Matti Pekanpoika Moksun suku

Matti Pekanpoika Moksun suku Asko Vuorinen 1

2

Matti Pekanpoika Moksun suku Asko Vuorinen 3

Matti Pekanpoika Moksun suku 2017 Ekoenergo Oy Lokirinne 8 A 25 02320 Espoo Kirja on saatavissa pdf-muotoisena kirjana tekijän kotisivuilta osoitteesta www.askovuorinen.fi tai nidottuna sähköpostiosoitteella askovuorinen (at) gmail.com Ekoenergo Oy on vuonna 1979 perustettu yritys, joka on julkaissut useita kirjoja. Kirjojen tiedot löytyvät Ekoenergo Oy:n kotisivuilta www.ekoenergo.fi. 4

Sisällysluettelo ESIPUHE... 7 1 JOHDANTO... 9 1.1 Matti Pekanpoika Moksun suku... 9 1.2 Stensiön suku... 10 1.3 Kolunsaran suku... 10 1.4 Muita läheisiä sukuja... 11 2. VÄÄKSYN KARTANO... 13 2.1 Kartanon omistajia... 13 2.2 Juhana III... 16 2.3 Kaarina Hannuntytär... 17 2.4 Pontus de la Gardie... 20 2.5 Jakob de la Gardie Laiska Jaakko... 21 2.6 Henrik Horn af Kankais... 23 2.7 Kirkkoherra Arvid Adolf Arvidsson... 23 3 ÄHTÄRIN ASUTUS... 25 3.1 PIRKANPOHJAN erämaat... 25 3.2 Tiainen eli Moksu... 26 3.3 Hankola... 28 3.4 Tiainen eli Tuomarniemi... 29 3.5 Nyyssölä... 30 3.6 Hämeenniemi... 32 3.7 Hangonmäki... 34 3.8 Pahankala... 36 3.9 Rämälä... 37 3.10 Veteläsuo... 38 4 NIEMISVEDEN RÄLSSITALOT... 39 4.1 Hokkala eli Hokkanen (1:1)... 40 4.2 Makkola eli Makkonen... 43 4.3 Korpi-Hokkala eli Korpi-Hokkanen... 44 4.4 Kauppala (3:1)... 44 4.5 Metsola... 46 4.6 Viitala (1:2)... 46 4.7 Ritokangas... 47 5

5. PYLKÖNMÄEN TALOT... 48 5.1 Leppälä eli Hokkala Pylkönmäellä... 48 5.2 Uusi Leppälä... 50 6. KIRKONMIEHIÄ JA SOTILAITA... 51 6.1 Kirkonmiehiä... 51 6.2 Tutkijakoulutuksen saaneita... 52 6.3 Sankarivainajia... 53 7 SUKUSELVITYS... 57 7.1 Sukutaluja... 58 7.2 Henkilöluettelo... 245 7.3 Paikkakunnat... 304 6

ESIPUHE Matti Pekanpoika Moksu oli Moksun talon lampuotina vuosina 1690 1695. Hänen esivanhemmista ei ole muuta tietoa kuin isän nimi Pekka. Tuohon aikaan Moksun rälssitalo kuului Vääksyn kartanon alustiloihin. Vääksyn kartanon omisti puolestaan eversti Kustaa Heikinpoika Hornin leski Anna Helena von Gerthen. Moksun tila säilyi Matti Pekanpoika Moksun jälkeläisten hallinnassa aina vuoteen 1829 asti, jolloin silloinen omistaja Klingelin myi tilat. Matti Moksun jälkeläisten joukosta löytyy monen Ähtärin suurimpien talojen isäntiä, joista tunnetuimpia ovat Hangonmäki, Hankola, Hokkala, Hämeenniemi, Kauppala, Källi, Makkola, Nyyssölä, Pusaanniemi, Rämälä, Sipilä, Tuomarniemi ja Viitala. Matti Moksun jälkeläisten joukosta löytyy isäntiä ja emäntiä myös Pylkönmäen Hokkalasta ja Leppälästä. Varhaisessa vaiheessa suvun pojat lähtivät myös opintielle. Serkukset Erkki Juhonpoika Moksu ja Erkki Erkinpoika Hämeenniemi lähtivät yhtä aikaa Turun akatemiaan. Erkki Juhonpoika Moksusta tuli Erkki Perander, joka toimi Ähtärin kappalaisena. Erkki Erkinpoika Hämeenniemestä tuli Erkki Perander, joka toimi Ähtärin lukkarina. Opintielle lähtemiselle oli vaikutusta myös suvun aikaisempiin polviin kuuluneilla pappissuvun henkilöillä, joista lähimpänä asui Ähtärin kappalainen Simon Cannelin ja hänen puolisonsa Helena Ekman. Kuulun Matti Pekanpoika Moksun 11. sukupolveen isäni Aaro Vuorisen isoisän Kustaa Hangonmäki, Hokkalan kautta. Hän toimi Pylkönmäen Hokkalan talon isäntänä 1800-luvun lopussa. Olen kirjoittanut isäni suvuista aikaisemmin sukukirjat Sotamies Tuomas Tjederin suku, Sotamies Heikki Matinpoika Stensiön suku, Jacob Petrinpoika Suomalainen, Finnon suku, Turun piispa Isak Rothoviuksen suku ja Klöfverskjöldin aatelissuku nro 579. Espoossa elokuussa 2017 Asko Vuorinen 7

8

1 JOHDANTO 1.1 MATTI PEKANPOIKA MOKSUN SUKU Matti Pekanpoika Moksu toimi Moksun talon isäntänä 1690 1693. Moksun talo kuului Vääksyn kartanon alustaloihin ja Matti oli tämän rälssitalon lampuoti. Hänen jälkeensä Moksun taloa hallitsi vielä viisi sukupolvea. Matti Moksun suvun sukupuu. Kaavioon on merkitty myös Moksun, Hämeenniemen, Tuomarniemen ja Nyyssölän rälssitalojen isäntiä ja heidän isäntänäolovuotensa. 9

Tässä kirjassa käsitellään Matti Pekanpoika Moksun ja Maria Moksun jälkeläisiä. Vuonna 1709 Moksun isännäksi tuli vävy Juho Matinpoika Kömi, joka kuului Mäkisipin sukuun. Mäkisipin suvusta on tehty sukukirja, joka liittyy läheisesti myös Moksun sukuun. Hänen pojistaan Matti Juhonpoika Moksu jatkoi talon isäntänä ja Erik Juhonpojasta tuli Ähtärin kappalainen nimellä Erkki Perander s.1719. Nuorin pojista oli Juho Juhonpoika Moksu, josta tuli Tiaisen eli Tuomarniemen isäntä. Hänen lapsistaan kaksi meni naimisiin Kolunsaran sukuun kuuluvien puolisojen kanssa. Kirsi Mikontytär Moksun puoliso oli Erkki Matinpoika Hämeenniemi, joka oli Hämeenniemen talon isäntänä 1709 41. Talon isäntänä jatkoi Yrjö Erkinpoika Hämeenniemi 1744 jälkeen. Toisesta Erkin pojista tuli Ähtärin lukkari, joka käytti myös nimeä Erik Perander kuten samana vuonna 1719 syntynyt serkkunsa. Matti Pekanpoika Moksun toinen vaimo oli oletettavasti Beata, jonka kanssa syntyi poika Heikki Matinpoika Stensiö. Hän oli ruotusotamies, jonka suvusta olen aiemmin tehnyt sukukirjan Sotamies Heikki Matinpoika Stensiön suku. 1.2 STENSIÖN SUKU Stensiön suvusta olen tehnyt aiemmin kaksi sukukirjaa, joista ensimmäinen (2008) käsitteli Heikki Stensiön pojan, sotamies Tuomas Tjederin jälkeläisiä. Vuonna 2016 tehty kirja Sotamies Heikki Matinpoika Stensiön suku käsitteli myös muita Heikin jälkeläisiä. Stensiön suku liittyy Matti Pekanpoika Moksun sukuun luultavasti siten, että Heikki Matinpoika Stensiö oli Matti Pekanpoika Moksun poika. Tämä on pääteltävissä Kankaanpään tekemästä Keuruun vanhemmista rippikirjojen kopiosta, jossa mainitaan, että Heikki Matinpoika Stensiön äiti asui Moksussa. 1.3 KOLUNSARAN SUKU Kolunsaran suku on lähtöisin Ähtärin Kolunkylän Kolunsaran talosta, jonka isäntänä oli vuonna 1700 syntynyt Matti Kolunsarka. Hänellä oli seitsemän lasta, joiden jälkeläisistä monet menivät naimisiin Stensiön suvun jälkeläisten kanssa, koska Kolunsaran talo oli hyvin lähellä Stensiön suvun päätaloja Korsumäkeä, Hokkalaa Kauppalaa ja Tenhulaa. Vanhaan aikaan oli tapana, että talolliset menivät naimisiin vain toisten talollisten kanssa. Kolunsaran suvusta on tehty kuusi sukukirjaa, joista viimeisin on Erkki Hangonmäen jälkeläisiä, Maria Halla-ahon jälkeläisiä (2011). Kirja on toinen painos ensimmäisestä samannimisestä sukukirjasta, joka on tehty vuonna 1997. Kirjassa on myös paljon Heikki Stensiön jälkeläisiä, koska Kustaa Hangonmäki s. 1857 meni naimisiin Hokkalan talon vanhimman tyttären Eveliina Wik- Hokkasen kanssa. Samassa kirjassa on kerrottu myös yhteys Moksun ja Hangonmäen sukujen välillä, kun Juho Juhonpoika Moksun tytär Liisa meni naimisiin Erkki Matinpoika Kolunsarka/Hangonmäen kanssa ja siitä kasvoi Kolunsaran suvun Hangonmäen sukuhaara. Huomattava osa Stensiön suvun jäsenistä löytyy vuonna 2000 tehdystä kirjasta Yrjö Korsumäen jälkeläisiä, Juho Koivulan jälkeläisiä. Yrjö Korsumäen tytär Saara Korsumäki meni naimisiin Stensiön sukuun kuuluvan Heikki Heikinpoika Viitalan s. 1768 kanssa. Heidän jälkeläisiään, 10

puolisoita ja puolisojen vanhempia on taltioitu Stensiön suvun jälkeläisten tiedostoihin yhteensä noin 14.200. Stensiön sukuun liittyy myös Erkki Juhonpoika Tiainen, Kyntölän (s. 1741) sukuhaara, jonka jäsenet on tallennettu vuonna 2003 tehtyyn Kolunsaran sukukirjaan Sofia Kyntölän jälkeläisiä ja Antti Mytkäniemen jälkeläisiä. Sinne on tallennettu 2400 taulua Sofian jälkeläisiä, jotka käsittävät myös noin 10.000 henkilön tiedot. Samassa kirjassa on esitetty myös Erkki Kyntölän vanhempien Juho Tiaisen ja Elisabeth Cannelin esivanhempien sukupuut, jotka johtavat myös pastori Jaakko Finno/Suomalaiseen, joka laati 1500-luvulla ensimmäisen suomenkielisien virsikirjan. 1.4 MUITA LÄHEISIÄ SUKUJA Elisabeth Simonintytär Cannelinin esipolviin liittyy myös kolme mielenkiintoista esi-isää, Jacob Suomalainen-Finno, Aron Klöfversköld ja Isac Rothovius (Kuva). Jacob Suomalainen, Finno oli Turun katedraalikoulun rehtori, jonka Ruotsin kuningas Juhana III määräsi kääntämään virsikirjan suomenkielelle. Hänen jälkeläisiinsä kuuluu Elisabet Cannelinin lisäksi myös Ehrnroothin aatelissuku, koska hänen tyttärensä, Agnes Finno, meni naimisiin Hans Hansson Plagmannin kanssa, joka aateloitiin nimellä Ehrnrooth. Suvusta kerrotaan sukukirjassani Jacob Petrinpoika Suomalainen, Finnon suku. Aron Klöfverblad nimettiin Viipurin linnan päälliköksi ja hänet aateloitiin vuonna 1653 yhdessä veljensä Erikin kanssa aatelisnimellä Klöfverskjöld. Suvusta kerrotaan sukukirjassa Klöfverskjölden aatelissuku nro 579. Kolmas mielenkiintoinen henkilö oli Turun piispaksi kohonnut ruotsalainen pappismies Isac Rothovius, joka määrättiin kääntämään raamattu suomenkielelle. Hänen suvustaan kerrotaan sukukirjassa Turun piispa (Isacus Birgeri) Isac Birgerinpoika Rothoviuksen suku. 11

Elisabet Simonintytär Cannelinin esi-isiä olivat muun muassa Isac Rothovius, Aron Klöfverskjöld ja Jacob Suomalainen, Finno, joista kustakin on tehty sukukirja. 12

2. VÄÄKSYN KARTANO 2.1 KARTANON OMISTAJIA Vääksyn kartano Kangasalalla on ylhäisaateliston 1500-luvulta lähtin omistama rälssitalo. Sen vuoksi uvun talot Moksu ja Hankola Hankavedellä sekä Hokkala, Tenhula ja Kauppala Niemisvedellä olivat Kangasalan Vääksyn kartanon alustiloja ja ne luokiteltiin rälssitiloiksi. Sen vuoksi monet niiden omistajista kuuluivat ylhäisaatelistoon, joista kuuluisimpia olivat Juhanaherttua ja Juhanan avovaimo Kaarina Hannuntytär sekä heidän jälkeläisensä. Vääksyn kartano oli Juhana-kuninkaan avovaimon Kaarina Hannuntyttären ja heidän jälkeläisensä asuinpaikkana 1580-luvulta 1700-luvulle asti. Iiris Hakolan ja Erkki Teräväisen kirjassa Kartanon mailla kerrotaan seuraavaa: On sanottu, että Vääksyn kartano Kangasalan Huutijärvellä oli Turun linnan ohella ainoa paikka, jossa saattoi nähdä vilauksen hovielämästä 1500-luvun Suomessa. Ylä-Satakunnan tuomarina toiminut Jöns Westgöte omisti Vääksyn kartanon 1520-luvun lopulta vuoteen 1556 asti. Hän joutui epäsuosioon ja kuningas Kustaa Vaasa pakotti lapsettoman Jöns Wesgöten luovuttamaan allodiaalioikeuden Vääksyn kartanoon ja sen alustiloihin pojalleen Suomen herttua Juhanalle 1556. Juhanasta tuli Ruotsin kuningas, Juhana III. Kun Juhana valtiollisista syistä avioitui Puolan prinsessan, Katariina Jagellonican, kanssa, hän lahjoitti v. 1561 Vääksyn kartanon avovaimolleen Kaarina Hannuntyttärelle. Kaarina ei päässyt muuttamaan kartanoon, koska sen edellisille asukkaille oli luvattu asumisoikeus kartanossa. 13

Vääksyn kartano on Kangasalalla Vesijärven ja Längelmäveden välissä. Eino Kivilahti on kertonut kartanon omistajista Ähtärin Joululehdessä 1982 seuraavista omistajista: Kaarina avioitui Jönsin veljen, Klaus Westgöten kanssa. Kun tämä kuoli, Kaarina meni naimisiin Ylä-Satakunnan voudin Lars Hordeelin kanssa. Kaarinan kuoltua suurimman osan tiloista perivät hänen lapsensa, mutta Vääksyn kartanon alustiloineen Anna Hordeel. Anna avioitui eversti Hannu Boijen kanssa. Anna Boijen kuoltua Moksun, Hokkalan, Kauppalan ja Tenholan rälssitilatperi hänen tyttärensä Margareta Boije, joka oli avioitunut eversti Henrik Hornin kanssa. Vuoteen 1785 mennessä talot olivat siirtyneet Moksun rälssitalossa asuneen Keuruun kirkkoherra Abraham Indreniuksen omistukseen. Idreniuksen kuoltua talot joutuivat hänen poikansa fil.kand. A.N. Indrenin omistukseen. Indren hoiti huonosti talojaan ja Moksu joutui pakkomyyntiin ja Niemisveden rälssitalot osti 4450 riikintaalarin kauppahinnalla Laukaan kirkkoherra Arvid Arvidsson vuonna 1810. Arvidsson myi rälssitilat 1828 Indrenin vaimon veljelle, Keuruun nimismiehelle, A.N. Kingelinille 12000 Riikintaalarin kauppahinnalla. Kingelin myi tilat lampuodeille vuosina 1829-32. Suvun rälssitalot Niemisvedellä olivat 1770-luvulla asti Vääksyn säterikartanon lampuotitaloja, Vääksyn kartanon omistajat valitsivat lampuodit ja keräsivät lampuotitalojen vuokrat. Vääksyn kartano oli ns. vanhan rälssin talo, joka oli vapautettu veroista. Seuraavassa kerrotaan ensin Vääksyn kartanon merkittävimmistä omistajista ja kartanossa eläneistä merkkihenkilöistä. 14

Vääksyn kartanon ja Ähtäri rälssitalojen omistajia Vääksyn ja Keuruun rälssitalojen omistajia -1555 Jöns Westgöte, Ylä-Satakunnan tuomari 1555 Kustaa Vaasa lahjoitti tilan Juhanalle, hallintaoikeus Jönsin pso Kerstinille 1561 Juhana lahjoitti kartanon Kaarina Hannuntytärelle, Juhanan rakastajattarelle Klaus Wesgöte Kaarinan 1. puoliso 1561 1563 Arvid Westgöte sai Vääksyn lahjana Erik XIV:ltä, Klaus Westgöte mestattiin 1564 Kaarina Hannuntytär sai Vääksyn takaisin Juhanalta Lars Hordeel, Kaarinan 2. puoliso, Ylä-Satakunnan vouti 1596-1639 Ed. Tytär Anna Larsintytär Hordeel pso Hannu Boije s. 1604 1639-1647 Anna Hordeelin tyttären lapset mm. Margareta Boije 1647-1668 Margareta Hannuntytär Boije sai Forsbyn ratsutilan ja Moksun, jolloin yhteys Vääksyyn katkesi 1. pso Henrik Horn af Kanckas, eversti 2. pso Arvid Forbus, valtaneuvos, vapaaherra 1668-1673 Eversti Kustaa Henrikinpoika Horn af Kanckas pso Anna Helena von Gerthen 1673-1775 Helena von Gerthen ja lapset Ähtärin rälssitalojen omistajia: 1775-1785 Moksu: Christer Carpelanin perilliset, Hokkala: laamanni Erik Stålhanske Tenhola ja Kauppala: Keuruun kirkkoherra Abraham Indrenius 1785 Abraham Indrenius, Keuruun kirkkoherra osti kaikki em. tilat 1796-1798 Abraham Indreniuksen perilliset 1798-1810 Abraham Niklas Indren (Indrenius), fil. kandidaatti pso. Christina Kingelin, muuttivat Moksuun 1798 1810 Adolf Arvidsson, Laukaan kirkkoherra huusi Moksun, Hokkalan, Kauppalan ja Tenhulan pakkohuutokaupassa 1828 Keuruun nimismies Andreas Johan Kingelin osti tilan Arvidssonilta Tilojen siirtyminen talonpoikaisomistukseen 1829-1832 Kingelin myi tilat rälssitorppareille ja lampuodeille 20.4.1829 Josef Tapaninmäki, Sara-aho, Moksu osti Moksun tilan Kingeliniltä Moksun pinta-ala oli noin 1100 ha 20.4.1829 Heikki Tjeder osti Hokkalan Kingeliniltä ja myi siitä Viitalan rälssitorpan Juho Nyyssöselle, (Hokkala 3238 ha, Viitala 1952 ha) 16.2.1830 Abraham Tjeder osti puolet Tenholasta, 16.2.1830 Juho Saarimäki osti 1/4 Tenholasta (Mäkelän rälssitorppa) 16.2.1830 Gabriel Muhonen osti 1/4 Tenholasta (Muholan rälssitorppa) 1831-1832 Heikki Nygård osti 3/4 Kauppalasta, Abraham Virkamäki osti 1/8 (Virkamäki) Henrik Tenhola osti 1/8 (Hautalan rälssitorppa) 15

2.2 JUHANA III Junana III 1537 1592 Johan Uthernin maalauksen mukaan. Juhana III oli Kustaa Vaasan keskimmäinen poika, joka syntyi Stegeborgin linnassa v. 1537. Kun Kustaa Vaasa kävi Suomessa 1556, hän päätti antaa Juhanalle läänitykseksi osan Suomea. Vuonna 1556 hän suurensi Juhanan läänitystä, jolloin hänen herttuakuntaansa kuuluivat Ahvenanmaan, Satakunnan, Varsinais-Suomen ja Raaseporin läänit sekä Vihdin ja Lopen pitäjät. Sen lisäksi Juhana määrättiin Suomen ylimmäksi käskynhaltijaksi ja Suomessa olevan sotaväen ylipäälliköksi. Hänellä oli neuvonantajina mm. Jöns Westgöte ja Henrik Klaunpoika Horn. Ylä-Satakunnan läänintuomari Jöns Westgöte oli Vääksyn kartanon omistaja ja hänelle kuuluivat samalla myös Niemisveden rälssimaat. Kustaa Vaasa pakotti lapsettoman Jöns Westgöten lahjoittamaan Vääksyn pojalleen Juhanalle, jonka omistukseen siirtyivät samalla myös Niemisveden rälssimaat. Juhana valitsi asuinpaikakseen Turun linnan ja hänellä oli avopuolisona luultavasti Turusta kotoisin oleva Kaarina Hannuntytär. Yhdessä he tekivät Turun linnasta loistokkaan linnan, joka veti vertoja Tukholman linnalle. Juhana harrasti myös ulkopolitiikkaa ja lähetti 1558 Henrik Klaunpoika Hornin neuvottelemaan Tallinnan antautumisesta. Neuvottelut eivät sillä kertaa onnistuneet, mutta vuonna 1561 Tallinna päätyi Ruotsin suojelukseen ja kuninkaan alamaiseksi. Turun linna 1700-luvulla. 16

Juhana valitsi v. 1560 puolisokseen puolalaisen prinsessan, Katariina Jagellonican. Samalla hän lahjoitti avovaimolleen, Kaarina Hannuntyttärelle Vääksyn kartanon ja valitsi hänen puolisokseen Klaus Antinpoika Westgöten, joka oli Jöns Westgöten sukulainen. Juhana toi uuden puolisonsa Turun linnaan, jossa he viettivät aluksi rauhalista hovielämää. Kustaa Vaasan kuoltua hänen vanhimmasta pojastaan Erikistä tuli Ruotsin kuningas Erik XIV. Pian Erik halusi riistää kaiken vallan veljeltään Juhanalta ja marssitti Turkuun noin 10.000 12.000 vahvuisen sotajoukon. Sen ansiosta Juhana antautui elokuussa 1563. Juhana vietiin puolisoineen Ruotsiin ja hänet teljettiin Gripsholman linnaan. Erik sairastui ja Ruotsin kuninkaaksi valittiin vuonna 1569 Juhana, josta tuli kuningas nimellä Juhana III. Nyt puolestaan Erik joutui Juhanan vangiksi Turun linnaan. Entiset maatilat ja kartanot palautettiin Kaarina Hannuntyttärelle. Vastaavasti Erik-kuninkaan vaimo, entinen kuningatar Kaarina Maununtytär sai asua Erikin hänelle lahjoittamassa Liuksialan kartanossa. Juhanan hallitusaikana aateliston valta kasvoi Suomessa ja talonpojat kävivät usein valittamassa kuninkaalle aateliston kohtelusta. Juhanan ja Katariinan pojasta tuli Puolan kuningas nimellä Sigismund. 2.3 KAARINA HANNUNTYTÄR Kaarina Hannuntytär (Lähde: Kangasalakirja) Kaarina Hannuntyttären äiti oli Ingeborg Åkentytär, joka oli valtaneuvos Åke Hansinpoika Tottin avioton tytär. Isän nimestä ei ole varmuutta. Kaarina joutui nuorena palvelukseen kuningatar Katarina Stenbockin hoviin ja tutustui siellä Juhanaan. Ensimmäinen mainita Kaarinasta löytyy Turun linnan asiakirjoista vuodelta 1559, jolloin hän asui Turun linnassa ja oli ilmeisesti Juhana-herttuan avovaimo. Asuessaan Turun linnassa vuosina 1556-1561 Kaarina synnytti Juhanalle neljä lasta, joiden nimet olivat ikäjärjestyksessä Sofia s. 1556, k.1583, Augustus s. 1557 k. 1560, Julius Gyllenhielm s. 1559 k. 1581 ja Luceretia s. 1560, k. 1585. Kustaa Vaasa pakotti v. 1556 Jöns Wesgöten testamenttaamaan Juhanalle Kangasalan Vääksyn kartanon omistusoikeuden, mutta piti hallintaoikeuden vaimollaan Kerstin Perintyttärellä. Kun Jöns Westgöte v. 1560 kuoli, kartano jäi Kerstin Perintyttären haltuun hänen kuolemaansa asti. Kun Juhana meni naimisiin Katariina Jagellonikan kanssa, hän lahjoitti lokakuussa 1561 Kaarina Hannuntyttärelle Kangasalan Vääksyn, Pirkkalan Benktilän ja Paraisten Kapellstrandin kartanot. Kaarina meni vähän tämän jälkeen naimisiin Klaus Andersinpoika Westgöten kanssa, joka oli Kangasalan Viikin kartanon omistajan Anders Westgöten poika. Koska Vääksyn kartanossa asui kuitenkin Jöns Westgöten leski Kerstin Perintytär, Klaus Westgöte ja Kaarina Hannuntytär muuttivat v. 1561 ensin Kangasalan Viikin kartanoon. Kun Erik tuli Ruotsin kuninkaaksi vuonna 1563, syttyi veljessota ja Klaus Westgöte sai kärsiä hengellään uskollisuutensa Juhanalle. Kartanot ryöstettiin ja Kaarina kertoi, että häneltä vietiin 17

kaikki. Hänen tyttärensä, Anna Larsintytär Hordeelin, kertomuksen mukaan Klaus Westgöten kuoleman jälkeen Kaarina joutui käärimään lapsensa esiliinasta tehtyyn kapaloon, kun muita vaatteita ei ollut käytettävissä. Kun Juhanasta tuli Ruotsin kuningas v. 1568, Kaarinalle palautettiin vanhat oikeudet. Hän meni vuonna 1572 Lars Henrikinpoika Hordeelin kanssa. Heille syntyi v. 1573 tytär Anna, joka esiintyy kirkonkirjoissa nimellä Anna Larsintytär Hordeel. Juhana III aateloi Lars Hordeelin vuonna 1576. Lars Hordeelista tuli Turun linnanvouti ja hän asui Kaarinan Hannuntyttären ja hänen lastensa ja tyttärensä, Sofia de la Gardien lasten kanssa Turun linnassa. Talvisin perhe asui Vääksyn kartanossa, koska Turun linna oli asuinpaikkana liian kylmä. Kaarinan poika Julius Gyllenhielm kuoli v. 1581. Vuonna 1583 kuoli myös Kaarinan tytär Sofia synnytyksen yhteydessä. Kun Kaarinan mies Lars Hordeel kuoli vuonna 1591, Kaarina siirtyi lastenlastensa kanssa asumaan Vääksyn kartanoon. Hänellä oli seuranaan usein läheisessä Kangasalan Liuksialan kartanossa asunut Erik-kuninkaan puoliso, leskikuningatar Kaarina Maununtytär. Kaarina Hannuntyttären tarina on kerrottu ehkä parhaiten C.J. Gardbergin kirjassa (v. 1986) Turun linnan kolme Kaarinaa. Kaarinan viimeisiä päiviä ei tunneta varmasti. Santeri Ivalon kirjassa, Erämaan nuijamiehet (v. 1922), kerrotaan, kuinka Sysmän nuijamiehet valtasivat Vääksyn kartanon. Vääksyn kartanossa oli paikalla Kaarina Hannuntytär, joka makasi sairaana kuolinvuoteellaan, kun nuijamiehet saapuivat kartanoon joulupäivänä 1596. Heidän lisäkseen tuvassa olivat Ruotsin entinen kuningatar, Eerikin leski, Kaarina Maununtytär Liuksialan kartanosta sekä Kaarinan Hannuntyttären Sofian lapset, joista Jakob de la Gardie oli kahdeksanvuotias. Nuijamiesten ollessa vielä tuvassa Kaarina Hannuntytär kuoli. Sen vuoksi nuijamiehet jättivät talon polttamatta, vaikka olivat polttaneet monta taloa sitä ennen. Myös Liuksialan kartano jäi heiltä polttamatta, koska he kunnioittivat vanhaa Ruotsin kuningatarta. Liuksialan kartanon alustiloja olivat samaan aikaan olleet Ähtärin Nyyssölä ja Pylkönmäen Riekko eli Mietala ja Leppälä eli Hokkala. Nuijamiesten kohtaloksi tuli vähän myöhemmin tappio Nyystölässä, jossa nuijamiehet antautuivat. Heidän kohtalokseen tuli antautumisen jälkeen petos, kun Ivar Tavastin huovijoukko riisti nuijamiehet aseista, jonka jälkeen 300-400 nuijamiestä menetti henkensä. Kaarinan jälkeläisistä tärkeään asemaan nousi Sofia Juhanantytär, joka meni naimisiin Ranskassa syntyneen sotapäällikön ja diplomaatin Pontus de la Gardien kanssa. TAULU 1 I Kaarina Hannuntytär. Juhanan avopuoliso, jolle Juhana lahjoitti vuonna 1561 Kangasalan Vääksyn, Pirkkalan Benktilän ja Paraisten Kapellstrandin kartanoiden omistusoikeudet. 1. puoliso: Juhana III, Ruotsin kuningas, s. 20.12.1537 Stegeborgin linna, k. 17.11.1592 Tukholman linna. Vanhemmat: Kustaa Vaasa ja Margareta. 1. Sofia Gyllenhielm, s. 1556. Tauluun 2. 2. Augustus, s. 1557, k. 1560. 3. Julius Gyllenhielm, s. 1559, k. 1581. 4. Luceretia, s. 1560, k. 1585. 2. puoliso: Klaus Andersinpoika Westgöte,. 3. puoliso: Lars Henrikinpoika Hordeel,. 5. Anna Hordeel, Boije af Gennas, s. 1573. Tauluun 7. TAULU 2 (taulusta 1) II Sofia Juhanantytär Gyllenhielm, s. 1556, k. 1583. Puoliso: Pontus de la Gardie, sotapäällikkö, valtaneuvos, vapaaherra, s. 1520 Ranska, k. 5.11.1585 Viro, Tallinna. Pontus korotettiin vapaherraksi 27.7.1571. 1. Brita de la Gardie, s. 1581, k. 1583. 2. Johan de la Gardie, valtaneuvos, Turun ja Hämeen linnaläänien käskynhaltija, s. 1582, k. 18

1640. 3. Jakob de la Gardie, s. 20.6.1583 Tallinna. Tauluun 3. TAULU 3 (taulusta 2) III Jakob de la Gardie, marski, valtaneuvos, kreivi, s. 20.6.1583 Tallinna, k. 12.8.1652 Tukholma. Jakob korotettiin kreiviksi 10.5.1615. Puoliso: Ebba Brahe, hovineiti, kreivitär, s. 16.3.1596 Lerjeholm, k. 5.1.1674 Tukholma. Vanhemmat: Magnus Brahe ja Brita Leijonhuvud. 1. Pontus de la Gardie, s. 1619, k. 1632. 2. Chrstina de la Gardie, s. 1620, k. 1622. 3. Sofia de la Gardie, s. 1621, k. nuorena. 4. Magnus Gabriel de la Gardie, drotsi, valtakunnankansleri, s. 1622, k. 1686. 5. Brita de la Gardie, s. 1624, k. nuorena. 6. Gustaf Adolf de la Gardie, s. 1626, k. 1630. 7. Maria Sofia de la Gardie, s. 1627. Tauluun 4. 8. Jakob Kasmir de la Gardie, kenraali, valtaneuvos, s. 1629, k. 1658. 9. Pontus Fredrik de la Gardie, Tarton hovioikeuden presidentti, kenraali, valtaneuvos, s. 1630, k. 1692. 10. Christina Catharina de la Gardie, s. 1632, k. 1704. 11. Johan Carl de la Gardie, s. 1634, k. 1634. 12. Birgitta helena de la Gardie, s. 1636, k. nuorena. 13. Axel Julius de la Gardie, s. 1637. Tauluun 5. 14. Ebba Margareta de la Gardie, s. 1638, k. 1696. TAULU 4 (taulusta 3) IV Maria Sofia de la Gardie, s. 1627, k. 1697. Puoliso: Gustaf Oxentierna,. Isä: Gabriel Oxentierna. TAULU 5 (taulusta 3) IV Axel Julius de la Gardie, valtaneuvos, kenraali, s. 1637, k. 17.10.1710 Tukholma. Puoliso: Sofia Juliana Forbus, de la Gardie, s. 1646, k. 1701. Vanhemmat: Arvid Forbus ja Margareta Boije af Gennas. 1. Magnus Julius de la Gardie, s. 12.3.1674 Tukholma. Tauluun 6. TAULU 6 (taulusta 5) V Magnus Julius de la Gardie, s. 12.3.1674 Tukholma, k. 28.4.1741. Puoliso: 1711 Hedvig Catharina Lillje, de la Gardie,. TAULU 7 (taulusta 1) II Anna Larsintytär Hordeel, Boije af Gennas, s. 1573. sai perintönä Vääksyn kartanon Puoliso: Hans Mårtensson Boije af Gennas, valtaneuvos, eversti, s. 27.2.1581 Raseporin linna, k. 25.8.1617 Tukholma. 1. Karin Boije af Gennas, s. 1600. Tauluun 8. 2. Margareta Boije af Gennas, Horn af Kanckas, s. 6.3.1604 Ruotsi, Växjö. Tauluun 9. TAULU 8 (taulusta 7) III Karin Hannuntytär Boije af Gennas, s. 1600. Puoliso: Axel Axelinpoika Stålarm, s. 1598 Karjaa. TAULU 9 (taulusta 7) III Margareta Boije af Gennas, Horn af Kanckas, s. 6.3.1604 Ruotsi, Växjö, k. 1668. Margareta sai perintönä Vääksyn kartanon yhdessä sisarustensa kanssa vuonna 1647. Puoliso: Henrik Göransson Horn af Kanckas, everstiluutnantti, s. n. 1580, k. 1629 kaatui, Saksa. Kustaa Horn af Kanckas, s. 1627. Tauluun 10. TAULU 10 (taulusta 9) IV Gustaf Henriksson Horn af Kanckas, eversti, Pohjanmaan rykmentin komentaja, s. 1627, k. 1673. Vääksyn kartanon omistaja 1668-1673. Puoliso: Anna Helena von Gerten, Horn af Kanckas, s. 1640, k. 1709. 1. Arvid Bernhard Horn af Ekebyholm,. 2. Anna Juliana Horn af Kanckas, de la Gardie,. 3. Margareta Elisabet Horn af Kanckas,. 4. Bengt Johan Horn af Kanckas,. 19

2.4 PONTUS DE LA GARDIE Pontus de la Gardie oli syntynyt Ranskassa ja oli aluksi sotimassa Tanskan joukoissa Ruotsia vastaan, mutta jäi vangiksi. Vapauduttuaan hän taisteli Ruotsin joukoissa ja saavutti suosionsa auttaessaan Juhanaa veljessodassa. Juhanan kruunajaisissa 1569 hänet lyötiin ritariksi ja valittiin myöhemmin Ruotsin armeijan ylipäälliköksi. Pontus de la Gardie Kaarina Hanuntyttären vanhin lapsi oli Sofia Juhanantytär, joka aateloitiin myöhemmin nimellä Gyllenhielm. Sofia meni vuonna 1580 naimisiin Ruotsin armeijan ylipäälliköksi valitun Pontus de la Gardien kanssa. He saivat lapset Brita, Johan ja Jakob de la Gardie. Sofia oli viettänyt nuoruutensa Vääksyn kartanossa ja mentyään naimisiin Pontuksesta tuli Vääksyn kartanon isäntä. Vääksyn kartanon osoite on tämän vuoksi vielä tänäänkin Pontuksentie 12, Kangasala. Vuonna 1580 Pontus de la Gardiestä tuli merkittävä sotapäällikkö ja hänen onnistui voittamaan venäläiset 25-vuotisen sodan taisteluissa useita kertoja. Hänen lähimmät miehensä olivat suomalaiset Herman Fleming, Yrjö Boije ja Kaarle Henrikinpoika Horn. Hän saapui Viipuriin lokakuussa 1580, jolloin tehtiin sotaväen katselmus. Sen mukaan hänellä oli 1538 ratsumiestä, 163 rälssin ratsumiestä, 122 tykkimiestä, 237 laivamiestä ja 12 jalkaväen lippukuntaa, joissa oli yhteensä 5000 miestä. Suomalaisia näistä oli 868 ratsumiestä ja 6 jalkaväen lippukuntaa. Hän valloitti mm. Käkisalmen marraskuussa 1580. Siellä antautuneet asukkaat saivat lähteä rauhassa kotiinsa. Narvan linnoitus antautui v. 1581. Narvassa hänen sodankäyntitapansa oli keskiaikaisen verinen. Siellä valtauksen aikana hyökkääjiä kannustettiin siten, että he saivat valloituksen jälkeen 24 tuntia rauhassa ryöstää kaupunkia. Ryöstö tehtiin perusteellisesti ja samalla surmattiin noin 7000 kaupunkilaista naisia ja lapsia säästämättä. Tämän verilöylyn seurauksena antautui myös Ivananlinna Inkerinmaalla. Näin osa Inkeriä ja Viro joutuivat taas 20

Ruotsin vallan alaisuuteen. Näiden voittojen jälkeen Juhana korotti v. 1581 Suomen suuriruhtinaskunnaksi. Loppuelämänsä Pontus ja Sofia viettivät Tallinnassa, kun Pontus oli Tallinan käskynhaltijana. Sofia kuoli kesäkuussa 1583 synnytykseen, kun hänen nuorin lapsensa Jakob syntyi. Pontus kuoli joulukuun 19 p:nä vuonna 1585, kun hän oli tulossa neuvottelumatkalta. Joen yli mennyt lautta kaatui ja monet hukkuivat hänen kanssaan. Hänet on haudattu yhdessä vaimonsa Sofian kanssa Tallinan tuomiokirkkoon. Pontus de la Gardien hauta Tallinnan tuomiokirkossa. 2.5 JAKOB DE LA GARDIE LAISKA JAAKKO Jakob Jaakko de la Gardie oli Juhana III:n ja Kaarina Hannuntyttären tyttären Sofia Gyllenhielmin ja hänen puolisonsa Pontus de la Gardien nuorin poika. Hän oli syntynyt Tallinnassa 20. kesäkuuta 1583 Tallinnassa, kun Pontus oli Tallinan käskynhaltijana. Hänen syntyessään Sofia kuoli lapsivuoteeseen 27-vuotiaana. Tämän jälkeen lapset asuivat isoäitinsä, Kaarina Hannuntyttären luona Turun linnassa. Vuonna 1585 linnassa asuivat Kaarinan lisäksi hänen puolisonsa Lars Hordeel, hänen tyttärensä Brita Klauntytär ja Anna Larsintytär sekä Sofian lapset Brita, Johan ja Jakob. Tämän jälkeen Kaarina asui yhä enemmän Vääksyn kartanossa. Hänen kanssaan asuivat Pontuksen ja Sofian lapset Brita, Johan ja Jakob de la Gardie. 21

Jakob de la Gardien oli kuuluisa sotapäällikkö. Hänet tunnettiin Vääksyn kartanossa nimeltä punapää-jaakko. Jaakko vietti lapsuutensa Vääksyn kartanossa isoäitinsä Kaarina Hannuntyttären hoivissa, koska hänen oma äitinsä kuoli synnytyksen yhteydessä. Näin tästä seuraavastakin sotapäälliköstä tuli Vääksyn kartanon asukki, joka vietti nuoruutensa Vääksyn kartanossa. Häntä kutsuttiin nuorena punapää-jaakoksi, koska hänellä oli punertava tukka. Samasta syystä sai sukunimen Tjeder (metso) Heikki Stensiön poika Tuomas, koska hänellä tiedettiin myös olevan punainen tukka. Tämä antaa aiheen spekuloida siitä, että olisiko sotamiessukumme lähtöisin näistä samoista Vääksyn kartanon omistajista. Jos näin on, niin se antaisi hyvän syyn sille, miksi Tuomas Tjeder valittiin Tenhulan rälssitalon lampuodiksi. Todennäköisempi syy oli se, kun Tuomas Tjeder oli Juho Wikin appi ja Juho Wik oli syntynyt Padasjoella ja oli ilmeisesti Tenhulan ja Hokkalan omistajan Arwid Adolf Arvidssonin vanhoja tuttuja jo siltä ajalta, kun Arvidsson oli Padasjoen kappalainen. Jakob taisteli ensin Ruotsin joukoissa Puolassa, jossa hän joutui 1602 vangiksi vietti Puolassa neljä vuotta. Sen jälkeen hän lähti Alankomaihin oppimaan uusia sodankäyntitaitoja Moritz Oranialaisen joukoissa. Kaarle IX nimitti 25-vuotiaan Jakobin vuonna 1609 koko Ruotsin armeijan ylipäälliköksi. Hänet lähetettiin Venäjälle, jossa hänen piti auttaa tsaari Vasili Suiskia taistelussa puolalaisia vastaan. De la Gardie matkasi pääasiassa palkkasotilaista koostuneen armeijansa kanssa Novgorodiin, jonka käskynhaltija, Mikael Shopin-Suiski otti hänet ilolla vastaan. Siitä matka jatkui kohti Moskovaan, jota puolalaiset uhkasivat. Heinäkuussa 1609 syntyi taistelu Tverin lähellä, jossa de la Gardien taisteli voitokkaasti yhdessä ratsumiestensä kanssa. Maaliskuussa 1610 de la Gardie saapui Moskovaan, jossa joukko otettiin iloiten vastaan. Moskovaa lähestyi myös noin 5000 miehen vahvuinen puolalaisten ratsumiesten muodostama armeija. Tämän vuoksi monet de la Gardien palkkasotureista vaihtoivat puolta ja hänen 4000 miehen vahvuisesta armeijastaan oli jäljellä vain 400 miestä. Heidän ja suomalaisten sotapäälliköittensä kanssa de la Gardie matkasi takaisin Suomeen. Vasili Suiski pakotettiin 17. heinäkuuta 1610 luopumaan kruunusta ja Puolan prinssi Vladislav nousi Venäjän tsaariksi. 22

Kaarle IX määräsi de la Gardien etenemään lähimpiin kohteisiin Karjalassa. Maaliskuussa 1611 antautui Käkisalmen linna. Taistelujen käydessä vielä kuumimmillaan, de la Gardien ja Evert Hornin johtamat joukot lähtivät kesäkuussa 1611 kohti Novgorodia. Heinäkuussa Novgorod tunnusti Ruotsin kuninkaan suojelijakseen. De la Gardie tunnusti puolestaan Novgorodin ja muun Venäjän loukkaamattomuuden ja antoi vakuutuksen, että ortodoksisen uskonnon turvaamisesta. Vasta vuonna 1617 solmittiin Stolbovan kylässä rauha, jonka mukaan Ruotsi sai liitettyä alueisiinsa Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan linnoineen. Ruotsi antoi Venäjälle takaisin Novgorodin, joka oli ollut ruotsalaisten joukkojen hallussa. Pääneuvottelijana toimi Jakob de la Gardie, jota alettiin kutsua Laiska-Jaakoksi, koska hänen joukkonsa olivat miehittäneet pitkään Novgorodia. Tämän jälkeen Jakob de la Gardie nimitettiin valtakunnan marskiksi ja Vironmaan kenraalikuvernööriksi. Käkisalmen lääniä ei liitetty Ruotsiin tavanomaiseksi maakunnaksi ja se sai säilyttää ortodoksisen uskontonsa jonkin aikaa. Jakob sai läänityksekseen Käkisalmen läänin, josta hän keräsi verot ja ylläpiti niiden avulla sotilasjoukkoja ja Käkisalmen linnan puolustusta. 2.6 HENRIK HORN AF KANKAIS Vääksyn kartanon omistus säilyi Kaarina Hannuntyttären jälkeläisten omistuksessa, koska hänen tyttärensä Anna Hordeel meni naimisiin eversti Hannu Boijen kanssa ja heidän tyttärensä, Margareta Boije, meni naimisiin eversti Henrik Hornin kanssa. Margareta oli perinyt Vääksyn 1646 Anna Hordeelin kuoltua. Vääksyn kartanon omistajina oli vuodesta 1647 alkaen aina 1770- luvulle asti Horn-suku, joka oli kunnostautunut lähes kaikissa Ruotsin sodissa. Nykyisin kartanon omistaa Alströmin suku. Eversti Henrik Hornin ja Margareta Hannuntytär Boijen poika oli eversti Kustaa Henrikinpoika Horn, joka toimi Pohjanmaan prikaatin päällikkönä vuosina 1660 1673. Kustaa Horn meni naimisiin Anna Helena von Gertenin kanssa ja avioliitosta syntyi seitsemän lasta, joiden hallussa tilat olivat vuosina 1673 1775. Vanhimmasta lapsesta, Arvid Bernhard Hornista tuli kenraaliluutnantti. Bengt Johan oli Kaarle XII henkivartija ja hän kuoli Narvan piirityksen aikana vuonna 1700. Jakob de la Gardien pojan Axel Juliuksen pojanpojan tytär oli Hedvig Ulrika de la Gardie. Hän meni naimisiin valtaneuvos Kustaa Mauritz Armfeltin s. 1757 kanssa. Armfelt oli kenraalina sekä Ruotsin että Venäjän armeijassa. Hänen ansiotaan oli paljon, että Suomen autonominen asema muodostui vahvaksi ja Suomeen liitettiin Vanha-Suomi. Hän oli myös ensimmäisiä, jotka näkivät Suomen aseman valtiona. Armfeltin suvun omistuksessa oli Joensuun kartano vuosina 1785 1925. Nykyään kartanon omistaa liikemies Björn Wahlrosin suku. 2.7 KIRKKOHERRA ARVID ADOLF ARVIDSSON Karjalan ratsurykmentin pastori A. A. Arvidsson valittiin Padasjoen kappalaiseksi vuonna 1788. Hänen isänsä oli syntyisin Ruotsin Taalainmaalta ja muuttanut Suomeen. Poika oli käynyt koulunsa Vaasassa ja Turun yliopistossa, jossa hänet tutkinnon suoritettuaan vihittiin papiksi vuonna 1784. Ollessaan ratsuväkirykmentin pappina hän joutui Padasjoelle. 23

Hänestä tuli Padasjoen kappalainen solmittuaan avioliiton rikkaan talon tyttären Anna Katariina Molinin (s. 1768) kanssa. Vaimon perintönä hän sai hallintaansa Mikkolan ratsutilan, joka oli kuulunut Molinien suvulle. Padasjoella ollessaan hän oli mukana perustamassa myös Arrakosken sahaa ja oli sen osakkaana. Arvid Adolf Arvidsson valittiin Laukaan kirkkoherraksi vuonna 1804, jonka jälkeen hän muutti perheineen Laukaaseen. Kirkkoherra osasi huonosti suomea ja hänen kerrotaan varoittaneen laukaalaisia sunnuntaisaarnoissaan: Viimeisenä päivänä pitää teidän tiiliä tekemän. Arvid Adolf Arvidsson oli Padasjoen kappalainen ja Laukaan kirkkoherra. Hän oli huomattava maanomistaja 1800-luvulla. Arvidsson asui Pellosniemen pappilassa ja hän harjoitti siellä maanviljelystä. Lisäksi hän omisi Varsanhännän uudistilan, jonka nimi muutettiin 1829 Onnelaksi. Padasjoella hänellä oli edellä mainitut Molinien tilat. Hänen omistuksiinsa kuului muun muassa Keuruun Hokkalan ja Tenhulan talot 1810-luvulla, A. A. Arwidsson otti Hokkalan rälssitalon lampuodiksi Padasjoella syntyneen sotamies Juho Joonaksenpoika Wikin, joka meni naimisiin Tuomas Tjederin tyttären Leena Tjederin kanssa 1812. Juho muutti Hokkalan talon lampuodiksi 4.12.1812 Laukaasta ja oli ilmeisesti Arwidsonin tuttu jo Padasjoen ajoilta. Juho Wik oli Hokkalan lampuotina vuoteen 1818 asti, jolloin pääsi Leppäkankaan talon osakkaaksi ja hänestä tuli talollinen. A. A. Arwidsson otti myös Tenhulan talon lampuodiksi vuonna 1820 Juho Wikin apen, Tuomas Tjederin. A. A. Arwidsson myi rälssitilat Keuruun nimismiehelle ja Viikin tilan omistajalle A. N. Kingelinille vuonna 1828. A. N. Kingelin myi Hokkalan 20.4.1829 Heikki Tuomaanpoika Tjederille ja Tenhulan 16.2.1830 Abraham Tuomaanpoika Tjederille. Kirkkoherra Arvidssonin huomattava omaisuus perustui osittain siihen, että tuohon aikaan ei ollut luottolaitoksia ja pitäjäläiset turvautuivat varakkaiden antamiin luottoihin. Luottojen takauksena oli usein talo. Tästä syystä Arvidsson sai haltuunsa taloja, joita hän myi saadakseen lainapääoman takaisin. 24

3 ÄHTÄRIN ASUTUS 3.1 PIRKANPOHJAN ERÄMAAT Pirkanpohjan erämaa-alueet jaettiin keskiajalla hämäläisten talojen kesken. Ruotsista tullut aatelismies Jöns Vestgöte perusti v. 1540 Vääksyn säterikartanon Kangasalalle yhdistämällä useita maatiloja ja samalla hänen haltuunsa joutui myös Niemisveden erämaa-alue. Vuonna 1552 ollessaan Ylä-Satakunnan tuomarina Jöns Vestgöte luetteli Pirkanpohjan erämaaalueet. Hokkalan, Niemisveden, Nyyssölän ja Hankalan (Hankolan) jakokunnista tuli Kangasalan Vääksyn kartanon alustiloja ja siksi näistä tiloista tuli samalla rälssitiloja. Isojaon aikana Ähtärin talot oli jaettu jakokuntiin, jotka nimettiin kunkin alueen päätalon tai kylän mukaisesti. Nyyssölän, Hankalan (Hankolan), Hokkalan ja Niemisveden jakokunnat kuuluivat rälssimaihin, joiden ei tarvinnut luovuttaa liikamaita isojaon yhteydessä. 25

3.2 TIAINEN ELI MOKSU Vuoden veroluetteloiden mukaan 1635 kaikki kolme Hankaveden taloa, Hankola, Tuomarniemi ja Moksu, olivat Vääksyn kartanon alustiloja ja rälssitaloja. Moksun rälssitalon maat sijaitsivat nykyisen Ähtärin eläinpuiston ja golfkentän alueella, mutta tila myytiin Ähtärin kaupungille. Moksun vanha rälssitalo sijaitsee Ähtärin golfkentän alueella Moksunniemessä ja sitä kunnostetaan Caddiemaster- taloksi (Kuvan omistaa Eeva-Liisa Alakuijala). Moksun rälssitalon isäntien luettelo alkaa seuraavassa: 1) Juho Tiainen 1572 1571, muutti Töysän Ponnejärvelle 2) Tapani Tiainen -1592, talo autiona 3) Niilo Antinpoika Tiainen 1628 1643 (k. 1656) pso Marketta Laurintytär 4) ed. poika Olavi Niilonpoika 1644 1679 pso Anna 5) ed. poika Perttu Olavinpoika 1680 1686 1. pso Vappu 2. pso Barbro Paavontytär 6) Markku Pentinpoika 1687 1689 pso Pirkko Mikontytär Kahilasta 7) Matti Pekanpoika Moksu 1690 1693 pso Maria 8) ed. poika Jaakko Matinpoika Moksu 1694 n. 1700 pso Maria Paavontytär 9) ed. sisarenmies Mikko Ristonpoika Marttinen Kuitinlahdelta pso Anna Matintytär Moksu 10) ed. vävy Juho Matinpoika Kömi 1709 1731 pso Sofia Mikontytär Moksu 11) ed. poika Matti Juhonpoika Moksu 1732 1755 (s. 1706 k. 1770) 1. pso Maria Tuomaantytär s. 1719 k. 1762 2. pso Anna Erkintytär (s. 1736 k. 1813) 26

12) ed. poika Erkki Matinpoika Moksu 1756 1775 (s. 1732 k. 1796) pso Sofia Tuomaantytär Tenhuselta (s. 1730 k. 1795) 13) ed. poika Erkki Erkinpoika Moksu 1791 1793 (s. 1760) muutti Mesimäkeen pso Kaisa Yrjöntytär 14) ed. veli Israel Erkinpoika Moksu 1794 1799 (s. 1773) pso Sofia Matintytär (s. 1772) 15) talon omistaja, Keuruun kirkkoherra Abraham Nils Indrenius oli Moksun isäntänä 1799 1809 (s. 1775 k. 1820) Talon 7. lampuoti Matti Pekanpoika Moksu väitti ostaneensa Moksun rälssitalon vuonna 1690. Matti Pekanpoika Moksu oli todennäköisesti myös Heikki Matinpoika Stensiön isä. Keuruun vanhimmissa rippikirjoissa (Matti J. Kankaanpää s. 21) kerrotaan, että Matti Stensiön äiti, Beata Heikintytär, asui viimeiset vuotensa Moksussa. Hänen siskonsa Anna Matintytär muutti ensin Marttisen taloon ja hänen puolisostaan, Mikko Ristonpoika Marttisesta, tuli Moksun talon 9. isäntä vuonna 1700. Tämän jälkeen Moksun talon lampuoteina jatkoivat Matti Pekanpoika Moksun perilliset aina vuoteen 1799 asti, jolloin Keuruun kirkkoherra Abraham Indrenius osti Moksun talon ja muutti sinne asumaan. Hänen jälkeensä Moksu siirtyi talonpoikaisomistukseen. Jooseppi Erkinpoika Hyvönen, Tapaninmäki, Sara-aho, Moksu s. 11.2.1782 osti Moksun talon 20.4.1829 Kingeliniltä. Tämän jälkeen talo säilyi tämän sukuhaaran hallussa, kunnes talo myytiin Ähtärin kaupungille. Tähän sukuhaaraan liittyy myös Hankolan talo, jonka isäntänä oli Kaarlo Tjeder ja emäntänä Moksun tytär Hulda Maria Kaarlentytär Moksu. TAULU 1 I Jooseppi Hyvönen, Moksu, talollinen, Moksun isäntä 1829-1867, s. 11.2.1782 Ähtäri, Hyvönen. Jooseppi osti Moksun talon 20.4.1829 Anders Johan Kingeliniltä. Tilan pinta-ala oli tällöin 1100 ha. Puoliso: 18.10.1826 Ähtäri, Sara-aho Anna Sofia Eliaksentytär Stepanius, Moksu, lukkatintytär, s. 21.1.1800 1. Kaarlo Moksu, s. 21.1.1829 Tauluun 2. TAULU 2 (taulusta 1) II Kaarlo Joosepinpoika Moksu, talollinen, Moksun isäntä 1867-1878, s. 21.1.1829 Ähtäri, k. 27.1.1901 Kaarlo Moksun isä Jooseppi Erkinpoika Tapaninmäki osti Moksun talon Klingeliniltä 1829. Moksun pinta-ala oli tuolloin 1100 ha ja sillä oli 3/12 manttaalia. Puoliso: 27.10.1848 Maria Abrahamintytär Stenbacka,. 1. Julius Moksu, s. 29.10.1849 Tauluun 3. 2. Hulda Maria Moksu, Tjeder, s. 14.4.1865. Tauluun 5. TAULU 3 (taulusta 2) III Julius Kaarlonpoika Moksu, talollinen, Moksun isäntä 1878-1887, s. 29.10.1849 Ähtäri, k. 7.3.1918 Julius peri Moksun talon vuonna 1878 isältään Kaarlolta. Vuonna 1887 talosta omistivat 1/3 hänen tyttärensä Maria, Aino ja Anna. Puoliso: 12.4.1869 Maria Aleksanterintytär Haapaniemi, Moksu,. 1. Maria Moksu, Lehtonen. Tauluun 4. 2. Aino Moksu,. 3. Anna Moksu,. TAULU 4 (taulusta 3) IV Maria Juliuksentytär Moksu, Lehtonen, Moksun kantatilan emäntä. Moksu jakaantui vuonna 1909 viiteen osaan, joista Maria ja Juho Lehtoselle jäi Moksun kantatila, jossa oli noin 316 ha. Puoliso: Juho Lehtonen, Moksun kantatilan isäntä. TAULU 5 (taulusta 2) III Hulda Maria Kaarlentytär Moksu, Tjeder, s. 14.4.1865. Puoliso: 11.4.1890 Ähtäri Kaarlo Vihtori Kaarlonpoika Tjeder, talollinen, Hankolan 27

isäntä. 5.8.1864 Ähtäri, Hankavesi, Hankola. Vanhemmat: Kaarlo Aaponpoika Tjeder ja Ada "Aata" Maria Collin, Tjeder. 1. Kaarlo Urho Tjeder, s. 22.9.1890 Ähtäri, Hankavesi, Hankola. 2. Kerttu Helvi Emilia Tjeder, s. 22.12.1891 Ähtäri, Hankavesi, Hankola 3.3 HANKOLA Hankolan talo oli perustettu vuonna 1567 Pirkkalan Messukylän erämaille. Sen perustajalla Sipi Seppällä oli kaksi poikaa, joista Sipi Sipinpoika oli isäntänä Sipisepän jälkeen vuosina 1586 1630. Hans Boije sai Vääksyn kartanon lahjoituksena 3.5.1610 allodiaaliehdoin, joka vuoksi Sipi Sipinpojasta tuli rälssilampuoti. Vuoden 1637 maakirjassa talo oli kooltaan 1/3 manttaalia ja sen isäntänä oli Heikki Sipinpoika. Hankolan talo on Ähtärin kirkon vieressä. (Lähde: Maanmittauslaitos. Kopiointilupa 260/KP/08). Hankolan talo Ähtärin kirkon vieressä toimi kappalaisen pappilana. Ähtärin kappalaisena toimi 1700-luvun alussa Johannes Collin. Johannes Collinista tuli Ruoveden kirkkoherra ja hänen jälkeläisistään kasvoi laaja Collinin sukuhaara. Hankolan talo liittyy Moksun sukuun, kun Herman Fredrikinpoika Collin meni naimisin Maria Kellomäen kanssa. 28

Hankola I:n isäntiä: 1) Johannes Collin, Ruoveden kirkkoherra (s. 1673), pso Sofia Katariina Vilenius 2) Daniel Johanneksenpoika Collin 1703, Ähtärin kappalainen, isäntänä 1724 1729 pso Elisabet Maria Hinnel 3) Kustaa Adolf Lepsen (s. 1707 k 1781) isäntänä 1745-1765 4) kersantti Iisakki Danielinpoika Collin (s. 1732) isäntänä 1766 1800 pso Brita Leena Gabrielintytär Talo jaettu 5) ed. poika Fredrik Iisakinpoika Collin (s.1782) pso Katariina Erkintytär (s. 1793) 6) ed. poika Herman Collin (s. 1812) pso Kustaava Haapaniemi (s. 1823) 7) ed. vävy Kaarlo Aaponpoika Tjeder/Hankola (s. 1837) pso Ida Maria Collin, isäntänä 1863 89. 8) ed. poika Kaarlo Vihtori Kaarlonpoika Tjeder/Hankola (s. 1864) pso Hulda Maria Moksu Hankola II 9) Heikki Heikinpoika (s. 1727 k. 1800), lampuotina 1772 1791 10) Matti Juhonpoika Hytönen, Hankola (s. 1760 k. 1795) lampuotina 1793 1795 pso Anna Kaisa Tuomaantytär lampuotina 1796 1803 119 Juho Matinpoika Hankola (s. 1781) 1803 pso Anna Heikintytär Viitala (s. 1770) Nykyisin Hankolan talo toimii Ähtärin kotiseutumuseona Hankolan päätalosta vuonna 1802 erotetulla talonosuudella, kirkon naapurissa. Nykyisen päärakennuksen on todennäköisesti rakentanut pitäjän seppä, talollinen Heikki Heikinpoika Hankola, joka oli isäntänä 1772-1790. Rakennus on toiminut myöhemmin mm. puhelinkeskuksena (1933-1952). Vuonna 1959 talo siirtyi Ähtäri Seuralle. Museo aloitti toimintansa 1960. Hankolan talossa säilytettiin Keuruun vanhoja kirkonkirjoja. Hankolan talo paloi vuonna 1769 ja samassa yhteydessä tuhoituivat Keuruun vanhimmat kirkonkirjat. Ainoastaan pastorin mukana ollut viimeisin kirkonkirja säästyi. Tästä syystä monia sukulaisuussuhteita ei 1600-luvulla ole voitu perustaa kirkonkirjoihin. 3.4 TIAINEN ELI TUOMARNIEMI Tiainen eli Moksun perustaja Juho Tiainen perusti myös Tiainen eli Tuomarniemen uudistalon vuonna 1567 ja toimi sen isäntänä vuoteen 1570 asti, jolloin muutti Moksun taloon. Tuomariniemen isäntä Juho Juhonpoika Moksu meni naimisiin Elisabet Simontytär Cannelin s. 1705) kanssa. Talon per heidän poikansa Erkki Juhonpoika (s.1741), joka perusti Kyntölän talon. Vuonna 1787 Tuomarniemestä tuli kruunun virkatalo ja käräjätalo. Sen isännäksi tuli tuomari Jakob Herman Gadd, joka oli Pohjanmaan itäisen tuomiokunnan tuomari. Tuomarniemi oli venäläisen sotaväen majoitustilana Suomen sodan aikana kesällä 1808. 29

Tuomarniemessä on toiminut vuodesta 1903 lähtien metsänvartijakoulu. Talon isäntinä toimivat seuraavat henkilöt: 1) Juho Tiainen 1567 1570 2) Tapani Tiainen 1571 1583 3) ed. poika Pekka Tapaninpoika Tiainen 1584 1605 4) ed. poika Antti Pekanpoika Tiainen 1606 1630 5) ed. poika Erkki Antinpoika Tiainen 1631 1668 1. pso Sesilia 2. Pirkko 6) ed. poika Olavi Erkinpoika 1669 1696 k. 1676 pso Marketta 7) ed. poika Lauri Olavinpoika 1698 1728 lm 1705 1739 1. pso Liisa 2. pso Kaisa 8) ed. veli Juho Olavinpoika 1729 1739 (k. 1760) pso Maria Martintytär Ikkalassa 9) Juho Juhonpoika Moksu 1740 1763 lm 1744 45 (s. 1710 k. 1780) pso Elisabet Simontytär Cannelin (s. 1705 k. 1789) 10) ed. poika Erkki Juhonpoika Kyntölä 1764 1775 (s. 1741 k. 1797) pso Sofia Matintytär Kolunsarka (s. 1744 k. 1808) 11) tuomari Jakob Herman Gadd (s. 1743 k. 1811) isäntänä 1788 1809 3.5 NYYSSÖLÄ Nyyssölä eli Nyyssönen Ähtärinjärven länsipuolella oli Kangasalan Toikkolan entistä erämaata. Vuosina 1567-1605 se kuului Kangasalan Liuksialan kartanon takamaihin. Liuksialan kartanon omistaja oli tuohon aikaan Ruotsin entinen kuningatar Kaarina Maununtytär, joka oli 30

Kuningas Erik XIV vihitty puoliso. Kaarina saanut Liuksialan lahjoituksena kuninkaalta ja asui kartanossa vuodesta 1577 alkaen aina kuolemaansa saakka. Hänen jälkeensä kartano siirtyi hänen tyttärensä Sigfrid Vaasan ja hänen miehensä Henrik Claesson Tottin omistukseen. Heidän ja heidän poikansa sotamarsalkka Åke Tottin aikana Liuksialan kartanon takamaihin kuului mm. Nyyssölä Ähtärissä ja Leppälä eli Hokkala Pylkönmäellä. TAULU 1 I Erik XIV Vaasa, Ruotsin kuningas, s. 13.12.1533 Ruotsi, Tukholman linna, k. 26.2.1577 Ruotsi, Örbyhusin linna. 1. puoliso: Karin Jacobsdotter,. 1. Margareta Vaasa, s. 1558. 2. puoliso: Kaarina Maununtytär, Ruotsin kuningatar, Liuksialan kartanon emäntä, s. 6.11.1550 Ruotsi. Vanhemmat: Ingrid ja Måns Helsing. 2. Sigfrid Vaasa, s. 16.10.1566 Ruotsi, Svartsjön linna. Tauluun 2. 3. Gustaf Vaasa, Ruotsin prinssi, s. 28.2.1568 Ruotsi, Nyköpingin linna. 4. Henrik Vaasa, s. 24.1.1570 Ruotsi, k. 7.7.1570. 5. Arnold Vaasa, s. 1.11.1572 Ruotsi, Gripsholmen linna, k. 1572 TAULU 2 (taulusta 1) II Sigfrid Eriksdotter Vaasa, Ruotsin prinsessa, s. 16.10.1566 Ruotsi, Svartsjön linna, k. 24.4.1633 Kangasala, Liuksiala. Sigfried peri äidiltään Kaarina Maununtyttäreltä Liuksialan kartanon. Puoliso: Henrik Claesson Tott, s. 1552, k. 1603 Puola. Henrik Claesson peri äidiltään Kerstin Hornilta, joka oli Jakob Hästeskon ensimmäinen vaimo, Sjunbyn kartanon ja sen mukana Pääjärven lampuotitalot. Vanhemmat: Claes Åkesson Tott ja Kerstin Henriksdotter Horn af Kanckas, Tott. 1. Anna Tott, s. 1595, k. 1600. 2. Åke Tott, valtaneuvos, sotamarsalkka, s. 6.1598 Lohja, k. 15.7.1640 Eura. Sai perintönä Sjundbyn, Kirkniemen ja Liuksialan kartanot ja niiden lampuotitalot 3. Emerentia Tott, s. 1600, k. 1632 Taivassalo. 4. Claus Tott, s. 1600, k. 1600. 5. Erik Tott, s. 1602, k. 28.11.1621 Latvia. 6. Maria Tott,. 7. Johan Tott,. 8. Kerstin Tott Nyyssölän talon isäntinä ovat olleet seuraavat: 1) Reko Vihavainen 1567 1605 talosta erotettiin v. 1586 Savola 2) Lauri Nyyssönen 1621 1634 3) ed. poika Antti Nyyssönen 1635-34 pso Kerttu (Liisa) Paavontytär 4) ed. poika Lauri Antinpoika Nyyssönen 1651-79 pso Pirkko Yrjöntytär 5) ed. poika Tuomas Laurinpoika Nyyssönen 1680-98 pso Liisa Paavontytär 6) ed. poika Simo Tuomaanpoika 1699-1702, sotamieheksi 1704, talo autiona pso Maria Erkintytär. talo maakirjassa Heikki Tarsaisen eli Nyysäisen nimellä 7) Juho Nyyssölä 1725-26, pso Liisa 8) Heikki Nyyssölä 1727-40 pso Maria 9) ed. poika Juho Heikinpoika Nyyssölä 1741-70 (s. 1715 k. 1770) pso Sofia Ristontytär Nyyssönen (s. 1717) 10) ed. poika Erkki Juhonpoika 1771 1809 (s. 1745 k. 1828) pso Anna Juhontytär Tiainen. 31

Nyyssölän talo Ähtärissä on rakennettu 1700-luvulla. Rakentaja on ollut todennäköisesti Erkki Juhonpoka Nyyssönen (Kuvan omistaa Timo Nyyssölä). Anna Tiainen oli Juho Juhonpoika Moksun (s. 1710) ja Elisabet Simontytär Cannelinin (s. 1705) tytär. Erkin ja Anna poika, Johannes Erkinpoika Nyyssölä (s. 1794), toimi Nyyssölän isäntänä vuoteen 1857 asti, jolloin hänen tyttärensä Karoliina Nyyssölästä ja hänen miehestään, Antti Antinpoika Mytkäniemestä, tuli talon isäntäpari. He myivät talon vuonna 1868 maakauppias Akusti Sakarinpoika Stenlundille (s. 29.11.1837 Keuruu), joka alkoi käyttää sukuniemenään nimeä Nyyssölä. Talon säilynyt samassa suvussa, jota edustaa sen nykyinen isäntä Timo Nyyssölä. Talo toimii nykyisin maatilamatkailutilana, josta voi vuokrata huoneita tai koko talon suurempia juhlia varten. 3.6 HÄMEENNIEMI Hämeenniemi oli Peränteen kylän talo nro 1, jossa oli 1/6 manttaalia. Peränteen kylä sijaitsee Ähtäristä Virroille menevän tien itäpuolella. Hämeenniemen talo oli perustettu vuonna 1567, jolloin isäntänä oli Matti Juhonpoika. Vuonna 1802 talo oli jaettu veljesten kesken, jolloin toiselle veljekselle lohkottiin Hämeenniemi II eli Kantoniemi. Kantoniemi on edelleen toiminnassa oleva suurtila, joka harrastaa maitotaloutta. Hämeenniemestä on lohkottu Nuuttila, joka on säilynyt edelleen sukumme hallussa. Nuuttila sijaitsee Virtaintien varrella. 32

Hämeenniemen talo oli Vähä-Peränteen niemessä Ähtärin kirkolta Virtojen suuntaan. Hämeenniemen komeita rakennuksia (Ähtärin Historia II). 33

Hämeenniemi liittyi Moksun sukuun, kun Kirsi Mikontytr Moksu ja Erkki Matinpoika Kömi tulivat vuonna 1718 Hämeenniemen isäntäpariksi. Talon omistus on säilynyt suvussa seuraavasti: 1) Erkki Matinpoika Kömi, Hämeenniemi s. 1687 (1719 1741) pso Kirsi Mikontytär Moksu s. 1689. 2) Ed. poika Yrjö Erkinpoika Hämeenniemi s. 1715 (1743-1770) 1. pso Susanna Juhontytär Huikari 2. pso Anna Tuomaantytär 3) Ed. poika Tuomas Yrjönpoika Hämeenniemi s. 1745 (1771-1801) pso Aune Yrjöntytär Kahila s. 1746 Talo jaettu 4) Ed. poika Kaapo Tuomaanpoika Hämeenniemi s. 1772 (1802-1808) pso Maria Markuntytär Pakari s. 1775 Hämeenniemi II (Kantoniemi) 5) Yrjö Erkinpojan poika Juho Yrjönpoika Hämeenniemi s. 1748 (1784-1786) pso Sofia Tuomaantytär Kauppala s. 1755 (1790-91) ja (1799-1802) 6) Lesken 2. mies Heikki Juhonpoika Hurtig s. 1761 (1792-1798) 7) Juho Yrjönpojan poika Juho Juhonpoika Hämeenniemi s. 1779 (1803-) pso Leena Heikintytär Sipilä 3.7 HANGONMÄKI Erkki Matinpoika Hangonmäki osti Hangonmäen torpan veljeltään Heikiltä ja muutti sinne asumaan poikamiehenä. Hän perusti siellä perheen. Hangonmäen torppa ja sen omistaja Erkki Hangonmäki mainitaan vuoden 1788 kirkonkirjoissa. Hänen jälkeläisistään on tehty sukukirja Hangonmäen sukua. Erkki Hangonmäen jälkeläisiä, Maria Halla-ahon jälkeläisiä. Erkin vanhin poika Iisakki Hangonmäki peri torpan isältään. Torpasta muodostettiin 21.8.1839 isojaon yhteydessä Ähtärin kylän ¼ manttaalin kruunun uustalo 25 vuoden verovapaudella. Iisakin vanhin poika oli Erkki Hangonmäki. Erkki Iisakinpoika Hangonmäki lunasti torpan omakseen kruunulta 12.9.1862. Se kuului aluksi Ähtärin kylään n:o 18, myöhemmin n:o 16, ja kuuluu nykyään Ähtäriin. Erkki Hangonmäen vanhin poika oli Kustaa Hangonmäki (myöh. Hokkala), joka asui tilalla muutaman vuoden ja perusti siellä Eveliina Hokkasen kanssa perheen. Kustaa ja Eveliina muuttivat Pääjärvelle 1883 ja myivät tilan lehtimäkeläiselle Kaarlo Antinpoika Pellonkynnäkselle. Hän asui taloa pari vuotta ja myi sen soinilaiselle Heikki Matinpoika Rantalalle (s. 1828). Hänen poikansa Nikolai (s. 1864) sai isännyyden hänen jälkeensä. Hangonmäen tila oli Kustaa Hangonmäen (myöh. Hokkala) isännyyden aikana Ähtärin 19. suurin tila. Tilan kokonaispinta-ala oli 906 hehtaaria, josta 323 ha oli verollista maata ja 583 ha joutomaata. Ähtärin historian kirjassa /11/ mainitaan, että Kustaa Erkinpoika Hangonmäki omisti 1880-luvulla 1000 tynnyrinalaa (500 ha) metsää. 34

Hangonmäen tila sijaitsee Kolunsaran tilan koillispuolella korkealla mäellä (220 m), jonka ympärillä oli 7,5 ha pellot. Se oli alun perin Kolunsaran kruununtalon torppa. (Lähde: Maanmittauslaitos. Kopiointilupa 260/KP/08) Hangonmäen talo oli rakennettu vuonna 1850 ja purettu 1977. Liisa Tallbacka piirtänyt Vieno Heikkilän muistikuvien pohjalta /5/. Talo on hyvin samantyyppinen kuin Kolunsaran vanha talo. (Piirroksen omistaa Liisa Tallbacka). 35

Kustaa Hokkala e. Hangonmäki oli syntynyt Hangonmäen tilalla 1857. Tila oli aiemmin vanha Kolunsaran kruununtalon torppa, joka on perustettu 1700-luvun alussa Kolunsaran tilan naapuriin. Suvulle tila tuli, kun Matti Kolunsaran vanhin poika Heikki tuli torpan vävyksi n. 1753, mutta palasi vaimonsa kuoltua takaisin Kolunsarkaan /5/. Tilan metsät osti 1903 Kauppahuone Rosenlew & knit ja sitä on käytetty tämän jälkeen yhtiön puunhankinnassa. Sen jälkeen tilan rakennukset on vuokrattu takaisin Hangonmäen suvun jälkeläisille. Tällä hetkellä Hangonmäen tila on asuttu ja viljelty. Vanhan talon paikalla on rakennettu 1950- luvulla rintamamiestalon tyylinen talo. Talo sijaitsee peltojen keskellä mäellä (Hangonmäki). Useat piharakennukset ovat kuitenkin säilyneet 1800-luvulta ja tilan vanha aitta voi olla tehty jo 1700-luvulla. 3.8 PAHANKALA Pahankalan talo on ilmestynyt maakirjoihin vuonna 1704, jolloin sen isännäksi oli merkitty Heikki Laasanen. Talon on säilynyt Pahankalan suvussa vuodesta 1740 asti. Talo liittyy Moksun sukuu Helena Heikintytär Koivuln kautta: 1) Matti Matinpoika 1740 56, pso Pirkko Erkintytär Kukosta 2) ed. poika Haikki Matinpoika 1756 1800 pso Anna Erkintytär 3) ed. pojanpoika Heikki Matinpoika 1800 33 pso Liisa Erkintytär Koivulasta 4) ed. poika Matti Heikinpoika Pahankala pso. Sofia Heikintytär Viitala (s. 1759) isäntänä 1800-10 5) ed. poika Heikki Matinpoika Pahankala (s. 1780) pso Helena Erkintytär Koivula isäntänä 1810-32 6) ed. poika Matti Heikinpoika Pahankala (s. 1804) pso Maria Juhontytär Leppälä isäntä 1833-62 7) ed. poika Heikki Matinpoika Pahankala (s. 1829) pso 1 Helena Taavetintytär Isoskyttä pso 2 Loviisa Heikintytär Halla-aho isäntänä 1862-96 8) ed. vävy Timo Kallenpoika Honkola, Pahankala (s. 1855) pso ed. tytär Karoliina Heikintytär Pahankala (s. 1870) isäntänä 1896-9) ed. poika Väinö Johannes Timonpoika Pahankala (s. 1897) pso Helmi Matilda Heikinmäki 10) ed. poika Jaakko Ilmari Pahankala (s. 1927) pso Maire Anneli Kuula 11) ed. poika Timo Tapani Pahankala (s. 1956) Talo oli 1800-luvun puolivälissä vielä ¼ manttaalin suuruinen. Tilan nykyinen isäntä on Timo Tapani Pahankala. 36

3.9 RÄMÄLÄ Kivijärven kylässä oleva Rämälän talo on perustanut Lauri Heikinpoika Suhonen vuonna 1569. Moksun sukuun talo liitty, kun Regina Matintytär Moksu (s. 1749) meni naimisiin talon pojan, Jaakko Heikinpoika Rämälän kanssa. Heille lohkottiin Rämälästä Rämälä II eli Leppälä, jonka isäntäparina he olivat vuosina 1769 1772. Rämälän talo (Jukola) valmistui vuonna 1859. Kuva otettu 1900-luvun alussa. Rämälän isäntiä: 7. Tuomas Paavonpoika Tenhunen 1698-1701 pso Kaisa Heikintytär 8. Ed veli Heikki Paavonpoika Tenhunen 1702 pso Helga Pekantytär 9. Tuomas Paavonpojan 2. mies Antti Antinpoika Pirttimäki 1703-1727 10. Heikki Tuomaanpoika (7. poika) Rämälä 1728 1746 pso Sofia Juhontytär, 2. pso Saara Kaarlentytär Mäkisipistä 11. Ed. Poika Kalle Heikinpoika Rämälä 1747-1791 pso Vappu Iisakintytär Talo jaettu 12. Ed. poika Heikki Kallenpoika n. 1792 1809 pso Kaisa Juhontytär Pirttimäki Rämälä II eli Leppälä 12. Ed. poika Jaakko Heikinpoika Rämälä 1769-1772 pso Regina Matintytär Moksu s. 1749 37

3.10 VETELÄSUO Erkki Iisakinpoika Veteläsuo s, 1830 meni naimisiin Moksun sukuun kuuluvan Loviisa Heikintytär Väliahon kanssa s. 1838. Tästä syntyi ketju Veteläsuon talon isäntiä, joista seuraava oli Hermanni Erkinpoika Veteläsuo s. 1861. Herman Alarik Hermanninpoika Veteläsuo s. 1889 ja seraavana hänen poikansa Arvo Kalervo Veteläsuo s. 1920. Veteläsuon talo (Lähde: Vanhaa Ähtäriä). 38

4 NIEMISVEDEN RÄLSSITALOT Entsien Keuuun Niemisveden rälssitaloja olivat Hokkala, Tenhula ja Kauppala, jotka jakaantuivat isojaossa kymmeneksi pienemmäksi taloksi, joiden pinta-alat olivat 167 ha ja 3237 ha välillä. Niemisveden rälssitalojen jakaantuminen Oinonen 10 855 ha v. 1571 Isojaossa muodostetut talot 1606 No 2 Tenhula 1830 Rno 2:1 Tenhula 1804 ha 1217 ha 1830 Rno 2:2 Mäkelä 167 ha 1830 Rno 2:3 Muhonen 420 ha No 1 Hokkala 1829 Rno 1:1 Hokkala 1637 9051 ha 3237 ha 1639 1829 Rno 1:2 Viitala 1952 ha No 3 Kauppala 1831-32 Rno 3:1 Kauppala 3862 ha 871 ha 1831-32 Rno 3:2 Hautala 232 ha 1831-32 Rno 3:3 Virkamäki 702 ha 1831-32 Rno 3:4 Nygård 1448 ha 1831-32 Rno 3:5 Tuohimäki 609 ha Rälssitaloista tuli suuria, koska valtiopäivillä oli päätetty, että aatelisten taloista ei oteta kruunulle liikamaita, vaikka muiden talojen koko sai olla korkeintaan 1800 tynnyrinalaa eli noin 900 ha. Kun lampuotitilat Hokkala ja Tenhula siirtyivät isojaon yhteydessä Tuomas Tjederin lasten omistukseen, köyhistä sotamiesten pojista tuli suurten rälssitalojen omistajia. 39

4.1 HOKKALA ELI HOKKANEN (1:1) Niemisveden rälssitalot omisti Kuruun nimismies Andreas Johan Klingelin, joka myi talot lampuodeille. Hokkalan talon osti 20.4.1829 Heikki Tuomaanpoika Tjeder, joka möi siitä erotetun Viitalan rälssitorpan viikkoa myöhemmin Johannes Nyyssölälle. Johannes Nyyssölä oli Heikki Stensiön toisen vaimon sukulainen ja Heikki Tjederin pikkuserkku. Hokkalan talo sijaitsi mäen päällä Niemisveden tuntumassa. (Lähde: Niemisveden, Hokkaset. Matti Villikari). Hokkalan talon Tjederin suvun isännät ovat olleet (Tjederin jälkeläiset tummennettuna): 1) Heikki Tuomaanpoika Tjäder (s. 1794) pso Maija Stina Juhontytär. Isäntä ja talollinen 1829 1845 2) ed. vävy Erkki Niilo Matinpoika Hokkanen (s. 1814) pso Loviisa Heikintytär Tjäder s. 1821, isäntä 1845-1855 3) ed. poika Hermanni Aaponpoika Tjeder (s. 1832) pso Vilhelmiina Möttönen. Isäntänä 1855 1878 4) ed. poika Kaarlo Hermanninpoika Tjeder (s. 1858) pso Ida Maria Lehtomäki. Isäntänä 1878-5) ed. poika Aapo Kaarlonpoika Hokkanen (s. 1891) pso Hilja Lyydia Puttonen. 6) ed. vävy Pertti Kalevi Ahopelto pso Kaisa Hokkanen (s.1928) 7) ed. poika Aapo-Matti Hokkanen (s. 1958) pso Marjatta Ström 40

Hokkalan (Hokkanen) talo on Niemisveden pohjois- ja Tenhulan (Tenhunen) talo sen etelärannalla. Talon omistat ovat kuuluneet Tjederin sukuun, mutta Pertti Kalevi Ahopelto ja talon viimieisin omistaja Aapo Matti Hokkanen ovat myös Matti Pekanpoika Moksun jälkeläisiä. Hokkalan talo on lohkottu vuosien saatossa lukuisiksi pienemmiksi tiloiksi. Vanhimmat Hokkalasta lohkotut talot olivat ensin kauan Hokkalan torppia, mutta tulleet itsenäiseksi myöhemmin. Makkola, Korpi-Hokkala ja Hokkala on edelleen lohkottu pienemmiksi. Hokkalan mailta on lohkottu myös Niemisveden kyläkoulu, joka on nykyisin metsästysseuran virkistyskäytössä. 41

Hokkalan rälssitalon lohkominen 1930-luvulle asti Hokkala 1835 Etalämäki Makkola Korpi-Hokkala Hokkala 1902 1902 1902 1902 Hautakangas Kuusela Lehonkangas Perttula 1904 1926 1931 1922 Etelämäki Ala-Makkonen Heinälampi Kiusala 1904 1933 1922 1922 Makkola Mantere Ranta-Hokkala 1933 1922 1922 Ohra-aho Hyvösaho Hokkala 1926 1922 1922 Välilehto Kiviaho Reijonkoski 1922 1922 1916 Hautamäki 1922 Koulu Tapiola 1925 Korpi-Hokkala 1925 Honkala 1921 Rantala 1921 Kivipuro 1921 Kehäkangas 1916 42

4.2 MAKKOLA ELI MAKKONEN Makkolan talo liittyy Moksun sukuun, kun Heikki Hermanninpoika Tjeder Makkonen meni naimisiin Moksun sukuun kuuluvan Hilta Erkintytär Veteläsuon kanssa. Viimeisimpinä Makkolan isäntäpareina ovat olleet seuraavat henkilöt: 1) Heikki Hermanninpoika Tjeder, Makkonen (s. 1860) ja Hilta Erkintytär Veteläsuo (s. 1868), joiden aikana torppa siirtyi talonpoikaisomistukseen ja tila jaettiin: 2) ed. poika Kaarlo Kalle Tjeder, Makkonen (s. 1888) ja Maija Makkonen (s. 1889) saivat Makkolan. 3) ed. poika Pentti Makkonen (s. 1923) ja Eila Makkonen os. Kuisma (s. 1924) 4) ed. poika Heikki Ilmari Makkonen (s. 1947) ja Pirkko-Liisa Makkonen os. Kuivasmäki (s. 1948) Ala-Makkonen 5) Heikki Tjeder, Makkosen poika Lauri Heikinpoika Makkonen (s. 1909) pso Tyyni Aura Annikki Kaskeala (s. 1923) 6) ed. poika Tapio Makkonen (s. 1950) ja Irma Makkonen os. Pohjola (s. 1950) Makkolassa oli 1900-luvun alussa vielä kaksi vanhaa taloa. Nyt molemmat talot on poissa ja tilalla on uudempi talo (Kuvan omistaa Pirkko-Liisa Makkonen). 43

4.3 KORPI-HOKKALA ELI KORPI-HOKKANEN Korpi-Hokkalan talo liittyy Moksun sukuun, kun Heikki Heikinpoika Hämeenniemestä s. 1853 ja Eveliina Heikintytär Hokkanen s. 1863 isäntäpari. Hokkalasta lohkaistu Korpi-Hokkalan talon koko oli tuolloin 1/36 manttaalia. Niemisveden rälssitaloja, jotka ovat olleet Tjederin ja Moksun suvun omistuksessa. 4.4 KAUPPALA (3:1) Kauppala liittyy Moksun sukuun, kun Loviisa Kallentytär Haapajärvi meni naimisiin Kappalan pojan Heikki Heikinpoika Kauppalan (s. 1827) kanssa. Heikki Heikinpoika Kauppal (s. 1869) meni puolestaan naomisiin Hokkalan talon tyytären Ida Maria Tjederin kanssa, jolloin molemmat talot kuuluivat sekä Kauppalan että Tjederin sukuihin. 44

Kauppalan vanha talo (Kuvan omistaa Heikki Kauppala). Metsolan talo on Niemisveden Reijossa Niemisvedestä laskevan joen varrella (Kuvan omistaa Asko Vuorinen). 45

Nappari 1904 Haukkamäki 1904 Perä-Aho 1904 Ritokangas 1904 Valkeinen 1904 Soidinmäki 1904 Viitala 1904 4.5 METSOLA Aapo Tjeder, Metsola s.1853 tuli isännäksi Tenhulan talosta lohkaistuun Metsolan taloon, kun hän nai Moksun sukuun kuuluvan Maria Hermannintytär Kauppalan v. 1879. Metsolan taloa isännöivät heidän jälkeensä heidän tyttärensä Saima Metsola, Hokkanen s. 1902 ja hänen miehensä Kustaa Hokkanen s. 1899. Kustaa Hokkanen oli puolestaan Kauppalan isännän Heikki Kauppalan s. 1869 poika. Heidän jälkeensä talo on ollut kesämökkikäytössä ja sitä ovat isännöineet sisarukset Eeva- Maija Virpiö os. Hokkanen (s. 1931) ja Tuula Riipinen os. Hokkanen (s. 1944). 4.6 VIITALA (1:2) Viitalan lampuodeiksi tulivat Heikki Heikinpoika Viitala s. 1768 ja Moksun sukuun kuulunut Kaisa Kustaantytär Ollikkala s. 1802. Tämän jälkeen torpparina jatkoi hänen poikansa Heikki Heikinpoika Viitala s. 1801. Koska hänellä ei ollut lapsia, torppa siirtyi hänen veljensä Jooseppi Heikinpoika Viitalan s. 1804 haltuun. Heikki Tuomaanpoika Tjeder myi Hokkalasta lohkaistun Viitalan rälssitorpan 28.5.1829 Johannes Erkinpoika Nyyssölälle (s. 15.11.1794), jonka vaimo oli Maria Kyntölä (s. 27.6.1796). Isojaossa (v. 1935) tuli talon pinta-alaksi 1952 ha. Talon rälssitorpparina toiminut Jooseppi Heikinpoika Viitalan osti Viitalasta vuonna 1843 Johannes Erkinpoika Nyyssölältä ja näin Jooseppi Viitalasta tuli talollinen. Johannes ja Maria Nyyssölän poika Juho Nyyssölä meni naimisiin Jooseppi ja Katariina Viitalan tyttären Loviisa Viitalan kanssa 30.7.1848. Tämän jälkeen Johannes Erkinpoika Nyyssölä luovutti Viitalasta omistamansa toisen puolikkaan Juho ja Loviisa Viitalalle. Juho ja Loviisa Viitala myivät 15.1.1864 puolet omistamastaan Viitalasta Kustaa Matinpoika Kasakalle ja lopun Pylkönmäeltä kotoisin olevalle Jaakko Okermannille. VIITALA 1835 46

4.7 RITOKANGAS Moksun sukuun Ritokangas liittyy Kalle Aaponpoika Ritokankaan ja Elma Siviä Jousmäen kautta 1) Kalle Aaponpoika Ritokangas (s. 1857) pso Matilda Kasakka s. 1864 2) Kallen ja Matildan poika Aarne Ritokangas (s. 1900) ja Elma Jousmäki (s. 1911) Talon nykyiset omistajat ovat Taito Keisala ja Liisa Keisala os. Ritokangas. Liisa Keisala on Aarnen ja Elman tytär ja Kolunsaran sukuseuran monivuotinen puheenjohtaja. 47

5. PYLKÖNMÄEN TALOT 5.1 LEPPÄLÄ ELI HOKKALA PYLKÖNMÄELLÄ Leppälän eli Hokkalan talo Pylkönmäellä oli muodostunut Antti Mulikan vuonna 1564 perustamasta Riekko eli Mietalan talosta vuonna 1610. Molemmat talot olivat tuolloin Siuntiossa olevan Sjundbyn kartanon alustiloja ja samalla rälssiluonteisia tiloja. Siuntion kartanon isäntä oli Jaakko Henrikinpoika Hästesko. Kartano valmistui Claes Åkesson Tottin aikana. Claesin poika Henrik Claesson Tott meni puolestaan naimisiin Ruotsin kuningas Erik XIV Vasan tyttären Sigrid Eriksdotter Vasan (ks. 4.5) kanssa, joten myös Pylkönmäen seutu oli jonkin aikaa ylhäisaateliston omistuksessa. Sjundbyn kartano Siuntiossa on Suomen vanhin asuinrakennuksena toimiva aateliskartano. Kartanon rakennustyöt aloitti 1560-luvulla Jaakko Henrikinpoika Hästesko ja se valmistui Claes Åkenpoika Tottin aikana. Talot siirtyivät kuitenkin talonpoikaisomistukseen isojaon aikoihin. Juho Wik (pso Leena Tjeder) osti joulukuussa 1834 Pylkönmäeltä suuren Leppälän talon, jota alettiin kutsua hänen poikansa, Heikki Wik, Hokkasen aikana Hokkalaksi. 48

Leppälän eli Hokkalan tilan päärakennuksen Pääjärvellä rakensi Heikki Juhonpoika Wik-Hokkanen vuonna 1864. Talo on tehty lähes samojen piirustusten mukaan kuin Ähtärissä oleva Nyyssölä talo. (Kuvan omistaa Asko Vuorinen, 2007). Leppälän eli Hokkalan isäntiä: 1) Juho Wik (s. 1787) pso Leena Tuomaantytär Tjeder (s. 1792) isäntänä 1836-2) ed. poika Heikki Juhonpoika Wik, Hokkanen (s. 1813) pso Anna Kaisa Ulvotuinen 3) ed. poika Santeri Wik, Hokkanen (s. 1837) pso 1. Sofia Möttönen 2. Anna Leena Heikintytär 4) ed. vävy Kustaa Hangonmäki, Hokkala (s. 1857) pso ed. tytär Eveliina Wik, Hokkanen 5) ed. poika Niilo Hokkala (s. 1894) pso 1. Josefiina Koskinen 2. Elsa Manninen isäntänä 1920-26 6) Toivo Huuha (s. 1912) pso Anni Anneli Kuivikko isäntänä 1927 Jacob Suomalaisen sukuun kuuluva Kustaa Hokkala e. Hangonmäki (s. 1857) meni naimisiin Hokkalan talon tyttären Eveliina Wik-Hokkasen (s. 1860) kanssa ja lunasti 2/27 manttaalin talon itselleen. Kustaa osti vuonna 1893 Hokkalan vanhemman päätalon 2/27 manttaalia 8500 markan kauppahinnalla. Hokkalan talon kooksi tuli 4/27 manttaalia ja sen pinta-ala oli noin 1000 ha. Vanhasta päätalosta tuli ensin meijeri ja myöhemmin Mulikan ensimmäinen kansakoulu. Sotien jälkeen talo purettiin ja sen hirsistä tehtiin Ranta-ahon navetta. Hokkalan viimeinen Jacob Suomalaisen suvun isäntä oli 1920-luvulla Niilo Hokkala, jolta sen omistus siirtyi Juho Heikki Huuhalle. Hokkalan pinta-ala vuonna 1930 oli vielä 485 ha, mutta tila ei ollut enää suvun hallussa. Siitä oli 25 ha peltoa ja 448 ha metsää. Talo on nykyään Toivo Huuhan perikunnan hoidossa. 49

5.2 UUSI LEPPÄLÄ Hokkalan talo jaettiin lasten kesken vuonna 1906. Siitä lohkaistiin Juho ja Alina Vuoriselle os. Hokkalalle Leppälä. Leppälän pinta-ala oli lohkomisen jälkeen 290 ha. Leppälästä lohkottiin useita pieniä tiloja torpparien saatua oikeuden omaan maahansa. Vuonna 1930 Leppälässä oli 189 ha maata, josta 32 ha oli peltoa ja 100 ha metsää. Leppälän talo on lohkottu Hokkalan talosta. Talon rakensi Juho Vuorinen (Kuvan omistaa Asko Vuorinen). 50