VALMISTEYHTEENVETO 1

VALMISTEYHTEENVETO 1

1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Esomeprazole Cipla 20 mg enterotabletti Esomeprazole Cipla 40 mg enterotabletti 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Yksi enterotabletti sisältää 20 mg esomepratsolia (magnesiumdihydraattina). Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: Yksi tabletti sisältää 43,7 mg sakkaroosia ja 67,5 mg laktoosia (laktoosimonohydraattina). Yksi enterotabletti sisältää 40 mg esomepratsolia (magnesiumdihydraattina). Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: Yksi tabletti sisältää 87,4 mg sakkaroosia ja 100,125 mg laktoosia (laktoosimonohydraattina). Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1. 3. LÄÄKEMUOTO Enterotabletti. Esomeprazole Cipla 20 mg enterotabletti: Vaaleanpunaisen värinen, kapselin muotoinen, kaksoiskupera kalvopäällysteinen tabletti, jonka toiselle puolelle on painettu merkintä "20" ja jonka toinen puoli on kuvioton. Pituus: 16,30 ± 0,2 mm, leveys: 8,30 ± 0,2 mm. Esomeprazole Cipla 40 mg enterotabletti: Vaaleanpunaisen värinen, kapselin muotoinen, kaksoiskupera kalvopäällysteinen tabletti, jonka toiselle puolelle on painettu merkintä "40" ja jonka toinen puoli on kuvioton. Pituus: 19,30 ± 0,2 mm, leveys: 8,30 ± 0,2 mm. 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Esomeprazole Cipla 20 mg enterotabletti: Aikuiset Esomeprazole Cipla 20 mg enterotablettien käyttöaiheita ovat: Gastroesofageaalinen refluksitauti (GORD) - erosiivisen refluksiesofagiitin hoito - niiden potilaiden pitkäkestoinen hoito, joilla on parantunut esofagiitti, uusiutumisen ennaltaehkäisemiseksi - gastroesofageaalisen refluksitaudin (GORD) oireenmukainen hoito 2

Yhdessä asianmukaisen bakteerilääkityksen kanssa Helicobacter pylori -infektion hävittäminen ja - pohjukaissuolihaavaan liittyvän Helicobacter pylori -infektion parantaminen ja - Helicobacter pylori -infektioon liittyvien maha- tai pohjukaissuolihaavojen uusiutumisen ennaltaehkäisy Potilaat, jotka tarvitsevat jatkuvaa tulehduskipulääkitystä Tulehduskipulääkityksen käyttöön liittyvien mahahaavojen parantaminen. Tulehduskipulääkityksen käyttöön liittyvien maha- ja pohjukaissuolihaavojen ennaltaehkäisy potilailla, joilla on niiden riskitekijöitä. Zollinger-Ellisonin oireyhtymän hoito Vähintään 12-vuotiaat nuoret Gastroesofageaalinen refluksitauti (GORD) - erosiivisen refluksiesofagiitin hoito - niiden potilaiden pitkäkestoinen hoito, joilla on parantunut esofagiitti, uusiutumisen ennaltaehkäisemiseksi - gastroesofageaalisen refluksitaudin (GORD) oireenmukainen hoito Helicobacter pylori -infektion aiheuttaman pohjukaissuolihaavan hoito yhdessä antibioottien kanssa Esomeprazole Cipla 40 mg enterotabletti: Esomeprazole Cipla 40 mg enterotablettien käyttöaiheita ovat: Gastroesofageaalinen refluksitauti (GORD) - erosiivisen refluksiesofagiitin hoito Pitkäkestoisempi hoito laskimoon annetun lääkityksen jälkeen peptisen haavan uudelleen vuotamisen ehkäisemiseksi Zollinger-Ellisonin oireyhtymän hoito 4.2 Annostus ja antotapa Esomeprazole Cipla 20 mg enterotabletti: Antotapa Tabletit nielaistaan kokonaisina nesteen kanssa. Tabletteja ei saa pureskella eikä murskata. Niiden potilaiden kohdalla, joilla on nielemisvaikeuksia, tabletit voidaan myös hajottaa puolitäyteen lasiin hiilihapotonta vettä. Muita nesteitä ei pidä käyttää, koska muutoin enteropäällyste saattaa liueta. Sekoita, kunnes tabletit hajoavat ja juo pelletit sisältävä neste heti tai 30 minuutin sisällä. Huuhtele lasi puolella lasillisella vettä ja juo. Pellettejä ei saa pureskella eikä murskata. 3

Niiden potilaiden kohdalla, jotka eivät pysty nielemään, tabletit voidaan hajottaa puolitäyteen lasiin hiilihapotonta vettä ja antaa mahaletkun kautta. On tärkeää tarkastaa valitun ruiskun ja letkun soveltuvuus huolellisesti. Ks. kohdasta 6.6. ohjeet lääkevalmisteen saattamisesta käyttökuntoon ennen lääkkeen antoa ja lääkkeen anto-ohjeet. Annostus Aikuiset ja vähintään 12-vuotiaat nuoret Gastroesofageaalinen refluksitauti (GORD) - erosiivisen refluksiesofagiitin hoito 40 mg esomepratsolia kerran vuorokaudessa 4 viikon ajan. Hoidon jatkamista toisten 4 viikon ajan suositellaan potilaille, joiden esofagiitti ei ole parantunut tai joiden oireet eivät helpota. - niiden potilaiden pitkäkestoinen hoito, joilla on parantunut esofagiitti, uusiutumisen ennaltaehkäisemiseksi 20 mg esomepratsolia kerran vuorokaudessa. - gastroesofageaalisen refluksitaudin (GORD) oireenmukainen hoito 20 mg esomepratsolia kerran vuorokaudessa potilaille, joilla ei ole esofagiittia. Jos oireet eivät ole hallinnassa 4 viikon jälkeen, potilasta pitää tutkia tarkemmin. Kun oireet ovat hävinneet, oireenhallinta saavutetaan tämän jälkeen kerran vuorokaudessa otettavalla 20 mg:n esomepratsoliannoksella. Aikuisten kohdalla voidaan käyttää kerran vuorokaudessa otettavaa 20 mg:n annosta tarvittaessa otettavana lääkkeenä. Tulehduskipulääkkeellä hoidettujen potilaiden kohdalla, joilla on maha- ja pohjukaissuolihaavojen kehittymisen riski, ei suositella tarvittaessa otettavan lääkkeen käyttöä oireenhallintaan. Aikuiset Yhdessä asianmukaisen bakteerilääkityksen kanssa Helicobacter pylori -infektion hävittämiseen ja - pohjukaissuolihaavaan liittyvän Helicobacter pylori -infektion parantaminen ja - Helicobacter pylori -infektioon liittyvien peptisten haavojen uusiutumisen ennaltaehkäisy. 20 mg esomepratsolia, 1 gramma amoksisilliiniä ja 500 mg klaritromysiiniä, kaikki kahdesti vuorokaudessa 7 vuorokauden ajan. Potilaat, jotka tarvitsevat jatkuvaa tulehduskipulääkitystä Tulehduskipulääkityksen käyttöön liittyvien mahahaavojen parantaminen: Tavallinen annos on 20 mg esomepratsolia kerran vuorokaudessa. Hoidon kesto on 4-8 viikkoa. Tulehduskipulääkityksen käyttöön liittyvien maha- ja pohjukaissuolihaavojen ennaltaehkäisy potilailla, joilla on niiden riskitekijöitä: 20 mg esomepratsolia kerran vuorokaudessa. Zollinger-Ellisonin oireyhtymän hoito Suositeltu aloitusannos on 40 mg esomepratsolia kahdesti vuorokaudessa. Annostus pitää sovittaa yksilöllisesti ja hoitoa pitää jatkaa niin kauan kuin se on kliinisesti aiheellista. Saatavissa olevien kliinisten tietojen perusteella suurimmalla osalla potilaista oireenhallinta onnistuu 80-160 mg:n päivittäisellä esomepratsoliannoksella. Yli 80 mg:n päivittäisen annoksen kohdalla annos pitää jakaa ja antaa kahdesti vuorokaudessa. 4

Vähintään 12-vuotiaat nuoret Helicobacter pylori -infektion aiheuttaman pohjukaissuolihaavan hoito Sopivaa yhdistelmähoitoa valittaessa pitää ottaa huomioon bakteerien resistenssiä koskevat kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaisohjeet, hoidon kesto (yleisimmin 7 vuorokautta, mutta joskus jopa 14 vuorokautta) sekä bakteerilääkkeiden asianmukainen käyttö. Hoidon on tapahduttava erikoislääkärin valvonnassa. Annossuositus on: Paino 30-40 kg Yli 40 kg Annostus Yhdessä kahden antibiootin kanssa: esomepratsoli 20 mg, amoksisilliini 750 mg ja klaritromysiini 7,5 mg/kg kehonpainoa annetaan kaikki yhdessä kahdesti vuorokaudessa yhden viikon ajan. Yhdessä kahden antibiootin kanssa: esomepratsoli 20 mg, amoksisilliini 1 gramma ja klaritromysiini 500 mg annetaan kaikki yhdessä kahdesti vuorokaudessa yhden viikon ajan. Pediatriset potilaat Esomeprazole Cipla 20 mg enterotabletteja ei pidä käyttää alle 12-vuotiaiden lasten hoidossa. Esomepratsolista voi olla saatavilla sopivampia lääkemuotoja. Munuaisten vajaatoiminta Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidossa. Koska vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidosta on vain vähän kokemusta, näitä potilaita pitää hoitaa varoen (ks. kohta 5.2). Maksan vajaatoiminta Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen lievää ja keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidossa. Niiden potilaiden hoidossa, joilla on vaikea-asteinen maksan vajaatoiminta, esomepratsolin annos saa olla korkeintaan 20 mg (ks. kohta 5.2). Iäkkäät potilaat Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen iäkkäiden potilaiden hoidossa. Esomeprazole Cipla 40 mg enterotabletti: Antotapa Tabletit nielaistaan kokonaisina nesteen kanssa. Tabletteja ei saa pureskella eikä murskata. Niiden potilaiden kohdalla, joilla on nielemisvaikeuksia, tabletit voidaan myös hajottaa puolitäyteen lasiin hiilihapotonta vettä. Muita nesteitä ei pidä käyttää, koska muutoin enteropäällyste saattaa liueta. Sekoita, kunnes tabletit hajoavat ja juo pelletit sisältävä neste heti tai 30 minuutin sisällä. Huuhtele lasi puolella lasillisella vettä ja juo. Pellettejä ei saa pureskella eikä murskata. Niiden potilaiden kohdalla, jotka eivät pysty nielemään, tabletit voidaan hajottaa puolitäyteen lasiin hiilihapotonta vettä ja antaa mahaletkun kautta. On tärkeää tarkastaa valitun ruiskun ja letkun soveltuvuus 5

huolellisesti. Ks. kohdasta 6.6. ohjeet lääkevalmisteen saattamisesta käyttökuntoon ennen lääkkeen antoa ja lääkkeen anto-ohjeet. Annostus Aikuiset ja vähintään 12-vuotiaat nuoret Gastroesofageaalinen refluksitauti (GORD) - erosiivisen refluksiesofagiitin hoito 40 mg esomepratsolia kerran vuorokaudessa 4 viikon ajan. Hoidon jatkamista toisten 4 viikon ajan suositellaan potilaille, joiden esofagiitti ei ole parantunut tai joiden oireet eivät helpotu. Aikuiset Pitkäkestoisempi hoito laskimoon annetun lääkityksen jälkeen peptisen haavan uudelleen vuotamisen ehkäisemiseksi 40 mg esomepratsolia kerran vuorokaudessa 4 viikon ajan laskimoon annetun lääkityksen jälkeen peptisen haavan uudelleen vuotamisen ehkäisemiseksi. Zollinger-Ellisonin oireyhtymän hoito Suositeltu aloitusannos on 40 mg esomepratsolia kahdesti vuorokaudessa. Annostus pitää sovittaa yksilöllisesti ja hoitoa pitää jatkaa niin kauan kuin se on kliinisesti aiheellista. Saatavissa olevien kliinisten tietojen perusteella suurimmalla osalla potilaista oireenhallinta onnistuu 80-160 mg:n päivittäisellä esomepratsoliannoksella. Yli 80 mg:n päivittäisen annoksen kohdalla annos pitää jakaa ja ottaa kahdesti vuorokaudessa. Munuaisten vajaatoiminta Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidossa. Koska vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidosta on vain vähän kokemusta, näitä potilaita pitää hoitaa varoen (ks. kohta 5.2). Maksan vajaatoiminta Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen lievää ja keskivaikeaa maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidossa. Niiden potilaiden hoidossa, joilla on vaikea-asteinen maksan vajaatoiminta, esomepratsolin annos ei saa ylittää 20 mg:aa (ks. kohta 5.2). Iäkkäät potilaat Annoksen muuttaminen ei ole tarpeen iäkkäiden potilaiden hoidossa. Pediatriset potilaat Esomeprazole Cipla 40 mg enterotabletteja ei pidä käyttää alle 12-vuotiaiden lasten hoidossa. Tietoja ei ole saatavilla. Esomepratsolista voi olla saatavilla sopivampia lääkemuotoja. Potilaiden, joilla on, perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosin imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkettä. 6

4.3 Vasta-aiheet Yliherkkyys esomepratsolille, bentsimidatsolia korvaaville aineille tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille. Esomepratsolia ei pidä käyttää samanaikaisesti nelfinaviirin kanssa (ks. kohta 4.5). 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Jos ilmenee mikä tahansa hälyttävä oire (esim. merkittävää painon laskua, toistuvaa oksentelua, nielemisvaikeuksia, veren oksentamista tai mustia veriulosteita) silloin, kun epäillään mahahaavaa tai todetaan mahahaava, oireen pahanlaatuisuus pitää poissulkea. Tämä on tärkeää siitä syystä, että esomepratsolihoito voi lievittää oireita ja viivästyttää diagnosointia. Pitkäkestoista hoitoa saavia potilaita (etenkin yli vuoden ajan hoidettavia potilaita) pitää seurata säännöllisesti. Tarvittaessa otettavaa lääkitystä saavia potilaita pitää ohjeistaa ottamaan yhteys lääkäriinsä, mikäli oireet muuttuvat. Kun esomepratsolia määrätään tarvittaessa otettavaksi lääkitykseksi, sen pitoisuus plasmassa vaihtelee, ja mahdolliset yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa pitää ottaa huomioon (ks. kohta 4.5). Kun esomepratsolia määrätään Helicobacter pylori -infektion hävittämiseen, kolmoisyhdistelmähoidon kaikkien osien väliset mahdolliset yhteisvaikutukset pitää ottaa huomioon. Klaritromysiini on voimakas CYP3A4:n estäjä ja siten klaritromysiinin vasta-aiheet ja yhteisvaikutukset pitää ottaa huomioon, kun kolmoisyhdistelmähoitoa käytetään niiden potilaiden hoidossa, jotka ottavat samanaikaisesti muita CYP3A4- reitin kautta metaboloituvia lääkkeitä, kuten sisapridia. Protonipumpun estäjillä toteutettu hoito voi aiheuttaa lievästi kohonneen maha-suolikanavan infektioiden kuten Salmonella- ja Kampylobakteeri-infektion riskin (ks. kohta 5.1). Esomepratsolin samanaikaista käyttöä atatsanaviirin kanssa ei suositella (ks. kohta 4.5). Jos atatsanaviirin ja protonipumpun estäjän yhdistelmähoitoa pidetään välttämättömänä, tällöin suositellaan tarkkaa kliinistä seurantaa ja atatsanaviiriannoksen nostamista 400 mg:aan 100 mg:n ritonaviiriannoksen kanssa. Esomepratsolin annos ei saa ylittää 20 mg:aa. Esomepratsoli, kuten kaikki haponeritystä estävät lääkkeet, saattaa heikentää B12-vitamiinin (syanokobalamiinin) imeytymistä hypo- tai aklorhydriasta johtuen. Tämä pitää ottaa huomioon niiden pitkäkestoista hoitoa saavien potilaiden kohdalla, joiden kehon B12-vitamiinivarastot ovat tavallista pienemmät tai joilla on heikomman B12-vitamiinin imeytymisen riskitekijöitä. Esomepratsoli on CYP2C19:n estäjä. Kun esomepratsolihoitoa aloitetaan tai lopetetaan, mahdolliset yhteisvaikutukset CYP2C19-reitin kautta metaboloituvien lääkkeiden kanssa pitää ottaa huomioon. Klopidogreelin ja omepratsolin välillä on havaittu olevan yhteisvaikutus (ks. kohta 4.5). Tämän yhteisvaikutuksen kliinistä merkitystä ei tunneta. Esomepratsolin ja klopidogreelin samanaikaista käyttöä on syytä välttää varotoimenpiteenä. Vakavaa hypomagnesemiaa on raportoitu potilailla, joita on hoidettu protonipumpun estäjillä (PPI), kuten esomepratsolilla ainakin kolmen kuukauden ajan, useimmissa tapauksissa vuoden ajan. Vakavia hypomagnesemian oireita, kuten väsymystä, sekavuutta, tetaanisia lihassupistuksia, kouristelua, huimausta ja kammioperäisiä rytmihäiriöitä voi esiintyä, mutta ne saattavat myös alkaa vähitellen ja olla huomaamattomia. Useimmilla potilailla hypomagnesemia korjaantuu magnesiumlisällä ja PPI-lääkityksen lopettamisella. Plasman magnesiumpitoisuuden mittaamista tulisi harkita ennen pitkäkestoisen PPI-lääkityksen aloittamista ja säännöllisin välein sen aikana, tai jos potilas käyttää myös digoksiinia tai muita mahdollisesti hypomagnesemiaa aiheuttavia lääkkeitä (esim. diureetit). Protonipumpun estäjät (PPI), erityisesti suurina annoksina ja pitkäaikaisesti (>1 vuosi) käytettynä, saattavat lievästi suurentaa riskiä saada lonkan, ranteen tai selkärangan murtuma, pääasiassa iäkkäillä potilailla tai yhdessä muiden tunnettujen riskitekijöiden kanssa. Havainnoivien tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että PPI-lääkkeiden käyttö voi suurentaa murtumien kokonaisriskiä 10-40 %. Osa suurentuneesta riskistä saattaa johtua muista riskitekijöistä. Osteoporoosille alttiiden potilaiden hoidossa tulee noudattaa hoitosuosituksia ja heidän pitää saada riittävästi D-vitamiinia ja kalsiumia. 7

Vaikutukset laboratoriokokeiden tuloksiin Suurentunut CgA-pitoisuus voi häiritä neuroendokriinikasvainten tutkimuksia. Tämän häiriön välttämiseksi esomepratsolihoito on keskeytettävä väliaikaisesti vähintään viiden vuorokauden ajaksi ennen CgA:n mittaamista. Tämä lääkevalmiste sisältää sakkaroosia ja laktoosimonohydraattia. Sakkaroosi: Potilaiden, joilla on perinnöllinen fruktoosi-intoleranssi, glukoosi-galaktoosiimeytymishäiriö tai sakkaroosi-isomaltaasin vajaatoimintaa, ei pidä käyttää tätä lääkettä. Laktoosimonohydraatti: Potilaiden, joilla on, perinnöllinen galaktoosi-intoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosin imeytymishäiriö, ei pidä käyttää tätä lääkettä. 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Yhteisvaikutuksia on tutkittu vain aikuisille tehdyissä tutkimuksissa. Esomepratsolin vaikutus muiden lääkeaineiden farmakokinetiikkaan Lääkevalmisteet, joiden imeytyminen on ph-riippuvaista Mahahapon erityksen vaimentuminen esomepratsolilla ja muilla PPI-lääkkeillä toteutetun hoidon aikana voi heikentää tai voimistaa niiden lääkevalmisteiden imeytymistä, joiden imeytyminen riippuu mahan ph-arvosta. Kuten muiden mahan happamuutta vähentävien lääkevalmisteiden käytön yhteydessä, lääkevalmisteiden kuten ketokonatsolin, itrakonatsolin ja erlotinibin imeytyminen voi heikentyä ja digoksiinin imeytyminen voi voimistua esomepratsolihoidon aikana. Samanaikainen omepratsoli- (20 mg vuorokaudessa) ja digoksiinihoito lisäsi terveillä tutkittavilla digoksiinin biologista hyötyosuutta 10 prosentilla (maksimissaan 30 prosentilla kahdella kymmenestä tutkittavasta). Digoksiinin toksisuudesta on ilmoitettu harvoin. Varovaisuutta on kuitenkin noudatettava silloin, kun iäkkäitä potilaita hoidetaan suurilla esomepratsoliannoksilla. Digoksiinihoidon vaikutusten seurantaa on tällöin lisättävä. Omepratsolin ja joidenkin proteaasinestäjien välisestä yhteisvaikutuksesta on ilmoitettu. Näiden ilmoitettujen yhteisvaikutusten kliininen merkitys ja mekanismit eivät ole täysin tiedossa. Mahan ph-arvon nousu omepratsolihoidon aikana voi muuttaa proteaasin estäjien imeytymistä. Muut mahdolliset yhteisvaikutusmekanismit liittyvät CYP 2C19:n estoon. Atatsanaviirin ja nelfinaviirin osalta on ilmoitettu tavallista pienempiä pitoisuuksia seerumissa silloin, kun niitä on käytetty yhdessä omepratsolin kanssa. Samanaikaista käyttöä ei suositella. Omepratsolin (40 mg kerran vuorokaudessa) samanaikainen käyttö atatsanaviiri 300 mg/ritonaviiri 100 mg -yhdistelmän kanssa terveillä tutkittavilla vähensi merkittävästi atatsanaviirialtistusta (noin 75 prosentin alenema AUC-arvossa, Cmax-pitoisuudessa ja Cmin-pitoisuudessa). Atatsanaviiriannoksen nostaminen 400 milligrammaan ei kompensoinut omepratsolin vaikutusta atatsanaviirialtistukseen. Omepratsolin (20 mg kerran vuorokaudessa) samanaikainen käyttö atatsanaviiri 400 mg/ritonaviiri 100 mg -yhdistelmän kanssa terveillä tutkittavilla vähensi noin 30 prosentilla atatsanaviirialtistusta, kun tilannetta verrattiin altistukseen, joka muodostui pelkällä kerran vuorokaudessa annettavalla atatsanaviiri 300 mg/ritonaviiri 100 mg -yhdistelmällä, ilman omepratsolia (20 mg kerran vuorokaudessa). Samanaikainen omepratsolin (40 mg kerran vuorokaudessa) anto vähensi nelfinaviirin AUCarvoa sekä Cmax- ja Cmin-pitoisuuksia 36-39 prosentilla. Farmakologisesti aktiivisen metaboliitin M8:n keskimääräinen AUC-arvo sekä keskimääräiset Cmax- ja Cmin-pitoisuudet vähenivät 75-92 prosenttia. Sakinaviirin osalta (samanaikaisesti ritonaviirin kanssa) on ilmoitettu pitoisuuden seerumissa suurentuneen (80-100 %) samanaikaisen omepratsolihoidon (40 mg kerran vuorokaudessa) aikana. Omepratsolihoidolla, 20 mg kerran vuorokaudessa annettuna, ei ollut vaikutusta darunaviirialtistukseen (samanaikaisesti ritonaviirin kanssa käytettäessä) eikä amprenaviirialtistukseen (samanaikaisesti ritonaviirin kanssa käytettäessä). Omepratsolihoidolla, 20 mg kerran vuorokaudessa annettuna, ei ollut vaikutusta amprenaviirialtistukseen (samanaikaisesti ritonaviirin kanssa käytettäessä ja ilman sitä). Omepratsolihoidolla, 40 mg kerran vuorokaudessa annettuna, ei ollut vaikutusta lopinaviirialtistukseen (samanaikaisesti ritonaviirin kanssa 8

käytettäessä). Koska omepratsolilla ja esomepratsolilla on samankaltaiset farmakodynaamiset vaikutukset ja farmakokineettiset ominaisuudet, esomepratsolin ja atatsanaviirin samanaikaista käyttöä ei suositella. Samanaikainen esomepratsolin ja nelfinaviirin käyttö on vasta-aiheista. CYP2C19:n metaboloimat lääkeaineet Esomepratsoli estää CYP2C19:n toimintaa, joka on pääasiallinen esomepratsolia metaboloiva entsyymi. Kun esomepratsolihoito yhdistetään CYP2C19-entsyymin metaboloimiin lääkeaineisiin kuten diatsepaamiin, sitalopraamiin, imipramiiniin, klomipramiiniin, fenytoiiniin jne., näiden lääkkeiden pitoisuus plasmassa voi suurentua ja annoksen pienentäminen voi olla tarpeen. Tämä pitää ottaa huomioon etenkin määrättäessä esomepratsolia tarvittaessa otettavaksi lääkkeeksi. Esomepratsolin 30 mg:n annoksen samanaikainen käyttö vähensi diatsepaamin (CYP2C19:n substraatti) puhdistumaa 45 prosentilla. Esomepratsolin 40 mg:n annoksen samanaikainen anto epilepsiapotilaille suurensi fenytoiinin pienintä pitoisuutta plasmassa 13 %. Fenytoiinipitoisuuksia on suositeltavaa seurata silloin, kun esomepratsolihoito aloitetaan tai lopetetaan. Omepratsoli (40 mg kerran vuorokaudessa) suurensi vorikonatsolin (CYP2C19:n substraatti) Cmax-pitoisuutta 15 % ja AUCτ-arvoa 41 %. Kun esomepratsolia annettiin kliinisessä tutkimuksessa 40 mg samanaikaisesti varfariinihoitoa saaville potilaille, koagulaatioajat olivat hyväksytyn vaihteluvälin sisällä. Myyntiluvan myöntämisen jälkeen on kuitenkin ilmoitettu muutamista tapauksista, joissa INR-arvo on kohonnut yhdistelmähoidon aikana kliinisesti merkittävästi. Seurantaa suositellaan aloitettaessa ja lopettaessa samanaikaista esomepratsolihoitoa varfariinilla tai muulla kumariinijohdannaisella toteutetun hoidon aikana. Omepratsoli ja esomepratsoli ovat CYP2C19:n estäjiä. Vaihtovuoroisessa tutkimuksessa terveille henkilöille annettu 40 mg:n omepratsoliannos suurensi silostatsolin Cmax-pitoisuutta 18 % ja AUC-arvoa 26 %. Silostatsolin yhden aktiivisen metaboliitincmax-pitoisuus suureni 29 % ja AUC-arvo 69 %. Terveillä tutkittavilla esomepratsolin 40 mg:n samanaikainen anto suurensi sisapridin pitoisuus-aikakäyrän alle jäävää pinta-alaa (AUC-arvoa) 32 % ja pidensi puoliintumisaikaa (t1/2) 31 %, mutta ei lisännyt merkitsevästi sisapridin plasman huippupitoisuutta. Kun sisapridia annettiin yksinään, QTc-ajan havaittiin pidentyneen hieman. Se ei pidentynyt enempää, kun sisapridia annettiin yhdessä esomepratsolin kanssa (ks. myös kohta 4.4). Esomepratsolilla ei ole ollut tutkimuksissa kliinisesti merkittäviä vaikutuksia amoksisilliinin ja kinidiinin farmakokinetiikkaan. Esomepratsolin ja joko naprokseenin tai rofekoksibin yhdistelmähoitoa arvioineissa lyhytkestoisissa tutkimuksissa ei löydetty kliinisesti merkittäviä farmakokineettisiä yhteisvaikutuksia. Terveille tutkittaville tehdyissä tutkimuksissa klopidogreelin (300 mg:n aloitusannos/75 mg:n päivittäinen ylläpitoannos) ja esomepratsolin (40 mg vuorokaudessa suun kautta) välillä havaittiin farmakokineettinen/farmakodynaaminen yhteisvaikutus, joka vähensi altistusta klopidogreelin aktiiviselle metaboliitille 40 prosentilla. Yhteisvaikutus johti (ADP:n indusoiman) verihiutaleiden aggregaation eston heikentymiseen keskimäärin 14 prosentilla. Altistus klopidogreelin aktiiviselle metaboliitille väheni lähes 40 %, kun klopidogreelia annettiin yhdessä esomepratsolin 20 mg:n ja asetyylisalisyylihapon 81 mg:n vakioannosyhdistelmän kanssa terveille tutkittaville, pelkkään klopidogreelin antoon verrattuna. (ADP:n indusoiman) verihiutaleiden aggregaation eston 9

maksimitaso oli kuitenkin sama klopidogreelihoitoa saaneessa ryhmässä kuin klopidogreelin, esomepratsolin ja asetyylisalisyylihapon yhdistelmää saaneessa ryhmässä. Havainnoivissa ja kliinisissä tutkimuksissa on raportoitu epäjohdonmukaisia tuloksia esomepratsolin farmakokineettisestä/farmakodynaamisesta yhteisvaikutuksesta vakavien kardiovaskulaaristen tapahtumien suhteen. Klopidogreelin samanaikaista käyttöä esomepratsolin kanssa on syytä välttää varotoimenpiteenä. Vaihtovuoroisessa kliinisessä tutkimuksessa klopidogreelia (300 mg:n aloitusannos ja sen jälkeen 75 mg/vrk) annettiin sekä yksinään että omepratsolin kanssa (80 mg:n annos samanaikaisesti klopidogreelin kanssa) 5 vuorokauden ajan. Altistus klopidogreelin aktiiviselle metaboliitille oli vähentynyt 46 % (päivä 1) ja 42 % (päivä 5), kun klopidogreelia ja omepratsolia annettiin yhdessä. Verihiutaleiden aggregaation esto (IPA) väheni keskimäärin 47 % (24 tuntia) ja 30 % (päivä 5), kun klopidogreelia ja omepratsolia annettiin yhdessä. Toisessa tutkimuksessa klopidogreelin ja omepratsolin eri aikoina tapahtuneen annon ei havaittu estävän lääkkeiden välistä yhteisvaikutusta, johon vaikuttaa todennäköisesti keskeisesti omepratsolin CYP2C19- entsyymin toimintaa estävä vaikutus. Havainnoivissa ja kliinisissä tutkimuksissa on raportoitu epäjohdonmukaisia tuloksia tästä farmakokineettisesta/farmakodynaamisesta yhteisvaikutuksesta vakavien kardiovaskulaaristen tapahtumien suhteen. Tuntematon mekanismi Kun metotreksaattia annetaan yhdessä PPI-lääkkeiden kanssa, sen pitoisuuden on ilmoitettu kohoavan joillakin potilailla. Suuriannoksisen metotreksaattihoidon aikana esomepratsolihoidon tilapäistä keskeyttämistä voi olla tarpeen harkita. Samanaikaisen esomepratsolin ja takrolimuusin annon on ilmoitettu suurentavan takrolimuusin pitoisuutta plasmassa. Muiden lääkeaineiden vaikutus esomepratsolin farmakokinetiikkaan Esomepratsoli metaboloituu CYP2C19- ja CYP3A4-entsyymien kautta. Esomepratsolin ja klaritromysiinin (500 mg kahdesti vuorokaudessa), joka on CYP3A4:n estäjä, samanaikainen anto kaksinkertaisti esomepratsolialtistuksen (AUC-arvon). Esomepratsolin ja yhdistetyn CYP2C19- ja CYP3A4-entsyymien estäjän samanaikainen anto voi yli kaksinkertaistaa esomepratsolialtistuksen. Vorikonatsoli, joka on CYP2C19- ja CYP3A4-entsyymien estäjä, suurensi omepratsolin AUCτ-arvoa 280 prosentilla. Esomepratsolin annosta ei tavallisesti tarvitse muuttaa kummassakaan näistä tilanteista. Annoksen muuttamista pitää kuitenkin harkita niiden potilaiden kohdalla, joilla on vaikea-asteinen maksan vajaatoiminta ja mikäli pitkäkestoinen hoito on aiheellista. CYP2C19:ää tai CYP3A4:ää tai molempia indusoivat lääkkeet (kuten rifampisiini ja mäkikuisma) saattavat vähentää esomepratsolin pitoisuutta seerumissa lisäämällä esomepratsolin metaboliaa. 4.6 Hedelmällisyys, raskaus ja imetys Raskaus Ei ole olemassa tietoja tai on vain vähän tietoja esomepratsolin käytöstä raskaana oleville naisille. Tiedot omepratsolista (raseeminen seos) epidemiologisissa tutkimuksissa, joissa on enemmän raskauden aikaisen altistuksen tapauksia, eivät viittaa omepratsolin epämuodostumia aiheuttavaan tai fetaaliseen toksisuuteen. Eläinkokeissa ei ole havaittu esomepratsolilla olevan suoria tai epäsuoria lisääntymistoksisia vaikutuksia. Eläinkokeissa ei ole havaittu omepratsolilla olevan suoria tai epäsuoria haitallisia vaikutuksia raskauden, 10

synnytyksen tai vastasyntyneen kehityksen kannalta. Varovaisuutta on noudatettava määrättäessä valmistetta raskaana oleville naisille. Imetys Ei tiedetä erittyykö esomepratsoli ihmisen rintamaitoon. Imettäviä naisia koskevia tutkimuksia ei ole tehty. Esomeprazole Cipla enterotabletteja ei pidä käyttää rintaruokinnan aikana. Hedelmällisyys Esomepratsolin vaikutuksesta hedelmällisyyteen ei ole olemassa tietoja. 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Esomeprazole Cipla -enterotableteilla ei ole havaittu olevan haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. 4.8 Haittavaikutukset Seuraavia haittavaikutuksia on havaittu tai epäilty esomepratsolin kliinisten tutkimusten aikana ja myyntiluvan myöntämisen jälkeen. Minkään haittavaikutuksista ei havaittu olevan annosriippuvainen. Haittavaikutukset on luokiteltu seuraavien esiintymistiheyksien mukaisesti: hyvin yleinen ( 1/10), yleinen ( 1/100, < 1/10), melko ( 1/1 000, < 1/100 ), ( 1/10 000, < 1/1 000), hyvin (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin). Verisuonisto Harvinainen Leukopenia, trombosytopenia Hyvin Agranulosytoosi, pansytopenia Immuunijärjestelmä Harvinainen Yliherkkyysreaktiot, esim. kuume, angioedeema ja anafylaktinen reaktio/sokki Aineenvaihdunta ja ravitsemus Melko Psyykkiset häiriöt Harvinainen Tuntematon Melko Harvinainen Hyvin Perifeerinen turvotus Hyponatremia Hypomagnesemia (ks. kohta 4.4), vaikea-asteiseen hypomagnesemiaan voi liittyä hypokalsemia Unettomuus Hermosto Yleinen Päänsärky Melko Harvinainen Levottomuus, sekavuus, masennus Aggressio, hallusinaatiot Heitehuimaus, tuntoharhat, uneliaisuus Makuhäiriö Silmät Harvinainen Näön hämärtyminen 11

Kuulo ja tasapainoelin Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina Melko Harvinainen Kiertohuimaus Bronkospasmi Ruoansulatuselimistö Yleinen Vatsakipu, ummetus, ripuli, ilmavaivat, pahoinvointi/oksentelu Maksa ja sappi Iho ja ihonalainen kudos Luusto, lihakset ja sidekudos Munuaiset ja virtsatiet Sukupuolielimet ja rinnat Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat Melko Harvinainen Tuntematon Melko Harvinainen Hyvin Melko Harvinainen Hyvin Melko Harvinainen Hyvin Hyvin Hyvin Harvinainen Suun kuivuminen Suutulehdus, maha-suolikanavan kandidiaasi Mikroskooppinen koliitti Kohonneet maksaentsyymiarvot Hepatiitti, johon voi liittyä ikterus Maksan vajaatoiminta, enkefalopatia potilailla, joilla on aiempi maksasairaus Dermatiitti, kutina, ihottuma, urtikaria Alopesia, valoherkkyys Erythema multiforme, Stevens-Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi (TEN) Lonkka-, ranne- tai selkärankamurtuma (ks. kohta 4.4) Nivelkipu, lihaskipu Lihasheikkous Interstitiaalinen nefriitti Gynekomastia Huonovointisuus, lisääntynyt hikoilu Haittavaikutuksista ilmoittaminen On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www-sivusto: www.fimea.fi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri PL 55 FI-00034 Fimea 4.9 Yliannostus 12

Tahallisesta yliannostuksesta on toistaiseksi hyvin vähän kokemuksia. 280 mg:n annoksen ottamisen yhteydessä kuvattiin maha-suolikanavan oireita ja heikkoutta. 80 mg:n kerta-annokset eivät aiheuttaneet mitään tapahtumia. Erityistä vastalääkettä ei tunneta. Esomepratsoli sitoutuu suuressa määrin plasman proteiineihin ja ei siten ole helposti dialysoitavissa. Kuten aina yliannostustapauksissa, hoidon on oltava oireenmukaista ja yleisiä tukitoimenpiteitä on syytä käyttää. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5. 1 Farmakodynamiikka Farmakoterapeuttinen ryhmä: protonipumpun estäjät, ATC-koodi: A02B C05 Esomepratsoli on omepratsolin S-isomeeri ja vähentää mahahapon eritystä erityisen kohdennetun vaikutusmekanismin kautta. Se on parietaalisten solujen happopumpun spesifinen estäjä. Omepratsolin R- ja S-isomeereillä on molemmilla samanlainen farmakodynaaminen vaikutus. Vaikutuskohde ja -mekanismi Esomepratsoli on heikko emäs ja se konsentroituu ja muuntuu aktiiviseen muotoon parietaalisten solujen erittäin happamissa erityskanavissa, joissa se estää H+K+-ATPaasi-happopumppua ja estää sekä basaalisen että stimuloidun hapon erittymisen. Vaikutus mahahapon eritykseen 20 mg:n tai 40 mg:n esomepratsoliannoksen suun kautta ottamisen jälkeen vaikutus alkaa yhden tunnin sisällä. Toistuvan, viiden vuorokauden ajan kestäneen esomepratsolin 20 mg:n päivittäisen annon jälkeen keskimääräinen happotuotannon huippupitoisuus pentagastriinistimulaation jälkeen oli vähentynyt 90 prosentilla 6-7 tunnin kuluttua lääkkeen antamisesta päivänä 5. Kun esomepratsolin 20 mg:n ja 40 mg:n annoksia oli annettu viiden vuorokauden ajan suun kautta, mahansisäinen ph-arvo pysyi yli 4:ssä keskimäärin 13 tuntia (20 mg annos) ja 17 tuntia (40 mg:n annos) 24 tunnin ajanjakson aikana GORD-potilailla, joilla oli oireita. 20 mg:n annosta käyttäneistä potilaista mahansisäinen ph-arvo pysyi yli 4:ssä vähintään 8 tunnin ajan 76 prosentilla, vähintään 12 tunnin ajan 54 prosentilla ja vähintään 16 tunnin ajan 24 prosentilla. Vastaavat osuudet esomepratsolin 40 mg:n annosta käyttäneillä olivat 97 %, 92 % ja 56 %. Haponerityksen eston ja lääkealtistuksen välinen suhde on osoitettu käyttämällä AUC-arvoa plasmapitoisuutta kuvaavana korvaavana parametrina. Haponerityksen eston terapeuttiset vaikutukset Refluksiesofagiitti parani noin 78 prosentilla 40 mg:n annosta saaneista potilaista neljän viikon jälkeen ja 93 prosentilla kahdeksan viikon jälkeen. 13

Yhden viikon kestävä, kahdesti vuorokaudessa otettava 20 mg:n esomepratsolihoito ja asianmukainen antibioottihoito poisti H. pylori -infektion noin 90 prosentilla potilaista. Komplisoitumattomissa pohjukaissuolihaavoissa haavojen tehokas paraneminen ja oireiden häviäminen eivät viikon kestäneen häätöhoidon jälkeen edellytä hoidon jatkamista haponeritystä estävällä lääkeaineella. Satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa ja lumelääkekontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa potilaat, joilla oli endoskooppisesti todettu peptinen verenvuoto, jonka Forrest-luokitus oli Ia (9 %), Ib (43 %), IIa (38 %) tai IIb (10 %), satunnaistettiin saamaan esomepratsolia infuusionesteenä n=375) tai lumelääkettä (n=389). Endoskooppisen hemostaasin jälkeen tutkittavat saivat ensin joko 80 mg esomepratsolia laskimoon 30 minuutin infuusiona, ja tämän jälkeen jatkuvana infuusiona nopeudella 8 mg esomepratsolia/tunti tai vaihtoehtoisesti lumelääkettä 72 tunnin ajan. 72 tunnin alkuvaiheen jälkeen kaikki tutkittavat saivat avoimesti 40 mg esomepratsolia suun kautta 27 vuorokauden ajan haponerityksen estoon. Uutta verenvuotoa ilmeni 3 päivän kuluessa 5,9 %:lle esomepratsoliryhmän potilaista ja 10,3 %:lle lumelääkeryhmän potilaista. 30. päivänä hoidon jälkeen verenvuotoa esiintyi 7,7 %:lla potilaista esomepratsoliryhmässä ja 13,6 %:lla potilaista lumelääkeryhmässä. Muita haponerityksen estoon liittyviä vaikutuksia Haponeritystä estävän lääkehoidon aikana seerumissa olevan gastriinin määrä lisääntyy vasteena vähentyneeseen haponeritykseen. Kromograniini A (CgA) -pitoisuus lisääntyy myös vähentyneen mahahapon määrän vuoksi. ECL-solujen määrän lisääntymistä, joka liittyy mahdollisesti kohonneeseen seerumin gastriinipitoisuuteen, on havaittu joillakin potilailla pitkäkestoisen esomepratsolihoidon aikana. Pitkäkestoisen haponeritystä estävän lääkehoidon aikana on ilmoitettu ilmenevän jonkin verran tavallista enemmän maharauhasten kystia. Nämä muutokset ovat fysiologisia seurauksia voimakkaasta haponerityksen estosta. Ne ovat hyvänlaatuisia ja vaikuttavat olevan palautuvia. Mistä tahansa syistä, myös protonipumpun estäjien käytöstä, johtuva mahan vähähappoisuus lisää mahasuolikanavan normaalien bakteerien määrää mahassa. Protonipumpun estäjillä toteutettu lääkehoito voi aiheuttaa lievästi kohonneen maha-suolikanavan infektioiden kuten Salmonella- ja kampylobakteeri-infektion, mahdollisesti myös Clostridium difficile -infektion riskin. Kahdessa tutkimuksessa, joissa ranitidiinia käytettiin aktiivisena vertailuvalmisteena, esomepratsolilla oli parempi vaikutus mahahaavojen parantamisessa potilailla, jotka käyttivät tulehduskipulääkkeitä, mukaan lukien COX-2-selektiiviset tulehduskipulääkkeet. Kahdessa tutkimuksessa, joissa lumelääkettä käytettiin vertailuvalmisteena, esomepratsolilla oli parempi vaikutus maha- ja pohjukaissuolihaavojen ennaltaehkäisyssä potilailla, jotka käyttivät tulehduskipulääkkeitä (ikä yli 60 vuotta ja/tai aiempi haava), mukaan lukien COX-2-selektiiviset tulehduskipulääkkeet. Pediatriset potilaat Pediatrisille GORD-potilaille (ikä < 1-17 vuotta) tehdyssä tutkimuksessa, jossa tutkittavat saivat pitkäkestoista PPI-lääkehoitoa, 61 prosentille lapsista kehittyi lieväasteinen ECL-solujen hyperplasia, jonka kliinistä merkitystä ei tiedetä. Tutkittaville ei kehittynyt atrofista gastriittia eikä karsinoidikasvaimia. 14

5.2 Farmakokinetiikka Imeytyminen ja jakautuminen Esomepratsoli on happolabiili ja se otetaan suun kautta enterorakeina. In vivo -muuntuminen R-isomeeriksi on hyvin vähäistä. Esomepratsolin imeytyminen on nopeaa ja sen huippupitoisuus plasmassa ilmenee noin 1-2 tunnin kuluttua annoksen ottamisesta. Esomepratsolin absoluuttinen biologinen hyötyosuus on 64 % yhden 40 mg:n kerta-annoksen jälkeen ja nousee 89 prosenttiin toistuvan kerran vuorokaudessa annon jälkeen. Vastaavat arvot esomepratsolin 20 mg:n annokselle ovat 50 % ja 68 %. Esomepratsolin näennäinen vakaan tilan jakautumistilavuus terveillä tutkittavilla on noin 0,22 l/kg kehonpainoa. Esomepratsoli sitoutuu 97- prosenttisesti plasman proteiineihin. Ruoan nauttiminen viivästyttää ja vähentää esomepratsolin imeytymistä, vaikkakaan tästä ei koidu merkittävää vaikutusta esomepratsolin mahansisäiseen happamuuteen kohdistuvaan vaikutukseen. Biotransformaatio ja eliminaatio Esomepratsoli metaboloituu täysin sytokromi P450 (CYP)-järjestelmän kautta. Merkittävä osa esomepratsolin metaboliasta riippuu polymorfisesta CYP2C19-entsyymistä, joka vastaa esomepratsolin hydroksi- ja desmetyylimetaboliittien muodostumisesta. Jäljelle jäävä osa riippuu toisesta spesifisestä isoformista, CYP3A4:stä, joka vastaa esomepratsolisulfonin muodostumisesta. Esomepratsolisulfoni on pääasiallinen metaboliitti plasmassa. Alla esitetyt parametrit kuvastavat pääasiassa farmakokinetiikkaa henkilöillä, joilla on toimiva CYP2C19- entsyymi (nopeat metaboloijat). Plasman kokonaispuhdistuma on noin 17 l/h kerta-annoksen jälkeen ja noin 9 l/h toistuvan annon jälkeen. Puoliintumisaika plasmassa on noin 1,3 tuntia toistuvan kerran vuorokaudessa tapahtuvan annon jälkeen. Esomepratsolin farmakokinetiikkaa on tutkittu maksimiannoksella 40 mg:n kahdesti vuorokaudessa. Plasmapitoisuuden aikakäyrän alle jäävä pinta-ala suurenee toistuvan esomepratsolin annon myötä. Tämä kasvu on annosriippuvaista ja johtaa AUC-arvon suurenemiseen enemmän kuin annosta vastaavasti toistuvan annon jälkeen. Tämä aika- ja annosriippuvaisuus johtuu vähentyneestä ensikierron metaboliasta ja systeemisestä puhdistumasta, joka johtuu todennäköisesti esomepratsolin ja/tai sen sulfonimetaboliitin aikaansaamasta CYP2C19-entsyymin estosta. Esomepratsoli poistuu täysin plasmasta annosten välillä ja kerran vuorokaudessa tapahtuvan annon aikana ei tapahdu esomepratsolin kertymistä elimistöön. Esomepratsolin pääasiallisilla metaboliiteilla ei ole vaikutusta mahahapon eritykseen. Lähes 80 % esomepratsolin suun kautta otetusta annoksesta erittyy virtsaan metaboliitteina, loput ulosteeseen. Alle 1 % kanta-aineesta erittyy muuttumattomana virtsaan. Erityisryhmät Noin 2,9 ± 1,5 %:lla väestöstä puuttuu toimiva CYP2C19-entsyymi. Heitä kutsutaan hitaiksi metaboloijiksi. Näillä henkilöillä esomepratsolin metaboliaa katalysoi todennäköisesti pääosin CYP3A4-entsyymi. Toistuvan kerran vuorokaudessa tapahtuneen 40 mg:n esomepratsolin annon jälkeen keskimääräinen plasmapitoisuuden aikakäyrän alle jäävä pinta-ala oli noin 100 % suurempi hitailla metaboloijilla kuin tutkittavilla, joilla oli toimiva CYP2C19-entsyymi (nopeat metaboloijat). Keskimääräinen huippupitoisuus plasmassa suureni noin 60 prosenttia. Näillä tuloksilla ei ole merkitystä esomepratsolin annostuksen kannalta. Esomepratsolin metabolia ei muutu merkittävästi iäkkäillä henkilöillä (71-80-vuotiailla). 15

Esomepratsolin 40 mg:n kerta-annoksen jälkeen keskimääräinen plasmapitoisuuden aikakäyrän alle jäävä pinta-ala on noin 30 % suurempi naisilla kuin miehillä. Sukupuolieroa ei ole havaittu toistuvan kerran vuorokaudessa tapahtuvan annon jälkeen. Näillä tuloksilla ei ole merkitystä esomepratsolin annostuksen kannalta. Elinten vajaatoiminta Esomepratsolin metabolia voi olla heikentynyttä potilailla, joilla on lievä tai keskivaikea maksan vajaatoiminta. Metabolia hidastuu potilailla, joilla on vaikea-asteinen maksan vajaatoiminta. Tällöin esomepratsolin plasmapitoisuuden aikakäyrän alle jäävä pinta-ala on kaksinkertainen. Sen vuoksi 20 mg:n maksimiannosta ei saa ylittää niiden potilaiden hoidossa, joilla on vaikea-asteinen maksan vajaatoiminta. Esomepratsolilla ja sen pääasiallisilla metaboliiteilla ei ole taipumusta kertyä elimistöön kerran vuorokaudessa tapahtuvan annon myötä. Munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille ei ole tehty tutkimuksia. Munuainen vastaa esomepratsolin metaboliittien erittymisestä mutta ei kanta-aineen eliminaatiosta. Siksi esomepratsolin metabolian ei odoteta muuttuvan potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta. Pediatriset potilaat 12-18-vuotiaat nuoret: Toistuvan 20 mg:n ja 40 mg:n esomepratsoliannoksien annon jälkeen kokonaisaltistus (AUC-arvo) ja lääkeaineen plasman huippupitoisuuden saavuttamiseen kuluva aika (tmax) oli molempien esomepratsolin annosten osalta samanlainen 12-18-vuotiailla kuin aikuisilla. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Farmakologista turvallisuutta, toistuvan altistuksen aiheuttamaa toksisuutta, geenitoksisuutta sekä lisääntymistoksisuutta koskevien konventionaalisten tutkimusten tulokset eivät viittaa erityiseen vaaraan ihmisille. Rotilla tehdyissä raseemista seosta käyttäneissä karsinogeenisuustutkimuksissa ilmeni mahan ECLsolujen hyperplasiaa ja karsinoideja. Nämä rotilla havaitut mahaan kohdistuvat vaikutukset johtuvat pitkäkestoisesta, voimakkaasta hypergastrinemiasta, joka aiheutuu mahahapon erityksen vähenemisestä. Näitä vaikutuksia on havaittu pitkäkestoisen hoidon jälkeen rotilla, jotka ovat saaneet mahahapon erityksen estäjiä. Uusia tai odottamattomia toksisuuslöydöksiä ei havaittu aikuisiin eläimiin verrattuna nuorilla rotilla ja koirilla, joille annettiin esomepratsolia maksimissaan 3 kuukauden ajan. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Pelletit: Hypromelloosi, sakkaroosi, maissitärkkelys, 16

nestemäinen glukoosi, talkki, metakryylihappo etyyliakrylaattikopolymeeri (1:1) -dispersio 30 % natriumlauryylisulfaatti, polysorbaatti 80, trietyylisitraatti, makrogoli, mikrokiteinen selluloosa, krospovidoni, hypromelloosi, stearyylialkoholi, vedetön kolloidinen piioksidi Tabletin ydin: Krospovidoni, laktoosimonohydraatti ja mikrokiteinen selluloosa, vedetön kolloidinen piioksidi, magnesiumstearaatti, Tabletin päällyste: Hypromelloosi, titaanidioksidi (E171), makrogoli, punainen rautaoksidi (E172), erytrosiinialumiinilakka (E127) ja musta rautaoksidi (E172) 6.2 Yhteensopimattomuudet Ei oleellinen. 6.3 Kestoaika 2 vuotta 6.4 Säilytys Tämä lääkevalmiste ei vaadi erityisiä säilytysolosuhteita. 17

6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoot Yksivärisestä alumiinifoliosta valmistettu läpipainopakkaus, jossa 3-kerroksinen alumiinilaminoitu kalvo 20 mg, 40 mg: Läpipainopakkaukset, joissa 3, 7, 14, 15, 25, 28, 30, 50, 56, 60, 90, 98, 100, 140 tablettia. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä. 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet Lääkkeenanto mahaletkun kautta 1. Laita tabletti asianmukaiseen ruiskuun ja täytä ruiskuun noin 25 ml vettä ja noin 5 ml ilmaa. Joissakin letkuissa tarvitaan dispersiota 50 ml:aan vettä, jotta pelletit eivät tuki letkua. 2. Ravistele ruiskua välittömästi, kunnes tabletti on hajonnut. (Noin 7 10 minuuttia) 3. Pitele ruiskua kärki ylöspäin ja tarkista, että kärki ei ole tukossa. 4. Kiinnitä ruisku letkuun pitämällä ruisku kärki ylöspäin. 5. Ravistele ruiskua ja vaihda asento siten, että kärki osoittaa alaspäin. Ruiskuta välittömästi 5-10 ml letkuun. Käännä ruisku ruiskutuksen jälkeen ja ravistele (ruiskua täytyy pidellä siten, että kärki osoittaa ylöspäin, jotta kärki ei tukkeudu). 6. Käännä ruisku siten, että kärki on alaspäin ja ruiskuta toiset 5-10 ml letkuun. Toista tämä menettely, kunnes ruisku on tyhjä. 7. Täytä ruiskuun 25 ml vettä ja 5 ml ilmaa ja toista vaihe 5 tarpeen mukaan, jotta kaikki ruiskuun jäänyt sakkauma huuhtoutuu pois. Joidenkin letkujen kanssa tarvitaan 50 ml vettä. Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti. 7. MYYNTILUVAN HALTIJA Cipla Europe NV, Uitbreidingstraat 80, 2600 Antwerp, Belgia. 8. MYYNTILUVAN NUMERO(T) Mt-nr. 20 mg 31631 40 mg 31632 9. MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ 5.3.2015 18

10. TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ 15.05.2015 19