Koulutusohjelma TKK:lla: Konetekniikka Vaihtokohde: TU Graz, Itävalta Ajankohta: 2008-2009 Vaihto-ohjelma: Erasmus Opinnoissa käytetty kieli: englanti, saksa Sähköposti: martti-veikko.salo@tkk.fi Vaihtokohde Graz, Itävalta Valitsin vaihtokohteekseni Itävallan saksan kielen sekä Alppien läheisyyden takia. Graz valikoitui parhaaksi vaihtoehdoksi minulle sen keskeisen sijainnin sekä sopivan koon takia. Itävalta Hintataso Hinnat Itävallassa olivat suunnilleen samaa luokkaa Suomen kanssa, Helsinkiin verrattuna ehkä hieman halvemmat. Olut ja muut alkoholituotteet olivat halpoja ja niitä juodaan Itävallassa paljon. Junamatkat olivat melko lailla samanhintaisia, kuin Suomessakin. Alennukset junamatkoilla Itävallassa olivat ikäperusteiset ja siitä kannattaa lukea enemmän Liikkuminen-otsikon alta. Ravintoloissa tipin antaminen kuului tapoihin, mutta ei ole välttämätöntä. Yleinen tapa antaa tippiä, on pyöristää summa seuraavaan 50 senttiin tai euroon. Esim. 3,20 euron hintaisesta oluesta voi maksaa 3,50. Ravintoloissa annetaan yleensä enemmän tippiä, mutta kuitenkin maksimissaan 10 prosenttia. Kieli Itävallassa puhutaan saksaa, mutta murteita on todella paljon ja useita niistä on erittäin vaikea ymmärtää. Itse suoritin vaihto-opintoni Grazissa, ja esimerkiksi siellä en vaihtoni loppuajastakaan ymmärtänyt paikallisia juuri ollenkaan, kun he puhuivat keskenään omalla murteellaan. Kaikkien itävaltalaisten on kuitenkin koulussa opeteltava ns. Hochdeutsch:ia, saksan yleiskieltä, joten kommunikointi yleensä onnistui hyvin, kun vaan pyysi paikallista puhumaan hieman hitaammin ja toistamaan, jos ensimmäisellä kerralla ei jotain ymmärtänyt. Englannin taso oli Itävallassa hämmästyttävän heikko, mutta varsinkin nuorten keskuudessa sillä kuitenkin yleensä pärjäsi. Jotkut vaihto-opiskelijat tyytyivätkin puhumaan pelkkää englantia myös paikallisten kanssa. Yleisesti ottaen itävaltalaiset puhuivat kuitenkin mielellään saksaa, mikäli keskustelukumppani vain halusi. Tämä takasi loistavan mahdollisuuden kehittää omaa kielitaitoa, vaikka se alussa heikko olikin. Ainakin minulle kävi usein niin, että vaikka aloitin keskustelun (esimerkiksi elokuvateatterin tai ravintolan kassalla) saksaksi, vaihtoi myyjä englantiin, koska puhui sitä paremmin kuin minä saksaa. Kuitenkin lähes poikkeuksetta kyseinen henkilö vaihtoi takaisin saksaan, kun itse jatkoin saksaksi. Luonto Itävallan ajatellaan olevan alppimaa, mutta todellisuudessa keskimääräiset korkeuserot maan eri osien välillä ovat huimat. Itäisessä Itävallassa, pääkaupunki Wienin ympäristössä, ei korkeita vuoria ole lainkaan. Toki eteläisen Suomen mittapuulla korkeitakin kukkuloita löytyy, mutta lasketteluun ja muutenkin Alppeihin tutustumiseen soveltuvat vuoret loistavat poissaolollaan. Keskimääräinen korkeus merenpinnasta nouseekin sitä mukaa, kun matkaa kohti Itävallan länsiosia. Kuuluisimmat ja suurimmilla korkeuseroilla varustetut laskettelukeskukset sijaitsevatkin Länsi-Itävallassa, Tirolin
ja Salzburgin, sekä vielä läntisempien maakuntien alueilla. Voikin sanoa, että jos aikoo vaihtoopintojensa aikana lasketella paljon, kannattaa vaihtokohteeksi valita jokin muu kuin Wien. Kesä Itävallassa on selkeästi lämpimämpi ja pidempi kuin Suomessa. Kun syyskuun alussa lähdin kohti Itävaltaa, oli Suomessa aamun lämpötila 6 celsiusastetta. Lentokoneeni laskeutuessa Wieniin oli lämpötila 32 astetta ja Grazissakin pärjäsi vielä muutaman viikon t-paidalla iltamyöhään asti. Talvi on vuorilla luminen ja kylmä, mutta esimerkiksi Grazissa keli oli läpi talven hyvin samanlainen kuin Helsingissä lumeton ja asteet lähellä nollaa. Lunta toki Grazissakin satoi, mutta se suli aina muutamassa päivässä pois. Byrokratia Itävalta on EU-maa, joten viisumia vaihto-opiskelija ei tarvitse. Sen sijaan rekisteröityminen asukkaaksi on Itävallassa pakollista. Tämä täytyy suorittaa kahdessa vaiheessa, ensin kolmen päivän kuluessa saapumisesta ja sen jälkeen kolmen kuukauden kuluessa saapumisesta. Tämä ei tosin koske turisteja, eli esim. viikon tai kahden lomamatkaa varten ei rekisteröitymistä tarvitse tehdä. Toisin kuin vakuutusasioissa, rekisteröitymistä ei ilmeisestikään voi kiertää käymällä välillä Suomessa. Rekisteröitymistä ei aktiivisesti kontrolloida, mutta se kannattaa kuitenkin tehdä, jottei seuraa ongelmia, mikäli jotain ikävää tapahtuu. Rekisteröitymiseen tarvitsee mukaan muistaakseni passin, vuokrasopimuksen, hyväksymiskirjeen Itävallassa opiskelemista varten (kohdeyliopistolta), passikuvan, eurooppalaisen sairaanhoitokortin ja todistuksen varallisuudesta (varmistus stipendistä). Ensimmäiseen rekisteröitymisvaiheeseen riittää muistaakseni pelkkä passi ja vuokrasopimus, mutta toista vaihetta varten kannattaa mukaan ottaa ainakin kopiot kaikista edellä mainituista dokumenteista. Terveydenhuolto Itävallassa terveydenhuolto on erittäin korkeatasoista ja halpaa. Mikäli potilas on jonkin toisen EUmaan asukas ja hänellä on eurooppalainen sairaanhoitokortti, maksaa hoito täsmälleen saman verran kuin Itävallan kansalaisellekin. Eurooppalaisen sairaanhoitokortin saa Kelalta muutamassa viikossa postin välityksellä ja se kannattaa EHDOTTOMASTI hankkia, mikäli lähtee vaihtoon tai ylipäänsä matkustaa Itävallassa tai jossain muussa EU-maassa. Sairastumisen tai loukkaantumisen sattuessa voi mennä käytännössä minkä tahansa sairaalan vastaanotolle ja hoitoa saa ilmaiseksi tai nimellistä korvausta vastaan, mikäli mukana on eurooppalainen sairaanhoitokortti. Itse jouduin käymään mm. yksityisen lääkärin vastaanotolla, eikä sekään kyseisen kortin ansiosta maksanut minulle yhtään mitään. Liikkuminen Itävallassa on hyvä julkinen liikenne. Pienissä kylissä ja kaupungeissa sen varaan ei tosin kannata jättäytyä, mutta ainakin Grazissa ja erityisesti Wienissä julkiset toimivat erittäin hyvin. Toisin kuin Grazissa, Wienissä ei kuulemma pyörää kannata hankkia ollenkaan. Kaupunkien välillä liikkuminen tapahtuu käytännössä aina junilla. Joillekin lähialueille, esim. Grazin lähellä muutamiin kylpylöihin yms. pääsee vain bussilla, mutta muuten junat ovat ehdottomasti paras keino liikkumiseen. Heti Itävaltaan mennessään kannattaa hankkia ns. Vorteilscard, joka on Itävallan kansallisen junayhtiön (ÖBB) alennuskortti nuorille. Vorteilscardin saa kuka tahansa alle 26-vuotias, ja sen hankkimiseen riittää passi, yksi passikuva ja vierailu ÖBB:n myyntitiskillä. Tällä kortilla saa 50 prosentin alennuksen kaikista junamatkoista, jos lipun ostaa automaatista. Jos lähtee 3-5 hengen porukalla reissuun siten, että liikkuu matkan aikana paikasta toiseen, on auton vuokraaminen hyvä idea. Sixt-autovuokraamo oli kohtuuhintainen. Jos matkustaa Itävallan ulkopuolelle, joutuu usein maksamaan erillisen vakuutusmaksun. Auton vuokraamiseen tarvitsee poikkeuksetta passin, sekä ajo- ja luottokortin.
Graz Taustaa Graz on Itävallan toiseksi suurin kaupunki, mutta siellä ei silti ole kuin noin 250 000 asukasta. Opiskelijoita Grazissa tosin kuuleman mukaan on jopa noin 50 000, joten vaihto-opiskelijalle se on sekä opintojen, että vapaa-ajan suhteen hyvä kohde. Teknillisen lisäksi Grazissa on tavallinen yliopisto ja ammattikorkeakouluja, joten eri alojen opiskelijoita riittää. Grazin sanotaan olevan Keski-Euroopan parhaiten säilynyt kaupunki ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Graz ei sijaitse kuin noin 350 metriä merenpinnan yläpuolella, joten alppikaupungiksi sitä ei voida kutsua. Matkaa lähimmille laskettelurinteille ei kuitenkaan autolla ole kuin alle tunti ja Schladmingin olympiarinteisiinkin pääsee junalla noin kahdessa tunnissa. Harrastemahdollisuuksia on lisäksi paljon, ja erityisesti USI Graz (Universitäts-Sportinstitut, http://www.kfunigraz.ac.at/usiwww/) tarjoaa todella laajan harrastevalikoiman jääkiekosta kiipeilyyn ja laskettelusta purjehtimiseen. Näkemisen arvoisia paikkoja Grazissa riittää. Esimerkkeinä voisin mainita Schlossbergin (linnavuori, keskellä Grazia), Murinselin (kahvio/baari keskellä Grazin läpi virtaavaa jokea) ja Landhausin (maailman suurin asevarasto, aivan Grazin keskustassa). Minulle kesälämpötila Grazissa tuntui hieman liian korkealta, joten vierailu Schwarzlsee-nimisellä tekojärvellä Grazin lähellä tuntui hyvältä. Luonnonjärviä Grazin läheisyydessä ei juuri ole. Hyviä laskettelu- yms. reissuja järjestää ESN Graz (Erasmus Student Network, http://oehweb.unigraz.at/international/). ESN järjestää myös bileitä, ja ne ovat hyvä keino tutustua muihin vaihtareihin. Itävallassa on myös yksi tärkeä ruoka, mitä täytyy jokaisen kokeilla Döner-Kebab. 2,70 euroa maksava, maukas ja riittoisa annos pelasti monet kerrat kotiin aamuvarhaisella kömpivän teekkarin. Liikkuminen Ehdottomasti paras keino Grazissa liikkumiseen on pyörä. Se kannattaa hankkia heti Graziin saapumisen jälkeen. Hyvällä pyörällä myös lähialueisiin tutustuminen sujuu kätevästi. Julkinen liikenne Grazissa toimii mallikkaasti, laajan raitiovaunu- ja bussilinjojen verkoston ansiosta. Lisäksi matkustaminen on suhteellisen halpaa. Yhden viikon kortti Grazin keskusta-alueella (kattaa opiskelija-asuntolat) maksaa 10 euroa (vrt. Helsingissä seutukortti yhdelle päivälle maksaa 12 euroa). Asuminen Ensimmäinen mainitsemisen arvoinen asia asunnon hankkimisesta on, että takuumaksu on 500 550 euroa ja se pitää maksaa, ennen kuin saa varmistuksen asunnosta. Asuntohakemus Grazin opiskelija-asuntoihin tulee jättää jo melko aikaisin (muistaakseni joskus kesäkuussa syksyllä aloittaville). Grazissa on paljon ihan kohtuutasoisia opiskelija-asuntoja, mutta niissä voi myös tulla vastaan ongelmia. Useimpien asuntoloiden kellarissa on yhteistilat ja niissä bileet jatkuvat poikkeuksesta melko myöhään. Lisäksi kuulin, että yhden opiskelija-asuntolan yhteistiloissa oli kaikille tarkoitettuja pyykinpesukoneita, joita jotkut juhlijoista päättivät käyttää pisuaareina, kun eivät malttaneet vessajonossa odottaa. Itse asuin yksityiseltä vuokratussa kaksiossa kolumbialaisen opiskelijan kanssa, eikä ongelmia ollut. Minulla kävi hyvä tuuri siinä mielessä, että kämppikseni puhui sujuvaa saksaa. Jos nyt hakisin asuntoa, pyytäisin päästä asumaan itävaltalaisten kanssa samaan asuntoon/soluun, jotta voisin olla varma, että pääsen puhumaan heidän kanssaan saksaa (lisäksi kämppiksen paikallistuntemus on aina hyvä asia). Opinnot Grazin teknillinen yliopisto on erittäin arvostettu, ja opetus vaikutti minusta hyvätasoiselta. Englanninkielisiä kursseja on melko runsaasti ja suoritinkin kaikki oman alani kurssit englanniksi, mikä tosin jälkikäteen jäi vähän harmittamaan. Kielikursseista Grazissa (ja ilmeisesti Itävallassa yleensäkin) joutui maksamaan, mutta hinnat olivat melko kohtuullisia. Kurssi, mikä sisälsi 2 tuntia
opetusta viikossa yhden lukukauden ajan, maksoi noin 50 euroa. Syys- ja helmikuussa Grazissa järjestetään tavallisen ja teknillisen yliopiston vaihto-opiskelijoille intensiivikielikurssi, jolle minun mielestäni kannattaa ehdottomasti mennä. Kursseja on eritasoisia, joten sujuvastikin saksaa puhuvalle löytyy todennäköisesti oikea kurssi. Intensiivikurssi oli minulle tärkeä myös kielenopiskelussa alkuunpääsyn takia, mutta erityisesti sieltä löydetyt kaverit olivat tärkeitä. Intensiivikurssin aikana, ennen varsinaisten opintojen alkamista, kaikki vaihto-opiskelijat ovat samassa tilanteessa etsimässä uusia tuttavuuksia. Intensiivikurssin hinta tosin oli melko suolainen 150 euroa. TU Grazissa iso osa kursseista oli intensiivimuotoisia, eli ne kestivät kolmesta päivästä kolmeen viikkoon. Tämä oli vaihto-opiskelijalle loistavaa, koska oli mahdollista opiskella yksi viikko ja seuraava matkustella. Kurssit eivät olleet vaikeita, mutta intensiivikursseilla läsnäolo oli kuitenkin pakollista. Seminaarityö (ryhmätyönä) ja tentti kuuluivat melkein jokaisen kurssin suoritusvaatimuksiin. Sekalaista kokemuksista Vaihtoon kannattaa ehdottomasti lähteä! Tuota kuulee tietysti aina, mutta se vaan on niin totta. Minun mielestäni vaihtoon lähteminen on TKK:lla tehty varsin helpoksi, enkä ole vielä kuullut kenestäkään, joka sitä olisi katunut. Vaikeita aikoja vaihdossakin tietysti tulee, aivan kuten missä tahansa suuressa muutoksessa. Paljon raskaampaa minulle kuitenkin oli tulla takaisin Suomeen, kuin oli alunperin mennä Itävaltaan. Itävalta oli loistava kohdemaa erityisesti Alppien takia, mutta myös sen keskeinen sijainti Euroopassa oli suuri etu. Itävallalla on 8 naapurimaata ja itse kävin niissä kaikissa, mikä oli hauskaa ja mitä on myös jälkikään mukava muistella. Erityisesti Prahan halpa olut, Budapestin nähtävyydet, Kroatian rannikko, sekä Itävallan ja Sveitsin laskettelukeskukset olivat loistavia kohteita vierailulle. Vaihtoon lähtiessä kannattaa suunnitella jonkin verran mitä kohdemaassa tekee, sekä mitä tekee takaisin palattuaan. Raha-asiat kannattaa ehdottomasti suunnitella siten, että tietää minkä verran vaihdon aikana oikeasti on varaa kuluttaa. Töiden tekeminen kohdemaassa (ainakaan, jos se on EUmaa) ei tietenkään mahdotonta ole, mutta on varmasti mukavampaa, jos voi keskittyä opiskeluun, matkusteluun, ja muihin kokemuksiin. Jos tekee vaihto-opintonsa Itävallassa, tulee muutama asia huomioida. Ensinnäkin eurooppalainen sairaanhoitokortti kannattaa hankkia jo ennen matkaa. Sen tilaaminen kelasta ei maksa mitään ja hoituu melko nopeasti. Toinen asia Itävallassa on punkkirokotus, joka on syytä ottaa. Punkkirokotuksia annetaan kolme kappaletta ja ensimmäiset kaksi muistaakseni noin kuukauden välein toisistaan, joten ensimmäinen rokotus kannattaa hakea reilusti yli kuukautta ennen matkaa. Jos tämä on unohtunut, voi rokotteet ilmeisesti saada myös jotenkin nopeutetulla aikataululla. Lisäksi rokotuksen voi hakea myös perillä Itävallassa, eikä sekään juuri mitään taida maksaa. Rahan nostaminen Itävallassa maksoi useimmilla korteilla. Minulla oli Sampopankin Visa electron, jolla nostaminen oli ilmaista. Kuulemani mukaan muilla korteilla (myös Visa electroneilla) rahan nostamisesta piti melko paljon maksaa. Kaupan kassalla kortilla maksaminen oli toki ilmaista, mutta Itävallassa kansainvälisetkin luottokortit toimivat häpeällisen huonosti, joten käteistä piti olla aina vähintäänkin varmuuden vuoksi mukana. Siitä johtuen on Itävaltaan saavuttaessa syytä välittömästi avata pankkitili. Rahan siirtäminen normaalina tilisiirtona suomalaiselta tililtä itävaltalaiselle tilille on onneksi täysin ilmaista, kunhan tietää tilin IBAN- ja Swift-numerot. Puheluhinnat ovat Itävallassa kohtuullisia, jos vain valitsee oikean liittymän. ESN:ltä saa halutessaan ilmaisen prepaid-liittymän (kun maksaa ESN:n nimellisen liitymismaksun), mutta ainakin minun kokemukseni mukaan kyseinen liittymä oli todella kallis. Itse ostin BOB-nimisen liittymän, joka tuntui varsin kohtuuhintaiselta. Liittymän sulkemiseksi olisi tosin pitänyt heittää ainakin pari volttia, joten minä päätin sen auki jättää. Vielä ei ole ainakaan lisälaskuja suomenpostiluukkuun tippunut.
Matkalle mukaan 1) Passi 2) Eurooppalainen sairaanhoitokortti ja vakuutuskortti (vakuutusehtojen tarkistus) 3) Kannettava tietokone 4) Kamera 5) Passikuvia (ainakin 3 kappaletta) 6) Luotto- ja ajokortti