Vaihtoraportti YLEISKUVAUS KOHTEESTA Lähdin matkaan ilmaan suurempia ennakkokäsityksiä tai -luuloja. Olin kuitenkin monta kertaa kuullut puhuttavan saksalaisesta järjestelmällisyydestä, tiukkuudesta ja muodollisuudesta. Nämä ainoat ennakkokäsitykset, jotka minulla oli, osoittautuivat yllättäen vääriksi. München oli itse asiassa aika erilainen kuin mitä olin ajatellut. Se oli rento, elämänjanoinen, kiireetön, avara, vehreä ja suvaitsevainen siis kaiken kaikkiaan erittäin miellyttävä paikka elää. Vaikka se on Saksan kolmanneksi suurin kaupunki, se ei tuntunut kovin isolta vaan juuri sopivalta. Münchenissä ei ollut lainkaan helsinkiläistä suorittamisilmapiiriä, vaan ravintolat, terassit ja biergartenit hallitsivat sekä katukuvaa että ihmisten vapaa-aikaa. Sen lisäksi München oli kaunis ja täynnä historiaa. Ihmiset olivat asiakaspalvelua lukuun ottamatta mukavia, avuliaita ja ulospäinsuuntautuneita. Olin myös todella tyytyväinen Saksan hintatasoon ja kuluttajamarkkinoihin: ruokalasku oli puolet ja juomalasku neljäsosan Suomeen verrattuna. Ketjuja ei ollut nimeksikään, mikä luonnollisesti lisää kuluttajan oikeuksia ja mahdollisuutta valita, kuinka paljon ruoastaan haluaa maksaa ja missä haluaa asioida. Kuva 1 Biergarten Kleinhesseloher Seellä
YLEISET JÄRJESTELYT Hakuprosessi alkoi mielestäni aivan liian aikaisin: vuosi ennen lähtöä piti tietää, mihin haluaa mennä, käydä kielitesteissä ja tehdä kurssivalintoja kursseista, joita ei ollut vielä edes julkaistu. Aika tuntui erityisen pitkältä, sillä vastauksen kohdeyliopistosta sai vasta joulukuussa 2013, vaikka hakupaperit piti olla valmiina jo huhtikuussa 2013. Sähköpostiviestejä TUMsta tuli roppakaupalla loppuvuodesta 2013 lähtien, ja monissa niistä toistettiin samaa asiaa. Itse aloitin järjestelyt kunnolla vasta kuukautta ennen lähtöä, mikä riitti muuten hyvin paitsi asunnon osalta. Müncheniin lähtiessäni minulla ei vielä ollut asuntoa ja jouduinkin asumaan kolme ensimmäistä viikkoa poikaystäväni taannoisen vaihtokaverin entisessä asunnossa ilman keittiötä ja huonekaluja. Münchenissä nuorilla yleisin asumismuoto on solu (WG), mutta itse en hakenut lainkaan soluhuoneita, sillä en ollut tottumaan asumaan sellaisessa ja poikaystäväni oli tarkoitus tulla myöhemmin asumaan kanssani samaan asuntoon. Niinpä sain maksaa korkeasta vaatimustasostani kovan hinnan: neljän viikon asunnon etsinnän jälkeen yksityisiltä markkinoilta päätin vuokrata yksiön välitysfirma MrLodgen kautta. Asunto oli huippu: lähellä keskustaa ja parvekkeelta näki Alpeille, mutta jouduimme maksamaan siitä yhdessä poikaystäväni kanssa 900 euron välityspalkkion ja vuokraa 950 euroa kuussa. Muita vaihtoehtoja minun tapauksessani ei kuitenkaan ollut. Suosittelen siis aloittamaan asunnon etsimisen hyvissä ajoin: monta kuukautta ennen lähtöä, sekä tyytymään soluasuntoon. Lisäksi kannattaa olla varuillaan huijareiden varalta, sillä niitä näytti olevan yksityisillä markkinoilla liikkeellä todella paljon. TUM vaatii, että vaihtareilla on saksalainen sairausvakuutus. Missään ei kuitenkaan kunnolla sanota, että suomalaisille riittää, että hankkii Kelalta eurooppalaisen sairaanhoitokortin. Tämän voi tilata Kelalta postitse kotiin. Tämä kannattaa hoitaa hyvissä ajoin, sillä kuten Kelalta odottaa saattaa, asiat eivät tapahdu muutamassa päivässä. Kurssien valitsemiseen ja niille ilmoittautumiseen kannattaa varata riittävästi aikaa. TUMssa oli Aallosta poiketen ainakin kolmenlaisia kursseja: seminaareja, practical-kursseja ja tavallisia luentokursseja. Seminaarit ovat tyypiltään sellaisia, että niissä pitää kirjoittaa noin 10 sivun seminaaripaperi kurssin aiheesta ja pitää siitä esitelmä. Practical-kurssit ovat nimensä mukaisesti käytännöllisiä, ja käsittääkseni hyvin työläitä. Niissä oppii varmasti monia työelämässä hyödyllisiä taitoja omalta alalta. Seminaareihin ja practical-kursseille ilmoittautuminen sulkeutui todella aikaisin: monille jo joulu-tammikuussa. Tämän takia kurssivalikoimaa kannattaa katsoa läpi jo loppuvuodesta ja ottaa yhteyttä kursseista vastaavaan henkilökuntaan, jos haluaa osallistua seminaareihin tai practical-kursseille. Tavallisille luentokursseille ei useimmissa tapauksissa ollut pakko ilmoittautua lainkaan, joskin ilmoittautuminen helpotti asioita. Kurssikuvaukset ja -
luettelot olivat hyvin hajallaan erilaisissa portaaleissa ja eri nettisivuilla. Jokaisella tiedekunnalla oli oma listaus tarjoamistaan kursseista, minkä lisäksi monilla kursseilla oli omat nettisivunsa kyseisen Lehrstuhlin alla. Kursseille ja tentteihin ilmoittautuminen tapahtui kuitenkin TUMonlinessa osoitteessa https://campus.tum.de/tumonline/webnav.ini. Saksalaisen pankkitilin hankkiminen on vapaaehtoista, mutta sitä kannattaa harkita. Itse hankin niin kutsutun Girokonton, sillä monet palvelut (puhelin, netti, ostokset netissä, ZHS Zentraler Hochschulsport) toimivat suoraveloitus-periaatteella. Kaikki vaihtokaverini eivät olleet hankkineet saksalaista pankkitiliä, joten ilmankin pärjää. Se oli kuitenkin mielestäni hyödyllinen ennen kaikkea siksi, että useimmissa ruokakaupoissa ja ravintoloissa ei voinut maksaa Visa electronilla tai Visa Debitillä, vaan ne hyväksyivät vain joko käteistä tai Giro-kortin. Kävin monessa pankissa kysymässä mahdollisuutta avata tiliä, mutta pankit vaativat vuoden minimiaikaa Saksassa asumiselle. Stadtsparkasse oli minun kohdallani ainut pankki, joka suostui avaamaan tilin minulle vain viideksi kuukaudeksi. KÄYTÄNNÖN ASIAT MÜNCHENISSÄ Itse en joutunut käyttämään lainkaan terveydenhuollon palveluita, mutta käsittääkseni Münchenissä ei ole olemassa julkista terveydenhoitoa. Sivulta http://www.kvb.de/ voi hakea sopivaa lääkäriä etsimäänsä vaivaan ja monet lääkärit palvelevat myös englanniksi. Vaihtokoordinaattorimme sanoi, että näyttämällä eurooppalaista sairaanhoitokorttia käynnistä ei tarvitse maksaa mitään. Tästä en kuitenkaan ole varma. Kaupassa käynti oli Suomeen verrattuna erilainen kokemus muutenkin kuin pelkästään alemman hintatason takia. Münchenissä on vallalla käteiskulttuuri ja myyjät ovat allergisia sanalle Visa. Toinen erikoinen piirre on se, että ruokakauppojen kassoilla ei ole lainkaan hihnoja, joissa voisi rauhassa pakata ostoksiaan muovipusseihin. Tempo kassalla on kova, ja tavarat täytyy kiireessä heittää myyjän kädestä joko takaisin kärryyn tai suoraan muovikassiin. Sain palautetta hitaudestani heti ensimmäisten viikkojeni aikana kassatädiltä, kunnes opin miten kassalla tulee käyttäytyä. Kauppaan mennessä on lisäksi huomioitava, että lainsäädännön takia kaikki kaupat sulkevat arkisin jo klo 20, ja sunnuntaisin ne eivät saa olla auki lainkaan. Urheilusta kiinnostuneiden kannattaa ehdottomasti osallistua Zentraler Hochschulsportin (ZHS) tarjoamaan erittäin edulliseen urheilutoiminaan. Lajeja on kymmeniä, ja itse osallistuin indoor cyclingiin, latin dance&fitiin, tennikseen ja uintiin. Koko urheilutoiminta on keskittynyt Olympiazentrumiin, jonne pääsee U-Bahnilla. Siellä on mm. yleisurheilukenttä, tenniskenttiä, uimahalli ja monitoimihalli. Sivulla http://www.zhs-muenchen.de/ kannattaa ehdottomasti
tutustua urheilutarjontaan jo ennen Müncheniin saapumista, sillä paikat suosituimmille tunneille varataan loppuun jo ennen lukukauden alkua. Haluan harrastusmahdollisuuksista mainita lisäksi mahtavan opiskelijoiden sinfoniaorkestereiden kirjon. Itse soitin selloa koko lukukauden ajan Sinfonietta-nimisessä sinfoniaorkesterissa, minkä myötä sain vaihdossa kokea paljon sellaista, mitä vaihtarit eivät yleensä ehkä saa kokea: pääsin yhdeksi viikonlopuksi harjoitusleirille vuoristoon, sain puhua saksaa viikoittaisten harjoitusten aikana, tutustuin muihin samanhenkisiin musiikista kiinnostuneisiin nuoriin ja pääsin esiintymään kirkossa ja kahdessa ulkoilmakonsertissa. Suosittelen siis soittamaan jossakin näistä lukuisista, tasokkaista sinfoniaorkestereista (katso lisää: http://www.tum.de/en/university-life/music-andarts/orchestras-choirs/)! Kiinnostuneen kannattaa varautua pienimuotoiseen koesoittoon lukukauden alussa. Kuva 2 Sinfoniettan ulkoilmakonsertti Olympiaparkissa Münchenissä julkinen liikenne toimii hyvin. Opiskelijat liikkuvat ilmaiseksi viikonloppuisin ja arkisin klo 18 06 välillä pitämällä opiskelijakortin mukana. Jos haluaa matkakortin, joka on voimassa kokoaikaisesti, tulee ostaa niin kutsuttu semesterticket, joka maksaa 146,50 euroa. Tämä oli ihan kannattava ostos, vaikkakin lippu tarkistettiin kohdallani vain kahdesti, jolloin
rangaistusmaksut olisivat olleet yhteensä vain 80 euroa. Semesterticketin lisäksi hankin myös pyörän 75 eurolla Radflohmarktilta (pyöräkirpputori), joka järjestettiin yhtenä sunnuntaina. Pyörän ostaminen oli hyvä päätös, sillä München on kaupunki, joka panostaa pyöräilyyn ja hyviin pyöräteihin, ja pyörällä oli todella mukava liikkua paikasta toiseen. Sain myytyä pyöräni ennen Suomen paluutani 40 eurolla. Münchenissä ykköskieli on ehdottomasti saksa, ja sitä kannattaa osata ennen lähtöä sen verran, että tulee toimeen arkipäiväisissä tilanteissa: tilatessa ruokaa ravintolassa, kaupassa käydessä jne. Aina tulee eteen tilanteita, jossa kielitaidosta on apua, koska kaikkea informaatiota ei ole tarjolla englanniksi ja kaikki eivät osaa puhua englantia lainkaan. Yliopistolla kaikki osaavat tietysti englantia, joten siellä ei ole mitään ongelmaa. Saksan kielen taitoni kehittyi puolen vuoden aikana huomattavasti, mutta se vaati tietysti omaa aktiivisuutta ja motivaatiota oppia sitä. Vaihtareiden kanssa käytimme aina englantia, koska kaikki eivät osanneet saksaa. Mutta eipä englannin taidon kehittymisestäkään mitään haittaa ollut! Sujuvan saksan kielitaidon saaminen olisi luultavasti edellyttänyt vuoden pituista vaihtoa. Opiskeluruokailusta vastaa Münchenissä niin kutsutut Mensat, jotka tarjoavat melko edullista ruokaa opiskelijoille. Mensoja löytyy keskustasta ja kaikilta kampuksilta. Ruoan taso ei valitettavasti ollut lähelläkään Aallon opiskelijaravintoloiden tasoa, eikä ruoan hintaan kuulunut salaattia, juomaa tai leipää, vaan kaikesta piti maksaa erikseen. OPINNOT TUMn informatiikan tiedekunta tarjoaa paljon englanninkielisiä kursseja, mikä oli painava syy valitessani juuri tätä vaihtokohdetta. Jos haluaa tehdä asiat helpoksi, kannattaa valita kursseja vain oman tiedekunnan kurssivalikoimasta. Itse halusin vähän soveltaa ja käydä kursseja muualtakin. Käymäni kurssit olivat: intercultural aspects of working in global teams (seminaari), protein prediction 1 advanced, Deutsch B1.1, introduction to strategy and organization ja epigenetics. Kävin siis myös sivuaineeseeni työpsykologia ja johtaminen kuuluvia kursseja. Kursseista kaikki muut paitsi Deutsch B1.1 ja introduction to strategy and organization olivat englanniksi. Protein prediction oli alallaan kuuluisan professori Burkhard Rostin pitämä, ja se piti sisällään suureen koodausprojektin, joka liittyi laitoksen sillä hetkellä tekemään tutkimukseen proteiinien aggregaatiosta. Kurssi oli mielenkiintoinen, mutta melko työläs. Saksan kurssit TUMssa ovat hyvin laadukkaita ja niillä on helppo verkostoitua muiden vaihtareiden kanssa, joten niihin kannattaa hakea. Suomalaisten ei kuitenkaan kannata olla liian itsekriittisiä valitessaan kurssin tasoa: minun olisi näin jälkikäteen ajateltuna ollut parempi ilmoittautua
astetta tai kahta korkeammalle kurssille, sillä suomalaisten kielitaso on yleensä aina parempi kuin esimerkiksi aasialaisten. Suosittelen välttämään monen sadan ihmisen massaluentokursseja, esimerkiksi introduction to strategy and organization. Suurilla luennoilla opiskelijat villiintyivät: he puhuivat kovaan ääneen koko luennon ajan pitäen luentoja mukavina tilaisuuksina nähdä kavereita. Pienemmät luennot olivat sen sijaan paljon parempia: niissä pystyi keskittymään ja tuli tutustuttua myös kurssin muihin opiskelijoihin. Käymäni epigenetiikan kurssi oli LMU:ssa (Ludwig-Maximilians-Universität München) biologian laitoksella. Kurssin ottaminen LMU:sta oli mahdollista siksi, että bioinformatiikka on Münchenissä jaettu tutkinto-ohjelma TUMn ja LMU:n välillä: paikalliset bioinformatiikan opiskelijat tekevät opintoja kummallakin yliopistolla. Kaikkien mahdollisten bioinformatiikan kurssien löytäminen vaati siis hieman salapoliisityötä ja surffailua netissä. Lisäksi kannattaa tarvittaessa ottaa yhteyttä bioinformatiikan henkilökuntaan, jolta saa lisätietoja kurssien sisällöistä ja apua kurssiportfolion laatimiseen. TUM on iso yliopisto, jolla on kampuksia ympäri Müncheniä. Matematiikan ja informatiikan tiedekunta sijaitsee Garching Forschungszentrumissa, joka on U-Bahnin päätepysäkki. Keskustasta sinne kestää noin puoli tuntia, joten pitkiin koulumatkoihin kannattaa varautua. Asuntoa kannattaakin etsiä sellaisilta alueilta, joilta on hyvät julkiset yhteydet kampukselle. Osoitteessa http://www.mvv-muenchen.de/ toimii Münchenin reittiopas. Tenttikäytäntö poikkesi jonkin verran Aallon käytännöistä. Tenttien kestoaika oli pääsääntöisesti hyvin lyhyt: 1-1,5 tuntia. Vastaukset piti kirjoittaa mustekynällä, koska kyseessä oli virallinen paperi. Kysymyksiä oli paljon ja niihin vastattiin lyhyesti; Aallosta tuttuja esseekysymyksiä tai isoja laskutehtäviä ei ollut. Vaadittava tieto oli aika yksityiskohtaista, mutta toisaalta luentokalvot lukemalla pärjäsi ainakin tenteissä, jotka itse tein. Mitään varsinaisia kurssikirjoja ei käymilläni kursseilla ollut, vaan opetettava tieto oli hyvin ajantasaista ja kurssin tarjoaman laitoksen senhetkiseen tutkimukseen nojautuvaa. Luennoitsijoiden ilmaisutaito oli melko samalla tasolla Aallon kanssa: melko kehno. MUUTA TUMn eri yhteisöt tarjosivat todella paljon vapaa-ajan ohjelmaa, vierailuja nähtävyyksissä ja bileitä vaihtareille, joten tekemisestä ei ollut pulaa. Muihin vaihtareihin tutustuminen oli näin ollen myös tehty helpoksi. Erityisesti ensimmäisten viikkojen aikana kannattaa käydä mahdollisimman paljon erilaisissa tapahtumissa, jotta pääsee verkostoitumaan. Suurin osa vaihtareista oli itseni tavoin vaihdossa vain puoli vuotta, joten kesäkaudeksi vaihtoon pyrkivien ei
kannata pelätä sitä, ettei pääsisi mukaan piireihin; suurin osa kesälukukauden vaihtareista oli uusia. Münchenissä vapaa-aikaa viettää parhaalla mahdollisella tavalla biergarteneissa tai ravintoloissa istuen, Isarin rannalla tai Englischer Gartenissa hengaillen, käymällä futismatsissa Allianzareenalla, käymällä Pinakothek-taidemuseoissa tai Deutsches Museumissa, tekemällä pyörä- tai kävelyretkiä kaupungissa tai uimalla lukuisissa ulkoilmamaauimaloissa. Lisäksi kannattaa ehdottomasti käydä vähän Münchenin ulkopuolellakin: vaeltamassa upeissa Alppimaisemissa esimerkiksi Königsseellä, laskettelemassa Alpeilla, tutustumassa Dachaun keskitysleiriin tai tekemällä päiväretkiä historiallisiin kaupunkeihin Augsburgiin, Regensburgiin, Salzburgiin tai Nürnbergiin. Suosittelen Müncheniä erittäin lämpimästi kaikille vaihtoa harkitseville! Kaiken kuulemani ja näkemäni perusteella uskon sen olevan paras paikka Saksassa, vaikka en ole käynyt Pohjois- Saksassa lainkaan. Erityisesti oluenystävälle ja futisfanille Münchenillä on paljon tarjottavaa! Suomeen palattuani olen erityisesti jäänyt kaipaamaan avointa ja kiireetöntä ilmapiiriä, elämäniloa, edullista hintatasoa, puistoja ja avaruutta, historiallista tunnelmaa, vapautta ja säännöttömyyttä sekä monikulttuurisuutta. Nyt ihmettelen, miksi Suomessa kaikki on niin kallista, miksi täällä ei ole hienoa arkkitehtuuria, miksi täällä ei ole ulkomaalaisia ja miksi Suomessa kaikki on kiellettyä tai jollakin tavalla säännösteltyä. Moni asia oli siellä siis paremmin, ja en ole ainut suomalainen vaihtari, joka ajattelee samalla tavalla. Näin jälkikäteen ajatellen Suomen ja Etelä-Saksan väliset kulttuurierot ovat selvästi havaittavissa, vaikka päältä päin voisi ajatella, että ne ovat aika samanlaisia paikkoja elää. Tuntuu, että koko mentaliteetti on aivan erilainen. Kaiken kaikkiaan vaihtoaika oli siis hyvin avartava kokemus ja täynnä hauskoja hetkiä. Saamani ulkomaalaiset ystävät olivat todella kivoja ja kanssani hyvin samanlaisia kotimaasta riippumatta, joten siinä suhteessa minkäänlaista kulttuurishokkia ei ollut. Palaute Aallon vaihtopalveluista: vaihtopalvelut toimivat moitteettomasti.
Kuva 3 Saksan jalkapallon MM-mestaruusjuhlat Leopoldstrassella