Metsästyskoirien jäljestämiskoe (MEJÄ) Hirvieläinkolarit ovat arkipäivää Suomessa, vaikka hirvi- ja peurakantoja yritetään pitää kurissa metsästyksen avulla. Myös metsästyslaissa säädetään haavoittuneen eläimen mahdollisimman nopeasta lopettamisesta, että eläin säästyy kärsimykseltä. MEJÄ-kokeen tehtävä on arvioida sekä testata koiran kykyä seurata haavoitetun riistaeläimen jälkeä. MEJÄ rantautui Saksasta Suomeen vuonna 1957. Vuodesta 2007 alkaen koemuoto on ollut avoin kaikille roduille. MEJÄssä koiran tehtävänä on seurata maahan tehtyä verijälkeä, joka päättyy ns. kaatoon. Koira voi työskennellä joko ilmavainun tai maavainun perusteella. Kumpikin tapa on hyväksyttävä, joskin kahdesta muuten täysin tasaveroisesta koirasta yleensä maavainuinen koira arvostetaan paremmaksi, koska se seuraa jälkeä tarkemmin. MEJÄä voidaan harrastaa sulan maan aikaan. Kokeita järjestetään keväästä syksyyn. Toinen uusi vuonna 2007 tullut koemuoto on VAHI (Vahingoittuneen hirvieläimen jäljestämiskoe). Kokeen tavoitteena on MEJÄn tapaan selvittää koiran ja ohjaajan kyky seurata vahingoittuneen riistaeläimen jälkiä. Osallistuville koirille ei ole roturajoitusta, mutta ohjaajalla tulee olla metsästyskortti ja voimassa oleva ampumakoe. Kokeeseen osallistuva koiranohjaaja antaa samalla myös suostumuksensa siihen, että hän on viranomaisten käytettävissä vahingoittuneiden hirvieläinten jäljestämistilanteissa. Kokeisiin saavat osallistua kaikki Suomen Kennelliiton rekisteröidyt koirat, jotka ovat terveitä, rokotettu, tunnistusmerkitty ja täyttävät dopingmääräykset. Koiran tulee olla vähintään 9 kk vanha osallistuessaan kokeeseen. Välineet Jäljen tekoa varten tarvitaan: verta (naudan tai hirvieläimen) sieni (noin ½ tai ¼ tavallisesta pesusienestä käy hyvin) narua (n. 2,5 metrin pätkä, mihin sieni sidotaan tiukasti kiinni) merkkejä (kuitunauhaa, pyykkipoikia tms. merkitsemään, missä jälki kulkee) kaato (sorkka, koiran lempilelu, ruokapurkki tms.) Kokeessa tarvitaan lisäksi: kynä ja paperia (opastamisessa tarvittavia muistiinpanoja varten) kartta (koejärjestäjä lainaa) kompassi Koiralle jäljestämiseen: valjaat tai pikkukoirilla panta (joita käytetään ainoastaan jäljestämisessä) 6 metriä pitkä jälkinaru juomavettä koiralle (jäljestäminen on koiralle rankkaa puuhaa)
Harjoittelu Varsinkin uuden harrastajan kannattaa hakeutua johonkin MEJÄ-harjoituksia järjestävään koiraseuraan päästäkseen alkuun lajin harrastamisessa. Ohjattuja harjoituksia pystytään järjestämään kuitenkin vähän, joten omatoiminen harjoittelu on kaiken A ja O tässäkin lajissa. Jäljestäminen on hyvä aloittaa koiran ollessa nuori, mutta vanhemmankaan koiran opettaminen ei ole myöhäistä. Lajia voi harrastaa koiran kuin koiran kanssa ilman, että tavoitteena on kokeisiin osallistuminen. Pelkkä harjoittelukin on mukava harrastus koiralle sekä sen ohjaajalle ja jäljestäminen on hyvä keino purkaa koiran ylimääräistä energiaa. Pennun kouluttaminen tulisi aloittaa totuttelemalla liikkumiseen metsässä ja tekemällä veri tutuksi. Harjoitusjäljen pituus tulee määritellä koiran iän sekä motivaation mukaan ja kaadoksi jäljen päähän voi asettaa juuri sen, mikä on koiralle mieluisinta (ruokakuppi, makupalat, lelu). Harjoittelu aloitetaan helpoista jäljistä, ja vaikeusastetta nostetaan vähitellen, kun aiemmat jäljet alkavat olla koiralle liian helppoja. Aluksi jäljen tulee olla vain muutaman kymmenen metrin mittainen suora. Seuraavissa vaiheissa voidaan jälkiin lisätä kaarteita, kulmia jne. Ensimmäiset harjoitusjäljet voivat olla vain muutaman tunnin vanhoja, mutta aivan tuoreelle jäljelle koiraa ei kannata koskaan viedä. Koirat ovat toki harjoittelussakin yksilöitä ja välillä joutuu palaamaan takaisinpäin. Myös ylimääräisten ihmisten kävelyyn perässä jäljellä kannattaa koira totuttaa heti alusta alkaen. Myöhemmässäkin vaiheessa harjoitukset kannattaa toki suunnitella etukäteen ja tehdä niistä mahdollisimman vaihtelevia. Tärkeintä on, että työskentely on koirasta hauskaa ja motivaatio jäljestämiseen säilyy! Tärkeä taito ohjaajalle onkin osata lukea omaa koiraansa ja oppia tietämään, minkä verran sen kanssa tulee harjoitella. Koirat ovat tässäkin asiassa yksilöitä. Alkuharjoituksissa koiraa saa ja pitää myös kannustaa sekä kehua. Kannattaa myös muistaa, että tuuli ja metsässä liikkuvat eläimet voivat siirtää tai levittää jälkeä. Jälkiharjoitteluun kannattaa hyvien tapojen mukaisesti pyytää aina maanomistajalta lupa. Merkit, joilla jälki on merkattu, pitää poistaa aina huolellisesti heti, kun jäljestäminen on suoritettu. Yhtään merkkiä ei saa jättää metsään! Harrastuksena MEJÄ on aikaa vievä ja pitkäjännitteisyyttä sekä kärsivällisyyttä vaativa laji. Tämä koskee sekä koiraa että ohjaajaa. Ennen kokeeseen lähtemistä kannattaa harjoitella kunnolla, koska kokeissa on yleensä rajoitettu osallistujamäärä ja koetilanne ei ole harjoittelupaikka. Kokeisiin kannattaa lähteä siinä vaiheessa, kun ohjaaja tietää koiran selviävän sille annetusta tehtävästä ja koira ymmärtää mitä siltä odotetaan. Myös ampuminen on syytä tehdä tutuksi koiralle ennen koetta. Huippusuorituksiin pääseminen vaatii paljon työtä sekä fyysistä että henkistä vahvuutta koiralta. Pisimmillään jopa 1400 metrin mittainen jälki vaatii koiralta hyvää motivaatiota, kykyä pitkäjännitteiseen työskentelyyn sekä luottamusta itseensä. Laji vaatii myös koiran omistajalta sitoutumista. Harjoittelun lisäksi koe vie käytännössä koko viikonlopun ja koiran ohjaaminen jäljellä on tehtävistä pienin. Koiran ohjaajan tulee tehdä korvaava koejälki (eli jälki toiselle kokeeseen osallistuvalle koiralle, jäljen teko pitää sisällään jäljen suunnistamisen, merkkaamisen, verettämisen ja purkamisen) sekä toimia kyseisellä jäljellä oppaan roolissa toisen koirakon suorituksen aikana. Myös kompassin ja kartan käyttö on syytä harjoitella ennen kokeeseen lähtemistä.
Koeluokat ja jäljet MEJÄ-kokeissa on kaksi luokkaa, avoin- (AVO) ja voittajaluokka (VOI). Avoimen luokan jälki on pituudeltaan 900-1000 metriä, voittajaluokassa 1200-1400 metriä. Molemmissa luokissa jäljen tekoon käytetään 1/3 litraa naudan tai hirvieläimen verta ja ne tehdään mahdollisimman riistarikkaaseen maastoon. Avoimessa luokassa jäljen tulee olla vähintään 12 tuntia ja voittajaluokassa vähintään 18 tuntia vanha. Avoimessa luokassa makuita on kaksi (kulmissa), voittajaluokassa puolestaan neljä (suoralla osuudella). Lisäksi voittajaluokassa on yksi kulmista ns. katkokulma eli jäljellä on lyhyt veretön osuus. Koemaaston tulisi vastata todellisia alueita, missä riista liikkuu ja oleskelee. Kokeisiin osallistuvien on osallistuttava myös jälkien tekemiseen sekä opastamiseen. Joten jos kokeet ovat sunnuntaina, on kokeisiin osallistuvien oltava myös lauantaina jälkiä tekemässä. Koejäljet tehdään pareittain ja kahdessa erässä. Koejärjestäjät antavat jäljen tekijöille kartan, jonka
perusteella jälki ensimmäisellä kierroksella suunnistetaan kompassin avulla ja avomerkataan (merkit näkyvät, kun niitä lähestytään). Jäljen pituus mitataan askelpareilla. Toisella kierroksella vaihdetaan avomerkit piilomerkkeihin (eivät näy tulosuuntaan, eikä koiran ohjaaja tiedä, missä jälki kulkee). Tapahtumapaikat (lähtö, makuut ja kaato) tehdään rikkomalla maan pintaa n. 30 x 30 cm alueelta. Ennen tapahtumapaikkoja merkitään myös ns. etumerkit, jotka poikkeavat normaalimerkeistä. Toinen parista toimii piilomerkitsijänä, toisen roolina on toimia verettäjänä. Jäljentekijöiden on huolehdittava, että sieni kulkee aina viimeisenä, sen jälkeen jäljelle saa seuraavana kerran astua kokeeseen osallistuva koira! Veretys aloitetaan lähtöpaikalta, missä vedellä kostutettu sieni veretetään (käytetään n. 1/3 koko verimäärästä). Sientä vedetään perässä jäljen mukaisesti. Verta lisätään makauksilla niin, että kokonaisverimäärä jakautuu mahdollisimman tasaisesti koko jäljen matkalle. Makauksille tiputetaan verta, samoin kaadolle. Kun jälki on veretetty, laitetaan sieni muovipussiin, ettei siitä jää hajuja paikkaan, mihin niitä ei haluta. Jäljen teko on tarkkaa puuhaa. Mikäli jälki todetaan kokeessa sääntöjen vastaiseksi, koiran suoritus hylätään, eikä sillä ole mahdollisuutta tulokseen. Huolimattomalla jäljenteolla voi siis pilata toisen osallistujan koesuorituksen. Saatuaan kaksi ykköspalkintoa (AVO 1) avoimesta luokasta, koira siirtyy voittajaluokkaan. Kun koira on saavuttanut kolme ykköstulosta (VOI 1) voittajaluokasta, vähintään kahdelta eri tuomarilta, on sen mahdollista saada jäljestämisvalion (FI JVA) arvo Suomen Kennelliiton sääntöjen mukaisesti. Voittajaluokkaan siirtymiseen ja valionarvoon vaaditaan myös näyttelytulos. Koepäivä Koepäivä käynnistyy yleensä aamulla klo 7-8 aikaan ilmoittautumisella, minkä yhteydessä tarkistetaan koirien rekisteri- ja rokotustodistukset ja tarkistetaan arvotuilta koirilta tunnistusmerkintä (tatuointi tai mikrosiru). Koetilaisuuden aluksi on ylituomarin puhuttelu, jonka aikana kerrataan koesäännöt. Jokaiselle koiralle arvotaan oma koejälki siten, ettei kukaan voi jäljestää itsetekemäänsä jälkeä. Ennen maastoon lähtemistä tehdään laukauksensietotesti. Koirat jätetään kytkettynä (6 m jälkinarun päästä) kiinni ja ohjaajat poistuvat koiriensa luota. Koiraa ei saa jättää käskyn alle poistuttaessa sen luota. Laukaus ammutaan haulikolla tai starttipistoolilla noin 25 metrin päässä koirista. Mikäli koira ei läpäise laukauksensietotestiä, sen koe keskeytetään. Laukasta pelkäävä koira yrittää paeta, kaivautua maahan tai hakea turvaa ohjaajasta. Haku ja riistän etsiskely eivät ole arkuutta, eikä myöskään laukauksen hätkähtäminen tai ihmettely. Jäljestävä koira kytketään 6 metrin pituiseen jälkinaruun ja ohjaaja vie sen jäljen lähtöpaikalle. Koiran annetaan nuuskia lähtöä, minkä jälkeen ohjaaja näyttää koiralle jäljen alun ja opastaa koiraa ensimmäisen 10 metrin matkan. Tämän jälkeen ohjaajan on annettava jälkinarun liukua sormiensa läpi, jättäydyttävä narun päähän ja annettava koiran työskennellä omatoimisesti. Koiralla on oltava kokeen loppuun saakka vapaus työskennellä 6 metrin jälkinarun mitan päässä ohjaajastaan. Ihannesuoritus on sellainen, missä koira työskentelee täysin itsenäisesti ja ohjaaja kulkee koiran perässä täysin eleettömästi sekä äänettömästi. Nopeaa koiraa voi joutua jarruttelemaan kokeen aikana, koska tuomari huomauttaa vauhdin hiljentämisestä vain kerran. Koiran tulee ykköspalkinnon saadakseen jäljestää erinomaisesti jälki alusta loppuun sallitussa ajassa, merkitä matkalla olevat makaukset ja osoittaa ohjaajalle selvästi myös kaato. Tuomari seuraa
koiran työskentelyä koko jäljestämisen ajan ja arvioi koiran kykyä suoriutua tehtävästä. Koiran harhautuessa jäljeltä sen tulee itsenäisesti löytää takaisin jäljelle. Mikäli jälkeä ei löydy ja tuomari joutuu palauttamaan koiran takaisin, seuraa siitä automaattisesti palkintosijan pudotus. Kolmannen hukan tapahduttua, koiraa ei enää voida palkita. Koiran tulee olla kiinnostunut kaadosta (sorkka), eikä sitä saa pelätä, mutta ei myöskään kävellä ohi noteeraamatta millään tapaa. Koiraa saa kehua sekä kiittää hyvästä suorituksesta vasta tuomarin annettua luvan. Tuomarilla on oikeus keskeyttää koe jo aiemmin, jos hän katsoo, ettei koira kykene selvittämään jälkeä säädetyssä 45 minuutin enimmäisajassa. Koe keskeytetään myös tuomarin todetessa, ettei koiralla ole enää edellytyksiä saada palkintoa tai koiralle tuomitaan kolmas hukka. Myös koiran ohjaajalla on oikeus keskeyttää koesuoritus, mutta hänen tulee ilmoittaa keskeytyksen syy (esimerkiksi ampiaisen tai käärmeen pistos) tuomarille. Kokeessa arvosteluperusteet sekä pisteet jakautuvat seuraavasti: jäljestämishalukkuus (max 6 pistettä) jäljestämisvarmuus (max 12 pistettä) työskentelyn etenevyys (max 10 pistettä) lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen (max 14 pistettä) käyttäytyminen kaadolla (max 3 pistettä) yleisvaikutelma (max 5 pistettä) Yhteispistemäärä (max 50 pistettä) Ja palkintosijat vastaavasti: Ensimmäinen (1.) palkinto 40-50 pistettä annetaan koiralle, jonka kokonaissuoritus on erinomainen Toinen (2.) palkinto 30-39 pistettä annetaan koiralle, jonka kokonaissuoritus on hyvä Kolmas (3.) palkinto 20-29 pistettä annetaan koiralle, jonka suoritus on tyydyttävä Mikäli pistemäärä on jossakin osa-alueessa nolla, koiraa ei palkita Tuomarin apuna maastossa kulkee "opas" eli henkilö, joka on tehnyt kyseisen koejäljen. Oppaalla on todella tärkeä tehtävä koetilanteessa, koska hänen tulee koko matkan ajan tietää, missä kohtaa jälki kulkee. Opas toimii sananmukaisesti tuomarin oppaana jälkeä suoritettaessa. Ennen suoritusta hän sopii tuomarin kanssa niistä merkeistä ja keinoista, joilla hän ilmoittaa jäljen kulun (kulmat, makaukset, katkon jne.) hyvissä ajoin etukäteen, kun lähestytään tapahtumapaikkaa. Tarvittaessa hän osoittaa tuomarille myös kyseisen tapahtuman tarkan paikan. Oppaan tehtäviin kuuluu myös hakea kaato (sorkka) edellisen koejäljen oppaalta ja viedä se edelleen oman koejäljen päähän muovipussissa, ettei hajua leviä. Muovipussi kuljetetaan aina metsästä pois. Koesuorituksen päätteeksi oppaan kuuluu myös purkaa jälki huolellisesti eli poistaa jokainen merkki metsästä. Kunnosta huolehdittava Jäljestäminen on koiralle rankkaa työtä, joten sitä ei missään nimessä pidä väsyttää jäljestämällä liian usein. Jäljestämisen, kuten muidenkin harrastusten, tulee olla koiran mielestä hauskaa puuhaa. Kerran viikossa harjoitteleminen on ehdoton maksimimäärä, jos harjoitellaan koemielessä jäljestämistä. Näin uskovat useimmat MEJÄ-konkarit.
MEJÄ on fyysisesti vaativa laji myös koiran ohjaajalle. Esimerkiksi VOI-luokkaan osallistuva ohjaaja liikkuu maastossa helposti jopa yli 10 km matkan. Hän osallistuu kahden jäljen tekemiseen (toisessa suunnistajana, toisessa apulaisena), toimii omalla jäljellään oppaana, kerää merkit jäljeltä pois ja osallistuu kokeeseen vielä oman koiransa kanssa. Tähän päälle tulee vielä kaadon vienti, välimatkat autolle ja takaisin yms. Huomioitavaa on myös se, ettei jälki yleensä kulje mitään polkua tai helppoa kangasmetsää, joten maasto tekee lajista rankan. Monet MEJÄ-harrastajat huomaavatkin, että koekauden päätteeksi paino on saattanut tippua useamman kilon. Talvella onkin taas ohjaajan hyvää aikaa kerätä vararavintoa tulevaa MEJÄ-koekautta varten