Pasi Hujasen lähetysrengas Kirje 2/2012, 23.02.2012 c/o Pasi Hujanen, SLEY, PL 184, 00181 Helsinki Tämän renkaan yhdyshenkilönä toimii Pasi Hujanen, osoite: Sley, PL 184, 00181 Helsinki. Hänelle tulee ilmoittaa osoitteenmuutokset jne. Pankkisiirron viitenumero pysyy koko ajan samana, eli voit käyttää samaa pankkisiirtoa useamman kerran, jos maksat esimerkiksi automaatilla tai internetin kautta. Mikäli tarvitset viitenumeroa, ota yhteys Anna Poukkaan, puh. 09-251 390. Uudenmallisten yhteiseurooppalaisten tilinumeroiden mukaan Sleyn lahjoitustilin muoto on: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 BIC:DABAFIHH Lähetyskannatus Pasi Hujasen työn tukemiseksi Sleyn tilille IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 - tiedonannolla Pasi Hujasen lähetysrengas ja oma seurakuntasi tai - Pasi Hujasen yleisviitenumerolla 10078 89200 30001 01518 tai - henkilökohtaisella viitenumerolla, jolloin kannatuksesi näkyy automaattisesti myös seurakuntasi lähetyskannatuksena. Henkilökohtaisen viitenumeron saat Sleyn toimistosta Anna Poukalta puh. 09 251 39 220 tai sähköpostitse anna.poukka@sley.fi Mikäli haluat renkaan jäseneksi, ota yhteys Pasi Hujaseen, tiedot yllä. Mikäli taas haluat avustaa diakoniatyötä, on vuonna 2011:kin koko vuoden kestävä keräys diakonia-avun saamiseksi Inkerin kirkon seurakuntiin. Jos haluat antaa lahjasi tähän tarkoitukseen, käytä tiliä: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 viite 10078 89200 30010 04517 Keräyslupa 2020/2010/3611 "Poliisihallituksen 16.12.2010 myöntämän keräysluvan 2020/2010/3611 mukaisesti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys voi kerätä varoja 1.1.2011-31.12.2012 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla." Käytä viitettä, se takaa, että raha menee oikeaan kohteeseen, lisäksi se vähentää työtä ja kuluja Sleyn Keskustoimistolla. Terveisin Pasi Hujanen Edellisen kirjeen jälkeen tapahtunutta 1. Joulupakettien seurauksia, osa 2 Joulupaketit toivat vielä yhden tärkeän lisätiedon. Helmikuun alussa jumalanpalveluksen jälkeen Puškinin seurakunnan sihteeri kysyi, tunnenko yhtä vanhusta. Sanoin, ettei ole tuttu, mutta menen seuraavana perjantaina samaan kerrostaloon tapaamaan toista seurakuntalaista ja selvitän asian. Tuon seurakuntalaisen tytär on tarmokas ihminen ja kun kysyin häneltä, tunteeko hän tuota seurakuntalaista, joka ei ollut hakenut joulupakettiaan, hän sanoi: Kyllä tässä on ollut yksi mummo, joka on sunnuntaisin lähtenyt Puškiniin kirkkoon. Kun sinä syöt, käyn kysymässä. Hän palasi ja kertoi, ettei ketään ollut kotona, mutta naapurit olivat kertoneet vanhuksen kuolleen edellisessä kuussa. Jälleen kerran asia oli unohtunut kertoa kirkolle tai pyytää pappia siunaamaan!
2. Blogisti Olen tänä vuonna Sleyn lähetysblogin (www.sley.fi/blogit) Venäjän-osuuksien kirjoittaja. Blogi ilmestyy aina perjantaisin ja kun kirjoittajia on viisi, minä kirjoitan hieman harvemmin kuin kerran kuussa. Muut blogien kirjoittajat tuovat terveisiä Sambiasta, Keniasta, Sudanista ja Japanista. Viime blogissani kirjoitin Venäjän oudosta tilastotieteestä: sen mukaan Venäjän tuetuimmat kansanosat ovat eläkeläiset ja autoilijat. Blogi tuli mieleeni, kun autoni kuljettajan oven sähköikkuna lakkasi toimimasta. Vaijeri oli ruostunut poikki. Pari vuotta sitten kerrottiin, että Pietarissa tielle levitetään 150000 tonnia suolaa talvessa. Sen kyllä uskoo autot ovat välillä valkoisen suolakerroksen kattamia. Ja siksi ne ruostuvat aivan toisella tavalla kuin Suomessa. Minulle suola toi tällä kertaa reilun 400 euron lisälaskun. 3. Narvan mummo kuoli Kerroin viime kirjeessäni, kuinka kävimme Vladimir Batuhtinin kanssa tapaamassa inkeriläisvanhusta ortodoksivanhainkodissa Narvassa. Hän oli kuollut pian käyntimme jälkeen. Narvan kirkkoherra Villu Jũrjõ oli siunannut hänet. 4. En päässyt pakoon pakkasia Ajattelin, että talvilomani jälkeen ei enää olisi kovia pakkasia, mutta erehdyin. Pahimmillaan oli 25 astetta. Tuutarin kirkolla tarkenin yllättävän hyvin. Vladimir kertoi, että putket olivat pahimpien pakkasten aikana menneet jäähän, mutta aukesivat sopivasti, kun tulin lomalta. Sen sijaan jumalanpalveluksia tuli toimitettua viileässä: Narvassa oli +4 (kirkko on kylmillään koko viikon ja sitä lämmitetään vain jumalanpalveluspäivänä eli lauantaina) henki höyrysi, seuraavana päivänä Puškinissa oli +12 ja Tuutarissa +17. Ei kilpailua Vladimir Batuhtin on jo pitkään halunnut aloittaa jumalanpalvelukset Itä-Virossa, Sillamäessä. Viime Narvan-käynnillämme lähdimme tapaamaan paikallista roomalais-katolista pappia, koska olimme Narvan kirkkoherralta kuulleet, että voisi olla mahdollista pitää jumalanpalveluksia roomalaiskatolisessa kirkossa. Tapasimme kirkkoherran. Hän lupasi kirkon käyttöömme. Ihmettelemme papin asennetta: hän puhui useaan otteeseen Viron luterilaisesta kirkosta valtiokirkkona ja sanoi palvelevansa kaupungin roomalais-katolisia. Jumalanpalveluksista osa on puolaksi. Vladimir totesi, että kilpailua ei synny; hän ei ala kalastella luterilaisia omaan seurakuntaansa. Hän olisi varmaan hyvä pappi Puolan maaseudulla, mutta Virossa odottaisi ulospäin suuntautuvampaa asennetta. Vankileirien saaristo Pietaria kutsuttiin 1990-luvulla Venäjän rikollisuuden pääkaupungiksi. Nyt meno kaupungissa on rauhoittunut. Mutta rikollisuus on Venäjällä käsittämättömän yleistä. Noin neljännes miehistä on tai on ollut vankilassa. Aikaisemmin vankeja oli noin miljoona, nyt enää vain noin 800000 eli Helsingin ja Espoon asukkaiden verran. Lisäksi on todettu, että noin joka kolmas vapautunut vanki palaa vankilaan niistä on tullut rikollisten kouluja. Vikaa on myös vapautuneiden vankien kohtelussa: suurimmalla osalla ei ole asuntoa jne. Neuvostoliiton aikana tehtaiden piti palkata vapautuneet vangit, kapitalismissa sellaista ei voida vaatia.
Erikoisia mainoksia, osa 2 Venäjällä kuuntelen yleensä Autoradiota, paikallista radioasemaa, jossa kerrotaan Pietarin ruuhkista. Asema mainostaa, että kaikki siinä mainostetut tuotteet ovat lisensoituja. Uudenvuoden aikaan kanavalla mainosti meedio, joka oli voittanut televisiossa järjestettävän meedioiden kilpailun tulee käsittääkseni joka sunnuntai. Eli Venäjällä on siis lisenssi meedioillekin? Vai olisikohan puhe lisenssoinnista vain mainosta Erikoisia mainoksia, osa 3 Rengasliike, josta ostan renkaita rengaskokoni on niin harvinainen, että olen löytänyt niitä Pietarissa vain yhden ketjun liikkeistä myy myös akkuja. Kun pakkaset alkoivat, kännykkääni tuli mainos: Osta akku! Liike tarjoaa ison alennuksen kanta-asiakaskortin haltijalle, mutta silloin pitää antaa kännykkänumero. Oli varmaan monelle asiakkaalle ihan tarpeellinen mainos. Omakin autoni jäi yksi aamu käynnistymättä. Mutta onneksi Tuutarin kirkolla on vara-akkuna vanha akkuni ja sillä kyläkäyntikierros saatiin käyntiin. Makusaa Inkeriläiset sanovat usein, että jokin oli makusaa siis maistuvaa. Nizzassa ostimme Riitan kanssa lähes joka päivä appelsiineja näkyivät olevan espanjalaisia. Maksoivat 99 senttiä kilo. Ja maistuivat aivan toiselta kuin suomalaiset appelsiinit. Ne olivat saaneet kasvaa puussa kypsiksi asti. Raamatunkin kohdalla on hyvä mennä mahdollisimman lähelle alkulähteitä. Hengellinen kirjallisuus on hyvää, mutta sekin on kypsytettyä. Parempi lukea itse, mitä Jumala on halunnut meille sanoa. Itse olen tehnyt uuden raamattuluentosarjan joka vuosi niin on pakko tutustua johonkin Raamatun kirjaan syvemmin. Ikävä kyllä suomalaiset appelsiinit eivät enää oikein maistu, kun on syönyt makusia appelsiineja. Lääkäriin pitäis mennä Kerroin viime kirjeessäni inkeriläisvanhuksesta, jolla oli yli 40 vuotta vanhat silmälasit. Lapsenlapsi oli vienyt hänet optikolle, mutta optikko oli sitä mieltä, että edellisestä silmälääkäristä käynnistä on niin pitkä aika, että pitäisi ensin käydä silmälääkärillä ja vasta sitten ostaa uudet lasit. Millähän mie sinne silmälääkärii pääsen Ehdotin, että lapsenlapsi voisi viedä sinnekin. Hän on innokas lukija, joten lasit ovat tarpeeseen. Virsikirjan virsistä hän osaa suuren määrän ulkoa eli laulu raikaa tuvassa, vaikka laseja ei saataisikaan. Konserttikiertue Kevään konserttikiertue on tällä kertaa pääsiäisen aikaan. Muusikot ovat samat kuin viime syksynä eli Svetlana Musina ja Jelizaveta Pantzenko. Aikataulu on seuraavanlainen: Perjantai 30.03. kello 18.00 Lappeenranta, Armonkallio, Sleyn kokoustila Lauantai 31.03. kello 21.30 Ohtakarin leirikeskus, Lohtaja (osa leiriä) Sunnuntai 01.04. kello 10.00 Jumalanpalvelus, Veteli kello 12.00 Konsertti, Vetelin kirkko
kello 18.00 Kuortaneen kirkko Maanantai 02.04. kello 18.00 Tervajoen rukoushuone, Köpingintie Tiistai 03.04. kello 18.00 Kaarlelan kirkko, Kokkola Keskiviikko 04.04. kello 18.00 Nurmon kirkko Kiirastorstai 05.04. kello 18.00 Jumalanpalvelus, Turun Luther-kirkko Pitkäperjantai 06.04. kello 11.00 Jumalanpalvelus, Lahden Lutherin kirkko kello 12.30 Konsertti, Lahden Lutherin kirkko kello 18.00 Ristinjuhla, Kotkan rukoushuone kello 19.00 Konsertti, Kotkan rukoushuone Pääsiäissunnuntai 08.04 kello 10.00 Jumalanpalvelus, Marttilan kirkko kello 17.00 Jumalanpalvelus, Sleyn Porin rukoushuone kello 18.30 Konsertti, Sleyn Porin rukoushuone 2. pääsiäispäivä 09.04. kello 11.00 Jumalanpalvelus, Pyhän Sydämen kappeli, Helsinki kello 16.00 Heinolan seurakuntakeskus Ohjelma voi vielä hieman muuttua. Lopullisen ohjelman näet Sanansaattajasta ja seuraavasta kirjeestäni. Tervetuloa! Kolehdit keräämme Inkerin kirkossa tehtävään diakoniatyöhön eli käytännössä raha menee invalidivaippojen ostamiseen. Huumori on välttämätöntä Jos menee Venäjälle Vaalimaan kautta, vähän ennen rajaa on suomalaisen huoltoaseman mainos: Pidä kunnon tauko. 24h Varmaan on ollut tarkoitus sanoa, että asema on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Vai ehdotetaanko todella vuorokauden taukoa. No, Venäjällehän ei kannata mennä, jos on kovin hätäinen. Tavaraa kaivataan Tietokoneiden laserprinttereitä tarvittaisiin seurakunnissa. Mustesuihkutulostimet ovat halpoja ostaa, mutta niiden muste on kallista eli käyttö tulee kalliiksi. Lisäksi muste ei usein ole arkistointikelpoista eli tulosteet vaalenevat ja lopulta teksti katoaa kokonaan. Venäläisiä erikoisuuksia Kevään konserttikiertuetta varten Svetlana haluaa kopioida CD-levyjään. Lupasin käydä ostamassa niitä Key-tietokonekaupasta. Itse levyt löytyivät helposti, mutta niiden koteloita oli hyllyssä vain 73 kappaletta, kun olisin tarvinnut 125. Kysyin myyjältä, onko lisää varastossa. 50 löytyi. Sanoin ostavani nekin. Kun menin kassalle, noita 50 ei ollut mukana sanoin kassanhoitajalle, että haluan maksaa ne samalla enkä eri kuitilla. Hän kutsui toisen myyjän apuun. Myyjä alkoi hoitaa asiaa tietokoneella. En voi myydä niitä, ne ovat varatut! Niin, minä varasin ne. Mutta teillähän on jo 73 koteloa. Niin, mutta tarvitsisin 125, mutta ostan 123 eli kaikki, mitä teillä on. Paljonko te siis haluatte? Ne varastossa olevat 50. Hän näppäili tietokonettaan ja kysyi: Haluatteko siis 50? Totesin, että en halua mitään. Jos te ette halua myydä, niin en sitten osta! Mieleen tuli Spede Pasasen sketsit rautakaupan hitaasta palvelusta. Minulle ei koskaan selvinnyt, miksi noiden koteloiden myyminen oli niin vastenmielistä. Aikaa haaskaantui parikymmentä minuuttia ja lähdin pois tyhjin käsin. Asiakas ei Venäjällä aina todellakaan ole kuningas.
Saman ketjun toisesta liikkeestä sain varastosta 125 koteloa ilman mitään ongelmia. Kysyin myyjältä, että myykö hän suomalaisille. Miksi kysyt? No, kun edellisessä liikkeessä ostaminen ei onnistunut. Ajattelin, että ehkä palvelette vain venäläisiä asiakkaita. Hänkin ihmetteli kertomaani episodia ja sanoi, ettei ymmärrä, miksi koteloita ei voitu myydä. Pieni opetuksen sana Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?" "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus. "Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia. Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava. Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken.' Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi. "Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, mitä olet velkaa!' Mies heittäytyi maahan ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan sinulle.' Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa. "Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken. Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: 'Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan. "Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi." (Matt 18:21-35) Tullessani viime maanantaina Suomeen, kuuntelin autosta useaan otteeseen uutisia. Iloittiin siitä, että Kreikka on saamassa 130 miljardia euroa lisää tukea. Tuen ehtona oli 300 miljoonan euron säästöt. Viime vuonna Kreikka sai jo 110 miljardia tukilainaa eli nyt lainaa on kaikkiaan 240 miljardia. Siis suunnilleen saman verran kuin koko maan bruttokansantuote. Lisäksi on tietysti vanhoja velkoja. Vertailun vuoksi: Suomen bruttokansantuote on noin 180 miljardia. Jos ajatellaan, että Kreikka jatkossakin säästää vuosittain tuon 300 miljoonaa euroa (velkaahan voi lyhentää vain, jos ei käytä kaikkia tuloja kulutukseen), noilla säästöillä maksetaan saadut tukilainat ilman korkoja takaisin jo 800 vuodessa. Kärsivällisyyttä pyydetään siis meiltäkin. Natsi-Saksan propagandaministeri Joseph Göbbelsin väitetään perustelleen juutalaisten tappamista: Jos tapat yhden ihmisen, se on murha. Mutta jos tapat miljoona, se on politiikkaa! Kun seuraa nykyajan tiedonvälitystä, alkaa tuntua, että taloudessa puhutaan sellaisista summista, jotka ovat jo täysin menettäneet merkityksensä: ihmiselle ei enää ole merkitystä, onko luvussa 6, 9 vai 12 nollaa. Toisaalta puolen prosentin pudotus bruttokansantuotteessa tuntuu olevan maailmanloppu. Jos me joutuisimme elämään, kuten elimme kymmenen vuotta sitten, mitä siitä tulisi. Muistammehan ne kaduilla harhailleet kerjäläislaumat ja kadunkulmiin kuolleet? Vai oliko niitä? Emmekö eläneet vuonna 2002 ihan kelvollista elämää? Sielunvihollinen pyrkii myös hengellisissä asioissa hämärtämään ajatuksemme ja suhteellisuudentajumme. Väinö Uusitalo sanoi usein puheissaan: Oletko miettinyt, missä olet sadan vuoden kuluttua? Se on oleellinen kysymys! Jeesus muistuttaa: Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? (Matt 16:26) Siinä on todellista kustannuslaskentaa! Jeesuksen vertauksen suuri velallinen oli lopulta niin kiintynyt omaisuuteen, ettei hän nähnyt mitään muuta. Se koitui hänen kohtalokseen. Siksi on syytä rukoilla: Jumala, anna meille oikea arvojärjestys elämäämme!
Rukousaiheita: - Inkerin kirkon ja seurakuntien talous. Pääseminen itsekannattavuuteen. - Kelvollista kevättä helmikuussa pakkasta oli paljon ja lunta vähän, routa voi olla syvällä - Venäjän-lähettien kokous maaliskuun 12. päivä. Pidämme sen skype- eli puhelinkokouksena. - Viisautta jakaa aika oikein eri seurakuntien välillä Kiitosaihe: - Talviloma Nizzassa vaikka olikin kylmät säät