4/2010 Lounais-Suomen Partiopiiri

4/2010 Lounais-Suomen Partiopiiri

Pitkä paraatitaival Paraatipäivä saattaa kestää jopa 12 tuntia, jos lähtee marssimatkalle Parkanosta. Rankan päivän aikana sudari ehtii kuitenkin vierailla Aboa Vetus -museossa, paraatijuhlallisuuksissa ja hampurilaisravintolassa. Hyvällä partiomielellä jaksaa vähän pitemmänkin päivän. Parkanolaisten paraatimatkasta voi lukea sivuilta 10 11. B-P:tä huiputtamassa Onko partiolaisilla pahat mielissä, kun B-P:tä ollaan huiputtamassa? Ei suinkaan, vaan ryhmä vaeltajia kävi Nepalissa kokeilemassa henkisiä ja fyysisiä rajojaan monin eri tavoin. He kiipesivät Baden-Powell Peakin huipulle ja viettivät aikaa Bhaktapurissa sekä Katmandussa. Lue lisää extreme-seikkailusta sivuilta 24 25. Vesille, ohoi Kevät on osalle partiolaisista vuoden kiireisintä ja työteliäintä aikaa. Meripartiolaiset nimittäin kunnostavat tarkasti ja kovalla innolla upeita paattejaan. Paljon työtä on tehtävä ennen ja jälkeen vesillelaskun. Lue sivuilta 32 33, kuinka partioveneiden vesillelasku sujui Heinänokassa. Repostelu Partiolainen kyykkii metsässä, väkertää solmuja ja kantaa rinnassaan tuhansia ansiomerkkejä. Lisäksi partio on keskustalainen ja puolisotilaallinen harrastus. Näinkö se todella on? Yleisiä ennakkoluuloja partiosta repostellaan sivulla 43. Kansi Partioparaati marssiittiin tänä vuonna Turussa jo jo huhtikuussa, partioviikon sunnuntaina 25.4.2010. Paraati keräsi Turun tuomiokirkolle kaikkiaan 4 113 partiolaista 102 lippukunnasta. Kuva: Niko Vähäsarja, Tornikotkat. Repolainen 4/2010 (13.) 28.5.2010 Lounais-Suomen Partiopiirin jäsen lehti ISSN 1797-9390 Päätoimittaja Maija-Liisa Laukkanen Toimitussihteeri ja taittaja Olli Raimo Toimitus Petri Hakosalo Jaana Ketola Ville Laasonen Sari Mantere Saara Paatero Laura Rantanen Tuuli Seppälä Minna Toriseva Johannes Vahtoranta Niko Vähäsarja Painettu Forssan Kirjapainossa Toimituksen yhteystiedot Repolainen Lounais-Suomen Partiopiiri ry Läntinen Pitkäkatu 13 20100 Turku puh. 050 312 9428 repolainen@partio.fi www.lounaissuomenpartiopiiri.fi 2

Pääskysestä ei päivääkään Repolainen Kirjoittaja on Repolaisen pää toimittaja. Kuva: Johannes Vahtoranta. Maikki Laukkanen, Raision KilliNallit Kevät on ihmeellistä aikaa. Ilma lämpenee ja luonnossa tapahtuu muutoksia päivittäin. Yhtenä päivänä onkin ihan vihreää, linnut aloittavat sirkutuksensa ja aurinko ei meinaa laskea ollenkaan. Parasta keväässä on ehkä kuitenkin se, että ihmisetkin muuttuvat. Tänä vuonna erityisesti pitkän talven ja kylmän alkukevään jälkeen valo ja lämpö tekevät ihmeitä, kaikki hymyilevät ja näyttävät entistä kauniimmilta. Ihmiset ovat hyvällä tuulella ja parveilevat yhdessä ulkona. Tätä kirjoittaessani partioparaati ja muutama ihanan lämmin päivä ovat jo takana. Lehden ilmestyessä taas yksi, erityisen juhlallinen toimintakausi on päättymässä. Kesä partiolaisen paras aika on alkamassa. Partiopaatit on laskettu juuri vesille, ne ovat koko talven odottaneet lempeitä tuulia ja uusia purjehtijoita. Kesäleirien ja retkien suunnittelijat tekevät viime hetken valmisteluja, jotta taas kerran partiolaiset voisivat olla yhdessä, harjoittaa taitojaan ja kokea jotain uutta. Uusi viestintäministerimme Maija kirjoittaa alla, että jo partion arki on täynnä elämyksiä. Kesässä on jotain taianomaista, se saa arkisimmatkin asiat tuntumaan jotenkin juhlallisilta ja jännittäviltä. Kaikki omat parhaat partiomuistoni ovat kesäleireiltä ja monet rakkaat partioystävätkin olen tavannut juuri kesällä. Toivottavasti kaikille lukijoillemme tämä kesä, Kilke, Välke, purjehdukset ja muut tapahtumat tuovat tuhansia elämyksiä, muistoja ja kavereita. Tässä Repolaisen numerossa muistellaan vielä kevään parhaita hetkiä, kuten paraatia, mutta ajatukset ovat jo kesässä. Antoisia lukuhetkiä. Ja nyt arvoisat partiotoverit: katse oikealle, kaunista kesää ja suuria elämyksiä kohti! Partion br ändi Kirjoittaja on partio piirin viestintä ministeri. Kuva: Petri Hakosalo. Maria Lahtinen, RajakivenKiertäjät Partio on ottanut lähivuosien tavoitteekseen partion brändin hiomisen toiveena se, että jokainen partiolainen voi olla ylpeä harrastuksestaan. Partiolla on jo ennestään vahva brändi, sillä lähes kaikilla on joku mielikuva partiolaisista ja partiotoiminnasta. Nyt tärkeätä olisikin pystyä muokkaamaan tätä mielikuvaa sellaiseksi, että ulkopuolisillekin avautuisi, mitä kaikkea partio oikeasti osallistujilleen tarjoaa. Jotta partiolaiset voisivat olla ylpeitä harrastuksestaan, pitää meidän osata viestiä siitä, että partion pääsisältö ei ole solmut tai kadun yli talutettavat mummot. Pitäisi tuoda esille niitä positiivisia tunteita ja toiminnallisia hyötyjä, joita partiosta saa. Koska partioarki on täynnä elämyksiä, pitää visuaalisessa viestinnässä käyttää toiminnallisia kuvia retkiltä ja purjehduksilta On myös tärkeää viestiä oikeita asioita oikealle kohderyhmälle: sudenpennulle tärkeää on, että partiossa voi kokea seikkailuja kavereiden kanssa, kun taas vanhemmille on tärkeää, että toiminta on turvallista ja kasvattaa sosiaalisia taitoja. Tänä vuonna on koulutettu ensimmäiset partion medialähettiläät (young spoke people), jotka ovat seikkailija- ja vaeltajaikäisiä partiolaisia, jotka osaavat kertoa partiosta ja sen annista kiinnostavasti omia kokemuksiaan hyödyntäen. Parasta mainosta partiolle olemmekin me kaikki partiolaiset, jotka osaamme kertoa partion parhaita paloja, kun koulussa, työpaikalla tai muissa harrastuksissa tulee puhetta partiosta. Brändi on mielikuvia, brändi on lupaus, brändi olemme me! 3

Reportit Partiopiiri sai uudet ansiomerkit Teksti: Maikki Laukkanen Raision KilliNallit Partioparaatin yhteydessä 25.4. nähtiin ensimmäistä kertaa piiriimme upouudet ansiomerkit. Aivan täysin kommelluksitta ei ansiomitalien luovuttaminen tänä vuonna sujunut. L-SP:n ansiomerkkiprosessi aloitettiin syksyllä 2009 hopeajoutsen Pirjo Lehden johdolla. Uudet ansiomitalit ja ansioplaketit on suunnitellut tamperelainen heraldikko, heraldinen taiteilija Harri Rantanen. Hän on suunnitellut mm. presidentti Ahtisaaren ja tasavallan presidentti Tarja Halosen vaakunat. Partiopiirillämme on nyt pronssinen, hopeinen ja kultainen ansiomitali nauhoineen sekä näiden nauhalaatat. Hopeisen ja kultaisen ansiomitalin nauhalaatan päällikemerkkinä on mitalin värinen heraldinen lilja. Lisäksi piirillämme on nyt hopeinen ja kultainen ansioplaketti. L-SP:n lippu ja sen kolme elementtiä, heraldinen lilja, lilja-apilakoro ja ketun pää ovat toimineet ansiomerkkien suunnittelun heraldisena lähtökohtana. Myös mitalinauhojen värit tulevat partiopiirin lipusta. Nauhan pohjaväri on sininen ja siinä on kaksi keltaista sekä yksi punainen raita. Itse ansiomitali on kulmallaan seisova neliö. Islannin tuhkapilvi aiheutti hieman päänvaivaa myös ansiomerkkien jaossa. Tuhkapilven takia ansiomitalien nauhat jäivät jumiin matkansa varrelle, eivätkä ehtineet partioparaatiksi Suomeen. Ansioituneille luovutettiin paraatin yhteydessä pelkät mitalit, mutta samalla ilmoitettiin, että partiopiirin jokainen luovutettu ansiomitali vaihdetaan vielä tämän kevään aikana uuteen ansiomitaliin valmiine nauhoineen, nauhalaattoineen, päällikemerkkeineen ja kunniakirjoineen. Partioviikon ja paraatin yhteydessä ansiomerkkejä luovutettiin partiotyötä ansiokkaasti tehneille. Piirimme hopeisia ansiomitaleja luovutettiin 12, pronssisia ansiomitaleja 59 ja ansioplaketteja 12. Tiedot Jyrki Tuominen, Turun Metsänkävijät. 4

Ainutlaatuiset B-P-seminaarit: Partion historiaa Suomessa ja maailmalla Turun partiolaiset järjestää syskuussa kaksi mielenkintoista B-P-seminaaria, Helsingissä ja Turussa. Seminaarin puhujina on kaksi eloisaa ja innostavaa tarinankertojaa, Colin Walker ja Marko Paavilainen. Colin Walker on brittiläinen kirjailija ja partiohistorian tutkija, joka on perehtynyt erityisesti partion syntyyn ja esihistoriaan, ja hän on seurannut B-P:n jalanjälkiä Euroopassa ja Afrikassa. Walker julkaisee kirjoituksiaan myös netissä Scouting Milestones -sivustolla. (www.scouting.milestones. btinternet.co.uk) Dosentti Marko Paavilainen on tutkinut pitkään suomalaista partiohistoriaa ja kirjoittanut Suomen Partiolaisten 100-vuotishistorian. Tilaisuudet ovat osin englanninkielisiä. Paikalla peritään 5 euron kahvitusmaksu. Ilmoittautuminen Turun partiotoimistoon viimeistään pe 10.9., partiotoimisto.turku@partio.fi, p. 050 312 9420. B-P-seminaarit: la 18.9. klo 11 17 Turun tuomiokirkkoseurakunnan juhlasalissa, Eerikinkatu 3, Turku; su 19.9. klo 11 17 Mikael Agricolan kirkon kryptassa, Tehtaankatu 23, Helsinki, yhteistyössä Koukkaaja-killan kanssa. Seminaarin puhuja Colin Walker kädessään B-P:lle aikanaan lahjoitetun Rolls-Roycen pienoismalli. Kenellä olikaan kainalossaan kettu? Repolaisen lukijakilpailu Ketunhäntä kainalossa on taas kisattu. Kilpailussa etsitään jollekin lehden sivulle kätkettyä ketunhäntää ja vastataan esitettyyn kysymykseen. Kolmoslehden kilpailun palkinnon voitti Jenna Tarvainen Luvian Loukkesta. Paljon onnea voittajalle! Ketunhäntä oli tällä kertaa Satapeuran kainalossa sivulla 6. Tämän Repolaisen lukijakilpailun ohjeen voit lukea ilmoitussivuilta lehden loppuosasta. Kilkkeen vierailupäivien lipunmyynti käynnissä Kilke-suurleirin vierailupäiväliput voi ostaa Tiketti-lippupalvelun kautta. Vierailupäivinä odotetaan noin 20 000 vierailijan tutustuvan Evon leirialueeseen. Lounaissuomalaisten lippukuntien Raffu-alaleirin vierailupäivä on sunnuntai 1.8. Vierailupäiviin järjestetään yhteiskuljetuksia. Lounais-Suomen alueella lähtöpaikat ovat Turku, Salo, Rauma ja Pori. Myös yhteiskuljetuksien liput ostetaan Tiketin kautta. Yhteiskuljetuksen hinta on 15 euroa. Lisää tietoa on ilmoituksessa sivulla 48. Reportoi uutisista ja tapahtumista Reportit on ajankohtaisten tai alueellisten pikkuraporttien palsta. Lähetä omat partiouutisesi osoitteeseen repolainen@partio.fi. 5

6

Medialähettiläs muokkaa mielikuvia Teksti: Jaana Ketola; Euran Peurat Kuvat: Minna Ertimo Yleisössä televisio-ohjelmassa, YSP-medialähettiläänä, paraatin juhlapuhujana, tätä kaikkea ja paljon muuta voi partio parhaimmillaan nuorelle tarjota. Porilainen Tytti-Emilia on yksi partion nuorista medialähettiläistä. Tytti-Emilia Mäkipää on 19-vuotias partiojohtaja Käppäräpartiosta, Porista. Tytti viettää välivuotta opiskelusta työn merkeissä ja asuu tällä hetkellä Tampereella. Juuri nyt Tytin partioharrastukseen kuuluu lähinnä Suomen partiolaisten medialähettiläsjuttuja, mikä sopiikin tämänhetkiseen elämäntilanteeseen hyvin, sillä toimiminen medialähettiläänä ei ole paikkaan sidottua. Lippukunnassaan Tytti on aiemmin ollut laumanjohtajana, vartionjohtajana sekä hallituksen jäsenenä. Piiritasolla hän on toiminut sudenpentujaostossa ja koulutusryhmässä. Jotkut saattavat muistaa Tytin laumanjohtajakurssin kouluttajanakin. Tytti pitää kouluttamisesta, mutta pohtii, että uuden koulutusjärjestelmän myötä hänen ikäisensä nuoren ei ole enää niin helppoa päästä kouluttamaan aikaisempaan verrattuna. Partiossa parasta Tytin mielestä ovat haasteet, kaverit sekä yhdessä tekeminen. Pääasia on hauskanpito sekä uusi ja erilainen tekeminen. Tulevaisuudessa opintojen jälkeen Tytti kertoo haluavansa olla taas enemmän mukana viikoittaisessa toiminnassa, esimerkiksi laumanjohtajana. Keskusjärjestössä toimiminen kiinnostaa häntä myös projektiluontoisina pesteinä. Tytti uskoo, että partiosta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa esimerkiksi työelämässä. Partiolainen saa suunsa auki ja tekee Tärkeintä on kuitenkin, että ulospäin näkyisi partion olevan ennen kaikkea nuorisoliike. Me teemme partion tulevaisuudesta, niistä suurista suunnitelmista, totta yhdessä, inosti Tytti-Emilia juhlapuheessaan partioparaatissa Turussa. Kuva: Niko Vähäsarja. aloittamansa projektit loppuun sekä osaa työskennellä ryhmässä ja osaa myös johtaa porukkaa, Tytti kuvailee. Lisähyötyä tuo myös kokemus YSP-medialähettiläänä kun oppii ymmärtämään mediaa ja sen tapoja hiukan paremmin. Kynnys nostaa partiota esiin ja olla siitä ylpeä madaltuu, Tytti pohtii. Mikä ihmeen YSP? YSP eli Young Spokespeople on partiomarkkinoinnin metodi, jonka avulla nuorilla on mahdollisuus päästä partioviestinnän ytimeen. YSP:ssä ideana on kouluttaa medialähettiläitä, jotka osaavat kommunikoida erilaisten medioiden kanssa, esimerkiksi televisiohaastatteluissa ja aikakausilehdis- 7

Medialähettiläiden porukka, joka on kerätty ympäri Suomea eri piireistä, hitsautui todella nopeasti yhteen, Tytti (toinen oik.) kertoo. 8 sä. Haastattelujen antamisen lisäksi medialähettiläät voivat päästä myös erilaisille messuille esittelemään partiotoimintaa ja -tapahtumia sekä VIP-vastaaviksi suuriin partiotapahtumiin. YSP-metodi on kehitetty Isossa-Britanniassa, ja se lanseerattiin siellä partion 100-vuotisjuhlavuoden kynnyksellä muutama vuosi sitten. Tytti kertoo laittaneensa viime syksynä hakemuksen medialähettiläskoulutukseen ja saaneensa jonkin ajan kuluttua sähköpostiviestin, jossa kerrottiin hänen pääsevän koulutukseen. Koulutus oli heti tammikuun alussa 2010, ja porukka, joka oli kerätty ympäri Suomea eri piireistä, hitsautui todella nopeasti yhteen, Tytti kertoo. Tähänkin koulutusviikonloppuun, kuten yleensä partiotapahtumiin, kuului mahtavaa ruokaa. Lisäksi koulutus sisälsi harjoituksia televisio-, lehti- ja radiohaastatteluja varten. Koulutuksen tarkoituksena oli tuoda esiin ne seikat, joita Suomen Partiolaiset haluaa järjestöstä viestittävän ulospäin ja joista halutaan päästä eroon. Toiveena on saada esille enemmän nuoria tekemässä partiomaisia juttuja. Muun muassa lipunnostokuvia halutaan medioissa vähentää. Tärkeintä on kuitenkin se, että ulospäin näkyisi partion olevan ennen kaikkea nuorisoliike, Tytti korostaa. Juhlapuhujana paraatissa Vaatimaton Tytti-Emilia kertoo olleensa aivan puulla päähän lyöty, kun Lounais-Suomen partiopiirin varajohtajalta Mari Kousalta tuli yhtenä iltana tekstiviesti, jossa hän pyysi Tytti-Emiliaa paraatin juhlapuhujaksi. Puheeseen valmistautumisen Tytti kertoo sujuneen suhteellisen rennoissa merkeissä, vaikka paineet tuntuivatkin aika kovilta. Aikaisempaa kokemusta piirimme paraatista hänellä ei ollut, ja mielikuvat rumpujen pärinästä ja suuresta joukosta partiolaisia osoittautuivat oikeiksi. Turkuun sunnuntaiaamuna saapuessani oli maha täynnä ökkömönkiäisiä, eikä se oikeastaan helpottanut ennen kuin kaksi ensimmäistä lausetta olin puhunut mikrofoniin, Tytti kuvaa tunnelmiaan ennen puhetta. Medialähettiläät televisiossa Historiantutkija Marko Paavilainen kertoo partion 100-vuotishistoriassa, että kautta aikojen vanha ja nuori sukupolvi ovat olleet törmäyskurssilla. Tämä on aistittavissa myös medialähettiläiden keskuudessa. Medialähettiläsporukalla olemme jutelleet monista asioista liittyen partion nykytilaan. Tahtoisin että nämä keskustelut voitaisiin nauhoittaa ja antaa sokkihoitoa partiopäättäjille, Tytti kertoo. Koulutusviikonlopun lisäksi meidän medialähettiläiden isompi yhteinen juttu on ollut Maria!-televisioshown yleisönä hurraaminen, mikä oli aivan mahtavaa, Tytti hehkuttaa. Tytti toivoo, että seuraavaan medialähettiläskoulutukseen hakisi suuri joukko innokkaita samoaja- ja vaeltajaikäisiä. Tee se, jos olet kiinnostunut median kanssa toimimisesta sekä partion tulevaisuudesta, hän kannustaa. Nimenomaan YSP on tällä hetkellä se juttu mikä pitää minut kiinni partiossa. Mahtava projekti, toteaa Tytti lopuksi.

Pennut Kuinka ovelaa kettua huijattiin Kansantarinaa mukaillen kirjoittanut ja kuvittanut Tuuli Seppälä, Luvian Loukke Kettu oli laajalti tunnettu metsän viekkaimpana eläimenä. Se oli huijannut monia, mutta kukaan ei ollut onnistunut huijaamaan kettua. Lopulta kettu alkoi itsekin uskoa, ettei kukaan onnistuisi huiputtamaan sitä. Eräänä päivänä isäntä oli hakemassa metsästä puuta hevosensa kanssa, kun hän kohtasi nälkäisen karhun. Näyttääpä hevosesi makoisalta, virkkoi karhu. Taidanpa syödä sen suihini. Mies kauhistui uhkauksesta ja aneli karhua säästämään hevosen. Jos nyt syöt hevoseni, niin millä minä saan vietyä puun kotiin? Kun syksy ja kylmät koittavat, perheeni paleltuu ilman puita! Karhu näytti empivältä, koska sillä oli kova nälkä. kaataja, sanoi mies äänen suuntaan pautti sen köysistä. Jos annat minun nyt viedä tämän puun kotiin, niin tuon hevo- Hoi mies! huhuili kettu, joka oli otona mies kertoi, mitä metsäs- tähyillen. K seni sinulle huomenna syötäväksi, tekeytynyt karhunkaatajaksi. Onko sä oli sattunut. Vaimo oli tyytyväinen, mies lupasi. Tämän karhu hyväksyi, sillä se ei toivonut kenenkään paleltuvan. siellä yhtään kontiota näkynyt? Tästä karhu kauhistui kovasti ja heittäytyi makuulle maahan. että hevonen oli säästynyt, mutta vuohen luovuttamista ketulle hän ei tahtonut hyväksyä. Olihan Sano sille, ettet ole nähnyt karhua, se pyysi mieheltä. nojaan. Niinpä vaimo neuvoikin kettu jo kauan ryöstänyt heidän ka- Kotiin saavuttuaan, mies valitteli asiaa vaimolleen. Myös pihapiirissä Mies toisti karhun sanat ketulle. miestä laittamaan säkkiin vuohen kuljeksiva kettu kuuli miehen valitukset ja tarjosi apuaan. Jos saan pelastettua hevosesi karhun kynsistä, saanko vuohesi? kettu kyseli. Mies lupasi vuohensa ketulle. No mikäs se hevosesi vieressä sitten on? uteli kettu. Pelkkä tukki vain, vastasi mies. Sitten se varmaan pitäisi sitoa, että saat sen mukaasi, vihjaisi kettu. Mies sitoi karhun. sijaan talon koirat. Seuraavana päivänä mies meni säkin kanssa metsään. Toitko vuoheni? kettu kysäisi. Kaksikin, sanoi mies ovela ilme naamallaan ja avasi säkit. Tavallisesti kirves lyödään tukkiin kiinni, että se pysyy matkassa, tämän luikkiessa pakoon häntä koi- Koirat ampaisivat ketun perään, Seuraavana päivänä mies meni hevosineen metsään. Mäen kettu jatkoi. pien välissä. Katsottuaan, että kettu päällä se kohtasi karhun, joka lähestyi hevosta kieltään lipoen. Samaan aikaan mäen takaa alkoi kuulua kovaa meteliä. Mikäs se tuolla noin metelöi? kummasteli karhu. Näkyy olevan Kaarle Karhun- Tätä ei karhu enää kestänyt kuulla, vaan se loi pyytävän silmäyksen mieheen ja sanoi: Älä tee sitä, hyvä mies. Vastapalvelukseksi jätän sinut ja karjasi rauhaan. Mies säästi karhun hengen ja va- oli saanut riittävän opetuksen, mies kutsui koiransa takaisin. Kettu jäi puolestaan koloonsa miettimään tapahtunutta, eikä se pitkiin aikoihin huiputtanut ketään metsän eläimistä, sillä niin ikävää oli ketusta joutua huijatuksi. 9

Kipinäpartio-lippukunta tuli Turkuun partioparaatiin Parkanosta asti 26 marssijan joukolla. Kipinäpartio ja Kankaanpään Korpiveikot marssivat paraatissa yhteisenä osastona. Parkanolaisten paraatipäivä Teksti: Mauri Kuivanen, Kipinäpartio Kuvat: Juhani Haapakoski, Kipinäpartio Peiton alta peiton alle paraatin tähden. Aurinkoisessa säässä aurinkoisella mielellä. Sälekaihtimet auki, murolautasen kautta Kololle. Heräsin kello 6.30 herätyskellon soittoon. Kahvinkeitin päälle, naps ja aamutoimien jälkeen kaukosäädin käteen, katsomaan Turun säätä. Hyvältä näytti, aurinkoa ja heikkoa tuulta. Vaihtovaatteita oli kuitenkin pakattava, sillä partiolainen varautuu kaikkeen. Miika, 10, ja Markus, 7, olivat lähdössä ensi kertaa partioparaatiin. Miika on jo partioinnissa kokeneempi, seikkailijaksi ensi syksynä siirtyvä sudenpentu, kun taas Markus vasta viime syksynä aloitteli partiotaivaltaan. Pojilla oli tänä aamuna taas sama hyvä asenne, kuin muinakin aamuina: ei aikaisesta ylösnoususta kannata valittaa, kun kerran kumminkin on noustava. Miikan huoneen sälekaihtimet paukahtivat auki kello 7.05 ylösnousun merkiksi, Markuksen huoneen kello 7.06. Partiomaista täsmällisyyttä. 10 Aamu. Hammaspesujen, murojen, kahvien ja muun sellaisen jälkeen olimme valmiita lähtöön. Sinisiä miehiä luikahti ovesta pihalle herättämättä kotiin jäänyttä porukkaa. Lpkj oli antanut minulle ohjeet koota porukka kololla, josta vielä löytyi lisäohjeita, ylimääräisiä huiveja ja partiopaitoja, jos vaikka joltakin ne olisi kotiin unohtunut. Kotipihasta starttasimme kello 7.39 ja kololta lähtö 7.45. Kiirettä pitää. Kohti Historiallista Turkua Kello 7.55 bussi starttasi Parkanosta kohti Turkua. Matka kulki Kankaanpään kautta, missä tiivistimme tunnelmaa ryhmällä Korpiveikkoja. Vielä pysähdys Kiikoisissa ja Taru, lpkj, ja Juhani, konkarijohtaja, tulivat kyytiin. Matkalla saimme tiedon myös mukavasta yllätyksestä, että Tukki, pitkäaikainen tarinankertojamme, oli myös tulossa paraatiin. Kaiken kaikkiaan paraatissa mukana oli 26 kipinäpartiolaista, mikä on erittäin hieno saavutus lippukunnan kokoon ja kuljettavaan matkaan nähden. Sää oli aurinkoinen ja mieli korkealla. Yksikään sudari ei nukkunut matkalla. Kello 11.20 Tutustuimme mielenkiintoiseen Aboa Vetukseen, jossa pienen järjestäytymisen jälkeen saimme tutustua Turun historiaan. Sudarit painelivat, toiset vauhdikkaammin kuin toiset, läpi maanalaisen Turun. Lohduttavaa oli huomata, että tila oli helposti hallittavissa, koska ulos pääsi vain samasta paikasta kuin sisään: sudaritkin pysyisivät tallessa. Sudenpennut pitivät erityisesti tietokonepelistä, jossa oli taitavasti kätketty historianopetusta talonrakennuspeliin. Tällainen peli kuulemma pitäisi saada myös pleikkarille. Tässä terveisiä sinne Sonylle. Ruisleivän ja pillimehun voimalla järjestäytymään Historiapaketin jälkeen suuntasimme vielä takaisin bussille syömään eväitä ja tekemään ryhtiliikettä ennen paraatia. Eväät kelpasivat hyvin Miikalle ja Markukselle, olihan jo sopivasti sunnuntai edennyt. Bussin edessä vielä riveihin muodostuminen ja siirtyminen kirkolle voi alkaa.

Olimmekin aikalailla ensimmäisen tuhannen joukossa, joka pääsi odottelemaan juhlallisuuksien alkamista. Odottelu kävi voimille. Täytyy olla ylpeä sudarilaumastaan, sillä erittäin pienillä levottomuuden hetkillä päästiin, vaikka aikainen nousu, pitkä matka ja odottelu eivät kuulu sudarin vahvimpiin ominaisuuksiin. Vettä oli tankattava, kyllä Foreca tietää. Juhlallisuuksien jälkeen odotimme paraatikulkueeseen siirtymistä. Monta kertaa viereinen rivistö liikahti ja toivo oman lippukunnan lähdöstä nousi. Mutta odottavan aika on pitkä, lähtölupaa ei vain herunut. Sudenpennut kiehnasivat seikkailijoita. Epätoivo alkoi hiipiä, tähänkö hienosti sujunut odotus nyt kaatuu? Mukulakivi kopisi jalkojen tahtiin. Hei! Seuratkaa edelläolevaa! kajahti vierestäni tutulla tehokkuudella. Kun Make, alpkj, käskyttää, jääkarhutkin alkavat kulkea kohti Saharaa. Nanosekunnissa rivit olivat kunnossa ja tahtia haettiin monista eri rumpulähteistä. Olimme liikkeessä. Kädet pois taskuista! ja Hei, oikaskaa vähän! taisivat olla ainoat puheenvuorot mitä käytin paraatin aikana. Olin jo syönyt askin sisua, että ääni olisi kirkas, jos rivit eivät meinaa pysyä sudarien poukkoillessa sinne tänne. Mutta ei. Ei tarvinnut. Olimme kaikki johtajat erittäin ylpeitä lippukuntamme toiminnasta paraatissa. Suorastaan myhäilytti. Ja aurinko jaksoi paistaa. Odotusta, Hese maistuu jo kielellä. Väsyneet, hampurilaisateriaa odottavat partiolaiset pakattiin taas bussiin. Kun kaikki, myös luottamustehtävistä ja sankarihaudoilla käyneet, saatiin kyytiin olikin kello jo 16.30. Matka kotiin hampurilaisravintolan kautta voi alkaa. Hampurilaisateria ja päivän touhut tekivät tehtävänsä. Aivan kaamea väsymys tuli, kun bussi lähti takaisin kotia kohti. Käänteinen reitti kuin tullessa. Pari sudaria simahtivat heti, seikkailijoissa ja muissa sudareissa oli väsymyksen mukanaan tuomaa naureskelua ja levottomuutta. Johtajat vaikenivat, taisi siinä joku yrittää nukkuakin. Väsynyt mutta onnellinen kotiinpaluu Tipautimme Korpiveikot pois kyytistä Kankaanpäässä kello 20.00 josta vielä puolituntia matkantekoa Parkanoon. Sudarien herättely tapahtui 20.15 ja loppumatka olikin heidän pitämistään hereillä. Kolon pihalla meitä oli vastassa kyydit, joilla kaikki pääsisivät koteihinsa. Kävimme vielä kololla palauttamassa lainatut tavarat ja ensi viikon kokoontumista tarkistelemassa. Lopulta ovi kiinni ja kotiin. Miika ja Markus raahautuivat sisälle, kengät lensivät ensimmäisenä pois, koska jaloissa painoi. Lyhyt raportti päivän tapahtumista kotiväelle ja iltatoimien kautta nukkumaan ja koulupäivää kohti. Yritin kysellä, mikä meni hyvin ja mikä oli tylsää, mutta eipä sitä oikein vastauksia herunut. Taisivat sudarit olla aika väsyksissä. Olihan siinä päivällä mittaa. Mutta sää oli vielä kello 21.30 yhtä hieno, kuin aamulla lähtiessä. Pitkältä matkalta paraatiin? Ehkä kerran vuodessa, sen verran rankkaa se on. 11

Tornipääskyt saivat paraatin parhaat ryhtipisteet. Palkittujen lippukuntien edustajat tuulettavat VPK:n talon lavalla. Paraatikilpailujen tulokset 2010 Partiopiirin lippuvartiolippukunta Tornipääskyt Partiohuutokilpailu Ahertajat Ryhtikilpailu Isot poikalippukunnat 1. Kaarinan Ristiritarit 62,17 2. Turun Sinikotkat 60,86 3. Turun Metsänkävijät 55,84 4. Sauvojapojat 55,73 5. Auran Tähti Pojat 53,35 6. Kupittaan Henrikinpojat 49,33 Isot tyttölippukunnat 1. RajakivenKiertäjät 62,24 2. Hakkistytöt 62,19 3. Nuotiotytöt 61,55 4. Raision KilliNallit 60,31 5. Littoisten Pirtapiiat 59,78 6. Auran Tytöt 59,25 Isot yhteislippukunnat 1. Piikkiön Tammipartio 60,79 2. Loimaan Nuotioloimut 57,46 3. Maskun Hemmingin TP 56,07 4. Kairankiertäjät 54,72 5. Kolkankävijät 54,11 6. Liedon Eränkävijät 52,06 Keskikokoiset yhteislippukunnat 1. Ruskon Maunun-Partio 59,80 2. Mellilän Menninkäiset 58,07 3. Alastaron Jyväset 56,50 4. Pyhän Laurin Ritarit 56,45 5. Ilpoisten Vuorenkävijät 53,77 6. Tavastin Liljat 53,13 Pienet poikalippukunnat 1. Turun Mikaelin Siniset 61,71 2. Puhurin Pojat 55,76 3. Tornikotkat 53,65 4. Turun Eränkävijät 53,50 5. Mustavuoren Sissit 52,47 6. Hirvensalon Eräpojat 50,63 Pienet tyttölippukunnat 1. Tornipääskyt 63,67 2. Mikaelin Sinikellot 63,14 3. Toivon Erätytöt 60,39 4. Louhen-Tytöt 59,60 5. Koroisten Sarpiot 55,17 6. Laitilan Lumikit 54,71 Pienet yhteislippukunnat 1. Turun Versot 56,17 2. Rymättylän Märssyvahdit 54,40 3. Mietoisten Kolopuutintit 54,19 4. Ahertajat 53,06 5. Marttilan Martit 52,36 6. Ahlaisten Ankkurit 52,18 Karelia-malja Arvostelutuomaristona Lions Club Turku, Hirvensalo Tyttölippukunnat 1. Mikaelin Sinikellot 71,43 2. Toivon Erätytöt 63,89 3. Raision KilliNallit 63,13 4. Auran Tytöt 62,50 5. Hakkistytöt 61,90 6. Laitilan Lumikit 57,14 Poikalippukunnat 1. Turun Metsänkävijät 68,35 2. Kaarinan Ristiritarit 61,65 3. Sauvojapojat 57,29 4. Turun Mikaelin Siniset 57,14 5. Hirvensalon Eräpojat 56,25 6. Turun Eränkävijät 55,00 Yhteislippukunnat 1. Turun Versot 71,74 2. Ahertajat 70,59 3. Partio-Puhurit 63,95 4. Mietoisten Kolopuutintit 61,90 5. Mellilän Menninkäiset 60,71 6. Tuulihaukat 58,18 12

Miltä paraati näyttää? Teksti: Anna Meronen, Maarian Kämmekät Kuvat: Olli Raimo Me partiolaiset harvoin pääsemme itse kokemaan miltä paraati näyttää ja kuulostaa reitin varrella. Kysyimme sitä katsojilta Tuomiokirkkosillan kupeessa. Reitin varrella kuultua Ei se mittään nää. Noi ruskeet paidat on hienot. Saaren Kiertäjät... Mis on Saari? Tos on aikuisii noin paljon... ja yks tuleva. Ihan päätön järjestö! Marju Okko-Toivonen ja Ilpo Toivonen olivat tulleet katsomaan lastensa paraatia. Tyttärellä oli jo neljäs ja pojalla ensimmäinen kerta Piikkiön Tammipartion riveissä. Upealta näyttää. Paraati on meille kevään merkki, kevät tulee tämän myötä. Serkukset Mira Poikkimäki (vas.) ja Mari Tammela olivat osuneet sunnuntaikävelyllään sattumalta sekä pyöräilykilpailun että partioparaatin reitin varrelle. Paraati on tullut samalla tavalla vastaan sattumalta ennenkin, ei haittaa lainkaan. Hyvältä näyttää, totesivat molemmat hymyillen. Esikoisensa ensimmäistä paraatia oli tullut seuraamaan Mari Saario. Itsellään hänellä on paraatikokemusta Tampereelta. Muistan itsekin todella pitkältä tuntuneen odottelun ennen kuin pääsi liikkeelle. Tässä kadun varrella olen jo ehtinyt bongata kaikenlaista. Näkyy, miten monenlaiset ihmiset partiota harrastavat, ja näin tässä jo koirankin huiveineen. Turun Versoja ja kahta vanhinta lastaan olivat tulleet seuraamaan Piia, Pasi ja Elli Valtonen. Kumpikaan ei näyttänyt jännittävän, innoissaan olivat. Tuttuja on myös muissa porukoissa, ja heitä koe tamme löytää. Perheelle päivä oli ensimmäinen paraatikokemus, ja tapahtuma sai kehuja. Kerttu ja Heimo Puntala nauttivat auringonpaisteesta ja odottivat tyttärentytärtään. Raision Killi Nallit eivät olleet vielä Tuomiokirkkosillalle tulleet. Upea tapahtuma, en tiennyt että tämä on näin hieno ja suuri juttu. Lisäksi sää todella suosii. Tulen toistekin, kertoi Kerttu. 13

Paraatikuvat: Niko Vähäsarja, Tornikotkat, Kai Koskinen, Turun Sinikotkat, ja Olli Raimo Lounais-Suomen Partiopiirissä kevään 2010 aikana myönnetyt ansiomerkit I luokan Mannerheim-solki Lammela Miikka, Koroisten Ritarit Lehtiranta Saara, Leirisiskot Jalonen Noora, Nousiaisten Henrikin Lpk Välimäki Sarita, Henrikin Tapulitytöt II luokan Mannerheim-solki Aaltonen Kaisa, Maskun Hemmingin TP Aaltonen Leo, Merimaskun Reimarit Akkola Mikko, Turun Sinikotkat Alho Aleksi, Turun Sinikotkat Alppi Essi, RajakivenKiertäjät Dauksch Janica, Piikkiön Tammipartio Helin Johanna, RajakivenKiertäjät Hellbom Saku, Kairankiertäjät Hietala Josefina, Pyhän Laurin Ritarit Hirvonen Eveliina, Littoisten Pirtapiiat Huotilainen Heidi, Käppäräpartio Ilvessalo Eero, Turun Sinikotkat Jalonen Meri, Alastaron Jyväset Kaaja Katri, Liedon Eränkävijät Kakko Jenni, Hakkistytöt Kaski Karoliina, Leirisiskot Kiiski Tomi, Maarian Tähkät Kivekäs Siiri, Auran Tytöt Kivelä Camilla, Alastaron Jyväset Kivimäki Sanna, Karimo Koiranen Tomi, Turun Partio-Sissit 14 Kostiainen Sami, Turun Partio-Sissit Kujansuu Sonja, Pöytyän Pöllöt Kunttu Eveliina, Littoisten Pirtapiiat Kuosmanen Vili, Tornikotkat Kutila Riikka, Uudenkaupungin Merihait Kuusisto Joni, Turun Mikaelin Siniset Laine Valtteri, Sauvojapojat Lappalainen Lauri, Naantalin Siniset Leino Eveliina, Maskun Hemmingin TP Leino Saara, Piikkiön Tammipartio Lindberg Lasse, Kairankiertäjät Lindström Joona, Turun Mikaelin Siniset Litokorpi Julia, Raision KilliNallit Mäkilä Riikka, Auran Eräkurjet Nuutinen Anni, Tavastin Liljat Pajamo Aura, Raision KilliNallit Parkkunen Vilja, Nuotiotytöt Raiko Ville, Ruskon Maunun-Partio Rajala Anton, Auran Tähti Pojat Rantanen Satu, RajakivenKiertäjät Renvall Arttu, Kankaanpään Korpiveikot Rissanen Jenni, Hakkistytöt Sairanen Elina, Liedon Eränkävijät Salmi Roope, Mustavuoren Sissit Santapere Johanna, Jokilaakson Ravut Siivonen Edvina, Maarian Kämmekät Sinisalo Crista, Puhurin Pojat Söderlund Markus, Maskun Hemmingin TP Takkinen Juho, Piikkiön Tammipartio Tomberg Eveliina, Nuotiotytöt Tuononen Otto, Jokikylän Pojat Turunen Emma, Karimo Vahekoski Laura, Naantalin Siniset Vainio Juho, Jokikylän Pojat Viherlaakso Jenna, Ilpoisten Vuorenkävijät Virtanen Essi, Kyrön Kiurut ja Kokot Vuori Laura, Teljän Tuikkeet Vuorinen Miia, Porin Tulitikut Vuorinen Santeri, Liedon Eränkävijät Ylinen Paula, Partio-Puhurit Öhman Annika, Teljän Tuikkeet Suomen Partiolaisten hopeinen ansioristi Laaksonen Seppo, Tavastin Liljat / Suomen Partiomuseoyhdistys Lunden Hannu, Kaarinan Ristiritarit Suomen Partiolaisten hopeinen ansiomitali Harju Lauri, Kupittaan Henrikinpojat Vainio Timo, Turun Metsänkävijät Lounais-Suomen Partiopiirin hopeinen ansiomitali Aalto Sakari, Kullaan Kuusipeurat

Harju Harri, Kupittaan Henrikinpojat Laine Mikko, Turun Mikaelin Siniset Jussila Susanna, Kankaanpään Korpiveikot Korhonen Mari, Maarian Kämmekät Näse Hilkka, Lätynkääntäjät Pekkarinen Elina, Kuusenkävyt Ruohonen Kaisa, Lätynkääntäjät Sainio Mari, Pyhärannan Korpiankkurit Sirén Timo, Tavastin Liljat Skarp Tuija, Pyhän Laurin Ritarit Takala Jenni, Turun Sinikotkat Suomen Partiolaisten pronssinen ansiomitali Ceder Lotta, Nuotiotytöt Erkkilä Sirpa, Saaren Kiertäjät Heikkinen Maarit, RajakivenKiertäjät Hovi-Hairisto Pirjo, Ilpoisten Vuorenkävijät Hyssälä Antti, Kupittaan Henrikinpojat Karanka-Haunia Minna, Honkahukat Kuisma Tauno, Marjatat ja Mikon Pojat Laine Marika, Hakkistytöt Laurila Kristiina, Salon Leiriveikot Lehmusto Heidi, Partio-Puhurit Lehtinen Mari, Pyhärannan Korpiankkurit Luoma Nana, Tornikotkat Lähteenmäki Inka, Raision KilliNallit Malmi Eva, Nuotiotytöt Pekanheimo Olli, Turun Partio-Sissit Pyykönen Markus, Saaren Kiertäjät Salminen Niko-Juhani, Turun Partio-Sissit Salokannel Kalle, Salon Leiriveikot Stjärnstedt Stefan, Turun Metsänkävijät Ståhlberg Laura, Littoisten Pirtapiiat Summanen Katja, Kairankiertäjät Telkola Monica, Nuotiotytöt Toivola Juho, Kaarinan Ristiritarit Lounais-Suomen Partiopiirin pronssinen ansiomitali Ahtiainen Anne, Hakkistytöt Alanko Pauliina, Kankaanpään Korpiveikot Birling Olli, Turun Partio-Sissit Elo Jussi, Turun Metsänkävijät Erkkola Jutta, Kaarinan Sädetytöt Granith Sonja, Mikaelin Sinikellot Harju Eetu, Turun Eränkävijät Heino Riikka, Pyhärannan Korpiankkurit Hella Marika, Partio-Puhurit Hjort Mikael, Turun Partio-Sissit Huhtamaa Hanna, Pöytyän Pöllöt Hätönen Viljami, Turun Mikaelin Siniset Itälä Eero, Puhurin Pojat Jaakkola Noora, Nousiaisten Henrikin Lpk Jokiranta Veera, Auran Tytöt Juuti Pekka, Turun Mikaelin Siniset Kaija Paavo, Harjavallan Pirkat Kajanen Suvi, Kaarinan Korpiklaani Kalliomäki Leena, Kankaanpään Korpiveikot Kankaanpää Elina, Teljän Partio Kastman Arto, Turun Eränkävijät Kosonen Essi, Kaarinan Korpiklaani Kostiainen Silva, Henrikin Tapulitytöt Kousa Mikko, Porin Versot Kyllijoki Verna, Kaarinan Sädetytöt Laine Kimmo, Sauvojapojat Lamminen Timo, Käppäräpartio Lehti Harri, Pyhän Laurin Ritarit Liinoja Heidi, Lähteen Tytöt ja Pojat Luoma Niko Valtteri, Tornikotkat Lähdeniemi Sari, Raision KilliNallit Lähteenmäki Elina, Liedon Eränkävijät Maikola Riikka, Pyhärannan Korpiankkurit Manner Markus, Puhurin Pojat Metsä-Tokila Marika, Laitilan Lumikit Mustonen Teemu, Kaarinan Ristiritarit Mäkinen Laura, Lätynkääntäjät Palmunen Kerttu, Nuotiotytöt Perämäki Leena, Auran Eräkurjet Pohjanen Lauri, Jokikylän Pojat Pukkila Kirsi, Ilpoisten Vuorenkävijät Puustinen Lauri, Turun Sinikotkat Päivänsäde Eerika, Auran Eräkurjet Rantala Anna, Turun Mikaelin Siniset Ruuskanen Ville, Kupittaan Henrikinpojat Saario-Lomppi Jaana, Pyhärannan Korpiankkurit Saarni Sebastian, Kupittaan Henrikinpojat Salmi Anna, Porin Tulitikut Sandell Mari, Lätynkääntäjät Toivonen Laura, Säkylän Partio Tuuna Mari, Laitilan Lumikit Uusi-Uola Teppo, Myrskypojat Vahtera Heidi, Leirisiskot Vainio Jyrki, Rymättylän Märssyvahdit Vehmainen Ville, Kairankiertäjät Viiri Tapio, Turun Mikaelin Siniset Viitanen Tuija, Kaarinan Sädetytöt Vähä-Vahe Kaija, Partio-Puhurit 15

Wihlman Samu, Saaren Kiertäjät Östervik Heidi, Saaren Kiertäjät Pyhän Yrjön solki Arki Vesa, Turun Metsänkävijät Arojoki Janina, Pöytyän Pöllöt Hurme Mikko, Turun Metsänkävijät Kronlund Outi, Rantakaarinat Laaksonen Sanna, Turun Tähti-tytöt Lehtonen Sami, Tornikotkat Lindgren Erika, Toivon Erätytöt Lindgren Jessica, Toivon Erätytöt Malkaniemi Marianne, Kaarinan Sädetytöt Pilpola Petri, KairanKiertäjät Rawlins Pia, Littoisten Pirtapiiat Ruohola Maria, Mikaelin Sinikellot Saarinen Essi, Raision KilliNallit Salmi Jani, Paraisten Merikotkat Salonen Jasmin, RajakivenKiertäjät Silmunen Veera, Piikkiön Tammipartio Uusihonko Jussi, Honkahukat Vähäsarja Niko, Tornikotkat Collanin solki Harju Tommi, Porin Versot Isomaa Tuomo, Tornikotkat Jaakkola Siiri, Nousiaisten Henrikin Lpk Kangas Elina, Kankaanpään Korpiveikot Keto Päivi, Partio-Puhurit Knaapi-Lehtonen Jaana, Salon Leiriveikot Koistinen Lauri, Auran Tähti Pojat Kulla Inna, Henrikin Tapulitytöt Kuopila Satu-Mari, Hakkistytöt 16 Lehto Katri, Piikkiön Tammipartio Lindgren Jenniina, Pöytyän Pöllöt Pansio Krista, Kaarinan Sädetytöt Suojanen Eveliina, Maarian Kämmekät Valenius Edita, Turun Tähti-tytöt Vanhatalo Aino, Kuusenkävyt Vihermäki Sari, Koroisten Ritarit Virta Karoliina, Porin Versot Vuorilehto Hanna, Nuotiotytöt Louhisuden solki Ainasoja Ida, Kaarinan Korpiklaani Engblom Pauli, Kupittaan Henrikinpojat Erälinna Maria, Kairankiertäjät Glad Tanja, Hakkistytöt Glader Otto, Puhurin Pojat Haikio Lilli, Kuusenkävyt Helin Tuulia, Auran Tytöt Hiekkaranta Noora, RajakivenKiertäjät Jakonen Jenna, Littoisten Pirtapiiat Järä Reetta, Maskun Hemmingin TP Kallajoki Milla, Auran Tytöt Kallio Hanna, Honkahukat Kaukonen Mia, Kaarinan Korpiklaani Koistinen Valtteri, Kupittaan Henrikinpojat Komonen Hanna, RajakivenKiertäjät Kompuinen Kristiina, Luvian Loukke Koski-Tuuri Miko, Turun Metsänkävijät Koskinen Eetu, Auran Tähti Pojat Leino Liisa, Mikaelin Sinikellot Luoma Loviisa, Leirisiskot Malmivaara Netta, Honkahukat Myllyoja Aleksi, Koroisten Ritarit Nurmi Katri, Raision KilliNallit Pernaja Petteri, Puhurin Pojat Saarinen Saana, Maarian Kämmekät Sarmiala Arvi, Salon Leiriveikot Silfver Akseli, Kupittaan Henrikinpojat Silvola Ilona, Pöytyän Pöllöt Sirkiä Elina, Nuotiotytöt Sjöblom Max, Auran Tähti Pojat Soittila Minna-Maija, Maskun Hemmingin TPt Tähkäpää Sanna, Maarian Kämmekät Uotinen Sanni, Perttelin Piketit Vahteristo Stella, Luvian Loukke Lounais-Suomen Partiopiirin kultainen ansioplaketti Elo Kirsti, Rantakaarinat Forsman Eeva, Hakkistytöt ja Sauvojapojat Kajala Kaija, Rantakaarinat Kanninen Tuulikki, Rantakaarinat Lounais-Suomen Partiopiirin hopeinen ansioplaketti Hurme Maija, Turun Metsänkävijät Junkola Iivo, Pyhärannan Korpiankkurit Lehtonen Rainer, Nuotiotytöt Lindström Aila ja Timo, Turun Mikaelin Siniset Luukanen Anja, Littoisten Pirtapiiat Martin Esa, Puhurin Pojat Turunen Janette, Rantakaarinat Valtanen Tuija, Rantakaarinat

Partiomyllyssä on tunnelmaa Teksti: Sari Mantere, Karimo Kuvat: Satu Salla, Karimo Piirimme oma kurssikeskus sijaitsee Euran Kiukaisissa. Tämä vanha koulu käsittää kolme rakennusta, ison pihan ja jätekatoksen. Mylly majoittaa niin piirin kurssin, lippukunnan leirin kuin viikonloppuretkenkin. Myllyyn kannattaa ehdottomasti tutustua. Satakunnan Partiosäätiö hankki käytöstä poistetun koulun vuonna 1991 ja antoi sen heti partiolaisten käyttöön. Ensimmäinen kurssi järjestettiin Alhonkulmantiellä jo seuraavana vuonna. Vuosien varrella Partiomylly on ollut ahkerassa käytössä ja saanut todistaa niin piirin vuosikokouksia kuin alueen asukkaille järjestettyjä joulujuhliakin. Myllyä on remontoitu jonkin verran vuosien varrella, mutta tilojen säilyminen käyttökunnossa vaatii erityisesti käyttäjiensä huolenpitoa. Piharakennuksessa sijaitseva sauna korjattiin 1992 ja muita isompia remontteja on tehty 2000-luvulla, mm. mittava keittiön uudistus. Kerrossängyissä kaverin kanssa Majoitusrakennuksessa on kaksi puolta, kurssilaisten ja kouluttajien tilat, omine sisäänkäynteineen. Kurssilaisten tiloissa on kaksi makuusalia, joissa nukutaan nostalgisissa kerrossängyissä. Isommassa makuusalissa on muistona vielä koulun ajoilta liikuntasalin lattiamaalaukset ja koripalloteline. Majoittumaan näihin kahteen huoneeseen mahtuu noin 30 henkeä. Kurssilaisten makuutilojen vieressä ovat wc ja suihkuhuone. Rakennuksen toisessa päädyssä olevissa kouluttajien tiloissa on yhteensä kolme makuuhuonetta. Tiloissa on myös pieni keittiö, suihku ja wc. Nukkua voi lisäksi päärakennuksessa, jossa on kolme sänkyä. Monia mahdollisuuksia sisällä ja ulkona Repolainen Päärakennukseksi kutsutaan pihan oikeaan reunaan levittäytyvää taloa, jossa sijaitsee keittiö, ruokailuhuone, toimisto, pieni makuuhuone, wc:t, kaksi luokkatilaa ja ullakko. Päärakennus on omiaan niin luennoille kuin illanistujaisiin, sillä kalusteet ovat helposti siirrettävissä ja tilat muokattavissa. Oman nostalgiansa tuovat luokissa olevat urkuharmonit. Vuonna 2003 tehdyn keittiöremontin jälkeen muonittajan tehtävää on ollut ilo hoitaa Myllyssä, koska käytössä on niin suurtaloustiskikone kuin -liesikin. Kylmäsäilytys- ja kuivamuonatilaa on riittävästi ja astioita riittää isommankin ruokailijajoukon tarpeisiin. Ullakko kätkee retkeily- ja leiritarvikkeita, ja lisää löytyy piharakennuksen varastosta. Partiotoimistolta kannattaa kysellä Myllyn varusteista. Piharakennuksen päädyssä on puulämmitteinen sauna, varasto ja puuvaja. Myllyssä ei tarvitse tyytyä pelkästään sisällä nukkumiseen, sillä piha-alueelle mahtuu hyvin pystyttämään useampia telttoja. Työkaluja tähän puuhaan löytyy varastosta. Nuotiopaikalle voi virittää perinteisen iltanuotion ja pihalla on tilaa myös peleille. Jos haluaa lähteä kauemmaksi Partiomyllystä, on lähistöllä hyvät maastot retkeilyyn ja suunnistamiseen. Karttoja ei tarvitse erikseen hommata, sillä ne ovat valmiina Myllyssä. Ehdottomia lisäplussia ovat pari nuotiokotaa, joita partiolaiset voivat lähimetsissä käyttää. Pidä huolta Partiomyllystämme Kaikkien Partiomyllyn käyttäjien kannattaa varata ohjelmaan tarpeeksi aikaa tilojen lämmittämiseen ja loppusiivoukseen. Myllyssä on sähköllä toimiva peruslämpö, mutta erityisesti kylmällä ilmalla täytyy varautua käyttämään puulämmitteisiä tulisijoja pää- ja majoitusrakennuksessa. Tämä on toki samalla kiva ohjelmanumero, kun täytyy sekä pilkkoa että kantaa puita. Lähtöpäivänä siivotaan kaikki kolme rakennusta niin siistiksi, että seuraavan käyttäjän on kiva tulla Partiomyllyyn. Partiotoimistoista saat tarkemmat tiedot Partiomyllyn varauksesta ja käytöstä. Partiomyllyä voivat varata käyttöönsä myös muutkin kuin partiolaiset. Lippukunnille tiloja vuokrataan päivätaksalla. Etenkin kesäaikaan Myllyn varauskalenterissa on tilaa, kun piirin kursseja ei tiloissa järjestetä. 17

Piirissä myytiin 47 300 adventtikalenteria Teksti ja kuvat: Johannes Vahtoranta, Myrskypojat Maaliskuun kolmas päivä oli adventtikalenterien mestarimyyjien juhlaa Tittelin saavuttamiseen vaadittiin vähintään neljäkymmentä myytyä kalenteria. Partiomuseossa tarjotuilla kakkukahveilla talousministeri Milka Nousiainen korosti palkituille pitämässään kiitospuheessa kalenterimyynnin merkitystä varainhankinnassa. Miltä sitten myyjistä tuntui myyntiurakan jäätyä taakse? Johannes Siltanen Puhurin Pojista on kokenut myyjä: Myin kalentereita kolmannen kerran, nyt yhteensä 51 kappaletta. Osan myin sukulaisille ja osan ovelta ovelle. Johannes lupaa myydä kalentereita jälleen ensi vuonna. Myös kaverit ovat myyneet innokkaasti ja kalenterikettukin saa kehuja. Johanneksen äiti kertoi olevansa itsekin vanha partiolainen: Kalenterien myyminen on mielekäs tapa kerätä rahaa partiotoimintaan verrattuna vaikkapa pinssien myyntiin, hän toteaa. Meri Kantola Auran Tytöistä kunnostautui heti ensimmäisellä myyntikerrallaan kauppaamalla peräti 70 kalenteria. Myin tosi paljon hissittömiin kerrostaloihin, kun kukaan muu ei viitsinyt käydä niissä. Siinä vinkki muillekin ensi jouluksi. Meri oli myös asettanut itselleen selvän tavoitteen, joka oli yli kymmenen kalenterin myyminen Mestarimyyjien hymy oli herkässä, ahkeruus on palkittu. 18

Elena Ulmanen. Heidi Silvanto. Johannes Siltanen. Meri Kantola. päivässä. Elena Ulmanen Liedon Eränkävijöistä myi viisikymmentä kalenteria. Hänkin luotti ovelta ovelle myyntiin. Eikä turhaan: Yhdessä talossa valiteltiin kun jäljellä oli vain kaksi kalenteria. Olisivat halunneet seitsemän. Hain seuraavana aamuna lisää ja kävin myymässä puuttuneet. Elena aikoo luonnollisesti jatkaa myyntiyötä myös ensi jouluna. Paikalla ollut Elenan äiti on itsekin myynyt nuorena partiolaisena kalentereita. Hänellä on antaa muutama lisävinkki: Pitää lähteä myymään heti kun saa kalenterit eikä vasta viimeisenä päivänä. Lippukunnan olisi myös hyvä pitää huoli siitä, että kaikilla mahdollisilla alueilla myydään. Hän kehuu kalenterimyynnin kaiken muun hyvän lisäksi kasvattavan myyjien itseluottamusta ja opettavan rahan käsittelyä. Ulvilan Erätyttöjen Heidi Silvanto oli myynyt 54 adventtikalenteria perinteisesti ovelta ovelle kiertämällä. Kielitaidostakin oli ollut hänen mukaansa hyötyä. Maarian Kämmeköitä edustivat Henna Einola ja Jenna Tulonen. Henna myi kalentereita tonttumerkin edestä ja kantoi kortensa kekoon myös lippukuntansa Kalenterikettuna. Hauska nimi hahmolla ja muutenkin hieno homma, mutta kova roudaaminen. Jenna myi viisikymmentä kalenteria ja ansaitsi mestarimyyjän tunnustuksen jo toista kertaa peräkkäin. Kaikki on sujunut myydessä hyvin ja aion myydä ensi vuonnakin, hän kertoo. Tänä vuonna lippukunnasta löytyi 130 myyjää! Tonttumerkki oli innostanut kämmeköitä, mutta myös lippukunta huomioi omiaan palkitsemalla itse parhaan myyjälauman sekä muista ikäryhmistä parhaiten myyneen. Henna Einola ja Jenna Tulonen. Partiopiirissä otettiin käyttöön tonttumerkki, jonka sai hihaansa myymällä 10 kalenteria. 19

Kurnunkierros juhli merkkivuosia Teksti ja kuvat: Sanna Santala, Henrikin Tapulitytöt Henrikin Tapulityttöjen järjestämä 25. Kurnunkierros, partio taitokilpailu sisupartiolaisille, pidettiin Rymättylän Kunstenniemessä 10. 11.4. Tapahtuma järjestettiin kaksi päiväisenä, koska kyseessä oli juhlakilpailu. Yön yli tapahtuma oli haluttu järjestää, koska sisupartiolaisilla ei ole muutamaan vuoteen ollut yhteistä yöretkeä. Erikoista tässä kisassa oli tänä vuonna myös se, että järjestäjälippukunnan oma sisuvartio Sammakot, oli rasteilla rastipäälliköinä. Hienoihin heijastinliiveihin pukeutuneina rastipäälliköt ottivat vastaan kilpailuvartiot rasteil- Rastipäällikkö Susanna Jokinen esittelee hienoa Kurnunkierroksen 25-vuotisjuhlakakkua. 20 la. Tätä vastuutehtävää varten oli kokouk sissa harjoiteltu miten rastipäälliköiden tulee käyttäytyä ja lisäksi oli pohdittu muita kilpailun järjestämiseen liittyviä asioita ja ohjelmaa iltaa varten. Rastipäälliköillä oli apunaan rasteilla muuta rastihenkilöstöä pitämässä kirjaa ja laskemassa pisteitä. Kilpailu alkoi lounaan merkeissä lauantaina, ja kaikki viisi kilpailuvartiota olivat saapuneet paikalle Somerolta, Mietoisista ja Turusta hyvissä ajoin. Kaikkiaan odotettiin osallistujia olevan kymmenen vartiota, mutta vain puolet pääsi paikalle yhtäaikaisten partiotapahtumien ja muiden päällekkäisten menojen vuoksi. Se ei toki menoa haitannut, vaan kuten sisutapahtumissa on tapana, kaikki otettiin irti pienemmälläkin porukalla. Rasteja ympäri Kunstenniemeä Vartiot kiersivät yhdeksän rastia hajautetussa järjestyksessä, joten jonotuksilta rasteilla vältyttiin. Rastit oli sijoitettu ympäri Kunstenniemen leirikeskusta, ja osa sijaitsi kolmessa tapahtumaa varten varatussa mökissä. Välimatkat oli laadittu sisuvartioita silmälläpitäen helpoiksi ja sopivan lyhyiksi. Rastit sijaitsivat kaikki paikoissa, joihin oli esteetön pääsy. Kilpailussa oli tänä vuonna mukana myös näkövammaisia, ja tämä oli myös yritetty ottaa huomioon rasteja suunnitellessa. Monet tehtävistä olivat käsin kosketeltavissa tai perustuivat muihin aisteihin. Kaatopaikkarastilla mietittiin pelin muodossa, mihin roskat kuuluvat, ja juostiin mahdollisimman nopeasti oikean roskapöntön luo. Turvallisuutta pohdittiin Eräkämpän saunamökissä vaaroilla sisustetussa kammarissa, josta nämä riskitekijät tuli löytää. Seuraavaksi arvioitiin hevosaitauksen vieressä heppojen juttuja korkeutta ja heinien kulutusta jne. Heppa tosin itse oli joutunut muualle muihin tehtäviin juuri parahiksi kilpailupäiväksi, mutta aitaus ja sen tuoksut olivat vielä läsnä. Aitauksen vieressä maakellarin hämyssä tunnusteltiin pussukoissa olevia tavaroita ja purkeissa olevia eri hajuja. Kunstenpäässä oli vastassa kilpapurjehdustehtävä, jossa tosin pysyteltiin kuivalla maalla koko ajan. Vartiot rakensivat itse pienen kilpapurren, joka piti uittaa noin kolmemetrisen, pienen, kapean kanavan läpi. Tuulta purjeisiin sai puhaltamalla. Kunstenpään mökissä oli suurta suosiota saanut Singstar-rasti, jossa vartioiden tehtävänä oli heläyttää ilmoille sulosävelmiä. Tehtävä innosti vartioita upeisiin suorituksiin, ja rastilla nähtiinkin melkoisia lavashow-esityksiä ja tulkintoja kaikkine tunteineen. Henrikin Tapulityttöjen vireä vanhempainyhdistys Tapulikilta oli myös paikalla järjestämässä Partio 100 vuotta -rastia, jossa tunnistettiin B-P:tä joulupukin ja muiden merkkihenkilöiden joukosta ja haettiin oikeanlaista partiohattua tonttulakkien ja kaikenlaisten muiden päähineiden joukosta. Lisäksi rastien joukossa oli vielä luontovisa sekä lippukuntien tunnistamistehtävä.

Kurnunkierroksen rastipäälliköt ryhmäkuvassa helpottuneena rankan kisaviikonlopun jälkeen. Ylärivi vasemmalta: Jussi Erme, Hans Thorström, Susanna Jokinen ja Helinä Puskala, alarivi vasemmalta Jasmin Gråhn, Tiina-Maija Launosalo, Sakari Palsala ja Jaana Linko. Voitontuuletuksia ja kiertopalkintoja Kilpailupäivän päätti yhteinen illanvietto laulujen ja leikkien muodossa. Illan kruunasivat iltapalan jälkeen sammakkoaiheiset kakut, jotka tekivät kauppansa kilpailijoille. Ilta huipentui tietysti tulosten julkaisemiseen, kiertopalkinnon eteenpäin laittamiseen ja valtaviin voitontuuletuksiin. Yöksi 50 hengen porukka jakautui kolmeen mökkiin. Sunnuntaina pakkailujen ja majojen siivouksen lisäksi oli tehtävänä vielä kisamerkin valmistus rintanappikoneella. Reippaimmat vartiot ehtivät vielä tutustua Kunstenniemen uuteen näköalatorniin ja sieltä näkyviin maisemiin. Rastipäällikoiden mietteitä Kysyimme mietteitä Singstar-rastin rastipäälliköltä Helinä Puskalalta ja kilpapurjehdusrastin rastipäälliköltä Jasmin Grånilta kisasta, ja he pohtivat asiaa näin: Miten kilpailut menivät? Helinä: Hyvin, oli kiva olla rastipäällikkönä. Jasmin: Superloistavasti! Tykkäsin tosi paljon olla rastipäällikkönä Mikä oli hienointa? H: Kun voi opastaa muita laulamaan karaokea ja sai olla lippukuntalaisten kanssa rastipäällikköhommissa. J: Sai tehdä purjelaivoja, ja sahata, sekä sai auttaa ihmisiä. Entä vaikeinta? H: Ei ollut mikään vaikeaa, kaikki meni niin kuin pitikin. J: Keskittyminen ja se, että täytyi odottaa niin kauan muita ihmisiä, eli kilpailuvartioita Mitä haluaisit kertoa kisoista Repolaisen lukijoille? H: Oli mukavat kisat kun oltiin yötä Kunstenniemessä, oli kivaa tunnelmoida. Mieleen kisoista jäi alkukevät ja se kun sai omien partiokavereiden kanssa olla yhdessä. Jälkikäteen mietittynä olisin kuitenkin halunnut mennä saunaan, vaikka silloin en halunnutkaan. Muutamat kävivät. J: Heijastinliivi oli kiva ja partiokavereiden kanssa oli kiva olla. Myös rintamerkki oli hieno. Mulla oli kivaa! Ja sitten vielä tuloksiin: 1. Katkaravut, Nuotiotytöt, Turku 2. Satakielet, Mietoisten Kolopuutintit, Mynämäki 3. Delfiinit, Turun Sinikotkat ja Nuotiotytöt, Turku 4. (jaettu) Menninkäiset, Marjatat ja Mikon Pojat, Somero 4. (jaettu) Rapu, Turun Sinikotkat ja Nuotiotytöt, Turku Rastipäällikkö Jussi Erme sahaa materiaalia Kilpapursi-rastille. 21

Kisattiin! Teksti: Emma Koivisto, Ulvilan Erätytöt Kuvat: Petri Hakosalo, Ouran Partiolaiset Lauantaina 24.4. Ulvilan Harjunpäähän kokoontui joukko iloisia partiolaisia. Kisojen järjestäjät Ulvilan Erätytöt, Ulvilan Eräpojat ja Kullaan Kuusipeurat olivat sään suhteen varautuneet pahimpaan ja toivoneet parasta. Parempaa säätä ei kuitenkaan olisi voinut olla. Aurinko paistoi ja tuuli sen verran, että lämpötila partiokisoille oli juuri sopiva. Kisojen teemana oli partio 100 vuotta. Tästä haettiin inspiraatiota tehtäviin. Lähtötehtävässä valmistettiin erikoinen Sputnik-raketti, ja sen jälkeen oli vuorossa pistesuunnistus. Sputnik-raketin ajateltiin symboloivan sitä toivoa, joka meissä kaikissa on, että partiotoiminta tulee jatkamaan Suomessa raketin lailla vielä toiset sata vuotta. Ensimmäisellä rastilla maisteltiin erilaisia tehtaan makuja. Erityistä vaikeutta tuotti kana- ja kasvisliemikuution erottaminen toisistaan. Maistelun jälkeen kisailijat suuntasivat kakkosrastille, jossa oli kinkkisiä arviointitehtäviä. Ne osoittautuivat yllättävän haasteellisiksi jopa nollavartiolle. Seuraavaksi oli vuorossa Kenia-rasti, jossa tehtävänä oli tunnistaa erikoisia eläimiä kuten kafferipuhveli ja kalakari. Tälle rastille myös palautettiin alkumatkan aikana kerätyt kasvit. Kisailijoiden tehtävänä oli ollut kerätä kulkemastaan maastosta määrättyjä kasveja. Etsittävänä olivat esimerkiksi puolukka ja kultapiisku. Neljännellä rastilla kuljettiin Tällä rastilla tehtävänä oli rakentaa A-pukki ja ylittää joki sen avulla kuivin jaloin. Kuva: Riikka Hosiosto. 22

Vartio ilmoittautuu rastille. Käsissä on Sputnik-raketin tarpeina käytettyjä pulloja. metsätie, jonka varrelta tuli tehdä havaintoja erilaisista esineistä ja kasveista. Metsätieltä jatkettiin ensiapurastille, jossa potilas oli tunaroinut kirveensä kanssa. Joukkueen tehtävänä oli suorittaa tilanteen vaatima ensiapu ja kirjoittaa vastauslomakkeeseen kymmenen sanaa, joilla he siinä tilanteessa aloittaisivat hätäpuhelun. Heidän tuli myös merkitä karttaan kohta, jonne he menisivät apujoukkoja vastaan. Kun hätätilanne oli saatu selvitettyä, suunnattiin leirileipärastille. Nimen mukaisesti rastilla valmistettiin eri vuosikymmenten mukaisia leirileipiä. Leipien erilaiset ainekset etsittiin tarinasta. Tämä vaatikin huolellista lukua! Mutta kyllähän me partiolaiset senkin hallitsemme ja näin matka jatkui taas. Seuraavalla rastilla tehtävänä oli rakentaa A-pukki ja ylittää joki sen avulla. Pisteitä annettiin muun muassa köytösten oikeellisuudesta ja kuivin jaloin säilymisestä. Sen jälkeen suunnattiin partion historiaa käsitelleelle rastille nimeltä 18571908. Tarkimmat huomaavat nimen tulevan kahdesta eri vuosiluvusta. Nyt testattiin tietämystä partion perustajasta, B-P:stä. Yhdeksäs rasti oli nimeltään Woomal, ja siellä valmistettiin maitotölkeistä sikaleluja. Vaikka maitotölkit olivat samanlaisia, possuista tuli hyvinkin erilaisia. Joillekin possuille oli piirretty kasvot, ja yhteen possuun oli kuulemma iskenyt mato, joka oli syönyt sen jalan! Woomal-hanke oli näkyvillä myös siten, että kisakeskuksen kioskin tuotto lahjoitettiin hankkeen hyväksi. Viimeinen rasti olikin sitten kiritaival. Kuten kaikki joskus kisailleet tietävät, nyt oli sitten loppukirin hetki. Joukkueen jäsenet sidottiin kiinni toisiinsa ennen kuin he saivat pinkaista maaliin. Ja mikä maistuisi kaan paremmin ulkona vietetyn päivän jälkeen kuin kunnon lämmin ruoka? Juuri sellaista oli kisakeskuksessa tarjolla runsain mitoin. Kisapäivä sujui niin mukavasti, että aivan yhtäkkiä se olikin jo ohi. Varsinaisilta ongelmatilanteilta vältyttiin ja kaikki pelasi hyvin. Meille järjestäjille päivästä jäi käteen hyvä mieli ja iso kasa maitotölkkipossuja! Iso kiitos kaikille, jotka olivat mukana tekemässä kisapäivästämme näin mahtavan. 23

Katmandun katu vilskeestä lumihuipuille Teksti: Liisa Lundell, Rantakaarinat Suomalaisten partiolaisten retkikunta oli ensimmäinen eurooppalainen retkikunta Baden-Powell Peakilla. Vuonna 2007 nepalilaiset partiolaiset kiipesivät vuorelle. Kuva: Markus Laakso. Suomen Partiolaisten leirimatka Nepaliin tarjosi ikimuistoisen reissun 24 vaeltajalle. Kolmen viikon matkalla tavattiin nepalilaisia partiolaisia ja huiputettiin lähes kuusi kilometriä korkea vuori, Baden-Powell Peak. Maalis-huhtikuussa suomalaiset vaeltajat lähtivät extreme-vaellusmatkalle Nepaliin. Yksitoista päivää reissusta vietettiin vuoristovaelluksella Langtangin kansallispuistossa. Vaeltajat olivat kaikki kokeneita retkeilijöitä, mutta Himalajan korkeudet olivat uutta monille. Vaellukselle lähdettiin 1 300 metrin korkeudesta, ja heti ensimmäisenä päivänä noustiin yli kilometri. Korkeuserojen ansiosta vaeltajat pääsivät näkemään eksoottisia maisemia viidakkomaisesta metsästä kuivaan heinikkoon ja lumeen. Oli mahtavaa päästä vaeltamaan vaihteeksi suomalaisen havumetsän sijaan nepalilaiseen luontoon ja huomata, kuinka kuuma viidakko vaihtui vähitellen kylmään ja lumiseen vuoristoon, reissulle osallistunut Markus Laakso Liedon Eränkävijät -lippukunnasta kertoo. Vaelluspäivät täyttyivät kävelystä, yhteisistä ruokahetkistä ja kitaratuokioista. Nepalilaiset oppaat, kantajat ja kokit pitivät ryhmästä hyvää huolta ja innostuivat välillä lainaamaan kitaraakin. Ohuesta ilmasta johtuva vuoristotauti tuli porukalle myös tutuksi. Suurin osa selvisi pienellä päänsäryllä ja huonovointisuudella, mutta mitä korkeammalle kuljettiin, sitä raskaammilta oireet tuntuivat. Vatsapöpöt tulivat ja menivät: Nepalissa on tavallista saada maha sekaisin jossain vaiheessa reissua. Se ei vaeltajia lannistanut. Etukäteen varoiteltu vatsa pöpö iski noin puolessa välissä matkaa juuri, kun olimme lähdössä nousemaan B-P Peakin perusleiriin. Pöpö vei voimat aika totaalisesti ja pakotti lepäämään, mutta meni onneksi parissa päivässä ohi, Markus muistelee. Baden-Powell Peakin perusleiriin, 4 987 metriin nouseminen oli hurja koettelemus vaikean sään takia. Retkikunta tarpoi lumipyryn läpi, ja vaelluspäivä venyi tavallista pidemmäksi. Perusleirissä aamu kuitenkin 24 Hupaisat laululeikit ja eloisa iltanuotio ovat perinteistä partiotoimintaa myös Nepalissa. Kuva: Markus Laakso.

Huipulla sai poseeratuksi kameralle päänsärystä huolimatta. Kuvassa huiputtajat (ylh. vas.) Ville Tarhala, Anna Haavikko, Jaakko Piitulainen, Mikko Mulari, Susanna Pietarinen (ed. vas.) ja Leena Valta sekä ryhmän nepalilaiset oppaat. Kuva: Ville Tarhala. valkeni kauniina: kaikkialla oli vain puhdasta lunta ja lumihuiput nousivat sinistä taivasta vasten. B-P Peakin huiputus aloitettiin aamuyöllä kolmelta otsalamppujen valossa. Aamukymmeneltä neljä vaeltajaa ja kaksi staabin jäsentä pääsivät huipulle 5 825 metrin korkeuteen. Huiputtajat Anna Haavikko, Mikko Mulari, Leena Valta, Ville Tarhala, Jaakko Piitulainen ja Susanna Pietarinen lähettivät huipulta satelliittipuhelimella viestin Suomeen. Päänsärkyinen, rättiväsynyt ja tyytyväinen joukko palasi perusleiriin iltapäivällä. Huiputuksen jälkeen retkikunta taivalsi samaa reittiä lähtöpisteeseen. Kaikki saivat olla tyytyväisiä panokseensa huolimatta saavutuksista. Helsinkiläinen Maija Jauhiainen yritti huiputusta mutta palasi perusleiriin 300 raskaan metrin ja kuuden tunnin nousun jälkeen. Ei harmita yhtään. Vaellus oli hieno kokemus jo itsessään, ja huiputuksessa sai testata omia rajojaan. Oli ihanaa, miten sitä sai tehdä vain ja ainoastaan itselleen. Ei todellakaan tarvinnut näyttää kellekään, mihin pystyy, Maija pohtii. Partiointia ja extremelajeja Vaelluksen lisäksi matkailijat viettivät muutaman päivän Bhaktapurin ja Katmandun kaupungeissa. Kaupungeissa sai väistellä kaoottista liikennettä, nauttia halvasta hintatasosta, ihailla temppeleitä ja hankkia eksoottisia matkamuistoja. Töötit soivat, kun autot ja mopot kurvailivat sekä ihmiset ja kulkukoirat juoksentelivat pitkin kapeita ja ahtaita katuja, Markus kertoo. The Last Resort -kohteessa halukkaat kokeilivat muun muassa koskenlaskua ja maailman kolmanneksi korkeinta, 160-metristä benjihyppyä Bhote Kosi -joen kanjoniin. Reissaajat tutustuivat myös nepalilaisiin vaeltajiin ja viettivät yhdessä kaksi päivää partioleirillä. Myös Kilkkeelle osallistuvat nepalilaiset tulivat tutuiksi. Hyvästellessä oli mukava tietää, että kesällä nähtäisiin jälleen. Lisäksi Suomen ja Nepalin partiolaisilla käynnistyi kahden vuoden kumppanuus- ja kehitysyhteistyöprojekti. Sen lisäksi me vaeltajat istutimme satoja puuntaimia Himalajan eroosion estämiseksi. Se oli hienoa päästä tekemään yhdessä nepalilaisten kanssa jotain luonnon hyväksi, Markus toteaa. Nepalin partiolaiset järjestivät myös juhlavan loppuseremonian WAGGGS:in satavuotisjuhlan kunniaksi, ja samassa juhlassa Nepalin urheilu- ja nuorisoministeri jakoi suomalaisille diplomit vaellukselle osallistumisesta. Huiputtajat saivat uniikit kangasmerkit partiopaitaan. Pääsimme osallistumaan myös juhlan yhteydessä järjestettyyn partioparaatiin Katmandun keskustassa. Vaikka paraati olikin hyvin erilaisessa kaupungissa, toi se mieleen lukuisat partioparaatit Turussa, Markus muistelee. Päivä huipentui vierailuun pääministerin luona ja saunailtaan Suomen suurlähetystössä. Raskas reissu oli erittäin onnistunut. Matkanjohtaja Jussi Nummelin Piikkiön Tammipartiosta on ylpeä ja iloinen siitä, että Baden-Powell Peak tuli valloitetuksi. Huiputus ei kuitenkaan koskaan ole turvallisuutta tärkeämpi asia, hän painottaa. 25

Partiosta elämän eväitä Haitissa Teksti ja kuvat: Mikko Hongell, Turun Mikaelin Siniset Viljami Hätönen ja Mikko Hongell Turun Mikaelin Sinisistä olivat viikon Haitin maanjäristysalueella avustustehtävissä haitilaisten ja ranskalaisten partiojohtajien kanssa. Mikko Hongell ja Haitin partiolaisia. Katastrofista oli kulunut reilu kuukausi. Arjessa oli jo selvää eteenpäin pyrkimisen tahtoa, vaikka mittaamattomat rauniot ja telttakylät kertoivat vakavasta poikkeustilasta. Olimme varanneet matkan Dominikaaniseen Tasavaltaan viime kesän Tall Ships Races Baltic -tapahtumassa voitettua palkintopurjehdusta varten. Kun tieto samaisen saaren maanjäristyksestä tuli, aloimme etsiä vaihtoehtoa päästä avustustyöhön Haitiin. Purjehtiminen ei tuntunutkaan kiehtovalta, kun reilun viidensadan kilometrin päässä ihmiset kamppailevat perheittensä kanssa elämästä. Haitilaiset ja ranskalaiset partiolaiset ovat tehneet pitkään yhteistyötä. Yhteinen kieli on tietysti edesauttanut sitä. Maailman partiopoikien keskusjärjestö WOSM saattoi meidät ranskalaisten partiolaisten avustusprojektiin. Tunnemme suurta kiitollisuutta partiotovereiden hyvästä tahdosta ja myös osaksemme osuneesta silkasta onnesta, että haaveemme toteutui. Neljästä viikosta pääsimme Haitiin vain matkamme viimeiseksi viikoksi, mutta sen arvo on kokemuksena mittaamaton. Haitin partiolaisten keskustoimisto oli muutettu isoon telttaan jalkapallokentän laidalle, koska itse rakennus oli sortumisvaaran alla. Saman kentän laidalle saimme pystyttää oman telttamme toimiston työntekijöiden telttojen joukkoon. Liikuimme koko viikon partiolaisten kanssa. Liikkuminen kadulla yksin olisi ollut turhan vaarallista. Ajoimme päivittäin partiolaisten kanssa ympäri katastrofialuetta vierailemassa eri tilapäisleireissä, joissa partiolaiset tekivät paljon organisoitua työtä mm. turvallisuuden sekä lasten päivittäisen ohjelman kanssa. Sadekausi oli lähestymässä ja kevyimmin rakennetut telttakylät olivat vaarassa. Yksi paikallisten partiolaisten suurimpia projekteja olikin siirtää näitä tilapäisleirejä sellaisille alueille, missä sadekausi ei pystyisi tekemään suurta tuhoa. Näissä leireissä asustaa kymmeniä tuhansia kotinsa menettäneitä haitilaisia. Suurimmaksi osaksi olimme partiolaisten ylläpitämissä tilapäisleireissä ilahduttamassa leikki- ja kouluikäisiä lapsia. Partiolaiset huolehtivat tavallaan heidän päivähoidostaan. Näiden lasten iloiset ja uteliaat olemukset eivät ole muististamme mihinkään kadonneet. Olimme vaaleaihoisina melkoisia ihmetyksiä pienille; toisinaan tuntui olo jopa paikallisnähtävyydeltä. Onneksi partiolaisuus yhdistää vaivatta. Luottamus lasten ja meidän välille syntyi tosi nopeasti. Leikki ja laulu raikuivat. Oli hienoa tajuta, kuinka tärkeää partiotoiminta voi joskus olla. Partiolaisten toiminta toi lisää aurinkoa ja turvallisuutta näiden lasten arkeen. Elämä tuntui kantavan, vaikka moni oli joutunut luopumaan omista rakkaistaan. Saimme vahvasti kokea, että partio kantaa ja kannattaa. 30

Ässät Puskassa Teksti: Maarit Pirinen, Rauman Partiotytöt Kuva: Pia Aalto, Mynämäen Maahiset PuskaÄssä eli samoajien tämän vuoden ohjelmatapahtuma pidettiin 9. 11.4. kauniissa Hämeenkankaan harjumaisemissa. Koko poppoo koolla. Mukana oli parisenkymmentä samoajaa eri puolilta piiriämme. Vaikka maassa oli loskaa ja lunta eikä aurinkokaan paljoa lämmittänyt, oli tunnelma ja porukka sitäkin loistavampaa! Perjantai-iltana pitkän matkan tehnyt bussi kaartoi pienelle metsäiselle tielle, kyydissään jännityksellä tulevaa viikonloppua odottavia samoajia. Kun samoajat löysivät tiensä perille, oli aika majoittautua laavuun. Illan pimetessä tutustuimme toisiimme, nautimme herkullista pyttäriä ja rentouduimme nuotion loimussa. Makuupusseihin vetäydyttiin syvälle, koska öinen ilma oli hyytävää ja taisi joku kuulla sudenkin ulvontaa. Aamulla laavuista kömpi ylös virkistyneitä samoajia valmiina uuteen päivään. Ohjelmassa oli aktiviteetteja samoajien metsävarustepaketista. Välillä valmistettiin trangialla lounasta, ja sitten taas jatkettiin aherrusta. Iltapäivään mennessä olikin alueelle kohonnut upea telttasauna, ruokailukatos sekä tiskauspaikat. Päivän aikana myös kisailtiin värikuulasodassa. Se olikin monelle uusi ja hauska kokemus. Matsit olivat tiukkoja ja melko vetisiä. Onneksi kunnon suojavarusteet suojasivat suurimmilta sutuilta. Päivällinen valmistettiin vartioissa nuotiolla. Lohet fileoitiin, perunat kuorittiin ja valmistettiin teline lohen loimutusta varten. Loimulohi ja perunamuusi onnistuivat hyvin ja kaikki saivat vatsansa täyteen. Illemmalla tutustuimme kauniisiin maisemiin ja päästimme sisäisen lapsemme valloilleen. Rauhoittumishetken saimme viettää auringonlaskua katsellen. Illalla saunoimme upeassa luomuksessamme, jossa tunnelma oli ehkä löylyjä lämpimämpää. Iltanuotiolla vielä paisteltiin lättyjä, makkaraa, suklaabanaaneita sekä muita herkkuja. Sunnuntaina olikin aika kerätä kamppeet, purkaa rakennelmat ja siivota alue kuntoon. Teimme myös tapahtumamerkin polttoraudalla. Ruokailun jälkeen bussi ilmaantuikin jo paikalle ja samoajat suuntasivat katseet kohti koteja. Kotimatkalla bussissa oli väsyneitä, mutta sitäkin iloisempia samoajia, jotka viikonlopun jäljiltä olivat monta kokemusta rikkaampia. Kiitos kaikille mukana olleille ja toivottavasti nähdään syksyn Ässiksellä, sekä ensi vuoden samoajatapahtumissa. Ässiksen ensimmäinen osa järjestetään 1. 3.10. ja toinen osa 29. 31.10. Ilmoittautuminen on nyt käynnissä. Piirin tapahtumat samoajille Piirin samoajajaosto järjestää vuosittain 1 2 samoajien ohjelmatapahtumaa. Vuoden 2009 tapahtuma oli HuHuleiri ja tänä vuonna PuskaÄssä. Tapahtumissa tutustutaan muihin samoajiin ja toteutetaan samoajien ohjelmaa. Ohjelmatapahtumaan samoaja voi osallistua vaikka joka kerta. Samoajatapahtuma Ässis, eli ryhmänohjaajan jatkokoulutus on jokasyksyinen tapahtuma, johon voi osallistua vain kerran. Ässiksellä syvennetään ryhmänohjaajakoulutuksessa opittuja taitoja. Ässis vastaa vanhan ohjelman vj-jatkokurssia. Ässikselle osallistumista suositellaan toisen vuoden samoajille eli 16-vuotiaille tai vanhemmille. Samoaja-asioissa voit olla yhteydessä samoajajaoston puheenjohtajaan, maarit.pirinen@netti.fi. 31

Merivettä kölin alle Teksti ja kuvat: Johannes Vahtoranta, Myrskypojat Meripartiolaisille kevät on kiireisintä veneen kunnostusaikaa. Laskupäivänä urakka on vasta puolivälissä. Veneen kunnostaminen purjehduskautta varten on veneilijän kevättä. Riippumatta veneen tyypistä tai koosta vaatii pohja maalia, kyljet vahaa tai lakkausta, moottori huoltoa ja sinkitkin pitäisi vaihtaa. Purjeveneiden mastot ja köysistöt ovat vielä aivan oma lukunsa, joka vaatii huolellisuutta ja tietämystä huoltajaltaan huolettoman purjehduksen takeeksi. Meripartiolippukunnissa usein suurin osa ikäryhmistä osallistuu veneen kunnostukseen. Kun aloittaa nuorena täkin pesemisestä tulevat vaativammat tehtävät aikanaan vastaan. Seikkailijoiden ja tarpojien muodostamilla venekunnilla on usein vastuullaan määrällisesti suurin työ. Toisaalta vanhat parrat huolehtivat monesti teknisesti vaikeammista tehtävistä, kuten sähkö- ja metallitöistä. Venetöissä eivät oikopolut juuri koskaan kannata, joten töitä tekijöille kyllä riittää. Palkintona siintävätkin sitten kesäiset purjehdukset lippukunnan ylpeyden kannelta merta ihaillen. Laskupäivän hyörinää pääsi aistimaan lauantaina 8.5. Heinänokan partiovenesatamassa, joka toimii useiden Turun ja lähiseudun meripartioalusten kotisatamana ja talvisäilytyspaikkana. Heinänokka rakennettiin vuonna 1983 Turun ja Kaarinan Seurakuntayhtymän lippukuntien veneille ja yhtymä tarjoaakin perinteisesti laskupäivänä muonituksen talkoilijoille sekä huolehtii mobiilinosturin tilaamisesta paikalle. Nostopalvelun lippukunnat maksavat käyttämänsä ajan perusteella. Veneitä on paljon ja aikaa vähän, mutta täällä ollaan järjestelmällisiä ja tehokkaita. Veneet odottavat nostoon valmisteltuina rivissä omaa vuoroaan ja yhden veneen nosto veteen kestää tuskin kymmentä minuuttia. Heti perään nosturi kohottaa maston veneen ylle ja miehistö alkaa sovittaa sitä paikalleen. Kun staagit ja vantit on saatu alustavasti kiristettyä, siirtyy vene omalle laituripaikalleen ja seuraava lasketaan vesille. Näin se käy kun sen osaa! Sitten alkavatkin katsastusvalmistelut, varustelu, siivoaminen, koeajo ynnä muu ennen kuin purjehduskausi voi alkaa. Turun Tähti-Tyttöjen s/y Meritähteä on kunnostanut noin kahdeksan hengen ydinporukka, vaikka kaikki tarpojista alkaen ovatkin kantaneet kortensa kekoon kertovat Anna Nyrhinen, Julia Sahramäki ja Sanna Laaksonen mastonkiinnittämisen lomassa. Yleensä Meritähden kevätkunnostus vaatii kolmet viikonlopputalkoot. Yksissä vene pestään, toisissa vahataan ja lopuksi venekunta maalaa pohjan. Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty, veneet odottavat vuoroaan valmiina laskuun. S/y Santa Katarina uusine potkureineen matkalla oikeaan elementtiinsä. 32

Tero Kuusisto ohjaa varmoin ottein s/y Santa Katarinan maston paikalleen. Julia ja Anna kiinnittivät s/y Meritähden paapuurin alavanttia iloisissa tunnelmissa. Marja Ruusun muonat pitivät talkoilijat virkeinä ja lämpiminä. Joka viikonlopulle on vastuukippari, joka järjestää talkoot. Aktiivisin kunnostaja on yleensä saanut veneen juhannuksena käyttöönsä, Anna ja Julia kertovat. Kuusiston Linnanyrjänät olivat laskemassa vesille koulutusalustaan s/y Santa Katarinaa. Venevastaavana toimiva Tomi Kurkilahti kertoo, että potkurin uusiminen on tuottanut kuluneena talvena hieman ylimääräistä työtä tavanomaiseen verrattuna. Tavallisesti kevätkunnostus vaatii puolenkymmentä talkookertaa ja muutamat innokkaat isätkin saavat kiitosta avustaan. Tero Kuusiston ja Santeri Skovbergin mukaan venekunnat hoitavat varustelutyöt kolon rannassa Kaarinan Papinholmassa. Talkoolaisten ravitsemisesta piti huolta Marja Ruusu: Seurakuntayhtymän nuorisosihteerinä toimin yhdyshenkilönä partiolippukuntiin. Laskupäivän muonitus on jo perinne, ainakin niin kauan kuin minä olen ollut mukana eli vähintään kaksitoista vuotta. Tämä on yhteistyötä partiolaisten kanssa parhaimmillaan! Marjan tarjoilema höyryävä herhesoppa ja munkkikahvit näyttivät maistuvan talkoolaisille koleassa kosteassa ja tuulisessa säässä, joka sekin kuuluu olevan Heinänokan lasku- ja nostopäivien perinne. 33

Uusi Itämeri-hanke rohkaisee osallistumaan Teksti: Katariina Kiviluoto Itämeri on hälyttävässä tilassa. Vaikka haasteet on tiedostettu ja monia poliittisia aloitteita on tehty, meren tilan parantamiseksi tarvitaan määrätietoisia toimia ja yhteistyötä koko Itämeren alueella. BalticSeaNow. info-yhteishanke virittää kansalaiskeskustelua Itämeren tilasta. Ympäristötietoisuuden lisääminen ja aktiivisen kansalaiskeskustelun virittäminen on nähty tärkeäksi monissa Itämerta koskevissa aloitteissa ja strategioissa, mutta laajan yleisön innostaminen ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on jäänyt vähemmälle huomiolle käytännön toimia tarkasteltaessa. Tavalliset kansalaiset kaipaavat Itämerta koskevan ajankohtaisen tiedon lisäksi uusia keinoja ja tapoja osallistua Itämeren hyväksi tehtävään työhön. Kaikki mukaan Itämeri-talkoisiin Kolmivuotinen BalticSeaNow.info -hanke vastaa laajan yleisön tarpeisiin. Tämän vuoden marraskuussa startannut, neljän Itämeri-valtion välinen yhteishanke, kehittää uudenlaisia keinoja edistää ympäristötietoisuutta ja aktivoida kansalaiskeskustelua. Hanke innostaa ihmisiä Itämeren tilan säännölliseen havainnointiin ja aktiiviseen keskusteluun. Itämeren tilasta kertovat tiedot tuodaan kaikkien ulottuville uusia menetelmiä käyttäen. Hanke edistää näyttävällä tieto- ja tapahtumatarjonnalla myös Itämeren mittavien suojelutoimien toteuttamista. Hankkeessa kootaan yhteen Itämeren alueen kansalaisten ja yhteisöjen tahto suojella meriympäristöämme sekä vahvistetaan Itämeri-valtioiden yhteistä Itämeriidentiteettiä. Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä? Keskeisin osa BalticSea- Now.info-hanketta rakentuu Itämeren tieto- ja keskusteluportaalin ympärille. Muista Itämeri-sivustoista poiketen portaali kutsuu tavallisia kansalaisia osallistumaan Itämeri-keskusteluun yhdessä tutkijoiden kanssa. Asiantuntijaverkosto osallistuu verkkokeskusteluihin kommentoimalla ja olemalla aktiivisesti läsnä. Portaalin keskusteluista poikineet havainnot, aloitteet ja uudet ideat Itämeren suojelemiseksi välitetään myös viranomaistahoille ja päättäjille. Aktiivisen kansalaiskeskustelun lisäksi portaali kannustaa kansalaisia omakohtaiseen ympäristön tarkkailuun. Hanke innostaa meren tarkkailijoita esimerkiksi veden näkösyvyyden mittaukseen Secchilevyjä käyttäen. Omat mittaustulokset voi raportoida hankkeelle joko suoraan kännykällä tai portaalin Balticsaenow.infoportaali aukeaa kesän 2010 aikana. 34

kautta. Lähetetyistä yleisöhavainnoista saadaan paitsi arvokasta tietoa Itämeri-tutkijoiden käyttöön, myös reaaliaikaista havaintotietoa kaikille Itämerestä kiinnostuneille. Portaali toimii myös ajankohtaisen Itämeri-tiedon lähteenä. Portaalista löytyvät nettikamerat ja reaaliaikaiset mittalaitteet sekä videot ja pelit luovat tavalliselle kansalaiselle helpon tavan osallistua Itämeritiedon etsimiseen ja jakamiseen. Projektin tuottama tieto on portaalin kautta kaikkien Itämerestä kiinnostuneiden käytettävissä. Erilaiset sosiaalisen median sovellukset, kuten blogit ja Facebook-ryhmät tuovat esiin kokonaan uusia näkökulmia Itämereen. Tapahtumia ja ympäristökasvatusta Portaalin lisäksi hanke ohjaa kansalaisia esitteiden ja pelien avulla Itämeren suojeluun arkipäiväisten valintojen kautta. Hankkeen aikana järjestetään myös kaikille avoimia tapahtumia, yleisöluentoja ja seminaaritilaisuuksia sekä yleisövierailuja merentutkimusaluksiin. Hanke huipentuu kaikissa hankkeeseen osallistuvissa maissa järjestettävään yhtenäiseen Itämeri-tapahtumatoriin. Hanke edistää myös Itämeren piirissä toimivien oppilaitosten yhteistyötä. Tarkoituksena on koota Itämeren suojeluhaasteet ja menetelmät opintokokonaisuuksiksi ja hankkeiksi Itämeren alueen ammattikorkeakoulutasoisten oppilaitosten käyttöön. Hankkeeseen liittyy myös suuren yleisön ympäristöasenteita arvioivia asennemittauksia, jotka toteutetaan haastatteluin ja verkossa toteutettavien kyselyjen avulla. Asennemittauksista saatua materiaalia käytetään kasvatuksellisen, ekologisen ja viestinnällisen tutkimustiedon tuottamiseen. Kumppaneita neljästä Itämeren alueen valtiosta Turun ammattikorkeakoulun koordinoima kolmevuotinen BalticSea- Now.info-hanke toteutetaan yhteistyössä Suomen, Ruotsin, Viron ja Latvian kanssa. Hankkeeseen osallistuu Turun ammattikorkeakoulun lisäksi Pidä Saaristo Siistinä ry, Ruotsin meteorologinen ja hydrologinen instituutti, Tallinnan Teknillisen Yliopiston Merentutkimusinstituutti sekä luonnonsuojelujärjestö Eesti Looduse Fond. Latviasta projektiin osallistuu valtion ympäristökonsulttiyritys Videsprojekti. Rajat ylittävällä yhteistyöllä rakennetaan toimijaverkosto, joka tuo uusia yhteistyömahdollisuuksia. Eri partnereiden toisiaan täydentävä osaaminen mahdollistaa hankkeen laadukkaan toteutuksen ja vaikuttavuuden. EU:n Central Baltic-ohjelman rahoittaman hankkeen kokonaisbudjetti on 1,2 Me. Lisätietoja hankkeesta: projektikoordinaattori Katariina Kiviluoto, p. 040 355 0907, katariina.kiviluoto@turkuamk.fi, ja projektipäällikkö Martti Komulainen, p. 044 907 2076, martti.komulainen@turkuamk.fi. 35

Seurakuntavaalit ovat partiolaisille näytön paikka Teksti: Ann-Mari Rannikko Kuvat: Ann-Mari Rannikko ja TS / Jori Liimatainen Marraskuun seurakuntavaaleissa voivat nyt ensi kertaa äänestää myös 16 vuotta täyttäneet nuoret. Teoriassa seurakuntaneuvosto ja kirkkovaltuusto uudistuvat ja nuortuvat. Seurakuntien toiminta tarttuu tiukemmin tähän päivään. Mutta vain siinä tapauksessa, että partiolaiset tempaisevat ja lähtevät sekä ehdolle että uurnille. Seurakuntavaalit ovat eivät vain partiolaisille vaan meille kaikille loistava mahdollisuus päästä todella vaikuttamaan sekä oman seurakuntamme toimintamuotoihin että mahdollisesti myös seurakuntaneuvoston ja kirkkovaltuuston päätöksentekoprosessiin. Ja siihen, mihin suuntaan kirkon varoja ohjataan. Suoritusmerkki äänestämisestä Henkisen suoritusmerkin äänestämisestä saa vain äänestämällä. Mahdollisuuksia tähän toimenpiteeseen tulee olemaan useita, sillä varsinaisten äänestyspäivien - marraskuun 14. ja 15. päivien lisäksi on useita ennakkoäänestyspäiviä. Eikä äänestyspaikoistakaan tule olemaan puutetta. Seurakuntavaaliuurnia löytyy perinteisistä seurakuntien äänestyspaikoista mutta myös mm. kauppakeskuksista ja kouluista. Äänestäminen on tehty mahdollisimman vaivattomaksi se hoituu vaikka välitunnilla tai kauppareissulla. Monille ehdokkaaksi asettumisen kynnys saattaa tuntua korkealta: En tiedä riittävästi seurakuntani toiminnasta, en ole kiinnostunut kaikista toimintamuodoista, vastuu päätöksenteosta tuntuu vaikealta, en tunne ketään siitä kuppikunnasta, leimaudunko nyt uskovaiseksi? Eli siis miksi asettuisin ehdolle? Suurimmalla osalla ehdokkaiksi lähtevistä on oma missio. Joku haluaa vain kalastaa tuttavien äänet omalle ryhmälleen, joku uskoo ehdokkuuden näyttävän hyvältä poliittisessa CV:ssä ja joku taas on vilpittömästi kiinnostunut oman seurakuntansa asioista ja haluaisi luottamushenkilönä päästä mukaan päätöksentekoon. Oli ehdokkuuden pontimena mikä tahansa, niin rikkautta on mahdollisimman kirjava ehdokaslista. Partiotyön Ystävien lista Partiolaisena äänestäminen näissä vaaleissa on tavallistakin helpompaa, sillä partsalaisilla on omat ehdokkaansa Partiotyön Ystävien listoilla. Siellä tulee olemaan ehdokkaita joista valita: tuttuja kavereita tai kaverien kavereita ja perheenjäseniä. Niitä, joille partio, partiotyö ja partion arvomaailma ovat tärkeitä. Niitä, joita voi luottavaisin mielin äänestää eikä ääni mene hukkaan. Myös ehdokkaaksi asettuminen Partiotyön Ystävien listalle on helppoa. Vain ilmoitus ehdokkaaksi halukkuudesta lippukuntaan ja prosessi pyörähtää käyntiin. Ja mitä enemmän ehdokkaita listoilla on, sitä enemmän ääniä saadaan haravoitua ja sitä useampi partiotyön ystävä pääsee päättämään seurakunnan toiminnan painopisteistä ja budjetista. 36

Kaarinan Sädetyttöjen toiminta on kirjoittajalle tuttua. Miksi minä lähdin mukaan Olen ilmoittautunut seurakuntavaaliehdokkaaksi Partiotyön Ystävien listalle. Ja olen ylpeä siitä. Hippasen tosin jännittää, sillä partiotuntemukseni on kovin vähäinen mutta partiolaisia sentään tunnen useammankin. Kaarinan Sädetyttöjen toiminta on vuosien myötä tullut tutuksi tyttäreni kautta (joka hänkin muuten innostui lähtemään ehdokkaaksi), enkä väsy kiittelemästä partiota harrastuksena. Se on minun pontimeni. Haluan omalta osaltani olla turvaamassa partiolle seurakunnalta tulevan rahoituksen jatkumoa. Toki kirkko tekee muutakin hyvää nuorisotyötä, ja tuen ohjaaminen tälle sekä diakoniatyölle on tänä päivänä ensiarvoisen tärkeää. En kiellä, etteikö ehdokkuuteeni olisi sisältynyt myös ammatillista uteliaisuutta. Millainen prosessi seurakuntavaalit on? Kuinka suuri osa ehdokkaista on vilpittömästi mukana eikä vain poliittisilla listoilla? Miten 11 kertaa vuodessa kokoontuvat seurakuntaneuvostot ja muutaman kerran vuodessa kokoontuva kirkkovaltuusto oikein käytännössä toimii? Mitä mahdollisuuksia yksilöllä on vaikuttaa tässä maallikosta niin taivaallisessa kokoonpanossa? Juntataanko kirkkovaltuustossa päätöksiä? Miten seurakuntaneuvostossa lobataan? Lähde mukaan opintomatkalle Lähde sinäkin seurakuntavaaliehdokkaaksi. Loikkaa opintomatkalle pienoiskokoiseen yhteiskuntaan, jossa demokratia toimii ja valtapeli käy kuumana. Ihan niin kuin oikeassa elämässäkin. Seurakuntavaaleissa vauhti ja vaaralliset tilanteet voivat johtaa sinut vaikkapa kirkkovaltuustoon tai seurakuntaneuvostoon ja todellisten päätösten äärelle. Kirjoittaja on Turku TV:n toimittaja joka on lupautunut seurakuntavaaliehdokkaaksi. 37

Saviseudun iloinen porukka Teksti: Minna Toriseva, Kipinäpartio Kuvat: Janne Mikola, Mellilän Menninkäiset Alue-esittelysarjamme matkaa Saviseudulle. Siellä on pienehkö, alle kymmenen lippukunnan ryhmä, joka on hitsautunut tiiviisti yhteen. Kuntaliitosten muokkaama alue kokee partiotoiminnan haasteet samanlaisina kuin muutkin pienemmät paikkakunnat. Saviseudun alueohjaajana toimii Outi Outo Riikonen Pöytyän Pöllöistä. Hän on hoitanut pestiään reilun vuoden ja kertoo tulleensa alueohjaajaksi vähän vahingossa tehtyään pitkän rupeaman lippukunnanjohtajana. Reilu kolmekymppinen Outi keskittyy nyt alueohjaajana toimimiseen, koska aika ei riitä aktiivitoimintaan omassa lippukunnassa. Outi asuu Helsingissä, mutta vastuullisen pestin yksin hoitamisen pääkaupunkiseudulta käsin mahdollistaa erittäin hyvin toimiva alue, joka on myös osittain itseohjautuva. Outi toivoo, että alue on tyytyväinen hänen tapaansa hoitaa asioita, koska aluetyöllä on Saviseudulla vahva tausta, mutta jokainen ohjaaja toimii kuitenkin omalla tavallaan. 38 Tiivis yhteisö Outi kertoo, että Saviseudulla on ollut aluetoimintaa jo kauan ennen kuin se muuttui trendikkääksi piirissä ja SP:ssä. Aluetoiminnasta pidetään ja se koetaan vahvuutena, Outi sanoo ja jatkaa: meillä on hyvä keskusteluyhteys ja alue toimii kiinteästi sekä yhtenäisesti. Esimerkkinä tästä Outi lainaa erään lippukunnanjohtajan sanoja: Heti ei huomaisi jos piiri häviäisi, mutta jos alue puuttuisi, niin sen kyllä huomaisi. Alueen lippukunnat johtajineen ovat persoonallisia, vahvasti omanlaisia partioperinteitä noudattavia ja silti porukka on hioutunut hyvin yhteen. Me-henki on loistava ja siitä osoituksena Saviseutulaiset suunnittelevat jopa omaa aluemerkkiä. Outi kertoo piirin tuntuvan välillä vaikeasti lähestyttävältä virka-aikoineen ja joskus jotkut asiat vaikuttavat niin kovin kaupunkilaisilta tai isoilta ja kankeilta. Outin mielestä Saviseudun alue onkin tarpeeksi pieni ja vikkelä, jolloin tarvittaessa tapahtuu paljon ja nopeasti. Aluekokouksia pidetään tarpeen mukaan, mutta kuitenkin useamman kerran vuodessa. Yleensä kokoukset sisältävät paljon asiaa ja naurua. Minusta tuntuu, että aluekokouksesta saa muutakin kuin informaatiota, koska ne ovat ilmapiirinsä puolesta ikään kuin vertaistuen kokoontumisia, Outi sanoo. Alueen yhteishengestä kertoo vielä myös se, että isoilla piirin tai SP:n leireillä Saviseutu haluaa kuulua samaan savuun tai alaleiriin, koska ovat Outin mukaan kuin yhtä suurta perhettä. Välillä ryhmän yhdessä pysymisestä on jouduttu jopa käymään pientä vääntöä, koska leiriläisiä Saviseudulta osallistuu yleensä yli sata jos kyseessä on iso leiri. Isoissa tapahtumissa alue voi parhaiten yhdistää erilaiset vahvuutensa hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. Joillain on kalustoa, kenellä mitäkin, joillain sopivan ikäisiä johtajia erilaisiin tehtäviin ja homma toimii, Outi kertoo. Tapahtumia ja toimintaa Saviseutu järjestää yhteisiä leirejä koko alueelle tai muutaman lippukunnan kesken. Lippukuntien omista kisoista kerrotaan kaikille, jolloin saadaan lisää kisavartioita tai laumoja tapahtumiin. Samalla tarjotaan ehkä helpommin lähestyttäviä tapahtumia, koska ne ovat pienempiä ja joskus joustavampia kuin piirin tai SP:n tarjoamat tapahtumat. Muutamilla Saviseudun alueen lippukunnilla on jo perinteiksi muodostuneita kisoja, joihin alueen lippukuntia kutsutaan ihanan aktiivi-

Kuvat ovat tämän vuoden Peikkoralli-tapahtumasta. Saviseutu 9 lippukuntaa 566 partiolaista sesti osallistumaan, Outi kertoo. Perinteikäs alueen oma kisa on esimerkiksi Peikkoralli, joka toimii samalla periaatteella kuin partiotaitokisat yleensäkin. Porukalla järjestetään myös erilaisia kursseja ja koulutuksia, pääasiassa kuitenkin viime aikoina ryhmänohjaajakoulutusta, joissa voidaan painottaa alueen lippukuntien tarpeita. Samalla nuoret johtajat tapaavat muita Saviseutulaisia ja yhteistyö on myöhemmin näin ehkä vielä helpompaa. Aluetoiminnan alkuvuosista lähtien on lippukuntien sisällä myös jaettu osaamista muillekin. Esimerkiksi jos toisilla ei ole rakentelun opettamiseen sopivia johtajia, niin vaihtokaupat on tehty vaikka leikkikurssin kanssa, ja näin kaikki saavat järjestettyä monipuolista toimintaa. Meillä homma toimii, nauru on herkässä ja kaikilla kivaa, kun tehdään juttuja yhdessä. Aina juodaan saaveittain kahvia, isoillakaan leireillä ei koskaan ole niin kiire, ettei ehdittäisi yhteisiä sala- tai yleiskahveja nauttia. Kaikilla on tietysti aina omat persoonalliset mukinsa, Outi kertoo. Uudistukset ja haasteet Ohjelmauudistus otettiin alueella hyvin vastaan, kaikki käyttävät nykyään uutta ohjelmaa ja siirtyminen siihen tapahtui sujuvasti. Piiriuudistus kuitenkin tuntuu Saviseudulla siltä, että kurssit ja kokoukset ovat nyt entistä kauempana ja monesti kalliita pienille vähävaraisille lippukunnille. Saviseudun tavallisin ongelma maalaislippukunnissa on johtajapula, mikä on varmasti tuttu myös monelle muullekin alueelle. Aikuispartiolaisista on pulaa, kun nuoret lähtevät tietyn ikäisinä opiskelemaan ympäri Suomea ja ulkomaita, mikä hankaloittaa lippukunnan tehtävien hoitoa tai uusia johtajien pestaamista. Alueen suurimpana haasteena ovat nyt kuitenkin kuntaliitokset ja niistä johtuvat taloudelliset muutokset. Vähävaraisten kuntien yhdistyessä onkin pienellä paikkakunnalla yhtäkkiä monta lippukuntaa, jolloin kuntien vähiä rahoja on jakamassa useampi tuen tarvitsija. Seurakunnan ja kunnan tilat menevät uudelleen jakoon leirialueiden ohella ja tällöin ollaan sellaisen tilanteen edessä, etteivät entiset sopimukset olekaan enää päteviä ja lippukunta saattaa esimerkiksi jäädä ilman koloa. Outi pohtii, voisiko tällaisissakin asioissa alue tai piiri olla paremmin lippukuntiensa tukena. Tulevaisuudessa aiotaan kuitenkin jatkaa ainakin yhtä vahvalla porukkahengellä eteenpäin ja seuraavaksi järjestetään yhdessä sudenpennuille Pentutaival-kisat ja Iloinen Välke -kesäleiri. 39

Eroon silmälaseista laserkirurgialla 40 Medilaser on Suomen suurin vaativaan kaihi- ja laserkirurgiaan erikoistunut yksityinen klinikka. Huippukirurgit ja yli 50 000 tyytyväistä asiakasta. Varaa aika klinikaltamme. Läntinen Pitkäkatu 13, 20100 Turku, puh. (02) 2118 700 www.medilaser.fi Espoo Helsinki Hämeenlinna Jyväskylä Kuopio Lahti Seinäjoki Tampere Turku

Revontuli Tärkeä päivä 2010 Piirtäjä Tuuli Seppälä tuuliseppala@gmail.com eli partiotarina 1950 60-luvun Turusta Teksti: Katariina Ottosson, Piikkiön Tammipartio Martti käveli kauniina keväisenä päivänä kotinsa lähellä yhdessä kaverinsa Pentin kanssa. Pojilla ei juuri sillä hetkellä ollut muuta tekemistä. Jalkapallon pelaamiseen ei ollut tarpeeksi kavereita ja seurakunnan kerhokin kokoontuisi vasta seuraavana päivänä. Läksyt oli tehty eikä sisällä istuskelu muutenkaan huvittanut. Pojat pysähtyivät tietyömaalle lähelle Kurjenmäen puutaloaluetta. Työmaalla oli miesten lisäksi hevonen ja poikien silmissä paljon katseltavaa. Pojat olivat jo lähdössä jatkamaan matkaansa, kun työmaakuopan pohjalta nousi mies, Enska, joka kysyi pojilta, minne he olivat menossa. Pojilla ei ollut ihmeempiä suunitelmia. Niinpä Enska pyysi poikia hetkeksi juttelemaan kanssaan. Enska kyseli poikien harrastuksista ja kehui poikia reippaiksi miehen aluiksi. Tästähän kymmenvuotiaat kaverukset olivat riemuissaan. Pienen jutustelutuokion jälkeen Enska kysyi, mitä pojat tiesivät partiosta. Pentti ei tiennyt oikeastaan mitään eikä Marttikaan paljoa. Martin mieleen oli kuitenkin jäänyt jokakeväinen partiolaisten marssi Turun kaduilla. Tämän kevään marssiakin hän oli ollut perinteisesti äitinsä kanssa katsomassa. Martti oli aina ihaillut hulmuavia lippuja ja poikien ja tyttöjen hienoja marssirivistöjä. Marssin reitti oli muuttunut, mutta erityisen hienona reittinä Martti muisti sen, kun reitti kulki kahden kirkon, Mikaelin kirkon ja Tuomiokirkon välillä. Kummassakin päässä, niin Mannerheiminpuistossa kuin Tuomiokirkontorillakin, oli kenttähartaus, tai niin Martti ainakin muisti. Niin, ja sitten jotkut vielä saivat mitalejakin. Martti oli kävellyt rivistöjen vieressä ja kuvitellut itsekin kantavansa Suomen lippua. Martin kerrottua muistelonsa, kysyi Enska, josko pojat haluaisivat lähteä tutustumaan partioon. Enskan lippukunnan pojilla oli juuri sopivasti tänään kolo-ilta Uudenmaanmäessä. Pojat kyselivät, mikä se sellainen kolo on ja mitä sellaisessa koloillassa sitten oikein tehtäisiin. Enska vain sanoi, että tulkaa katsomaan. Jos homma tuntuu mukavalta, voi toimintaa jatkaa, mutta jos ei niin kivaa ollutkaan, niin ei siinä yhdessä illassa mitään menetäkään. Pojat tuumivat hetken ja lupasivat käydä kysymässä äideiltään luvan illan menoihin. Innoissan pojat huiskuttivat Enskalle ja juoksivat kotiinsa. Illalla Martti ja Pentti kulkivat jälleen Uudenmaankatua, tällä kertaa ohi tietyömaan, kohti annettua osoitetta. Vähän pojilla oli perhosia vatsassa, mutta jännittämistä kumpikaan pojista ei myöntänyt. Kololla oli paljon poikia ja lopulta sieltä löytyi myös Enska. Enska esitteli paikkoja ja poikia ja ilta kului mukavan yhteisen tekemisen äärellä. Enska ei pakottanut jäämään, mutta kertoi kuitenkin seuraavan viikon ohjelmasta ja kesän leiristä. Pentille riitti partiosta tuo yksi ilta, mutta Martti tuli paikalle yhä uudelleen ja uudelleen. Lopulta, seuraavan vuoden keväänä, Martti sai olla ihan oikeasti mukana partiolaisten paraatissa ja kenttähartauksissa ja vuosien kuluessa hän sai myös kunnian kantaa Suomen lippua. Martti tunsi ylpeyttä ollessaan partiolainen, osallistuessaan toimintaan ja kantaessaan lippua, mutta koskaan hän ei unohtanut sitä pientä johdatusta, jonka oli kohdannut tietyömaalla, tuona kauniina keväisenä päivänä, Kurjenmäen puutaloalueen kupeessa. 41

42

Repostelu Ennakkoluulojen partio Teksti: Juuso Vuorinen, Luvian Loukke Kuva: Hanna Alin, Partio-Puhurit Ei-partiolaisten ennakkoluulot partiota kohtaan ovat hyvinkin kaukana todellisuudesta. Yleisesti luullaan, että partiolaiset harjoittelevat vain solmuja ja ensiapua ja että he istuvat joka ainut viikonloppu puskassa nuotion äärel lä. Tämä tietenkin pitää osittain paikkansa, mutta onhan partio paljon muutakin. Ihmiset luulevat partion olevan sellaista, mitä mediassa esitetään, esimerkkinä Aku Ankka -lehden sudenpennut pesukarhunhäntälakkeineen, tuhannen tähden kenraalit sekä muut mitä mielikuvituksellisimmat arvonimet. Ihmiset voivat muodostaa käsityksensä partiosta sen mukaan miten se esitetään esimerkiksi juuri Aku Ankassa. Toinen hyvä esimerkki on suurleireiltä kuvatut videopätkät, joita käytetään esimerkiksi uutisten loppukevennyksissä. Niissä näytetään yleensä pelkästään metsän keskellä olevia telttakyliä. Nämä seikat vielä lisäävät sitä mielikuvaa, että partio on pelkästään tuota edellä mainittua puskassa kykkimistä. Oikeiden partiolaisten oikeasta arkipartioinnista taas ei ole mitään tietoa. Kyllähän sudenpentujen toiminta vielä lähinnä on tuota ensiapua ja solmujen kanssa räpläämistä, mutta vanhempiin ikäluokkiin siirryttäessä partiotoiminta muuttuu mielenkiintoisemmaksi ja vapaammaksi. Mutta onhan sillä, että 2 000 partiolaista kokoontuu jonnekin, enemmän uutisarvoa, kuin sillä että 20 partiolaista kokoontuu jonnekin. Ihmiset eivät näe, millaista arkinen partio on. Näin muodostuu käsitys, että esimerkiksi suurleirien toiminta on normaalia partiotoimintaa. Netin keskustelupalstoilla löytyy useita keskusteluita, joissa ihmiset selittävät täysin vakavalla naamalla, että partio on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja keskustapuolueen nuorisojärjestö. Todellisuudessa partio on puoluepoliittisesti sitoutumaton. Vaikka usean lippukunnan taustayhteisö onkin seurakunta, partio on itsenäinen, kirkosta riippumaton järjestö. Joskus myös luullaan, että partio on puolisotilaallinen järjestö. Nyky-yhteiskunta on niin skandaalihakuista, että jokaisesta puolivillaisesta kommentista saadaan uutinen, sen taustoja suuremmin tutkimatta. Partioon liittyminen sudenpentuiän jälkeen on monille suuri kynnyskysymys, koska partion luullaan olevan sisäpiiri, johon on vaikea liittyä. Toinen ääripää on se, että kaikkien partiolaisten kerrotaan olevan nynnyjä ja että miespuoliset partiolaiset eivät käy armeijaa vaan siviilipalveluksen. Kysymys kuuluukin: ovatko ei-partiolaiset liian arkoja tai liian kovia liittyäkseen partioon? Näitä mielipiteitä syntyy, koska partio ei juuri näy valtamediassa. Ja kun näkyy, toiminnasta on yleensä kertomassa yli viisikymppinen partiojohtaja, joka ei enää ole mukana viikoittaisessa lippukuntatoiminnassa. Mitä enemmän näitä mielipiteitä tulevaisuudessa on, sitä vähemmän partioon esimerkiksi kymmenen vuoden päästä liittyy uusia jäseniä. Näin ollen virheelliset käsitykset pitäisi korjata, ennen kuin ollaan siinä tilanteessa, että Suomen suurimmasta nuorisojärjestöstä tulee Suomen pienin nuorisojärjestö. 43

Ketä? Partiokaupan päällikkö Teksti ja kuva: Tiia Veneranta, Porin Tulitikut Vaikka Jaakko Mäkelän aktiivinen partioharrastus on jäänyt vähäiseksi, hän on tekemisissä partion ja retkeilyn kanssa päivittäin työpaikallaan Satakunnan Partiokaupassa Porissa. Ketä olet ja mistä tulet? Olen Jaakko Mäkelä ja Porin seudulta tulen. Olen kannatusjäsenenä Meri-Porin Partiossa. Mitkä partiokokemukset ovat jääneet parhaiten mieleesi? Vuonna -90 olin reilut pari viikkoa Puolassa vastavierailulla erinäisten porilaisten partiolaisten kanssa. Puolalaiset olivat olleet Suomessa vuotta aiemmin. Tapasin vaimoni sillä reissulla. Olimme perhevierailuilla Varsovassa ja Zakopanessa tunturiretkellä. Osallistuimme myös paikalliselle partioleirille. Seuraavana vuonna osallistuin North Folk in the National Jamboree -leirille Englannissa. Vierailimme myös Gilwell Parkissa. Olimme liikkeellä bussilla, ja kaikkineen matka kesti kolmisen viikkoa. Myös vaeltajaryhmän kanssa tehty interrail-matka on jäänyt mieleen. Miten päädyit töihin partiokauppaan ja myymäläpäälliköksi? Hain myymäläpäällikön paik- 44 kaa, ja Porissa on nyt asuttu viitisen vuotta. Tätä ennen olin töissä muun muassa rautakaupassa ja toimin yrittäjänä. Mikä on haastavinta työssäsi? Haastavinta on varmaankin keksiä hyviä tuotteita, millä houkutella ihmiset sisälle. Entäpä hauskinta? Onhan tämä kuin lelukaupassa olisi (naurahdus). Työ on monipuolista. On kiva myydä laadukasta tavaraa, joka kiinnostaa itseänikin, ja välillä saa myös rakennella. Nyt on tämä remontti meneillään. Mikä on kummallisin myymäsi tuote tai myyntilanne? Eräs asiakas tarvitsi pitkänmallisen pussin. Lopulta myin hänelle kokonaisen retkisängyn sen pitkulaisen säilytyspussin ansiosta. Millainen on kaupan asiakaskunta? Enemmän taitaa olla muita kuin partiolaisia. Ei partiolaista sentään kasvoista tunnista... Koiranulkoilutusvarusteita kysytään paljon, pitää olla hyvät varusteet maastoon. Miten piiri- ja ohjelmauudistukset ovat näkyneet kaupassa? Ohjelmauudistuksen myötä tuli hirveästi uusia merkkejä ja kirjoja. Se aiheutti aluksi päänraapimista, mutta nyt alkaa jo sujua. Piiriuudistuksen jälkeen meillä on nyt neljän myymälän ketju, Partiovarusteet Turussa, Salossa ja Raisiossa sekä Satakunnan Partiokauppa, mikä lisää tehoa, helppoutta ja liikkuvuutta toimintaan. Puuttuvaa tavaraa saadaan aiempaa nopeammin toisesta liikkeestä. Verkkokauppa-asiointi on kätevämpää (www. scandinavianoutdoorstore.com sekä www.ulkoilukauppa.com). Mikä varuste jokaisella pitäisi olla? Säänmukaiset varusteet ja hyvät, vedenpitävät kengät. Mitä partio mielestäsi antaa? Partion kautta oppii vähintäänkin saman verran kuin koulussa.

Kui Partiokaupan sisustus muuttuu. Jaakko kiinnittää listoja. Ja aivan kohta pistän sua ohimoon Teksti: Saara Leino, Piikkiön Tammipartio Pian ne ovat täällä taas. Ne tuhoavat yöunesi ja kehittyvät ihmissuhteesi. Niitä vastaan on turha koittaa taistella; niitä on joka puolella. Millainen on suhteesi partioon nyt? Vaikka en siis ole lippukunnan toiminnassa mukana, retkeilen ja melon perheen kanssa. Olen kiertänyt Karhunkierroksen ja osallistun veljeni kanssa erämelonnan SM-kisoihin. Minulle tulee partiolehtiä, joten pysyn perillä partiorintaman tapahtumista. Nopeat valinnat valitse mieluisin: Käteinen vai pankkikortti? Kortti. Kangas- vai muovikassi? Kangas. Lenkkarit vai vaelluskengät? Vaelluskengät. Rinkka vai matkalaukku? Rinkka. Toukokuun alusta lähtien partioalennusta on muutettu. Nyt jäsenkortilla saa kaikista tuotteista, partiotuotteita lukuun ottamatta, 10 % alennuksen. Ininää, kitinää, voivotusta ja lyöntejä. Hyvä lukija, kyse ei ole ilmestyskirjan pedosta, vaikka siihen sitä on kuultu verrattavankin. Ei, kyse on hyttysistä. Hyttyset, Culicidae, ovat lentäviä hyönteisiä, jotka tekevät monen partiolaisen elämästä tuskaa muuten niin mukavilla kesäleireillä. Hyttyset, naaraspuoliset hyttyset, valitsevat uhrinsa hengityksen hiilidioksidin, ihontuoksun ja lämmön perusteella. Hyttyset ovat myös yöeläimiä. Ei siis ihme, että nämä pienet pedot villiintyvät öisin. Toisaalta, voihan kyseeessä olla salaliittokin. Hyttyset ovat ötököiden vallankumouksen hävittäjiä. Vallankumouksen ongelmaksi muodostunee vain hyttysten lyhyenläntä, korkeintaan neliviikkoinen elinaika. Tai vielä lyhyempi riippuen teltassa nukkujan hermoista. Kun asiaa sitten tarkemmin ajattelee, ei hyttysiä voi olla kadehtimatta. Ruokaa on tarjolla niin paljon kuin silmä kantaa, samoin lämpöä, jännitystä ja kuumia hyttyskoiraita tai -naaraita maun mukaan. Ainakin minun korvaani kuulostaa aika mukavalta. Ei ihmekään, että hyttysiä on niin paljon. Toisin sanoen, on syitä siihen, miksi hyttyset kerääntyvät varsinkin partioleireillä suurin joukoin juhlimaan. Metsissä viikonkin muhineet partiolaiset uhkuvat aromaa, auringonpolttamat ihot lämpöä ja viisi samassa laavussa ovi kiinni nukkuvaa partiolaista tuottavat tarpeeksi hiilidioksidia vaikka koko hyttysvaltakunnan tarpeisiin. Lisäksi parhaat paikat leireille ovat myös parhaita paikkoja hyttysille. Pitkän matematiikan logiikan kurssin käynyt tunnistaa varmasti yhteyden: hyttyset pitävät veden äärellä oleskelusta, partiolaiset pitävät veden äärellä oleskelusta, eli hyttynen on ihminen ja toisinpäin. Olisivatko hyttysetkin mielellään partiolaisia? Sitä sopii miettiä kaikki edessä olevat unettomat yöt teltassa ininän ympäröimänä. Hyttysrikasta leirikesää! 45

Partiotoimisto palvelee Toimistot siirtyvät kesäaikaan ja ovat avoinna 31.5. 24.6. ja 9.8. 27.8. arkisin kello 9 15. Toimistot ovat kesällä kokonaan suljettuina 28.6. 5.8. Toimistot ovat poikkeuksellisesti suljettuina ke 9.6. ja ma 14.6. Kesällä voitte kiireellisissä asioissa ottaa yhteyttä toiminnanjohtaja Nils Grönbergiin (ks. alla). Keskuksen numero on 010 397 0420 (numero on lisämaksullinen, mutta alla mainitut suorat numerot ovat normaalihintaisia). Turun partiotoimisto Läntinen Pitkäkatu 13, 20100 TURKU partiotoimisto.turku(at)partio.fi toiminnanjohtaja Nils Grönberg, 050 312 9421 koulutussihteeri Riitta Suomi, 050 312 9424 viestintäsuunnittelija Olli Raimo, 050 312 9428 ohjelmasihteeri Maiju Mutanen, 050 312 9430 taloussihteeri Ami Heikkinen, 050 312 9426 toimistosihteeri Leena Hongell, 050 312 9427 L-SP:n YÖSUUNNISTUSKILPAILUT Ajankohta Turussa tiistaina 12.10.2010 Järjestäjä Turun Metsänkävijät Tiedustelut kilpailunjohtaja Hannu Arki gsm 040 732 0586 hannu.arki@tume.fi www.tume.fi/yosuunn2010 TULE SINÄKIN SUUNNISTAMAAN! Porin partiotoimisto Yrjönkatu 8, 28100 PORI partiotoimisto.pori(at)partio.fi aluesihteeri Tarja Hellanmaa, 050 312 9423 ohjelmasihteeri Riikka Hosiosto, 050 312 9425 Sähköpostiosoitteet ovat muotoa etu nimi.sukunimi(at)partio.fi. www.lounaissuomenpartiopiiri.fi Pistä postia! Repolainen julkaisee mielellään sivuillaan lukijapostia, kommentteja ja mielipidekirjoituksia. Juttuvinkitkin ovat tervetulleita. Lehti toki varaa itselleen oikeuden valita julkaistavat kirjoitukset ja tarvittaessa lyhentää saamiaan tekstejä. Lehden toimituksen tavoittaa osoitteesta repolainen@partio.fi. Partiomyllyssä 17. 19.9. Piirivisio on tarkoitettu juuri sinulle partiopiirimme 18 22-vuotias vaeltaja. Kyseessä on vaeltajatapahtuma, jossa osallistujat suorittavat ohjelmaan suunniteltuja aktiviteetteja, harjoittavat vaikuttamistaitojaan ja viettävät laatuaikaa hyvässä porukassa. Vaeltaja, nyt on sinun tilaisuutesi tulla mukaan haastamaan sekä itsesi että ystäväsi. Tapahtuman hinta on 55 euroa ja ilmoittautua voit jo nyt osoitteessa https://spfs.clubonweb. com/book/piirivisio. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 30.5. Lisätietoja tapahtumasta tapahtuman johtajalta: Suvi Honkasalo, suvivaan_@hotmail.com. 46

Kaiku on sudenpentujen ja seikkailijoiden oma juhla. Kaiku antaa nuoremmille ikäkausille mahdollisuuden juhlistaa suomalaisen partioinnin 100-vuotista taivalta ja tuntea olevansa osa suurempaa partioyhteisöä. Päivän aikana ratkaistaan Kaiun katoamismysteeri. Ro-Botti kaipaa sudenpentujen ja seikkailijoiden apua! Nyt tarvitaan salapoliisin taitoja sekä rohkeutta kohdata vaaroja ja vaarallisia paikkoja. Varas on löydettävä! Kaikuun voivat osallistua lippukunnan mukana myös ei-partiolaiset, vaikkapa sisarukset tai kaverit. Kaiku järjestetään lauantaina 2.10. samanaikaisesti neljällä eri paikkakunnalla: Rauman Lapissa Kirkonkylän koululla, yhteyshenkilö Suvi Lamminen, p. 050 523 9486 Aurassa Auran yhtenäiskoululla, yhteyshenkilöt Leena Perämäki, p. 050 344 1583, leena.peramaki@ gmail.com ja Eerika Päivänsäde, p. 050 362 0991, eerika.paivansade@gmail.com. Turun seudulla, yhteyshenkilönä Eeva Kivilä, 040 001 3334, eeva@sadetytot.net. Porissa Meri-Porin lukiolla, yhteyshenkilö Ilkka Tuomola, p. 044 276 4800 Osallistumismaksu on 15 euroa osallistujalta. Ilmoittautumiset Polkuun 3.9. mennessä. Ilmoittautumislinkit löydät piirin kotisivuilta Tapahtumat-välilehdeltä. HUOM: Jokainen osallistuja, myös akelat, vj:t ja muut saattajat, ilmoitetaan Polkuun. Mukaan tulevat ei-partiolaiset ilmoitetaan kirjallisesti partiotoimistoon Riikalle, riikka. hosiosto@partio.fi. Partiotoimistolla Kaiku-asioissa auttaa Riikka, p. 050 312 9425, riikka.hosiosto@partio.fi. Uusi partiosyksy käynnistyy merellisissä tunnelmissa syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Silloin kanootit tyhjennetään inkkareista Ön 2010 -kisavartioita varten! Kilpailukutsu ja tehtäväluettelo Repolaisen numerossa 3/2010 sekä kisojen kotisivuilla. Siellä voit myös mm. liittyä Ön-uutiskirjeen tilaajaksi, niin tuoreet tiedot kisojen lähestymisestä tavoittavat sinut kesälaitumillakin. Psst! Ön myös facebookkaa. Sinne, hop! Syyskauden jännittävimmän tapahtuman järjestävät Henrikin Tapulitytöt, Ilpoisten Vuorenkävijät, Kupittaan Henrikinpojat ja Lätynkääntäjät. SI-, PU-, RU- ja HA-sarjat välkommen, kuten saaristossa sanotaan! 47

Kilkkeellä voi vierailla Lounaissuomalaisten Raffu-alaleirin vierailupäivä Kilkkeellä on sunnuntai 1.8. Vierailupäivän lipunmyynnin toteuttaa Tiketti.fi. Etukäteen ostetut liput ovat edullisempia ja helpottavat järjestäjien toimia. Lippuja voi ostaa netistä tai Tiketin myyntipisteistä. Liput ovat joko sähköisiä lippuja kännykkään, tulostettavia pdf-lippuja sähköpostiin tai palvelupisteestä ostettu tai kotiin postissa lähetetty paperilippu. Palvelumaksut ovat 1 e/lippu, paitsi kotiin postitetut liput 6,50 e/lähetys. Vierailupäivän lippuja on kolmen hintaisia: Tavallinen vierailupäivälippu maksaa etukäteen ostettuna 20 euroa. Hinta sisältää pysäköinnin, sukkulakuljetuksen pysäköinnistä leiriin ja takaisin sekä ruokailun omista astioista. Tavallisten vierailupäivälippujen myynti päättyy 30.7. Yhteiskuljetuslipun hinta on 15 euroa + kuljetuksen hinta 15 euroa eli yhteensä 30 euroa. Lipun hinta sisältää ruokailun omista astioista. Lippua ostettaessa pitää valita yhteiskuljetuksen lähtöpaikka, vaihtoehtoina ovat Turku, Salo, Rauma ja Pori. Yhteiskuljetuslippujen myynti loppuu todennäköisesti 15.6. Lippu portilta maksaa 30 euroa. Lipun hinta sisältää pysäköinnin Kilkkeen pysäköintialueella, ruokailun omista astioista ja sukkulakuljetuksen pysäköinnistä leiriin ja takaisin. Porttilippuja saa vain pysäköintialueelta. Vain käteisostot ja mieluiten tasarahalla. Lisätietoa vierailupäivästä löydät Kilkkeen kotisivuilta, www.kilke.fi/fakta/vierailupaiva, ja partiotoimistosta Riikalta, p. 050 312 9425, riikka.hosiosto@partio.fi. Kevään 2010 aikana myönnetyt pj-valtakirjat Riikka Anto, Vehmaan Lustaset Johanna Heimonen, Rauman Partiotytöt Susanna Helin-Rauäng, Pomarkun Polunkävijät Lotta Inkinen, Auran Tytöt Meri Jalonen, Alastaron Jyväset Laura Jukkala, Tornipääskyt Camilla Kivelä, Alastaron Jyväset Tiina Laukkanen, Kopardit Raimo Lehtomäki, Pomarkun Polunkävijät Lasse Lindberg, Kairankiertäjät Jessica Lindgren, Toivon Erätytöt Kris Loimaala, Maarian Tähkät Susan Mandell, LätynKääntäjät Neonilla Narjus, Auran Tytöt Johannes Perkkola, Laitilan Eräsissit Anna-Mari Rahko, Piikkiön Tammipartio Anton Rajala, Auran Tähti Pojat Mari Rannikko, Kaarinan Sädetytöt Sofia Rusi, Ruskon Maunun-Partio Hannu Saarinen, Partio-Puhurit Pauliina Seulu, Henrikin Tapulitytöt Elisa Sillanpää, Littoisten Pirtapiiat Salli Suominen, RajakivenKiertäjät Wivi Teinilä, Yläneen Korpijunkkarit Mia Toivonen, Mikaelin Sinikellot Eveliina Tomberg, Nuotiotytöt Reetta Tuomola, Väinän Vartijat Noora Turunen, Rantakaarinat Edita Valenius, Turun Tähti-Tytöt Jenna Viherlaakso, Ilpoisten Vuorenkävijät Roosa Ylimaa, Perttelin Piketit Onnea uusille partiojohtajille! 48

Sähäkkää Sutinaa Siisti Show Superässää Seuraa Samoaja, suuntaa syksyllä saaristoon! 1. 3.10. & 29. 31.10.2010 Silmäile suuntaviivat Syys-Ilonasta. Vielä ehdit mukaan! Katso tarkemmin Syys-Ilonasta ja ilmoittaudu lippukuntasi KoVan kautta toukokuun loppuun mennessä. Kysymyksiisi vastaa kurssinjohtaja Matti, p.040 505 9399, matti.vaatainen@jokikylanpojat.net, sekä ohjelmasihteeri Riikka, p. 050 312 9425, riikka. hosiosto@partio.fi Atlantin mainingit, suuret savannit, eksoottiset eläimet ja afrikkalainen kulttuuri. Oletko yli 16-vuotias ja haluat kokea erilaisen partioleirin? LÄHDE LEIRIMATKALLE SENEGALIIN KEVÄÄLLÄ 2011 Senegalin partiolaisten kanssa järjestettävä leiri on osa Suomen Partiolaisten kolmivuotista Woomal-kumppanuushanketta. Ajankohta: 11.4. 25.4.2011. Teema: Senegalissa toteutettavaan kehitysyhteistyöprojektiin osallistuminen ja kumppanuuden vahvistaminen. Hinta: Noin 1600 euroa ennakko- ja jälkitapaamisineen. Hinta tarkentuu myöhemmin. Ilmoittautuminen: 30.9. mennessä. Ilmoittautumisohjeet ja lisätietoja: www.partio.fi/woomal Koroisten Ritarien 50. Ritarikoe 25. 26.9.2010 Varaa päivämäärä jo nyt. Tarkempia tietoja syyskuun Repolaisessa. Partiopiiri järjestää syksyllä Turussa järjestyksenvalvojan peruskurssin. Opetusta on 1.10., 2.10., 5.10., 9.10. ja 10.10., viikolla illalla ja viikonloppuna päivällä. Kurssi on 18 vuotta täyttäneille. Sen suorittanut voi hakea poliisilta järjestyksenvalvojakorttia. Kurssin hinta on 30 e. Ilmoittautuminen viimeistään 3.9. Polkuun. Kurssille otetaan 20 henkilöä ilmoittautumisjärjestyksessä. Lisätietoja kurssista antaa Maiju Mutanen, p. 050 312 430, maiju.mutanen@partio.fi. Luottisseminaari 11. 12.9. Sinulle piirimme luottis tai luottistoiminnasta kiinnostunut Lauantai-iltana ohjelmassa on rentoutumista, tutustumista, hauskanpitoa ja perinteinen iltanuotio. Tosikot, älkää vaivautuko paikalle. Sunnuntaina tarjotaan tiukempaa asiaa, mm. kaikkien ryhmien ja jaostojen kokoukset, koulutusta Ketunkolosta ja pestijärjestelmästä sekä tietoa luottisryhmästä, piirihallituksen suunnitelmista ja viestinnästä. Seminaarista starttaavat jaostokartoitukset, ole siis jaostosi kanssa mukana. Tapahtumassa voi myös tavata tuttuja ja hioa yhteistyökuvioita. Lisätietoja ja tarkempi aikataulu luvassa jaostoille elokuussa. Ilmoittautumiset osoitteeseen <https:// spfs.clubonweb.com/book/luottisseminaari2010>. Lisätietoja saa Tuulialta, petratuulia.merivuori@ gmail.com, p. 050 345 9296, tai partiotoimistosta Maijulta, maiju.mutanen@partio.fi, p. 050 312 9430. 49

Jäikö talvileiri viime talvena kokematta tai jäivätkö kipinämikon hommat puolitiehen? Niin tai näin, buukkaa jo kalenteriisi päivät 24. 27.2.2011. Ensi vuoden coolein juttu, Napakettu, odottaa juuri Sinua Raasin kuusien alla. www.lounaissuomenpartiopiiri.fi/napakettu Ketunhäntä kainalossa Mistä pilkottaa ketunhäntä? Ketunhäntä kainalossa on Repolaisen lukijakilpailu. Jokaisessa Repolaisen numerossa jollekin sivulle on piilotettu ketunhäntä. Tällä kerralla kysymme, kenellä on ketunhäntä kainalossaan. Vastaa netissä osoitteessa <www.lounais suomenpartiopiiri.fi/repolainen> 16.5. mennessä. Voit samalla vastata Repolaisen seuraavaan nettikyselyyn. Osallistuneiden kesken arvotaan Partiovarusteen lahjoittama tavarapalkinto. Tällä kertaa palkintona on Petzl E+Lite -otsalamppu kotelolla. Voittajan nimi julkaistaan Repolaisen seuraavassa numerossa ja hänelle ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti. Repolainen Julkaisuaikataulu numero aineistot (ke) ilmestyy (pe) 5/2010 (jn) 11.8. 3.9. 6/2010 15.9. 8.10. 7/2010 20.10. 12.11. 8/2010 (jn) 24.11. 17.12. jn: jäsennumero, joka jaetaan kaikille piirin partio laisille. Muut lehdet jaetaan 15 vuotta täyttäneille. Repolainen on aina kokonaan nelivärinen. Ohjeet lehteen kirjoittamisesta saat piirin nettisivuilta tai lehden toimitussihteeri Olli Raimolta, p. 050 312 9428, olli.raimo@partio.fi. 50

WIHURI OY:N METRO-PIKATUKKU Palvelua lippukunnille entistä paremmin! Liikkeet mm. Turussa, Porissa, Raumalla, Salossa, Loimaalla ja Kankaanpäässä. Yhteystiedot ja aukioloajat netistä: www.metrotukku.com Piirin asiakasnumeroa (457 908) saavat myös lippukunnat käyttää tehdessään suurempia ruokahankintojaan leirejä, ohjelma tilaisuuksia ym. tilaisuuksia varten. Ostokset maksetaan heti kassalla joko käteisellä tai pankkikortilla. www.valtasenliikenne.com Sinivalkoiset bussimme tilausajoon Turuntie 19, 32500 Oripää, p. 0400 785 242 www.valtasenliikenne.com Matkahaaveesi toteuttaa Turuntie 19, 32500 Oripää, p. 0400 785 242 Kuvi 4846/00/Mj www.valtasenliikenne.com Myös Lounais-Suomen Partiopiirin kuljetukset hoituvat Valtasen Liikenteen busseilla. 51

numero aineistot ilmestyy 5/2010 11.8. 3.9. 6/2010 15.9. 8.10. Aika varautua yllätyksiin? Elämässä riittää tilanteita. Onneksi autamme jokaisessa. Jos olet 18-28 -vuotias, löydät kaikki tarvitsemasi palvelut ja käytännölliset ohjeet nyt yhdestä osoitteesta: op.fi /memo Etua elämään. OP-Pohjolasta.