1
2 Säveltäjä Kappale Sivu Iisak Nikula s. 1866 Nikulan Iikan valssi 5 Iisak Heikkilä s. 1886 Heikkilän Iisakin polkka 7 Matti Nummensalo s. 1899 Polkka Muistojen mailta 9 9 Kustaa Salo s. 1900 Kustaan jenkka Mottimiehen jenkka 11 12 Hanna Heponeva s. 1900 Heponevan Hannan sottiisi 14 Väinö Korpela s. 1903 Pettymys Vanhanpiian haukku Aran likka 14 15 15 Oskar Wainio s. 1907 Kyrönjoen rannalla Täällä kuljen vierahana Herran armo suuri Päivittäin eteenpäin 17 22 23 25 Tauno Riihimäki s. 1920 Lakeuden tuulia Aapun masurkka Rintamaveteraanille Kyrön voiman marssi Munakan silta 29 31 32 33 34 Ahti Ridanpää s. 1929 Jäähyväiset Betonisillalle 37 Veikko Mahlamäki s. 1929 Häämarssi Isonkyrön valssi Kehtolaulu Yksinäiset asujat Laulu joulusta 39 40 41 42 44
3 Pertti Laitinen s. 1929 Auto ja hevoonen Isonkyrön polkka Yöjalkamiehen jenkka Lehmäjokisten polkka Hangas-akan hambo Ravurin polkka 48 50 51 52 53 53 54 Tapani Hinssa s. 1932 Tapsan jenkka Peippoosen polkka Melulan sottiisi 55 56 57 Kalervo Mielty s. 1947 Jenkka Pilvisen päivän polkka Nukutuspolska Valssi vaimolle Elokuu kirkkomaalla Pyhää maata 58 59 60 61 62 64 Sakari Hietamäki s. 1950 Saunasottiisi Kotiavustajan jenkka Piristyspolkka Onnittelulaulu 65 66 66 67 Heikki Hinssa s. 1966 Kiva polkka Lipsahduksen selitys Menopeli 68 69 70
4
5
6 Iisak Oskar Heikkilä Työnsä ja musiikin ohella Heikkilä harrasti myös eläinten preparointia. Hänen mittava lintukokoelmansa on auttanut monia isokyröläisiä koululaisia luonnon tuntemuksessa.
7
8 Monet ovat ne tilaisuudet, joita kirjailija Matti Nummensalo on aikoinaan elävöittänyt runoillaan. Osa runoista löytyy myös näiden sävelten sanoituksista, ja onhan Matti monipuolisena taiteilijana itsekin säveltänyt ja soittanut musiikkia sekä maalannut tauluja.
9
10 Kustaa Salo Pauli Koivusalon Härmät-lehteen kuvaamana trysköissä. Teksti: Omalaatuisesta asennostaan huolimatta Kustaa soitti erittäin puhdasta ja taidokasta pelimannimusiikkia. Salo myös rakensi itse kaikki soittimensa.
11
12
13 Isonkyrön pelimannit Esiintymässä kotiseutumuseolla v. 1974. Vasemmalta: Kustaa Salo (viulu), Kalervo Mielty (viulu), Tauno Riihimäki (harmonikka), Toivo Mielty (viulu), Ahti Ridanpää (basso), Veikko Mahlamäki (viulu), Tapani Hinssa (harmonikka), Mauri Rinta (viulu).
14
15
16 Kyrönjoen rannalla On Oskar Wainion hengellisen musiikkiäänitteen otsikko. Se juontaa hänen sävltämäänsä, Matti Nummensalon sanoittamaan ja Heikki Oksalan sovittamaan kuorokappaleeseen.
17 jatkuu seuraavilla sivuilla
18
19
20 2. Kerran on ollut vierivä virta, saartama soiden ja metsien vyön. Viljavat aukeat luotu on tänne voimalla taattojen tarmoin ja työn. Varressa kuokan, kurjessa auran, selkä on köyrtynyt, harmennut pää. Maata on puollettu hengin ja verin, siksi niin rakkaita rannat on nää. Täällä taistellen, täällä rukoillen, on elänyt toivossa ihminen. Ei sortunut ei, vilu viljan kun vei, teki tyhjäksi raatajan työn. Sota kaiken kun poltti ja kaas, kodit tuhkasta nousivat taas. Niin taas rannat virran tään oli ehommat entistään.
21 3. Kaunis on virta, kun kesäisin illoin ulpukan kukkaa se keinuttaa. Helposti kirkas kyynele silloin rannalla seisojan silmään saa. Rauhaisa silloin, kun jääkuoren alla tyynesti virtaa sen hiljainen vuo. Voimassa mahtava taittuissa talven, yltään kun ryskyen kahleet se luo. Näin tyynin säin, näin vaahtopäin, tai kosken kuohuina temmeltäin meren aavan äidin syliä päin käy taukoamatta sen tie. Näin myös vaellus ihmisen läpi tyynten ja myrskyjen, johtamana Herran ikirauhan rantahan vie.
22
23 Sanat seuraavalla sivulla
24 Herran armo suuri 1. Armo suuri osanamme on, kun vain aina Herran tahtohon, voimme käydä täysin luottaen, kiitos-mielin teillä taistojen. Jeesus auta pidä valmiina, että voimme sua palvella Jeesus, Jeesus, pian tulethan, Jeesus, Jeesus sua odotan. 2. Auta meitä, oma Herramme, että voimme kantaa ristimme, ilomielin käydä työhömme, kirkkain äänin kiittää Jumalaa. Jeesus kallis, sua ylistäin tuomme jälleen kiitoksemme näin. Jeesus auta pidä valmiina, että voimme sua palvella Jeesus, Jeesus, pian tulethan, Jeesus, Jeesus sua odotan. 3. Riemuiten nyt voimme ylistää Jeesusta. Hän yksin meitä ain pyhittää. Herraan usko, toivo perustuu, takeena siitä on ristinpuu. Herra Jeesus, uhri Golgatan, tähtemme kärsit ristinkuoleman. Jeesus auta pidä valmiina, että voimme sua palvella Jeesus, Jeesus, pian tulethan, Jeesus, Jeesus sua odotan. 4. Kiitos Herra, lupauksestas, että saan mä olla lapsenas. Pilviin nousta kirkastettuna, aina kiittäin pelastuksesta. Auta Jeesus aina valvomaan, kunnes saavut omas noutamaan. Jeesus auta pidä valmiina, että voimme sua palvella Jeesus, Jeesus, pian tulethan, Jeesus, Jeesus sua odotan. sanat: Oskar Wainio
25 Sanat seuraavalla sivulla
26 Päivittäin eteenpäin 1. Päivittäin eteenpäin käymme aina matkallain. Herramme, voimamme auttaa määränpäähämme. Eteenpäin, eteenpäin, Herra käy mun vierelläin, neuvoen, auttaen, tietä näyttäin,valaisten. Voittohon, voittohon, usko meillä aina on. Hetkittäin, päivittäin, Jeesus auttaa varjellen. 2. Kuljemme eteenpäin, myrskysää on matkalla. Herra sen tyynnyttää, kun vain paljon rukoillaan. Eteenpäin, eteenpäin, paha aina väistyy näin. Sana on turvanamme, Pyhä Henki oppaanamme. Voittohon, voittohon, usko meillä aina on. Hetkittäin, päivittäin, Jeesus auttaa varjellen. 3. Päivittäin eteenpäin ystävät käy rinnaikkain. Luja on uskomme lupauksiin Herramme. Eteenpäin, eteenpäin, rientäkäämme aina näin. Valvoen, rukoillen, joka hetki taistellen. Voittohon, voittohon, usko meillä aina on. Hetkittäin, päivittäin, Jeesus auttaa varjellen. sanat: I. Rinne
27
28
29 Sanat seuraavalla sivulla
30 Osa 1 Lakeuden tuulet tunnen nuo, vuorollaan kaikki saapuu luo. Tyyneenkin tyydyn kuitenkin, tuuli on tuttavin. Kevättä vuotin, toivoinkin, saapuvan tuulin lämpöisin. Täyty ei toiveet, viimat vain lakeutta pyyhkivät sain. Osa 2 Vaan kun suvi tuulen mä lounaasta kuulen huokuvan ylle Pohjolan maan, niin kiiruhdan vastaan, se tuo mustarastaan, koivujen tuoksut se tuo kesän tullessaan. Osa 3. Välisoitto duurissa Osa 4 Kun harput tuulen syysmyrskyjä soi, sen herkistyin kuulen, oon vait, tunnelmoin. Luotan myrskyyn, oon ystävä sen, raivoisaan tyrskyyn käyn riemuiten. Välisoitto, edellinen osa Alkuun (osa 1) Puhuri talven jäinen näin pohjasta puskee myllertäin, vain tätä yhtä tuulistain vältellä koitan ain. Lakeuden tuulet tunnen nuo, vuorollaan kaikki saapuu luo, Tänne ne rientää lakeus tää tuulien on määränpää. Sanoitus: Pertti Laitinen 1977
31
32
33
34
35 Munakan silta vuonna 1955
36 Basisti, laulaja Ahti Ridanpää muistelee valssissaan v. 1973 hävitettyä Betonisiltaa
37
38 Veikko Mahlamäki Viulisti, viulunrakentaja, musiikinopettaja, kuorojen ja orkesterien johtaja oli yli kahdenkymmenen vuoden ajan Isonkyrön musiikkielämän kantava voima. Hyvin monet kyröläiset ovat saaneet häneltä pätevää ohjausta musiikin pariin
39
40
41
42
43 Yksinäiset asujat 1. Joskus päivin yksinäisin pitkin kaipauskin mieliin hiipii kai, kunnes ensimmäiset naapuritkin ajan tullen lähelleen sai. Toiset ruuhissansa virtaa sousi, toiset saapui metsää samoten. Yhä useampi savu nousi ilmaan ihmisestä kertoen. 2. Kauan korpi ihmiselle ilkkui, hänet kääpiöksi katsoi vain. Mutta voitokkaina vastaan vilkkui kotiliedet majain matalain. Kyrönjoen rannat vähin erin, ajan myötä kansoittuivat niin. Harmaa hukka tuikein silmäterin väistyä sai metsän uumeniin. Sanat: Matti Nummensalo
44
45 Laulu joulusta 1. Lumen pehmeä, valkoinen vaippa on peittänyt metsät ja maan. On hiljaa ulkona kaikki ja tähtöset tuikkivat vaan. Minä istun ikkunan luona ja katson ja kuuntelen. On kuusi jo juhlaksi valmis, vaan hetkeksi unhoitan sen. 2. En kuule, mutta sen tunnen, läpi ilmojen lauluja soi. Siellä enkelit taivaan laulaa sanan Jeesuksesta he toi. Sydän käy niin lämpöiseksi, sydän köyhä ja syntinen. Ovet siellä ne hiljaa aukee kuin vierasta vuotellen. 3. Tule kanssani Jeesus, rakkain, tule luokseni vieraaksi. Ilo joulun muuten on poissa, ja tyhjä on sydämein. Vaan siellä kun tahdot olla, en muusta mä huolikaan. On silloin kuuseni kirkas, ja joulu on ainiaan. Sanat: Hilja Haahti
46 Isonkyrön Ikolan vanha kansakoulurakennus Veikko Mahlamäki on säveltänyt lukuisia muitakin musiikkiteoksia. Yksi niistä on Isonkyrön Ikolan koulun 100-vuotisjuhlaan Matti Nummensalon sanoihin sävelletty kantaatti kuorolle ja orkesterille. Kantaatin partituuri on tallennettu Isonkyrön kirjastoon.
47 Isonkyrön pelimanneja v. 1979 Vasemmalta: Tauno Riihimäki (harmonikka), Tapani Hinssa (harmonikka), Ahti Ridanpää (basso) ja Pertti Laitinen (viulu)
48
49 Auto ja hevoonen Kun muistaa aikoja entisiä, kun oltihin kirkkohon menos, niin voi kun ne äijät tyrniää oli hoijakas seljät kenos. Ja emännät istuu korvalla, jotta lonkat hyllyy ja hetkuu, ja hevoosten harjat heilahti, ja linjaanit notkuu ja retkuu. Nyt automopiitit frääsööttää joka ikisen kylän tiällä, jotta pyörtänööltä saa kuuhaalla ja hiataa ja tomua niällä. Ja haisu ja präisket on sellaanen, niin kun jokahinen sen tiätää, jotta ei sitä korvat ja noukakkaan tahro millään kurilla siätää. No, tottahan autokkin hyviä on, en suinkaan mä kiällä tätä, kun paarmuuskaa pitää hyppööttää, eli muuton on kauhia hätä. Mutta harvoon sitä niin kiirus on, ja kun kaikkia etuja vertaa, niin kyllä se luupää viäläkin on kätevee monta kertaa. Ne autokuskit ne raukat saa aiva kuitiksi ittensä nääntää, kun ne torpeetopelliä nosteloo ja hiespäin veivistä vääntää. Mutta luupää aina on oorningis eikä tiällä se kesken toppaa. Se starttaa aina kun pikkuusen vain suittilla puahon knoppaa. Ja voi kuinka tuhannen nuukasti sitä autua tyyrätä pitää, mutta hevoonen pysyy paanalla, vaikkei piittaasi suittista mitää. Niin viisas se on, jotta kuskinsa, se kaikelta vaivalta säästää, kun syylärinkin se rumaanen osaa itte tyhjäksi päästää. Se vauhrin hurma ei hevooses tosin oo niin kauhian suuri, mutta hevoosen kyytis on tunnelmaa, ja siitä on kysymys juuri. Ja mikäs on pakko pitääkkään niin hirmuusta faarttia yllä, kun lähtöö pikkuusen varemmin, niin silläkin kerkiää kyllä. Jotta autokuskit jos trossaaloo, ne teköö sen aiva suotta, ei autolla saa eres varsaakaan, vaikka orottaas kymmenen vuatta. Ja kun se on ajettu rauskooksi, siitä kukaan ei mitään anna, mutta huppa ei meekkään niin huanoksi, jottei Itikkahan kelpaa panna. Runo kokonaisuudessaan Matti Nummensalon kirjassa Säkeitä kotiseudulleni
50
51
52 Lehmiä nimikkojoellaan Virvatulia suolla
53 Kertomus Isonkyrön Hangasnevalla kummittelevasta Hangas-akasta eli Hankaisen Maijasta liittyy kansanperinteessa isonvihan aikaiseen Juho Kontsaan emäntään, jonka venäläiset olivat surmanneet Hangasnevalla. Joidenkin perinteiden mukaan kyseessä oli Nuijasodan aika ja surman kohteena Yrjänä Kontsaan vaimo. Hangas-akan kerrotaan ilmestyneen moneen kertaan ja pelotelleen villisti hyppelehtien ihmisiä.
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63 Näkymä Kuivilan kallioilta 1920-luvulla Viljapelto, vanha kirkko, kotiseututalo ja museo
64
65
66
67
68
69
70
71 Parhaat kiitokseni kaikille, jotka opastivat minua löytöretkellä isokyröläiseen musiikkiin. Aineiston koostaja Kalervo Mielty 2017
72