Kevät 2013 University of Otago Matkaraportti Emma Mäenpää
Aluksi Olin maisterivaihdossa University of Otagossa Uudessa-Seelannissa kevätlukukauden 2013. Vaihtoopiskelut Dunedinissa olivat mieleenpainuvat. Vaihdosta jäi minulle kasa ystäviä, mahtavia reissuja heidän kanssaan, muistoja tyrmistyttävän upeista maisemista ja kaipuu palata takaisin Uuteen- Seelantiin vielä jonain päivänä. Uuteen-Seelantiin ei tule helposti mahdollisuutta matkustaa muuten, joten vaihto-opiskelut siellä olivat erinomainen tilaisuus päästä tutustumaan maahan. Otagon yliopistossa oli miellyttävä opiskella ja monitieteellinen ympäristö oli mukavaa vaihtelua kauppakorkeaan tottuneelle. Dunedin oli helppo vaihtokohde ihmisten ystävällisyyden, paikan kotoisuuden ja toimivien systeemien takia. Valitsin Otagon vaihtokohteeksi englannin kielen, vaellusmahdollisuuksien ja kaukaisuuden takia. Valmistautuminen vaihtoon Vaihtoon valmistautumiseen oli paljon aikaa kevään vaihtoon lähtöön. Yleisesti kaikki järjestelyt sujuivat jouhevasti ilman ongelmia. Itse ei tarvinnut juuri huolehtia mistään, vaan apua tuli välillä liiaksikin. Kaikki ohjeet nettilomakkeiden täyttöön ja muuhun valmistautumiseen tulevat Otagosta erittäin selkeästi. Sain heti sähköpostia vaihtoon hyväksymisen jälkeen jossa oli lista asioista joita minun tuli tehdä ennen vaihtoon lähtöä. Otagossa on paljon vaihto-opiskelijoita, joten siellä on hyvät vakiintuneet systeemit heidän vastaanottamisekseen. Kauppakorkeakoulun hakuprosessin jälkeen Otagoon piti vielä täyttää nettihakemus ja lähettää muutama passikuva. Online hakemukseen tuli täyttää jo kurssivalinnat, mutta varsinaiset valinnat suoritettiin vasta paikan päällä. Otagon nettisivuilla oli tarkat ohjeet siitä miten hakemuksen teossa edetään. Hakemukseen piti liittää suoritusote, oikeaksi todistettu kopio passista sekä
todistus englannin kielen taidoista. Lisäksi Uusi-Seelanti edellyttää kaikkia vaihto-opiskelijoilta hankkimaan heidän hyväksymänsä vakuutuksen. Helpoin tapa on ottaa student safe vakuutus. Se on hyvin kattava vakuutus, mutta halvemman voisi saada Suomesta jos jaksaa nähdä hieman vaivaa. Vakuutus maksoi 250 dollaria. Vaihtoa varten suomalaisten tulee hankkia puolen vuoden opiskelijaviisumi. Viisumin hakeminen on sinällään yksinkertaista, mutta passi ja hakemuspaperit pitää lähettää Lontooseen, jossa on lähin Uuden-Seelannin konsulaatti. Viisumin tulemisessa kestää noin kolme viikkoa ja viisumihakemukseen tarvittiin molempien koulujen hyväksymiskirjeet ja todistus varallisuudesta. Tästä syystä kannattaa täyttää Otagon nettihakemus hyvissä ajoin, jotta jää aikaa hyväksymiskirjeen saamiseen ja viisumihakemuksen lähettämiseen. On huomattavasti helpompaa tehdä viisumihakemus Suomesta käsin. Lennot Uuteen-Seelantiin ovat matkan pituuden takia tietysti hintavat. Kannattaa siis varata lennot ajoissa. Itse otin meno- ja paluulennot erikseen, sillä matkustelin Kaakkois-Aasiassa ennen Uuteen-Seelantiin menoa. Lennot tulivat maksamaan noin 1600 euroa. Varasin paluulennon jo helmikuussa ja seurasin myöhemmin samojen lentojen hintoja jotka olivat jopa kuukauden aikana kaksinkertaistuneet. Paluulentoni kulki Hongkongin kautta vaihdolla. Dunedinin lentokentältä ei ole julkista bussia kaupunkiin. Taksi lentokentältä voi maksaa jopa 100 dollaria. Kannattaa siis varata etukäteen sähköpostilla shuttle lentokentältä, joka maksaa noin 15-20 dollaria. Siihen kannattaa varata käteistä. Tähän ohjeet ja linkki varaamiseen tulivat minulle sähköpostitse. Tarkkaile siis listoja ja papereita, joita Otago sinulle lähettää. Opiskelu Otagossa on kaksi lukukautta ja kevätlukukausi alkoi vasta helmikuun lopussa 25.2. Kesä on parhaimmillaan Uudessa-Seelannissa joulu-helmikuussa, joten kannattaa miettiä Uuteen- Seelantiin menemistä ja siellä reissaamista ennen koulun alkua. Dunedin on hiljainen ennen koulun alkua, joten silloin on hyvin aikaa kierrellä muuta Uutta-Seelantia. Vaihto-opiskelijoita opastettiin olemaan Dunedinissa 14.2 mennessä. Itse saavuin Dunediniin viikkoa aikaisemmin ja ehdin tutustumaan rauhassa ympäristöön, koulun tiloihin ja nauttimaan auringosta ennen koulun alkua. Koulun alkaessakaan ei tosin ole kiirettä, jos ehdit saapumaan vasta määrättynä päivänä. Mielestäni oli kuitenkin mukava nauttia Dunedinin kesästä ja nähdä miten kaupunki täyttyi pikkuhiljaa opiskelijoista.
Otagossa tarjotaan erittäin laajasti kursseja myös kauppatieteellisessä. Kurssi-ilmoittautuminen suoritetaan vanhanaikaisesti paperilla ja hakemalla fyysisesti hyväksyntä jokaiselta laitokselta jossa kursseja suorittaa. Ilmoittautuminen sujui helposti ja oli mukava tavata professoreita ennen koulun alkua. Kurssit piti valita jo Otagon ilmoittautumislomakkeita täyttäessä, mutta niitä pystyi täysin vaihtamaan vielä paikan päällä. Professorit myös auttoivat mielellään opintojen suunnittelussa. Kursseja sai vapaasti valita, eivätkä professorit juuri välittäneet esitietovaatimuksista. Ei siis kannata ottaa paineita kurssivalinnoista ennen vaihtoon lähtöä. Suoritin vaihdossa maisteriopintojani, joten minun olisi pitänyt opiskella maisterikursseja. Halusin kuitenkin opiskella jotain muusta tutkinnostani poikkeavaa joten valitsin turismin ja kansantaloustieteen kursseja. Minulla ei juuri ollut esitietoja aiheista, joten päädyin ottamaan yhden maisterikurssin ja kaksi kanditasoista kurssia täyttämään 24 opintopisteen kansainvälisen sivuopintokokonaisuuden. Käymäni kurssit TOUR 219 Destination management (noin 9ECTS) Kurssi on kanditason kurssi, jonka sain maisterivaihtokokonaisuuteen, sillä minulla ei ollut aikaisempia turismin kursseja. Kurssia veti Brent Lovelocker, joka oli selkeästi vetänyt kurssia jo useamman vuoden. Hän oli hieman väsähtänyt opettamaan kurssia, mutta piristi tunteja huumorilla. Kaiken kaikkiaan kurssi oli erittäin helppo eikä mielestäni yhtä hyvä kuin kaksi muuta kurssiani. Kurssilla käsiteltiin miten turistikohteita tulisi suunnitella ja mitkä asiat vaikuttavat turismin suunnitteluun. Kurssin aikana piti tehdä kaksi reading logia, joita varten piti lukea kolme vapaavalintaista artikkelia ja kirjoittaa niistä reflektoiva essee. Lisäksi piti pitää pieni presentaatio ryhmässä, kirjoittaa yksi pidempi essee ja kurssista oli lopputentti. Tentissä kysyttiin luennoilla käsiteltyjä asioita ja kurssilla ei ollut kirjaa. Opettaja antoi tenttikysymykset viimeisellä luennolla ja jopa vastauksen yhteen monivalintaan. Kurssin ehdottomana bonuksena oli luokkaretki (fieldtrip) Queenstowniin kolmeksi päiväksi. Retki maksoi 60 dollaria ja kolmen päivän aikana kuunneltiin erilaisia Queenstownin turismiin osallistuvia tahoja. Retki oli mielenkiintoinen etenkin meille kansainvälisille opiskelijoille ja sen aikana tutustui mukavasti paikallisiin opiskelijoihin. ECON 207 Environmental economics (noin 9ECTS) Tämä kurssi oli antoisin kaikista kursseistani. Uudessa-Seelannissa panostetaan ympäristöasioihin paljon. Tällä kurssilla pääsi tutustumaan sen syihin ja historiaan sekä käytännön toimintaan.
Kurssilla käsiteltiin mikrotalouden näkökulmasta ympäristöasioita Uudessa-Seelannissa ja maailmalla yleensä. Opettajina kurssilla olivat amerikkalainen Paul Thorsnes ja saksalainen Viktoria Kahui. Opettajat olivat erittäin avuliaita tutoriaaleissa ja järjestivät ylimääräisiä opetustilaisuuksia niitä tarvitseville. He olivat asiantuntevia ja innostivat esimerkeillään. Myös tämä kurssi on kanditasoinen, mutta itselleni sopivan haastava, sillä olin käynyt aiemmin kansantaloustieteestä vain perusteet. Kurssin suoritustavan sai itse valita. Yksi vaihtoehto oli osallistua joka toisena viikkona tutoriaaleihin ja joka toisena luentotenttiin (quizz), joiden molempien painoarvot olivat 20 prosenttia. Siten tentin painoarvoksi jäi 60 prosenttia. Toinen vaihtoehto oli suorittaa kurssi 100 prosenttisesti tentillä. Itse valitsin ensimmäisen vaihtoehdon ja olin tyytyväinen, sillä tutoriaaleista sai erittäin helposti täydet pisteet ja valmistautuessa luentotentteihin tuli kerrattua hyvin asioita. TOUR 411 Tourist culture (noin 10 ECTS) Tämä oli ainut maisteritason kurssini. Usein Uudessa-Seelannissa ei tehdä maisteritutkintoa ja sen huomasi tälläkin kurssilla. Meitä oli kurssilla vain kolme opiskelijaa. Mielestäni se oli kivaa vaihtelua muihin suuriin luokkiin, joissa ei juuri keskusteltu. Tällä kurssilla keskityttiin erityisesti keskusteluun ja jokaiselle luennolle oli pieni tehtävä josta keskusteltiin luennolla. Luentoja oli vain kerran viikossa kaksi tuntia. Kurssilla käsiteltiin syvällisesti ja laajasti turismia sosiaalisista ja kulttuurisista näkökulmista. Kurssin vetäjä Hazel Tucker oli turismin laitoksen johtaja. Kurssilla opetti myös Eric Shelton. Opettajilla oli hyvin erilaiset lähestymistavat turismiin ja molemmat ovat erittäin omistautuneita tutkimuksilleen. Eric tarkasteli turismia filosofiselta kannalta, siinä missä Hazel keskittyi turismin kritiikkiin ja ympäristöasioihin. Mielestäni tämä toi mielekkyyttä kurssiin ja oli hyvä osoitus turismin monipuolisuudesta. Luennoilla piti palauttaa pieniä tehtäviä ja tenttiä korvasi isompi loppuessee. Yleisesti muillakaan turismin maisterikursseilla ei ollut lopputenttejä. Mielestäni tämä oli hyödyllisempi ja mielenkiintoisempi kurssi kuin destination management. Sillä pääsi tutustumaan syvemmin turismiin ja ymmärtämään sen vaikutuksia. Vapaa-aika ja muuta Dunedinissa ja Uudessa-Seelannissa yleisesti on runsaasti vapaa-ajan mahdollisuuksia. Dunedinista suoraan pääsee muun muassa vaeltamaan, surffaamaan, purjehtimaan jne. Uudessa-Seelannissa on myös runsaasti mahdollisuuksia extreme urheilulajien kokeilemiseen. Itse kävin muun muassa tekemässä tandem hypyn lentokoneesta ja monet hyppäsivät bengi-hypyn. Suosittelisin myös käymään Dunedinissa Otago museossa, jossa oli mielenkiintoista tietoa esimerkiksi maori
kulttuurista. Otagossa on erittäin aktiivinen ylioppilaskunta, joten kerhoja löytyy aina virkkauksesta maastopyöräilykerhoon. Itse kävin ylioppilaskunnan järjestämillä balettitunneilla ja kuuluin vaelluskerhoon. Vaelluskerho järjesti vaelluksia ja siltä sai lainata vaellusvarusteita. Otagolla on myös juuri valmistunut ja hyväkuntoinen iso liikuntasali. Siellä on paljon liikuntatiloja erilaiseen liikuntaan ja ryhmäliikuntatunteja. Dunedinissa on myös erinomainen lenkkeily ja pyöräilymahdollisuudet. Kannattaakin miettiä pyörän hankkimista vaihdon alussa. Uuden-Seelannin hintataso on hyvin samanlainen kuin Suomessa. Jotkin asiat ovat kalliimpia, kuten lihatuotteet, kun taas esim. kasvikset ovat halvempia. Dunedin on hyvin opiskelijaystävällinen kaupunki, joten siellä löytyy alennuksia opiskelijoiden tarpeisiin paljon. Suurimman osan ruuista tein kotona. Menin luonaallekin kesken päivän kotiin, sillä kampuksella ei ollut oikeastaan opiskelijaruokalaa ja asuin kivenheiton päässä koulusta. Ulkona syöminen on jonkin verran halvempaa ja kampuksen vieressä oli muun muassa halpoja sushi- ja pizzapaikkoja. Suomalaiselta tililtäni vuokrien maksaminen ja rahan nostaminen olisi tullut kalliiksi, joten avasin Uusiseelantilaisen pankkitilin. Tämä myös helpotti kaupoissa asiointia, sillä suomalainen Visa Electron ei toiminut aina kaupoissa. Pankki-luotto yhteiskortilla ei pystynyt maksamaan kuin luotolla. Vaihtoehtoja on muutama, mutta päädyin itse ANZ pankkiin sillä minun suomen pankillani oli nostotili tuossa pankissa. En tosin aivan päässyt jyvälle mitä tuo nostotili käytännössä tarkoittaa, sillä jouduin maksamaan 25 dollaria joka kerta kun siirsin rahaa tililtä toiselle. Pankista sai ilmaiseksi tilin ja kortin eikä sen sulkemisesta joutunut maksamaan mitään. Tilin avaaminen oli erittäin helppoa, siihen meni noin kymmenen minuuttia ja palvelu pelasi hyvin. Asunto Asunnon suosittelisin ottamaan Otagon Uni Flats:lta. Sain heiltä aikaisin syksyllä sähköpostia asuntohakemuksen täyttämisestä. He takaavat jokaiselle kansainväliselle opiskelijalle asunnon. Asunnot ovat yleisesti lähellä yliopistoa. Itse vierailin vain hyväkuntoisissa asunnoissa, mutta kuulin kauhujuttujakin asuntojen kunnosta. Asunnoissa asuu muita kansainvälisiä opiskelijoita sekä yksin paikallinen host kiwihost. Kiwihostit ovat Otagon opiskelijoita, jotka haluavat tutustua kansainvälisiin opiskelijoihin. Ainakin oma Kiwihostini oli erittäin avulias ja mukava. Hän maksoi kaikki laskumme ja huolehti mahdollisista asunnon ongelmista. Asuin kompleksissa, jossa oli 7 asuntoa ja yhteensä 37 opiskelijaa. Yhdessä asunnossa oli 5-6 huonetta ja yhteinen keittiö, kylpyhuone ja olohuone. Lisäksi kompleksilla oli yhteinen piha, jossa tapasimme hengailla päivittäin lämpiminä päivinä. Uni Flats:n asunnoissa jokaisella on oma huone. Minun
kämppäkavereitani olivat kaksi amerikkalaista poikaa, yksi kanadalainen tyttö ja paikallinen tyttö. Maksoin vuokraa asunnostani noin 350 euroa kuukaudessa. Sähkö on Uudessa-Seelannissa kallista ja siitä maksoimme noin 20 dollaria viikossa. Asunnon vuokraan kuului vesi ja internet yhteys. Ainut huono asia asunnoissa oli huono lämmitys. Sama ongelma tosin on jokaisessa Uuden- Seelannin asunnossa, joten kannattaa varata ainakin villasukat ja lämmin paita, jota voi käyttää sisällä. Uni Flatsin huoneissa on sänky, kirjoituspöytä ja lipasto vaatteille. Lisäksi toimistolta voi vuokrata liinavaatepaketin, jossa on kaksi tyynyliinaa, huopa, pussilakana, tyynyjen ja patjan suojat, sekä itselle jäävä pyyhe. Paketti maksaa 115 dollaria. Olin erittäin tyytyväinen omaan pakettiini, mutta joillain kävi huonompi tuuri ja heidän lakanoissaan oli muun muassa reikiä. Paikan päältä voi mahdollisesti saada liinavaatteet halvemmallakin, mutta esimerkiksi huopa joka oli paketissa, oli erittäin lämmin ja sellaisen hankkiminen voi maksaa useita kymppejä. Tutustuminen muihin opiskelijoihin oli luontevaa kompleksissamme. Teimme yhdessä reissuja lähes joka viikonloppu ympäri Etelä-saarta. Dunedin onkin erinomainen tukikohta matkustelulle. Uuden-Seelannin eteläsaarella on erittäin kauniita luontokohteita ja tekemistä, joiden näkemiseen vaihtoaika ei riittänyt. Vaihdon alussa kannattaa miettiä ostaako auton, sillä sen avulla reissujen tekeminen on huomattavasti helpompaa. Monet vaihto-opiskelijoista ostivat auton lukukauden alussa ja myivät sen lähdettyään. Dunedinissa on paljon käytettyjä autoja myytävänä. Minä päädyin vuokraamaan auton aina reissuillemme, mutta koska vuokrasimme auton lähes joka viikonloppu, olisi auton ostaminen tullut halvemmaksi. Ainakin kevätlukukaudella on lukukausiloma, jonka aikana monet tekivät reissun pohjoissaarelle. Sää on Dunedinissa erittäin vaihteleva. Aamulla on vaikea tietää minkälainen päivästä tulee ja säätiedotuksiin ei ole luottamista. Yhden päivän aikana saattoi sataa vettä, paistaa aurinko kuumasti, tulla räntää ja rakeita. Saapuessani Dunediniin helmikuun alussa sää oli kesäinen ja kesäistä säätä jatkui aina maaliskuun loppuun asti. Aurinkoisina päivinä lämpöä riittää ihan toukokuulle asti. Palella ei Dunedinissa tarvinnut juuri kuin sisällä. Kevät lukukauden aikana ei ehdi varsinaisesti tulemaan vielä talvi. Omana vaihtoaikanani talvi oli kuitenkin ajoissa ja pari kertaa satoi lunta, joka tosin suli heti pois. Lumen tulo keskeyttää kaiken toiminnan Dunedinissa ja luentoja muun muassa peruttiin. Lämpötila toukokuun puolesta välistä kesäkuun loppuun oli noin 10-15 astetta päivisin, sitä aikaisemmin oli lämpimämpi. Yöt menivät toisinaan pakkasen puolelle. Sään puolesta suosittelisin Dunediniin vaihtoon lähtöä kevälukukaudella, ellei halua lasketella heinä-elokuussa.
Dunedin on ihana opiskelijakaupunki, josta löytyy kaikkea mahdollista opiskelijoille. On halpoja ravintoloita, mukavia pubeja, elokuvateatteri ja turistinähtävyyksiä. Otago peninsula on Dunedinin suurin nähtävyys ja se olikin todella näkemisen arvoinen ja vieläpä ilmainen. Yhden päivän aikana näin Alpatrossien lentelevän, hylkeitä, merileijona yhdyskunnan ja pingviinejä palaamassa pesilleen. Suurta kultturishokkia ei suomalaiselle Uudessa-Seelannissa tule. Ihmiset ovat erittäin mukavia ja ymmärtäväisiä ulkomaalaisia kohtaan. Uusi-Seelantilaiset rakentavat vielä identiteettiään, sillä he ovat vielä nuori kansa. Maori kulttuuri näkyy jonkin verran, mutta enemmän pohjoissaarella. Maoreille on omat maorikieliset uutiset ja heille tarjotaan kursseja maoriksi. Uuden-Seelannin englanti on hieman erilaista kuin mihin olemme suomessa tottuneet, mutta siihen oli helppo päästä mukaan ja lopuksi taisin itsekin käyttää paikallisia slangisanoja huomaamattani. Loppukommentit Voisin suositella Otagon yliopistoa ja Dunedinia vaihtokohteeksi erittäin lämpimästi. Uuteen- Seelantiin ei tule todennäköisesti monta mahdollisuutta matkustaa ja Dunedinissa pääsee todella tutustumaan Uuden-Seelannin parhaimpiin puoliin. Otago on hyvä yliopisto, jossa asiat toimivat. Sinne tulee vaihto-opiskelijoita joka vuosi noin 600 ympäri maailmaa. Dunedinissa tuntee olonsa kotoisaksi. Siitä puhutaan Uuden-Seelannin Edinburghina ja sen huomasi pubikulttuurista ja toisinaan kuuluvasta säkkipillien soitosta. Uusi-Seelanti on upein paikka missä olen koskaan matkustanut. Matkustamiseen on koulun ohessa hyvin aikaa, joten se kannattaa. Itse muun muassa kävin uimassa tulivuoren lämmittämässä kuumassa lähteessä, vaelsin lumihuippuisilla vuorilla, näin ikijäätiköitä, otin aurinkoa Dunedinin useilla hiekkarannoilla ja pyöräilin pitkin viinitiloja. Vaihtokokemus Dunedinissa oli kaikkea mitä saattaa vaihdolta toivoa.
Lisätietoja: emma.maenpaa@gmail.com