Urheilutoimittajain Liiton jäsenlehti 1/2017

Urheilutoimittajain Liiton jäsenlehti 1/2017 Leo-Pekka Tähdestä VUODEN URHEILIJA Elina Paasoselle URHEILUJOURNALISMI- PALKINTO VUOSIKOKOUS 2017 JA KEVÄTSEMINAARI 22.3. Helsingissä www.urheilutoimittajat.fi

KAIKKI MINKÄ HOITAMISEN OLET SIIRTÄNYT TUONNEMMAKSI löytyy nyt yhdestä paikasta. Puolet suomalaisista ei ole varautunut mitenkään omaan kuolemaansa. Aihe herättää paljon kysymyksiä, joihin on vaikea löytää vastauksia. Kokosimme hyödyllistä tietoa ja kiinnostavia artikkeleita yhteen paikkaan. Hyödynnä järjestösi jäsenetu ja laita henkivakuutuksesi kuntoon. Samalla saat neuvoja esimerkiksi testamentin laatimiseen ja muuhun varautumiseen, jolla voit keventää lähimmäistesi taakkaa, jos pahin tapahtuu. henkivakuutuskuntoon.fi Katso KUINKA VOIT VARAUTUA Vakuutuksen myöntää Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva.

Heikki Miettinen, puheenjohtaja Pääkirjoitus Urheilutoimittajain Liiton jäsenlehti 1/2017 Julkaisija * Publisher Urheilutoimittajain Liitto ry. Sportwriters Association in Finland Päätoimittaja Nina Jakonen toimisto@urheilutoimittajat.fi Toimitus Matti Hannula Asko Tanhuanpää Ulkoasu Taina Kemppainen Tmi, Rauma Painopaikka KTMP Group Ab Oy, Mustasaari Ilmoitusmyynti Urheilutoimittajain Liitto ry Pääsihteeri Nina Jakonen Levikki 1550 kpl Osoitteenmuutokset toimisto@urheilutoimittajat.fi Ilmestyminen 2017 nro 2: 24.5. nro 3: 27.9. nro 4: 13.12. Toimitus pidättää oikeuden lyhentää, muokata sekä jättää julkaisematta toimitukselle lähetettyjä juttuja. Kannen kuva: Leo-Pekka Tähti Kuva: Pasi Salminen Urheilutoimittajain Liitto ry. Mannerheimintie 57 59 00250 Helsinki www.urheilutoimittajat.fi www.facebook.com/ urheilutoimittajat www.twitter.com/urheilutoimitus Puheenjohtaja * Chairman Heikki Miettinen Pääsihteeri * Secretary General Nina Jakonen puh. 050 448 4845 Perustettu 1931 Founded Kansainvälisen urheilutoimittajien liiton AIPS jäsen Member of the Association Internationale de la Presse Sportive AIPS Euroopan urheilutoimittajien liiton UEPS jäsen Member of the European Sports Press Union UEPS Keulapaikka vaihtuu, Urheilugaala ja valinnat pysyvät Vuoden Urheilija on valittu ja urheilumaailmassa vallitsee rauha. Aina näin ei ole ollut. Pyörätuolikelaaja ja loistava paraurheilija Leo-Pekka Tähti on hieno valinta Vuoden Urheilijaksi. Tähti on ammattilainen vailla vertaa. Pyörätuolikoripallo täyttää hänen arkeaan talvella, ja ratakelaajana hän on maailman nopein, vuodesta toiseen. Urheilutoimittajien valinta kruunasi Urheilugaalan ja nosti esille uuden lajin. Tähti oli suosikki useimmissa veikkauksissa ennen gaalaa, ja myös suuren yleisön mieleen. Urheilugaala järjestettiin kymmenennen kerran, mutta Vuoden Urheilija palkittiin Hartwall Arenan lavalla nyt yhdeksännen kerran. Takana alkaa olla niin vankka yhteinen historia, että sitä kannattaa vaalia, jatkaa ja kehittää. Kaikista pienistä kritiikeistä, vääristä valinnoista ja muista huolimatta Urheilutoimittajain Liiton palkinnot ovat osoittaneet elinvoimaisuutensa hienossa gaalaillassa. Keskustelua valintojen ympärillä riittää, koska aihe kiinnostaa. Se on erittäin hyvä merkki. Vuoden Urheilijan tittelistä on tullut urheilevan Suomen ykköspuheenaihe aina gaalojen lähestyessä, ja usein sen jälkeenkin. Urheilijalle valinnalla on erittäin suuri merkitys. Se näkyy julkisuudessa, ansioluettelossa ja kenties myös sponsorituloina. Kun Urheilugaala ja Urheilutoimittajain Liitto löivät hynttyyt yhteen vuonna 2008, kuului kentältä enemmän soraääniä kuin kauas katsovaa kannustusta. Yhteistyö pelotti ja tuntui hypyltä tuntemattomaan. Onnistunut yhteistyö on osoittanut toimivuutensa, ja se on isoin asia, jota liiton kannattaa vaalia vastakin. Liiton puheenjohtajan vetovastuu siirtyy maaliskuun vuosikokouksessa uusiin käsiin, kun hyppään keulapaikalta sivuun. Uskon jättäväni seuraajalleni hyvässä kunnossa olevan liiton, jossa toiminta kasvaa koko ajan ja jonka jäsenyys kiinnostaa. Sekin ilahduttaa, että Vuoden Urheilija -äänestys on kasvanut näin suureksi tapahtumaksi ja saanut jäsenistön hyvin liikkeelle. Mikään ei ole pysyvää, siksi äänestyksen ja kaikkien tapahtumien eteen täytyy tehdä entistä lujemmin töitä. Kahdeksan vuotta puheenjohtajana oli hienoa aikaa, mutta nyt on uusien vetäjien ja uusien ideoiden vuoro. Toivottavasti Urheilutoimittajain Liitto laukkaa eteenpäin entistä kiinnostavampana ja parempana liittona. Siihen on kaikki edellytykset. Pääyhteistyökumppanit: 3

Paraurheilu sai viimeinkin sen arvostuksen, mitä olemme toivoneet. Toivon, että tämä on tienraivaus kaikille pienille lajeille, sanoi Tähti kiitospuheessaan Hartwall Arenan lavalla. Haaveesta tuli totta neljässä vuodessa Vuoden Urheilijaksi odotetusti valittu Leo-Pekka Tähti paljasti alkaneensa tosissaan haaveilla tittelistä vasta neljä vuotta sitten. Lontoossa uransa neljännen paralympialaisten kultamitalin voittanut ratakelaaja sijoittui tuolloin Urheilutoimittajain Liiton äänestyksessä kolmanneksi, vaikka saikin enemmän ykkössijoja kuin edelle kiilanneet Tuuli Petäjä-Sirén ja Antti Ruuskanen. Teksti: Asko Tanhuanpää Kuvat: Pasi Salminen ja Nina Jakonen Olin neljä vuotta sitten pettynyt, mutta en mitenkään ylipettynyt. Oli kova juttu olla kolmaskin. Sieltä jäi kuitenkin haave elämään, ja nyt se haave sitten täyttyi, selvästi liikuttunut Tähti tilitti. Jotain on tapahtunut neljässä vuodessa. Neljä vuotta sitten varmaankin 50 urheilutoimittajaa jätti minut kokonaan pois listoiltaan, mutta nyt paraurheilijatkin jo hyväksytään paremmin. Ehkä Tero Pitkämäen vuoden takainen puhekin vaikutti. Enää ei Vuoden Urheilijan valintaan riittä- 4 nyt kolmas sija, hän muistutti. Nyt mennään kohti uusia unelmia. Minun unelmani on olla maailman paras, ilmoitti Tähti. Leo-Pekka Tähti sai annetuista ykkössijoista melko tarkkaan puolet eli kaikkiaan 334. Äänestyksessä kakkoseksi sijoittuneen Henri Kontisen näki valtakunnan parhaana 131 ja kolmanneksi tulleen Mira Potkosen 32 urheilutoimittajaa. Kokonaisääniä Tähti keräsi 5 017 Kontisen äänimäärän ollessa 4 537. Vertailun vuoksi kerrattakoon tässä vielä kolmen kärki neljän vuoden takaa: 1. Petäjä-Sirén 2 906 ääntä/98 ykkössijaa, 2. Ruuskanen 2 582/47 ja 3. Tähti 2 499/147. Elämäni parhaita hetkiä Paraurheilu sai viimeinkin sen arvostuksen, mitä olemme toivoneet. Toivon, että tämä on tienraivaus kaikille pienille lajeille, sanoi Tähti kiitospuheessaan Hartwall Arenan lavalla. Tähti on tottunut voittamaan, mutta ilmaiseksi hän ei uransa viidettä

SOME Fb leopekkataht @LeoPekkaThti Instagram leopekkatahti Jotain on tapahtunut neljässä vuodessa. Neljä vuotta sitten varmaankin 50 urheilutoimittajaa jätti minut kokonaan pois listoiltaan, mutta nyt paraurheilijatkin jo hyväksytään paremmin, kommentoi Tähti valintansa jälkeen. paralympiakultaa Rio de Janeirosta saanut. Porilainen joutui kesällä 2016 kyynärpääleikkaukseen, ja koko kisamatka tuntui välillä uhatulta. Vaikeudet huomioiden tämä on ehdottomasti elämäni parhaita hetkiä, Tähti tunnusti. Leo-Pekka Tähden ja Sandra-vaimon osalta juhlat Arenalla jäivät lyhyiksi, sillä pariskunta suuntasi jo seuraavana päivänä kohti Fuengirolaa, missä heidän tyttärensä jatkaa esikouluaan. Lentolippuuni oli kirjoitettu teksti Onneksi olkoon vuoden urheilija. Ei sellaista osannut odottaa, viestitti Tähti lentokentältä kuvan kera lähettämässään Facebook-päivityksessä. Vuoden Urheilijaa odottaa Aurinkorannikolla urheilijan arki, sillä hän liittyi hetimiten perille päästyään pyörätuolikoripallojoukkueensa Velez- Malagan vahvuuteen. Koripallo tukee erinomaisen hyvin päälajiani ratakelausta. Tavoite on asetettu jo kesään ja Lontoossa järjestettäviin MM-kisoihin, muistutti Tähti. Pyörätuolikoripallon puolelta tuli myös urheilu-uraansa vähän toisella kymmenellä aloitelleen Leo-Pekka Tähden ensimmäinen esikuva ja idoli. Hän oli samassa Rauma Basketin joukkueessa pelannut Petri Kärkäinen, joka kävi aikanaan pelaamassa ammatikseen Australiassa asti. Leo-Pekka Tähden ja hänen henkilökohtaisen valmentajansa Juha Flinckin yhteistyö on alkanut jo vuonna 2002. Tulosta on syntynyt: Tähden hallussa on 100 metrin maailmanennätys (13.63) ja arvokisamitaleja on jo yli 20. Lontoossakin kaksikko juhli 100 metrin paralympiakultaa. 5

Vuoden Urheilija -äänestys 2016 Sija / Urheilija Pisteet / Ykkössijat 1 Leo-Pekka Tähti, yleisurheilu 5017 334 2 Henri Kontinen, tennis 4537 131 3 Mira Potkonen, nyrkkeily 3890 32 4 Lotta Lepistö, pyöräily 3538 33 5 Patrik Laine, jääkiekko 3451 71 6 Kaisa Mäkäräinen, ampumahiihto 1246 2 7 Peetu Piiroinen, lumilautailu 1151 1 8 Kaisa Lehtonen, triathlon 1122 2 9 Petra Olli, paini 948 10 Antti Ruuskanen, yleisurheilu 833 1 11 Eva Wahlström, nyrkkeily 734 6 12 Jenna Laukkanen, uinti 700 1 13 Lukas Hradecky, jalkapallo 697 13 14 Jääkiekon alle 20-vuotiaiden MM-kultajoukkue 693 7 15 Edis Tatli, nyrkkeily 522 16 Enni Rukajärvi, lumilautailu 426 1 17 Mika Forss, raviurheilu 395 3 18 Eero Remes, moottoripyöräily 339 2 19 Salibandyn miesten MM-kultajoukkue 307 1 20 Olli Määttä, jääkiekko 299 21 Tinja-Riikka Korpela, jalkapallo 249 1 22 Krista Pärmäkoski, hiihto 244 23 Esapekka Lappi, autourheilu 235 2 24 Pekka Päivärinta- Kirsi Kainulainen, moottoripyöräily 192 2 25 Henry Manni, yleisurheilu 163 26 Joonas Jähi, keilailu 129 27 Liisa Lilja, triathlon 125 28 Kimi Räikkönen, autourheilu 123 1 Jaak Vainomaa- Taina Savikurki, tanssiurheilu 123 30 Marika Teini, suunnistus 122 1 31 Tessa Kakkonen, thainyrkkeily 116 32 Jalkapallon Suomen mestari IFK Mariehamn 107 33 Sami Haapakoski, pesäpallo 106 34 Tuula Tenkanen, purjehdus 103 35 Petteri Koponen, koripallo 102 1 36 Jääkiekon miesten MM-hopeajoukkue 94 37 Mikko Koskinen, jääkiekko 76 38 Susanna Tapani, ringette 68 1 39 Elina Gustafsson, nyrkkeily 63 40 Marika Hara, pyöräsuunnistus 56 Matti Suur-Hamari, lumilautailu 56 1 42 Ringeten naisten MM-kultajoukkue 52 43 Marjaana Heikkinen, yleisurheilu 50 44 Pertti Virtanen, jääpallo 46 45 Anita Mäkelä, autourheilu 45 46 Helena Kuusisto, karate 44 47 Tomi-Pekka Heikkilä, ampumaurheilu 38 48 Lauri Markkanen, koripallo 35 49 Kenneth Sandvik, voimanosto 33 50 Joonas Jähi-Osku Palermaa, keilailu 32 51 Jouni Tähti, biljardi 30 52 Hanne Lauslehto, potkunyrkkeily 25 53 Petri Makkonen, biljardi 21 Oskari Mörö, yleisurheilu 21 55 Sami Seliö, moottoriveneily 20 56 Teemu Pukki, jalkapallo 19 57 Benedek Olah, pöytätennis 18 58 Aki Pihlaja, moottorikelkkailu 17 1 59 Lentopallon miesten maajoukkue 16 Pesäpallon Suomen mestari Vimpelin Veto 16 61 Sebastian Aho, jääkiekko 15 62 Robin Hull, biljardi 14 Antti Savolainen, voimanosto 14 64 Perparim Hetemaj, jalkapallo 13 65 Juho-Matti Manninen, moottoriveneily 12 66 Keilailun miesten EM-kultajoukkue 11 Nooralotta Neziri, yleisurheilu 11 1 Olli-Pekka Ojansivu, lentopallo 11 69 Joel Pohjanpalo, jalkapallo 10 Teemu Suninen, autourheilu 10 Suunnistuksen naisten MM-pronssi- ja EM-kultajoukkue 10 72 Roman Eremenko, jalkapallo 9 73 Camilla Marjamäki, potkunyrkkeily 8 74 Jesse Puljujärvi, jääkiekko 7 Hanna Rantala, voimanosto 7 Uinnin naisten pitkän radan 4x100 metrin sekauintiviestin 7 EM-pronssijoukkue 7 77 Joukkuevoimistelun EM-kulta- ja 6 MM-hopeajoukkue Tampereen Voimistelijoiden Minetit Taru Lahti-Riikka Lehtonen, beach volley 6 Pyöräsuunnistuksen naisten viestin MM-kultajoukkue 6 Juhani Tonteri, keilailu 6 81 Jääkiekon Suomen mestari Tampereen Tappara 5 Teemu Rannikko, koripallo 5 83 Paulus Arajuuri, jalkapallo 4 Aleksander Barkov, jääkiekko 4 Matti Heikkinen, maastohiihto 4 Jarno Ihme, salibandy 4 Jääpallon miesten MM-hopeajoukkue 4 Antti Siltala, lentopallo 4 Tom ja Samuli Vuorihovi, moottoriveneily 4 90 Makwan Amirkhani, vapaaottelu 3 Robin Lod, jalkapallo 3 Moottoripyöräilyn enduron naisten EM-joukkuekulta 3 Henna Saarinen, pyöräsuunnistus 3 94 Piia Haverinen, potkunyrkkeily 2 95 Mikko Ilonen, golf 1 Lauri Kerminen, lentopallo 1 Peter Kotilainen, salibandy 1 Käsipallon Suomen mestari Riihimäen Cocks 1 Lentopallon Suomen mestari Kokkolan Tiikerit 1 Muodostelmaluistelun MM-hopeajoukkue Rockettes (HTK) 1 6

Turku Tukholma alk. 4 hlö/suunta, C4-hytti, Amorella Helsinki Tukholma alk. 9,50 hlö/suunta, C4-hytti Helsinki Tallinna alk. 15 aikuinen/suunta, hytti lisämaksusta Viking Line vie voittoon Itämeren iloisin laivasto kuljettaa joukkueet valkkuineen ja huoltojoukkoineen ikimuistoisille pelireissuille. Sporttiryhmille räätälöity edullinen hinnastomme on voimassa ympäri vuoden. Varaa ryhmien reittimatkat erikoishintaan, tuotetunnus FVGRU. Sporttihinnat vähintään 10 henkilön ryhmille. Lisätiedot vikingline.fi/sportti ja ryhmämatkavaraukset: Helsinki 09 123 571, Turku 02 333 1332. Paikkoja on rajoitetusti. Pidätämme oikeuden muutoksiin. 7

Jukka Jalonen on kautta aikain vasta kolmas valmentaja, joka on Urheilutoimittajain Liiton Vuoden Valmentaja -äänestyksessä ollut kahdesti ykkönen. Vuoden Valmentaja ja Vuoden Joukkueen valmentaja Jukka Jalonen kävi pokkaamassa kaksi Unoa Jääkiekko nappasi Suomen Urheilugaalassa tällä kertaa monta palkintoa. Urheilutoimittajain Liiton valinnoista lajille menivät Vuoden Valmentajan, Vuoden Joukkueen ja Vuoden Nuoren Urheilijan pystit. Lisäksi yleisö äänesti Kasperi Kapasen jatkoaikamaalin alle 20-vuotiaiden MM-kotikisoissa vuoden sykähdyttävimmäksi hetkeksi. Teksti: Matti Hannula Kuvat: Pasi Salminen ja Suomen Jääkiekkoliitto Vuoden Valmentajaksi äänestettiin nuorten kiekkoleijonien päävalmentajana kaudella 2015 2016 toiminut Jukka Jalonen, joka sai äänestyksessä 210 ääntä eli lähes yhtä paljon kuin kolmelle seuraavalle sijalle sijoittuneet salibandyn miesten MM-kultajoukkueen päävalmentaja Petri Kettunen, Leo-Pekka Tähden valmentaja Juha Flinck ja jalkapallon miesten Suomen mestarijoukkueen 8 valmentajakaksikko Peter Lundberg ja Kari Virtanen saivat yhteensä. Jalonen kävi gaala-lavalla vastaanottamassa myös Vuoden Joukkue -palkinnon. Nuoret Leijonat oli Vuoden Joukkue -äänestyksessä täysin omaa luokkaansa. Se sai noin 65 prosenttia kaikista äänistä. Jalonen, 54, sanoi arvostavansa Vuoden Valmentaja -palkinnon erittäin korkealle. Valmentajan ensisijainen tehtävä on auttaa joukkuetta tai yksilölajeissa yksittäistä urheilijaa menestymään, ja paras palkinto on, jos onnistuu siinä, Jalonen korosti. Nämä pystit ovat sitten kuin kirsikoita kakun päällä, Jalonen sanoi. Vuodentakaisissa nuorten MMkisoissa olimme onnistuneet rakentamaan hyvän ja motivoituneen valmennus- ja johtoryhmän. Lisäksi

Vuoden Valmentaja -äänestys 2016 Sija Valmentaja Äänet 1 Jukka Jalonen, jääkiekko... 210 2 Petri Kettunen, salibandy... 81 3 Juha Flinck, yleisurheilu... 71 4 Peter Lundberg ja Kari Virtanen, jalkapallo... 69 5 Maarit Teuronen, nyrkkeily... 58 6 Tuomas Sammelvuo, lentopallo... 41 7 Tommi Martikainen, pyöräily... 34 8 Tommi Tiilikainen, lentopallo... 16 9 Kari Jalonen, jääkiekko... 14 10 Jussi Tapola, jääkiekko... 12 11 Jyri Lehtonen, koripallo... 8 12 Sami-Petteri Kivimäki, pesäpallo... 7 Sami Konsteri, keilailu... 7 Ahto Raska, paini... 7 15 Petteri Nykky, salibandy... 4 16 Jarmo Hirvonen, yleisurheilu... 3 Paul Sjöholm, triathlon... 3 18 Titta Heikkilä, voimistelu... 2 19 Jussi Ahokas, jääkiekko... 1 Aki Ajo, moottoripyöräily... 1 Seppo Evwaraye, amerikkalainen jalkapallo... 1 Greg Gibson, koripallo... 1 Kimmo Kinnunen, yleisurheilu... 1 Jarno Koivunen, yleisurheilu... 1 Diego Romero, purjehdus... 1 Petri Vuorinen, jalkapallo... 1 Jo toissasyksynä pystyi aistimaan, että koossa on poikkeuksellisen hyvä ryhmä, jolla on mahdollisuuksia maailmanmestaruuteen." pelaajavalinnat onnistuivat hyvin ja saimme kauden mittaan pelitavan rakennettua riittävän hyvään kuosiin. Joukkueessa oli rohkea ilmapiiri, hyvä itseluottamus ja positiivinen vire. Lisäksi onnistuimme olemaan tiukoissa paikoissa parhaimmillamme, mestarivalmentaja luetteli menestysreseptiä. Poikkeuksellisen hyvä ryhmä Suomi otti MM-kilpailujen pistepörssissä kolmoisvoiton. Jesse Puljujärvi oli ykkönen (5+12=17), Sebastian Aho kakkonen (5+9=14) ja Patrik Laine kolmonen (7+6=13). Puljujärvi valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi ja parhaaksi hyökkääjäksi. All Stars kuusikkoon äänestettiin suomalaisista Puljujärvi ja Laine. MMkultajoukkueen pelaajista Aho ja Laine etunenässä ovat jo pelanneet tällä kaudella menestyksekkäästi NHLkaukaloissa. Jo toissasyksynä pystyi aistimaan, että koossa on poikkeuksellisen hyvä ryhmä, jolla on mahdollisuuksia maailmanmestaruuteen. Sen oivalsivat pelaajatkin, ja parhaatkin yksilöt halusivat pelata joukkueelle, Jalonen korosti. Kisa-ilmiön kehittyminen ja hypetyksen kasaantuminen muutaman pelaajan ympärille niin isoksi oli kyllä jonkinasteinen yllätys, hän myönsi. Yhtä hyvin ei mennyt Suomella alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa tuoreemmassa vuodenvaihteessa Kanadassa. Nuoret Leijonat joutui karsimaan A-sarjan paikastaan, ja päävalmentaja Jukka Rautakorvelle annettiin potkut kesken turnauksen. Kukaan valmentaja ei toivo kollegalleen tuollaista kohtaloa, Jalonen tyytyi toteamaan mestaruuden puolustamisen vaihtumisesta kaikkien aikojen kehnoimpaan sijoitukseen. Ristiriitaiset tunnelmat? Tällä kaudella Jalonen on toiminut Jokerien KHL-joukkueen päävalmentajana. Maajoukkue- ja seurajoukkuevalmentajan työssä on tietysti paljon eroja, Jalonen totesi. Maajoukkuevalmentajan näkövinkkelistä perustyö tehdään luonnollisesti seuroissa. Valmentajan pitää sitten saada maajoukkue puhaltamaan yhteen hiileen ja pelaamaan yhteistä peliä, löytää pelaajille nopeasti oikeat roolit ja loihtia ryhmään hyvä henki. Jalosen tunnelmat Urheilugaalan palkintosateessa saattoivat olla hieman ristiriitaiset. Jokerit kun oli juuri rämpinyt viiden ottelun tappioputkessa. Saako kokenut valmentaja kaivettua esimerkiksi vuodentakaisen MM-kisamenestyksen arsenaalistaan keinoja Jokerien ajoittaiseen KHL-ahdinkoon? Mainen kunnia kun tuntuu joskus olevan katoavaista. Esimerkiksi harjoitteisiin liittyen löytyy aina juttuja, jotka ovat maajoukkueessa toimineet ja joita kannattaa seurajoukkueessakin kokeilla. Valmentaminen on ylipäätään myös itsensä kehittämistä; että oppii tekemään asiat paremmin kuin aikaisemmin. Vasta kolmas tupla Jukka Jalonen on ainoana suomalaisena valmentanut maailmanmestariksi sekä miesten että alle 20-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkueen. Jalonen oli Leijonien ruorissa keväällä 2011 Bratislavassa. Silloin myös Suomen Valmentajat ry palkitsi hänet Vuoden Valmentajana. Nyt tuo valmentajien jakama titteli meni salibandyluotsi Kettuselle. Miesten maajoukkueen peräsimessä Jalonen on MM-kullan lisäksi saavuttanut myös sekä olympia- että MM-pronssin. Hän on vasta kolmas valmentaja, jonka urheilutoimittajat ovat kahdesti äänestäneet Vuoden Valmentajaksi. Ensimmäinen oli painivalmentaja Toivo Sillanpää (1981 ja 1983) ja toinen koripallovalmentaja Henrik Dettmann (2002 ja 2013). Jalonen arvostaa tämänkertaisen palkitsemisensa täsmälleen yhtä korkealle kuin viiden vuoden takaisen. Sama kuin vertailisi omia poikiaan. Yhtä rakkaita molemmat. 9

Vuoden Joukkue -äänestys 2016 Sija Joukkue Äänet 1 Jääkiekon alle 20-vuotiaiden MM-kultajoukkue... 422 2 Salibandyn miesten MM-kultajoukkue... 75 3 Jalkapallon Suomen mestari IFK Mariehamn... 67 4 Jääkiekon miesten MM-hopeajoukkue... 13 5 Lentopallon miesten maajoukkue... 12 6 Jääkiekon Suomen mestari Tampereen Tappara...11 7 Keilailun miesten EM-kultajoukkue... 8 Pesäpallon Suomen mestari Vimpelin Veto... 8 Ringeten naisten MM-kultajoukkue... 8 10 Ampumaurheilun ilma-aseiden liikkuvan maalin... 7 kahden MM-kullan joukkue 11 Käsipallon Suomen mestari Riihimäen Cocks... 4 Lentopallon Suomen mestari Kokkolan Tiikerit... 4 13 Joukkuevoimistelun EM-kulta- ja... 3 MM-hopeajoukkue Tampereen Voimistelijoiden Minetit Jääpallon miesten MM-hopeajoukkue... 3 15 Pyöräsuunnistuksen naisten viestin MM-kultajoukkue... 2 Suunnistuksen naisten MM-pronssi- ja EM-kultajoukkue... 2 17 Joensuun Kataja, koripallo... 1 Koripallon Suomen mestari Kouvot... 1 Lacrossen miesten EM-pronssijoukkue... 1 Uinnin naisten pitkän radan 4x100 metrin... 1 sekauintiviestin EM-pronssijoukkue... Vuoden Joukkue 2016: Jääkiekon alle 20-vuotiaiden MM-kultajoukkue Pelaajat: Sebastian Aho, Kasper Björkqvist, Roope Hintz, Olli Juolevi, Antti Kalapudas, Kasperi Kapanen, Miro Keskitalo, Kaapo Kähkönen, Patrik Laine, Juho Lammikko, Niko Mikkola, Sami Niku, Julius Nättinen, Jesse Puljujärvi, Mikko Rantanen, Sebastian Repo, Aleksi Saarela, Vili Saarijärvi, Miska Siikonen, Eetu Sopanen, Joni Tuulola ja Veini Vehviläinen. Päävalmentaja: Jukka Jalonen Valmentajat: Antti Pennanen ja Timo Lehkonen Videovalmentaja: Janne Mälkiä Maalivahtivalmentaja: Kari Lehtonen Huoltaja: Tommi Järvinen Lääkäri: Petri Paakki Fysioterapeutit: Hero Mali, Antti Honkaheimo ja Sauli Reunanen Joukkueenjohtaja: Veli-Pekka Ketola Mediapäällikkö: Sami Nuutinen Kasperi Kapasen jatkoaikamaali alle 20-vuotiaiden MM-kilpailujen fi naalissa ajassa 61.33 repäisi riemun valloilleen. 10

Patrik Laine valloitti kaksi palkintoluokkaa Vuoden Nuori urheilija lähetti tervehdyksensä aurinkoiselta pelireissulta Pohjois-Amerikasta Jääkiekkoilija Patrik Laine oli reilu vuosi sitten lupaava Tapparan pelaaja, josta monet jääkiekon harrastajat tiesivät vain kovan laukauksen. Vähän tarkemmin lajia seuraavat osasivat odotella läpimurtoa lajin kotimaiselle huipulle, ehkä myöhemmin myös Pohjois-Amerikan NHL:ään. Teksti: Heikki Miettinen Kuva: Pasi Mennander Laine laittoi pikakelauksen päälle viime vuoden nuorten MM-kilpailuissa Helsingissä. Hän alkoi viedä uraansa sellaisella vauhdilla eteenpäin, että kaikki urheiluihmisetkään eivät tahtoneet pysyä hengästymättä mukana. Nyt 18-vuotias Laine on Vuoden Nuori Urheilija ja Läpimurtourheilija, kun hänen nimensä huudettiin kahdesti Urheilugaalassa. Lavalle asti Laine ei noussut, kun ura etenee nousukiidossa Winnipegissä. Videotervehdyksen Laine lähetti aurinkoiselta vieraspelireissulta. Hänen isänsä Harri kävi vastaanottamassa palkinnot Hartwall Arenassa ja pitämässä poikansa kirjoittaman ja opastaman kiitospuheen: Kiitos. Näin oli Patrik Laine isäänsä opastanut. Ei turhia puheita, kiitos riittää. No, riittihän se. Miksei jääkiekkoilija ole koskaan tullut valituksi Vuoden Urheilijaksi? Pyörätuolikelaaja Leo-Pekka Tähti oli hieno valinta Vuoden Urheilijaksi, mutta Laineen kohdalla voisi pohtia, miksei hän saanut tuotakin titteliä. Ja miksei jääkiekkoilija ole koskaan tullut valituksi Vuoden Urheilijaksi? Laine voitti Tapparassa Suomen mestaruuden. Hyvä saavutus 18-vuotiaalle, mutta sillä ei yleensä menesty riittävän pitkälle Vuoden Urheilija -äänestyksessä. Entä valinta pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi? Painoarvoa tuli lisää, mutta ei riittävästi. No, lisätään tähän nuorten MM-turnauksen maalikuninkuus. Hyvä juttu, mutta kyseessä on nuorten tapahtuma. Johan on kumma, ettei riitä. Valinta aikuisten MM-turnaukseen, MM-hopean voittaminen ja turnauksen arvokkaimman pelaajan palkinto. Riittääkö jo? Voisi hyvinkin riittää, mutta ei. Laine ei lopulta sijoittunut kolmenkaan parhaan joukkoon Vuoden Urheilija -äänestyksessä. Jääkiekko on ongelmallinen laji. Monet äänestäjät saattoivat ajatella, ettei Laine voi olla Vuoden Urheilija, kun ei hän ole edes Suomen paras pelaaja. Ajatus on looginen. Jos Laine ei ole ykkönen suomalaisista, miten hän voisi olla ykkönen Urheilugaalassa. Mitä Laineen sitten pitäisi saavuttaa, että valinta tulisi hänelle vaikkapa ensimmäisenä suomalaisena jääkiekkoilijana? Yksi hyvä keino olisi voittaa NHL:n Stanley Cup ja olla finaalisarjan ratkaisupelaaja. Muu ei riitä, kun se ei ole riittänyt Teemu Selänteelle, Valtteri Filppulalle, Antti Niemelle tai Olli Määtälle. Vuonna 1995 jääkiekon MM-finaalin ratkaisija Ville Peltonen tai upean turnauksen pelannut Saku Koivu olisivat voineet olla Vuoden Urheilijoita, mutta muuan Jari Litmanen ajoi ohi. Litmanen oli noussut jalkapallon Mestarien liigan parhaaksi maalintekijäksi ja Ajaxissa Mestarien liigan voittajaksi. Hän pääsi myös samana vuonna kolmen parhaan joukkoon äänestyksessä maailman parhaasta pelaajasta. Kun näihin vertaa, tuntuvat Patrik Laineen saavutukset vielä hiukan kevyiltä, mutta joka tapauksessa hän on oikealla tiellä ja suomalaisista pelaajista kenties lähimpänä Vuoden Urheilijan titteliä. Siihen asti Laineen kannattaa nauttia kahdesta hienosta tunnustuksesta, jotka jäävät myös historiaan. Ja molemmissa palkintoluokissa on komea lista huipulle nousseita urheilijoita. SOME @PatrikLaine29 11

Vuoden Urheilujournalismi -palkinnon 2016 voittanut Elina Paasonen: "Arjen ainutlaatuiset hetket esiin" Elina Paasonen, 36, ajautui urheilutoimittajaksi sattuman kautta. Hän haki ja pääsi Helsingin yliopistoon lukemaan kasvatustieteitä. Petyin opetuksen sisältöön ja tajusin, että journalismi kiinnostaisi aiheena paljon enemmän, ensimmäiset juttunsa Taitoluistelulehteen jo vuonna 2001 kirjoittanut Paasonen kertaa. Paasosta on aina kiehtonut tarinoiden kertominen ja niiden kuvittaminen. Siksi hän haki Tampereen yliopistosta paikkaa sekä Tiedotusopin että Kuvajournalismin linjoilta. Yllätyksekseni pääsin molempiin sisään. Suoritin kursseja innostuneesti, mutta lopputulema on silti sama kuin monella kollegalla. Valmista gradua ei ole kummastakaan, Paasonen tunnustaa. Paasonen imaistiin koulunpenkiltä oikeisiin töihin oikeaa journalismia tekemään. Helsingin Sanomien kesätoimittajan pestiä seurasi vuodet 2005 2007 Iltalehdessä, kunnes hän siirtyi Aamulehden urheilutoimitukseen toukokuussa 2007. Paasonen on päässyt näkemään lukuisia huippu-urheilun ratkaisuhetkiä aitopaikalla. Hän on raportoinut kaunistelematta ja kauhistelematta paikan päältä kaikki kesä- ja talviolympialaiset Pekingistä 2008 lähtien. Silti Paasonen erottuu monista muista urheilutoimittajista ehkä eniten persoonallisten henkilökuvien ja reportaasien tekijänä. Minua kiehtovat yksinkertaiset ja ainutlaatuiset asiat urheilijan arjessa. Hetket treenikentällä, laskettelurinteessä, jäällä tai pukukopissa. Miten urheilija kokee ne ja miten hän suoriutuu niistä, Paasonen sanoo. Toisaalta myös kaikki erikoisuudet kiinnostavat. Ennen kokemattomat pienet tai suuret, tutut tai tuntemattomat asiat lähellä tai kaukana. Takamaastoon Autin kanssa Yksi herkullinen urheilutarina on varmasti tulossa Paasoselta maaliskuussa, kun hän menee viettämään päivän Pyhän takamaastoon kahdestaan Antti Autin kanssa. Paasosen asemaa yhtenä Suomen arvostetuimpana taitoluistelutoimittajana ja -kuvaajana ei tässä yhteydessä tarvitse sen enempää korostaa. Mainitaan kuitenkin sen verran, että juuri haastattelupäivänä Leena Lehto- laisen ja Kaisa Viitalan kirjoittamasta ja Paasosen kuvittamasta Jään lumo -kirjasta tehtiin julkaisusopimus japanilaiskustantajan kanssa. Taitoluistelussa olen kokenut oikeastaan kaiken muun paitsi kuvaamisen olympialaisissa. Sellainen akkreditointi olisi kiva vielä joskus saada ja päästä kuvittamaan lajin suurimmassa hetkessä onnistumisen taika. Elina Paasonen on työskennellyt pitkään Aamulehden urheilutoimituksen esimiehenä. Tällä hetkellä hän kehittää Aamulehden digitaalisia kerrontatapoja. Urheilu on vahvasti visuaalinen, kokemuksellinen tapahtuma. Nykyaika tarjoaa meille tarinankertojille valtavasti työkaluja. Toivon ja uskon, että näemme jatkossa entistä enemmän urheilujournalismia, jossa teksti, niin liikkuva kuin staattinen kuva, animointi ja ääni pelaavat entistä saumattomammin yhteen erilaisilla julkaisualustoilla. Uskon myös, että lukija tai katsoja pääsee nykyistä vaivattomammin osaksi tarinaa. Testaamme esimerkiksi Teksti: Jussi Heimo Kuva: Pasi Salminen Elina Pasonen pokkasi Urheilugaalassa Urheilujournalismi-palkinnon. Pitää olla aina kiitollinen, kun oma ja oman tiimin työ huomataan. Hauskinta on ollut huomata, kuinka paljon palkinnon voittaminen on monelle muullekin merkinnyt. SOME elinapaasonen.com @eelinpaas parhaillaan Aamulehdessä 360-videon tarjoamia mahdollisuuksia viedä lukija keskelle paikkoja tai tapahtumia, joihin hänellä ei yksin olisi mahdollisuutta päästä. Paluu arkeen Etelä-Koreassa Vuoden Urheilujournalismi -palkinnon voittajaksi oli tänä vuonna Paasosen ohella monta muuta ehdokasta (Minna Kallasvuo Ilkka & Pohjalainen, Juho Luotola Satakunnan Kansa ja Kai Nevala Kaleva) maakuntalehdistä. On hienoa, että suuri valitsijaraati osaa nostaa eri vuosina erilaisia tekijöitä esiin. Kukaan ei enää loista yksin, vaan kokonaisuus medioissa tulee myös monien näkymättömien tekijöiden panoksella. Loppuun valintaasi liittyen se legendaarisin urheilukysymys: miltä nyt tuntuu? Pitää olla aina kiitollinen, kun oma ja oman tiimin työ huomataan. Hauskinta on ollut huomata, kuinka paljon palkinnon voittaminen on monelle muullekin merkinnyt. Juhlin palkintoa jatkamalla työntekoa omalla tyylilläni. Matkustan työmatkalle Etelä-Koreaan tutkimaan Suomen maajoukkueen suksihuoltajien kanssa, millaista se tulevien olympialaisten lumi oikein on, Paasonen palauttaa keskustelun arkeen. 12

Suomen Urheilugaalassa 2017 -palkitut Suomalaisen urheilun Hall of Fame Siiri Rantanen Elämänura: Siiri Äitee Rantanen, Lydia Wideman-Lehtonen Esikuva: Enni Rukajärvi, lumilautailu Läpimurto: Patrik Laine, jääkiekko Suksihuollon mestarit: Reino Holck, Antero Nuuttila Suomalaisen urheilun Hall of Fame: Veikko Kankkonen, mäkihyppy, Tanja Poutiainen-Rinne, alppihiihto, Tomi Poikolainen, jousiammunta, Kaarina Kari, naisvoimistelu, Pekka Tiilikainen, urheilutoimittaja Suomen urheilun lähettiläs: F1-kuljettaja Kimi Räikkönen Sykähdyttävin urheiluhetki: Kasperi Kapasen jatkoaikamaali Taustavoima: Aki Hintsa Hintsa Performance Suomen Urheilugaalassa palkittiin vuonna 2017 arvokisatapahtumien tunnelmissa Suomi 100-vuotta teemalla vuoden 2016 liikunnan ja urheilun menestyjiä. Palkintoja jaettiin 17 eri kategoriassa ja Suomen Urheilun Hall of Fame -kunniagalleriaan nimettiin 5 urheilijaa. Kuvat: Henri Juvonen, Pasi Salminen ja Matti Erkkilä Hymyilevä mies -elokuva Jarkko Lahti Urheilu-ura: Maija Järvelä (Löytynoja), Jani Kallunki Urheilujournalismi: Elina Paasonen, Aamulehti Urheilukulttuuriteko: Hymyilevä mies -elokuva Urheilumarkkinointiteko: SMviikko 2016 Urheilun hyväntekijä: Rion olympialaisten pakolaisten joukkue Vuoden urheiluseura: Maaselän Latu SOME urheilugaala.fi Fb urheilugaala @urheilugaala Suomalaisen urheilun Hall of Fame Tanja Poutiainen Suomen urheilun lähettiläs Kimi Räikkönen 13

Lajien parhaat urheilijat 2016 Urheilutoimittajain Liiton Lajien parhaat urheilijat 2016 -valinnat on tehty. Lajien parhaita urheilijoita on valittu vuodesta 1946 lähtien. Ensin lajeja oli mukana vain muutama, mutta lajivalikoima on vuosien mittaan jatkuvasti laajentunut. Tänä vuonna lajinsa paras nimettiin 71 eri lajissa. Lajien parhaat 2016 Aerobic: Laura Vihervä, Valkeakosken Koskenpojat Alamäkiluistelu: Paavo Klintrup Alppilajit: Marcus Sandell, Grankulla IFK Alpine Amerikkalainen jalkapallo: Aleksi Aitala, Helsingin Roosters Ampumahiihto: Kaisa Mäkäräinen, Kontiolahden Urheilijat Ampumaurheilu: Tomi-Pekka Heikkilä, Kangasalan Kymppi-64 Autourheilu: Esapekka Lappi, Pieksämäen Urheiluautoilijat Biljardi: Petri Makkonen, Hyvinkään Biljardikerho Curling: Aku Kauste, Kisakallio Curling Club (Lohja) Darts: Kim Viljanen, Kontulan Tikkaklubi (Helsinki) Freestyle: Jimi Salonen, Jyväskylän Freestyleseura Frisbeegolf: Leo Piironen, Nummelan Frisbeeseura Futsal: Mikko Kytölä, Kampuksen Dynamo (Jyväskylä) Golf: Mikko Ilonen Hiihtosuunnistus: Janne Häkkinen, Suunta Jyväskylä Hockey: Petri Jalonen, Seinäjoki United Ilmailu: Inka Tiitto, Skydive Oulu Jalkapallo: Lukas Hradecky, Eintracht Frankfurt (Saksa) Jousiammunta: Taru Kuoppa, Lahden Vasama Judo: Jaana Sundberg, Riihimäen Judoseura Jääkiekko: Patrik Laine, Tappara (Tampere) / Winnipeg Jets (Kanada) Jääpallo: Pertti Virtanen, Oulun Luistinseura Karate: Helena Kuusisto, Porin Shotokan Kaukalopallo: Simo Tonteri, RB-Oulu Keilailu: Joonas Jähi, GB Helsinki Koripallo: Petteri Koponen, FC Barcelona (Espanja) Käsipallo: Teemu Tamminen, Riihimäen Cocks Lentopallo: Olli-Pekka Ojansivu, Kokkolan Tiikerit / Shahrdari Urmia (Iran) Lumilautailu: Peetu Piiroinen, Sputnik Snowboarders (Hyvinkää) Maastohiihto: Krista Pärmäkoski, Ikaalisten Urheilijat Melonta: Niklas Vettanen, Kangasalan Melojat Miekkailu: Catharina Kock, Helsingin Miekkailijat Moottorikelkkailu: Aki Pihlaja, Lapin Moottorikelkkailijat (Rovaniemi) Moottoripyöräily: Eero Remes, Tuusulan Moottorikerho Moottoriveneily: Sami Seliö, Mad-Croc Baba Racing Team Mäkihyppy: Lauri Asikainen, Kuusamon Erä-Veikot Nykyaikainen 5-ottelu: Laura Salminen, Helsingin Nykyaikaiset 5-ottelijat Nyrkkeily: Mira Potkonen, Tampereen Voimailuseura Paini: Petra Olli, Lappajärven Veikot Painonnosto: Milko Tokola, Rovaniemen Reipas Pesäpallo: Sami Haapakoski, Vimpelin Veto Pikaluistelu: Mika Poutala, Helsingin Työväen Luistelijat Potkunyrkkeily: Hanne Lauslehto, Järvenpään Kehäkarhut Purjehdus: Tuula Tenkanen, Esbo Segelförening Pyöräily: Lotta Lepistö, Cervélo- Bigla Pro Cycling (Sveitsi) Pyöräsuunnistus: Marika Hara, Koovee (Tampere) Pöytätennis: Benedek Olah, Seinäjoen Sisu Ratsastus: Katja Karjalainen, Ratsastusseura Equus (Riihimäki) Raviurheilu: Mika Forss Ringette: Susanna Tapani, Raision Nuorisokiekko Rullakiekko: Petri Partanen, Vuorelan Veikot (Siilinjärvi) Salibandy: Peter Kotilainen, Jyväskylän Happee Soutu: Robert Ven, Hämeenlinnan Soutajat Squash: Olli Tuominen, Helsinki Squash Rackets Club Sulkapallo: Nanna Vainio, Espoon Sulkapallo-Badminton Suunnistus: Marika Teini, SK Pohjantähti (Oulu) Taekwondo: Suvi Mikkonen, Izenzei (Helsinki) Taitoluistelu: Viveca Lindfors, Espoon Jäätaiturit Tanssiurheilu: Jaak Vainomaa Taina Savikurki, TanssiDans (Kirkkonummi) Tennis: Henri Kontinen, HVS- Tennis, Helsinki Thainyrkkeily: Tessa Kakkonen, Lahti Thaiboxing Club Tikkaurheilu: Aimo Tammi, Turun Tikka Triathlon: Kaisa Lehtonen, Triathlon Vantaa Uimahypyt: Roosa Kanerva, Vantaa Diving Uinti: Jenna Laukkanen, Swimming Club Vuokatti (Sotkamo) Vapaaottelu: Makwan Amirkhani, Strait Blast Gym (Irlanti) Vesipallo: Sandor Barany jr., Turun Uimarit Voimanosto: Antti Savolainen, Team Nordic Thunder Voimistelu: Oskar Kirmes, Espoon Telinetaiturit Yhdistetty: Ilkka Herola, Puijon Hiihtoseura (Kuopio) Yleisurheilu: Leo-Pekka Tähti, Porin Tarmo 14

Vuoden Urheilija -äänestyksen arvonnan voittajat selvillä Kaikkien Vuoden Urheilija -äänestykseen osallistuneiden kesken järjestettiin jälleen arvonta, jossa oli palkintona matka- ja tuotepalkintoja. Kaikkien äänestäneiden kesken arvottiin kaksi Viking Linen Luxus-luokan risteilylahjakorttia Tukholmaan sekä erilaisia tuote- ja kirjapalkintoja. Onnetar suosi seuraavia: Matkalahjakortit: Jani Hakkarainen (Tampere) ja Juho Lintula (Joensuu). Tuote- ja kirjapalkinnot: Pipsa Uutto-Rajakallio (Kankaanpää), Mikko Eronen (Oulu), Raimo Stenvall (Pori), Marko Korhonen (Oulu), Susanna Sokka (Helsinki), Jaarli Pirkkiö (Rovaniemi), Juha Kanerva (Vantaa), Antti Vainio (Seinäjoki), Timo Lainesalo (Hämeenlinna) ja Juhani Heikkilä (Kauniainen). Onnea voittajille! Leo-Pekka Tähti Kuva: Suomen Urheilugaala 15

Liiton historiikki päivittyi 85-vuotisjuhlan kunniaksi Urheilutoimittajain Liiton historiikki Ammattilaisista moni osaajiksi valmistui sopivasti 85-vuotisjuhlan alla. Edellisen kerran liiton historia pistettiin kansiin vuonna 1991, jolloin toimintaa oli takana 60 vuotta. Nyt oli siis jo korkea aika tarttua toimeen ja päivittää historiikki ajan tasalle. Historiikin painopiste on 25 viimeksi kuluneessa vuodessa, joiden tapahtumat on koonnut Suomen Urheilulehdessä pitkän uran tehnyt Lauri Karppinen. 60 ensimmäisen vuoden pohjana on Antti O. Arposen vuonna 1991 kirjoittama Amatööreistä ammattilaisiksi -kirja, josta Asko Tanhuanpää on poiminut tärkeimmät merkkipaalut talteen. Niihin vuosiin sisältyy sellainenkin erikoisuus, etteivät ammatikseen kirjoittavat toimittajat saaneet omaa Fair Play -lehteään julkaistuksi kymmeneen vuoteen. Mitenkäs se tarina suutarin lapsista ja saappaista menikään? Uudessa historiikissa on myös kahdeksan vielä elossa olevan entisen puheenjohtajan ja asiamiehen muistoja liiton kehityksestä kohti nykyistä. Kahdeksikosta ensimmäisenä vastuuseen astui puheenjohtajan nuijaa vuosina 1963 65 heiluttanut Pentti Pesa Vuorio. Hänet valittiin liiton hallitukseen jo vuonna 1958 eli samana vuonna kuin Kauko-Aatos Leväaho eli vanhin haastatelluista asiamiehistä. Erikoishaastattelu kirjassa on myös Marjukka Luomalasta, josta tuli Urheilutoimittajain Liiton ensimmäinen naisjäsen vuonna 1966. Hänen jäsennumeronsa tuolloin oli 291. Hyvä jäsen. Tutustu ammattikuntasi historiaan, niin ymmärrät paremmin myös nykypäivän tilanteen. Kirjan sivuilta selviää sekin, miten Vuoden Urheilijan -valinta sai aikanaan alkunsa. Hinta: 20 euroa. Tilaukset: toimisto@urheilutoimittajat.fi. 16

Urheilutoimittajain Liiton VUOSIKOKOUS Helsingissä 22.3. Urheilutoimittajain Liitto pitää sääntömääräisen vuosikokouksen keskiviikkona 22. maaliskuuta 2017 klo 12.00 Mäkelänrinteen lukiossa, Helsingissä (Mäkelänkatu 47). Liitto maksaa yhden edustajan/paikalliskerho matkakulut vuosikokoukseen edullisinta matkatapaa käyttäen. Kokousta ennen liitto tarjoaa lounaan klo 11.00 alkaen Mäkelänrinteen Uintikeskuksen Uppopulla-ravintolassa (Mäkelänkatu 49). Maksuton parkkipaikka löytyy Mäkelänrinteen lukion ja Mäkelänrinteen Uintikeskuksen väliseltä alueelta. Pasilan juna-asemalta on noin viiden minuutin kävelymatka ja julkisilla kulkuneuvoilla pääsee aivan lukion lähelle. Vuosikokouksen alussa julkistetaan Vuoden urheilutoimittaja ja Vuoden tiedottaja sekä jaetaan Elämäntyö urheilutoimittajana -tunnustus. Vuosikokouksen jälkeen järjestetään liiton Kevätseminaari. Lue lisää sivulta 21. Vuosikokous on avoin kaikille liiton jäsenille. Kevätseminaariin tulee ilmoittautua erikseen. Lisätiedot: pääsihteeri Nina Jakonen, puh. 050 44 84 845, toimisto@urheilutoimittajat.fi. ESITYSLISTA 1. Kokouksen avaus 2. Laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen 3. Kokouksen puheenjohtajan ja sihteerin valinta 4. Pöytäkirjan tarkastajien ja ääntenlaskijoiden valinta 5. Paikalla olevien jäsenten lukumäärän toteaminen Henkilöjäsenet ja paikalliskerhot, joilla on yksi ääni kutakin alkavaa kymmentä henkilöjäsentä kohti. 6. Toimintakertomus vuodelta 2016 ja sen hyväksyminen 7. Tilinpäätös ja toiminnantarkastajien lausunto vuodelta 2016 8. Tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen 9. Liittymis- ja jäsenmaksun vahvistaminen vuodelle 2017 10. Hallituksen jäsenten valinta erovuoroisten tilalle Erovuorossa ovat Heikki Miettinen (pj) (Helsinki), Arto Aunola (Turku), Jussi Heimo (Tampere), Matti Lehtisaari (Helsinki) ja Kari Linna (Oulu). 11. Kahden toiminnantarkastajan ja kahden varatoiminnantarkastajan valinta 12. Toimintasuunnitelma vuodelle 2017 ja sen hyväksyminen 13. Talousarvio vuodelle 2017 ja sen hyväksyminen 14. Kokouskutsujen julkaiseminen 15. Muut asiat 16. Kokouksen päättäminen 17

Menestynyt jalkapalloilija nyt urheilijoiden henkisenä valmentajana Christina Forssellin luo hakeudutaan monista eri syistä Henkinen valmennus ei korvaa mitään muita valmennuksen osa-alueita. Sen on tarkoitus toimia muun valmennuksen lisänä, korostaa runsaat 10 vuotta urheilijoiden henkisenä valmentajana toiminut Christina Forssell. Teksti ja kuva: Matti Hannula Forssell on itse pelannut mittavan jalkapalloilijan uran. Hän pelasi HJK:ssa naisten SM-sarjaa 1989 2003 saavuttaen muun muassa 10 Suomen mestaruutta. Naisten maaotteluita Lingille kirjattiin 70. Hän oli myös mukana HJK:n joukkueessa, joka eteni kaudella 2001 02 naisten UEFA Cupissa (nyk. naisten Mestarien liiga) välieriin asti. Saavutus on yhä Euroopan seurajoukkuekilpailuissa suomalaisseurojen paras. Forssell on pelannut jalkapalloa menestyksekkäästi myös USA:ssa siellä opiskellessaan. Nykytiedoillani olisin varmasti ollut henkisesti parempi pelaaja omalla peliurallani, sanoo Forssell, 43, joka pelaa yhä naisten Kakkosessa Malmin Palloseuran organisaatiossa. Hän työskentelee oman yrityksensä, Inner Keyn nimissä. Viime vuonna Forssell alkoi työskennellä myös SAG-nimisessä yrityksessä (Sports Advisory Group). Se tarjoaa huippuja kilpaurheilijoille erilaisia palveluita. SAG:n kautta on tavoitteena rakentaa toimivaa henkisen valmennuksen verkostoa myös Suomen rajojen ulkopuolelle, Forssell kertoo. 18 Christina Forssellin työuralla ekonomin tutkinnon hyödyntäminen vaihtui henkiseen valmennukseen. Tavallaan itsekkäistä syistä minua on pitkään kiinnostanut myös itsensä kehittäminen ja urheilupsykologia.

Ennen henkiseksi valmentajaksi ryhtymistään hän oli Finnforestissa brand managerina. Tein toki silloin täysillä markkinointiin liittyviä töitä, mutta tavallaan itsekkäistä syistä minua on pitkään kiinnostanut myös itsensä kehittäminen ja urheilupsykologia. Pelatessaan SM-sarjauransa jälkeen vielä kaksi kautta Ruotsissa Hammarby IF:ssä Forssell alkoi kiinnostua henkisestä valmennuksesta siinä määrin, että hakeutui Tukholman yliopistoon lukemaan psykologiaa. Se oli kuitenkin liian teoreettista, jotta olisin suorittanut siitä loppututkinnon. Sen sijaan kävin Tukholmassa myös henkiseen valmennukseen liittyviä kursseja, ekonomin paperit jo ennestään omannut Forssell sanoo. Oli tärkeä päästä soveltamaan henkisen valmennuksen oppeja itseensä, kun iän myötä eteen tuli muutenkin uusia, muun muassa palautumiseen liittyviä haasteita. Viidakkorumpu toimii Viime vuosikymmenen taitteessa Forssell oli muutaman vuoden ajan naisten jalkapallomaajoukkueen henkisenä valmentajana. Ajattelin, että jalkapalloilijat tulevat olemaan selkeästi suurin asiakasryhmäni, mutta lajikirjo on jo nyt erittäin laaja ja yksilöurheilijat hakeutuvat itse asiassa asiakkaikseni aktiivisemmin kuin joukkueurheilijat. Tätä nykyä Christina Forssellin työajasta runsas puolet kuluu yritysasiakkaiden parissa työskennellessä muun muassa esimiestaitoja ja stressinhallintaa kouluttaessa. Käytännöllisesti katsoen loppuaika menee urheilijoiden henkisessä valmennustyössä. Viidakkorumpu on toiminut Forssellin hyväksi. Mainiota ammattimarkkinointia oli myös Forssellin kirjoittama, vuonna 2012 julkaistu teos Huipulle! Se kertoo, miten yhdistää henkinen valmentautuminen tekniseen, fyysiseen ja taktiseen harjoitteluun. Töitä riittäisi, mutta perhe tietysti omalta osaltaan rajoittaa työskentelyaikoja. Pitää aina miettiä, kuinka paljon työn vuoksi kannata uhrata, toteaa Forssell, kahden tyttären äiti. Esikoinen on 7-vuotias ja nuorempi vain vajaan puolentoista vuoden ikäinen. Toistuvia teemoja Christina Forssellilla on työkalupakki takaraivossa. Mutta tietysti ongelmaa lähdetään purkamaan yksilöllisesti urheilijan omista tarpeista. Kun henkiseen valmennukseen hakeudutaan, on kuitenkin paljon toistuvia teemoja: itseluottamus ja jännityksen hallinta esimerkiksi. Valitettavasti ihmiset tulevat henkisen valmentajan pakeille usein vasta siinä vaiheessa, kun he ovat jo varsin huonossa jamassa, Forssell toteaa. Toisaalta asiakkainani on sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat jo onnistuneet varsin hyvin tavoitteissaan, mutta hakevat vielä lisää vahvistusta henkiseen kanttiinsa. Myös Christinan pikkuveli, ammattilaisjalkapalloilija Mikael Forssell, on kääntynyt isosiskonsa puoleen. Hänellähän oli paljon pahoja loukkaantumisia Englannissa ja Saksassa pelatessaan. Silloin oli lähes päivittäin tarvetta henkisellekin valmennukselle, ja olimme tiiviisti puhelinyhteydessä. Hänelle lähettämäni laskut ovat valitettavasti maksamatta, Christina vitsailee. Ennemminkin näen erilaisia persoonia. Jotkut ovat niin tavoitteellisia, että unohtavat pitää huolta itsestään ja olla itselleen armollisia. Toiset taas miettivät turhan paljon sitä, mitä muut ajattelevat" Myös hiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen on hakenut Christina Forssellilta apua, minkä hän viime vuonna ilmestyneessä elämäkertakirjassaankin tuo esiin. Muutama viime kesän Rion-kävijäkin on ollut Forssellin asiakkaana. On tietysti vaikea sanoa, mikä osuus henkisellä valmennuksella on ollut kokonaisuudessa. He olivat jo valmiiksi päättäneet tehdä enemmän ja sitoutua paremmin monella muullakin osa-alueella, Forssell tietää. Suurin osa naisia Valmius ja oma asennoituminen ovat erittäin tärkeitä, kun asioita, joita henkisen valmennuksen sessioissa työstetään, lähdetään siirtämään omaan arkeen. Puolentoista tunnin sessioita on yleensä kolmen viikon välein. Haetaan tapoja, jotka kullekin parhaiten sopivat. Lajista sinänsä minun ei tarvitse juurikaan tietää. Urheilija itse on ekspertti sen suhteen, Forssell korostaa. Hänen urheilija-asiakkaistaan noin 70 prosenttia on naisia. Voi johtua siitä, että minä olen nainen. Henkisen valmentajan silmissä sukupuolella ei ole merkitystä. Ennemminkin näen erilaisia persoonia. Jotkut ovat niin tavoitteellisia, että unohtavat pitää huolta itsestään ja olla itselleen armollisia. Toiset taas miettivät turhan paljon sitä, mitä muut ajattelevat, Forssell sanoo. Henkinen valmentautuminen on kuin mikä tahansa muu harjoittelu: voit toki tehdä jotakin kerran kolmessa viikossa, mutta aivot ovat elävää materiaalia ja vaativat tiheäsyklistä toistoa. Tavoitteena ovat automaattiset reaktiot; ettei tekeminen olisi niin vaivalloista. Salonkikelpoista On tietysti yksilöstä kiinni, minkälaista henkistä valmennusta urheilija kaipaa. Toiset tykkäävät positiivisesta jenkkimäisestä boostauksesta, toiset esimerkiksi rauhallisemmista rentoutumistekniikoista. Mutta toisaalta juuri se toinen tapa saattaisi auttaa enemmän, Forssell vinkkaa. Tapaamisissa keskitytään tutkimaan itseä ja omia toimintatapojaan. Tavoitteena on löytää entistä fiksumpia työkaluja, joilla voi vaikuttaa tietoisemmin itseensä. Jos ei heti halua sitoutua mihinkään valmennusohjelmaan, on toki olemassa alan kirjallisuutta, johon voi tutustua. Youtubesta löytyy myös paljoin luentoja, esittelyjä työkaluista ja lyhyitä tietoiskuja. Tai voi mennä kuuntelemaan luentoa, Forssell neuvoo. Henkisestä valmennuksesta on Suomessakin tullut viime vuosien aikana salonkikelpoista. Kun aloittelin, varsinkin valmentajat suhtautuivat erittäin epäluuloisesti. Ehkä päällimmäisenä olivat tietynlaiset mielikuvat takavuosien pakollisista rentoutumisharjoituksista, Christina Forssell tuumii. Henkinen valmentautuminen on kuin mikä tahansa muu harjoittelu: voit toki tehdä jotakin kerran kolmessa viikossa, mutta aivot ovat elävää materiaalia ja vaativat tiheäsyklistä toistoa. Tavoitteena ovat automaattiset reaktiot; ettei tekeminen olisi niin vaivalloista." 19

LYHYESTI Tiikeri-piirrokset tauluina osta omaksi tai anna lahjaksi! Jos Arvo Tiikeri Tigerstedt (1899 1969) olisi sattunut syntymään Brysselissä vuonna 1899, hänen yli 5 000 urheilupiirroksen kokoelmansa olisi nyt Brysselin sarjakuvamuseossa kunniapaikalla. Mutta Arvo sattui syntymään Suomeen, ja nyt hänen Urheilutoimittajain Liitolle lahjoittamansa originellit pölyttyvät varastossa. Osa Urheilutoimittajain Liitolle lahjoitetuista originelleista Tiikeripiirroksista on kehystetty tammikehyksin, ja ne ovat myynnissä niin lajiliitoille, kilpailutapahtumille, urheiluseuroille kuin yksittäisille tahoillekin. Tiikeri-piirroksia löytyy useista eri lajeista ja urheilijoista. Tiikeri-taulu on hieno lahja kenelle tahansa! Mikäli kiinnostuit, ota yhteyttä: Urheilutoimittajain Liitto, toimisto@urheilutoimittajat.fi Urheilutoimittajien koulutusmatka Tukholmaan 28. 30.5. Urheilutoimittajain Liitto järjestää jäsenilleen koulutusmatkan Tukholmaan 28. 30. toukokuuta 2017. Koulutusmatkan ohjelmassa on mm. ajankohtaisia aiheita, urheilijavieraita sekä AIK:n kotiottelu Malmöä vastaan. Koulutusmatkan menomatka taittuu sunnuntaina 28.5. Helsingistä Viking Linen laivalla. Maanantaina 29.5. on ohjelmassa mm. Allsvenska- Vuoden urheilutoimittaja utoi imi ittaja Urheilutoimittajain Liiton jäsenlehti 2/2016 Urheilutoimittajain Liiton jäsenlehti 3/2016 Videotuottajakoulutus kiinnosti: ÄLYPUHELIMELLA PUHUVAA PÄÄTÄ VERKKOON Urheilugaalan ILME UUDISTUI www.urheilutoimittajat.fi www.urheilutoimittajat.fi TALVIPÄIVÄT Jyväskylässä 26.11. nin jalkapallo-ottelu AIK Malmö FF Friends Arenalla. Paluumatka on tiistaiaamuna 30.5. lentäen Tukholmasta Helsinkiin. Mielenkiintoinen ohjelma on luvassa jälleen kerran! Laita ajankohta kalenteriin jo nyt. Tarkemmat lisätiedot koulutusmatkasta lähitulevaisuudessa liiton sähköisissä viestintäkanavissa. Fair Play -lehden aikataulu 2017 Fair Play -lehden nro 2/2017 postitetaan 24.5. ja juttujen dead line on maanantaina 24.4. Toimitattehan lehteen tulevan aineiston ajoissa osoitteeseen toimisto@urheilutoimittajat.fi. Juttuvinkit ovat myös aina tervetulleita! Ilmestymisaikataulu 2017 Nro 2 aineisto viimeistään ma 24.4., postitus ke 24.5. Nro 3 aineisto viimeistään ma 28.8., postitus ke 27.9. Nro 4 aineisto viimeistään ma 6.11., postitus ke 13.12. Meillä tehdään mestareita! TIINA VUORI Voimistelu, cheerleading, vesiurheilu Avainasiakasvastaava +358 40 455 2851 tiina.vuori@kisakallio.fi JUKKA KATAJA Koripallo, käsipallo, yläkoulutoiminta Avainasiakasvastaava +358 44 777 8936 jukka.kataja@kisakallio.fi ELINA KAUKOJÄRVI Suunnistus, jalkapallo, ammunta, salibandy Avainasiakasvastaava +358 44 584 6518 elina.kaukojarvi@kisakallio.fi JENNI KORHONEN Beachvolley, lentopallo, jääurheilu Avainasiakasvastaava +358 44 584 9122 jenni.korhonen@kisakallio.fi LOHJA 20

Urheilutoimittajien KEVÄTSEMINAARI Helsingissä 22.3. Urheilutoimittajain Liitto järjestää jäsenilleen Kevätseminaarin 22. maaliskuuta 2017 Helsingissä, Mäkelänrinteen lukiossa (Mäkelänkatu 47). Ohjelmassa on asiaa mm. Helsinkiin suunnitteilla olevasta olympiavalmennuskeskuksesta, urheilun eettisistä asioista ja jääkiekkovammoista ja -väkivallasta. Paikan päällä on myös huippu-urheilijavieraita. Ilmoittaudu nyt! Seminaariosuudessa puheenvuoron saavat mm. Suomen Olympiakomitean urheiluakatemiaohjelman johtaja Simo Tarvonen, SUEK:n pääsihteeri Harri Syväsalmi ja ja Diacorin ortopedi Peter Pippingsköld. Paikan päällä on myös huippu-urheilijavieraita. Seminaari on maksuton, mutta seminaarin päättävä illallinen on omakustanteinen. Tarkemmat lisätiedot lähitulevaisuudessa liiton sähköisissä viestintäkanavissa.. Ilmoittautumiset seminaariin 10.3. mennessä: toimisto@urheilutoimittajat.fi. Ilmoittautumisen yhteydessä on ehdottomasti mainittava nimi, puhelinnumero, sähköpostiosoite, paikalliskerhon nimi ja jäsenyys (A tai B) sekä osallistuminen illalliselle. Maksuton parkkipaikka löytyy Mäkelänrinteen lukion ja Mäkelänrinteen Uintikeskuksen väliseltä alueelta. Pasilan juna-asemalta on noin viiden minuutin kävelymatka ja julkisilla kulkuneuvoilla pääsee aivan lukion lähelle. Lisätiedot: pääsihteeri Nina Jakonen, puh. 050 44 84 845, toimisto@urheilutoimittajat.fi. Kevätseminaarin pääyhteistyökumppaneina toimivat Diacor (www.diacor.fi) ja Mäkelänrinteen lukio (www.hel.fi/www/mrl/fi) ja Pääkaupunkiseudun urheiluakatemia (www.urhea.fi). OHJELMA klo 14.00 klo 14.00 klo 15.00 klo 16.00 klo 16.30 klo 17.30 klo 18.30 klo 19.00 klo 19.30 Kevätseminaarin avaus Urheilutoimittajain Liiton puheenjohtaja Huippu-urheilijavieraat Olympiavalmennuskeskus Helsinkiin Suomen Olympiakomitean urheiluakatemiaohjelman johtaja Simo Tarvonen Kahvitauko Urheilun eettiset asiat toimittajien rooli ja vastuu Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry:n pääsihteeri Harri Syväsalmi Jääkiekkovammat ja -väkivalta Diacorin ortopedi Peter Pippingsköld Urheilutoimittajien kohtaamiset Kevätseminaari päättyy Illallinen Muutokset mahdollisia. 21

Kolmatta kautta KHL-liigassa pelaavassa Jokeri-ryhmässä porilaista lätkätaitoa edustavat Jesse Joensuu, Masi Marjamäki, Mika Niemi ja Sakari Salminen. Kiekkoilijan kotiväkikin on kovilla Jääkiekkoilijan ammatissa riittää vauhtia. Läheisiltäkin vaaditaan venymistä. Sen myöntävät myös Jokereiden neljä ex-ässää. Teksti ja kuvat: Vesa-Pekka Järvelä Huippukiekkoilijan arki täyttyy treeneistä, peleistä ja matkustamisesta. Kansainvälisissä lätkäsarjoissa juuri matkustaminen lohkaisee ison osan kiekkoilijan ajasta. Näin on sekä NHL:ssä että rajojaan etsivässä Itä Euroopan kiekkoliigassa. Helsingin Jokereissa kiekkoilevat tällä kaudella Porin Ässien kasvatit Jesse Joensuu, Sakari Salminen, Mika Niemi ja Masi Marjamäki. Kausi on rankka. Lepoajat jäävät vähiin, mutta sen tietävät kaikki, jotka tähän rumbaan lähtevät. Olemme kuitenkin unelma-ammatissa. Mutta tässä, kuten muissakin duuneissa, on omat varjopuolensa. Niistä haastavimpia on matkustaminen. Se supistaa kotona oloa ja vapaa-aikaa, sanovat porilaisjokerit. KHL-liigaa pelataan yhdeksättä vuotta. Itä-Euroopan mahtisarjaa kiekkoillaan nykyisin kahdeksassa maassa: Venäjällä, Kazakstanissa, Kii- Jesse Joensuu taisteli joukkueineen Riiassa Jokeri fanien edessä 1 2-voiton. nassa, Kroatiassa, Latviassa, Slovakiassa, Suomessa ja Valko-Venäjällä. Jokereitakin vieraspelimatkat vievät aina kauas itään Habarovskiin ja Vladivostokiin asti. Pitkillä reissuilla lennämme monen aikavyöhykkeen yli, joka sekoittaa rytmiä. Pyrimme pitämään mielen ja kropan balanssissa elämällä kaukana idässäkin Suomen ajassa. Silti aamukymmeneltä alkavissa peleissä riittää totuttelemista. Tammikuu vei narripaidat vaativalle kolmen ottelun kiertueelle Kaukoitään. Riika ja Pietari ovat vielä inhimillisen lentomatkan päässä. Pelasin aiemmin pari vuotta Torpedo Nižni Novgorodissa ja sain Luoteis-Venäjällä tuntumaa pitkistä reissuistakin. Pelit sujuivat, mutta lentäminen kuului ammatin miinuspuoliin. Nyt kun koti on Helsingissä ja työpaikka suomalaisseurassa, sinivalkoisin siivin lentäminenkään ei rassaa samalla tavalla kuin itänaapurissa, sanoo Sakari Salminen. 22

Porin Ässiä kausilla 2009 2011 edustanut Tommi Huhtala pelaa Jokereissa kolmatta kautta. Tänä syksynä KHL:ään liittyi myös kymmenkunta suomalaispelaajaa riveihinsä palkannut HC Kunlun Red Star. Kiinalaisjoukkue teki marraskuussa ensivisiittinsä Hartwall Arenalle. Tammikuun 12. päivä Jokerit puolestaan pelasi Red Starin vieraana. Kunlunille kilometrejä tulee runkosarjassa käsittämättömät yli 122 000 kilometriä. Me selviämme 53 000 kilometrin reissaamisella, mutta siinäkin maisema vaihtuu vilkkaasti. Tiivistahtinen matkustaminen on olennainen osa kokonaisuutta. Se vaatii melkoista järjestelyä, sanoo Jokereiden tiedottaja Iiro Keurulainen. Läheisten kanssa vietetty aika on todellista laatuaikaa Jääkiekkoilijan ammatti pistää koville myös pelaajien kotijoukot. Tärkeimmät tukijoukot löytyvätkin yleensä kotoa. Sen tunnustavat myös Jokereiden ex-ässät. Läheisiltä vaaditaan venymistä, varsinkin kun kotona on jälkikasvua. Kotiväki kuitenkin ymmärtää tilanteen. He tietävät myös, että tämä ei kestä ikuisuutta. Itse asiassa pelit voivat loppua huonolla tuurilla yhteen taklaukseen, huomauttaa Jokeri-nelikko. Salmista lukuun ottamatta kaikkia muita Ässä-kasvatteja odottavat pelireissuilta kotiin pienet lapset. Ne hetket, kun olemme kotosalla, pyrimme käyttämään pitkälti perheen kesken. Silloin ei puhuta lätkästä vaan normaaleista arjen askareista. Iso osa vapaa-ajasta menee lasten parissa. Se irrottaa ajatukset tehokkaasti kiekosta, sanoo Vantaalle perheineen majoittunut Masi Marjamäki. KHL-pelaajien mukaan vapaahetket kotosalla tarjoavat kaivattua vastavoimaa kiekkoilijan hektiseen ja paineistettuun ammattiin. Sen vuoksi läheisten kanssa vietetty aika on aina sitä todellista laatuaikaa. Onneksi pelikausien välillä niitä hetkiä on enemmänkin. Varsinkin kesäisin pyrimme huomioimaan kotiväkemme mahdollisimman hyvin, korostaa ensimmäistä KHL-kauttaan pelaava Mika Niemi. Mitä peliuran jälkeen? Kiekkoilijan poikkeuksellinen ammattiura loppuu vähintään parikymmentä vuotta ennen yleistä 63 vuoden eläkeikää. Useimmat päättävät kilpakiekon jo vähän yli kolmekymppisenä. Sen jälkeen moni on aivan uusien haasteiden edessä. Huolestuttaako peliuran jälkeinen tilanne? Fokus on nyt täysin lätkässä, ja syksyllä allekirjoitettu jatkosopimukseni antaa turvaa seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Kiekkotaivalta on kuitenkin takana jo sen verran, että kroppaa pitää viritellä pelikuntoon aiempaa pidempään. Silloin tällöin ajatuksissa välähtääkin jo uran jälkeinenkin aika. Uskon, että vaativa ammattilaisuus on koulinut sen verran, että peliuran jälkeen pystyy tarttumaan helpommin myös muunlaisiin työelämän haasteisiin, pohtii Joensuu. Moni entinen huippu-urheilija on jäänyt uransa jälkeen tyhjän päälle. Apuakin on kuitenkin tarjolla. Vuodesta 1999 asti kiekkoilijoilla on ollut mahdollisuus siirtää palkkatulojaan urheilijarahastoon peliuran jälkeen käytettäväksi. Lähes kaikki suomalaiset lätkäpelaajat ovatkin tarttuneet tähän tilaisuuteen. Pelkästään rahastoon siirretyillä rahoilla ei silti pitkälle pötkitä. Tarvitaan mielekästä tekemistä, jotta henkinen puoli pysyy tasapainossa, korostaa Jokerikvartetti. SOME jokerit.com Fb helsinginjokerit @jokerithc Instagram jokerithc Itäliigan rahoituspohja askarruttaa KHL-liigassa on käynnissä yhdeksäs kausi. Vuosikymmenen mittaan itäliigassa on tapahtunut monia muutoksia. KHL:n seurakartta näyttää nyt hyvin erilaiselta kuin mahtiliigan alkumetreillä. Maailman toiseksi tasokkain kiekkosarja on viime vuosien aikana imenyt roppakaupalla kovanluokan pelimiehiä. Virta on vienyt itään varsinkin Suomesta. Kiinnostus suomalaiskiekkoilijoita kohtaan on jatkunut pitkään, ja KHL-liigan joukkueisiin siirrytään tänäänkin. Sen sijaan kysyntä suomalaisvalmentajia kohtaan on kääntynyt rajuun laskuun. Myös koko itäliigan tulevaisuutta on pohdittu pitkään. Venäjän poliittisesta ja taloudellisesta tilanteesta on puhuttu viime aikoina paljon erityisesti Ukrainan toimien osalta. Pohdintoja on aiheuttanut myös KHL:n rahoituspohja. Muutama seura on viime vuosien aikana joutunut jättämään liigan rahavaikeuksien vuoksi. Myös tällä kaudella jotkut seurat ovat painineet isojen ongelmien kanssa. Pahin tilanne näyttäisi olevan Slovakiassa. Kahdesti Jokerit tällä kaudella nujertaneen Slovan Bratislavan palkanmaksu pelaajille on ollut pahasti tukossa. Tilanne ei ole uusi, sillä samat vaikeudet vaivasivat slovakialaisseuraa myös viime kaudella. Yleisöä Slovan kerää mukavasti, ja tunnelma hallissa on korkealla. Sen sijaan tunnelmat pelaajien keskuudessa ovat apeat. Palkkojen myöhästely on nostanut pelaajiston keskuudessa jopa lakkoaikeita. Helppoa ei ole Helsingin suunnallakaan. Jokerit teki viime vuoden huhtikuussa päättyneellä tilikaudella tappiota 15,3 miljoonaa euroa. Edellisvuodesta tultiin vielä pari miljoonaa enemmän miinukselle. Vuoden lopulla huhuiltiin myös kiinalaisseura Kunlunin kiinnostuksesta Jokereita kohtaan. Mitä joukkueiden rahavaikeudet kertovat Itäliigan isosta kuvasta? KHL:n urheilullisessa laadussa ei ole moitittavaa, mutta pienempien seurojen talousvaikeudet varjostavat liigan tulevaisuutta. Kymmenien tuhansien kilometrien matkustamista vaativassa sarjassa menestyäkseen siellä pelaavien ja sinne paikkaa hamuilevien seurojen on oltava vakaalla taloudellisella pohjalla. Pelkästä halusta ei idän seikkailulle kannata suunnistaa. 23

FC Barcelonan museossa kerrotaan stadionin rakentamisen kolmivaiheinen historia. Tältä Camp Nou näytti vuosina 1922 1957. Jalkapalloelämyksiä Barcelonassa Jalkapalloelämyksen Espanjan Barcelonan miljoonakaupungissa voi sanoa olleen täydellisyyttä hipova, kun loma-aikaan osui sekä mestarien liigan ottelu FC Barcelona Manchester City että kaksi päivää myöhemmin tehty tutustumisretki Barcelonan ylpeyden kotistadionille Camp Noulle. Teksti ja kuvat: Jari Hakala Camp Noun toisen kerroksen katsomorakenteen penkit muodostavat väreillään lauseen Més que un club, joka suomeksi on Enemmän kuin seura. Se on myös FC Barcelonan tunnuslause. Mestarien liigan loppuunmyydyssä katsomossa koki konkreettisesti, että FC Barcelona on kannattajilleen paljon enemmän kuin seura. Tunnelma 100 000 katsojan stadionilla oli korvia huumaava. Varsinkin kun seuran tähti, viisi kertaa maailman parhaaksi jalkapalloilijaksi valittu Lionel Messi tykitti hattutempun. 24 Suosittu kuvauspaikka. Mestarien nimikirjoitukset.

Kaikki valmiina Mestarien liigan otteluun Euroopan yleisökapasiteetiltaan suurimmalla stadionilla. FC Barcelonan kirkkaimmat tähdet toivottavat yleisön tervetulleeksi niin otteluihin kuin stadionkierrokselle. Vuodesta 2001 lähtien FC Barcelonaa edustaneella Messillä on stadionilla sijaitsevassa seuran museossa oma paikkansa. Messin tuuletuskuvan edessä on esillä viisi kultaista palloa valinnasta maailman parhaaksi jalkapalloilijaksi. Euroopan suurin stadion Camp Nou on avattu 24.9.1957, ja sen omistaa FC Barcelona. Ensimmäisessä ottelussa Camp Noulla FC Barcelona kohtasi Legia Warszawan Puolasta, jonka se voitti maalein 4 2. Stadionista tuli Camp Nou, koska stadionia perustettaessa siltä puuttui nimi. Kansa alkoi puhua siitä nimellä camp nou, suomennettuna uusi kenttä. Stadionin viralliseksi nimeksi oli tarkoitus tulla Estadi del FC Barcelona, mutta Camp Nou oli jo ehtinyt vakiintua. Vihdoin vuonna 2000 seuran jäsenet äänestivät ja Camp Nou virallistettiin stadionin nimeksi. Jalkapallon ystävälle vierailun FC Barcelonan kotikaupunkiin täydentää suosittu turistikierros Camp Nou Experience. Tutustumiskierroksen suositeltu kesto on puolitoista tuntia, mutta se ei riitä alkuunkaan. Jo pelkästään seuran historiasta kertovaan museoon tutustuminen vie helposti tuon verran aikaa. FC Barcelona on onnistunut tekemään stadioniin tutustumisesta hyvän bisneksen. Kierroksella turistille aukeavat vierasjoukkueen pukuhuoneen ovet. Pelaajatunnelin kautta kentälle kulkiessa voi vain kuvitella sen hurmoksen, jonka yleisökapasiteetiltaan Euroopan suurin stadion tarjoaa pelaajille kentälle juostessa. Kierroksen aikana tutuksi tulevat tv-studio sekä lehdistölle mielenkiintoiset kommentaattorien ja lehdistön työtilat. Kierros päättyy vuonna 2010 uusittuun multimediatilaan sekä museoon. FC Barcelonan historiasta kertova museo on täysin oma lukunsa. Miten kaikki sitten alkoi? Sveitsissä 1877 syntynyt Hans Gamber muutti Bar- celonaan 1898 ammatillisista syistä. Vapaa-aikanaan hän pelasi jalkapalloa kavereidensa kanssa. Lokakuussa 1898 Gamber laittoi ilmoituksen Los Deporters -lehteen tavoittaakseen jalkapallojoukkueen perustamisesta kiinnostuneita henkilöitä. Haku tuotti tulosta, sillä 29.10.1899 Gamber ja yksitoista muuta miestä perustivat seuran nimeltä Futbol Club Barcelona. Menestystarinan alkusanat oli lausuttu. SOME fcbarcelona.com Viisi kertaa maailman parhaaksi jalkapalloilijaksi valittu Lionel Messi ja viisi kultaista palloa seuran museossa. 25

YKSI MEISTÄ Ei tullut ammattilaismaalivahtia, tuli tutkiva urheilujournalisti Marko Lempinen penkoo liikunnan ja urheilun kriisipesäkkeitä Teksti ja kuva: Matti Hannula Vielä 1990-luvun alussa lahtelaisen Marko Lempisen ammatinvalintalistan ykkösvaihtoehtona oli jääkiekkomaalivahti. Jo pikkupoikana herän nyt mieltymys urheilutoimittajan ammattiin veti kuitenkin lopulta pidemmän korren. Ilta-Sanomissa työskentelevä Lempinen, 42, on erityisesti kunnostautunut tutkivana journalistina. Kiekkoreippaan ja Reipas Lahden junioreissa muun muassa vuotta nuoremman Pasi Nurmisen kanssa peliminuuteista taistellut Lempinen pääsi rapiat alle 20-vuotiaana, kaudella 1993 1994, luukkuvahdiksi yhteen miesten SM-liigapeliin. Mutta jo sitä seuraavana kesänä jääkiekko sai jäädä. Lajiksi vaihtui kaukalopallo, jota Lempinen on sittemmin pelannut pääsarjatasolla vuosikausia ja pedannut torjunnoillaan joukkueelleen muun muassa yhden Suomen mestaruuden sekä yhden SM-hopean, joka on niinkin tuore kuin viime keväältä. Jääkiekossa olin muutamaan otteeseen juniorimaajoukkueleireilläkin. Lahjoja ilmeisesti oli jossain määrin, Lempinen tuumii. Jo ensimmäisten kouluvuosieni aikaan aloin leikkiä urheilutoimittajaa. Elämä oli kuitenkin vuosikaudet pelkkää lätkää. Sen ehdoilla mentiin. Teini-iässä alkoi olla sen verran muita juttuja, että hommia itsensä kehittämiseksi ei enää tullut tehtyä 110 lasissa, kuten olisi pitänyt. Sen myötä lahjakkuus alkoi karista. Loppujen lopuksi olisi ollut liian suuri riski laittaa koko elämänsä jääkiekon varaan. Alan aakkoset kansanopistosta Ajatukset toimittajan urasta olivat olleet lähes tyystin taustalla juniorijääkiekkovuosien ajan. Päästyään armeijasta kesällä 1994 Lempinen pyrki Tampereen yliopistoon opiskelemaan viestintää, mutta ovi sinne ei auennut. Äidilleni kiitos, että hän järjesti minut Lahden kansanopistoon vuoden kestävälle radio- ja lehtityön kurssille. Hieman vastentahtoisesti sinne silloin menin, sillä minulla oli opistosta aivan vääriä ennakkoluuloja. Hyvin nopeasti kuitenkin huomasin, että opetushan on yllättävän korkeatasoista. Kurssin ohjelmaan kuului harjoittelujakso. Reipas Lahden puheenjohtajanakin aiemmin vaikuttanut Kari Naskinen oli tuolloin Uusi Lahti -lehden päätoimittaja. Hän otti minut harjoitteluun ja samalla jollain lailla kuin omaksi pojakseen. Kurssin päätyttyä sain olla Uudessa Lahdessa kesätoimittajana, kunnes pääsin Etelä- Suomen Sanomiin, aluksi oppisopimuksella. 26 Tutkiva journalismi on Marko Lempisen suuri intohimo. Ovathan urheiluun ja liikuntaan liittyvät epäkohdat yhteiskunnallisestikin erittäin tärkeitä ja koskettavat suurta ihmisjoukkoa. Etlarissa Lempistä puski uralla eteenpäin varsinkin uutispäällikkö Asko Hynninen. Lempinen työskenteli pitkään uutistoimituksessa, mutta teki samalla myös muun muassa urheilujuttuja ja nuorten palstaa. Kesällä 1997 olin Etelä-Suomen Sanomien urheilussa kesätoimittajana ja siitä lähtien talossa erilaisilla määräaikaisilla sopimuksilla aina vuoteen 2001 asti. Tuuriakin on tarvittu Kehittyäkseen ja päästäkseen urallaan eteenpäin Lempinen haki siinä vaiheessa jo pitkään himoitsemaansa työpaikkaan, Veikkaaja-lehteen. Vesa Rantanen ja Jukka Hirvonen kiinnostuivat minusta. Jokereita käsitellyt juttunäyte, jonka he minulta halusivat, meni kuitenkin ihan vihkoon. Yritin ehkä liikaa, ja punainen lanka jäi puuttumaan. Onneksi sain toisen mahdollisuuden. Sen käytin paremmin hyväkseni ja sain paikan. Seuraavana vuonna Ilta-Sanomat osti Veikkaajan. Sen myötä Lempinen on sitten kirjoitellut paitsi Veikkaajaan niin myös Ilta-Sanomiin, sitten IS-Veikkaajaan ja nykyään sekä Ilta-Sanomiin että Urheilusanomiin. Ilta-Sanomiin olen tehnyt paljon juttuja muillekin osastoille kuin urheiluun, Lempinen kertoo. Rakastan ammattiani, ja se on minulle elämäntapa. Luotin jo alkuaikoina Etlarissa sokeasti omiin mahdollisuuksiini. Mutta jos olisin jo silloin hakenut esimerkiksi Ilta-Sanomiin, tuskin olisin päässyt. Olen onnistunut ole-

YKSI MEISTÄ maan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tuuriakin on tietysti tarvittu, mutta olen omistautunut asialle täysillä ja tehnyt kaikkeni tietysti myös virheitä. Virallistakin tunnustusta Aloitettuaan työskentelyn Veikkaajassa Lempinen muutti pääkaupunkiseudulle. Henkisesti en kuitenkaan päässyt Lahdesta irti ja parin vuoden päästä muutin sinne takaisin. Ei minulla mitään pääkaupunkiseutua vastaan ole. Mutta saan työskennellä niin itsenäisesti ja ilman läsnäolopakkoa, ettei Lahdessa asuminen ole mikään ongelma. Viime vuosina Lempinen on profiloitunut ensisijaisesti laajojen, tutkivaa journalismia vaativien artikkelien kirjoittajana. Melkein nukunkin puhelin kädessäni, valitettavasti. Sen myötä olen tietysti melko hyvin verkostoitunut. Kun on paljon tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, ponnahtaa sieltä täältä esiin hyviä juttuideoita. Toki niitä tulee paljon myös esimiehiltäni, mutta nimenomaan tutkivan journalismin osalta enemmän kentältä. Se puoli on suuri intohimoni, ja olen esimiehilleni kiitollinen, että olen saanut uhrata sille aikaa. Ovathan urheiluun ja liikuntaan liittyvät epäkohdat yhteiskunnallisestikin erittäin tärkeitä ja koskettavat suurta ihmisjoukkoa. Lempisen Urheilusanomiin kirjoittama artikkeli hulluista lätkävanhemmista poiki keväällä 2015 Sanomalehtien liiton äänestyksessä kakkospalkinnon featurejuttujen sarjassa. Saman vuoden lopulla hän vastaanotti Ilta-Sanomien oman journalistipalkinnon monipuolisesta kirjoittelustaan. Arvostan tunnustuksia tosi paljon, sanoo Lempinen, joka on ehtinyt kuluvalla vuosikymmenellä kirjoittaa kaksi runsaasti kehuja niittänyttä jääkiekkoilijaelämäkertakirjaakin: Matti Hagman Stadin kingi (Teos, 2011) ja Läpi helvetin Marko Jantusen tarina (Otava, 2016). Eniten näkyvillä Lempinen tätä nykyä on ISTV:ssä muun muassa jääkiekko- ja hiihtoaiheisissa studiokeskusteluissa. Urheilumaailmassa tapahtuu koko ajan niin paljon isoja asioita, että tarkkojen työsuunnitelmien tekeminen muilta osin on lähes turhaa. Verkko on tietysti ykkösasia Ilta-Sanomissa varsinkin. Vähintään joka toinen päivä on reagoitava salamannopeasti johonkin ennalta suunnittelemattomaan tavalla tai toisella. Urheilun uutistuotannossa ei ole viime aikoina ollut aihepulaa. Tarina ei kuole Marko Lempiselle eivät Tampereen yliopiston ovet aikanaan auenneet, mutta hänen nyt 20-vuotias Jennatyttärensä opiskelee parhaillaan siellä viestintää. Saa nähdä, kiinnostaako Jennaa opintojensa jälkeen isänsä jalanjäljissä kulkeminen, Marko Lempinen pohtii. Toimittaja-ammatin tulevaisuuskin herättää kysymyksiä. Tarina ei koskaan kuole. Omakin työ on silti nopeassa tahdissa monipuolistunut, ja uskon, että se tulee jatkossakin yhä monipuolistumaan. Liikkuva kuva alkaa olla kaikessa läsnä. Uutiset ovat uutisia, ja verkko on niitä täynnä. Mutta kuinka nopeasti ihmiset oppivat löytämään tarinan henkilökuvien ja tutkivan journalismin voiman myös verkosta? Kirja-arvio Uskomatonta mutta totta Läpi helvetin Marko Jantusen tarina Marko Lempinen Otava 2016 320 sivua Ilta-Sanomiin ja Urheilusanomiin päätyökseen kirjoittava Marko Lempinen uhrasi viime vuoden kesälomansa laittaakseen kansiin jääkiekkoilija Marko Jantusen tarinan, joka varmasti on eräs suomalaisen urheiluhistorian merkillisimmistä. Päihdekoukkuun ajautunut lahtelainen kaukalotaiteilija on kertonut lahtelaiselle kaimalleen avoimesti elämäntarinansa, josta ei ole puuttunut tähteyttä, mutta ei todella rosojakaan. Lempinen on siirtänyt Jantusen tilityksen kirjan sivuille onnistuneesti. Välillä tuntuu kuin Lempinen olisi ollut itsekin mukana matkassa. Tuntuu uskomattomalta, että Jantunen on pystynyt vuosikausia pelaamaan päihdeongelmaisena huipputasolla ja pitämään kulissit muutenkin pystyssä. Itsekin Jantusen uraa jonkin aikaa varsin läheltäkin seuranneena heräsin kirjaa lukiessani monessa kohtaa ajattelemaan, kuinka pahassa jamassa pelimies on jo SM-liigavuosinaan todellisuudessa ollut, vaikka olinkin jo silloin olevinani asioista hieman hajulla. Mutta onnistuipa Jantunen todella pitkään pimittämään asioiden todellisen laidan omilta vanhemmiltaankin. Jos ansaitsee Marko Lempinen hatunnoston kirjoitustyöstään, niin vielä suuremman kunnianosoituksen arvoinen on kirjan päähenkilö. On melkoinen uroteko nousta ensin kuoleman porteilta takaisin kunnialliseksi kansalaiseksi ja sen jälkeen vielä pystyä avaamaan elämäntarinansa suuren yleisön saataville. Jantunen on poikkeuksellinen yksilö, ja uskallanpa Lempisen teoksen perusteella väittää, että ainakin Suomessa alallaan räikein huippu-urheilijaesimerkki. Kuinka hyvä hän olisikaan ollut, jos olisi pelannut uransa läpi selvin päin? Herää myös kysymys, kuinka yleistä päihderiippuvuus on urheilijoiden keskuudessa. Jantunen ei varmasti ole ainoa. Moni hänenkin entisistä pelikavereistaan ja valmentajistaan varmasti nyt jälkeenpäin pohtii, olisiko jo aikoinaan pitänyt tehdä jotakin toisin. Lempisen teksti on lähes koko ajan ytimessä. Harmi, että oikolukijalta on näyttänyt kunto tai into hieman hiipuneen, kun peliä olisi ollut vielä yksi kolmasosa jäljellä. Jantunen itse puhuu tekstissä hyvin vähän. Mutta tekstiä ryydittävät kursivoidut, Jantusen omat suorat sitaatit. Kirja päättyy yhteen sellaiseen: Huomisesta en tiedä, ei kukaan tiedä, mutta tänään olen raitis. Se on elämäni kovin saavutus! Näin sanoo mies, joka on kiekkoillut NHL:ssä ja MMkilpailuissakin ja joka on voittanut muun muassa Ruotsin mestaruuden ja sekä SM-liigan runkosarjan maalikuninkuuden että Elitserienin pudotuspelien pistekuninkuuden. Pysähdyttävä, silti tai juuri siksi suositeltava lukukokemus. Matti Hannula 27

JÄSENASIAA Liiton koulutusapurahahaku on käynnissä Urheilutoimittajain Liiton koulutusapurahahaku alkaa. Apuraha on tarkoitettu jäsenkunnan koulutustapahtumien toteuttamiseksi, ja apurahaa haettaessa on mukaan ehdottomasti liitettävä myös paikalliskerhon edellisen vuoden toimintakertomus ja tilinpäätös sekä kuluvan vuoden toimintasuunnitelma, budjetti sekä kustannusarvio tukea haettavasta koulutustoiminnasta. Paikalliskerhoille myönnettävän koulutusapurahan lisäksi liitto on myöntänyt myös henkilökohtaisia opintostipendejä oman ammattitaidon kehittämiseen ja etenkin jatkoopintojen aloittamiseen sekä loppuunsaattamiseen. Tällöin hakemuksessa on esitettävä selkeästi oppilaitos/ korkeakoulu sekä opintotyön aihe ja loppuunsuorittamisaikataulu. Molemmissa tapauksissa koulutusapurahaa saavan, sekä kerhon että toimittajan, on toimitettava Fair Play -lehteen juttu apurahan käytöstä tai opinnäytteestä. Hakulomake löytyy liiton verkkosivuilta (www.urheilutoimittajat.fi Materiaalipankki Koulutusapu ra - ha hakemuslomake). Hakuaika päättyy 30.4. Hakemukset lähetetään liittoon joko postitse tai sähköpostitse: Urheilutoimittajain Liitto, Mannerheimintie 57 59 (sisäpiha), 00250 Helsinki tai toimisto@urheilutoimittajat.fi. Urheilutoimittajain Liitto www.urheilutoimittajat.fi Facebookissa: www.facebook.com/ urheilutoimittajat Twitterissä: www.twitter.com/ urheilutoimitus Myös opiskelijat tervetulleita liiton jäseniksi! Liiton hallitus teki päätöksen, että jatkossa myös urheilutoimittajiksi aikovat opiskelijat ovat tervetulleita liiton jäseniksi. Opiskelijat voivat liittyä paikalliskerhon B-jäseniksi. Jäsenhaku tapahtuu samalla tavalla kuin muillakin B-jäsenillä. Hakulomakkeet löytyvät liiton verkkosivuil- Urheilutoimittajain Liiton jäsenedut Liiton jäsenkortti oikeuttaa ilmaiseen sisäänpääsyyn useimpiin kansallisiin urheilutapahtumiin. Poikkeuksena ovat ainoastaan jääkiekon SM-liigan ottelut ja tapahtumat, joihin täytyy erikseen akkreditoitua. Liitto ja paikalliskerhot järjestävät erilaisia koulutustilaisuuksia ja seminaarimatkoja jäsenilleen jäsenetuhintaan tai maksutta. Tilaisuuksissa on erittäin hyvä mahdollisuus myös verkostoitua kollegoiden kanssa. Jäsenetuna saa maksutta postitse kotiinsa neljä kertaa vuodessa ilmestyvän liiton Fair Play -jäsenlehden. Liiton jäsenenä on oikeutettu osallistumaan vuosittain Vuoden Urheilija -äänestykseen. Jäsenet hyötyvät myös liiton yhteistyökumppaneiden tarjoamista etuuksista. IF-VAKUUTUSYHTIÖ If tarjoaa liiton jäsenille monia rahanarvoisia etuja ja alennuksia. Liiton jäsenet saavat suuremman alennuksen vakuutuksista: 11 % jo yhdestä vakuutuksesta, kun käytössä on Ifin paperiton palvelu. Parhaimmillaan alennus on jopa 16 %, sillä edut kasvavat asiakkuuden mukana. Lue lisää: www.if.fi/web/fi/ henkiloasiakkaat/asiakasedut/ yhteistyojarjestot. ta: www.urheilutoimittajat.fi/materiaalipankki. Paikalliskerhot määrittävät omissa vuosikokouksissaan omat jäsen- ja liittymismaksunsa. Lisätiedot: pääsihteeri Nina Jakonen, puh. 050 44 84 845, toimisto@urheilutoimittajat.fi. Viking Line tarjoaa liiton jäsenille matkoja erikoishintaan. Käytössä on myös kausittain voimassa olevia arvokuponkitarjouksia, jotka löytyvät Viking Linen verkkosivuilta. Liiton jäsenille on tarjolla alennuksia mm. Helsinki-Tukholmaristeilyistä ja -reittimatkoista, Tallinnan päiväristeilyistä ja reittimatkoista Helsingistä sekä vuorokauden risteilyistä Turusta ja Turku-Tukholma-reittimatkoista. Tarjousten tuotetunnukset löytyvät Viking Linen verkkosivuilta. Ateriat ja muut lisäpalvelut normaalin hinnaston mukaan. Lue lisää: www.vikingline.fi/edut/ul. Diacor tarjoaa liiton jäsenille apua urheilulääketieteellisissä kysymyksissä, mm. terminologiassa. Diacorissa urheilulääketieteellisestä palvelutoiminnasta ja asiantuntijaviestinnästä vastaa Urheilutoimittajain Liiton jäsen, Esko Heikkinen. Hän auttaa liiton jäseniä urheilulääketieteeseen liittyvissä kysymyksissä. Myös urheilulääkärihaastattelut hoituvat hänen kauttaan. Yhteydenotot: Diacor, Esko Heikkinen, puh. 050 62 532, esko.heikkinen@diacor.fi. 28

KERHOKUULUMISET Uusi laji kaiverrettiin Pääkaupunkiseudun paras -pokaaliin Henri Kontinen oli HUT:n valinta Wimbledonin sekanelinpelin voiton ja ATP-fi naaliturnauksen nelinpelin ykköstilan saavuttanut Henri Kontinen palkittiin 14. joulukuuta Pääkaupunkiseudun parhaana urheilijana vuonna 2016. Teksti: Matti Hannula ja Taru Nyholm Kuva: Taru Nyholm HUT on jakanut Pääkaupunkiseudun parhaan urheilijan palkinnon vuodesta 1980 lähtien. HVS-tennistä edustava Kontinen oli 37. palkittu ja ensimmäinen tittelin voittanut tennispelaaja. Palkinnot ja kunnianosoitukset tuntuvat hyvältä, mutta isoin palkinto ovat ne tunteet, jotka peli minulle antaa. Sisäinen motivaatio ajaa eteenpäin, Henri Kontinen pohti tuoreeltaan valintansa jälkeen. Kontinen on ensimmäinen suomalainen Grand Slam -voittaja voitettuaan viime kesänä yhdessä Heather Watsonin (GBR) kanssa Wimbledonin sekanelinpelin. Viime vuoden aikana hän voitti lisäksi viisi ATP-nelinpeliturnausta, joista kolme australialaisen John Peersin, yhden espanjalaisen Guillermo García-Lópezin ja yhden britti Dominic Inglotin kanssa. Kausi oli raskas ja pitkä, mikä tuntuu sekä pohkeissa että päässä. Toisaalta loppukausi oli upea, ja siitä jäi todella hyvä mieli, Kontinen kertaili. Voitettavaa riittää Marraskuun alussa Kontisesta tuli ensimmäinen suomalainen Masters-turnauksen voittaja, kun hän oli Peersin kanssa Pariisin turnauksen nelinpelin ykköspari. Kauden päätteeksi Kontinen ja Peers voittivat ATP-kiertueen finaaliturnauksen nelinpelin. Kontinen oli ensimmäisenä suomalaisena mukana ATP-finaaliturnauksessa. Ensi vuoden tavoite on parantaa ranking-sijoitusta. Voitettavaa riittää. Grand Slam- ja Masters-turnaukset ovat kalenterissa tärkeitä, Kontinen kertoi Helmi Liiketalousopiston isän- Henri Kontinen (oik.) oli Pääkaupungin paras 2016, Pekka Päivärinta ja Kirsi Kainulainen palkittiin vuoden urheiluteosta. nöimässä, Ravintola Perhossa järjestetyssä palkitsemistilaisuudessa. Kontinen, 26, kertoi tilaisuudessa keskittyvänsä nykyisin täysillä kehittymään nelinpelaajana. Kaksinpeliin verrattuna oikeastaan vain välineet ovat samat. Nelinpelissä on isoja eroja taktiikassa ja fysiikassa. Esimerkiksi verkolla pelataan enemmän ja liikesuunnat ovat pääasiassa eteen ja taakse, mikä vaikuttaa keskeisesti harjoitteluuni. Vuoden urheiluteko -palkinto moottoripyöräilijäparille Pääkaupunkiseudun vuoden 2016 urheiluteosta HUT palkitsi moottoripyöräilyn sivuvaunuluokassa asfalttiratojen maailmanmestaruuden voittaneen sipoolaisparin Pekka Päivärinta Kirsi Kainulainen. HUT on jakanut Vuoden urheiluteko -palkinnon 28 kertaa, vuodesta 1989 lähtien. Purkkiorja Kainulaisesta, 31, tuli ensimmäinen moottoripyöräilyn naispuolinen maailmanmestari miehille avoimessa luokassa. Tuntuu hienolta päästä historiankirjoihin. Kukaan ei tule viemään saavutusta minulta pois, vaikka en tätä sukupuolen kautta itse ole ajatellut, Kainulainen kommentoi. Kilpailukausi alkoi huhtikuussa, mutta alkuvuosi kului pyörän valmisteluissa. Suomesta välimatkat maailmalle ovat pitkät, joten matkustaminen vie veronsa. Rankka kausi takana, mutta palkinto siitä on upea, Kainulainen jatkoi. Tammikuun alussa 46 vuotta täyttäneelle Päivärinnalle sivuvaunuluokan MM-kulta oli jo viides. Ajaminen ja itse kilpailusuoritus on vain pieni osa työtämme. Moottoriurheilun luonteeseen kuuluu, että pyörän huolto vie suurimman osan ajasta, Päivärinta kertoi. Kilpailukausi on hektinen, joten tähän aikaan vuodesta tulevaan kauteen tähtäävä fysiikkaharjoittelu on menossa kiivaimmillaan. Ajaminen on läsnä elämässämme jatkuvasti, Päivärinta valotti voitokkaan pariskunnan arkea. 29

KERHOKUULUMISET kanssa sydämeni kyllyydestä minulle rakkaan lajin parissa. Samalla voin innostaa lapsia liikkumaan ja antaa mahdollisuuden onnistumisen kokemuksiin. Missiona koko Suomi KKP:n Special Hockeyn joukkueessa treenataan vakavasti, mutta ei vakavissaan. Oulun seudun erityislasten joukkueessa pelaa 9 27-vuotiaita erityislapsia. Ensi kaudella joukkueita on kaksi, kouluikäisille sekä teineille ja nuorille aikuisille. OSUT palkitsi KKP Special Hockeyn Erityislasten joukkue raivaa tietä valtakunnalliselle toiminnalle Teksti ja kuva: Hannele Lamusuo Kiimingin Kiekko-Poikien KKP Special Hockey auraa uraa erityislasten jääkiekkoharrastukselle Suomessa. Erityislasten ja -nuorten urheilullisen harrastamisen lisäksi Special Hockey tähtää toiminnan laajentamiseen valtakunnallisesti. Oulun Seudun Urheilutoimittajat palkitsi KKP Special Hockeyn Vuoden 2016 Urheiluteko -palkinnolla tammikuun lopussa Pohjois-Pohjanmaan Urheilugaalassa. Special Hockey on tarkoitettu 9 17-vuotiaille lapsille ja nuorille, jotka eivät pysty osallistumaan normijoukkueiden toimintaan. Jokaisella heistä on erilaisia tarkkaavaisuuteen, motoriikkaan tai koordinaatiotaitoihin liittyviä ongelmia. Lapsia otetaan mukaan yli diagnoosirajojen. Moni heistä tarvitsee avustajaa arjessaan. Joukkueeseen pääsyn ainoana vaatimuksena on, että lapsen on pystyttävä seisomaan luistimilla. Joukkueeseen jonotetaan Ensimmäisenä toimintakautena joukkueessa oli mukana parikymmentä lasta. He harjoittelivat kerran viikossa, ja likipitäen kaikki osallistuivat myös kesäleirille. Alusta lähtien tavoitteena oli luoda pysyvä pohja erityislasten harrastukselle Oulun seudulla. Nyt pelaajia on yli 30, ja paikkaa jonottaa useita nuoria. Kaukalo- ja salivuoron lisäksi joukkue treenaa kerran viikossa ulkojäilläkin. Ensi kaudelle joukkueen vanhemmat suunnittelevat kahta joukkuetta: kouluikäisille sekä aikuistuville nuorille 15 16-vuotiaista ylöspäin. Olemme saaneet homman pyörimään hyvin pelaajat ovat innostuneita ja sitoutuneita. Se on kaikkein tärkeintä. Olemme istuttaneet urheilullisuutta erityislasten arkeen ja antaneet heille mahdollisuuden sosiaaliseen joukkue-elämään, iloitsee vastuuvalmentaja Janne Käyhkö. Käyhkön oma, lupaava ammattilaisura katkesi 19-vuotiaana auto-onnettomuudessa tulleeseen vakavaan aivovammaan. Rakkaus jääkiekkoon jäi. Pelaajauran tilalle tuli kahdeksan vuotta sitten valmennus. Kun Kiimingin Kiekko-Pojat tarjosi hänelle vetovastuuta erityislasten joukkueesta, Käyhkön ei tarvinnut asiaa miettiä. En pysty näkemään mitään tämän parempaa tulevaisuudessa. Tässä työssä saan kikkailla jäällä lasten Joukkueenjohtaja Jaana Lauri, jonka oma poika pelaa joukkueessa, on mukana yhtä täydellä sydämellä kuin vastuuvalmentajakin. KKP:n ja Special Hockeyn tavoite on olla tulevaisuudessa yksi joukkue muiden vastaavien suomalaisten joukossa. Kiiminkiläisten mukaan erityislasten joukkue on mahdollinen millä tahansa paikkakunnalla. Seura antoi meille vastuuvalmentajan resurssin ja jäävuoron. Seura toimii myös hyvänä keskustelu- ja tukikumppanina. Silti se tärkein voimavara on joukkueen taustalla vanhemmissa. He ovat valmiit taustatyöhön, kun näkevät ja kokevat arjessaan sen ilon, joka lapsista jokaisen harjoituksen jälkeen loistaa, Lauri kertoo. Lauri sanoo, että jos vain kiekkoseurat uskaltaisivat kokeilla, innokkaita perheitä olisi varmasti tulossa toimintaan mukaan. Mallia voitaisiin hakea vaikkapa Pohjois-Amerikasta, jossa erityislasten joukkueet ovat seuraarjessa mukana. Työtä toiminnan laajentamiseksi on ilo tehdä, kun näkee, miten oma poika peliharrastuksesta joka kerta nauttii. Hänen sosiaaliset taitonsa sekä keskittymisen ja kuuntelemisen kyvyt ovat parantuneet. Uskon, että jääkiekkoharrastuksella on ollut tähän kehitykseen hurja merkitys, Jaana Lauri toteaa. Ensimmäinen turnaus tulossa Kolme yhteistä, liikunnallista harjoituskertaa viikossa eivät riitä KKP Special Hockeylle. Pelit ovat kaikille kiekkoilijoille suola ja sokeri. Ystävyysotteluiden oheen joukkue on järjestämässä kevätturnausta Peurungalla. Mukaan on saatu kiiminkiläisten lisäksi Kangasalle perustettu Special Hockey ja lappeenrantalainen erityisnuorten ja isien höntsäjoukkue. Jossain tulevaisuudessa siintää myös ajatus osallistumisesta Kanadan erityisjoukkueiden turnaukseen, jonne KKP on jo saanut kutsun. Ensin pitää saada vakiintunutta toimintaa Suomeen. Jos ensi vuonna saataisiin jo viiden tai kymmenen joukkueen turnaus, haaveilevat KKP Special Hockeyn Käyhkö ja Lauri. 30

KERHOKUULUMISET Jarkko Niemiselle seuraaja Wilma Murto Varsinais-Suomen paras urheilija Turun Urheilutoimittajien Kerho valitsi seiväshyppääjä Wilma Murron Varsinais- Suomen parhaaksi urheilijaksi vuonna 2016. Salon Vilpasta edustava Murto sai palkintonsa 21. tammikuuta 2017 Turun Logomossa järjestetyssä Varsinais-Suomen Urheilugaalassa, jossa oli juhlimassa noin 700 urheilun ystävää. Teksti: Teemu Nurmi Kuva: Timo Kutila Murto, 18, oli viime vuonna Amsterdamin EM-finaalin seitsemäs ja osallistui myös Rion olympialaisiin. Murto hyppäsi ulkoradoilla ennätyksensä 452 ja hallissa 471, joka on Suomen ennätys, Pohjoismaiden ennätys sekä 19-vuotiaiden maailmanennätys. Murto sai ensimmäisenä maakunnan parhaana urheilijana vuodeksi haltuunsa uuden kiertopalkinnon, joka on yli kymmenen kiloa painava Wäinö Aaltosen veistämä Paavo Nurmi -patsas. Sen on lahjoittanut Paavo Nurmen säätiö. Wilma Murron valinta on eräänlainen uuden aikakauden alku, sillä vuonna 2015 tennisuransa lopettanut Jarkko Nieminen valittiin Varsinais- Suomen parhaaksi urheilijaksi peräti 12 kertaa. Hän hallitsi vuodesta 2002 alkaen ja päästi vain kaksi kertaa jonkun muun edelleen: uimari Jarno Pihlavan 2004 ja jalkapalloilija Kasper Hämäläisen 2009. Varsinais-Suomen Vuoden Valmentaja on Murrolle tuttu henkilö, hänen henkilökohtainen valmentajansa Jarno Koivunen. Mies luotsaa myös kokeneempaa huippuseiväshyppääjää Minna Nikkasta, joka ylsi kakkossi- Wilma Murto sai käsiinsä todella painavan Paavo Nurmi -patsaan Paavo Nurmi -säätiön Mika Nurmelta (keskellä) ja Turun Urheilutoimittajien Kerhon puheenjohtaja Arto Aunolalta. jalle Varsinais-Suomen parhaan urheilijan listalla. Varsinais-Suomen Vuoden Joukkueeksi valittiin miesten lentopalloliigassa hopeaa saavuttanut Hurrikaani- Loimaa. Vuoden Urheiluteosta vastasi Salon Vilppaan faniryhmä Vilpas Ultras, jonka Saloon synnyttämä upea fani-ilmiö kelpaa esimerkiksi mille tahansa muullekin koripallopaikkakunnalle. Turun Urheilutoimittajien Kerho äänesti valinnoista jo perinteisessä itsenäisyyspäivän kokouksessaan, mutta listat tulivat julkisiksi vasta Varsinais- Suomen Urheilugaalassa. Paikalliskerho piti 6.12. myös syyskokouksen, jossa valittiin kerhon hallitus jatkamaan vanhalla kokoonpanolla: puheenjohtaja Arto Aunola, sihteeri Pekka Järviö, Timo Kutila, Teemu Nurmi, Joona Haarala, Jari Haapanen, Jani Nieminen, Rauno Laine ja Tomi Paju. Varsinais-Suomen parhaat 2016 1. Wilma Murto, seiväshyppy 2. Minna Nikkanen, seiväshyppy 3. Oskari Forsman, jalkapallo 4. Juho Nenonen, koripallo 5. Robin Hull, snooker 6. Tomi Kallio, jääkiekko 7. Henrik Goesch, triathlon 8. Elmo Jankari, ratsastus 8. Juho Kanerva, voimistelu 10. Aleksi Ojala, kävely 31

KERHOKUULUMISET Suunnistuksen EM-pronssi riitti Rauman urheiluteoksi 2016 Vuosi on jälleen kulunut, ja niin oli myös Raumalla aika palkita vuoden paras urheilija ja urheiluteko sekä ansioitunut seuratyöntekijä. Valinta suoritettiin tänä vuonna Facebook- ja sähköpostiäänestyksenä. Teksti: Jouni Mikola Kuva: Pekka Lehmuskallio Vuoden urheiluteoksi 2016 Rauman urheilutoimittajat arvostivat suunnistaja Marika Teinin saavutukset arvokilpailuissa. Teini saavutti EM-pronssia keskimatkoilla sekä viestissä EM-kultaa ja MM-pronssia. Teini palkittiin Länsi-Suomen Osuuspankin stipendillä ja Rauman Urheilutoimittajien lahjoittamalla pokaalilla. Palkinnon Teinin puolesta vastaanotti hänen valmennettavansa Aleksi Lohtander. Vuoden nuoreksi urheilijaksi valittiin raumalainen keskimatkojen juoksija Roope Hyvärinen. Hyvärinen voitti kesällä ikäluokkansa (M17) 800 metrin Suomen mestaruuden omalla ennätyksellään 1.56.11 ja sijoittui kolmanneksi Suomi-Ruotsi -maaottelussa. Urheilutoimittajien pokaalin lisäksi Hyvärinen sai Marva Media Oy:n myöntämän stipendin. Hyvärinen voitti äänestyksessä niukasti nuorten maailmanmestari Aleksi Saarelan. Rauman Pallo-Iirojen nuori ja tarmokas harrastekoordinaattori Henni Viljamaa palkittiin seuratyöntekijänä. Viljamaa tunnetaan muun muassa Rauman Urheilutoimittajien palkitut yhteispotretissa: Marika Teinin palkinnon vastaanottanut Aleksi Lohtander (vas.), Henni Viljamaa ja Roope Hyvärinen. lapsia liikuttavasta Iirolandiasta, mutta hän vastaa myös seuran nappulaliigasta ja valmentaa lisäksi ikäluokan 2004 2005 tyttöjä. Viljamaalle luovutettiin Anni Vahlqvistin piirtämä karikatyyritaulu. Urheilutoimittajain Liiton VUOSIKOKOUS 2017 ja KEVÄTSEMINAARI 22.3. Helsingissä 32

KERHOKUULUMISET Olahille vuoden maineteko Teksti: Jari Hakala Kuva: Kirsi Kuusisto Pohjanmaan urheilutoimittajien perinteisen Vuoden maineteko -palkinnon, pohjalaisen helavyön, sai pöytätennispelaaja Benedek Pentti Olah. Seinäjoen Sisua kotimaisissa kilpailuissa edustava Olah teki viime vuonna urheiluhistoriaa raivaamalla ensimmäisenä suomalaisena pöytätennispelaajana tiensä olympialaisiin. Lisäksi Olah sijoittui EM-kilpailuissa kahdeksan parhaan joukkoon. Olah voitti Pohjanmaan urheilutoimittajien jäsenäänestyksen selvästi 14 äänellä. Lisäksi ääniä saivat EM-kilpailujen ja olympialaisten moukarifinaaleissa ollut David Söderberg, vuoden pesäpalloilija Sami Haapakoski sekä Veikkausliigan maalikuningas Roope Riski. Olah vastaanotti palkinnon Seinäjoella järjestetyssä Pohjanmaan Urheilugaalassa. Olah palkittiin lisäksi Pohjanmaan Urheilugaalan Vuoden jokeri -palkinnolla. Perusteluissa todettiin Olahin olevan arjen sankaritekojen tekijä sekä urheilun loistava lähettiläs ja upea urheilija. Olah tunnetaan tun- Riossa sydän ja aika pysähtyivät, kun menin areenalle. Oli aika antaa se, minkä eteen olen tehnyt vuosien kovan työn. Miksi en iloitsisi siitä, Benedek Olah kertoi. teikkaista tuuletuksistaan. Myös gaalassa nuori mies otti yleisönsä. Riossa sydän ja aika pysähtyivät, kun menin areenalle. Oli aika antaa se, minkä eteen olen tehnyt vuosien kovan työn. Miksi en iloitsisi siitä, Olah kertoi. Pohjanmaan Urheilugaalassa palkittiin lisäksi Vuoden urheilijana painissa EM-kultaa saavuttanut Lappajärven Veikkojen Petra Olli. Vuoden valmentajana palkittiin Ollin valmentaja Ahto Raska. Kumpikaan palkituista ei päässyt palkintoa noutamaan, sillä kaksikko oli ulkomailla leirillä. Ollin puolesta palkinnon haki äiti Päivi Olli. Äidin neuvo tyttärelle on koko painiuran ajan ollut selkeä. Paini aina oma paini, äläkä tee mitään typerää. Pohjanmaan Urheilugaalan sykähdyttävimpiä hetkiä on aina ollut elämäntyöpalkinnon ojentaminen. Tänä vuonna elämäntyöpalkinnolla palkittiin Kauhajoen Karhun koripallossa yli neljä vuosikymmentä vaikuttanut Simo Koski-Lammi. Koski-Lammille palkinnon luovuttivat ministeri Paula Risikko ja Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura. Mahtava hetki. Yleisö nousi seisomaan, ja lavalla palkinnon kanssa odottivat ministeri ja piispa. Viimeksi polvet ovat lyöneet loukkua samalla lailla, kun sanoin papin edessä tahdon, kuvaili Koski-Lammi. Pohjanmaan Urheilugaalassa palkitut Vuoden maineteko: Benedek Olah Vuoden urheilija: Petra Olli Vuoden valmentaja: Ahto Raska Vuoden joukkue: Vimpelin Veto Vuoden nuori urheilija: Kristian Bäck Vuoden jokeri: Benedek Olah Elämäntyö: Simo Koski-Lammi Kunniamaininnat: jalkapallon Cup-mestari Seinäjoen Jalkapallokerho sekä arvokasta työtä vähävaraisten lasten urheilutoiminnan hyväksi tekevä Nitro S-Kiekko Mairon säätiön stipendi: Sofia Pölkky ja Otto Niittykoski Sinettiseura-palkinto: Vaasan Sport juniorit Venla Lehtonen pokkasi stipendin Imatralla Eteläkarjalaiset urheilutoimittajat pitivät tammikuun lopulla vuosikokouksensa Imatran urheilutalolla ja palkitsivat sitä ennen Nuoren lupaavan urheilijan stipendillä. Tällä kertaa valinta osui ampumahiihtäjä Venla Lehtoseen Imatran Urheilijoista. Lehtosen tavoitteena on nousta lajissaan Suomen huipulle. Tavoite vaatii kovaa työtä ja harjoittelua ympäri vuoden. Harjoittelun ja levon suhde on osattava pitää hyvin hallinnassa, kertoi Lehtonen. Tällä hetkellä Lehtonen harjoittelee päätoimisesti joka päivä, mutta tulevan kevään tavoitteena on päästä lukemaan psykologiaa Joensuun yliopistoon. Ukonniemeen äskettäin valmistunut hiihtostadion tarjoaa todella loistavat puitteet ampumahiihdon harrastamiseen, jos vertaa aiempaa harjoittelupaikkaa Immolassa Rajavartioston alueella. Nyt Suomessa on ainakin kolme korkeatasoista ampumahiihtostadionia Vuokatti, Kontiolahti ja Imatra, kiteyttää Lehtonen. Teksti: Juhani Lahti Vuoden parhaaksi urheilijaksi EKUT äänesti keihäänheittäjä Heidi Nokelaisen, Vuoden valmentaja 2016 on NST:n naiset salibandyn mestariksi luotsannut Lasse Kurronen ja Vuoden joukkue Etelä-Karjalassa oli Lappeenrannan Catz, joka voitti viidennen kerran naisten koripallon SM-kultaa. Voittajat palkittiin tammikuun lopulla Etelä-Karjalan Liikunnan ja Urheilun järjestämässä Etelä-Karjalan Urheilugaalassa. Paikalliskerhon hallituksessa jatkavat Juhani Lahti (pj.), Keijo Martikainen, Jarmo Hämäläinen, Risto Paronen ja Sirkka Haverinen. 33

KERHOKUULUMISET Urheilumuseo muutti Olympiastadionin peruskorjauksen alta väistötiloihin Helsingin Kalasataman kortteliin joulukuussa 2015. Helsingin Urheilutoimittajat vieraili siellä 23. tammikuuta. Museossa on toimittajille arvokasta varmaa tietoa saatavilla hyllytolkulla, vaikka aineistojen digitointi käy kiivaana sielläkin. TTutkimuspäällikkö Ossi Viita kertoo vieraileville toimittajille, että museon väliaikaistila on toimittanut aikoinaan myös makkaratehtaan ja sota-arkiston virkaa. Hyllyihin on Urheilumuseon muuttokuormasta purettu noin 1 200 1 300 metriä arkistomateriaalia. Urheilumuseon silmäterä eli varsinainen näyttely loistaa tosin tilojen rajallisuuden vuoksi poissaolollaan. Käsikirjasto on väistötiloissakin kattava, tuottaja Matti Hintikka huomauttaa ja jatkaa: Tiedonpuutteeseen on urheilutoimittajille apua ja varmistettua tietoa saatavilla. Täällä on hyllyt pullollaan juttuideoita. Muuttopäivä auki Kirjaston tietopalvelu on pienehköjen toimeksiantojen osalta maksuton, ja henkilökunta ratkoo visaisia pulmia innolla. Kokoelmapalveluun pääsee arkisin tutustamaan henkilökohtaisesti. Kanta-asiakkaitakin meillä käy päivittäin, Urheilumuseon johtaja Pekka Honkanen kertoo. Urheilumuseon paluu Olympiastadionille uusittuihin tiloihin venyy ainakin vuoteen 2019. Mekin olemme asiassa lähes mediatietojen varassa, Honkanen harmittelee tiedonkulun haastavuutta. Uusittavalle Olympiastadionille on suunniteltu museoaineistolle tarpeelliset paloturvalliset tilat ja elektroninen lämpötilan- ja kosteudenseuranta. Uutta vuokrasopimusta ei tiloista ole vielä solmittu. Olemme kiinnostuksella seuranneet Helsinki Garden -hankkeen etenemistä. Sinnekin on näyttelytiloja tulossa, Honkanen tietää kertoa. Tuottaja Matti Hintikka (vas.), Urheilumuseon johtaja Pekka Honkanen ja tutkimuspäällikkö Ossi Viita isännöivät HUT:n vierailua väistötiloissa. Digitaalista museokamaa Urheilumuseo nousee kesällä renkaille Nykypäivän metodit Teksti ja kuva: Taru Nyholm Tuottaja Hintikka kertoo, että Urheilumuseon kirjastossa on kattavasti tarjolla suomalaisia urheilulehtiä ja -kirjallisuutta 1800-luvulta alkaen. Kahvipöytään en kuitenkaan laita tätä nidettä nyt kiertämään, Hintikka toteaa ja palauttaa Urheilulehden kaikkien aikojen ensimmäisen numeron hyllyyn. Vieraita naurattaa. Vaikka museossa ollaan, työskentelymetodit ovat tätä päivää. Tai siihen ainakin pyritään. Päivän sana on aineistojen digitointi, tutkimuspäällikkö Viita kertoo. Urheilumuseo on asiassa kansainvälistä kärkeä perässä. Esimerkkinä Viita mainitsee valokuvat. Museon kokoelmissa on 300 000 valokuvaa, joista vasta noin 35 000 on digitoitu. Liikkuvan kuvan digitoimista hidastavat tekijänoikeusongelmat. Lisäksi se vaatii erikoisosaamista ja uusia tallennusmuotoja, tutkimuspäällikkö avaa haasteita. Urheilumuseo renkailla Kun kansalaiset eivät pääse museoon, on museo päätetty viedä kansalaisten luokse. Ensi kesänä Suomen maanteillä ja suurten urheilutapahtumien yhteydessä on mahdollista kohdata Urheilumuseo renkailla -näyttelykiertue. Olympiastadionilla museokävijöiden määrä oli vuosittain noin 22 000 ihmistä. Rekkanäyttelyn tulevan kesän kävijätavoite on 40 000 henkilöä, Honkanen kertoo. Rekkakiertueelle johtaja lupaa nähtäväksi suomalaista olympiahistoriaa, jonka roudaaminen ympäri maan tulee olemaan ainutlaatuinen hanke. 34

Kirja-arviot Juutalaisilla ei ole aina ollut Suomessakaan helppoa Makkabi Rony Smolar, Adiel Hirschovits Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2016 272 sivua Suomen vanhimman juutalaisen urheiluseuran, vuonna 1906 perustetun Helsingin Makkabin eli alkuperäiseltä nimeltään Stjärnanin historiakirjaa on helppo kehua erittäin positiiviseksi yllätykseksi. Paljon olen minäkin vastaavia kirjoja lukenut, jonkun joskus kirjoittanutkin, mutta harvemmin jos koskaan eteen on osunut yhtä hyvää ja mielenkiintoista teosta. Alkuperäinen tarkoitukseni oli vain hyppiä sivulta toiselle kursorisesti muutamia mielenkiintoisia yksityiskohtia etsien, mutta yllättäen huomasinkin lukevani koko kirjan kannesta kanteen. Myös juutalaisille oma urheiluseura oli yhdistävä tekijä, joka kokosi nuoret yhteen hyvän harrastuksen pariin. Makkabi ei kerro pelkästään urheilevista juutalaisista, se kertoo juutalaisten tarinasta maassamme laajemminkin aina suuriruhtinaskunnan viimeisistä vuosista lähtien. Eikä se tarina ole tosiaankaan ollut pelkkää voittokulkua meilläkään. Urheilijat saivat varsinkin 1930- ja 1940-luvuilla huomata olevansa toisen luokan urheilijoita ja sama koski koko pientä yhteisöä. Osasyy tähän oli tietysti siinä, että Suomi oli sodassa Natsi-Saksan kumppani, mutta osasivat aikalaiset sortohommat ilman esimerkkiäkin. Ehkä tunnetuin vääryyttä syntyperänsä takia kokenut Suomen juutalainen oli Makkabia edustanut pikajuoksija Abraham Tokazier, joka juoksi voittajana maaliin Helsingin olympiastadionin vihkiäiskilpailujen satasella kesällä 1938. Tuomarit kuitenkin pudottivat hänet neljänneksi, vaikka niin silmät kuin lahjomattomat valokuvatkin todistivat jotain ihan toista. Tokazier julistettiin Suomen Urheiluliiton toimesta postuumisti voittajaksi vasta 75 vuotta myöhemmin eli vuonna 2013. Makkabin historiasta löytyy myös yksi olympiavoittaja eli 3000 metrin joukkuejuoksun Pariisin kilpailuissa 1924 voittanut ja esteissä vielä hopealle tullut Elias Katz. Jo vuonna 1932 nykyisen Israelin alueelle muuttaneen Katzin elämä päättyi tapaninpäivänä vuonna 1947 arabialaisen sala-ampujan uhrina. Nuoremman polven makkabilaisia ovat olleet muun muassa jalkapalloilija Roni Porokara, jääkiekkoilija Kim Hirschovits, keilailun maailmanmestari Sam Anke, pituushyppääjä Tapani Taavitsainen ja Meksikon olympialaisissa Suomea painissa edustanut Arne Nadbornik. Puusuksien historia ja unohdetut suksisepät Puusuksia Suomesta Timo Siukonen Docendo 2016 377 sivua Timo Siukosen ansiokas historiateos Puusuksia Suomesta nostaa esille sadat kotimaiset suksisepät 1800-luvun loppuvuosilta lähtien. Siukonen varttui 1950-luvulla Julius Uusituvan suksitehtaan varjossa Jyväskylän maalaiskunnassa ja sai kipinän tutkia puusuksien historiaa Juliuksen pojanpojan Matti Uusituvan kannustamana. Suomalaisen puusuksen alkukoti sijaitsi Puolangalla, jossa suksien valmistaminen aloitettiin jo 1850-luvulla. Suksien tekemisen taito levittäytyi muualle maahan 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Siukonen on koonnut tarkan luettelon suomalaisista suksisepistä maakunnittain vuosina 1880 1960. Vuoden 1918 kansalaissodassa suksilla liikuttiin vielä niukasti. 1920-luvulla käynnistettiin hanke, jonka tarkoituksena oli kehittää suksijoukkojen taisteluvalmiutta sodankäynnissä. Voidaan sanoa, että toimenpiteet loivat pohjaa talvisodan ihmeelle. Suomen armeijan käyttöön tehtiin talvi- ja jatkosodan vuosina yli miljoona suksiparia. 1950-luvulle liimapuusuksi eli sälesuksi alkoi yleistyä. Sälesuksea ei tarvinnut tervata kokonaan ja suksi voitiin koristella ulkonäöltään houkuttelevaksi. Veikko Hakulisen menestys Oslon talvikisoissa 1952 ja runsasluminen talvi vauhdittivat sälesuksien menekkiä. Sälesuksilla hiihdettiin ahkerasti ennen 1970-luvulla tapahtunutta todellista vallankumousta. Puusukset saivat väistyä, kun muovi-, lasikuitu- ja hiilikuitusukset tulivat markkinoille. Presidentti Urho Kekkonenkin yllättyi siitä, miten hyvä muovisuksilla oli lykkiä menemään. Suureksi yllätyksekseni sain Laukaaseen Järvisen muovisukset. Olin ajatellut, että hiihtelen hautaan puusuksilla, mutta tunnustan kyllä avoimesti, että jo Laukaassa koettelin, miten muovisuksi käyttäytyy. Hyvin se sujui ja jos jossakin oli vika, se johtui allekirjoittaneesta hiihtäjästä. Tasapaino on huono, kun ei ole saanut hiihdellä, Kekkonen kirjoitti Esko Järviselle. Matti Lehtisaari Urheilutoimittajain Liitto Twitterissä: www.twitter.com/urheilutoimitus Asko Tanhuanpää 35

Kirja-arviot Kuin Palanderia kuuntelisi Kalle suoraa puhetta Kalle Palander, Timo Kangasluoma Docendo 2016 206 sivua Timo Kangasluoma ja Kalle Palander ovat kirjoittaneet toisen kirjan ex-alppihiihtäjä Kalle Palanderista. Kirjan takakansi lupaa Palanderin kertovan urheiluelämän eri puolista omien kokemustensa pohjalta. Se lupaa myös kirjan olevan täynnä uskomattomia tarinoita ihmisten kohtaamisista ja tapahtumista huippuurheilun kulisseissa, yksityiselämää unohtamatta. Ja Kalle suoraa puhetta pitää myös lupauksensa. Minämuotoon kirjoitettu elämäkerta Palanderin vaiheista on kuin Palander itsekin. Aiheet ja tarinat soljuvat rönsyillen ja lukijaa viihdyttäen. Kirjassa Palander käy läpi koko elämänsä 200 sivussa. Niin harjoittelun vaativan isänsä Jouni Palanderin alaisuudessa, kilpailukokemuksiaan kuin myös tämänhetkistä elämäänsä tosi-tv-tähtenä ja perheen isänä ja aviomiehenä. Palander toivoo kirjastaan olevan apua muille laskijoille, sponsoreille, valmentajille ja urheiluvaikuttajille. Tavoite on hyvä. Menestyneiden urheilijoiden tietotaitoa pitäisikin pystyä hyödyntämään lajissa kuin lajissa. On silti vaikeampi arvioida, kuinka paljon eri tahot voisivat Palanderin tarinasta ammentaa. Niin erityislaatuinen parivaljakko Kalle ja valmentaja-isänsä Jouni Palander ovat olleet. Yksi kirjan mielenkiintoisimpia osioita onkin juuri alppihiihtäjän monimutkainen suhde isäänsä, joka kirjassa kuten Kallen puheissakin on aina J. Palander. Jokaisella viikolla oli myös yksi harjoitus, jossa vedettiin kaikki mitä nuoresta miehestä irti saatiin. Tämä oli niin sanottu tyhjennysharjoitus sen varsinaisessa merkityksessä. Oksensin yleensä päivän ruokalistan treenin lopussa. Melko kovaa settiä vasta 13-vuotiaalle. Vaikka Palander on aihetta sivunnut lukuisissa haastatteluissakin, avaa kirja paljaalla tavalla isän ja pojan viharakkaus -suhteen ja tarjoaa mielenkiintoisia paljastuksia heidän harjoittelustaan ja työmäärästään kohti alppimaailman huippua ja kohti suomalaista alppihistoriaa. Valmennussuhteensa lisäksi Palander käy läpi kilpailukokemuksiaan ja kertoo oman suoran näkemyksensä mm. maajoukkueen ja liiton toiminnasta sekä kanssakilpailijoistaan. Kirjan kiinnostavimmat palaset ovat urheiluun liittyvät tarinat. Palanderin osuus ja merkitys muun muassa suksien ja monojen kehittäjänä on jäänyt usein kaiken muun, herkullisempien yksityiselämän tarinoiden varjoon. Kalle Palander käsittelee kirjassaan myös urheilu-uran loppumista ja sen vaikeutta rehellisesti. Hän paljastaa avoimesti, kuinka vaikeaa urheilu-uran loppuminen on ollut ja miten perhe on todennäköisesti pelastanut hänet pahimmalta kohtalolta. Kirja kattaa Palanderin elämän tähän päivään saakka, joten hän käy läpi myös tämänhetkistä tosi-tv-uraansa ja kokemuksiaan eri televisio-ohjelmista. Oman lukunsa saa myös perhe-elämä ja avioliitto Riina-Maija Palanderin kanssa. Monet tarinat ovat kuitenkin tuttuja. Samoja aiheita on jo pyöritelty eri lehtien sivuilla aiemminkin. Kalle suoraa puhetta -kirjaan voi silti tarttua, vaikka jutut olisivatkin tuttuja. Kirja antaa nimensä kaltaisen vaikutelman. Tulee tunne, että Palander on puhunut nauhurille tarinoitaan erinäisessä järjestyksessä ja se on purettu kirjaksi. Suoraa puhetta siis. Tämä lienee nimen perusteella ollut tarkoituskin, ja siinä kirja onnistuu. Kirjaa lukiessa voi nimittäin kuulla Palanderin äänen korvissaan kiroiluineen kaikkineen. Sitä puolta olisi jopa voinut karsia. Kirosanoja vilahtelee melko tiuhaan kirjan sivuilla. Tosin, niiden poistaminen olisi tietysti vienyt myös palan Palanderin persoonallisuutta. Kiroilu on tosin ollut aina osa persoonaani ja luonnettani Ovathan ne tieteilijät todenneet, että kiroilu on hyvä stressin lievittäjä. Ehkä tuosta syystä en nykyään kauheasti stressiä mistään otakaan. Jos kiroilut eivät häiritse, on kirja kaiken kaikkiaan viihdyttävä kuin Kalle Palander itsekin. Nina Vanhatalo Komea kunnianosoitus puolen Suomen joukkueelle Kärpät pohjoisen kiekkopeto Paavo Nurmi Mistake Media 2016 433 sivua Paavo Nurmen kirjoittama historiikki Kärpät pohjoisen kiekkopeto on väkevä ehdokas Vuoden urheilukirjaksi. Se on kattava katsaus Pohjois- Suomen merkittävimmän urheiluseuran historiaan ja nykypäivään. Nurmen kynän jälki on helppolukuista. Henkilöhaastatteluja on paljon, ja ne ovat rehellisiä, asiat sanotaan niin kuin ne ovat. Runsas kuvitus täydentää teoksen visuaalista ilmettä, ja loppuosan tilastot ovat mukava lisä. Muutamat (kirjoitus-) virheet laskevat arvosanaa aavistuksen. Olin kuullut kirjasta hyvää, silti yllätyin positiivisesti. Kun jopa allekirjoittaneen tapainen kärppäniilo molemmat nousut, putoamisen ja yhtä vaille kaikki seitsemän mestaruutta paikan päällä todistaneena löytää opuksesta paljon uutta, taustatyö on tehty kunnolla. Kirjan rakenne on kekseliäs. Tarina alkaa keskeltä, vuonna 1989 tapahtuneesta putoamisesta ja sitä seuranneesta konkurssista. Sen jälkeen aikamatka jatkuu 2000-luvulle nousuun ja mestaruuksiin. Seuran alkutaival perustamisvuodesta 1946 lähtien käsitellään vasta tämän jälkeen. Jaksaisiko nykylukija kahlata läpi koko 70-vuotisen historian, jos se olisi käyty kronologisessa järjestyksessä? Epäilen. Erityisen hatunnoston tekijätiimi Paavo Nurmi asiantuntijoinaan Mauri Nurmi ja Ari Stenius saa juuri oikeiden 36

henkilöiden Reino Ruotsalaisen ja Seppo Arposen nostamisesta esiin Kärppien tarinan merkittävimpinä henkilöinä. Pappa Ruotsalaisen panos oli täysin korvaamaton. Pappa valmensi legendaarisen 1960-ikäluokan junioreiden Suomen mestareiksi, ja vuonna 1981 samat miehet nostivat ensimmäisinä Kärppinä Kanada-maljaa. Papan isällinen ote kävi ilmi mm. nuorelle Kari Jaloselle. Kun Kojo oli ollut omin luvin poissa harjoituksista, Pappa kävi hänet kotoa hakemassa, korvasta kiinni nappaamalla. Seppo Arponen tuli Kärppien johtoon vaikeimmalla hetkellä 1990-luvun puolivälissä, kun konkurssiin menneelle kakkosdivisioonaseuralle alettiin muokata uutta tulevaisuutta. Teollisuusneuvos Arposen iso onnistuminen oli tietenkin Juha Junnon rekrytointi toimitusjohtajaksi, mutta myös Kärppien myöhemmästä menestyksestä on monen kiittäminen Arposen kauas kantanutta viisautta. Italialaisen jalkapallon ylistys Pyhä peli Esa Mäkijärvi Arktinen banaani 2016 215 sivua Kari Linna Kävin Serie A:n ottelussa Milanossa, San Siron jalkapallopyhätössä, edellisen kerran lokakuussa ihastelemassa tunnelmaa ja tunnetta maan jalkapalloilussa. Olimme vaimoni kanssa varttitunti ennen ottelua omilla paikoillamme Interin fanien päädyssä. Paikat löytyivät tungoksessa, mutta emme oikein päässeet istumaan. Kai nämä älyävät istua, kun peli alkaa. Kaikki näkisivät kentällekin, hän ehdotti. Mietin, että interistit eivät taida joutaa istumaan pelinkään alkaessa. Ottelu alkoi, ja kotiyleisön hampaisiin joutui suosikkijoukkueen kapteeni ja ylivoimainen maalitykki Mauro Icardi. Hänet toivotettiin syvimpiin syövereihin naisjuttujensa ja Interin kannattajia loukanneiden lausuntojensa vuoksi. Suurin huuto katsomossa syntyi, kun Icardi ampui rankkarin ohitse. Kukaan ei käynyt pelin aikana istumaan. Britit tai saksalaiset pitävät tunnelmaa katsomossa, mutta italialainen katsoja tuntuu suhtautuvan suosikkeihinsa vielä syvällisemmin. Jalkapallo on pyhä peli. Esa Mäkijärvi on tutustunut italialaiseen yhteiskuntaan, sen jännittäviin piirteisiin tavalla, joita saapasmaan asukkaatkin voisivat miettiä. Mäkijärven Italian jalkapallosta kirjoittama kirja onkin nimeltään Pyhä peli. Ytimekkäästi. Italia on tavattoman rikas ja monimutkainen maa, eikä sitä voi tyhjentävästi selittää stereotyyppisillä niputuksilla, tunnustaa Mäkijärvi tekstissään. Stereotypiat ovat kuitenkin mielenkiintoisia taustoittaa. Mäkijärvi käy kirjassaan läpi Italian historiaa yhdistäen sen jalkapallon historiaan maassa. Italia on nelinkertainen maailmanmestari. Ensimmäiset tulivat Mussolinin aikana 1934 ja 1938. Seuraavat ovatkin nykyaikaisen jalkapallon historiaa vuosilta 1982 ja 2006. Vivahteita riittää, sillä Italiassa on lyöty vetoja, järjestelty tuloksia, käytetty dopingia, ja välillä huippuseuroja on pudotettu Juventusta myöten sarjasta kähminnän vuoksi. Pääministeri Berlusconi osti Milanin ja teki seurallaan mitä tahtoi luoden lähes kaikkien harmiksi maailman parhaan joukkueen. Italiassa pelattiin maailman parasta jalkapalloa, keksittiin inhottavimmat puolustuskuviot, ja siellä ovat hulluimmat fanit. Joukkueita on noussut kuuluisuuteen ja myös syöksynyt sieltä äkillisesti täyteen pimeyteen. Vain perinteistä rikkaimmat suurseurat porskuttavat aina. Milanossa Inter ja Milan, torinolainen Juventus, pääkaupungin Roma ja Lazio sekä Firenzen rakkaus Fiorentina ovat kiehtovimmat seurat. Kaikkien historiat ovat skandaaleja täynnä. Italialainen jalkapallo on parhaimmillaan taidetta ja samalla ennakkoon pilkulleen mietittyä taktiikkaa. Maan jalkapalloon on aina osattu yhdistää politiikka, seurojen puoluepoliittisten taustojen ja kannattajien kiistat oikeastaan kaiken, mitä lajin ympärille voi keksiä. Näistä keitoksista kyllä kirja syntyy. Urheilutoimittajalle ovat mukavaa antia myös Mäkijärven ajatukset median ja jalkapallon välisestä suhteesta. Italialaisissa urheilua käsittelevissä lehdissä on aineistosta noin 70 prosenttia jalkapallosta. Muut lajit kuten pyöräily ja formulat saavat tyytyä vähempään. Mäkijärven mukaan italialaiseen tapaan analyysit ja arviot ovat aidosti puolueellisia. Seura ja politiikka näkyvät palstoilla, kun arvosanoja jaetaan. Mutta kaiken voi antaa anteeksi jossain määrin Italiassakin, koska kyseessä on kuitenkin jalkapallo. Mauro Icardi on tehnyt Interille niin paljon maaleja, että ainakin televisiopelien mukaan hän on saanut jo päätykatsomosta tukeakin. Icardin faneja loukanneen kirjan tekstejä on alettu antaa anteeksi, ja kapteenin eroa vaatineet tifot ovat ainakin vähentyneet San Sirolta. Italialaisista reaktioista jalkapalloon, sen maajoukkueen pelitapaan ja seurojen puuhailuun pääsee Mäkijärven kirjasta mukavasti kiinni. Teos on jalkapallon ystävälle lähes pakollista luettavaa. Katkoaika.comin The Next One The Next One Kalle Veirto Karisto 2016 145 sivua Markus Karjalainen Vapaaksi kirjailijaksi tuotteliaaksi sellaiseksi heittäytyneen lahtelaisen toimittajan Kalle Veirton The Next One -nimisen nuortenkirjan nostaminen Vuoden urheilukirjaehdokkaiden joukkoon tuntuu äkkiseltään omituiselta vedolta. Kirjan nyt lukeneena voin kuitenkin vakuuttaa, ettei se sitä ole. Tyyli ja toteutus ovat toki jotain ihan muuta kuin esimerkiksi suunnistuksen tai 37

Kirja-arviot suksen historiasta, menestyvästä jääkiekkoseurasta tai entisestä pujottelijasta kertovissa kirjoissa, mutta aihe on yhteinen eli urheilu. Urheiluaiheiset romaanit, myös nuorille suunnatut, ovat lopulta yhtä oleellinen osa urheilukirjallisuuden laajaa kokonaisuutta kuin ovat historiateokset tai elämäkerrat. Veirto katselee ysiluokkalaisen Pasi Rannan silmin kovasti kotikaupunkinsa Lahden kiekkoylpeyden Pelicansin näköistä jääkiekkojoukkuetta Kiekkopeikkoja ja joukkuetta valmentavan ex-maajoukkueluotsin nimikin on Juhani Maravirta. Luovan luokan oppilaiden tehtäväksi kolmen kuukauden projektiperiodille annetaan jonkin lennokkaan luominen, ja Ranta päättää ryhtyä urheilutoimittajaksi. Ratkaisuksi löytyy suosittu jääkiekon mielipidesivusto, jolle kuka tahansa voi sylkeä kasvottomana mitä tahansa. Sattumaa tai ei, mutta palstan nimi on katkoaika.com. Rannasta tulee palstan kaikkitietävä nimimerkki The Next One. Tekisi mieli väittää, että urheilutoimittajanakin työskennellyt ja edelleen Lahden paikalliskerhon jäsenistöön kuuluva Veirto irvailee kirjassaan jatkoaika.comin ja vastaavien palstojen kustannuksella. Vai onko asia sittenkin niin, että Veirto irvaileekin meidän urheilutoimittajien kustannuksella? Vai onko kirjailijan miekka kenties jopa kaksiteräinen? Kliseisiä hahmoja kliseisine totuuksineen ja toteutuksineen löytyy joka tapauksessa molemmista leireistä, kuten löytyy kieltämättä myös kiekkoseuran taustavoimista, johdosta ja pelaajistosta. Kalle Veirto tuo Pasi Rannan kautta harvinaisen näkyvästi esiin paitsi some-maailman helppouden, myös sen haavoittuvuuden. Ranta saa konkreettisesti huomata, miten helppo nimimerkin takaa on huudella, mutta lopulta hänkin joutuu kuitenkin miettimään myös omien kirjoitustensa seurauksia. Sitä tosiasiaa, että kirjoitusten kohteena on viimekädessä sittenkin ihminen. Orienteerausta ja oijustusta Kalle Rantala Suomen Suunnistusliitto ry 2016 122 sivua Asko Tanhuanpää Tutkimusretkelle suunnistuksen varhaishistoriaan Suomessa Erikoistutkija Kalle Rantala on päässyt lempiharrastuksensa pariin tutkimaan suomalaisen suunnistuksen syntyjä syviä saadessaan käsiinsä yhden merkittävimmän suunnistusvaikuttajan Allan Karin (1921 2011) arkistot. Ammattimiehen tavoin hän on paneutunut tarkasti suunnistuksen varhaishistoriaan ja on onnistunut erinomaisesti tuomaan asiat julki niin lajiniiloille kuin Suomen historiasta muuten kiinnostuneille. Orienteerauksen kehitys alkuajoista kohti nykypäivän suunnistuksen menestystarinaa on kerrottu kronologises- ti ja hyvin jaksoteltuihin lukuihin. Näihin itse kukin voi helposti siirtyä omien halujensa mukaan sisällysluettelon pohjalta. Urheilumuseon hyvin arkistoimat Allan Karin ja lukuisten muiden suunnistajien, liittojen ja seurojen arkistot ovat luoneet hyvän pohjan lajin historian ensimmäiselle teokselle sen alkuajoista lähtien. Kirja sisältää runsaasti uutta kuvitusmateriaalia aiemmin julkaisemattomien kuvien ja erilaisten karttojen myötä. Suunnistus on saanut lähtökohtansa Suomessa maanpuolustuksellisista tarpeista keskittyen aluksi pieniin erikoisosastoihin, jääkärikomennuskuntiin, joita perustettiin 1800-luvun lopulla Venäjän sotaministeriön käskyllä. Miehistölle opetettiin ensimmäistä kertaa kartanlukua ja kompassin käyttöä, joka aiemmin kuului vain upseerien koulutusohjelmaan. Jääkärikomennuskunnissa palvelleet miehet levittivät suunnistus- ja erätaitoja Suomen eri kolkkiin. Suojeluskuntien merkitys suunnistuksen leviämiselle on ollut ensiarvoisen tärkeä. Lauri Pihkala oli aktiivinen järjestön liikunnan ja suunnistuksen edistäjä 1920 1930-luvuilla. Kilpailutoiminta alkoi tiedusteluhiihtojen järjestämisellä, jota seurasivat nopeasti tiedustelujuoksut ja -marssit. Suojeluskuntajärjestön yleisesikunnan päälliköksi noussut Pihkala linjasi kilpailutoiminnan palvelemaan sotilaallisia päämääriä. Ensimmäinen rekisteröidyn urheiluseuran järjestämä suunnistuskilpailu pidettiin Helsingin IFK:n toimesta Kauniaisissa 1923. Suomen Akateeminen Urheiluliitto otti suunnistuksen ohjelmaansa 1920-luvun puolivälissä liiton presidentin Lauri Pihkalan toimesta. Tietoisuus suunnistuksesta alkoi levitä Urheilutoimittajien kerhon ottaessa tiedustelujuoksun omaksi kilpailulajikseen. Kalle Rantala siteeraa kirjassa hienosti Suomen Urheilulehden kolumnistin Juhani Juhaninpojan eli Martti Jukolan suunnistuskokemuksia. Jukolan saaminen lajin kannattajaksi oli merkittävä, sillä hän oli 1920-luvulta Helsingin olympialaisiin 1952 saakka Suomen merkittävimpiä urheilutoimittajia. Sanomalehtimiesten osallistuminen suunnistuskilpailuihin nosti lajin huomiota selkeästi lehdistössä muissa kuin suojeluskuntayhteyksissä. Urheiluseurat alkoivat innostua lajista, ja HIFK:n lisäksi tunnettu alkukauden seura oli vieläkin vahvasti lajin kärjessä porskuva Tampereen Pyrintö. Karttojen puute ja alkeellisuus yhdessä vähäisten kompassien kanssa rajoitti osallistumista. Suomalainen keksijä Tuomas Vohlonen haki ensimmäisenä kompassiin liittyen patentin kehittämälleen nestekompassille. Siitä tuli menestys Puolustusvoimien hankkiessa itselleen marssikompasseja, ja sitä kautta myös muut pääsivät mukaan kompassien käyttäjiksi. Kirjan nimessä esiintyvä oiustaminen paljastuu kompassisuunnassa kulkemiseksi ilman karttaa. Kirjassa käydään lävitse ansiokkaasti suunnistuksen kasvua vuosikymmenien aikana myös kilpailutoiminnan saralla kohti maailman suurinta tapahtumaa, Jukolan viestiä. Suunnistus oli ensimmäisen kerran vahvasti esillä olympialaisiin 1940, mutta maailman myllerrys esti kilpailujen pitämisen. Haave on jäänyt elämään. Kalle Rantala on luonut hienon teoksen suunnistuksesta tutkijan tarkkuudella, josta lukijalle avautuvat lajin salat termistön kehittymisen kera helposti luettavaksi ja ymmärrettäväksi. Kirjan kieliasu on moitteeton. Lukijan kannalta kirja olisi luettavampi A4-kokoisena kovakantisena pystykirjana valitun pehmeän albumityylisen kirjan sijasta. Arto Aunola 38

AVASIMME UUDEN DIACORIN. TASKUUSI. Lataa uusi DiacorPlus sovelluskaupastasi ja voit käydä Diacorissa vaikka puoliajalla. #enemmänkuinlääkäriasema