HUOTARIN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ

MAAPERÄKARTTA 1 : 20 000 SELITYS LEHTI 3341 01 HUOTARIN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Jouko Saarelainen ja Jukka Leino 332311 334102 334105 RUNNI IISALMI SOINLAHTI IISALMI 332310 334101 334104 RUOTAANMÄKI HUOTARI PELTOSALMI 331412 333203 333206 PAHKAMÄKI PÖRSÄNMÄKI NERKOO Espoo 2002

SUOMEN MAAPERÄN KEHITYS Suomen maankamara koostuu ikivanhasta peruskalliosta eli kallioperästä ja sitä peittävistä maalajeista eli maaperästä. Maapeite ei ole yhtenäinen, vaan kallioperä on paikoin paljastuneena. Maapeitteen paksuus voi olla jopa 100 m, mutta keskipaksuus on vain 8,5 m. Maaperä on syntynyt maapallon kehityshistorian nuorimman kauden, kvartäärikauden aikana. Se alkoi 2-3 miljoonaa vuotta sitten ja ulottuu nykyaikaan asti. Kvartäärikaudella oli useita jääkausia, joiden aikana mannerjäätiköt peittivät laajoja alueita Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Jääkausien välisinä nk. interglasiaaliaikoina ilmasto oli nykyisen kaltainen tai jopa jonkin verran nykyistä lämpimämpi. Viimeisin jääkausi, jota kutsutaan Veiksel-jääkaudeksi, alkoi 120 000 vuotta sitten ja päättyi noin 10 000 vuotta sitten. Sen alkupuolella oli kaksi leudomman ilmaston jaksoa, interstadiaalivaihetta, joiden aikana mannerjäätiköt pienenivät. Pohjois-Euroopasta ne hävisivät lähes kokonaan. Suomen maaperä on pääosin syntynyt viimeisimmän jääkauden aikana ja sen jälkeen. Paikoin tavataan viimeistä jääkautta vanhempia jääkautisia sekä interglasiaalisia ja -stadiaalisia kerrostumia. Niitä tutkimalla on saatu kuva maamme kvartäärikautisesta kehityksestä. Mannerjäätikön toiminnan tuloksena, pääosin sen reunaosan alla, syntyi moreenia. Se on maamme yleisin maalaji, jota esiintyy kallioperää myötäilevänä peitteenä ja erilaisina moreenimuodostumina. Mannerjäätikön sulaessa valtavat vesivirrat eli jäätikköjoet koversivat erilaisia uomia. Ne myös kerrostivat lajittelemaansa soraa ja hiekkaa jäätikön alle harjuiksi (esim. Punkaharju) ja sen eteen suistoiksi eli deltoiksi (Salpausselät ovat sarja vierekkäisiä reunadeltoja). Mannerjäätikön sulaessa poistui maankuorta kuormittanut 2-3 kilometrin paksuinen jääkerros, jonka alas painama maankuori alkoi vähitellen kohota aiempaan asemaansa. Maankohoaminen oli aluksi nopeaa ja jatkuu yhä. Suurimmillaan maankohoaminen on Merenkurkussa, lähes metri ja pienimmillään Kaakkois-Suomessa, alle 20 senttimetriä sadassa vuodessa. Yli puolet maamme pinta-alasta oli painunut niin syvälle, että mannerjäätikön sulaessa vesi peitti alueita, jotka nykyään ovat kohonneet jopa yli 200 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolelle. Tämän ns. ylimmän rannan alapuolelle kerrostui seisovassa vedessä muinaisissa Itämeren vaiheissa savea ja hiesua. Maankohoamisen vuoksi ylimmän rannan alapuolella esiintyy kohoumien rinteillä muinaisrantoja ja rantakerrostumia. Vedestä nousseella maalla joet kuluttivat ja kerrostivat hiekkaa ja hietaa jokivarsiin. Tuuli kuljetti ja kerrosti hiekkaa lentohiekkakinoksiksi eli dyyneiksi, joita esiintyy yleisesti jäätikköjoki- ja rantakerrostumilla. Alavilla veden vaivaamilla mailla alkoi soistuminen ja turpeen muodostuminen pian alueen vapauduttua jään tai veden peitosta. Näin kallioperää peittävä maakerros vähitellen saavutti nykyiset piirteensä, joita tällä hetkellä ihminen muokkaa voimakkaasti luonnonvoimien ohella.

HUOTARIN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Sisällys ALUEEN YLEISKUVAUS (JOUKO SAARELAINEN)...2 YLEISTÄ...2 KIVENNÄISMAAT (JOUKO SAARELAINEN)...3 KALLIOALUEET...3 MOREENIKERROSTUMAT...3 KARKEARAKEISET KERROSTUMAT...3 HIENORAKEISET KERROSTUMAT...3 RANTAKERROSTUMAT...4 ELOPERÄISET KERROSTUMAT (JUKKA LEINO)...5 TURVEKERROSTUMAT...5 POHJAVESI (JOUKO SAARELAINEN)...6 POHJAVEDEN ESIINTYMINEN JA LAATU...6 KIRJALLISUUTTA...6 Geologian tutkimuskeskus PL 96 (Betonimiehenkuja 4) 02151 ESPOO Puh. 020 550 20 Fax. 020 550 12 www.gsf.fi

2 ALUEEN YLEISKUVAUS (Jouko Saarelainen) Yleistä Taulukko 1. Maalajit hehtaareina ja prosentteina maa-alasta. Metrin syvyydessä kuvattu pohjamaa ja sen päällä oleva pintamaa on merkitty kaksoistunnuksella, esim. Ht/Mr tarkoittaa, että karkeaa hietaa on alle 1 m hiekkamoreenin päällä. ha % Ka Kallio 316 3,8 Mr Hiekkamoreeni 236 2,8 HMr Hienoainesmoreeni 4 977 59,8 Ht/HMr 5 0,1 HHt/HMr 3 Hs/HMr 47 0,6 Sa/HMr 54 0,6 Ct/HMr 124 1,5 MrM Moreenimuodostuma, hiekkamoreenia 1 HMrM Moreenimuodostuma, hienoainesmoreenia 20 0,2 Hk Hiekka 148 1,8 Ht Karkea hieta 159 1,9 Ct/Ht 30 0,4 St/Ht 9 0,1 HkM Jäätikköjokimuodostuma (harju, delta) hiekkavaltainen 10 0,1 HHt Hieno hieta 54 0,6 Ct/HHt 36 0,4 Hs Hiesu 30 0,4 Sa Savi 1 387 16,7 HHt/Sa 34 0,4 Hs/Sa 19 0,2 Lj/Sa 10 0,1 Ct/Sa 101 1,2 LjHs Liejuhiesu 3 LjSa Liejusavi 3 Lj/LjSa 27 0,3 Ct/LjSa 80 1,0 St/LjSa 5 0,1 Lj Lieju 37 0,4 Ct/Lj 21 0,3 Ct Saraturve 283 3,4 St Rahkaturve 52 0,6 0 Kartoittamaton 6 0,1 Maa-aluetta 8 327 100,0 Vettä 1 673 Kartta-alueen pinta-ala 10 000 Mannerjäätikön virtaus on jättänyt kartta-alueen maastonmuotoihin suuntauksen, joka karttakuvassa näkyy noin 320-330 suuntauksena. Silokalliopinnoista mitattujen uurteiden suunnat vaihtelevat välillä 295-330. Mannerjäätikkö suli noin 9500 vuotta sitten. Aluetta peitti aluksi Itämeren muinainen Yoldiamerivaihe. Ainoastaan muutamien korkeimpien mäkien laet, kuten Kääriänmäen, Iso-

3 mäen ja Haukivuoren laet ovat pistäneet esille merestä saarina. Esimerkiksi Haukivuoren laki, joka nykyisin on 200 m mpy., ulottui saarena noin 30 m Yoldiameren pinnan yläpuolelle. Maankohoamisen seurauksena meri mataloitui. Yoldiameri vaihtui makeavetiseksi Ancylusjärveksi ja edelleen maan kohottua lisää veden alta Saimaan vesistö kuroutui itsenäiseksi järveksi. Nk. Suursaimaan vaikutuspiiriin kuuluivat alueet, jotka nykyisin ovat tason 112,5 m mpy. alapuolella. Suursaimaa laski aluksi Pohjanlahteen ja vaihe päättyi, kun vesistö sai uusia lasku-uomia kaakkoisosaan ja lopulta syntyi Vuoksi n. 5000 vuotta sitten. Vedenpinta laski ja kartta-alueen vesistöt saivat nykyisen muotonsa. KIVENNÄISMAAT (Jouko Saarelainen) Kallioalueet Kallioalueita, joihin kuuluvat kalliopaljastumat ja alle metrin paksuisen moreenin peittämät kalliot, on 3,8 % maa-alasta. Kallioalueet sijaitsevat pääasiassa alueen lounaisosassa Kääriänmäen, Haukimäen ja Soidinmäen ympäristössä. Huotarin alueella kallioalueita on erittäin vähän. Kartta-alueen kallioperä on lähes kauttaaltaan arkeeisiin kivilajeihin kuuluvaa raitaista migmatiittia tai granitoidia. Aivan alueen lounaisosassa migmatiittia leikkaavana on amfiboliittia ja kiilleliusketta. Alueen keskiosassa on myös graniitti- ja granodioriittialueita. Moreenikerrostumat Moreeni on pääasiassa mannerjäätikön alla kerrostunutta pohjamoreenia. Karttaalueella sen osuus on yli 60 % maa-alasta. Pohjamoreeni noudattelee kallioperän muotoja vaihtelevan paksuisena, yleensä alle 5 metrisenä kerroksena. Pohjamoreeni on lähes kauttaaltaan hienoainesmoreenia (savipitoisuus yli 5 %). Muutamin paikoin, kuten Laidinmäen ja Isomäen välisellä alueella, on myös hiekkamoreenia (savipitoisuus alle 5 %.). Hienoainesmoreenin hienoainespitoisuus (Ø < 0,06 mm) vaihtelee välillä 29,7-62,5 % ja on keskimäärin 48,1 %. Savipitoisuus (Ø < 0,002 mm) vaihtelee välillä 4,8 % - 16,6 % ja on keskimäärin 10,0 %. Alueen koillisosassa Porolahden länsi- ja kaakkoispuolella on moreenimuodostumia. Niiden osuus on kuitenkin vain 0,2 % maa-alasta. Karttakuvassa ne näkyvät yli 5 m korkeina kumpareina tai selänteinä. Muodostumien aines on hienoainesmoreenia, joskin paikoin selänteiden pintaosa on huuhtoutunut hiekkamoreeniseksi. Kuvassa 1 on esitetty muutamien alueelle tyypillisten maalajien rakeisuuskäyriä. Karkearakeiset kerrostumat Kartta-alueella ei ole varsinaisia pitkittäisharjuja. Alueella on kuitenkin pieniä, pääasiassa hiekka-aineksisia muodostumaselänteitä, kuten esim. aivan alueen länsireunalla Siikaniemellä ja koillisosassa Koivumäen kaakkoispuolella Porolahdessa. Hienorakeiset kerrostumat Hienorakeisia kerrostumia esiintyy Haukilahden, Huotarin ja Sourunsalon ympäristössä. Hienorakeisiin kerrostumiin kuuluvat hienot hiedat, hiesut, savet ja liejusavet. Savien osuus on lähes 20 %, hiesujen noin 0,4 % ja hienojen hietojen noin 1 % koko maa-alasta.

4 Kuva 1. Esimerkkejä alueen maalajien rakeisuuskäyristä. Heti, kun mannerjäätikkö suli, silloisen Yoldiameren pohjaan moreenin päälle kerrostui mannerjäätikön sulamisvesien mukanaan tuomasta aineksesta pohjan muotoja myötäilevä vuosikerrallisen hiesun ja saven kerros. Mitä kauemmaksi jäätikkö vetäytyi luoteeseen sitä ohuemmiksi ja savisemmiksi kerrostuvat vuosilustot muuttuivat siten, että aivan kerrostuman yläosassa vuosilustoja tuskin enää havaitsee. Heti lustokerrostuman päällä on noin 10 cm paksu punaharmaan lihavan saven kerros. Tällöin mannerjäätikön reuna on ollut jo Suomenselän luoteispuolella ja punaharmaan saven väri on peräisin Muhoksen muodostuman punasävyisestä savikivestä. Merivaiheen aikana sedimenttiä kerrostui noin 0,8-0,9 m. Mannerjäätikön sulamisen jälkeen maa kohosi voimakkaasti ja veden syvyys pieneni. Alkoi vaihe, jonka aikana aaltoliike ja virtaukset kuluttivat nykyisiltä yläviltä alueilta sinne aiemmin kerrostuneita savi- ja hiesukerrostumia. Aines kerrostui uudelleen alueen alaviin osiin ja nykyisiin järvialtaisiin vanhempien sedimenttien päälle. Tätä kerrostumaa on noin 0,5-0,6 m. Suursaimaan vaikutuspiirissä olleille alueille on kerrostunut (nk. postglasiaalisia eli jääkauden jälkeen kerrostuneita) hieman humuspitoisia savia ja liejusavia. Tällaisia kerrostumia on esim. Ruotaanlahden ja Savonlahden ympäristössä sekä Suokylällä. Oheisessa kuvassa 2 on esitetty häiriintymätön kerrostumanäyte, joka on kairattu Poroveden pohjasta. Siinä on kuvattuna koko kerrossarja moreenista nuorimpaan järviliejuun. Rantakerrostumat Alueen rantakerrostumat ovat muinaisten Itämeri- ja Suursaimaavaiheiden aikana moreenista huuhtoutuneita soria, hiekkoja ja hietoja. Kerrostumia on eri puolilla karttalehteä ja ne ovat paksuudeltaan vain muutamia metrejä. Rantakerrostumien osuus on 3,7 % maa-alasta. Suurimmat yhtenäiset rantakerrostuma-alueet ovat alueen lounaisosassa Haukivuoren ympäristössä.

5 Syvyys m Kuva 2. Yleiskuva Poroveden pohjan sedimenteistä. 1. Liejuhiesua, 2. Hiesua, 3. Savea, 4. Moreenia. ELOPERÄISET KERROSTUMAT (Jukka Leino) Turvekerrostumat Kartta-alueen maa-alasta on turvekerrostumien peitossa lähes 10 %. Maaston vaihtelevasta korkokuvasta johtuen ei laajoja yhtenäisiä soita ole päässyt syntymään. Suot sijaitsevat mäkien välisissä painanteissa ja ovat mineraalimaan saarekkeiden ja lahdekkeiden pirstomia. Soistunein on kartta-alueen kaakkoisosa. Huotarin alue pohjoisessa on ollut laajalti soistunut. Nykyään sen alueen suot on suurelta osin raivattu pelloksi. Alueen suot ovat useimmiten syntyneet järven tai lammen umpeenkasvun jälkeen, mistä on merkkinä liejukerros suon pohjalla. Huotarin alueella suot ovat syntyneet vasta Suursaimaan vetäydyttyä alueelta ja turvekerroksen alla on yhtenäinen koko suon alueen kattava liejukerros. Turvekerros on vain vajaan metrin paksuinen. Kartta-alueen keskellä oleva Laidinlampi on esimerkki hiljattain umpeenkasvaneesta järvialtaasta ja siihen on ehtinyt muodostua

6 vasta ohut kerros turvetta. Liejukerros on yli kaksi metriä paksu. Suon pinta on vetistä, hyllyvää luhtanevaa. Kartta-alueen eteläosassa suot ovat syntyneet pienten altaiden umpeenkasvun ja metsämaan soistumisen kautta. Ympäristön ravinteikkaat valuvedet ovat olleet pitkään suokasvillisuuden käytössä ja siten syntynyt turve on saravaltaista (Taulukko 2.) Vasta kehityksen viime vaiheessa on soiden keskustojen pintaosa rahkoittunut ja muodostunut rahkavaltaista turvetta, kun valuvesiä ei enää ole ohjautunut sinne asti. Laidinlampi pois lukien suot ovat puustoisia. Keskiosissa vallitsevat erilaiset rämeet ja reunoilla korpirämeet, korvet ja turvekankaat. Suot ovat kokonaan ojitettuja. Tutkittujen soiden turvekerros on keskimäärin vain metrin paksuinen. Monissa soissa ei tavattu lainkaan yli kahden metrin paksuisia turvekerrostumia ja paksuin kairattu kerros on 3,0 metriä (Taulukko 2). Turve on pääasiassa heikosti maatunutta saraa ja turvekerroksien keskimaatuneisuus yleensä alle H 5. Kartta-alueen laaksoissa sijaitsevista soista suurin osa on raivattu viljelykseen. Alueen peltojen pintaosassa on usein ohut turvekerros. Kaikki alueen suot on ojitettu ja useimmilla on tehty hakkuita ja lannoituksia, joten metsänkasvatus on alueen soiden tärkein käyttömuoto. Turvepehkua on aiemmin nostettu karjan kuivikkeeksi joidenkin soiden pintaosasta. Kovin laajaa tämä toiminta ei ole ollut, koska soista ei paljon löydy tarkoitukseen sopivaa heikosti maatunutta rahkaturvetta. Soiden pienen koon ja rikkonaisen muodon takia suot eivät sovellu teolliseen polttoturvetuotantoon. Pien- ja kotitarvetuotantoon on mahdollisuuksia, varsinkin riittävän paksuturpeisilla suopelloilla. POHJAVESI (Jouko Saarelainen) Pohjaveden esiintyminen ja laatu Olosuhteet runsaan ja hyvälaatuisen pohjaveden muodostumiselle kartta-alueen maaperässä ovat huonot, sillä alueella on vähän karkeita lajittuneen aineksen kerrostumia. Alueen vähäisetkin hiekkakerrostumat ovat hiekanottoalueina. Moreenikerrostumat ovat tiiveytensä ja suuren hienoainespitoisuutensa takia huonosti vettä johtavia. Kuitenkin muutamin paikoin moreenialueilla on kohtalaisen hyviä lähteitä. Tähän on syynä jyrkkä topografia ja sen aiheuttama voimistunut pohjaveden liike. Yksittäisten talouksien käyttöön pohjavettä on kuitenkin saatavissa riittävästi koko alueella. Alueelta on tutkittu GTK:n toimesta yhden Haukilahdessa sijaitsevan kaivon (x=7044.4, y=3501.4) pohjavesi. Laboratoriotutkimuksen perusteella veden laatu täyttää hyvälle käyttövedelle asetetut vaatimukset, joskin veden ph-arvo on hieman alhainen. KIRJALLISUUTTA Suomen Kartasto, vihko 123-126, Geologia. Maanmittaushallitus ja Suomen Maantieteellinen Seura 1990. Haavisto, M. (toim.) (1983). Maaperäkartan käyttöopas. 1:20 000, 1:50 000. Geologinen tutkimuslaitos. Opas 10. Kukkonen, E. ja Sahala, L. (1988). Iisalmen kartta-alueen maaperä, lehti 3341 Iisalmi 1:100 000. Geologian tutkimuskeskus. Paavola, J. (1990). Suomen geologinen kartta. Kallioperäkartta, lehti 3341 Iisalmi 1:100 000. Geologian tutkimuskeskus.

MAAPERÄKARTAT Suomen maaperä 1 : 1 000 000, painettu 1984 (sisältyy myös Suomen kartaston vihkoon 123-126, Geologia) esittää maaperää värein ja symbolein syntytavan mukaan luokiteltuina geologisina muodostumina. Kartta on saatavissa myös numeerisena. Suomen ja Venäjän Federaation luoteisosan maaperä ja sen raaka-ainevarat 1 : 1 000 000, painettu 1993 kahtena karttalehtenä. Kartassa esitetään maaperägeologisten muodostumien ohella tärkeimmät kvartäärikerrostumien hyödyntämiskohteet. Kartta on saatavissa myös numeerisena. Suomen Geologinen Yleiskartta 1 : 400 000. Maaperäkartta. Painettu Etelä- ja Keski-Suomen osalta vuosina 1906-1953 vanhan yleiskartan pohjalle (9 lehteä kantakartaston vanhan lehtijaon mukaan) ja Pohjois-Suomen osalta vuosina 1963-1986 uuden yleiskartan pohjalle (13 lehteä uuden lehtijaon mukaan). Monivärinen kartta esittää maaperää osin geologisina muodostumina ja osin maalajialueina ja antaa karkean kuvan maaperän rakenteesta ja maalajien jakaumasta maakuntatasolla. Kartta puuttuu kapealta itä-länsisuuntaiselta vyöhykkeeltä, suunnilleen Oulun korkeudelta ja aivan maan eteläisimmästä osasta. Vanhimmissa maaperäkartoissa on pohjakartasta ja työmenetelmistä johtuvia puutteellisuuksia. Suomen Geologinen kartta 1 : 100 000. Maaperäkartta. Vuoteen 2000 mennessä karttoja on painettu lähinnä Etelä-Suomesta 77 kpl. Monivärinen kartta esittää geologisia muodostumia ja maalajeja yleiskarttaa yksityiskohtaisemmin. Useimmista kartoista on saatavina myös karttalehtiselostukset. Lähes kaikki karttalehdet ovat saatavissa myös numeerisessa muodossa. Maaperäkartta 1 : 20 000 ja 1 : 50 000. Vuoteen 2000 mennessä on maastamme kartoitettu kolmasosa. Moni- tai yksiväristä, peruskarttapohjalle painettua maaperäkarttaa kääntöpuolelle painettuine selostuksineen on valmiina 552 kpl ja sen lisäksi yksinomaan digitoituna noin 300 kpl. Pohjois-Suomen kartat on pääosin julkaistu 1 : 50 000 mittakaavassa. Työn alla oleva kartta-aineisto numeeristetaan, samoin tehdään myös painetutulle kartta-aineistolle. Maaperäkartat ja niihin liittyvät tiedot ovat saatavissa erilaisina tulosteina tai siirtotiedostoina. Tietoja voidaan käyttää maankäytön suunnittelussa, maankamaran raaka-ainevarojen selvittelyssä yms. MAAPERÄKARTOITUSPALVELUT Geologian tutkimuskeskus tekee maksullisena palveluna suurimittakaavaisia ja temaattisia (1 : 2 000 1 : 10 000) maaperäkartoituksia, joissa otetaan huomioon tilaajan erityistarpeet. Kartoituksen yhteydessä tehdään kairauksia ja geofysikaalisia mittauksia tilaajan toivomassa laajuudessa. Yksityiskohtaisia tietoja maa-aineksista, turvevaroista ja pohjavesitutkimuksista voi tiedustella Geologian tutkimuskeskuksesta. Numeerisia perustietoaineistoja on saatavissa paikkatietojen yhteiskäytön kautta tai suoraan GTK:sta erilaisina siirtotiedostoina. Teemakarttoja pystytään tuottamaan alueilta, missä geologisen kartoitustiedon määrä on riittävän kattavaa ja monipuolista. GTK:n yhteyshenkilöt selvittävät edellytykset teemakarttojen tuottamiseen. Lisätietoja maaperäkartoista Etelä-Suomen aluetoimisto PL 96 (Betonimiehenkuja 4) 02151 ESPOO Puh. 020 550 20 Fax. 020 550 12 Väli-Suomen aluetoimisto PL 1237 (Neulaniementie 5) 70211 KUOPIO Puh. 020 550 30 Fax. 020 550 13 Pohjois-Suomen aluetoimisto PL 77 (Lähteentie 2) 96101 ROVANIEMI Puh. 020 550 40 Fax. 020 550 14

Suon nimi Suokairauspisteet ha Pintaala Keskimäär. maatuneisuus H Keskimääräinen paksuus m pintaosa koko suo Tutkittu suoalue Yli 2 m:n syvyinen alue Turvemäärä milj. suo-m 3 pintaosa koko suo Syvin piste m Turvelajisuhteet % S-valtaiset C-valtaiset Pintaala ha Keskimääräinen paksuus m pintaosa koko suo Turvemäärä milj. suo-m 3 pintaosa koko suo SILTASUO 401-403 40 6.3 0.2 0.7 0.07 0.29 1.2 88 12 0 0.0 0.0 0.00 0.00 KARKUSUO 404-408 48 4.9 0.1 1.1 0.09 0.53 2.0 20 80 4 0.2 2.0 0.00 0.08 JOUTENSUO 409-413 90 4.8 0.2 1.1 0.2 0.97 2.7 38 62 9 0.2 2.4 0.00 0.21 NÄLKÖSUO 414-417 21 5.2 0.2 0.6 0.04 0.13 2.4 75 25 0 0.0 0.0 0.00 0.00 ILVESSUO 418-422 27 4.1 0.2 1.8 0.07 0.48 3.0 14 86 9 0.3 2.5 0.00 0.23 SEPPÄLÄNKORPI 423-424 28 4.8 0.0 1.1 0.01 0.32 2.7 25 75 3 0.2 2.4 0.00 0.07 PASKOSUO 425-426 14 3.9 0.2 1.0 0.03 0.14 1.5 34 66 0 0.0 0.0 0.00 0.00 LAIDINLAMPI 427-429 14 2.0 0.6 0.7 0.09 0.10 0.8 90 10 0 0.0 0.0 0.00 0.00 SEISKANKORPI 430-432 14 4.3 0.2 0.9 0.03 0.12 1.3 50 50 0 0.0 0.0 0.00 0.00 SUOKYLÄNSUO 433-435 33 4.0 0.3 0.8 0.08 0.26 1.0 44 56 0 0.0 0.0 0.00 0.00 Yhteensä/keskimäärin 329 4.7 0.2 1.0 0.71 3.34 1.9 39 61 25 0.2 2.4 0.00 0.59 Taulukko 2. 8