Väestölaskenta 1990 opas

Tilastokeskus Statistikcentralen Statistics Finland Käsikirjoja 26 Handböcker Handbooks Väestölaskenta 1990 opas

Tilastokeskus Statistikcentralen Statistics Finland Käsikirjoja 26 Handböcker Handbooks Väestölaskenta 1990 opas Helsinki 1992

ISSN 0355-2063 ISBN 951-47-5396-8 Helsinki 1992 Valtion painatuskeskus

Alkusanat Tilastokeskus on pannut toimeen vuoden 1990 väestölaskennan, joka perustuu väestölaskentalakiin (154/38) ja vuoden 1990 väestölaskennasta annettuun asetukseen (837/90). Laskenta toteutetaan rekisterilaskentana ja sen tiedot ovat ajankohdalta 31.12.1990. Laskennassa tuotettavien rekisteripohjaisten tietojen laadun ja vertailukelpoisuuden selvittämiseksi on laskennan yhteydessä tehty myös otantaan perustuva luotettavuustutkimus. Tämä käsikirja sisältää yleistietoja vuoden 1990 väestölaskennasta, sen tietosisällöstä, keskeisistä käsitteistä ja luokituksista sekä tietojen saatavuudesta. Käsikirjan laatimisesta on vastannut väestölaskentaprojekti. Helsingissä, helmikuussa 1992 Göran Strengell Pekka Myrskylä Tilastokeskus 3

Tilastokeskus

Sisällysluettelo Alkusanat...3 Vuoden 1990 väestölaskenta... 7 Tietosisältö... 7 Luotettavuustutkimus...8 Tuotteet...8 Tilastointiperusteet ja vertailtavuus...9 Väestön taloudellinen to im in ta... 9 Rakennukset, asunnot, kesämökit ja to im itilat... 10 Asuntokunnat ja p e r h e e t...10 Asuinolot...10 Luotettavuustutkimus... 11 Tutkimuksen tarkoitus...11 Otos... 11 Tiedonkeruu...11 Tietosisältö...12 Tietojen julkaiseminen...12 K ä sitteet... 12 Liitteet Tietoluettelot... 33 Väestölaskennan kunnittaiset ja osa-alueittaiset taulut...47 A ltikam atriisit... 53 Vuoden 1990 väestölaskennan ju lk a is u t... 55 Toimialaluokitus 2-numerotasolla...57 Ammattiluokituksen pääryhmät...58 Sosioekonomisen aseman lu o k itu s...59 Elinvaiheluokitus...60 Rakennuksen käyttötarkoitusluokitus...61 Etelä-Pohjanmaan, Vaasan rannikkoseudun, Keski-Pohjanmaan ja pääkaupunkiseudun k u n n a t.... 63 Kunnat uuden kuntaryhmityksen mukaan lääneittäin... 64 Tilastokeskus 5

Tilastokeskus

Vuoden 1990 väestölaskenta Väestölaskentakin (154/38) mukaan Suomessa tulee tehdä väestölaskenta ja siihen liittyvä asunto- ja kiinteistölaskenta joka kymmenes vuosi. Tämän lain mukaisia laskentoja on ennen vuotta 1990 tehty vuosina 1950, 1960, 1970 ja 1980. Lisäksi vuosina 1975 ja 1985 tehtiin erillislakien nojalk väestölaskentoja vastaavat tutkimukset. Vuodesta 1970 lähtien rekisteripohjaisten tietojen käyttö on jatkuvasti lisääntynyt Vuonna 1980 väestöä ei enää laskettu vaan se määriteltiin väestön keskusrekisterin pohjalta. Keskusrekisteristä otettiin myös kaikki väestötiedot. Vuoden 1985 väestölaskennassa lomakkeella kerättiin vain pääasiallista toimintaa, ammattiasemaa, työpaikkaa, ammattia sekä työssäolo- ja työttömyyskuukausia koskevat tiedot. Rakennus-, asunto- ja asuinolotiedot tuotettiin kokonaan rekisteripohjaisesti. Päätös kokonaan rekisteripohjaiseen väestölaskentaan siirtymisestä tehtiin keväällä 1988. Asetus vuoden 1990 väestölaskennasta annettiin syyskuussa 1990. Työssäkäyntitietojen rekisteripohjaisen ratkaisun suunnittelu aloitettiin jo vuonna 1981. Systeemin avulla työssäkäyntitiedot tuotettiin ensimmäisen kerran vuodelta 1987. Rekistereihin perustuvaa ratkaisua on testattu vertaamalla rekisteriaineistoista muodostettuja tietoja vuoden 1980 lomakelaskennan tietoihin 20 kunnassa. Rekisteripohjaisia tietoja verrattiin myös vuoden 1985 lomakelaskennan tietoihin karkkien maassa asuvien osalta. Lisäksi tietoja on verrattu vuosien 1985, 1987, 1988 ja 1989 työvoimatutkimuksen tietoihin. Tehtyjen vertailujen pohjalta rekisteritietojen vastaavuus lomaketietoihin on todettu riittävän hyväksi. Tärkeimmät vuoden 1990 väestölaskennassa käytettävät rekisterit ja hallinnolliset aineistot ovat Väestön keskusrekisteri (henkilörekisteri ja rakennus- ja huoneistorekisteri) Verohallinnon rekisterit Eläketurvakeskuksen, Valtiokonttorin ja kuntien eläkelaitoksen työsuhdeaineistot Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteri Kansaneläkelaitoksen eläkeläisrekisterit eri opiskelijarekisterit työministeriön työnhakijarekisteri Tilastokeskuksen tutkintorekisteri Pääesikunnan varusmiesrekisteri. Päävastuu väestölaskennasta on erityisellä väestölaskentaprojektilla ja sen johtoryhmällä. Eri ilmiöalueiden tilastot tuotetaan kuitenkin eri yksiköissä. Tietosisältö Väestölaskennan tietosisältö määräytyy ensi sijassa aikaisempien laskentojen, olemassa olevan tietotarpeen ja YK:n suositusten pohjalta. Tietojen tarvetta on selvitetty yhteistyössä tärkeimpien käyttäjäryhmien kanssa tätä tehtävää varten perustetuissa tukiryhmissä. Tavoitteena on mahdollisimman hyvä vertailukelpoisuus aikaisempiin laskentoihin. Jokaisen laskennan yhteydessä on kuitenkin jouduttu tekemään muutoksia, jotka hankaloittavat vertailujen tekemistä. Väestölaskennassa tuotetaan tilastotietoja seuraavista yksiköistä: henkilöistä, perheistä, asuntokunnista, asunnoista, toimitiloista, rakennuksista ja kesämökeistä. Yksiköt kytkeytyvät toisiinsa henkilötunnusten ja kotipaikkatunnusten avulla (ks. kuvio 1). Yhdistettäessä henkilöiden työpaikkatietoja ja yritysten toimipaikkatietoja toisiinsa ja sijaintirakennuksiin käytetään apuna myös liikeyhteisötunnuksia ja osoitetietoja. Kaikki laskentayksiköt ja niitä kuvaavat tiedot ovat kytkettävissä koordinaattijärjestelmään ja sen avulla maapohjaan. Koordinaattijärjestelmän käyttäminen tekee mahdolliseksi osa-alueittaisten, laajamittaisten ja karttaruuduittaisten tulosteiden tuottamisen sekä erilaiset yksiköiden väliset etäisyyslaskelmat. Väestölaskennan eri ilmiöalueiden tarkempi tietosisältö on esitetty liitteessä 1. Laskenta-ajankohta on 31.12.1990. Laskennan henkilöperusjoukko eli maassa vakinaisesti asuneet henkilöt, perheet ja asuntokunnat sekä rakennus- ja asuntokanta kuvaavat tuota ajankohtaa. Esimerkiksi työssäkäyntiin liittyvät tiedot on pyritty kohdis- Tilas to keskus 7

Kuvio 1. Rekisterilaskentaan liittyvät yksiköt ja niiden väliset yhteydet tamaan laskentaviikolle 25. - 31.12.1990, joka on myös laskentaan liittyvän otospohjaisen luotettavuustutkimuksen tutkimus viikko. Luotettavuustutkimus Väestölaskenta toteutetaan ensimmäisen kerran kokonaan ilman lomakekeruuta hallinnollisten aineistojen avulla. Keruumenetelmän muuttumisesta aiheutuneiden seuraamusten selvittämiseksi tehdään laaja otantaan perustuva luotettavuustutkimus. Luotettavuustutkimuksessa tuotettuja tietoja verrataan laskennan rekisteripohjaisiin tietoihin. Samalla tutkimuksella selvitetään myös perusrekistereiden kattavuutta. Tuotteet Laskennan tiedot valmistuvat pääosin syksyn 1992 ja kevään 1993 aikana Tilastotietoja tuotetaan perinteisiltä ilmiöalueilta: väestöstä ja sen taloudellisesta toiminnasta, perheistä ja asuntokunnista, asuinoloista sekä rakennuksista, asunnoista toimitiloista ja kesämökeistä. Vuoden 1990 väestölaskennan tiedoista laaditaan seuraavat julkaisut: 1. Väestön taloudellinen toiminta 2. Työvoimamuutokset 3. Asuntokunnat ja perheet 4. Rakennukset ja toimitilat 5. Kesämökit 6. Asunnot ja asuinolot 7. Kunnittaiset tiedot 8. Ammatti ja sosioekonominen asema 8 Tilastokeskus

9. Vuoden 1990 väestölaskennan luotettavuus 10. Ennakkotiedot vuoden 1990 väestölaskennasta Ainoastaan julkaisut nro 5 ja 7 sisältävät kunnittaisia tietoja Ennakkotiedot vuoden 1990 väestölaskennasta laaditaan luotettavuustutkimuksen aineistosta Julkaisujen tietosisältö on esitetty liitteessä 4. Kunnittaiset ja osa-alueittaiset (sekä laajamittaiset) tiedot ovat parhaiten saatavilla maksullisina tilastopaketteina, joiden taulut noudattavat mahdollisimman pitkälle vuoden 1985 väestölaskennassa ja sen jälkeisissä vuositilastoissa laadittuja tauluja (taululuettelot on esitetty liitteessä 2). Tiedot ovat saatavissa paperitulosteina ja levyketiedostoina. Tietoja viedään myös Tilastokeskuksen aluetietokantaan ALTIKAan (liite 3) ja toimitetaan tilaajille erityisselvityksinä. Aineistosta tuotetaan karttaruuduittaisia tietoja, teemakarttoja, kalvopaketteja, mikrosovelluksia jne. Tilastointiperusteet ja vertailtavuus Väestön taloudellinen toiminta Väestön taloudellista toimintaa koskevien tilastojen henkilöperusjoukon muodostaa maassa vakinaisesti asuva väestö. Tähän kuuluvat kaikki ne henkilöt, joilla väestön keskusrekisterin mukaan oli laillinen kotipaikka Suomessa 31.12.1990. Väestön taloudellista toimintaa kuvaavissa tilastoissa on tietoa koko väestöstä ja työvoimasta elinkeinon, koulutuksen, tulojen, ammatin, ammattiaseman yms. mukaan. Lisäksi tuotetaan työpaikkoihin sekä pendelöintiin liittyviä tietoja. Tietosisällöltään vuoden 1990 väestölaskennan väestön taloudellista toimintaa koskevat tilastot vastaavat vuoden 1985 väestölaskennan vastaavaa osaa. Verrattaessa vuoden 1990 väestölaskennan tietoja aikaisempiin laskentoihin on muistettava, että siirtyminen lomakelaskennasta rekisterilaskentaan aiheuttaa väistämättä jonkinlaisen katkoksen aikasarjoihin. Aikasaijavertailuja tehtäessä kannattaa käyttää hyväksi vuosilta 1987-89 tuotettuja työssäkäyntitilaston tietoja. Rekisterilaskennan suurin ero lomakelaskentaan verrattuna on henkilöstä saatavan tietomäärän huomattava kasvu. Lomakelaskennassa oli yleensä tiedossa vain henkilön toiminta tietyllä hetkellä, nyt sen sijaan saadaan tietoja myös hänen muusta samanaikaisesta ja aikaisemmasta toiminnastaan. Rekisterimenetelmällä saatujen tietojen vertailukelpoisuutta lomakkeilla kerättyihin tietoihin on tutkittu vuoden 1985 väestölaskennan yhteydessä (Korpi, Helena. Pääasiallinen toiminta ja ammattiasema vuoden 1985 väestölaskennassa: rekisteripohjaiset rinnakkaistiedot. Tilastokeskus, Tutkimuksia nro 152). Lisäksi vuosien 1987, 1988 ja 1989 rekisteripohjaisia työssäkäyntitilaston tietoja on verrattu otokseen perustuvaan työvoimatutkimukseen. Tehtyjen vertailujen pohjalta rekisteritietojen vastaavuus lomaketietoihin on todettu riittävän hyväksi. Tärkeimpiä eroja vuoden 1985 väestölaskentaan verrattuna on, että joiltakin osin käytetyt luokitukset ovat karkeammalla tasolla. Esimerkiksi väestön pääasiallisen toiminnan luokittelussa ei kotitaloustyötä tekeviä saada eroteltua, vaan he kuuluvat luokkaan Muut työvoiman ulkopuolella olevat. Vuoden 1985 väestölaskennasta poiketen yrittäjiä ei ole voitu jaotella työnantajayrittäjiin, yksinäisyrittäjiin ja yrittäjäperheenjäseniin. Luokitusmuutosten vuoksi myös sosioekonominen asema -luokitus muuttuu hieman, kun yrittäjiä ei voida jakaa työnantajiin ja yksinäisyrittäjiin. Vuoden 1985 väestölaskennan kaltaista jakoa kiinteisiin ja liikkuviin työpaikkoihin ei ole mahdollista tehdä. Liikkuvaa työtä tekevät (esim. autonkujettajat, haastattelijat) on kiinnitetty siihen toimipaikkaan, josta työ alkaa tai josta sitä johdetaan. Työllisten jakoa koko- ja osa-aikaisiin ei vuoden 1990 väestölaskennassa voida tehdä. Vuonna 1987 työssäkäyntitilastossa käyttöönotettu - ja nyt siis myös väestölaskennassa käytettävä - uusi toimialaluokitus aiheuttaa katkoksen aikasarjoihin. Vuosilta 1987-89 elinkeinotiedot on tuotettu uudella luokituksella. Lisäksi vuodelta 1987 tiedot on tuotettu molemmilla luokituksilla. Nyt käytössä oleva toimialaluokitus on pääluokkatasolla edellistä luokitusta tarkempi. Uusina tietoina aineistossa ovat auton omistusta tai hallintaa kuvaava tieto sekä tieto työttömien Tilastokeskus 9

toimialasta. Koska väestön taloudellista toimintaa kuvaavia tietoja on rekisteripohjaisesti tuotettu vuosittain vuodesta 1987 lähtien, mahdollistaa tämä myös esim. työvoimamuutosten tarkastelun yhdistämällä eri vuosien aineistoja. Rakennukset, asunnot, kesämökit ja toimitilat Rakennus- ja asuntokantatilastot tuotetaan väestön keskusrekisterin rakennus- ja huoneistotietojen pohjalta, joita ylläpidetään rakennushankeilmoituksilla sekä määräaikaistarkistuksilla. Asuntoväestö on peräisin väestön keskusrekisterin henkilörekisteristä. Rakennus- ja asuntokantatilastot vastaavat toisiaan siten, että jokaista asuntokannan asuntoa vastaava rakennus on rakennuskannassa. Asutut asunnot (sekä vakinaisesti että tilapäisesti asutut) on saatu yhdistämällä henkilörekisterin tiedoilla muodostetut asuntokunnat rakennus- ja huoneistorekisterin asuntoihin ns. kotipaikkatunnuksen avulla. Rekisteriaineistojen parantumisen johdosta on vuoden 1990 väestölaskennan asuntotiedoissa vakinaisen asuinkäytön ulkopuolelle jäävät asunnot eroteltu tilapäisesti asuttuihin sekä ei asuinkäytössä oleviin asuntoihin. Vuoden 1985 väestölaskennassa sekä vuosien 1987-1989 asuntokantatilastoissa muodostivat nämä asunnot ryhmän Ei vakinaisessa asuinkäytössä. Rakennus- ja asuntokantatilastojen ja väestörekisterikeskuksen rakennus- ja huoneistotiedot eivät ole täysin yhtenevät, koska rekisterin sisältämät virheet on pyritty korjaamaan tilastoissa. Kaikkia rekisteriin kerättäviä tietoja ei ole käytetty tilastotuotannossa. Esimerkiksi rakennuksien omistajalajeista ja tilavuuksista ei ole tilastoja. Ensimmäiset rekisteripohjaiset verotustiedoilla täydennetyt kesämökkitilastot on julkaistu vuodelta 1989. Tätä edeltävät kesämökkitiedot ovat vuoden 1980 väestölaskennasta, jossa tiedot kerättiin lomakkeilla. Vuoden 1980 laskennassa kerättiin myös sellaisia tietoja, joita ei ole 1980- luvulla uustuotannosta, kuten tieto kesämökin yhteisomistuksesta ja talviasuttavuudesta. Toimitiloista julkaistaan vuoden 1990 väestölaskennassa ensimmäisen kerran rekisteripohjaisia tilastoja. Edellisen kerran tietoja toimitiloista julkaistiin vuoden 1980 väestölaskennassa. Vuoden 1990 väestölaskennan tietosisältö on jonkin verran suppeampi kuin vuonna 1980, jolloin tietoja kerättiin myös mm. toimitilojen vuokrista. Vertailtaessa eri ajankohtien rakennus- ja huoneistotietoja, on otettava huomioon, että muutokset johtuvat osin rekisterissä tehdyistä tarkastuksista. Esimerkiksi rakennuskannan rakentamisvuosien korjausten vuoksi on rakennuskanta kokonaisuutena "nuorentunut". Tähän on vaikuttanut rekisteriin tehtyjen korjausten lisäksi myös rakennusten lisääntynyt perusparantaminen. Rakennus- ja asuntokantalukujen vertailtavuutta rakennus- ja asuntotuotantolukuihin vaikeuttaa mm. se ettei kaikkea uudisrakennustuotantoa tilastoida rakennuskantaan. Eri ikäisten asuntojen poistumaa laskettaessa on otettava huomioon rakentamisvuosissa esiintyvät erot. Tilastoissa ovat mukana kaikki asunnot ja rakennukset, joissa asuttiin vuoden viimeisenä päivänä vuonna 1990, vaikka ne rekisterin mukaan eivät olisi vielä valmistuneet. On myös mahdollista, että rakennuskantaan kuulumaton rakennus otetaan asumiskäyttöön, jolloin ko. asunto on puuttunut edellisvuoden asuntokantaluvuista. Tällaisia rakennuksia voivat olla esim. kesämökit. Asuntokunnat ja perheet Perhetyyppi määritetään vain vakinaisesti varsinaisissa asunnoissa asuville. Laitoksissa vakinaisesti asuvat eivät kuulu perheisiin. Vuoden 1990 väestölaskennan perhetilasto ei ole täysin verrattavissa edellisen väestölaskennan tilastoon. Vuoden 1985 väestölaskennassa perheiksi katsottiin avoparit, joilla oli yhteisiä lapsia. Nyt samassa asunnossa vakituisesti asuvasta miehestä ja naisesta on muodostettu avopari, jos heidän ikäeronsa on pienempi kuin 16 vuotta eivätkä he ole sisaruksia. Muutos on lisännyt perheiden kokonaismäärää. Samalla yksinhuoltajaperheiden määrä on vähentynyt, koska osa yksinhuoltajista asuu avoliitossa. Myös perheeseen kuulumattomien määrä on vähentynyt. Asuinolot Asuinolotilastojen henkilöperusjoukon muodostavat vakinaisesti varsinaisessa asunnossa asuvat eli ns. asuntoväestö. Laitoksissa ja asuntoloissa asuvat henkilöt eivät ole mukana luvuissa Asuinolotilastoissa asuntokuntien on määrä suurempi kuin asuntokannan vakinaisesti asuttujen 10 Tilastokeskus

asuntojen määrä. Ero johtuu siitä, että kotipaikkatunnuksen puuttumisen tai virheen vuoksi kaikille asuntokunnille ei saada yhdistetyksi oikeaa asuntoa (ns. parittomat asuntokunnat). Asuinolotilastoissa ovat mukana myös nämä "asunnottomat" asuntokunnat, joten asuinolotilastojen asuntoväestö on suurempi kuin asuntokantatilastojen asuntoväestö. Omistusasuntojen määrä on molemmissa tilastoissa sama, mutta vuokra-asuntoja on asuntokantatilastoissa enemmän kuin asuinolotilastoissa. Ero johtuu siitä, että asuntokantatilastoissa myös Ei vakinaisessa asuinkäytössä olleiden asuntojen (asuntovarauma) hallintaperusteena on säilytetty vuokra-asunto, kun siitä on ollut varma tieto (esim. aravavuokratalojen asunnot). Asuinolotilastoissa näitä asuntoja ei ole, koska niihin ei yhdisty asukkaita. Asuinolotilastoissa on tilastovuodesta 1989 lähtien sovellettu uutta asumisväljyysluokitusta. Tämä ns. normi 4 eroaa edellisessä väestölaskennassa käytetystä normi 3:sta siinä, että keittiötä ei lasketa mukaan huonelukuun. Väljästi asumisen määritelmä on muokattu vastaavalla tavalla. Muutosten seurauksen myöskään asumistasoluokitus ei ole vertailukelpoinen aikaisemman väestölaskennan kanssa. Luotettavuustutkimus Tutkimuksen tarkoitus Q to S Rekisteripohjaisten tietojen käyttäminen on lisääntynyt laskennoissa nopeasti. Vuoden 1980 laskennassa rekisteristä otettiin väestö-, perhe- ja asuntokuntatiedot, vuonna 1985 rakennus- ja asuntotiedot sekä vuonna 1990 myös väestön taloudellista toimintaa kuvaavat tiedot. Siten vuoden 1990 laskenta on ensimmäinen kokonaan rekisteritiedoista tehty laskenta Jotta saataisiin tietoa siitä, kuinka hyvin rekisteripohjaiset tilastot vastaavat lomakepohjaisia tilastoja, tehdään vuoden 1990 laskennan yhteydessä otospohjainen lomaketiedustelu. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa väestölaskentatietojen käyttäjille tietoa tilastojen laadusta ja vertailukelpoisuudesta aikaisempiin väestölaskentatietoihin rekisterinpitäjille tietoa rekistereiden mahdollisten virheellisten tietojen määristä ja virhetyypeistä tietoa väestölaskentatiedoista, joita ei ole rekistereissä (työmatkan kulkutapa ja pituus, osa-aikatyökuukaudet vuoden aikana, alivuokralaisuus ja asuinhuoneiston sijaintikerros) otospohjaisia ennakkotietoja vuoden 1990 väestölaskennasta. Tutkimukseen poimittiin 20 000 kiinteistön otos väestön keskusrekisteristä. Otos poimittiin tasavälisesti kunnittain järjestetyistä kiinteistöistä. Siten otos saatiin kattamaan tasaisesti koko maa. Tutkimuksen tiedot kerättiin kaikista kiinteistöillä olevista 23 000 rakennuksesta, 45 000 asuinhuoneistosta ja 96 000 henkilöistä. 15-74 -vuotiailta (72 000 henkilöä) kysyttiin taloudellista toimintaa kuvaavat tiedot. Suuri otos tekee mahdolliseksi sen, että tietoja voidaan tuottaa eri muuttujista niin tarkasti kuin niitä pääasiallisesti käytetäänkin. Alueittain tietoja on mahdollista saada lääneistä, seutukaavaalueista sekä 50 000 asukkaan suuruisista alueista alkaen. Alueen asukaslukuraja riippuu muuttujien tarkkuustasosta: mitä karkeammalla tasolla halutut tiedot ovat, sitä pienemmältä alueelta niitä voidaan tuottaa. Tiedonkeruu Ensimmäisessä vaiheessa tutkittiin kiinteistöillä olevien rakennusten olemassaolo, käyttötilanne ja omistaja. Tarkistustyön tekivät kuntien rakennusviranomaiset kesällä 1990. Kustannussyistä tietoja ei kerätty kaikista otoskiinteistöistä vaan niistä poimittiin 5 000 kiinteistön alaotos. Toisessa vaiheessa lähetettiin otosrakennusten omistajille postitse lomaketiedustelu rakennuk- Tilas to keskus 11

sen ominaisuuksista. Se tehtiin loka-joulukuussa 1990. Rakennustiedustelun yhteydessä tarkistettiin rakennuksissa olevien huoneistojen käyttötilanne. Sen perusteella lähetettiin tammikuussa 1991 kaikkiin rakennuksissa oleviin asuinhuoneistoihin postikysely, jossa kysyttiin tietoja huoneistosta ja sen asukkaista. Ellei postikyselyihin vastattu, keräsivät Tilastokeskuksen haastattelijat puuttuvat lomaketiedot puhelimitse. Tiedot saatiin kerätyksi 98.2 %:lta rakennuksista, 97.1 %:lta huoneistoista ja 95.6 %:lta henkilöistä. Rakennusten, huoneistojen ja henkilöiden tietoja voidaan yhdistellä rakennus-, huoneisto- ja kotipaikkatunnuksien avulla. Siten saadaan selville esimerkiksi lääneittäin rakennukset tyhjien tai ahtaasti asuttujen huoneistojen määrän mukaan, huoneistot rakennuksen valmistumisvuoden mukaan, yms. Mikäli henkilöllä on sekä tilapäinen, että vakituinen asuinpaikka, on hänet luotettavuustutkim uksessa tilastoitu tilapäisen asuinpaikan mukaan esim. asukkaaksi opiskelu-/työpaikkakunnalle. Tietojen julkaiseminen Tietosisältö Luotettavuustutkimuksen tietosisältö kattaa tiedot rakennusten ja asuntojen sijainnista, keskeisimmistä ominaisuuksista, käyttötarkoituksesta, henkilöiden pääasiallisesta toiminnasta ja työssäkäynnistä. Luotettavuustutkimuksen tietoluettelo on esitetty liitteessä 1. Luotettavuustutkimuksen pohjalta laadittuja väestölaskennan ennakkotietoja julkaistaan kesällä 1992 ilmestyvässä julkaisussa. Siinä on otokseen perustuvia tietoja väestön taloudellisesta toiminnasta. Tiedot luotettavuustutkimuksen ja väestölaskennan tietojen vertailuista julkaistaan syyskuussa 1993 ilmestyvässä julkaisussa. Tietoryhmittäisiä tuloksia vertailuista julkaistaan myös väestölaskentajulkaisuissa. Käsitteet Suuri osa käsitteistä perustuu kansainvälisiin suosituksiin ja kansallisiin standardeihin. Tarkempia tietoja näistä saa seuraavista Tilastokeskuksen julkaisuista, joihin on myös viitattu tarpeen mukaan kunkin käsitteen yhteydessä. Ammattiluokitus 1980. Tilastokeskus, Käsikirjoja Nro 14. Helsinki 1980. Demografiset ja sosiaaliset perusluokitukset Tilastokeskus, Käsikirjoja Nro 18. Helsinki 1983. Ikäluokitukset. Tilastokeskus, Käsikirjoja Nro 22. Helsinki 1986. Institutionaalinen sektoriluokitus. Tilastokeskus, Käsikirjoja Nro 5, uusittu laitos. Helsinki 1984. Koulutusluokitus 31.12. 1988. Tilastokeskus, Käsikirjoja 1, 8. uusittu laitos. Helsinki 1989. Pääasiallisen toiminnan ja toimeentulolähteen luokitus. Tilastokeskus, Käsikirjoja nro 11. Helsinki 1980. Rakennusluokitus. Tilastokeskus, Käsikirjoja nro 16. Helsinki 1982. Sosioekonominen asema- luokitus. Ammattiasemaluokitus. Tilastokeskus, Käsikirjoja nro 17. Helsinki 1983. Toimialaluokitus (TOL) 1988. Tilastokeskus, Käsikirjoja Nro 4, 2. uusittu laitos. Helsinki 1987. Tulot ja kulutus 1992:3. Tulo- ja varallisuustilasto 1989. Tilastokeskus 1992. Valtioiden ja maiden tunnukset 1991. Tilastokeskus, Käsikirjoja 12. Helsinki 1991. Kuntanumerointi 1990. Tilastokeskus, Helsinki 1989. 12 Tilastokeskus

Käsiteluettelo Väestölaskennan tauluissa esiintyvät käsitteet ovat seuraavat: Ahtaasti asuminen Alivuokralaisuus Alue Alueella asuva työllinen työvoima Alueella työssäkäyvät Ammatissa toimivuus Ammatti Ammattiasema Ansiotulot - > Valtionveronalaiset tulot Asuinhuoneiston sijaintikerros Asuinpaikka Asumistaso Asumistiheys Asunnon keskikoko Asunnon käytössäolotilanne Asunto Asuntokunta Asuntokuntarakenne Asuntokuntatyyppi Asuntola Asuntoväestö Elinkeino Elinvaihe Eläkeläiset Hallintaperuste Huone ja huoneluku Huoneiden keskikoko Ikä Juridinen muoto - > Työnantajasektori Kansalaisuus Keittiö Keittiötyyppi - > Keittiö Kerrosala Kerrosluku Keskitulot - >Valtionveronalaiset tulot Kesämökki Kieli Kokopäivätyökuukaudet - > Työssäolokuukaudet Koulutus Kunta Kuntaryhmittely - > Kunta Laskenta viikko Lämmitysaine/lämmönlähde Lämmitystäpä Lääni Mediaanitulot - > Valtionveronalaiset tulot Muut työvoiman ulkopuolella olevat - > Pääasiallinen toiminta Nettopendelöinti - > Pendelöinti Nettotulot - > Valtionveronalaiset tulot Nuori asuntokunta - > Asuntokuntatyyppi Opiskelijat Osa-aikatyökuukaudet - > Työssäolokuukaudet Osa-alue Palkansaajat - > Ammattiasema Pendelöinti Perhe Perheasema Perhetyyppi Pinta-ala Postinumeroalue Pääasiallinen toiminta Rakennuksen käyttötarkoitus Rakennus Rakennusaine Rakentamis- tai perusparannusvuosi Ruotsinkielinen väestö - > Kieli Saamenkielinen väestö - > Kieli Seutukaava-alue Siviilisääty Sosioekonominen asema Sukupuoli Taajama Taajama-aste Talotyyppi Toimiala - > Elinkeino Toimitila Toimitilan käyttötarkoitus Tulot - > Valtionveronalaiset tulot Tulotyyppi - > Valtionveronalaiset tulot Työikäinen väestö Työllinen työvoima Työmatkan kulkutapa Työmatkan pituus Työnantajasektori Työpaikka Työpaikkaomavaraisuus Työssäolokuukaudet Työttömyysaste Työttömyyskuukaudet Työttömät (työtön työvoima) Työvoima Työvoimaosuus Valtionveronalaiset tulot Vanhusasuntokunta - > Asuntokuntatyyppi Vapaa-ajan asuinrakennus - > Kesämökki Varusmiehet Varusteet Varustetaso - > Asumistaso V erkostoliittymät Viitehenkilö Väestö Yrittäjät - > Ammattiasema Tilastokeskus 13

Ahtaasti asuminen Alueella asuva työllinen työvoima Asunto on alla olevien normien mukaan ahtaasti asuttu, jos siinä asuu normi 1: enemmän kuin 2 henkilöä huonetta kohti, kun keittiö lasketaan huonelukuun. normi 2: enemmän kuin 2 henkilöä huonetta kohti, kun keittiötä ei lasketa huonelukuun. normi 3: enemmän kuin 1 henkilö huonetta kohti, kun keittiö lasketaan huonelukuun. normi 4: enemmän kuin 1 henkilö huonetta kohti, kun keittiötä ei lasketa huonelukuun. Tilastoissa sovelletut normit ovat vaihdelleet vuosikymmenittäin. Normeja 1 ja 2 käytettiin väestölaskennoissa vuosina 1970 ja 1975. Normin 3 mukaisia tietoja on tuotettu vuodesta 1980. Normi 4 on ensimmäisen kerran mukana vuoden 1990 väestölaskennassa. Aiemmasta poiketen on normia 4 nyt sovellettu myös asumistasoluokituksessa, jossa ennen on käytetty normia 3. Alivuokralaisuus Alivuokralainen on toisen vuokralaisen hallitsemassa huoneistossa asuva henkilö, joka maksaa vuokraa huoneiston haltijalle. Tieto alivuokralaisuudesta on kerätty väestölaskentaan liittyvän otospohjaisen luotettavuustutkimuksen yhteydessä. Alue Vuoden 1990 väestölaskennassa käytetyt hallinnolliset aluejaot ovat ajankohdan 31.12.1990 mukaisia. Luettelo lääneistä, seutukaava-alueista ja kunnista sekä tapahtuneista aluemuutoksista sisältyy vuosittain ilmestyvään Tilastokeskuksen Kuntanumerointi-julkaisuun. Tietoja julkaistaan myös alueista Etelä-Pohjanmaa, Vaasan rannikkoseutu, Keski-Pohjanmaa ja pääkaupunkiseutu (liite 10). Hallinnollisten aluejakojen lisäksi tietoja voidaan tuottaa myös koordinaattien käyttöön perustuvilla aluejaoilla, kuten esim. osaalueet, taajamat ja karttaruudut. Katso kunta, lääni, osa-alue, postinumeroalue, seutukaavaalue, taajama. Alueella asuvalla työllisellä työvoimalla tarkoitetaan kaikkia tällä alueella asuvia työllisiä, riippumatta siitä, missä henkilön työpaikka sijaitsee. Alueella asuva työllinen työvoima muodostaa ns. työllisen yöväestön. Katso työllinen työvoima. Alueella työssäkäyvät Alueella työssäkäyvillä tarkoitetaan kaikkia tällä alueella työssäkäyviä henkilöitä riippumatta heidän asuinpaikastaan. Alueella työssäkäyvät muodostavat ns. työllisen päiväväestön, jonka määrää voidaan pitää mittarina alueen työpaikkojen määrälle. Katso työpaikka. Ammatissa toimivuus Tieto ammatissa toimivuudesta kertoo, onko henkilö kuluneen vuoden aikana pääasiassa kuulunut taloudellisesti aktiiviin väestöön. Tällöin on ammatissa toimivaan väestöön pääsääntöisesti luettu kaikki 15-74-vuotiaat henkilöt, jotka vuoden 1990 aikana olivat yhteensä vähintään kuusi kuukautta työssä ja/tai työttömänä. Ammatissa toimivuuden käsitteen avulla jaetaan väestö seuraaviin ryhmiin: Ammatissa toimivat työlliset työttömät Ammatissa toim im attom at O - 14-vuotiaat opiskelijat eläkeläiset varusmiehet, siviilipalvelusmiehet muut ammatissa toimimattomat Ammatissa toimivuus on ratkaistu eri rekistereistä saatujen työssäolo- ja työttömyyskuukausitietojen perusteella. Osan väestöstä on katsottu kuuluvan ammatissa toimivaan väestöön pelkästään ansiotulojen perusteella. Muut kuin ammatissa toimivat on luettu ammatissa toimimattomaan väestöön. Määritettäessä henkilön pääasiallista toimintaa on vuoden 1985 väestölaskennasta lähtien käy- 14 Tilastokeskus

tetty pääkäsitteenä työvoimakäsitettä. Ammatissa toimivuus -käsitteellä voidaan kuitenkin tuottaa rinnakkaisia tietoja henkilön työssäkäynnistä. Katso pääasiallinen toiminta, työvoima. Ammatti Ammatilla tarkoitetaan sitä toimintaa tai työtä, jota henkilö tekee tuloa saadakseen. Vuoden 1990 väestölaskennassa on käytetty samaa ammattiluokitusta kuin edellisissä vuosien 1980 ja 1985 laskennoissa. Luokitus on esitetty julkaisussa Ammattiluokitus 1980, Tilastokeskus, Käsikirjoja nro 14 (1980). Vastaavalla numerolla käsikirjoja-sarjassa on sittemmin (1987) julkaistu uusi ammattiluokitus, jota on kuitenkin käytetty vain laskennan luotettavuustutkimuksessa varsinaisen luokituksen rinnalla Ammattiluokitus rakentuu siten, että ammateilla on tarkimmalla tasolla kolmi- tai nelinumeroinen koodi. Yksityiskohtaisimmatkin ammattiluokat sisältävät kuitenkin usein erilaisia ammattinimikkeitä. Ammatit voidaan jakaa myös karkeammin yksi- tai kaksinumerotasolla. Ammattiluokituksen pääryhmät on esitetty liitteessä 6. Ammattien luokittelun lähtökohtana on, että kaikki samaa työtä tekevät saavat saman ammattikoodin riippumatta esim. toimialasta tai ammattiasemasta. Kooditettaessa monikäsitteisiä tai puutteellisia ammattinimikkeitä on kuitenkin käytetty hyväksi tietoja mm. henkilön työpaikasta, koulutuksesta ja aikaisemmasta toiminnasta. Ammatti määritellään vain työvoimalle. Tärkeimmät ammattitietojen lähteet ovat veroilmoitusten selväkieliset ammattinimikkeet sekä valtion ja kuntien palvelussuhderekisterit. Apuna on käytetty myös mm. väestön keskusrekisterin, vuoden 1990 maatalouslaskennan ja työnantajajärjestöjen tietoja. Työttömien ammattitiedot ovat peräisin työministeriön työnhakijarekisteristä. Eri lähteistä kerätyt ammattinimikkeet on kooditettu pääasiassa koneellisesti. Väestölaskentaan liittyvän otospohjaisen luotettavuustutkimuksen ammattitiedot perustuvat lomaketietoihin. Lomakkeella tiedusteltiin ammattia päätyöpaikassa laskentaviikolla. Luotettavuustutkimuksen aineisto on kooditettu sekä laskennassa käytetyn että uudemman ammattiluokituksen mukaan. Ammattiasema Ammattiasema kuvaa työllisten asemaa työelämässä. Käytetty luokitus on seuraava: palkansaajat yrittäjät ym. Vuoden 1990 väestölaskennassa ei yrittäjiä ole voitu luokitella tarkemmin sen mukaan, onko kyseessä yrittäjä, jolla on palkattua työvoimaa, yksinäisyrittäjä tai ammatinharjoittaja vai yrittäjäperheenjäsen. Näin ollen ryhmä yrittäjät ym. sisältää sekä yrittäjät että näiden yrittäjäperheenjäsenet. Tieto ammattiasemasta perustuu henkilön eläkevakuutustietoihin sekä palkka- ja yrittäjätulon määrään. Asuinhuoneiston sijaintikerros Asuinhuoneiston sijaintikerros on se kerros, jossa asuinhuoneisto sijaitsee. Jos asuinhuoneisto sijaitsee useammassa kerroksessa, on sijaintikerros se, jossa huoneistosta on pinta-alan mukaan suurin osa. Jos kahdessa tai useammassa kerroksessa on saman verran huoneiston pinta-alasta, on sijaintikerros näistä alin. Asuinpaikka Henkilöllä voi vakinaisen asuinpaikan lisäksi olla tilapäinen asuinpaikka asunnossa, jossa hän ilmoituksensa mukaan asuu tilapäisesti vähintään kolme kuukautta. Myös asunnottomat voivat kuulua kunnassa vakinaisesti asuvaan väestöön. Tieto henkilön asuinpaikasta on saatu väestön keskusrekisteristä. Katso väestö. Asumistaso Asumistasoluokituksessa asuntokunnat luokitellaan ensiksi asumistiheyden mukaan kolmeen luokkaan asuntokunnan henkilöluvun ja asunnon huoneluvun perusteella. Luokitusperusteet on esitetty taulukossa 1. Luokitus poikkeaa vuosista Tilastokeskus 15

1985-1988 siinä, että keittiötä ei enää vuodesta 1989 lähtien ole luettu mukaan huonelukuun. Taulukko 1. Asumistiheysluokitus Asunnon käytössäolotilanne Asunto katsotaan vakinaisesti asutuksi, jos siinä asuu väestön keskusrekisterin mukaan yksikin henkilö vakituisesti. Asunto katsotaan tilapäisesti asutuksi, jos siinä asuu väestön keskusrekisterin mukaan tilapäisiä asukkaita, mutta ei yhtään vakituista asukasta. Asunto ei ole asuinkäytössä, jos asunnossa ei väestön keskusrekisterin mukaan asu ketään vakituisesti tai tilapäisesti. Väestön keskusrekisterin rakennus- ja huoneistotiedot sisältävät asuntoja, jotka todellisuudessa eivät ole asuinkäytössä tai ovat rekisterivirheitä. Tällaisia asuntoja ei ole mukana asuntokantatilastoissa niissä tapauksissa, joissa ne on voitu päätellä virheiksi tai poistumaan kuuluviksi muiden rekisteritietojen perusteella. Tämän jälkeen kukin asumistiheysluokka on luokiteltu edelleen asunnon varustetason mukaan seuraavasti: hyvin varustettu asunto eli asunnossa on vesijohto, viemäri, lämminvesi, WC, peseytymistilat (joko suihku/kylpyhuone tai huoneistokohtainen sauna) ja keskus- tai sähkölämmitys puutteellisesti varustettu asunto eli asunnosta puuttuu vain peseytymistilat ja/tai keskuslämmitys (tai sähkölämmitys) erittäin puutteellisesti varustettu asunto eli asunnosta puuttuu jokin seuraavista varusteista: vesijohto, viemäri, lämminvesi tai WC. Asumistiheys Asunto Asunnolla tarkoitetaan keittiöllä, keittokomerolla tai keittotilalla varustettua yhden asuinhuoneen tai useampia asuinhuoneita käsittävää, ympärivuotiseen asumiseen tarkoitettua kokonaisuutta, jonka huoneistoala on vähintään 7 m ja joka sisältää asumiseen tarvittavat välttämättömät varusteet ja tilat. Jokaisella asunnolla on oltava oma välitön sisäänkäyntinsä. Sisäänkäynniksi luetaan esim. omakotitaloissa erillinen ns. ulkoveranta (eteinen). Mikäli käynti asuinhuoneistokokonaisuuteen tapahtuu toiseen asuinhuoneistoon varsinaisesti kuuluvien tilojen läpi, ei edellistä pidetä erillisenä asuinhuoneistona, vaan nämä kokonaisuudet muodostavat yhden asuinhuoneiston. Asumistiheys on asunnon koon ja siinä asuvien henkilöiden lukumäärän välinen suhdeluku. Asunnon koko ilmaistaan joko huonelukuna tai asunnon pinta-alana. Asuntojen keskikoko Asuntojen keskikoko on asuinhuoneistojen kokonaisalan ja asuntojen yhteismäärän välinen suhdeluku. Asuntokunta Asuntokunnan muodostavat kaikki samassa asuinhuoneistossa vakinaisesti asuvat henkilöt. Väestön keskusrekisterin mukaan vakinaisesti laitoksissa olevat, asunnottomat, ulkomailla ja tietymättömissä olevat henkilöt eivät muodosta asuntokuntia. Myöskään ne asuntolarakennuksiksi luokitelluissa rakennuksissa asuvat henkilöt, joiden asunto ei täytä asuinhuoneiston määritelmää, eivät muodosta asuntokuntia. Vuoden 1980 väestölaskennassa näistä henkilöistä muodostettiin asuntokuntia. 16 Tilastokeskus

Asuntokuntakäsite otettiin käyttöön vuoden 1980 väestölaskennassa. Sitä aikaisemmissa laskennoissa käytettiin ruokakuntakäsitettä. Ruokakunnan katsottiin muodostuvan yhdessä asuvista perheenjäsenistä ja muista henkilöistä, joilla oli yhteinen ruokatalous. Alivuokralainen, jolla oli oma ruokatalous, muodosti oman ruokakuntansa. Vuosien 1980 ja 1985 väestölaskennoissa alivuokralainen kuuluu samaan asuntokuntaan muiden asunnossa asuvien kanssa. Katso asunto, asuntola, viitehenkilö. Asuntokuntarakenne Asuntokunnan rakenne kuvaa asuntokunnan henkilö- ja perhekoostumusta. Perheasuntokuntia ovat asuntokunnat, joissa on Vain yksi perhe, 1 perhe ja muita henkilöitä, 2 perhettä ja mahdollisesti muita henkilöitä tai 3+ perhettä ja mahdollisesti muita henkilöitä. Muita asuntokuntia ovat asuntokunnat, joissa on 1 henkilö, 2 henkilöä, molemmat samaa sukupuolta, 2 henkilöä, mies ja nainen, 3+ henkilöä, kaikki samaa sukupuolta tai 3+ henkilöä, miehiä ja naisia. Asu ntoku ntatyy ppi Asuntokuntarakenne ja -tyyppi ovat osittain päällekkäisiä käsitteitä. Asuntokuntatyyppejä ovat seuraavat: Lapsiasuntokuntia ovat asuntokunnat, joissa on vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi. Nuoriksi asuntokunniksi luetaan asuntokunnat, joiden viitehenkilö on alle 30- vuotias. Miesasuntokuntia ovat asuntokunnat, joissa kaikki henkilöt ovat miespuolisia. Naisasuntokuntia ovat asuntokunnat, joissa kaikki henkilöt ovat naispuolisia. Perheasuntokuntia ovat asuntokunnat, joissa on vähintään yksi perhe. Vanhusasuntokuntiin luetaan asuntokunnat, joissa on vähintään yksi 65 vuotta täyttänyt henkilö. Vanhusten asuntokuntia ovat asuntokunnat, joissa kaikki henkilöt ovat täyttäneet 65 vuotta. Asuntola Asuntolalla (erityisrakenteisella asuntolalla) tarkoitetaan yhteisasumiseen tarkoitettua rakennusta, jossa asukkailla on yhteiset keittiö-, oleskeluja/tai saniteettitilat. Tämän tyyppisessä asuntolassa ei yleensä ole varsinaisia asuinhuoneistoja. Rakennusteknisesti ei erityisrakenteinen asuntola juuri poikkea majoitusrakennuksesta. Asuntola on tarkoitettu erityisryhmille kuten vanhuksille, vammaisille tms. Erityisryhmille rakennetut tavalliset asuinrakennukset, joiden tilaratkaisuissa ei ole mitään poikkeavaa (esim. yhteistiloja) eivät ole asuntolarakennuksia. Käyttötarkoitukseltaan asuntolarakennukseksi luokitellussa rakennuksessa sijaitseva asunto katsotaan normaaliksi asunnoksi silloin, kun asunnossa on huoneluku keittiö mukaanlukien suurempi kuin yksi, vähintään keittiö tai keittokomero, WC ja suihku, amme tai huoneistokohtainen sauna. Vuoden 1980 väestölaskennasta poiketen asuntola-asuntoja ei kuvata omana ryhmänään, vaan ne kuuluvat normaaliin asuntokantaan. Asuntolaasuntoja, joilla edellä mainitut ehdot eivät täyty, ei ole tilastoitu asuntokantaan lainkaan. Katso asuntoväestö. Asunto väestö Asuntoväestöön kuuluvat väestön keskusrekisterin mukaan vuoden 1990 lopussa asunnoissa vakinaisesti asuvat henkilöt. Laitoksissa vakinaisesti hoidettavina olevat, asuntoloissa ja ulkomailla asuvat sekä asunnottomat henkilöt eivät kuulu asuntoväestöön. Ne asuntolarakennuksiksi luokitelluissa rakennuksissa asuvat henkilöt, joi- Tilastokeskus 17

den asunto ei täytä em. asuinhuoneiston määritelmää, eivät kuulu asuntoväestöön. Perheiden perusväestö poikkeaa asuntoväestöstä siten, että siihen lasketaan kuuluvaksi myös asuntoloissa asuvat. Katso asunto, asuntola, väestö. Elinkeino Henkilön elinkeino (toimiala) määräytyy hänen työpaikkansa toimialan mukaan. Kaikki samassa toimipaikassa työskentelevät saavat saman elinkeinon ammatistaan riippumatta. Työpaikan toimiala määritetään kullekin toimipaikalle Tilastokeskuksen toimialaluokituksen mukaisesti. Itsenäiselle ammatinharjoittajalle elinkeino määritetään toiminnan laadun mukaan. Tieto elinkeinosta on määritetty ensisijassa työlliselle työvoimalle. Käytetty toimialaluokitus on esitetty julkaisussa Toimialaluokitus (TOL) 1988. Toimipaikassa yritys harjoittaa pääasiassa yhdenlaatuista toimintaa. Saman yrityksen eri sijaintipaikoilla harjoittamat toiminnot katsotaan yleensä eri toimipaikoiksi. Toimialaluokituksen pääluokat ovat: A Maatalous; kala- ja riistatalous B Metsätalous C Kaivos- ja kaivannaistoiminta D Teollisuus E Energia- ja vesihuolto F Rakentaminen G Kauppa H Majoitus- ja ravitsemistoiminta I Kuljetus J Tietoliikenne K Rahoitus-ja vakuutustoiminta L Kiinteistö-, puhtaus- ja vuokrauspalvelut M Tekninen palvelu ja palvelut liike-elämälle N Julkinen hallinto ja maanpuolustus O Koulutus ja tutkimus P Terveys- ja sosiaalipalvelut R Virkistys- ja kulttuuripalvelut S Järjestö- ja uskonnollinen toiminta T Muut palvelut X Tuntematon Toimialaluokitus on hierarkinen luokitus, jossa pääluokat jakautuvat kaksinumeroisiin luokkiin (liite 5). Nämä luokat on yleensä jaettu kolminumeroisiin ja tarkimmalla tasolla nelinumeroisiin alaluokkiin. Tieto toimialasta perustuu yleensä Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisterin, valtion virastojen ja toimipaikkojen rekisterin sekä Kuntien eläkevakuutuksen toimintayksikkörekisterin tietoihin. Tieto työttömien elinkeinosta on saatu työministeriön työnhakijarekisteristä. Taulukoitaessa koko väestöä elinkeinon mukaan on työvoiman ulkopuolella oleville annettu asuntokuntansa viitehenkilön elinkeino. Katso viitehenkilö. Elinvaihe Elinvaiheluokituksella erotellaan asuntokuntien elämänvaiheet, jotka yleensä eroavat tuloiltaan ja kulutukseltaan. Elinvaiheluokitus muodostetaan asuntokuntatyypin, viitehenkilön iän ja lasten iän perusteella (liite 8). Asuntokunnan elinvaihetta kuvataan viitehenkilön iällä siinä tapauksessa, että asuntokunnassa ei ole perhettä (yhden henkilön taloudet, perheettömät vähintään kahden henkilön taloudet). Samalla tavoin menetellään myös lapsettomien avio- ja avoparien kohdalla. Lapsiperheiden elinvaihetta sensijaan kuvataan asuntokuntaan kuuluvien lasten iän avulla. Eläkeläiset Eläkeläisiksi katsotaan kaikki ne, jotka Kansaneläkelaitoksen tietojen mukaan saavat eläkettä, mutta eivät ole ansiotyössä. Iän perusteella kaikki yli 74-vuotiaat on päätelty eläkeläisiksi. Lisäksi osa henkilöistä on päätelty eläkeläisiksi eläketulon perusteella. Katso pääasiallinen toiminta. Hallintaperuste Asunnot ryhmitellään hallintaperusteen mukaan seuraavasti: Omistusasunto asunnon haltija omistaa talon tai asunnon haltija omistaa asunto-osakkeet Virka- tai työsuhdeasunto arava virka- tai työsuhdeasunto 18 Tilastokeskus

muu virka- tai työsuhdeasunto Vuokra-asunto aravavuokra-asunto muu vuokra-asunto M uu hallintaperuste (esim. syytinki, sukulaisuus) H allintaperuste tuntem aton Huone ja huoneluku Huone on ikkunallinen tila, jonka lattiapinta-ala on vähintään 7 m ja keskikorkeus vähintään 2 metriä. Eteistä, vilpolaa, makuualkovia tai muuta vastaavaa ei katsota huoneeksi. Huonelukuun sisältyy myös keittiö, mikäli toisin ei ole mainittu. Keittiö Keittiö on huone* joka on sisustettu ruoanlaittoa varten. Alle 7 m suuruinen ruoanlaittoa varten sisustettu tila katsotaan keittokomeroksi tai keittotilaksi. Katso huone ja huoneluku. Kerrosala Rakennuksen kerrosalaan luetaan kerrosten pinta-alat ja se ullakon tai kellarikerrosten ala, jossa on asuin- tai työhuoneita taikka muita rakennuksen pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisia tiloja. Kerroksen ala on vaakasuora pinta-ala, jota rajoittavat kerrosten seinien ulkopinnat tai niiden ajateltu jatke ulkoseinien pinnassa olevien aukkojen ja koristeosien osalta. Huoneiden keskikoko Kerrosluku Huoneiden keskikoko on huoneiston pinta-alan ja huoneluvun (ml. keittiö) välinen suhdeluku. Ikä Ikä tarkoittaa henkilön ikää kokonaisina vuosina 31.12.1990. Tieto on saatu väestön keskusrekisteristä. Tauluissa esiintyvien ikäluokitusten perusteista saa tarkempaa tietoa Tilastokeskuksen julkaisuista Demografiset ja sosiaaliset perusluokitukset ja Ikäluokitukset. Rakennuksen kerroslukuun lasketaan mukaan kaikki ne pääasiallisesti maanpinnan yläpuolella olevat kerrokset, joissa on asuin- tai työhuoneita tai rakennuksen käyttötarkoituksen miiikaisia tiloja. Kun rakennuksen kerrosten lukumäärä vaihtelee rakennuksen eri osissa, kerrosluvulla tarkoitetaan yleensä rakennuksen suurinta kerroslukua. Vuoden 1980 jälkeen valmistuneessa rakennuksessa kerrosluku ilmoitetaan kokonaisuuden huomioon ottavana keskiarvolukuna, jos tietyn kerroksen kerrosalan osuus rakennuksen pääasiallisten kerrosten alasta on hyvin pieni. Esimerkiksi jos suuri teollisuushalli on muuten yksikerroksinen, mutta kerrosalaltaan pienet toimistotilat ovat kolmessa kerroksessa, niin kerrosluvuksi ilmoitetaan yksi. Kansalaisuus Kesämökki Kansalaisuudella tarkoitetaan henkilön laillista kansalaisuutta tietyssä maassa. Tiedot kansalaisuudesta on saatu väestön keskusrekisteristä. Käytetty luokitus on julkaistu Tilastokeskuksen käsikirjassa Valtioiden ja maiden tunnukset 1991. Katso väestö. Kesämökillä tarkoitetaan kiinteästi sijaintipaikalleen rakennettua vapaa-ajan asuinrakennusta tai asuinrakennusta, jota käytetään loma- tai vapaaajan asuntona. Liiketoimintaa palvelevia lomamökkejä, lomakylien rakennuksia ja siirtolapuutarhamökkejä ei lueta vapaa-ajan asuinrakennuksiksi. Tilastokeskus 19

Vuoden 1990 väestölaskennassa on kesämökeiksi luettu kaikki ne rakennukset, joiden käyttötarkoitus oli 31.12.1990 vapaa-ajan asuinrakennus tai joita ko. ajankohtana käytettiin loma-asumiseen. Tiedot kesämökeistä on saatu väestön keskusrekisterin rakennus- ja huoneistotiedoista, joita on täydennetty verohallituksen tiedoilla. Kieli Väestölaskennan tieto kielestä on saatu väestön keskusrekisteristä. Rekisterin tieto kuvaa henkilön äidinkieltä. Luokitus on seuraava: suomi ruotsi saame venäjä tanska, noija, islanti englanti saksa ranska muu tuntematon Väestölaskennassa on tuotettu erillisiä tauluja ainoastaan ruotsin- ja saamenkielisestä väestöstä. Koulutus Taulukko 2. Koulutusluokitus ja -koodit 2-numerotasolla Koulutusaste 0 Koulutukseksi katsotaan kaikki sellainen perusasteen jälkeinen loppuun suoritettu koulutus, jonka kesto on vähintään 400 tuntia. Aikuiskoulutusta, kuten työnantajan jäijestämää koulutusta, järjestöjen ja yhdistysten antama koulutusta, kielikursseja, kiijeopetusta tms., ei lueta koulutukseksi. Esiasteen koulutus Koulutusala 1 Perusasteen koulutus Alempi perusaste 2 Ylempi perusaste Keskiasteen koulutus 3 Alempi keskiaste 4 Ylempi keskiaste 5 Alin korkeaaste 6 Alempi kand. aste 7 Ylempi kand. aste 8 Tutkija koul. tai vast. 0 Yleissivistävä koulutus 001} 101} 201} 30 40 90 1 Humanistinen ja esteettinen koulutus 31 41 51 61 71 81 91 2 Opettajakoulutus 32 42 52 62 72 82 92 3 Kauppa- ja toimistoalan sekä laki-, yhteiskunta ja käyttäytymistieteiden koulutus Korkean asteen koulutus 9 Koulutusaste tuntematon 33 43 53 63 73 83 93 4 Tekniikan ja luonnontieteiden koulutus 34 44 54 64 74 84 94 5 Liikenteen ja tietoliikenteen koulutus 35 45 55 65 75 85 95 6 Hoitoalojen koulutus 36 46 56 66 76 86 96 7 Maa- ja metsätalouden koulutus 8 Muiden erikoisalojen koulutus 37 47 57 67 77 87 97 38 48 58 68 78 88 98 Tilastokeskuksen tutkintorekisteri ei sisällä tietoja esi- ja perusasteen koulutuksesta 20 Tilastokeskus

Koulutusta ilmaiseva koodi on viisinumeroinen, jonka ensimmäinen numero osoittaa koulutusasteen ja toinen koulutusalan. Koodin loppuosa antaa tietoja suoritetusta tutkinnosta, opintosuunnasta ja tutkinnon pääaineesta. Taulukossa 2 on esitetty koulutusluokituksen 2-numeroinen taso. Koulutusastejaottelu noudattaa koulujärjestelmän rakennetta, jossa koulutus etenee vuosijaksottain alemmilta koulutuksen asteilta ylemmille. Mitä pidemmästä koulutuksesta on kysymys, sitä korkeampi on koulutusaste. Koulutusalaluokitus perustuu opintolinjan tai tutkinnon sisältöön. Koulutuksen ala määritellään koulutusnimikkeen perusteella. Kultakin henkilöltä on otettu huomioon vain yksi koulutus, joka on korkein suoritettu tutkinto tai samanasteisista tutkinnoista viimeksi suoritettu tutkinto. Poikkeuksena ovat ne tapaukset, jolloin henkilö on suorittanut ylioppilastutkinnon (ylemmän keskiasteen tutkinto) ja jonkin alemman keskiasteen ammatillisen tutkinnon. Tällöin koulutus määräytyy ammatillisen tutkinnon mukaan. Koulutustiedot on saatu Tilastokeskuksen tutkintorekisteristä. Tiedot ovat ajankohdalta 31.12.1990. Tarkempaa tietoa koulutusluokituksesta saa julkaisusta Koulutusluokitus 31.12.1988. Kunta Taajaan asuttuja kuntia ovat puolestaan ne kunnat, joiden väestöstä vähintään 60 %, mutta alle 90 % asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on vähintään 4000, mutta alle 15 000. Tällaisia kuntia on 50, joista kaupunkeja on 19 ja muita kuntia 31. Maaseutumaisiin kuntiin kuuluvat ne kunnat, joiden väestöstä alle 60 % asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 15 000 sekä ne kunnat joiden väestöstä vähintään 60 %, mutta alle 90 % asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 4000. Tällaisia kuntia on 351. Näistä kaupunkeja on kymmenen ja muita kuntia 341. Uuden kuntaryhmittelyn mukainen jaottelu on esitetty lääneittäin liitteessä 11. Luettelo kunnista, kuntamuodoista ja tapahtuneista muutoksista sisältyy Tilastokeskuksen Kuntanumerointi-julkaisuun. Katso alue. Laskentaviikko Laskentaviikolla tarkoitetaan vuoden 1990 seitsemää viimeistä päivää eli ajanjaksoa 25. - 31.12.1990. Työssäkäyntiin liittyvät tiedot on väestölaskennassa pyritty kohdistamaan tälle viikolle. Tämä viikko on ollut myös laskentaan liityvän otospohjaisen luotettavuustutkimuksen tutkimusviikko. Vuonna 1990 Suomessa oli 460 kuntaa. Kunnat on perinteisesti jaettu kahteen ryhmään: kaupunkeihin ja muihin kuntiin. Tilastokeskus on ottanut käyttöön uuden tilastollisen kuntaryhmittelyn vuodesta 1989 lähtien. Tämä luokitus erottelee kaupunkimaisuutta ja maaseutumaisuutta paremmin kuin hallinnollinen jako kaupunkeihin ja muihin kuntiin. Uudessa kuntaryhmittelyssä kunnat ryhmitellään taajamaväestön osuuden ja suurimman taajaman väkiluvun perusteella kolmeen luokkaan: 1. Kaupunkimaiset kunnat 2. Taajaan asutut kunnat 3. Maaseutumaiset kunnat Kaupunkimaisiin kuntiin luetaan ne kunnat, joiden väestöstä vähintään 90 % asuu taajamissa tai suurimman taajaman väkiluku on vähintään 15 000. Tällaisia kuntia on 59, joista kaupunkeja on 55 ja muita kuntia neljä. Lämmitysaine/lämmöniähde Lämmitysaineella/lämmönlähteellä tarkoitetaan rakennuksen lämmityksessä pääasiallisesti käytettyä polttoainetta tai lämmönlähdettä. Tieto lämmitysaineesta on myös asunnoilla ja toimitiloilla. Luokittelu on seuraava: kauko- tai aluelämpö öljy, kaasu kivihiili sähkö puu, turve muu, tuntematon Kauko- tai aluelämmöllä tarkoitetaan lämmitystä, jossa lämpö johdetaan rakennukseen sen ulkopuolella sijaitsevasta useamman kiinteistön Tilastokeskus 21

yhteisestä lämpökeskuksesta. Kauko- ja aluelämmityksessä käytettyä polttoainetta ei ole tiedossa. Lämmitystäpä Lämmitystavalla tarkoitetaan rakennuksen lämmittämisessä pääasiallisesti käytettyä lämmitystapaa. Tieto lämmitystavasta on myös asunnoilla ja toimitiloilla. Luokittelu on seuraava: vesikeskuslämmitys ilmakeskuslämmitys suora sähkölämmitys uuni- tai kamiinalämmitys ei kiinteää lämmityslaitetta tuntematon Vesikeskuslämmityksessä rakennusta lämmitetään kiertävällä vedellä, ilmakeskuslämmityksessä kiertävällä ilmalla. Suorassa sähkölämmityksessä rakennusta lämmitetään suoraan sähköverkkoon kytketyn lämpöpatterin tms. avulla. Uuni- tai kamiinalämmityksessä lämmitys tapahtuu puilla tai muulla polttoaineella lämpöä varastoivan muurin (uunin) avulla. Uunilämmitykseen luetaan myös muurin sisään asennetut sähköllä toimivat lämpövaraajat, erilliset kiinteät öljylämmittimet sekä lämpöä varastoivat takat (ei kevytrakenteiset). Saunan lämmitykseen käytettäviä kiukaita ei lueta lämmityslaitteiksi. Lääni Vuonna 1990 Suomessa oli 12 lääniä. Ne olivat Uudenmaan lääni Turun ja Porin lääni Ahvenanmaan maakunta Hämeen lääni Kymen lääni Mikkelin lääni Pohjois-Karjalan lääni Kuopion lääni Keski-Suomen lääni Vaasan lääni Oulun lääni Lapin lääni Lääneittäinen luettelo kunnista ja tapahtuneista aluemuutoksista sisältyy Tilastokeskuksen Kuntanumerointi-julkaisuun. Katso alue. Opiskelijat Opiskelija tai koululainen on 15 vuotta täyttänyt henkilö, joka opiskelee päätoimisesti jossakin oppilaitoksessa eikä ole ansiotyössä. Tieto opiskelusta on saatu mm. Tilastokeskuksen korkeakouluopiskelijatiedostosta, opetushallituksen yhteisvalintarekisteristä ja Valtion opintotukikeskuksen opintotukirekisteristä. Osa henkilöistä on päätelty koululaisiksi myös iän perusteella. Alle 15-vuotiaat koululaiset kuuluvat pääasiallisen toiminnan luokkaan O - 14-vuotiaat. Katso pääasiallinen toiminta. Osa-alue Kunnan osa-aluejako muodostuu kunnan itsensä määrittelemistä toiminnallisista aluekokonaisuuksista. Kartalla piirretyt aluerajat ja niihin liittyvät alueiden tunnistetiedot on taltioitu Karttakeskuksessa. Vuoden 1990 väestölaskennassa käytetyt osa-aluejaot ovat ajankohdan 31.3.1992 mukaisia. Kunnan osa-alueet on numeroitu käyttäen korkeintaan kolmea tasoa. Osa-alueen pienin yksikkö on pienalue (pienaluetunnus on kolmen merkin mittainen, esim. P 001). Pienalueet voidaan summata tilastoalueiksi (tilastoaluetunnus on kahden merkin mittainen, esim T 01), mutta osa alueista voidaan jättää vain pienaluetunnuksella varustetuksi. Tilastoalueet voidaan summata suuralueiksi (suuraluetunnus on yhden merkin mittainen, esim. S 1). Osa-alueen tunnus voi siten hierarkiatasosta riippuen olla muodoltaan jokin seuraavista: SI SITOI S 1 TOI P001 = suuralue = tilastoalue = pienalue Tietojen tuottaminen osa-alueittain edellyttää rakennusten koordinaattitietoja. Esimerkiksi tuotettaessa osa-alueitten työpaikkatietoja henkilö saa osa-aluetunnuksen työpaikkansa koordinaattitietojen kautta. Taulukon loppuun tulostetaan tiedot luokasta muu alue, joka sisältää tapaukset, joissa koko kunnan aluetta ei ole rajattu koordinaatit puuttuvat tai ovat virheelliset. Katso alue. 22 Tilastokeskus