MAAPERÄKARTTA 1 : 20 000 SELITYS LEHDET 2713 08 ja 11 KOLARIN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Ulpu Väisänen ja Tapio Muurinen 271309 271312 273103 ÄKÄSJOKISUU RAUTUVAARA NIESASELKÄ 271308 271311 273102 KOLARI KOLARI KURTAKKO # Kolari 271307 271310 273101 LOMPOLOVAARA POHJASENVAARA VENEJÄRVI Rovaniemi 2004
SUOMEN MAAPERÄN KEHITYS Suomen maankamara koostuu ikivanhasta peruskalliosta eli kallioperästä ja sitä peittävistä maalajeista eli maaperästä. Maapeite ei ole yhtenäinen, vaan kallioperä on paikoin paljastuneena. Maapeitteen paksuus voi olla jopa 100 m, mutta keskipaksuus on vain 8,5 m. Maaperä on syntynyt maapallon kehityshistorian nuorimman kauden, kvartäärikauden aikana. Se alkoi 2-3 miljoonaa vuotta sitten ja ulottuu nykyaikaan asti. Kvartäärikaudella oli useita jääkausia, joiden aikana mannerjäätiköt peittivät laajoja alueita Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Jääkausien välisinä nk. interglasiaaliaikoina ilmasto oli nykyisen kaltainen tai jopa jonkin verran nykyistä lämpimämpi. Viimeisin jääkausi, jota kutsutaan Veiksel-jääkaudeksi, alkoi 120 000 vuotta sitten ja päättyi noin 10 000 vuotta sitten. Sen alkupuolella oli kaksi leudomman ilmaston jaksoa, interstadiaalivaihetta, joiden aikana mannerjäätiköt pienenivät. Pohjois-Euroopasta ne hävisivät lähes kokonaan. Suomen maaperä on pääosin syntynyt viimeisimmän jääkauden aikana ja sen jälkeen. Paikoin tavataan viimeistä jääkautta vanhempia jääkautisia sekä interglasiaalisia ja -stadiaalisia kerrostumia. Niitä tutkimalla on saatu kuva maamme kvartäärikautisesta kehityksestä. Mannerjäätikön toiminnan tuloksena, pääosin sen reunaosan alla, syntyi moreenia. Se on maamme yleisin maalaji, jota esiintyy kallioperää myötäilevänä peitteenä ja erilaisina moreenimuodostumina. Mannerjäätikön sulaessa valtavat vesivirrat eli jäätikköjoet koversivat erilaisia uomia. Ne myös kerrostivat lajittelemaansa soraa ja hiekkaa jäätikön alle harjuiksi (esim. Punkaharju) ja sen eteen suistoiksi eli deltoiksi (Salpausselät ovat sarja vierekkäisiä reunadeltoja). Mannerjäätikön sulaessa poistui maankuorta kuormittanut 2-3 kilometrin paksuinen jääkerros, jonka alas painama maankuori alkoi vähitellen kohota aiempaan asemaansa. Maankohoaminen oli aluksi nopeaa ja jatkuu yhä. Suurimmillaan maankohoaminen on Merenkurkussa, lähes metri ja pienimmillään Kaakkois-Suomessa, alle 20 senttimetriä sadassa vuodessa. Yli puolet maamme pinta-alasta oli painunut niin syvälle, että mannerjäätikön sulaessa vesi peitti alueita, jotka nykyään ovat kohonneet jopa yli 200 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolelle. Tämän ns. ylimmän rannan alapuolelle kerrostui seisovassa vedessä muinaisissa Itämeren vaiheissa savea ja hiesua. Maankohoamisen vuoksi ylimmän rannan alapuolella esiintyy kohoumien rinteillä muinaisrantoja ja rantakerrostumia. Vedestä nousseella maalla joet kuluttivat ja kerrostivat hiekkaa ja hietaa jokivarsiin. Tuuli kuljetti ja kerrosti hiekkaa lentohiekkakinoksiksi eli dyyneiksi, joita esiintyy yleisesti jäätikköjoki- ja rantakerrostumilla. Alavilla veden vaivaamilla mailla alkoi soistuminen ja turpeen muodostuminen pian alueen vapauduttua jään tai veden peitosta. Näin kallioperää peittävä maakerros vähitellen saavutti nykyiset piirteensä, joita tällä hetkellä ihminen muokkaa voimakkaasti luonnonvoimien ohella.
KOLARIN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Sisällys ALUEEN YLEISKUVAUS (Ulpu Väisänen) 3 Yleistä 3 KIVENNÄISMAAT (Ulpu Väisänen) 4 Kallioalueet 4 Moreenikerrostumat 4 Karkearakeiset kerrostumat 4 Hienorakeiset kerrostumat 5 ELOPERÄISET KERROSTUMAT (Tapio Muurinen) 5 Turvekerrostumat 5 POHJAVESI (Ulpu Väisänen) 5 Pohjaveden esiintyminen 5 Pohjaveden laatu 6 KIRJALLISUUTTA 6 Geologian tutkimuskeskus
3 ALUEEN YLEISKUVAUS (Ulpu Väisänen) Yleistä Taulukko 1. Maalajit hehtaareina ja prosentteina maa-alasta. Metrin syvyydessä kuvattu pohjamaa ja sen päällä oleva pintamaa on merkitty kaksoistunnuksella, esim. Ct/Mr tarkoittaa, että saraturvetta on alle 1 m hiekkamoreenin päällä. Kl 2713 08 ha % Mr Hiekkamoreeni 44 6,2 Ct/Mr 7 1,0 Hk Hiekka 392 54,7 Ht Karkea hieta 240 33,5 Ct/Ht 1 0,1 HHt Hieno hieta 27 3,8 Ct Saraturve 5 0,7 Maa-aluetta 716 Vettä 186 Kartta-alueen pinta-ala 902 Kl 2713 11 ha % Ka Kallio 6 0,1 Mr Hiekkamoreeni 2 193 22,6 Ct/Mr 279 2,9 St/Mr 183 1,9 KMrM Moreenikumpuja, hiekkamoreenia 193 2,0 Hk Hiekka 1 926 19,8 Ct/Hk 156 1,6 St/Hk 50 0,5 Ht Karkea hieta 426 4,4 Ct/Ht 56 0,6 SrM Jäätikköjokimuodostuma (harju) soravaltainen 6 0,1 HkM Jäätikköjokimuodostuma (harju) hiekkavaltainen 28 0,3 HHt Hieno hieta 509 5,2 Ct/HHt 67 0,7 St/HHt 13 0,1 Hs Hiesu 178 1,8 HHt/Hs 33 0,3 Ct/Hs 187 1,9 St/Hs 3 - Ct Saraturve 3 126 32,1 St Rahkaturve 97 1,0 Tä Täytemaa 13 0,1 Maa-aluetta 9 728 Vettä 226 Kartta-alueen pinta-ala 9 954
4 Kolarin karttalehtialueet 2713 08 ja 11 sijaitsevat Länsi-Lapissa Muonionjokilaaksossa ja sen itäpuolella. Kolarin kirkonkylä sijaitsee kartta-alueen 11 lounaisosassa. Kartta-alueesta 08 vain vajaa kymmenesosa (902 ha) on Suomen puolella. Pinnanmuodoiltaan alueet ovat varsin tasaisia korkeuserojen ollessa enintään muutamia kymmeniä metrejä. Kartta-alueella 08 yleisin maalaji on hiekka ja kartta-alueella 11 turve. Muonionjokilaaksossa molemmilla kartta-alueilla on laajoja deltamaisia hiekkakerrostumia sekä jokikerrostumia. Muonionjoen ja Ylläsjoen varsilla on myös laaja-alaisia hienoaineskerrostumia. Muonionjokilaakson itäpuolella, kartta-alueella 11 on moreenikumpuja ja mäkiä, joiden väliset painanteet ovat soistuneet. Korkein kohta on itäosassa Teura-ahon huipulla, 211 m mpy. Se on noin 35 metriä ympäristöään ylempänä. Alavimmat kohdat ovat Muonionjokilaaksossa, noin 143 m mpy. Alueella tunnetaan ainakin kaksi eri jäätikön kulkusuuntaa, joista vanhempi oli luoteesta kaakkoon ja nuorempi lännestä ja länsilounaasta. Viimeisen jäätiköitymisen leviämisvaiheessa jäänjakajavyöhyke, missä jäätikön kulkusuuntien hajonta on suurin, sijaitsi Kolarin- Kittilän-Sodankylän seudulla. Kolarin Rautuvaarassa, kartta-alueiden pohjoispuolella, on tehty havaintoja jopa viidestä eri jäätiköitymisvaiheiden aikana kerrostuneesta moreenipatjasta. Jäätikkö suli alueelta noin 10 000 vuotta sitten. Jäätikön sulamisen jälkeen alue jäi muinaisen Itämeren vaiheen, Ancylusjärven, peittämäksi. Ainoastaan joidenkin korkeimpien vaarojen huiput jäivät vedenpinnan yläpuolelle. Ancylusjärvi ulottui kartta-alueen pohjoispuolelle Äkäsjokisuuhun saakka, missä maanpinnan korkeudet ovat noin 170 m mpy. KIVENNÄISMAAT (Ulpu Väisänen) Kallioalueet Kartta-alueella 08 ei ole kalliopaljastumia tai alle metrin paksuisen moreenikerroksen peittämiä kallioalueita ja kartta-alueella 11 niitä on vain 6 ha eli 0,1 % maa-alasta. Ne sijaitsevat alueen luoteisosassa Siukovaarassa. Kallioperä on molemmilla karttalehtialueilla lähes yksinomaan vulkaanisia kivilajeja: mafisia, ultramafisia ja felsisiä metavulkaniitteja. Niiden ikä on 1,96-1,95 miljardia vuotta. Pohjoisosissa esiintyy jonkin verran kvartsiittia ja konglomeraattia, iältään noin 1,8 miljardia vuotta. Moreenikerrostumat Kartta-alueella 08 on moreenikerrostumia 51 ha eli noin 7 % maa-alasta ja karttaalueella 11 noin 29 % maa-alasta. Moreeni on synnyltään pääasiassa pohjamoreenia ja koostumukseltaan enimmäkseen hiekkamoreenia. Tämä on todettu kairausten perusteella, jotka ulottuvat 2,8-13 metrin syvyyteen. Moreenia peittävät monin paikoin vähintään muutamien metrien paksuiset lajittuneiden maalajien kerrostumat. Maaston painanteissa moreenin päällä on monin paikoin turvetta. Kartta-alueen 11 koillis- ja kaakkoisosissa on kumpumoreenia 2 % maa-alasta. Karkearakeiset kerrostumat Muonionjokilaaksossa ja Ylläsjoen varrella on laajoja hiekka- ja hietakerrostumia, jotka ovat kairausten perusteella vähintään muutamien metrien paksuisia. Kartta-alueella 08 karkearakeisia kerrostumia (hiekkaa ja karkeaa hietaa) on 633 ha eli noin 88 % maa-alasta. Kartta-alueella 11 karkearakeisia kerrostumia (soraa, hiekkaa ja karkeaa hietaa) on noin 27 % maa-alasta. Alueen koillisosassa on todettu kairausten perusteella 12 metrin paksuisia hiekkaja hietakerrostumia moreenikerrostumien päällä.
5 Hienorakeiset kerrostumat Kartta-alueella 08 on hienorakeisia kerrostumia alle 4 % maa-alasta ja 10 % karttaalueella 11. Eniten niitä esiintyy Kolarin kirkonkylän ympäristössä ja Ylläsjoen varrella. Koostumukseltaan ne ovat hienoa hietaa ja hiesua. ELOPERÄISET KERROSTUMAT (Tapio Muurinen) Turvekerrostumat Turve on suokasvien jäänteistä maatumalla syntynyt eloperäinen maalaji. Turpeen ominaisuudet määräytyvät kasvilajikoostumuksen ja maatumisasteen mukaan. Tärkeimpiä turvetta muodostavia kasvilajiryhmiä ovat rahka- ja lehtisammalet, sarat ja suolla kasvavat puuvartiset kasvit. Turpeen eloperäisen aineksen osuus on yleensä yli 90 %, ja tuhkapitoisuus on alhainen. Kartta-alueella 08 on turvekerrostumia 13 ha eli alle 2 % maa-alasta. Niistä 8 ha on ohuita, alle metrin paksuisia. Kartta-alueella 11 turvekerrostumia on yhteensä 4 217 ha eli noin 43 % maa-alasta. Siihen sisältyy alle metrin paksuisia turvekerrostumia 994 ha. Turpeista suurin osa on saravaltaisia. Suot kuuluvat Peräpohjolan aapasoiden vyöhykkeeseen. Suot ovat rikkonaisia ja niiden koko vaihtelee suuresti. Suurin ja yhtenäisin suoalue on Teuravuoma kartta-alueen 11 eteläosassa. Se on osa Suomen suurimmasta aapasuosta, joka jatkuu kartta-alueen etelä- ja itäpuolelle. Teuravuoma ja sen itäpuolella sijaitseva Kivijärvenvuoma kuuluvat soidensuojelun perusohjelmaan ja ne ovat linnustoltaankin hyvin edustavia aapasoita. Alue on suurelta osin pienten metsäsaarekkeiden kirjomaa jänteistä nevaa ja lettoa. Erityisesti Keski-Lapin aapasoille tyypillisiä koivulettoja esiintyy myös alueella. Kartoituksen yhteydessä ei ole tehty tarkkoja turvetutkimuksia, joten turvekerrostumien määrästä, laadusta eikä turveteollisesta merkityksestä ole tietoa. Osa alueen soista on ojitettu metsätalouden tarpeita varten. POHJAVESI (Ulpu Väisänen) Pohjaveden esiintyminen Pohjavettä syntyy, kun sade- ja sulamisvesiä imeytyy maaperään. Pohjaveden muodostumiseen vaikuttavat eniten sateen määrä ja voimakkuus, haihdunta, lumen osuus sadannasta ja roudan kesto. Pohjavedeksi imeytyvän veden määrään vaikuttavat kasvillisuus, maanpinnan muodot, pintakerroksen kosteus, maalajien raekoko, kerrosrakenne ja tiivistyneisyys. Pohjavettä varastoituu eniten huokoisiin ja paksuihin hiekka- ja sorakerrostumiin, kallioperässä ruhjeisiin ja rakoihin. Pohjamoreenin hienoainespitoisuus on yleensä niin suuri ja rakenne tiivis, että sen pohjavesi riittää vain talokohtaiseen käyttöön. Kartta-alueilla on neljä Suomen ympäristökeskuksen yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta tärkeäksi luokittelemaa I luokan pohjavesialuetta, yksi II luokan ja kaksi III luokan pohjavesialuetta. II luokan pohjavesialueet on luokiteltu yhdyskuntien vedenhankintaan soveltuviksi alueiksi ja III luokan pohjavesialueet voidaan tarvittaessa ottaa käyttöön lisätutkimusten jälkeen. I luokan pohjavesialueita ovat Kolarinsaaren, Saariputaan, Siukovaaran ja Takasaajon pohjavesialueet. Kolarinsaaren pohjavesialue sijaitsee kartta-alueella 08 hiekkakerrostumissa. Sen kokonaispinta-ala on 1,73 km 2 ja antoisuus 600 m 3 /vrk. Saariputaan ja Siukovaaran pohjavesialueet sijaitsevat kartta-alueen 11 luoteisosassa. Saariputaan ottamoon johdetaan vesi Juurakkovaaran rinteestä purkautuvasta lähteestä. Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 0,61 km 2. Siukovaaran pohjavesialueen kokonaispinta-ala on 0,39 km 2 ja pohjaveden an-
6 toisuudeksi on arvioitu 700 m 3 /vrk. Takasaajon pohjavesialue sijaitsee kartta-alueella 11 Halingonjärven ja Ylläsjoen välisellä alueella hiekkakerrostumissa. Alueen kokonaispinta-ala on 1,24 km 2 ja antoisuus 500 m 3 /vrk. Kolarinsaaren II luokan pohjavesialue sijaitsee osittain molempien karttalehtien alueilla. Sen kokonaispinta-ala on 1,93 km 2 ja pohjaveden antoisuudeksi on arvioitu 400 m 3 /vrk. III luokan pohjavesialueita ovat Naakotievan ja Antintievan pohjavesialueet kartta-alueen 11 koillisosassa harjukerrostumissa. Naakotievan kokonaispinta-ala on 0,38 km 2 ja arvioitu antoisuus 120 m 3 /vrk. Antintievan kokonaispinta-ala on 0,46 km 2 ja arvioitu antoisuus 180 m 3 /vrk. Pohjavettä on kartta-alueella todennäköisesti riittävästi yksityistalouksien tarpeisiin myös kaivoissa. Muonionjokilaakson hiekkakerrostumissa sijaitsevan maaputkikaivon antoisuudeksi on mitattu 72 m 3 /vrk. Pohjaveden pinta on neljässä kaivossa tehtyjen mittausten mukaan 1,5-11 metrin syvyydessä. Pohjaveden laatu Pohjaveden laatuun vaikuttavat maaperään imeytyvän veden sisältämät suolat, maa- ja kallioperän rakenne ja koostumus. Pohjaveteen liuenneiden aineiden määrä kasvaa viipymän pidetessä. Moreenin pohjavedessä liuenneiden aineiden määrä on yleensä suurempi kuin vettä hyvin johtavien, lajittuneiden ja karkearakeisten maalajien pohjavedessä. Kartta-alueilta on analysoitu yhteensä 15 pohjavesinäytettä, joista yhdeksän on otettu kuilukaivoista, yksi betonirenkain katetusta lähdekaivosta, yksi maaputkikaivosta ja yksi kallioporakaivosta. Yksi näyte on otettu Saariputaan pohjavedenottamosta, mihin saadaan vesi lähteestä. Kuusi näytteistä on otettu kartta-alueelta 08 ja yhdeksän näytettä kartta-alueelta 11. Pohjaveden laatu vaihtelee happamasta lievästi emäksiseen. Analysoitujen pohjavesien pharvot olivat 5,4-7,6. Happamin vesi (ph 5,4) oli kallioporakaivossa. Viidessä kaivossa oli hyvälle talousvedelle asetettua suositusta alhaisemmat ph-arvot (<6,5). Veden happamuus voi vaikuttaa vesijohtoputkistojen syöpymiseen. Sähkönjohtavuudet olivat 6,0-23,8 ms/m. Veden väriluku ylitti suositellun maksimiarvon (5 Pt mg/l) kuudessa kaivossa ja kaliumpermanganaattiluku (KMnO 4 -luku mg/l) kahdessa kaivossa. Suositus KMnO 4 -luvun maksimiarvoksi on enintään 20 mg/l. Suurehkot KMnO 4 -luvut osoittavat orgaanisen aineksen pääsyä kaivoveteen. Alumiinipitoisuus ylittyi yhdessä kaivossa, rauta- ja mangaanipitoisuudet kolmessa kaivossa ja nitraattipitoisuus yhdessä kaivossa. Suositus alumiinin enimmäispitoisuudeksi on 200 µg/l, raudan 0,4 mg/l ja mangaanin 100 µg/l. Raskasmetallien ja muiden liuenneiden aineiden pitoisuudet olivat enimmäkseen hyvin pieniä. KIRJALLISUUTTA Alalammi, Pentti (toim.) 1992. Suomen kartasto, Vihko 123-126, Geologia. 5. laitos. Helsinki: Maanmittaushallitus ja Suomen Maantieteellinen Seura. 58 s., 3 liitekarttaa. Britschgi, R. & Gustafsson, J. (toim.) 1996. Suomen luokitellut pohjavesialueet. Suomen ympäristö. Luonto ja luonnonvarat. Suomen ympäristökeskus. 387 s. Haavisto, Maija (toim.) 1983. Maaperäkartan käyttöopas 1 : 20 000, 1 : 50 000. Geologinen tutkimuslaitos. Opas 10. 80 s. Hirvas, H. 1991. Pleistocene Stratigraphy of Finnish Lapland. Geological Survey of Finland, Bulletin 354. 123 p. http://www.ymparisto.fi - Teuravuoma-Kivijärvenvuoma, Kolari.
7 Korsman, K., Koistinen, T., Kohonen, J., Wennerström, M., Ekdahl, E., Honkamo, M., Idman, H. & Pekkala, Y. (toim.) 1997. Suomen kallioperäkartta 1:1 000 000. Geologian tutkimuskeskus. Espoo. Saarnisto, M. 2000. The last glacial maximum and the deglaciation of the Scandinavian Ice Sheet. In: Sandgren, P. (ed.) Environmental changes in Fennoscandia during the Late Quaternary. LUNDQUA Report 37, 26-31. Salonen, Veli-Pekka; Eronen, Matti; Saarnisto, Matti 2002. Käytännön maaperägeologia. Kirja-Aurora. Turku, 237 s. Sosiaali- ja terveysministeriö 2000. Päätös talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 19.5.2000. STMp 461/00. Sosiaali- ja terveysministeriö 2001. Päätös pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 17.5.2001. STMp 401/01.
MAAPERÄKARTAT Suomen maaperä 1 : 1 000 000, painettu 1984 (sisältyy myös Suomen kartaston vihkoon 123-126, Geologia) esittää maaperää värein ja symbolein syntytavan mukaan luokiteltuina geologisina muodostumina. Kartta on saatavissa myös numeerisena. Suomen ja Venäjän Federaation luoteisosan maaperä ja sen raaka-ainevarat 1 : 1 000 000, painettu 1993 kahtena karttalehtenä. Kartassa esitetään maaperägeologisten muodostumien ohella tärkeimmät kvartäärikerrostumien hyödyntämiskohteet. Kartta on saatavissa myös numeerisena. Suomen Geologinen Yleiskartta 1 : 400 000. Maaperäkartta. Painettu Etelä- ja Keski-Suomen osalta vuosina 1906-1953 vanhan yleiskartan pohjalle (9 lehteä kantakartaston vanhan lehtijaon mukaan) ja Pohjois-Suomen osalta vuosina 1963-1986 uuden yleiskartan pohjalle (13 lehteä uuden lehtijaon mukaan). Monivärinen kartta esittää maaperää osin geologisina muodostumina ja osin maalajialueina ja antaa karkean kuvan maaperän rakenteesta ja maalajien jakaumasta maakuntatasolla. Kartta puuttuu kapealta itä-länsisuuntaiselta vyöhykkeeltä, suunnilleen Oulun korkeudelta ja aivan maan eteläisimmästä osasta. Vanhimmissa maaperäkartoissa on pohjakartasta ja työmenetelmistä johtuvia puutteellisuuksia. Suomen Geologinen kartta 1 : 100 000. Maaperäkartta. Vuoteen 2003 mennessä karttoja on painettu lähinnä Etelä-Suomesta 77 kpl. Monivärinen kartta esittää geologisia muodostumia ja maalajeja yleiskarttaa yksityiskohtaisemmin. Useimmista kartoista on saatavina myös karttalehtiselostukset. Lähes kaikki karttalehdet ovat saatavissa myös numeerisessa muodossa. Maaperäkartta 1 : 20 000 ja 1 : 50 000. Vuoteen 2003 mennessä on maastamme kartoitettu 38 %. Moni- tai yksiväristä, peruskarttapohjalle painettua maaperäkarttaa kääntöpuolelle painettuine selostuksineen on valmiina 556 kpl ja sen lisäksi yksinomaan digitoituna noin 500 kpl. Pohjois- Suomen kartat on pääosin julkaistu 1 : 50 000 mittakaavassa. Työn alla oleva kartta-aineisto numeeristetaan, samoin tehdään myös painetutulle kartta-aineistolle. Maaperäkartat ja niihin liittyvät tiedot ovat saatavissa erilaisina tulosteina tai siirtotiedostoina. Karttoja voi myös katsella internetin kautta osoitteessa http://geokartta.gtk.fi. Tietoja voidaan käyttää maankäytön suunnittelussa, maankamaran raaka-ainevarojen selvittelyssä yms. MAAPERÄKARTOITUSPALVELUT Geologian tutkimuskeskus tekee maksullisena palveluna suurimittakaavaisia ja temaattisia (1 : 2 000 1 : 10 000) maaperäkartoituksia, joissa otetaan huomioon tilaajan erityistarpeet. Kartoituksen yhteydessä tehdään kairauksia ja geofysikaalisia mittauksia tilaajan toivomassa laajuudessa. Yksityiskohtaisia tietoja maa-aineksista, turvevaroista ja pohjavesitutkimuksista voi tiedustella Geologian tutkimuskeskuksesta. Numeerisia perustietoaineistoja on saatavissa paikkatietojen yhteiskäytön kautta tai suoraan GTK:sta erilaisina siirtotiedostoina. Teemakarttoja pystytään tuottamaan alueilta, missä geologisen kartoitustiedon määrä on riittävän kattavaa ja monipuolista. GTK:n yhteyshenkilöt selvittävät edellytykset teemakarttojen tuottamiseen. Lisätietoja maaperäkartoista Espoon yksikkö PL 96 (Betonimiehenkuja 4) 02151 ESPOO Puh. 020 550 20 Fax. 020 550 12 www.gtk.fi Kuopion yksikkö PL 1237 (Neulaniementie 5) 70211 KUOPIO Puh. 020 550 30 Fax. 020 550 13 Rovaniemen yksikkö PL 77 (Lähteentie 2) 96101 ROVANIEMI Puh. 020 550 40 Fax. 020 550 14