Anne-Mari Manninen 16.10.2011 Avoin sydän Jumalan puoleen Jumala kuorii pois kovuuden Minulla on koko ajan tässä sellainen olo kun ylistys on loppu, että kohta jatketaan. Olkaa valmiina ylistäjät jatkamaan siinä samassa virrassa missä äsken aloitettiin tämän sanan, ja kaiken mitä me ollaan tässä nyt puhuttu ja tehty, niin samassa virrassa jatketaan. Valmistetaan henkeämme koko ajan jatkamaan samassa virrassa, koska me olemme riippuvaisia Jumalan virrasta. Ja Maria aloitti jo tästä 2. Korinttolaiskirjeestä luvusta 3, niin puhutaan siitä vielä ja jatketaan aihetta, että meitä kerros kerrokselta niin kuin sipuleita, kuoritaan pois itsekkyydestä. Itsekkyyttä kuoritaan pois, minäkeskeisyyttä kuoritaan meistä pois, minua kuoritaan ja teitä kaikkia kuoritaan, jotka suostuu kuorittavaksi. Minua ainakin kuoritaan. Ja minä olen kiitollinen tästä seurakunnasta, minä olen kiitollinen teistä. Ja jos joskus tulee tilanne, että minä lähden jonnekin puhumaan, niin minä haluan ottaa 10-20 ihmistä täältä eturiviin tekemään sen ilmapiirin oikeaksi. Koska julistus ei ole sooloilua, se on ilmapiirin ja Sanan yhdistelmä, se ei ole sooloilua vaikka se näyttäisi siltä. Vaikka minä valmistaisin ne sanat niin se ei ole silti sooloilua, vaan ilmapiiri ja Sana yhdessä tekee sen, että se on voimallista. Se on se, ja kuka ikinä alistuu tämän periaatteen alle, niin sen sanomassa tulee olemaan voima. Tämä ei ole että yksin vaan mennään, minä teen minun juttuni ja kaikki muut saavat katsella. Koska tämä kyky, mistä Mariakin puhui, ja mistä minäkin haluan kertoa, niin se ei ole lähtöisin meistä. Siinä 2. Kor. 3:5 sanotaan. Ei niin, että me kykenisimme itse mitään päättelemään aivan kuin se olisi lähtöisin meistä itsestämme, vaan meidän kykymme on Jumalasta. Ja minäkin tiedän sen varsin hyvin, että jos minun kautta on koskaan mitään jumallista sanaa tullut, niin se on täysin Jumalasta. Minä olen nolla zero nolla! Minä en ole mitään, minä en ole yhtään mitään. Hän saa vaan minut näyttämään aika hyvältä, koska Hän on armollinen ja tulee mun ylle, mutta minä olen täysi nolla. Hän saa minut näyttämään hengellisemmältä kuin minä oikeasti olen, koska minä olen täysi nolla. Ja tiedättekö, tämän ymmärtäminen on todella sellainen voiman lähde sulle ja mulle, kun me ymmärretään tämä. Minulla oli pitkään sellainen aika, paini Jeesuksen kanssa: Pleace, ÄLÄ laita mua puhumaan. Herra, kaikkea muuta mutta ei julistamaan Sanaa. Pleace, ei-ei! Mulla oli sellainen Jaakobin paini: Ei Herra ÄLÄ laita mua julistamaan, ja Herra sanoi: Minä en muuta mieltäni. Minä en muuta mieltäni. Sinun on vaan paras taipua tämän alla. Ja sitten minä sanoin: Ok. Minä olen surkee jos mä en taivu, minä olen surkea loppuelämäni. Minä itken loppuelämäni jos mä en taivu. Sitten minä sanoin: Ok Herra. Sinä voitit, Sinä voitit! Kamppailu on loppu, tee mitä haluat! Ja siitä alkoi uusi tie.
Sano 'kyllä' Jeesukselle Minulla oli sellainen aika että minä sanoin aina EI Jumalalle. Ei, en mä pysty. En mä pysty, valitse joku muu. Ei, en mä pysty! Ja sitten tällä hetkellä, kun Jumala on tehnyt minun sydämessäni sellaisen työn, että minä en osaa enää sanoa ei Jeesukselle. Minä en osaa sanoa Hänelle ei, jos Hän tulee tietyllä tavalla sanomaan, niin minä en osaa sanoa ei. Sellainen tietty äänensävy, tietty sellainen, niin minä en osaa sanoa ei, vaan ihan mitä vaan, ihan mitä vaan Sinä haluat. Joten meidän pitää antaa Jeesuksen voittaa meidät, voittaa meidät se on kaikille ristinotto. Kenellekään se ei ole sellainen : Aa, no niin, mä tiedän mitä on edessä, jokainen joutuu ottamaan riskin, hyppäämään sille uudelle tasolle. Ja tiedättekö, siitä tulee kevyttä elämää, kun sinä päästät irti niistä asioista jotka veti sua taaksepäin. Sinä yhtäkkiä päästät irti ja sanot: Hei, ei mun tarvii pitää kiinni niistä asioista joista minä ennen pidin kiinni, ei mun enää tarvii pitää kiinni. On paljon kevyempi olo kun ei tarvitse enää murehtia tulevaisuudesta, perheeni kohtalosta, raha-asioista mistään, minun ei tarvitse murehtia. Minä olen Herran oma ja Hän pitää minusta huolen. Ja Raamatussa sanotaan, että mitä Jumala käski juutalaisten opettaa lapsilleen. Hän käski: Opettakaa lapsillenne että heidän kuuluu rakastaa Herraa, heidän Jumalaansa, kaikesta sydämestään. Siellä ei ollut sanallakaan mainittu, että opettakaa heille sitä kuinka Jumala rakastaa heitä, ei. Meillä usein alkaa siitä: Jumala rakastaa sinua, Jumala rakastaa sinua. Siis se tulee siitä kun sinä näet sen, kun sinä rakastat Jumalaa ja Jumala lähestyy sinua ja Jumalan ihmeellisiä tekoja alkaa tapahtua sun elämässä, niin kenellekään ei ole epäselvää että Jumala rakastaa sinua, se on täysin selvää. Se on aivan päivän selvää, sinulle ei tarvitse kenenkään tulla sanomaan sitä, vaan sinä näet Jumalan tekoja elämässäsi, kun sinä laitat hänet prioriteetti ykköseksi. Jumalan tekoja alkaa tapahtua ja ne teot todistavat siitä että Hän on sinun kanssasi. Ja se on mitä tämä kansa, mitä me tarvitaan, että joku sanoo heille: Jumala kulkee sinun kanssasi! Ei vaan että Jumala rakastaa sinua, vaan todellisuus siitä, että Jumala kulkee sinun kanssasi arjen keskellä, joka paikassa. Ja se on se mitä minä haluan ainakin, että minulla on se ymmärrys että Jumala kulkee minun kanssani minne ikinä minä menen. Ja se on se ydin. Jos Jumala kulkee mun kanssa, niin mikään este, mikä minun eteeni tulee, ei ole mahdotonta, mikään olosuhde ei ole mahdotonta jos Jumala kulkee minun kanssani. Mutta monet eivät tiedä sitä, koska he eivät ole tajunneet miten saada se tunne, miten saada se kokemus siitä, että Jumala kulkee sinun kanssasi aina. Ja se on se mitä minä juuri sanoin, että sinä kylvät ensin sitä mitä sinä haluat niittää. Eli me tultiin sen takia tähän eteen kaikki koska me kylvettiin Jumalalle tänään tässä ylistyksessä. Se oli hetki jolloin me kylvettiin Jumalalle. Sait sinä siitä mitään tai et niin se oli täysin sivuseikka. Me kylvettiin ensin Jumalalle koska me halutaan niittää jotain ja me kylvettiin Jumalalle, että Sinä olet ykkönen, Sinut me laitamme ykköseksi. Se on ihan sitä, niin kuin Raamatussa sanotaan, sitä mitä sinä kylvät sitä sinä niität. Kylvämistä seuraa aina niittäminen Jos sinä kylvät Jumalalle sitä, että minä laitan Sinut ykköseksi ja laitan kaiken muun syrjään, sinä alat niittää. Jumala sanoo: Minäkin voisin kääntyä sinun puoleesi ja katsoa tuohon tilanteeseen ja puuttua siihen. Ja se on se hengellinen periaate. Ydinasia on se, että Herra on sellainen, joka kääntyy niiden puoleen, jotka kääntyvät koko sydämestään Hänen puoleensa ensin ensin. Hän vetää kyllä salassa siellä pinnan alla, ja sitä ei kukaan oikein tajua kun Hän vetää. Mutta ensin me käännytään, me lähestytään Herraa ja sitten Hän lähestyy meitä. Mutta salassa, sitä ei osaa oikein
selittää mitä siellä pinnan alla tapahtuu. Siitä voisi sanoa että Herra on töissä siellä koko ajan, vetämässä meitä puoleensa. Mutta Raamatussa sanotaan: Pilvi päivällä, tulipatsas yöllä. Niin kuka meistä ei haluaisi että pilvi kulkisi meidän kanssa päivällä. Ja sitten kun on sellainen kauhea tilanne, että tulee haasteita niin silloin olisi tulipatsas valaisemassa sen pimeän hetken, kuka ei halusi sitä? Minä ainakin haluan! Mutta Jumalan Henki etsii lepopaikkaa. Nyt minä otan täältä tuolin. Täällä on nyt vähän tällainen demonstraatio. Eli Jumalan Henki etsii lepopaikkaa, ja nyt kun me ollaan seurakuntana ja yksilöinä valmistamassa Jumalalle lepopaikkaa, että Hänen silmänsä tarkkaavat kaikkea maailmaa etsien lepopaikkaa. Se ei sulje pois sitä ettei Jumalan lepopaikkaa voisi olla jossakin muussa seurakunnassa, muussa kaupungissa, ei. Jokainen Herraa etsivä seurakunta voi olla lepopaikka Jumalalle, mutta me ei voida vastata muiden ihmisten sydämestä, meidän tehtävä on vastata tästä paikasta. Ja se mikä inspaa minua ihan hirveästi on tämä, että Jumala voisi tulla jonain hetkenä tähän paikkaan, katsoa alas: Minä tarvitsen lepopaikan, minun Henkeni tarvitsee nyt lepopaikan. Minä en halua mennä sellaiseen paikkaan jossa minä en tiedä mitä sieltä tulee minulle. Tuleeko sieltä: Minua kiinnostaa enemmän tuo ja tuo on tärkeämpi, tää on tärkeämpi, en minä haluakaan Sinua Jumala, kun puhelin soi juuri ja oli mielenkiintoinen puhelu tulossa. Tai sitten tämä lempijuttu: Minä ajattelin pizzaa koko kokouksen ajan, kun minulla oli nälkä, kun en ollut syönyt, niin tällaisia juttuja. Herran lepopaikka! Niin Herran Henki haluaa saada lepopaikan. Mikä ajaa minua eteenpäin on tämä, että Herra voisi tulla tänne ja tehdä näin (istua rentoutuneena tuoliin). Aaah vihdoin! Täällä minä viihdyn. Minä en taida lähteä yhtään minnekään. Minä löysin paikan itselleni, voin nostaa jalkani tähän pystyyn. Täällä on hyvä olla, minä taidan jäädä tänne useammaksi vuodeksi asumaan. Me tiedetään täällä kaikki, me olemme oppineet että mikä on se paikka mihin Herra tulee. Ja me ymmärretään että tämä saa minut oikein sellaiseen innostuksen kutkutukseen, että Herra voisi löytää lepopaikan meidän keskeltä, että Hän voisi tulla. Ja se on se miksi me ylistyksessä mennään niin täysillä, ja me pusketaan, rukoillaan, julistetaan, tehdään. Kaikki mitä me täällä tehdään, niin me julistetaan sitä, että lepopaikka Herralle. Pois kaikki esteet! Onko vielä joku mielen alueen lukko joka estää? Onko joku tunnekahle joka estää? Onko joku olosuhde joka täytyy voittaa? Onko joku asia joka on esteenä, että Herra ei ehkä viihtyisi täällä niin hyvin? Ja sitä me halutaan, tehdä Herralle sellainen lepopaikka. Mutta sitten minä huomasin sen, että Herra haluaa tuntea olevansa rakastettu myöskin. Niin kuin sinä ja minä halutaan tuntea olevamme rakastettuja, niin Herra haluaa tuntea olevansa rakastettu, että Häntä rakastetaan. Ja tiedättekö, sen takia minä kehotan ihmisiä ylistämään, avaamaan suunsa, puhumaan Herralle, koska ne sanat menee taivaaseen, Herra kuulee ne. Hän tuntee jotain kun Hän kuuntelee. Hänelle alkaa herätä tunne siitä, että tuolla rakastetaan minua, tuolla välitetään minusta. Ja kun Hänelle herää tunne siitä, niin Hän alkaa lähestyä sitä paikkaa ja Hän vapauttaa tunteita myös siihen ilmapiiriin sun ympärillä ja sinä alat tuntea yhtäkkiä värinöitä. Sinä alat tuntea yhtäkkiä: Joku lähestyi minua. Kuka tuosta meni? Jotain tapahtui tässä ilmapiirissä, jotain muuttui. Mutta Herra tunsi ekana sen, ja se on se että sinä kylvit eka ja sitten sinä niitit sitä. Ja sitten sinä tulit sille paikalle, että Herra tuli sun luokse ja kohtasi sinua eikä Hän kulkenut sun ohi. Koska se olisi kauheinta että Herra kulkisi ohi. Minä en ainakaan haluaisi ikinä niin tapahtuvan, että
Herra joutuu kulkemaan mun ohi. Mutta jos on itseään täynnä oleva astia kun Herra lähestyy, niin silloin tietysti on vähän hankala täyttää sitä. Ja se juttu tässä nyt on, että minä en pakosti aina viihdy näissä saarnoissa mitä minä julistan. Joskus tunnen täällä sisälläni: Apua, kun minä julistan jotain leikkaavaa sanaa, mutta se ei olekaan se pääpointti, minun ei kuulukaan viihtyä. Mutta jos Herra viihtyy tässä julistuksessa, niin sitten asia on hyvin. Hänen täytyy viihtyä, se on sivuseikka viihdynkö minä täällä, se on ihan sivuseikka. Se ei ole tärkeää, se ei ole oleellinen asia. Ja PS. Kaikki me tiedetään, että jos Herran läsnäolo on täällä, niin kukaan elollinen täysjärkinen ihminen, ei hän nyt halua olla muualla, joka kohtaa sen. Eli siis ymmärrätte tämän, tällainen sivuhuomautus. Mutta se ei on se ydin, että viihdytäänkö me, se on sivuseikka. Ja minä olen ottanut sen sivuseikaksi itselleni. Päivä päivältä enemmän Jeesusta Ja minusta on ihanaa, kun tässä odotuksen hengessä mennään eteenpäin, kokous kokoukselta odotetaan. Niin minä tulen tänne joka kerta, että Herra, nyt tulee uusi siemen maahan. Minä kylvän taas uuden siemenen maahan joka kokouksessa, minä kylvän siemenen. Vaikka minulla olisi surkeat fiilikset kun minä tulen tänne, niin silti että minä tulin paikalle, niin se on siemen jo siemen maassa. Koska ne jotka kylvää nyt runsaasti, niin ne tulevat niittämään runsaasti ihan kaikilla alueilla. Meidän pitää uskoa että tämä kylvämisen ja niittämisen laki tepsii kaikissa alueissa. Ei vaan rahassa tai puheissa, vaan siinä myös mitä sinä teet sun ajallasi. Jos sinä haluat että Herra väkevästi kohtaa sinua tuossa alttarilla, että sinä olet puoli tuntia tai tunnin Jumalan läsnäolon alla, niin anna Hänelle aikaasi ensin. Anna Hänelle ensin aikaasi joka viikko, anna Hänelle aikaasi niin lisääntyvät ne kohtaamiset. Ne lisääntyy huomattavasti, kun sun aikapanos Herralle lisääntyy, niin Herran aikapanos sinulle lisääntyy. Se on vaan niin! Ja minä olen huomannut että se toimii niin, ja se on kaikille ihan sama. Kenelläkään ei ole mitään etuoikeutettua asemaa, vaan Jumala haluaa hallita ihan kaikkia. Joku ei pääse vähän vähemmällä hallinnalla vaan kaikkia hallitaan. Ja sitten Herra haluaa tulla sinne meidän sydämen huoneeseen ja puhdistaa sen, mutta meillähän on avaimet. Sitten minä mietin tätä puhdistumista taas kerran ja ajattelin sitä huonetta josta minä olen monta kertaa puhunut, mutta nyt vähän erillä tavalla. Minä kerron teille Remonttireiska Jeesuksesta. Meillä on ollut vähän tässä remonttia viime aikoina, viime kesänä Toivakassa muutettiin ja tälleen. Minulle tuli mieleen yksi juttu. Remontti Reiska Jeesus Nyt tulee tällainen minielokuva. Jeesus tulee talon ovelle ja sinä olet siinä. Jeesus: Meillä olisi remontti tiedossa. Mutta tiedätkö, tämä ovi on sellainen että tuuli paiskaa sen aina kiinni, ja minä tarvitsen nyt sinut. Sinun ainoa tehtäväsi on pitää tätä ovea auki. Pidä tätä ovea auki! Muista, että jos sinä lähdet pois niin se ovi paiskautuu kiinni ja se voi tulla mun nenälle ja tälleen, se olisi ikävää ja kaikki menee ihan huonosti. No niin. Sinä olet siinä ovella, sieltä kuuluu ääntä ja Jeesus tulee ja kantaa jonkun enkelin kanssa sohvaa.
Sinä: Ok, sieltä tulee sohva, mitäs sille tehdään? Jeesus: Roninmäkeen, sillä me ei tehdä enää mitään! Sinä: Aiih, tämä oli se sohva jolla minä itkin ne itsesäälin kyyneleet. Tämä oli se sohva jonka nurkkauksessa minä söin ne suklaalevyt ja itkin kun mä olen niin surkee. Ei, ei, miksi tämä, tässä on niin hyviä muistoja. Tai, no ei nyt hyviä, mutta muistoja kuitenkin, tässä sohvalla. Tuossa on nuo kyyneleetkin tyynyllä. Onks tän pakko mennä? Pliis ei! Pliis ei! Ei, ei!!! Jeesus: Voitaisko antaa sen nyt mennä? Sitten siinä on taistelu. Sinä yrität vetää sohvaa takaisin, Jeesus vetää ulos. Sinä: Ok, ok, nyyyyh! Ota se sohva. Huuookaauus, ja sitten se sohva menee. Jeesus tulee takaisin sieltä Ronninmäestä ja sinä katsot siinä ovella, että mitä sieltä seuraavaksi tulee. Sitten sieltä ovesta vähän käännellen tuodaan pöytä ja enkelit kantaa tuoleja. Siinä menee pöytäkalusto. Sinä: Aaaih, voi ei! Tuo on se mun Mummin perintökalu. Siinä oli kaikki ne sukukirouksetkin mukana, ja kaikki ne suvun rasitteet ja minä rakastin niitä kaikkia juttuja. Ja nyt SE lähtee ovesta ulos, siinä SE menee... Ja sitten sinä yrität että yksi tuoli ainakin muistoksi. Saanks mä ottaa valokuvan, saanko mä ottaa valokuvan, viimeisen valokuvan tästä pöydästä. Jeesus: Nyt se menee, sinne se lähtee nyt. Sinä: Ok. Pöytä lähti, huuh! Sitten Jeesus tulee ja nyt sinä olet jo vähän tajunnut että tässä on jotain liikettä menossa, että tapahtuu jotain. Ja sitten Jeesus tulee sieltä ja lipasto. Sinä: Voi ei! Nyt Jeesus ottaa sen lipaston. Mutta sehän oli sitä samaa pöytäkaluston sarjaa, joten mitä sillä nyt tehdään kun sitä pöytäkalustoakaan ei enää ole. Se oli samaa sarjaa ulos! Okei. Sitten lähtee pöytä ja sohva, lähtee sänky ja lipasto. Ja niin kuin oikeassakin remontissa, minä ainakin olen huomannut tämän, kun sinä oikeatakin remonttia, kodin tyhjennystä muuttoa teet, niin alussa sinä hirveän tarkasti katsot, että tarvitsenko minä tuota? Tarvitsenko minä ehkä tuota, mihin säilötään tuo? Sitten kun on mennyt vähän aikaa, sinä huomaat että sitä tavaraa on ihan älyttömästi kaapin perukoilla. Sitten sinä haluat avata jätesäkin ja alat vetää sieltä kaapista kaikki siihen: Viekää nämä jonnekin, minä en halua enää näitä tavaroita, kun kerta kaikkiaan minä en jaksa tätä lajittelua enää enkä tätä tarkkaa huolenpitoa näistä tavaroista, nyt riitti! Se menee yleensä loppuvaiheessa sellaiseksi: Heitä vaan roskiin, kun tullaan kysymään sulta, mitä tälle tehdään: Heitä vaan roskiin! Heitä vaan roskiin, ei me tarvita tätä. Niin sama on siinä remontissa mitä Jeesus tekee meille. Alussa se on vaikeaa, ne ekat jutut ovat aina kaikista haastavimpia, mutta kun sinä seisot siinä ovella tarpeeksi kauan ja odottelet sitä trafiikkia sieltä ja katselet sitä, niin loppuvaiheessa sinä sanot: Ai, sieltä menee se. No hei, hei! Aijai, nyt meni se vie vaan. Ai jooo, kaikuu siellä jo kaikuuuu. Sitten sinä: Vau! Täällä alkaa olla tyhjää jesss, kun sinä tajuat että se tyhjä on hyvä. Tyhjä on hyvä! Koska sitten sieltä Jeesus tulee: Nyt me laitetaan tänne ihan kuule uudenlainen, moderni sisustus, sellainen sisustus mitä sinä olet just unelmoinut. Mennään tuonne Asuntomessuille ja hommataan sinne just se sisustus sinne sisälle ja tehdään ihan uusiksi kaikki, koska Jeesuksella on aina jotain parempaa tiedossa jos jotain vanhaa lähtee pois. Joten tämä oli Remonttireiska Jeesus! Ja sitä Hän tekee mun sydämessä ja teidän sydämessä. Ja annetaan näiden kaikkien vanhojen juttujen mennä, vaikka se ei aina ole niin mukavaa, mutta se on hyvää ja se tekee meille hyvää ihmiselle hyvää.
Me taivuttelemme toisiamme antautumaan Ja nyt sitten kaikella tällä mitä tässä minä puhun, niin sen pääpontti on, että minä taivuttelen itseäni ja teitä antamaan kaiken Jeesukselle niin kuin Mariakin taivutteli. Se on se ydin. Minä taivuttelen meitä antamaan kaiken Jeesukselle. Ja nyt on menossa kahdenlaista taivuttelua sen ympärillä sellaisessa seurakunnassa jossa etsitään Jumalaa, yhteisessä ryhmässä missä etsitään Jumalaa, siellä on kahdenlaista taivuttelua. Numero 1: Siellä lampaat taivuttelevat toisia lampiaita ja sanoo: Bhäää, seuratkaa Jeesusta bhäää, tai jotain sinne päin, mutta bhäää ne sanoo kuitenkin. Bhää, seuratkaa Jeesusta! Antakaa Hänelle kaikkenne, antakaa kaikki Jeesukselle. Okei! Se on se taivuttelu mitä tässä seurakunnassa, ja kaikissa joissa on hyvä johtajisto, tapahtuu pulpetista ja lavalta ja lauluista ja täältä todistuksista, se taivuttelu koko ajan. Täälläkin kaikki, mitä Virpi rukoili, mitä Pirjo rukoili, mitä Maria puhui, mitä täällä tapahtui, niin se oli koko ajan taivuttelua, että annetaan kaikki Jeesukselle annetaan kaikki Jeesukselle! Taivuttelu 2: Ja sitten me tiedetään Raamatun mukaan, että on olemassa susia lampaiden vaatteissa, ja se on se toinen taivuttelu jota tapahtuu. Ja valitettavasti sitäkin löytyy seurakunnista ja niiden ympäriltä. Sitä löytyy kaveripiireistä, sitä löytyy kaikkialta eripuolilta missä sinä liikut. Sitä voi tulla kirjojen kautta, sitä voi tulla tv-julistajien kautta. Sitä voi tulla sun sukulaistesi kautta, sitä voi tulla mistä tahansa. Sitä voi tulla niin että siellä sanotaan: Ei sun tarvii antaa Jeesukselle kaikkee, ei tuo ole sen arvoista. Lähde pois siitä laumasta, tule tänne, täällä on parempaa täällä sivussa. Sinä saat enemmän näkyvyyttä täällä. Tule pois sieltä laumasta, ne yrittää taivutella. Ne ovat ihan lampaan näköisiä, mutta ne yrittää sanoa ettei kannata olla laumassa. Mitä hyötyä siitä on, mitä hyötyä siitä sulle on? Mene sivulle, lähde itsekses lähde itekses! Ja kaikkihan me tiedetään miten sellaisille lampaille käy, kun sudet tulee ympärille ja se yksinään siellä on, niille käy pahasti. Ja sitten sanotaan johtajista tällaista, puhutaan vähän niin kuin vastaan niitten menemää suuntaa. Vähän sivusta ohjataan ja vähän tällaista näin, se on susien puhetta. Susien puhetta on myös se että puhutaan pahaa toisista lampaista: Kato kun ne on tommosia-tommosia-tommosia-tommosia, puhutaan pahaa toisista. Annetaan sellainen käsitys, että tämä ei ole niin kuin täydellinen lauma ja yritetään vetää poispäin vetää poispäin. Niin kahdenlaista taivuttelua on menossa tälläkin hetkellä meidän seurakunnassa, muissa seurakunnissa joissa etsitään Jumalaa, Jumalan kirkkautta ja läsnäoloa. Siellä taivutellaan kahteen suuntaan. On hyvä, että pidetään korvat auki tänä aikana, että jos tulee sellaista puhetta joka menee johtajistoa vastaan, puhuu pahaa muista seurakuntalaisista tai yrittää saada sua omaan yksityiseen ministriisi yksin jonnekin, niin sano: Minä en kuuntele tätä. Tämä on susipuhetta! Mene pois mun luota, minä en ota vastaan tätä. Minä en puhu pahaa mun johtajista, minä en puhu pahaa muista lauman jäsenistä. Minä en aio mennä minnekään pois tästä laumasta, piste! Väisty! Ja sitten joskus sun täytyy konfrontoida se suoraan, sanoa: Ei käy! Tuo ei ole minun, minä en yhdy tuohon. Minä en mene tuohon, olen valinnut tieni, minä en lähde yksinäni minnekään juoksentelemaan, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Sen takia minä haluan siitä varottaa, koska tällaista on tapahtumassa ja me tiedetään että ollaan valppaina.
Teemme kaiken kuuliaisuudesta Ja nyt kun me ollaan tässä seurakunnassa, etsitään Jumalan kirkkautta ja läsnäoloa, kaikkea mahtavaa tapahtuu Jumala tekee meidän keskellä, niin me ei tehdä tätä mitä me tuolla mediassa esimerkiksi tehdään sen takia, että me halutaan tulla kuuluisiksi. Me ei tehdä sitä sen takia että me halutaan olla esillä. Me ei tehdä sen takia, että me halutaan osoittaa olevamme jotenkin hengellisempiä tai parempia kuin joku muu. Vaan me teemme tässä seurakunnassa sitä sen takia, koska me haluamme olla kuuliaisia Jumalalle. Me haluamme olla kuuliaisia Pyhälle Hengelle. Se mitä meille on puhutte, me teemme sen siksi että me halumme olla kuuliaisia. Jumala sanoi: Tehkää näin. Hän selvästi avasi mediatyön ja siksi me menemme, se on ainoa syy miksi me mennään. Me ollaan kuuliaisia Isälle ja sille mitä Hän meille on puhunut, ja siksi me mennään. Se on sivuseikka, että menestytäänkö me se on sivuseikka menestytäänkö me. Ydinasia on se, että me ollaan kuuliaisia Jeesukselle ja sille mitä Hän on meille puhunut. Se on se ydinasia. Me tiedetään että siunaus seuraa Herran teillä, mutta ydinasia on se, että me ollaan kuuliaisia. Ja me ollaan palvelijoita jotka ollaan uskollisia eikä haudata talenttejamme maahan, vaan me halutaan laittaa ne käyttöön. Me halutaan ottaa Jeesuksen asenne. Ja tämä Jeesuksen asenne ai, tämä on niin ihana tämä Jeesuksen asenne, että Hän tyhjensi itsensä, tuli tänne, antoi itsensä. Hän tuli maan päälle ja oli uskollinen Jeesus Isälle. Se oli Hänen päätehtävänsä: Minä teen mitä Isä haluaa minun tekevän. Sielut pelastuu siinä samalla, ja se oli tottakai, tärkeä juttu, mutta ydin asia, kun kaikki meidän itkut ja pahat mielet ja sairaudet on pyyhitty pois, niin ydinasia mikä jää iankaikkisuuteen soimaan on se, että Jeesus oli kuuliainen Isälle. Koska joskus ne itkut loppuu, joskus sairaus ja kipu loppuu, ja sitten pitää jäädä joku muu kuin se ihmisen napa sinne. Se on, että Hän oli kuuliainen Isälle. Ja se on mitä me halutaan tehdä, me halutaan ottaa Jeesuksen asenne. Koska tiedättekö, me ollaan radikaali seurakunta. Mitä jos minä vaan heitän tässä ajatuksen: Mitä jos jo tällä hetkellä sanotaanko näin, että me ollaan jo nyt, tällä hetkellä, elämässä sellaista vaihetta josta sadan vuoden kuluttua kirjoitettais historiaan tästä meidän seurakunnasta. Koska me ollaan käymässä vastaan sitä uskonnollista virtaa, joka yrittää estää Jumalan omia kohtaamasta Jumalan läsnäoloa. Me mennään televisioon ja paukutetaan siellä Jumalan kunniaksi ei omaa kunniaa hakien. Tällainen ryntäys tänne lavalle viikko toisensa jälkeen aina janoamaan Jumalaa, niin ei se ole sellainen status quo normaali tila, vaan se on joku liike jonnekin suuntaan. Jos me nähtäis että me ollaan oikeesti jo nyt, vaikka ei ole vielä tapahtunut sitä mitä me odotetaan, niin me ollaan jo nyt muuttamassa historiaa tässä kaupungissa. Ja kun me tajutaan se, että me ollaan jo nyt muuttamassa sitä, että se on mainitsemisen arvoinen asia ei ehkä vielä huomenna, mutta kun menee kymmeniä vuosia jos Jeesuksen tulo viipyy, niin se on hyvin mainitsemisen arvoinen asia se tie, jota me nyt kuljetaan. Herra haastaa aina uuteen! Ja sitten sellainen vielä, että ei kukaan nyt ajattelisi: No, me ollaan nyt täydellisiä! Niin mitäpäs sitten jos Herra sanoisikin meille, tai minä en sano että Herra sanoisi, vaan minä sanon mitä jos, tämä on vaan yksi tällainen potentiaalinen, voi tapahtua: Minä haluan, että te siirrätte koko seurakunnan Helsinkiin ja kaikki muuttaa sinne. Jättää työnsä, jättää paikan missä on kasvanut,
kaikki siirtyy Helsinkiin, koska siellä minä käytän teitä! Niin kuinka moni lähtisi tämän seurakunnan mukana, jättäisi kaiken. Nyt ei käsien nostoa! Ei käsinostoa, koska tämä voi vaatia vähän tällaista prosessoimista. Mutta. Tullaan taas tähän huomaat sydämessäsi että okei, ehkä siellä onkin vielä jotain. Et ehkä olekaan vielä ihan kaikkea antanut. Kun minä tätä pohdin, niin mulla ainakin heti rupesi kaikkea käymään päässä koti jne... Tiedän että teilläkin käy päässänne. Mutta loppupeleissä, jos Jumala pyytäisi, niin meidän pitäisi olla valmiita siihen seurakuntana yhdessä, ottaa juuremme irti ja laittaa ihan minne Jumala käskee, koska me ollaan radikaali seurakunta. En sano että Hän pakosti siirtää, mutta mitä jos Hän pyytää, kun Hänen kirkkautensa tulee: Minä haluan että te siirrytte Helsinkiin kaikki yhdessä vaellatte sinne, koska siellä on enemmän ihmisiä. Siellä te voitte saavuttaa suuremman määrän ihmisiä, ja sinne on ihmisen helpompi matkustaa ympäri maailmaa katsomaan sitä mitä tapahtuu. Okei. Jätetään tämä vähän hautumaan tänne pinnan alle. Minusta on niin kivaa tällaisia radikaaleja puhua, koska me tajutaan vähän täällä sisällä asioita. Mutta me julistetaan Jumalan luonteen mukaisia asioita, eli tähtiä taivaalta, pakanakansoja perintöosaksi, meidän sukuja uskoon, Jumalan läpimurtoja. Se on Jumalan mielenmukaista ja luonteenmukaista julistusta suuria asioita! Mutta sitten tiedättekö, siinä ei ole mitään epätavallista, että tällä tavalla ihmiset juoksevat tähän eteen silloin kun niillä on nälänhätä tai sotatila tai muuten ihan hirveän tuskallinen tilanne, että ne tarvii NYT JUST NYT, vaikkapa ruokaa ei ole - tällainen tilanne. Se on ihan normaalia että ihmiset juoksee eteen ja etsii Jumalaa, siinä ei ole mitään epänormaalia silloin, kun on hätä. Mutta se mikä liikuttaa taivaita on ihmiset, jotka etsivät Jumalaa silloin kun kaikki on hyvin, näin intensiivisesti. Älä unohda Herraa kun kaikki on hyvin Silloin kun kaikki on hyvin. Niin kuin Israelin kansalle sanottiin: Sitten kun sinä menet siihen maahan ja voitat kaikki sinun vihollisesi, älä unohda minua, Jumala sanoi: Älä unohda minua silloin, vaan etsi ja palvele minua silloin kun kaikki on hyvin. Koska silloin kun tulee niitä vaikeita aikoja, niin sinulla on jo se virta ja lähde auki, ja silloin sinun on helppo vetäistä siitä Jumalan läsnäolosta, että minulla on näin paljon siementä maassa, nyt minä tarvitsen yliluonnollisen avun. Sen takia me tehdään täällä hyvinä aikoina vielä kun ketään meitä ei uhata pistoolilla päähän, että oletko uskossa vai ei vielä. Niin me tehdään jo nyt me kylvetään, että sitten kun on sellainen tilanne, niin me voidaan ottaa se ase käteen ja sanoa, että tämä ei kuule laukee by the way, että minulla on yhteys ylös! Että löytyy tällainen hengen taso. No niin. Sellaiset ihmiset, jotka katsoo vaan, että tässä on niitten elämä tässä, niitten oma nenä ja ne eivät näe siitä pidemmälle, niin eivät ne voi kuvitellakaan jonnekin muuttamista Jumalan Valtakunnan tähden. Eivät ne voi kuvitella että siinä on mitään järkeä, se ei oikein käy niitten järkeen, ja niillä on sellainen peite silmillä peite. Ja se voi monesti olla myös meillä se peite päällä, että me ei nähdä. Ja Raamatussa sanotaan, että Israelin kansalla oli sellainen peite silmillä, peite päällä. 2. Korinttolaiskirje 3:15 Vielä tänäkin päivänä peite on heidän sydämensä päällä Moosesta luettaessa.
Kirkkauden vaate Tilanne oli se, että Mooses oli vuorella. Kirkkaus ilmestyi, valo loisti hänen naamastaan, mutta sitten hänen piti laittaa peite kun Israelin kansa ei kestänyt sitä kirkkautta. Ja se oli sitä katoavaa kirkkautta. Ja tiedättekö mikä tämä kirkkaus on, tämä siinä on ihmeellistä, että tämä on jotain sellaista aika valtavaa. Silloin kun Adam ja Eeva olivat paratiisissa Jumala sanoi: Minä loin teidät minun kuvakseni. Niin tiedättekö, he olivat heprealaisten rabbien opetuksen mukaan miten ne tulkitsee tooraa, niin ne oli puettu kirkkaudella. Sellainen loisti niitten ruumiista joka puolelta, se kirkkaus. Ja sitten kun he katsoivat Jumalaa, niin Hän sanoi: Minä tein teidät minun kuvakseni. Niin he katsoivat: Hm, joo! Siltä näyttää, Sinä loistat me loistetaan. Ja heidät oli puettu kirkkaudella. Mitä tapahtui sitten kun syntiinlankeemus tuli. Valo sammui fiuh, yhtäkkiä heiltä. He näkivät että he eivät enää loistakaan, he eivät olleet enää puettu sillä kirkkaudella, sillä valolla. Ja se on se mitä ollaan menetetty, se valo se loista meissä. Ja minä en sano, että se tulee tapahtumaan ennen kuin Jeesus tulee ja hakee meidät, että me loistetaan kaikki sillä tavalla. Mutta me ymmärretään se, että Jumala haluaa että me kohdataan jotain todellista. Jos meidän silmillä on tällainen peite, niin miten se lähtee Israelin kansan yltä pois. 2. Kor. 3:16 sanotaan. Mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois. Ja kaikki mitä Israelin kansalle on puhuttu, on puhuttu myös meille. Jos meidän sydämessä tapahtuu liike Herran puoleen, niin peitteet alkaa murtua, mutta siellä täytyy tapahtua liike. Sydämessä täytyy tapahtua liike johonkin suuntaan, se ei voi olla vaan että me ollaan paikoillamme. Ja joku voi ajatella: Jos Jumala saa koko mun sydämen hallintaansa, niin siitä tulee valtava kahle. Minä joudun olemaan yhden kuninkaan hallintavallan alla vaan! Tämä on kahle. Minä en saa tehdä enää mitä minä haluan jos Hän saa otteen mun sydämestä. Mutta sitten mitä jakeessa 17 sanotaan ei, ei. 2. Kor.3:17 Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Herra on Henki, Hän ei ole kaukainen, vaan Hän on Henki, ja Hän kykenee menemään sinne sieluun ja sydämeen ja menee niihin paikkoihin puhdistamaan. Hän on Henki, Hän ei ole kaukainen ja istu vaan siellä ja komentele sieltä jotain, vaan Hän on valmis tulemaan fhviuh, tähän näin. Ja missä Herran Henki on pysyvästi, missä Hän asuu, missä Hän on, missä Hänelle annetaan tilaa, niin siellä on vapaus! Siinä annetaan vastaus, että tämä ei tule olemaan sinulle kahle. Tämä ei tule olemaan mikään kahle sun elämälle, vaan se tulee olemaan vapaus! Mutta kun tätä peitettä otetaan pois, ja niin kuin Mariakin puhui, että meidän silmiltä lähtee kaikki peitteet, niin se on sitä kun Raamatussa sanotaan: Lähestykää minua niin minä lähestyn teitä. Ja Psalmeissa sanotaan: Kuka saa nousta Herran pyhälle vuorelle? Ja siinä on sellainen juttu, että Jumala tulee tietyn matkaa alaspäin, mutta Hän ei tule ihan tänne asti. Hän ei tule ihan sinne mutaan ja liejuun uskonnollisuuden keskelle, ei Hän tule sinne, vaan sieltä pitää ensin lähteä liikkeelle lähestymään Häntä. Siinä pitää tulla kohtaamispaikka, ja liike pitää tapahtua molemmista suunnista sun suunnalta ja Jumalan puolelta, muuten ei tule kohtaamista. Pitää tapahtua lähestyminen maan päältä ja lähestyminen taivaasta, ja siinä on se tietty kohtaamispaikka. Lähestytään Jumalaa Jotkut odottaa, että Herra tulee ja kohtaa minua, mutta hän ei liiku eteenpäin kohti Jumalaa, niin ei tule tapahtumaan koskaan, jos ei tapahdu mitään liikettä Jumalan puoleen. Koska molemmin
puoleinen liike tarvitaan siihen, että Jumala kohtaa voimallisesti meitä, että Jumala kohtaa meitä voimallisesti. No sitten kun ajatellaan, että oli tämä katoava kirkkaus. Okei, se oli sitä valoa ja loistoa, tällaista kirkkautta. Monet ajattelee että kirkkautta on se, että löytyy timantteja maasta, tai se että kultapölyä on täynnä tämä puhujan pulpetti, tai että on jotain hippuja tai pilvee tai tällaista, niin ei se ole kirkkautta. Se on se jälkimaininki kirkkaudesta, se on se mitä sen jälkeen tulee. Kirkkautta on se kasvoista kasvoihin katselu Jumalan läsnäolossa, että Hän tulee niin lähelle, mitä sanotaan jakeessa 18. 2. Kor. 3:18 Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, me muutumme... Ja se on kirkkautta! Se että ihmiset muuttuu, se on kirkkautta, ihmisten elämä muuttuu. Ja sitten okei, Herran viitan lieve saattaa jättää muutaman timantin, ja siinä saattaa jäädä vähän pölyä, ja siinä saattaa olla muutama pilvi ja saattaa vähän maa järistä, saattaa olla vähän tuliliekkejä talon ympärillä, mutta ei se ole sitä kirkkautta. Minä en hae enkeli-ilmestyksiä, näkyjä ja visioita, minä haen että minä saan katsoa teidän silmiin ja nähdä siinä Jumalan. Katsoa teihin ja katsoa itseäni peilistä ja nähdä, että jotain on tapahtunut minulle. Katsoa että ihmisten elämät muuttuu, niin että mikä kahlitsi sinua niin se ei enää kahlitse eri alueilla, monilla alueilla. Se on sitä kirkkautta, se on sitä mitä me halutaan tapahtuvan. Se on sitä, että kun me peittämättömin kasvoin katsomme Jumalan kirkkautta, niin me muutumme Hänen kuvansa kaltaiseksi, niin kuin muuttaa Herra joka on Henki. 2. Kor.3:18. Taas sanotaan: Herra joka on Henki, ei kaukainen Jumala joka istuu valtaistuimelta ja sieltä huhuilee: Lähettäkää sille apuaaa, vaan Hän on Henki ja kykenevä menemään sinun sieluusi. Kykenevä ratkaisemaan ne ongelmat, kykenevä tekemään muutoksen sun elämässä ja vapauttamaan sinut. Joten se on se mitä me odotetaan. Ja sitten tulee niin kuin tässä samassa Raamatun paikassa sanotaan, 2. Kor. 3:3 Onhan selvää, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelutyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin vaan sydämen lihatauluihin. Ja sitä me halutaan kokea täällä, minä haluan nähdä, että minä itse muutun ja minä haluan nähdä että te muututte, ja että me kaikki muututaan vaan ei täydellisiksi, mutta erilaisiksi aivan erilaisiksi kuin mitä me oltiin. Ei täydellisiksi, ei me tulla koskaan olemaan täydellisiä, mutta erilaisiksi. Jotain sellaista: Vau, nuo ovat ihan erilaisia, niillä on jotain erilaista. Ja tämä on kenelle tahansa mahdollista. Stop-merkit pois Mutta se, kun Herra tulee lähelle ja parantaa meidän sieluamme, niin meidän pitää ottaa ne stopmerkit alas. Monilla meistä saattaa olla vuosien aikana, kun sua on satutettu, ihmiset ovat tehneet väärin, sulla on ollut vaikeita tilanteita ja sinä olet tehnyt niitä suojamuureja persoonasi ja sielusi ympärille, sinä olet tehnyt niitä. Ja Herra haluaa katsos, se on sellainen tilanne, että sinun pitää antaa niiden mennä alas. Sinun pitää olla hetken aikaa tosi haavoittuvainen myös muille ihmisille, jos sinä tahdot kohdata Jumalan. Sinä et voi sanoa: Okei, minä avaan Jumalalle itseni, mutta kaikille muille minä olen kova. Ei käy, Jumala ei voi kohdata sinua. Sinun täytyy hetkeksi aikaa tehdä se rohkea teko se on tosi rohkea teko, sinä räväytät kaiken auki Jumalalle ja ihmisille. Tällainen minä olen, vaikka sieltä
tulisi kateutta, pelkoa, itsekkyyttä, epäuskoa. Vaikka sieltä tulisi mitä niin tiedätkö, minä voin luvata sinulle, että tällä alttarilla, tässä läsnäolossa me hyväksytään sinut, vaikka sieltä tulisi mitä. Minä en voi taata sitä muualla, koska minä en ole ollut taistelemassa muiden solujen ja ryhmien läpimurron puolesta. Minä en voi taata että onko siellä turvallinen ilmapiiri, mutta tässä on turvallinen ilmapiiri antaa kaikkien peitteiden mennä. Näiden laulujen alla, tämän hengen alla, tämän julistuksen alla, tässä on turvallista ja me hyväksytään sinut paljastui sieltä mitä tahansa. Minä olen jo sitoutunut hyväksymään sinut joka tapauksessa sellaisena kuin sinä olet. Sinä olet joka tapauksessa hyväksytty tuli sieltä mitä tahansa esille. Me ei säikähdetä vaikka sinä olisit murhannut jonkun ja peittelisit sitä, me ei säikähdetä. Me tiedetään, että me ollaan sydämessämme haluttu murhata vaikka kuinka monta ihmistä ainakin minä. Joten me ei tuomita. Koska jos joku tuomitsee niin tiedätkö, hänen yllään on valtava tuomio itsellään. Koska minä olen huomannut, että jos minä tuomitsen jotain toista, niin muutaman päivän sisällä minä syyllistyn itse siihen samaan ja kaksi kertaa pahemmin. Joten minä en voi taata sitä, että mitä jossakin muualla tapahtuu. Mutta meidän pitää ymmärtää se, että suojamuurien täytyy mennä alas, jos me halutaan kohdata Jumala. Ja sun täytyy antaa itsesi hetken aikaa olla sellainen: Mitä tässä tapahtuu? Se on pelottavaa mitä tapahtuu. Hyväksytäänkö minut? Rakastaako Jumala minua? Mutta tässä paikassa ja tässä seurakunnassa me halutaan olla valmistamassa sellaista ilmapiiriä, että on mahdollista vihdoin viimein, antaa kaikkien suojamuurien valua alas ja peittämättömin kasvoin katsella jotain. Tahdomme katsella peittämättömin kasvoin Vihdoin on paikka valmistettu 12 vuotta valmistettu paikkaa, että tavalliset ihmiset voivat antaa vuosikymmenien suojamuurien murtua alas ja kohdata Jumala. Ja me halutaan valmistaa sitä niille kymmenille ja sadoille jotka tulevat tulemaan tähän paikkaan ja heidän tarvitsee kohdata Hänet. Mutta meidän täytyy itse ensin katsella peittämättömin kasvoin Jumalan kirkkautta tällä alttarilla. Se on mahtavaa, jos me kohdataan kotona Hänet, mutta minä en voi taata, koska kaikissa perheissä ei ole aina niin hyvä hengellinen ilmapiiri, että sinä voit sukulaistesi keskellä kohdata Jumalaa väkevästi. Mutta tällä alttarilla sinä voit, koska me valmistetaan tätä paikkaa niin, että kaikki voisi tuntea että Jumala kulkee minun kanssani ja rakastaa ja hyväksyy minut juuri tällaisena kuin minä olen.