Lapsia, seikkailuja ja lohikäärmeitä 20.11.2017 Myry Voipio myry.voipio@gmail.com Chantal Stewartin kuvitusta Margaret Mahyn teokseen The Dragon of an Ordinary Family
Sadun historia, kehitys ja tutkimus Sadun määrittely Sadun, fantasian, scifin ja myytin suhteista Kansansadusta taidesaduksi: kuuluisia esimerkkejä 1900-luvun sadun kehityksestä Satujen tytöt ja pojat Sadun tulkinta- ja tutkimuskonventioita Digitaalisuus ja sadut Kay Nielsenin satukuvitusta tarinaan Todellinen prinsessa (suomennettu myös nimellä Prinsessa ja herne).
Sadun määrittely Suomen kielen perussanakirja: Satu on todellisen elämän rajat ylittävä mielikuvitukseen vetoava, lapsille tarkoitettu kertomus jostakin epätodellisesta ihmeellisestä, ihmeen ihanasta. Sisko Ylimartimo: Sadut ja satukuvitustaide ovat vihkiytyneet hahmottamaan toista todellisuutta, mielikuvien maailmaa. Aistien tuolta puolen kotoisin oleva tulee kuvallisena ja sanallisena aistittavaksi. Satukuvien kohteena oleva maailma on abstraktiudessaan vailla selkeitä rajoja ja se on siten vaikea määritellä tarkasti. Se kuuluu irrationaalisen kokemuksen piiriin ja siinä sekoittuvat toisiinsa niin satu, myytti kuin uskonnollinen ja muukin katsomuksellinen aines. Sadut ovat kertomuksia, joissa on maagisia tapahtumia, esineitä ja yliluonnollisia olentoja Heli Hiedan kuvituksia: http://www.helihieta.com/tuhat-jayksi.html
Sadun määrittely Sadun aineksia Tyypillinen, konventionaalinen rakenne Rajoitettu kertoma-aika Vähäiseksi jäävä totuusarvo Päähenkilö ihminen tai ei-ihminen Ihmisen ja luonnon yhteys vahva Ajaton ja paikaton näyttämö Oma maailmansa Historiallinen aika ja paikka epämääräinen perspektiivinä menneisyys Ei irrallaan reaalimaailmasta, mm. yhteiskunnan toimintaan viittaavat aihelmat Luonnollisen maailman kausaliteetti merkityksetön Rudolf Koivun kuvitusta satuun Kultakala (Raul Roine: Satukirja, WSOY 1964, 5. painos)
Sadun, fantasian, scifin ja myytin suhde Satu Ei uskota, kyseessä tarina (fiktiota) Opettaa ja viihdyttää Myytit Tarina tai uskomus, johon joskus uskottu Vastauksia elämän tärkeisiin kysymyksiin Vastakohta tieteellisille selityksille Tyyppejä: esim. rituaalinen, sankarimyytti, pelastusmyytti, transformaatiomyytti Yhteistä: elementtejä ja hahmoja Esim. lohikäärme, feeniks-lintu Kuvat: ylävasen, Tove Jansson; alavasen, Rudolf Koivu
Lisää tietoa lohikäärmeen kesyyntymisestä saat tästä ilmaiseksi luettavasta artikkelista: http://journal.finfar.org/articles/dragons-aretricksy-the-uncanny-dragons-of-childrensliterature/
Sadun, fantasian, scifin ja myytin suhde Fantasia Limittyy ja pohjautuu satuun ja myyttiin, Englannissa oma kehityslinjansa Hyödynnetty keskiaikaista kuvastoa Toinen maailma (sekundaari ja primaari) Taikuus: loitsut, ihmeet, taikaolennot Science fiction Tieteellinen selitystapa asioille Tulevaisuuden utopiat, apokalypsit ja uusi maailmanjärjestys Laaja alalajikirjo ns. avaruusoopperasta yhteiskunnalliseen esitystapaan Lasten- ja nuortenkirjallisuudessa niin satuja, YAdystopiaa kuin viihdettä
Kansansadut ympäri maailmaa: selityksiä Polygeneettinen teoria Ihmisten ja kansojen ajattelutavan samankaltaisuus Arjalainen teoria Sukupolvelta toiselle, yhteinen alkukoti Intialainen teoria Kahden tai useamman kansan sadut yhteisestä lähteestä Vaellusteoria Sadut kulkevat kulttuurin kanssakäymisen seurauksena Christel Rönnsin kuvitusta Kirsi Kunnaksen kokoelmateokseen Tiitäisen maan tarinoita (2004)
Satu lastenkulttuurin kivijalkana Saduista on tullut lastenkirjallisuuden keskeistä aineista Satuaihiot ja hahmot muuntuvat moneksi Satukulttuuri ja disneyfikaatio Disneyn versiot alkuperäisteksteistä, disneyttäminen Tuotteistaminen Satu kulttuurisena muistina Satu lastenkulttuurisena muistina Heli Hiedan kuvitusta Jaakko Hämeen-Anttilan kokoelmaan Tuhat ja yksi yötä (Otava 2010)
Kansansatu syntyy Aikuisten kertomaviihde, suullinen kansanperinne Esim. 1001 yötä ja uskottomat vaimot Tyyliltään kaavamaisia ja yksinkertaisia, runsas toisto Saduissa usein opetus Kansansadun tyyppejä Eläinsadut, ihmesadut, novellisadut Legendat, tyhmä paholainen -variaatiot, pilasadut Kuvastaneet yhteisön arvoja ja normeja Eri kulttuureissa samantyyppisiä aiheita ja motiiveja
Kansansatu kirjoiksi Giambattista Basile: Il Pentamerone (1634 & 1636; The Tale of Tales/ The Story of Stories) https://fairytalez.com/author/stories-from-pentamerone/ Charles Perrault: Contes de ma mére l Oye (1697), suom. Hanhiemon tarinoita Eurooppalaisten kansansatujen mukailtu valikoima: Punahilkka, Prinsessa Ruusunen, Tuhkimo ja Saapasjalkakissa Grimmin veljekset: kansansatuvalikoima Kinderund Hausmärchen (1812 22 sekä myöhemmät toimitetut painokset) Ensimmäinen painos: kansansatuperinteen ylöskirjaaminen lapsilukijoiden määrä yllätti Ranskalaisten mallien mukailu, juonien mutkistaminen Keskiluokkaistaminen, ydinperheen korostaminen Luonto ihailun kohde aidon romanttisessa hengessä
Taidesatu Taidesadun kirjoittaja tunnetaan H. C. Andersen, Z. Topelius Satukuvitusperinne: yläoikealla Harry Clarke, alaoikealla Edmund Dulac, toisen toy-book -kauden kuvittajia Taidesatuperinteessä romantiikan idealismia, henkisten arvojen korostaminen Suunnattiin lapsille Kansansadusta tutut motiivit, rakenteet ja aihelmat
Taidesatu Maija Karman kuvitusta Topeliuksen satuun Vattumato (Otavan painos vuodelta 1984) Runollinen luonnonkuvaus, luonnon elollistaminen, usein haikea (kertoja)ääni Luontosymboliikkaa, allegorisia elementtejä Kansansatuun verrattuna sankarit itsenäisempiä ja tunteikkaampia, osoittavat myös epävarmuutta Kuvauksellisuus ja kaunokirjallisuus: tarkka nimeäminen, miljöön luonnehdinta Ihmisen ja luonnon suhde tärkeä Käsittelee eksistentialistisia ja yksilön kehitykseen liittyviä moraalisia teemoja
Taidesatu: Andersen H. C. Andersen (1805 1875) Tuotanto vajaat parisataa satua Kansansatujen lisäksi pohjatekstinä Tuhannen ja yhden yön tarinoita - kokoelma Tyyliltään varsin pessimistisiä, huumoriltaan sarkastisia Köyhiä, surullisia ja sivullisia lapsia, romanttista kurjuutta Eläinten, kasvien ja lelujen personifikaatio Tunnettuja satuja Pieni merenneito, Keisarin uudet vaatteet, Pieni tulitikkutyttö, Lumikuningatar
Taidesatu: Topelius Z. Topelius (1818 1898) Tuotanto noin 300 satua, lastenkertomusta ja näytelmää Pohjateksteinä Raamattu, Kalevala, kansansadut ja rosvotarinat Andersenia realistisempi, lapsenomaisempi ja humoristisempi Korosti eläinten ja luonnon suojelua ja tyttöjenkin oikeutta urheilla ja leikkiä Lapsi pääosassa
Taidesatu: Topelius Topelius pitkäaikainen esikuva suomen- ja ruotsinkielisille kirjailijoille Aloitti lastenlehtikulttuurin (Eos), kirjoitti kaksi suosittua oppikirjaa (Naturens bok 1856; Boken om vårt land 1875) Tunnetuimpia satuja Koivu ja tähti; isänmaa, koti, luonto ja Jumala Adalminan Helmi; parempi olla nöyrä kuin kaunis ja rikas Rasistinen saamelaiskäsitys saduissa Sampo Lappalainen ja Tähtisilmä Topeliuksen saduista otetaan edelleen painoksia
Sadun muutoksia 1800-1900 - lukujen taitteessa: symbolismi Satu saa uusia synkempiä ja symbolistisia sävyjä Symbolismi liikkeelle Ranskasta (C. Baudelaire, S. Mallarmé, P. Verlaine) Symbolismille tyypillistä Vertauskuvallisen merkityksen tai tarkoituksen etsiminen; realismin sijaan uni, fantasia, myytti Suomessa mm. Anni Swan (1875 1958) Suomensi, aloitti suomenkielisen taidesadun ja nuortenkirjallisuuden Ihme- ja seikkailusatujen pohjateksteinä kansansadut, joihin kietoutuu symbolis-dekadenttista ainesta Keskeisiä symboleita merenneidot, joutsenet, peikot ja haltijat, joiden kautta puhutaan rakastamisen ja seksuaalisuuden vaikeudesta
Satu 1900-luvulla: Suomi 1900 1950 Nanny Hammarström: Två myrors äventyer (1907), Tibu-tipp och hans vänner (1913) eläinminäkertoja, eksoottiset miljööt ja eläimet Arvid Lydecken: Tähtimaailmassa seikkailuja. Nuortenkirjoja #33 (myös nimellätähtien tarhoissa) (1912) Aili Somersalo: Päivikin satu (1918), Mestaritontun seikkailut (1919) Laura Latvala/Soinne: Varjojen linnan prinssit (1918) Raul Roine, mm. Porsiiliniprinsessa teemoina itämaat, luonnon sielullistaminen Lastenlehdet ja -lukemistot, mm. Pääskynen (toimittajina Arvid Lydecken, Anni Swan, Helmi Setälä) Päivänpaisteisia tarinoita
Suomalaisia klassikoita: Aili Somersalo Olipa kerran pieni tyttö. Hänen nimensä oli Päivikki. Nimen hän oli saanut siksi, että hänen pitkät ja kauniit hiuksensa olivat kuin päivänpaiste. Päivikillä ei ollut isää eikä äitiä, sillä hän oli löytölapsi. Kasvatusisä oli kerran löytänyt hänet tien varrelta. Siellä lapsi nukkui pienessä ruskeassa vasussa. Ketään ei näkynyt lähettyvillä. Ja kun ilma oli kolkko ja kylmä, korjasi mies lapsen ja vei kotiinsa. Aili Somersalo 1918: Päivikin satu
Modernisoituva satu Mirva Saukkola: Lapsuuden paratiisit (1997), The Eden of Dreams and the Nonsense Land (2001) Suomenkielisen sadun modernisoitumisen ja nousun yhteydet brittifantasian toiseen kultakauteen; vaikutuksia jo 1920-luvulta saakka Vrt. Nalle Puh, Karhuherra Paddington ja Uppo-Nalle Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia (1944) Kansansadun maailma, tarkka biologinen kuvaus Kehyskertomuksena sotaa käyvä Suomi Filosofis-lyyrinen luontosatu Marjatta Kurenniemi, mm. Oli ennen Onnimanni (1953)
Saturomaaneja ja -runoja Modernisoituva satu Tauno Koivukoski: Tik-Tak (1956) Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu (1956), Tiitiäisen tarinoita (1957), Kani Koipeliinin kuperkeikat (1979) Aikuistenkirjailijat satukirjailijoina Aila Meriluoto: Pommorommo (1956) Oiva Paloheimo: Tinaseppä ja seitsemän (1956), Tirlittan (1953) Feministisiä ja perinteillä leikkiviä tekijöitä Joan Aiken: Cooks and Prophesies (teoksessa All You ve Ever Wanted 1953)
Modernisoituva satu 1970-luku: sadun ja fantasian nousu Tolkienin rantautuminen Suomeen 1970-luvun puolivälissä suuri satukeskustelu onko Grimmiä sensuroitava? Ekologiset painotukset alkavat Helakisa: Elli-Velli Karamelli (1973) Intertekstuaalisuus (Hannu Mäkelä) Kaarina Helakisa 1960-luku: perinnesatujen parodia 1970-luku: saturomaaneja 1980-luku: ajan pohtiminen (Kellokukkakello 1981) 1987: Annan seitsemän elämää, sadun feministinen muuntelu Jukka Parkkinen Korppi-sarja 70 80-luvuilla, eläinsadun uudistaminen; ekologinen painotus, huumoria intertekstuaalisuudella ja nonsensella Kalevi Korppi on myös runoilija: Kevätsää on kuulas Itää juuri inkiväärin. Ampua miks kuulas pitää juuri sun kiväärin? (Korppi ja korven veikot, 1979.)
Modernisoituva satu ja nykysatu Hannele Huovi Filosofiset ja elämäntaidolliset vireet (1980-luku) Urpo ja Turpo, keppostelevat karhut (1987-) Rakkausallegoria Höyhenketju (2002) Gepardi katsoo peiliin (2003), uudistaa faabeliperinnettä Ekologinen painotus, filosofia, perinteen ja modernin yhdistäminen Leena Krohn: Ihmisen vaatteissa (1976) Ihmisen ja elämän arvaamattomuus Krohnin tuotantoa tutkittu mm. ekokriittisyyden ja luonnon eri näkökulmista, esim. Lyytikäinen, Pirjo: Kun olin lintu. Perspektiivejä ihmiseen ja eläimeen Leena Krohnin romaanissa Ihmisen vaatteissa. Teoksessa Tapion tarhoista turkistarhoille (SKS 2012) Eeva Tikka: Virranhaltijan salaisuus (1987)
Nykysatu Nykysatu: sadun, arjen, fantasian ja scifin yhdistelmiä, maagista realismia, runoa, klassikkosatujen varioimista, huumoria, nonsensea Margaret Mahy Maria Vuorio Kari Hotakainen; Jukka Itkonen Sari Peltoniemi; Päivi Alasalmi Aikuisuuden parodiointi, anarkia, tasaarvokysymykset Roald Dahl; David Walliams Sinikka ja Tiina Nopola Hannele Lampela; Leena Parkkinen Favilli & Cavallo: Iltasatuja kapinallisille tytöille Minä en suostu. Pukeudu itse vanhoihin sukkiin ja rupea käärmeensyötiksi. Minä palaan kotiin. Haluatko sinä olla tieteen jarru? Joo, Pikkuveli sanoi - -. (Parkkinen 2017, 20.)
Allun isi oli maailman paras isi. Hän oli vain vähän hajamielinen. Joskus hän jätti laukkunsa vessaan, joskus taas heitti sen roskikseen ja lompsi asioille haiseva roskapussi kädessään. Kerran hän unohti kotiin jopa kokonaisen oman itsensä, niin että töihin käveli vain yksinäinen kassi. Koko perhe voivotteli, että jonain päivänä Allun isi hukkaa myös päänsä. Isi vain nauroi. Mutta eräänä iltapäivänä Allua odotti päiväkodissa outo ihmistynkä. Voi ei! Allu kauhistui. Nyt se siis tapahtui: isi hukkasi päänsä! (Salmela 2013: Päätön isi, 20. Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia)
Satujen tytöt ja pojat Ties mitä sängyssä olikaan! - - nyt on ruumiini ihan täynnä mustelmia. Toki tuosta kaikki ymmärsivät, että hän oli oikea prinsessa, kun oli kahdenkymmenen aluspatjan ja kahdenkymmenen untuvapatjan alta tuntenut herneen. H.C. Andersen, Todellinen prinsessa Tytöt Pikkutytöt, prinsessat ja muut nuoret neidot Pojat Pikkupojat, prinssit ja muut nuoret miehet Kansansaduissa hahmot ns. sukupuolittuneita aktoreita Päätee osin vielä taide- ja modernissa sadussa Ihanteelliset ominaisuudet Tyttö: kiltti, nöyrä, kuuliainen, rakastava, uskollinen, viaton (passiivinen) Poika: sisukas, rohkea, päättäväinen, aktiivinen
Satujen tytöt ja pojat Yhteiset piirteet Nokkela, kekseliäs, viisas Tuhma-Jussi, Poika, joka kuninkaantyttären sanoissa solmi, Älykäs pikku räätäli, Nokkela nuorikko, Ali Baba ja 40 ryöväriä, Kateelliset sisaret, Prinsessa maitotyttönä Sisukas, rohkea, aktiivinen Satu Apo (1986): kansansadun tyttö- ja naishahmot aktiivisia, kun on pelastettava mies tai veli Uljas Finist-haukka, 12 veljestä, Lumikuningatar, Kuinka hirviöntappajneidosta tuli tsaarinpojan morsian Hohhoi! Täältä minä tulen! huusi Tuhma- Jussi. Aina vain pahenee! Hei vain! Tämä on mainiota! Mitä sinä nyt olet löytänyt? sanoivat veljet. Oijoi, ei sitä voi sanoakaan. Kyllä kuninkaantytär nyt ihastuu! Hyi! sanoivat veljet. Sehän on maantienojasta nostettua liejua. H. C. Andersen, Tuhma-Jussi
Satujen tytöt ja pojat Laiska, ahne, kateellinen, julma Tyttöjen rangaistukset ja opetukset Kopea tai laiska kuninkaantytär naitetaan köyhälle miehelle oppii tekemään työtä (Kuningas Rastasnokka, Laiska tsaarintytär) Siveetön tai tottelematon tyttö hylätään tai tapetaan (Sikopaimen, Kalastaja ja paholainen); pilasatujen uskoton vaimo -teema, Tuhannen ja yhden yön tarinoiden uskottomat tai uskottomiksi oletetut vaimot Ahne ja laiska sisar(puoli) köyhtyy, vammautuu tai kuolee (Yksisilmä, kaksisilmä ja kolmisilmä, Tuhkimo) Tyttöä voidaan rangaista vahinkojen takia (12 veljestä, Adalminan helmi) mutta myös muiden tekojen vuoksi (Uljas Finist-haukka) Myös poika/mies saa toisinaan rangaistuksen ahneudesta, mutta harvemmin kuin tyttö (Kuolema kummina)
Olipa kerran Puolassa salainen koulu. Sitä kutsuttiin nimellä Lentävä yliopisto. Siihen aikaan valtio oli hyvin tiukka siitä, mitä oli sallittua opiskella ja mitä ei. Tytöt eivät saaneet mennä yliopistoon ollenkaan. Marie ja hänen sisarensa opiskelivat salaisessa koulussa, mutta he olivat kyllästyneet piileskelemään. ( Marie Curie Tutkija Iltasatuja kapinallisille tytöille, 122.)
Sadun tulkinta- ja tutkimuskonventioita Psykoanalyysi: Freud, seksuaalisen tiedostamattoman tulkinta Bruno Bettelheim 1984: Satujen lumous (The Uses of Enchantment, 1975) Analyyttinen psykologia: C. G. Jung, eheytyminen, kasvu Jungin tulkinnan pohjalta jungilaisuus, mm. arkkityypit ja varjot Sisko Ylimartimo 2002: Lumikuningattaren valtakunta. H. C. Andersenin satu sisäisen kasvun kuvauksena Sirpa Kivilaakso 2008: Lumometsän syli. Anni Swanin satusymbolismi 1896 1923 Rakenteen tutkimus Vladimir Propp, varhainen satututkimus Morphology of the Folk Tale (1928); ks. esim. http://web.mit.edu/allanmc/www/propp.pdf) Satu Apo 1986: Ihmesadun rakenne
Sadun tulkintaja tutkimuskonventioita Lukemisen merkitys, lukijuus, vastaanotto, kirjallisuusterapia Satu kantaa lasta. Opas lasten ja nuorten kirjallisuusterapiaan 1 (Duodecim 2009) Hilkka Ylönen 2000: Loihditut linnut. Satujen merkitys lapsille (Tammi) Historia, konteksti, laji, tekijät Maija Lehtonen 2002: Aaveita ja enkeleitä, lapsia ja sankareita. Näkökulmia Topeliukseen (SNI) Suomalainen satu 1. Kehittäjiä ja kehityslinjoja (BTJ 2010) Suomalainen satu 2. Perinteitä ja moni-ilmeisyyttä (BTJ 2010) Jack Zipes 2012: The Irresistible Fairy Tale: The Cultural and Social History of a Genre
Sadun tulkinta- ja tutkimuskonventioita Ekokritiikki, luonto, luontosuhde: Tapion tarhoista turkistarhoille (2012) Haapala, Vesa: Metsän turvaajat. Luonto ja sen suojelu Zacharias Topeliuksen satudraamassa "Tapion ukko Melkas, Kukku: Arvoituksellinen luonto. Ihmisen ja luonnon oikukas rinnakkainelo Anni Swanin sadussa "Aaltojen salaisuus Nonsensen ja kielen tutkimus, monikulttuurisuuden kysymykset Kaikille lapsille. Lastenkirjallisuus liikkuvassa, monikulttuurisessa maailmassa (SKS 2013) Heikkilä-Halttunen, Päivi & Rastas, Anna: Lastenkirja maahanmuuttajana: kuinka etiopialaiset sadut ja tarinat kääntyvät suomalaiseen kulttuuriin Simola, Raisa: Yrjö Kokon Pessi ja Illusia: oman aikansa lapsi ja myös myöhempien aikojen
Sadun tulkinta- ja tutkimuskonventioita Feminismi ja sukupuolentutkimus Satujen uudelleenkirjoittaminen; rakenteiden ja asetelmien kääntäminen ympäri Nais- ja mieskuvauksen tulkinta ja analyysi, vastaluenta Don't Bet on the Prince: Contemporary Feminist Fairy Tales in North America and England (1987) McCallum, Robyn 2002: Masculinity as Social Semiotic: Identitity Politics ans Gender in Disney Animated Films (Ways of Being Male) Laakso, Maria 2012: Mies ja hänen saarensa. Sukupuolittuneet maisemat Tove Janssonin romaanissa Muumipappa ja meri (Tapion tarhoista turkistarhoille) Joosen, Vanessa 2006: Feminist criticism and the fairy tale. The emancipation of Snow White in fairy-tale criticism and fairy-tale retellings (http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/13614540 42000294069)
Digitaalisuus ja sadut E-kirja: teksti on digitaalisessa formaatissa (luetaan tietokoneelta, luku- tai mobiililaitteelta) Tällaisia ovat esimerkiksi www.iltasatu.org -sivusto, joka tarjoaa iltasatuja ulkosuomalaisille sekä http://www.kidsgen.com/stories/folk_tales/ ja https://www.worldoftales.com/ Digitaalinen kirja: hyödyntää laitteiden ominaisuuksia, esimerkiksi kameraa, paikannusta, liikettä ja liiketunnistusta sekä äänikirjamahdollisuuksia (esim. valinta lue kirja minulle ääneen vs. valinta luen kirjan itse ) ja musiikkia usein interaktiivinen eli osallistava https://www.youtube.com/watch?v=payhyoxsrlw https://www.youtube.com/watch?v=igczzqhduru
Digitaalisuus ja sadut Kirjan ylittäminen : Kun tarina on sijoitettu johonkin muuhun konkreettiseen fyysiseen esineeseen, kuten pussilakanaan Encanted Duvet liinvaatteet ja SpinTales-sovellus Mukana kolme tarinaa: Punahilkka, Jaakko ja pavunvarsi sekä Kolme pientä porsasta Pussilakanan kolme funktiota: sisustuselementti, se suojelee peittoa likaantumasta ja toimii tarinankerronta-alustana lapsi skannaa sovelluksella pussilakanaa https://www.youtube.com/watch?v= by2xxwazmqk https://www.tilttextiles.com/
Tiedätkö, mikä on elämässä kaikkein tärkeintä? Sitä minä en tiedä, mutta ainakin se on tärkeää, että on kiltti muille ja syö aina välillä lättyjä. Lisäksi on tärkeää, että on ystävä, josta pitää huolta ja joka pitää huolta sinusta. (Lampela 2016: Prinsessa Pikkiriikki, 35.) Kiitos!
Lähteitä ja lisää tietoa Apo, Satu 2005, Topeliuksen Ruususen eurooppalaiset juuret. Teoksessa Topelius elää. Toim. Satu Apo ja Märtha Norrback Apo, Satu 2001, Klassinen satutraditio. Teoksessa Avaa lastenkirja! Johdatus lastenkirjallisuuden lajeihin ja käyttöön. Toim. Marja Suojala ja Maija Karjalainen Apo, Satu 1990, Kansansadut naisnäkökulmasta: suuren äidin palvontaa vai potkut Lumikille? Teoksessa Louhen sanat: kirjoituksia kansanperinteen naisista. Toim. Aili Nenola & Senni Timonen. Helsinki: SKS Apo, Satu 1986, Ihmesadun rakenne. SKS Ariés, Philippe 1962, The Centuries of Childhood. Käännös englanniksi Robert Baldick Avainsanat. 10 askelta feministiseen tutkimukseen. 1996. Toim. Koivunen, Anu & Liljeström, Marianne. Vastapaino Beckett, Sandra L. 2002, Recycling Red Riding Hood. Routledge: New York, London Butler, Judith 2006, Hankala sukupuoli. Feminismi ja identiteetin kumous.(gender Trouble. Feminsm, and the Subversion of Identity, 1990.) Suom. Tuija Pulkkinen ja Leena-Maija Rossi. Helsinki: Gaudeamus Girls, Boys, Books, Toys. Gender in Children s Literature and Culture. 1999. Toim. Beverly Lyon Clark ja Margaret R. Higonnet. Baltimore and London: The John Hopkins University Press Ihonen, Maria 2004, Lasten ja nuorten fantasian kerronnalliset keinot. Teoksessa Fantasian monet maailmat 2004. toim. Blomberg, Hirsjärvi & Kovala. BTJ Kirjastopalvelu Oy. 76 96
Lähteitä ja lisää tietoa Haavio, Martti 1967, Suomalainen mytologia. WSOY Happonen, Sirke 2007, Vilijonkka ikkunassa. Tove Janssonin muumiteosten kuva, sana ja liike. WSOY Heikkilä-Halttunen, Päivi 2001, Kuningattaren selluliitti. Suomalaisen sadun teemoja ja mielenmaisemia. Teoksessa Kirjaseikkailu. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden opas. Toim. Tuula Korolainen Heikkilä-Halttunen, Päivi 2000, Kuokkavieraasta oman talon haltijaksi. Suomalaisen lasten- ja nuortenkirjan institutionalisoituminen ja kanonisoituminen 1940 1950-luvuilla. SKS Hunt, Peter (ed.) 1995, Children s Literature. An Illustrated History. Oxford. Oxford University Press. Kivilaakso, Sirpa 2008, Lumometsän syli. Anni Swanin satusymbolismi 1896 1923. Atena. Kivilaakso, Sirpa 2001, Lumometsän syli. Anni Swanin satufantasia symbolista naiskirjoitusta. Lisensiaatintutkimus. Helsingin yliopisto Lappalainen, Irja 1976, Suomalainen lasten- ja nuortenkirjallisuus. Weilin + Göös Lastenkirja aikansa kuvastimena. 2005. Toim. Suojala & Volotinen. BTJ Kirjastopalvelu Oy Lehtonen, Maija 2002, Aaveita ja enkeleitä, lapsia ja sankareita. Näkökulmia Topeliukseen. SNI: Tampere Lurie, Alison 2003, Boys and Girls Forever. Reflections on Children s Classics. London: Chatto & Windus
Lähteitä ja lisää tietoa Lurie, Alison 1990, Not in front of the Grown-Ups. Subversive Children s Literature. Sphere Books Ltd. Pieni suuri maailma. Suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden historia. 2003. Toim. Huhtala, Grünn, Loivamaa & Laukka. Tammi Propp, Vladimir 1968, Morphology of the Folktale. (1928) University of Texas Press, Austin, Texas Saukkola, Mirva 2001, The Eden of Dreams of Nonsense Land. Characteristics of the British Golden Age Children s Fiction in the Finnish Children s Fantasy Literature of the 1950s. Saukkola, Mirva 1997, Lapsuuden paratiisit. Tyyris Tyllerö 4/1997. Suomalainen satu 1. 2010. Toim. Kaarina Kolu. BTJ Kirjastopalvelu Oy Suomalainen satu 2. 2010. Toim. Kaarina Kolu. BTJ Kirjastopalvelu Oy Trites, Roberta Seelinger 1997, Waking Sleeping Beauty. Feminist Voice in Children s Novels. University of Iowa Press Tatar, Maria 1987, The Hard Facts of the Grimm s Fairy Tale Todorov, Tzvetan 1975, The Fantastic. A structural Approach to a Literary Genre. Cornell University Press, Itacha, and New York Understanding Children s Literature. 1999. Toim. Peter Hunt. Routledge Ways of Being Male. Representing Masculinities in Children s Literature and Film. 2002. Ed. by John Stephens Ylönen, Hilkka 2000, Loihditut linnut: satujen merkitys lapselle Zipes, Jack 2006, Fairy Tales and the Art of Subversion. The Classical Genre for Chidrens and the Process of Civilization Zipes, Jack 2001, The Great Fairy Tale Tradition: From Straparola and Basile to the Brothers Grimm