VALITTU MARTTYYRIKSI - 24.11.2013 JYVÄSKYLÄ: Halssilan srk-keskus: KANSANLÄHETYKSEN LEIPÄSUNNUNTAIN OPETUS, APT. 6:1-15 JA 7: 54-60. - Petri Harju, Sleyn Keski-Suomen piiristä vastaava pastori, valtakunnallisen nuorten aikuisten työn koordinaattori. - Viime kerralla - tai tätä leipäsunnuntaita edeltävillä riveillä Apostolien teoissa - saimme nähdä, miten Jerusalemin alkuseurakunnan ja juutalaisten välit alkoivat kiristyä. - Ja että tästä huolimatta evankeliumin julistus kasvatti jatkuvasti seurakuntaa evankelioitiin kansaa evankelioimaan kansoja. Opetuslasten joukko siis kasvoi kasvamistaan, eikä kukaan enää voinut sivuuttaa kristittyjä olankohautuksella. - Ja varmemmaksi vakuudeksi myös joukko temppelipapistoa vakuuttui saarnasta, jonka mukaan Jeesus Nasaretilainen oli ei mitään vähempää kuin - Jumalan profeettojensa välityksellä lupaama Kristus. MAAILMAN ENSIMMÄISET DIAKONIT! APT. 6:1-7 - Vaikka Luukas ei ihan suoraan kutsukaan mainittuja seitsemää miestä diakoneiksi, voimme täydellä syyllä sanoa, että Apostolien tekojen kuudennessa luvussa kerrotaan meille DIAKONIAN VIRAN SYNNYSTÄ. - Luukas kertoo meille myös, että sinne Jerusalemin alkuseurakuntaan oli jo hyvin varhain syntynyt kaksi ryhmittymää: HEPREALAISET JA HELLENISTIT. - HEPREALAISET olivat porukkaa, jotka olivat kääntyneet kristityiksi juutalaisuudesta. Heprealaisiksi heitä kutsuttiin siksikin, että he puhuivat äidinkielenään heprean sukulaiskieltä, ARAMEAA, joka muuten - sivumennen sanoen - oli myös Jeesuksen ja apostolien äidinkieli.
- Myös HELLENISTIT olivat kristityiksi kääntyneitä juutalaisia, mutta he puhuivat kuten nimikin kertoo äidinkielenään KREIKKAA. - Aikaisemmin moni piti ihan itsestäänselvyytenä, että nämä kreikkaa puhuvat olivat alunperinkin huonoja juutalaisia ja harhaoppisia Valitun kansan jäseniä: - Kummakos sitten, jos juuri he lähtivät seuraamaan muita helpommin uutta saarnaa! - Nyttemmin tosin tiedämme, että kreikkaa puhuttiin koko Palestiinassa noihin aikoihin huomattavasti runsaammin kuin ennen ajateltiin. - Niinpä, kun tuohon aikaan juutalaisten siirtokuntia oli syntynyt sinne ympäri Välimeren itäpäätä, olivat niissä asuneet juutalaiset ihan käytännön pakosta joutuneet ottamaan äidinkielekseen Rooman valtakunnan ja erityisesti sen itäosan yleiskielen, sen ajan englannin, KREIKAN. - Osa heistä oli kyllä päässyt muuttamaan takaisinkin isiensä maahan, mutta tuo äidinkieli oli säilynyt ennallaan. Niinpä Jerusalemissa oli jopa synagogia, joissa käytettiin jumalanpalveluskielenä kreikkaa. Hellenistien määrä Jerusalemissa oli siis kaikkea muuta kuin vähäinen! - Ja nyt ilmeisesti juuri kielivaikeudet olivat ainakin osasyynä niihin ongelmiin, joita alkuseurakunnassa sitten syntyi. Kielimuurin korkeus yllätti, alkoi luoda väärinkäsityksiä ja epäluuloisuutta toista kieltä puhuvia kohtaan ja niin nämä mainitut kaksi porukkaa ilmeisesti pitivät juuri kielieron vuoksi pian omat kokoontumisajonsa. - (Ettei vain erilainen kieli jakaisi meitä eri porukkoihin tänäkin päivänä!?) - Ja, kun kokoonnuttiin yhteen, apostolit ottivat vastaan ne lahjat, joita sitten käytettiin seurakunnan köyhien avustamiseen. Ilmeisesti he myös organisoivat kaiken alkuseurakunnan avustustoiminnan.
- Vanhahtava sana PÖYTÄPALVELUS voi merkitä sitä, että seurakunnassa oli järjestetty yhteinen ruokailu, josta apostolit vastasivat. - Mutta pöytä voi myös viitata eräänlaiseen diakoniatoimistoon, josta jaettiin käteisavustuksia tarvitseville. - Pöytä nimittäin voi kreikankielessä tarkoittaa myös pankkitiskiä, paikkaa, jossa käsitellään rahaa. (Luuk.19:23). - Ja jos näin oli, alkoi tämä käytännön työ viedä vähän liiaksikin apostolien aikaa ja hermojakin, kun alkoi tulla näitä valituksia, että hellenistit kokivat jääneensä heikommalle avustusten jaossa ja että heidän leskensä suorastaan sivuutettiin siinä. - He olivat valittaneet asiasta apostoleilla ja nämä sitten kehottivat heitä valitsemaan joukostaan seitsemän miestä jakamaan hellenisteille seurakunnan avustukset. - Jakeen 3 keskuudestanne nimittäin viitannee nimenomaan juuri hellenisteihin, ei koko seurakuntaan, olivathan kaikki seitsemän valittua hellenistejä, kuten jakeen 5 nimiluettelo meille hyvin paljastaa. - Ja näin hellenistit saivat omat johtajansa juutalaisen synagogan seitsenjäsenisen esimiehistön mallin mukaan. Tämä elin ei tietenkään kilpaillut Jeesuksen asettaman 12 apostolin joukon kanssa. - No, joka tapauksessa, näitä miehiä valittaessa käytettiin sitten kolmea kriteeriä, arviointiperustetta: 1. Miesten tuli olla HYVÄMAINEISIA, 2. HENGEN JA 3. VIISAUDEN TÄYTTÄMIÄ. - Nämä periaatteet sopivat hyvin myös nykyisten seurakuntien virkoihin pyrkivien testaamiseen. Vrt. 1. Tim. 3:8-13. - Myös seurakunnanpalvelijoiden on oltava arvokkaita ja vilpittömiä. He eivät saa käyttää liikaa viiniä eivätkä tavoitella omaa hyötyään. Heidän tulee tuntea uskon salaisuus ja pitää omatuntonsa puhtaana. - Myös heidät on ensin tutkittava, ja kun heidät on todettu moitteettomiksi, he saavat ryhtyä hoitamaan tehtäväänsä.
- Samoin myös naisten tulee olla arvokkaita, eivätkä he saa puhua muista pahaa. Heidän on oltava raittiita ja kaikessa luotettavia. - Seurakunnanpalvelijan on oltava yhden vaimon mies, ja hänen on pidettävä hyvää huolta lapsistaan ja perheväestään. Ne, jotka hoitavat virkaansa hyvin, saavat arvostetun aseman ja voivat rohkeasti julistaa uskoa Kristukseen Jeesukseen. - Muuten tapa, jolla nämä ensimmäiset diakonit valittiin ja asetettiin sitten virkaansa, kertoo myös jotain siitä, mitä kirkolliseen virkaan sisältyy. Koko seurakunta oli asiassa mukana ja valitsi nuo seitsemän miestä. - Me sanoisimme tätä heidän NIMITTÄMISEKSEEN. Sitten apostolit hyväksyivät valinnan ja asettivat valitut virkoihinsa. Ja se tapahtui rukouksen ja kättenpäällepanon muodossa. - Kättenpäällepano esiintyi jo Vanhassa testamentissa. Se merkitsi, että joku, jolla oli tietty tehtävä tai valtuutus, antoi toisen tulla joko täysin tai osittain siitä osalliseksi. - Apostolit olivat saaneet tehtävänsä Kristukselta. Siihen sisältyi myös se, että he pitivät paimenina laumastaan huolta. Ja nyt apostolit luovuttivat seitsemälle valitulle sen osan tehtävästään, joka koski sosiaalista huolenpitoa. - Myöhemmin noita seitsemää onkin sitten pidetty ensimmäisinä diakoneina. Sitä sanaa Uusi testamentti ei tosin missään vaiheessa heistä käytä, eikä edes heidän tehtävästään, mutta asiallisesti heidän työnään oli se, mikä kirkossa sitten myöhemmin kuului nimenomaan diakoneille. - Jakeessa 5 osa nimistä on vaihtanut tässä uudessa käännöksessä kieliasuaan ja US-loppuisista on tullut OS-loppuisia. Syynä tähän on se, että vuoden 1938 käännöksen nimet olivat yleensä lainausmerkeissä LATINALAISESSA muodossa, koska länsimaiden kristillisyyden ainoa Raamattu oli vuosisatojen ajan juuri latinankielinen VULGATA.
- Latinankielinen Raamattu löi kyllä leimansa myös niihin uusiin käännöksiin, joita uskonpuhdistuksen jälkeen ryhdyttiin tekemään. Mutta nyt siis tätä nykyistä käännöstämme tehtäessä raamatunkäännöskomitea pyrki palaamaan alkuperäisiin, kreikankielisiin, muotoihin. - Aika mielenkiintoinen on muuten Luukkaan maininta, että NIKOLAOS oli entinen pakana eli juutalaisuuteen kääntynyt. Hän nimittäin lienee aivan ensimmäisiä EI-JUUTALAISIA KRISTITTYJÄ, tosin hänkin tuli kristityksi vielä JUUTALAISUUDEN KAUTTA. - Oikeastaan Luukas kertoo meille tosi vähän näistä seitsemästä diakonista. Vain FILIPPOKSESTA -jota ei pidä sekoittaa apostoli Filippukseen ja STEFANOKSESTA saamme tietää lisää Apostolien tekojen edetessä. Ainakin siis nämä kaksi, FILIPPOS JA STEFANOS, toimivat myös EVANKELISTOINA JA SAARNAAJINA. - (Miten lienee meidän aikamme diakonien laita? Tarvetta on kyllä myös evankelistoille ja saarnaajille monen sellaisen oven takana, joiden taakse diakonit työssään pääsevät ) - Luukas kertoo myös jopa osan temppelin 8000 papista kääntyneen kristityiksi. Heille ei kuitenkaan kristillisessä seurakunnassa annettu mitään erityisasemaa, sillä he olivat juutalaisuudessa UHRIPAPPEJA, ja sellaisiahan ei kristillisessä seurakunnassa enää tarvittu. - Vrt. Hepr.9:24-28!: - Kristus ei mennytkään ihmiskäsin tehtyyn pyhäkköön, joka on vain todellisen pyhäkön kuva, vaan itse TAIVAASEEN OLLAKSEEN NYT JUMALAN EDESSÄ PUHUMASSA MEIDÄN PUOLESTAMME. - Hänen tarkoituksenaan ei myöskään ole antaa uhriaan toistuvasti, niin kuin TAVALLINEN YLIPAPPI KERRAN VUODESSA VIE KAIKKEIN PYHIMPÄÄN VERTA, joka ei ole hänen omaansa. - Muutoinhan Kristuksen olisi pitänyt kärsiä kuolema monet kerrat maailman luomisesta lähtien. HÄN ON KUITENKIN TULLUT TÄHÄN MAAILMAAN VAIN KERRAN, NYT AIKOJEN LOPULLA, HÄVITTÄÄKSEEN SYNNIN UHRILLAAN.
- Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle. - Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat. - Joka tapauksessa pian myös pyhän kaupungin asukkaat ymmärsivät, että kristittyjen keskuudessa on kaksi ryhmää, joiden opetus poikkesi hieman toisistaan. Juutalaiskristityt pysyivät kiinteästi temppelin yhteydessä, mikä oli tuohon aikaan vielä ihan mahdollista. - Mutta hellenistikristityt alkoivat esittää laista ja temppelistä käsityksiä, jotka saivat luvalla sanoen JUUTALAISTEN NISKAKARVAT PYSTYYN. Ja niin ensimmäisenä juutalaisten uskonkiihkon sai kokea seitsemän diakonin eli pöytäpalvelijan joukkoon juuri valittu Stefanos. HISTORIA TOISTAA ITSEÄÄN? APT. 6:8-15 - Stefanoksen vangitseminen ja tuomitseminen kuolemaan muistuttaa tosi monessa suhteessa yhtä meille paljon tutumpaa vastaavaa tapausta, nimittäin Jeesuksen vangitsemista ja tuomitsemista. - Molemmissa näyttämöllä ovat niin tahalliset väärinymmärtämiset kuin väärät todistajatkin jne. - Ja vaikka Stefanoksen vangitseminen perustui hyvin suurelta osin täysin vääriin ja ihan keksittyihin syytöksiin, on samalla todettava, että hellenistikristityt suhtautuivat temppeliin ja lakiin paljon vapaamielisemmin me varmaan sanoisimme LIBERAALIMMIN kuin heprealaiskristityt. - Ja ihan varmasti tämä liberaaliteologia näkyi myös hellenistikristittyjen julistuksessa!
- Ja niinpä - yllätys, yllätys kaikki Stefanoksen vastustajat olivat hellenistijuutalaisia! Ja heillehän hellenistikristityt tietysti julistivat evankeliumia Jeesuksesta. - Ja nyt nämä hellenistijuutalaiset esittivät syytöksen, että tämä Stefanos on tieten tahtoen vastustanut kahta juutalaisen uskon aivan peruspilaria: - TEMPPELIÄ JA SEN JUMALANPALVELUSTA SEKÄ MOOSEKSEN LAKIA. - Ja tällä syytteellä saatiin nopeasti myös kansa ja Suuren neuvoston fariseusten ryhmä syytösten taakse. Eikä tarvittu enää sen kummemmin äänestystä kuin tuomion julistamistakaan. - Mutta Stefanoksen ajatukset perustuivat Jeesuksen opetuksiin! - Vrt. Mark. 14:56-59 ja Joh.2:18-22! - Ajatus lain ja temppelin syrjäänjäämisestä pelastuksen asiassa oli liikaa juutalaisille! Jakeessa 9 mainitut vapautetut tarkoittanevat niiden juutalaisten jälkeläisiä, jotka Pompeius vei 60-luvulla e. Kr. sotavankeina Roomaan. - Roomahan valloitti Välimeren itäpään osaksi valtakuntaansa ja silloin juutalaiset menettivät itsenäisyytensä, jonka he makkabilaissodissa olivat vajaat sata vuotta aiemmin saavuttaneet. - Jakeissa 7:1-53 edessämme on Uuden testamentin pisin puhe, jonka jälkeen oli selvää ettei Stafanos pääsisi lainausmerkeissä yhtä vähällä kuin apostolit. STEFANOKSEN KIVITYS APT. 7:54-60 - Aivan erityisesti juutalaisten suuttumusta lisäsi Stefanoksen näkemä näky, jonka hän sitten myös kertoi kuulijoilleen. Näyssähän Jeesus seisoi Jumalan oikealla puolella: Jeesus oli siis varmasti luvattu Messias, jonka Jumala oli korottanut kirkkauteen (jae 56 ). - JA TÄMÄ ON MUUTEN AINOA KOHTA UUDESSA TESTAMENTISSA, JOSSA JOKU MUU KUIN JEESUS ITSE KUTSUU JEESUSTA IHMISEN POJAKSI!
- Vanhassa testamentissahan profeetta Daniel käyttää juuri tätä nimitystä Jumalan valitusta lähettiläästä, joka oli tuleva taivaan pilvissä ja perustava iankaikkisen valtakunnan. Stefanos tuli siis väittäneeksi näkevänsä nyt sellaista, mikä vahvisti sen, että juuri Jeesus oli Jumalan Messias. - Kuulijoille tämä oli lievästi sanottuna mahdotonta kuultavaa. Ja niin temppelin ja Mooseksen lain halveksunnan lisäksi juutalaiset katsoivat Stefanoksen siis syyllistyneen myös Jumalan pilkkaan, josta oli tietysti vain yksi rangaistus: kuolemantuomio. Vrt. 3. Moos. 24:14-16! - Roomalaiset olivat ottaneet juutalaisilta pois oikeuden langettaa kuolemantuomio. Vrt. Joh.18:31 Nyt tuo säädös sai kuitenkin ottaa ja unohtua! - Ja niin uskonkiihkoiset isät eivät välittäneet enää muodollisuuksista vaan huusivat ja tukkivat korvansa, etteivät olisi kuulleet Stefanoksen jumalanpilkkaa ja raahasivat hänet kaupungin muurin ulkopuolelle kivitettäväksi. Pilkkaajahan oli Mooseksen lain mukaan kivitettävä leirin ulkopuolella Vrt. 3. Moos.24:14 - Ja sitten ensimmäisen todistajan tehtävä oli syöstä tuomittu jyrkänteeltä ja toisen todistajan tehtävä oli heittää ensimmäinen kivi. - Kuolemanrangaistukseen vaadittiin nimittäin vähintään kahden todistajan todistus, 5. Moos.17:6. - Ja kuten aiemmin jo totesin, Stefanoshan käyttäytyi tuossa tilanteessa täysin samoin kuin Jeesus ristillä: JOPA SANAT, JOILLA HÄN RUKOILI OVAT TUTTUJA GOLGATAN RISTILTÄ!:
- Jakeen 59 rukousta vastaa Luuk. 23:46: Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili Herraa ja sanoi: Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni. Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: Isä sinun käsiisi minä uskon henkeni. - Jakeen 60 rukousta vastaa Luuk. 23:34: Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä! Mutta Jeesus sanoi: Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät. - Jakeen 59 rukous on myös ENSIMMÄINEN UUDEN TESTAMENTIN RUKOUS, JOKA ON OSOITETTU (YLÖSNOUSSEELLE) JEESUKSELLE. Aivan kristillisen uskon alusta alkaen Jeesus on ollut palvonnan kohde ja rukousten kuulija. Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili Herraa ja sanoi: Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni. - Ja jakeessa 58 on myös välähdys Apostolien tekojen toisesta päähenkilöstä. Siinä nimittäin mainitaan ensimmäisen kerran SAUL TARSOLAINEN, josta myöhemmin tuli kristitty PAAVALI. todistajat jättivät viittansa Saul-nimisen nuoren miehen huostaan. - Ja tässä siis Luukas taitavan kertojan tavoin esittelee Paavalin, vaikkei vielä kerrokaan hänestä kovin paljoa. Vain jakeet 58 ja 8:1-3. - Kohtaamme siis nuoren fanaatikon, joka ei itse heitä kiviä, eikä osallistu suoranaiseen murhaan, mutta joka tekee mielellään murhaajille palveluksen ja hyväksyy heidän tekonsa, vakuuttuneena siitä, että Stefanos on saanut ansaitsemansa rangaistuksen.
- Luukas palaa Saul Tarsolaiseen uudelleen 9.luvussa ja sitten 11.luvun lopussa, mutta varsinaisesti Paavalin kuvaaminen alkaa luvusta 13, josta lähtien hän onkin tämän teoksen päähenkilö. - Sivumennen sanoen Paavalin hepreankielinen nimi tuo esiin erot vanhan ja uuden käännöksen nimien kirjoittamistavassa. Yleensä raamatunkäännöskomitea siis pyrkii kirjoittamaan Uuden testamentin nimet niiden kreikankielistä asua parhaiten vastaavalla tavalla. Niinpä olisi odottanut latinalaisen SAULUKSEN vaihtuvan kreikkalai een" SAULOKSEEN, mutta -92-käännöksessä onkin heprealainen SAUL. - - Tämä SAUL-muoto johtuu taas raamatunkäännöskomitean toisesta periaatteesta. Siitä, että sama nimi tulee kirjoittaa samalla tavalla sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. - Niinpä profeetta Jesaja on Uudessa testamentissakin Jesaja, eikä ESAIAS, joka olisi lähinnä kreikankielistä muotoa (Apt. 8:30). Eikä hepreankielisestä SAUL-nimestä tehdä kreikankielistä SAULOSTA, vaikka Uuden testamentin kreikankielinen alkuteksti niin hänen nimensä kirjoittaakin. - Koko tämä ongelma johtuu siitä, että hepreassa ja kreikassa EI OLE SAMAA AAKKOSTOA ja niin joitakin heprean kirjaimia ei löydy lainkaan kreikasta. - Näin ollen ei ole ollut edes mahdollista kirjoittaa nimiä ihan samalla tavalla, vaan on ollut tyydyttävä lähimpään mahdolliseen muotoon. - Oma lukunsa tietysti on se, että suomen aakkosto poikkeaa taas sekä heprean että kreikan aakkostosta. Ja joskus pääsemme taas suomessa lähemmäksi hepreaa kuin kreikassa on mahdollista päästä. Niinpä uudessa käännöksessä on päätetty sitten ikään kuin parannella joitakin Uuden testamentin nimiä.
- Tärkein syy nimien yhtenäistämiseen Vanhan ja Uuden testamentin välillä on tietysti ollut pyrkimys helpottaa saman henkilön tunnistamista. - ESAIAS JA JESAJA ovat suomen kielessä aika kaukana toisistaan. - Saul Tarsolainen taas ei tietenkään esiinny Vanhassa testamentissa ollenkaan, mutta sieltä löytyy kyllä Israelin ensimmäinen kuningas SAUL, jolla siis on ihan sama nimi kuin Paavalilla, joten raamatunkäännöskomitea on ystävällisesti päättänyt kertoa tämän yhtäläisyyden meille Raamatun lukijoillekin. - Mutta vielä yksi paljon tärkeämpi asia: Stefanoksen Kristus-näky toteutui! Herra Jeesus Kristus itse oli noussut valtaistuimeltaan Isän oikealta puolelta ottamaan vastaan ensimmäistä veritodistajaa! - Ensimmäisen todistajan tehtävänä oli siis työntää tuomittu alas jyrkänteeltä ja toisen heittää ensimmäinen kivi. ENSIMMÄISEN TODISTAJAN PAIKAN OTTI TÄLLÄ KERTAA MIES NIMELTÄ SAUL, MYÖHEMMIN PAAVALIKSI KUTSUTTU! HURSKAS MURHA? - Stafanos kuoli kristityn ihmisen tavalla. Ensin hän antoi sielunsa Kristuksen käsiin. Sitten hän rukoili seisaaltaan, ajan tavan mukaan. Mutta kivisateen aikana hän vaipui polvilleen, mutta rukoili vieläkin. Rukoili ääneen, niin että kaikki sen kuulivat. - Ja tälle hänen rukoukselleen on erikoinen esikuva Vanhassa testamentissa. Vanhan liiton pyhät kirjoitukset, siinä järjestyksessä kuin ne tavallisesti olivat tuohon aikaan, päättyivät toiseen aikakirjaan. - Sen loppuosassa (24:20-) kerrotaan, kuinka pappi SAKARJA syytti juutalaisia luopumuksesta ja kuinka hänet sitten kivitettiin temppelin esipihalla. - Kuollessaan hän sanoi: Herra nähköön ja kostakoon.
- Tämä oli siis viimeinen Vanhassa testamentissa mainittu marttyyrikuolema. Ja nyt kuoli ensimmäinen Kristuksen marttyyreistä. - Oli tullut uusi aika, ja siitä Stefanoskin todisti kuolinhetkellään. Hän rukoili teloittajiensa puolesta, samoin kuin Jeesuskin oli tehnyt. - Mutta olihan Stefanoksen murha käsittämätön tapahtuma! Tietysti juutalaisten näkökulmasta se oli ei vain ymmärrettävä vaan jopa HURSKAS JA JUMALALLE OTOLLINEN TEKO. - Jumalan pilkkaaja kun tuli poistaa kansasta! - Murha siis vain todisti oikeaa intoa Jumalan lain noudattamisessa. - Stefanoksen tuomio ei siis ollut tavanomainen murha, vaan nimenomaan uskonnollinen teko. - Juuri tässä asetelmat kuitenkin kääntyvät peilikuvakseen. - Halutessaan palvella Jumalaa, juutalaiset kiduttivat ensin hänen Poikansa hengiltä ja kivittivät sitten hänen palvelijansa. - Näin Jumalan omaisuuskansa otti ja sulki korvansa elävän Jumalan kutsulta ja oli valinnut oman tiensä. Niinpä Luukas tässä kirjassa keskittyykin tästä luvusta lähtien muihin kuin juutalaisiin. - Me sen sijaan täällä kotimaassamme saamme elää vielä melkein aivan kaikessa rauhassa kristittyinä. Ei meitä kukaan kivitä eikä edes kummemmin pilkkaakaan. - Tämä kylläkin johtuu osaltaan, kuulkaa, aivan meidän omasta laiskuudestamme! - Siitä, että me emme vain osaa tuoda Jumalan totuutta ja evankeliumia ihmisten eteen niin, että se vaatisi kannanottoa. - Missä sitten näin ihan aikuisten oikeasti tapahtuu, Herran omat saavat hyvin nopeasti nähdä, ettei Jumalan evankeliumi ole tästä maailmasta!
- Ovet sulkeutuvat, välit kiristyvät ja kaikki myötätunto viilenee. - Pohjimmiltaan, hyvät ystävät, tässä maailmassa käydään koko ajan tänäkin sunnuntaina uskomatonta taistelua Jumalan ja Saatanan kesken. - Mutta meidän turvamme on siinä, että Herra Jeesus Kristus itse on meidän puolellamme eikä kukaan voi viedä meiltä pois häntä ja kaikkien syntiemme sovitusta hänessä. - Jeesus kun ei petä, vaikka vastas olis ketä. Aamen.