Teknillinen korkeakoulu Tsinghua University Peking, Kiina syksy Vaihtoraportti. Yleistä

Transkriptio

1 Teknillinen korkeakoulu Tsinghua University Peking, Kiina syksy 2009 Vaihtoraportti Yleistä Opiskelin syyslukukauden 2009 Tsinghuan yliopistossa, Pekingissä Kiinassa. Tsinghua on yksi TKK:n kahdenvälisistä vaihtokohteista. Opiskelen TKK:lla tietoliikennetekniikkaa mutta Tsinghuassa opiskelin yhden lukukauden mittaisen kokonaisuuden mandariinikiinaa. Olin opiskellut TKK:lla jo viisi vuotta vaihtoon lähtiessäni ja tutkintoon vaadittavat kurssit minulla oli kasassa, joten kielen opiskelu oli mielenkiintoinen vaihtoehto. Mahdollisuus opiskella kieltä oli yksi tärkeimmistä syistä hakea Tsinghuaan, muita syitä olivat halu tutustua johonkin ei länsimaiseen kulttuuriin ja matkustella Aasiassa jossa en ollut aiemmin käynyt. Lisäksi Kiina on yksi tämän hetken nopeimmin kehittyvistä maista tietoliikennealalla, joten opiskelu Kiinassa osoittautuu myöhemmin (työ)elämässä varmasti hyödylliseksi. Kiinaa en osannut enkä ollut opiskellut ollenkaan ennen vaihtoonlähtöä. Alkuvalmistelut Hakupaperit Tsinghuaan laitettiin alkukeväästä syksyllä alkavia opintoja varten. Hakeminen oli todella yksinkertaista, kaikki tarvittavat lomakkeet löytyvät joko TKK:n tai Tsinghuan sivuilta. Lisäksi piti toimittaa opintosuunnitelma, kielitodistus ja vapaamuotoinen hakemus (englannin kielellä). Opintosuunnitelma minun piti hyväksyttää tiedekunnan kvsuunnittelijalla, koska oman pääaineeni professori ei voinut ottaa kantaa kieliopintoihin. Kielitodistuksen sai TKK:n kielikeskuksen opettajalta noin kymmenen minuutin englanninkielisen jutustelun jälkeen, TOEFL koetta tms. ei Tsinghuaan vaadita. Hakupaperit vietiin KV toimistoon, joka puolestaan hoiti niiden toimittamisen Tsinghuaan. Varmistus vaihtopaikasta tuli TKK:n puolesta heti hakuajan jälkeen (muistaakseni maaliskuussa) ja viralliset hyväksymispaperit Kiinasta loppukesästä. Hyväksymispaperin saamisen jälkeen pystyi aloittamaan käytännön asioiden hoitamisen, kuten viisumin ja kämpän hakemisen. Kiinan suurlähetystö sijaitsee Kulosaaressa ja sieltä saa viisumin muutamassa päivässä viemällä lomakkeet, passin, pari passikuvaa ja 40 euroa. Puolen vuoden viisumiin saa vain single entrynä, mikä ei minun matkustelusuunnitelmiini sopinut, mutta lisää entryjä voi hakea paikan päällä Tsinghuan

2 FSAO:n (Foreign Students Affairs Office) viisumitoimistossa. Kaksi lisäentryä maksoi noin. 25e ja odotusaika oli viikon verran. Asuntoa hain kampuksen vaihtareille tarkoitetuista asuntoloista, tarjolla on yksiöitä, kahden hengen soluja sekä kahden hengen jaettuja huoneita. Hakemus tapahtuu webbipalvelussa ja se tehdään tiettyyn huonetyyppiin. Hinnat on suurinpiirtein samoja kuin mitä HOASin solu maksaa Espoossa ja asumislisän saa ulkomailla opiskelun takia korotettuna. Alle puoli vuotta opiskelevilta ei vaadita lääkärintarkastusta, mutta lääkärissä kannattaa silti käydä laittamassa rokotukset kuntoon. Minä otin a ja b hepatiitin sekä japanin aivokuumeen + tarkistutin että kaikki perusrokotukset on voimassa. Malariaa ei Pekingissä eikä muissakaan isommissa kaupungeissa Kiinassa ole mutta jos on suunnitelmia matkustaa maaseudulle tai muihin maihin niin saattaa olla hyvä ottaa lääkkeitä Suomesta mukaan. Matkavakuutus kannattaa olla sellainen joka kattaa hoitokulut ilman ylärajaa. En onneksi itse joutunut kokeilemaan mutta kuulemma länsimaisesta terveydenhuollosta saa Kiinassa pulittaa hirveitä summia. Matkan pitkä kesto on ongelma lähestulkoon kaikissa vakuutusyhtiöissä, koska lisäkuukaudet (yli 3kk matka) nostaa vakuutuksen hintaa huimasti. Halvin mitä löysin oli Pohjolan alle 25 vuotiaiden nuorisovakuutus. TKK:n stipendin lisäksi hain muitakin stipendejä, EIS:ltä, SIL:ltä ja SIK ry:ltä. Rahaa saa näistä tai vastaavista järjestöistä helposti joten kannattaa todellakin hakea. Opiskelu Tsinghuassa Tsinghuan International Chinese Language and Culture Center eli ICLCC on muista yliopiston osastoista melko erillinen laitos ja kaikki opetus tapahtui minun osaltani siellä. Minut oli (jonkun mokan vuoksi) hyväksymispaperissa merkattu Chinese Literature ohjelman opiskelijaksi, jota siis opetetaan kiinaksi. Kieliohjelmaan vaihtaminen onnistui melko helposti, mutta toimiston täti väitti ja väitti että kyllä tämä kirjallisuusohjelma on sinulle ihan hyvä vaikka kuinka yritin selittää etten puhu yhtään kiinaa. Uskoi kuitenkin lopulta että haluan kieliohjelmaan ja sen jälkeen asia hoitui kiikuttamalla yksi paperi toiseen toimistoon. Opetus alkoi noin viikko kouluun ilmoittautumisen jälkeen, aluksi oli tasotesti jonka jälkeen aloitettiin opiskelu tason mukaisissa ryhmissä. Todella moni ei osannut kiinaa yhtään joten etukäteen opiskelu ei todellakaan ole välttämättömyys. Opetusta on neljä oppituntia päivässä ja läsnäolo on pakollista (pieni poissaolokiintiö toki on). Läksyjä saatiin joka päivä, niihin pystyy oman innostuksen mukaan käyttämään vaikka miten paljon aikaa mutta minulla meni läksyihin ehkä puolisen tuntia per päivä keskimäärin. Opetusryhmät on pieniä ja tunneilla joutuu oikeasti avaamaan suunsa. Kaikin puolin erilaista siis kuin suomalaistyylinen nukutaan luennolla ja istutaan mykkänä laskarissa tyylinen opiskelu. Syksymmällä oli yhdet välikokeet ja tammikuussa lukukauden päätteeksi loppukokeet. Opiskelu ei ollut mielestäni yhtään vaikeaa, mukana pysyy jos vähänkään seuraa tunneilla ja jos käyttää vähän omaa aikaa asioiden

3 kertaamiseen niin oppiikin jotain. Pieni yllätys oli että opettajat eivät puhuneet englantia (kolmesta opettajastani yksi osasi jonkun verran ja kaksi hyvin vähän tai ei ollenkaan). Alku oli tämän takia hitusen hankalaa ja jatkossakin esim. kielioppisääntöjen selittäminen meni vähän vaikeaksi, mutta toisaalta kieltä oppi nopeammin kun oli vaan pakko. Kävin myös pari ICLCC:n järjestämää valinnaiskurssia, kungfu ja taiji. Molemmista piti maksaa pieni osallistumismaksu. Erilaisia valinnaiskursseja on vaikka millä mitalla ja ne liittyy jollain tavalla kiinan kieleen tai kulttuuriin. Näitä kursseja ei kuitenkaan saa opintosuoritusotteeseen joten niitä opiskellaan oikeasti vain omaksi huviksi. Opiskelijaelämä Tsinghuassa ei ole mitään suomalaiseen opiskelijakulttuuriin verrattavaa yhteisöllisyyttä (tai sitten sellaista on vain kiinalaisten opiskelijoiden kesken). Meille ei järjestetty koulun puolesta mitään ohjelmaa, ei edes tervetulotilaisuutta (syyksi ilmoitettiin sikainfluenssaepidemia). Ensimmäisestä päivästä alkaen piti siis hoitaa kaikki (kämpän avaimet, kouluun ilmoittautuminen, kännykkäliittymä, pankkitilin avaus, netin hommaaminen, ruokalakortti, fillarin osto, ruokakaupan löytäminen yms yms.) itse ilman kenenkään apua. Toki kaikki muutkin vaihtarit ovat samassa tilanteessa ja muilta kysymällä selviää paljon asioita jos ei muuten. Suomessa on tottunut siihen että kaikki olennainen löytyy netistä mutta Kiinassa asia on jotakuinkin päinvastoin. Kämpästä ei voi sanoa että se oli hieno tai edes mukava, mutta kelvollinen. Minulla oli siis huone kahden hengen solusta, jossa oli yhteinen kylppäri ja keittiö. Keittiössä ei ollut muuta kuin mikro, vesihana ja vedenkeitin eli kokkailua ei paljon voinut harrastaa. Opiskelijaruokaloissa syöminen tuli kuitenkin jopa halvemmaksi kuin itse kokkailu joten sinänsä asia ei paljoa haitannut. Asuntolassa asumiseen liittyy kaikenmaailman rajoituksia kynttilöiden polttamisesta vieraiden tuomiseen, ja minua ne ainakin risoi siinä määrin että olisin kyllä etsinyt kämpän muualta jos olisin opiskellut Tsinghuassa koko vuoden. Kämppä pitää maksaa kerralla koko puoleksi vuodeksi ja kahden ensimmäisen kuukauden osalta rahoja ei palauteta vaikka muuttaisi muualle. Moni koulukaverini asui kyllä muualla kuin kampuksella, ja esim. Wudaokousta (pari kilometriä Tsinghuasta, lähin metroasema ja downtown ) löytyy paljon hienoja kämppiä ja ne on myös varsin halpoja, etenkin jos löytää kämppiksen. Wudaokousta löytyy kaikenlaista muutakin mitä ihminen nyt voi tarvita, isompi ruokakauppa, ravintoloita, baareja ja sen semmoista. Pekingin varsinaiseen keskustaan tuli mentyä harvoin, koska sinne matkaa metrolla noin tunnin ja ruuhkat on kaupungissa aivan älyttömiä. Liikenne on kaoottista ja sääntöjä ei noudata juuri kukaan, mutta siihen tottuu nopeasti. Liikenteen hyvä puoli on se että pyörille on todella järjestetty tilaa ja pyörällä liikkuminen on helppoa ja monesti myös nopein tapa. Kaupungilla ei juurikaan pärjää englannin kielellä vähän sama kuin yrittäisi puhua suomea. Suuri osa kiinalaisista ei kertakaikkiaan osaa edes yhtä sanaa englantia. Jos on opiskellut kiinaa etukäteen, alku

4 sujuu varmasti helpommin mutta ei pärjääminen mahdotonta ole missään nimessä muutenkaan. Rutkasti huumoria ja pantomiimitaitoja tarvitaan, mutta pekingiläisiltä sitä löytyy kyllä. Tässä(kin) asiassa kaikki on kiinni asenteesta. Syksy on Pekigissä pitempi, lämpimämpi ja sateettomampi kuin Suomessa. Talvella tulee kylmä mutta suomalaiselle se ei liene ongelma. Asia mikä minua häiritsi eniten oli ilmanlaatu (järkyttävän huono) ja todella kuiva ilma. Kulttuurillisesti rasittavia asioita oli Pekingiläisten tapa ryysiä ja töniä kaikkialla (esim. metrossa tai muulla julkisella paikalla) sekä äärimmäinen epäjärjestelmällisyys. Länsimaalaisia myös tuijotetaan Kiinassa häpeilemättä mikä alkoi pitemmän päälle ottaa päähän. Kiinalainen ruoka on todella hyvää, mutta se mitä Pekingissä syödään eroaa aika paljon siitä mitä Suomessa yleensä saa kiinalaisessa ravintolassa. Suurin osa ulkokiinalaisista on kantonilaisia (Kiinan eteläosasta) ja pohjoisessa on ihan erilainen ruokakulttuuri. Hintataso on Suomeen verrattuna todella halpa, mikä oli erittäin mukava plussa. Halpojen hintojen ansiosta pystyi tekemään opiskelijabudjetilla kaikkea kivaa, kuten käymään ulkona syömässä ja kaikenmaailman tapahtumissa (cityweekend.com.cn/beijing on mainio sivusto) ja ajelemaan taksilla silloin kun siihen oli tarvetta. Kiinnostavaa tekemistä Pekingstä löytyy vaikka kuinka paljon. Paljon puhuttu nettisensuuri on asia jonka Kiinassa huomaa samantien. Todella monet sivut mitä minäkin seuraan on blokattu. TKK:n opiskelijoille ei tule tästä ongelmaa, SSHtunneli vaan käyttöön. Mun huoneessa toimii feisbuukki osoittautui aika hyväksi repliikiksi saada uusia ystäviä ;) Muuta Peking on iso kaupunki ja verrattain moderni, ja vaikka kiinalainen kulttuuri poikkeaakin länsimaisesta paljon on Peking silti aika helppo kaupunki vaihtarille. Kieli on ehdottomasti suurin ongelma, etenkin kun täällä on kielitaidottomuuden lisäksi luku ja kirjoitustaidoton. Oli mukava huomata että kielen opiskelusta oli nopeasti konkreettista apua kun asiointi ravintoloissa tms. alkoi sujua jokusen viikon jälkeen. Kuten sanoin Kiina ja kiinalaiset ovat erittäin epäjärjestelmällisiä ja joskus tuntuu että kaikki tehdään hankalimmalla mahdollisella tavalla. Paras ratkaisu lienee vain asennoitua siten että tämä on maan tapa ja näin täällä toimitaan. Mitään ylitsepääsemättömän hankalaa ei tullut vaihdon aikana vastaan vaikka pelkkä perusarki oli välillä raskasta. Matkustelin vaihtoni aikana ja jälkeen muissa Aasian maissa, mutta Kiinassakin on kivoja paikkoja järjellisen junamatkan päässä Pekingistä. Kansallispäivä ja kansallinen juhlaviikko osuu syyslukukaudelle lokakuun alkuun ja se on hyvä mahdollisuus tehdä pitempikin reissu jonnekin. Suosittelen Pekingiin lähtöä kenelle vaan, seikkailumieltä, huumoria ja rohkeutta hypätä uusiin juttuihin tarvitaan kyllä mutta kuten sanottu kielitaidottomuus ei ole este. Minä näin

5 vaihtoni aikana ihan mielettömästi uusia juttuja, sain paljon toivottavasti pitkäaikaisia ystäviä, opin uuden kielen ja paljon muutakin mitä ei voi pelkästään koulunpenkillä saada. 90% ajasta oli myös ihan mielettömän hauskaa.