YSTÄVÄKIRJE 3/86 Anan 17.9.1986 Jorma ja Lea Pihkala 25 Ganno-chi-nishi. Yokomi-cho Anan-shi, 774 Japan Rakkaat ystävät! Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi. Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat. Mikä taas orjantappuroihin putosi, ne ovat ne, jotka kuulevat, mutta vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja hekumoihin, eivätkä tuota kypsää hedelmää. Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä. Luuk.8:11-15 Kylväjä kylvää Sanaa Kylväjä vertausta lukiessamme meille voi tulla kiusaus ajatella sitä jonkinlaisena kohtalouskon ilmaisuna. On nyt niin, että joidenkin ihmisten sydämen maaperä on huono ja Jumalan sana ei pääse heissä tekemään pelastavaa ja uudistavaa ja hedelmää tuottavaa työtään ja minkä sille sitten voi. Vieläpä joku voi ottaa näin väärin ymmärretyn vertauksen verukkeekseen sille, että ei haluakaan tehdä elämässään parannusta niistä synneistä, joihin Jumala on sormensa asettanut sanansa kautta. Vertauksen sanoma on juuri päinvastainen. Se osoittaa meille, että olemme vastuussa siitä tavasta, jolla otamme Jumalan sanan vastaan (ei vain kerran vaan jatkuvasti). Edelleen vertaus ei myöskään tarkoita, että eräiden kohdalla sanaa tukahduttaa yksi ja toisten kohdalla toinen asia. Pikeeminkin jokaisen, joka mielii sanan kantavan hyvää hedelmää, on oman elämänsä pellosta raivattava kaikki erityyppi set esteet sanan tieltä. Jokaisen on selvittävä sielunvihollisen hyökkäyksistä, ihmisten painostuksesta ja tämän maailman huolista ja houkutuksista, jos mielii sanan kantavan hedelmää iankaikkiseen elämään asti. Jatkossa Jeesus sanoo: Katsokaa siis, miten kuulette... Kysymys on siis meidän vastuustamme oman sydämemme maaperän muokkaamisessa. Toisaalta on myös nähtävä, että pelkkä sydämen muokkaaminen - sitähän esiintyy kaikissa suurista maailman uskonnoissa - ei sinänsä vielä takaa elämän syntyi ja kasvua kenellekään. Paraskin sydämen viljely voi tuottaa vain kuin hyvin muokatun ja kastellun pellon, johon ei ole kylvetty mitään tai siemenen sijasta hiekkaa. Mikään, paraskaan ei tuota elämää ilman siementä, joka on Jumalan elävä sana. Näin ollen pelkkä toimeliaisuus ei merkitse vielä elämää. Mutta jos ja kun Herra Jeesus itse kylvää Raamatun julistetun sanan ja sakramenttien välityksellä elämän sanan siementä. olemme vastuussa siitä, saako se kantaa meissä hyvän hedelmän vai ei.
Mutta joku sanonee: Siinähän minun surkeuteni onkin, kun en kykene sydäntäni oikein muokkaamaan, vaikka haluaisinkin. Kuitenkaan kysymys ei ole meidän voimistamme. sillä voima on itse siemenessä, Jumalan sanassa (ruoho tunkee asfaltinkin läpi!) Kysymys on asenteestamme Jumalan sanan edessä: 1. Jeesus käytti vertauksia, jotka ihmiset saattoivat joko olan kohautuksella sivuuttaa: Kuka tahansa tietää, mitä siemenille tapahtuu erilaisissa maaperissä, tai nöyryydessä kysyä: Ymmärrän kyllä vertauksen sanat, mutta en ymmärrä niiden syvää tarkoitusta. Kun ihminen alkaa ymmärtää, ettei hän vielä ymmärräkään, hänen on tehtävä ratkaisu joko nöyryyden tai ylpeyden väliltä. Ja siihen tulee sielunvihollinen kiusauksineen ylpeyteen: Kun en ymmärrä, niin en ymmärrä. Olkoon! Tai: Eihän tuo ole mitään. Ja jos suostumme kiusaukseen. Menetämme Jumalan sanan ja sen mukana voiman. Se, ettei ymmärrä, ei siis ole asia, jolle ei voi mitään, vaan ylpeyden seuraus. Ylpeyden avulla sielunvihollisen riistää meiltä Jumalan sanan. Jos taas suostumme totuuteen itsestämme ja myönnämme, ettemme ymmärrä (ja se juuri on nöyryyttä), teemme niin kuin etiopialainen hoviherra (korkeasti sivistynyt ja lukenut mies) lukiessaan Jesajan kirjaa. Hän pyysi vierellään kulkenutta Filippusta selittämään sanan. Ja nöyrtyminen sanan alle merkitsi hänelle pelastusta ja sitä, että hän pääsi ymmärtämään Jumalan valtakunnan salaisuuden. Jaakob kirjeessään osoittaa, miten voidaan voittaa sielunvihollinen: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Olkaa siis Jumalalle alamaisia, mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa niin hän lähestyy teitä. (Jaak.4:6-8) Jos siis menetämme sanan emmekä ymmärrä sitä, se johtuu itse korotuksestamme ja haluttomuudestamme taipua Jumalan alapuolelle. Mutta jos nöyrrymme, pääsemme uskosta ja pelastuksesta osallisiksi. Kysymys ei ole voimasta, vaan totuuden tunnustamisesta tai sen hylkäämisestä, kun Jumala sanassaan puhuu meille. 2. Sanan vastaan ottanut joutuu ennemmin tai myöhemmin kiusauksiin, jotka nousevat ympäristön painostuksesta tai jopa vainosta. Vastatuuli tai vastustus sellaisenaan ei ketään voi uskosta pois viedä. Mutta vastustuksen ja vainon hetkellä meitä vastaan hyökkäävät kiusaukset. Enää ei tunnukaan hyvältä uskoa Jumalan sanaan. Kiusauksessa luopuja hylkää Jumalan sanan ja uskoo omia tunteitaan. Mutta niin tehdessään hän nousee ylpeydessä Herraa itseään vastaan. Herra nimittäin lupaa Sanassaan juuri niin paljon voimaa, kuin mitä kiusausten kestämiseen tarvitaan. Jeesus voitti kiusauksissa sanan kautta. Juuri se sana, jonka olemme saaneet, kykenee vastustuksen aikojen kiusauksissa varjelemaan meidät lankeamasta. Jälleen kysytään nöyryyttä tunnustaa omien tunteiden riittämättömyys sanan edessä. 3.Kenenkään ei tarvitse tämän elämän huoliin ja houkutuksiin sortua, jos hän suostuu nöyryydessä tunnustamaan, että Jumalan sana on oikeassa, kun se kehottaa meitä kiinnittämään katseemme taivaallisiin.
Ja nöyryydessä sen tunnustava saa myös saman sanan kautta nähdä ja maistaa, että Herra on hyvä ja pitää ahdistustenkin keskellä omastaan huolen. Sana itse avaa kappaleen taivasta maan päälle. Hyvä maaperä muokkaantuu juuri noiden taisteluiden ja kiusausten keskellä. Nöyrtyvä joutuu jatkuvasti myöntämään oman mahdottomuutensa ja täyden riippuvuutensa yksin Herran sanasta. Siksi hän säilyttää sanan sydämensä aarteena. Hän joutuu jatkuvasti pyytämään omantunnon puhdistusta Jeesuksen veressä ja juuri sellaisessa sydämessä Herra itse sanansa kautta vaikuttaa rakkauden, rauhan, ilon ja kärsivällisyyden hedelmää. Herran sanan edessä meiltä kysytään taipumista jatkuvaan parannukseen ylpeyden synnistä. Olemme siis vastuussa siitä, miten Sanan kuulemme. Kulunut kesä Kesä on takana ja vuoden kiireisin jakso edessä. Kesä alkoi sadekaudella, joka oli täkäläisen sanonnan mukaan miehekäs eli satoi paljon, mutta aina välillä oli aurinkoisia päiviä ja lämpötilakin pysyi kohtuullisen viileäni. Naisellinen sadekausi on jatkuvaa pientä sadetta. Heinäkuun alussa kävimme saamassa lisäkoulutusta harhaoppien kohtaamisessa. Japanissa on tällä hetkellä mm jehovantodistajia jo noin 110.000 eli lähes puolet toimivien kristittyjen määrästä, mikä merkitsee käytännössä sitä, että useimmat japanilaiset kohtaavat, niin kuin he olettavat kristinuskon ensi kertaa elämässään harhaopin muodossa, sillä niin rajusti jehovalaiset kiertävät ovilla täälläkin. Toinen erittäin voimakkaasti vaikuttava ryhmä on moonilaisuus, jonka taloudellinen selkäranka on japanilaisten taikauskoisuuteen perustuva herkkäuskoinen ja runsaskätinen rahankäyttö. Kumpaakaan harhaoppia emme voi olan kohautuksella sivuuttaa. Ne olennaisesti vaikeuttavat evankeliumin julistusta antamalla ihmisille aivan väärän kuvan kristinuskosta, jonka nimissä ne ratsastavat,ja toisaalta niiden sitomiksi joutuneet tarvitsevat kipeästi evankeliumia, jota useimmat heistä eivät ole koskaan kuulleet. Kansallisten työtoverien rooli vahvistumassa Vuotuisen lastenleirin 40 osanottajasta oli puolet Ananista. Viidestätoista vastuun kantajasta oli tänä kesänä yli puolet japanilaisia, mistä iloitsemme. Työmme on näin pikku hiljaa muuttumassa lähettien työstä lähettien ja kansallisten yhteistyöksi. Se tuo mukanaan omat uudet ongelmansa, mutta merkitsee todellista askelta eteenpäin. Tällä hetkellä yhteydessämme on neljä kokotoimista kansallista työntekijää: Shigeru ja China Miyazaki Yoshinogawan kirkolla. Suzumi S samoin Yoshinogawan ja Kami-itan työssä sekä Setsuko Nakane, naisevankelista, joka aloitti Itä-Tokushiman työssä syyskuun alusta. Kesällä oli lisäksi Raamattukoulun kolme oppilasta kesäharjoittelussa: Yasushi H ja Aiko Y täällä Ananissa ja Rika O Itä-Tokushimassa. Iloitsimme kesätyöntekijöittemme panoksesta ja rukoilemme, että Herra kasvattaisi heistä kokotoimisia työntekijöitä työyhteyteemme. Uutta verta kentälle Syksy merkitsi lähettikuntammekin vahvistumista, kun Sirkka Sihvonen valmistui kielikoulusta ja aloitti työt Kami-Itassa ja Yoshinogawan seurakunnassa. Näin ollen Jorman ei enää tarvitse käydä Kami-Itassa ja Ananin seurakunnan hoitoon jää
enemmän aikaa. Lisäksi saimme vahvistusta myös tänne Ananiin, kun Liisa Pollari saapui viikko sitten kahden vuoden jaksolle ns. lyhytaikaisena lähettinä. Nuorten leiri Heti lastenleirin jälkeen oli vielä nuorten leiri, toinen laatuaan työmme historiassa. Leiri oli pieni, kaikkiaan vain 15 osanottajaa vastuunkantajat mukaan luettuna, mutta koimme, että se oli siunattu. Eräs sen osanottajista kastettiin pari viikkoa sitten Narutossa, mistä iloitsemme. Lomanviettoa Kaksi leiriä samalla viikolla ja kesän paahtava kuumuus veivät viimeisetkin voimat ja lähtö kesälomalle Pohjois-Japaniin tapahtui todella 'kreivin aikaan'. Saimme levätä hyvin tavallista viileämmässä Sendaissa lähettien lomakylässä. Lean tehtävinä oli huolehtia tämän 50 mökin yhteisön yhteisistä tapahtumista, mistä hän tuntui nauttivan. Lapsillekin tuo Takayama on muodostunut jonkinlaiseksi toiseksi kodiksi ja he ovat saaneet useita ystäviä kansainvälisen lähettijoukon jälkipolven joukosta. Suruviesti Saimme kokea myös syvenevän perheyhteyttä, jota vain lujitti yllättävä suruviesti Suomesta: Lean Seppo-veli oli saanut iäisyyskutsun auto-onnettomuudessa. Jouduimme koko perheenä kysymään, onko omalla kohdallamme valmistelut iankaikkisuutta varten sillä tavalla tehty, että kutsui Herra meidät eteensä milloin tahansa suhteemme Häneen ja toisiin ihmisiin on kunnossa. Elämmekö syntien anteeksiantamuksessa ja päivittäisessä parannuksessa Herran edessä? Lea lähti neljän viikon hautajaismatkalle Suomeen ja hän on saanut tavata monia teistä. Äidin poissa ollessa lapset ottivat käytännön töistä sillä tavalla vastuuta, että he aivan silmissä kasvoivat. Mutta niin oli ilokin suuri, kun äiti jälleen palasi kotiin. Syksy edessä Syystyökausi on vierähtänyt käyntiin ja runsaan viikon kuluttua on ensimmäinen virstanpylväs: Evankelioiva konsertti, jossa musiikista ja Sanan jaosta ovat vastuussa Vänskän perheen jäsenet. Hehän aloittivat Ananissa pioneerityön tasan 10 vuotta sitten ja ovat nyt Ootsun työssä. Sepolla on suuri vastuu myös JASUKOn uudisrakennusprojektin johdossa. Uusi asuntola on hyviä vauhtia nousemassa ja koulu pääsee nykyisestä, väliaikaispaikasta muuttamaan uusiin tiloihin joulun tienoilla. Heti konsertin jälkeen on sitten historiallinen lähettikokous Japanissa: Evankeliumiyhdistyksen, Kylväjän ja Kansanlähetyksen kaikki lähetit tulevat tänne Shikokulle yhteiseen retriittiin. Marraskuun kolmas päivä pidämme myyjäiset ja sitten alkavatkin pikku hiljaa jouluvalmistelut. Rukousaiheita Samalla kun rukoilette tulevien tapahtumien ja työtovereittemme ja seurakuntalaistemme puolesta, haluaisin teidän erityisesti muistavan Mitsuru H Okayaman yliopistossa, että hän hakeutuisi kristittyjen seuraan. Kenji N, joka muutti Tokion lähistöltä Ananiin paikallisen postin päälliköksi (hänet on kastettu Hachioojin luterilaisessa kirkossa viime
helluntaina) ja Yutaka I, joka on runsas vuosi sitten kastetun vuoteeseen sidotun vanhuksen poika ja haluan saada kasteen. Ennen kuin Lea jatkaa haluan vielä omalta osaltani kiittää monista esirukouksista, joilla olette kantaneet meitä ja Lean vanhempia surunne keskellä. Jorma ja lapset Kiitos osanotosta Ollessamme kesälomalla elokuussa noin 1000 km päässä kotisaareltamme Shikokulta sain yllättäen surullisen viestin isältäni Helsingistä. Nuorin veljeni Seppo (37) oli kuollut auto-onnettomuudessa. Pääsin lähtemään Suomeen hautajaisiin Jorman avustuksella. Viivyin Suomessa 28 päivää. Pääasiassa olin Helsingissä vanhempieni luona auttamassa hautajaisvalmisteluissa ja omalta osaltani myös tukemassa heitä heidän surussaan. Ehdin myös käydä Lahden kautta Kuopiossa ja Karttulassa. Monia teistä, rakkaat ystävät, sain tavata tällä matkallani, mutta oli myös niitä, joita en ajan lyhyyden tähden tavannut. Haluaisin tässä kiittää teitä kaikkia siitä suurenmoisesta rakkaudesta ja avusta sekä lahjoista, joita sain teiltä vastaanottaa. Sydämelliset kiitokset teille jokaiselle! Rohkeasti ja pelkäämättä turvatkaamme siihen armoon, mikä meillä on Jeesuksessa Kristuksessa. Se kestää, vaikka kaikki muu katoaisi. Lea