin vapaa-ajan harrastuksiin ja urheilulajeihin kuten jääkiekkoon (Blomdahl 1996). Moni seikka osoittaa, että uusi hevostalous on edellä kuvatulla tavalla heikommassa asemassa nykyistä yhdyskuntasuunnittelua ja sääntelyä leimaavassa kilpailussa, jossa erilaiset toiminnot ja eturyhmät kilvoittelevat samasta tilasta kunnan sisällä. Uuden hevostalouden erityispiirteet tekevät siitä tärkeän tutkimuskohteen suhteessa sukupuoleen, julkiseen valtaan ja hallintoon. Monet talliin liittyvät toiminnot ovat ristiriidassa perinteisen naiskuvan kanssa, ne ovat fyysisesti raskaita, vaativat kurinalaisuutta ja ovat jopa vaarallisia tavoilla, jotka yleisesti yhdistetään miehisiin toimintoihin. Ei ole kaukaa haettua yhdistää nuorten tyttöjen tallitoimintaa teorioihin, jotka käsittelevät erilaisia vaihtoehtoisia tapoja esittää ja toteuttaa sosiaalista sukupuolta (esim. Butler 1999, 2004) tai feministiseen empowerment-ajatteluun, vaikka tallin merkityksestä ja roolista ei vielä olekaan riittävää empiiristä tutkimusta. Edelleen voidaan kysyä, mikä merkitys tallilla ja ratsastuksella sekä niiden tarjoamilla vaihtoehtoisilla toimintamalleilla on aikuisille naisille. Onko talli ainoastaan sosiaalinen "backstage", kulissien takainen tila, missä naiset muusta yhteiskunnasta eristyksissä voivat harjoittaa perinteisistä sukupuolinormeista vapaita toimintoja, vai kehittääkö talli resursseja ja toimintamalleja, joilla on merkitystä myös tallimaailman ulkopuolisessa arjessa ja yhteiskunnassa? Konkreettinen kysymys hevostalouden näkökulmasta on, voiko naisista ryhmänä tulla uusi aktiivinen toimija kunnalliseen maankäytön- Maaseudun uusi aika 2/

8 suunnitteluun ja päätöksentekoon. LÄHTEET Andersson, Kjell Eklund, Erland Lehtola, Minna 2003: Rural-urban context in Finland. Åboland; The Helsinki region. Swedish School of Social Science, Helsinki. Blau, Francine D. Simpson, Patricia Anderson, Deborah 1998: Continuing Progress? Trends in Occupational Segregation in the United States over the 1970s and 1980s. Feminist Economics, Vol. 4 Issue 3, Butler, Judith 1999: Gender Trouble. Routledge, New York. Ericsson, B. 2006: Hest i turistnäring markedsundersökelse. Östlandsforskning, ÖF-notat 10/2006, Lillehammer. Franklin, Adrian 1999: Animals and modern cultures. A sociology of human-animal relations in modernity. Sage, London. Heiskanen, Minna-Liisa Klemola, Ilkka Kumpulainen, Mikko Kauppinen Päivi 2002: Hevostalous merkitys ja tulevaisuus Suomessa. Hevostietokeskus, Kuopio. Hest og Helse 2005: Årsmelding. Stiftelsen Norsk Hestesener. Heuru, Kauko 2000: Kunnan päätösvallan siirtyminen: oikeudellinen tutkimus kunnanvaltuuston vallasta suomalaisen kunnallishallinnon demokraattisten arvojen ja tehokkuusarvojen ristipaineessa. Acta Universitatis Tamperensis 760. Holmberg, Tora 2006: Hur gör djur? Människor, andra djur och utmaningar för sociologin. Sociologisk forskning 1, Jensen, Hallkjell 2007: Sähköpostikeskustelu Johansson, Dag Andersson, Hans Hedberg, Anna 2004: Hästnäringens ekonomiska betydelse i Sverige. SLU, Institutionen för ekonomi, Uppsala. Jutikkala, Eino 1963: Bonden i Finland genom tiderna. LTs Förlag, Helsingfors. Lowe, P. Clark, Judy Seymour, Susanne Ward, Neil 1997: Moralizing the Environment. Countryside Change, Farming and Pollution. UCL Press, London. Marsden, Terry K. 2003: The Condition of Rural Sustainability. European Perspectives on Rural Development 8, Van Gorcum, The Netherlands. MMM 2006: Tutustu suomenhevoseen. Mäkinen, Eija 2004: Oikeudellinen kontrolli kunnan ympäristöasioissa. Finnpublishers, Tampere. Näringspolitik for hest 2000: Instilling fra Näringspolitisk utvalg. Quist, J. 2005: Hästnäringens samhällsekonomiska betydelse för region 5. Otryckt utredning. Pierre, Jon Peters, B. Guy 2000: Governance, Politics and the State. Political Analysis Series. : MacMillan, London. Pressman, Jeffrey L. Wildavsky, Aaron 1983: Implementation: How Great Expectations in Washington Are Dashed in Oakland; Or, Why It's Amazing that Federal Programs Work at All, this being a saga of the Economic Development Administration as told by two sympathetic observers who seek to build morals on a foundation of ruined hopes. Univ of California Press, Berkeley. Pussinen, Sirpa Korhonen, Jukka Pölönen, Ilpo Varkia, Rauni 2007: Kasvava hevosala. Hevosalan kehitysnäkymiä Suomessa. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja B 19. Ryynänen, Aimo 2001: Kuntien itsehallinto: Kunnallisoikeuden perusteet. Lakimiesliiton kustannus, Helsinki. Stoker, Gerry 1998: Public-Private Partnerships and Urban Governance. Teoksessa Pierre, Jon (toim.): Partnerships in Urban Governance: European and American Experience. McMillan, London. Tillberg Mattsson, Karin 2004: Hästar lockar kvinnor till landsbygden en studie av hästägare och hästgårdar i Leksands kommun. Uppsala: Uppsala universitet, Institutet för bostads- och urbanforskning. Arbetsrapport No Wennebro, Torbjörn 2004: Häst-Sverige som upplevelseindustri underlag för en nationell branschsatsning på hästturism. Turistdelegationen, Stockholm. Internet-lähteet Siuntion Pro Hevonen 2006: net/doc/kannanotto2006.rtf Suomen Hippos ry 2007: jalostus_ja_kasvatus/hevoskannan_kehitys.php Uudenmaan ympäristökeskus 2006: Maaseudun uusi aika 2/2007