Valitse kulkea eteenpäin

1 Eskon opetus 31.10.2010 Valitse kulkea eteenpäin Minulla oli sana, josta ajattelin jakaa, meille tuttu jae, Luuk 9:62 Lk 9:62 Mutta Jeesus sanoi hänelle: Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan. Tämä on tällainen kuvainnollinen kieli, jonka kaikki ymmärsivät siellä Israelissa ja minä uskon, että mekin varmaan ymmärretään suurin piirtein mitä se oikein tarkoittaa. Itse asiassa, käytännössä, sehän tarkoittaa sitä, että jos ihan suomentaisi sen meidän oloihin, se tarkoittaa sitä, että jos meillä on joku suunta johon me menemme ja olemme ikään kuin päättäneet, laskeneet kätemme, mielemme ja koko olemuksemme sen suunnan varaan, että mennään tuohon suuntaan. Ja sitten kun siinä mennään eteenpäin niin jossakin vaiheessa, siinä pysähdytään ja ruvetaan kääntymään taaksepäin ja katsotaan sinne taaksepäin. Ei siinä mielessä, että miten hienosti kaikki on, että hyvään suuntaan mennään, vaan se tarkoittaa sitä, että ikään kuin katsotaan taakse mitä siellä on ollut sellaista, joka on jotenkin jäänyt mieleen ja joka ikään kuin vetää sinne taaksepäin, että siellä on jonkinlainen side joka pidättää meitä, että meille tulee halu katsella taaksepäin ja kuitenkin pitäisi mennä eteenpäin. Älä haikaile takaisin Egyptiin Tämä tilannehan oli Israelin kansan kohdalla kun he menivät siellä erämaassa, niin hehän juuri toimivat tällä tavalla. He innolla lähtivät, monta miljoonaa ihmistä, lähti innolla menemään kohti Luvattua Maata ja Jumala teki väkeviä ihmeitä heidän kanssaan, mutta ei kulunut kuin reilu kuukausi, vähän toista, niin jo rupesi siellä ensimmäiset ihmiset, ne rupesi haikailemaan kun ei ollut vettä eikä ollut oikein ruokaakaan, mannaa ei ollut vielä tullut ja muuta, ne rupesi haikailemaan, että hei, Sinä johdit meidät tänne erämaahan kohden Luvattua Maata ja meiltä puuttuu kaikennäköistä. Kuinka hyvä meidän oli olla siellä aikaisemmin ja nyt me mennään tällaista kohden ja tuntuu että täällä puuttuu kaikki! No, Jumala auttoi siinä asiassa, mutta tämä ei ollut yksi ainoa kerta, vaan se tapahtui ainakin neljä kertaa 40 vuoden aikana. Ja viimeinen tämän tasoinen nurina oli noin 6 kuukautta ennen kuin he olivat sitten Luvatussa Maassa. Se oli niin lähellä ja he tiesivät että 40 vuotta piti vaeltaa ja kohta ollaan perillä. Viimeiset nurisijat vielä olivat siellä matkassa mukana ja sanoivat kuinka hyvä meillä oli silloin olla siellä Egyptissä, eivätkä he nähneet sitä suuntaa mihin oltiin menossa. Tässä mielessä tämä sana on hyvin ajankohtainen meille tänäkin päivänä. Henkilö joka tarttuu auraan ja lähtee johonkin suuntaan, niin Jumalalle ei ole otollista se, että

2 sitten ykskaks herpaannutaan, otetaan kädet pois siitä aurasta, otetaan siitä suunnasta pois ja ikään kuin palataan sinne johonkin taakse mistä ollaan tultu. Se ei ole Jumalalle jostakin syystä otollista, että jos Jumalan johdatuksessa mennään, niin Hänen tahtonsa on että mennään suoraan eteenpäin. Tässä sitten tuo sanonta mitä Jeesus käyttää, ja katsoo taaksensa ei ole sovelias Jumalan valtakuntaan. Minä en ymmärtäisi tätä näin, koska ihmiselämässä on monenlaisia asioita, en nyt tarkoita sitä, että ihminen luopuu uskostaan, mutta jos Jumala on antanut jonkun suunnan ja sitten siitä luovutaan ja ikään kuin vetäydytään pois siitä, niin ihan käytännössäkin minä olen sen huomannut ja kokenut, että on hyvin vaikea enää sen jälkeen ikään kuin palata siihen samaan suuntaan. Siinä menee joku etsikkoaika ohi. Sen takia on tosi tärkeätä, että jos on vakuuttunut siitä, että tämä on se suunta niin roikkuu mukana, tulee vaan siinä mukana vaikka ei ihan kaikkea ymmärräkään niin tulee mukana. Ja tämä sana ettei ole sovelias Jumalan valtakuntaan, niin minä ymmärrän sen näin, että se ei tarkoita pelastuskysymystä, koska kyllä ihmisillä on joillakin tosi monia taustatekijöitä joiden vuoksi ihminen ei pysty oikein sillä tavalla lähtemään mukaan kuin toinen ja tulee paljon hitaammin, saattaa jäädä jälkeen ja sillä tavalla. Mutta tämä tarkoittaa todella sitä, että jos me päätämme mennä eteenpäin, niin me teemme sen tosissamme, että me kerta kaikkiaan haluamme mennä eteenpäin. Ja sanotaan, että ei ole sovelias Jumalan valtakuntaan, siis Jumalalla ei ole kovin paljoa käyttöä. Siis nyt minä ajattelen sitä, että jo meidän pitäisi mennä niin kuin Nehemia, Mooses tai Vanhan Liiton pyhät, suokaa anteeksi, minä käytän vähän isoja nimiä tässä, Daavidit ja muut, mutta nekin oli ihmisiä ihan yhtälailla, yhtä vajavaisia siellä ja kuitenkin Jumala käytti. Heillä oli ihan samanlaiset periaatteet, jotka täytyi käydä läpi. Jos heillä olisi ollut sellainen mieli, Mooseksellakin esimerkiksi, että kun hän lähti Luvattuun Maahan, niin siinä vähän ajan kuluttua niin hänellekin olisi tullut mieli ja hän olisi purkanut sitä kansalle, että kyllä tämä taitaa olla aika rankka juttu, kuskata teitä 40 vuotta täällä erämaassa! Tällaista napinaa ja muuta niin jos hän olisi tällaisen viestin antanut sinne, se ei ole ollut varmasti Jumalalle otollista. Hänellä ei olisi ollut käyttöä Jumalan valtakunnassa ja suunnitelmissa jos hän olisi näin tehnyt. Nyt ymmärrän hyvin, että me väsymme joskus ja joskus näky odottaa aikaansa, mutta silloin me voimme pyytää Jumalalta apua ja voimaa siihen, Jumala, uudista minun näkyni ja anna minulle voimaa mennä eteenpäin, niin tämä on se Jumalan ajatus tässä takana.

3 Seuraa minua! Mutta mitä siinä oli ennen sitä. Tämä ei ole pelkästään irrallinen juttu, vaan ennen sitä oli Jeesuksesta. Lk 9:51 Ja kun Hänen ylösottamisensa aika oli täyttymässä, käänsi Hän kasvonsa Jerusalemia kohti, vaeltaaksensa sinne. Hän oli päättänyt mennä, niin kuin täällä sanottiin, Hän oli päättänyt mennä Jerusalemiin kohden ristiä. Jos Hän olisi katsonut siinä vaiheessa, tietäen mitä siellä tapahtuu, jos Hän olisi siinä vaiheessa kääntänyt ikään kuin katseensa taakse että, Jumala, tämä on aika kova juttu mennä sinne, niin se ei olisi ollut Jumalalle otollista. Hän ei olisi pystynyt tekemään sitä suunnitelmaa. Hänen täytyi olla 100% sitoutunut siihen juttuun. Ja se mahdollisti sen, että Hän pystyi kestämään kaiken Jumalan armon avulla siellä kaikissa koettelemuksissa. No sitten, juuri tätä ennen, Lk 9:62 ennen on vielä kaksi tapausta, jotka antaa juuri samanlaisen vahvistuksen tähän asiaan. Siellä oli kaksi henkilöä ennen sitä, jotka tulivat Jeesuksen luokse. Lk 9:59-61 Toiselle Hän sanoi: Seuraa minua. Mutta tämä sanoi: Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni. Mutta Jeesus sanoi hänelle: Anna kuolleitten haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa. Tässä on yksi sana, joka ratkaisee kaiken, siinä on se ensin! Ennen kuin minä lähden Sinua seuraamaan, anna minun ensin tehdä sitä, tätä ja tuota. Jos Mooseskin olisi sanonut, että joo, minä teen sitä, tätä, anna minun ensin tehdä, ennen kuin minä lähden tekemään mitään, niin minulla on tällaisia, tällaisia ja tällaisia, niin se ei olisi ollut otollista. Tämä sai Jeesuksen puhumaan, että ei ole otollista, että jos me tartumme auraan, jos sinä päätät että minä lähden seuraamaan Jeesusta, siihen suunnitelmaan, ei ole otollista että sinä sitten sanot anna minun kuitenkin tehdä nämä, nämä ja nämä työt vaan se on päätös että minä lähden seuraamaan eikä Jumala tietysti anna meidän käytännön asioitakaan jättää laimin, mutta tämä on sydämen asenne, se on periaate, jonka Jeesus tässä sanoi. Ja sitten heti perään: Lk 9:61 Vielä eräs toinen sanoi: Minä tahdon seurata Sinua, Herra; mutta salli minun ensin käydä ottamassa jäähyväiset kotiväeltäni. Ennen kuin minä lähden seuraamaan Sinua, salli minun ensin tehdä näitä ja näitä asioita, niin sitten minä tulen Sinun seuraasi. Jumalan valtakunta on kyllä

4 periaatteessa sellainen ota tai jätä tilanne. Kun me lähdemme seuraamaan Jeesusta, niin se on kuin sillä tavalla, että silloin mennään siihen suuntaan. Nyt joku ajattelee, että kauheata, ei saanut kuolleita haudata, eikä saanut edes hyvästiä antaa eikä muuta. Mutta minkälainen oli asenne niillä, jotka lähtivät seuraamaan Jeesusta, siellä on kerrottu sekin. Ne eivät sanoneet, että hetkinen, Jeesus, minä teen ensin näitä, näitä, näitä ja näitä, ja minä tule sitten joskus perässä kun minä hoitelen nämä asiat. Siellä on ainakin viisi apostolia joiden Jeesuksen seuraamiseen lähtötilanne kerrotaan. Ensinnäkin oli Matteus, hän oli yksi apostoleista. Siellä sanotaan Matteuksesta tällä tavalla, hänen toinen nimensä oli Leevi. Lk 5:27-28 Jeesus tuli hänen luokseen, näki miehen siinä pöydän luona ja hän sanoi tällä tavalla, mikä oli keskustelu. Ja sen jälkeen Hän lähti sieltä ja näki tulliasemalla istumassa publikaanin, jonka nimi oli Leevi, ja sanoi hänelle: Seuraa minua. Niin mitä hän vastaa tai mitä hän teki. Niin tämä jätti kaikki, ja seurasi Häntä. Siis se idea on se, ei että salli minun ensin tehdä kaikennäköisiä muita asioita ja minä tulen sitten kun minä kerkiän tulemaan jotenkin mukaan siihen vaan. Tämä oli apostoleiden, jos ajatellaan tätä Leeviäkin eli Matteusta, niin hänenkin kohdallaan ei ollut sitten niin, että hän olisi kokonaan jättänyt heti kaikki perheensä ja muut ettei olisi enää näkynyt miestä ollenkaan, olisi laitettu roomalaiset etsimään miestä jostakin missä se huitelee ja perhe ja kaikki muu kotiväki oli siellä. Ei, vaan hän sanoi että hän lähti heti seuramaan, mutta sanotaan kohta perään, että hän järjesti suuret pidot kotonaan Jeesukselle ja opetuslapsille ja kaikille ja kutsui publikaaneja ja kaikkia sinne. Se ollut kysymys siitä etteikö hän näitä normaaleja asioita olisi voinut hoitaa, vaan kysymys oli siinä että hän päätti, että minä menen tuota suuntaa, Jumalan armon avulla minä lähden tuohon suuntaan, minä en katso enää taakse mitä siellä oli, vaan me menemme tuohon suuntaan. Ja sama oli myös Pietarilla ja Andreaksella, kohta he jättivät verkkonsa siihen. Ja vähän matkaa Jeesus meni ja siellä oli Sebedeuksen pojat, Johannes ja Jaakob. Heistäkin sanotaan, että kohta he jättivät verkkonsa ja lähtivät. Tässä on ainakin viisi, jotka eivät yhtään sanoneet, että salli minun ensin tehdä sitä, salli minun ensin tehdä näitä asioita, tällä tavalla, ja sitten minä tulen, vaan he saivat sen kutsun, näyn omaan elämäänsä ja lähtivät suoraa päätä menemään eteenpäin. Sanotaan, että tällainen on otollinen Jumalalle, että kun me lähdemme niin me emme enää katso taaksemme. Esimerkiksi kasteessa, tämähän tämä on tosin väkevä tausta tälle kasteelle, kun me siinä todella kysymme, että haluatko sinä seurata Jeesusta, maksoi mitä maksoi aina kuolemaan asti. Sehän on valtava sitoutuminen tuo kasteasia Jeesukseen ja se on

5 ikään kuin lupaus Jumalalle, että minä haluan seurata, Jeesus Sinua, maksoi mitä maksoi, loppuun asti. Ja kun me lähestytään loppua kohden, niin yhä selkeämmäksi tulee tällainen valinta meidän kohdalla. God Tv:ssä joku julistaja kertoi, että hän ykskaks, hän oli ollut Kansas Cityssä, eikös hän siellä ollut ollut tämä julistaja, tai jossakin siellä ohjelmassa, hän oli ollut siellä jossakin ylistystilanteessa. Ykskaks häneltä vaan hävisi se ylistyksenkumu sinne taakse, hiljeni ja hiljeni ja ykskaks hän alkoi nähdä hengenmaailmaan ja näki, kuuli sellaisen valtavan taistelun, siellä niin kuin miekkoja lyötiin yhteen. Siellä oli taistelu hengenmaailmassa koko ajan ja hän ymmärsi, että nyt on todella, se oli nyt ihan hiljattain, että nyt on todella sellainen hengenmaailmassa oleva taistelu ja siellä taistellaan siitä mitä tapahtuu täällä näkyvässä maailmassa. Ja sen tähden kun tätä lopunaikaa kohden mennään joudutaan yhä voimakkaammin tekemään tällaisia selkeitä pesäeroja. Mitä tiukemmaksi menee sen vähemmäksi jää selitykset, ja sen selkeämmin me joudumme ottamaan kantaa asioihin. Ja sen selkeämmin tulee tämä sana, se ei ole sovelias joka tarttuu auraan ja sitten katsoo taakseen, alkaa epäillä, peräytyä, pysähtyy ja jopa kääntyy taaksepäin, ei, minä en halua mennä tähän suuntaan, niin se ei ole Jumalalle otollinen. Kuljetaan Jumalan teitä Otetaanpa Pietari ensin. Pietari oli siellä, ihan silloin kun Jeesus oli ylösnoussut, siinä tilanteessa Jeesus sitten sanoi hyvin merkittävät sanat, jotka ollaan monta kertaa luettu. Nuorten kohdalla ja minä uskon, että nuoret ovat huomattavasti herkempiä ja tällä tavalla valmiimpia ehkä olemaan sellaisia ehdottomia. Meillä vanhemmilla on enempi ehkä tällaisia perinteitä ja muita, mutta nuoret ovat hyvin usein paremminkin muuntumiskykyisiä. Mutta Pietarin kohdalla oli sellainen tilanne, että hänen kohdallaan Jeesus profetoi tällaiset sanat Totisesti, totisesti, kun oli nuori, niin sinä vyötit itsesi ja ja kuljit minne tahdoit, mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut minne sinä et tahdo. Tässä Pietarille profetoitiin selvästi, ja Raamattu antaa sen myöhemminkin ymmärtää, että siinä profetoitiin Pietarin kuolema, että mikä on hänen loppunsa. Se ei ihan käy tästä suomenkielisestä tekstistä, mutta kun siitä luetaan sitä kohtaa, niin siinä käy ilmi että kysymys oli siitä, että Pietari joutuu kärsimään Jeesuksen tähden, kuolemaan ja minkälainen se on sitten, sitä ei siinä kerrota, mutta joka tapauksessa. Kun hän oli nuorempi, niin hän teki vielä oman päänsä mukaan, mutta kun aikaa kului, niin hänen valintamahdollisuutensa, ymmärrys Jumalan valtakunnasta ja kaikesta siitä, tuli yhä syvemmäksi. Sen jälkeen hänen valintamahdollisuutensa, vaikka ne koko ajan oli olemassa, niin hän kuitenkin joutui siinä valinnan osalta yhä

6 selkeämmin näkemään, sen, että hei, ei tässä enää nämä muut asiat, ne jää tuonne sivuseikaksi ja tämä Jumalan asia alkaa tulla yhä tärkeämmäksi, että minä en enää voi perääntyä, minä ojennan käteni, joku ottaa minut ja alkaa viedä johonkin suuntaan ja minä en halua enää peräytyä. Tämä on se viesti mikä Pietarille tuli Jeesuksen profetian kautta. Tämä on se henki missä meidän tulee kulkea ja mikä on se sellainen voima jos saamme otteen sellaisesta jostakin suunnasta. Paavali sanoo tämän tällä tavalla, hän sanoo sen näin ja tämä koskee meidän hengellistä elämää, että meillä tulee olla se muutoskyky. Jos minulta, kuulkaa, häviää muutoskyky, että minä en näe enää että mitä pitäisi tehdä toisin tai ei ole kykyä, hei, että vanha oli hyvää eikä millään tavalla vaikka selvästi näkee, että se ei ole oikein hyvää, niin vaan pitää kiinni vanhasta. Täällä Paavali sanoo Room 12:2, älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Siis, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, antakaa siis mielenne uudistua, että mieli alkaa jotenkin nähdä uudella tavalla, on avoin asioille. Tämä on Paavalin kehotus, tämä on valtavan tärkeä asia. Tällä tavalla ymmärtää asia, että hei, minä olen muutosprosessissa, kasvua ei tapahdu, hengellistä kasvua jos ei ole valmiita muuttumaan, ajattelemaan uudella tavalla. Ja minun kohdalla on tapahtunut tässä asiassa muutosta. Teemme Jumalan tekoja Tuntui siltä, että ihmiset etsivät sellaista fiilinkiä ja sellaista tunnetta. Nyt kun minä muistelen jonkun sanoneenkin, kuulleeni sellaisen sanan, että hei, kuule mennäänpä sinne kokoukseen, mennäänpäs sinne kaatumaan! Nyt kun minä ajattelen tällaista, mennäänpä sinne kaatumaan, kun minä ajattelen tällä ymmärryksellä näin, silloin se saattoi olla jotenkin, koska oli sitä rukousta, profetaalista ja muuta, mutta että ihmisen motiivi oli, että hei, että minä lähden sinne, otetaan hörpyt tuolta seurakunnasta, sitten mennään toiseen, otetaan, hei, sinne tulee nyt tuo ulkomaalainen, mennäänpä sinnekin kaatumaan! Tämä oli aivan totta, siis se ajattelu oli tällainen, että me etsimme tällaisia hetkiä jolloin me saamme tunnekokemuksia. Ja sitten kun oli se kokous ohi, niin meissä ei tapahtunut minkäänlaista muutosta välttämättä. Ei mitään ollut sellaista mikä olisi täällä muuttunut, koska me emme etsineetkään ollenkaan Jeesusta, Hän oli ihan siellä taustalla vaan, Hän oli vaan jonkunlainen siunauksen antaja sieltä ja me tulimme vaan saamaan siunaus ja sitten olimme taas viikko jossakin ja mentiin ja taas tulimme saamaan se siunaus ja tällä tavalla.

7 Jos meidän päämäärä on vain tämä kaikella myöskin Jumalan etsinnällä, kun me rukoillaan läpimurtoa, Jumalan kirkkauden ilmestymistä, en kiellä etteikö joillakin saata tulla mieleen, että hei, sitten tulee hyvä fiilinki, että meillä on tosi mahtavaa täällä ja saadaan sellaisia tunnekokemuksia ja kaikkea muuta tällaista, todella ollaan humalassa ja varmaan siinä on tällaistakin. Mutta jos sen päämäärä on se, että me vain etsitään tunnekokemuksia, niin siinähän jää kokonaan Jeesus ja koko se Jumalan tarkoitus ihan kokonaan pois, eli kun Hän lähestyy meitä, niin Hän haluaa myöskin muuttaa meidän ajatusmaailmaa, että meissä tapahtuu jotakin muutosta Hänen puoleensa. Minä en silloin alkuvaiheessa, minä en ihan välttämättä tällä tavalla ajatellut, mutta minä huomaan että minä olen muuttunut ajatukseltani ja minä olen iloinen siitä, että Jumala, minulle on valtavan tärkeää, että Sinä tulet ja laskeudut alas, Sinä tulet meidän keskelle, Sinä parannat meitä, annat sen voimasi laskeutua meidän yllemme. Eihän Jumala tuo pahaa oloa kun Hän lähestyy ja Pyhä Henki, eihän se ole tarkoitus. Siinä on ilman muuta hyvä olla Jumalan läsnäolossa. Kun Pietari ja Jaakob ja ne muut saivat olla siinä Jumalan läsnäolossa, niin rakennetaan kolme majaa, sehän oli se ajatus. Kyllä, totta kai, jos taivaan ilmapiiri tulee niin sehän on se seuraus siitä. Mutta ei se ole se meidän päämäärä, se ei ole päämäärä että me haemme vain fiilinkiä vaan että meissä tapahtuu muutos, että Jumalan teot alkavat tulla meidän kauttamme näkyviin. Tämä on se ajatus ja tässä asiassa minulle on tapahtunut vuosien varrella aivan selkeä muutos. Minä uskon, että tässä on sellainen salaisuus, että silloin kun me lähestytään ihan sitä ydin asiaa, siitä jää ikään kuin sellaista jotka vie meidän huomion jonnekin muualle, vie niin kuin siihen sivuun, niin ne karsiutuu pikkuhiljaa pois ja tulee se pääasia. Ja kun siinä pääasiassa tulee sellainen Jumalan kohtaaminen, Jumala laskeutuu alas, se pääasia avaa nämä kaikki muut. Jos meillä on monta sellaista huomion kohdetta, niin me emme pysty siihen pääasiaankaan keskittymään ja se oleellinen asia Jumalan kohtaaminen jää sivuun. Jos ajatellaan esimerkiksi alkuseurakuntaa, niin se on mahtava esimerkki siitä että kun he rukoilivat, niin he odottivat sen kymmenen päivää. Sekin on valtavan tärkeätä, että he odottivat ylipäänsä. Jumala profetaalisesti ilmoitti nämä asiat ja kaikki oli suunnitellut juhlapäiviä myöten, että kaikki natsas yhteen milloin sen piti tapahtua, mutta pohjatyö kuitenkin oli jo tehty Jeesuksen kautta. Jeesus oli sen maaperän muokannut ja opetuslapset pääsivät vain hedelmille, he saivat sen. Herra lähettää meidät Mutta kun se Jumalan voima tuli, niin ei ne siellä yläsalissa ennen sitä ei ne kauheasti miettinyt, että miten tehdään vanhustentyö ja lapsityö ja miten nuo varkkarihommat ja miten me nämä tehdään, suunnitellaanpa nyt tässä vähän näitä juttuja ja muita, vaan heillä oli yksi ainoa asia ja se oli se, että Jumala ilmesty, anna sen lupauksen

8 toteutua nyt tässä meidän kohdalla. He keskittyi siihen ja kun se tuli ja se meni läpi, niin sen jälkeen siellä alkoi aikamoinen hulabalo sen jälkeen, kun Pyhä Henki laskeutui. Ja se, että he eivät jääneet siihen nautiskelemaan, sanomaan että, kiva mennään taas yläsaliin ottamaan hörppyjä, ja sillain, ei siitä sellaista kuvaa tule ollenkaan, että he olisivat ikään kuin jääneet nautiskelemaan, vaan kun Pyhä Henki tuli heidän päällensä, Hän oli heidän kanssaan siinä ja ihmisiä alkoi tulla uskoon. Siellä sitten kun apostolit olivat Jumalan Hengen alla, niin he tuli kyllä silloin hommia tosi paljon. Silloin ei enää tarvinnut miettiä, että mitä tässä tehdään, vaan kaikille riitti hommia, jotka vaan halusivat tehdä. Tämä on se minkä minäkin uskon toteutuvan, kun Jumalan läsnäolo tulee, niin sen jälkeen kaikki palvelutyöt kyllä avautuvat. Ne profiilit ja kaikki muut mitä on tehty joskus ja mitkä ehkä sinulla on mielessä ollut, niille löytyy silloin ihan käyttöä kun Jumala ilmestyy meidän keskellä. Kysymys on vaan siitä, että halutaanko me antautua siihen, halutaanko sanoa Jumalalle tahdon, vai sanotaanko, että ensin Jumala, minä teen ensin näitä ja näitä asioita. Eihän Jumala meiltä kuitenkaan ota pois, sitä ei tarvitse ajatella, että kaikkea mikä elämään liittyy, kyllä meidän täytyy elää, käydä työssä ja opiskella ja muuta, mutta lähinnä kysymys on nimenomaan sydämen asenteesta, siitä mikä on se Jumala-suhde meissä. Kun apostolit siellä sitten lähtivät eteenpäin niin siinä tosiaan, se ei ollut sitä että siinä olisi oltu paikallaan, vaan siinä kyllä tosiaan maisema muuttui. Nimittäin on joskus niin, että moni saattaa pelätä tällaista Jumalan ilmestymistä, koska se tietää kauheasti hommia. Se on näin, että moni ajattelee, että tämä vanha on parempi, että kun ei ole sellaista kauheata kiirettä eikä sählinkiä. Moni ajattelee että kauheata, että ei, jos minä rukoilen tällä tavalla, niin, Jumala, en minä halua tällaista. Ja moni siinä vaiheessa ikään kuin katsoo taakseen ja sanoo että ei Herra, en minä tällaista tarkoittanut. Minähän tarkoitin fiilinkiä, että olisi mukavaa ja hauskaa! Tämä on sellainen ajatusrakennelma joka saattaa olla siellä meillä takana, että kauheata, vanha oli hyvää, kun ei ollut mitään, minä ottaisin vaan sen fiilingin. Te saatte voiman! Kun sitten helluntai tuli, niin Jeesuskin opasti opetuslapsiaan ja sanoi heille, että kun Pyhä Henki tulee, niin te saatte voiman ja te tulette olemaan minun todistajiani Juudeassa, Samariassa ja aina maan ääriin saakka. Apt. 1:8. Eli se idea oli se, että heistä tuli todistajia, että se oli tarkoitettu voimaksi mennä eteenpäin eikä niin että he ikään kuin jäisivät siihen olemaan vaan sen Jumalan

9 läsnäolon ilmapiirissä eikä lähteä yhtään mihinkään, se ei ollut Jumalan tarkoitus. Minä uskon, että ne vainot mitkä tulivat muutaman vuoden kuluttua Stefanuksen surmaamisen jälkeen, se oli Jumalan vaikuttama niin, koska seurakunta ei lähtenyt ollenkaan evankelioimaan, vaan he olivat siellä paikan päällä vaan ja siinä kasvoi ja eihän se nyt voinut määräänsä enempää kasvaa Jerusalemissa, niin sitten vasta ne lähtivät hajaantumaan. Se oli Jumalan vaikutus vaikka se oli tällaisen marttyyrikuoleman kautta Jumala vaikutti siinä. Näin siinä vain tapahtui. Kyllä kun me Jumalan läsnäoloa etsimme ja Jumalan voimaa, niin kyllä siinä tulee myöskin hommia, että saa varautua siihen, mutta kuitenkin minä uskon että Jumala täyttää ennen sitä meidät sellaisella väkevällä voimalla, että meille tulee myöskin tahto, että me halutaan, että Jumala, me voidaan toteuttaa se tehtävä!