Hanko Diving 27-29.7.2012 Kesäisen talkoo rupeaman päätteeksi istuskelimme hiljan avatulla Moosen terassilla ja nautiskelimme auringosta, palauttavaa janojuomaa nauttien ;) Ennen lähtöä kotoa kohti olimme alustavasti päättäneet lähteä sukeltamaan Hankoon Näin jälkeenpäin voisi todeta ettei ollut huono idea ollenkaan, vaikka joitain jännittäviä hetkiä ennen lähtöä vielä olikin ;) Lähtijät tarkentuivat lähdön lähetessä ja loppumetreillä lähdössä olivat Elouise, Kati K., Tuomo ja allekirjoittanut. Kesän säät kun olivat jokseenkin vaihtelevat, säitä jänniteltiin heinäkuun puolenvälin jälkeen moneen otteeseen. Hanko Divingiltä vakuuteltiin että kohteita löytyy säälle kun säälle, eli veteen päästään joka tapauksessa. Tuomo löysi meille majapaikan aikamoisten etsintöjen jälkeen. Hangossa sattui samana viikonloppuna olemaan kansainväliset esteratsastuskilpailut ja Harrikkamotoristien kokoontuminen. Se taisi olla meidän onni, koska muuten tuskin olisimme Villa Dorikseen majoituttu. Huoneemme oli reilun 40 m² kalustettu asunto josta löytyi jääkaappi, mikro ja kahvinkeitinkin. Koko seinän levyisistä ikkunoista avautui merinäköala, kyllähän siellä kelpasi yöpyä ja sieltä aamuisin sukeltamaan lähteä. Villa Doris, itäsatamaan oli vajaa kilometri, uimarannalle 30m
Villa Doriksen uimarantaa Maisemaa matkalla itäsatamaan Perjantai-iltana majoituttiin, tutustuttiin majapaikkaan ja lähdettiin kylille tutkailemaan maisemia. Kyllä Hangossa maisemaa olikin, ruokapaikkoja, terasseja, tunnelmaa ja julkkiksia, naisten iloksi terassilta bongattiin mm. Mikko Leppilampi GRR Löysimme satamasta tulevan tukialuksemme Atlantankin. Sitä siinä ihaillessa ja huomisesta haaveillessa, ilta sujui auringon laskiessa kuin siivillä. Lauantai-aamuna pelätystä huonosta säästä ei ollut tietoakaan. Osa reippaili heti aamusta, kävi lenkillä ja aamu-uinnilla herättyään. Runsaan hotelliaamiaisen jälkeen lähdimme etsimään Sillikuja 4:ä, eli Hanko Divingin asemapaikkaa. Kansainvälinen tunnelma tuli heti ovella vastaan kun kapteenimme puhui englantia ja saksaa, muu henkilökunta ruotsia, toki suomen kielelläkin sai moitteetonta palvelua. Varuste, vakuutus, sukellusluokitus tiedustelujen ja paperitöiden jälkeen päästiinkin jo lähtemään satamaan. Satamalaiturissa komeili tukialuksemme Atlanta ja innosta soikeana kannettiin varusteet alukseen. Miehistö esitteli aluksen ja kertoi käytännön kuinka toimitaan. Sukeltajia oli kuitenkin 10 ja kaksi sukeltavaa miehistön jäsentä, joten kyllä järjestelmällisyydellä oli iso merkitys viihtyvyyden ja turvallisuudenkin kannalta.
Nina briiffaa Satamasta lähdettyämme oppaamme Nina kertoi ensimmäisestä sukelluskohteestamme, suomalainen 16.8.1911 uponnut kaljaasi. Puinen 25m pitkä ja n. 7m leveä purjelaiva lepäsi saaren kyljessä n.20m rannasta. Perä rinteen yläpäässä n. 7m syvyydessä ja keula pohjaa kohden n.15m syvyydessä. Mikäli äskeinen kuulosti hyvältä niin se oli tosi paljon enemmän. Näkyvyys itämeressä oli hyvä, vesi yllättävän lämmintä, hylky oli toki levinnyt ja osittain hajonnut mutta selkeästi muoto tunnistettavissa. Kun hylky oli tuijoteltu tutuksi, sukelsimme saaren viertä takasin päin, merenalaista elämää ihaillen ja ihmetellen. Tuomo ensimmäisellä hylyllä Tuomo ensimmäisen sukelluksen aika sumeana ;) jälkeen aika selvänä ;)
Toinen sukelluksemme oli biosukellus josta toki kaksi hylkyäkin löytyi, 5m syvyydessä oli vanha soutuvene =D ja 15m syvyydessä vanhan uponneen laivan huoltoveneen hylky. Biosukelluskohteena karin toinen puoli tarjosi oman maailmansa. Elämäähän siellä oli, harmittavaa kun Ninan kalakirjaa ei voinut ottaa veden alle mukaan. 6m syvyydessä auringon paistaessa siellä kelpasi ihailla kaloja iltapäivän. Sen päivän sukellukset oli suoritettu ja satamaa kohden lähdettiin aurinkoisessa säässä ja upeissa maisemissa. Varusteet vietiin Sillikujalle yöksi kuivamaan ja pullot täytettiin seuraavaa päivää varten valmiiksi. Illalla suuntasimme yllättäen taas rantaa pitkin ruokapaikkaa etsiskelemään. Ruokaillessamme alkoi kova sadekuuro. Siinä päivän hyvää säätä kiitellessämme saimmekin yöksi kunnon rajuilman, ja taas jännitettiin seuraavan päivän säätä luonto se osaa kunnioitusta herättävää Hanko 29.7 8 h välein Aamu valkeni taas aurinkoisena eikä rajuilmasta ollut tietoakaan. Aamiaisen jälkeen haikein tunnelmin kerättiin tavarat kasaan ja luovutettiin huone. Niin taas Sillikuja kutsui ja lähdettiin varusteita hakemaan. Kapteenilta kuultiin että yöllä oli tuullut 23m/s ja
ukkostanut, joten vaikka säät nyt suosi niin päivän sukelluskohteet ei olisi kovin kaukana rannasta. Kapteeni vei aluksen Hauensuolen luonnonsatamaan jonka kupeessa on kolme hylkyä sekä biosukelluskohde, tämä kohde poikkesi täysin edellispäivän vastaavasta. Itse saaretkin tekivät kyllä vaikutuksen. Hauensuolen luonnonsatama Hauensuoli on kapea salmi, Tullisaaren ja Kobbenin välissä. Paikka on ollut merimiesten suojasatama, jonne on tultu odottelemaan suotuisia tuulia. 1400-luvulta lähtien ovat merimiehet kaivertaneet saaren kallioihin merkintöjään ja aateliset vaakunoitaan. Kallioilla on yli 600 kaiverrusta. tukialus Atlanta saarien taideteoksia
Ensimmäinen hylkykohteemme oli hollantilainen kaljuutti, tv:stäkin tuttu Kaapelihylky. Kutsumanimen alkuperä selvisi aika pian kun pääsimme hylylle, sen yli oli vedetty ihan nykyaikainen kaapeli! Hylky on uponnut joko 1647 tai 1648, se lepää 17m syvyydessä. Kooltaan se on 18m pitkä ja 5m leveä, tamminen yksimastoinen purjelaiva. Hylky on kohtalaisessa kunnossa, mm. masto ja sen tähystyskori oli ehjiä, masto toki katkenneena pohjaa pitkin. Hylky on yksi seitsemästä tärkeimmästä hylkylöydöistä ja rauhoitettu kulttuuriperintökohde. Jännitystä ja uutta oli allekirjoittaneelle sekin että sukelsimme laivaväylällä. Meitä kyllä asiasta varoiteltiin ja neuvottiin kuinka toimia jos tulee tarve nousta pintaan kesken sukelluksen. Oli kuitenkin erilaista sukeltaa sellaisessa metelissä, oli jotenkin rauhatonta kun yleensä sukeltaessa kuulee vain oman hengityksensä. Kun kaikki sukeltajat oli saatu vedestä pois, laskettiin sukeltajan lippu salosta ja tutustuttiin komeisiin saariin. Saarella evästäessämme sukeltajan kansallispuvuissa (lue kalsareilla) saarelle lipui turistialus täynnä eläkeläisiä, niillä oli kyllä hymy herkässä kun
näkivät toistakymmentä ihmistä pitkissä kalsareissa aurinkoisena kesäpäivänä eväitään siellä syömässä ;) Kyllähän siellä olisi viihtynyt kauemminkin, mutta loput kaksi hylkyä kutsui jo takasin veteen Ajan oli Ahvenanmaalainen parkkilaiva joka upposi kovassa myrskyssä 24.11.1890. Hylky oli hajonnut isoihin osiin ja allekirjoittaneen oli vaikea hahmottaa koko purkkia. Museoviraston meriarkeologian yksikön havainnot taas kertoo että suurin hylyn osa on n.31m x 6m. Hylyn hahmottaminen saattoi olla allekirjoittaneelle haastavaa heikon näkyvyyden ja voimakkaan virtauksen vuoksi, suurin osa keskittymisestä kului tällä kokemuksella näiden tilanteiden hallintaan =D Kolmas Hauensuolen hylyistä oli nimetön, kuitenkin suurin ja parhaiten säilynyt, siellä oli mm. puinen iso ankkuri hylyn vieressä. Takaisin Atlantalle sukellettiin saaren rantaa pitkin, jylhät kalliot olivat vaikuttava näky veden allakin Väsyneinä mutta monta erilaista sukellusmuistoa rikkaampana jätimme Hangon taaksemme. Edellisenä iltana olimme jo alustavasti sopineet että vuoden päästä tullaan uusiksi, toivottavasti vielä suuremmalla porukalla. Hanko Divingin palvelu ja henkilökunta on ammattitaitoista ja oppaamme Ninan into biosukelluskohteista varsin tarttuvaa. Viikonlopun sukellus tuli maksamaan 130. 200bar pullojen täytöt: 7 /sinkkupullo ja 14 tuplapullot. Yöpyminen 60 /yö/henkilö. Kiitos mielenkiinnosta! Anneli