VILLAN HUOPUMISEN VAIKUTUS KIRJONEULEEN TEKSTUURIIN Minttumeri Hirsimaa Tutkimus havainnollistaa, millaisia vaikutuksia erilaisilla viimeistyksillä on huopuvalla ja huopumattomalla langalla neulottuun kirjoneuleeseen: sen pintatekstuuriin, rakenteen tiheyteen ja neuleen kokoon. Ja mitä on otettava huomioon tietynlaisen tekstuurin aikaansaamiseksi kirjoneuleeseen. Koesarjassa käytettiin huopuvaa 100%:n villalankaa (WO) sekä sekoitelankaa, jossa oli 50% puuvillaa (CO) ja 50% polyakryylia (PAN). Tutkimukseen valittiin mahdollisimman samansävyiset harmaat langat, jotta huomio värieron sijaan olisi kirjoneuleen rakenteessa. Koesarjan toteuttamisessa käytettiin 8gg:n Silver Reed -neulekonetta. Koesarja koostuu 24 koetilkusta. Tutkimuksessa on käytetty seitsemää erilaista viimeistystä kolmelle eri kirjoneuleelle. Yksi jokaisesta kirjoneulemallista jätettiin käsittelemättä, jotta viimeisteltyjä näytteitä pystyttäisiin vertaamaan myös alkuperäiseen kirjoneuleeseen ja muutokset olisivat helpommin huomattavissa. Viimeistyksiin käytettiin Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun painokangasja värjäysstudion huovutuskonetta, höyrystintä sekä kuuma-kylmäpesua. Tutkimuksessa selvisi, että viimeistyksillä, langan materiaalilla ja erityisesti lankojen hierarkialla neuleessa on vaikutusta neuleen ulkonäköön, kuten muun muassa tekstuuriin, kokoon ja materiaalin tuntuun.
KANKAANPAINANTA RASTERILLA Bella Schubin Tutkin, miten eri kokoinen rasteri vaikuttaa monisävyiseen kuosiin kankaanpainannassa. Suoritin kokeet painamalla käsin eri kangaslaaduille painokaaviolla, johon oli valotettu kuva neljästä eri kokoisesta rasterista. Värierottelu perustuu CMYK-väritilaan, jonka avulla monisävyisen kuvan voi rakentaa neljästä eri värisävystä. Tulokset varmistivat sen, että väritilana CMYK ja rasteri soveltuvat erittäin hyvin kankaanpainantaan ja, että rasterin koolla on kuvan selvyyteen, monisävyisyyteen ja tyyliin selvä vaikutus. Tutkimus koostuu 16 näytteestä, jotka ovat painettu neljälle eri kangaslaadulle, sekä erikseen painetusta näytteestä, jossa näkyy painamisen kaikki vaiheet.
PIGMENTIT VALUSAVESSA Liisa Kaunisvirta Tutkimusaiheenani oli keramiikan valmistuksessa käytettävien väripigmenttien vaikutus valusaveen, valamisprosessiin ja lopputulokseen. Tutkin pigmenttien ominaisuuksia, värikylläisyyttä ja juoksevuuden muutoksia valusavessa sekä polttolämpötilojen vaikutusta lopputuloksiin. Tavoitteena oli saada parempi tietämys väripigmenttien ominaisuuksista ja siitä, mitä tulee ottaa huomioon, kun työskentelee pigmenttien ja valusavimassan kanssa. Tutkimusmenetelmääni kuului eri pigmenttimäärien lisääminen valusavimassaan, juoksevuuden mittaaminen kuppiviskositeettimittarilla ja näytekappaleiden valaminen kipsimuottiin. Poltin näytekappaleet kolmessa eri lämpötilassa, jotta pystyin tutkimaan myös mahdollisia polttolämpötilasta johtuvia värivariaatioita. Lopputuloksena on 54 kappaleen näytesarja, josta on huomattavissa pigmenttimäärän lisääntyminen ja siitä johtuva värikylläisyyden kasvu sekä polttolämpötiloista johtuvat sävymuutokset massassa ja lasitteessa. Värikylläisyydet nousivat jokaisessa näytteessä kunkin väripigmentin pitoisuuden kasvaessa mutta tämä heikensi huomattavasti valusaven juoksevuutta. Tästä syystä suuret pigmenttimäärät ilman juoksevuutta parantavia lisäaineita voivat hankaloittaa valamisprosessia. Polttolämpötilalla oli myös kiinnostavia vaikutuksia massan ja lasitteen sävyihin. Tutkimukseni tuloksena sain toteutettua värikartan käyttämistäni pigmenteistä itselleni ja muille väripigmenteistä kiinnostuneille.
OPTINEN VÄRIEN SEKOITTUMINEN KUDOTUISSA KANKAISSA Hilda Niemelä Tutkin värejä kudotuissa kankaissa. Kudoin näytteitä, joiden loimen ja kuteen värit sekoittuvat optisesti erilaisiksi sävyiksi. Näytteet on tehty kahdella eril loimilangalla: mustalla puuvillaloimella ja valkoisella villaloimella. Loimet ja varsipuut olivat keskenään lähes samanlaiset ja loimen tiheys oli molemmissa sama. Valitsin kudelangaksi turkoosin merseroidun puuvillalangan, jolla kudoin kaikki näytteet. Vertasin näytteitä ja niiden sävyjä tietokoneella tekemiini värineliöihin. Värineliöt tein Adobe Photoshopilla sillä periaatteella, että laskin sidosrakenteen loimen ja kuteen määrän kankaan oikealla puolella ja muodostin niistä suhdeluvut, joiden mukaan lisäsin värineliöihin kutakin väriä. Esimerkiksi mustalla loimella kudottaessa palttinasidosta, loimilankaa on kankaan oikealla puolella näkyvissä saman verran kuin kudelankaa, joten suhde on 50% - 50%. Lisäsin neliöön loimen mustaa 50%:a ja kuteen turkoosia 50%:a ja sain värin jonka pitäisi vastata kankaan pinnan väriä, kun se sekoittuu optisesti silmän verkkokalvolla. Näytteet on kudottu kolmella yleisimmällä sidosrakenteella; palttinalla, toimikkaalla ja satiinilla. Kangasnäytteissä oli paljon eroja. Palttinanäytteet toistivat parhaiten haluttuja värejä mutta muissa näytteissä oli enemmän muuttujia. Toimikkaissa värin toistumisen kannalta oli haasteena sidoksen ominaispiirre; diagonaaliin kulkevat toimiviivat. Satiinissa puolestaan haasteena oli loiminastojen harva esiintyminen kankaan oikealla puolella. Pelkkä suhdelukujen laskeminen ja sen perusteella halutun värin kutominen ei siis käytännössä toimi niin yksinkertaisesti kuin oletin mutta tutkimustulokseni ovat silti suuntaa-antavia.
KIERRÄTYSTEKSTIILIEN UUSIOKÄYTTÖ LAMINOIMALLA Katri Oikarinen Tässä tutkimuksessa tutkitaan miten erilaisia kierrätystekstiilejä voi yhdistää toisiinsa eri menetelmien avulla. Lähtökohtana oli luoda esteettisesti kaunis ja ekologisesti kestävä uusiomateriaali, mitä voisi hyödyntää luovasti uusissa konteksteissa. Alustavat tutkimukset toteutettiin laminoimalla erilaisia kangasmateriaaleja toisiinsa liimaamalla ja sen jälkeen pyörittämällä laminoitu kangaspino rullalle. Tavoitteena oli luoda puuhalkoa jäljittelevä kangaspölkky, mitä siivuttamalla voisi saada esteettisesti kiinnostavia ja sellaisenaan hyödynnettäviä kappaleita. Tekstiilien yhteen liittämiseen käytettiin kahta erilaista liimaa ja yhtä liimaseosta, tarkoituksena tarkastella erilaisten liimojen pitävyyttä. Kangasrullien leikkaamiseen käytettiin paperigiljotiinia. Tutkimuksen ekologista kestävyyttä tutkittiin testaamalla biohajoavan PLA-kuidun toimivuutta yhtenä menetelmänä kiinnityksessä. PLAkuitutestit tehtiin kahdessa sarjassa. Ensimmäisessä sarjassa tutkittiin miten PLA-kuitu toimii kankaiden kiinnittämisessä sulattamalla sitä kankaiden väliin. Sarjan tarkoituksena oli antaa vastauksia siitä, millaisia määriä ja missä lämpötilassa saavutetaan ihanteellisin lopputulos. Toisessa sarjassa hyödynnettiin ensimmäisen sarjan tuloksia ja laajennettiin tutkimusta tutkimalla miten PLA-kuitu toimii rullatun kappaleen sisällä. PLA-kuitua ladottiin kankaiden väliin, minkä jälkeen rullatut kappaleet kuumennettiin uunissa eri lämpötiloissa kahden leivinpellin väliin painettuna. Valmiit kappaleet leikattiin paperigiljotiinilla. Liimaustulokset osoittivat että erilaisia ja erivärisiä kankaita rullaamalla voidaan saada esteettisesti kiinnostavia kappaleita. Mitkä tahansa kankaat eivät kuitenkaan soveltuneet kaikkien liimojen kanssa ja mitä suurempi rulla oli, sen huonommin se kuivui sisältä. Tekstiilien yhdistäminen sulattamalla PLA-kuitua kankaiden väliin osoittautui haasteelliseksi mutta ei mahdottomaksi. Lopputulokseen vaikutti mm. PLA-kuidun määrä kankaiden välissä. Kokeet osoittivat että haluttuun tavoitteeseen on kuitenkin mahdollista päästä lisätutkimusten avulla.
PUUN VANHENTAMINEN ERI KEMIKAALEILLA Markus Vainio Tutkimukseni käsittelee puun vanhentamista erilaisin kemikaalein eli pyrin luomaan vanhentuneen näköistä puuta. Valmistin 12 näytteen koesarjan, johon valitsin kolmea eri puulajia ja neljää eri kemikaalia. Käytin kaikkia aineita sivelemällä niitä puun pintaan sekä liottamalla puukappaleita viikon ajan kussakin kemikaalissa. Puulajeiksi valitsin männyn, koivun sekä tiikin. Halusin tarkastella perinteisiä suomalaisia puulajeja sekä tiikkiä sen luonnollisen harmaantumisen takia sekä sitä, millä tavoin tulokset vaihtelevat tropiikin puulajin sekä pohjoisempien puulajien kesken. Kemikaaleiksi tutkimukseeni valitsin mineraalitärpätin, kloriitin, sitruunamehun sekä etikka-teräsvilla -seoksen. Mineraalitärpätillä pyrkimykseni oli nopeuttaa puun solukon kuolemista ja saada aikaan kelomaista pintaa, mutta näytteissä ei huomattavaa muutosta tapahtunut. Kloriitti on puhdistus- ja valkaisuaine, jolla pyrin vaalentamaan puun ominaisen sävyn ja saada puun tämän avulla näyttämään vanhentuneelta. Tämä kemikaali toimi ja vaalensi liotetut puunäytteet tehokkaasti ja aiheutti näissä halkeilua mutta sivellyissä näytteissä ei ollut suurta muutosta verrokkikappaleisiin. Sitruunamehun hapokkuudella pyrin syövyttämään puun solukkoa ja saada puuta vaalenemaan, mutta näytteissä ei tapahtunut suurta muutosta. Etikkaan liuotettu teräsvilla on puuseppien käyttämä menetelmä, mitä en ollut itse kokeillut, joten halusin sen mukaan testaukseeni. Käsittely loi pintaan harmaanruskean sävyn niin upotetuissa näytteissä kuin sivellyissä kappaleissa. Tutkimukseni tulokset olivat osin onnistuneita, mutta täysin haluamani kaltaiseen lopputulokseen en päässyt. Uskon että viemällä tutkimusta pidemmälle ja yhdistelemällä käyttämiäni kemikaaleja olisi mahdollista saada aikaan vanhentuneen näköistä puuta.
MED NÅLEN SOM PENSEL Ida Korsström Min undersökning behandlar broderi som metod för att upprepa ett målat motiv. Jag undersöker hur olika trådar och bottenmaterial påverkar motivets karaktär och estetik. Jag förverkligade 16 stycken tester av fyra olika bottenmaterial och fyra olika trådar. Av dessa broderade jag tolv för hand och fyra på broderimaskinen i A-space i Otnäs. Motivet var en målning föreställandes en blomstjälk jag utförde i akrylfärg i samband med mitt kandidatarbete. I kandidatarbetet arbetade jag med material och skisstekniker jag inte var van vid för att bryta mitt vanliga arbetsmönster och uppnå friare och mindre beräknade bilder. Detta arbete tog den tanken till en ny nivå då jag här bytte från målning som teknik till broderi. Jag valde att endast arbeta med svart tråd och vit botten. På det här sättet satte jag materialen och deras egenskaper i fokus. Målet för detta arbete var att bevisa att man utan att byta motiv kan få till stånd otroligt många vitt skilda varianter av det endast genom att byta material. Jag valde broderi som teknik då det, liksom målandet, förändrar ytan på ett material och kan jämföras med att rita linjer på papper. Men jag har även länge varit intresserad av att prova broderi som teknik. Resultaten varierade stort i fråga om utseende. Papperstråden jag använde gav ett grovt utseende åt motivet medan linnetråden gav bilden ett luftigt och sirligt uttryck. Jag konstaterade att de materialkombinationer som var estetiskt mest tilltalande inte nödvändigtvis var de som bäst upprepade motivet eller var lättast att genomföra och vice versa. Vad gäller materialens funktion kunde jag konstatera att papper som bottenmaterial fungerar sämre än tyg. Fibrerna är korta och pappret rivs gärna vid ställena där nålen gjort hål. Däremot fungerade silkeschiffongen bättre än väntat. Trots att den var så tunn var den stadig och dessutom skapades en intressant kontrast mellan de olika svarta trådarna och det genomskinliga tyget. På det hela taget var undersökningen lyckad och jag hoppas att även andra kan dra nytta av testerna som indikatorer för vilka material som passar bäst ihop antingen tekniskt eller estetiskt sett.
KANKAIDEN VÄRIEN SHIFTAA- VUUS ERI SIDOKSILLA JA KUDELANGOILLA Iines Niemelä Tutkimusaiheena on kankaiden värien shiftaavuus eri sidoksilla ja eri kudemateriaaleilla. Usein shiftaavan efektin eli hienovaraisen värin vaihtuvuuden sitä katsottaessa eri suunnista, saa aikaan erittäin tiheällä palttinasidoksella ja kiiltävillä erivärisillä loimi- ja kudelangoilla. Tutkin, onko efekti mahdollista saada näkyviin harvemmalla lankatiheydellä sekä langoilla, joiden kiiltoaste on matasta kiiltävään. Testasin myös miten eri sidokset vaikuttavat efektin näkyvyyteen. Sidoksina on palttina, satiini ja toimikas. Kankaissa loimi on mustaa puuvillalankaa. Kuteina on lähes saman paksuiset ja saman sävyiset vaaleat villa-, puuvilla-, pellava-, silkki- ja viskoosilangat. Kankaat kudottiin 16-vartisella kangaspuulla. Kudotuissa kankaissa shiftaavuus tuli parhaiten esille palttinasidoksisissa kankaissa. Lankojen kiiltävyys sekä tiheys lisää efektiä. Shiftaavuus on mahdollista havaita kuitenkin myös harvemmissa kankaissa värien optisen sekoittumisen ansiosta. Satiinien ja toimikkaiden kudevaltaisella vaaleammalla puolella shiftaavuus on huonoin.
VILLA KIERTOON HUOVAN VALMISTAMINEN KIERRÄTETYISTÄ VILLA-AKRYYLINEULEISTA Elisabeth Rowland Tutkimuksessani selvitin kierrätysvillan ja -akryylin eroja ja niiden seosten vaikutusta huopumisprosessiin. Otin tutkimukseni lähtökohdaksi villalle hyvin ominaisen käyttäytymisen tietyissä olosuhteissa: huopumisen. Hypoteesini oli, että villaa enemmän sisältävät neulenäytteet huopuvat selkeästi voimakkaammin kuin akryylipitoisemmat näytteet. Huovuttamiseen käytin pääasiassa pesukonetta. Keräsin kuusi käytettyä neulepaitaa, joista valmistin koenäytteet. Purin neuleissa käytettyä lankaa kuiduiksi ja leikkasin verrokkinäytetilkut, joilla tutkin, miten villan ja akryylin eri seossuhteet käyttäytyvät huovuttaessa. Tutkimustuloksena totesin, että kierrätetyistä akryyli- ja villasekoiteneuleista on mahdollista valmistaa huopaa. Huovan laatua ja kestävyyttä parantaa huomattavasti tuoreen villakuidun lisääminen kierrätyskuitujen joukkoon.
KIRJAVA LASITE Leena Nurmi Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää aiemmassa keramiikan lasitetutkimuksessa löydettyä lasitetta. Tämä lasite oli paksuna kerroksena vaakatasoisella pinnalla kaunis sinisen ja vaaleanpunaisen kirjava, kun se poltettiin kaasu-uunissa pelkistävässä poltossa. Ohuempana lasite oli lähinnä kellertävä. Kolmiulotteisessa astiamuodossa kokeiltuna lasite käyttäyi arvaamattomasti ja teki pelkistävässä poltossa yleensä kellertävän pinnan, ja etenkin astian sisäpinnalla oli vihreitä ja pinkkejä alueita. Myös sähköuunin hapettavassa poltossa lasite oli mintunvihreän sijaan läpinäkyvä, jossa oli paikoitellen vihreää. Ongelma johtui todennäköisimmin lasitteessa käytetyn kuparioksidin painosta. Lasitetutkimuksessa lähdettiin ratkaisemaan ongelmaa lisäämällä lasitteen viskositeettia kolmella eri tavalla. Kuparioksidi vaihdettiin kuparikarbonaattiin, joka on hieman kevyempää. Ensimmäiseen sarjaan lisättiin titaanioksidia (TiO 2 ). Toisessa sarjassa lisättiin kaoliinin määrää, koska sen sisältämä alumiini (Al 2 O 3 ) lisää lasitteen viskositeettia. Kolmannessa sarjassa vähennettiin liidun määrää, koska sen sisältämä kalsium (CaO) vähentää lasitteen viskositeettia. Lasitetutkimus suoritettiin käyttämällä koepaloina pieniä valettuja kuppeja. Kuppeja tehtiin kolme erää, joista kaksi poltettiin kaasu-uunissa pelkistävässä poltossa kahdessa eri lämpötilassa ja yksi erä poltettiin sähköuunissa. Näin voitiin verrata tuloksia keskenään. Pelkistävässä kaasupoltossa poltetuissa paloissa kuparioksidi ei pelkistynyt kunnolla, joten sen väri jäi vihertäväksi. Tämä vaikeutti tulosten tulkintaa. Ensimmäisessä sarjassa eli titaanioksidia lisätessä lasitteen väri muuttui kaikissa poltoissa eniten kellertävään ja kuparioksidin kohdasta vihreä väri alkoi hävitä lähes kokonaan varsinkin kaasupoltossa. Toisessa sarjassa eli kaoliinia lisätessä vihreä värisävy säilyi parhaiten. Kolmannessa sarjassa eli liidun määrää vähentäessä vihreä väri alkoi hävitä mutta vain pelkistävässä poltossa. Kaikissa lasitteissa väri taittuu hieman kellertävään kaasupoltossa, sähköuunissa poltetuissa vain ensimmäisessä sarjassa.
IRROTETTAVA PUINEN KAHVA Joel Levander Tutkimuksessani pyrin löytämään menetelmän, jolla voisin tehdä puisia, taivutusta kestäviä kahvoja mahdollisiin käyttöesineisiin. Niiden tarkoitus oli olla myös irrotettavia, jotta ne voitaisiin tarvittaessa poistaa esineiden ympäriltä. Lopulliset raportissa esiteltävät kahvat toteutettiin muotopuristusmenetelmällä kahden eri puulajin viiluista. Tällä menetelmällä niihin saatiin tarvittavaa kestävyyttä sekä joustavuutta. Käyttämäni puulajit olivat koivu sekä pähkinäpuu, joista ensimmäisen valitsin sen yleisyyden takia ja jälkimmäisen sen koristeellisuuden vuoksi. Tein kahvoille myös liotuskokeen, jonka tarkoituksena oli arvioida kosteuden vaikutusta näiden rakenteeseen. Liotin kahvoja pareittain vesisaavissa, joista toisen kahvan olin kyllästänyt kevyesti teepensasöljyllä. Kiinnitystä esineeseen tutkin kipsistä dreijaamani mallin avulla.
NATRIUMPOLYAKRYLAATTI JA KANGAS MUODONANNOSSA Niklas Alenius Tutkimuksessa käsitellään natriumpolyakrylaatin sekä eri kankaiden yhdistelmien käyttömahdollisuuksia muotoilun sovelluksissa. Tavoitteena oli löytää materiaaliyhdistelmä, joka mahdollistaisi rakenteellisesti kestävän muodonannon estämättä natriumpolyakrylaatin vettä imeviä ja tilavuudeltaan laajenevia ominaisuuksia. Materiaaliyhdistelmän testaamisen lisäksi keskeisenä tavoitteena oli saada syvempi ymmärrys natriumpolyakrylaatin luonteesta. Tutkimus toteutettiin yhdistämällä ominaisuuksiltaan kolmea erilaista kangasta sekä kolmessa eri muodossa löytyvää natriumpolyakrylaattia. Koesarja koostuu 9 erilaisesta kankaan ja natriumpolyakrylaatin yhdistelmästä. Tarkoitus oli vertailla märän ja kuivan näytteen ominaisuuksia ja eroavaisuuksia. Kaikki näytteet valmistettiin ompelemalla kankaisiin viisi leveydeltään erilaista kanavaa, joiden sisään natriumpolyakrylaattia lisättiin kanavan tilavuuden kanssa samassa suhteessa. Natriumpolyakrylaattia lisättiin näytteisiin sama määrä lukumääräisesti laskemalla ja silmämääräisesti arvioimalla. Lopputuloksia arvioitiin aistimääräisesti ja mitaten. Lopputuloksista selvisi että natriumpolyakrylaatti ja tekstiili ovat vähintään kehittämisen arvoinen materiaaliyhdistelmä. Etenkin ohuiden joustavien kankaiden sekä paksumpien jämäköiden kankaiden yhdistelmät vaikuttivat lupaavilta. Aion kehittää tulevaisuudessa pidemmälle vietyjä tuotekonsepteja tutkimuksen löydöksiin pohjaten.
ALUMIINIOKSIDI JA MOLOKIITTI KIPSIN SEOSAINEINA LASIN UUNIVALUMUOTEISSA Anna Tolonen Tutkin lasin uunivalumuottien seoksia testaten molokiitin ja alumiinioksidin ominaisuuksia uunivalumuotin kipsiseoksessa. Aikaisempien uunivalukokeilujeni aikana ongelmaksi oli osottautunut, että osa muoteista halkeaa polton aikana. Aikaisempien epäonnistumisien takia halusin materiaalitutkimuksessani tutkia kumpi on ominaisuuksiltaan parempi seosaine lasin uunivaluimuotteihin: alumiinioksidi vai molokiitti. Ja mikä olisi ihanteellisin kipsin ja molokiitin, tai alumiinioksidin, seossuhde muotissa. Tähtäimessä oli saada jonkinlaista suuntaa lasivalujen varmaan onnistumiseen ja vähentää ikäviä yllätyksiä monesti yli 50 tunnin sulatusohjelman jälkeen, kun uunin luukku vihdoin avataan. Lasin uunivalutekniikassa uunin lämpötila kohoaa lämpötilaan, jossa lasi alkaa pehmetä ja muuttua juoksevaksi. Ohjelmassa jota olen käyttänyt, lämpötila nousee 880 C-asteeseen, jossa se hautuu n. 2 tunnin ajan, jonka aikana sulava lasi valuu muotteihin. Mitä hitaammin lämpö kohoaa, sitä vähemmän se rasittaa uunivalumuottia. Toisin sanoen: mitä enemmän muotti kestää lämpövaihtelun aiheuttamaa rasitusta, sitä nopeampi uunivaluohjelma voidaan ohjelmoida ja sitä nopempi ja lyhyempi on koko prosessin pituus muotin valmistuksesta valmiin lasikappaleen kylmätyöstöön. 10 kappaleen koesarjani koostuu viidestä kipsi-molokiittiseosmuotista ja viidestä kipsi-alumiinioksidiseosmuotista sekä muoteilla valmistetuista lasivalukappaleista. Tarkastelin lasin uunivaluprosessia muottien näkökulmasta muottien valmistamisesta, kuivattamisesta, vahamallineen höyryttämisestä ulos muotista aina uunivaluun asti.
INDIGOLLA VÄRJÄTTYJÄ 3D-TULOSTEITA Emil Lyytikkä Tutkin 3D-tulostusfilamentin värjäämistä luonnonväreillä. Valitsin väriaineeksi indigon. Koen muovin tulostamisen ja perinteisen luonnonkuitujen värjäystavan välisen ristiriidan kiinnostavaksi. Valitsin tulostusmateriaaliksi nailonin, koska sen ominaisuudet soveltuvat hyvin värjäykseen. Tutkimuksessa selvisi että indigo tarttuu perinteisin värjäysmenetelmin hyvin nailoniin. Väri kestää myös korkean tulostuslämpötilan. Käytin indigovärjäyksessä pelkistävää värikylpymenetelmää, jolla värjätään yleensä luonnonkuituja. Tutkin värin tarttumista eri lämpötiloissa ja eri määrillä kylvetyskertoja. Sain laajan skaalan eri sävyjä vaaleansinisestä jopa indigon ominaissävyyn, joka on syvän tummansininen. Tulostaminen onnistui yli odotusten, väri selvisi lämmityksestä ja muuttui voimakkaanmammaksi usean tulostuskerroksen takia.
VALKOISEN VARIAATIOITA Niko Mankinen Tavoitteenani oli valmistaa puhtaanvalkoinen valumassa keramiikan valmistukseen. Koska pidin esikuvanani konstruktiokeraameista tuttua väriä ja samettista pintaa, valitsin pääraaka-aineeksi alumiinioksidin. Lisäksi vahvistin valkoista minimoimalla värjäävän rautaoksidin määrän jättämällä valumassaresepteistä pois maasälvän, joka on massojen tavallinen raaka-aine. Visuaalisten ja haptisten kriteereiden lisäksi halusin etsiä mahdollisimman käyttökelpoista massaa, johon vaikuttavat myös käytettävien raaka-aineiden hinnat ja polttolämpötilat. Valmistin tutkimusnäytteet sekoittamistani valumassoista. Valmistin verrokkikappaleet Aalto-yliopiston keramiikkastudiossa yhteisessä käytössä olevasta valuposliinista. Näytteet poltettiin kolmeen eri lämpötilaan: 1220 o C, 1250 o C ja 1280 o C, lopulta kuitenkin keskittyen kahteen matalimpaan lämpötilaan. Näytteiden värisävyistä, poltonaikaisesta kutistumisesta, pinnanlaadusta sekä huokoisuudesta löytyi eroja. Vaikka mielestäni parhaiden massojen tuottamat värierot olivat marginaalisia, oli näytteiden huokoisuudessa melko suuria vaihteluita.
LÄMPÖTILAN JA PURETUSAINEEN VAIKUTUS KANKAAN VÄRJÄÄ- MISESSÄ SIPULINKUORELLA Riikka Hongisto Tutkin kankaiden värjäystä sipulinkuorilla. Väriaineena käytin keltasipulinkuoria, joten tulokset olivat ruskean ja keltaisen eri sävyjä. Tutkimuksessani muuttujina olivat lämpötila, puretusaine ja kangaslaatu. Tein kuusi koesarjaa kahdella eri puretusaineella, kahdessa eri lämpötilassa ja neljällä eri kangaslaadulla. Kahta koesarjoista kokeilin myös ilman puretusainetta. Kiinnostavaa oli nähdä, kuinka puretusaine vaikuttaa syntyvään väriin ja miten lämpötila muuttaa tätä, sekä tarttuuko väri myös suositusta alemmassa lämpötilassa. Lämpötiloina värjäyskeitoissa käytin 60 C ja 80-90 C. Puretusaineina käytin alunaa ja viinikiveä. Alunaa lisäsin 10% värjättävän materiaalin painosta ja viinikiveä 5%. Sipulinkuorilla värjätessä tulos voi vaihdella esimerkiksi käytettävien kuorien värin mukaan. Käytin kaikissa koesarjoissani samaa värilientä, jotta sen pitoisuus olisi yhtä suuri kaikissa koesarjoissa ja tulokset olisivat vertailukelpoisia. Mittasin kullekin kankaalle tarvittavan määrän ainesosia, sillä kankaiden painon vaihdellessa myös määriä tuli muuttaa. Tuloksista voi huomata, että alemmassa lämpötilassa värit jäävät vaaleammiksi käytettiin puretusainetta tai ei. Viinikiveä käytettäessä tulos oli hyvin samankaltainen kuin ilman puretusainetta värjätyissä kankaissa. Molemmista tuli rusehtavia ja kellertäviä kangaslaadusta riippuen. Aluna sai kankaisiin kirkkaita keltaisia ja kultaisia sävyjä. Selkeitä eroja näkyi myös värjättävien kankaiden värjäytyvyydessä. Kuten oletettavaa oli, silkki ja villa värjäytyivät helpommin kuin viskoosi tai pellava. Alunaa käytettäessä väri pureutui myös viskoosiin ja pellavaan melko hyvin. Värjäyksen jälkeisessä huuhtelussa huomasin että viskoosi ja pellava päästivät pidempään väriä kuin silkki ja villa, vaikka olivat jo värjäämisen aikana huomattavasti vaaleampia.
KELTAISTA LASITETTA ETSIMÄSSÄ Iines Jakovlev Tutkimuksessani pyrin saamaan aikaan keltaista väriä keramiikan lasitteeseen ilman väripigmenttien käyttöä. Tarkoituksena oli oppia lasitteista, niiden raaka-aineista ja näiden raaka-aineiden ominaisuuksista, sekä siitä, kuinka ne vaikuttavat valmiiseen lasitteeseen. Keltaisen lasitteen tutkiminen lähti kiinnostuksesta keltaiseen väriin. Kaltaisen värin aikaansaaminen lasitteisiin on vaikeaa, ja sitä on aikaisemmin tuotettu monenlaisilla myrkyllisillä raaka-aineilla, kuten lyijyllä. Pyrkimyksenäni oli luoda mahdollisimman keltaista lasitetta saatavilla olevista materiaaleista huolehtimatta lasitteen muista ominaisuuksista, kuten sen elintarvikekelpoisuudesta, halkeilusta tai pinnan ominaisuuksista. Lasitenäytteitä tutkiessani kuitenkin kiinnitin huomiota myös lasitteen muihin ominaisuuksiin, sillä näin sain tietoa siitä, kuinka eri raaka-aineet vaikuttavat. Ensimmäisenä tutkin rautaoksidipohjaisia lasitteita, joihin lisäsin asteittain joko rutiilia tai tinaa. Näistä näytteistä löytyi mielenkiintoisia lasitteita, mutta väriskaala vaihteli keltaisesta ruskeaan, vihreään ja jopa valkoiseen ja siniseen. Samaan aikaan tein kromipohjaisen lasitekoesarjan, joka tarjosi paremman mahdollisuuden kehittää keltainen lasite. Jatkoin siis kromipohjaisen lasitteen tutkimista ja kehittämistä. Tätä lasitetta tutkiessani sain aikaiseksi sitruunankeltaisen värisävyn, joka kuitenkin hieman taittoi limenvihreään. Materiaalitutkimus oli opettavainen ja tarjosi paljon tietoa lasitteista sekä niiden raaka-aineista, ja uskon, että tulevaisuudessa olen paljon valmiimpi tekemään omia lasitteitani sekä jatkamaan lasitekokeilujani.
LÄPINÄKYVÄSTÄ OPAALIKSI VÄRILLISEN OPAALILASIN KÄYTTÖ MUOTTIIN PUHALLETTAESSA. Laura Meriluoto Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, onko lasinpuhalluksessa käytettävien opaalisten tankovärien tarvittavaa määrää suhteessa puhallettavan kappaleen pinta-alaan mahdollista määrittää, kun halutaan saavuttaa erittäin intensiivinen ja peittävä, mutta silti valoa läpipäästävä lopputulos. Ajatus tutkimuksen toteuttamiseen syntyi omien kokemuksieni kautta huomattuani, että käsinpuhalletun lasin valmistaminen kaikilta osin mittatarkasti ja hallitusti on usein haasteellista. Halutun lopputuloksen saavuttaminen vaatii yleensä useita koepuhalluksia, joka on aikaa, rahaa ja materiaaleja vievää. Tutkimusta varten valmistin lasinpuhallusmuotin kipsistä, jonka avulla toteutin 12 kappaleen koesarjan. Koesarjaan valitsin kolme keskenään hyvin erilaista opaalista tankoväriä, joista jokaisesta tehtiin koekappaleet neljällä eri määrällä. Tutkimustuloksia arvioitiin sekä valmiiden kappaleiden valaisutehon että niiden läpinäkyvyyden perusteella. Tulosten perusteella luotiin myös laskentakaava, jonka avulla tarvittavan värilasin määrä suhteessa puhallettavan kappaleen pinta-alaan voidaan laskea etukäteen. Tulokset osoittivat, että täydellisesti toimivan laskukaavan luominen on käsinpuhalletun lasin kohdalla haasteellista esineen valmistamiseen vaikuttavien useiden tekijöiden vuoksi. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että erilaiset opaalivärit näyttävät käyttäytyvän samalla tavalla, joten teoriassa kaava voi toimia suuntaa-antavana apuvälineenä, mikäli puhallettaessa noudatetaan tutkimuksessa käytettyä menetelmää. Tutkimuksen tuloksia on mahdollista soveltaa useisiin eri tarkoituksiin ja saatujen tietojen perusteella muotoilijan on helpompi arvioida jo etukäteen tarvittavan värin määrä halutun lopputuloksen aikaansaamiseksi.