Rakkauden parantava voima

Rakkauden parantava voima

RAKKAUDEN PARANT AVA VOIMA PETRI VÄLIMÄKI

2015 Petri Välimäki ja Aikamedia Oy Kaikki oikeudet pidätetään. ISBN 978-952-252-271-9 (PDF), ISBN 978-952-252-048-7 (sid.) Tämä sähkökirja on tuotettu Aikamedia Oy:n vuonna 2015 julkaisemasta painetusta teoksesta. Sähkökirjan tuotanto: Aikamedia Oy Teoksen sähköinen jakelu ja osittainenkin kopiointi muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen käyttöön ilman tekijänoikeudenhaltijanlupaa on korvaus- ja rangaistusvastuun uhalla kielletty. Raamatunlainauksissa käytetty Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuosina 1933/1938 ja 1992 käyttöön ottamia suomennoksia vapaasti sen mukaan, kumpi on koettu kulloinkin selvimmin esitettyä asiaa kuvaavaksi. Sivunvalmistus Aikamedia Oy Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2015 441 037 Painotuote

Sisällysluettelo Alkusanat 7 Esipuheet 9 Johdanto 15 Rakkaus luo perustuksen 21 Rakkaus parantaa 39 Miksi Jumala sallii kärsimyksen? 47 Rakkaus hoitaa kokonaisvaltaisesti 59 Rakkaus antaa tarkoituksen 81 Rakkaus varustaa ja vahvistaa 97 Miten löydät oman ainutlaatuisen mahdollisuutesi palvella ja rakastaa? 111 Miten tuemme lahjojaan, mahdollisuuksiaan ja kutsumustaan etsivää ihmistä? 129 Kutsu rakkauden vallankumoukseen 146 Lähdekirjallisuus 157

Alkusanat Yksi hienoimmista ja arvokkaimmista lahjoista, joita koen Jumalan minulle antaneen näiden vuosikymmenten aikana, jotka olen saanut evankeliumin armon sanomaa eri tavoin välittää, on ollut monin tavoin vahvistunut kristittyjen yhteys. Tuntuu aivan ihmeelliseltä armolta, että olen niin laajasti saanut palvella yli seurakuntarajojen. Vastaanotto kaikkialla on tuntunut hyvin lämpimältä. Iloitsen kaikista Jumalan lapsista, seurakuntalaisista, pastoreista ja palvelijoista eri seurakunnissa ja kristillisissä järjestöissä, joiden kautta olen saanut tätä yhteyttä niin paljon kokea. Kiitos! Iloitsen myös monista ystävistä, läheisistä, vierellä kulkijoista ja tukijoista, jotka ovat olleet tukenani näiden vuosien aikana. Monesti juuri silloin, kun ihminen on kaikkein heikoimmillaan, ystävien ja eri tavoin tukea antavien läheisten merkitys tulee erityisen selkeästi ja kirkkaasti näkyviin. Erityisen tärkeitä tukijoitani ovat olleet rakas vaimoni Marianne ja perheeni. Kiitos teille kaikille! Kiitos myös kaikille ystäville ja läheisille, jotka olette kukin oman tärkeän ja arvokkaan osan elämää kanssani jakaneet! Kaksi ihmistä, jotka ovat rohkaisseet ja tukeneet minua sekä ihmisenä että palvelussani yli seurakuntarajojen ovat tähän kirjaan saatesanat kirjoittaneet teologian tohtorit Harri Koskela ja Timo Pokki. He molemmat ovat alansa vahvoja asiantuntijoita.

Harri on helluntailiikkeen piirissä pitkään vaikuttanut arvostettu teologi, joka on palvellut myös Joensuun yliopiston tutkijana. Timo on palvellut muun muassa luterilaisen kirkon pappina, Launeen seurakunnan kirkkoherrana sekä sittemmin Lahden Diakonialaitoksen johtajana ja myös Helsingin yliopiston dosenttina. Ennen kaikkea tunnen heidät kuitenkin lämpiminä ja välittävinä ihmisinä. Tahdon kiittää teitä saatesanojen lisäksi erityisesti ystävyydestänne ja rohkaisustanne Kristuksen ruumiin rakentamiseen ja palveluun kaikkina näinä vuosina vaikeampina ja helpompina hetkinä. Palvellessamme erilaisia kristittyjä yli seurakuntarajojen emme ole tekemässä kevyttä kompromissia. Puhunkin mieluummin kristittyjen yhteydestä kuin yhteiskristillisyydestä. Ei niin, että jälkimmäinen termikään huono olisi. Kristittyjen yhteys ilmaus painottaa ehkä kuitenkin hivenen enemmän erilaisten kristittyjen välistä toinen toisensa kunnioittamista ja yhteyttä Jumalan antamina seurakuntina. Silloin emme siis kiellä eroja, vaan tahdomme kunnioittaa toisiamme myös erilaisina ja yhdessä välittää kaikkein suurinta aarretta, joka on lopultakin kaikille Jeesukseen uskoville Jumalan lapsille yhteinen. Perimmäinen kiitos ja kunnia tästä kaikesta kuuluu elävälle Jumalalle ja Vapahtajallemme, Herralle Jeesukselle Kristukselle, joka on antanut itsensä puolestamme ja näin avannut meille oven syvimpään ja kestävimpään parantavaan rakkauteen, mitä ihminen voi saada. Siitä kiitän sydämestäni ja omistan tämän kirjan kaikille niille, jotka tahtovat sydämestään olla siitä rakkaudesta osalliset ja omalta osaltaan sitä myös lähimmäisilleen välittää. Rakastava, ylösnoussut hyvä paimenemme johdattakoon ja vahvistakoon rakkaudessaan sinua ja meitä kaikkia kaikessa elämässä ja palvelussa! Kiitos! Petri Välimäki 8

Esipuheet Armon kallio kestää Olen iloinen, että rakas ystäväni Petri on kirjoittanut tämän kirjan. Selkeässä kirjassaan hän tuo esille kristinuskon keskeisen sanoman Jumalan rakkaudesta ja armosta sekä käytännöllisesti että ihmisläheisesti. Jumalan rakkaudessa on todella parantava voima, niin kuin Petrin kirjan nimestä käy ilmi. Ilosanoma Jeesuksen tuomasta lunastuksesta ja vapautuksesta on kaiken perustana. Taivaan Isä hyväksyy meidät Jeesuksen sovitustyön kautta täydellisesti. Minulla on ollut etuoikeus tuntea Petri jo lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Kun osallistuin ensimmäisiä kertoja Petrin Joensuussa pitämiin seminaareihin, oma elämäni oli syvässä kriisissä. Olin toiminut Joensuun helluntaiseurakunnassa kymmenen vuoden ajan evankelistana, saarnaajana ja pastorina. Jouduin kuitenkin jäämään uupumuksen vuoksi pois seurakuntatyöstä. Perheemme toinen lapsi, Heini-tyttäremme, menehtyi puolen vuoden ikäisenä kätkytkuolemaan. Jatkoin pastorin tehtävässäni vielä parin vuoden ajan, mutta nuorimman lapsemme synnynnäinen sydänvika ja siihen liittyneet isot leikkaukset aiheuttivat minulle kaikkien muiden elämän vastoinkäymisten lisäksi niin syvän uupumuksen, että en jaksanut enää jatkaa

10 kutsumustehtävässäni. Irtisanouduin työstäni ja jäin hoitamaan kahta lastamme koti-isänä. Toisaalta se oli luontevaa, sillä ensimmäiseltä ammatiltani olen lastentarhanopettaja, mutta toisaalta se oli haastavaa ja raskasta, koska oma elämäni oli vakavassa kriisissä ja voimavarani hyvin vähissä. Näihin aikoihin osallistuin Petrin pitämiin seminaareihin, jotka koin erittäin hoitavina ja voimaa antavina. Hän kertoi oman elämänsä menetyksistä ja raskaista vaiheista avoimesti, mutta myös siitä, miten Jumala oli häntä parantanut ja auttanut. Siihen aikaan Petri toimi Kriisipalvelun toiminnanjohtajana. Petrin sielunhoidollinen opetus ja omakohtainen esimerkki toipumisesta syvän kriisin jälkeen antoivat minulle toivonkipinän elämäni pimeyteen ja toivottomuuteen. Usean vuoden ajan olin hyvin epävarma, pystyisinkö enää koskaan palaamaan takaisin työelämään. Petrin seminaarien opetukset ja hänen elämänsä esimerkki auttoivat omalta osaltaan minua selviytymisessä ja toipumisessa. Erilaisten vaiheiden jälkeen päädyin opiskelemaan teologiaa silloisessa Joensuun yliopistossa. Jumalan parantava läsnäolo eheytti minua pikkuhiljaa niin, että pystyin täysipainoiseen opiskeluun. Valmistuin vuonna 2007 teologian maisteriksi sekä uskonnon- ja filosofianopettajaksi. Myöhemmin suoritin myös psykologianopettajan pätevyyden ja syksyllä 2011 väittelin käytännöllisestä teologiasta tohtoriksi Itä-Suomen yliopistossa. Väitöskirjani aiheena oli lapsen menetyksen merkitys vanhempien hengellisen, henkisen ja sosiaalisen elämän muotoutumisessa. Kuluneiden vuosien aikana olen saanut olla lukuisia kertoja järjestämässä Joensuussa sielunhoitoon ja avioparityöhön liittyviä seminaareja, joissa Petri on toiminut opettajana. Myös ensimmäisissä Iso Kirja -opistolla pidetyissä suruseminaareissa hän toimi luennoijana. Lämmin kiitos sinulle Petri rakentavasta ja hedelmällisestä yhteistyöstä. Ystävyytesi on ollut ilonaiheenani vuosien mittaan. Tässä kirjassa Petrin syvällinen psykologinen ja teologinen

asiantuntemus, monipuolinen elämänkokemus sekä lämmin armollinen asenne yhdistyvät ytimekkäällä tavalla. Hän vakuuttaa, että Jumalan ehdoton rakkaus on riittävä. Lisäksi hän tuo opetuksessaan esille armon kallion, jolle voimme elämämme rakentaa. Armo ja totuus ovat tasapainoisesti yhteenpunoutuneina Petrin teksteissä. Helppolukuisen teoksen aiheina ovat muun muassa keskinäinen yhteys, ihmisen kokonaisvaltaisuus, armolahjat, Jumalan antama kutsumus, elämäntarkoitus ja toivo sekä hengellinen ohjaus. Petri rohkaisee keskinäiseen yhteyteen niin oman seurakunnan jäsenten kuin eri kirkkokuntiin kuuluvien uskovien kanssa. Keskinäinen rakkautemme on voimallisena todistuksena maailmalle Jumalan rakkaudesta. Kirjan sanoma toimii myös hyvänä rokotteena suorituskristillisyyttä vastaan, joka vaanii meitä helluntailaisia ehkä enemmän kuin joihinkin muihin tunnustuskuntiin kuuluvia. Hengen hedelmä kasvaa elävän yhteyden kautta Jumalaan ei ihmisen suoritusten eikä pinnistelyn ja ponnistelun kautta. Jeesuksen läsnäolon kokemus vapauttaa meidät entistä aidommiksi ja inhimillisemmiksi ihmisiksi. Lisäksi Petri valottaa ansiokkaasti vaikeidenkin elämänkokemusten ja koettelemusten merkitystä kutsumuksen ja palvelutehtävän toteuttamisen näkökulmasta. Toivotan sinulle Taivaan Isän siunaamia, innoittavia ja rakentavia lukuhetkiä! Uskon että tämän kirjan sanoma hoitaa ja eheyttää sinua kokonaisvaltaisesti sekä auttaa löytämään oman kutsumuksesi ja palvelutehtäväsi tai syventämään niitä. Jumalan lahjoittama armon kallio kestää jalkojemme alla. Harri Koskela tutkija, teologian tohtori, uskonnon-, filosofian- ja psykologianopettaja Joensuun helluntaiseurakunnan vanhin, Suomen helluntaikirkon eettis-opillisen toimikunnan sihteeri 11

Jos kaikki olisi mennyt hyvin Tutustuin Petriin ja Marianneen heidän asuessaan Lahdessa parikymmentä vuotta sitten. Muistan, miten järkyttynyt olin kuullessani heidän tarinansa. Miten hyvä ja ihmisiä rakastava Jumala voi sallia joillekin noin kurjia ja murskaavia vastoinkäymisiä? Eikö ihminen jo aivan hajoa tuollaisten painojen alla? Miten he jaksavat jatkaa elämää? En väitä ymmärtäväni Jumalan tarkoitusperiä, mutta sen uskallan sanoa, että ilman niitä kokemuksia Petri ja Marianne eivät kuitenkaan olisi sitä, mitä he ovat tänään. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, Petri olisi ehkä edelleen ateisti, eikä todennäköisesti kiertäisi ympäri Suomea puhumassa Jumalan agape-rakkaudesta. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, tätä kirjaa eikä Petrin ja Mariannen muitakaan kirjoja luultavasti olisi kirjoitettu. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, Petristä ei varmaan olisi tullut Kriisipalvelun johtajaa, teologian maisteria tai Perheniemen opiston rehtoria eikä häntä olisi vihitty papiksi. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, Petrin ja Mariannen elämänarvot ja kutsumukset saattaisivat olla hyvin erilaisia kuin nyt. Tekee jopa mieli pohtia, että jos heidän elämässään kaikki olisi mennyt hyvin, niin olisivatko asiat kuitenkaan niin hyvin? Tuhatkolmesataaluvulla elänyt Äiti Juliana Norwichlainen kirjoittaa kirjassaan Jumalan rakkauden ilmestys: On asioita, jotka näyttävät meidän silmissämme niin pahoilta, ja vahinkoja, jotka ovat meistä niin suuria, että meistä tuntuu mahdottomalta, että ne voisivat lopulta kääntyä hyväksi. Äiti Julianan tätä epäillessä Jumala itse vastasi hänelle: Mikä on sinulle mahdotonta, on minulle mahdollista. Minun sanani kestää kaikissa kohdin ja minä käännän kaiken hyväksi. Tämä Jumalan lupaus minä käännän kaiken hyväksi, oli Julianan vuonna 1373 saamien ilmestysten useampaan kertaan toistunut ydin, jota hän kuvaa kirjassaan. Mielestäni Petrin ja Mariannen kokemukset kertovat jotain siitä, miten Jumalalle todella on mahdollista vaikuttaa pahojen 12

vastoinkäymistenkin seurauksena hyviä asioita. Heille avautui palvelutehtävä kertoa ihmisille Jumalan rakkaudesta. Tiedämme, että monet ihmiset ovat saaneet omaan vaikeaan elämäntilanteeseensa apua ja tukea Petrin ja Mariannen kautta. Oman kokemuksensa takia he ymmärtävät, miltä ihmisestä tuntuu silloin, kun hän on elämässään todella ahtaalla, ja osaavat asettua ihmisen rinnalle. Heillä on kokemusta siitä, miten Jumalan rakkaus on sellainen parantava ja eheyttävä voima, että umpikujassa oleva, rikki mennyt ihminen voi sen varassa saada elämäänsä uuden toivon ja uudet näköalat. Muistelimme äskettäin, miten Keski-Lahden seurakunnan evankelioimistoimikunta lähetti Petrin vuonna 1996 Siikaniemeen Evankelistojen Yhteyspäiville, joissa rovasti Kalevi Lehtinen oli koollekutsujana. Kalevin näkynä oli koota eri taustayhteisöissä ja seurakunnissa palvelevat evankelistat yhteen. Olin siihen aikaan Keski-Lahdessa evankelioimistyöstä vastaavana pappina ja Petri oli seurakuntalainen, jolla oli evankelistan kutsumus. Kukapa olisi silloin voinut aavistaa, miten laajaksi hänen työkenttänsä tulisi muodostumaan. Kalevi oli Evankelistojen Yhteyspäiviä järjestävässä työryhmässä mukana aina kuolemaansa saakka. Nyt Petri itse on kuulunut tuohon samaan työryhmään jo vuosia. Hänellä on selkeästi luterilainen identiteetti, mutta minusta on hienoa, että hän käy paljon puhumassa myös muissa kuin luterilaisissa seurakunnissa. Eri kirkkokuntiin kuuluvien kristittyjen keskinäinen yhteys on yksi niistä asioista, joissa Jumalan uutta elämää luova rakkaus heijastuu. Kun kristityt toimivat yhdessä, jokaisella on jotain tärkeää annettavaa toisille ja opittavaa toisilta. Alkukirkosta asti kristityillä on ollut erilaisia painotuksia ja näkemyksiä, mutta evankeliumin asiaa ei vie eteenpäin se, että me niistä keskenämme riitelemme tai kiivailemme. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko, muistuttaa Paavali (Gal. 5:6). Minulla oli ilo olla Petrin kanssa samassa työyhteisössä 2000-luvun alussa, kun palvelimme samaa seurakuntaa 13

Lahdessa. Petrin myöhempien tehtävien kannalta oli minusta merkittävää, että hän oli muutaman vuoden paikallisseurakunnan työssä, vaikka hänen kutsumuksensa onkin enemmän evankelistan ja opettajan kuin seurakuntapastorin kutsumus. Se oli yksi syy, miksi houkuttelin Petriä tulemaan papiksi Launeen seurakuntaan, ja olen iloinen, että siinä myös onnistuin. Myöhemmin osamme tavallaan vaihtuivat. Kun 1990-luvulla tutustuin Petriin, hän kamppaili elämänsä suurien kriisien seurauksena masennuksen ja depression kanssa. Muutama vuosi sitten sairastuin itse vakavaan työuupumukseen ja depressioon. Toipumiseni on ollut hidasta. Minua kuitenkin lohduttaa ajatus siitä, että ehkä Jumala voi löytää tästäkin jotain, mitä hän voi käyttää omiin tarkoituksiinsa. Raamattu lupaa, että Jumala johtaa kaiken niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat (Room. 8:28). Vuoden 1938 käännös on minusta vielä puhuttelevampi: kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Ja on selvää, että kaikki yhdessä vaikuttivat siihenkin, että tämä kirja on kirjoitettu. Kristillisen sanoman ydin on anteeksiantava rakkaus, joka kohdistuu valikoimatta ja laskelmoimatta niihin, jotka ovat vähäisiä, avuttomia, kärsiviä, sorrettuja ja syyllisiä Kristinuskosta ei jäisi mitään jäljelle, jos siitä poistettaisiin armon ajatus. Näin kirjoitti Martti Lindqvist teoksessaan Pieni kirja rakkaudesta. Olen iloinen siitä, että myös Petrin julistus on niin armokeskeistä. Tässäkin kirjassa Jumalan armahtava ja hoitava rakkaus tuodaan niin alas ja lähelle, että elämän syvimmissä rotkoissakin kulkeva lukija voi siihen tarttua. Timo Pokki, teologian tohtori, dosentti 14

Johdanto Tervetuloa matkalle etsimään suurinta parantavaa voimaa ja rikkainta mahdollisuutta, mitä ihmiselle on milloinkaan annettu. Olen toiminut yli kaksikymmentä vuotta kriisipalvelu- tai sielunhoitotyössä usein hyvin haavoittuneiden ja syvissä kriiseissä elävien ihmisten vierellä. Olen myös työni vuoksi tutustunut hyvin moniin erilaisiin auttamisen mahdollisuuksiin. Monet niistä ovat vahvasti puhutelleet minua ja tehneet minuun suuren vaikutuksen. Olen hyvin kiitollinen Jumalalle siitä, että hän on suonut niin monia hyviä tapoja auttaa. En siis tahdo asettaa millään tavoin erilaisia auttamisen tapoja ja mahdollisuuksia vastakkain. Useat erilaiset lähestymistavat voivat auttaa erilaisissa tilanteissa olevia ihmisiä mitä arvokkaimmilla tavoilla. Tässä kirjassa tahdon kuitenkin keskittyä näkökulmaan, johon kokemukseni mukaan sisältyy kaikkein tärkein, syvin ja kestävin parantava voima Jumalan armahtavaan agape-rakkauteen. Olen hyvin käytännöllisesti kokenut miten agape-rakkaus voi antaa syvässä kriisissä olevalle ihmiselle avun, joka ulottuu syvimpään hätään asti. Se ei silti ole apu ainoastaan syvässä hädässä olevalle, vaan jokaiselle ihmiselle. Raamatun selvän ilmoituksen mukaan on todellakin kysymys mitä suurimmasta ja arvokkaimmasta lahjasta, jonka Jumala tahtoo antaa jokaiselle.

Tutkiessani tätä Jumalan omasta sanasta, se on sekä pysäyttänyt että hämmästyttänyt minut yhä uudelleen ja uudelleen. Yritän etsiä sanoja, joilla kuvaisin asiaa, mutta mitkään sanat eivät tunnu riittävän sitä kylliksi kuvaamaan. Ehkä voisi sanoa, että se on ikään kuin elämän ydinvoima, joka antaa terveelle itsetunnolle kaikkein perustavimman ytimen, voiman ja mahdollisuuden tasapainoisuuteen. Sen myötä ihminen voi lähteä kasvamaan siihen ainutlaatuiseen minuuteen ja identiteettiin, jonka Jumala on hänelle alkujaankin tarkoittanut ja niihin aivan erityislaatuisiin mahdollisuuksiin, jotka on varattu vain hänelle (Ef. 2:10). Juuri tämä täydellisen armahtava, vakaa ja pysyvä rakkaus antaa elämälle ja sen rakentumiselle perustuksen, joka kestää kaikissa tilanteissa koko elämän ajan aina taivaaseen saakka. Se on siis todellakin tarkoitettu aivan jokaiselle ihmiselle, kuten Jumalan sana selvästi meille ilmoittaa. Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen. (Ef. 2:4 7) Kuinka pienen osan me tästä rakkaudesta vielä ymmärrämmekään. Kun olen kulkenut varsin laajasti eri puolilla maatamme kertomassa Jumalan rakkaudesta ja armosta, tämä asia on tullut minulle hyvin koskettavasti näkyviin. Lähtiessäni vierailuille rukoilen usein, että Jumala antaisi tapahtua sellaisen ihmeen, että Jumalan armo avautuisi meille kaikille niin kuulijoille kuin minulle itsellenikin. Ymmärrän nimittäin hyvin, etten millään keinoin saa sitä omin voimin tai omalla ymmärrykselläni 16

tapahtumaan. Kun tätä rukoilemme, niin kuitenkin näyttää tapahtuvan. Rukoilkaamme siis myös tämän kirjan äärellä, että Jumalan armo avautuu aidolla tavalla sydämissämme. Jumala nimittäin sanansa mukaisesti todella tahtoo vastata sellaiseen pyyntöön. Kun niin sitten tapahtuu, siihen sisältyy aivan erityinen voima. Uuden testamentin alkukielessä on voimaa kuvaava sana dynamis ainakin viidessä eri yhteydessä: puhuttaessa Isän voimasta, Jeesuksen voimasta ja Pyhän Hengen voimasta siis Jumalan voimasta. Lisäksi on kaksi hieman toisen sävyistä ilmaisua. Siellä sanotaan, että sana rististä on Jumalan voima ja evankeliumi on Jumalan voima. Evankeliumin armon sanoman kautta me siis tulemme osallisiksi Jumalan voimasta. Tämän hämmästyttävän ja toisaalta niin selkeän tosiasian olen saanut nähdä monin tavoin hyvin käytännöllisesti toteutuvan. Toisaalta se näkyy siinä, miten ihmiset rukoilevat Jeesusta sydämeensä, tulevat Jumalan lapsiksi, saavat kaikki syntinsä anteeksi ja pelastuvat aina iankaikkiseen elämään asti (Joh. 1:12, 3:16, 10:9 11, 27 30). Tämä on kaikkein suurin ja upein ihme. Toisaalta se näkyy myös siinä, miten jo uskossa olevien ihmisten elämässä saattaa tapahtua aivan hämmästyttävä muutos. Kun uskonelämä on aikaisemmin ollut varsin raskasta puurtamista ja erilaisten uskonnollisten velvollisuuksien täyttämistä, nyt ihminen saakin ikään kuin aivan uudenlaiset armon lasit silmilleen. Kaikki näyttäytyy aivan uudesta armon valosta käsin. Kaikki onkin jo täytetty. Synnit on sovitettu ja vaatimukset suoritettu. Jeesuksen täytetyssä työssä on kaikki. Nyt uskonelämä toteutuukin ikään kuin armon kalliolta käsin, johon sisältyy sekä monia aarteita että myös haasteita ja mahdollisuuksia, mutta ei pakosta käsin, vaan enemmänkin armon ilosta käsin (1. Joh. 4:19). Silloin evankeliumi ilmenee todella ilosanomana, mitä sanan alkuperäinen merkitys nimenomaan korostaa. Armon voimaan sisältyy myös se, että toisinaan ihmisten elämässä näyttää tapahtuvan hämmästyttäviä muutoksia. Olen 17

18 saanut kuulla ihania todistuksia siitä, miten Jumalan kosketus on antanut ihmisen sisimpään aivan uudenlaisen sävyn. Jokin hyvin ahdistava kokemus on lievittynyt tai elämä on saanut jopa kokonaan uuden suunnan, joka sitten on osoittautunut perin kestäväksi ja rakentavaksi muutokseksi. Myös monia hämmästyttäviä käänteitä fyysiseen terveyteen näyttää tapahtuvan. Jumala edelleen parantaa monin tavoin ja hyvin kokonaisvaltaisesti. Enkä nyt tarkoita, että näissä olisi kyse juuri minun rukouksistani tai julistuksestani. Se ei ole sanomani tässä kohdin. Monesti on kyse ollut aivan muiden palvelijoiden ja armon julistajien palvelusta tai siitä, että Jumala on kohdannut suoraan ihmisen. Kyse ei siis ole minusta tai tietystä palvelijasta. Sen sijaan on kysymys siitä, että Jumalan armossa on todellinen parantava voima. Hän on edelleen Herra meidän parantajamme. Mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että joskus tuo sanoma saa aikaan myös toisenlaisia reaktioita. Tuntuu siltä, että se aina vaikuttaa jotenkin. Ellei se saa olla siunaamassa ja rakentamassa, voi käydä niin, että ihminen suuttuu perin pohjin. Joskus suuttuvat he, joille evankeliumin sanoman uskominen on sinänsä vaikeaa. Mutta joskus voi suuttua tai kokea tiettyä uhkaa myös ihminen, joka on niin kiinni lainalaisessa vaatimuskristillisyydessä, että kokee armon sanoman todella uhkaavaksi. Hän saattaa kokea, että nyt on kyllä julistettu aivan liian laajaa armoa. Tämän asian äärellä olen monet kerrat ollut hyvin aralla mielellä Jumalan edessä asiaa rukoilemassa. Kysymästä päästyäni kysynyt, rakas Jeesus, suojele ja varjele ettemme väärin opettaisi. Vastaus tuntuu kuitenkin olevan hyvin selkeä: Kun Raamattu kerran opettaa, että Hän tahtoo osoittaa, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa, (Ef. 2:7) olisiko minulla edes lupaa julistaa niukkaa ja kituliasta armoa? Pikkuhiljaa minusta on alkanut tuntua siltä, että itse asiassa me olemme vasta aivan pienen osan uskaltaneet julistaa tuosta

äärettömän runsaasta armosta. Mitähän siitä seuraisi, jos uskaltaisimmekin? Minusta tuntuu, että seurauksena olisi herätys. Kun ihmiset saavat kuulla miten todella valtavan hyvä Jumala meillä on ja kuinka suuri hänen rakkautensa on, heidän sydämensä avautuvat sen myös vastaanottamaan. Kun me seurakunnissa opimme välittämään ja vahvistamaan toisiamme tämän vahvan ja lujan armon kalliolta käsin, nämä uudet ihmiset pääsevät kiinni myös todelliseen hengelliseen kasvuun. Heistä tulee todellakin Jeesuksen seuraajia. Uskon, että tosiasiassa heistä jokaisen persoona ja siis myös sinun on Jumalan edessä monin verroin arvokkaampi ja upeampi kuin kukaan meistä kykenee edes aavistamaan. Me olemme kaikki aivan liian haavoittuneita kyetäksemme kunnolla käsittämään sitä arvoa, jonka Jumala ihmiselle antaa. Kun ihminen saa tervettä ja tasapainoista armon evankeliumin ravintoa ja alkaa toipua, hän voi ruveta edes hetkittäin ymmärtämään jotain siitä arvosta, mikä hänellä yksilönä ja Jumalan luomana persoonana on. Silloin hän saa hyvällä mielellä ja tervehtyvällä omallatunnolla (Hepr. 9:14) rohkaistua etsimään niitä täysin ainutlaatuisia mahdollisuuksia, joita on varattu vain hänelle. Ne ovat mahdollisuuksia, joita kukaan toinen ihminen koko maailmassa ei voi täyttää (Ef. 2:10). Sanotaan, ettei sota yhtä miestä kaipaa. Raamatun mukaan näyttää kuitenkin selvältä, että Jumala kaipaa jokaista ihmistä. Hänelle sinä olet korvaamaton ihminen. Sinun elämäsi on arvokas ja monin tavoin elämisen arvoinen. Tähän Jumalan antamaan ainutlaatuiseen yhteyteen ja sen todella tärkeisiin mahdollisuuksiin tahdon olla jokaista lukijaani tukemassa. Tervetuloa matkalle aitoon minuuteen ja Jumalan lapsen identiteettiin askel kerrallaan ja kaikessa rauhassa armon kalliolta käsin. 19