PELTOSALMEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ

MAAPERÄKARTTA 1 : 20 000 SELITYS LEHTI 3341 04 PELTOSALMEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Jouko Saarelainen ja Jukka Leino 3341 02 3341 05 3341 08 IISALMI SOINLAHTI MADESALMI IISALMI Peltosalmi 3341 01 3341 04 3341 07 HUOTARI PELTOSALMI HERNEJÄRVI 3332 03 3332 06 3332 09 PÖRSÄNMÄKI NERKOO KIUKONMÄKI Espoo 2002

SUOMEN MAAPERÄN KEHITYS Suomen maankamara koostuu ikivanhasta peruskalliosta eli kallioperästä ja sitä peittävistä maalajeista eli maaperästä. Maapeite ei ole yhtenäinen, vaan kallioperä on paikoin paljastuneena. Maapeitteen paksuus voi olla jopa 100 m, mutta keskipaksuus on vain 8,5 m. Maaperä on syntynyt maapallon kehityshistorian nuorimman kauden, kvartäärikauden aikana. Se alkoi 2-3 miljoonaa vuotta sitten ja ulottuu nykyaikaan asti. Kvartäärikaudella oli useita jääkausia, joiden aikana mannerjäätiköt peittivät laajoja alueita Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Jääkausien välisinä nk. interglasiaaliaikoina ilmasto oli nykyisen kaltainen tai jopa jonkin verran nykyistä lämpimämpi. Viimeisin jääkausi, jota kutsutaan Veiksel-jääkaudeksi, alkoi 120 000 vuotta sitten ja päättyi noin 10 000 vuotta sitten. Sen alkupuolella oli kaksi leudomman ilmaston jaksoa, interstadiaalivaihetta, joiden aikana mannerjäätiköt pienenivät. Pohjois-Euroopasta ne hävisivät lähes kokonaan. Suomen maaperä on pääosin syntynyt viimeisimmän jääkauden aikana ja sen jälkeen. Paikoin tavataan viimeistä jääkautta vanhempia jääkautisia sekä interglasiaalisia ja -stadiaalisia kerrostumia. Niitä tutkimalla on saatu kuva maamme kvartäärikautisesta kehityksestä. Mannerjäätikön toiminnan tuloksena, pääosin sen reunaosan alla, syntyi moreenia. Se on maamme yleisin maalaji, jota esiintyy kallioperää myötäilevänä peitteenä ja erilaisina moreenimuodostumina. Mannerjäätikön sulaessa valtavat vesivirrat eli jäätikköjoet koversivat erilaisia uomia. Ne myös kerrostivat lajittelemaansa soraa ja hiekkaa jäätikön alle harjuiksi (esim. Punkaharju) ja sen eteen suistoiksi eli deltoiksi (Salpausselät ovat sarja vierekkäisiä reunadeltoja). Mannerjäätikön sulaessa poistui maankuorta kuormittanut 2-3 kilometrin paksuinen jääkerros, jonka alas painama maankuori alkoi vähitellen kohota aiempaan asemaansa. Maankohoaminen oli aluksi nopeaa ja jatkuu yhä. Suurimmillaan maankohoaminen on Merenkurkussa, lähes metri ja pienimmillään Kaakkois-Suomessa, alle 20 senttimetriä sadassa vuodessa. Yli puolet maamme pinta-alasta oli painunut niin syvälle, että mannerjäätikön sulaessa vesi peitti alueita, jotka nykyään ovat kohonneet jopa yli 200 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolelle. Tämän ns. ylimmän rannan alapuolelle kerrostui seisovassa vedessä muinaisissa Itämeren vaiheissa savea ja hiesua. Maankohoamisen vuoksi ylimmän rannan alapuolella esiintyy kohoumien rinteillä muinaisrantoja ja rantakerrostumia. Vedestä nousseella maalla joet kuluttivat ja kerrostivat hiekkaa ja hietaa jokivarsiin. Tuuli kuljetti ja kerrosti hiekkaa lentohiekkakinoksiksi eli dyyneiksi, joita esiintyy yleisesti jäätikköjoki- ja rantakerrostumilla. Alavilla veden vaivaamilla mailla alkoi soistuminen ja turpeen muodostuminen pian alueen vapauduttua jään tai veden peitosta. Näin kallioperää peittävä maakerros vähitellen saavutti nykyiset piirteensä, joita tällä hetkellä ihminen muokkaa voimakkaasti luonnonvoimien ohella.

PELTOSALMEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Sisällys ALUEEN YLEISKUVAUS (JOUKO SAARELAINEN)...2 YLEISTÄ...2 KIVENNÄISMAAT (JOUKO SAARELAINEN)...3 KALLIOALUEET...3 MOREENIKERROSTUMAT...3 KARKEARAKEISET KERROSTUMAT...3 HIENORAKEISET KERROSTUMAT...4 RANTAKERROSTUMAT...4 ELOPERÄISET KERROSTUMAT (JUKKA LEINO)...5 TURVEKERROSTUMAT...5 POHJAVESI (JOUKO SAARELAINEN)...5 POHJAVEDEN ESIINTYMINEN JA LAATU...5 KIRJALLISUUTTA...6 Geologian tutkimuskeskus PL 96 (Betonimiehenkuja 4) 02151 ESPOO Puh. 020 550 20 Fax. 020 550 12 www.gsf.fi

2 ALUEEN YLEISKUVAUS (Jouko Saarelainen) Yleistä Taulukko 1. Maalajit hehtaareina ja prosentteina maa-alasta. Metrin syvyydessä kuvattu pohjamaa ja sen päällä oleva pintamaa on merkitty kaksoistunnuksella, esim. Ht/Mr tarkoittaa, että karkeaa hietaa on alle 1 m hiekkamoreenin päällä. ha % Ka Kallio 604 7,3 Mr Hiekkamoreeni 584 7,0 HMr Hienoainesmoreeni 3 368 40,4 Ht/HMr 14 0,2 HHt/HMr 12 0,1 Hs/HMr 9 0,1 Ct/HMr 17 0,2 MrM Moreenimuodostuma, hiekkamoreenia 3 HMrM Moreenimuodostuma, hienoainesmoreenia 11 0,1 Hk Hiekka 35 0,4 Ht Karkea hieta 216 2,6 Ct/Ht 8 0,1 SrM Jäätikköjokimuodostuma (harju, delta) soravaltainen 23 0,3 HkM Jäätikköjokimuodostuma (harju, delta) hiekkavaltainen 456 5,5 HMr/HkM 10 0,1 HtM Jäätikköjokimuodostuma (harju, delta) hietavaltainen 118 1,4 HHt Hieno hieta 562 6,7 Hk/HHt 9 0,1 Hs Hiesu 382 4,6 Ct/Hs 27 0,3 Sa Savi 679 8,2 HHt/Sa 146 1,8 Hs/Sa 265 3,2 Lj/Sa 7 0,1 Ct/Sa 99 1,2 LjHs Liejuhiesu 2 LjSa Liejusavi 83 1,0 Ct/LjSa 34 0,4 Lj Lieju 53 0,6 Ct/Lj 4 Ct Saraturve 293 3,5 St Rahkaturve 98 1,2 Tä Täytemaa 25 0,3 0 Kartoittamaton 71 0,9 Maa-aluetta 8 327 100,0 Vettä 1 673 Kartta-alueen pinta-ala 10 000 Mannerjäätikön mukana kulkeutuneet kivet ja lohkareet ovat kuluttaneet ja uurtaneet alueen kallioperää. Silokalliopinnoista mitattujen uurteiden suunnat vaihtelevat välillä 295-340.

3 Mannerjäätikkö suli noin 9 500 vuotta sitten. Aluetta peitti aluksi Itämeren muinainen Yoldiamerivaihe. Ainoastaan itäosassa oleva Pölöhmäki, joka nykyisin on yli 184 m mpy., pisti noin 20 m korkeana saarena esiin merestä. Maankohoamisen seurauksena meri mataloitui. Yoldiameri vaihtui makeavetiseksi Ancylusjärveksi ja edelleen maa kohosi lisää veden alta Saimaan vesistö kuroutui itsenäiseksi järveksi. Nk. Suursaimaan vaikutuspiiriin kuuluivat alueet, jotka nykyisin ovat tason 112,5 m mpy. alapuolella. Suursaimaa laski aluksi Pohjanlahteen ja vaihe päättyi, kun vesistö sai uusia lasku-uomia kaakkoisosaan ja lopulta syntyi Vuoksi n. 5 000 vuotta sitten. Vedenpinta laski ja kartta-alueen vesistöt saivat nykyisen muotonsa. KIVENNÄISMAAT (Jouko Saarelainen) Kallioalueet Kallioalueita, joihin kuuluvat kalliopaljastumat ja alle metrin paksuisen moreenin peittämät kalliot, on 7,3 % maa-alasta. Kallioalueet sijaitsevat pääasiassa alueen itäosassa Pölöhmäen ja Levämäen ympäristössä. Kartta-alueen kallioperä koostuu pääasiassa proterotsooisiin kiviin kuuluvista graniitista ja granodioriitista sekä arkeiisiin kiviin kuuluvista migmatiitista tai granitoidista. Moreenikerrostumat Kartta-alueen yleisin maalaji on moreeni, jonka osuus on lähes 50 % maa-alasta. Moreeni on mannerjäätikön alle kerrostunutta pohjamoreenia. Se noudattelee kallioperän muotoja vaihtelevan paksuisena, yleensä alle 5 metrisenä kerroksena. Pohjamoreeni on tyypiltään joko hienoainesmoreenia (savipitoisuus yli 5 %) tai hiekkamoreenia (savipitoisuus alle 5 %). Hiekkamoreenit sijaitsevat alueen itäosassa maastossa, joka on hieman länsiosan maastoa korkeampaa. Hiekkamoreenin hienoainespitoisuus (Ø <0,06 mm) vaihtelee välillä 21,4-50,7 % ja on keskimäärin 36,5 %. Savipitoisuus (Ø < 0,002 mm) vaihtelee välillä 1,9-5,0 % ja on keskimäärin 3,3 %. Hienoainesmoreenilla hienoainespitoisuus vaihtelee välillä 49,6-59,9 % ja on keskimäärin 53,2 %. Savipitoisuus vaihtelee välillä 6,8-12,6 % ja on keskimäärin 10,6 %. Kuvassa 1 on esitetty alueelle muutamien tyypillisten maalajien rakeisuuskäyriä. Karkearakeiset kerrostumat Kartta-alueen poikki kulkee luode-kaakko suuntaisesti pitkittäisharju, joka kuuluu osana pitkään yhtenäiseen Pohjanlahden rannikolta Jaamankankaalle ulottuvaan harjujaksoon. Harjun kookkain ja teräväpiirteisin osa alueella on Ohenmäki, joskin suuri osa Ohenmäen karkeimmasta sora-aineksesta on kaivettu pois. Ainekseltaan harju on hiekkavaltainen. Soraisia alueita on ainoastaan Ohenmäen alueella. Kartta-alueella on lisäksi tästä pääharjujaksosta Peilarkylälle haarautuva osa. Se on ainekseltaan hiekkavaltainen, mutta keskiosassa harjua peittävänä on hienoainesmoreenikerrostuma. GTK:n maa-ainesarkiston mukaan on karttaalueen harjujen arvioitu kokonaismassamäärä 39,23 milj.m 3, josta hiekkavaltaista ainesta on 34,18 milj.m 3, soravaltaista 4,05 milj.m 3 sekä murskauskelpoista ainesta 1,00 milj.m 3.

4 Kuva 1. Esimerkkejä alueen maalajien rakeisuuskäyristä. Hienorakeiset kerrostumat Hienorakeisia kerrostumia, savia, hiesuja ja hienoja hietoja on kautta koko karttalehtialueen. Alueen itäosassa kerrostumia on kuitenkin vähiten. Laajimmat yhtenäiset alueet ovat alavimmilla alueilla, kuten Peltosalmen ympäristössä ja Kirmanjärven ja Iso-Ahmon välisellä alueella. Koko maa-alasta saven osuus on lähes 15 %, hiesun noin 5 % ja hienon hiedan lähes 7 %. Monin paikoin savialueet ovat ohuen hiesukerrostuman peitossa. Hienohieta-alueet sijaitsevat pääasiassa alueen halki kulkevan harjun ympäristössä. Muinaisen Yoldiameren pohjalle moreenin päälle kerrostui pohjanmuotoja myötäilevä vuosikerrallisen hiesun ja saven kerros. Mitä kauemmaksi jäätikkö vetäytyi luoteeseen sitä ohuemmiksi ja savisemmiksi kerrostuvat vuosilustot muuttuivat siten, että aivan kerrostuman yläosassa vuosilustoja tuskin enää havaitsee. Heti lustokerrostuman päällä on noin 10 cm paksu punaharmaan lihavan saven kerros. Tällöin mannerjäätikön reuna on ollut jo Suomenselän luoteispuolella ja punaharmaan saven väri on peräisin Muhoksen muodostuman punasävyisestä savikivestä. Merivaiheen aikana sedimenttiä kerrostui noin 0,8-0,9 m. Heti mannerjäätikön sulamisen jälkeen maa kohosi voimakkaasti ja vedensyvyys pieneni. Alkoi vaihe, jonka aikana aaltoliike ja virtaukset kuluttivat nykyisiltä yläviltä alueilta sinne aiemmin kerrostuneita savi- ja hiesukerrostumia. Aines kerrostui uudelleen alueen alaviin osiin ja järvialtaisiin vanhempien sedimenttien päälle. Tätä kerrostumaa on noin 0,5-0,6 m. Suursaimaan vaikutuspiirissä olleille alueille on kerrostunut (nk. postglasiaalisia eli jääkauden jälkeen kerrostuneita) hieman humuspitoisia savia ja liejusavia vanhempien savien ja hiesujen päälle. Rantakerrostumat Karttalehtialueen läpi kulkevasta harjusta huuhtoutui muinaisten Itämeri- ja Suursaimaavaiheiden aikana hiekkaa ja hietaa. Hiekka- ja hietavaltaisia rantakerrostumia kerrostui

5 harjun läheisyyteen. Lisäksi alueella on muutamia moreenista huuhtoutuneita hiekka- ja hietakerrostumia. Rantakerrostumien osuus on noin 3 % maa-alasta. ELOPERÄISET KERROSTUMAT (Jukka Leino) Turvekerrostumat Kartta-alueen maa-alasta on turvemaiden peitossa lähes 5 %. Suurin osa niistä on karttaalueen itäosassa. Pölöhsuo on alueen ainoa laajahko yhtenäinen suo, pinta-alaltaan noin 80 ha. Suot sijaitsevat mäkien välisissä painanteissa ja ne ovat muodoltaan lahdekkeisia ja mineraalimaiden pirstomia. Kaikissa tutkituissa soissa on osia, missä turvekerroksen alla on liejukerros. Tämä osoittaa vesistön umpeenkasvun olleen alueen suurempien soiden yleinen syntytapa. Alueen pienet, kiemurtelevat, ohutturpeiset suojuotit ovat valuvesien synnyttämiä mineraalimaan soistumia. Pölöhsuota lukuun ottamatta turvekerrostumat ovat ohuita ja epäyhtenäisiä. Esimerkiksi tällaisia ovat kaakkoisosassa Kuikkasuo ja Jokisuo sekä koillisosassa Tervakorpi. Kaakkoisosan soista moni sijaitsee vedenjakajalla ja niiden turvekerrostumat koostuvat puoliksi rahkavaltaisesta ja puoliksi saravaltaisesta turpeesta (Taulukko 2). Ympäristöstä tulevia valuvesiä on näissä oloissa ohjautunut vähemmän suokasvillisuuden käyttöön, ja karujen kasvupaikkojen kasvillisuus on ollut vallitsevana suon viime vaiheissa. Muualla turvekerrostumat koostuvat saravaltaisista turpeista. Pölöhsuon pohjoisosassa on pieni allas, missä turvetta on noin 1,5 metriä paksulti. Turvekerroksen pääosan muodostaa heikosti ja kohtalaisesti maatunut saravaltainen turve. Pohjalla on puun jäännöksiä sisältävää turvetta ja pintaosassa ohuelti tupasvillarahkaturvetta. Mineraalimaan saareke erottaa pohjoispään laajemmasta eteläosasta, jonka keskiosassa on noin 4 metriä turvetta. Tällä kohtaa on turvekerroksen alla noin puoli metriä paksu liejukerros ja sen alla hiesua. Turvekerrostuman pääosan muodostaa heikosti maatunut saraturve, missä on suoleväkön ja kortteen jäännöksiä lisätekijöinä. Puolet tutkittujen soiden suotyypeistä on rämeitä, neljännes korpia ja neljännes turvekankaita. Kaikki suot on ojitettu ja puusto on pääasiassa muuttuma-asteella. Avosoita on vain pieniä aloja umpeenkasvavissa järvenlahdissa. Metsänkasvatuksen ohella maanviljelys on alueen soiden tärkein käyttömuoto. Keski- ja länsiosassa on turvepohjaisia peltoja ja itäosan soista on osia raivattu viljelykseen. Polttoturvetuotannon kannalta on merkitystä ainoastaan Pölöhsuolla, muut ovat pieniä ja ohutturpeisia. Pölöhsuon poikki vievän tien eteläpuolella on polttoturvetuotantoon soveltuvaa aluetta noin 30 ha. Tuotantokelpoinen luonnontilainen turvemäärä on noin 0,6 milj. suo-m 3. POHJAVESI (Jouko Saarelainen) Pohjaveden esiintyminen ja laatu Alueen läpi kulkeva Ohenmäen ja Peltosalmen hiekkavaltainen harju muodostaa runsaan pohjavesivaraston. Sadannasta harjun alueella muodostuu pohjavettä noin 6000 m 3 /vrk. Rantaimeytymisen ja pumppauksen ansiosta alueella olevista pohjavedenottamoista voidaan ottaa huomattavasti suurempiakin vesimääriä. Laadultaan harjualueen vesi on kuitenkin rautaja mangaanipitoista. Myös alueen muut pienemmät hiekkamuodostumat ovat hyviä pohjavesivarastoja. Esimerkiksi Peilarkylän harjussa muodostuu pohjavettä noin 250 m 3 /vrk. Kartta-alueen moreenikerrostumat ovat tiiviytensä ja korkean hienoainespitoisuutensa takia huonosti vettä johtavia. Näin ollen olosuhteet niissä runsaan ja hyvälaatuisen pohjaveden muodostumiselle ovat huonot. Kuitenkin muutamin paikoin itäosassa on hiekkamoreenialueita, joissa pohjaveden muodostuminen on runsaampaa kuin hienoainesmoreenialueilla.

6 Lisäksi jyrkkä maaston topografia lisää paikoin pohjaveden virtausta ja aiheuttaa lähteisyyttä. Yksittäisten talouksien käyttöön pohjavettä on kuitenkin saatavissa riittävästi koko alueella. GTK on tutkinut alueelta viisi pohjavesinäytettä. Näytteistä kaksi on porakaivosta, yksi kuilukaivosta ja kaksi näytettä on samasta lähteestä eri ajankohtina. Laboratoriotutkimusten perusteella veden laatu näissä näytteissä täyttää kohtalaisesti hyvälle käyttövedelle asetetut vaatimukset. Kaikissa näytteissä vesi on ollut lievästi hapanta ja porakaivojen näytteissä rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat olleet korkeita. KIRJALLISUUTTA Suomen Kartasto, vihko 123-126, Geologia. Maanmittaushallitus ja Suomen Maantieteellinen Seura 1990. Haavisto, M. (toim.) (1983). Maaperäkartan käyttöopas. 1:20 000, 1:50 000. Geologinen tutkimuslaitos. Opas 10. Kukkonen, E. ja Sahala, L. (1988). Iisalmen kartta-alueen maaperä, lehti 3341 Iisalmi 1:100 000. Geologian tutkimuskeskus. Paavola, J. (1990). Suomen geologinen kartta. Kallioperäkartta, lehti 3341 Iisalmi 1:100 000. Geologian tutkimuskeskus.

MAAPERÄKARTAT Suomen maaperä 1 : 1 000 000, painettu 1984 (sisältyy myös Suomen kartaston vihkoon 123-126, Geologia) esittää maaperää värein ja symbolein syntytavan mukaan luokiteltuina geologisina muodostumina. Kartta on saatavissa myös numeerisena. Suomen ja Venäjän Federaation luoteisosan maaperä ja sen raaka-ainevarat 1 : 1 000 000, painettu 1993 kahtena karttalehtenä. Kartassa esitetään maaperägeologisten muodostumien ohella tärkeimmät kvartäärikerrostumien hyödyntämiskohteet. Kartta on saatavissa myös numeerisena. Suomen Geologinen Yleiskartta 1 : 400 000. Maaperäkartta. Painettu Etelä- ja Keski-Suomen osalta vuosina 1906-1953 vanhan yleiskartan pohjalle (9 lehteä kantakartaston vanhan lehtijaon mukaan) ja Pohjois-Suomen osalta vuosina 1963-1986 uuden yleiskartan pohjalle (13 lehteä uuden lehtijaon mukaan). Monivärinen kartta esittää maaperää osin geologisina muodostumina ja osin maalajialueina ja antaa karkean kuvan maaperän rakenteesta ja maalajien jakaumasta maakuntatasolla. Kartta puuttuu kapealta itä-länsisuuntaiselta vyöhykkeeltä, suunnilleen Oulun korkeudelta ja aivan maan eteläisimmästä osasta. Vanhimmissa maaperäkartoissa on pohjakartasta ja työmenetelmistä johtuvia puutteellisuuksia. Suomen Geologinen kartta 1 : 100 000. Maaperäkartta. Vuoteen 2000 mennessä karttoja on painettu lähinnä Etelä-Suomesta 77 kpl. Monivärinen kartta esittää geologisia muodostumia ja maalajeja yleiskarttaa yksityiskohtaisemmin. Useimmista kartoista on saatavina myös karttalehtiselostukset. Lähes kaikki karttalehdet ovat saatavissa myös numeerisessa muodossa. Maaperäkartta 1 : 20 000 ja 1 : 50 000. Vuoteen 2000 mennessä on maastamme kartoitettu kolmasosa. Moni- tai yksiväristä, peruskarttapohjalle painettua maaperäkarttaa kääntöpuolelle painettuine selostuksineen on valmiina 552 kpl ja sen lisäksi yksinomaan digitoituna noin 300 kpl. Pohjois-Suomen kartat on pääosin julkaistu 1 : 50 000 mittakaavassa. Työn alla oleva kartta-aineisto numeeristetaan, samoin tehdään myös painetutulle kartta-aineistolle. Maaperäkartat ja niihin liittyvät tiedot ovat saatavissa erilaisina tulosteina tai siirtotiedostoina. Tietoja voidaan käyttää maankäytön suunnittelussa, maankamaran raaka-ainevarojen selvittelyssä yms. MAAPERÄKARTOITUSPALVELUT Geologian tutkimuskeskus tekee maksullisena palveluna suurimittakaavaisia ja temaattisia (1 : 2 000 1 : 10 000) maaperäkartoituksia, joissa otetaan huomioon tilaajan erityistarpeet. Kartoituksen yhteydessä tehdään kairauksia ja geofysikaalisia mittauksia tilaajan toivomassa laajuudessa. Yksityiskohtaisia tietoja maa-aineksista, turvevaroista ja pohjavesitutkimuksista voi tiedustella Geologian tutkimuskeskuksesta. Numeerisia perustietoaineistoja on saatavissa paikkatietojen yhteiskäytön kautta tai suoraan GTK:sta erilaisina siirtotiedostoina. Teemakarttoja pystytään tuottamaan alueilta, missä geologisen kartoitustiedon määrä on riittävän kattavaa ja monipuolista. GTK:n yhteyshenkilöt selvittävät edellytykset teemakarttojen tuottamiseen. Lisätietoja maaperäkartoista Etelä-Suomen aluetoimisto PL 96 (Betonimiehenkuja 4) 02151 ESPOO Puh. 020 550 20 Fax. 020 550 12 Väli-Suomen aluetoimisto PL 1237 (Neulaniementie 5) 70211 KUOPIO Puh. 020 550 30 Fax. 020 550 13 Pohjois-Suomen aluetoimisto PL 77 (Lähteentie 2) 96101 ROVANIEMI Puh. 020 550 40 Fax. 020 550 14

Taulukko 2. Numerotietoja GTK:n karttalehden 3341 04 alueelta tutkimista soista. Suon nimi Suokairauspisteet ha Keskimäär. maatuneisuus H Keskimääräinen paksuus m pintaosa koko suo Tutkittu suoalue Yli 2 m:n syvyinen alue Turvemäärä milj. suo-m 3 pintaosa koko suo Syvin piste m Turvelajisuhteet % S-valtaiset C-valtaiset Pintaala Pintaala ha Keskimääräinen paksuus m pintaosa koko suo Turvemäärä milj. suo-m 3 pintaosa koko suo SOIDINSUO 401-402 17 4.6 0.1 0.8 0.02 0.14 1.6 46 54 0 0.0 0.0 0.00 0.00 KUIKKASUO 403-404 54 5.9 0.1 0.9 0.06 0.51 2.0 52 48 1 0.2 2.0 0.00 0.02 JOKISUO 405-407 26 5.3 0.2 1.0 0.06 0.27 2.5 62 38 3 0.2 2.5 0.01 0.08 PÖLÖHSUO 408-412 77 4.6 0.1 1.6 0.13 1.25 4.2 20 80 22 0.2 2.8 0.04 0.62 KUMPUSENSUO 413-415 28 3.9 0.0 1.1 0.00 0.30 1.5 3 97 0 0.0 0.0 0.00 0.00 Yhteensä/keskimäärin 202 4.9 0.1 1.2 0.27 2.47 2.4 31 69 26 0.2 2.8 0.05 0.72 8