Kummikirje 2-2017 11.10.2017 Rakkaat Dikonin turvakodin ystävät ja tukijat Dikonin kesäleiri 2017 Rakastan Dikonia, se on minun kotini ja ihmiset täällä ovat minun perheeni, sanoo Maksim. Maksim on kymmenvuotias poika, joka on saanut turvallisen paikan Dikonin turvakodista. Vierailen sateisena iltapäivänä Dikonin turvakodissa. Viktoria on minua vastassa Viipurin juna-asemalla. Kätevästi ja nopeasti olen päässyt Helsingin suunnasta Allegro-junalla. Koululaiset tulevat vuorotellen ovesta sisään, koulupäivä on päättynyt. Tänä syksynä on aloittanut kaksi tyttöä ensimmäisellä luokalla ja kaiken kaikkiaan Dikonista lähtee aamuisin 15 koululaista kouluun. Koulupäivän jälkeen odottaa välipala ja läksyjen teko. Nadja tulee halailemaan ja kertoo, että huomenna vietetään opettajien päivää koulussa. Silloin on juhla ja opettajat saavat kukkia ja erityistä huomiota. Vähän myöhemmin Nadja istuu keskittyneenä pöydän ääressä ja kirjoittaa vihkoon matematiikan tehtäviä. Läksyjä riittää ja autamme lapsia läksyjen teossa, kertoo Marina. Marina on Dikonin uusi työntekijä. Dikonin johtaja on kaivannut jo pitkään omaa sihteeriä ja apulaista. Marina hoitaa vähän kaikkea, niin kun me kaikki täällä, nauraa Viktoria. Ensimmäiseksi työtehtäväksi Marina sai osakseen luoda jokaisen lapsen kohdalla henkilökortin, jonka avulla seurataan lapsen tilannetta ja kehitystä. Suunnitteilla on myös Dikonin omat nettisivut, jonka avulla Dikonin toiminta tulee tutuksi myös laajemmin. Marina on koulutukseltaan peruskoulun opettaja ja hänen tehtäviinsä kuuluu myös lasten matematiikan taitojen kohentaminen ja kotitehtävissä auttaminen. Hän on Petroskoista kotoisin ja kirkon kautta oppinut
tuntemaan Dikonin johtajan, mutta Dikoni on hänelle uusi paikka. Pikkuhiljaa opin lisää tehtävässäni, hän kertoo. Viktoria toivoo, että Marinasta kasvaisi taitavaksi työntekijäksi, josta hänelle voisi olla iso apu. Koulupäivän jälkeen on vuorossa välipala ja läksyt. Dikonin laajennusprojekti on vihdoinkin päättynyt. Iso työ on kestänyt vuoden ja nyt syyskuussa lapset saivat muuttaa omiin huoneisiin. Muutos on merkittävä. Aikaisemmin oli vain tyttöjen huone ja poikien huone. Nyt löytyy 9 uutta makuuhuonetta. Lapset ovat tyytyväisiä ja iloisia uusista tiloista. Kaikki saivat muuttaa haluamiinsa huoneisiin, kertoo Viktoria. Kurkistamme käytävän ovista sisään. Teiniikäisten huoneissa on paikkoja kahdelle. Nuorempien lasten huoneista löytyy kaksi kerrossänkyä jokaisessa huoneessa. Käytävän viimeinen huone kuuluu Dikonin pienimmille, avaamme heidän oveaan varovaisesti, koska lapset nukkuvat niin suloisesti ja syvästi päiväuniaan. Tilat ovat hienoja. Projekti on hyvin onnistunut, vaikka on vaatinut paljon paperityötä, koordinointia, hankintoja ja matkoja Viipuriin, kertoo lähetystyöntekijä Andrey Heikkilä, jolla on ollut kokonaisvastuu projektista. Nyt henkilökunnalla on myös oma huone ja oma vessa, mistä he ovat tosi kiitollisia. Lähetysseuran avulla ja tuella tämä tärkeä projekti tuli mahdolliseksi, kiitokset kaikille, jotka ovat kantaneet projektia rukouksin ja lahjoituksin. Mutta työ Dikonissa jatkuu. Keittiö ja ruokala sekä muut tilat vanhalla puolella vaativat pintaremonttia. Huoneiden seinät ja lattiat ovat kuluneita ja keittiössä tarvitaan tehokkaampia työskentelytiloja. Myöskin avun tarve Viipurissa on edelleen suuri. Viktoria kertoo kahdesta uudesta perheestä, jotka tarvitsevat tällä hetkellä apua: nyt kartoitetaan tilannetta ja katsotaan, mitkä ovat perheiden akuutimmat avuntarpeet. Uudet tilat otettiin käyttöön syyskuussa 2017.
Näin Viktoria, Dikonin johtaja kertoo tapahtumista ja toiminnasta: Tämä aika on ollut lapsillemme hyvin rikasta ja mielellään jaan kanssanne Dikonin kuulumisia. Tammikuun tärkeä tapahtuma oli Aleksejn syntymäpäivän viettäminen. Aleksej on saanut Dikonin kautta paljon ja näemme tällä hetkellä hedelmät meidän ja Jumalan työstä, vaikka nuoren miehen tie aikuiseksi jatkuu vielä. Aleksej on lähtenyt opiskelemaan ja yhteys Dikoniin säilyy. Pyydämme että kannatte hänet jatkossa myös rukouksin. Tammikuussa Dikonin nuoret osallistuivat Keltossa kirkon nuorisoleirille, jossa heillä oli myös vastuutehtäviä: he vetivät ryhmätyöskentelyjä ja rukoushetkiä ja avustivat leirin musiikkitehtävissä. Tänä vuonna he ottivat mukaansa leirille ystävän, joka ei asu Dikonissa, ja toivomme sydämestämme, että nämä nuoret kohtaisivat Jeesuksen rakkauden. Helmikuussa meille tuli ensimmäinen voitto. Niin kuin tiedätte, kaikki lapsemme harrastavat eri urheilulajeja. Niin myös Lera-tyttö, joka osallistui judokilpailuihin ja voitti ensimmäisen sijan. Hän teki paljon työtä sen eteen ja se palkittiin tällä voitolla. Olemme Lerasta niin ylpeitä! Maaliskuu alkoi perhejuhlalla, joka pidettiin seitsemäntenä päivänä. Tämä on lapsillemme ja heidän vanhemmilleen erityinen hetki, joka toivottavasti auttaa perheitä vahvistumaan. Lapset olivat jo kuukauden ajan suunnitelleet päivän ohjelmaa. Lapset odottivat kärsimättömästi koko aamupäivän että voisivat onnitella perheitään. Juhla meni yli odotusten. Oli paljon hymyileviä kasvoja, naurua, kyyneleitä ja kiitollisuuden sanoja. Huhtikuussa kaikki lapsemme osallistuvat pääsiäisjumalanpalvelukseen Viipurin seurakunnassa, esiintyivät ja lauloivat kirkossa. Me keskustelimme paljon siitä, mitä Jeesuksen ylösnousemus 2000 vuotta sitten merkitsee meille tänä päivänä. Vielä huhtikuussa tapahtui todellinen ihme. Dikonin ovelle ilmestyi 17-vuotias poika. Hän oli huonossa kunnossa, huonosti pukeutunut ja hänessä näkyi väkivallan merkkejä. Poika pyysi meiltä apua. Saimme tietää, että hän on asunut lastenkodissa ja hänen nimi on Vasilij. Hän oli joutunut lastenkotiin 11 vuoden ikäisenä ja asunut neljässä eri sijaisperheissä mutta joutunut aina takaisin lastenkotiin. Tuli myös ilmi, että Vasilij opiskelee ammattikoulussa mutta koska hänellä puuttuu taitoja elää itsenäisesti, hän on joutunut vaarallisiin tilanteisiin ja väkivallan kohteeksi kaupungilla ja asuntolassa jossa hän
asuu. Tästä keskustelusta jäi mieleen Vasilijn syvät ja läpitunkevat sanat. Kun hän kääntyi minun puoleeni turvakodin johtajana, hän sanoi: Viktoria, ymmärrän että epäonnistuin elämässäni, mutta haluaisin aloittaa uudestaan. Antakaa minulle uusi mahdollisuus. Tottakai me otimme hänet vastaan, melkein jo aikuinen mies, mutta siinä hetkessä pieni poika. Hän alkoi heti aktiivisesti ottaa osaa Dikonin elämään. Pelkäämme ennustaa tulevaa, koska aikuiset ovat tehneet hänelle paljon pahaa ja tuhonneet paljon hänen elämässään. Mutta rukoilemme hänen toipumisensa puolesta ja pyydämme teitäkin kantamaan häntä rukouksissanne. Tällä hetkellä Vasilij on aloittanut uudestaan opiskelun, pääsi lääketieteen instituuttiin, mutta asuu Dikonissa. Näemme miten hän arvostaa tätä mahdollisuutta jonka Dikoni hänelle antoi. Tämän jälkeen tuli ihana toukokuu, joka tarkoitti kouluvuoden päättymistä lapsillemme, ja myös hoitajille työn helpotusta. Monta kertaa näin hoitajien itse nukahtamassa lasten viereen, kun he olivat laittamassa lapsia nukkumaan. Tästä lapset olivat tietysti onnellisia. Koulun päättäjäislahjaksi veimme kaikki lapset teatteriin. Kesäkuussa teidän avullanne järjestettiin Dikonin perinteinen kolmen viikon kesäleiri. Vuokrasimme leiripaikan järven rannalta ja leiri toimi samalla kuntoutusleirinä, jossa käsiteltiin tärkeitä aiheita lasten kanssa. Leiri oli hyvin urheilupainotteinen ja oli mukava katsoa lasten iloisia hetkiä, kun he ylittivät omat urheilusuorituksensa. Leirillä oli mukana johtaja, hoitajat ja psykologi. Apulaisina toimivat mm. Dikonin nuoret. Tämä on hyvin tärkeä aika meille ja meidän lapsillemme, kolme viikkoa olimme yhdessä ja meidän aikuisten aika on kokonaan omistettu lapsillemme ja yhdessä opimme voittamaan elämän vaikeuksia. Kesäleirillä oli mukana 6o lasta. Leningradin alueelta löytyy paljon lapsia ja perheitä, jotka ovat suuressa avun tarpeessa. Dikoni on myös kehittynyt paljon viime vuosina ja sen toiminta tällä alueella on tullut entistä tärkeämmäksi, lähetystyöntekijä Andrey Heikkilä toteaa. Haluamme nostaa esille lapsen ja muuttaa sitä tapaa, jolla yhteiskunta toimii perheiden ja heikossa asemassa olevien kanssa. Toiveeni on, että Dikonin esimerkin mukaan syntyisi muita samanlaisia paikkoja, haaraosastoja, Viktoria Shutova kertoo. Remontin lisäksi Lähetysseura tukee Dikonin hallinnon kehittämistä niin, että toiminta täyttää valtion vaatimukset. Näin turvakoti toimii kestävämmällä pohjalla, eikä sen tarvitse olla huolissaan valtion tarkastaessa säännöllisesti sen kirjanpitoa, henkilökuntaa, turvallisuutta jne.
Lapsilla on erityinen paikka Viktorian sydämessä. Viktoria on toiminut turvakodin johtana vuodesta 2013. Hän on energinen ja taitava ihminen tässä tehtävässä. Hän on saanut lahjan toimia lasten parissa. Paljon aikaa menee kuitenkin papereiden kanssa ja käytännön järjestelyihin. Kun saan iltaisin istua lasten sängyn reunalla ja kuunnella ja keskustella lapsen kanssa, se on antoisin hetki tässä työssä. Koulutukseltaan hän on lääkäri ja työskentelee myös kaupungin ensiavussa. Lääkärin työ johtajan työn ohella auttaa ylläpitämään yhteyksiä moniin paikkoihin, mikä on turvakodin kannalta välttämätöntä: saairaloihin, kouluihin, sosiaaliviranomaisiin. Yksi Dikonin tavoitteista on vaikuttaa ympäröivän yhteiskunnan asenteisiin ja myös nostaa esille yhteiskunnan ongelmia. Viktorian mukaan asenne perheiden tilanteeseen on yhteiskunnassa muuttumassa. Venäjällä on tavallista, että ongelmatilanteissa vanhemmilta otetaan pois oikeus vanhemmuuteen. Lapset päätyvät lastenkotiin, jossa yhteydet vanhempiin useimmiten katkeavat. Nykyään valtion toiminnassakin pohditaan, miten perheyhteys voitaisiin säilyttää. Viktoria on saanut esitellä Dikonin mallia. Dikoni on järjestänyt myös seminaareja, jotka ovat saaneet huomiota paikallisella TV-kanavallakin. Myönteistä palautetta saivat nuorten parissa toimiville järjestetyt seminaarit ja vanhempien ja nuorten keskustelutilaisuudet, jotka järjestettiin helmikuussa sen jälkeen, kun verkossa pelattava peli johti nuorten parissa itsemurhiin. Suunnitteilla on myös perheväkivaltaa käsittelevää seminaari. Viktoria toteaa, että aihe on arka ja sitä on vaikea käsitellä, mutta se on hyvin ajankohtainen. Dikonissa jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas. Kannustamme lasta ja uskomme häneen. Anammme lapsille toivoa. Jokaisella on edessä oma elämäntiensä, täällä me annamme eväitä elämää varten: opetamme, tuemme, rakastamme, otamme syliin ja välitämme jokaisesta. Kaikki ovat Jumalan luomia, yhtä arvokkaita ja meidän tehtävä on rakastaa heitä.
Kiitos kaikesta tuestanne ja rukouksistanne! Teidän avullanne monet lapset ja perheet saavat apua Dikonin kautta. Kiitämme uusista tiloista ja siitä, että jokainen Dikonin lapsista sai oman haluamansa huoneen. Rukoilemme avajaisjuhlan 17.11. puolesta. Rukoillaan edelleen jokaisen turvakodin lapsen ja nuoren puolesta. Rukoillaan viisautta ja voimia kaikille työntekijöille ja erityisesti Dikonin johtajalle Viktorialle ja uudelle työntekijälle Marinalle. Rukoillaan myös hyvän Jumalan siunausta kaikille Viipurin lapsille ja perheille, joita Dikonin kautta tuetaan tavalla tai toisella. Kiitos Sinulle tuestasi. Kiitos, että olet mukana auttamassa turvakoti Dikonin lapsia ja nuoria. Sinun lahjasi on arvokas. Taivaan Isän Siunausta jokaiseen päivääsi. Ystävällisin terveisin Christina Heikkilä, Venäjän kummityön koordinaattori Jos haluat lähettää terveisiä Dikonin lapsille, käytä seuraavaa osoitetta: Christina Heikkilä, Forsintie 90, 68920 Forsby Toimin Suomen Lähetysseuran kummityön ja kirkollisen työn koordinaattorina Venäjällä. Syksystä 2017 teen työtä Suomesta käsin. Etätyön lisäksi teen työmatkoja alueelle noin kerran kuukaudessa. Sähköpostiosoitteeni on christina.heikkila@felm.org