Lontoon sopimusta käsittelevän työryhmän loppuraportti

Lontoon sopimusta käsittelevän työryhmän loppuraportti Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Konserni 38/2009

Lontoon sopimusta käsittelevän työryhmän loppuraportti Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Konserni 38/2009

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Konserni 38/2009 Arbets- och näringsministeriets publikationer Koncernen 38/2009 MEE Publications Concern 38/2009 Tekijät Författare Authors Lontoon sopimusta käsittelevä työryhmä Julkaisun nimi Titel Title Lontoon sopimusta käsittelevän työryhmän loppuraportti Julkaisuaika Publiceringstid Date Heinäkuu 2009 Toimeksiantaja(t) Uppdragsgivare Commissioned by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Toimielimen asettamispäivä Organets tillsättningsdatum Date of appointment 26.8.2008 Tiivistelmä Referat Abstract Vuonna 2000 solmittiin Euroopan patenttisopimuksen (European Patent Convention, EPC) 65 artiklan soveltamista koskeva liiteasiakirja. Tätä asiakirjaa kutsutaan yleisesti Lontoon sopimukseksi. Sopimuksen tarkoituksena on alentaa eurooppapatentteihin liittyviä kustannuksia vähentämällä eurooppapatenttien yhteydessä vaadittavien käännöksien määrää. Sopimus astui kansainvälisesti voimaan 1.5.2008. Työ- ja elinkeinoministeriö asetti 26.8.2008 työryhmän käsittelemään Lontoon sopimusta. Työryhmän tehtävänä oli selvittää Lontoon sopimukseen liittymisen vaikutukset sekä tehdä esityksensä siitä, tuleeko Suomen liittyä Lontoon sopimukseen. Työryhmän tuli myös valmistella lainmuutokset hallituksen esitystä varten, jos työryhmä päätyisi liittymistä puoltavaan ratkaisuun. Työryhmän tuli saada työnsä päätökseen 30.6.2009 mennessä. Työryhmä on kokoontunut yhteensä 10 kertaa. Työnsä tueksi työryhmä teetti vaikutusarvion Lontoon sopimukseen liittymisen vaikutuksista. Vaikutusarvion tekivät professorit Kalle Määttä ja Anssi Keinänen Joensuun yliopistosta (Suomen mahdollinen liittyminen Lontoon sopimukseen: Vaikutusarvio; Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Konserni 27/2009). Vaikutusarviota varten on kartoitettu Lontoon sopimusta koskeva kansainvälinen kirjallisuus sekä aihetta sivunneet aiemmat kansalliset selvitykset. Lisäksi sen yhteydessä on tehty laajahko kyselytutkimus, jota on täydennetty haastatteluin. Myös EPC-maiden viranomaisille on tehty lyhyt kysely. Työryhmä on toimeksiantonsa mukaisesti tarkastellut sitä, tulisiko Suomen liittyä Lontoon sopimukseen. Työryhmä esittää, että Suomen tulisi liittyä Lontoon sopimukseen. Sopimuksen avulla eurooppalaiseen patenttijärjestelmään liittyviä kustannuksia alennetaan ja tehdään järjestelmästä kansainvälisesti kilpailukykyisempi. Työryhmän loppuraporttiin on jätetty kolme eriävää mielipidettä. Työryhmä ehdottaa Lontoon sopimukseen liittymisen johdosta patenttilain 70 h :ää muutettavaksi siten, ettei eurooppapatentin voimaansaattamiseksi Suomessa vaadittaisi eurooppapatentin selityksestä käännöstä suomeksi. Jos käsittelykielenä Euroopan patenttivirastossa olisi ranska tai saksa, tulisi patentinhaltijan toimittaa patenttiselityksestä käännös Suomen patenttiviranomaiselle joko suomeksi tai englanniksi. Jos patentin käsittelykielenä Euroopan patenttivirastossa olisi englanti, patentinhaltijan ei tarvitsisi toimittaa selitystä vaan Patentti- ja rekisterihallitus saisi englanninkielisen patentin selityksen elektronisesti Euroopan patenttivirastosta. Patentinhaltijan olisi kuitenkin toimitettava patenttivaatimuksista käännös suomeksi. Jos hakijan oma kieli olisi ruotsi, voisi hakija toimittaa edellä mainitut suomenkieliset käännökset ruotsinkielisinä. Lisäksi työryhmä ehdottaa, että patenttilain 9 lukuun lisättäisiin uusi 65 b, joka koskisi tuomioistuimen mahdollisuutta velvoittaa käännöksen toimittamiseen patenttia koskevan tuomioistuinkäsittelyn yhteydessä. Pykälää voisi soveltaa tilanteessa, jossa patenttiselitystä ei olisi saatavilla suomeksi tai ruotsiksi. Lisäksi työryhmä käsitteli kansallisen patentin kieliregiimin muuttamista siten, että kansallinen patenttihakemus olisi mahdollista käsitellä englanninkielisenä koko hakemusprosessin ajan. Työryhmä on myös käsitellyt Lontoon sopimuksesta riippumatonta yksittäistä muutosehdotusta, jolla patentti- ja hyödyllisyysmallihakemuksia koskevat päiväkirjat tehtäisiin salaisiksi kunnes itse hakemukset ovat tulleet julkisiksi. Työryhmä on sisällyttänyt loppuraporttiinsa ehdotukset näiden muutosten johdosta. Työ- ja elinkeinoministeriön yhteyshenkilö: Työelämä- ja markkinaosasto/ Minna Tukiainen, puh. 010 606 4784 Asiasanat Nyckelord Key words IPR, aineeton oikeus, teollisoikeus, Euroopan patenttisopimus, EPC, eurooppapatentti ISSN 1797-3554 Kokonaissivumäärä Sidoantal Pages 110 ISBN 978-952-227-232-4 Kieli Språk Language Suomi, finska, finnish Hinta Pris Price 20 Julkaisija Utgivare Published by Työ- ja elinkeinoministeriö Arbets- och näringsministeriet Ministry of Employment and the Economy Kustantaja Förläggare Sold by Edita Publishing Oy / Ab / Ltd

Työ- ja elinkeinoministeriölle Työ- ja elinkeinoministeriö asetti 26.8.2008 työryhmän käsittelemään Euroopan patenttisopimuksen (EPC) kehittämiseen liittyvää Lontoon sopimusta, jonka tarkoituksena on alentaa eurooppapatentteihin liittyviä käännöskustannuksia. Teknisesti tarkasteltuna Lontoon sopimus on Euroopan patenttisopimuksen 65 artiklan soveltamista koskeva liiteasiakirja. Lontoon sopimukseen liittyvät valtiot luopuvat tietyissä määrin vaatimasta myönnettyjen eurooppapatenttien kääntämistä viralliselle kielelleen Euroopan patenttisopimuksen 65 artiklan mukaisesti. Lontoon sopimus tuli kansainvälisesti voimaan 1.5.2008. Sopimukseen liittyminen on Euroopan patenttisopimuksen sopimusvaltioille vapaaehtoista. Työryhmän tehtävänä oli selvittää Lontoon sopimukseen liittymisen vaikutukset ja tehdä esityksensä siitä, tuleeko Suomen liittyä Lontoon sopimukseen. Työryhmän tuli myös valmistella lainmuutokset hallituksen esitystä varten, jos työryhmä päätyisi liittymistä puoltavaan ratkaisuun. Työryhmän puheenjohtajaksi määrättiin hallitusneuvos Minna Tukiainen työja elinkeinoministeriöstä. Jäseniksi kutsuttiin suomentaja Kristiina Drews Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry:stä ja hänen sijaansa 9.3.2009 lähtien järjestösihteeri Helkky Halme Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry:stä, hallitussihteeri Heli Honkapää työ- ja elinkeinoministeriöstä, linjanjohtaja Pekka Launis (varajäsenenä johtaja Maarit Löytömäki) Patentti- ja rekisterihallituksesta, lainsäädäntöasioiden päällikkö Janne Makkula Suomen Yrittäjät ry:stä, toimitusjohtaja Antti Peltonen Suomen Patenttiasiamiesyhdistys ry:stä, johtava asiantuntija Tytti Peltonen Elinkeinoelämän Keskusliitto EK:sta ja hänen sijaansa 5.3.2009 lähtien asiantuntija Riikka Tähtivuori Elinkeinoelämän Keskusliitto EK:sta, puheenjohtaja Yrjö Rinta-Jouppi Suomen Keksijäin Keskusliitto KEKE ry:stä ja hänen sijaansa 9.3.2009 lähtien Suomen Keksijäin Keskusliitto KEKE ry:n hallituksen jäsen Veijo Kareinen sekä Corporate Patent Attorney Taina Rönkkö Patentti-Insinöörit ry:stä. Työryhmän sihteerinä on toiminut esittelijä Paula Laine työ- ja elinkeinoministeriöstä. Työryhmän tuli saada työnsä päätökseen 30.6.2009 mennessä. Työryhmä on kokoontunut yhteensä 10 kertaa. Työnsä tueksi työryhmä teetti vaikutusarvion Lontoon sopimukseen liittymisen vaikutuksista. Vaikutusarvion toteuttivat oikeustaloustieteen professori, OTT Kalle Määttä Joensuun yliopistosta sekä oikeustaloustieteen ja lainsäädäntötutkimuksen mvs. professori, KTT, YTM Anssi Keinänen Joensuun yliopistosta (Suomen mahdollinen liittyminen Lontoon sopimukseen: Vaikutusarvio; Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Konserni 27/2009). Työryhmä on toimeksiantonsa mukaisesti tarkastellut sitä, tulisiko Suomen liittyä Lontoon sopimukseen. Työryhmä esittää, että Suomen tulisi liittyä Lontoon sopimukseen. Sopimuksen avulla eurooppalaiseen patenttijärjestelmään liittyviä kustannuksia alennetaan ja tehdään järjestelmästä kansainvälisesti kilpailukykyisempi.

Eriävät mielipiteet työryhmän loppuraporttiin ovat esittäneet järjestösihteeri Helkky Halme Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry:stä, Suomen Keksijäin Keskusliitto KEKE ry:n hallituksen jäsen Veijo Kareinen sekä toimitusjohtaja Antti Peltonen Suomen Patenttiasiamiesyhdistys ry:stä. Toimeksiantonsa mukaisesti työryhmä valmisteli liittymiseen vaadittavat Suomen lainsäädännön muutokset. Työryhmä ehdottaa Lontoon sopimukseen liittymisen johdosta patenttilain 70 h :ää muutettavaksi siten, ettei eurooppapatentin voimaansaattamiseksi Suomessa vaadittaisi eurooppapatentin selityksestä käännöstä suomeksi. Jos käsittelykielenä Euroopan patenttivirastossa olisi ranska tai saksa, tulisi patentinhaltijan toimittaa patenttiselityksestä käännös Suomen patenttiviranomaiselle joko suomeksi tai englanniksi. Jos patentin käsittelykielenä Euroopan patenttivirastossa olisi englanti, patentinhaltijan ei tarvitsisi toimittaa selitystä vaan Patentti- ja rekisterihallitus saisi englanninkielisen patentin selityksen elektronisesti Euroopan patenttivirastosta. Patentinhaltijan olisi kuitenkin toimitettava patenttivaatimuksista käännös suomeksi. Jos hakijan oma kieli olisi ruotsi, voisi hakija toimittaa edellä mainitut suomenkieliset käännökset ruotsinkielisinä. Työryhmä ehdottaa myös patenttiasetuksen tarkistamista Lontoon sopimukseen liittymisen johdosta. Lisäksi työryhmä ehdottaa, että patenttilain 9 lukuun lisättäisiin uusi 65 b, joka koskisi tuomioistuimen mahdollisuutta velvoittaa käännöksen toimittamiseen patenttia koskevan tuomioistuinkäsittelyn yhteydessä. Pykälää voisi soveltaa tilanteessa, jossa patenttiselitystä ei olisi saatavilla suomeksi tai ruotsiksi. Jos käännöksen toimittamiseen velvoitettu osapuoli olisi jutussa kantajana, seuraisi käännöksen toimittamatta jättämisestä ehdotetun pykälän mukaan asian jättäminen sillensä. Jos käännöksen toimittamiseen velvoitettu osapuoli olisi jutussa vastaajana, olisi käännöksen toimittamatta jättämisestä seurauksena se, että tuomioistuin voisi teettää käännöksen tämän kustannuksella. Lisäksi työryhmä käsitteli kansallisen patentin kieliregiimin muuttamista siten, että kansallinen patenttihakemus olisi mahdollista käsitellä englanninkielisenä koko hakemusprosessin ajan. Tämä muutostarve tuli voimakkaasti esille työryhmän työskentelyn aikana. Työryhmä on myös käsitellyt Lontoon sopimuksesta riippumatonta yksittäistä muutosehdotusta, jolla patentti- ja hyödyllisyysmallihakemuksia koskevat päiväkirjat tehtäisiin salaisiksi kunnes itse hakemukset ovat tulleet julkisiksi. Työryhmä on sisällyttänyt loppuraporttiinsa ehdotukset näiden muutosten johdosta.

Saatuaan työnsä päätökseen työryhmä kunnioittaen luovuttaa loppuraporttinsa työ- ja elinkeinoministeriölle. Helsingissä 17 päivänä kesäkuuta 2009 Minna Tukiainen Helkky Halme Heli Honkapää Veijo Kareinen Pekka Launis Janne Makkula Antti Peltonen Taina Rönkkö Riikka Tähtivuori Paula Laine

Sisällys Työ- ja elinkeinoministeriölle... 5 Sisällys... 9 Tiivistelmä työryhmän johtopäätöksistä... 11 1 Johdanto... 15 1.1 Patenteista... 15 1.2 Euroopan patenttisopimuksesta (EPC) ja eurooppapatenteista 16 2 Eurooppapatenttia koskevat käännösvaatimukset... 23 3 Lontoon sopimus... 28 3.1 Lontoon sopimuksen historia ja kansainvälinen voimaantulo... 28 3.2 Lontoon sopimuksen sisältö tarkemmin... 30 3.3 Lontoon sopimuksen tuomat kustannussäästöt... 33 3.4 Lontoon sopimuksen implementointi kansainvälisesti... 36 3.4.1 Ruotsi... 36 3.4.2 Tanska... 39 3.4.3 Muut maat... 39 4 Lontoon sopimukseen liittymisen vaikutukset Suomessa... 43 4.1 Asiaa koskevat aiemmat kansalliset selvitykset... 43 4.1.1 Vuonna 2006 laadittu selvitys: Euroopan patenttisopimukseen liittyvä Lontoon sopimus, Suomen mahdollisen liittymisen vaikutukset... 43 4.1.2 KTM:n kuulemistilaisuus Lontoon sopimuksesta joulukuussa 2006... 44 4.1.3 Yhteisöpatenttiehdotuksen kansallinen vaikutusarviointi... 45 4.2 Suomen mahdollinen liittyminen Lontoon sopimukseen: Vaikutusarvio... 48 4.3 Vaikutukset terminologiseen kehitykseen... 50 4.4 Taloudelliset vaikutukset... 52 5 Työryhmän linjaukset ja ehdotukset... 58 5.1 Linjausten lähtökohdat ja tavoitteet... 58 5.2 Patenttivaatimusten käännöksen tarpeellisuus ja käännösten oikeudellinen merkitys... 59 5.3 Lontoon sopimuksen antama mahdollisuus vaatia patentinhaltijalta käännös patentinloukkaustilanteessa sekä vahingonkorvausta koskeva sääntely... 63 5.4 Tuomioistuimen mahdollisuus velvoittaa käännöksen toimittamiseen... 65 5.5 Siirtymäaika... 68

6 Kansallisen patentin kieliregiimi... 70 6.1 Kansallisen patentin kieliregiimi ja sen muutostarpeet... 70 6.2 Patenttilain 8 :n 5 momentin muutostarpeet kansallista patenttia koskevan kieliregiimin muuttamiseksi... 72 7 Lontoon sopimukseen liittymisestä riippumattomat muutosehdotukset: Patentti- ja hyödyllisyysmallihakemuksia koskevien päiväkirjojen julkisuus... 75 7.1 Ehdotetun muutoksen syyt ja tavoitteet... 75 7.2 Patenttilain ja patenttiasetuksen muutosehdotukset... 76 7.3 Muutosehdotukset lakiin ja asetukseen hyödyllisyysmallioikeudesta... 77 LÄHTEET... 79 LIITE 1 Ehdotus patenttilain muuttamisesta... 80 LIITE 2 Ehdotus patenttiasetuksen muuttamisesta... 86 LIITE 3 Lontoon sopimuksen kustannusvaikutuksia WPR:n esittämiä laskelmia vuosina 1999-2000... 87 LIITE 4 Lontoon sopimus - sopimusteksti alkuperäiskielellään... englanniksi sekä suomeksi ja ruotsiksi käännettynä... 89 LIITE 5 Lontoon sopimusta käsittelevän vaikutusarvion tiivistelmä ja johtopäätökset... 94 LIITE 6 Eriävät mielipiteet... 102 Helkky Halmeen eriävä mielipide (Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry)... 102 Veijo Kareisen eriävä mielipide (Suomen Keksijäin Keskusliitto KEKE ry)... 105 Antti Peltosen eriävä mielipide (Suomen Patenttiasiamiesyhdistys ry)... 107

Tiivistelmä työryhmän johtopäätöksistä Lontoon sopimuksen tarkoituksena on alentaa eurooppapatentteihin liittyviä kustannuksia sekä näin kehittää eurooppalaista patenttijärjestelmää ja parantaa eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä. Arviot siitä, kuinka paljon Lontoon sopimus alentaa patentointikustannuksia, vaihtelevat jossain määrin. Uusimman tutkimuksen1 mukaan patentoinnin kustannukset vähenisivät 20 30 prosenttia 15 valtion liityttyä Lontoon sopimukseen.2 Työryhmä katsoo, että Lontoon sopimukseen liittyminen on lakiteknisesti melko helposti toteutettavissa, periaatteen tasolla päätös liittymisestä on kuitenkin merkittävä. On totta, että suomalaiset yritykset saavat Lontoon sopimuksesta pääosin hyödyn jo sen kansainvälisen voimaantulon kautta, vaikka Suomi ei liittyisi sopimukseen. Työryhmä kuitenkin katsoo, että Lontoon sopimukseen liittymistä on tarkasteltava laajemmasta eurooppalaisesta perspektiivistä. Erityisesti pitkällä tähtäimellä on niin suomalaisten kuin muiden eurooppalaisten yritysten etu, että eurooppalaista patenttijärjestelmää kehitetään kustannustehokkaammaksi. Lontoon sopimus vähentää patentointiin liittyviä kustannuksia sitä enemmän, mitä useampi valtio liittyy siihen. Suomen liittyminen sopimukseen voisi osaltaan myös toimia positiivisena esimerkkinä muille valtioille siihen liittymiseen. Suomen liittyminen Lontoon sopimukseen olisi kansallisen IPR-strategian linjausten mukaista.3 Strategiassa todetaan Suomen vaikuttavan aktiivisesti ja johdonmukaisesti aineettomien oikeuksien järjestelmän kehittämiseen Euroopan unionissa ja kansainvälisesti. Strategian mukaan Suomella on edellytykset sopeutua nopeasti kansainvälisen IPR-kentän muutoksiin. Strategian mukaan pienenä maana Suomi hyötyy aineettomia oikeuksia koskevan lainsäädännön mahdollisimman suuresta globaalista yhdenmukaisuudesta, sillä se luo edellytyksiä kansainväliselle kaupalle ja tehostaa aineettoman pääoman suojaamista. Työryhmä on tarkastellut Lontoon sopimuksen vaikutuksia kotimaisten kielten teknisen alan terminologiseen kehitykseen. Saadun asiantuntija-arvion mukaan luopumalla oikeudesta vaatia patenttiasiakirjojen suomenkielistä käännöstä kavennetaan suomen kielen käyttöalaa patentoinnissa, ja tämä saattaa välillisesti heikentää suomen kielen yksiselitteisyyttä muun muassa tuoteselosteissa. Työryhmän mielestä haitallisia vaikutuksia vähentää se, että työryhmän esityksen mukaisesti patenttivaatimukset tulisi edelleen kääntää suomeksi tai ruotsiksi. Lisäksi käännösten tämänhetkistä merkitystä arvioitaessa on otettava huomioon niiden myöhäinen 1 van Pottelsberghe ja Mejer s. 2. 2 Vuonna 2006 Suomessa tehdyssä selvityksessä arvioitiin säästöiksi vähintään 6 000 euroa olettamalla, jonka mukaan eurooppapatentti validoitaisiin neljässä maassa, joiden jokaisen osalta säästöä kertyisi 1 500 euroa. KTM Monisteita 1/2006. 3 Valtioneuvoston periaatepäätös kansallisesta aineettomien oikeuksien strategiasta 26.3.2009. 11

jättämisajankohta eurooppapatentin hakemiseen verrattuna sekä se vaikutusarviossa esille tuotu seikka, että patenttiseurannassa ei juurikaan käytetä suomenkielisiä käännöksiä.4 Saadun selvityksen perusteella Suomen liittymisellä Lontoon sopimukseen olisi haitallisia vaikutuksia kääntäjien ja patenttiasiamiesten toimialaan. Työryhmä kuitenkin katsoo, että koska Lontoon sopimus kokonaisuutena tuo huomattavia etuja eurooppalaiselle elinkeinoelämälle sekä kehittää eurooppalaista patenttijärjestelmää ja näin parantaa eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä, ei Suomen tule jättäytyä sopimuksen ulkopuolelle. Edellä mainituin perustein työryhmä kannattaa Suomen liittymistä Lontoon sopimukseen. Työryhmä katsoo, että liittyminen tulisi toteuttaa siten, että Suomen Lontoon sopimuksen mukaisesti nimeämä kieli olisi englanti. Lisäksi saatettaessa eurooppapatentti voimaan Suomessa patentinhaltijan olisi toimitettava Patentti- ja rekisterihallitukselle eurooppapatentin patenttivaatimuksista käännös suomeksi tai tämän oman kielen ollessa ruotsi, ruotsiksi. Toimeksiantonsa mukaisesti työryhmä on tehnyt myös ehdotuksensa Suomen sopimukseen liittymisen mahdollistavista lainsäädännön muutoksista. Työryhmä ehdottaa Lontoon sopimukseen liittymisen johdosta patenttilain 70 h :ää muutettavaksi siten, ettei eurooppapatentin voimaansaattamiseksi Suomessa vaadittaisi eurooppapatentin selityksestä käännöstä suomeksi. Jos käsittelykielenä Euroopan patenttivirastossa olisi ranska tai saksa, tulisi patentinhaltijan toimittaa patenttiselityksestä käännös Patentti- ja rekisterihallitukselle joko suomeksi tai englanniksi. Jos patentin käsittelykielenä Euroopan patenttivirastossa olisi englanti, patentinhaltijan ei tarvitsisi toimittaa selitystä vaan Patentti- ja rekisterihallitus saisi englanninkielisen patentin selityksen elektronisesti Euroopan patenttivirastosta. Patentinhaltijan olisi kuitenkin toimitettava patenttivaatimuksista käännös suomeksi. Jos hakijan oma kieli olisi ruotsi, voisi hakija nykykäytännön mukaisesti toimittaa edellä mainitut suomenkieliset käännökset ruotsinkielisinä. Lisäksi työryhmä ehdottaa, että patenttilain 9 lukuun lisättäisiin uusi 65 b, joka koskisi tuomioistuimen mahdollisuutta velvoittaa käännöksen toimittamiseen patenttia koskevan tuomioistuinkäsittelyn yhteydessä. Pykälää voisi soveltaa tilanteessa, jossa patenttiselitystä ei olisi saatavilla suomeksi tai ruotsiksi. Jos käännöksen toimittamiseen velvoitettu osapuoli olisi jutussa kantajana, seuraisi käännöksen toimittamatta jättämisestä ehdotetun pykälän mukaan asian jättäminen sillensä. Jos käännöksen toimittamiseen velvoitettu osapuoli olisi jutussa vastaajana, olisi käännöksen toimittamatta jättämisestä seurauksena se, että tuomioistuin voisi teettää käännöksen tämän kustannuksella. Työryhmä ehdottaa myös patenttiasetuksen tarkistamista Lontoon sopimukseen liittymisen johdosta. 4 Määttä ja Keinänen 2009 s. 48. 12

Työryhmä katsoo, ettei vahingonkorvausta tai patentin loukkausta koskevaa sääntelyä tule muuttaa Lontoon sopimukseen liittymisen johdosta. Tuomioistuimella on nykyisin voimassa olevien patentinloukkausta sekä vahingonkorvausta koskevien oikeussääntöjen perusteella mahdollisuus ottaa tahallisuus-, tuottamus- ja kohtuullisuusharkinnassaan huomioon eri tekijöitä kuten osapuolten kielitaito ja käännösten saatavuus. Näin nykysäännösten perusteella voidaan arvioida Lontoon sopimuksen myötä mahdollisesti esiintyvää tilannetta, jossa loukatun eurooppapatentin selitys on ollut saatavilla ainoastaan englanniksi. Tahallisuus- ja tuottamusarviointi on pääasiassa tuomioistuimen suorittamaa harkintaa, eikä sitä voida yksityiskohtaisesti säännellä tapausten moninaisuuden johdosta. Työryhmä ei ehdota muutoksia eurooppapatentteja koskevien käännösten saamaan oikeusvaikutukseen. Jos eurooppapatenttia koskeva käännös ei vastaa sitä, mitä Euroopan patenttiviraston käsittelykielellä olevissa asiakirjoissa on ilmaistu, patenttisuoja käsittää patenttilain 70 p :n 1 momentin mukaan vain sen, mikä ilmenee sekä käännöksestä että käsittelykielellä olevista asiakirjoista. Työryhmän ehdotuksen mukaan patentin suoja-alan laajuuden määrittävistä patenttivaatimuksista tulisi Lontoon sopimukseen liittymisen myötäkin toimittaa käännös suomeksi tai ruotsiksi kuten aikaisemmin. Käännöksen ja käsittelykielisen asiakirjan välisellä eroavaisuudella olisi sama vaikutus kuin nykyisinkin patenttilain 70 p :n 1 momentin perusteella. Jos patentinhaltija olisi toimittanut patentin selityksestä käännöksen englanniksi ja se poikkeaisi siitä, mitä on ilmaistu käsittelykielisessä asiakirjassa, olisi myös tällä sama vaikutus kuin aikaisemmin patenttilain 70 p :n 1 momentin perusteella. Patenttilain 70 p :n 2 momentin mukaan patenttilain 52 :n mukaisessa mitättömyysoikeudenkäynnissä ainoastaan Euroopan patenttiviraston käsittelykielellä olevien asiakirjojen sanamuoto on todistusvoimainen. Työryhmä ei ehdota tähän momenttiin muutosta Lontoon sopimukseen liittymisen myötä. Työryhmä on keskustellut mahdollisista toimenpiteistä, joiden avulla pystyttäisiin lieventämään Lontoon sopimukseen liittymisestä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Tällaisia vaikutuksia kohdistuu etenkin eurooppapatenttien kääntämiseen erikoistuneisiin freelance-kääntäjiin. Yhtenä haitallisten vaikutusten lieventämiskeinona työryhmä on keskustellut siirtymäajan tarpeellisuudesta sopimukseen liittymisen yhteydessä. Työryhmä ei kuitenkaan päässyt yksimielisyyteen siirtymäajan tarpeellisuudesta tai sen pituudesta. Työryhmä katsoo, että Lontoon sopimukseen liittymisen mahdollisia haitallisia vaikutuksia eri toimijoille tulisi seurata ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin, joiden avulla tällaisia vaikutuksia voitaisiin lieventää. Työryhmän työskentelyssä tuli jo sen toimikauden alusta lähtien voimakkaasti esille, että Lontoon sopimukseen liittymisen yhteydessä myös kansallista patenttia koskevaa kieliregiimiä olisi muutettava siten, että kansallinen patenttihakemus olisi mahdollista käsitellä englanninkielisenä koko hakemusprosessin ajan. Tällainen muutos olisi tarpeellinen, jotta kansallisen patentin kilpailukyky suhteessa eurooppapatenttiin voitaisiin turvata. Työryhmä kannattaa kansallisen patentin kieliregiimin muuttamista ja on tehnyt muutoksen mahdollistamiseksi ehdotuksen 13

patenttilain 8 :n 5 momentin muuttamiseksi. Muut muutoksen edellyttämät patenttilain muutokset valmisteltaisiin lausuntokierroksen jälkeen. Työryhmä on myös käsitellyt Lontoon sopimuksesta riippumatonta yksittäistä muutosehdotusta, jolla patentti- ja hyödyllisyysmallihakemuksia koskevat päiväkirjat tehtäisiin salaisiksi kunnes itse hakemukset ovat tulleet julkisiksi. Tämä vastaisi käytäntöä Euroopan patenttivirastossa sekä muun muassa Norjassa ja Tanskassa. Työryhmä kannattaa kyseistä muutosta, ja on tehnyt ehdotuksensa tarpeellisista lainsäädännön muutoksista. Lontoon sopimusta käsitellyt työryhmä päättää työnsä 17.6.2009 luovuttamalla työ- ja elinkeinoministeriölle loppuraporttinsa, joka lähtee lausunnoille. Lausuntokierroksen jälkeen Lontoon sopimukseen liittymistä koskeva hallituksen esitys laaditaan virkatyönä työ- ja elinkeinoministeriössä yhdessä Patentti- ja rekisterihallituksen kanssa. 14

1 Johdanto 1.1 Patenteista Immateriaali- eli aineettomat oikeudet jaetaan tavallisesti kahteen päälohkoon: teollis- ja tekijänoikeuksiin. Teollisoikeuksiin kuuluvat muun muassa patentit, hyödyllisyysmallit, tavaramerkit ja mallit. Patenteilla on merkittäviä vaikutuksia useilla elinkeinoelämän ja tutkimuksen aloilla. Patenttilainsäädännön tarkoituksena on edistää keksinnöllistä toimintaa ja elinkeinoelämän kehitystä. Edellytyksenä patentille on, että keksintö on teollisesti käyttökelpoinen ja uusi ja että se eroaa olennaisesti ennalta tunnetuista ratkaisuista. Viranomainen tutkii, täyttääkö keksintö patentoitavuuden edellytykset ja niiden täyttyessä myöntää patentin. Patentti antaa haltijalleen määräaikaisen yksinoikeuden, jonka perusteella hän voi kieltää muita ammattimaisesti hyödyntämästä suojattua keksintöä. Patentinhaltija voi kieltää muun muassa keksinnön valmistuksen, myymisen ja käytön. Tämä yksinoikeus antaa keksijöille taloudellisen kannustimen uusien innovaatioiden etsimiseen. Yritystasolla patentit ovat sekä kilpailuväline että keino turvata tuotekehityksen jatkaminen. Vastikkeeksi yksinoikeudesta patenttihakemus julkaistaan, jolloin suuri yleisö saa tiedon keksinnöstä. Patenteista säädetään Suomessa patenttilailla (550/1967), patenttiasetuksella (669/1980) sekä Patentti- ja rekisterihallituksen antamilla patenttimääräyksillä5. Patenttiasiakirja koostuu patenttivaatimuksista ja patenttiselityksestä mahdollisine piirustuksineen sekä bibliografisista tiedoista. Patenttivaatimukset ovat patentin oikeudellisesti merkittävin osa. Patenttilain 39 :n mukaan patenttivaatimukset määräävät patenttisuojan laajuuden. Patenttivaatimusten käsittämiseksi voidaan selitystä käyttää apuna. Kansallisen patenttiviranomaisen myöntämä patentti on voimassa vain siinä valtiossa, jossa se on myönnetty. Patenttiyhteistyötä on kuitenkin kehitetty niin eurooppalaisella kuin kansainvälisellä tasolla patenttien hakemisen helpottamiseksi ja kansallisten patenttivirastojen päällekkäisen työn vähentämiseksi. Suomea koskevaa patenttia voikin nykyään hakea kolmea tietä: hakemalla kansallista patenttia, hakemalla eurooppapatenttia tai tekemällä kansainvälisen hakemuksen. Kansallista, suomalaista patenttia koskeva hakemus tehdään Patentti- ja rekisterihallitukselle (PRH). Eurooppapatenttia koskeva hakemus tehdään Euroopan patenttivirastolle (EPO) tai kansalliselle patenttiviranomaiselle. Kansainvälinen patenttihakemus tehdään kansalliselle patenttiviranomaiselle, Euroopan patenttivirastolle tai Maailman henkisen omaisuuden järjestön (World Intellectual Property Organization; WIPO) kansainväliseen toimistoon. 5 Annettu 30.9.1980, viimeisin muutos 1.11.2008. Patenttimääräykset löytyvät Patentti- ja rekisterihallituksen internetsivuilta osoitteesta: www.prh.fi. 15

Toisin kuin tavaramerkeissä ja malleissa, Euroopan unionissa ei edelleenkään ole olemassa patenteille yhteisön laajuista suojajärjestelmää. Eurooppapatentille ja kansallisille patenteille vaihtoehdoksi suunniteltu yhteisöpatentti mahdollistaisi toteutuessaan keksintöjen suojaamisen yhteneväisin oikeusvaikutuksin koko Euroopan unionissa yhtä hakemusta käyttäen. Ehdotus yhteisöpatenttiasetukseksi annettiin jo vuonna 2000, mutta neuvottelut keskeytyivät muun muassa kieliregiimiä koskeviin erimielisyyksiin pian vuoden 2003 poliittisen yhteisymmärryksen jälkeen. Komission keväällä 2007 antama patenttitiedonanto antoi sysäyksen neuvottelujen uudelleen käynnistämiselle. Merkittävänä erona aikaisimpiin ehdotuksiin nähden on nykyisen kieliregiimiehdotuksen perustuminen kolmen Euroopan patenttiviraston kielen mallille, jonka lisäksi yhteisöpatenttihakemus käännettäisiin konekäännöspalvelun avulla kaikille Euroopan unionin virallisille kielille. 1.2 Euroopan patenttisopimuksesta (EPC) ja eurooppapatenteista Yleistä Euroopan patenttisopimuksesta (EPC) Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen eli Euroopan patenttisopimuksen (Convention on the Grant of European Patents; European Patent Convention; EPC)6 tarkoituksena on mahdollistaa patenttisuojan saaminen yhdellä patentinmyöntämismenettelyllä sopimusvaltioiden alueella sekä luoda tiettyjä näin myönnettyjä patentteja koskevia sääntöjä. Euroopan patenttisopimus on Euroopan unionista riippumaton itsenäinen kansainvälinen sopimus, joka tuli kansainvälisesti voimaan lokakuussa 1977. Sopimuksella luotiin järjestelmä eurooppapatentin myöntämiseksi keskitetysti sekä perustettiin Euroopan patenttijärjestö (European Patent Organization). Järjestön toimielimiä ovat Euroopan patenttivirasto (European Patent Office, EPO) sekä sopimusvaltioiden edustajista koostuva hallintoneuvosto. Euroopan patenttisopimusta on sittemmin uudistettu Münchenissä marraskuussa 2000 hyväksytyn uudistamiskirjan kautta. Euroopan patenttijärjestössä on vireillä eri kehittämishankkeita Eurooppalaisen patenttiverkoston (European Patent Network) luomiseksi. Sopimukseen ovat liittyneet kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot sekä Sveitsi, Kroatia, Islanti, Liechtenstein, Monaco, Norja, Turkki sekä entisen Jugoslavian tasavalta Makedonia. Sopimusvaltioita on 1 päivänä toukokuuta 2009 yhteensä 35. Lisäksi Albania, Bosnia ja Hertzegovina sekä Serbia ovat tehneet Euroopan patenttijärjestön kanssa erillissopimuksen, jonka perusteella eurooppapatenttihakemukset ja eurooppapatentit voidaan ulottaa koskemaan myös kyseisiä valtioita. Näillä 6 Euroopan patenttisopimus ei ole ainoa patentteja koskeva kansainvälinen sopimus, vaan patentit ovat olleet kansainvälisen säätelyn kohteena jo pitkään. Vuonna 1883 allekirjoitettiin teollisoikeuden suojelemista koskeva Pariisin yleissopimus (Paris Convention for the Protection of Industrial Property), jota tarkistettiin vuonna 1967. Pariisin yleissopimus on yksi merkittävimmistä teollisoikeuden kansainvälisistä sopimuksista. Suomi liittyi sopimukseen vuonna 1921 (SopS 5/1921). Tammikuussa 1995 kansainvälisesti voimaantullut teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehty sopimus (Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights; TRIPS) sisältää määräyksiä eri immateriaalioikeuksien suojatasosta ja näiden oikeuksien toteuttamisesta sopimusvaltioissa. TRIPS-sopimus tuli Suomessa voimaan tammikuussa 1996 (SopS 5/1995). 16

hakemuksilla ja patenteilla on näin kyseisissä valtioissa sama suoja kuin Euroopan patenttiviraston myöntämillä patenteilla nykyisissä sopimusvaltioissa. Järjestelmä perustuu kuitenkin kyseisten valtioiden kansalliseen lainsäädäntöön. Suomen liittyminen Euroopan patenttisopimukseen Euroopan patenttisopimus tuli Suomen osalta voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1996 (SopS 8/1996). Sopimukseen liittyminen merkitsi sitä, että Suomi voitiin nimetä yhdeksi eurooppapatentilla suojattavan keksinnön kohdevaltioksi liittymispäivästä lähtien. Sopimukseen liittyminen ei rajoittanut Patentti- ja rekisterihallituksen oikeutta myöntää kansallisia patentteja. Euroopan patenttisopimusta on sittemmin uudistettu: Eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen uudistamiskirja hyväksyttiin sopimusvaltioiden hallitusten välisessä diplomaattikonferenssissa marraskuussa 2000. Suomen osalta uudistamiskirjan määräykset tulivat voimaan joulukuussa 2007 (SopS 93/2007). Eurooppapatenteista Euroopan patenttisopimuksella perustettiin sopimusvaltioiden yhteinen patentinmyöntämismenettely: yhdellä hakemuksella voi saada patenttisuojan kaikissa hakemuksessa nimetyissä sopimusvaltioissa. Hakemus eurooppapatentin saamiseksi tehdään joko suoraan Euroopan patenttivirastolle tai, jos kyseisen sopimusvaltion laki sen sallii, kansalliselle patenttiviranomaiselle. Tässä tapauksessa kansallinen patenttiviranomainen toimittaa hakemuksen edelleen Euroopan patenttivirastolle. Hakemusten käsittely (uutuus- ja patentoitavuustutkimus) ja eurooppapatenttien myöntäminen suoritetaan keskitetysti Euroopan patenttivirastossa. Eurooppapatenttien ansiosta patenttien käsittely yksinkertaistui ja halpeni, kun hakemuksia ei enää tarvinnut tehdä erikseen kaikkien niiden maiden virastoihin, joissa suojaa haluttiin. Eurooppapatenttia koskeva hakemus sisältää patenttivaatimukset sekä patenttiselityksen mahdollisine piirustuksineen. Keskimääräinen eurooppapatentti on 22 sivua pitkä ja sisältää 4 sivua vaatimuksia, 16 sivua selityksiä sekä 2 sivua piirustuksia.7 Aineelliset edellytykset patentin myöntämiselle määrätään tyhjentävästi Euroopan patenttisopimuksessa ja patentti tulee samansisältöisenä voimaan kaikissa niissä sopimusvaltioissa, joissa patentti on saatettu voimaan. Kansallisella tasolla ei voida enää tutkia patentin myöntämisen edellytyksiä. Euroopan patenttiviraston toimivalta päättyy, kun patentti on myönnetty. Mikäli patenttia vastaan tehdään väite yhdeksän kuukauden väiteajan kuluessa siitä, kun ilmoitus eurooppapatentin myöntämispäätöksestä on julkaistu, Euroopan patenttiviraston toimivalta palautuu väitekäsittelyn ajaksi. Euroopan patenttivirasto voi väitemenettelyssä pysyttää eurooppapatentin voimassa tai kumota sen kokonaan tai osittain. 7 European Patent Office 2006. 17

Euroopan patenttisopimuksen uudistamiskirja sisältää määräyksiä eurooppapatentin keskitetystä rajoittamismenettelystä (ja lakkauttamismenettelystä) Euroopan patenttivirastossa. Rajoittamiseen voi olla tarvetta esimerkiksi silloin, kun patentinhaltija havaitsee, että jo myönnetyllä patentilla on osittainen patentoitavuuden este. Patentinhaltija voi tällöin pyytää patentin suoja-alan rajoittamista patenttivaatimuksia muuttamalla. Menettely Euroopan patenttivirastossa on patentinhaltijalle nopeampi ja edullisempi vaihtoehto kuin mitätöintikanteen puolustaminen tuomioistuimessa. Patentin rajoittamismahdollisuus ei kuitenkaan vaikuta mahdollisuuteen nostaa patentinloukkaus- tai mitätöintikannetta tuomioistuimessa. Euroopan patenttiviraston tekemä eurooppapatentin rajoittamispäätös koskee kaikkia niitä sopimusvaltioita, joissa eurooppapatentti on voimassa. Keskitettyä patentin rajoittamismenettelyä voidaan pitää Euroopan patenttiviraston toimivaltuuksien ajallisena laajennuksena, koska patentinhaltija voi hakea patenttinsa rajoittamista tai lakkauttamista koska tahansa patentin myöntämisen jälkeen, paitsi kun patenttia koskeva väitekäsittely on vireillä. Jos väite eurooppapatenttia vastaan tehdään, kun patenttia koskeva rajoittamismenettely on jo vireillä, rajoittamismenettely keskeytetään. Lyhyesti Lontoon sopimuksesta Euroopan patenttiviraston myönnettyä eurooppapatentin se on saatettava voimaan sopimusvaltiokohtaisesti niissä maissa, joissa patenttisuojaa halutaan. Euroopan patenttisopimuksen 65 artiklan mukaan sopimusvaltiot ovat voineet edellyttää koko eurooppapatenttiasiakirjasta käännöksen viralliselle kielelleen eurooppapatentin kansallisen voimaan saattamisen yhteydessä. Lähes kaikki Euroopan patenttisopimuksen sopimusvaltiot ovat vaatineet käännöksiä 65 artiklan mukaisesti. Käännöksistä on aiheutunut eurooppapatentinhaltijalle huomattavia kustannuksia. Näiden kustannusten alentamiseksi solmittiin Lontoossa 17.10.2000 sopimus eurooppapatenttien myöntämisestä tehdyn yleissopimuksen 65 artiklan soveltamisesta (Agreement on the application of Article 65 of the Convention on the Grant of European Patents). Tätä sopimusta kutsutaan yleisesti Lontoon sopimukseksi, ja se tuli kansainvälisesti voimaan 1.5.2008. Lontoon sopimuksen tarkoituksena on alentaa eurooppapatentteihin liittyviä käännöskustannuksia siten, että Lontoon sopimukseen liittyneet Euroopan patenttisopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat luopumaan tietyissä määrin käännösvaatimuksista eurooppapatenttien kansallisen voimaansaattamisen yhteydessä. Lontoon sopimuksella ei ole vaikutusta niihin käännösvaatimuksiin, joita eurooppapatenteille on asetettu ennen eurooppapatentin myöntämistä. Patenttilain eurooppapatenttia koskeva luku Eurooppapatenteista ja eurooppapatenttia koskevista hakemuksista säädetään patenttilain 9 b luvussa. Siinä on säännöksiä muun muassa eurooppapatenttihakemuksen toimittamisesta, eurooppapatentin oikeusvaikutuksista Suomessa sekä eurooppapatenttia koskevista käännösvaatimuksista, joita tarkastellaan yksityiskohtaisesti jäljempänä kappaleessa 2. 18

On huomattava, että kansallisen patentin oikeusvaikutukset alkavat patenttihakemuksen tekemispäivästä tai jos etuoikeutta on pyydetty, etuoikeuspäivästä. Eurooppapatenttien oikeusvaikutukset Suomessa alkavat vasta siitä hetkestä, kun eurooppapatentti saatetaan voimaan Suomessa, ellei sille ole haettu väliaikaista suojaa. Kansallisen patentin osalta patenttilain 60 :n mukaan patentinloukkausta koskevia säännöksiä sovelletaan sen osalta, joka patenttihakemuksen julkiseksi tulon jälkeen käyttää ammattimaisesti hyväkseen hakemuksen kohteena ollutta keksintöä, jos patentti sittemmin myönnetään. Ennen patentin myöntämistä suoja käsittää kuitenkin ainoastaan sen, mikä ilmenee sekä niistä patenttivaatimuksista, jotka hakemuksessa olivat hakemuksen tullessa julkiseksi, että itse patentin patenttivaatimuksista. Ennen patentin myöntämistä tapahtuneesta hyväksikäytöstä ei voida kuitenkaan tuomita rangaistukseen, ja vahingonkorvaus tällaisesta hyväksikäyttämisestä voidaan määrätä ainoastaan patenttilain 58 :n 2 momentin mukaisesti. Kuitenkin myös eurooppapatentit voivat saada suojaa jo patenttihakemuksen perusteella. Tällaisen patenttilain 70 n :ssä säännellyn väliaikaisen suojan saamisen edellytyksenä on se, että hakija toimittaa julkaistujen patenttivaatimusten suomenkielisen käännöksen patenttiviranomaiselle sen jälkeen, kun eurooppapatenttia koskeva hakemus on julkaistu Euroopan patenttisopimuksen 93 artiklan mukaisesti. Koska käännöstä ei Euroopan patenttisopimuksen mukaan voida vaatia suomeksi ja ruotsiksi, vaaditaan Suomessa, että käännös toimitetaan suomeksi. Jos hakijan oma kieli on ruotsi, voidaan käännös kuitenkin antaa ruotsin kielellä. Patenttiviranomaisen tulee pitää käännös yleisön saatavana ja kuuluttaa tästä viipymättä suomen ja ruotsin kielellä. Patenttiviranomaisen on huolehdittava siitä, että julkaistut patenttivaatimukset ovat tarvittaessa saatavilla suomen ja ruotsin kielellä. Eurooppapatentin väliaikainen suoja käsittää patenttilain 70 n :n mukaan ainoastaan sen, mikä ilmenee sekä edellä mainituin tavoin julkaistuista patenttivaatimuksista että itse patentin patenttivaatimuksista. Jos joku sen jälkeen kun edellä käsitelty kuulutus on julkaistu, käyttää ammattimaisesti hyväksi keksintöä, jolle on haettu suojaa eurooppapatenttia koskevalla hakemuksella, sovelletaan patentinloukkausta koskevia säännöksiä, jos hakemus johtaa patenttiin Suomessa. Tänä aikana tapahtuneesta hyväksikäyttämisestä ei voida tuomita rangaistukseen, ja vahingonkorvaus tällaisesta hyväksikäyttämisestä voidaan määrätä ainoastaan patenttilain 58 :n 2 momentin mukaisesti. On myös mahdollista, että eurooppapatenttia koskeva käännös ei vastaa käsittelykielisiä patenttiasiakirjoja. Tällaista tilannetta on säännelty patenttilain 70 p :ssä. Sen 1 momentin mukaan, jos eurooppapatentin käännös ei vastaa sitä, mitä Euroopan patenttiviraston käsittelykielellä olevissa asiakirjoissa on ilmaistu, patenttisuoja käsittää vain sen, mikä ilmenee sekä käännöksestä että käsittelykielellä olevista asiakirjoista. 70 p :n 2 momentin mukaan taas patenttilain 52 :n mukaisessa mitättömyysoikeudenkäynnissä on yksinomaan Euroopan patenttiviraston käsittelykielellä olevien asiakirjojen sanamuoto todistusvoimainen. Todistusvoimaisuudella 19

tarkoitetaan sitä, että käsittelykielellä olevien asiakirjojen sisällön tulee olla tuomioistuimen päätöksen perusteena. Mainittujen asiakirjojen sisältö on siten ratkaiseva, jos suomenkielinen käännös ei vastaa käsittelykielellä olevia asiakirjoja. Eurooppapatentteihin on myös mahdollista saada ennakkokäyttöoikeus eli mahdollisuus patentin estämättä jatkaa keksinnön hyväksikäyttöä pysyttämällä entisellään sen yleisen luonteen. Ennakkokäyttöoikeus on mahdollista saada muun muassa tilanteessa, jossa käännös on virheellinen ja se on myöhemmin korjattu. Patenttilain 70 q :n 3 momentin mukaan se, joka käännöksen korjauksen tullessa voimaan hyvässä uskossa on alkanut käyttää keksintöä ammattimaisesti hyväksi tässä maassa sellaisella tavalla, joka aikaisemman käännöksen mukaisesti ei aiheuttanut hakijan tai patentinhaltijan oikeuden loukkausta, tai joka oli ryhtynyt oleellisiin toimenpiteisiin tätä varten, saa patenttilain 71c :n 2 ja 3 momentin mukaisen oikeuden. Eurooppapatenttien määrät Vuonna 2008 eurooppapatentteja myönnettiin 59 819 kappaletta ja vuonna 2007 vastaavasti 54 700. Suoria eurooppapatentteja koskevia hakemuksia taas jätettiin vuonna 2008 63 013 kappaletta ja vuonna 2007 62 755 kappaletta. Patenttihakemusten määrät sisältävät suoraan Euroopan patenttivirastolle toimitetut eurooppapatenttihakemukset sekä kansallisten patenttiviranomaisten kautta jätetyt eurooppapatenttihakemukset.8 Seuraavassa kuviossa on esitetty, miten Patentti- ja rekisterihallituksen myöntämien kansallisten patenttien ja Suomessa voimaansaatettujen eurooppapatenttien lukumäärät ovat kehittyneet vuosien 1997 2008 aikana. Tarkastelujakso alkaa vuodesta 1997, koska Suomi liittyi Euroopan patenttisopimukseen 1.3.1996, ja eurooppapatentteja on voitu vasta tämän jälkeen saattaa voimaan Suomessa. 8 European Patent Office 2008. 20

PRH:n myöntämien kansallisten patenttien ja Suomessa voimaansaatettujen eurooppapatenttien kehitys vuosina 1997-2008 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 0 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Suomessa voimaansaatetut eurooppapatentit PRH:n myöntämät kansalliset patentit Patentti- ja rekisterihallituksen myöntämien kansallisten patenttien lukumäärä vaihteli vuodesta 1997 vuoteen 2005 noin 2000 kappaleen molemmin puolin. Vuodesta 2006 lähtien lukumäärä on laskenut noin tuhanteen vuosittain myönnettävään kansalliseen patenttiin. Sen sijaan Suomessa voimaansaatettavien eurooppapatenttien lukumäärä kasvoi voimakkaasti tarkastelujakson alkupuolella. Nyt lukumäärä on vakiintunut noin 5 000-6 000:teen. Vuonna 2008 eurooppapatentteja saatettiin Suomessa voimaan 5 245 ja vuonna 2007 5 478. Suomessa vuosittain voimaansaatettavista eurooppapatenteista noin 150 kappaleella on suomalainen patentinhaltija. 21

Seuraavassa kaaviossa on kuvattu kumulatiivisesti voimassa olevat kansalliset patentit ja Suomessa voimassa olevat eurooppapatentit vuosien 2002 2006 lopussa. Voimassa olevat PRH:n myöntämät kansalliset patentit sekä Suomessa voimassa olevat eurooppapatentit vuosien 2002-2006 lopussa 35 000 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Eurooppapatenteista voimassa vuoden lopussa PRH:n myöntämistä patenteista voimassa vuoden lopussa 22

2 Eurooppapatenttia koskevat käännösvaatimukset Kielikysymykseen on kiinnitetty Euroopan patenttisopimuksen yhteydessä erityistä huomiota. Euroopan patenttisopimuksen (EPC) 14 artiklan mukaan Euroopan patenttiviraston virallisia kieliä ovat englanti, ranska ja saksa. Nämä kielet ovat samalla myös eurooppapatenttien käsittelykieliä Euroopan patenttivirastossa. Eurooppapatentteihin liittyy kuitenkin erilaisia käännösvaatimuksia, joista puhuttaessa voidaan tehdä ero sen mukaan, puhutaanko käännösvaatimuksista ennen eurooppapatentin myöntämistä vai sen jälkeen. Käännösvaatimukset ennen eurooppapatentin myöntämistä Eurooppapatenttia koskeva hakemus tehdään joko suoraan Euroopan patenttivirastolle tai, jos kyseisen sopimusvaltion laki sen sallii, kansalliselle patenttiviranomaiselle. Tässä tapauksessa kansallinen patenttiviranomainen toimittaa hakemuksen edelleen Euroopan patenttivirastolle. Suomen patenttilain 70 f :n 2 momentin mukaan eurooppapatenttia koskeva hakemus voidaan tehdä myös Suomen patenttiviranomaisen eli Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) kautta. Eurooppapatenttihakemuksen voi tehdä millä tahansa kielellä. Näin hakemus voidaan tehdä muun muassa suomeksi tai ruotsiksi. Hakemus on kuitenkin käännettävä jollekin Euroopan patenttiviraston virallisista kielistä eli englanniksi, ranskaksi tai saksaksi kahden kuukauden kuluessa sen jättämisestä.9 Käännöskielestä tulee sitten hakemuksen käsittelykieli.10 Jos myöhemmin tulee epäselvyyttä patenttiasiakirjan sisällöstä esimerkiksi eri kieliversioissa olevien eroavaisuuksien takia, on käännöskielinen teksti määräävä.11 Eurooppapatenttia koskeva hakemus myös julkaistaan käsittelykielellään.12 Euroopan patenttivirasto (EPO) myöntää eurooppapatentit keskitetysti. Ennen kuin Euroopan patenttiviraston patentoitavuustutkimusosasto päättää eurooppapatentin myöntämisestä, se pyytää hakijaa muun muassa toimittamaan patenttivaatimuksista käännöksen niille muille Euroopan patenttiviraston virallisista kielistä, jotka eivät olleet hakemuksen käsittelykieliä.13 Näin eurooppapatentin myöntämishetkellä patenttivaatimukset ovat saatavilla kaikilla kolmella Euroopan patenttiviraston virallisista kielistä ja eurooppapatenttia koskeva asiakirja on muuten saatavilla kokonaisuudessaan sen käsittelykielellä. 9 Euroopan patenttisopimuksen 14 artiklan 2 kohta ja sovellutussääntö 6(1). 10 Euroopan patenttisopimuksen 14 artiklan 3 kohta. 11 Euroopan patenttisopimuksen sovellutussääntö 7. 12 Euroopan patenttisopimuksen 14 artiklan 5 kohta. 13 Euroopan patenttisopimuksen sovellutussääntö 71(3). 23

Käännösvaatimukset eurooppapatentin myöntämisen jälkeen Kun eurooppapatentti on myönnetty, se on vielä saatettava erikseen voimaan niissä valtioissa, joissa patenttisuojaa halutaan. Koska eurooppapatentti käsitellään ja myönnetään jollain Euroopan patenttiviraston virallisista kielistä, eli englanniksi, ranskaksi tai saksaksi, ovat sitä koskevat asiakirjat voimaansaattamisvaiheessa usein jollain muulla kielellä kuin sen sopimusvaltion virallisella kielellä, missä voimaansaattaminen tapahtuu. Euroopan patenttisopimuksen 65 artiklassa on säädetty niistä kieltä koskevista vaatimuksista, joita sopimusvaltiolla on oikeus asettaa, jos eurooppapatenttiasiakirjat ovat jollain muulla kielellä kuin kyseisen sopimusvaltion virallisella kielellä. Kyseisen artiklan mukaan sopimusvaltiot voivat tällaisessa tilanteessa vaatia patentinhaltijalta myönnettyä eurooppapatenttia koskevista asiakirjoista käännöksen viralliselle kielelleen. Jos Euroopan patenttivirasto on päättänyt, että eurooppapatentti pidetään voimassa muutetussa tai rajoitetussa muodossa, koskee käännöksen antamisvelvollisuus myös näitä asiakirjoja. Käännöksen toimittamiselle asetettu määräaika päättyy kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona eurooppapatentin myöntämisestä, voimassapitämisestä tai rajoittamisesta on kuulutettu Euroopan patenttilehdessä (European Patent Bulletin), ellei sopimusvaltio ole säätänyt pidemmästä määräajasta. Sopimusvaltiolla on myös oikeus säätää siitä, että patentinhaltijan on suoritettava käännöksen julkaisumaksu sopimusvaltion säätämässä ajassa. Käännöksen toimittaminen sekä julkaisumaksun maksaminen voivat olla edellytyksinä sille, että eurooppapatentti saa oikeusvaikutuksen kyseisessä sopimusvaltiossa. Käytännössä lähes kaikki Euroopan patenttisopimuksen sopimusvaltiot, Suomi mukaan luettuna, ovat hyödyntäneet tätä 65 artiklan tarjoamaa mahdollisuutta käännösten vaatimiseen. Seuraavassa kuviossa havainnollistetaan eurooppapatenttihakemuksen käsittelyä ja siihen kuluvaa aikaa. On huomattava, että kuvio perustuu suorien eurooppapatenttihakemusten keskimääräisiin käsittelyaikoihin. Keskimääräiset käsittelyajat ovat pidempiä muun muassa sellaisilla eurooppapatenttihakemuksilla, joilla on hakemispäivää aikaisempi etuoikeuspäivä. Eurooppapatenttihakemuksen käsittely Hakemuksen jättäminen Patentin myöntäminen (n. 4-6 vuotta hakemuksesta) Käännökset ja voimaansaattaminen Hakemuksen laatiminen Julkaiseminen (18kk) Uutuustutkimus Patentoitavuustutkimus Patentti käsittelyssä EPO:ssa Patentin voimassa pitäminen vuosimaksut (enint ään 35 maassa) 0 1 2 3 4 5 6 7 8 Vuotta hakemuksen jättämisestä 24

Eurooppapatentilta vaadittavat käännökset sen voimaan saattamiseksi Suomessa Hallituksen esityksessä koskien Suomen liittymistä Euroopan patenttisopimukseen käännösten vaatimista perusteltiin toteamalla, että käännökset ovat tarpeellisia patenttiasiakirjoihin sisältyvän teknisen tietouden saattamiseksi kotimaisen teollisuuden, elinkeinoelämän ja keksijöiden tietoisuuteen.14 Eurooppapatentin voimaansaattamisvaiheen käännösvaatimuksista säädetään Suomessa patenttilain 70 h :ssä. Sen 1 momentin mukaan eurooppapatentilla ei ole oikeusvaikutusta Suomessa, jollei hakija tai patentinhaltija ole määräajassa antanut patenttiviranomaiselle suomenkielistä käännöstä patentin myöntämisen perusteena olevista asiakirjoista ja suorittanut vahvistettua käännöksen julkaisumaksua siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Jos hakijan tai patentinhaltijan oma kieli on ruotsi, voi käännös kuitenkin olla ruotsinkielinen. Se, milloin hakijan oma kieli on ruotsi, määritellään patenttimääräysten 41 a :ssä.15 Jos Euroopan patenttivirasto on päättänyt, että eurooppapatentti pidetään voimassa muutetussa muodossa, koskee edellä sanottu myös asiakirjoja muutetussa muodossa. Tarkempia säännöksiä käännösten antamisesta on patenttiasetuksen 52 u :ssä. Sen mukaan käännös on annettava ja käännöksen julkaisumaksu suoritettava patenttivirastoon kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun Euroopan patenttivirasto on julkaissut kuulutuksen patentin myöntämisestä tai patentin pitämisestä voimassa muutetussa muodossa. Käännöksen tulee sisältää muun muassa keksinnön nimitys ja siihen tulee liittää muun muassa tiedot hakijan nimestä ja osoitteesta. Asetuksen mukaan käännöstä ei katsota annetuksi, jos käännöksen antamista koskevia säännöksiä ei ole noudatettu. Jos eurooppapatenttia koskevaa käännöstä ei anneta ja käännöksen julkaisumaksua makseta säädetyssä ajassa, on tästä seurauksena se, ettei eurooppapatentti saa oikeusvaikutusta Suomessa. Käännösvaatimuksista aiheutuvat kustannukset ja niiden vaikutukset eurooppapatentin validointiin Tavallisesti eurooppapatentit saatetaan voimaan eli validoidaan noin 6 8 valtiossa koko Euroopan tasolla. Suomalaiset yritykset saattavat eurooppapatentin voimaan keskimäärin 4 6 valtiossa. Eräänlaisena lähtökohtana validoimisessa on pidetty niin sanottua kolmen maan sääntöä: jos patentti aiotaan saattaa voimaan yli kolmessa valtiossa, suojataan keksintö tavallisesti eurooppapatentilla kansallisen patentin sijaan.16 Eurooppapatentin voimaansaattamisvaiheesta aiheutuu eurooppapatentinhaltijoille huomattavia kustannuksia. Vuonna 2005 Euroopan patenttivirasto arvioi Roland Berger Market Reaserach:ilta tilaamaansa tutkimukseen perustuen, että 14 HE 161/1995 vp. 15 Patenttimääräysten 41 a :n mukaan hakijan tai patentinhaltijan oma kieli on ruotsi, jos hänen kotipaikkansa on sellaisessa maassa, jonka yhtenä tai ainoana virallisena kielenä on ruotsi, ja eurooppapatenttia koskeva hakemus tai kansainvälinen hakemus, jossa Suomi on nimettynä eurooppapatenttia koskevan hakemuksen kautta, on tehty ruotsinkielellä. Tytäryhtiö voi antaa käännöksen ruotsinkielisenä vain, jos emoyhtiönkin oma kieli on ruotsi. 16 Määttä ja Keinänen 2009 s. 25. 25